Mélissa Da Costa: Kaikki taivaan sini

Olin täysin otet­tu tästä kir­jas­ta. Polveil­e­va, moni­u­lot­teinen ja yllät­tävä juoni tem­paisi mukaansa. Elin viikon kahdessa todel­lisu­udessa, omas­sani ja kir­jan. Joskus ne jopa pyrkivät sekoit­tumaan. Tämä on min­ulle hyvän kir­jan merkki.

En tarkoi­ta hyvää kir­jaa siinä mielessä, että se tavoit­telisi suuria kir­japalk­in­to­ja. Sel­l­aisille kir­joille on toisen­laiset vaatimukset.

Kir­jan syn­ty on itsessään tuhki­mo­ta­ri­na. Nuori kir­jail­i­jak­si halu­a­va Mélis­sa julka­isi sen omakus­tan­teena. Oikea kus­tan­ta­ja löysi sen, ja nyt sitä on myy­ty 600 000 kappaletta.

Ker­toak­seni kir­jail­i­jas­ta enem­män, etsin hän­tä englan­ninkielis­es­tä Wikipedi­as­ta, mut­ta en löytänyt. Kum­mallista. Ran­skalaisil­ta sivus­toil­ta var­maan löytyisi.

Kir­jan läh­tee alkuasetel­mas­ta, jos­sa 26-vuo­tias Emile on saanut diag­noosin harv­inais­es­ta nuoru­u­den Alzheimerista ja hänelle on annet­tu pari vuot­ta eli­naikaa. Hän ei halua viet­tää lop­puelämään­sä sairaalas­sa – sairaala halu­aa sitä tutkimussy­istä ja hänen van­hempansa toivoen sairaalal­ta ihmettä – joten hän ostaa asun­toau­ton ja läh­tee elämän­sä matkalle. Hän etsii matkaseu­raa net­ti-ilmoituk­sel­la, ja yllät­täen siihen vas­taa 29-vuo­tias Joanne.

Nämä kak­si toisilleen tun­tem­aton­ta seikkail­e­vat vuo­den pitkin Pyreneitä ja Etelä-Ranskaa.

Moniker­roksi­nen kir­ja käsit­telee muun muas­sa huono­ja parisuhtei­ta, nuorten miesten ystävyyt­tä, seu­rustelun vaikeut­ta, lapsen autismia, äidin rakkaut­ta, isän jumaloin­tia, van­hempi­en­sa tossun alla ole­vaa saam­a­ton­ta miestä ja kamalaa anop­pia. Mukana on med­i­taa­tio­ta, makui­hin keskit­tymistä, luon­non tarkkailua. Ja paljon muuta.

Ja tietysti demen­ti­aa. Se kuvat­ti­in pään sisältä niin vaku­ut­tavasti, että omatkin ajatuk­set alkoi­vat sumen­tua. Sitä en tiedä, mitä lääkäri sanoisi taudin kuvauk­ses­ta. Koke­muk­seni lähisuku­laisen Alzheimerista oli toisen­lainen, mut­ta hän ei ollutkaan nuori mies.

Kir­ja on lois­ta­va pelkästään matkailukir­jana. Parem­paa matkailumain­os­ta ei voisi olla. Pyrenei­den vuoris­tokylien kuvauk­set alkoi­vat himot­taa. Olen ollut Pyreneil­lä fil­lar­il­la mut­ta lähin­nä Espan­jan ja Andor­ran puolel­la, enkä sil­loin ymmärtänyt pysähtyä kyli­in kun­nol­la. Mäet ovat jyrkem­piä kuin Alpeil­la, joten ei ehkä enää, vaik­ka mieli kovasti tekisi.

Mélis­sa Da Cos­ta on kotoisin Ran­skan maaseudul­ta. Hän ihan­noi maalaiselämää, van­han ajan kalas­ta­jia, yhteisöl­listä elämää, per­makult­tuuria ja luon­non kauneut­ta. Tässä men­nään vah­vasti roman­ti­ikan puolelle, mut­ta se sallittakoon.

Hieno­ja ovat Joan­nen tar­joilemat lukuisat isältään oppi­mat aforismit.

Jäin pohti­maan, että onko kus­tan­nus­toimit­ta­ja päässyt lainkaan tämän kir­jan kimp­pu­un, jos se ker­ran on alun perin julka­istu omakus­tan­teena. Välil­lä tuli mieleen, että joitakin kohtia olisi voin­ut vähän tiivistää, mut­ta toisaal­ta, kun kir­jan sanoma on kiireet­tömän elämän­muodon ylistys, viipy­ilevä ker­ronta on ihan linjassa.

Kir­jas­sa on monia yllät­täviä kään­teitä, jot­ka tekevät siitä aina vain moni­ta­soisem­man. Se alkoi matkailuk­er­to­muk­se­na, mut­ta lop­ul­ta se oli ihan jotain muu­ta. Jot­ta en spoilaisi, en ker­ro mitään. Yksi yllä­tys oli säästet­ty epi­lo­gin viime sivuille.

Mie­lenki­in­toinen näköko­hdan vai­h­dos tapah­tuu pikkuhil­jaa. Ensin asioi­ta kat­sot­ti­in Emilen silmin ja lähin­nä vain ihme­telti­in Joan­nan sulkeu­tuneisu­ut­ta. Sit­ten päähenkilök­si liukui vai­heit­tain Joanne.

Toi­mi hyvin kuun­nel­tuna. Joonas Kauko­ran­nan suori­tus luk­i­jana meni nap­pi­in. Pari lukua luin e‑kirjana. Niin ehkä vieläkin parempi.

Ehdo­ton lukusuositus!

2 vastausta artikkeliin “Mélissa Da Costa: Kaikki taivaan sini”

  1. ”Mäet ovat jyrkem­piä kuin Alpeil­la, joten ei ehkä enää, vaik­ka mieli kovasti tekisi.”

    Olisiko tul­lut aika ostaa sähköpyörä!

  2. Mélis­sa Da Cos­ta on kir­joit­tanut teosten All the Blue of the Sky, Les Lende­mains ja Je reve­nais des autres, kolme romaa­nia, joista on tul­lut Ran­skan kir­jakaup­pi­aiden ja lehdis­tön ylistämiä best­sellere­itä ja jot­ka ovat saa­neet yli 1 000 000 luk­i­jaa. Da Cos­ta oli Le Figaron vuon­na 2020 eniten kir­jo­ja myynei­den ran­skalais­ten kir­jail­i­joiden luettelossa. 

    Ei kuu­losta uudelta kir­jail­i­jal­ta, vaan pikem­minkin koke­neelta kir­jail­i­jal­ta. Lois­ta­va kirja!!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Notify me of followup comments via e-mail. You can also subscribe without commenting.