Kaupunkiympäristölautakunnan lista 24.9.2019

Help­po lista, kun Keskus­tun­neli on pöydällä.

Jus­si Niin­istön val­tu­us­toaloite Maail­man rauha ‑pat­saan siirtämisek­si Leninpuistoon

Esit­telijä suh­tau­tuu kiel­teis­es­ti. Toisaal­ta, kun tais­to­laiset alka­vat olla rol­laat­tori-iässä, olisi­han se kätevää, kun kaik­ki pyhät paikat oli­si­vat lähel­lä toisiaan.

Muuten olen sitä mieltä, että kun ale­taan esit­tää muis­tomerkkien kaatamista tai siirtämistä, ollaan vaar­al­lisel­la tiel­lä, oltakoon muis­tomerkeistä mitä mieltä hyvänsä.

1500 työ­paikkaa ratik­ka kasin entiselle päättärille.

Tämä oli meil­lä 11.6. Nyt se on tul­lut lausun­noil­ta ja menee eteen­päin läh­es muu­tok­sit­ta. Alue on täl­lä het­kel­lä aika seka­va, joten se ei voi kuin paran­tua. Hyvä paik­ka työ­paikoille! Korkeim­mil­laan 15 kerrosta.

SKS:n kir­javaras­to hal­li­tuskadun alle

Kun kaik­ki on joskus valmista, ei tästä ole suurem­paa hait­taa, mut­ta rak­en­tamisen ajan koko katu on taas lev­äl­lään. Tarkem­pi sijain­ti Hal­li­tuskatu 1.

 

Asuminen kantakaupungissa kallista mutta ei niin kallista kuin Huitsin nevadassa kahden auton kanssa

Tör­mäsin taas väit­teeseen, että ajatuk­seni vähäau­tois­es­ta kaupungista on elit­isti­nen, kos­ka vain rikkail­la on varaa asua kan­takaupungis­sa hyvien joukkoli­iken­ney­hteyk­sien äärellä.

Kyl­lä, mut­ta toisaal­ta kyse on siitä, mihin rahansa laittaa.

Jos olisimme osta­neet vai­moni kanssa asun­non Kru­u­nun­haan sijas­ta Huitsin Nevadas­ta, asun­to olisi toki ollut halvem­pi, mut­ta olisimme joutuneet osta­maan kak­si autoa. Olen tähän men­nessä säästänyt noin 300 000 euroa sil­lä, ettei min­ul­la ole autoa ja vai­moni tietysti yhtä paljon. Se on riit­tänyt enem­män kuin asun­non hin­taeroon Kru­u­nun­haan ja Huitsin Nevadan välillä.

Markkinaliberaali liikennepolitiikka (1) Rekkojen tuottama haitta kantakaupungissa

Olen kir­joit­tanut, että maail­mas­ta tulisi parem­pi, jos poli­ti­ikak­si otet­taisi­in vasem­mis­to­lainen markki­nal­ib­er­al­is­mi. Yritän muu­ta­man kir­joituk­sen voimin hah­motel­la sitä, mitä se merk­it­sisi kaupunkili­iken­teessä. Pon­ti­men tähän antoi tietysti keskus­tatun­neli­selvi­tys ja Juhana Var­ti­aisen esit­tämä vaa­timus taloudel­lis­ten laskelmien odottamisesta.

Keskus­tatun­nelia on perustel­tu voit­top­uolis­es­ti sil­lä, että se vapaut­taisi kan­takaupun­gin sata­mas­ta vyöryvien rek­ka-auto­jen piinal­ta. Vai­h­toe­hdok­si on esitet­ty, että rekat voitaisi­in ohja­ta Vuosaa­reen. Sitä varten­han sinne raken­net­ti­in sata­ma. Sata­ma ja varus­ta­mot esit­tävät, ettei se käy, kos­ka on halvem­paa kul­jet­taa rekat ja matkus­ta­jat samas­sa laivas­sa ja matkus­ta­jat halu­a­vat keskus­taan eivätkä Vuosaareen.

Pitäisi tietysti selvit­tää kuin­ka paljon halvem­paa, jos toises­sa vaakakupis­sa on 1,4 mil­jardin euron menoerä.

Markki­nal­ib­er­aali ratkaisu tähän on sisäistää ulkoinen kus­tan­nus osak­si rekoil­ta perit­tävää sata­ma­mak­sua ja antaa jokaisen osa­puolen päät­tää oma­l­ta osaltaan, mitä sit­ten tekee. Ulkois­vaiku­tusten hin­noit­telu on olen­nainen osa markki­nal­ib­er­aalia ratkaisua. Kaupunkili­ikenne on läh­es pelkkää ulkoisvaikutusta

Paljonko hait­taa kan­takaupunki­in saa­pu­vas­ta rekas­ta on? Lähde­tään liik­keelle vähim­mäishaitas­ta, joka rekoista on aiheudut­ta­va, että tun­nelin rak­en­t­a­mi­nen niille kan­nat­tavaa. Teh­dyn selvi­tyk­sen mukaan rekoil­ta ei voi per­iä käyt­tö­mak­sua tun­nelista, kos­ka muuten ne ajaisi­vat katu­verkos­sa. Rek­ka ei siis tämän selvi­tyk­sen mukaan huödy tun­nelista euron ver­taa, joten peruste­lut on löy­dyt­tävä muille aiheutu­vas­ta haitasta.

Esitän seu­raavas­sa karkean laskel­man, joka ei ole siis tark­ka, mut­ta esit­tää aja­tus­ta­van ja suuruusluokan.

Ole­tan, että rekkali­iken­teen osu­us tun­nelin kus­tan­nuk­sista on puo­let, 700 M€. Rekko­jen kus­tan­nuk­sik­si lasken satamien yhtey­det kokon­aan (550 M€) ja kol­ma­sosa itse tun­nelin kus­tan­nuk­ses­ta. Kun tämä muute­taan vuo­tu­isik­si pääo­makus­tan­nuk­sik­si ja lisätään siihen puo­let käyt­tökus­tan­nuk­sista, päästään 50 miljoon­aan euroon vuodessa. Näin paljon hait­taa kan­takaupun­gin läpi jyräävästä rekkali­iken­teestä on siis olta­va, jot­ta sen tor­ju­misek­si kan­nat­taisi rak­en­taa noin kallis tun­neli. Kun tun­nelin puolta­jat väit­tävät hait­taa näin suurek­si, mik­si emme uskoisi heitä?

Rekko­ja saa­puu ja läh­tee kai noin 300 000 vuodessa. (Tämä luku on muistin­varainen). Yhtä rekkaa kohden hait­ta on siis 170 €.

Lib­er­aalin markki­na­t­alous­teo­ri­an mukaan tuo hait­ta pitäisi laskut­taa rekoil­ta. Se käy todel­la hel­posti sata­ma­mak­suil­la. Laskutet­takoon Jätkäsaa­reen, Eteläsa­ta­maan ja Kata­janokalle tule­via laivo­ja 170 euroa enem­män kyy­dis­sä ole­vista rekoista. Vuosaa­res­sa tätä hait­ta­mak­sua ei olisi. Tuo­ta mak­sua pitäisi alkaa kerätä heti, kos­ka hait­ta on ole­mas­sa jo nyt.

Olen tässä lait­tanut satamien osu­u­den kokon­aan rekko­jen piikki­in. Jos osa pan­naan laivo­jen tuomien henkilöau­to­jen piikki­in, rekko­jen osu­us tietysti laskisi.

Sit­ten nähdään, mitä tapah­tuu. Jos ne kiltisti mak­sa­vat, keskus­tatun­nelin rak­en­tamisen rahoituk­ses­ta puo­let on ole­mas­sa. Jos eivät mak­sa vaan liikenne siir­tyy Vuosaa­reen, perus­teet tun­nelil­ta ovat men­neet saman tien.

Minä todel­lakaan en tiedä, mitä tapah­tu­isi, mut­ta antaisin rahan ratkaista.

= = =

Lisäys 15.9.2019 klo 17:40:

Uno­hdin maini­ta, että min­i­maa­li­nen askel tähän suun­taan on otet­tu. Rekan sata­ma­mak­su on Vuosaa­res­sa 10 € halvem­pi kuin keskus­tan satamis­sa. Lisksi keskus­tan satamis­sa per­itään ruuh­ka-aikaan saa­puvil­ta 15 € hait­ta­mak­sua. Tästä on vielä matkaa 170 euroon.

 

 

Keskustatunneli olisi niin kallis, ettei halukasta maksajaa löydy

Joskus 1970-luvul­la enem­mistö ry:n puheen­jo­hta­ja Har­ri Hal­sti sanoi, että Vapau­denkatu veisi jalankulk­i­jan vapaudet, mut­ta Keskus­tan Kehäväylä ehkä ei. Min­ul­la on aina ollut vähän ambiva­lent­ti suh­tau­tu­mi­nen Keskus­tan kehäväylään siitä riip­pumat­ta, mil­lä nimel­lä sitä on tyrkytet­ty. Käytän siitä nim­i­tys­tä keskus­tatun­neli, kos­ka tun­nelista nyt kuitenkin on kyse.

Jan Vapaavuori ajoi keskus­tatun­nelin selvit­tämisen kaupun­gin strate­giaan. Samal­la selvitet­täisi­in jalankulkuolo­suhtei­den paran­tamista. Ehkä on nyt aika tul­la kaapista ja tode­ta, että tässä his­to­ri­al­lises­sa kom­pro­mis­sis­sa voisi olla itua. En ole koskaan pitänyt juoksuhautapolitiikasta.

Jäin siis odot­ta­maan innol­la suun­nitel­maa, joka on nyt käsil­lä. Lau­takun­nan esi­tys­lis­taan pääsee tästä.

Han­kkeen hin­ta järkyt­ti. Se mak­saa kaikkine hän­ti­neen 1,4 mil­jar­dia euroa. Julk­isu­udessa tul­laan var­maan puhu­maan 490 miljoonas­ta eurosta, mut­ta tämä on hämäys­tä. Se koskisi pelkkää tun­nelia, johon ei siis olisi pääsyä oikein mis­tään, eri­tyis­es­ti ei satamista. Sil­lä pää­sisi aja­maan vain keskus­ta läpi Län­siväylältä Sörnäis­ten Rantatielle. Kun puhutaan tun­nelin tuomista liiken­nepoli­it­ti­sista hyödy­istä, puhutaan 1,4 mil­jardin investoin­nista. Siis vähin­tään. Yleen­sä näi­hin tulee aina yllätyksiä.

Sen vält­tämisek­si, että täl­lainen han­ke esitetään liian halpoina ja rak­en­tamis­vai­heessa kin­u­taan lisää rahaa, pitäisi kil­pailut­taa koko jut­tu kiin­teähin­taise­na avaimet käteen ‑peri­aat­teel­la. Nähtäisi­in real­isti­nen hinta-arvio.

Kun­nan menot rahoite­taan vero­tu­loil­la, joten jokainen helsinkiläi­nen pääsee rahoit­ta­maan tätä sum­mal­la, joka vas­taan noin viiden viikon brut­topalkkaa. Pros­ent­tiyk­sikön korkeampi kun­nal­lisvero kymmenek­si vuodeksi?

Joskus oli puhet­ta, että tun­neli rahoitet­taisi­in käyt­tö­mak­suin. Tässä käyt­tö­mak­su­jen pitäisi olla ajoneu­voa kohden noin 6–8 euroa men­nen tullen. Näin suur­ta mak­sua ei saataisi kerä­tyk­si, kos­ka niin kallista tun­nelia ei käyt­täisi juuri kukaan. Jos mat­ka kuitenkin mak­saa noin paljon, eikä autoil­i­ja koe saa­vansa tun­nelista vas­taavaa hyö­tyä, mil­lä hyödyl­lä sitä sit­ten perustel­laan? Tun­nelin käyt­tö­mak­suil­la arvioidaan voita­van kerätä korkein­taan 4–8 M€/vuosi, mikä ei riit­täisi edes käyt­tökus­tan­nuk­si­in. Korkeampi mak­su vähen­täisi mak­su­tu­lo­ja, kos­ka käyt­tö vähenisi.

On myös san­ot­tu, että rahoite­taan se tun­neli aset­ta­mal­la tietul­lit sekä tun­neli­in että maan päälle. Joku voi kysyä, mik­si pitää mak­saa tun­nelista, jos ei sitä käytä, mut­ta täl­lainen mak­su on kyl­lä talous­te­o­reet­tis­es­ti älykkäämpi kuin aja­tus pan­na 1,4 mil­jar­dia tun­neli­in ja hin­noitel­la siitä käyt­täjät pois.

Rahoi­tus tietullein olisi sikä­likin parem­pi, että pääosa tun­nelin käyt­täjistä tulee ole­maan ei-helsinkiläisiä. Jos käyt­täjistä vaikka­pa puo­let olisi espoolaisia, olisi kohtu­ullista, että Espoo mak­saisi tun­nelista puo­let, mut­ta ei tai­da maksaa.

Jos mak­su kerät­täisi­in Helsin­gin niemelle tulevil­ta, sen pitäisi olla suu­ru­us­lu­okaltaan neljä euroa jokaiselta niemen rajan ylit­tävältä sisään tule­val­ta ( tai kak­si euroa, jos halu­taan rahas­taa kumpaankin suun­taan)  Täl­lainen mak­su tietysti lieven­täisi tun­nelin liiken­nepoli­it­tisia hait­to­ja. Laskel­ma on omani, mut­ta suu­ru­us­lu­okaltaan oikea. Tässäkin voisi käy­dä niin, että mak­su vähen­täisi autoilua niin paljon, ettei tavoitel­tua rahaa saataisi kerä­tyk­si, jol­loin pitäisi korot­taa maksua.

Laskel­ma perus­tuu joukkoli­iken­nein­frassa käytet­tyyn lasken­tako­rkoon 5% /vuosi, jos­ta tulisi 70 M€ vuosi ja hatus­ta vedet­ty­i­hin 10 M€:n käyt­tökus­tan­nuk­si­in. Tässä ei siis olisi lyhen­nyk­siä lainkaan eli mak­su jatkuisi loputtomiin.

Liiken­nepoli­it­tisel­la haital­la tarkoi­tan sitä, että tun­neli lisäisi autoli­iken­net­tä 110 000 ajoneuvokilometrillä/päivä, mikä esimerkik­si lisäisi hiilid­iok­sidipäästöjä viitisen tuhat­ta ton­nia vuodessa, kun niitä piti juuri alkaa vähen­tää. Se tarkoit­tisia myös lisää pakokaa­su­ja keskus­taan, vaik­ka katukuiluis­sa ilma paranisikin. Pakokaa­sut eivät jäisi tun­neli­in, vaan ne olisi tuuletet­ta­va ulos. Siinä olisikin seu­raa­va riidan aihe: kenen ikku­nan alle nämä pakokaa­sut aikanaan johdettaisiin.

Jään kiin­nos­tuneena odot­ta­maan, mil­laista rahoi­tus­mall­ia kokoomus tähän esittää.

Mak­sa­vatko joukkoli­iken­teen käyttäjät?

Mut­ta mik­si autoil­i­joiden pitäisi mak­saa tun­nelista, kun joukkoli­iken­teen käyt­täjät eivät mak­sa esimerkik­si Kru­unusil­loista? Itse asi­asi­as­sa joukkoli­iken­teen käyt­täjät mak­sa­vat Kru­unusil­loista. HSL joutuu mak­samaan siitä infrako­r­vauk­se­na kaupungille. Korkokan­ta­ma nois­sa mak­su­is­sa pide­tään viit­tä pros­ent­tia vuodessa. HSL panee laskus­ta puo­let joukkoli­iken­teen lipun­hin­toi­hin. Tämä siitä huoli­mat­ta, että kaupun­ki saa rahat takaisin omis­ta­mansa tont­ti­maan arvon­nousuna. Niin­pä joukkoli­iken­teen käyt­täjät mak­sa­vat Kru­unusil­loista enem­män kuin ne kaupungille mak­sa­vat. Mis­sä ovat ne kaupun­gin omis­ta­mat rak­en­ta­mat­tomat ton­tit, joiden arvo nousee tämän tun­nelin vuok­si? Espoossa?

Keskus­tatun­nelil­la on käyt­täjiä suun­nilleen yhtä paljon kuin ennuste­taan Kru­unusil­to­jen käyt­täjämääräk­si. Kru­unusil­lat lyhen­tävät mat­ka-aiko­ja enem­män kuin tämä tun­neli. Tun­neli kuitenkin mak­saa neljä ker­taa enem­män. Tähän ver­rat­tuna kru­unusil­lat ovat siis hal­pa investointi.

Tai ver­rataan toiseen kalli­ina pidet­tyyn investoin­ti­in, fil­lar­itun­neli­in rat­api­han ali. Se säästää käyt­täjien aikaa suun­nilleen yhtä paljon kuin keskus­tatun­neli. Keskus­tatun­nelil­la on käyt­täjiä neljä ker­taa enem­män mut­ta se mak­saa 70 ker­taa enemmän.

Rampit ja katukuva

Oma ongel­mansa ovat rampit, joil­la tun­nelista pääsee katu­verkkoon ja takaisin. Suomes­sa val­tio­val­ta on päät­tänyt, että rampin kalte­vu­us ei saa ylit­tä viit­tä pros­ent­tia. Tämä tekee noista ram­peista todel­la pitk­iä – selvästi yli 100 metriä – jol­loin ne ovat sekä kaupunkiku­valli­nen kauhis­tus että yli kort­telin mit­tainen este ylit­tää katu. Näistä pitäisi saa­da havain­neku­vat, kos­ka se voi vaikut­taa mon­en mielipiteeseen.

Paran­nuk­set jalankulkuympäristöön

Piti olla suuri kom­pro­mis­si auto­jen ja käve­lykeskus­tan välil­lä. Aika vaa­ti­mat­to­mia kuitenkin ovat kävelyaluei­den laa­jen­nuk­set. Pää­vai­h­toe­hdos­sa luvatut paran­nuk­set jalankulkuym­päristöön rajoit­tuvat siihen, että jalka­käytäviä leven­netään Etelä- ja Pohjois-Espal­la yhden kaistan ver­ran. Lisäk­si tehdään joitakin vähäisem­piä kadun leven­nyk­siä ja jatke­taan Yliopis­tokadun käve­lykat­ua kirkon editse Snell­maninkadulle. Autoli­iken­teen pois­t­a­mi­nen kaup­pa­torin ja Havis Aman­dan pat­saan väliltä on piristävä yksi­tyisko­h­ta. Joitain paran­nuk­sia on suun­nitel­tu myös Man­ner­heim­intiel­lä. Postikatu muutet­taisi­in käve­lykaduk­si. Tämä on pää­vai­h­toe­hto. Muitakin vai­h­toe­hto­ja on. Esimerkik­si sel­l­ainen, jos­sa Espan läpi­a­joli­ikenne siir­ret­täisi­in Etelä-Espalle, ja Pohjois-Espal­la olisi läpiajokileto.

Aivan vihe­liäistä on keskus­tan jalankulkuolo­jen kohen­tamisen sit­o­mi­nen tähän tun­neli­in jo senkin vuok­si, että keskus­tatun­neli on valmis aikaisin­taan vuon­na 2035. Siihen asti koko keskus­ta olisi rem­pal­laan samal­la, kun muut Itämeren kaupun­git paran­ta­vat kil­van keskus­to­jaan? Tämä pant­ti­vanki­asetel­ma pitää purkaa jo senkin takia, ettei keskus­tan kehit­tämistä voi pysäyt­tää parik­si vuosikymmeneksi.

Vaiku­tus keskus­tan yri­tys­ten liikevaihtoon

Kaup­paka­mari on perustel­lut tun­nelin tarvet­ta sil­lä, että näin tuet­taisi­in keskus­tan kaup­po­ja esimerkik­si Itä-keskuk­sen kaup­po­ja vas­taan.  Kaup­po­jen kokon­ais­myyn­tiähän tämä ei lisää vaan itse asi­as­sa vähen­tää, jos helsinkiläis­ten ostovoimaa leikataan tämän ansioista 1,4 mil­jardil­la eurol­la.  En itseasi­as­sa ymmär­rä, mik­si verovaro­ja pitäisi käyt­tää aluekeskusten palvelu­jen heiken­tämiseen. Keskus­tan kaup­po­ja tämä ei kuitenkaan juuri hyödyt­täisi. Se lisäisi lähin­nä läpi­a­joa mut­ta ei juurikaan keskus­taan pää­tyviä matkoja.

Autoil­i­jat ovat keskus­tan asi­akkaista muutenkin aika mar­gin­aa­li­nen ryh­mä. Liit­teis­sä oli myös Ram­bollin tekemä Helsin­gin keskus­tan asioin­ti­selvi­tys. Sen mukaan keskus­tan liikkei­den liike­vai­h­dos­ta tulee joukkoli­iken­teen käyt­täjiltä kaup­pa- ja palve­lu­tyyp­istä riip­puen 60 – 71 %, jalan ja fil­lar­il­la liikkuvil­ta 14 – 29 % ja autol­la keskus­taan tulleil­ta 8 – 18 %. Korvi­i­ni on kan­tau­tunut, että kaup­paka­mari yrit­ti estää tämän tutkimuk­sen julkaisemisen. Min­un on vaikea ymmärtää kaup­paka­maria, joka tui­jot­taa vain tuo­hon 8- 18 pros­ent­ti­in ja hylkii lop­pu­ja, 82 – 92 pros­ent­tia asiakkaista.

Mieleen tulee Alek­san­terinkatu ry, joka toimin­nan­jo­hta­jansa Panu Toivosen johdol­la vas­tusti vim­ma­tusti Aleksin jalka­käytävien lev­en­tämistä. Kun ne lop­ul­ta hävi­sivät tämän tais­telun, Aleksin kaup­po­jen myyn­ti nousi raketino­mais­es­ti. Panu Toivo­nen sai potkut.

Kaup­paka­marin jäsenet voisi­vat vähän kat­soa, mitä hei­dän rahoil­laan tehdään. Vetovoimainen keskus­ta ei ole sel­l­ainen, jos­sa jalankulk­i­joiden on epämiel­lyt­tävää liikkua.

Yhteen­ve­t­ona:

Olen siis suh­tau­tunut Keskus­tatun­neli­in varovaisen myön­teis­es­ti, mut­ta se lop­pui tuo­hon järkyt­tävään hin­ta­lap­pu­un. En usko, että helsinkiläiset halu­a­vat mak­saa tästä kukin kuukausi­palkkansa suu­ruista sum­maa, tai vas­taavasti heiken­tää päiväkote­ja, koulu­ja ja van­hus­ten­huoltoa oikein kunnolla.

Olen yhä avoin ajatuk­sille, että tämä rahoitet­taisi­in kokon­aan tietulleil­la eikä päiväko­tien ja koulu­jen rahoituk­seen tarvit­sisi kajo­ta. Se nimit­täin johtaisi toden­näköis­es­ti kokon­aisuute­na siihen, että autoli­ikenne vähenisi, kun ilman mak­su­ja tämä tun­neli lisäisi autoli­iken­net­tä. En kuitenkaan usko että autoil­i­jat ja hei­dän mukanaan kokoomus kan­nat­taisi­vat täl­laista kokon­aisu­ut­ta. Olisi­han mak­su päivit­täin keskus­tas­sa ajaval­ta yli sata euroa kuus­sa. Kuu­lostaa paljol­ta, mut­ta se johtuu siitä, että investoin­ti on niin kallis. Jostain pitää mak­sa­ja löytää.

Lakia tiemak­su­ista ei myöskään ole. Jos sel­l­ainen joskus tulee, tarkoituk­se­na on, että rahat menevät val­ti­olle. Voi hyvin olla, että Katri Kul­munin 2. hal­li­tus rak­en­taisikin niil­lä Keskus­tatun­nelin sijas­ta moot­tori­tien Kemistä Kolariin.

= = =

Eiköhän tämä ollut tässä. Selvit­tämistä tuskin kan­nat­taa enää jatkaa, ellei kokoomus löy­dä han­kkeelle maksajaa.

Pitäisi sallia geenimuunnellut lajikkeet, jotka ovat jalostettavissa risteyttämällä

Banaan­invil­je­lyä uhkaa sien­i­taudin vuok­si katas­trofi, joka uhkaa viedä banaan­it kaupoista tai ainakin moninker­tais­taa niiden hin­nan. Kat­so HS.fi

Suomes­sa myytävät banaani­la­jik­keet ovat kaik­ki Cavendish-banaa­nia. Muitakin lajikkei­ta on, mut­ta ne ovat omi­naisuuk­sil­taan olen­nais­es­ti heikom­pia. Yksi vielä parem­pi oli, mut­ta se tuhou­tui jo kauan sit­ten samaan sienitautiin.

Pitäisi saa­da nopeasti uusi banaani­la­jike, joka on omi­naisuuk­sil­taan cavendishin luokkaa, mut­ta pysty­isi tor­ju­maan sienitaudin.

Se voidaan tehdä hitaasti risteyt­tämäl­lä tai nopeasti geen­ite­knolo­gial­la. Muu maail­ma pää­tyy var­maankin geen­ite­knolo­giaan, mut­ta nykysään­tö­jen mukaan EU:hun ei saa tuo­da geen­imuun­nel­tu­ja elin­tarvikkei­ta. Tietysti selviämme ilman banaane­ja, mut­ta banaan­invil­jeli­jät eivät selviä.

Geen­ite­knolo­giaan liit­tyy riske­jä, jos kokon­aan uuden­lainen lajike las­ke­taan luon­toon. Itse asi­as­sa tämä nykyi­nen kri­isi on lievästi sukua tälle ongel­malle. Tuo cavendish-lajike on nimit­täin steri­ili ja lev­iää sik­si istukkaina eikä suvullis­es­ti. Kaik­ki banaa­nipu­ut ovat siten alun perin samaa yksilöä (tai peräisin vähälukuis­es­ta määrästä yksilöitä, tiedot ovat ris­tiri­itaisia). Kun geneet­tistä vai­htelua ei ole, tulos on se mikä se nyt on.

On minus­ta kuitenkin eri asia istut­taa apinas­ta saatu geeni vehnään kuin tehdä geenisi­ir­to, joka olisi peri­aat­teessa tehtävis­sä risteyt­tämäl­lä. Siis vaik­ka siirtää banaani­in geeni tois­es­ta banaanista.

Kasv­in­jalostuk­ses­sa geen­imuun­telun kiel­toa kier­retään tutki­mal­la ensin sopi­vaa lajiket­ta geen­ite­knolo­gial­la ja kun hyvä lajike on löy­det­ty, tuot­ta­mal­la sama lop­putu­los risteyt­tämäl­lä – tai ainakin väit­tämäl­lä, että niin on tehty. En tiedä, miten tämä jälkim­mäi­nen on tur­val­lisem­pi kuin se edelli­nen, jos tulos kuitenkin on sama. Eri­tyis­es­ti min­ua on aina ihme­tyt­tänyt se, että juuri geen­ite­knolo­gia on nos­tet­tu yksin tikun nokkaan. Samanaikaises­ti kasv­in­jalostuk­ses­sa käytetään keinona sat­u­nais­ten mutaa­tioiden tuot­tamista säteilyt­tämäl­lä. Sehän voi syn­nyt­tää mil­laisen mon­sterin tahansa.

Banaan­it eivät ole ain­oa ongel­ma. Ilmas­ton­muu­tos muut­taa kasvien kasvuolo­suhtei­ta nopeam­min kuin luon­non­va­l­in­ta ehtii niitä sopeut­taa. Tämä ongel­ma ei koske vain ruokakasve­ja vaan esimerkik­si suo­ma­laisia met­siä. Puus­tomme on vas­tus­tuskyvytön monia etelän tuhoisia vas­taan, kos­ka omi­naisu­ud­es­ta ei ole ollut hyö­tyä maas­sa, jos­sa talvi tap­paa kylmä­narat tuho­laiset. Kun ilmas­to läm­pe­nee, etelän tuho­laiset lev­iävät tänne. Voisimme tietysti tuot­taa kuusen taimia Sak­sas­ta, mut­ta ne eivät taas olisi sopeu­tuneet pimeisi­in talvi­in ja yli­val­oisi­in kesi­in. Tämän asian kanssa voi tul­la yhtäkkiä kiire.

Pitäisi siis hyväksyä geen­ite­knolo­gia ainakin sel­l­ai­sis­sa tapauk­sis­sa, jois­sa samaan tulok­seen olisi päästävis­sä hitaasti risteyt­tämäl­lä — siis gee­nien siirtämi­nen saman lajin sisäl­lä tois­es­ta lajik­keesta toiseen.

Yksi kysymys alan asiantun­ti­joille. Geen­it eivät ole irral­laan vaan sidot­tuina toisi­in­sa kro­mo­someis­sa. Jos halu­amme säi­lyt­tää geenin A ja vai­h­taa geenin B, mut­ta onnet­to­muudek­semme ne sijait­se­vat samas­sa kro­mo­somis­sa, tämäkin on ymmärtääk­seni tehtävis­sä tuhan­sia ker­to­ja risteyt­tämäl­lä, kos­ka kro­mo­somit joskus katkeil­e­vat, mut­ta kuin­ka hidas­ta se on?

 

 

Anekdootteja (4) Tuomari Henriksson pelasti vihreät vuonna 1980

Vihreät sai­vat vai­h­toe­htoinen Helsin­ki ‑listal­ta Ville Kom­sin val­tu­us­toon vuon­na 1980. Se meinasi tyssätä min­un mokaani tai siihen, ettemme kukaan olleet niin hyviä juridiikassa.

Vihreätä puoluet­ta ei ollut, vaan menimme vaalei­hin yhteis­listal­la. Jokaisen ehdokkaan tuke­na oli val­it­si­jay­hdis­tys, jos­sa piti olla vähin­tään kymme­nen äänioikeutet­tua. Näi­den lis­to­jen asi­amiehet muo­dos­ti­vat keskenään yhteis­lis­tan. Asioiden yksinker­tais­tamisek­si Anja Mer­ilu­o­to, Ville Kom­sin vaimo, oli kaikkien lis­to­jen ja yhteis­lis­tan asi­amies, joka siis allekir­joit­ti kaik­ki nuo sopimuk­set.  Hänen nimen­sä oli papereis­sa kym­meniä kertoja.

Sovit­ti­in, että minä vien paperinipun keskus­vaalilau­takun­taan. Se piti tehdä tiet­tynä päivänä klo 16 men­nessä. Olin hyvis­sä ajoin jo puol­ta tun­tia ennen määräaikaa jät­tämässä paperipinoa tuo­mari Hen­rikssonille. Huoneessa oli sil­loin moni puolue asi­akir­joi­neen. Kun min­un vuoroni tuli, tuo­mari Hen­riks­son huo­maut­ti, että vaalilain mukaan yhteis­lis­tan asi­amiehen on jätet­tävä paperit.

Katas­trofi!

Kuin­ka mon­en ihmisen työ oli men­nyt hukkaan min­un mokani takia. Anja Mer­ilu­o­to oli tuol­loin töis­sä Kirkkon­um­mel­la. Ei olisi mitään tapaa saa­da hän­tä ajois­sa paikalle. Ilmeis­es­ti pani­ikki­ni näkyi ulospäin, kos­ka tuo­mari Hen­riks­son rauhoit­teli ja sanoi, että kan­nat­taa istua odot­ta­maan, jos vaik­ka asi­at jotenkin ratkeaisivat.

Hen­riks­son vas­taan­ot­ti muiden puoluei­den lis­tat. Kym­men­tä vaille neljä olimme huoneis­tossa kah­den. Nyt voisi olla hyvä aika jät­tää ne paper­it, Hen­riks­son sanoi. Niin­pä asi­akir­joi­hin merkit­ti­in, että Anja Mer­ilu­o­to jät­ti yhteis­lis­tan asi­akir­jat vaalilau­takun­nalle klo 15:50.

Vihrei­den his­to­ria olisi saanut aivan toisen­laisen alun ilman tuo­mari Hen­rikssonin joustavuutta.

 

Vasemmistolaista markkinaliberalismia

Markki­na­t­alous näyt­ti toisen maail­man­so­dan jäl­keen lem­peät kasvon­sa teol­lisu­us­mais­sa. Jok­seenkin kaik­ki pää­sivät osal­lisik­si kulu­tus­ta­son nousus­ta. Ay-liike avit­ti kas­va­van kakun jakamises­sa, mut­ta pääsään­töis­es­ti siitä on kiit­tämi­nen hyvää tas­apain­oa työ­markki­noil­la. Läh­es kaik­ki kel­paisi­vat töi­hin eikä huonol­la pal­ka­lla saanut töi­hin ketään.

Sit­ten kaik­ki muut­tui. Muu­tos alkoi Yhdys­val­loista, jos­sa palk­ka-asteikon alim­man puoliskon reaali­palkat eivät ole kohon­neet 1970-luvun jäl­keen. Vähän koulutet­tu­ja tarvi­taan vähemmän.

Pres­i­dent­ti Trump syyt­tää glob­al­isaa­tio­ta. Valmis­tavaa teol­lisu­ut­ta on men­nyt Kiinaan, mut­ta val­taosa työ­paikkaka­dos­ta johtuu automaa­tios­ta, dig­i­tal­isaa­tios­ta ja kaupungistumisesta.

Suomes­sakin palkka­jakau­ma on polar­isoin­ut. Keskeltä on pois­tunut sato­jatuhan­sia hyviä ammat­tidu­u­nar­in töitä. Tilalle on tul­lut korkea­palkkaisia asiantun­ti­jate­htäviä ja mata­la­palkkaista palve­lu­työtä. Kasvu keskit­tyy viiden yliopis­tokaupun­gin ympärille.

Suomes­sa hyv­in­voin­tiy­hteiskun­ta on saanut hyvin kopin kehi­tyk­ses­tä. Eri­ar­voisu­us­mittareis­sa ei näy juuri muu­tos­ta vuo­den 2000 jäl­keen. Tulon­jakoa mit­taa­va gini-ker­roin esimerkik­si ei ole noussut.

Taidamme mita­ta eri­ar­voisu­ut­ta puut­teel­lis­es­ti. Jos menet­tää tule­vaisu­u­de­nuskon­sa, menet­tää läh­es kaiken. On ikävää, jos yksilö menet­tää tule­vaisu­u­de­nuskon­sa, mut­ta yhteiskun­ta­rauha vaaran­tuu, jos kokon­aiset alueet menettävät.

Vaik­ka Ran­skan keltali­ivimel­lakat alkoi­vat dieselöljyn hin­nas­ta, pon­ti­me­na oli tunne, että hal­li­tus tukee vain pari­isi­laista eli­it­tiä ja antaa suurim­man osan maas­ta taantua.

Lib­er­aali demokra­tia on hävin­nyt demokraat­ti­sis­sa vaalit toisen­sa jäl­keen pop­ulis­mille ja autoritääristä hallinto kaipaav­ille: Yhdys­val­lat, Bri­tan­nia, Puo­la, Unkari, Italia, Turk­ki ja Venäjä.

Ellemme halua joukon jatkok­si, poli­ti­ikas­sa tarvi­taan kun­non käänne vasempaan.

Käänne vasem­paan, mut­ta vasem­mistop­uoluei­den lääk­keet eivät tässä toi­mi. Kaipuu men­neisyy­teen ei kel­paa ohjeeksi.

Ay-liik­keen lääke eri­ar­voisu­ut­ta vas­taan on nos­taa alimpia palkko­ja. Se kuu­lostaa mukaval­ta, mut­ta siitä seu­raa kas­va­va työt­tömyys. Pelkän perusk­oulun suorit­ta­neet saa­vat keskimäärin samaa palkkaa kuin keski­as­teen suorit­ta­neet, mut­ta niin­pä hei­dän työt­tömyysas­teen­sa onkin 23 %.

Kun poli­ti­ik­ka tuot­taa työt­tömyyt­tä, kor­jataan ongel­ma lisäämäl­lä tulon­si­ir­to­ja. Tämän tien päässä ei siin­nä onnelaa, vaan hyv­in­voin­ti­val­tion hidas rapistuminen.

Ei pidä hin­noitel­la ihmisiä pois työ­markki­noil­ta, ellemme halua jakau­tunut­ta yhteiskun­taa, mut­ta työssä käyvien köy­hyyt­täkään emme tarvitse.

Tarvit­semme vapaam­min määräy­tyviä palkko­ja työl­lisyy­den vuok­si ja täy­den­täviä tulon­si­ir­to­ja tulo­ero­jen vuok­si. Kokon­aisu­us on sosi­aalis­es­ti tasa-arvoisem­pi kuin pien­ten palkkaero­jen ja korkean työt­tömyy­den vaihtoehto.

Täy­den­täviä tulon­si­ir­to­ja mak­se­taan vuosi vuodelta enem­män asum­istuen nimel­lä. Niiden huono puoli on tuen sit­o­mi­nen asumiseen, mikä häir­it­see asuntomarkkinoita.

Kan­natan niukkaa perus­tu­loa, mut­ta en kos­ka se yksinker­tais­taisi sosi­aal­i­tur­vaa vaan kos­ka se ratkai­sisi ris­tiri­idan työl­lisyy­den ja tulo­ero­jen välillä.

Markki­na­t­alous on osoit­tanut val­ta­van voimansa – hyvässä ja pahas­sa. Se on alis­tet­ta­va hyvän palvelu­un sen sijaan, että sen voima tuhottaisiin.

Vasem­mis­to esit­tää ratkaisuk­si täy­den­tävien tulon­si­ir­to­jen sijas­ta laa­jaa palkkat­uen käyt­töä. Se on parem­pi kuin ei mitään, mut­ta rahan kier­rät­tämi­nen työ­nan­ta­jan kaut­ta sitoo työn­tek­i­jän työan­ta­jaan, oli tämä mil­lainen ääliö hyvän­sä. Mik­si työväen­li­ike täl­laista kan­nat­taa? Sen lisäk­si palkkatu­ki sovel­tuu vain vaki­in­tuneille työ­paikoille, jol­loin suuri osa poten­ti­aal­i­sista työ­paikoisa jää sivuun.

Tarvi­taan vasem­mis­to­laista markki­nal­ib­er­al­is­mia tuot­ta­maan samal­la korkea työl­lisyys että pienet tulo­erot! Mukaan tarvi­taan vah­va vihreä sävy tor­ju­maan hin­tao­h­jauk­sel­la pahan tekoa ympäristölle, mut­ta se on toisen tari­nan aihe. Sikäli se kuitenkin liit­tyy tähän aiheeseen, että paras keino ympäristö­tuho­ja vas­taan on hait­to­jen verot­ta­mi­nen – markki­namekanis­min käyt­tö on tehokas­ta myös ympäristöpoli­ti­ikas­sa. Se taas tuo kai­vat­tu­ja vero­tu­lo­ja ilman, että työn vero­tus­ta pitää nostaa.

Tässä on vain se han­kalu­us, että oikeal­la kan­nate­taan markki­nal­ib­er­al­is­mia mut­ta ei niin vah­vasti sosi­aal­ista tasa-arvoa ja vasem­mal­la sosi­aal­ista tasa-arvoa mut­ta ei markkinaliberalismia.

 

===

Kir­joi­tus on julka­istu vähän lyhyem­mässä muo­dos­sa Haas­ta­ja-pal­stal­la Nykypäivä-lehdessä.

Anekdootteja(3): Vennamo valtuustossa

Vihreät – sil­loin nimeltään vai­h­toe­htoinen Helsin­ki — sai­vat vuo­den 1980 kun­nal­lis­vaaleis­sa ensim­mäisen val­tu­utet­tun­sa, Ville Kom­sin Helsin­gin val­tu­us­toon. Minus­ta tuli val­tu­us­to­ryh­män sih­teeri ja sain oikeu­den istua salin laidal­la kok­ous­ta seu­raa­mas­sa. Paikkani oli Veikko Ven­na­mon istu­in­paikan lähituntumassa.

Ilk­ka Hakale­hto, Keskustapuolueesta omaan ryh­mään­sä loikan­nut pop­ulisti piti jostain asi­as­ta itselleen tyyp­il­lisen puheen, puhui nari­se­val­la äänel­lään etuoikeut­tu­jen ja suur­pääo­man hyysäämis­es­tä ja kaikesta ikävästä, jota pahat päät­täjät oli­vat Helsingis­sä tehneet. Käsiteltävää asi­aa en muista.

Ven­namo pyysi puheen­vuoron ja piti sisäl­löltään hyvin saman­laisen puheen, mut­ta puheena se oli aivan muu­ta. Tuli syväl­lä rin­taäänel­lä, oli retoris­es­ti nerokas ja tun­nel­maa täynnä.

Sit­ten hän palasi paikalleen, nyökkäsi min­ulle ja sanoi: “Piti vähän näyt­tä tuolle Hakale­hdolle, miten poli­ti­ikkaa puhutaan!”

Kaupunkiympäristölautakunnan lista 3.9.2019

Edel­lisessä kok­ouk­ses­sa pöy­dälle pan­tu­jen asioiden (Hert­toniemen metroase­ma, Puoti­lan ostoskeskus ja kun­to­por­taat) lisäk­si ain­oana isona asiana on Meri-Rasti­lan täydennyskaava

Meri-Rasti­laan 2400 uut­ta asukasta

Vuosaari liitet­ti­in Helsin­gin maalaiskun­nas­ta (nyk. Van­taa) Helsinki­in aiko­muk­se­na rak­en­taa sinne ydin­voimala läm­mit­tämään Helsinkiä. Sit­tem­min ydin­voimalas­ta luovut­ti­in ja raken­net­ti­in asun­to­ja sen sijaan. Ensin asial­la oli Asun­tosäästäjät ry, joka raken­nut­ti pait­si asun­not, myös sil­lan Helsingistä Vuosaa­reen. Aika poikia. Kaupun­ki osti sil­lan myöhem­min itselleen.

Olen pitänyt Meri-Rasti­laa hirveänä virheenä. Metroase­man viereen mata­laa ja väljää rak­en­tamista. Suun­nit­telijoiden seli­tyk­senä oli, ettei sito­vaa päätöstä met­ros­ta ollut tehty sil­loin kun aluet­ta suun­nitelti­in. Ei kovin hyvää koor­di­naa­tio­ta kaupun­gin sisällä.

Nyt Meri-Rasti­laa sit­ten tiivis­tetään kun­nol­la. Osit­tain pure­taan 1990-luvul­la raken­net­tu­ja talo­ja isom­pi­en tieltä.

Uusia asukkai­ta tulee 2400. Kuten kuvas­ta näkyy, mit­takaa­va vähän muuttuu.

Rasti­lan keskus (Toiv­ot­tavasti katukivipäällysteinen pyörätie on vain visuaal­ista mielikuvitusta)

 

Helsingin pitäisi aikaistaa investointejaan rohkeasti

Kaupunkiym­päristölau­takun­ta käsit­teli bud­jet­tiesi­tys­tä. Kovin mainit­tavia muu­tok­sia ei tehty. Ryh­mät esit­tivät itsen­sä näköisiä muu­tok­sia, jot­ka myös hyväksyt­ti­in. Demar­it halu­si­vat kokoomuk­sen tuke­m­ana edis­tää autoilua Itä-Helsingis­sä ja vihreät pyöräi­lyä ja aurinkoenergiaa.

Itse en tehnyt mitään muu­tos­ta, kos­ka jos olisin esit­tänyt, mitä ajat­te­len, se olisi ollut vas­toin kaikkia raame­ja ja strate­gioi­ta. Kokenut kun­nal­lispoli­itikko ei tee sellaista.

Olisi esit­tänyt investoin­tei­hin 100 miljoon­aa euroa lisää.

Kun Helsin­ki kas­vaa keskikokoisen kaupun­gin ver­ran vuosikymme­nessä, se tarkoit­taa keskikokoisen kaupun­gin ver­ran investoin­te­ja.  Tämä on nyt vain hyväksyttävä.

Aja­tus tehdä nämä investoin­nit myöhem­min ei ole hyvää talouden­pitoa. Kaupun­gin hallinnos­sa ei ole oival­let­tu, mitä tarkoit­taa negati­ivi­nen reaa­liko­rko: se tarkoit­taa investoin­te­ja kan­nat­taa aikaistaa jopa sil­loin, kun investoin­nin kohteelle on käyt­töä vas­ta vuosien kulut­tua. Puhu­mat­takaan siitä, että kan­nat­taa investoi­da kaik­keen sel­l­aiseen, joka alkaa tuot­taa hyö­tyä heti.

Negati­ivi­nen reaa­liko­rko puoltaa investoin­tien aikaistamista, mut­ta se ei puol­la turhia investoin­te­ja eikä lainan ottamista juok­se­vi­in menoihin.

Investoimi­nen velak­si järke­vi­in kohteisi­in ei heiken­nä kaupun­gin taset­ta. Taseen molem­mat puo­let vain kas­va­vat yhtä paljon.

Jos voi ostaa kaupungille sata miljoon­aa euroa mak­sa­van Sam­mon, ja rahoit­taa sen lainal­la, jos­ta pitää mak­saa pros­ent­ti korkoa ja joka takoo rahaa neljä miljoon­aa euroa vuodessa, sel­l­ainen kan­nat­taa tietysti ostaa  ja mielu­um­min heti eikä myöhemmin.

Nol­lan tun­tu­mas­sa ole­vat reaa­liko­rot ovat oire siitä, että talous huu­taa työl­listäviä investoin­te­ja. Jo sik­si niiden aikaist­a­mi­nen on hyvää talousajattelua.

Investoin­tien aikaist­a­mi­nen on hyvää talouden­pitoa myös sik­si, että kaupunki­maan pääasial­lise­na omis­ta­jana kaupun­ki saa maas­ta sitä parem­man hin­nan, mitä houkut­tel­e­vam­paa on asum­i­nen Helsingis­sä. Se toteu­tuuko ton­tin luovu­tush­in­ta vuokrana vai myyn­ti­t­u­lona ei tähän vaiku­ta. Jos uudelta alueelta puut­tuvat joukkoli­iken­ney­htey­det, koulut ja päiväkodit sil­loin, kun alue raken­netaan ja niiden luvataan tule­van joskus myöhem­min, ton­tin­lu­ovu­tus­tu­lot laske­vat olennaisesti.

Esimerkik­si Vihd­in­tien pikaratik­ka mak­saa itsen­sä jok­seenkin kokon­aan kaupun­gin maa-omaisu­u­den arvon nousuna. Asun­non osta­jat eivät kuitenkaan kat­so vuosikym­menten päähän ja speku­loin arvon­nousul­la. He arvosta­vat ratikkaa, joka on käytet­tävis­sä nyt ja heti. Pikaratik­ka mak­saa itsen­sä vain, jos se raken­netaan etu­pain­ot­teis­es­ti. Sik­si lykkäämi­nen on todel­la kallista.

Ja täkynä kokoomuk­selle: kun teemme hyvää kaupunkia ja investoimme ajois­sa, kil­pailemme men­estyk­sekkääm­min Espoon kanssa hyvistä veronmaksajista.