Kategoria: _

Kaupunkiympäristölautakunnan lista 26.11.2019

Lau­takun­nan lis­tat ovat olleet aika keveitä tähän asti, mut­ta nyt jysähti. Kaavois­sa asun­to­ja yli 10 000 ihmiselle ja ton­tilu­ovu­tuk­sia 5 000 asukkaan ver­ran. Han­kala päätös suo­jatei­den rak­en­tamis­poli­ti­ikas­ta. Jalankulk­i­joille pitk­iä kiertomatkoja.

Nal­len­rin­teen tark­istet­tu kaa­va Malmin lento­ken­tän alueella

Tämä oli meil­lä 4.6.2019. Nyt kaa­va on tul­lut lausun­noil­ta. Siihen on tehty nor­maalin tapaan vähäisiä, lähin­nä teknisiä muutoksia.

Kelpo kaa­va. Tont­tite­hokku­us lähel­lä kah­ta, autopaikka­ton­tit mukaan lask­ien noin 1,8. Uusia asukkai­ta noin 2 800, run­saat 10 % lento­kent­täalueen kaavail­lus­ta kokonaisasukasmäärästä.

Monis­sa lausun­nois­sa ja muis­tu­tuk­sis­sa haikali­ti­in lakkaa­van lento­toimin­nan perään. Toi­sis­sa taas kiitet­ti­in sitä, että lentomelu lop­puu ja alue saadaan hyötykäyttöön.

Pysäköin­ti on ratkaistu alueel­lis­es­ti eril­lisil­lä pysäköin­ti­taloil­la, joi­hin näyt­täisi tule­van run­saat tuhat autopaikkaa. Autopaikoista tulee täl­löin varsin edullisia, jotain noin 20 000€/paikka, mut­ta samal­la se tietysti syr­jäyt­tää asum­ista. Ton­til­la, jol­la on pysäköin­ti­ta­lo ei ole asuintaloa.Tällaiseen pysäköin­ti­ratkaisu­un olisi ollut help­poa liit­tää markki­nae­htoisu­us: pysäköin­ti­talo­ja raken­net­taisi­in vain niin paljon ja siinä tahdis­sa kuin on mak­suhalukas­ta kysyn­tää. Markki­nae­htoista pysäköin­tiä kuitenkin vas­ta kokeil­laan, esimerkik­si Hernesaaressa.

Tämä on helsinkiläisit­täin hyvin edullista raken­nus­maa­ta. Kaa­van kus­tan­nuk­set kaupungille noin 34 m€ eli 250 €/k‑m2. Ton­tin­lu­ovu­tus­tu­lot noin 70 M€, joten kas­saan kilah­taa noin 35 M€. Jos pysäköinti­normia olisi markki­nae­htoinen, kaupun­gin yli­jäämä olisi var­maankin 10 M€ suurempi.

Her­ne­saaren tark­istet­tu kaava

Tämä oli meil­lä 12.3.2019. Nyt on tehty jonkin ver­ran muu­tok­sia, ei kuitenkaan niin paljon, että viras­ton mielestä pitäisi pan­na uud­estaan nähtäville. Muu­tok­sista isoin on autopaikkanormin pois­t­a­mi­nen asuin­taloil­ta kokon­aan. Varaudut­tu on noin 2 500 autopaikan rak­en­tamiseen, mut­ta niitä ei ole pakko rak­en­taa. Nyt nähdään, paljonko asun­non osta­jat todel­lisu­udessa autopaikko­ja arvosta­vat. Autopaikan hin­ta tääl­lä on var­maankin aika korkea.

Veikkaan, että autopaikko­ja tulee korkein­taan puo­let siitä määrästä, mitä suh­teessa asun­to­jen määrään on pakotet­tu rak­en­ta­maan Jätkäsaa­res­sa. Niin­pä tästä ei myöskään tule niin pahaa liiken­nesump­pua kuin tulisi, jos autopaik­ka olisi pakko rak­en­taa. Autopaik­ka sis mak­saa ainakin kak­si ker­taa niin paljon kuin auto, joten sen hin­nal­la on vaiku­tus­ta auton hankintaan.

Tämä on kooltaan aika gigant­ti­nen. 7 800 asukas­ta ja 135 000 k‑m2 liike ja toimis­toti­laa, yhteen­sä noin 500 000 k‑m2.

Paljon tämä on tiivistynyt matkan var­rel­la. Ensim­mäi­sis­sä luon­nok­sis­sa asukas­määrä olisi ollut run­saat 4 000, mut­ta sil­loin tääl­lä olisikin ollut helikopterikenttä.

Alueen liikenne hoide­taan ratikalla. Lyhyel­lä lasku­toim­i­tuk­sel­la voidaan tode­ta, ettei yksi kymme­nen min­uutin välein liiken­nöivä lin­ja riitä. Voisiko kutosen lisäk­si myös kymp­pi kään­tyä tänne siinä vai­heessa, kun kru­unuratikat aloit­ta­vat? Kru­unuratik­ka, se toinen niistä, voisi men­nä nykyiselle kympin päät­tärille. Varastin ajatuk­sen Mikko Särelältä.

Tuo venäläis­ten omis­ta­ma telak­ka on kyl­lä aivan vääräl­lä paikalla.

Mar­i­an kasvuyrityskampus

Tämä han­ke on osoi­tus pormes­tari­mallin toimivu­ud­es­ta. Virkamieskun­ta suun­nit­teli Mar­i­an ton­tin jakamista noin neljään osan tas­a­puolis­es­ti eri hallintokun­tien käyt­töön. Osa, mut­ta vain osa olisi tul­lut yri­tyshau­tomok­si. (Tas­a­puolisu­us on muuten kaupunkisu­un­nit­telus­sa vihon­vi­imeinen peri­aate.) Pormes­tarikun­ta ratkaisi asian ilmoit­ta­mal­la, että tästä tulee uusyri­tyshau­to­mo. Hyvä näin. Pystytään tekemään näke­myk­sel­lisiä ratkaisu­ja. Alueelle tulee 3 500 uut­ta työ­paikkaa. Merkit­tävä elinkei­nop­o­li­it­ti­nen ratkaisu.

Maise­ma myös muut­tuu aika paljon, kuten kuvas­ta näkyy.

Vähän tämä alue on nyt joukkoli­iken­teen osalta katveessa niin kuin oli aikanaan sairaalakin. Nämä ovat nop­sa­jalkaisem­pia kuin sairaalan asi­akkaat, joten käve­ly Kampin metroase­mal­ta tai ysin pysäk­iltä ei ole kohtu­u­ton­ta. Jos Ruo­ho­lah­den metroase­mal­ta puhkaistaisi­in toinen uloskäyn­ti, tulisi sekin aika lähelle.

Tont­tien varaami­nen asuntotuotantoon

Yhä val­taosa ton­teista luovute­taan muuten kuin tar­jouskil­pailun kaut­ta, mikä aina vähän tuot­taa levottomuutta.

Nyt tont­te­ja varataan 2 636 asun­non rak­en­tamista varten. Aiem­min tänä vuon­na niitä on jo varat­tu 2 230 asun­non rak­en­tamista varten, joten vuo­den koko luku on liki 5 000 asun­toa, mikä asukkaina las­ket­tuna on noin 9 000. Tämän lisäk­si asun­to­ja raken­netaan myös muiden omis­tamille tonteille.

Tämän jäl­keen varat­tu­jen ja rak­en­tamista odot­tavien tont­tien määrä riit­tää 50 000 asukkaalle. Varan­to vas­taa kuu­den vuo­den rakentamista.

Jalankulk­i­joiden kadun­yl­i­tysjär­jste­ly­jen suunnitteluperiaatteet

Tässä oli niin paljon ja niin vaikeasti ymmär­ret­tävää luet­tavaa, että min­un oli pakko antau­tua. Ymmärtääk­seni on tulos­sa kak­si konkreet­tista muutosta:

Suo­jatie, jos­sa jalankulk­i­ja ylit­tää kak­si samaan suun­taan menevää kaistaa on varustet­ta­va liiken­neval­oil­la tai suo­jatie on poistettava.

Kat­soin oikein tieli­iken­nelakia enkä näh­nyt nois­sa suo­jateis­sä ole mitään ongel­maa. Kun jalankulk­i­ja on pysähtynyt suo­ja­tien kohdalle aiko­muk­se­naan ylit­tää katu, läh­estyvä oikeaa kaistaa aja­va auto pysähtyy ja kun se on pysähtynyt, vasem­mal­la kaistal­la ole­vakin pysähtyy.  Ai eikö?

Näyt­teek­si näistä uusista ohjeista esitet­ti­in Koske­lantieltä pois­tet­tavak­si puo­let suo­jateistä niin, että suo­jatei­den välit tule­vat todel­la pitkik­si. Syynä tähän on ilmeis­es­ti, ettei val­o­ja voi­da aset­taa kovin lähelle toisi­aan, kos­ka vihreää aal­toa ei saa­da toim­i­maan, vaan ruuhkan vas­taiseen suun­taan ajet­taes­sa joudut­taisi­in pysähtymään koko ajan.

Jotenkin epistä, että kun autoil­i­jat rikko­vat lakia, jalankulk­i­ja pan­naan kärsimään.

Onko tässä uno­hdet­tu uusi teknolo­gia, joka on kaiken lisäk­si hal­paa? Suo­ja­tien kohdalle vilkku­va varoi­tus­va­lo aina kun jalankulk­i­ja on tulos­sa suo­jatielle. Help­poa ja yksinker­taista ja toimii.

On tulos­sa lisää suo­jati­et­tömiä kadun ylit­tämi­s­paikko­ja, jos­sa siis saa kadun ylit­tää, mut­ta jalankulk­i­ja väistää ajoneu­voa. Täl­lainen­han on jo nyt Stock­an kel­lon kohdalla.

Her­man­nin ranta­tien asemakaava

Tämä oli meil­lä viimek­si 28.5. Lausun­tok­ier­ros ei tuot­tanut san­ot­tavia muu­tok­sia. Kaa­va mah­dol­lis­taa ratikan Her­man­nin rantati­etä pitkin ja Sörnäis­ten tun­nelin rakentamisen.

 

 

 

 

Vihreän langan pitäisi jatkaa talkoopohjalla

Olen murheis­sani Vihreän lan­gan lopet­tamis­es­ta. Myön­netään, että henkilöko­htaiset syyt sumen­ta­vat ajat­telu­ani. Uhrasin aikanaan kak­si vuot­ta melkein kokon­aan lehden pystyyn panemiseen.

Lehti, jota me 35 vuot­ta sit­ten teimme, oli tietysti paljon huonom­pi, mut­ta me teimme sen kokon­aan ilman ulkop­uolista rahoitusta.

Nyt kun rahaa on ollut, lehti on tietysti paljon parem­pi, mut­ta, anteek­si nyt vain, ei ehkä kuitenkaan niin paljon parem­pi kuin isom­mista resurs­seista voisi kuvitella.

Sama kuitenkin kos­kee puoluet­ta. Tarkoi­tus on kai siirtää Vihreän lan­gan rahat piir­i­työn­tek­i­jöi­den palkkaamiseen. Myös tämä tulee osoit­tau­tu­maan tehot­tomak­si. Kan­net­tu vesi ei kaivos­sa pysy.

Jos halu­taan siirtää rahaa lehdeltä piir­i­toimis­toi­hin, voisiko siirtää vain (suurim­man) osan?

Vihreil­lä on niin val­tavasti henkistä pääo­maa, että pitäisi olla mah­dol­lista toimit­taa hyvää lehteä suurelta osin talkoovoimin. Täl­lainen lehti toimisi vain netis­sä, jot­ta kaik­ki mitä julka­istaan, olisi tuoret­ta eikä pain­oku­lu­ja olisi eikä met­sää kaatuisi.

Lehti tarvit­see pää­toimit­ta­jan, toim­i­tus­si­h­teerin ja osa-aikaisen tait­ta­jan. Kun tait­topo­h­jat ovat ole­mas­sa, osaa­va tait­ta­ja voi tehdä taiton vaik­ka etänä, eikä siihen mene kahdek­saa tun­tia päivässä. Edi­toin­tia tarvi­taan, kos­ka moni sel­l­aisen, jol­la on painavaa san­ot­tavaa, ei osaa kir­joit­taa sitä selkeästi.

Jäl­keen­päin ajatellen min­un suuri virheeni lan­gan pää­toimit­ta­jana oli, että kir­joitin aluk­si lehden melkein kokon­aan itse sen sijaan, että olisin käyt­tänyt aikaa hyvien kir­joit­ta­jien etsimiseen.

Toim­i­tus­si­h­teerin tehtävä olisi juuri se, mikä min­ul­ta jäi tekemät­tä. Hänen tehtävän­sä on pitää yhteyt­tä vihreään kent­tää ja käyt­tää hyväk­seen tieto­ja ja osaamista ja halua ilmaista ajatuk­si­aan. Muo­dos­tu­isi laa­ja, ainakin sadan kir­joit­ta­jan verkko, joka kir­joit­taisi har­vak­seltaan kun on jotain san­omista. Palkkioi­ta ei juuri mak­set­taisi, kos­ka ei ole rahaa.

En tunne vihrei­den koko kent­tää, mut­ta olen seu­ran­nut syr­jästä tieteen ja teknolo­gian vihrei­den yhdis­tyk­sen Viit­teen piiris­sä käytävää keskustelua. Pelkästään tästä yhdestä yhdis­tyk­ses­tä löy­tyy val­tavasti ihmisiä, joil­la on painavaa san­ot­tavaa ja halua sanoa.

Tästä istu­mal­ta keksin paljon aihei­ta: sähköau­to vas­taan vetyau­to, akkute­knolo­gian mah­dol­liset mullis­tuk­set, kaupunkien kehi­tyk­seen liit­tyvät uudet tiedot, köy­hyys, syn­tyvyy­den alen­tu­mi­nen, luo­mu­tuotan­non todel­li­nen tai kuvitel­tu hyvyys, yri­tys­ten yhteiskun­tavas­tuu, talouskasvun ja ilmastopoli­tikan ris­tiri­ita, SMR-voimalat. Geen­ite­knolo­gias­ta voisi pyytää usei­ta vas­takkaista kan­taa edus­tavia kir­joit­ta­jia kir­joit­ta­maan ja kom­men­toimaan tois­t­en­sa juttuja.

Tuo lista syn­tyi min­uutis­sa. Mie­lenki­in­toisia aihei­ta ja hyviä kir­joit­ta­jia kumpuaa vihreästä ken­tästä helposti.

Toim­i­tus­si­h­teeri tilaisi kir­joituk­sia, ei mielipi­dekir­joituk­sia vaan esimerkik­si raport­te­ja tieteen viimeisim­mistä virtauksista.

Tämän kaiken tarkoi­tus olisi päin­vas­tainen sisään­päin kään­tyvään some-pör­räyk­seen näh­den. Se puhkoisi kuplia, kyseenalais­taisi vihre­itä itses­tään­selvyyk­siä ja ylit­täisi rajo­ja. Koet­telisi uskoa pikem­minkin kuin pyrk­isi vahvis­ta­maan sitä.

Lehden ympärille syn­tyvä avus­ta­jaren­gas voisi tehdä Vihreästä lan­gas­ta todel­lisen vihreän aivori­ihen, henkisen ajat­telun keskuk­sen. Puolue ei pysty käyt­tämään lainkaan hyväk­seen sitä val­tavaa henkistä pääo­maa, joka sen jäsenistöön sisältyy

Täl­lainen jour­nal­is­mi nos­taisi lehtien otsikoi­hin. Somekir­joit­telu pysyy omas­sa kuplas­sa eivätkä puolue­toimis­ton jäsen­tiedot­teet lev­iä jäsenistön ulkop­uolelle mitenkään.

Se mitä ei tarvi­ta, ovat yllä­tyk­set­tömät kir­joituk­set siitä, kuin­ka vihreät ovat hyviä, kos­ka aja­vat niin hyviä asioi­ta. Näi­den paik­ka on somes­sa ja puolueen ja sen piir­i­jär­jestö­jen sivuil­la. Lukee, ken viitsii.

Mut­ta kyl­lä puolue­toimin­nas­takin on uuti­s­ar­voista ker­rot­tavaa. Minä ainakin tietäisin Helsin­gin kaavoituk­ses­ta vaik­ka mitä mie­lenki­in­toista san­ot­tavaa, jon­ka luulisi kiin­nos­ta­van muual­lakin. Var­maan joka kun­nas­ta löy­tyy jotain. Kri­teer­inä on, kiin­nos­taako se kun­nan ulkopuolella.

Pää­toimit­ta­jan ase­ma olisi han­kala. Hänen tehtävän­sä olisi valvoa lehden tasoa. Siitä ei saa tul­la laa­jen­net­tua yleisönosas­toa, vihreää vastinet­ta Suo­mi 24-keskustelu­pal­stalle. Kaik­ki meistä pitävät omia ajatuk­si­aan kuolemat­tom­i­na. Pää­toimit­ta­jan olisi kat­sot­ta­va tätä puolueet­tomam­min silmin.

Lehden pitäisi olla puolueesta riip­puma­ton. Osin sik­si, ettei puolue­toimis­tol­la olisi kiusaus­ta ryhtyä ohjaa­maan sen kir­joit­telua, mut­ta ennen kaikkea sik­si, ettei kukaan voisi syyt­tää puolue­si­h­teer­iä lehdessä julka­is­tu­ista jutuista.

Jotenkin tämä pitäisi vielä rahoit­taa. Ensi vuodek­si tarvit­taisi­in ehkä 150 000 euroa, mut­ta en pitäisi mah­dot­tomana, että sen jäl­keen pär­jät­täisi­in omil­laan. Jos idea saa ilmaa siip­i­en­sa alle, olisi varaa palkata toim­intaa pyörit­tämään lisää väkeä.

Mak­sut voisi­vat perus­tua vapaae­htoisi­in avus­tuk­si­in, jos niiden mak­sami­nen tehtäisi­in helpok­si. Tai sit­ten net­tile­hden lukem­i­nen olisi mak­sullista. En osaa sanoa. Jos puolue halu­aa julka­ista siinä omaa aineis­toaan, on hyvä ja mak­saa ilmoitustilasta.

Min­un aikanani Vihreän lan­gan levik­ki nousi 1 800 mak­savaan tilaa­jaan. Nyt pitäisi pystyä kymme­neen tuhanteen.

Onnis­tu­isiko tämä? Se riip­puu siitä, miten ihmiset saadaan asi­as­ta innos­tu­maan. Jos ei saa­da, sit­ten olin väärässä eikä lehteä ehkä tarvi­takaan. Ei voi tietää, ellei kokeile.

Vihreän lan­gan yhtiökok­ous pitäisi kut­sua koolle.

 

= = = =

Kir­joi­tus on julka­istu alun­perin Vihren lan­gan verkko­julka­is­us­sa. Olen lisän­nyt tähän muu­ta­man lauseen yli yön nukuttuani.

Kaupunkiympäristölautakunta 19.11.2019

Pöy­dältä

Stans­vikin­tien katusu­un­nitel­ma ja Stans­vikin kar­tanon­puis­ton puistosuunnitelma

Tässä paikalliset aktivis­tit kauhis­tu­vat lähin­nä sitä, kuin­ka paljon uhrataan tilaa liiken­teelle – pysäköin­tipaikoil­la ja bussin kään­tö­paikoille. Han­kala juttu.

 

Uudet asi­at

Huopalah­den port­ti: ham­maslääketi­eteel­lisen tilat nurin ja tilalle 2500 asukas­ta Mannerheimintiellä.

Tämä suun­nitel­ma oli meil­lä aiem­min peri­aatepäätöstä varten. Aika kovaa tont­tite­hokku­ut­ta – läh­es 3. Tässä raken­netaan Man­ner­heim­intien bule­var­dia. Suun­nitel­ma suo­ras­taan huu­taa ratikkaa Man­ner­heim­intielle. Joskus myöhem­min varmaankin.

Tämä kaa­va vas­taa kah­den kuukau­den rak­en­tamista Helsingis­sä. Iso han­ke siis, mut­ta suuri on myös kaupun­gin kasvuvauhti.

Sopimus Ruo­ho­lah­den Ankkurin kaavoitushyö­dyn leikkaamisesta 

Taas kilahti kaupun­gin kas­saan 3,1 M€. Helsin­ki pystyy nyky­isin rahoit­ta­maan suuren osan kaupun­gin kasvusta.

Lind­ström Invest Oy:lle tont­ti 10 000 k‑m2:n toimis­toraken­nus­ta varten. Tänne on kuulem­ma tulos­sa tun­tem­at­toman yhtiön pääkont­tori. Itäi­nen kan­takaupun­ki sen kuin kehittyy.

Tont­ti jät­tei­den käsit­te­lyä varten Malmil­ta, Lah­den­väylän varrelta. 

Jotenkin tämä liit­tyy jät­tei­den kier­rä­tyk­seen, mut­ta asi­akir­joista ei käy ilmi miten.

Yleiskaavapääl­likön virkaan ottaminen.

Kun Rikhard Man­ni­nen on siir­tynyt maankäytön johta­jak­si, yleiskaavapääl­likök­si esitetään nyt Pasi Rajalaa. Toiv­ot­tavasti pystyy yhtä huikeisi­in suorituk­si­in kuin edeltäjänsä.

Lausuntoni Sitra-laista

Kävin eduskun­nan talous­valiokun­nas­sa asiantun­ti­jana Sitra-laista. Sain valiokun­nan puheen­jo­hta­jal­ta luvan julka­ista lausun­toni, joten tässä se on.

====

7.11.2019

Valt.lis. Osmo Soin­in­vaara                                                                                     HE 63/2019

Lausun­to eduskun­nan talous­valiokun­nalle Suomen itsenäisyy­den juh­lara­has­tos­ta annetun lain muuttamisesta

Sitran hallinto on tai sen pitäisi olla eri­laista kuin tavalli­nen julki­nen hallinto. Siinä pitäisi olla vähän yri­tyk­sen hallinnon henkeä. Yri­tyk­sis­sä hal­li­tuk­set eivät vain val­vo yri­tyk­sen johdon toim­intaa vaan spar­raa­vat sitä ja tuo­vat omia kehi­ty­se­hdo­tuk­si­aan sille. Sik­si yri­tyk­sen hal­li­tuk­sis­sa keskeistä on monipuolisen osaamisen läsnäolo.

Hallintoneu­vos­ton erot­ta­mi­nen pankki­val­tu­us­miehistä on erit­täin perustel­tua.  Hallintoneu­vos­ton mak­simikoko 17 tun­tuu paljol­ta. Kelan val­tu­utet­tu­jakin on vain 12. Isom­mas­sa joukos­sa on houku­tus jäädä ole­maan läs­nä joukon jat­keena sen sijaan, että ottaisi henkilöko­htaus­es­ti vas­tu­u­ta asioista.

Olisi hyvä, että laki­in kir­joitet­taisi­in jotain hallintoneu­vos­ton jäsen­ten osaamis­es­ta, ei siis kaikkien osaamis­es­ta, vaan mitä osaamista on olta­va edustet­tuina. Saman voi tietysti tehdä eduskun­taryh­mien sopimuksena.

Sitran toimin­nan ohjaamisen kannal­ta keskeistä on, miten Sitran hal­li­tus toimii. Se ei tähän asti ole täysin onnis­tunut tehtävässään niin, että osit­tain Sitran toimin­nan vaikut­tavu­us ei ole vas­tan­nut käytössä ole­via resursseja.

On perustel­tua jät­tää yliasi­amies pois Sitran hal­li­tuk­ses­ta. Käytän­tö myös yri­tys­maail­mas­sa alkaa olla, ettei toim­i­tusjo­hta­ja kuu­lu yri­tyk­sen hallitukseen.

Hal­li­tuk­sen kokoon­panos­ta san­o­taan vain, että siihen kuu­luu kol­men keskeisen min­is­ter­iön edus­tus, joi­ta VM esit­tää. Muista ei san­o­ta mitään. Julkises­sa keskustelus­sa on esitet­ty, että työ­markki­na­jär­jestöil­lä pitäisi olla edus­tus Sitran hal­li­tuk­ses­sa. Nämä molem­mat esi­tyk­set hei­jastel­e­vat aja­tus­ta, että hal­li­tuk­sen pitäisi valvoa Sitran toim­intaa sen sijaan, että se edis­tää sitä.

Työ­markki­na­jär­jestö­jestöistä ei esi­tyk­sessä puhuta mitään ja toivon, ettei heitä myöskään Sitran hal­li­tuk­seen vali­ta. Sitra ei tarvitse toim­intaansa sen­suroi­jia vaan edis­täjiä. Se on voita­va esit­tää myös val­tavir­ras­ta poikkeav­ia, vähän ajas­taan edel­lä ole­via näke­myk­siä, jot­ka voivat olla jollekin osa­puolelle kiusallisia.

Myös min­is­ter­iöi­den edus­tus olisi luon­teeltaan valvo­jaa. Näi­hin tulisi toden­näköis­es­ti jokin min­is­ter­iön korkea virkamies, jol­la ei ole aikaa paneu­tua tehtävään. Ehkä juuri sik­si Sir­an hal­li­tus on vähän epäon­nis­tunut Sitran vaikut­tavu­u­den takaamises­sa. Olisi parem­pi etsiä hal­li­tuk­seen jäseniä tutkimus­laitok­sista, val­ti­ol­li­sista ja yksi­ty­i­sistä. Esimerkik­si THL:n edus­ta­ja voisi olla paljon perustel­lumpi kuin STM:n. Yksi min­is­ter­iöi­den edus­ta­ja voisi riit­tää. Se tulisi sil­loin valvo­van tehtävän vuok­si luon­te­vim­min VM:stä.

Esi­tyk­sessä ei puhuta mitään Sitran rahoituk­ses­ta. Sitran pääo­ma on tun­ne­tu­ista syistä suurem­pi kuin mitä alun perin ajatelti­in. Se on kuitenkin hyvä näin. Sitran pääo­man tulout­ta­mi­nen val­tion juok­se­vien meno­jen kat­teek­si läm­mit­täisi vain het­ken. Vah­va Sitra on hyvin johdet­tuna suuri kansalli­nen voimavara aikana, jol­loin sosi­aa­li­nen ja taloudelli­nen kehi­tys etsii suuntaansa.

 

Osmo Soin­in­vaara

 

= = = =

Keskustelus­sa par­la­men­taarisen työryh­män puheen­jo­hta­ja Mat­ti Van­hanen sanoi, ettei ole ollut mitään puhet­ta työ­markki­na­jär­jestö­jen ottamis­es­ta mukaan Sitran hallintoon. Hyvä näin. Lehdis­tä luke­mani speku­laa­tio oli siis turhaa pelottelua.

Huumepolitiikka on masentavaa

Suo­ma­lainen huume­poli­ti­ik­ka on masen­tavaa. Kun huumeet ovat mon­elle tun­tem­aton paha, kaik­ki jämäkältä näyt­tävä toim­inta huumei­ta vas­taan tuot­taa poli­itikolle kan­na­tus­ta, vaik­ka se tosi­asi­as­sa pahen­taisikin huume­on­gel­maa. Poli­itikot eivät ole niin tyh­miä kuin miltä moni yrit­tää näyt­tää. He kyl­lä tietävät, että mitä he huumeista sanovat, ei ole tutkimusten val­os­sa totta.

Olin vuosi­na 2000 – 2002 huume­poli­ti­ikas­ta vas­taa­va min­is­teri. Se oli masen­tavaa juuri sik­si, että poli­it­tiset into­hi­mot estivät järkevän huume­poli­ti­ikan toteuttamista.

En ole seu­ran­nut alan tilas­to­ja, mut­ta tuol­loin huumei­ta käytet­ti­in Suoes­sa mui­hin mai­hin ver­rat­tuna vähän, mut­ta huumeista aiheutu­vat hait­ta — huumekuolemat mukaan luet­tuna — oli­vat Euroopan kärkeä.

Kir­joitin kir­jaani Min­is­terikyyti asi­as­ta kokon­aisen luvun Huumem­i­nis­teri, joka on luet­tavis­sa sivuil­tani. On masen­tavaa, että tuo kir­joi­tus on nyt liki 20 vuot­ta myöhem­min yhtä ajanko­htainen kuin silloin.

Jok­seenkin kaik­ki kan­sain­väliset tutkimuk­set osoit­ta­vat, että huumei­den käytöstä rankaisem­i­nen pahen­taa huume­on­gel­maa. Ne, jot­ka nyt metelöivät esi­tyk­ses­tä pois­taa kannabik­sen käytön ran­gais­tavu­us, tietävät tämän ihan hyvin, mut­ta hei­dän on edullista olla tietämät­tä. Käytön krim­i­nal­isoin­ti tekee huumei­den osta­jas­ta myyjän liit­to­laisen, kanssarikol­lisen, ja suo­jelee näin myyjää kiin­ni jäämiseltä. He ovat sil­loin samal­la puolel­la ja suo­jel­e­vat toisi­aan. Tämä sopii huumekaup­pi­aalle oikein hyvin.

Kun osta­ja on jo astunut lain väärälle puolelle, hänet on help­po värvätä myös myymään huumei­ta. Tämä mekanis­mi on todel­la tehokas. (Miten Veikkaus oy ei ole keksinyt, että pelion­gel­maiset voisi­vat tien­ata rahaa pelei­hin han­kki­mal­la Veikkauk­selle lisää asiakkaita?)

Poli­isin on aika turha kysyä moot­toripyörä­jen­gin huumekau­pas­ta osta­jil­ta, kos­ka näil­lä ei ole halua eikä edes velvol­lisu­ut­ta puhua tot­ta. Kenel­läkään ei ole velvol­lisu­us todis­taa itseään vastaan.

Ran­gais­tuk­sen pelko estää myös hakeu­tu­mas­ta hoitoon.

Espan­jalainen huume­poli­isi ker­toi min­ulle parikym­men­tä vuot­ta sit­ten, että he katso­vat pien­imuo­toista kannabiskaup­paa ja kotikas­va­tus­ta läpi sormien, jot­ta suosit­tu kannabis ei liukuisi kovan huumerikol­lisu­u­den sisään­heit­to­tuot­teek­si. Tähän Suomen huume­poli­ti­ik­ka juuri näyt­tää johta­van. Amatöörit pois alal­ta ja kannabis kovan luokan rikol­lis­ten monop­o­lik­si. Siitä tavarat­alosta saa sit­ten pahempiakin aineita.

Suomes­sa on lain mukaan yhtä kiel­let­tyä myy­dä mietoa mar­i­hua­naa ja vah­vaa hero­i­inia ja yhtä kiel­let­tyä myy­dä huumei­ta lap­sille ja aikuisille. Tuomiois­tu­imil­la voi toki olla omat käytän­tön­sä tärkeän rikok­sen määrittelyssä.

Meil­lä ei ole halut­tu lain­säädön­nössä tehdä eroa mieto­jen ja kovien huumei­den välil­lä, kos­ka se antaisi kuulem­ma väärän viestin mieto­jen huumei­den mietoud­es­ta. Tässä on se ongel­ma, että jos halu­taan viestiä, että kannabis on yhtä vaar­al­lista kuin hero­i­i­ni, joku voi ymmärtää sen niin, että hero­i­i­ni on yhtä har­mi­ton­ta kuin kannabis.

Maa toisen­sa jäl­keen on lail­lis­ta­mas­sa kannabik­sen viihdekäytön, kos­ka päät­täjät eivät omien koke­musten­sa nojal­la pidä ainet­ta niin vaar­al­lise­na tai kos­ka eivät halua kannabik­ses­ta muo­dos­tu­van sisään­heit­toar­tikke­lia kovan huumeen kauppiaille.

On mie­lenki­in­toista, että kannabik­sen lail­lis­t­a­mi­nen näyt­tää vähen­tävän sen käyt­töä. Vähän samas­ta asi­as­ta on talousle­hti The Econ­o­mist usein kir­joit­tanut. Huume­poli­tikkka pitää yllä jät­timäisiä voit­to­ja ja ne kan­nus­ta­vat suuri­in markki­noin­tipon­nis­telui­hin. Suomen luon­nos­sa kas­vaa yleinen huume­sieni, joka on kenen tahansa ulot­tuvil­la. Siitä ei ole tul­lut mitään ongel­maa, kos­ka se on kaikkien ulot­tuvil­la eikä kukaan voi tehdä sil­lä voittoa.

Ne, jot­ka väit­tävät kannabista vaarat­tomak­si huumeek­si, ovat yksinker­tais­es­ti väärässä. Kannabis on pahak­si eri­tyis­es­ti alaikäisille. Sik­si on huono asia, jos saamme alko­ho­likult­tuurin päälle kannabiskulttuurin.

Yhtä väärässä ovat ne, jot­ka väit­tävät kannabista alko­ho­li­akin vaar­al­lisem­mak­si. Ei se kyl­lä ole, eri­tyis­es­ti sik­si, ettei aina tuo­ta riip­pu­vu­ut­ta. Tai kuulem­ma kannabis tuot­taa psyykkistä riip­pu­vu­ut­ta, siis tot­tumista, mut­ta ei ole riip­pu­vu­u­den aiheut­ta­ja lainkaan niin vah­va kuin tupak­ka, alko­holi tai kahvi.

EU:n ter­veysmin­is­te­rien huumei­ta käsit­televässä kok­ouk­ses­sa erään suuren viin­i­maan min­is­teri sanoi, että se, että olemme kieltäneet niin har­mit­toman huumeen kuin kannabis ja salli­neet niin vaar­al­lisen huumeen kuin alko­holi, johtuu tietysti maat­alous­poli­ti­ikas­ta ja vain siitä.

Asi­at muut­tuisi­vat siis parem­mik­si, jos siis voisimme pois­taa alko­holin ja kor­va­ta sen kannabik­sel­la. Mut­ta emme voi. Uno­hde­taan siis tämä. Sitä pait­si min­ul­ta ette vie oikeut­ta viini­lasil­liseen viikonloppuna!

Suomen on vaikea ylläpitää kannabik­sen kiel­toa, jos muu maail­ma hyväksyy kannabik­sen yhtä vapaaseen käyt­töön kuin olemme hyväksyneet nikotiinin.

Mut­ta suh­tau­tui kannabik­seen päi­h­teenä miten hyvän­sä, sen käytön ran­gais­tavu­us pitäisi pois­taa ja keskit­tyä myyjien jah­taamiseen. Maria Ohisa­lo on tässä aivan oikeassa.

Tietoon perus­tu­va poli­ti­ik­ka kunniaan!

Kurkistus asumisen kristallipalloon

Asukkaiden käyt­täy­tymi­nen yllät­ti Helsin­gin seudun kaavoit­ta­jat vuo­den 2005 tienoil­la. Nur­mi­järvi-ilmiö pysähtyi kuin seinään. Kehyskun­tien osu­us seudun väk­ilu­vun lisäyk­ses­tä putosi lyhyessä ajas­sa 50 pros­en­tista run­saaseen kymme­nen pros­ent­ti­in. Samal­la kan­takaupun­gin suo­sio nousi. Lapsen syn­nyt­tyä ei muutet­tukaan enää pois vaan jääti­in tuot­ta­maan har­mai­ta hiuk­sia päivähoi­dos­ta vastaaville.

Ilmiö on yleismaailmallinen.

Mieli voi tietysti muut­tua yhtä nopeasti uud­estaan. On ehkä jo muut­tunut. Ainakin Richard Flori­da rapor­toi Yhdys­val­loista, että keskilu­ok­ka hakeu­tuu taas kaupunkien ulkop­uolelle omakoti­taloi­hin. Tosin hän vähän ris­tiri­itais­es­ti sanoo, että syynä tähän on hin­to­jen huikea nousu keskus­tois­sa. Sil­loin­han kyse ei ole suo­sion laskus­ta vaan siitä, että kaupunkien down­town ‑alueille ei nyt vain mahdu.

Myös Helsin­gin asukaslu­vun kasvu on hidas­tunut. Kos­ka uusia asun­to­ja tulee napakkaan tahti­in, on asum­isväljyy­den täy­tynyt nous­ta. Asun­nois­sa on siis vähem­män lap­sia ja enem­män sinkkuja.

Yksi asumisen tren­deistä on kysyn­nän pain­ot­tumi­nen yksiöi­hin ja kak­sioi­hin. Nuoret urbaan­it arvosta­vat sijain­tia enem­män kuin neliöitä. Kotona voi elää ahtaasti, kun elämä on kodin ulkopuolella.

Asum­istuen muu­tok­set tuki­vat pien­ten asun­to­jen kysyn­tää. Sata-komitean esi­tyk­ses­tä asum­istues­sa luovut­ti­in neliöhin­to­jen sään­telystä ja annet­ti­in jokaisen itse vali­ta, asuuko isom­mas­sa asun­nos­sa syr­jem­mäl­lä tai pienessä keskemmällä.

Kun opiske­li­jat otet­ti­in yleisen asum­istuen piiri­in, moni val­it­si mielu­um­min kovan rahan yksiön kuin opiske­li­ja-asun­tolan solu­a­sun­non. Se on kyl­lä HOASin oma vika. Kan­nat­taisi hyväksyä, että solu­a­sun­nos­sa asu­vat saisi­vat vali­ta asuinkumppaninsa.

Kela pahen­si asi­aa oudol­la tulkin­nal­la asun­tokun­nas­ta, mikä teki yhteisöa­sumis­es­ta läh­es mah­do­ton­ta. Tämä on nyt perut­tu eikä yhden asukkaan korkeat tulot enää vie asum­is­tukea muilta.

Helsin­ki oli rajoit­tanut pien­asun­to­jen rak­en­tamista, kos­ka halusi puo­lus­taa lap­siper­heitä asun­tomarkki­noil­la. Kun tämä sään­te­ly heikkeni, tuli suo­ranainen ryn­täys yksiöi­den rakentamiseen.

Yksiöi­den aito kysyn­tä kohdis­tuu kuitenkin kan­takaupunki­in, jos­sa on elämää välit­tömästi kodin ulkop­uolel­la. Raken­nus­li­ik­keet eivät oikein ymmärtäneet ilmiötä vaan alkoi­vat rak­en­taa yksiöitä lähiöi­hin. Niitä on nyt myymät­tä paljon. Kuka halu­aisi asumaan yksin pie­neen kop­pi­in syr­jäisessä lähiössä? Lähiöi­hin kan­nat­taa rak­en­taa perheasuntoja.

Vaik­ka minus­ta asum­is­tukea ei ole edelleenkään syytä sitoa asun­non kokoon, muut saat­ta­vat olla eri mieltä ja perua Sata-komiten esit­tämän uud­is­tuk­sen. Kela siis on jo perunut yhteisöa­sumisen estävän ruokakun­ta-tulk­in­tansa. Voi hyvinkin olla, etteivät asumisen tukimuodot jatkos­sa enää suosi nykyiseen tapaan yksiöitä.

 

Gen­tri­fikaa­tiok­si kut­su­taan ilmiötä, jos­sa nuoret keskilu­okkaiset jupit syr­jäyt­tävät van­han työväen­lu­okan asuinalueil­ta. Samal­la asun­to­jen hin­nat nou­se­vat huo­mat­tavasti. Ensin meni Kallio ja Punavuori, sit­ten Vallila. Mikä seu­raavak­si? Joitakin on help­po veika­ta. Laa­jasa­lo Kru­unuratikan ansios­ta, Roi­hu­vuori ja Hert­tonie­mi. Por­voonkadun ympäristö lähel­lä Lin­nan­mäkeä on myös ihme­teltävän edullista. Pasi­la tietysti läh­tee Tri­plan imus­sa nousuun.

Yleen­säkin asun­to­jen arvo nousee siel­lä, minne raken­netaan lisää – aivan toisin kuin asukasak­tivistien mielip­i­teestä voisi kuvitella.

Län­simetron ja kehäradan lähiöt ovat min­ulle arvoitus. Minus­ta oli virhe rak­en­taa ne per­in­teisik­si lähiöik­si, kun olisi ollut mah­dol­lista tehdä Ker­a­van kaltaisia pikkukaupunkeja.

Kun radan­var­teen raken­netaan, muiden aluei­den arvo las­kee. Sää­lik­si käy esimerkik­si Espoon Suurpel­toa, jon­ka rak­en­t­a­mi­nen on jäämässä kesken.

= = =

Kir­joi­tus on julka­istu kolumn­i­na Arvopaperilehdessä

Vihreä Lanka in memorium

Pidän Vihreän liiton päätöstä lakkaut­taa Vihreä lan­ka hyvin valitet­ta­vana. Myön­nän, että min­ul­la on lehteen hyvin henkilöko­htainen suhde. Aloite­taan tästä henkilöko­htais­es­ta suh­teesta. Lopus­sa peruste­len, mik­si pidän päätöstä epäviisaana.

Kun vihreät sai­vat ensim­mäiset kansane­dus­ta­jansa, Villen ja Kallen, Pekka Haav­is­to perusti Vihreän lan­gan sen tiedo­tusle­hdek­si. Hän teki muis­taak­seni kolme numeroa ja jät­ti sen sit­ten minulle.

Minä tein Vihreää lankaa pari vuot­ta. Aluk­si täysin itse alus­ta alka­en. Sit­ten sen tait­toon tuli Juha Korho­nen ja toim­i­tustyöhön sekä käytän­nön hom­mi­in Mar­ja Ponsila.

Lehden tekem­i­nen alus­ta lop­pu­un tarkoit­ti, että

  • Kir­joitin suurim­man osan tek­stistä itse
  • Ladoin sen val­o­latomakoneel­la ja kehitin ladelman
  • Taitoin sak­si­taitol­la
  • Ras­teroin valokuvat
  • Han­kin jokaista numeroa varten 30 uut­ta tilaa­jaa, jot­ta sain painamisen ja pos­ti­tuk­sen mak­se­tuk­si. Tätä varten piti kiertää eri­lai­sis­sa vaihtoehtotapahtumissa.
  • Pidin yllä tilaajarekisteriä
  • Tein pos­ti­tu­so­hjel­man, joka tulosti tilaa­jarek­ister­istä osoite­tar­rat. Tämä ohjel­ma vuosi muidenkin vai­h­toe­htole­htien käyt­töön. Tör­mäsin sen tuot­tami­in osoite­tar­roi­hin vielä 15 vuot­ta myöhemmin.

Se, että kir­joitin melkein kaik­ki jutut itse, osoit­taa, että olin huono pää­toimit­ta­ja. Olisi tietysti pitänyt panos­taa avus­ta­jakun­taan. Oli meil­lä tietysti yleisönosas­tokin, mut­ta jouduin hylkäämään huo­mat­ta­van osan tar­jo­tu­ista jutuista.

Sen lehden ensim­mäiset numerot eivät olleet mitään taide­teok­sia, kos­ka en ollut hyvä tait­ta­maan. Juha Korho­sen tul­tua avuk­si taso parani olennaisesti.

Lehti ilmestyi joka kol­mas viikko. Se valmis­tui sun­nun­tai-iltana ja piti viedä posti­in klo 21.19 lähteväl­lä bus­si 17:llä. Yleen­sä kir­joitin viimeisek­si pääkir­joituk­sen tun­tia ennen dead-lin­ea, suo­raan latomakoneella.

Kaik­ki tämä toi­mi tilaa­jat­u­loil­la. Mitään tukea emme saa­neet val­ti­ol­ta emmekä muual­takaan. Vihreää puoluet­ta ei sil­loin edes ollut.

Jos­sain vai­heessa hoidin Kale­vi Sor­san avul­la pois päiviltä uhan, että kir­jan­työn­tek­i­jäin liit­to olisi pan­nut lehden boikot­ti­in, joka uhkasi sik­si, ettei kukaan lehden tek­i­jöistä kuu­lunut liit­toon eikä saanut työe­htosopimuk­sen mukaus­ta palkkaa — ei siis palkkaa lainkaan.

Mar­ja-Liisa Pon­si­lan tulo avuk­si helpot­ti min­un työ­taakkaani olennaisesti.

Kun aloitin pää­toimit­ta­jana 1983, lehdel­lä oli 300 tilaa­jaa ja kun lopetin vuon­na 1985, niitä oli 1800.

Kun lehti tuli puoluetuen piiri­in vuona 1988, sen toim­i­tus­vas­tuu siir­tyi palka­tu­ille työn­tek­i­jöille, mut­ta lehden tilaa­jamäärä ei olen­nais­es­ti kas­vanut. Kun se alkoi tul­la myöhem­min jäsene­tu­na puolueen jäse­nille, levik­ki tietysti kasvoi.

Pon­si­las­ta tuli pää­toimit­ta­ja min­un jäl­keeni vuon­na 1986. Lehdel­lä on tois­taisek­si ollut 11 pää­toimit­ta­jaa, toinen tois­taan parempia.

  • Pekka Haav­is­to 1983
  • Osmo Soininvaara1983–1985
  • Mar­ja-Liisa Ponsila1986
  • Pauli Välimä­ki 1986–1989
  • Jaakko Kan­gas­nie­mi 1989–1990
  • Timo Harak­ka 1990–1994
  • Päivi Sihvola 1994–1999
  • Jyr­ki Räikkä 1999–2006
  • Eli­na Grund­ström 2006–2010
  • Juha Honko­nen 2011–2015
  • Riik­ka Suomi­nen 2015–2019

Pää­toimit­ta­jista mainit­takoon Jaakko Kan­gas­nie­mi (nyky­isin Finn­fundin toim­i­tusjo­hta­ja), Timo Harak­ka (nyky­isin työmin­is­teri) ja Eli­na  Grund­ström, jos­ta tuli sit­tem­min julkisen sanan neu­vos­ton puheen­jo­hta­ja. Haav­is­to on ulko­min­is­teri ja minäkin olin jos­sain vai­heessa perus­palve­lu­min­is­teri. Yhtään päämin­is­ter­iä ei pää­toimit­ta­jista ole vielä tul­lut, mut­ta seu­raavak­si ehkä presidentti.

Vihreä liit­to on nyt päät­tänyt lakkaut­taa lehden – tai siis lopet­taa puoluele­htituen kanavoimisen sille, mikä on sama asia.

Ymmär­rän, että paper­ile­hdestä on aika jät­tänyt. Mut­ta ei lehteä kan­na­ta kor­va­ta somet­tamisel­la ja puolueen viral­lis­ten kan­nan­ot­to­jen main­os­tamisel­la Face­bookissa. (En todel­la tiedä, mitä on tarkoi­tus tehdä, kos­ka puolueen tiedo­tus ei sitä ker­ro. Pelkään pahoin, että rahat solah­ta­vat puolue­toimin­nan poh­jat­tomaan kaivoon.)

Minä olisin siirtänyt lehden net­tile­hdek­si, tehnyt siitä jotain, jos­sa on otet­tu mallia Long Playsta, Must Readista ja kokoomuk­sen Verkkouuti­sista. Vihreis­sä on niin paljon sosi­aal­ista pääo­maa, että lehden ympärille saisi hel­posti avus­ta­ja­joukkion tuot­ta­maan hyvää jour­nal­is­tista aineis­toa halvalla.

Oma verkkole­hti tuot­taisi alle­vi­iva­tusti jour­nal­is­tista aineis­toa, siis jotain aivan muu­ta kuin Face­book-kir­joituk­sia tai puoluet­ta main­os­tavia kir­joituk­sia puolueen blogi­pal­stoil­la. Näin toimien se tuot­taisi myös viit­tauk­sia ja uutisia mui­hin tiedo­tuskanavi­in ja pitäisi vihreät mukana jour­nal­is­tises­sa keskustelus­sa. Esimerkik­si minä voisin levit­tää lehden artikkelei­ta ja uutisia twit­teris­sä ja täl­lä blogilla.

Täl­lainen verkkole­hti ei vain main­os­taisi vihrei­den eri­no­maisu­ut­ta, vaan kävisi avoin­ta ja kri­it­tistä keskustelua liik­keen lin­jas­ta. Esimerkkinä tästä julka­isin tämän kir­joituk­sen avoimesti  blogillani sen sijaan, että olisin lähet­tänyt sen vihrei­den sul­je­tu­ille palstoille.

Olen tyr­mistynyt.

 

 

 

Helsingin kunnallispoliitinen sotatila

Helsin­gin kun­nal­lispoli­ti­ik­ka on juut­tunut tule­htuneeseen riitaan, joka voi jatkos­sa heiken­tää kaupun­gin kykyä tehdä päätök­siä. Tämä on todel­la paha asia.

Kokoomus ja pormes­tari Jan Vapaavuori ovat syyt­täneet vihre­itä ja vasem­mistop­uoluei­ta pelisään­tö­jen rikkomis­es­ta, kun selvi­tys keskus­tatun­nelista jätet­ti­in kesken. Min­un korvis­sani täl­lainen syytös on vaka­va, kos­ka olen tot­tunut siihen, että lupauk­set pidetään.

Helsingis­sä suh­tau­tu­mi­nen liiken­nepoli­ti­ikkaan jakaa kansalais­ten mielip­iteitä enem­män kuin oikeas­t­aan mikään muu kysymys. Tämä näkyy myös suh­tau­tu­mises­sa keskus­tatun­neli­in. Joidenkin mielestä keskus­tatun­neli veisi liiken­nepoli­ti­ikkaa aivan väärään suun­taan niin, ettei tun­nelia kan­nat­taisi ottaa vas­taan, vaik­ka Bill Gates lahjoit­taisi sen Helsingille. Tois­t­en mielestä se pitäisi rak­en­taa aivan mihin hin­taan hyvän­sä. Viih­dyn täl­laises­sa keskusteluilmapi­iris­sä huonosti.

Olin itse äänestämässä lau­takun­nas­sa sen puoles­ta, että tämä selvi­tys oli nyt tässä. En kokenut rikko­vani mitään sopimus­ta. Oli tehty luvat­tu selvi­tys ja tässä vai­heessa arvioiti­in, miten jatkaa.

Tun­nus­tan ole­vani huono vihreä siinä mielessä, että olin pitänyt mah­dol­lise­na hyvää liiken­nepoli­it­tista kokon­aisu­ut­ta, johon kuu­luisi myös keskus­tatun­neli, kun­han siihen kuu­luisi­vat myös ruuhka­mak­sut. Näin olisimme päässeet kokon­aisu­u­teen, jos­sa liikenne ei olisi lisään­tynyt, mut­ta ruuhkat oli­si­vat kadon­neet ja keskus­tas­ta olisi tul­lut toimi­vampi. On paljon järkeväm­pää rajoit­taa liiken­net­tä hin­nal­la kuin jonoilla.

Tehty selvi­tys kuitenkin osoit­ti kiis­tat­tomasti, että toimi­va tun­neli­v­ai­h­toe­hto on aivan liian kallis. Se on niin kaukana toteut­tamiskelpois­es­ta, että olisi rahan haaskaus­ta työstää tätä ehdo­tus­ta yksi­tyisko­htaisem­mak­si suun­nitel­mak­si ja samal­la pitää vai­h­toe­htois­t­en suun­nitelmien teko seisah­duk­sis­sa. Päätök­sen­teon poh­jak­si oli aivan riit­tävästi tietoa. Hin­ta oli niin suuri ja hyödyt niin pieniä, että olti­in niin kaukana kan­nat­tavas­ta investoin­nista, ettei suun­nitel­maa vähän hioma­l­lakaan päästäisi lähellekään järkevää han­ket­ta. Sik­si oli täysin loogista lopet­taa tähän ja alkaa ratkoa liiken­teen ongelmia muu­ta kaut­ta. On aivan ter­vet­tä päätök­sen­tekoa osa­ta viheltää peli poik­ki, kun on nähtävis­sä, etei tässä kan­na­ta enää edetä.

Ker­rat­takoon vielä suun­nitel­man pääsään­töiset luvut. Kokon­aish­in­ta 1,4 mil­jar­dia euroa. Se on noin 60 % Helsin­gin yhden vuo­den kun­taveron tuo­to­s­ta eli 10 % helsinkiläis­ten yhteen­las­ke­tu­ista veronalai­sista tuloista. Jos tämä rahoitet­taisi­in kun­nal­lisveros­ta, tarkoit­taisi se siis pros­ent­tiyk­sikköä kun­taveroon lisää kymme­nen vuo­den ajak­si. Jokainen helsinkiläisen veron­mak­sa­ja mak­saisi tun­nelista viiden viikon brut­topalkkansa verran.

Alun perin tun­nelia ei pitänyt rahoit­taa kun­taveroa korot­ta­mal­la (tai ole­mal­la alen­ta­mat­ta, mikä on sama asia) vaan ”isol­ta osin” tiemak­suin. Selvi­tys osoit­ti, että tun­nelin käyt­tö­mak­suna ei saa­da kerä­tyk­si kuin 4–8 M€, joten tun­ne­li­mak­suin ei rahoite­ta edes vuo­tu­isia käyt­tökus­tan­nuk­sia, jot­ka on arvioitu 10 miljoon­aksi euroksi.

Mut­ta ei strate­gias­sa san­o­takaan, että se pitäisi rahoit­taa tun­nelinkäyt­tö­mak­suin. Siis lop­ul­takin ruuhka­mak­sut Helsinkiin?

Tämä oli yksi syy, mik­si suh­tauduin asi­aan posi­ti­ivis­es­ti. Ruuhka­mak­su­jen käyt­töönot­to paran­taisi liiken­neym­päristöä niin paljon, että vähän siitä voisi mak­saakin, mut­ta ei kuitenkaan 1,4 miljardia.

Tun­nelipro­jek­ti suh­tau­tui vas­ten­mielis­es­ti ajatuk­seen ruuhka­mak­su­ista, kos­ka ne vähen­täi­sivät autoli­iken­net­tä. Saimme kuitenkin selvi­tyk­sen siitä, mitä vaikut­taisi, jos Helsinki­in tuo­taisi­in ruuhka­mak­sut, jot­ka oli­si­vat suu­ru­udeltaan kol­ma­sosa Tukhol­mas­sa sovel­le­tu­ista. Ne vähen­täi­sivät liiken­net­tä niin, että tun­nelista huoli­mat­ta autoli­ikenne vähenisi. Mut­ta ne eivät alku­unkaan riit­täisi rahoit­ta­maan tunnelia.

Tun­nelin voisi rahoit­taa otta­mal­la käyt­töön samankokoiset ruuhka­mak­sut kuin Tukhol­mas­sa, mut­ta ne vähen­täi­sivät liiken­net­tä paljon enem­män kuin tämä kaavail­tu tun­neli vähen­täisi liiken­net­tä maan­pääl­lisessä katu­verkos­sa. Toisin sanoen ruuhka­mak­sut, jot­ka rahoit­taisi­vat tun­nelin ”isol­ta osin”, tek­i­sivät tun­nelista tarpeettoman!

On vedot­tu Tukhol­man esimerkki­in kuin­ka paljon eri­laiset tun­nelit ovat siel­lä liiken­net­tä suju­voit­ta­neet. Lisäk­si liiken­net­tä ovat suju­voit­ta­neet ruuhka­mak­sut, jot­ka vähen­sivät liiken­net­tä 20 prosentilla.

Näi­den molem­pi­en toimen­pitei­den, tun­nelien ja ruuhka­mak­su­jen jäl­keen liikenne Tukhol­mas­sa on aivan olen­nais­es­ti ruuhkau­tuneem­paa kuin Helsingis­sä. Helsin­gin liikenne kuu­luu kaupun­gin kokolu­okas­sa maail­man vähiten ruuhkautuneisiin.

Mikä on siis se ongel­ma, jota tässä ollaan torjumassa?

= = = =

Jos keskus­tatun­nelia olisi selvitet­ty enem­män, olisi var­maankin lop­pusuo­ralle päässyt vai­h­toe­hto, jos­sa olisi tun­neli Län­siväylältä Her­man­nin rantatielle ja yhteys Jätkäsaa­reen, mut­ta ei mui­ta haaro­ja. Se olisi ollut olen­nais­es­ti halvem­pi, mut­ta samal­la huo­mat­ta­va osa hyödy­istä olisi kadon­nut. Kata­janokan ja Eteläsa­ta­man rekkali­ikenne olisi jyrän­nyt edelleen läpi keskus­tan eikä Her­ne­saaren väitet­tyä liiken­nesump­pua olisi saatu pure­tuk­si. Mah­dol­lisu­udet kävelyaluei­den lisäämiseen Kaup­pa­torin liepeil­lä oli­si­vat olleet vaatimattomampia.

Teen lähipäiv­inä eril­lisen selvi­tyk­sen sata­mali­iken­teestä ja tuos­ta väite­tys­tä Her­ne­saaren sumpusta.

 

Kaupunkiympäristölautakunnan lista 8.10.2019

Ilmoi­tusasiois­sa ker­rot­ti­in, että kaupun­ki perii kaavoitushyö­tynä 5,5 M€ VR:ltä kaavas­ta, joka mah­dol­lis­taa 31 000 k‑m2 asuin­talon rak­en­tamisen lähelle Oulunkylän ase­maa. Rahan­tu­loa ei voi estää, vaik­ka hal­val­la meni, 180 €/k‑m2.

Keskus­tatun­neli

Tarkoi­tus on päät­tää, miten liiken­nea­sioi­ta jatkos­sa suun­nitel­laan. Keskus­tatun­neli on tarkoi­tus jät­tää suun­nitelmista pois, kos­ka siitä ei saa toteut­tamiskelpoista. Kokoomus halu­aisi jatkaa kohden yksi­tyisko­htaisem­paa suun­nit­telua ja päät­tää asi­as­ta jo nyt, mut­ta muut ryh­mät ovat vaku­ut­tunei­ta jo täl­lä tiedol­la, ettei tästä tule kalua.

Kokoomus­laiset ovat halun­neet vielä varmis­taa selvi­tystyen lopet­tamisen peri­aat­teel­la, ettei jalankulkuym­päristön hyväk­si saa tehdä mitään niin kauan kuin selvi­tys on kesken.

Itä. ja Län­si-Pasi­lan kehitämisperiaatteet

Kyseenalaistin edel­lisessä kok­ouk­ses­sa sen, onko järkevää suh­tau­tua niin kiel­teis­es­ti toimis­to­talo­jen muut­tamiseen asuin­taloik­si. Min­ulle vas­tat­ti­i­in, että tämä on hyvää toimis­toaluet­ta, kos­ka jok­seenkin kaik­ki toimis­tot on vuokrat­tu. Vas­taus ei tyy­dyt­tänyt, kos­ka kysyn­tää ei mita­ta sil­lä, paljonko jää myymät­tä vaan sil­lä, mikä on hin­ta. Mikko Särelä joh­dat­ti min­ut tiedon äärelle. Pasi­las­sa toimi­s­toneliöstä mak­se­taan ihan kun­nol­lista vuokraa, joten olkoon.

Mikko Särelän val­tu­us­toaloite Helsinginkadun asemasta

Tarkoituk­seni on muut­taa lausun­toa vähän myön­teisem­mäk­si, vaik­ka ei tätä ihan ensi vuo­den bud­jet­ti­in saadakaan tungetuksi.

Lausun­to Van­taan ratikan yleissuunnitelmasta

Täy­tyy sanoa, että olen vähän skepti­nen. Min­un on vaikea uskoa, että tuolle lin­jalle olisi riit­tävästi matkus­ta­jia. Joku voisi sanoa, että ei kuu­lu muille, mihin Van­taa rahansa haaskaa, mut­ta tässä tapauk­ses­sa se kyl­lä kuu­luu. Van­taa laskut­taa HSL:ltä kulun­sa ruhti­naal­lisel­la korol­la (5%) ja tämä siir­tyy ratikoiden käyt­tökus­tan­nuk­sik­si. En tunne HSL-sopimus­ta kun­nol­la, mut­ta pelkään pahoin, että kus­tan­nus siir­tyy jäsenkun­tien mak­set­tavak­si siinä suh­teessa, kuin nämä käyt­tävät raitio­vaunu­ja. Tämän pitäisi olla lin­jako­htaista niin, että kun­nat mak­sa­vat siinä suh­teessa, kun käyt­tävät tätä linjaa.

Lumen käsit­te­lyn periaatteet

Tästä ohjel­mas­ta ei saanut mitään selvää. Siinä viitat­ti­in eri­laisi­in toimen­pideko­rt­tei­hin, jois­sa sit­ten olisi se pihvi jos olisi.

Kokoomus­laiset poli­itikot ovat esit­täneet, että lumi sulatet­taisi­in, kuten Espoos­sa polt­toöljyl­lä, niin sitä ei tarvit­sisi kasa­ta mihinkään. Jos sataa kymme­nen mil­limetriä, lun­ta tulee neliömetrille 10 kg ja sen sulat­ta­mi­nen vie noin kilo­wat­ti­tun­nin ener­giaa, mikä tarkoit­taa polt­toöljynä desil­i­traa. Neliök­ilo­metris­sä on miljoona neliömetriä, joten neliök­ilo­metrille sata­neen lumen sulat­tamien veisi satatuhat­ta litraa polt­toöljy ja tuot­taisi noin 240 ton­nia hiilid­iok­sidipäästöjä. En nyt jak­sa etsiä tietoa, joten arvioin sum­mit­tais­es­ti, että aurat­tavia tietä, katu­ja ja jalka­käytäviä on Helsingis­sä ainakin 30 neliök­ilo­metriä. Yhden päivän sateen sulat­ta­mi­nen tuot­taisi hiilid­iok­sidipäästöjä noin seit­semän tuhat­ta ton­nia. Sen lisäk­si se löpö mak­saisikin jotain.

Jos sulat­tamiseen ryhdyt­täisi­in, polt­toöljyä espoolaisit­tain ei tietenkään käytet­täisi, vaan kaukoläm­pöä. Sekin tuot­taa hiilid­iok­sidia eri­tyis­es­ti talvisin, mut­ta ei se sen­tään ole mitään polt­toöljyyn verrattuna.

Lap­su­udessani ei ollut tätä ongel­maa. Lumi aurat­ti­in kinok­sik­si tien ja jalka­käytävän väli­in, se tar­josi pikku­lap­sille oivan mah­dol­lisu­u­den kiipeilyyn ja muuhun sel­l­aiseen. Vap­pu­un men­nessä kasa oli sulanut. Nyt näin ei voi tehdä, kos­ka alueet on varat­tu kadunvarsipysäköintiin.

Minä en etsisi ongel­maan yhtä isoa vaan sato­ja pieniä ratkaisu­ja. Lähikasau­s­paikko­ja, joi­hin lumikasan voi jät­tää kevät­tä odottamaan.

Kan­takaupungis­sa noin neljän­nen kadun­var­si­paikoista on varat­tu autoille, joi­ta ei lumise­na aikana siir­retä lainkaan. (Empi­iri­nen havain­to Kata­janokalta) Jos nämä säi­lytet­täisi­in muual­la, aika paljon lun­ta niiden tilalle mah­tu­isi. Lau­takun­tamme esit­ti aikanaan, että asukaspysäköin­ti­tun­nus olisi talvikuukausi­na kalli­impi, mut­ta kaupung­in­hal­li­tus hylkäsi ajatuksen.

 

Olen pettynyt keskustatunnelin nopeaan kuoppaamiseen

Voi kuu­lostaa yllät­tävältä, mut­ta olin pet­tynyt, että kysymys keskus­tatun­nelista päät­tyi niin nopeasti. Olin varautunut suureen liiken­nekeskustelu­un ja kuvit­telin, että voisimme päästä Helsin­gin liiken­nepoli­ti­ikas­sa aimo annok­sen eteen­päin taval­la, jos­sa kaik­ki voittavat.

Ajat­telin vähän saman­laista eri näköko­h­tien kom­pro­mis­sia, jos­ta pormes­tari Vapaavuori on puhunut, joskin min­un ratkaisuni olisi ollut vähem­män autokeskeinen.

Hah­mot­telin ratkaisua, jos­sa olisi ollut kohtu­uhin­tainen tun­neli – ei sik­si, että sitä vält­tämät­tä tarvit­taisi­in, vaan kos­ka sop­ua ei muuten syn­ty­isi. Aja­tus oli, että tun­neli rahoitet­taisi­in tietulleil­la (ruuhka­mak­suil­la, suju­vaisu­us­mak­suil­la tai mik­si niitä kukin nyt halu­aakin kut­sua) Olen­naista oli, että Helsin­gin ympäril­lä olisi tul­like­hä, jon­ka ylit­tämi­nen mak­saisi kel­lon­a­jas­ta riip­puen jotain 1 – 3 euroa, siis vähän niin kuin Tukhol­mas­sa, jos­sa ne ovat paran­ta­neet liiken­teen suju­vu­ut­ta olennaisesti.

Tämä yhdis­tet­tynä keskus­tatun­neli­in ei olisi lisän­nyt autoli­iken­net­tä vaan vähen­tänyt sitä.

Samal­la olisi paran­net­tu jalankulkuolo­suhtei­ta ja joukkoli­iken­net­tä olen­nais­es­ti. Kaik­ki oli­si­vat voittaneet.

Tun­nelin piti mak­saa run­saat puoli mil­jar­dia, mut­ta se mak­soi­hin 1,4 mil­jar­dia. Tun­nelia ei voi lopet­taa Sörnäis­ten rantatielle, kos­ka liiken­teen kasvu Kalasa­ta­mas­sa olisi ollut kohtuuton.

Karkasiko mopo käsistä?

Miten siitä tun­nelista tuli noin kallis? Pääsikö autoilun edis­täjiltä mopo käsistä? Kun päästi­in vapaasti ideoimaan, halut­ti­in tehdä tun­neli kaikil­la herkuil­la. Oliko pakko suun­nitel­la tun­neli 50 km/h nopeudelle? Paljon halvem­man olisi saanut, jos olisi tyy­tynyt pienem­pään nopeu­teen. Eri­ta­soli­it­tymät ovat kalli­ita maan pääl­läkin, puhu­mat­takaan siitä, että ne louhi­taan kallioon. Olisi kan­nat­tanut vähän ajatel­la kustannuksiakin.

Sta­dion­in remon­tin suun­nit­telijoil­takin karkasi mopo käsistä, mut­ta siihen ei puut­tunut kukaan. Aika paljon mak­set­ti­in mah­dol­lisu­ud­es­ta, että Helsingis­sä pelat­taisi­in joskus jokin UEFA-cupin lop­puot­telu, mut­ta tässä on maito jo kaatunut maahan.

Noin kallista tun­nelia en saa järkeväk­si mitenkään

Minä en enää osan­nut laa­tia rahoi­tus­su­un­nitel­maa noin kalli­ille investoin­nille. Ekon­o­mistik­oulu­tuk­sen saa­neena tapanani on aina ollut laskea eri­lai­sista han­kkeista noin suun­nilleen, kuin­ka järke­viä ne ovat taloudel­lis­es­ti. Kyl­lä, myös eräät fil­lar­i­hankkeet ovat olleet näin lask­ien mielestäni kannattamattomia.

Insinöörin tapa laskea on kat­soa, kuin­ka paljon käyt­täjät säästävät aikaa ja arvot­taa aikasäästö noin kymmenek­si euroksi tunnissa.

Siis vaikka­pa baana: Miljoona käyt­täjää vuodessa, aikasäästö viisi min­u­ut­tia tuot­taa hyö­tyä 830 000 euroa. Han­kkeen hin­ta oli jotain noin seit­semän miljoon­aa euroa, joten sisäi­nen korkokan­ta yli 10 %. Radan alit­ta­va fil­lar­itun­neli menee sekin yli riman, mut­ta rima jää vähän kyl­lä heilumaan.

Täl­lainen lasku­ta­pa on kuitenkin puut­teelli­nen. Se sopii lähin­nä raken­net­taes­sa tietä asumat­toma­lle pree­ri­alle. Kaupungis­sa asia on paljon mon­imutkaisem­pi. Ekon­o­misti las­kee suo­raan rahaa. Han­kkeesta, vaikka­pa keskus­tatun­nelista, koitu­va hyö­ty voidaan jakaa karkeasti seuraavasti:

  • Autoil­i­jan koke­ma hyö­ty, jota voidaan esti­moi­da mak­suhalukku­udel­la: paljonko tun­nelista oltaisi­in valmi­ita mak­samaan käyt­täjä­mak­sua. Saa­mamme selvi­tyk­sen mukaan korkein­taan 8 M€, mikä ei riitä rahoit­ta­maan han­ket­ta lainkaan. Mak­su saisi kuulem­ma olla korkein­taan 10 senttiä/km. Muuten tun­nelia ei käytettäisi.
  • Kulut­ta­jan yli­jäämä. Vaik­ka tuo 10 senttiä/km olisikin voiton­mak­si­moin­ti­hin­ta, jotkut oli­si­vat valmi­it mak­samaan enem­män. Ero­tus jää heille kulut­ta­jan yli­jäämäk­si. Kaupunki­rak­en­teessa tämä kulut­ta­jan yli­jäämä kap­i­tal­isoituu tont­tien arvoon – ei kokon­aan, mut­ta suurelta osin. Maan arvon­nousu on merkit­tävänä tek­i­jänä, kun mietitään joukkoli­iken­nein­vestoin­tien rahoi­tus­ta. Maan arvon­nousua ei tässä saa­da rahoit­ta­maan tun­nelia, kos­ka mis­sään ei ole tyhjää kaupun­gin omis­ta­maa tont­ti­maa­ta, jon­ka arvo tämän ansios­ta olen­nais­es­ti nousisi. Her­ne­saa­res­sa ehkä vähän, mut­ta sil­lä ei tun­nelia juuri rahoi­ta. Raken­ne­tu­il­la ton­teil­la tämä hyöt­ty lahjoitet­taisi­in omis­ta­jille niin kuin lahjoite­taan hyö­ty Kru­unusil­loista van­ho­jen asun­to­jen omis­ta­jille Laa­jasa­los­sa. (Huo­mat­takoon, että monis­sa mais­sa on mah­dol­lista laskut­taa kiin­teistön omis­ta­jaa infrain­vestoin­nin tuot­ta­mas­ta arvon­nousus­ta, mut­ta ei meil­lä. Se on asia, joka vaikeut­taa kaupunkien kehit­tämistä merkit­tävästi.) Laskekaamme kulut­ta­jan yli­jäämä silti mah­dol­lisim­man hövelisti niin, että se olisi yhtä suuri kuin tuo mak­si­maa­li­nen tuot­to, 8 M€. Enem­pää se ei oikein voi olla mil­lään järkeväl­lä kysyn­tä­funk­ti­ol­la. Autoil­i­joille koitu­va hyö­ty olisi korkein­taan siis noin 16 M€/vuosi
  • Liiken­teen hait­to­jen vähen­e­m­i­nen, kun autoil­i­ja siir­tyy katu­verkos­ta maan alle.

Autoil­i­jan koke­ma hyö­ty on siis korkein­taan 16 M€.  Lop­ut koitu­vas­ta hyödys­tä on olta­va tätä hai­tan vähen­e­mistä. Kuin­ka haitallista autoli­iken­teen pitäisi olla, jot­ta tun­neli olisi kannattava?

Las­ke­taan tun­nelin vuosikus­tan­nuk­set nekin mah­dol­lisim­man hövelisti. Viidenkymme­nen vuo­den pois­toai­ka ja 3,5 pros­entin diskont­tausko­rko. Ne tekevät yhteen­sä 60 M€/vuosi. Sen päälle tule­vat käyt­tökus­tan­nuk­set, joi­ta olisi 10 M€, eli peit­et­täväk­si jäisi yhteen­sä 70 M€. Autoil­i­joiden koke­ma hyö­ty olisi korkein­taan 16 M€, joten haitak­si autoista pitäisi laskea 54 M€/vuosi.

Paljonko hait­taa on yhdestä autos­ta? Matko­ja tun­nelis­sa tehtäisi­in vuodessa noin 15 miljoon­aa. Autoista koitu­van hai­tan pitäisi olla siis vähin­tään 3,6 euroa, että tun­nelis­sa olisi mitään järkeä. Ehkä autoista todel­la on noin paljon hait­taa, mut­ta siinä tapauk­ses­sa ongel­maan on paljon yksinker­taisem­pi ratkaisu. Tämä 3,6 euroa ei ole siis min­un arvioni, vaan laskin sen siitä, mikä sen on vähin­tään olta­va, että tun­nelis­sa olisi mitään järkeä

Per­itään niistä autoista tiemak­suna keskimäärin 3,6 euroa ja aloite­taan heti, kos­ka hait­takin on tässä jo nyt. Hil­jaisi­na aikoina  vähem­män ja vilkkaina aikoina vas­taavasti enem­män. Tämä ei ole mitään viher­hörhöyt­tä vaan aivan val­tavir­tat­alousti­eteen mukaista. Kat­so ulkois­vaiku­tusten hin­noit­telu. Se on olen­nainen osa markki­na­t­alouden teoriaa.

Per­itään siis autoista keskimäärin 3,6 euron suu­ru­inen hait­ta­mak­su ja raken­netaan tun­neli? Myön­nän, että tässä pitäisi autoil­i­joiden hyväk­si mak­saa ben­si­inivero, joka lie­nee noin 5 senttiä/km. Hyväk­si ei voi laskea sitä autoil­i­joiden räikeää yliv­ero­tus­ta, jota tapah­tuu maakun­nis­sa, jos­sa autoilun ulkoiset hai­tat ovat paljon vähäisempiä.

Ihan tot­ta: minus­ta autoilu on törkeästi yliv­erotet­tua haja-asu­tusalueil­la ja aliv­erotet­tua kaupungeissa.

Nuo tietul­lit vähen­täi­sivät liiken­net­tä keskus­taan yksin enem­män kuin koko tun­neli. Ne tek­i­sivät siis tun­nelin tarpeet­tomak­si. Tai sit­ten tehdään todel­la radikaali liiken­nepoli­it­ti­nen ratkaisu, toteutetaan tun­neli ja korkeat tietul­lit, mikä tyh­jen­täisi Helsin­gin niemen autoista melkein kokon­aan. Tässäkin vai­h­toe­jh­dos­sa se tun­neli olisi rahan haaskaus­ta, kos­ka eivät ne autoilun hai­tat sen­tään non suuria ole.  Tässä ratkais­us­sa ei muuten kan­nat­taisi per­iä tun­nelis­sa yhtä korkeaa mak­sua. Oikea mak­su olisi sel­l­ainen, joka hin­noit­telisi tun­nelin sopi­van täyteen.

Ai niin, ne rekat. Jos laskemme tun­nelin kus­tan­nuk­sista puo­let rekoille, saamme tietul­lit suun­nilleen samalle tasolle kuin Tukhol­mas­sa. Sil­loin kuitenkin pitäisi arvioi­da, että yhdestä kan­takaupun­gin satamien kaut­ta kulkev­as­ta rekas­ta on hait­taa noin 150 euroa men­nen tullen.

Esi­tyk­sessä muuten san­ot­ti­in, että rekoil­ta ei voi per­iä mak­sua tun­nelin käytöstä, kos­ka sil­loin ne eivät käytä sitä. Kyl­lä voi. Sen voi per­iä osana sata­ma­mak­sua käyt­ti tun­nelia tai ei. Jois ei käytä, se on kor­vaus katu­verkon käytöstä.

Jos näin ker­ran olete­taan, sil­loin­han rekoista pitäisi alkaa kerätä tuo­ta hait­ta­mak­sua osana sata­ma­mak­sua nyt heti. Lop­putu­los olisi dra­maat­ti­nen. Rekat siir­ty­i­sivät näistä uiv­ista juot­ta­moista tehokkaille roro-aluk­sille ja suun­taisi­vat Vuosaa­reen. Niin kuin pitäisi tehdäkin.

Kun olen tätä yrit­tänyt selit­tää, moni kokoomus­lainen on tul­lut sanomaan, että pitääkö kaik­ki ajatel­la rahana. Tämä on oikein virk­istävää kuul­la kokoomus­lais­ten suusta.

Kun on aivan ilmeistä, ettei tästä saa­da toteut­tamiskelpoista, en haaskaisi rahaa jatko­su­un­nit­telu­un. Kokoomus­laisille antaisin kuitenkin aikaa vas­ta­ta kysymyk­seen, miten he aikoi­vat oikein tämä rahoit­taa. Asi­aan voitaisi­in min­un puolestani pala­ta, jos tähän tulisi yllät­täen järkevä vas­taus. Mut­ta juna taisi men­nä jo.

= = = =

No mut­ta sub­ven­toidaan­han joukkoli­iken­net­täkin! Mik­si ei siis tas­a­puolisu­u­den vuok­si sub­ven­toitaisi myös auto­ja. Tämä onkin jän­nit­tävä aihe. Kir­joi­tan siitä myöhem­min. Pal­jas­tan jo nyt, että joukkoli­iken­net­tä kan­nat­taisi sub­ven­toi­da aivan olen­nais­es­ti vähem­män, jos autoista perit­täisi hait­to­jen suu­ruista haittamaksua.