Pidän Vihreän liiton päätöstä lakkauttaa Vihreä lanka hyvin valitettavana. Myönnän, että minulla on lehteen hyvin henkilökohtainen suhde. Aloitetaan tästä henkilökohtaisesta suhteesta. Lopussa perustelen, miksi pidän päätöstä epäviisaana.
Kun vihreät saivat ensimmäiset kansanedustajansa, Villen ja Kallen, Pekka Haavisto perusti Vihreän langan sen tiedotuslehdeksi. Hän teki muistaakseni kolme numeroa ja jätti sen sitten minulle.
Minä tein Vihreää lankaa pari vuotta. Aluksi täysin itse alusta alkaen. Sitten sen taittoon tuli Juha Korhonen ja toimitustyöhön sekä käytännön hommiin Marja Ponsila.
Lehden tekeminen alusta loppuun tarkoitti, että
- Kirjoitin suurimman osan tekstistä itse
- Ladoin sen valolatomakoneella ja kehitin ladelman
- Taitoin saksitaitolla
- Rasteroin valokuvat
- Hankin jokaista numeroa varten 30 uutta tilaajaa, jotta sain painamisen ja postituksen maksetuksi. Tätä varten piti kiertää erilaisissa vaihtoehtotapahtumissa.
- Pidin yllä tilaajarekisteriä
- Tein postitusohjelman, joka tulosti tilaajarekisteristä osoitetarrat. Tämä ohjelma vuosi muidenkin vaihtoehtolehtien käyttöön. Törmäsin sen tuottamiin osoitetarroihin vielä 15 vuotta myöhemmin.
Se, että kirjoitin melkein kaikki jutut itse, osoittaa, että olin huono päätoimittaja. Olisi tietysti pitänyt panostaa avustajakuntaan. Oli meillä tietysti yleisönosastokin, mutta jouduin hylkäämään huomattavan osan tarjotuista jutuista.
Sen lehden ensimmäiset numerot eivät olleet mitään taideteoksia, koska en ollut hyvä taittamaan. Juha Korhosen tultua avuksi taso parani olennaisesti.
Lehti ilmestyi joka kolmas viikko. Se valmistui sunnuntai-iltana ja piti viedä postiin klo 21.19 lähtevällä bussi 17:llä. Yleensä kirjoitin viimeiseksi pääkirjoituksen tuntia ennen dead-linea, suoraan latomakoneella.
Kaikki tämä toimi tilaajatuloilla. Mitään tukea emme saaneet valtiolta emmekä muualtakaan. Vihreää puoluetta ei silloin edes ollut.
Jossain vaiheessa hoidin Kalevi Sorsan avulla pois päiviltä uhan, että kirjantyöntekijäin liitto olisi pannut lehden boikottiin, joka uhkasi siksi, ettei kukaan lehden tekijöistä kuulunut liittoon eikä saanut työehtosopimuksen mukausta palkkaa — ei siis palkkaa lainkaan.
Marja-Liisa Ponsilan tulo avuksi helpotti minun työtaakkaani olennaisesti.
Kun aloitin päätoimittajana 1983, lehdellä oli 300 tilaajaa ja kun lopetin vuonna 1985, niitä oli 1800.
Kun lehti tuli puoluetuen piiriin vuona 1988, sen toimitusvastuu siirtyi palkatuille työntekijöille, mutta lehden tilaajamäärä ei olennaisesti kasvanut. Kun se alkoi tulla myöhemmin jäsenetuna puolueen jäsenille, levikki tietysti kasvoi.
Ponsilasta tuli päätoimittaja minun jälkeeni vuonna 1986. Lehdellä on toistaiseksi ollut 11 päätoimittajaa, toinen toistaan parempia.
- Pekka Haavisto 1983
- Osmo Soininvaara1983–1985
- Marja-Liisa Ponsila1986
- Pauli Välimäki 1986–1989
- Jaakko Kangasniemi 1989–1990
- Timo Harakka 1990–1994
- Päivi Sihvola 1994–1999
- Jyrki Räikkä 1999–2006
- Elina Grundström 2006–2010
- Juha Honkonen 2011–2015
- Riikka Suominen 2015–2019
Päätoimittajista mainittakoon Jaakko Kangasniemi (nykyisin Finnfundin toimitusjohtaja), Timo Harakka (nykyisin työministeri) ja Elina Grundström, josta tuli sittemmin julkisen sanan neuvoston puheenjohtaja. Haavisto on ulkoministeri ja minäkin olin jossain vaiheessa peruspalveluministeri. Yhtään pääministeriä ei päätoimittajista ole vielä tullut, mutta seuraavaksi ehkä presidentti.
Vihreä liitto on nyt päättänyt lakkauttaa lehden – tai siis lopettaa puoluelehtituen kanavoimisen sille, mikä on sama asia.
Ymmärrän, että paperilehdestä on aika jättänyt. Mutta ei lehteä kannata korvata somettamisella ja puolueen virallisten kannanottojen mainostamisella Facebookissa. (En todella tiedä, mitä on tarkoitus tehdä, koska puolueen tiedotus ei sitä kerro. Pelkään pahoin, että rahat solahtavat puoluetoiminnan pohjattomaan kaivoon.)
Minä olisin siirtänyt lehden nettilehdeksi, tehnyt siitä jotain, jossa on otettu mallia Long Playsta, Must Readista ja kokoomuksen Verkkouutisista. Vihreissä on niin paljon sosiaalista pääomaa, että lehden ympärille saisi helposti avustajajoukkion tuottamaan hyvää journalistista aineistoa halvalla.
Oma verkkolehti tuottaisi alleviivatusti journalistista aineistoa, siis jotain aivan muuta kuin Facebook-kirjoituksia tai puoluetta mainostavia kirjoituksia puolueen blogipalstoilla. Näin toimien se tuottaisi myös viittauksia ja uutisia muihin tiedotuskanaviin ja pitäisi vihreät mukana journalistisessa keskustelussa. Esimerkiksi minä voisin levittää lehden artikkeleita ja uutisia twitterissä ja tällä blogilla.
Tällainen verkkolehti ei vain mainostaisi vihreiden erinomaisuutta, vaan kävisi avointa ja kriittistä keskustelua liikkeen linjasta. Esimerkkinä tästä julkaisin tämän kirjoituksen avoimesti blogillani sen sijaan, että olisin lähettänyt sen vihreiden suljetuille palstoille.
Olen tyrmistynyt.
maailma muuttuu ja ehkä paperi versio joutaakin, saman suuntaista on menossa tavallisillakin julkasuilla kuten sanomalehdillä.
pistämällä resurssit somettamiseen ei kuulosta täysin hyvältä sekään, tosin pienessä mittakaavassa näitäkin tarvitaan. olisiko parempi jättää sometus yksittäisille henkilöille kuin organisoitulle taholle. tosin tässä on nyt vähän aikaa miettiäkin mikä toimii, ehkäpä hätäiset päätökset tässä asia-yhteydessä voi olla huonoja.
on jäänyt olo että nykypäivänä ihmiset on pinnallisia, myös politiikan seuraamisessa. pinnallisuudesta johtuen simppeleitäkin vääristyksiäkin pääsee läpi.
asiaan sopivasti liittyen:
facebook ja sen omistama whatsapp tosiaan hirvittää. olin jo pistänyt nuo kaksi mainittua mustalle listalle ja en suosittele kellekään missään tarkoituksessa, lähinnä yksityisyys syistä. mutta nyt alkaa olla selkeä kytkös republikaaneilla, trumpille ja rahalle. (ja vielä, telegram messenger ei ole kunnollinen vaihtoehto whatsapp:lle).
Tässähän nimenomaan auttaa tuollainen paperijulkaisu.
Oulun yliopiston ylioppilaskunta lakkautti paperilehtensä muutama vuosi sitten. Digilehteä ei kuitenkaan kukaan lukenut senkään vertaa, joten nyt printtilehti on tehnyt paluun.
Päätös vaikuttaa niin poikkeukselliselta ja riskialttiilta, että Facebookissa epäilin taustasyyn olevan epätoivoinen tarve säästää rahaa vaalikampanjaa varten siksi, että Vihreät lähtee hallituksesta tai hallitus muusta syystä kaatuu ja tulee ennenaikaiset eduskuntavaalit. Nyt ollaan ensimmäistä kertaa tilanteessa, jossa Vihreät eivät voi lähteä hallituksesta ilman, että se jäisi vähemmistöhallitukseksi ja pöydällä on paljon ydinvoimaa, turvetta ja muita energiakysymyksiä.
Pitäis sitten vaan perustaa se verkkolehti VIHREÄ LANKA melko pian, jossei sitä nimeä ole jotenkin varattu. Ilmoittaudun maksavaksi tilaajaksi. Kirjoittajana en ole hyvä, mutta voisin yrittää. Ei kyllä olisi pakko niitä julkaista (päätoimittaja valikoi).
Kun paperilehdet ja painetut kirjat häviävät, muuttuu poliittisen todellisuuden ja ‑historian muokkaaminen aina vain helpommaksi. Sillä todellisuushan on sitä miltä se näyttää, ja millaiseksi se luodaan.
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2014/09/29/peppi-pitkatossua-sensuroitiin-rasismi-kitkettiin-pois
https://www.tekniikkatalous.fi/uutiset/venaja-irrottautuu-internetista-testaa-omaa-runet-verkkoaan/e79663d8-61e5-37a9-b218-b5ea220b4932
Oikeinkirjoitus in memoriam.
Nykyisen Langan toimittajakunnan edustajana voin omasta puolestani sanoa, että olisin ollut kiinnostunut keskustelemaan esittämästäsi vaihtoehdosta.
Täysin samaa mieltä. Nykyajan näivetystautia. Ei tarvita, kun kuulemma some hoitaa.
Tämä kun on todistetusti toiminut niin hyvin muun tiedonvälityksen kanssa…
Ihan politiikan seuraajana ihmeellistä lopettaa kokonaan puhuminen ulospäin puolueen sisältä, koska en itse ainakaan ole huomannut vihreiltä mitään julkista keskustelua ulospäin yhtään missään. Puolueeseen ilmestyy liike vain ennen vaaleja, ja sitten konttaa vaalikauden ilmestyen vain kommentoimaan jotain kohua. Kun esimerkiksi Ilta-Sanomat on ottanut tehtäväkseen viedä poliittisen uutisoinnin ja keskustelun Fox Newsin tasolle tässä maassa, niin olisi ollut syytä enemmänkin panostaa lisää kuin lopettaa kokonaan.
Herää vähän kysymys, että riittääkö nykyaktiiveille se, että Hämeentiestä tehdään muiden rahoilla heille mieluisa ja sitten ovat siellä kapakassa keskenään? Jotenkin haisee se, että ennen vihreät olivat aktivistiporukoista, mutta nyt parhaiten koulutettuja uraohjuksia, joilla on tähtäimessä enemmän uranousu kuin jonkun asian ajaminen. Tuskinpa tällä tavoin puolueen kannatuskaan lisääntyy kun muilla on aktiivinen viestintä vuodesta toiseen, mutta sitten vihreät luottavat siihen että pystyvät parissa viikossa ennen vaaleja selittämään miten maailma toimii.
Herää ainakin kysymys, että onko vihreiden johdossa väkeä, jonka mielestä kansa on velkaa äänensä vihreille, koska ilmastonmuutos? Että ei tarvitse tehdä mitään, koska ajan henki ajaa kansan suoraan omaan syliin. Ihan samanlaisella ajattelulla USA:n demokraattinen puolue ajoi karille Bill Clintonin johdolla ja sielläkin ensimmäinen merkki oli se, että puolue täyttyi uraohjuksista, ihmisten asiat unohtuivat ja puolue sulkeutui. Nyt clintonilaisen demokraatin ja tavallisen republikaanin erottaa enää siitä, että toinen marssii sateenkaarimarssissa, mutta kummatkin ovat yhtä korruptoituneita, sotaisia ja vastustavat AOC:n ja Sandersin kaltaisia, jotka meilläpäin olisivat sitten vihreitä aktivisteja. Ehkäpä AOC:lla ei olisikaan mitään asiaa nykyvihreisiin, koska haluaisi muuttaa asioita.
”Vallankumous syö lapsensa”
Päätös on todella valitettava syistä jotka on kirjoituksessa ja kommenteissa hyvin kuvailtu oikeinkirjoitusta myöden. Nyt kummastuttaa, miksei puolueen puheenjohtaja suostu kommentoimaan asiaa millään tavalla. Hänellä jos kenellä olisi se velvollisuus/mahdollisuus selventämiseen jäsenistöä ja kaikkia äänestäjiä kohtaan.
Hyvä ja kiitos Ode, kyllä sanasi painaa ja ehdottomasti tässä asiassa. Vaikka puoltaisin myös printtilehteä siinä rinnalla — paperinpalat kirjoituksineen, pilakuvineen jne. leviävät sinnekin, minne nettiaineisto ei ja löytyvät vielä jonkin ajan päästä pinon pohjalta — mainitsemasi esimerkit verkkolehdistä ovat hyvä esimerkki jos eivät aivan sisältönsä puolesta. Sattuvasti sanot: “Oma verkkolehti tuottaisi alleviivatusti journalistista aineistoa, siis jotain aivan muuta kuin Facebook-kirjoituksia tai puoluetta mainostavia kirjoituksia puolueen blogipalstoilla. Näin toimien se tuottaisi myös viittauksia ja uutisia muihin tiedotuskanaviin ja pitäisi vihreät mukana journalistisessa keskustelussa.” Vihreä lanka ei saa katketa!
Duoda noin. VLn verkkolehteä ja muita vastaavia toisinaan luettuani en osaa näitä puoluejulkaisuja kaivata: yksisilmäisiä propagandapläjäyksiä jotka parhaimmillaankin herättävät lähinnä myötähäpeää.
empä nyt oikein tiedä. onhan nuo puolueellisia mutta moni massamedia on oikeastaan ollut kauheampaa. useat pitää vielä neutraalia imagoa. suomessa ei nyt olla ongelmallisella tasolla mutta täälläkin joutuu kyseenalaistaa massamedioiden motiiveja välillä.
näennäis neutraalisuus on oikeastaan huonompaa kuin puolueellisuus.
Suomessa ei olla ongelmallisella tasolla? Milloin olet viimeksi lukenut Helsingin Sanomia?
täytynee tunnustaa että en ihan niin paljon seuraa suomen mediaa, joten en lähde kiistelee suuresti koska sinulla voi olla asiallinen pointti. tosin sukulaisella tuli vähän hesaria luettua ja joskus yleä seurailen.
ehkä todellinen pointti on suhteellisuus kämmi. usa:n media maailma alkaa olla hirvittävä ja alkaisin verrata sitä neuvostopropagandaan, tosin yksityinen sektori tekee nuotit. usa:n media on kuitekin monisyinen ja monimutkainen ja poikeuksia on. siis jos vertaa usa:n ja suomen mediaa niin sanoisin että suomessa ollaan vielä kivalla puolella mutta ongelmia on.
hesari kuuluu samaan konserniin kuin ilta-sanomat, se antaa jotain vihjettä.
Hesari on kolme eri lehteä. Kuukausiliite on pääosin hyvin asiallista journalismia, Nyt-liite on aivan kauheaa asenteellista tuubaa, ja itse HS jotain siltä väliltä.
Mielestäni juuri näin. Avoimen puolueellinen lehti pelaa avoimemmilla korteilla ja itse oikeastaan luen sellaisen juttuja mieluummin, koska ne asetetaan jo lähtökohtaisesti julkaisijansa kontekstiin. Eihän moniarvoinen yhteiskunta voi edes toimia ilman kirjavaa palettia erilaisia puolueellisia tahoja. Kourallinen monoliittisia ”neutraaleja” konsensustoimijoita tarkoittaisi, että mielipidekysymykset käsiteltäisiin jossain suljetuissa kabineteissa ja sitten kaadetaan lopullisina totuuksina kansan niskaan ylhäältä.
Vaikken ole juuri koskaan asioiden implikaatioista samaa mieltä kuin lehden kirjoittajat, pystyn lukemaan lounastauolla jopa Voimaa ja koen sen lisäävän jotenkin tietämystäni maailmasta. Puoluelehteä lukiessa on lähtökohtaisesti selvää, että asioita katostaan sen puolueen kakkuloiden läpi, ja samalla pysyy mielessä, että muitakin kakkuloita on olemassa, mutta niitä ei nyt käytetä. Hesarityyppinen ”puolueeton” mutta kumminkin räikeän asenteellinen kirjoittelu vie enemmän juuri sellaiseen ilmastoon, jossa nämä asenteet esiintyvät absoluuttisina totuuksina, tulevathan ne ”puolueettomasta” lähteestä. Samalla lailla Hesarin kommenttimahdollisuus on huonompi kuin ei kommentteja lainkaan, koska luodaan jonkinlainen illuusio avoimesta keskustelusta, mutta taustalla on täysin läpinäkymätön ja mielivaltainen sensuuriaparaatti.
Suoraan sanoen olen kyllä yllättynyt, että kaikista puoleista juuri vihreät laittoi ensimmäisenä(?) lehtensä lihoiksi. Ja olen kyllä pettynyt, jos se korvautuu epämääräisellä (tai siis nykyistäkin epämääräisemmällä) somehuutelulla.
>Tällainen verkkolehti ei vain mainostaisi vihreiden erinomaisuutta, vaan kävisi avointa ja kriittistä keskustelua liikkeen linjasta.
Eiköhän homma suju helpommin, kun linja tulee ylhäältä ilman takapenkin huutelua?
Yllä kommentoinut Jenni Leukumaavaara ja satunnaisesti joku muu edustaa ajoittain sitä oivaltavaa ja ymmärtävää näkökulmaa, joka on ollut lähinnä kateissa Honkosen ajan jälkeen. Lehti on nykyään yksipuolista propagandaa, kuten Fidel kirjoitti, usein harhaanjohtavaa.
Uuden lehden voisi ehkä perustaa puhtaalta pöydältä. Nykyinen kannattaa lopettaa.
Vihreän Langan lopettaminen oli oikein. Vihreiden nykyinen äänestäjäkunta ei osaa enää lukea vaativia ja pitkiä juttuja. On hauskempaa lukea twitteristä ja FB:sta lyhyitä ja kärkkäitä kommentteja. Vihreiden äänestäjät ovat noin 97 prosenttisesti protestiäänestäjiä. Ei heitä kiinnosta miten asiat ovat. Lehdelle ei siis ole enää paikkaa.