Olin täysin otettu tästä kirjasta. Polveileva, moniulotteinen ja yllättävä juoni tempaisi mukaansa. Elin viikon kahdessa todellisuudessa, omassani ja kirjan. Joskus ne jopa pyrkivät sekoittumaan. Tämä on minulle hyvän kirjan merkki.
En tarkoita hyvää kirjaa siinä mielessä, että se tavoittelisi suuria kirjapalkintoja. Sellaisille kirjoille on toisenlaiset vaatimukset.
Kirjan synty on itsessään tuhkimotarina. Nuori kirjailijaksi haluava M
lissa julkaisi sen omakustanteena. Oikea kustantaja löysi sen, ja nyt sitä on myyty 600 000 kappaletta.Kertoakseni kirjailijasta enemmän, etsin häntä englanninkielisestä Wikipediasta, mutta en löytänyt. Kummallista. Ranskalaisilta sivustoilta varmaan löytyisi.
Kirjan lähtee alkuasetelmasta, jossa 26-vuotias Emile on saanut diagnoosin harvinaisesta nuoruuden Alzheimerista ja hänelle on annettu pari vuotta elinaikaa. Hän ei halua viettää loppuelämäänsä sairaalassa – sairaala haluaa sitä tutkimussyistä ja hänen vanhempansa toivoen sairaalalta ihmettä – joten hän ostaa asuntoauton ja lähtee elämänsä matkalle. Hän etsii matkaseuraa netti-ilmoituksella, ja yllättäen siihen vastaa 29-vuotias Joanne.
Nämä kaksi toisilleen tuntematonta seikkailevat vuoden pitkin Pyreneitä ja Etelä-Ranskaa.
Monikerroksinen kirja käsittelee muun muassa huonoja parisuhteita, nuorten miesten ystävyyttä, seurustelun vaikeutta, lapsen autismia, äidin rakkautta, isän jumalointia, vanhempiensa tossun alla olevaa saamatonta miestä ja kamalaa anoppia. Mukana on meditaatiota, makuihin keskittymistä, luonnon tarkkailua. Ja paljon muuta.
Ja tietysti dementiaa. Se kuvattiin pään sisältä niin vakuuttavasti, että omatkin ajatukset alkoivat sumentua. Sitä en tiedä, mitä lääkäri sanoisi taudin kuvauksesta. Kokemukseni lähisukulaisen Alzheimerista oli toisenlainen, mutta hän ei ollutkaan nuori mies.
Kirja on loistava pelkästään matkailukirjana. Parempaa matkailumainosta ei voisi olla. Pyreneiden vuoristokylien kuvaukset alkoivat himottaa. Olen ollut Pyreneillä fillarilla mutta lähinnä Espanjan ja Andorran puolella, enkä silloin ymmärtänyt pysähtyä kyliin kunnolla. Mäet ovat jyrkempiä kuin Alpeilla, joten ei ehkä enää, vaikka mieli kovasti tekisi.
M
lissa Da Costa on kotoisin Ranskan maaseudulta. Hän ihannoi maalaiselämää, vanhan ajan kalastajia, yhteisöllistä elämää, permakulttuuria ja luonnon kauneutta. Tässä mennään vahvasti romantiikan puolelle, mutta se sallittakoon.Hienoja ovat Joannen tarjoilemat lukuisat isältään oppimat aforismit.
Jäin pohtimaan, että onko kustannustoimittaja päässyt lainkaan tämän kirjan kimppuun, jos se kerran on alun perin julkaistu omakustanteena. Välillä tuli mieleen, että joitakin kohtia olisi voinut vähän tiivistää, mutta toisaalta, kun kirjan sanoma on kiireettömän elämänmuodon ylistys, viipyilevä kerronta on ihan linjassa.
Kirjassa on monia yllättäviä käänteitä, jotka tekevät siitä aina vain monitasoisemman. Se alkoi matkailukertomuksena, mutta lopulta se oli ihan jotain muuta. Jotta en spoilaisi, en kerro mitään. Yksi yllätys oli säästetty epilogin viime sivuille.
Mielenkiintoinen näkökohdan vaihdos tapahtuu pikkuhiljaa. Ensin asioita katsottiin Emilen silmin ja lähinnä vain ihmeteltiin Joannan sulkeutuneisuutta. Sitten päähenkilöksi liukui vaiheittain Joanne.
Toimi hyvin kuunneltuna. Joonas Kaukorannan suoritus lukijana meni nappiin. Pari lukua luin e‑kirjana. Niin ehkä vieläkin parempi.
Ehdoton lukusuositus!
”Mäet ovat jyrkempiä kuin Alpeilla, joten ei ehkä enää, vaikka mieli kovasti tekisi.”
Olisiko tullut aika ostaa sähköpyörä!
Mélissa Da Costa on kirjoittanut teosten All the Blue of the Sky, Les Lendemains ja Je revenais des autres, kolme romaania, joista on tullut Ranskan kirjakauppiaiden ja lehdistön ylistämiä bestsellereitä ja jotka ovat saaneet yli 1 000 000 lukijaa. Da Costa oli Le Figaron vuonna 2020 eniten kirjoja myyneiden ranskalaisten kirjailijoiden luettelossa.
Ei kuulosta uudelta kirjailijalta, vaan pikemminkin kokeneelta kirjailijalta. Loistava kirja!!
Poistaisin kommentin lapsen autismista, sillä se paljastaa liikaa.