Näkyvin irtiotto tulojakaumassa on tapahtunut ylimmässä tulodesiilissä. Tähän joukkoon kuuluu suuria pääomatuloja saavia ja näitä Rovion kaltaisia supernousijoita, jotka tahkoavat jättiomaisuuksia lähes tyhjästä. Vaikka tämä kehitys heiluttaa voimakkaimmin Gini-kerrointa, palkkaerojen kasvu on merkki syvemmästä eriarvoistumisesta.
Superrikkaat ovat aina olleet vähän ulkopuolista joukkoa eivätkä he voi sen takia eristäytyä muusta kansasta enempää kuin ovat jo eristäytyneet. Jos oletamme kansantulon annetuksi, se kuinka suuri osa kansantulosta menee rikkaimpien kulutukseen vaikuttaa muiden asemaan yhtä paljon kuin kasvun hidastuminen tai vaikkapa valtionhallinnon tehottomuus. Palkkaerojen kasvu jakaa ennen yhtenäistä kansaa keskeltä kahtia. Saman luokan oppilailla toisilla on edessään kituuttaminen matalapalkkaisissa töissä ja toisilla rahakkaissa asiantuntija-ammateissa. Palkkaerojen kasvu on moottorina asuinalueiden sosiaalisessa eriytymisessä ja laajemmin elämänmuodon ja kokemusmaailman erilaistumisessa. Tunne samassa veneessä olemisesta heikkenee. Tässä ei ole mitään uutta – kovin jakautunut oli Suomi myös 1950-luvulla eikä vain maanomistuksen ansiosta maaseudulla vaan myös ja erityisesti kaupungeissa. Jatka lukemista “Esseitä tuloeroista (3) Palkkaerot tuottavat syvällisempää eriarvoisuutta kuin pääomatulot”