Se, että olemme niin paljon rikkaampia kuin sata vuotta sitten, ei johdu ylivertaisesta ahkeruudestamme vaan menneiden sukupolvien kehittämästä teknologiasta ja rakentamasta infrastruktuurista. Tavallaan nautimme siis pääomatuloa siitä fyysisestä ja henkisestä pääomasta, jota aiemmat sukupolvet ovat kartuttaneet. Näin ajatellen tuntuu perusteettomalta jakaa aineellinen hyvä yksipuolisesti vain tämänhetkisten työpanosten mukaan. Varhaisimmat kansalaispalkkateoriat etsivät oikeutusta ajatuksesta jakaa menneiden sukupolvien työn hedelmät ainakin osittain kaikille, minkä lisäksi kukin saisi palkkaa tekemänsä työn mukaan.
Taloudellisen tehokkuuden mukaista olisi maksaa kullekin markkinaehtoista palkkaa, joka riippuisi työn marginaalisesta tuottavuudesta vipuvaikutuksineen ja siitä, kuinka korvaamattomasta työpanoksesta on kyse. Tällaisessa tulonjaossa on kuitenkin se vika, että se on hyvin epäoikeudenmukainen ja muuttuu jatkuvasti epäoikeudenmukaisemmaksi, kun suorittavan työn tekijöistä on ylitarjontaa ja lahjakkaista luovan työn tekijöistä kilpaillaan.
Ihmiset ovat kehittyneet kyvyiltään ja taipumuksiltaan erilaisiksi varmaan siksi, että tämä tarjoaa mahdollisuuden tehokkaaseen työnjakoon ja tekee siksi yhteisöstä voimakkaamman.
Vielä sata vuotta sitten miehen tärkeimmät ominaisuudet liittyivät kehoon; voima, nopeus ja kätevyys merkitsivät enemmän kuin kyky abstraktiin teoreettiseen ajatteluun. Jos Pekkaa sanottiin hinteläksi ja Kallesta, ettei tällä oikein ollut lukupäätä, Pekasta sanottiin pahemmin. Yhteiskunta tarvitsi myös rajoitetun määrän valopäitä hallintoon, kauppaan ja joihinkin porvarillisiin ammatteihin, mutta näiden tarve oli rajallinen. Jo silloin tuo henkistä työtä tekevä eliitti oli rahvasta vauraampi. Liekö noilta ajoilta peräisin se, että yleisesti uskotaan noin viidenneksen kansasta soveltuvan vaativiin luoviin ammatteihin.
Kun koneet tekevät melkein kaiken fyysistä voimaa vaativan ja kun suorittavan työn määrä on vähentynyt nopeasti, riuska mutta opinnoissa huonosti menestyvä Kalle pärjää huomattavasti huonommin kuin hintelä mutta teräväpäinen Pekka. Työelämän nopea muutos on suosinut yksipuolisesti kognitiivisia kykyjä. Älykkyysosamäärä on kaikkine puutteineenkin on ennustanut hyvin menestystä työelämässä. Olemme siirtyneet nopeasti kognitiivisen eliitin ylivaltaan. Kaikkialla maailmassa koulutetut ja lahjakkaat vetävät kaula muihin palkansaajiin.
Eriarvoisuus ei rajoitu kognitiivisen eliitin ylivaltaan. Eriarvoisuus on suurta myös osaamista vaativien alojen välillä niin, että humanistinen ja yhteiskunnallinen koulutus tuottavat yleensä pienemmät tulot kuin teknistaloudellinen, oikeustieteellinen tai lääketieteellinen. Tähän voi vastata, että jokainen voi valita, suuntautuuko haluamalleen humanistiselle alalle, vaikka siihen liittyy paljon matalampi tulotaso kuin kaupallisemmilla aloilla. Palkat eivät olisi humanistisilla aloilla niin matalia ja kaupallisilla niin korkeita, ellei niin moni valitsisi humanistista koulutusta.
Valinnanvapausargumentti on osa totuudesta, mutta vain osa. On melkoista uhkapeliä yrittää arvata, mikä on kysytty osaamisalue vuonna 2040. Moni aiemmin hyväpalkkainen ammatti on kadonnut ja aivan kummallisista osaamisalueista on tullut kysyttyjä – niin kuin nyt pelien suunnittelusta.
Voittaja vie kaiken ‑alojen sisälläkin menestyminen on arpapeliä. Vaikka muutama pelialan yritys on osunut kultasuoneen, suurin alan toimijoista joutuu tyytymään varsin arkipäiväiseen ansiotasoon. Tätä voi verrata kullankaivajien tulonjakoon. Jos kymmenentuhatta ihmistä lähtee etsimään kultaa Klondikesta, vain muutama palaa upporikkaana, mutta useimmat eivät löydä mitään. Pelatakseen varman päälle kaivajien kannattaisi perustaa yhtiö, joka jakaisi löydökset kaikkien kesken – tai vaikka vain puolet löydöksen arvosta, jotta jokaisella säilyisi motivaatio tehdä itsekin jotain. (Muistelen vertauksen olevan peräisin Paul Krugmanilta, mutta en pysty asiaa tarkistamaan.)
Kaiken kaikkiaan näyttää siltä, että markkinaehtoinen tulonjako on kehittymässä hyvin hankalaan suuntaan ajatellen niitä arvoja, joihin yhteiskuntamme nojaa ja joita ylivoimainen enemmistö suomalaista kannattaa. Tilanne on kovin toisenlainen kuin 1980-luvulla, jolloin teollisuuden nopea laajeneminen lisäsi myös suorittavan työn kysyntää niin voimallisesti, että kysynnän ja tarjonnan mukaiset palkat olisivat ilman mitään tuposopimuksiakin johtaneet hyvin tasaiseen tulonjakoon.
Mikäs sitten ratkaisuksi?
Jos meidän menestys kansakuntana on yhä riippuvaisempi “kognitiivisen eliitin” saavutuksista, niin eikö meidän kannattaisi pitää huolta, että ko. eliitti työskentelee mahdollisimman ahkerasti ja tuottavasti?
Jotenkin tuntuu, että tasaisempi tulonjako — tai ainakin sen saavuttamiseksi käytetyt keinot — ovat kovasti ristiriidassa em. motivointitavoiteiden kanssa. Eli jos tavoitteena ei oikeasti ole “ennemmin kurjuutta kaikille, kuin menestystä yhdellekään” ‑yhteiskunta, niin konkreettiset ehdotukset tulonjaon ja motivoinnin yhteensovittamiseksi olisivat tarpeen pelkän populistisen retoriikan sijaan.
Mielestäni välillä voitaisiin kuitenkin kokeilla valistusta ja koittaa murtaa ikiaikainen tulonjako/riisto ‑mystiikka perinpohjaisesti. Kysehän ei ole muusta kuin sosialistien vinoutuneesta näkemyksestä taloudesta jonain nollasummapelinä, jossa yhden “enemmän” merkitsee muille vähemmän.
Ideaalihan voisi olla tilanne, jossa urheiloijin ja kulttuuriväkeen nykyisin suuntautuva varaukseton ihailu ja arvostus saataisiin käänneettyä myös “kognitiiviseen eliitiin” kohdistuvaksi. Taitaa kuitenkin olla aika turha toivo…
Pahinta tässä tilanteessa on kuitenkin se, että järjenkäytön sijaan poliitikot aina kokoomusvaikuttajiin asti ovat jälleen kerran keräämässä helpoja suosiopisteitä vihaa ja kateutta lietsovalla demagogiallaan.
On niin paljon helpompaa ulkoistaa suorittavaa työtä kuten vaatteiden valmistus. Toki myös insinöörien ja lääkärien työn ulkoistus esim. Intiaan ja Puolaan kiihtyy.
Menneiden sukupolvien panokset näkyvät siinä että suomessa maksetaan suorittavasta työstä paljon enemmän kuin samasta työstä Intiassa. Tai siitä että insinöörille maksetaan vähemmän kuin Saksassa.
Euroaikana (1999-) Suomen BKT on kasvanut yli 20% !!
Sodista ja sotakorvauksista ei paljoa menneen ajan perintöä jäänyt. Merkittävä poikkeus on autonomian aikana keisarikunnan rahoilla rakennettu rataverkko, jota nykyaikana saadaan korjattua ehkä kymmenen kilometria vuodessa.
Tuloeroja kasvattaa se, että vientivetoisessa maassamme eri yritykset toimivat kovn erilaisilla markkinoilla.
Jos tuottaa lähiruokaa oman naapuriston käyttöön, markkinat ovat kovin pienet ja ansiomahdollisuudet sen mukaiset. Jos teet tietokonepelejä miljardille maapallon asukkaalle, business on erilaista.
Tuloeroja on paikallisen puulaaliliigan pelajaan (maksaa itse kaiken), divaripelaajan (tienaa ehkä minimitulon), SM-liigan (ylittää keskituloisen suomalaisen ansiot) ja NHL/KHL ‑kiekkokaukaloissa pelaavan välillä. Puullaakiliigaan päsee, jos pysyy luistimilla, NHL/KHL kaukalot avutuvat kovin harvoille.
Sofi Oksanen ja Arto Passilinna ovat nostaneet roimasti suomalaisten kirjalijoiden keskimääräistätulotasoa. Hiedän tekstinsä ovat vientituotteita, oamakustannerunoilija kymmenellä myydyllä kirjallaan ei paljoa tienaa. Sosiaalidemokraattiisessa mielesä duuni on sama ja samapalkkaisuutta pitäisi kannattaa, vai kuinka?
Jos 10 000 henkeä lähtee kullanetsintään, kannattaa tehdä jotain muuta, vaikka myydä heille lapioita.
Ode, mihin arvoihin nyt viittaat? Kateus ja kauna?
Jos ja kun tulot tulevat maailmalta, ne eivät ole täällä keneltäkään pois.
Jotkut ehkä valitsevat matalapallkaisen humanistsen alan, koska haluavat tehdä sitä ja ottaa muutenkin rennommin. Miksi silloin siitä pitäisi maksaa roimasti kun jollekin muulle jostain muusta hommasta maksetaan enemmän?
Jukisella sektorilla tilanne on kiinnostavampi. Kunnanjohtajien palkkataso kun ei riipu juuri ollenkaan kunnan koosta, siis tehtävän vaativuudesta. Onko tämä tuottannut jotain hyvää? Toki kaikkien valintaperuste on kunkin paikkakunnan valtapuolueen tuki enemmän kuin mikään muu. Politiikassahan jäsenkirja ja virka tuo järjen.
Julkisen sektorin palkkojen roima nousu on täydin käsittämätön ilmiö.
Julkisen sektorin palkkojen nousun taustalla on kaksi asiaa. Henkilökuntarakenne on muuttunut, kun suorittavaa tuötä on vähemmän. Terveydenhuollossa palkat oat aidosti nousseet.
Nykyään Suomessa on vielä suhteellisen hyvin työmahdollisuuksia normaaliälyisille ja sitä jonkin verran kognitiivisesti rajoittuneemmillekin ihmisille, mutta mikä on tilanne automaation viedessä jopa puolet esimerkiksi teollisuuden työpaikoista 40-luvulle mennessä? Kuitenkin Suomeen halutaan ulkomailta työvoimaa monille sellaisillekin aloille, joilla varsinkin tulevaisuudessa tulee olemaan työvoiman ylitarjontaa. Siksi olisi tärkeää huolehtia, että maahanmuuttajat pääsääntöisesti yltäisivät älykkyysjakauman 85. persentiiliin.
Mielenkiintoista yhtälössä on se, että varsinkin teollisuudessa automaatio merkitsee kokonaistuottavuuden kasvua, mutta toisaalta se merkitsee sekä työttömyyttä että ammattitaitovaatimusten kasvua tehtaisiin vielä jääville koneenhuoltajille, insinööreille ja valvomotyöntekijöille.
Kuinka tulevaisuudessakin kasvava tuottavuus saadaan kanavoitua yhteiseksi hyväksi, ja kuinka voitaisiin tarjota riittävästi työpaikkoja ihan normaaleille ihmisille, ettei heidän tarvitsisi ikävystyä ja radikalisoitua lähiöiden synkkyyteen? Päätöksiä tulisi tehdä huomioon ottaen todennnäköinen tilanne 30- ja 40-luvuilla. Voin kokemuksesta sanoa, että pitkäaikaistyöttömyys voi olla hirvittävän musertavaa.
Suomessa pienituloisten osuus on kasvanut ~2–3% vuodesta 1987. Samaan aikaan palkkatulojen osuus kokonaiskansantulosta on pienentynyt ~2–3% (ehkä joku voi kaivaa tarkemmat luvut, katselin vain käppyröitä).
Jos mahdolliset tulonsiirrot tehdään palkansaajilta toisille, kyseessä on vain pienenevän potin uudelleen jako. Kun työn pääomavaltaisuus lisääntyy voitaisiin verottaa pääomaa (niiden robottien tekemää työtä) ja vähentää työn verotusta.
Sen korostaminen, mitä Osmo sanoo tämän kirjoituksen ensimmäisessä kappaleessa — niin monta kertaa ja niin voimaperäisesti, että se menee lopulta perille.
Kun jo heti ensimmäinen kirjoitukseen tuleva kommentti sivuuttaa tuon avauskappaleen kommentoimatta sitä sanallakaan — ja keskittyy sen sijaan iänikuiseen vulgaarioikeistolaiseen kateusjupinaan — ei näytä kovin hyvältä.
Tuo eliitin korostaminen johtaa uuteen luokkayhteiskuntaan.
Meille palaavat luokta, entisen aateliston tilalle tulee kognitiivinen eliitti ja professorin arvosta tulee varmaan periytyvä?
Kognitiivisen eliitin valinta on vaikeaa ja lopputulema on useimmiten korruptoitunut ja nepotinistinen.
Tuottavuuskeskustelussa unohdetaan aina se tosiasia, että yrityshallinto on aina dikdatoorinen ja persutuu suosikki/inhokki järjestykseen ei vaikeasti mitattavaan tuottavuuteen.
Monessako firmassa tuottavuutta oikeasti mitataan ja miten se on organisoitu?
Tässä unohdetaan myös se tosiasia, että yksilön suorituskyky on vaihteleva ja Jumalaksi korottettu on vain hetkittäin Jumala, mikä näkyy esim Nokiassa.
Eikä Applekaan olisi markkinoiden kuningas ellei Jobs saanut apua alussa mm Mike Markkulalta.Olisi ollut vain yksi epäonnistunut yrittäjä enemmän.
Ryhmä on tasaisempi ja ryhmän ÄO on korkeampi kuin ryhmän yksilöiden, mutta senkin pitää kyetä tekemään yhteistyötä tai käy kuin Nokiassa Dream Teamille.
Tällaisen eliitin luominen, jonka ansiot tunnustetaan yleisesti, on mahdotonta.
Se johtaa vain luokkayhteiskuntaan jossa nepotismi ja korruptio hallitsee. Ja se taas johtaa vallankumoukseen
Tuskin ylivoimainen enemmistö kannattaisi sosialistista järjestelmää, jossa työläinen ansaitsi enemmän kuin lääkäri.
Palkat ja ansiotaso määräytyvät avoimella sektorilla pakostakin markkinaehtoisesti. Jollei tuottavuutta saada meillä parannettua saksanmalliin, on edessä kurjistumista.
Julkinen sektori tulee olemaan ongelma eriarvoisuuden kannalta. Jos se edelleen paisuu, on palkkajohtaja korotuksissa ja säilyttää erikoisetunsa kuten ylipitkät lomat. Kansantalouden kantokyky ei tähän jatkossa riitä.
Tarraaminen kaikilta osin saavutettuihin etuihin on suurimpia esteitä tuottavuuden parantamiselle ja työpaikkojen määrän kasvulle.
Työnantajan kannalta olennaista ovat työntekijästä aiheutuvat kokonaiskulut. Työntekijän kannalta taas käteen jäävät nettotulot. Ne ovat kaksi eri asiaa, joiden keskinäisen suhteen muodostaminen on poliittista päätöksentekoa.
Eli matalapalkkatehtäviin työllistyvien käteen jäävä osuus voidaan polittisilla päätöksillä ratkaista jopa työnantajan työntekijäsidonnaisia bruttomenoja suuremmaksi ja vastaavasti suurituloisille käteen maksettavaa osuutta niistä kokonaiskustannuksista, mitä heistä aiheutuu työnantajalle voidaan pienentää.
Kaikista yksinkertaisin tapa korjata tilannetta olisi määrätä suorat palkkojen sivukulut progresiivisesti kerättäviksi niin, että matalimmista palkoista sivukulut (ja myös verot) olisivat 0 %. Vastaavasti suurista tuloista sivukulut olisivat enemmän kuin nykyisin.
Aiheesta lisää: https://jounimartikainen.wordpress.com/2013/02/16/rakenteellisen-tyottomyyden-pienentaminen/
Kyllähän sitä kumminkin aina mitataan jotenkin, vähintään perstuntumalla. Kaikissa firmoissa on joku systeemi, joissakin parempi, toisissa huonompi. Sama koskee johtamista.
Tästä päästäänkin kilpailuun. Markkinoilla huonosti johdetuille firmoille käy kalpaten ja paremmin tuottavat valtaavat markkinat -> ongelmat tuppaavat rajoittumaan itsestään
Julkinen sektori on ongelma, koska viikatemies ei kerää näitä pöhöttyneitä organisaatioita.
Julkisen sektorin palkkojen roima nousu on käsittämätön siksi, että sitä vielä odotetaan — siis ei ole tullut.
Ja väite, että kunnanjohtajan palkka ei riipu kunnan koosta, on toki käsittämätön. Vai onko Helsingin ja Sottungan ero jo poistunut?
Siis kustakin tehtävästä maksettavat palkat eivät ole nousseet yleistä kehitystä enemmän. Terveydenhuolto ei erityisemmin poikkea tästä — paitsi lääkäreiden osalta, mutta siinä on selvä kilpailutilanne.
Ainakin meidän kunnassa aikaisemmin tilanne oli se, että lääkäreiden virkoihin ei ollut hakijoita, piti käyttää keikkalääkäreitä. Roima korotus virkalääkäreiden palkkoihin ja nyt on kaikki virat täytetty ja lopputulos on keikkalääkärifirmoihin nähden vielä huomattavasti halvempi.
Menneiden sukupolvien kartuttamasta henkisestä ja fyysisestä pääoman tuotosta pääsemme me nykyhetken eläjät osallisiksi myös muuta kautta kuin pääomatulona. Uusien teknologisten ratkaisujen, yhteiskunnan kehittämisen ja infran kehittämisen ponnekaasu näkyy talouslukuina, pyrkimyksenä kustannustehokkaampaan ratkaisuun. Kustannuksien aleneminen tulee kaikille. Esimerkkeinä vaikka teleliikenne, vielä runsas puolivuosisataa sitten puhelinta voitiin käyttää indeksinä tulotasosta, nykyään sen käyttäminen on osittain ilmaista ja jokaiselle kuuluuvaa. Pääoman hyöty tulee ennenminkin alhaisena kustannuksena kuin tulona.
En ehkä aivan ymmärtänyt mitä koitat sanoa.
Tarkoitatko tosiaan, että kaupallisilla aloilla nautitaan hyvää palkkaa siksi, että kukaan ei halua kouluttautua sille alalle ja että siellä vallitsee niin suuri työvoimapula?
Tiedätkö Osmo mitä meidän TE-viranomaiset nykyään tekee?
Ilmeisesti joku on kirjoittanut lakiin että “työnhakijan pitää olla työvoimaviranomaisten tavoitettavissa”. TE-toimisto toimii silleen että se lähettää kirjeen ja jos siihen ei reagoi muutaman päivän sisällä ne katkaisee tuet ja antaa karenssia päälle!
Mullekkin oli lähetetty kirje joka oli ollu maanantaina perillä ja saman viikon perjantaina olis pitäny olla haastattelussa mutta en ollu edes kotona koko viikkoon niin en saanu kirjettä. Tietääkseni ei ole työttömiltä vielä matkustamista kielletty!
TE-toimisto ei tee minkäänlaista uutta yhteydenottoyritystä. Ei soittoa, kirjettä, tekstiviestiä, sähköpostia. TE-toimisto tulkitsee että henkilö KIELTÄYTYY tulemasta tapaamiseen ja langettaa rangaistuksen, ihan kuin kellään olisi mitään syytä kieltäytyä jostain lyhyestä tapaamisesta jossa olisi päivitetty työnhakusuunnitelmaa.
Ei varmaan ollut lainsäätäjän tarkoitus että TE-toimisto tekee köykäisen yhteydenottoyrityksen ja sitten katkoo tuet, mitä se on 15 päivän karenssi yli 400 euroa sakkoa, paljon köykäisemmin perustein rankaisevat kuin rangaistulaitos ja paljon kovemmin kuin tulee sakkoa esim jostain liikennerikkomuksesta.
On se niin helppo simputtaa ihmistä kun voi evätä siltä perusturvan, ainoan tulonlähteen.
Huom! Laskuissa on aina maksuaikaa monta viikkoa ilmeisesti juuri tästä syystä että ihminen ei välttämättä ole kotona, ja niin pitäisi olla reagointiaikaa näissä TE-toimiston kirjeissäkin.
Ei tämmöistä ihme simputtamista pitäisi tapahtua tässä maassa.
Yksi mielenkiintoinen kehitys EU-maissa on teollisuuden osuuden bkt:ta syöksy alaspäin.
EU-15 bkt osuus on tippunut n 18 % :sta jo tuonne 14 % tienoille.
Suurin syöksy on ollut Isossa-Britanniassa 18% tuonne 10 % tienoille 12 vuodessa (1998–2010)
Ruotsissa, Suomessa ja Saksassa syöksy on tapahtunut 2008 jälkeen, joten murros on ollut nopeampi.
Tämä syöksy on syönyt hyväpalkkaisia ja vakaita työpaikkoja
Teollisuuden volyymit eivät ole juurikaan vähentyneet, joten kehitys johtuu rakneteen muutoksesta: Tuotanto on yhä keskitetympää ja automatisoidumpaa
Miski sama tehtävä julkisella sektorilla on paremmin palkattu kuin vientiteollisuudessa?
KVTES:n korotukset ovat oleet riippumattomia työn sanotaan nyt järkeistämisestä. Yksitysellä sekorilla taas, jos tuottavuus ei kohoa palkkojen mukana, fima lahoaa ja katoaa.
Kaupunkia toki ei rakenneta, ellei joku sitä suunnittele ammattitadiolla. Kuntien tehtävien lisääntyessä ja vaativuuden kasvaessa toki tavitaan lisää osaavaa henkilökuntaa eri aloille.
Huono kunta- ja aluerakenne aiheutata dekä osaamispulaa että osaamisen vajaakäyttöä.
Valtio taas keskimällä todella sekavan alueelliseen osaoptimoidun toimintamallinlisää lähinnä kokouksia ja koordinaatiota tekevää porukkaa moneen suntaan, mikä ei ainakaan tuloksia paranna.
Kyllä kaksi viikkoa pitäisi olla vähintään aikaa regoida kirjeeseen.
Nyt pelottaa että tämä voi toistua milloin vaan kun haen postit yleensä samalla kuin käyn kaupassa, kerran tai kaksi viikossa. Kun on ulkopostilaatikko ja ei ole mitään mieltä ulos lähteä vain postien takia. Miksi vaihtaa sisävaatteista ulkovaatteisiin vain hakeakseen muutaman mainoslappusen? Olen tässä 7 vuotta asunut eikä ikinä aikaisemmin ole ollut postissa mitään mikä olisi vaatinut viikon reagointiajan.
Mutta nyt pelottaa.
Mikä on syy siihen että julkisen työvoiman osuus kokonaistyövoimasta on kasvanut ja kasvaa niin voimakkaasti.
Vuoden 1990 jälkeen kehitys on ollut, että palkkonen osuus bkt:ta on laskenut ja yritysten voittojen /osinkojen osuus on kasvanut
Palkkojen ja sivukulujen osuus on laskenut 67 % tienoilta 55 % tienoille .
Yritysten voitot ovat kasvaneet 80-luvun n 8 % tasolta tuonne 2000 ‑luvun 20–25 % tienoille
Samaan aikaan yritystukien jako on kasvanut niin, että yritysten maksamien verojen + tukien summa on käytännössä 0 .
Tämä aiheuttaa tietysti sen, että yhteiskunnan rahoituspohja on rapautunut, koska toinen puolikas ei osallistu enää yhteiskunnan ylläpitoon.
Siihen nähden virkamiestan palkat ovat liian korkeat ja painetta pyritään purkamaan siten, että virkamiestyö halutaa korvata pakkotyöläisillä tai vapauttaa virkamiehet sivuhommiin kun jokaisella virkamiehellä on apuna pikku apulainen, joka tekee työt
Pienenä sivuhuomiona haluaisin ottaa esille, että kyllä esim. se humanistisen tutkijan ura on todella paljon haastavampaa kuin vaikkapa vastaava homma lääketieteellisellä puolella. Taitaa pääsy olla humanistisiin tiedekuntiin ensinnäkin yleensä tarkemman sihdin takana ja vain äärimmäisen pienellä määrällä opiskelijoista on mahdollisuus sitten siellä yliopistolla tulevaisuudessa työskennellä.
Päästäkseen tutkijan ja lehtorin hommiin täytyy muusikon tavoin tehdä nälkäpalkalla (tai palkatta) pitkään töitä ja kuten muusikoidenkin kohdalla, niin harvasta tulee tähtiä. Toki useimmat tutkinnon suorittaneet ajautuvat “kunnon” ammatteihin kuten opettajiksi. En sitten kuitenkaan ymmärrä, että miten opettajan ammatti olisi jotenkin vähemmän arvokas tai vähemmän haastava kuin insinöörin työ.
Miksi sitten ihmiset suuntautuvat näin rankkoihin hommiin? Rakkaus ja intohimo tutkittaviin aiheisiinhan se on siellä taustalla. Omalla tavallaan voisi tietenkin jopa argumentoida, että sen alan valinneet ovat tehneet reilun valinnan, koska harva saa tehdä työkseen jotain mitä rakastaa.
Päinvastoin, se on täysin luonnollinen ilmiö, sillä julkisella puolella raha on isännätöntä. Työntekijöiden järjestäytymisaste on siellä korkea ja liitot vahvoja, kun taas työnantajapuolen neuvottelijat ja päättäjät eivät joudu istumaan tuleen omilla housuillaan.
EK:ssa sen sijaan on jaettu potkuja työnantajien kannalta epäonnistuneiden neuvottelujen takia.
Miksi Helsingin kaupungin Jussi Pajunen tienaa enemmän kuin New Yorkin pormestari?
Suomessa on sellainen ajatus, että mitä enemmän kunnassa on asukkaita, sitä parempi palkka johtotasolla on.
Tosiasiassa kuntakoko ei vaikuta mitenkään johtajan vaatimustasoon. Päinvastoin pienessä kunnassa johtajan vastuu- ja osaamisalue on paljon laajempi, kun kaikkea ei voi delgoida organisaatioon.
Samalla logiikalla valtiopäämiesten palkat pitäisi sitoa sitoa maan asukaslukuun.
Kyllä korvausten pitäisi määräytyä pikemminkin työn vaativuuden ja tulosten mukaan kuin asukasmäärän mukaan.
Nykyinen malli ruokkii alisuoriutumista, joka vaivaa non profit organisaatioita muutoinkin.
Tuo ei kuitenkaan poista kysymystä siitä, missä määrin julkisen sektorin palkkojen nousu on perusteltua. Oletan, että viittaat “henkikuntarakenteen muuttumisella” siihen, että julkisella sektorilla työskentelee aikaisempaa enemmän korkeakoulutettuja. Havainto pitänee paikkansa. Se, että siellä työskentelee entistä enemmän korkeakoulutettuja, ei kuitenkaan automaattisesti oikeuta palkkatason nousua. Julkisella sektorilla tuntuu nimittäin olevan suhteellisen yleisenä tapana nostaa erinäisten virastojen ja työtehtävien profiilia kehittämällä niihin keinotekoisia koulutusvaatimuksia, joilla ei juuri ole tekemistä kyseisissä tehtävissä vaadittujen taitojen tai ominaisuuksien kanssa. Tällaiseen keinotekoiseen profiilinkohotukseen perustuva palkkojen nousu ei liene perusteltua ainakaan millään tehokkuuteen nojaavalla argumentilla.
Koska mainituilla aloilla koulutusta vastaavien “töitten” tuottama lisäarvo on nolla. Humanistisakki saa palkkaa, koska he äänestävät itselleen demareitten ja muitten vastaavien poliittisten klikkien kautta erilaisia suojatöitä.
Vapaassa markkinatoloudessa mainitut koulutukset ovat nolla-arvoista kamaa.
Näkemykseni saattaa toki perustua muutamaan anekdoottiin, mutta ymmärtääkseni nuorilla lääkäreillä on sellainen tulotaso, että muutaman kuukauden vietto palmurannalla vuosittain ei ole tavatonta. Ajattelitko, että lääkärien palkkoja nostamalla palmurannalla vietetty aika lyhenee?
Siinä olet oikeassa että korkeasti tuottava työvoiman tarjontaa pitäisi saada kasvatettua. Ongelma vain on siinä, että tuon työvoiman elintaso on jo niin korkea, että tuloja kasvattamalla se tarjonta pahimmillaan pienenee. Enkä nyt äkkiä keksi miten muutenkaan sitä tarjontaa saataisiin kasvatettua.
Sisältyykö näihin pohdintoihin jokin loputtoman kasvun oletus vai onko niissä huomioitu myös julkisen sektorin supistuminen yksityisen sektorin supistuessa?
Perstuntuma on juuri tuo inhokki/suosikki-järjestelmä.
Erityisesti asiantuntijan työtä on vaikea mitata ja asiantuntija kykenee piilottamaan puutteensa viestinnällä ja olemalla sosiaalisesti taitava.
Esimeiheilläkin on taipums valita niitä, jotka ovat tuttuja turvallisia ja niinpä organisaatiouudistuksissa on helppo ennustaa miten ihmisten käy : Kun joku on valittu esimieheksi niin voi veikta , ketkä valitaan seuraavan portaaseen
Ei siinä tuottavuudella tai taidoilla ole suurta merkitystä
Tarkimmin kyetään mittaamaan suorittavaa porrasta
…ja vastaanpullikoijat uudelleenkoulutusleirille vähintään vuosikymenneksi, jotta Totuus uppoaa taatusti selkäytimeen saakka?
Se, että paasataan jotain kuluneita puolitotuuksia aiheesta, harvemmin motivoi kovinkaan montaa yksilöä (kuten teidän sosialistien valtavissa kommunistisissa ihmiskokeissa on historian kuluess havaittu).
Kaupallisilla aloilla nautitaan hyvää palkkaa ehkä siksi, että siellä on niin paljon helpompaa ‘syödä kuormasta’ tai ohjata osa käsiteltävästä rahavirrasta firman tilille kuin muualla.
Kysynnän ja tarjonnan kulloinenkin suhde vaikuttaa palkkoihin. Yhteiskunnassa tarvitaan tiettyjä ammattilaisia (mm. bussikuskeja, hoitajia, insinöörejä, juristeja, lastenhoitajia, lääkäreitä, opettajia, palomiehiä, poliiseja sekä jätehuoltoalan ihmisiä, mm. roska-auton kuljettajia & apumiehiä,) paljon enemmän kuin vaikkapa historian tai metafysiikan tutkijoita. En silti väitä etteikö näitä viimeksimainittuja lainkaan tarvittaisi. Jälkimmäisten tarve (kysyntä) on vain jostain syystä pienempi.
Osaamisen tarve, tarvittavan koulutuksen pituus sekä palkkaus, on kovin usein myös alasta riippuvainen. Palkka ei suinkaan aina riipu osaamisesta, sen tarpeesta tai koulutuksen vaativuudesta. Hyvä lastenhoitaja voi hoitaa lapsia jopa paremmin kuin hyvän teoreettisen osaamistason saavuttanut lastentarhanopettaja. Päiväkodin johdossa ja koko toiminnan organisoinnissa voi jälkimmäinen taas ehkä pärjätä edellistä paremmin.
Julkisella puolella palkat laahaavat ylensä jäljessä yksityiseen puoleen verrattuna, jolloin suhdanteiden huippu- ja laaksokohdat saattavat vaihesiirron takia aiheuttaa tuon vaikutelman, että julkisen puolen palkat ylittäisivät yksityisellä puolella maksettavat palkat. Jos julkisen puolen työtehtäviin saataisiin jatkuvasti kasvavan palkkaeron takia vain ‘ns. puulaakisarjan osaamattomimpia kykyjä’, voisivat seuraukset olla maallemme tuhoisia, viimeistään pitkällä tähtäimellä.
Julkisen sektorin työvoima on kyllä vähentynyt, esim. vuonna 1993 väkeä oli 580.000, vuonna 2005 enää 557.000.
Kuntapuolella kasvua toki on sote-puolella, erityisesti vanhustenhuollosssa. Kasvu tuskin jatkuu, sillä yksityinen hoito- ja hoivasektori kasvaa kovaa vauhtia.
Onneksi ihan niin vapaata markkinataloutta ei ole missään — eikä ole ikinä ollutkaan.
Etpä paljon tiedä kuntahommista.
Kyllä Helsingillä ja Sottungalla on eroa vaativuudessa, vaikka Sottungassa tehtäväkuva onkin laajempi.
Muutama myytti pyrkii jotenkin todella sitkeästi pintaan jokaisessa uudessa keskustelussa, vaikka ne eivät liity oikeastaan mitenkään itse aiheeseen. Täällä näyttää olevan meneillään jonkinlainen sitkeä ja yritteliäs julkisen sektorin mustamaalausyritys.
Ensinnäkin, mistä on peräisin väite että julkisen sektorin työpaikkojen määrä suhteessa muihin työpaikkoihin olisi paisunut merkittävästi? Tässä muutama linkki, jotka väittävät muuta:
http://www.stat.fi/til/tyokay/2006/tyokay_2006_2008-11–12_tie_003.html
http://sorsafoundation.fi/2013/05/14/julkisen-sektorin-kasvu-on-myytti-ja-sen-kuuluukin-paisua-laskusuhdanteissa/
Myös näkyvissä oli lähes täysin perusteeton käsitys siitä, että sama tehtävä julkisella sektorilla olisi paremmin palkattu kuin yksityisellä sektorilla. Tämä pitää paikkansa vain muutamien valtion matalasti koulutettujen töiden kohdalla, ja nämä työpaikat ovat lähes täysin jo ulkoistamisten kautta hävinneet. Suurin osa julkisen sektorin työntekijöistä saisi samoista töistä selvästi korkeampaa palkkaa yksityisella sektorilla.
Esimerkiksi itse toimin terveydenhuollossa, ja voisin koska tahansa siirtyä julkisesta terveydenhoidosta yksityiselle tekemään kevyempää työtä paremmalla palkalla. Ja näin moni tekeekin, tuloksena ollen se että vaativin erikoissairaanhoito pyörii kaikkein kokemattomimman työvoiman varassa.
Julkisella sektorilla on omat ongelmansa liittyen mm. byrokraattisuuteen, joustamattomuuteen, huonoon johtamiseen ja tehottomaan, hierarkiseen ja pöhöttyneeseen, ja vanhanaikaiseen organisaatiorakenteeseen, sekä vääristyneiden työn tuottavuuden mittaamisen ja normitusten aiheuttamiin vääristyneisiin kannustimiin. Mutta puhuisitte hyvät ihmiset oikeista asioista ettekä levittelisi vääristeltyä propagandaa julkisen sektorin suurilla palkoilla ja mahtavilla eduilla lepäilevistä suojatyöläisistä. Nyt täällä vaaditut palkkkojen ja lomien leikkaukset kun vaan tulisivat pahentamaan julkisen sektorin oikeita ongelmia, kun kaikki siihen kykenevät kokeneet ja osaavat työntekijät siirtyisivät entistä enemmän yksityiselle sektorille.
Tiedän toki että julkisen sosiaali- ja terveydenhuollon kurjistaminen ja sitä kautta yksityistämisen edistäminen on osan täällä kirjoittelevien ideologinen tavoitekin. Mutta se on varma tie kokonaismenojen lisäämiseksi.
Teollinen automaatio on romahduttanut itse tuotannon arvon kansantaloudelle. Kun kuka tahansa voi rahatukulla perustas tehtaan, niin pelkkä tuotannon arvo putoaa pääoman arvoiseksi. Arvo muodostuu siinä tuotannon portaassa, joka määrittää, että mitä ne koneet tekevät.
Jos koneet tekevät iphoneja, tuotannon arvo on 500€/kpl. Jos halpislumiaa, niin n. 150€/kpl. Raaka-aineiden kustannusero on mitätön suhteessa designin, insinöörityön ja markkinointiosaston tuottamaan lisäarvoon.
Teollisuustuotannolla ei ole enää hirveästi arvoa, kun liikevoitto muodostuu immateriaalisista asioista.
Robotisaatio tekee muutenkin itseään toistavat manuaaliset työt liki arvottomiksi.
Helppo vastaus on, lisätään koulutusta p.o. aloilla ammattijärjestöjen vastustuksesta välittämättä.
Meillä on koulutettu insinöörejä d:n kanssa ja ilman jo viitisenkymmentä vuotta “liian paljon”. Sen seurauksena insinöörikuntamme palkkataso on Euroopan alhaisimpia, mutta töitä on tarjolla niin Suomessa kuin ulkomaillakin.
Ja saatavuuden parantamiseksi.
Luulenpa, että useimmat tämän blogin seuraajista haluaisivat puuttuua 10 kertaa mieluummin tähän ongelmaan, siis kokonaisuudessaan huonoon johtamiseen, kuin lomien leikkauksiin tms. Siihen ei vaan taida päästä käsiksi muuten, kuin kiristämällä suitsia, siis rahoitusta.
No, ehkä siihen on muitakin keinoja. Oulussa eturivin vihreä poliitikko, eläkkeellä oleva rehtori, paljasti äskettäin Kalevassa, että kaupungin “kouluhallinnossa” työskentelee 120 ihmistä ja vaati, että osa heistä pitäisi palauttaa takaisin opetustehtäviin. Syntyi kalabaliikki, ja odotan mielenkiinnolla mihin hänen avauksensa johtaa. Virkamiesjohdon viimeisin vastaväite on, ettei voi, koska näillä ihmisillä ei ole opettajan pätevyyttä.
Minä tein töitä viimeksi syyskuussa. Ei aio harkitakaan töihin menoa kuin ehkä pitkällä keväällä. Kuuntelen kahvilassa itkua siitä kun poliisit eivät olekaan viemässä minua käsiraudoissa suolakaivokseen paskahanan alle pompoteltavaksi. Nyt kuntayhtymä odottaa kuin kuuta nousevaa orjakaravaanin saapumista Unkarista. Kokemuksesta tiedän, mitä seuraa. Itkekää!
Lopettakaa ne suolakaivokset, niin voitte saada vaikka lääkäreitäkin.
Kuntatyönantaja ei ole kertaakaan suostunut ehdotukseeni, että voisin vaikka olla pienemmällä palkallakin, jopa huomattavasti pienemmällä, jos voisin itse vaikuttaa päiviini ja käskeä vittuun kaikki hihassa roikkujat ylimääräisine potilaineen ja lippulappuineen. Kerran juostiin pihalle perään lähtevän autoni eteen, kun just siinä paikassa pitikin äkkiä laittaa emätinrengas. Kun luulin keventäväni siirtymällä kuusituntiseen päivään, seurauksena oli vain se. että kaikki asiat vaan pakattiin entistä piukempaan, eli siihen kuuteen tuntiin. Alakerrasta juostiin ihan samalla lailla hihaan roikkumaan, nyt vaan paria tuntia aikaisemmin. “Voisiksä tulla kattomaan nyt, kun me tiedetään, että sä lähdet kohta pois…”
Pitäkää tunkkinne ja ennenkaikkea itkekää. Itkekää!
Jos ette saa edes kandeja kuukaudeksi 12k:n kk-palkalla, vaan kaikki juoksevat kirkuen karkuun, niin ei se vika kyllä lääkärien ahneudessa ole. Itkekää, ja ennenkaikkea valittakaa, valittakaa saatanasti. Menkää luukulle huutamaan ja korostakaa erityisesti oikeuksianne, joita on paljon, oikein päät punaisina, ja ketään ei tule. Voi voi.
Minä vedän nyt lonkkaa ja katselen tyytyväisenä ambulanssin menoa. Ei kuulu mulle.
Esimerkiksi täältä. Tarkasteluvälin voi valita sen mukaan mitä haluaa väittää lukujen osoittavan.
Näyttäisi vähän siltä, kuin julkisen sektorin osuus työvoimasta olisi laskenut vuoden 1993 jälkeen. Sitä ennen tehtiin peruskoulua ja kansanterveysjärtjestelmää ja vaikka mitä. Takaisin kansakouluun?
Tämä ei onnistu tarjoamalla korkeata palkkaa vaan tarjoamalla löysät työajat ja paljon etuuksia ja vapauksia. Löysät työajat pitävät ajatustyön tuottavuuden korkealla, koska suurin osa tapahtuu kuitenkin alitajunnassa ns. omalla ajalla. Etuudet auttavat myös tässä ja vapaudet tekevät työnteosta rentoa ja mukavaa.
Plussaa löysistä työajoista tulee siinä, että “vähemmän kognitiivisiin” töihin eli ajatustyön hanttihommiin, paperinpyöritykseen, jne. otetaan tällöin lisää tekijöitä, jolloin työllisyys ja huoltosuhde paranevat.
Jep. Lääkäreitä tarvitaan ainakin paljon lisää ja hoitajiakin varmaan, koska koulutamme myös Norjaan..
“Jos koneet tekevät iphoneja, tuotannon arvo on 500€/kpl. Jos halpislumiaa, niin n. 150€/kpl. Raaka-aineiden kustannusero on mitätön suhteessa designin, insinöörityön ja markkinointiosaston tuottamaan lisäarvoon.
Teollisuustuotannolla ei ole enää hirveästi arvoa, kun liikevoitto muodostuu immateriaalisista asioista.”
Kyllä ne nuo kännykän suunnittelukulutkin lasketaan mukaan teollisen tuotannon arvoon.
Samoin koneiden pääoma-ja käyttökulut
Itse asiassa teollisen työn arvo pitäsi nousta, kun jäljelle jää vain kalliita työvaiheita.
Supistuminen johtunee siitä, että nyt samoilla suunnittelukuluilla tuotetaan 100 miljoonaa kännykkää entisen muljoonan sijasta
Lainsäädännöllisesti suojatussa ammatissa voidaan koulutusmääriä rajoittamalla aikaansaada tekijäpula, joka johtaa kuvaamaasi kehitykseen. Näin ollen lääkärin professio tai muut terveydenhuollon suojatut ammatit eivät ole vertailukelpoisia vapailla markkinoilla toimiviin ammatteihin nähden.
Tässä menee helposti kaksi keskustelua sekaisin. Jos puhutaan tekniselle alalle yleensä koulutettavien määrästä, olen kanssasi samaa mieltä. Palkkataso kertoo siitä, että ylikoulutusta ei yleisenä ilmiönä ole.
Jos taas puhutaan teknisen alan koulutustasojen välisestä vaihtelusta, minusta teknisellä(kin) alalla on yli- ja väärinkoulutettu parin viime vuosikymmenen ajan aika pahasti.
Perustan tämän näkemykseni siihen kyyniseen ajatukseen, että suurimmassa osassa insinöörien, amk-insinöörien ja diplomi-insinöörien tehtävissä menestys määräytyy perustietojen osaamisesta ja teknisestä ajattelukyvystä.
Toisin sanoen esimerkiksi diplomi-insinööreistä pieni vähemmistö työllistyy tehtäviin, joissa heille on merkittävää lisäarvoa niistä diplomi-etuliitteen tuomista ylimääräisistä opintosisällöistä. Useimmiten sama ihminen saisi samat hommat hoidettua yhtä hyvin, vaikka koulutuspohja olisikin pykälää alempi.
Työnantajat arvostavat korkeampia tutkintoja lähinnä siksi, että niihin pääsemiseksi on kovempi seula. Olen monta kertaa kuullut jonkun rekrytoijan vaativan, että töihin pitää ottaa nimenomaan diplomi-insinööri, vaikkei tehtävän sisältö edellytä vain yliopistotasolla opetettavaa asiaa. Halutaan kuitenkin DI, koska kokemuksen mukaan DI selviää paremmin kuin alemman tutkinnon suorittanut.
En ole koulutusvastainen, mutta minusta ihmisiä on myös turha ylikouluttaa. Ylikoulutus haittaa sekä perässävedettäviä että huippuja. Periaatteessa kaksiportainen tutkinto voisi helpottaa tätä ongelmaa, mutta käytännössä puolittaisen teoriakoulutuksen käynyt on vähemmän arvokas kuin kokonaisen käytännönläheisemmän koulutuksen käynyt.
Olen vastannut sinulle aikaisemminkin, että sinun kannattaisi panostaa mieluummin kommentointisi laatuun kuin määrään.
Sottungalla ei edes ole kunnanjohtajaa, eikä blogi ei ole sama kuin chatti.
Tästäkin julkaisusta näkee että 90-luvulta lähtien julkisen alan työpaikkojen määrä suhteessa muihin työpaikkoihin on laskenut. Vaikka samaan aikaan standardi riittävälle terveydenhuollolle, koulutukselle, lastensuojelulle yms. yleisesti julkisilla aloilla hoidettaville asioille on noussut, ja ikääntyneiden määrä kasvanut.
Minä väitän, että lääkäreistä on kuplaa tulossa seuraavalle vuosikymmenelle. Mihin nykypäviänä edes huonoa lääkäriä tarvitaan, koska google?
Tämä on ihan vitun totta. Sen työn pitää näyttää löysältä. Silloin tulee hommat tehtyä parhaiten, mutta lasikopin akat, jotka suolakaivoksissa asioista määräävät, eivät tätä tajua. Heillä vaan takoo päässä: “Kahdeksan tonnia, kahdeksan tonnia! Kahdeksan tonnia ja se vaan pelaa Candy Crushia! Äkkiä paljon potilaita tänne! Punaisia korvia ja paukkuvia polvia ja pihiseviä akkoja, ylimääräisillä ajoilla! Kahdeksan tonnia, ja se vaan istuu tupakalla!
Ja ihmiset haluavat suoritteita. Ei taitoa, hyvää hoitoa, vaan suoritteita. Saranoiden pitää vinkua, kun ihmisillä on “oikeus” päästä lääkäriin juuri nyt heti saamaan hyödyttömiä ja vahingollisiakin reseptejä ja lähetteitä turhiin kokeisiin ja tutkimuksiin, jotka on tehty vain sitä varten, että potilasasiakas luulisi, että nyt on tehty jotain hyödyllistä ja että lääkäri pääsisi hänestä tällä kertaa eroon. Ehkä jonkun toisen osaksi osuu sitten selittää, miksi näistä tutkimuksista ja kokeista ei mitään selviä, eikä ole edes pienintä hajua, mitä niistä olisi pitänyt selvitä, ja miksi ne on otettu. Itkekää!
Julkisen sektorin henkilöstön väheneminen on näennäistä, suurin osa vähenemisestä johtuu ulkoistamisesta ja välillisen julkisen sektorin kasvusta.
Esim kun 90-luvulla mm Posti Ja Tele “yksityistettiin ” niin se vain muutti henkilöstön näennäisesti ulos julkisesta sektorista. Posti on edellen valtion omistama ja Sonerassa suurin omistaja Ruotsin valtio
Lisäksi valto on joutunut tekemään mielettömät investoinnit turvatakseen verkkosalaisuuden, joten valtio omistaa jo Uuden Telen.
ulkoistaminne on ollut yksi tapa piilottaa henkilöstöä.
Toinen tapa on luoda yksityinen byrokraatti hoitamaan jotakin hallintofunktiota.
Terminä se tarkoittaa välillistä julkista sektoria
Joukossa ovat mm autokatsastus tai kalastus-ja metsästysseurat
http://www.vm.fi/vm/fi/04_julkaisut_ja_asiakirjat/01_julkaisut/04_hallinnon_kehittaminen/8010_fi.pdf
Julkisen sektorin henkilöstö ei rajoitu vain valtion ja kuntien henkilöstöön.
Kun mukaan lasketaan ulkoistus ja välillinen hallinto niin todellisuudessa julkisella sektorilla on töissä yli miljoona ihmistä.
Mikä estää käyttämästä löysyyttä ja muita etuuksia ihan oikeasti pelkkään löysäillyyn, golfiin tai nettipokeriin?
Jos puolikas työpanos riittää vapauksien ylläpitoon eikä mikään saavutus näy palkkapussissa tai urakehityksessä, niin miksi nähdä vaivaa yhtään sen enempää? Kyllähän jo vanha kansa tiesi, että hullu paljon töitä tekee, viisas pääsee vähemällä.
Toisekseen palkitseminen kunnollisilla, tehokasta työntekoa edistävillä työoloilla kuulostaa tarkemmin ajatellen aika absurdilta — ikään kuin kannattaisi pitää enemmistön työnteko pakkotahtisena ikävänä raatamisena, jotta harvat ja valitut voidaan palkita erityisistä suorituksista. Luulisi, että enemmistön kurjien työolojen parantaminen parantaisi koko yhtiön tehokkuutta paljon enemmän kuin harvojen suosiminen.
Lisäksi tällainen palkiseminen vasta kateutta herättääkin työyhteisön sisällä…
“En ole koulutusvastainen, mutta minusta ihmisiä on myös turha ylikouluttaa. Ylikoulutus haittaa sekä perässävedettäviä että huippuja. Periaatteessa kaksiportainen tutkinto voisi helpottaa tätä ongelmaa, mutta käytännössä puolittaisen teoriakoulutuksen käynyt on vähemmän arvokas kuin kokonaisen käytännönläheisemmän koulutuksen käynyt.”
Hyvinhän nuo muut maat pärjäävät sillä, että valtaosa korkeakoulutetuista on suorittanut vain alemman korkeakoulutason.
Suomella on merkittävä historiallinen painolasti,kattavaa kielikoulutusta siavat vain ylemmän tutkinnon suorittaneet.
Kansakoulussa ei opetettu mitään kieliä, ei edes ruotsia. Ruotsin opetus tuli vasta 60-luvun lopulla , muut kielet vasta peruskoulun myötä.
Mutta aluksi ei peruskoulussakaan ollut tarjolla kuin alkeisopetusta.
Vasta 1990–2000-luvuilla kieliopetus on ollut kattavaa.
Tästä muodostui historiallinen painolasti, vain ylemmän korkeakoulututkinnon suorittanut on kielitaitoinen
Osmo,
kunnat vähensivät hetkellisesti työvoimaansa 1993 alkaen muutaman vuoden ajaksi.
Suurin selittävä tekijä lienee valtion toimintojen liikelaitostaminen ja yhtiöittäminen koska silloin niiden toiminta onkin luokiteltu yksityiseksi.
Parhaimmillaan valtion leivissä oli yli 200 000 jamppaa kun luku on budjettitaloudessa ehkä 80 000.
Eli tyytyväisimmät ja tuottavimmat asiantuntijat löytyvät yrityksistä, joissa pyörii paljon pakkolomia. Pakkolomahan on eräänlaista puolipalkallista lomaa.
Kovin moni ihminen ei kuitenkaan pidä pakkolomista.
Kyseisen henkilön avauksesta, vaikka varmaan oli järkeväkin, tuli mieleen täydellinen besserwisser-pässinpää. Niin ylimielisesti muotoiltua mielipidekirjoitusta en ole lukenut miesmuistiin.
Tietenkin se on tyypillinen esiintymismuoto kun vihreä parempi ihminen avaa suunsa. Kannattaisi kuitenkin vähän miettiä omaa ulosantia jos haluaa asioita läpi. Ei tarvitse ihmetellä jos poliittiset vastustajat nousevat täyteen siilipuolustukseen jos pelkkä esityksen muoto on puhdasta vi***ua.
Niin tyypillistä vihreää, niin tyypillistä vihreää. On paljon tärkeämpää olla parempi ihminen kuin että asiat etenevät, olipa kyseessä sitten kouluhallinnon parantaminen taikka ilmastonmuutoksen estäminen.
Eipä se niin hetkellistä ollut. Meikäläisen kotikunnan työväki väheni noin tuhannesta noin kahdeksaan sataan — ja on myös pysynyt sillä tasolla, vaikka terveydenhuoltoon, vanhustenhuoltoon ja ympäristöterveydenhuoltoon on palkattu lisää väkeä. Tilanne on samanlainen muissakin kunnissa, vaikka 90-luvun lama koettelikin meitä ankarammin.
Enkä usko, että valtion väen väheneminen on läheskään kokonaan selitettävissä yhtiöittämisellä (liikelaitokset eivät ole yksityistä sektoria eivätkä sellaisiksi muutu). Lukuja olisi hyvä nähdä!
Mitähän tämäkin on tarkoittavinaan?
Vapaa-ajan kalastuksen ja metsästyksen suhteen ei ole tapahtunut mitään tässä suhteessa eivätkä ne koskaan ole olleet julkista sektoria ja autokatsastus on nykyisin ihan oikeasti yksityisten yhtiöiden rahakas bisnes.
Onko nyt paremmin, siitä voidaan olla vähintään kahta mieltä.
Itse olen ainakin huomannut, että jos on löysää, ei saa sitä vähääkään mikä pitäisi tehdä, tehtyä ainakaan etuajassa vaan se tehdään ihan viimetingassa.
Projektihommissa jos aikataulu on löysä, löysät otetaan pois projektin alkupuolella ja lopussa on ihan yhtä kiire kuin tavanomaisessakin projektissa.
Älyrrömät hirmukiireen hommat ovat sitten ihan erikseen, mutta itse en allekirjoita löysyyden aiheuttamaa työn tehostumista. Ne kaikkein tehokkaimmat työtunnit tuntuvat ainakin itsellä osuvan melko satunnaisesti ihan mihin kohtaan tahansa työpäivää. Ts. jos työaikaa leikkaa 20%, niin tehokkuus tipahtaa melko lineaarisesti, joskus jopa enemmänkin kun aamulla saa aina vähän miettiä, mihin edellisenä päivän jäikään.
Julkisen sektorin henkilöstö 1975–2012 1000 henkeä
http://pxweb2.stat.fi/Dialog/Saveshow.asp
!975 370 1985 533 1990 585 1995 550 2000 579 2010 611
2012 611
Tosin toinen taulukko antaa luvuksi 2012 667000, mutta siitä taulukosta ei saa aikasarjaa kuin 2005 saakka
Niinpä — ja samaa logiikkaa noudattaen ei Helsinkikään tarvitse kaupunginjohtajaa, saati sitten monia.
Ja kun olet näin mainion periaatteen keksinyt, sitä tietysti pikapuoliin aletaan soveltaa myös yksityisellä sektorilla: kun Alahuhdan palkkaa ei voi alentaa, Sottunga Andelshandelin (tai mikä siellä lieneekään) dirikkaa odottaa roima korotus 😉
120 kuulostaa paljolta, meillä on 3, Oulu on vain 10 kertaa suurempi.
Kiintoisa kysymys on, mitä on heppu tehnyt asian eteen virassa ollessaan — esittänyt lisää väkeä?
Et näköjään ymmärtänyt välillisen julkisen sektorin käsitettä.
Autokatsastus on edelleen osa julkista hallintoa, suorittajana vain on yksityinen yritys
Raimo K,
julkinen saadaan yksityiseksi tilastoimalla luvut eri tavalla kuin aiemmin. Siinä ei tavallisen ihmisen määritelmillä ole mitään roolia.
Katso kunnallisen työmarkkinalaitoksen sivuilta luvut kuntien ja kuntayhtymien palveluksessa olevista. Väkimäärä on kasvanut vuodesta 1999 alkaen ellei jo aiemminkin.
Kunnatkin ovat ulkoistaneet ja yhtiöittäneet toimintojaan. Luultavasti ainakin energiatuotannon yhtiöittäminen on vähentänyt kunnan palveluksessa olevien nuppilukua.
Hei, ei ehkä ihan näin paljon tarvitse vääntää pilkkua siitä, mitä juuri oman työn kohdalla “löysyys” tarkoittaisi ja mitä itse kukin sillä just täsmälleen tarkoittaa. Jollekulle se tarkoittaa sitä, että projekti saadaan tehtyä ripeässä tahdissa mutta a) ilman ylitöitä jos vaikka sattuu olemaan lapsia tai b) ilman että joku tulee jatkuvasti keskeyttämään ja roikkumaan hihasta tai c) että kalenterissa on sen verran ilmaa, että tehtäviä voi tarvittaessa siirtää tai yksittäinen uusi tehtävä ei siirrä kalenterin muuta sisältöä viikolla eteenpäin. Esimerkiksi.
Löysyyden vastakohta kun on hallitsematonta työmäärää, keskeytyksiä, päätösten lykkäämistä ja ylipitkiä valmistautumattomia palavereja. Tai mikä nyt juuri sinun ydintyötäsi ja lopullisen päämäärän saavuttamista hidastaa.
Kai niin, kun katsastus on lailla säädetty pakolliseksi. Jos jokaisen ihmisen olisi rangaistuksen uhalla pidettävä ulkona punaista pipoa, niin punaisten pipojen myyminenkin olisi rahakasta bisnestä.
Eihän se nyt niin kovin vaikea ole ymmärtää, mutta kyllä katsastus on oikeasti siirtynyt yksityiselle sektorille eikä katsastusfirmojen väki ole julkisella sektorilla töissä eikä sitä pidä siihen myöskään laskea — enää nykyisin.
Niinpä, mutta punaisen pipon voisi ostaa usemmalla tavalla.
Kun katsastus yksityistettiin oli vain yksi firma ja hinnoittelu sen mukaista. Nyt on firmoja vaikka kuinka paljon, eiköhän hinnatkin ala laskea.
Tarkoittanet KT Kuntatyönantajien sivuja?
No, siellä todetaan, että “Kunta-alalla työskenteli 437 000 henkilöä lokakuussa 2012. Henkilöstömäärän arvioidaan vähenevän hitaasti” ja että viime vuonna henkilöstö väheni 4000.
Jos alkamisajankohta määritetään riittävän aikaiseksi, totta kai henkilöstön määrä on kasvanut — ja kyllähän moni haikailee aikaa, jolloin kunnassa oli yksi kunnanlääkäri ja hyvin pärjättiin.
Rahoituksen kiristäminen ei vain ole tähänkään mennessä toiminut. Säästöt valuvat aina suorittavalle portaalle, mikä huonontaa palveluja enemmän kuin säästää rahaa. Palvelujen kuristaminen tuottaa myös helposti säästöjä moninkertaisesti kalliimpia ongelmia myöhemmin.
Tulos hölmöstä säästämisestä on huonompaa palvelua tehottomammin tuotettuna. Rahoitus on liian tylppä ase tähän tehtävään.
Vähennä ihmeessä viikottaisia työpäiviä, työpäivien lyhentämisen sijaan. Säästyy työmatka-ajoissakin. 😉
Osaamista vaativissa töissä 5x8h viikkotyörytmi luo tehottomuutta. Ajatukset urautuvat ja tekeminen puuroutuu ja muuttuu tehottomaksi tuhertamiseksi (ja netissä roikkumiseksi), kun ei ole riittävästi aikaa välillä hengähtää ja katsoa asioita eri kantilta, pitää vaan saada tunnit täyteen.
Mikä estää nytkään jättämästä työtä tekemättä, kun kerran palkka juoksee?
Ajatus on korvata palkkaa paremmilla työoloilla ja mielekkäämmillä työtehtävillä. Koska tuottavuus paranee, voidaan työajoistakin joustaa. Tarkoitus ei siis ole, että työntekijä pomppii työnantajan pillin mukaan tiukalla hihnalla vaan että työntekijä saa löysää, kunhan kohtuullinen työsuorite vain tulee tehtyä.
Kuvailit kiristystä etkä löysäystä.
Catilina muistaakseni on hoitajana julkisessa terveydenhuollossa, tms. Saa korjata. Nytkään käsittääkseni sinne ei lääkäreitä tahdo saada töihin kuin keikkailemaan ylikorkeita korvauksia vastaan ja pääsyy ei suinkaan ole pienemmät peruspalkat vaan selvästi huonommat työolot. Hoitajatkaan eivät liene kauhean innostuneita.
Mukavaa, että edes jotakuta kiinnosti asiallisuus. Kiitos.
Jostain syystä poliittisissa piireissä tämä tahallisen tai tahattoman väärinymmärryksen taito tuntuu istuvan lujassa. Ja sitten ihmetellään, miksi mikään ei mene koskaan oikein ja miksi järkevät ihmiset karttavat politiikkaa kuin ruttoa.
Joko ei ymmärretä, koska ei haluta ymmärtää, tai sitten kauhalla ei vain voi ottaa, kun on lusikalla annettu. Koska kyse on selkeästi edellisestä, jälkimmäinen olkoon ristinne. Solvaisin teitä, jos olisitte riittävän älykkäitä huomataksenne.
Joko nyt on kiukuteltu tarpeeksi vai vieläkö jatketaan?
Erilaisten ostopalveluhimmelien purkaminen tilastoihin lienee aika lailla mahdotonta käytännössä. Yksi tapa julkisen sektorin koon määrittämiseen on katsoa sen käyttämää rahasummaa. Karkeasti tämän saanee ottamalla verotulot ja vähentämällä suorat korvamerkitsemättömät rahatuet ihmisille (esimerkkinä lapsilisä). Loppu on julkista sektoria.
Yksityistäminen tai erilaiset liikelaitosjärjestelyt voivat olla tai olla olematta järkeviä. Itse en kuitenkaan osaa julkisen sektorin koosta puhuttaessa nähdä eroa sillä, onko fysioterapeutti kunnan palveluksessa vai yrittäjänä, joka myy työtään kunnalle.
Ei tämäkään aukotonta vastausta anna, koska rajoitettuun käyttöön soveltuvat rahankaltaiset välineet ovat puolivälistä. Jos käyttäjä saa faktuaalisesti päättää vaikkapa palvelusetelin käytöstä, se on jo vähän niin kuin korvamerkitsemätöntä rahaa, jonka käyttö ei ole enää julkista sektoria. Jos taas palveluseteli annetaan tietyn tarpeen kattamiseksi, kyse on lähinnä julkisesta taloudesta.
Otin tuohon lääkärit koska se on tällä hetkellä selvin esimerkki. Mutta kyllä minä olen törmännyt downshiftaaviin nuorehkoihin kauppatieteilijöihin ja insinööreihinkin. Jo nykyisellä palkkatasolla. Ja edelleen on mahdollista, että havaintoni ovat harhaisia, mutta kyllä ajatus siitä, että palkkoja nostamalla saataisiin joko insinöörit tekemään enemmän töitä tai enemmän kelvollista insinööriainesta opiskelemaan, ei kyllä ole tästä maailmasta. Ratkaisut korkean tuottavuuden työn tarjontaongelmaan pitää löytää jostain aivan muualta kuin palkankorotuksista. Yrittämisen aloittaminen nyt ainakin pitäisi saada helpommaksi ja riskittömämmäksi.
Mikä se terävämpi ase on? Luottamusmiesjohto on käytännössä voimaton parantamaan johtamis- ja organisaatiokulttuuria ellei se ole syvässä kriisissä.
Valtion “holhoukseen” joutuneet kriisikunnat näyttävät saneerattuina tulevan toimeen huomattavan kevyellä organisaatiolla. Ei tarvita 120 ei-opettavaa ihmistä koulutoimen johtoon.
Yksi johtamisen keskeisiä salaisuuksia on, että organisaation kaikilla tasoilla pitää olla järkeviä ja tarpeellisia tehtäviä enemmän kuin on kapasiteettia. Muutoin ihmiset rupeavat keksimään kaikenlaista. Pahinta on, jos johtajilla on löysää, jolloin a) he rupeavat riitelemään keskenään b) kuormittamaan alaisiaan kaikenlaisilla näennäistehtävillä.
Kohtuuden nimessä ylikuorman tulee olla sitä suurempi, mitä korkeampi on titteli. Ylemmän johdon pitää itse osata löytää oleeliset asiat ja priorisoida ne.
Tuosta aikaisemmasta linkistä löytyy paperi, jossa tuota välillistä julkista sektoria on kartoitettu ja laskenta n itse asiassa kehittynyt niin, että tuo välillinen julkinne sektorikin lasketaan mukaan julkiseen sektoriin eli tuo laskennna muutos on tapahtunut sen jälkeen kun toiminta on yksityistetty.
Se näkyy myös julkisen sektorin osuudesta bkt:ssa.
Koko julkisen sektorin osuus bkt oli
1990 48,2 % 1995 61,5 % 2000 48,3%
2005 50,3% 2010 55,8%
Pelkkä kuntien ja valtion osuus
1990 36,3% 1995 41,2 % 2000 33 % 2005 34,4 %
2010 38 %
Kuten huomaat tuolla välillisellä julkisella sektorilla on suuri vaikutus miten suureki julkinne sektori kuvataan
Suomessa tehdään uskollisesti laskelma standardin mukaan, mikään muu ei laske välillistä julkista sektoria mukaan jullkiseen sektoriin.
Suomi halutaan esittää himoverottajana ja julkinen sektori hallitsevaksi
Ykistisen henkilöstö on tietysti yksityistä henkilöstöä, mutta se on vähän eriasia
Täsmälleen näin. Esimiehen tärkeimpiä tehtäviä on pitää porukan tavoitteet ja aikataulut selvinä, siis painetta, mutta toisaalta antaa tekijoille maksimaalinen määrä työrauhaa ja joustoa tavoitteiden saavuttamiseksi.
Suojella heitä kaikelta turhalta.
Sen yhden kunnanlääkärin aika ei ainakaan mennyt kaiken maailman IT-järjestelmien kanssa taistellessa. (No,voi siitä IT:stä olla jotain hyötyä lääkärillekin.)
Mikä ihme siinä on, että huonosti, siis käyttäjäystävällisyys laiminlyöden, suunniteltu tietotekniikka syö maassamme hillittömän määrän resursseja? Tämä ei ole vain lääkäreiden ongelma, vaan ilmiöstä kärsitään alalla kuin alalla.
Asiantuntijoiden aikaa palaa huonon IT-ohjelmistojen takia vääriin asioihin ja todella paljon. Tätähän eivät taas mm. kaikenlaisia raportointivelvoitteita asiantuntijoille norsunluutorneissaan rustailevat ja muut byrokraatit edes voine ymmärtää.
IT tarjoaa, ainakin periaatteessa erinomaiset mahdollisuudet parantaa toimintoja ja niiden tehokkuutta, mutta käytännön toteutuksen kokonaisuus ja sen järkevyys, esim. toimintojen tehokkuuden kannalta, ei jostain syystä tunnu olevan kenelläkään hallinnassa.
Ihan validi pointti sinänsä, mutta ei muuta sitä tosiasiaa että kun yksityisen sektorin työssäkävijöiden määrä on pysynyt samana tai hieman laskenyt, niin julkisen sektorin työssäkävijöiden määrä on noussut melkein puolella vuodesta 1980. Sehän tarkoittaa mutkat suoristaen sitä, että yksityisen sektorin verotusta ja veroluonteisia maksuja on pitänyt nostaa noin 50% noista ajoista.
Lienee selvää että tuollaisilla veronkorotuksilla on omat seurauksensa.
http://tinyurl.com/ppgytxk
Toki, mutta ei sinne mitään metsästysseuroja mukaan lasketa. Mutta entä esim. Helsinki Energia ja vastaavat? Enpä ole löytänyt kuntien yhtiöiden lukua mistään.
Onhan niitä keinoja.
Yksi niistä olisi tehdä korkeakoulutus maksulliseksi. Jos valmistuneella on 50…100 k€:n opintovelat niskassaan, se kummasti lisää työntekohaluja ainakin alkuvuosina. Monella 60…70-luvuilla valmistuneista oli tällaiset velat niskassaan, eikä siinä tilanteessa ollut tietoa, että inflaatio hoitaa osan niiden reaaliarvosta.
Toinen ja yhtä suosittu keino on tuoda korkeasti koulutettua väkeä ulkomailta. Intiasta saataisiin väkeä, ehkä myös Venäjältä.
Tuottavinta tietenkin olisi parantaa esimiestyötä ja organisointia kautta linjan, mutta sekin on helpommin sanottu kuin tehty. Kannattaisi kuitenkin yrittää.
Hyvin on mutkat suoristettu, mutta tosiasiassa kuntien yhtiöt tulouttavat rahaa omistajalleen, mikä merkitsee alhaisempaa verotusta.
Ei nyt heti kannata vetää pussillista herneitä nenään vaikka muut eivät heti suoraan ymmärräkään erehtymättömiä näkemyksiäsi ja äärettömän älykkäitä argumenttejasi.
Tosin voisi ehkä hetken pohtia ennen oman ylivertaisuuden toitottamista, että tällaisillakin aivokääpiöillä, jotka olivat jonon perillä kun älliä jaettiin, saattaisi olla asiasta jopa ihan omakohtaisia kokemuksia.
Onhan se nimittäin ihan kiva, että saa käytännössä mennä ja tulla miten itseä huvittaa, tehdä etätöitä ilman mitään valvontaa ja päättää itse mitä tekee missäkin järjestyksessä. On myös totta, että uusia ideoita syntyy näin työskennellessä varsin tehokkaasti.
Kokonaistehokkuudesta on vähän vaikea mennä sanomaan omalta kohdalta, kun vertailukohtia ei oikein ole — mutta se on ainakin varmaa, että jos nämä edut vietäisiin pois, reaktioni olisivat hyvin negatiivisia ja tehokkuus putoaisi taatusti lähelle nollaa.
Yleisesti vapauden kääntöpuolena on merkittävästi kasvanut riski jatkuvasta stressistä ja loppuunpalamisesta (been there, done that) — jos (ja kun) esimiehet eivät tajua seurata tavoitteiden järkevyyttä tai jos päämäärät on asetettu liian epämääräisesti, niin oma kunnianhimo, älyllinen uteliaisuus, täydellisyyden tavoittelu yms. tekee aika pian tepposet.
Lopulta, kun vapauksiin on tottunut ja on oppinut rajoittamaan oman intonsa kestäviin rajoihin (varmuusmarginaalin kera), vapaudet lakaavat olemasta motivoiva tekijä. Helposti ajautuu optimoimaan asioita pelkästään oman etunsa kannalta ja antamaan työnantajalle vain sen mikä on juuri ja juuri riittävä vapauksien ylläpitämiseksi.
Joten vaikka suuresti viisaan anonyymin ehdottama hyvillä työoloilla palkitseminen voi tuoda ainakin hetkellisiä parannuksia motivaation ja nostaa työn tuottavuutta, niin ei se pidemmän päälle pysty korvaamaan muita motivointitapoja — kuten vaikka sitä perinteistä riihikuivaa rahaan.
Ai, niin siitä kysymyksestä — joo, kyllä tosiaan etätyöpäivät kuluvat 3/4 vuodesta golf-kentällä…
Eihän kukaan kai väitä, että pelkkä palkkojen nosto ratkaisisi tuottavuus- ja motivointiongelmat. Totta kai monissa paikoissa tarvittaisiin täydellistä remonttia organisaation toimitatapoihin ja johtamiseen.
On kuitenkin aivan perusteetonta väittää, etteikö rahalla voisi motivoida (kunhan vain esim. palkankorotus näkyy todellisessa ostovoimassa eikä katoa suoraan valtion kitaan).
En tiedä, mutta ehkäpä kannattaisi tutkailla johtamista ja sen epäonnistumista. Annettaessa vähemmän rahaa johtajalle, joka ei muutenkaan ymmärrä mistä kenkä puristaa, tämä leikkaa väärästä paikasta. Ja vaikka ymmärtäisikin vian, hän ei taatusti leikkaa itseltään tai itseään pois. Kukkaronnyörejä pitelee väärä taho, jotta rahoituksen kiristäminen voisi edes teoriassa toimia.
Tietynlaisilla pomoilla on paha tapa edes miettiä koskemista turhaan hallintoon vasta siinä vaiheessa, kun kaikki suorittava työ ja hyödyllinen hallinto on jo budjettipaineissa hävitetty. Jos nyt lapsi kuitenkin lähtee mukana, pesuvedestä pääsisi eroon helpomminkin. Toisaalta lapsi ei lähde mukana, kunhan pesuvettä saadaan poistamaan joku, joka sen hallitsee.
En nyt siis tosiaankaan sano, että pitäisi joukutella osaajia korkeammalla palkalla. Pikemminkin johtopaikoille pitäisi saada semmoisia, joita kiinnostaa koko organisaation tarkoitus. Näitä ihmisiä löytyy ainakin organisaation alapäästä.
Väärät toimittajat, huonot sopimukset, asiantuntemattomat tilaajat (sekä vaatimusten että tilausten osalta), kokonaissuunnittelun puute, joka menee sekin osaksi osaamattomuuden piikkiin.
Paljon paranisi jo sillä, että hovitoimittajien tilalle valittaisiin pienempiä toimijoita. Näillä ei ole varaa toimittaa huonoa tuotetta, koska uudesta sopimuksesta ei ole takeita, joten sopimusten sisältö paranisi esim. lähdekoodin toimittamisen osalta ja tilaajat saisivat samalla samasta syystä ilmaista koulutusta paremman palvelun kautta.
Kenties kannattaisi valita pienempiä firmoja konsulteiksi suunnittelemaan järjestelmiä ennen tilausta siten, ettei samoja konsultteja päästettäisi osallistumaan tarjouskilpailuun..?
Kuten vaikkapa selvä nousu YK:n inhimillisen kehityksen indeksissä? Tuossakin raportissa on monenlaisia lukuja, joista jokainen voi varmaan poimia monenlaista omaan ideologiaan sopivaa. Mutta vaikea siitä ainakaan minun on nähdä niitä katastrofeja joita täällä maalaillaan.
No niin. Alkaahan sieltä tulla edes jotain asiaa sisältäviä kommentteja, kun vähän potkii. Tarpeeton vittuilu tietysti vieläkin jatkuu, mutta se lienee pysyvä luonnevika, joten sen voinee jättää huomiotta näin asialliseen keskusteluun pyrittäessä.
Ehkäpä tämä kertoo enemmän juuri sinusta kuin ihmisistä yleensä.
Tämäkö tekee sinusta sitä kognitiivistä eliittiä, josta oli puhe? Tunnut olevan sitä mieltä, ettei näin ole, jolloin omat kokemuksesi eivät liity puheena olevaan asiaan millään tavoin.
Haluatko oikeasti keskustella vai yrittää vaikuttaa siltä oikealta nerolta wannabe-anonyymi-neron sijaan?
(Kun edelleen ei ollut kyse siitä, että saa tulla ja mennä “miten huvittaa” vaan että tarjotaan sen verran joustoa kuin työtehtävässä pystytään ja on järkevää, vaikkapa että töihin voi tulla klo 7–9 välisenä aikana työntekijän rehellisyyteen ja motivaatioon luottaen.)
Melkein alettiin pääsemään asiaan.
Kerroin vain niin kuin asiat ovat. Tietysti voi olla hankala uskoa moiseen, jos tällaista ei ole ikinä itse päässyt näkemään tai kokemaan.
Toki voi vakuutella itselleen, että satuilen omiani ja että reaalimaailmassa ihmiset ovat ikionnellisia koko työuransa loppuun asti, jos voivat tulla töihin 7–9 välillä tarkan klo 8.00 sijaan.
On aika inhimillistä, että johtaja harvoin leikkaa itseään pois — vaikkei sekään ihan ennenkuulumatonta ole. Varsinkin ylimmässä johdossa johtajan pitää itsekin ymmärtää, milloin hän on enemmän haitaksi kuin hyödyksi organisaatiolle. Mutta yleensä tuota varten on se pomon pomo tekemässä leikkauksia. Ja jos hän osaa hommansa, hän huolehtii oman tiiminsä toimivuudesta ja tekee tarvittavat toimenpiteet.
Noin yleensä tuntuu käyvän niin, että jos organisaatio on edes kohtuullisen terve, ne kokonaisnäkemystä omaavat henkilöt kuplivat sieltä organisaation alaportailta ylemmäs. Juuri ne, jotka osaavat mieltää itsensä osaksi isompaa kokonaisuutta, hahmottavat sen isomman kokonaisuuden toiminnan ja ovat valmiita uhraamaan omaa henkilökohtaista mukavuuttaan vastuunkannon vuoksi. Jos sen lisäksi omaa riittävät perusvalmiudet esimerkiksi komminikaation saralla, yleensä portaat ylöspäin löytyvät.
Johtamisessa ja esimiestehtävissä on kuitenkin se haaste, että halut johtajaksi ja kyvyt hommaan eivät mitenkään erityisen välttämättä kohtaa toisiaan. Johtajan työ voi näyttää ulkopuolelta katsottuna kovin yksinkertaiselta ja suoraviivaiselta, mutta nykyisissä organisaatioissa sellaisista johtajista halutaan eroon, joiden homma on kovin helppoa. (Tämä tosin ei välttämättä koske esimerkiksi julkisia eläkevakuutusyhtiöitä ym. poliitikkojen suojatyöpaikkoja.)
Lisäksi olisin vähän varovainen siinä kohdassa, jossa puhutaan organisaation tarkoituksesta. Se on harvoin mikään keskustelukysymys, ja vastaus annetaan valmiina ylhäältä johdollekin. Tämän tarkoituksen sisäistämisen lisäksi johtajan pitää ymmärtää organisaation toiminnan dynamiikka.
Onko jossain asiantuntijatehtäviä, joissa ei ole liukuva työaika? Tietämäni poikkeukset ovat sellaisia, joissa työ itsessään vaatii täsmällistä aikatauluttamista (vaikkapa leikkaustiimin on hyvä olla paikalla sovittuun aikaan sovitussa paikassa).
Paremmilla työoloilla palkitseminen tuntuu jotenkin työleirin pistejärjestelmältä. Eiköhän lähtökohdan pitäisi kuitenkin olla se, että työntekijään luotetaan ja työolot yritetään tehdä niin hyviksi kuin suinkin. Harva firma pyrkii tekemään huonoja työoloja.
Vähän vaikuttaa, että olet yliopistossa tms. töissä.
Jos olet noin hyvä, mihin itse asiassa uskon, tervetuloa yritysmaailmaan, jossa voit panna itsesi likoon mielekkäiden tehtävien kanssa. Valitse vain yritys ja esimies huolellisesti.
Ei tietenkään tämä sinua motivoi, kun se sinulla jo on. Ihmisiä motivoi se, mitä ei ole.
Jos olet todella hyvä, saat pitää vapautesi myös yksityisellä puolella ja saada kahisevaa. Riskinä on, että potkut saattavat tulla alta aikayksikön.
Lähes yhtä perusteetona kuin väittää, että rahaa voisi käyttää motivaattorina missä tahansa olosuhteissa. Aiheesta viihdyttävästi popularisoitu video:
http://www.youtube.com/watch?v=u6XAPnuFjJc
No, ei kait tässä vänkkäämisessä pääpointtina ollut se kenellä on isoimmat kassit vaan se, että joukko “ei motivoidu (enää) (lisä)vapauksista” on ei-tyhjä.
Onhan sitä näitä mahdollisuuksia tullut haisteltua, mutta oman ydinekspertiisin alalla käytännössä kaikki työpaikat tuppaavat olemaan parissa isohkossa firmassa, jotka pyrkivät olemaan käytännöiltään melkeinpä amerikkalaisten yritysten karrikatyyrejä. Eli, jos lähtee vaikkapa siitä, ettei halua työskennellä avokonttoreissa eikä käyttää mitään intialaisen halpafirman ylläpitämää vakioitua windows-konetta, niin vaihtoehdot alkavat aika pian lähestyä rajatta epsilonia.
…ehkäpä tässä pitäisi ruveta virittelemään parempia kontaktiverkostoja jonnekin startupien maailmaan?
Niin, tämähän se pointti juuri nimenomaan on.
Vapauksilla palkitseminen on vielä siitä ongelmallista, ettei niitä voi rajattomasti lisätä — itseasiassa, jos tuloksia halutaan, niin raja voi tulla aika äkkiäkin vastaan.
Rahaa voi sen sijaan aina syytää lisää — itseasiassa laskeskelin juuri, että minulle voisi antaa esim. vaikka 3–4% meriittikorotuksen (tupojen päälle siis) joka toinen vuosi koko lopputyöuran ajan eikä tällöinkään oltaisi kansainvälisesti katsottuna mitenkään kummoisissa summissa. Vaikka näin mitään miljoonia ei olisikaan tulossa, niin lupaisin kyllä moisessa tilanteessa olevani kovastikin tyytyväinen ainakin seuraavan vuosikymmenen (voisi ostaa taas vaikka mitä hienoa luksusta…)
Juuri pointtini. Esim. Kelassa johtajien ja koko hallinnon pitää ymmärtää, että toiminnalla on tarkoitus ja mikä se on. Ei voi miettiä ainoastaan omaa työtä, byrokratiaa ja budjetissa pysymistä. Suorittavalla tasolla tämä ymmärretään siellä väkisinkin, koska sitä ei pääse pakoon.
Liikkeenjohdossahan asia on hallinnon ja johdon osalta yksinkertainen, kun voi katsoa yhtä lukua — tulosta. Tavallaan ei voi kovin väärin tehdä, jos sen mukaan toimii, vaikka on osaoptimointi ja hölmö säästäminen sielläkin tuhoisaa. Kuitenkin toiminnan lopullinen tavoite harvemmin pääsee unohtumaan.
Niin, ja kun korkeampaan palkkaan on tottunut, sekään ei enää motivoi.
Jos pitää koko ajan saada lisää motivaation pitämiseksi riittävän korkealla, ongelma ei ole palkkauksessakaan vaan väärässä työpaikassa. Tällöin on järkevämpää, että kyseistä työtä tekee joku toinen, jolla motivaatiota riittää.
Puhuin kuitenkin alunperin löysyydestä ja etuuksista. Vapaus ei välttämättä ole löysyyttä ja etuuksia voi olla vaikka (jaettu) sihteeri tai avustaja, joka voi hoitaa henkilökohtaisiakin asioita. Yllättävän pienetkin asiat voivat vastata suurta palkanlisää, koska henkilökohtainen hyvinvointi paranee ja stressitaso laskee.
Palkan palkitsevuudessakin tulee raja aika äkkiä vastaan. Sen vuoksihan tuloerot karkaavat: yritetään palkita tavoilla, jotka eivät palkitse, ja kompensoidaan tätä tarjoamalla yhä enemmän.
.. mutta oli vahva luottamus että tutkintotodistus takasi käytännössä varman vakituisen työpaikan jostain.
Itse asiassa ei se opiskeluaikana siltä näyttänyt. Yliopistoja nousi joka niemeen notkoon ja saarelmaan, ja esim. STS voivotteli 60-luvulla, ettei teille maakuntayliopistojen DI-ressukoille teollisuudesta töitä löydy, mutta ainahan voi tähdätä virkamieheksi tai matematiikan opettajaksi.
Toteuma oli ennusteita parempi. Olisikohan työn tarjonta lisännyt sen kysyntää?
Korkeitakin lukukausimaksuja voi aina kompensoida runsailla stipendeillä ja armeliailla valtiontakauksilla.