Yleinen sanonta on, että koronan jälkeen työelämässä ei ole paluuta entiseen. Etätyö mullistaa työelämän. Entiseen ei ole paluuta, mutta tuskin tulevaisuus myöskään korona-ajalta näyttää. Miltä se näyttää?
Noin kymmenen vuotta sitten The Economistissa oli artikkeli, jonka mukaan työnantajat halusivat Yhdysvalloissa eroon etätyöstä, koska etätyötä tekevien osaaminen ja siten työpanoksen arvo laskivat kontaktien puutteessa. Se oli paljon ennen koronaa ja sen tuomaa boostausta sekä etätyöhön että sitä tukevaan teknologiaan.
Etätyöstä on koronan jälkeen osittain samanlaisia tuloksia. Moni työnantaja on valittanut, että etätyötä tekevät eivät opi työtovereiltaan mitään.
Etätyön väitetyt haitat kehittyvät hitaasti. Osaaminen jää jälkeen vasta ajan myötä. Kun vanha työyhteisö siirtyy etätyöhön, aluksi kaikki tuntevat toisensa ja yhteisö toimii, vaan ei toimi kauan. Erityisen hankalaa on uusien työntekijöiden pääsy mukaan.
Työt ovat erilaisia
Yhtä tuomiota etätyön hyödyistä ja haitoista ei voi esittää. Etätyöstä voi osoittaa selvää haittaa, mutta ei kaikessa työssä. Työt ja työyhteisöt ovat erilaisia. Mitä ilmeisemmin etätyön haitat ovat sitä pienempiä, mitä vähemmän työn on kehityttävä. Tutkimuslaitos on aivan eri asia kuin kirjanpitotoimisto. Jos työ ja sen tekotapa on muuttumaton, sitä voi varmaankin tehdä vaihtamatta ajatuksia muiden kanssa.
Olen tehnyt melkein koko ikäni osittaista etätyötä. Aloitin työpäivän kotona, ja kun tuli tauon paikka, kävelin töihin tai hurautin sinne 10 minuutissa ratikalla. Tämä luonnostaan kehittynyt rytmi soi sopivan tauon keskellä työpäivää. En toisaalta menettänyt työyhteisöä. Mutta työpaikkani olikin lähellä. Jos sinne pitää erikseen matkustaa, kannattaa mennä rytmiin osa päivistä etänä ja osa läsnä. Jatka lukemista ”Etätyön tuntematon tulevaisuus”