Se alkaa taas, Virastokin näyttää viettäneen joululomaa, koska lista on kovin keponen.
SOTE-asema Kalasatamaan
Kalasataman keskuksen viereen on tarkoitus tehdä 19 000 kerrosneliön suuruinen Sosiaali- ja terveysasema. Kaavallisesti tässä ei ole ihmeitä. Valtuutettuna minua kiinnostaisi tietää, millaiseen sote-asemaverkostoon mitoitus perustuu. Puhetta on ollut terveysasemien huomattavasta keskittämisestä, jotta niiden palvelutasoa voitaisiin nostaa.
Kalasataman palvelujen osalta tilanne on vähän surullinen, koska jättimäistä keskusta ei ole saatu käynnistetyksi rahoitusvaikeuksia takia. Tällaisia seurauksia on sillä, että pankkien vakavaraisuus määräyksiä nostetaan.
Teknistaloudellisen suunnittelun ja tutkimuksen puitesopimus
Tässä on mielenkiintoista lähinnä uusi innovaatio, jolla pienten hankkeiden kilpailutukseen haaskautuvaa rahaa ja aikaa yritetään säästää.
Rakennuskieltoja
Kirkkohallituksen tilat Katajanokalla, Olympiakylän ja Käärmetalon alueet pannaan rakennuskieltoon suojelukaavojen valmistumista odottamaan. Toivottavasti tämä ei tarkoita, että talot seisovat tyhjillään odottelemassa kaavoittajan kiireitä.
Mikäs siinä muuten, mutta jos pitäisi valita kartalta piste, jonne pääsee itäisestä kantakaupungista keskimäärin parhaiten, niin ihan ensimmäisenä ei tulisi mieleen Kalasatama. Se on vaan pikkasen syrjässä, rannassa olevat paikat usein ovat, ilmeisistä syistä.
Eikö sitä tilaa nyt löytyisi esimerkiksi Kansan talosta Kurvista?
Tänään uutisoitiin Hesarissa, että Töölönlahden puisto saattaa jäädä haaveeksi. Sen sijaan lasiset toimistokolossit paikalle saatiin. Kiitos ainoan avoimen suomalaisen näkymämme tuhoamisesta.
Palvelujen keskittäminen, nostaa vähäiset niskakarvani pystyyn. Se on Suomeksi palvelujen heikentämistä ja viemällä heikosti toimeentulevien ja vanhusten vaikeasti saatavina oleviksi keskuksiksi, jossa jonotusajat ovat jopa terveillekin henkilöille kohtuuttomat, saati sitten sairaitten ja liikuntarajoitteisten kulkemisen vaikeuttaminen. Oli Suomi muinoin, jossa vähemmilläkin rahoilla taattiin kansalaisille tässä tasa-arvoinen kohtelu. Mutta se aikahan on jo pian historiankirjoista luettavaa?
Kun SOTE yms. puuhasteluja tehdään, kannattaa kysäistä miten suunniteltu kolossi istuu palvelurakenteeseen kun Helsinki on pilkottu alle 40 000 asukkaan kaupungeiksi? 😉 Nykymenolle ei ole maksajaa tulevaisuudessa!
Voitaisiinko ajatella toisin? Tuo on seurausta siitä, että kaavoitetaan tolkuttoman suuria yksiköitä. Liiketilat olisi voitu rakentaa pienemmissä erissä, jolloin pienempi pääoma olisi piisannut ja riskit olisivat pienempiä.
Ihan ainoa suomalainen avoin näkymä oli ja meni Töölönlahdella? Luulin olevani suomalainen ja kotoisin Pohjanmaalta, missä on joskus havaittu avoimia paikkoja, mutta se oli vissiin väärin luultu.
Onneksi saadaan viimeinkin vähän järkeä tähän touhuun. Mikä olikaan sen hauskempaa kun nilkka oli nyrjähtänyt. Ensin klenkkaa terveyskeskukseen. Lääkäri antaa lähetteen röntgeniin. Röntgen jossain toisella puolella kaupunkia, eikun klenkkaa sinne. Otetaan kuvat. Sitten kello onkin jo niin paljon että pitää lähteä kolmanteen paikkaan missä sitten joku voi analysoida ne kuvat ja päättää jatkotoimenpiteistä. Olishan se ihan kummallista jos kaikki onnistuisi saman katon alla kun kaikki on niitten lähipalvelujen puolella ja kivittää mitään keskitettyjä ratkaisuja ehdottavat.
Minua harmittaa enemmän noiden pytinkien lähiömäinen fiilis kuin se että paikalle rakennettiin. Bulkkiarkkitehtuurin rakentamisen noin arvokkaalle paikalle tulisi olla kiellettyä.
Se on siis ihan ok, että syrjäseudun mummolla terveyskeskukseen on tunnin taksimatka. Se ei ole ok, että Kallion mummo joutuu menemään Kalasatamaan? Tässä kohdassa tunnen syvää sympatiaa niitä kohtaan, joiden mielestä helsinkiläiset ovat hemmoteltuja…
Omat kokemukseni isommista ja pienemmistä terveydenhuollon yksiköistä ovat sensuuntaisia, että isommissa homma toimii yleisesti kuitenkin paremmin. Jonot voivat tehdä asioista hitaita, mutta resurssit ovat käytössä. Toisaalta kokemuksen takana voi olla myös se, että Suomessa perusterveydenhuolto ei toimi, erikoissairaanhoito toimii.
Tässä voisi tehdä vähän myös analyysiä käyttäjistä. Jos käynti on luonteeltaan terveydenhoitajatasoinen, niin sitä varten olisi helppo perustaa vaikka joka kaupunginosaan terveystupa jossa tehdään perusmittaukset, saa sympatiaa ja ohjataan tarvittaessa tarkempaan syyniin tai hoitoon. Tai jos jollain alueella on erityisiä sosiaalisia ongelmia, sinne kannattaa joka tapauksessa suunnata resursseja vaikka sitten baarin takahuoneeseen.
Terveyskeskuksen etäisyydellä kaupunkialueella on lopulta aika vähän väliä. Jos kunto kestää kävellä puoli kilometriä oman kaupunginosan terkkarille, samalla kävelyllä ja julkisilla pääsee keskeiselle paikalle tehtyyn isoon terkkariin. Jos kunto ei kestä kävellä, taksimatkan hinnassa ei ole isoa eroa, on se sitten 0,5 km vai 5 km.
Olennaisinta on se, että ne vähät resurssit saadaan tehokkaaseen käyttöön. Jos se onnistuu paremmin isommilla yksiköillä, niin niitä sitten.
Pahin riski on se, että ne kaupungin kehittäjien kiusaksi kuitenkin suojellaan 50 vuoden kuluttua aikakautensa uniikkeina edustajina ja osana kansallisesti tärkeää miljöötä…
Särkeväthän nuo silmää, mutta kyyninen mieleni pitää sitä aika leimallisena kaupungille. Kaupunkiin voi rakentaa jonkin hienon yksittäiskohteen uhraamalla tehokkuutta, mutta yleinen rakentamisen muoto on suora särmiö. Mieluummin sitten lasisärmiö kuin betonisärmiö.
Tuleeko mieleen montakin kaunista nykyaikaista kaupunkia?
Enemmän huolestuttaa se, onko ratkaisu tehokkuudeltaan oikea. Sitä on vaikea arvioida nyt, vasta tulevaisuus näyttää.
Puiston osalta on jännä nähdä, mitä sille tapahtuu. Kaisaniemen puisto ei ole mikään hehkeä kaupunkilaisten olohuone, joten tässäkin on eväitä sekä onnistumiseen että epäonnistumiseen. Ilman rahaa ei ainakaan onnistumista saada. (Veikkaus: nyt tehdään “väliaikainen” ratkaisu mahdollisimman halvalla. Noin vuonna 2040 tuonne rakennetaan sen aikakauden paremman luokan bulkkikoppeja asukkaille ja liike-elämälle, koska puisto on jäänyt rempalleen.)
Äkkiä kevyesti rakennettu puisto jonne kansalaiset pääsee piknikille ja yleisövessa.
Eikö siihen palaneeseen makasiiniin saisi jotakin kesävedellä toimivia vessoja kohtuu helposti.
Hyvä että rahat ei riitä sellaisiin virityksiin jossa nurmikolle ei saa astua.
No ei kirjoittaja varmaan sitä tarkoittanut, mutta väärin on aina hauska ymmärtää.
Sitä ihmettelen, että Töölönlahden lähiötaloillekin löytyy puolustelijoita. Luulin että niiden valkoinen rivistö ei voi olla ylepyden aihe kenellekään.
On meitä moneen junaan.
Ei ne niin pahoja ole, ihan huolellista suunnittelua ja pari hauskaa juttua. Eivät ne silmää särje. Mutta aika suljetuiksi taitavat jäädä kivijalkakerrokset, joihin suunniteltiin jotain “kaupunkielämää”. UPM:n company town keskellä kaupunkia. Kauniimpaa oli, kun paikalla oli vain avoin näkymä kaupungin itäpuolelta länteen, Töölöstä Kallioon ja toisinpäin. Suomi on tällaista aukeaa näkymää, miksei kaupungissa voisi olla sellaista myös.
Ehkä eniten harmittaa miten kaupunkia on viety sen vanhan kaupunkisuunnittelupatun toimesta, pelottelemalla UPM:n ja muiden mulgeroiden vaihtavan pääkonttorikuntaa rakennettiin näin keskeinen ulkoilupaikka umpeen. Tämä oli ainoa avoin paikka sen Pohjanmaan ulkopuolella (heh heh, Mikko H).
raunolle: Ei rahat riitä yhtään mihinkään virityksiin. Koko homma oli vedätystä, jolla patut myivät kaupunkitilamme pois.