Kiitos hallitukselle kiinteistöverosta

Val­tio pakot­taa Helsin­gin nos­ta­maan maapo­h­jan kiin­teistöveroa. Se on oikein hyvä asia. Nimeno­maan maapo­h­jaan – ei raken­nuk­si­in –kohdis­tu­va kiin­teistövero on hyvä ja oikeu­den­mukainen vero. Sil­lä verote­taan yhteiskun­nalle osa ansiot­tomas­ta ansion­nousus­ta, joka johtuu siitä, että ton­tin ympärille on raken­net­tu kaupun­ki. Mil­lään muul­la ei voi selit­tää sitä, että ranta­tont­ti Kata­janokalla on tuhat ker­taa arvokkaampi kuin saman­lainen ranta­tont­ti Inkoossa.

Kiin­teistövero nos­taa omis­tusasu­jan kus­tan­nuk­sia, jos hän omis­taa asun­non sil­lä het­kel­lä, kun koro­tuk­ses­ta päätetään, mut­ta ei niiden asumiskus­tan­nuk­sia, jot­ka osta­vat asun­ton­sa sen jäl­keen. Kiin­teistövero kap­i­tal­isoituu asun­to­jen hin­toi­hin tässä tapauk­ses­sa niitä alen­taen. Nuorten ikälu­okkien tulisi rakas­taa kiinteistöveroa.

Niille, jot­ka pitävät kiin­teistöveroa sosial­is­mi­na, halu­an huo­maut­taa, että kiin­teistövero on paljon Suomea merkit­tävämpi vero Yhdys­val­lois­sa. Tämä johtuu ilmeis­es­ti siitä, että markki­na­t­alouden perus­teet tun­netaan siel­lä parem­min. Jat­ka lukemista “Kiitos hal­li­tuk­selle kiinteistöverosta”

Puheenvuoroni työmarkkinoista

Val­ti­oti­eteelli­nen tiedekun­ta jär­jesti viikko sit­ten mah­ta­van dekaanin­sa Han­na Wassin johdol­la pyöreän pöy­dän keskustelun otsikol­la ”Työ­markki­noiden ruu­ti­tyn­nyri”. Keskustelu käyti­in Chatham House ‑sään­nöil­lä, joten muiden puheen­vuoroista en ker­ro, mut­ta omas­tani saan kertoa.

Jotain täl­laista sanoin:

Lähtöko­hdas­tani: olen lukenut tässä tiedekun­nas­sa tilas­totiedet­tä ja kansan­taloustiedet­tä, mut­ta har­mi kyl­lä, en juuri sosi­aal­i­ti­eteitä.  Tämä on muo­van­nut näkemystäni.

Olen kat­sel­lut näitä työ­markki­nakysymyk­siä etäältä. Aihe on lähin­nä ahdis­tanut. Talousti­eteis­sä on opetet­tu etsimään Pare­to-opti­maal­isia tilantei­ta. Eräis­sä työ­markki­nakysymyk­sis­sä tun­nu­taan ole­van todel­la kaukana Pare­to-opti­mista. Parem­mal­la sopimisel­la molem­mat osa­puo­let voisi­vat voittaa.

Suomen työ­markki­noil­la on paljon huono­ja van­hen­tunei­ta sään­töjä, jot­ka on tehty paperite­hdas­ta ajatellen, mut­ta toimi­vat huonos­ti mod­ernissa taloudessa. Muut Euroopan maat ovat tässä meitä parempia.

Olisi tietysti hyvä, jos työ­markki­noiden uud­is­tamis­es­ta voitaisi­in sopia. Nykyisen hal­li­tuk­sen halu selkävoit­toi­hin pelot­taa. Tulee myös uusia vaale­ja, jot­ka voivat tuot­taa taas täyskään­nök­seen.  Toisaal­ta, jos toinen osa­puoli on sitä mieltä, ettei mitään uud­is­tamisen tarvet­ta ole, niin ymmär­rän halua toimia yksin.

Vaikea irtisanominen ei paranna työllisyyttä

Vähän tästä nimeno­mais­es­ta kysymyk­ses­tä irti­sanomisen helpot­tamis­es­ta. Intu­itioni sanoo, että hyvä irti­sanomis­suo­ja ei paran­na työl­lisyyt­tä, pikem­minkin var­maankin heiken­tää sitä, kos­ka se lisää palkkaamisen riskiä. Se on sik­si edulli­nen niille, jot­ka ovat päässeet töi­hin ja vas­taavasti epäedulli­nen niille, jot­ka eivät ole. Jat­ka lukemista “Puheen­vuoroni työmarkkinoista”

Kokeneita lääkäreitä päivystyksiin!

Parikym­men­tä vuot­ta sit­ten Uudessa See­lan­nis­sa oli lääkäri­lakko. Kun jäl­keen­päin selvitet­ti­in sen vaiku­tus­ta poti­las­tur­val­lisu­u­teen, ilmeni, että poti­laiden kuolleisu­us oli lakon aikana laskenut. En tunne Uuden See­lan­nin lääkärei­den työ­markki­nakäytän­töjä, mut­ta lakos­sa oli­vat olleet lähin­nä nuoret lääkärit.

Uudessa See­lan­nis­sa, kuten meil­läkin, raskas päivystys­vas­tuu on nuo­ril­la lääkäreil­lä. Kun nämä oli­vat lakos­sa, päivystyk­seen tuli koke­neem­pia lääkäre­itä ja tulok­set parani­vat merkittävästi.

Kun Goo­glasin tätä asi­aa, löysin viit­teitä saman­laisi­in tulok­si­in muis­takin maista.

Van­ha sanon­ta kuu­luu, että ter­vey­den­huol­lon kallein väline on lääkärin kynä. Koke­mat­toman päivys­tävän lääkärin kynä näyt­tää ole­van eri­tyisen kallis.

Näyt­täisi siis ole­van hyvä, jos nuorten koke­mat­tomien lääkärei­den sijas­ta päivys­tävät lääkärit oli­si­vat koke­neem­pia ja nuoret lääkärit har­joit­telisi­vat helpom­mis­sa tehtävis­sä. Voisiko tämän toteut­taa ilman lakkoakin? Jat­ka lukemista “Kokenei­ta lääkäre­itä päivystyksiin!”

Hernesaaren autopaikat

Korkein hallinto-oikeus hylkäsi Her­ne­saaren kaa­van, kos­ka alueel­la asu­vien autoil­i­joiden pääsy pois alueelta ruuhk­ista kär­simät­tä ei olisi onnis­tunut. En tiedä, mil­lä osaamisel­la KHO tämän päät­te­lyn teki, kos­ka Helsin­gin kaavoit­ta­jat eivät uskoneet alueelle muut­ta­van kovin paljon autos­ta riippuvaisia.

Tämä joh­tui siitä, että oli päätet­ty nou­dat­taa alueel­la markki­nae­htoista pysäköin­tiä. Se tarkoit­taa, että autopaikko­ja raken­net­taisi­in vain niin paljon kuin oli halukkai­ta paikan osta­maan, eikä autopaikko­jen hin­to­ja tääl­lä sub­ven­toitaisi niin, että autot­tomat joutu­vat mak­samaan autopaikoista, joi­ta eivät tarvitse. Alueel­la pysäköin­nin jär­jestämi­nen on hyvin kallista. Autopaik­ka mak­saa selvästi enem­män kuin auto. Sen uskot­ti­in vähen­tävän auton käyttöä.

Tätä on kokeil­tu töölöläisil­lä. Töölössä on kyl­lä puoli-ilmainen asukaspysäköin­ti, mut­ta paikat eivät riitä alku­unkaan. Tämä on johtanut siihen, että tämän kokoomus­laisen kaupungi­nosan koti­talouk­sista enem­mistö on autot­to­mia. Paikan pysty­isi kyl­lä vuokraa­maan kau­pal­lis­es­ta pysäköin­ti­laitok­sista ja jopa halvem­mal­la kuin suun­nitel­lus­sa Her­ne­saa­res­sa, mut­ta töölöläi­nen on mielu­um­min ilman autoa. Mik­si Her­ne­saaren asukkaat oli­si­vat eri­laisia? Kata­janokalla on koke­muk­sia samas­ta. Siel­läkin olisi tar­jol­la mak­sullisia mut­ta edullisia autopaikko­ja, mut­ta eivät mene kau­pak­si. Jugend-Kata­janokalla har­val­la on auto, eikä se johdu mitenkään alueen slum­mi­u­tu­mis­es­ta. Jat­ka lukemista “Her­ne­saaren autopaikat”

Miksi Soten rahat eivät riitä

Hyv­in­voin­tialueil­ta puut­tuu noin puoli­toista mil­jar­dia euroa. Miten tämä voi men­nä noin huonosti?

Keski­tyn tässä ter­vey­den­huoltoon, kos­ka tun­nen sen parem­min. Sosi­aalipuoli on aivan oma tarinansa.

Suomi yrittää taloudellista ihmettä

Suomen ter­vey­den­huoltomenot ovat suh­teessa BKT:hen selvästi alem­mat kuin ver­tailukelpoi­sis­sa mais­sa. Meitä halvem­mal­la selviävät ovat meitä köy­hempiä. Yleen­sä on niin, että maan vaurastues­sa ter­vey­den­huoltoa arvoste­taan enem­män ja siihen käytetään enem­män rahaa. Tästä sään­nöstä poiketen Irlan­ti selviää ter­vey­den­huol­lostaan huo­mat­ta­van halvalla.

Aiem­min oli erit­täin selvää, että ter­vey­den­huolto tulee selvästi kalli­im­mak­si mais­sa, jois­sa ter­vey­den­huolto perus­tuu vaku­u­tuk­si­in ja yksi­tyiseen ter­vey­den­huoltoon. Tämä ero on viimeisen 20 vuo­den aikana lieven­tynyt selvästi.

Aikamoisia faki­ire­ja mei­dän on olta­va, jos yritämme nyky­i­sistä menoista vielä kar­sia pois 1,5 mil­jar­dia, eli BKT-osuute­na 0,5 % yksikköä. Tästä muuten puo­let johtuu hoita­jien palkkaratkais­us­ta.  Hal­li­tus näyt­tää ajat­tel­e­van, että hoita­jien palkanko­ro­tuk­set rahoite­taan vähen­tämäl­lä hoitoa.

Tähän on san­ot­tu, että Suomes­sa on selvit­tävä ter­vey­den­hoi­dos­ta halvem­mal­la, kos­ka meil­lä hoita­jat suos­tu­vat tekemään töitä niin huonol­la pal­ka­lla.  Tämä etu on häviämään päin. Jat­ka lukemista “Mik­si Soten rahat eivät riitä”

Hallituksen asuntopolitiikka muuttaa Suomea syvällisesti

 

Maan hal­li­tus on päät­tänyt vähen­tää olen­nais­es­ti tukea  pien­i­t­u­lois­t­en asumiseen kasvukeskuk­sis­sa ja eri­tyis­es­ti Helsingis­sä. Tarkoi­tus on sekä leika­ta asum­is­tukea että käytän­nössä lakkaut­taa kohtu­uhin­tais­ten asun­to­jen rak­en­t­a­mi­nen. Täl­lä on todel­la kauaskan­toiset vaiku­tuk­set maa­hamme. Yritän hah­mot­taa asi­aa seu­raavas­sa, mut­ta joudun tur­vau­tu­maan aika paljon mutu­ilu­un, kos­ka ainakaan min­un tiedos­sani ei kun­nol­lisia tutkimuk­sia asi­as­ta. Asia ei ole kuitenkaan täysin mustavalkoinen 

Asumistuki

Min­ul­la on henkilöko­htainen suhde asum­is­tu­keen. Teimme Juhana Var­ti­aisen kanssa kymme­nen vuot­ta sit­ten raportin siitä, miten vähän koulute­tu­ille tai muuten huono­tuot­toiselle työvoimalle saataisi­in työ­paikko­ja. Raport­ti julka­isti­in nimel­lä ”Lisää mata­la­palkkatyötä”.
Huono palk­ka ei tietenkään ollut tavoite vaan väistämätön seu­raus huonos­ta osaamis­es­ta ja/tai työkyvys­tä. Raportin toimen­pidesu­osi­tuk­sista on toteutet­tu varsin huo­mat­ta­va osa.

Esitimme rapor­tis­sa asum­is­tu­keen 400 euron suo­jaosaa palkkatuloille.
Otan vas­tu­un tuos­ta ehdo­tuk­ses­ta – varsinkinkin kun Juhana on kään­tänyt asi­as­sa kelkkansa.

Ajatuk­se­na oli tehdä asum­istues­ta köy­hän maan mata­la­palkkatu­ki. Kaik­ki ne teol­lisu­us­maat, jot­ka ovat onnis­tuneet paina­maan työt­tömyy­den alas, tuke­vat huono­tuot­toista työtä jotenkin. On parem­pi tukea huonoa palkkaa vähän kuin mak­saa henkilön koko ela­tus työt­tömyys­tur­vana tai muu­na tulon­si­ir­tona. Kun se sidot­ti­in asum­is­tu­keen, pois rajau­tu­i­v­at ne, joil­la asumiskus­tan­nuk­set oli­vat olemat­tomat – asu­vat van­hempi­en­sa luona tai elävät muut­to­tap­pioalueil­la – ja jot­ka tuli­vat sik­si toimeen huonol­la pal­ka­llaan. Val­tio­varain­min­is­ter­iö oli kanssamme samaa mieltä, mut­ta nap­saisi kuitenkin 400 eurosta satasen pois. Asum­istuen etuoikeutet­tu tulo on lisän­nyt asum­istuen kus­tan­nuk­sia, mikä oli sen tarkoi­tuskin. Se ei voin­ut yllät­tää ketään.

Mata­la­palkkaisen työn sub­ven­toin­ti on tul­lut tarpeel­lisek­si, kos­ka vuo­den 1990 jäl­keen reaalian­siot ovat nousseet 50 % ja tämä kos­kee myös alimpia palkko­ja. Se tarkoit­taa, että minim­i­tuot­to työlle on nous­sut myös 50 %, mikä kar­sii monia töitä kokon­aan pois. Tämän seu­rauk­se­na rak­en­teelli­nen työt­tömyys tai oikeam­min tas­apain­o­työt­tömyys on nous­sut merkittävästi.

Nyt tilanne on eri­lainen kuin kymme­nen vuot­ta sit­ten, kun tuo­ta suo­jaosaa esitimme. Sil­loin oli todel­la kyse siitä, että osa työt­tömistä pystyy työl­listymään tuet­tuna tai he eivät työl­listy lainkaan.  Nyt on toisin – tai oli ainakin puoli vuot­ta sit­ten ja niin ainakin hal­li­tus uskoo. Työvoima­pu­lan vuok­si tämä kohde­joukko pystyykin työl­listymään ilman tukea. Sen mukaan asum­istuen kaut­ta jaet­taval­ta mata­la­palkkat­uelta ja siten ainakin suo­jaos­alta olisi men­nyt perus­teet. En ole yhtä vaku­ut­tunut, että pitkäaikaistyöt­tömien ter­veys, osaami­nen ja rait­tius ovat paran­tuneet äkisti niin paljon, että työ­nan­ta­jien kan­nat­taa mak­saa heille sel­l­aista palkkaa, että he voivat mak­saa helsinkiläisiä vuokria. Jat­ka lukemista “Hal­li­tuk­sen asun­topoli­ti­ik­ka muut­taa Suomea syvällisesti”

Soviteltu ansiosidonnainen todella kaipaa uudistusta

Ansiosi­don­nainen työt­tömyys­tur­va tuot­taa sovitel­tuna päivära­hana ison kan­nusti­non­gel­man, kos­ka tulot — palk­ka ja työt­tömyys­tur­va yhteen­sä — tör­määvät kat­toon, sil­lä nämä eivät saa yhdessä tuot­taa korkeam­paa tulota­soa kuin päivära­han poh­jana ole­va palk­ka. Sen sään­nöt ovat todel­la huonot. 

Kuvitelka­amme, että edel­lisen esimerkin Annan kaltainen kau­pan työn­tek­i­jä Liisa, jol­la olisi kaik­ki muut asi­at samoin kuin Annal­la pait­si, että hän olisi oikeutet­tu ansiosi­don­naiseen työt­tömyys­tur­vaan perus­teena aiem­pi 2000 euron palk­ka kokoaikatyöstä. Hänel­lä olisi siis kak­si las­ta ja hän mak­saisi vuokraa asun­nos­taan Helsingis­sä 1100 euroa kuussa.

Liisan täysi työt­tömyysko­r­vaus lap­siko­ro­tuksi­neen olisi 1520€. Hän ei saa toimeen­tu­lo­tukea, joten jokainen euro, jon­ka hän ansait­see, lisää hänen net­to­tu­lo­jaan – aluk­si. Asum­is­tukea Liisa saa 818. Kun mukaan las­ke­taan ela­tus­tu­ki ja lap­sil­isät sekä päivära­has­ta mak­set­ta­va vero (300 euroa), Liisan net­toan­sioik­si tulee noin  2750 eli tur­val­lis­es­ti yli toimeen­tu­lotuen, joka siis takaisi hänelle 2400 € tulot kuus­sa kuten Annallekin.

Kun hänen ansion­sa nousi­si­vat 660 euroon, työt­tömyysko­r­vaus ja palk­ka yhteen­sä oli­si­vat täysi­aikaisen palkan suu­ru­inen. Sitä ne eivät voisi työt­tömyysko­r­vauk­sen sään­tö­jen mukaan ylit­tää – mitä voi sinän­sä pitää perustel­tuna. Siitä eteen­päin palk­ka leikkaisi työt­tömyysko­r­vaus­ta sat­apros­ent­tis­es­ti. Täysin hyödytön­tä työn­teko ei Annalle kuitenkaan olisi, sil­lä palkkaa verote­taan lievem­min kuin työt­tömyysko­r­vaus­ta, joten työ­tun­tien kas­vaes­sa vero­tus vähän lievenisi, mut­ta heikok­si jäisi Annan kor­vaus menete­tys­tä vapaa-ajas­ta. Liisan kan­nat­taisi tehdä työtä vain 13 tun­tia viikos­sa ja sehän kaup­pi­aalle sopii, kos­ka osa-aikaista työvoimaa tarvi­taan vain ruuhkatunneiksi.

Tässä asetel­mas­sa todel­lakin on kor­jat­tavaa. Ei hal­li­tus kaikessa ole väärässä. Jat­ka lukemista “Sovitel­tu ansiosi­don­nainen todel­la kaipaa uudistusta”

Työmarkkinatuella olevaa hallitus ei taida näillä keinoilla saada töihin.

Yritän hah­mot­taa esimerkki­laskelmil­la, mik­si hal­li­tuk­sen sosi­aalipoli­it­tiset aikeet eivät tee työn vas­taan­ot­tamis­es­ta kan­nat­tavam­paa, vaan pikem­minkin vähen­tävät sitä, kun on kyse työ­markki­natukea saavista.

Tässä kir­joituk­ses­sa käsit­te­len työ­markki­nat­uel­la ole­via. Joku voi pitää näitä mar­gin­aalise­na ryh­mänä, mut­ta eri maat eroa­vat työl­lisyy­dessä toi­sis­taan siinä, kuin­ka hyvin ne onnis­tu­vat työl­listämään syys­tä tai tois­es­ta huono­tuot­toista työvoimaa. Osaavien ja hyvin koulutet­tu­jen ja ter­vei­den työl­listämi­nen ei ole vaikeaa mil­läkään maalle.

Otan esimerkin pien­i­t­u­lois­es­ta yksin­huolta­jas­ta nimeltään Anna, jol­la on kolme las­ta, iältään kuusi ja 11 vuot­ta ja joka on töis­sä kau­pan kas­sal­la. Palk­ka on kokoaikatyöstä 2000 €/kk tai 12 €/h. Hänel­lä on hyvät suh­teet työ­nan­ta­jaansa niin, että hän voi tosi­asi­as­sa sopia tekemän­sä tun­timäärän halu­a­mak­seen. Tämä on tietysti lain­vas­taista, kos­ka tehdessään osa-aikatyötä hän saa sovitel­tua päivära­haa, vaik­ka sil­loin hänen oikeas­t­aan pitäisi halu­ta kokoaikatyötä.

Jos Annal­ta kysytään hänen halus­taan tehdä kokoaikatyötä, hän tietysti vas­taa, että halu­aa sitä, kos­ka muun­lainen vas­taus tulisi hänelle kalli­ik­si. Jat­ka lukemista “Työ­markki­nat­uel­la ole­vaa hal­li­tus ei tai­da näil­lä keinoil­la saa­da töihin.”

Elatusavut ja tulojen muuttuminen

Miespuo­li­nen kansalainen otti min­u­un yhteyt­tä ja valit­ti ela­tus­mak­su­ja mak­sa­van huonos­ta ase­mas­ta tulo­jen lask­ies­sa. Tässä on minus­ta ilmeinen epäkohta.

Avioparin erotes­sa lapset jäävät yleen­sä toisen van­hem­man taloudel­liselle vas­tu­ulle ja se toinen mak­saa heistä ela­tus­mak­su­ja. Useim­miten mak­sa­ja on mies ja saa­ja nainen, joten puhun seu­raavas­sa isästä ja äidis­tä. Mak­sut perus­tu­vat molem­pi­en sen het­k­isi­in tuloi­hin. Tulot voivat kuitenkin muuttua.

Hänen tapauk­ses­saan tulot oli­vat puolit­tuneet hyvä­palkkaisen työn lop­ut­tua. Vas­taavasti las­ten äidin tulot oli­vat nousseet huo­mat­tavasti. Jos he oli­si­vat eron­neet vas­ta nyt, hänen ela­tus­mak­sun­sa olisi määrät­ty olen­nais­es­ti pienem­mik­si. Nyt ne rau­nioit­ti­vat hänen taloutensa.

Ela­tus­mak­su­ja voidaan muut­taa molem­pi­en osa­puolten sopimuk­sel­la, mut­ta jos ela­tusa­pua saa­va äiti ei suos­tu niiden alen­tamiseen, ei auta muu­ta kuin viedä asia tuomiois­tu­in­ten päätet­täväk­si. Täl­löin isä joutuu mak­samaan oikeu­denkäyn­tiku­lun­sa itse, mikä vie pitkältä ajal­ta hyö­dyn mah­dol­lis­es­ta ela­tus­mak­sun alen­tu­mis­es­ta. Oikeu­denkäyn­tiku­lut ovat nousseet kohtuuttomasti.

Las­ten äiti saa aina oikeu­denkäyntin­sä ilmaisek­si, oli hän kuin­ka varakas hyvän­sä, kos­ka vastapuole­na ei muodol­lis­es­ti ole hän vaan hänen alaikäiset lapsensa.

Tämä asetel­ma ei houkut­tele mak­su­jen saa­jaa sopi­maan. Entis­ten avioparien suh­teet eivät usein ole muu­tankaan ole kovin lämpimät.

Kos­ka tulo­jen muut­tumi­nen ei ole nyky­maail­mas­sa mitenkään harv­inaista, pitäisi tähän tilanteeseen luo­da jokin paljon kevyem­pi menet­te­ly ja selkeät pelisäännöt.