Etätyön tuntematon tulevaisuus

Yleinen sanon­ta on, että koro­nan jäl­keen työelämässä ei ole palu­u­ta entiseen. Etä­työ mullis­taa työelämän. Entiseen ei ole palu­u­ta, mut­ta tuskin tule­vaisu­us myöskään korona-ajal­ta näyt­tää. Miltä se näyttää?

Noin kymme­nen vuot­ta sit­ten The Econ­o­mistis­sa oli artikke­li, jon­ka mukaan työ­nan­ta­jat halu­si­vat Yhdys­val­lois­sa eroon etä­työstä, kos­ka etä­työtä teke­vien osaami­nen ja siten työ­panok­sen arvo lask­i­vat kon­tak­tien puut­teessa. Se oli paljon ennen koron­aa ja sen tuo­maa boost­aus­ta sekä etä­työhön että sitä tuke­vaan teknologiaan.

Etä­työstä on koro­nan jäl­keen osit­tain saman­laisia tulok­sia. Moni työ­nan­ta­ja on valit­tanut, että etä­työtä tekevät eivät opi työ­tovereil­taan mitään.

Etä­työn väite­tyt hai­tat kehit­tyvät hitaasti. Osaami­nen jää jäl­keen vas­ta ajan myötä. Kun van­ha työy­hteisö siir­tyy etä­työhön, aluk­si kaik­ki tun­te­vat toisen­sa ja yhteisö toimii, vaan ei toi­mi kauan. Eri­tyisen han­kalaa on uusien työn­tek­i­jöi­den pääsy mukaan.

Työt ovat erilaisia

Yhtä tuomio­ta etä­työn hyödy­istä ja haitoista ei voi esit­tää. Etä­työstä voi osoit­taa selvää hait­taa, mut­ta ei kaikessa työssä. Työt ja työy­hteisöt ovat eri­laisia. Mitä ilmeisem­min etä­työn hai­tat ovat sitä pienem­piä, mitä vähem­män työn on kehi­tyt­tävä. Tutkimus­laitos on aivan eri asia kuin kir­jan­pito­toimis­to. Jos työ ja sen teko­ta­pa on muut­tuma­ton, sitä voi var­maankin tehdä vai­h­ta­mat­ta ajatuk­sia muiden kanssa.

Olen tehnyt melkein koko ikäni osit­taista etä­työtä. Aloitin työpäivän kotona, ja kun tuli tauon paik­ka, kävelin töi­hin tai hurautin sinne 10 min­uutis­sa ratikalla. Tämä luon­nos­taan kehit­tynyt ryt­mi soi sopi­van tauon keskel­lä työpäivää. En toisaal­ta menet­tänyt työy­hteisöä. Mut­ta työ­paikkani olikin lähel­lä. Jos sinne pitää erik­seen matkus­taa, kan­nat­taa men­nä ryt­mi­in osa päivistä etänä ja osa läsnä.

Nyt min­ul­la on työpiste Otaniemessä Aal­to-yliopis­ton talousti­eteen laitok­sel­la. Mat­ka työhuoneesta työhuoneeseen vie 45 min­u­ut­tia suun­taansa. Se liikaa joka päivä matkustettavaksi.

Koppikonttori ei juuri eroa etätyöstä

Olin 1970-luvul­la töis­sä Postin liike­taloudel­lises­sa tutkimus­laitok­ses­sa eli niin san­otus­sa Törn­qvistin tutkimus­laitok­ses­sa. Siel­lä koulutet­ti­in tuo­hon aikaan suuri osa Suomen tilas­toti­eteil­i­jöistä. Olen yhä kiitolli­nen Postin lep­suille tilin­tarkas­ta­jille. Teimme kuitenkin myös Postin töitä.

Mei­dän toimis­tomme oli van­has­sa asuin­huoneis­tossa paikas­sa, jos­sa nyt on Kansal­listeat­terin näyt­tämö Omapo­h­ja. Toimis­to vas­tasi nykyaikaisia toimis­to­ja siinä, että olimme jatku­vasti yhtey­dessä toisi­imme. Toisin oli Pos­ti­talos­sa, jos­sa istut­ti­in omis­sa työhuoneis­sa pitkän käytävän var­rel­la. Tieto kah­den vierekkäisen huoneen välil­lä Pos­ti­talos­sa kul­ki mei­dän kahvipöytämme kautta.

Sul­je­tu­ista työhuoneista luop­umi­nen on paran­tanut tiedonkulkua dra­maat­tis­es­ti, mut­ta se on tehnyt myös vaikeam­mak­si syven­tyä omi­in töi­hin, kun sitä tarvi­taan. Sik­si osa töistä kan­nat­taa tehdä kotona. Var­maankin myös toimis­to­jen suun­nit­telu menee eteenpäin.

Kuulin kauhutari­nan eräästä kun­nal­lis­es­ta ter­vey­den­huoltoyk­siköstä, joka oli saanut pomon yksi­tyiseltä sek­to­ril­ta. Tämä ker­toi min­ulle, että hallinnos­sa tehti­in taulukot kyl­lä Excelil­lä, mut­ta kukaan ei ollut ker­tonut, että Excel pystyy tekemän lasku­toim­i­tuk­sia. Oli­vat käyt­täneet sitä pelkkänä kir­joi­tu­so­hjel­mana. Kaver­il­ta oppimi­nen on tärkeätä.

Etätyö, saavutettu oikeus

Korona-ajan etä­työstä on tul­lut mon­en silmis­sä saavutet­tu etu, jos­ta luop­umi­nen työ­nan­ta­jan on kor­vat­ta­va. Kuulin erään päälu­ot­ta­mus­miehen sanoneen, että jos työ­nan­ta­ja edel­lyt­tää työ­paikalle tulemista, sen on mak­set­ta­va työ­mat­ka. Tuskin oli tosissaan.

Ei näin voisi myöskään tehdä. Toinen mak­saa asumis­es­ta lähel­lä työ­paikkaa enem­män ja toinen asuu hal­val­la kaukana ja mak­saa työ­matkois­taan. Pitäisikö mak­saa myös ensim­mäiselle kor­vaus­ta kalli­ista asumis­es­ta? Jos mat­ka kodin ja työ­paikan välil­lä on työ­nan­ta­jan murhe, työ­nan­ta­jan pitäisi saa­da  päät­tää myös asun­non sijainnista.

Päälu­ot­ta­mus­miehen toive tullee kuitenkin toteu­tu­maan, tosin vähän eri taval­la. Työ­nan­ta­jalle usein on edullisem­paa, että henkilökun­ta tulee paikan päälle, ja työn­tek­i­jälle on edullista vält­tää kallis ja aikaa vievä työ­mat­ka.  Tämä johta­nee siihen, että paikan päälle tule­valle mak­se­taan enem­män kuin etäil­i­jälle. On makua­sia, onko tämä kor­vaus työ­matkas­ta vai kallista asun­nos­ta työ­paikan lähel­lä. Kehi­tys tähän suun­taan olisi nopea, jos palkat määräy­ty­i­sivät vapaasti sopi­en. Onko ero palkois­sa iso vai pieni riip­puu siitä, sopi­iko työte­htävä hyvin vai huonos­ti etänä tehtäväk­si. Jos­sakin se voi olla jopa toisin päin, kos­ka vält­täähän työ­nan­ta­ja tilakustannuksia.

On väistämätön­tä, että paikan­päälle tule­vat etenevät ural­laan parem­min kuin kotei­hin­sa eristäytyvät.

Etätyön aluepoliittinen vaikutus voi yllättää

Maakun­nis­sa mon­et panevat toivon­sa etä­työhön. Maakun­nat voivat parem­min, kun ei tarvitse muut­taa työn perässä kaupunkiin.

Tämä vaiku­tus voi yllät­tää. On ilmeistä, että asun­top­u­la estää työ­paikko­jen nyky­istä nopeam­man keskit­tymisen kasvukeskuk­si­in, eri­tyis­es­ti Helsin­gin seudulle. Jos asun­top­u­la ei jar­rut­taisi, työ­paikko­jen keskit­tymi­nen olisi olen­nais­es­ti nopeampaa.

Jos etä­työn vuok­si työ­paikat edel­lyt­tävät vähem­män asun­to­ja ympäril­lään, nykyi­nen asun­tokan­ta tekee mah­dol­lisek­si suurem­man määrän työ­paikko­ja Helsin­gin seudul­la. Työ­paikat siis keskit­ty­i­sivät nyky­istäkin enemmän .

Sit­ten on toinen näköko­h­ta, jon­ka opin Mikko Särelältä. Jos työtä voi tehdä mis­tä päin Suomea hyvän­sä, sitä voi tehdä mis­tä päin maail­maa hyvän­sä. Olin puhu­jana erään suo­ma­laisen yri­tyk­sen koulu­tus­päivil­lä. Tapah­tu­ma oli Pasi­las­sa, mut­ta se stri­imat­ti­in Kajaani­in ja Kreikkaan. Osa työn­tek­i­jöistä teki etätöitä Kreikas­ta, hedo­nis­ti­sista syistä tietysti lähin­nä sen saarilta.

Uusi haaste työmarkkinapolitiikalle

Jos ihmi­nen asuu vaikka­pa Goal­la ja tekee etä­työtä Espooseen, pitääkö nou­dat­taa intialaista vai suo­ma­laista työe­htosopimus­ta? Ennen kuin vas­taat­te, kan­nat­taa miet­tiä päteekö peri­aate myös toisin päin eli jos asuu Suomes­sa ja työ­paik­ka on Inti­as­sa? Tässä on haastet­ta työmarkkinapoliitikoille.

Toinen haaste kos­kee työ­suo­jelua. Työn­tek­i­jät oireilua on vaikea havai­ta, jos hän­tä ei koskaan näe. Hoitoon ohjaus voi viivästyä pahasti.

Tis­sut­telu työaikana on kadon­nut suo­ma­lais­es­tä työelämästä, mut­ta se voi tul­la etätöi­den myötä takaisin.

Finnairin menetetyt matkustajat

Yksi kiis­ta­ton etu teams-kok­ouk­si­in liit­tyy. Enää ei tarvitse matkus­taa toiselle puolelle maa­ta tai maail­maa muu­ta­man tun­nin kok­ouk­sen takia. Per­he-elämä kiit­tää ja ilmas­to. Finnair ei kiitä.

Tämä voi tosin nopeut­taa Suomen muut­tumista tytäry­htiö­taloudek­si, kos­ka käytän­tö suosii ylikansal­lisia yhtiöitä ver­rat­tuna aikaan ennen etäkokouksia.

Sen olen oppin­ut, että vaik­ka kuin­ka pätevästi analysoi jonkin tek­nol­o­gisen muu­tok­sen seu­rauk­sia, tule­vaisu­us yllät­tää. Aina.

30 vastausta artikkeliin “Etätyön tuntematon tulevaisuus”

  1. Pohdit kir­joituk­ses­sa työan­ta­jan vas­tu­u­ta tukea kaukana asu­via työ­matkas­sa ja toisaal­ta lähel­lä asu­via kallista asunnosta.
    Verot­ta­ja ja yhteiskun­ta on ottanut kan­tansa ja tukee kaukana asu­via. Lähel­lä keskus­takont­to­ria asu­via ran­gais­taan suh­teessa B‑vyöhykkeellä Van­taan­laak­sos­sa asu­via, sil­lä joukkoli­iken­nelip­pu mak­saa tasan saman ver­ran. Jos asuu kauem­pana, kom­pen­soidaan kallis­tu­via lip­pu­ja työ­matkavähen­nyk­sel­lä. Ja kun oikein han­kalan matkan taakse muut­taa, kom­pen­soidaan matkakus­tan­nuk­set jo oman auton käytön mukaisesti .
    Jokaisel­la pitäisi olla velvol­lisu­us tul­la työ­paikalle ilman muu­ta, jos työn tekem­i­nen parhaal­la mah­dol­lisel­la taval­la sitä edellyttää.

  2. Tun­tuu aika ilmi­selvältä, että TES ja muu lain­säädän­tö täy­tyy tul­la siitä maas­ta, jos­sa työn­tek­i­jä tekee työn.

    Jos saa ottaa lain­säädän­nön sieltä, mis­sä työ­paik­ka sijait­see, niin työ­nan­ta­ja voisi shop­pail­la TESiä mis­tä päin maail­maa tahansa lait­ta­mal­la sinne serverin ja lait­ta­mal­la kaik­ki työn­tek­i­jät lähet­tämään työn­sä tulok­set sinne server­ille. (sikäli kun ne tulok­set ovat sähköisessä muo­dos­sa) Myös kaik­ki kok­ouk­set voidaan pitää siel­lä server­il­lä, jonne kaik­ki osal­lis­tu­jat otta­vat etäyhteyden.

    Työn­tek­i­jän siirtämi­nen työe­hto­jen perässä toiselle puolelle maail­maa on ainakin jonkin ver­ran suurem­pi vaiva.

    1. Tun­tuu aika ilmi­selvältä, että TES ja muu lain­säädän­tö täy­tyy tul­la siitä maas­ta, jos­sa työn­tek­i­jä tekee työn.

      Näin se minus­takin on. Tuo siis kuitenkin tarkoit­taa, että jos kuitenkin tarkoit­taa, että jos suo­ma­lainen työn­tek­i­jä muut­taa etätöi­hin Mala­gaan, palkkaa mak­se­taan Espan­jan palkkata­son mukaan.

      1. Näin se minus­takin on. Tuo siis kuitenkin tarkoit­taa, että jos kuitenkin tarkoit­taa, että jos suo­ma­lainen työn­tek­i­jä muut­taa etätöi­hin Mala­gaan, palkkaa mak­se­taan Espan­jan palkkata­son mukaan.

        Ei palkkaa määritä TES, vaan se sopimus jon­ka työ­nan­ta­ja ja työn­tek­i­jä ovat tehneet. Lisäk­si työ­sopimus hyvin yleis­es­ti viit­taa mitä työe­htosopimuk­sen määrit­tämiä työe­hto­ja käytetään (esim. vapaapäivistä, työa­jas­ta, lomara­has­ta jne), kos­ka har­va työ­nan­ta­ja tai palka­nsaa­ja halu­aa neu­votel­la erik­seen kaik­ista maail­man työe­hdoista. Työe­htosopimuk­seen viit­taami­nen sopimus­ta tehdessä on hel­poin­ta molemmille.

        Poikkeuk­se­na toki TES sitoo palkkaa, jos TES on sito­va joko yleis­si­tovu­u­den tai sopimuk­sen kaut­ta ja palkak­si on sovit­tu alle TES:in pakot­ta­man min­imin. Mut­ta täl­läiset sopimuk­set taita­vat olla erit­täin harv­inaisia (lähin­nä ihmiskaup­paa ja vas­taavaa laiton­ta ulko­maalaisen työvoiman hyväk­sikäyt­töä jot­ka eivät tiedä oikeuk­sis­taan). Mak­simi­palkkaa­han mikään TES ei määritä.

      2. Ulko­maan komen­nuk­sia varten on mon­en­laisia sopimuskäytän­töjä ja lähtöko­htais­es­ti anteliaim­mat expat ‑sopimuk­set ovat vain niille jot­ka ovat todel­lisia työ­narko­maane­ja ja tuo­vat lisäar­voa työ­nan­ta­jalle. Jos kaik­ki voisi­vat saa­da sel­l­aisia sopimuk­sia ja tehdä etätöitä ulko­mail­ta niin kukaan ei jäisi Suomeen. Mut­ta sel­l­ainen on taloudel­lis­es­ti mah­do­ton­ta joten sik­si vain har­voil­la on se mah­dol­lisu­us. Sel­l­aiselle työn­tek­i­jälle tai ammat­tikun­nan edus­ta­jalle jota taas pide­tään kulueränä ja joka tais­telee oman työ­paikan säi­lymis­es­tä saate­taan taas tar­jo­ta nimeno­maan sel­l­aisia ulko­maan komen­nuk­sia jos­sa palk­ka ja työe­hdot ovat paikallisia, ota tai lähde periaatteella.

  3. Samo­ja ajatuk­sia Osmon kanssa tääl­läkin etä­työn vaiku­tuk­ses­ta työn­tek­i­jöi­den kehit­tymiseen ja oppimiseen. Kolme vuot­ta korona-aikaa ja sen jäl­keen vuo­den ver­ran “nor­maalia” etä­työtä on vielä aivan liian lyhyt aika arvioi­da, onko etä­työstä kokon­aisuute­na enem­män hait­taa vai hyö­tyä työelämälle. Lyhyen aikavälin hyödyt yksilön ajankäytölle ja tekemisen vapaudelle ovat toki kiistattomia.

    Moni etätöi­den puolestapuhu­ja vetoaa parem­paan keskit­tymis­mah­dol­lisu­u­teen ja siten tehokku­u­teen kotona, ja sit­ten maalail­laan kauhuku­via siitä, miten toimis­tolle halu­a­vat vain kam­pavi­ineri-palaver­i­tyyp­it, jot­ka halu­a­vat täyt­tää tehokkaiden etä­työläis­tenkin päivät turhilla kok­ouk­sil­la, kahvi­tauoil­la ja ser­min yli jaarit­telul­la. Itse ole sitä mieltä, että työssä kehit­tymiselle ja etenkin ideoin­nille on eduk­si tietyn­lainen ren­tous ja vapaa­muo­toisu­us fyy­sis­es­ti ryh­mässä. En kaipaa toimis­tolle juo­maan kahvia ja juorua­maan, vaan vai­h­ta­maan mielip­iteitä ja tietoa mata­lal­la kyn­nyk­sel­lä ja kaikil­la ais­teil­la. Mikään sähköi­nen työkalu ei tätä näköpi­iris­sä olevas­sa tule­vaisu­udessa korvaa.

    Kus­tan­nuk­sista, esitin korona-ajan lop­ul­la töis­sä julkises­ti, että itse asi­as­sa työ­nan­ta­jan pitäisi kor­va­ta etä­työläisille omien resurssien käytöstä työn­tekoon, tässä siis tarkoi­tan lähin­nä niitä neliöitä, jot­ka kodis­sa pitää vara­ta työpis­teeseen. Jos miet­tii vaik­ka Helsingis­sä asu­vaa pariskun­taa, joista molem­mat tekevät etätöitä niin, että tarvi­taan suo­jaisa ja ergonomi­nen etä­työpiste 5 päivää viikos­sa, tarvi­taan tähän käytän­nössä yksi ylimääräi­nen huone. Työn tekem­i­nen pääosin kotona vaatii siis sen, että kak­sion sijaan pitää han­kkia kolmio tai kolmion sijaan neliö, ja tämän kus­tan­nus ostaes­sa on vähin­tään kym­meniä tuhan­sia, vuokras­sa hel­posti pari-kolme­sa­taa euroa kuus­sa. Asia konkreti­soituu siinä vai­heessa, kun työ­nan­ta­ja säästää toim­i­tiloista ja rajoit­taa osalta työn­tek­i­jöistä pois mah­dol­lisu­u­den tul­la toimis­tolle. Ja tätä tehdään nyt fir­moissa koko ajan, vaik­ka siitä ei paljon julkises­ti huudella.

    Työ­nan­ta­ja ei viisaasti täkyyni tart­tunut, mut­ta työkavereil­ta ja jopa työ­paikan luot­ta­mus­miehiltä sain pahaa silmää ehdo­tuk­ses­ta, pelkä­sivät että tämän tyyp­piset vaa­timuk­set saa­vat työ­nan­ta­jan pakot­ta­maan väen takaisin kont­to­rille. Tämä osoit­ti selvästi miten tärkeänä ja jopa merkit­tävän raha­sum­man arvoise­na saavutet­tuna etu­na etä­työmah­dol­lisu­ut­ta yleen­sä pidetään.

    Joku voi tietysti sanoa, että etätöis­sä voikin ostaa Helsin­gin kak­sion sijaan kolmion tai omakoti­talon Jär­ven­päästä. Jos kuitenkin siel­lä toimis­tol­la pitää käy­dä vaik­ka päivä tai pari viikos­sa, on mukavaa että mat­ka ei kestä toista tun­tia suun­taansa julk­isil­la. Ja muitakin syitä voi olla, joku saat­taa jopa halu­ta asua Helsingis­sä, vaik­ka työn puoles­ta ei olisi pakko.

    1. Jv
      ” esitin korona-ajan lop­ul­la töis­sä julkises­ti, että itse asi­as­sa työ­nan­ta­jan pitäisi kor­va­ta etä­työläisille omien resurssien käytöstä työn­tekoon, tässä siis tarkoi­tan lähin­nä niitä neliöitä, jot­ka kodis­sa pitää vara­ta työpisteeseen.”

      En työ­nan­ta­jana kyl­lä innos­tu tuosta. 

      Meil­lä kaik­ki etä­työläiset ovat sitä kos­ka ise halu­a­vat. Itse toivoisin kaikkien palaa­van toimis­tolle , mut­ta eipä kan­na­ta pakot­ta­maan lähteä. En todel­lakaan halua mak­saa puh­taas­ta työn­tek­i­jöi­den edusta.

      1. Ymmär­rän lois­tavasti, ettei työ­nan­ta­ja tuos­ta innos­tu, etenkään kun ei ole mitenkään selvää, että run­sas etä­työ on yri­tyk­sen kokon­aise­tu. Kom­ment­ti­ni ydin oikeas­t­aan olikin, että ainakin työn­tek­i­jäpuolel­la etä­työn kanssa on vielä menos­sa jonkin­lainen kuher­ruskuukausi, jos­sa työn­tek­i­jät pitävät etä­työn tar­joamia lyhyen aikavälin etu­ja todel­la merkit­täv­inä ja ison rahan arvoisina.

        Tämä ei ole kom­ment­ti Syltylle, eikä ehkä koske yleis­es­ti pienehköjä yri­tyk­siä, mut­ta isois­sa yri­tyk­sis­sä tosi­aan jo nyt tehdään tai ainakin tosis­saan mietitään sitä, miten turhista toimi­s­toneliöistä voi ja uskaltaa han­kki­u­tua eroon. Siinä vai­heessa kun yri­tys supis­taa toim­i­ti­lansa esimerkik­si 30% työn­tek­i­jämäärästä nor­maalin lähi­työläis­ten määrän minä tahansa päivänä ollessa alle 25% työn­tek­i­jöistä, tilanteessa on merkit­täviä kysymyk­siä, joi­ta olisi mielestäni tarve keskustel­la avoimesti.

        Jos iso työ­nan­ta­ja säästää mah­dol­lis­es­ti miljoo­nia vuosi­ta­sol­la toim­i­ti­laku­luis­sa, ja peri­aat­teessa samat kus­tan­nuk­set jae­taankin kaikille työn­tek­i­jöille tasan, ollaan melko peri­aat­teel­lis­ten työelämä­muu­tosten äärel­lä. Mak­saako työn­tek­i­jä vaik­ka asun­toa vai­h­taes­saan koko työpis­teen kus­tan­nuk­set itse? Toki monel­la työn­tek­i­jäl­lä on kotona tilat, joi­hin on help­po tehdä fik­su työpiste tai parikin, mut­ta entä ne joil­la ei ole? Jos kaik­ki eivät enää mah­du toimis­tolle, kor­vamerk­itäänkö toimis­ton työpis­teet lähin­nä niille, joil­la on kotona huonos­ti tilaa ja sik­si halu­a­vat tul­la toimis­tolle? Kuka vas­taa koti­työpis­tei­den ergono­mi­as­ta? Onko koti­työpis­tei­den kalus­t­a­mi­nen lähtöko­htais­es­ti vain työn­tek­i­jän vas­tu­ul­la? Miten varmis­te­taan tieto­suo­ja etätöis­sä, kun siel­lä “työtilois­sa” pyörii ties ketä ulkop­uolisia (ts. työn­tek­i­jän per­het­tä ja tuttuja)?

        Näitä keskustelu­ja asiantun­ti­ja-alo­jen työn­tek­i­jäli­itot vähän yrit­tivät korona-aikana aloit­taa, mut­ta vaikeni­vat nopeasti, kun huo­ma­si­vat että jäsenistö on innois­saan etä­työstä, eikä halua keikut­taa venet­tä siinä pelos­sa, että työ­nan­ta­jat vastali­ik­keenä lähtevät rajoit­ta­maan etä­työtä. Mielestäni tämä vaiken­e­m­i­nen ei kuitenkaan ole kenenkään etu. Toki juuri nyt työ­markki­noil­la on isom­piakin kiis­takysymyk­siä, mut­ta toivon että tämä aihe ei kokon­aan hautaudu.

  4. Kom­ment­ti­na Soin­in­vaar­alle että Finnair menet­ti matkus­ta­jia Aasian reit­eil­lä myös johtuen COVID:ista mut­ta etenkin Venäjän hyökät­tyä Ukrainaan joka aiheut­ti taas sen että Venäjä sul­ki ilmati­lan län­si­maisil­ta lentoy­htiöiltä. Itä-Suomen matkailu kär­si jo COVID:in aikana venäläis­ten matkail­i­joiden puut­teesta. NATOn jäsenyys avaa uusia mah­dol­lisuuk­sia muun muas­sa mikäli Suo­mi saa NATOn pohjoisen komentokeskuksen

    1. Kaik­ki lentoy­htiöt kär­sivät siitä, että kok­ous­matkailu vähe­nee etäkok­ousten takia. Finnairi Aasian ongel­mat ovat kokon­aan toinen asia.

      1. Kyl­lä Finnairin Aasian reitin tap­pi­ot joh­tu­i­v­at pääasi­as­sa Kiinan ylip­itkästä sulku­toimista jot­ka näkyivät etenkin Shang­hais­sa ja Guangz­hous­sa ja muis­sa Kiinan suuris­sa kaupungeis­sa. Esim Transat­lant­ti­nen liikenne elpyi nopeam­min kuin Aasian.Finnair ei ole vain merkit­tävä markki­natek­i­jä Transat­lantisel­la reit­il­lä toisin kuin muut Euroopan lentoyhtiöt

      2. No jos finnair kär­sii kär­sii maakun­natkin. Ei se pöntsön­perän todel­lisu­us yllä team­sin kaut­ta sinne Helsinki­in. Jos ei etä­työläi­nen opi mitään ei team­spoli­itikkokaan kyl­lä opi Suomea tuntemaan.

        Suo­mi kuplau­tuu ja sit­ten luul­la kaiken ole­van kuin siel­lä skattalla

  5. Etä­työn teknolo­gia ja pros­es­sit ovat vielä hyvin alkutek­i­jöis­sä. Videoneu­vot­te­lutekni­ik­ka mah­dol­lis­taa jo nyt vir­tu­aalisen läs­näolon, jos­sa eri paikois­sa työsken­televät istu­vat vir­tu­aalis­es­ti yhteisen neu­vot­telupöy­dän ääressä eivätkä kuu­lok­keet päässä tois­t­en­sa läp­pärien näytöis­sä. Myös van­ha neu­vot­te­lu­ta­pah­tu­man perinne, jos­sa neu­vot­telu­un tul­laan määrätyl­lä kel­lon­lyömäl­lä ja se myös päät­tyy, kun asi­at on käsitel­ty, tulee muut­tumaan ja eri paikois­sa työtä tekevät voivat kokoon­tua myös vir­tu­aaliselle kahvi­tauolle ilman eri­ty­isiä asialistoja. 

    Muis­tan hyvin ajan, jol­loin puhe­lut, eri­tyis­es­ti kaukop­uhe­lut oli­vat kalli­ita ja niiden soit­tamises­sa oli kyn­nys. Kun matka­puhe­lim­ien myötä kaik­ki koti­maan puhe­lut tuli­vat saman hin­taisek­si, kesti jonkin aikaa, ennen kuin tuo kyn­nys pois­tui. Matka­puhe­limel­la oli helpom­pi soit­taa, jos puhelun vastapuoli oli lähel­lä ja kaukana ole­valle soit­tamiseen piti olla tärkeämpi asia. Nyt täl­laista kyn­nys­tä ei enää ole. Videoneu­vot­telun kyn­nys on alen­e­mas­sa hin­to­jen alen­e­misen ja käyt­tö­tot­tumusten kehit­tymisen myötä. 

    Omat koke­muk­seni videoneu­vot­teluista alka­vat 1980-luvul­ta, jol­loin osal­lis­tu­in etäopiskelu­un. Väli­neenä oli suo­ma­lainen, sil­loin teknil­lis­es­ti edis­tyk­selli­nen Vis­ta­com-kuva­puhe­lin. Sil­lä sai videoku­van siir­ret­tyä yhtä ISDN-puhe­liny­hteyt­tä käyt­täen. Vai­h­toe­hto oli videoneu­vot­telus­tu­dio, joka käyt­ti 32 puhe­liny­hteyt­tä ja jon­ka lait­teetkin oli­vat hyvin kalli­ita. Tele tuli puhe­lin­mak­su­is­sa vas­taan siinä, että mak­su meni kuulem­ma vain 16 puhe­liny­htey­dessä. Jos ses­sioon meni use­ampia tun­te­ja, alkoi lentoliput tul­la halvem­mak­si. Vis­ta­comin kehit­täjät oli­vat ehkä aikaansa edel­lä, kun he olet­ti­vat, että osa­puo­let halu­a­vat nimeno­maan nähdä tois­t­en­sa kasvot ja laite ei suo­raan sovel­tunut etäopetuk­seen mm. huonon doku­ment­tikam­er­an vuoksi.

    Kun inter­net teki val­lanku­mouk­sen yhteyk­sien hin­toi­hin ja teknolo­gia muut­tui pois puhe­lin­tekni­ikas­ta, olin mukana etäopetuk­sen kehit­tämisessä. Luen­to pros­essi­na on help­po siirtää videoy­htey­den kaut­ta tapah­tu­vak­si eikä luen­non pitäjän tarvin­nut olla enää edes samas­sa maas­sa. Luen­non määritelmähän on, että siinä tieto siir­tyy luen­noi­jan muis­ti­in­panoista opiske­li­ja muis­ti­in­panoi­hin käymät­tä välil­lä kum­mankaan aivoissa.

    Videotekni­ik­ka mah­dol­listi myös opetuk­sen monipuolis­tamisen, kos­ka väline oli jo valmi­ik­si käytössä, voi luen­toon liit­tää ani­maa­tioi­ta yms. Seu­raa­va vai­he on pois­taa luen­noi­jan ja opiske­li­jan läs­näolon samanaikaisu­u­den vaa­timus tal­len­ta­mal­la luen­to, jon­ka opiske­li­ja voi sit­ten kat­soa kos­ka haluaa.

    Edel­lä ole­val­la halu­an vain tuo­da esi­in, että teknolo­gian mah­dol­lisu­udet saa­vat aikaan toim­intat­apo­jen muu­tok­set, joi­ta ei yleen­sä osa­ta ainakaan kaik­il­ta osin ennakoi­da etukä­teen ja jot­ka ovat ihmisen luon­taisen toim­intat­apo­jen muu­tok­sen hitau­den vuok­si aikaa vieviä. Ei etä­työsken­te­ly ole vielä saavut­tanut kyp­sää kehi­tys­ta­soa sen parem­min pros­essin kuin teknolo­giankaan osalta.

    1. Voi olla, että olen jotenkin vajavainen, mut­ta min­un on vaikea puhua pelkälle kam­er­alle. Minä halu­an palau­teen kuuli­joiden kasvoilta.

      1. Mut­ta et maakun­nas­sa kuuli­joidrn kasvoil­ta? Korkein­taan Espoossa? 

        Kenen luokse suvaitaan matkus­taa ja Kenen ei — siinäpä kysymys kaikille meille.

    2. Tuol­lainen kok­ous­t­a­mi­nen on täysin mah­do­ton­ta etenkin jos kyseessä on joku lämpimässä maass­sa ole­va pakolli­nen val­oku­van otta­mi­nen ilmas­to­ta­pah­tu­mas­sa rav­in­toloi­neen, rat­topoiki­neen ja muine viihdykkei­neen ja pal­ka­lli­sine vapaa päivi­neen on sinne lenet­tävä vaik­ka helsing­in­val­tu­us­tos­ta vähin­tään busines luokas­sa mielel­lään yksi­tyisel­lä lear­jetil­lä hoke­maan jeessiä..

  6. OS:Sul­je­tu­ista työhuoneista luop­umi­nen on paran­tanut tiedonkulkua dramaattisesti…

    Löy­ty­isikö tähän jotain ref­er­enssiä? Tutkimus­tu­lok­set kun yleen­sä vaikut­ta­vat ole­van päin­vas­ta­sia. Esim.:
    A new study should be the final nail for open-plan offices

    Open-plan offices have tak­en off because of a desire to increase inter­ac­tion and col­lab­o­ra­tion among work­ers. But an inno­v­a­tive new study has found that employ­ees in open-plan offices spend 73% less time in face-to-face inter­ac­tions. Email and mes­sag­ing use shot up by over 67%. 

    Oma koke­mus korona-aikana alka­neesta pääasial­lis­es­ta etä­työstä on se, että siilou­tu­mi­nen ja oman tiimin kanssa kup­pikun­tais­tu­mi­nen on vähen­tynyt dra­maat­tis­es­ti. Nykyään vetämis­säni pro­jek­teis­sa on väkeä läpi organ­isaa­tion ja ympäri maa­ta. Tieto tun­tuu myös liikku­van jouhe­vam­min, kun kaik­ki ovat kotona / työhuoneis­saan etäkok­ouk­sis­sa — sen sijaan, että joku 50–80% olisi kasvo­tusten samas­sa neukkaris­sa ja lop­ut lin­jan päässä tun­temas­sa itsen­sä ulkopuolisiksi.

    No, en kuitenkaan lähde yleistämään näitä omia koke­muk­sia mik­sikään yleis­päte­viksi totuuk­sik­si, mut­ta enpä ole myös halukas vai­h­ta­maan takaisin vanhaan.

    1. Saman olen huo­man­nut, kun olen ollut kum­mas­sakin tilas­sa, eli sekä
      pienenä vähem­mistönä etäy­htey­den päässä samoin kuin siinä joukos­sa, joka istuu neu­vot­teluhuoneessa ja yksi tai use­ampi yrit­tää pysyä mukana etäy­htey­del­lä. Tässä juuri tulee vas­taan etäkok­ousten teknolo­gian ja menet­te­ly­jen kehittymättömyys.

    2. Oma koke­mus korona-aikana alka­neesta pääasial­lis­es­ta etä­työstä on se, että siilou­tu­mi­nen ja oman tiimin kanssa kup­pikun­tais­tu­mi­nen on vähen­tynyt dramaattisesti. 

      Tämä on omakin koke­mus. Ennen covidia oli yleistä että asioista päätet­ti­in käytän­nössä lounail­la, kahvi­huoneis­sa ja muutenkin omis­sa kuplis­saan. Mut­ta kun kaik­ki oli­vat het­ken samal­la viival­la etänä ja van­hat “kup­pikun­nat” purkau­tu­i­v­at, niin käytän­nöistä tehti­in inklusi­ivisem­pia jol­loin palaverei­hin oikeasti mietit­ti­in ketä tämä asia kos­ket­taa ja hei­dät otet­ti­in mukaan päätöksentekoprosesseihin.

      Ainakin näin het­kel­lisenä dis­rup­tiona covid ainakin omas­sa työy­hteisössä paran­si työ­tapo­ja, käytän­töjä ja prosesseja.

  7. Ai ja vir­tu­aalite­knolo­gioiden val­lanku­mouk­sen myötä etä­työ kehit­tyy vauhdilla.

    Etä­työ tapah­tuu enenevässä määrin vir­tu­aal­i­todel­lisu­udessa, jos­sa voi tava­ta toisia ihmisiä melkein kuin todellisuudessa!

    Mukaan tule­vat laa­jen­net­tu todel­lisu­us, holo­gram­mi-kok­ouk­set, älykkäät avus­ta­jat, jne.

    Suomes­sa pitää sat­sa­ta näi­hin yhteiskun­nan kaikil­la sek­tor­eil­la, jot­temme putoa tässäkin kohdas­sa kelka­s­ta. Viiden vuo­den päästä on jo myöhäistä…

    1. Taval­liset keskiver­to­työn­tek­i­jät eivät halua kulkea päivät pitkät moot­toripyöräkypärä päässä, käsiään heilutellen. Lab­o­ra­to­ri­ot ovat erik­seen ja vir­tu­aaliym­päristöjä voi suun­nitel­la tietokone­pelaamista tai jotain erikoistyötä varten mut­ta lähtöko­htais­es­ti halu­taan tehdä töitä todel­lises­sa ympäristössä.

      Etä­työtä tekevät joutu­vat tekemään helkkarin paljon metatyötä kun joutuu opet­tele­maan kaik­ki uudet här­päk­keet joi­ta ote­taan käyt­töön, jot­ka sit­ten kor­vau­tu­vat muu­ta­man kuukau­den päästä toisil­la. Myös tärkei­den viestien ja tieto­jen tal­len­nus hajoaa bittiavaruuteen.

      Kir­joi­tan tämän anonyymi­na kos­ka olen töitä etsimässä vaik­ka eläk­keelle pää­sisin 1 v ja 2 kk päästä. Mah­dolli­nen haas­tat­teli­ja voisi luul­la että olen täysin pihal­la uud­es­ta tekni­ikas­ta. En ole pihal­la mut­ta olen saanut tarpeek­si. Halu­an toimis­tolle syömään kam­pavi­inere­itä ja töi­den jäl­keen kaljalle!

    2. Etäkok­ousten menet­te­lyjä hidas­taa se, että ne, joil­la on val­taa, oppi­vat uudet kok­ouste­knolo­giat viimeisenä. Oma koke­muk­seni on ollut, että Helsingis­sä min­is­ter­iöis­sä oli kyl­lä lait­teet, mut­ta ei niitä osat­tu käyt­tää. Oli help­po jär­jestää kok­ous, johon maakun­nista lennet­ti­in tai muuten matkustet­ti­in paikalle. Maakun­tien edus­ta­jil­la oli tärkeää osal­lis­tua ja tuo­da oma kan­tansa esi­in. Sama tois­tui maakun­nis­sa, jois­sa kesku­s­paikkaan kut­sut­ti­in kok­ouk­seen syr­jäper­iltä eikä vaivaudut­tu pere­htymään etäte­knolo­gian mah­dol­lisuuk­si­in. Tämä on muut­tunut ja etäkok­ouk­set ovat ruti­inia. Toisin lie­nee kan­sain­välisessä toimin­nas­sa. Ilmas­ton muu­tok­sen vas­tus­ta­jat lentävät sankoin joukoin kok­ous­ta­maan ja EU- ja muis­sa kv-asiois­sa lennel­lään pitkin Euroop­paa kok­ouk­sia pitämään.

  8. Odotan jo verovi­ra­nomais­ten näke­myk­siä siitä, mil­loin etä­työ muo­dostaa yri­tyk­selle toimip­is­teen ko. maa­han ja tuo sen myötä yri­tyk­sen tulok­sen myös ko. maan verot­ta­jan intres­sipi­iri­in. Use­at työ­nan­ta­jat hal­lit­se­vat tätä riskiä aset­ta­mal­la enim­mäiskesto­ja työsken­te­lylle Suomen ulkop­uolelta, mut­ta eri­tyis­es­ti Välimeren mai­ta tämä aja­tus saat­taa ruve­ta jos­sain vai­heessa kiehtomaan.

  9. Työelämä on jou­tu­mas­sa muutenkin pyör­re­myrskyn silmään ja vielä siinä mit­takaavas­sa, että etä­työhön liitet­ty — joskin aivan oikeutet­tu — prob­lemati­ik­ka on lähin­nä pieni nyanssi.

    Kun kone osaa hoitaa poti­las­ta ihmistä parem­min, halvem­mal­la ja tur­val­lisem­min, onko enää eet­tistä antaa ihmis­ten har­joit­taa lääketiedet­tä? Mur­roksen kovin kiima ajoit­tunee jon­nekin kymme­nen vuo­den päähän ja pyyhkii tietysti laa­jal­la spek­tril­lä. Viit­taus lääketi­eteeseen oli pelkkä nai­ivi esimerkki.

  10. Olen työsken­nel­lyt ohjelmis­toke­hit­täjänä 2000-luvun alus­ta läh­tien. Covidin jäl­keen pääasial­lis­es­ti etänä, ja siir­ryin sit­ten myös laskut­ta­maan työstäni free­lance­ri­na oman osakey­htiön kaut­ta. Mak­san min­imieläke­mak­sut ja kerään pääo­mia huo­jen­netun osin­gon kas­vat­tamisek­si ja vero­jen minimoimiseksi.

    Töitä voi tehdä mis­tä tahansa, ja käytän­nössä minne tahansa. Olen tehnyt vuosia hom­mia ulko­maisille asi­akkaille, ja valmis­te­len muut­toa ulko­maille. Euroopan maa­ta en ole vielä päät­tänyt, eri­laisia vero­helpo­tuk­sia saisi mon­es­sa maas­sa. Tavoit­teenani on elää muu­ta­man vuo­den kulut­tua pääo­mat­u­loil­la ja sat­un­naisil­la töil­lä jos­sain edullisem­man kus­tan­nus­ta­son maassa.

    Uskon että tuol­laiset jär­jeste­lyt yleistyvät tulevaisuudessa.

    1. Minäkin uskon. Uskon myös, että tuol­laisel­la on pitkässä aika­juok­sus­sa karmean seg­re­goi­va vaiku­tus koko maail­maan. Ne jot­ka pystyvät (eli käytän­nössä rikkaat) tekevät töitä sen ver­ran kuin huvit­ta­vat ja asu­vat siel­lä mis­sä on kivoin­ta. Maail­ma jakau­tuu rikkaiden etä­työläis­ten kivoihin paikkoi­hin ja muiden kur­ji­in paikkoi­hin. Sama kuin käynyt jo kaupungi­nosien välil­lä, mut­ta isom­mal­la skaalal­la ja suurem­min seurauksin.

  11. “Olen tehnyt melkein koko ikäni osit­taista etä­työtä. ” wikipedi­as­sa on var­maan joku virhe siel­lä sin­un koko työurasi on vain osal­lis­tu­mi­nen johonkin yhden piskuisen padon­rak­en­tamiseen 70-luvulla 🙂

  12. Hyviä ajatuk­sia. Suh­taudut kuitenkin ehkä liian varauk­sel­lis­es­ti etäkok­ouk­si­in. Olen huo­man­nut ne niin paljon livekok­ouk­sia tehokkaam­mik­si, että en suos­tu enää men­emään paikan päälle kokouksiin.

  13. Yhdys­val­lois­sa joil­lain liit­to­val­tion vira­nomaisil­la on hallinnol­lisen asiantun­ti­jatyön suh­teen yleisenä poli­ti­ikkana, että työn­tek­i­jä saa asua mis­sä päin maa­ta tahansa ja tehdä työn­sä sieltä käsin, kun­han tyyli­in ker­ran vuodessa han­kki­u­tuu virka­paikalle oma­l­la kus­tan­nuk­sel­laan. Joku voisi ehkä ker­toa tästä kepulle, jos joku sieltä joskus vielä alkaa ajaa jonkun viras­ton siirtämistä kokon­aan jon­nekin maakuntiin.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Notify me of followup comments via e-mail. You can also subscribe without commenting.