Turhat ja puuttuvat pätevyysvaatimukset

Joskus vuosia sit­ten tele­vi­sion vaa­likeskustelus­sa min­ul­ta kysyt­ti­in, mitä pitäisi tehdä sille, että pienis­sä ja syr­jäi­sis­sä ter­veyskeskuk­sis­sa ei ole varaa pitää rönt­geniä ja matkat ovat pitkät. Sanoin, että aina­han niis­sä voisi olla se laite, kos­ka se ei paljon mak­sa vaan henkilökun­ta mak­saa. Suurin osa kuvauk­sista on niin yksinker­taisia, että se osa­taan tehdä paikan­pääl­lä. Kuva voidaan lähet­tää lankaa pitkin muualle analysoitavaksi. 

Seu­raa­vana aamu­na sähkö­postis­sani oli noin viisikym­men­tä vihaista viestiä rönt­gen­hoita­jil­ta. He halu­si­vat ker­toa että ehdo­tuk­seni on lain­vas­tainen. Mainit­tu työ on lail­la määrät­ty hei­dän yksi­noikeudek­seen. Yhdessäkään viestis­sä ei väitet­ty, että asi­aan liit­ty­isi mitään riskiä poti­las­tur­val­lisu­u­den tai työ­tur­val­lisu­u­den suh­teen. Jat­ka lukemista “Turhat ja puut­tuvat pätevyysvaatimukset”

Kasvava urbanismi ja Kuopio

Kaikkial­la maail­mas­sa ihmisiä muut­taa kaupunkei­hin ennen­näkemät­tömäl­lä vauhdil­la. Kaupunki­lais­ten määrä kas­vaa noin 60 miljoon­al­la asukkaal­la vuodessa. Muut­toli­ike käy pait­si maal­ta kaupunkei­hin, myös pienistä kaupungeista suuriin.

Tämän ohel­la on viimeisen kymme­nen vuo­dan aikana jok­seenkin kaikissa teol­lisu­us­mais­sa varsi­nainen kaupun­ki on ohit­tanut suo­sios­sa lähiöt. Halu­taan suuri­in kaupunkei­hin ja niiden keskustoihin.

Mik­si suuri­in kaupunkei­hin eikä pieni­in ja mik­si nyt taas niiden keskus­toi­hin? Jat­ka lukemista “Kas­va­va urban­is­mi ja Kuopio”

Kaupunkisuunnittelulautakunnan lista 21.1.2014

Se alkaa taas, Viras­tokin näyt­tää viet­täneen joul­u­lo­maa, kos­ka lista on kovin keponen.

SOTE-ase­ma Kalasatamaan

Kalasa­ta­man keskuk­sen viereen on tarkoi­tus tehdä 19 000 ker­rosneliön suu­ru­inen Sosi­aali- ja ter­veysase­ma. Kaaval­lis­es­ti tässä ei ole ihmeitä. Val­tu­utet­tuna min­ua kiin­nos­taisi tietää, mil­laiseen sote-ase­maverkos­toon mitoi­tus perus­tuu. Puhet­ta on ollut ter­veysasemien huo­mat­tavas­ta keskit­tämis­es­tä, jot­ta niiden palve­lu­ta­soa voitaisi­in nos­taa. Jat­ka lukemista “Kaupunkisu­un­nit­telu­lau­takun­nan lista 21.1.2014”

Esseitä tuloeroista (8/8) Tulonsiirtojen tehostaminen

Tulo­erot eivät ole Suomes­sa vielä kohtu­ut­to­mia. Val­taosas­sa maail­man mai­ta ne ovat suurem­pia ja silti nois­sa mais­sa eletään aivan kun­nol­lista elämää. Vaara piilee kehi­tyk­sen suun­nas­sa, joka näyt­täisi lisäävän tulo­ero­ja pahim­mal­la mah­dol­lisel­la taval­la polar­isoimal­la palkko­ja niin, että kansa jakau­tuu hyvä­palkkaisi­in ja huonopalkkaisi­in, ja keskipalkkaisten osu­us las­kee. His­to­ri­alli­nen koke­mus osoit­taa, että yhteiskun­nista parhai­ta ovat keskilu­okan johta­mat, paljon parem­pia kuin rikkaiden tai köy­hien johta­mat. Näin sanoi jo Aris­tote­les kir­jas­saan Poli­ti­ik­ka[1]. Tulo­jaon polar­isoi­tu­miseen on syytä puut­tua ennen kuin se pääsee liian pahak­si. Jat­ka lukemista “Esseitä tulo­eroista (8/8) Tulon­si­ir­to­jen tehostaminen”

Esseitä tuloeroista (7/8): Tulosopimusten tie?

Teol­lis­tu­misen alkuaikoina ammat­tiy­hdis­tys­li­ik­keel­lä oli huo­mat­ta­va vaiku­tus kansan vauras­tu­miseen ja vau­rau­den aiem­paa tasaisem­paan lev­iämiseen. Ammat­tiy­hdis­tys­toim­inta merk­it­see työvoimakartel­lia; Yhdys­val­lois­sa ammat­ti­jär­jestö­jen nimis­sä jopa on sana kartel­li. Se suo­jaa työläisiä tois­t­en työläis­ten kil­pailul­ta. Ilman sitä löy­ty­isi aina joku toinen, joka olisi valmis tekemään saman työn halvem­mal­la niin, että palkat painuisi­vat Marx­in ennus­tuk­sen mukaises­ti sub­sis­tenssir­a­jalle. Jat­ka lukemista “Esseitä tulo­eroista (7/8): Tulosopimusten tie?”

Esseitä tuloeroista (6) Demokratiassa enemmistö ei voi olla häväjiä

Kaiken kaikki­aan näyt­tää siltä, että markki­nae­htoinen tulon­jako on kehit­tymässä hyvin han­kalaan suun­taan ajatellen niitä arvo­ja, joi­hin yhteiskun­tamme nojaa ja joi­ta ylivoimainen enem­mistö suo­ma­laista kan­nat­taa. Tilanne on kovin toisen­lainen kuin 1980-luvul­la, jol­loin teol­lisu­u­den nopea laa­jen­e­m­i­nen lisäsi myös suorit­ta­van työn kysyn­tää niin voimallis­es­ti, että kysyn­nän ja tar­jon­nan mukaiset palkat oli­si­vat ilman mitään tuposopimuk­si­akin johta­neet hyvin tasaiseen tulon­jakoon. Jat­ka lukemista “Esseitä tulo­eroista (6) Demokra­ti­as­sa enem­mistö ei voi olla häväjiä”

Tämän blogin kävijämäärä uuteen ennätykseen vuonna 2013

Blogilla 1 643 275 käyn­tiä vuon­na 2013. Vuon­na 2012 käyn­te­jä oli 1 450 026.

Blo­gin kävi­jämäärät kään­tyivät jostain syys­tä toukoku­us­sa nousu­un niin, että vuo­denkävi­jämäärä nousi läh­es 200 000 kävi­jäl­lä. Luvus­sa eivät ole hakuro­bot­it. Eri kävi­jöitä oli liki 466 000, mut­ta en oikein osaa luot­taa tuo­hon luku­un. Avat­tu­ja sivu­ja oli 7 141 325 Jat­ka lukemista “Tämän blo­gin kävi­jämäärä uuteen ennä­tyk­seen vuon­na 2013”

Esseitä tuloeroista (5): Tulonjaon arpajaiset

Se, että olemme niin paljon rikkaampia kuin sata vuot­ta sit­ten, ei johdu yliv­er­tais­es­ta ahkeru­ud­estamme vaan men­nei­den sukupolvien kehit­tämästä teknolo­gias­ta ja rak­en­ta­mas­ta infra­struk­tu­urista. Taval­laan nau­timme siis pääo­mat­u­loa siitä fyy­sis­es­tä ja henkises­tä pääo­mas­ta, jota aiem­mat sukupol­vet ovat kar­tut­ta­neet. Näin ajatellen tun­tuu perus­teet­toma­l­ta jakaa aineelli­nen hyvä yksipuolis­es­ti vain tämän­hetk­isten työ­panos­ten mukaan. Varhaisim­mat kansalais­palkka­teo­ri­at etsivät oikeu­tus­ta ajatuk­ses­ta jakaa men­nei­den sukupolvien työn hedelmät ainakin osit­tain kaikille, minkä lisäk­si kukin saisi palkkaa tekemän­sä työn mukaan.

Taloudel­lisen tehokku­u­den mukaista olisi mak­saa kullekin markki­nae­htoista palkkaa, joka riip­puisi työn mar­gin­aalis­es­ta tuot­tavu­ud­es­ta vipu­vaiku­tuksi­neen ja siitä, kuin­ka kor­vaa­mat­tomas­ta työ­panok­ses­ta on kyse.  Täl­laises­sa tulon­jaos­sa on kuitenkin se vika, että se on hyvin epäoikeu­den­mukainen ja muut­tuu jatku­vasti epäoikeu­den­mukaisem­mak­si, kun suorit­ta­van työn tek­i­jöistä on yli­tar­jon­taa ja lah­jakkaista luo­van työn tek­i­jöistä kil­pail­laan. Jat­ka lukemista “Esseitä tulo­eroista (5): Tulon­jaon arpajaiset”

Esseitä tuloeroista (4) Mikä kasvattaa suuria palkkoja?

Reaalian­sioiden kasvu on pohjim­mil­taan peräisin tuot­tavu­u­den kasvus­ta. Tuot­tavu­u­den kasvu ei kuitenkaan vält­tämät­tä nos­ta työn­tek­i­jöi­den reaalian­sioi­ta, vaan voi jopa laskea niitä. Jos automa­ti­soin­ti merk­it­see väen vähen­tämistä puoleen, on jäl­jelle jääneen puoliskon vaikea puo­lus­taa ansio­ta­soaan, kun alal­la on työvoimas­ta yli­tar­jon­taa. Tuot­tavu­u­den kasvu jää yri­tyk­seen omis­ta­jien ja työn­tek­i­jöi­den kesken jaet­tavak­si vain, jos kil­pail­i­jat eivät ole nos­ta­neet tuot­tavu­ut­ta yhtä paljon. Muu­toin se menee hin­to­jen lasku­na kulut­ta­jien hyväk­si nos­taen kyl­lä kaikkien muiden reaalian­sioi­ta. Puunko­r­ju­us­sa tuot­tavu­us on nous­sut monikym­menker­taisek­si siir­ryt­täessä jus­teereista ja hevosve­dos­ta moni­toimikoneisi­in, mut­ta met­surien ansio­ta­so ei ole monikym­menker­tais­tunut. Jat­ka lukemista “Esseitä tulo­eroista (4) Mikä kas­vat­taa suuria palkkoja?”