Joskus vuosia sitten television vaalikeskustelussa minulta kysyttiin, mitä pitäisi tehdä sille, että pienissä ja syrjäisissä terveyskeskuksissa ei ole varaa pitää röntgeniä ja matkat ovat pitkät. Sanoin, että ainahan niissä voisi olla se laite, koska se ei paljon maksa vaan henkilökunta maksaa. Suurin osa kuvauksista on niin yksinkertaisia, että se osataan tehdä paikanpäällä. Kuva voidaan lähettää lankaa pitkin muualle analysoitavaksi.
Seuraavana aamuna sähköpostissani oli noin viisikymmentä vihaista viestiä röntgenhoitajilta. He halusivat kertoa että ehdotukseni on lainvastainen. Mainittu työ on lailla määrätty heidän yksinoikeudekseen. Yhdessäkään viestissä ei väitetty, että asiaan liittyisi mitään riskiä potilasturvallisuuden tai työturvallisuuden suhteen.
Terveydenhuollossa on paljon rajoituksia sille, mitä milläkin koulutustaustalla saa tehdä. Periaatteessa niitä perustellaan potilasturvallisuudella, mutta aika usein tarkoituksena on vain suojella kunkin joukon oikeutta tiettyyn työhön. Suosikkimääräykseni on Tehyn eräässä keskussairaalassa aikanaan läpi saama määräys, joka kielsi perushoitajia jakamasta potilaille lääkkeitä päivisin, mutta salli sen öisin. Joskus 1980-luvulla Ylestä tuli aina yksinkertaisiinkin haastatteluihin suuri kuvausryhmä, koska esimerkiksi äänitarkkailija ei saanut mitata valotusta. Rahahanojen tiukentuminen lopetti tämän järjettömyyden.
Ei terveydenhuollossakaan ole enää varaa haaskaaviin ammattikuntarajoihin. Tähän viitataan myös hallituksen rakennepoliittisessa ohjelmassa. Koulutettujen tulisi keskittyä töihin, joissa koulutusta todella tarvitaan, ja jättää helpommat tehtävät vähemmän koulutetuille. Jos minä saan viedä vanhan äitini kävelylle ilman mitään koulutusta, ei ammattiauttajaltakaan pitäisi siihen tehtävään kovin monen vuoden koulutusta vaatia. Jos silmälääkärini voi jatkaa diabeteslääkkeitteni reseptiä, pitäisi diabeteshoitajanikin voida.
Määräyksiämme säätelee liikaa pelko siitä, että joku tekee osaamattomuuttaan hoitovirheen ja aivan liian vähän pelko, että joku jää kokonaan hoitamatta, koska niitä, joilla on oikeus hoitaa, on liian vähän – ja liikaa kuvitelma, että muodollinen pätevyys estää virheet. Tehtäväkohtaiset pätevyysvaatimukset pitää perata ennakkoluulottomasti.
Toisaalta potilasturvallisuuden osalta tarvittaisiin joskus ankarampiakin määräyksiä. Liikennelentäjä ei saa lentää vanhan koulutuksen perusteella uusia konetyyppejä, vaan jokaista konetyyppiä kohden on suoritettava erillinen ajokortti. Lääkärin moraalinen velvollisuus on seurata lääketieteen kehitystä, mutta juridista velvoitetta siihen ei ole. Joillakin lääketieteen aloilla vaaditaan erikoislääkärin tutkinto, mutta se taas on portaana liian suuri.
Aikanaan peruspalveluministerinä yritin edistää tällaista ajokorttivaatimusta myös joihinkin uusiin hoitomuotoihin, joista silloin esillä oli erityisesti opiaattikorvaushoito. Päihdelääkärin tutkintokaan ei taannut sen osaamista ja toisaalta aloitettua hoitoa voisi jatkaa yleislääkärikin, kunhan hän olisi päivittänyt tietonsa asiasta.
Lääkärikunta on käynnistänyt kiitettävästi täydennyskoulutukseen liittyvää itsesäätelyä. Itsesäätely on paljon varanomaissäätelyä parempi vaihtoehto, koska pykäliksi kirjoitettu säätely tuo aina mukanaan omat jäykkyytensä ja liiallisuutensa ja on aina vähän jäljellä kehityksestä. Itsesäätely ei kuitenkaan toimi ilman mitään velvoittavuutta. Joko kollegat vahtivat tai viranomaiset vahtivat.
Julkisuus on myös hyvä toiminnan vahti. Yritin päästä taitoni.fi -sivustolle, mutta en päässyt.
===
(Kirjoitus on julkaistu kolumnina Lääkärilehdessä)
Tehtäväkohtaisten rajoitusten tarkoitus on kyllä suojella myös työntekijää. Niin kauan kuin esim. virheellisen lääkkeen antamisesta johtuneesta haittatilanteesta vastaa oikeudessa ensi sijaisesti henkilö, joka vie lääkkeen potilaalle (ei siis reseptin kirjoittanut lääkäri, ei osastonhoitaja, ei lääkkeen dosettiin valmiiksi annostellut lääkevastaava) pidän ongelmallisena sitä, että vaikkapa perushoitajat laitettaisiin rutiininomaisesti jakamaan lääkkeitä — ihan heidän oman oikeusturvansa takia.
Opetusalalla on myös suuria ongelmia turhien pätevyysvaatimusten suhteen. Esimerkkinä voisin mainita hiusalan, jossa opettajalta vaaditaan ensin hiusalan 3‑vuotinen ammattitutkinto, sen jälkeen 3‑vuotinen estenomin ammattikorkeatutkinto ja siihen päälle vielä yli vuoden pedagogiset opinnot yliopistolla ja joitain vuosia työkokemusta hiusalalta. Vasta nämä vaatimukset täytettyään henkilö voidaan palkata hiusalalle opettajaksi “pätevänä”, vaikka todellisuudessa esim. koko estenomin tutkinnolla on hyvin vähän tekemistä hiusalan opettajuuden kanssa. Kääntöpuolena on vielä sellainen järjettömyys, että epäpätevää opettajaa ( enemmistö kaikista alan opettajista) ei saa lain mukaan palkata vakituisella/toistaiseksi voimassa olevalla sopimuksella, vaan epäpäteviä on mahdollista palkata ainoastaan määräaikaisiin pätkiin. Lainsäädäntö ja määräykset siis ruokkivat tässä pätkätyöläisyyttä täysin turhaan ja perusteettomasti myös työnantajan näkökulmasta. Pätkätyöllistämispakon lisäksi työnantaja on käytännössä velvoitettu potkaisemaan esim. 5 vuotta määräaikaisena työskennelleen ansioituneen opettajan pellolle, jos paikkaa sattuu hakemaan yksikin formaalin pätevyyden omaava opettaja, vaikka tämä muuten vaikuttaisi kuinka huonosti soveltuvalta kyseiseen tehtävään.
Esimerkki sattuu nyt olemaan hiusalalta, mutta vastaava pätee käsittääkseni monien muidenkin alojen opettajiin.
tuttu juttu, jokainen organisaatio vanhetessaan kerää kaikenlaista järjetöntä roskaa ja sen vuoksi organisaatioita joudutaan tuulettamaan .
Kysymys on taas kerran johtamisesta, eli johtokin muuttuu sokeaksi oman toiminnan epäkohtiin ja hyväksyy järjettömiksi muuttuneet toimintatavat.
Asiantuntijat ovat pahimpia toiminnan miinnoajia ja johdon pitäisi suhtautua erittäin kriittisesti asiantuntijoiden toimintaan, useimmiten he ovat niitä pahimpia jarruja
Aikoinaan päivystin mielisairaalaa, josta oli matkaa 300m somaattiseen keskussairaalaan. Labroja sai vain arkiaamuisin. Päivysaikoina ei saanut, vaikka olisi tarvinnut. Hain sitten kerran putket ja neulat mäeltä, otin näytteet itse, ja itse vein ne analysoitaviksi. Labrahoitajat riemastuivat, kun olin mennyt heidän hommiaan tekemään. Sittemmin käytännöksi muodostui, että päivystysaikaan hoitaja tuli mäeltä, muutaman tunnin sisään, mäeltä kolmensadan metrin päästä, ja taksilla tietysti…
Olen myös päivystänyt terveyskeskusta, jossa oli oma rtg. Perushoitajan kanssa otimme yksinkertaimpia rtg-kuvia, ja hyvin toimi. Tässä kyllä pieni varaus. Keskittämisessä saattaa olla hyötynsä. Ihan vapaa kuvien otto ei välttämättä ole hyvä ajatus.
Suurinta osaa kuvista ei muuten tarvitse lähettää minnekään lausuttavaksi. Kyllä me rivimiehetkin sentään jotain osaamme.
Vielä kun päästäisiin siitä kummallisuudesta, että sairaaloita johtaa aina lääkärit. Ei paras lypsäjä johda Valiota, eikä paras suunnittelija rakennusyhtiötä. Ratkaisevaa on se, miten saa organisaation toimimaan tehokkaasti. Kiukkuisia viestejä lääkäreiltä odottaen…
Julkisen sektorin ammattiliitot ovat aina olleet vahvoja edunvalvojia.
Autoin tuttua, vanhusten kotihoidossa työskentelvää perushoitajaa selviäään lääkelaskennan tehtävistä Niissä ei saa tehdä yhtään virhettä.
Sinänsä perusteltua, kun pitää laskea , kuinka monta mikrogramaa vaikuttavaa ainetta on 12 ml:ssa lääkeliuosta. Mutta kun piti muuttaa arabialaisiksi numeroiksi luku XLVIII, niin ehkä mennään kohtuuttomuuksiin.
Tämähän lähtee viisaudesta, että ei pidä tuhlata ruutia variksiin.
Toisaalta ammattiryhmien on huonoa valittaa palkkojaan, jos koko ajan haalii itselleen hanttihommia.
Hyvää pohdintaa.
Mutta mutta: entäs ne tilanteet, kun se “epäpätevä” mummon kävelyttäjä korvaa osastolla pätevän. Tällöin jäljelle jääneet pätevät tekevät myös sen puuttuvan pätevän hommat. Ts. osaamisen määrä laskee osastolla ja työmäärä puolestaan kasvaa jäljelle jääneillä.
Toki työnantaja on saanut tässä pienen säästön palkkakuluihin. Ja poliitikot ovat saanet siistittyä työttömyystilastoja (vai ovatko, kun se koulutetun paikka jäi täyttämättä?)
Se on ihan ok, että se “epäpätevä” tulee osastolle täydentämään palettia ja vapauttamaan koulutetut niihin koulutettujen hommiin. Mutta näin ei taida asia juurikaan olla, kun eletään maailmassa, jossa töitä ei järkiperäistetä, vaan tehdään säästöjä.
Onko tämä nyt sitä, kun osaaja pääsee arvioimaan muiden osaajiksi itseään väittävien osaamista.
Toisten työtä on helppo arvostella ja vähätellä, kun ei sen sisällöstä paria esimerkkiä enempää tiedä. Samalla kun oma työ on niin haastavaa, vaikeaa ja korvaamattoman tärkeää ettei sitä kukaan muu pysty tekemään, tai että sitä voisi edes jakaa.
Näin ihminen suojelee ja puolustaa reviiriään.
Hupaisaa sinänsä, että Diacoria voi johtaa DI, mutta taas jos Yliopistosairaalan johdossa olisi joku muu kuin lääkäri, niin Lääkäriliitto uhkaa joukkoirtisanoutumisella ja ylipäätään pitää touhua arveluttavana.
Suomlainen laajan peruskoulutuksen malli on ollut joustava ja mahdollistanut täydennys- ja muuntokoulutuksen avulla hommien sujumisen.
(Kuvantamislaitteet sinänsä vativat aidosti erikoisosaamista säteilystä ja ylläpidosta, mutta hammashoitolatkin näyttävät pärjäävän niiden kanssa.)
Kuinkahan monta % Suomen (tai maailman) yrityksistä kaatuisi mahdottomiin kustannuksiinsa, jos työtehtävien jako myös yksityisellä puolella tehtäisiin yhtä vaikeaksi?
Kyse on aina siitä kuka kantaa vastuun. Ammattilaisten valmiudet hoitaa eri ongelmia vaihtelevat koulutuksesta ja ammatista riippumatta. Ammattipätevyyksiin sidotut oikeudet selkeyttävät vastuunjakoa ja jokainen tietää mitä heiltä odotetaan ja mitä heidän täytyy osata. Sen jälkeen siitä voi myös kantaa vastuun. Vastuunkantajista on aina pulaa.
Terveydenhuollossa puhutaan kuitenkin sellaisista asioista että kun jotain menee pieleen niin syyllistä kyllä haetaan. Ja asioita menee luonnollisesti koko ajan jonkin verran pieleen niin kuin inhimillisessä toiminnassa menee.
Toinen asia on se, että päättäjät yrittävät siirtää julkisella puolella uusia tehtäviä yhä vähemmän koulutetuille ja kokemattomammille, samaan aikaan kun yksityisellä puolella huippukoulutetut kirurgit poistavat luomia ja kardiologit hoitavat perusterveen verenpainetta.
Jenkkilään ollaan menossa.
Enimmäkseen ymmärtääkseni eivät johda, vaikka lääkärikoulutus itsessään ei tietysti automaattisesti tähän kyvyttömäksi teekään. Kyllä niissä on ihan ammattijohto.
Opettajan tehtävä on tänä päivänä tärkeämpi kuin koskaan.
Olen itse saanut nähdä ihan tarpeeksi sijaisten oppitunteja, joilla ei ole ollut pätevyyttä opettaa yhtään mitään.
Emme tarvitse enää yhtään sellaisia perähikiöiden huru-ukkoja opettamaan kenellekään mitään.
Päinvastoin, ammattikouluista lähtien pitäisi pyrkiä opettajien vaatimuksia nostamaan. Kouluttajillakin pitäisi olla pedagogiset opinnot suoritettu.
Syy on yksinkertainen, koska valmistuneiden osaamiselta vaaditaan entistä enemmän, niin myöskin opetuksen pitäisi olla entistä parempaa.
Eikä entistä parempaa opetusta voida saada höllentämällä opettajien vaatimuksia.
Opettajan perimmäinen tehtävä on auttaa opetettavaa ymmärtämään. Ei oppimaan ulkoa, vaan ymmärtämään.
Jos opetettavan pitää osata hitsata jotain, niin se ei riitä, että muistaa, että pitäisi hitsata. Vaan pitää ymmärtää, miten hitsataan oikein.
Se, että se oma lellipentu ei pärjää koulussa, ei ole riittävä peruste sille, että vaaditaan opettajien vaatimuksien karsimista. Tai että perähikiälle ei meinaa löytyä opettajia.
Nyt en täysin ymmärrä. Ainakin yksityisellä puolella tehtävä(job)kohtainen palkka määräytyy ensisijaisesti sen mukaan, kuinka vaativia ovat tehtävään kuuluvat vaativimmat osiot (suoritteet), ei sen mukaan, mikä on sen keskimääräinen vaatimustaso. On pitkälti työnjohdollinen asia, kuinka paljon hanttihommia työhön sisältyy.
Päättäjät haluavat peruskoulusssa saada aikaan säästöjä. On esitetty pätevyysvaatimusten alentamista , kouluavustajien opetusoikeuden laajentamista ja ns. häirikköoppilaiden laajennettua integrointia tavallisiin opetusryhmiin.
Alentaako tämä suomalaista koulutuksen tasoa ? Vai onko päättäjien visiona se, että alentamiseen on varaakin, koska olemme oppimistuloksissa maailman kärkikastia?
Ns. häirikköoppilaiden integroinnissa on myöskin kyse opettajien pätevyysvaatimusten alentamisesta. Erilaatuisista oppimisvaikeuksista kärsivät oppilaat sijoitetaan tavallisen aineenopettajan opetukseen, jolla ei ole riittävää koulutusta tällaisten oppilaiden opetukseen.
Kyseisessä tilanteessa kärsivät kaikki osapuolet, mutta säästöjä tulee ja päättäjä kiittää. Seuraukset maksetaan vuosien päästä yhteiskunnan muiden sektoreiden kustannuksina, mutta meneillään oleva vaalikausi ratkaisee tulevan äänisaaliin, muusta ei väliä.
Hyvä Osmo Soininvaara,
Olen radiologi, eli kansanomaisesti sanottuna röntgenerikoislääkäri. Heti alkuun sanon, että en taatusti ole haalimassa itselleni enkä ylityöllistetyille hoitajillemme turhaan uusia tehtäviä (alallamme on työntekijöistä pula). Haluaisin vain muistuttaa, että röntgensäteily on ihan oikeaa pahaa säteilyä. Vihreät vastustavat ydinvoimaa, vaikka Suomessa röntgendiagnostiikasta saa keskivertokansalainen kymmeniä kertoja enemmän säteilyä kuin ydinvoimasta, kaikki taustalaskeumatkin mukaanluettuina (ja luonnon taustasäteilystä vielä noin 5 kertaa enemmän, mutta se on eri juttu).
Röntgenlaitteista lähtee käristystä niin paljon kuin vaan napista kaakkoon vääntämällä haluaa, mutta ammattitaitoa on ottaa diagnostisen laadun kuvat pienimmällä mahdollisella säteilymäärällä (erot säteilyssä voivat olla monikymmenkertaisia). Ei röntgenkuvia oteta vain nappia painamalla, siinä valitaan hilat, kilovoltit ja milliampeerit potilaan ja kuvauskohteen mukaan (paino, ikä jne vaikuttavat). Lisäksi röntgenhoitaja puolustaa potilasta: esimerkiksi häntäluun röntgen korventaa ison annoksen säteilyä juurikin munasarjojen läpi. Silti röntgenhoitajamme torppaavat näitä lähetteitä jatkuvasti, ja lähetteet ovat ihan oikeiden, kokeneiden terveyskeskuksen erikoislääkärien kirjoittamia. Nyt liukkailla monikin tyttönen pyllähtää pepulleen, ja kai siitä nyt röntgenkuva otetaan jos vielä parin päivän päästä on kipeä, eikö vaan? (Häntäluun murtumaa ei siis hoideta millään tavalla, vaan sen annetaan luutua itsekseen. Ja vastaus on ei, ei todellakaan fertiili-ikäisiltä naisilta, niin kauan kuin me koulutuksen saaneet heitä vain puolustamme.)
Toiseksikin se röntgenkuvien otto on oikeasti vaativaa puuhaa, Soininvaara ei osaa sitä tehdä, enkä osaisi minäkään, vaikka olen alan erikoislääkäri. Huonoista kuvista ei tee diagnoosia hyväkään röntgenlääkäri, vielä vähemmän se raukka terveyskeskuslääkäri etulinjassa. Säteily summaa kaiken informaation kudoksista joiden läpi se kulkee. havainnollistan asiaa vaikka näin: Otetaan kirje, ja kirjoitetaan se päällekkäisille silkkipaperiarkeille, niin että joka arkissa on osa tekstistä. Nyt jos paperit ovat täydellisesti aseteltu ja otetaan tästä kuva kameralla, teksti on helppo lukea jokaisen lukutaitoisen. Jos paperit ovat rypyssä, vinossa ja siirtyneet toistensa suhteen ja kuva vielä kaiken lisäksi puutteellisesti valotettu, ei paraskaan kalligrafi osaa tätä tulkita. Hyvät kuvat ovat kaiken diagnostiikan A ja O.
Toki suuri osa terveyskeskuskäynneistä on joka tapauksessa sairaanhoidollisessa mielessä turhia, ja potilaat tarvitsevat myötätuntoa ja plaseboa. Terveyskeskusten röntgenkuvista vain harvassa on oikeita löydöksiä (tiedän tämän, koska tulkitsen niitä jatkuvasti). Silti kuvien oikea ottotapa vaikuttaa näiden löytymiseen paljon enemmän kuin tulkitsevan lääkärin kokemus. Valelääkäreitä on tuomittu, vaikka vain harva sairaus on jäänyt toteamatta heidän vuokseen ja vaikka potilaat olivat tyytyväisiä. Röntgenhoitajatkin toivon ihan ammattimaisen koulutuksen saaneena, ottamassa kuvat oikein meille lääkäreille ja suojelemassa potilaita säteilyltä.
Milja Holstila
Radiologian erikoislääkäri
Nykyaikaiset röntgenlaitteet maksavat aika paljon eikä säteilysuojattu huone niiden ympärille ole ihan ilmainen sekään. Syrjäisissä terveyskeskuksissa kuvantamista ei tarvita kovin usein, joten kustannus-hyöty-mielessä niitä laitteita ei kannata joka paikassa olla. Mammografiakuvauksia ym. voidaan tehdä siirrettävillä laitteilla, mutta kuinka järkevää sekään on, kun ei niitä kuvauksia kovin usein tarvitse tehdä, niin ei haittaa vaikka olisi vähän pidempi matka kuvaukseen.
“oskus vuosia sitten television vaalikeskustelussa minulta kysyttiin, mitä pitäisi tehdä sille, että pienissä ja syrjäisissä terveyskeskuksissa ei ole varaa pitää röntgeniä ja matkat ovat pitkät. Sanoin, että ainahan niissä voisi olla se laite, koska se ei paljon maksa vaan henkilökunta maksaa.”
Minä taas puolestani kysyn, että kenellä on riittävät tiedot ja taidot varmistua siitä, että röntgenlaite ei säteile kenenkään käsissä aiheettomasti.
Esim. jos usein joutuu käyttämään samaa röntgenlaitetta, jota ei osata käsitellä oikein, saattaa hyvinkin röntgen-kuvattava ja osaamaton röntgen-kuvaaja yhdessä saada ylimääräisen suuruista säteilyä keholleen.
Ja noin on käynyt aikoinaan kun röntgen-laitteita ryhdytiin mikroprosessori- ja ohjelmistotekniikalla täydentämään.
Siis röntgen kuvattavalla potilaallahan ei koskaan ole r‑säteilyn mukaista anturia mukanaan kun sairaaloissa käy r‑kuvattavana. Henkilökunnalla on.
Ratkaisu tähän pulmaan olisi tietysti että se röntgenhoitaja tekee myös muuta kuin röntgenhoitajan hommaa. Tällöin ei toki säästetä ihan niin paljoa, mutta kuitenkin jotain verrattuna tilanteeseen että röntgenhoitaja on erikseen, ja häntä tarvitaan 2 kertaa päivässä 4 minuuttia.
Ja sitä röntgenhoitotilaahan ei yleensä tarvitse rakentaa, sillä siellä muuttotappioalueen terveysasemalla sellainen on jo, ellei sitä sitten ehditty jo purkaa.
Julkisella sektorilla rengit pättävät renkien asioista. Terveydenhoidossa asia vielä korostuu.
Lääkärit/Lääkäriliitto toimii edunvalvojana, terveydenhuollon johtotehtävissä työnantajan edustajana bja asiantuntijoina ja poliittisina päättäjinä.
Kun lääkärikunta on tiivis hyvä veli/siskokerho niin se kykynee rakentelemaan omaa asemaa suojaavia rakenteita.
Ja vallan takaamiseksi ja arvostelun vältämišeksi maasuttaa muita sidosryhmiä
Näin pieni ryhmä on voinut rakentaa oman vallan linnakkeen
Sama ongelma on valtionhallinnossa. Maisterit tekevät samanlaisia hommia joita yksityissektorilla tekevät jopa korkeakoulututkintoa suorittamattomat. Heitä on myös erilaisissa johtotehtävissä.
Suurin säästö terveyssektorilla saadaan aikaan sairauksien ennaltaehkäisyllä. Tämä taas vaatii opetussektorilla lisäpanostusta kansalaisten terveysresurssin lisäämiseen.
Tämä pitää sisällään nykyisen koulutusjärjestelmän kehittämistä hienosäädöllä. Siihen kuuluu mm. pakollisuuden lisääminen terveyttä lisääviin oppiaineisiin. Niitä ovat terveystieto , taito- ja taideaineet. Yleisivistyksenkään edistäminen ei ole pahasta.
Ylläoleva radiologian erikoislääkärin asiantuntijakirjoitus on erinomainen esimerkki siitä , millaista osaamista ko. ala vaatii. On suorastaan pelottavaa ajatella tilannetta, jossa poliitikot pääsevät päättämään pätevyysvaatimusten alentamisesta.
Annetaanko julkisen puolen eri sektoreille valtiovallan määräys tehdä esitys työn uudelleenjärjestämisestä pätevyysvaatimusten laskun avulla? Tämä esitys olisi sitten pohjana koulutuksen uudelleenjärjestämiselle.
Mitä säästöjä saataisiin aikaan tällaisella työreformilla?
Jk. Olisipa hieno lukea Soininvaaran puolustuspuheenvuoro radiologian erikoislääkärin kirjoitusta vastaan. Vai menikö jauhot suuhun ?
Se nyt vaan on se syrjäisten kioskien sankaripäivystysten aika ohi. Näin se vaan onneksi on. Eivät kuulu kaksituhattaluvulle. Näin ollen niitä ei joka kioskissa tosiaankaan tarvita, kun se tehokas ja vaikuttava hoito ja sen vaatimat tutkimukset ovat samassa paikassa siellä päivystyspisteessä.
Teidän sinuiittinne ja pikku pasianssienne punaiset korvat hoitakoot ihan vapaasti valitsemanne yksityislääkäri ihan sopimallanne ajalla.
Kiitän Milja Holstilaa ansiokkaasta vastauksesta. Häneltä oli kuitenkin jäänyt huomaamatta kirjoituksessani pari määrettä. Sanoin, että suurin osa tutkimuksista on niin yksinkertaisia, ettei niihin tarvita erityisosaamista. Tarkoitin lähinnä raajoja, vaikkapa murtuneiksi epäiltyjä sormia. Esimerkiksi hammaslääkärin vastaanotolla otetaan röntgenkuvia ymmärtääkseni ilman mitään radiologian erikoistutkintoa, kun ymmärretään pysyä niissä hampaissa.
Murtunut sormi on radiologin mielestä triviaali, ja niin onkin, mutta sata kilometriä matkustamista sen kuvaamiseksi on yhtä pitkä kuin sata kilometriä oikeasti vaativan tutkimuksen takia. Siksi esitin, että noissa yksinkertaisissa asioissa ei tarvittaisi matkustamista keskussairaalaan vaan voitaisi toimia yhtä joustavasti kuin hammaslääkärissä toimitaan.
Vaativia ja vaarallisia tutkimuksia ei tietenkään pidä siirtää amatööreille. Aloitettaisiin vaikka niistä raajoista.
Äskettäin tehtiin joku tutkimus mikä on nuorten/opiskelijoiden mielestä halutuin työpaikka. Aikaisempina vuosina halutuimpia ovat olleet Nokia, Kone, isot pankit ja vakuutusyhtiöt, tietokonefirmat, jne.
Nyt viime tutkimuksessa halutuin oli ylivoimaisesti “valtio”.
Ymmärrän pointin. Minun näkökulmastani silti ne suorat kuvat vaikuttavat potilaan hoitoon paljon. Dislokoituneen sormimurtuman näkee huonostakin kuvasta (ja yleensä ilman edes sitä kuvaa, kun katsoo potilaan kättä, eli siinä mielessä se kuvaus on turha). Ongelmana on kuitenkin se, että onko nivelpinnalla pykälää. Millinkin pykälä aiheuttaa jatkossa nivelkuluman. Jänteen kiinnityksestä lähtenyt 2x1 mm luupala ei näy vinossa projektiossa, mutta sen huomaamatta jättäminen johtaa sormen ojennusvoiman puuttumiseen. Nämä eivät ole harvinaisia murtumia, vaan ihan todella yleisiä. Kaikenkaikkiaan vänkyrät sormet eivät tietenkään paljon kansanterveyttä haittaa, ja ne voi minun puolestani vetää suoraksi ilman sitä kuvaakin, jos kerran tarkkaa diagnostiikkaa nivelpinnoista ei tarvita. Sen sijaan esimerkiksi nilkka- ja rannemurtumien nivelpinnan virheasennot aiheuttavat jo huomattavaa haittaa potilaalle.
Kuten Catilina asiaa aivan oikein kommentoi, niin terveyskeskuslääkärit katsovat itse suuren osan kuvista ja hyvin sen tekevätkin. Silloin korostuu se, että projektiot on otettu suoraan (kuten sanoin aiemmin, niin terveyskeskuslääkäri näkee hyvin otetusta kuvasta löydöksen todennäköisemmin kuin röntgenlääkäri huonosti otetusta kuvasta). Olen edelleen samaa mieltä Catilinan kanssa — jokainen tk ei röntgeniä tarvitse, tai vaikka tarvitsisikin, niin ei joka päivä. Siihen sormimurtuman hoitoon riittää hyvin, jos pari kertaa viikossa kuvataan kertyneet potilaat. Hyvin otetut kuvat vaikka muutaman päivän odotuksen jälkeen auttaisivat potilaita paremmin kuin vinot kuvat heti.
Niin, ja se hammasröntgen — laite on erittäin pienitehoinen ja minikokoinen, aivan eri laite kuin iso röntgenkone (taskulaskin vrt tietokone)… En siitä jatka enempää, mutta asiasta varmasti löytyy informaatiota muualta.
Ei tässä ole mitään ongelmaa eikä riskiä. Meillä on sellainen päätöksenteko- ja keskustelukulttuuri että mahdolliset suorat terveysriskit tulevat ilmi hyvin varhaisessa vaiheessa josta tämäkin säie on hyvä esimerkki.
Epäsuorat terveysriskit ovatkin sitten vaikeampi juttu, koska ne eivät varsinaisesti kuulu kenenkään vastuulle. Epäsuora terveysriski on esimerkiksi se että koneisto ajaa suorittavan ruohonjuuritason ylikuormituksella sellaiseen moodiin ettei pää enää toimi kun riittäviin resursseihin tarvittavat rahat on tuhlattu kaikenlaiseen toisarvoiseen kuten nyt esimerkiksi seiniin “lähellä potilasta” tai jäykkään työnjakoon.
Ja höpön pöpön. Montako on sellaista ihmistä, jotka jo nyt eivät tiedä ja tunnista yleisimpiä terveyshaittoja?
Ei se kyllä nyt ihan noinkaan mene. Palkan ylärajan määrää se, paljonko henkilö tuo rahaa taloon. Vaikka osaisi lujuuslaskentaa, ei voi saada samaa palkkaa kuin täysipäiväinen lujuuslaskija, mikäli tekee suurimman osan päivästä ihan tavanomaista mekaniikkasuunnittelua.
Lujuuslaskennan tuntihinta on yli 50% korkeampi mitä tavanomaisen suunnittelun. Jos taas on lujuuslaskijan palkalla ja lujuuslaskijan töitä on vaikkapa vain 10% ajasta, niin sitten istutaan se 90% ajasta pakkolomilla (pikkufirma) tai joutuu ulkoistetuksi seuraavissa yt-neuvotteluissa (iso firma).
Jos joku yrittää myydä lujuuslaskijaa tavanomaisiin suunnitteluhommiin lujuuslaskijan hinnalla, voit olla aiva varma että joku tarjoaa kokeneempaa koneensuunnittelijaa ja halvemmalla. Niinp ammattilaisen palkka ja suuri määrä hanttihommia tuppaa johtamaan yksityisellä sektorilla joko lomautuksiin, ulkoistuksiin taikka potkuihin.
Sormi on vinksallaan, ja Osmolla on edessään simppeli kuva siitä, josta näkyy, että poikki se tosiaan on. Mitä hän sitten tekee?
Molempien asiakkaana pidän tätä työnjakoa aikalailla optimaalisena. Diacorilta tms. ostan perusterveen potilaan täsmätoimenpiteitä juuri sillä hetkellä ja siinä muodossa kuin minulle sopii, ja julkiseen puoleen turvaudun vasta sitten kun alkaa henki ja terveys olla uhattuna.
Palvelutuotannon organisoimisen kannalta nämä ovat kaksi aivan eri asiaa.
Korkeasaaren eläintarhan johtokuntaa puheenjohtaja on eläinlääkäri, Särkänniemen huvipuiston oli sairaanhoitaja, sähkölaitoksella sähköteknikko…
Samalla tavalla kuin terveydenhuollossa, myös oikeuslaitoksessa johtopaikat pidetään visusti ammattikunnan sisäisinä. Kallis lääkärin tai lakikoulutus menee hukkaan ja johtaminen ei ole johtamista sanan koko laajuudessa.
Yhteistä näille sitten ovatkin luvattoman pitkät jonotusajat ja satoja miljoonia euroja maksaneet epäonnistuneet tietojärjestelmät.
Seurauksena on, että systeeminen palaute on minimaalista ja organisaatio on äärimmäisen konservatiivinen.
Ihmettelin erästä täysin typerää menettelyä sairaalassa. Tavallisesta palveuorganisaatioissa osuuskauppaa myöten on palautelaatikot asiakkaille porstuassa. Sairaalassa ei ole. Ehkä se on sitten lehtien mielipidepalstat.
Kysyin eräältä työntekijältä, että miksi tällaista kömpelöä toimintatapaa ei muutetta, että eikö teillä ole aloitelaatikkoa tai vastaavaa. Hän sanoi, että ei ole tapana arvostella toimintatapoja.
Muualla saa aloitepalkkion, kun kehittää jotain. Julkisella puolella saa haukut.
Laittamalla johtaminen kuntoon suurin osa terveydenhuollon ja oikeuslaitoksen ongelmista saataisiin korjattua.
Pekka Puska taisi olla sellainen, vaikka nythän joutui jo eläkkeelle. Mutta sano sinä nyt 3 tärkeintä riskitekijää vaikka sepelvaltimotautiin?
Aivan totta, kiitos täsmennyksestä. Nimenomaan totta on, että palkan yläraja riippuu siitä, paljonko henkilö tuo rahaa taloon.
Tehtävien paras organisointi riippuu kuitenkin toimialasta ja firmasta. Esimerkiksi kunnossapito- ja huoltotehtävissä on yleensä parasta, että huoltomies pystyy itsenäisesti tekemään useita erilaisia töitä. Ei tarvitse lähettää neljää miestä 500 km päähän, jos yksi pystyy hoitamaan homman. Näissä tapauksissa tehtäväkohtainen palkka on yleensä jopa yli sen vaativamman osion palkkatason.
“Koulutettujen tulisi keskittyä töihin, joissa koulutusta todella tarvitaan, ja jättää helpommat tehtävät vähemmän koulutetuille.”
Miksi sitten valtiolla on jo vuosia “tehostettu” toimintaa erilaisilla tuottavuusohjelmilla, jotka käytännössä merkitsevät kaikenlaisen avustavan henkilökunnan vähentämistä ja tehtävien siirtämistä koulutetummille?
Ennen tutkimuslaitoksissa oli tutkimusavustajia ja apulaistutkijoita, jotka tekivät suuren osan osaamista vaativista rutiinitöistä ja koulutetumman tutkijan aika jäi vaatimampiin ja paremmin koulutusta vastaaviin töihin. Nykyään tutkijan aikaa kuluu tolkuttomasti datan hakemiseen tietokannoista tai yhteistyökumppaneilta, datan esiprosessointiin, mittalaitehuoltoon ynnä muuhun. Jos lähdetään tekemään mittauksia, joihin tarvitaan kaksi ihmistä, ennen matkaan lähtivät tutkija ja tutkimusapulainen, nykyään kaksi tutkijaa, joista toinen hoitaa apulaisen tehtävät.
Ennen matkavaraukset hoiti joko laitoksen oma sihteeri tai matkatoimiston nimetty virkailija, joka tunsi laitoksen matkakohteet ja matkustajien vaatimukset. Matkalaskut hoituivat nopeasti, sillä lasku kävi sihteerillä tarkastettavana ja meni sitten hallintoon maksettavaksi. Nykyään nämä on ulkoistettu ja kilpailutettu. Matkatoimisto haluaa saada matkan myytyä mahdollisimman halvalla, joten matkalle lähtevän pitää itse selvittää, ovatko tarjotut lennot ja hotellit järkeviä. Ennen matkalasku ja kuitit vietiin sihteerille, nyt kuitit saatetaan lähettää skannattaviksi toiselle paikkakunnalle ennen niiden liittämistä matkalaskuun (tietysti ne pitää oman oikeusturvan vuoksi skannata myös itse). Matkalasku kiertelee sekin monen henkilön ja firman kautta ennen maksuun päätymistä.
Matkatoimiston osaamattomuus näkyy usein huonoina varauksina. Valtiolla matkat on kilpailutettu, mutta kilpailutuksessa ei ole otettu huomioon matkastajien erityistarpeita. Matkakohteen ensisijaiset hotellit saattavat olla lähellä hallintovirastoja, mutta kaukana tutkimuslaitoksen matkakohteista. Esimerkiksi omalta laitokseltani tehtään paljon matkoja erääseen yhteiseurooppalaiseen laitokseen. Luulisi, että matkatoimisto osaisi varata huoneen hotellista läheltä matkakohdetta, mutta vaikka kerroimme matkakohteen ja sen sijainnin, valtion käyttämä matkatoimisto varasi huoneen hotellista kaupungin toiselta laidalta (ei suoria bussiyhteyksiä kohteeseen). Eikä varauksen tehnyt työkaverini sillä kertaa muistanut tarkistaa hotellin sijaintia ennen matkaa, kuten minä teen aiemmista kokemuksista viisastuneena.
Työaikaa menee paljon myös erilaisiin työajanseurantalomakkeisiin ja liiallisuuksiin paisuneeseen ulkopuolisen rahan hakemiseen. On hyvä, että tutkimusrahoitusta on saatavana, mutta ei ole mitään järkeä, että tutkimuslaitoksen pitää kilpailla myös budjettirahasta. On poliitikkojen tehtävä päättää, paljonko millekin alalle annetaan rahaa. Laitoksissa on jo olemassa pomoporras, jonka tehtävänä on jakaa saatu budjettiraha parhaalla mahdollisella tavalla yksiköiden kesken. Nyt sitten vähennetään budjettirahaa, mutta pannaan henkilökunta kirjoittamaan entistä enemmän rahahakemuksia ajalla, jonka voisi käyttää oikeaan työhön.
Ulkopuolisen rahoituksen ihannointi alkaa olla todellinen ongelma, sillä ulkopuolinen rahoitus on aina epävarmaa ja toisaalta hakemusten kirjoittaminen on iso urakka. Onko järkevää, että koulutettu tutkija joutuu käyttämään yli puolet työajastaan rahoituksen hankkimiseen? Näyttää siltä, että tulevaisuudessa lisääntyvä tutkimusrahoituksen kilpailuttaminen johtaa siihen, että työajasta suurin osa käytetään hakemusten kirjoittamiseen, eikä varsinaiseen työhön.
Elikkä vielä lisää propagandaa? Mitä se “ennaltaehkäisy” nyt sitten konkreettisesti tarkoittaisi? Onhan se hieno hokema, mutta nykyisellä hygieniatasolla siinä ei kovin paljoa substanssia ole.
Onhan se taivahan tosi, että nykymaailmassa asioista tietoisesti tehdään monimutkaisempia kuin ne oikeasti ovat. Sen jälkeen jokaiseen pikkuhommaan täytyy olla erillinen koulutus, vaikka yhteen koulutukseen pystyisi mahduttamaan perusasiat monelta alalta yhtään turvallisuutta vaarantamatta.
Tuttu sairaanhoitaja kertoi, että nykyään sairaanhoitajia ei enää opeteta edes ottamaan verikoetta. Siihen on kuulemma perustettu joku uusi ammattiryhmä, olikohan bioanalyytikko tai sellainen. En ole varma.
Ihan vain pienenä todellisuuden kalibrointina. Nykyään yksityiselläkin puolella moni varaa ne matkat ihan itse firman luottokortilla tai matkatilillä. Sama valitus sihteerien häviämisestä joka paikassa.
Tähän vielä päälle se, että valtiolla työnteon yleiskulut (tilat, sihteeripalvelut, jne.) ovat usein paljon korkeammat kuin yksityisellä.
Laboratoriohoitajat eivät ole sairaanhoitajia.
Kun tätä kirjoitusta ja kommentteja lukee niin huomaa että lainsäätäjät asuvat kaupugeissa ja tekevät ja ajattelevat kuin kaikki asuisivat suurkaupungissa monine palveluineen.
Pitäisikö kaikkiin sairaanhoidon sääntöihin tehdä maaseutua koskeva lisäys jos ei sääntöjä haluta muuttaa.
Tarvittavan muodollisen pätevyyden määrä minimointi on viety äärimmilleen kansanedustajia valittaessa. Mitään rajoituksia sille, kuinka pöljä saa olla ei ole. Täytyyhän pöljienkin ihmisesten saada ihan yhtä pöljä tyyppi edustamaan itseään.
Osmo, iskit arkaan aiheeseen! Röntgenhoitaja on yksittäisenä työntekijänä vielä kohtuu edullinen, verrattuna siihen, että samassa tilanteessa pitää olla monta eri erikoiskoulutettua hoitajaa. Kannattaa verrata vaikka leikkaussalia 20 vuotta sitten nykyiseen. Ei se yksi hoitaja, mutta se että heitä on useita.
Eikä kyse ole pelkästään hoitoalasta. Samaa omien reviirien pulustamista on nähtävissä monessa muussakin paikassa ja ammattiryhmässä.
Bioanalyytikko eli laboratoriohoitaja, kyllä ainakin tutuilla sellaisilla tuntuu hommia riittävän. Näytteiden otto ihmisiltä, ja niiden huolellinen analysointi on ala, jolle on aina tarvetta ja joka ei koskaan katoa. Tuollaisilla aloilla erikoistuminen lisää tuottavuutta ja laatua.
Itse työskentelen IT-alalla, jossa tutkinnoilla ja muodollisilla pätevyyksillä pyyhitään yleensä takapuolta ja rutiinityöt voidaan siirtää napin painalluksella Intiaan tai Kiinaan. Eräs röntgeniin liittyvä IT-alan oppikirjaesimerkki on tuo tappavia annoksia antanut röntgenkone: http://en.wikipedia.org/wiki/Therac-25
Onneksi tätä Apottia, tai taannoista Valtion Rautateiden lippuaparaattia, ei kehitetä ja testata epäpätevillä henkilöillä kaukomailla…
En haluaisi olla mielenipahoittaja, mutta pahasti pahoitin mieleni kuitenkin. Kiukuttaa miten toisen ammatin ja ammattitaidon vähättely on sallittua, vaikka asiasta kaiken kaikkiaan ei paljoakaan tietoa ole. Niin kuin usein asia on. Minä en tiedä Osmo sinun työstäsi kuin pintapuolisesti jotain. Jostain kumman syystä ihailen kuitenkin monia asioita, joita olet urallasi eteenpäin vienyt. Arvostelemaan en uskailtaisi lähteäkään. Ja juuri siitä syystä, että en oikeasti tiedä kuin pintapuolisesti ammattiisi sisältyvää osaamista ja tietämystä. Siitäkin huolimatta, että kiinnostukseni vihreän politiikan seuraamiseen on ollut “paheeni” jo parikymmenta vuotta. Ja vihreä kunnallispolitiikka vienyt aikaani enemmän kuin uskallan myöntää.
Minä olen siis röntgenhoitaja. Koulutuksen käynyt ja ammattia harjoittamalla jo melkoisen kokemuksen alalta saanut. Olen siis oman alani ammattihenkilö. Se, että röntgenkuvan ottamista verrataan välillisesti kirjoituksessasi lääkärin määrämien lääkkeiden jakamiseen tai kaiken huippuna omaisen ulkoiluttamiseen, kertoo vain suuresta tietämättömyydestä enemmän kuin mistään muusta. Minä olen lääketieteellisen säteilyn käytön asiatuntija, ja pirun ylpeä siitä.
Jos kirjoituksella taas oli tarkoitus vain nostaa keskustelua niin toivon sitä todellakin syntyvän.
Tässä näkyy juuri tällainen insinööriasenne. Ei jokainen niistäkään, jotka osaavat tunnistaa terveyshaitat elä terveyttään edistävällä tavalla. On täysin eri asia tunnistaa jokin tietty terveyshaitta vaikkapa monivalintakokeessa, kuin elää “oikealla ” tavalla. Tämä oppimisen ylin tavoite jää saavuttamatta jopa professoritaosisilta ihmisiltä. Terveisiin elämäntapoihin pitää kasvaa ja se vaatii oppimista ja pakollisuutta jo esikoulusta alkaen (tietysti myös kotona) jatkuen elämänikäisenä oppimisena.
Monet , jopa ihan täysipäiset ihmiset väittävät, että esim. päihteiden käyttö on täysin jokaiselle yksilölle kuuluva, vapaan valinnan asia, mikä ei kuulu muille ihmisille eikä vaikuta heihin.
Catlinalle vielä erityisesti: Suomessa on vielä miljoonakaupalla ihmisiä, jotka eivät tiedä/ymmärrä liikunnan puutteen jä väärän ravinnon yhteyttä kansansairauksiin.
Tarkoitatko tässä erityisesti rokotusten ja fysiologisen hyvinvoinnin yhteyttä kansansairauksiin ? Onkohan nyt Catlinalta jääneet terveystiedon , liikunnan , kotitalouden ja taideaineiden kurssit vähiin koulussa?
Otetaanpa yksi ennalta ehkäisyn esimerkki, vaikkapa taideaineiden puolelta. Koulun musiikki, käsityö, kuvaama- ja ilmaisutaidon kurssit tarjoavat kanavia sosiaaliseen kanssakäymiseen toisten opiskelijoiden kanssa. Keinoja , taitoja ja turvalllisia tilanteita ilmaista itseään musiikin taiteen ja draaman keinoin.
Monelle murrosikäiselle nämä oppiaineet voivat olla oiva keino tasapainottamaan tätä elämänvaihetta. Nyt puhutaan paljon nuorten syrjäytymisestä. Kokemukseni mukaan tämän tyyppiset kouluaineet ovat omiaan ennaltaehkäisemään syrjäytymiskehitystä.
Ininööriajattelijat hymähtelevät tällaiselle humaaniselle lähestymistavalle, että ei ole missään tutkimuksessa voitu osittaa käyvän näin. Miten ilmasutaidon antama apu itsetunnolle pisteytetään ja saatetaan mitattavaan muotoon ? Entäs sitten millä tunnusluvuilla mitataan syrjäytymisvaaraa ja miten varianssianalyysiissä saadaan minkäänlaisia järkeviä tuloksia.
minä sanon tähän, että höpön löpön…
Kiitos Milja erinomaisista kommenteista.
Täydellisessä maailmassa asiat ovat yksinkertaisia. Voin tässä kuntatyöntekijänä avata todellisuutta sen verran, että julkinen puoli toimii vähän eri tavoin, kuin yksityinen. Nimittäin tulosvastuuta ei todellisuudessa ole olemassakaan ja monet toiminnot ovat käytännössä monopoleja.
Mitä tämä sitten tässä yhteydessä tarkoittaa? No se tarkoittaa sitä, että seuraavan rekrytoinnin valintaperusteena ei olekaan tuottavuus, vaan se, kuinka halvalla henkilö saadaan palkattua.
En sano, etteikö muodollista pätevyyttä vailla oleva voisi olla ihan kelpo työntekijä siinä kuin pätevyyden omaavakin. Sen kuitenkin sanon, että vaikkapa röntgenhoitajaksi tai peruskoulun opettajaksi roudataan vaikka variksenpelätti lähimmältä pellolta, jos laki sen vain sallii. Kas kun kuntapomo on vastuussa lähinnä siitä, että budjetti pitää ja lain kirjain täyttyy.
Esimerkkinä voidaan mainita vaikkapa erityisluokkien lopettaminen ja integroiminen yleisopetukseen. Hienoihin sanoihin verhottua hevonp:tä. Perästä kuuluu, sanoi Pisa-tutkimus.
Minun on vaikea uskoa, että julkishallinnon johtotehtävissä oleva olisi noin tietämätön raaoista realiteeteistä. Sen minä nyt vielä ymmärrän, että katu-gallupissa vähintäin joka toinen olisi mielestään kaikkien alojen erityisasiantuntija ja hoitaisi homman ihan yhtä hyvin kuin keskiverto alan koulutuksen saanut.
En epäile yhtään, etteikö sairaanhoitaja osaisi diagnosoida oikein useimmissa tapauksissa ja määrätä vielä lääkkeitäkin. Ja toki lääkäreistäkin osa on leipääntyneitä reseptiautomaatteja, jotka jäävät kyvyiltään joidenkin sairaanhoitajien taakse. Kyse on kuitenkin todennäköisyyksistä. Kyse on siitä, pelaisinko venäläistä rulettia mieluummin yhdellä vai kahdella patruunalla. Ei tarvitse miettiä kauan vastatakseen tuohon.
Pätevyysvaatimusasiassa tulisikin muistaa yksi asia. Toimintoja ei ohjaa pragmaattisuus. Sitä ohjaa hinta, laadusta viis. Jos sinä annat tuossa kunnille pikkusormen, ne vievät koko käden. Voi tulla kallista säästöä — taas kerran.
Itse en säteilynkäytön ammattilaisena antaisi itseäni kuvata (edes sormea), ellei laitetta käytä pätevä henkilö, jolla on riittävät tiedot ja taidot. Nykyisillä laitteilla saadaan valotukseltaan diagnostinen kuva, vaikka käytettäisiin moninkertaisesti tarvittava määrä säteilyä. Digitaalitekniikka lukee sujuvasti voimakkaastikin ylivalottuneet otokset. Vain huolelliseti asiaan perehtynyt ammattilainen pystyy saavuttamaan potilaan tilanteeseen nähden opitmaalisen kuvanlaadun pienimmllä mahdollisella sädeannoksella.
Toisaalta en myöskään ottaisi vastuuta toisen henkilön säteilyttämisestä, ellei minulla olisi siihen asianmukaista koulutusta ja kokemusta. On aika huoletonta sanoa, että suurin osa tutkimuksista on niin yksinkertaisia, että niihin ei erityisosaamista tarvita. Mielestäni sitä tarvitaan ihan jokaisessa tutkimuksessa. Poikkeuksena tietysti tutkimus, jolla ei ole laatuvaatimuksia ja jossa ei ole väliä säteilyhygienialla tai diagnostiikkakelpoisuudella. En vain keksi, mihin sellaisia tutkimuksia voitaisiin tarvita tai käyttää.
Raajojen tutkimukset eivät ole millään lailla helpompia kuin mitkään muutkaan tutkimukset. Helppouteen tai vaikeuteen vaikuttaa ensisijaisesti potilaan tilanne ja ominaisuudet, kuten mahdollisten vammojen laatu, kipu tai liikuntakyky. Näin ollen “helpoimmat” kuvaukset ovat yleensä kiireettömimpiä ja usein myös tarpeettomimpia.
Röntgenlaitteiden ja ‑tilojen ylläpitäminen kovin suppeaa tutkimusvalikoimaa varten ei tunnu järkevältä. Pienissä yksiköissä kuvausmäärät ovat muutenkin niin vähäisiä, että on varmasti toimivampaa ja turvallisempaa joko keskittää suurempiin yksiköihin tai kuvata paikan päällä harvempina päivinä viikossa. Yksi röntgenhoitaja liikkuu helpommin kuin viikon kuvattavat potilaat.
Suomessa tehdään turvallista ja laadukasta diagnostiikkaa hyvällä ammattitaidolla. Mikäli halutaan pohtia onko se turhan kallista, niin voi todeta että “puoskarointi” saattaisi olla halvempi vaihtoehto. Tosin röntgenhoitajan palkka ei ole kummoinen. Jos joku ottaa vastuun halvemmalla niin ihmettelen. Luulen myös, että mahdollisesti säästyneet eurot kuluisivat moninkertaisesti hoitovirheiden korvaamiseen. Kuvan laatu vaikuttaa kuitenkin oleellisesti siihen, osuuko diagnoosi oikeaan vai ei.
Luotan siihen, että Suomessa säteilyn käyttöä valvova viranomainen pitää huolen jatkossakin potilasturvallisuudesta röntgendiagnostiikassa.
Mikäs se sellainen oikeuslaitos oikein on? Mitä siihen kuuluu ja ketkä näitä “oman ammattikunnan” oikeuslaitoksen johtajia oikein ovat? Kiitos jo etukäteen.
Se on hyvä kun muutkin osaavat ottaa röntgenkuvia kuin röntgenhoitajat itse…Eihän sitä tarvitse kuin nappia painaa ja vola. MItä niistä kv:stä tai mAs:sta tai oikeista projektioista jotta esim. mahdolliset vauriot näkyvät tai oikeista rajauksista tai oikeasta ajoituksesta tai siitä tiedosta koska kuva ylivaloittunut tai alivaloittunut tai siitä tiedosta näkyykö kuvassa varmasti kakki olennainen…mitä siitä…nyt kaikki vaan kuvia “räiskimään”…Eiväthän röntgensäteet ole kuin vain anodin ja katodin tuottamia röntgensäteitä.…KUmmalista kyllä on aina saada asiakkailta kysymyksiä kuten koska säteistä saa syöpää tai säteilenkö mä kuinka kauan tms…Eiväthän asiakkaat ole yhtään varauksellisia ja jokainen rivikansalainen voi sitten vain taputella asiakasta olelle ja tokaista: Ei tämä vaarallista ole, joka aamuhan otan itseltäni keuhkokuvankin ihan vaan varmuuden vuoksi.
No se oli ihan maan tapa silloin. Näin tehtiin kaikkialla. Kyllä me osasimme, ja tiesimme myös, milloin emme osaa.
Tuo röntgenhoitajan vuodatus kyllä kuvaa yhtä todellista ongelmaa. Siinä missä lääkärit ovat alentuneet mekaanisiksi ja tahdottomiksi, potkittaviksi lääkärikoneiksi, joiden vaan on jotenkin prosessoitava kaikki hoitajien tuuttiin kaatama tavara, hoitajat itse ovat muuttuneet prinsessanherkiksi ja usein vallastaan sokaistuneiksi diivoiksi, jotka koko ajan tietävät, mitä heidän kuuluu ja ei kuulu tehdä.
Tämä on inhimillistä ehkä, sillä hoitajathan käytännössä johtavat terveyskeskusten arkea. He ovat niitä pomoja, ja he määräävät täysin päivien sisällön. Lääkärillä ei ole siihen mitään sananvaltaa, He vain ottavat vastaan.
Näin erään hoitopolkukaavion seinälle heitettynä. Joku huomautti, että eihän siinä ole lääkäriä missään kohtaa. Nolostumisen ja maanrakoon vajoamisen sijasta reaktiona oli kysyvä kummastus. Eihän siihen ole merkitty kopiokoneitakaan.
Sairaanhoitaja ja jopa lähihoitaja voisivat pienellä koulutuksella ottaa kaikki röntgenkuvat. Röntgenhoitajan homma ei tosiaan ole napinpainamista vaikeampaa, varsinaista rahanhaaskausta että sellaiseen turhuuteen on oma koulutusohjelmansa. Sopivasti delegoimalla saataisiin säästöjä.
Röntgenhoitajakoulutuksen voisi lakkauttaa ja nekin rahat käyttää sairaanhoitajien koulutukseen.
Vielä pari kolmekymmentä vuotta sitten lääkäreiksi on Suomessa rekrytoitunut henkilöitä, jotka omaavat potentiaalia johtajiksi. Lääkäri johtajana on monessa mielessä hyvä asia ja edullisepi yhteiskunnalle, koska ei tarvita kaksois johtoa, vaan pärjätään yhdellä viralla. Tilanne tänäpäivänä ei ole ihan sama. Ruotsissahan ollaan jo tilanteessa, jossa johtajat eivät ole lääkäreitä.
Tekemällä satunnaisotantaan perustuva vertailututkimus. Tieteet — ja etenkin lääketiede — on täynnä tutkimusta, jossa ihmetellään sitä, miten tekijä X vaikuttaa monimutkaiseen systeemin lopputulokseen.
Tutkimusasetelma voisi tässä tapauksessa olla esimerkiksi sellainen, että yhdelle ryhmälle opetetaan n tuntia viikossa ilmaisutaitoa. Toiselle ryhmälle opetetaan vertailun vuoksi vaikkapa äidinkieltä tai matematiikkaa ylimääräisenä nuo n tuntia viikossa ja kolmas saa viettää vapaa-aikaa samat tunnit.
Sitten seurataan ajassa, miten ryhmien menestyminen eri asioissa menee. Ryhmien pitää tietysti olla riittävän suuria, mutta jos Suomen peruskoulut jaetaan arvalla kolmeen ryhmään, ryhmistä tulee suuria.
Itsetunnon mittaaminen on tietenkin vähän vaikeaa, koska pitäisi ensin määritellä asia vähän tarkemmin. Arkikielen termi ei esimerkiksi kerro siitä, onko kysymys itsetuntemuksesta vai egon vahvuudesta. Psyykkisen hyvinvoinnin mittaamiseen on kuitenkin yleisesti hyväksyttyjä kyselytutkimuksia, joten mittaamispuoli ei tässä tutkimuksessa ole vaikea.
Aivan, se “pieni lisäkoulutus” on 3,5 vuotta!!
Otathan huomioon myös, että sama röntgenhoitaja, joka painaa nappia ja ottaa sormesta kuvan, voi työskennellä toisessa työvuorossa magneetissa, tietokonetomografialaitteella, ottaa mammografiakuvia, työskennellä läpivalaisututkimuksissa tai henkeä pelastavissa angiotoimenpiteissä ja paljon muuta!!! Samalla koulutuksella työskennellään myös isotoopeissa ja sädehoidossa. Oppisitko itse kaiken tämän pikakoulutuksessa? Tai haluaisitko tosiaan, että näitä laitteita, välineitä ja lääkkeitä käyttää joku pikaisesti opastettu sairaanhoitaja kun hoitoa tehdään sinulle tai läheisellesi!?!
Antr45u, ei tuota kaikkea pitänytkään oppia vaan piti oppia ottamaan kuva murtuneesta surmesta tai jostaiun vastaavasta niin kuin hammaslääkäri on oppinut ottamaan kuvan hampaasta ja sen juurista.
Eikös tässä ole nyt selkeästi nähtävissä valelääkäri Laiho-syndrooma? Miksi hänet tuomittiin? Mietis nyt uudestaan, haluatko varastomiehen leikkimään säteilyllä. Vaikkapa sinne Olkiluotoon? Ei muuta Osmo kuin pöydälle vaan makaamaan.
Siis mitä? Joku kouluttamaton kyttäisi koulutetun selän takana seuraavaa sormikuvausta, että pääsisi todistamaan, kuinka helppoa tämä homma (Soininvaaran) todellisuudessa on.
Hellitä nyt jo!
Ansku: selitit juuri miksi röntgenhoitaja on ylikoulutettu — ei siellä pienen paikkakunnan terveyskeskuksessa ole tarvetta ottaa kuin peruskuvia yhdellä tietyllä laitteella. Ei tartte tietää mitään tietokonetomografialaitteista, sädehoitolaitteista nyt puuhumattakaan. Toki niitä röntgenlaitteita pitää osta käyttää ja sitä varten tarvinnee myös tietoa, mutta ei kai kukaan nyt kuvittele että se tapahtuisi täysin ilman koulutusta?
Koulutusta tulisi tietysti olla riittävässä määrin. Ja sen riittävän määrän arvioivat tietenkin asiantuntijat. Mutta asia kannattaisi selvittää.
On turhaa kouluttaa ihmiselle heti kaikki laitteet 3,5 vuodessa, jos voisi opettaa yhden laitteen 0,5 vuodessa (kun ko. laite on ainoa jota tarvitsee käyttää). Koska 3 vuotta koulutusta maksaa yhteiskunnalle, ja koska 3 vuotta pidempään opiskelleelle pitää maksaa enemmän palkkaa.
(ja luvut hatusta, ei mulla ole mitään tietoa röntgenkoneista, mitä nyt olen kuvattavana ollut.)
Missään tapauksessa en usko että on järkevää jatkuvasti kuljettaa ihmisiä taksikyydeillä satoja kilometrejä edestakaisin.
On aivan hyvä, että suurissa kaupungeissa terveydenhuollossa on selkeä työnjako ja erikoistunut henkilökunta tekee itselleen kuuluvat työt. Asia on aivan toinen haja-asutusalueella, jossa ei ole eikä voi olla montaa kymmentä henkilö jokaisessa terveyskeskuksessa. Silloin on katsottava, miltä osin ammattikuntarajat ovat järkeviä ja milloin ne ovat pelkkää ammattiyhdistyspolitiikkaa. Voihan sitä “pikakoulutetulle” henkilökunnalle määrätä röntgenlaitteen tehorajat ja määrätä, mitä osia kehosta he eivät saa kuvata. Näin on tehty hammaslääkärienkin kohdalla.
Niin kauanhan tämä on Osmo:n mielestä pikkujuttu ja vain pelkkää säästöä, kunnes itse “joutuisi” tilanteeseen missä vajaavaisen koulutuksen saanut ihminen ottaa hänestä röntgenkuvia ja jotain menee pieleen. Tälläisen tilanteen jälkeen ruvetaan suureen ääneen vaatimaan päitä vadille ja kunnollista koulutusta (korvauksia unohtamatta). Mutta niinhän se ihminen on sellainen eläin, että jos se ei kosketa itseään niin ei sillä niin väliä.
Juuri näin, kunhan huomioidaan Catalinan kommentti:
“Pikakoulutuksen” toisen puolen tulisi keskittyä tähän.
Aloittaessani röntgenhoitajan opinnot 2000-luvun alussa, sai jo vuoden opiskelun jälkeen mennä kesätöihin sairaalaan ottamaan natiivi- ja keuhkokuvia. Myöhemmin koulutuksessa ei näitä enää lisää opetettukaan, ellei sitten itse halunnut lisätietoa ja kokemusta. Vaan sitten jossain vaiheessa tuli käyttöön uusi laki, joka määritteli vähimmäisopintopistemäärän ennen kuin sai opiskelijana palkkatöihin mennä. Ajatus siitä, että maassamme alettaisiin kouluttamaan röntgenhoitajia erikseen eri modaliteetteihin ei sinänsä olisi hassumpi. Jotkut viisaat vain ovat päättäneet, että koulutetaan mielummin monialaosaajia kuin hyvin suppeaan työnkuvaan soveltuvia henkilöitä. Jopa sormien kuvaajien tulisi tietää, mitä ovat tekemässä, ja mitä mahdollisia riskejä kuvauksesta potilaalle on. Tulee kuitenkin muistaa, että myös hammaslääkäreiden koulutukseen kuuluu nykyisellään säteilybiologian opintoja. Ei niitä hammaskuviakaan tällä hetkellä kuka tahansa saa ottaa!!!
No mulle on kyllä ihan turha tulla väittämään, että sormien kuvaamista yhdellä ainoalla laitteella pitää opetella 3,5 vuotta, ennenkuin se mitenkään voi onnistua!
Joku tolkku nyt tähän järjettömyyteen pitää saada!
En viitsi nyt toistaa samoja argumentteja, joita mm. Milja Holstila on ansiokkaasti jo aiemmin esittänyt, mutta väännetäänpä vielä yksi pointti nyt rautalangasta…
Jos mentäisi malliin, jossa joku pienen syrjäisen kunnan terveysaseman perushoitaja nappailisi röntgenkuvia silloin tällöin pienellä lisäkoulutuksella (eikä niin pienelläkään, koska pakkohan koulutukseen olisi kuulua ainakin “perusasiat” säteilyfysiikka, anatomia, itse laiteoppi, peruskuvausten opiskelua ja traumakuvantamisen perusteet), niin kuinka sitten huolehdittaisiin tämän hoitajaparan osaamisen laadusta ja ylläpidosta? Koska jos tosiaan reilut 2000€ kuussa ansaitsevaa röntgenhoitajaa ei kannattaisi vaikka parina päivänä viikossa tuoda kuvaamaan syrjäkylän TA:han (tiloihin, jotka yhdistettyinä laitteisiin ja niiden käyttö-/huoltokustannuksiin muuten maksavat yhden röntgenhoitajan moooonen vuoden palkan verran), niin kuvauksia ei silloin tähän yhden terveysaseman kohdalle viikossa montaa kerry.
Kokenut ja osaamistaan ylläpitävä röntgenhoitaja myös osaa katsoa kuvaa ihan eri silmillä ja tarvittaessa ehdottaa lääkärille lisäkuvien ottoa (esim. tietynlaiset säären alaosan vääntömurtumat, joissa lääkäri usein pyytää kuvattavaksi vain nilkkaa, mutta nilkan seutuvilta löytyvän murtuman lisäksi hyvin usein paljastuu myös toinen murtuma hieman polven alapuolelta, kun röntgenhoitaja näkee murtumatyypistä, että myös koko säären kuvaus olisi aiheellinen). Osaava hoitaja myös osaa torpata turhat kuvaukset (=lue: potilaan turhan säteilyttämisen ionisoivalla säteilyllä), myös raajojen alueelta. Esimerkkinä olen itse pyytänyt terveyskeskuslääkäreitä monesti katsomaan kuvia uudelleen, kun potilas tulee uudelleen kuvauttamaan vaikka kyynärvartta, kun murtumaa ei muka näkynyt kyynärpäässä, vaikka itse olen heikosti erottuvan murtumalinjan sieltä erottanut. Yleensä sitten ei olekaan kuvattu. Enkä ole nyt väheksymässä terveyskeskuslääkäreitä ja heidän osaamistaan, mutta työkseen kuvia katselevalle ihmiselle nyt vain kehittyy silmää eri lailla, kuin niitä satunnaisesta katselevalle.
Eikä tämän perushoitajan kuvaukset pelkkiin raajoihin kuitenkaan jäisi, koska Suomessa tehdään vuosittain 3,9 miljoonaa hoitajan suorittamaa röntgentutkimusta, joista keuhkokuvien osuus on noin 1,4 miljoonaa, sen ollen siis ylivoimaisesti “suosituin” tutkimus.
Ja jos ylläovevasta vuodatuksestani ei käynyt rivien välistä ilmi, niin kyllä, kyse tässä asiassa on nimenomaan potilasturvallisuudesta. Kyse on siitä, että osaava henkilö tuottaa potilaan hoitopäätöksen kannalta keskeiset tutkimukset riittävän laadukkaasti, jotta potilaalle saadaan oikea diagnoosi ja täten häntä myös oikealla tavalla päästään hoitamaan.
Ja en ihmettele, että Osmo Soininvaaralle on tippunut aikaisemmin röntgenhoitajilta vihaista palautetta, sillä kohtaamme jatkuvasti ammattikuntamme väheksyntää, myös muilta sosiaali- ja terveysalalla työskenteleviltä henkilöiltä, jotka luulevat, että röntgenhoitajan työhön liittyvät asiat opitaan jossain käytävällä pikku täydennyskurssilla. Kuitenkin teemme tasan yhtä arvokasta työtä kuin muutkin ammattiryhmät (=subjektiivinen mielipiteeni) ja työmme vaatii laajaa ammattitaitoa ja jatkuvaa osaamisen kehittämistä.
Kyllä näistä “pätevyysvaatimuksista” pitäisi pystyä joustamaan.
Esim. liike-elämän puolella tätä tapahtuu koko ajan. Insinööristä voi tulla taloua‑, henkilöstö‑, laatu‑, tai turvallisuuspäällikkö muiden tavallisempien tehtävien ohella. Liike-elämässä on aina osattu hyödyntää työssäoppimista toisin kuin näköjään julkisella puolella.
“Milja Holstila kirjoitti 23.1.2014 kello 19:49
Hyvä Osmo Soininvaara,
Olen radiologi, eli kansanomaisesti sanottuna röntgenerikoislääkäri. Heti alkuun sanon, että en taatusti ole haalimassa itselleni enkä ylityöllistetyille hoitajillemme turhaan uusia tehtäviä (alallamme on työntekijöistä pula)”
Holstila on tyypillinen miinoittaja-asiantuntija, joka keskittyy puolustamaan pienen klikin etuja ja pyrkii suojaamaan heidän monopolinsa johonkin asiaan
Osmo on aivan oikeassa tässä asiassa, ei Utsjoella voida toimia kuten Helsngissä , työvolyymit ovat erilaisia.
Olen itse joutunut organisoimaan plavelutuotantoa niin Utsjoella kuin Helsingissä ja Utsjoella on kyettävä töitä tekemään laaja-alaisesti, jotta a) työtä riittäisi ja b) palvelutaso voidaan ylläpitää ja c ) kulutkin pysyvät kohtuullisena .
Se merkitsee yleisosaamista, mikä ei tarkoita, että kaikki työt kyetään tekemään. Esim pyritään suoriutumaan 80–90 % tehtäviä.
Helsngissä taas yhden funktion työmäärät riittävät, joten voidaan erikoistua ja keskittyä yhteen osaamiseen.
Holstilan lähtökohta on, että muut lääkärit ovat vastuuntunnottomia terveyden tuhoajia.
Näin ei ole, vaan kyllä se Ivalon terkkarin lääkäri voidaan kouluttaa ottamaan tiettyjä standardikuvia, ei se rakettitiedettä ammatti-ihmiselle ole. Ja hän osaa varmasti pysyä alueella, jonka osaa.
Ainakin useimmiten: Setäni vaimo joutui terkkarissa lääkärille , joka yritti ottaa näytettä, johon kyvyt eivät riittäneet ja lääkäri pisti reiän suureen valtimoon. Kuolema oli minuuttien päässä , sillä vuotoon havanduttiin vasta kotimatkalla autossa, onneksi keskussairaalan päivystys oli parin minuutin päässä.
Mutta nämä ovat johtamis-ja toimintakulttuuriongelmia, jotka nekin pitää ratkaista.
Lopputulema on, että tällainen miinoittaja on vaarallinen organisaation tuottavuuden kehityksen kannalta eikä heitä voi käyttää toiminnan kehittäjinä vaan heidät pitää pitää rutiinijuttujen tekijöinä.
Ongelma on, että tällaiset näennäisesti asiantuntevat kirjoitelmat hämäävät johtoa ja pelko seurauksista estää hakmasta tehokkaampia ratkaisuja
Julkisella sektorilla ja miksei yksityiselläkin on korkea kynnys työntää tällainen miinoittaja sivuraiteella
“Osmo Soininvaara :Jos minä saan viedä vanhan äitini kävelylle ilman mitään koulutusta, ei ammattiauttajaltakaan pitäisi siihen tehtävään kovin monen vuoden koulutusta vaatia”
Osmo ei oikein ymmärrä, että on eri asia kun yksityinen taluttaa omaasna kuin, että organisaatio järjestää toiminnan.
Osmolla ei äitiä ulkoiluttaessaan ole mitään tuottavuusvaatimusta vaan hän toi tupeksia äitinsä kanssa vaikka koko päivän.
Ja laatukin on äidin ja pojan välinen asia
Ja jos Osmo lipsauttaa otteensa portaissa ja mummo taittaa niskansa niin ei siitäkään suurta haloota nouse, sukulaiset voivat olla sanomatta päivää enää, mutta säästyypä niska.
Tai Osmon tapuksessa voi ilmestyä iltapäivälehtiin lööppi “Kansanedsutaja tappoi äitinsä ” mutta yleiseti juttu ei kiinnosta
Mutta kun organisaatio palkkaa parikymppisen testosteronia uhkuvan syrjäytymisuhkaisen nuorukaisen, joka ajattelee, että : Vittu, mä heivaan nämä mummot pihalle viidessä sekunnissa.
Siitä syntyy lööppejä jo aivan eritahtiin ja kaikkin medioihin esim tyyliin: Helsingin kaupunki eutanoi vanhuksia.
Ja 150 kansanedustajaa kirjoittaa alle lakialoitteen, jonka mukaan mummon ulkoiluttajalta vaaditaan viiden vuoden koulutus.
Näinhän ne useimmat hullut jutut syntyvät, Osmokin on niitä aina silloin tällöin säätämässä
Ja päälle tulee esimiehille ja johdolle 10–15 vuoden oikeusjuttu korvausvaatimuksineen.
En tiedä , mistä Osmolla kumpuaa tuo halveksunta tavisten töitä kohtaan ?
Ei tuo tarkoita vajavaista koulutusta, koulutus on vain rajattuun tehtävään.
Ei se tarkoita ammattitaidottomuutta vaan osaamisen suppeutta ja lääkäri tietysti toimii tämän rajoituksen mukaan
Suomi säästää itsensä hengiltä ja on Kreikan tiellä.
Miten Suomi hyväksikäyttää AAA:n luokitusta?
EI MITENKÄÄN!
Kun kerran meillä on tämä AAA:n luokitus, niin se tarkoittaa, että RAHA ON HALPAA!
Sen sijaan, että käyttäydymme kuin vanha mummeli, niin Suomen pitäisi ottaa niin paljon velkaa markkinoilta kuin mahdollista, jotta voitaisiin toteuttaa infrastuktuuriin liittyviä hankkeita, joilla voitaisiin sitten luoda sitä pohjaa seuraavan nousukauden kasvulle.
Tukea tulevaisuuden alojen kehittämistä, rakentaa uutta infrastuktuuria (Lapin rautatiet, lentokenttäverkoston tihentäminen, uudet säätövoimalat vesivoiman tilalle jne) ja nurjertaa infrastuktuurin korjausvelkaa.
Huonoina aikoina pitää ottaa velkaa ja hyvinä lyhentää.
Nimittäin tässä tulee käymään niin, että me säästämme hyvinvointivaltion hengiltä ja sitten menetämme AAA:n luokituksen.
Sitten me tavikset vasta kusessa olemmekin.
Esimerkiksi haja-asutusalueiden terveydenhuolto voitaisiin asettaa kumipyörille tilaamalla rekkoihin ja linja-autoihin rakennettuja terveysasemia. Sen lisäksi liikuteltavia kontteja, tarpeen mukaan. Erikoiskontteja erikoislaitteineen. Vuodeosastokin voidaan laittaa kumipyörille ja siirrellä niitä tarpeen mukaan. Laki sadantonnin rekoille on jo olemassa.
Sen lisäksi erikoiskalustoa voisi liikutella ilmateitse. Maailmalla on lääkärilentokoneita, miksei meillä ole? Nippanappa lääkintähelikopterit saadan pidettyä ilmassa.
Lappiinkin tai muihin maakuntiin voisi lennättää lentokentälle erikoislaitteistoa ja pätevää henkilöstöä päiväksi, jolloin koko kööri pääsisi illaksi takaisiin kotiin. Tai vaikka seuraavan päivänä. Tarpeen mukaan.
Näiden operoimiseen rekrytoitaisiin henkilöitä, jotka kykenevät työskentelemään liikkuvissa työtehtävissä. Silloin ei tarvitse luopua osaamisen tasosta.
Valtion tehtävä on asettaa ne raamit, jonka puitteissa kuluttajat ja yritykset toimivat. Vahva talous vaatii vahvan valtion, jota Suomi ei tällä hetkellä ole. Eikä oppositioltakaan tule muuta kuin paluu 1980-luvulle ‑virttä.
Täytyy astua määrätietoisesti kohti tulevaisuutta ja rakentaa sitä tulevaisuuden suomalaisille.
En ole mikään isänmaallinen henkilö, mutta mielelläni tahtoisin nähdä Suomen maailman mahtavimpana valtiona. Tai Euroopan unionin mahtavimpana osavaltiona 😉
Mittarina tälle mahtavuudelle käyttäisin sitä, miten hyvin kansalaiset voivat niin henkisesti kuin fyysisestikin. Lisäksi sitä, miten paljon valtio vuorovaikuttaa muiden valtioiden kanssa. Suomella pitäisi olla edustus jokaisessa maailman syrjäisimmässäkin kolkassa.
Suomen pitää olla mukana globaalin maailman pyörteissä, eikä pyrkiä palaamaan impivaaraan ryystämään kahvin korviketta lautaselta.
Tervydenhoidossa on paljon pahempia ongelmia kuin osmon luettelemat.
Jalkani kipeytyi enne joulua ja yritin terkkariin.Kerberos esitti aikoja helmikuulle ja maaliskuulle, siis liki 3 kuukautta eteenpäin.
Kova kipu ja este liikunnalle ei vaikuttanut kun olen eläkeläinen .
Käskettiin vain kysellä peruustusaikoja
Olin lähdössä matkalle uuden vuoden jälkeen ja niinpä esitin huoleni siitä, etten pääse ennen matkaa lääkärille, ainoa apu oli kehotus perua matka !!! Mikä olisi maksanut paljon kun ei ollut lääkärintodistusta !!!
Niinpä sitten varasin netistä ajan entiselle työtervysasemalleni. Lääkäriltä löytyi vapaita aikoja uuden vuoden aatoksi ja heti aamusta klo 8.
Aikaa jutun hoitamiseen meni 10–15 minuuttia ja diagnoosi oli kädessäni ja ohje miten jalkaa hoidetaan ja kykenin matkallani kävelemään monta kilometriä päivässä vaikka paraneminen oli alussa.
Julkinne tervydenhoito on näköjään Potemkinin kulissi, jossa rahat käytetään palvelunestoon.
Kerberoksen estämistyö tulee kalliimmaksi kuin lääkärin tekemä hoito
Tuntuu kummalta, että röntgen- yms. koneet olisivat vielä nykypäivänäkin niin hankalia käyttää, että tarvitaan pitkä erikoiskoulutus takaamaan käyttökelpoiset tulokset ilman potilaan vaarantamista. Mutta jos näin tosiaan on, niin eikös tässä olisi selvä kehityskohde? Tehdään koneita, jotka opastavat käyttäjäänsä ja samalla estävät tekemästä mitään typerää.
Samalla tuntuu aika ihmeelliseltä, etteikö kuvien tulkintaan olisi jo kehitetty mitään apuvälineitä — mutta jos tämäkin pitää paikkansa, niin samaan syssyyn voitaisiin toki kehittää diagnostiikkaohjelmia, jotka auttaisivat vähän tumpelompaakin pihtiputaan terkkarin keikkalääkäriä huomaamaan oleellisen.
Tässä keskustelussa tulee ottaa huomioon, että vaaratonta säteilyannosta ei ole, vaan pienikin annos lisää riskiä sairastua syöpään. Se tarkoittaa, että erityisosaamista tarvitaan. Tällä hetkellä rtg-hoitajan osaaminen on todellakin hyvin laaja-alaista terveyskeskusröntgeniä ajatellen ja spesifimpi kouluttautuminen voisi olla ihan toimiva vaihtoehto.
Osmokin saisi varmasti enemmän tukea ajatuksilleen, jos ensin perehtyisi paremmin asiaan ja myöntäisi, että kyseessä on ihan oma osaamisalueensa. Pätevyys pelkästään natiivikuvantamiseen voitaisiin ilman muuta saavuttaa lyhyemmälläkin koulutuksella kuin tuo varsinainen rh-koulutus, mutta vastoin Soininvaaran väitettä, kokonaan ilman erityistä osaamista ei röntgenkuvia pidä kenenkään ottaa.
röntgenhoitajalla on hyvät tiedot säteilyturvallisuudesta ja saadakseen käyttää säteilylaitteita, tulee jokaisen hoitajan vuosittain osallistua lakisääteisesti täydennyskoulutukseen. Lisäksi työskentelyä valvotaan jatkuvasti eri menetelmin. Onko tällaiset systeemit luotu säteilyturvaviranomaisten puolesta ihan huvin vuoksi? En usko. mieluuminkin siksi, että riskit ovat todellisia.
Vaihtoehtoinen selitys: julkinen terveydenhoito on niin laadukasta, hinta/laatusuhteeltaan erinomaista ja haluttua että jollain tavalla pitää valita ketkä siitä pääsevät osalliseksi eli de facto estää hoito suurelta osalta sellaisia potentiaalisia asiakkaita joita yksityinen sektori voi auttaa.
Ei ole lainkaan huono tai epäeettinen päätös tyrkätä ilmeisen hyvin toimeentuleva eläkeläinen julkiselta yksityiselle sektorille joka selviää pienen täsmävaivan hoidosta ongelmitta ja ottaa tilalle joku oikeasti huonossa asemassa oleva jolle yksityinen sektori ei ole vaihtoehto.
Mielestäni paljon suurempi ongelma, yleisesti tiedossa oleva jopa, on se, että vasta koulusta valmistuneet hienot amk-hoitajat eivät pysty siirtymään suoraan täyteen työhön. Heidän päänsä on täynnä hienoa hoitotiedettä ja nelikenttiä. He ovat valvoneet pitkiä öitä tehden varsin joutavia hoitotieteen tutkielmia ja istuneet hoitotieteen seminaareissa. He ovat nähneet infernaalisen vaivan luullen ehkä sen olevan vielä reaalisti hyödyllistä. Tosiasiassa heitä on raskaasti kusetettu.
Menee puolisen vuotta sitten työssä niitten asioitten oppimiseen, jotka olisi pitänyt koulussa oppia nelikenttien ja hoitotieteellisten viisauksien sijasta. Minulla on hyvät suonet, ja olen maannut lukemattomat kerrat harjoituskappaleena, kun valmis ja töihin tullut sairaanhoitaja amk opettelee laittamaan tippaa.
Näinhän se on, Keynesiläistä elvytystä tulisi samalla. Pitäisi vain olla äärimmäisen tarkkana mihin sen velkarahan käyttää. Kun likviditeettiloukun tilanteessa rahankäyttäjänä on valtio, hintamekanismi on väliaikaisesti rikki, ja hintojen signaalivaikutuksen puuttuessa se signaali pitäisi saada joltain kaikkitietävältä Gosplanilta. Muuten on riski että Hayekilaisittain investoinnit saattavat mennä kohteisiin joiden tuotosta kukaan ei ole valmis maksamaan koskaan mitään.
Esimerkiksi: jos valitaan Lapin rautatiet investointikohteeksi, niiden on sitten ‘normaaliaikojen’ palatessa syytä alkaa tuottaa *ruhtinaallisesti*, jollainmekanismilla. Niillä tuotoilla pitää nimittäin maksaa otetun lainan korot sitten kun raha ei enää ole halpaa.
Nyt kun mietin, niin ei sen Gosplanin investointien valitsemistehtävä ole sen kummempi kuin mitä yritysjohtajatkaan tekevät. Ei yritystenkään investointien tuotosta ole etukäteen varmuutta. Nyt vain investoimassa olisi firman sijasta kokonainen kansantalous.
Holstila korostaa säteilyn vaarallisuutta ja sitä, kuinka röntgenhoitaja yksin on vastuussa sen käytöstä:
Edellisten viikkojen aikana on keskusteltu siitä, kuinka kehittyvä teknologia vaikuttaa eri työtehtäviin. Olisin kuvitellut, että röntgenkuvantaminen olisi jo mullistunut enemmän kuin Holstilan kuvaus antaa ymmärtää. Kuvantamiskoneiden teknologiaa kehittämällä voidaan vähentää röntgenhoitajalta vaadittavaa osaamista ja vastuuta.
Olin kuvitellut, että kuvauslaitteissa olisi jo ainakin jonkinlainen automaattinen valotusajan säätö — röntgenhoitaja ei siis olisi yksin vastuussa annetusta säteilystä ja kuvan onnistumisesta. Kuvaamisen digitalisoitumisen myötä käyttöön tulleet digitaaliset kuvakennot voisivat antaa reaaliaikaista palautetta ja katkaista säteilyn kun kuvassa on tarpeeksi kontrastia ja siten minimoida säteilyn määrä.
Säteilyn käytön ammattilaisen “Säteilyvaaran” kuvauksen perusteella digitaaliteknologiaa ei kuitenkaan käytetä annettavan säteilyn minimoimiseen, vaan päinvastoin: sitä käytetään lisäämään liiallisen säteilyn riskiä, koska digitaalitekniikka sallii suuremmat ylivalotukset. Voisiko joku toinen säteilyn asiantuntija kertoa pitääkö tämä paikkansa?
Mitä tulee kuvattavan erityispiirteiden huomioonottamiseen, ilmeisesti on ainakin ollut kehitteillä laitteita, jotka osaavat huomioida kuvattavan ruumiinmuodot automaattisesti. Vähintäänkin voisi olettaa, että koneen olisi mahdollista tehdä kuvattavan painoon ja ikään liittyvät säädöt automaattisesti kunhan ne tiedot sille syötetään. Suuri osa Holstilan kuvaamasta röntgenhoitajien osaamisesta — koneen tehojen sovittaminen kuvattavan painon, iän ja joidenkin muiden mahdollisten erityispiirteiden mukaan — voisi siis siirtää kuvantamislaitteen tehtäväksi. Ideaalitapauksessa ainakin yksinkertaisia kuvia siis tulisi voida ottaa “vain nappia painamalla” — ja kone osaisi automaattisesti säätää yksityiskohdat kuvan laadun optimoimiseksi ja säteilyn minimoimiseksi.
Holstilan kuvauksen perusteella nykyteknologian tila on kuitenkin sellainen, jossa röntgenhoitaja on täysin vastuussa käytetyn säteilyn määrästä ja hoitanee valotuksenkin manuaalisest — mikä ymmärrettävästi on hyvin vaativaa. Kuvantamislaitteisiin ei myöskään ole vielä kyetty sisällyttämään automaattisia turvakatkaisimia eikä ohjelmoimaan maksimisäteilyjä, vaan röntgenhoitaja voi tykittää kuvattavaan sitä “ihan oikeaa pahaa säteilyä” niin paljon kuin vain haluaa. Hyvä siis, että röntgenhoitajat ovat vastuullisia työlleen omistautuneita säteilyturvallisuuden asiantuntijoita! 🙂
Osmo on huolissaan siitä, että terveydenhuollossa noudatetaan orjallisesti määräyksiä
Mutta tervydenhuolto noudattaa määräyksiä hyvin valikoivasti.Kun tervydenhuolto voi vapaasti laiminlyödä velvoitteita ja valita mitä säännöksiä tervydenhuollossa noudatetaan niin varmaan se ensimmäisenä voisi luopua järjettömistä byrokratioista.
Helsinki on hyvä esimerkki miten säädöksiä laiminlyödään
http://yle.fi/uutiset/kunnat_laistavat_tyottomien_terveystarkastuksista/6784497
“Toiset huolehtivat tarkastuksista — toiset eivät
Vuonna 2011 voimaan tullut terveydenhuoltolaki velvoittaa kuntia järjestämään neuvontaa ja palveluita työttömille, jotka jäävät ilman työterveyshuollon palveluita.
Suurista kaupungeista esimerkiksi Turku ja Helsinki eivät järjestä terveystarkastuksia työttömille.”
Niinpä minäkin ehdin olla kortistossa pitkään eikä minua kutsuttu koskaan lakisääteiseen terveystarkastukseen.
Ja kun olin lopulla kuolla hoitovirheeseen niin lääkärini ei silloinkaan ymmärtänyt , että vauriot olivat sitä luokkaa, että ne vaikuttavat työkykyyn.
Hän ihmetteli, miksi minun pitäisi anoa työkyvyttömyyseläkettä, kun olen ns putkessa !!!
Vaatimuksestani hän suostui laatimaan lausunnon, mutta se vei aikaa liki 8 kk.
Ja kun sain lausunnon niin se oli hyvin amtöörimänen.
Olen saatellut työkyvyttömyyseläkkeelle kymmeniä ellen satoja ihmisiä ja lukenut näitä lausuntoja, kun henkilöt ovat pyytäneet apua ja olen joutunut kirjoittamaan työnantajalausuntoja, mutta kun oli kiire pistin eteenpäin.
Hakemus tuli hylättynä jälleen yli puolen vuoden käsittelyn jälkeen.
Lääkärini ei suostunut kirjoittamaan täydennyksiä, mutta minulla oli ollut aikaa miettiä juttuani ja kirjoitin valituksen itse ja lähetin sen vakuutusoikeuteen.Vakuutusyhtiön edustaja naureskeli jutulleni, koska uusia lääkärilausuntoja ei ollut eikä hän uskonut minun näkökantani vaikuttavan asiaan
Ehdin jo vanhuuseläkkeelle kun päätös taas 7–8 kuukauden odottelun jälkeen tuli ja minulle myönteisenä eli sain työkyvyttömyyseläkkeen takautuvasti ja siirryin vanhuuseläkkeeltä työkyvyttömyyseläkkeelle ja taas 8 kuukaudeksi.
Päätös nosti eläkettä sadoilla euroilla , sillä työkyvyttömyysajasta ja vanhuuseläkeiän siirtymisestä kertymä on olennaisesti parempi kuin työttömyskorvauksesta.
Lisäksi sain kymmeniä tuhansia korvausta, kun eläke on huomattavasti parempi työttömyyskorvaus
Itse asiassa tein työttömyysaikana niin paljon rahaa riitelemällä , että sain lähes samaa tuloa kuin työssäollessa.
Mieluummin olisin tehnyt jotain hyödyllistä.
Tämäkin esimerkki kertoo, että terkkarilaitos on rappio-organisaatio, ainakin Helsingissä.
Ja määräyksiä lyödään laimin surutta. Jos määräyksillä ei ole merkitystä niin miksi noita älyttömiä sitten noudatetaan ?
Ihan niinkuin hoitajien palkkaaminen olisi kallista. Entäs syrjäisten kuntien lääkäreidein palkkaaminen. Pikku kunta saattaa työntää 5–7 ihmisen palkan siihen, että halutaan se terveyskeskuslääkäri. Olisikohan se vaan OSMO hyväksyttävä, että meillä ei Suomessa ole vara elättää jokaista pikkukuntaa. Ei siitä voi syyttää perus- ja erikoisterveydenhuoltoa. Entäs kunnat, jotka pyörivät ihan puhtaasit valtionlainalla ja joilla ei ole aikomustakaan liittyä isompiin kuntiin. Tai sitten eletään sillä, että puolet kunnan väestöstä käy jossain kasvukeskuksessa töissä ja verot maksetaan siihen omaan kuntaan(Jolla ei muuten ole mitään tulevaisuutta). Entäs julkisen puolen byrokratia ja suojatyöpaikat. Esimerkki kunnan IT-tukihan ei tule yötyöhön. Kun tehdään työpisteiden päivitystä, koko verotoimisto saattaa pyöritellä peukaloitaan koko päivän, koska kunnan omat IT-tuen kaverit aloittavat työnsä kello 0800. Ei ole ihme, että siinä alkaa ymmärtää palveluiden ulkoistamista. Voiko tätä Osmon periaatetta soveltaa vähän sitten kaikkeen. Ei poliisin tarvitse olla aina koulutettu, kyllä vihreä poliitikkokin oppii nopeustutkaa käyttämään. Vedä nyt Osmo se pää pois sieltä. Ei tämän valtion terveydenhuollon rahalliset ongelmat ole erikoissairaanhoidossa, vaan siinä että silloin kun oli rahaa voitiin pyörittää jokaisen pienenkin kunnan terveyskeskusta. Nyt kun RAHA loppui koitetaan kikkailla joka paikkaan se sama perusterveydenhuolto. Itse en edes ole terveydenhuolto alalla. Mietin vaan, että saattaa tuntua suhteellisen perseelle, kun OSMO arvailee. Kuinkas Osmo sitten otat kantaa, kun joku kuolee siihen hoitovirheeseen, kun joku ei-alanammattilainen aloittaa väärän lääkityksen. Jokaisessa ammatissa on niitä yksinkertaisia tehtäviä. Tosin voihan sen mallin ottaa sieltä eduskunnasta. Siellä on kaikki perus- poliitikot hakkaamassa äänestysnappia.
Taas vilahti tämä usko tekniikan kehittymisen mahdollisuuksiin röntgenkuvien tulkinnassa. Kehittäkää nyt ensin se EKG-analysaattori, johon todella voisi luottaa. Vielä on näkemättä.
Ylipäätänsäkin keskustelun sävy on sellainen jälleen kerran, että mieleen tulee lyödä hanskat tiskiin ja sanoa, että itkekää saatana, itkekää.
Vaatikaa oikeuksia ja valittakaa. Huutakaa, ja ketään ei tule.
Joitakin vuosia sitten kolumnin kirjoittaja oli oivaltanut, että röntgenkuvien ottaminen on niin helppoa, että kuvan voi ottaa kuka tahansa. Toisaalta, tämän voi ottaa hyvänä huomiona: suomalaisten röntgehoitajien osaaminen on niin korkeatasoista, että huonoja ja laaduttomia kuvia ei oteta ja homma hoituu yhdellä napin painalluksella. Silloin asiakas voi luottaa, että homma hoituu. Osaaminen saa homman näyttämään helpolta.
Natiiviröntgenkuvien ottaminen on erilaista kuin digikuvaus; jotta kuva olisi riittävän laadukas diagnoosin teon perustaksi, täytyy kuvattava ihmisen osa osata asettaa oikein kuvausta varten. Tämä vain karkeana yleistyksenä ja perusteluna, miksi koulutusta tarvitaan ja miksi ammattitaito takaa potilasturvallisuuden.
Soininvaara ottaa esiin terveydenhuollon työnjaon ja työnkuvien muutoksen. Olen samaa mieltä tästä hänen kanssaan. Työnjaon kehittäminen tuo parempia tuloksia hoidon saatavuuteen. Mutta terveydenhuollon työnjaossa on mietittävä tarkkaan, mitkä kokonaisuudet potilaan hoidossa ja miten rakennetaan uudelleen, millä lisä- tai täydennyskoulutuksella on tarkoituksenmukaista homma hoitaa. Ei siten, että “helpot rutiinit voi tehdä kuka vaan”. terveydenhuollon potialshoidossa on nykyisin tosi vähän näitä helppoja rutiineja, jos ollenkaan.
Lääkäreiden ja sairaanhoitajien tehtäviä on tarkasteltu uudelleen esimerkiksi rajatun lääkkeenmääräämisen osalta. Tulokset ovat myönteisiä. Nyt on aika tarkastella, miten työnjakoa voidaan kehittää myös muiden ammattilaisten välillä. Mutta harkitusti ja ammattilaisia kuullen.
Sairaanhoitajakoulutusta on uudistettu tämän vuoden alusta lukien vastaamaan uudistuneita terveydenhuollon ja potilashoidon tarpeita. Myös Euroopan yhteisön lainsäädäntöä on uudistettu: ammattipätevyysdirektiivi 2013/55/EU astui voimaan 18. tammikuuta ja jäsenmailla on kaksi vuotta aikaa saattaa sen määräykset voimaan. Direktiivi määrittää mm. koulutuksen sisältöjä.
Soininvaara nostaa lääkärikoulutuksen tarkastelun hyväksi esimerkiksi. Sitä se onkin. Mutta myös muu koulutus ja muiden ammattilaisten tahto kehittää työtään ansaitsee aitoa huomiota, eikä ylimalkaisia heittoja.
Voi olla taas kuvitelmaa, mutta eikö noita röntgen koneita voisi käyttää etäkäyttönä; se keskussairaalan röntgenhoitaja neuvoo netin yli miten pitää potilas mutkille taivuttaa, asettaa voltit ja ampeerit, ottaa kuvat, tarkistaa että kuvat onnistuivat ja antaa oman lausuntonsa samantien? Terveyskeskuksen hoitajan vastuulle jää potilaan vääntely ohjeiden mukaan ja sitten hän saa paeta turvahuoneeseen kunnes vaara ohi ‑merkki on annettu.
Taisit ymmärtää hieman väärin. Kysehän oli siitä, että ei kannata teettää kalliilla ammattilaisella (tutkija) tehtäviä, jotka hoitaisi nopeammin ja tehokkaammin halvempi ammattilainen (sihteeri). Jos puhutaan pelkästään matkajärjestelyistä, olisi parempia ja halvempia tapoja järjestää asiat kuin nykyinen. Vaihtoehdot ovat:
1) Tutkija hoitaa itse matkavaraukset vaikkapa netissä ja vastaa siitä, että rahaa ei törsätä. Tämä on hyvä ratkaisu, jos matkat suuntautuvat lähinnä Eurooppaan tai muihin helppoihin kohteisiin. Vaikeisiin kohteisiin (joita tutkijoilla voi olla) tarvittaisiin silti ammattilaisen apua.
2) Tutkija pyytää asiaan erikoistunutta laitoksen omaa matkasihteeriä tekemään varaukset toiveiden mukaan. Tässä etuna olisi se, että ko. sihteeri oppisi hyvin nopeasti parhaat vaihtoehdot toistuviin matkakohteisiin ja toisaalta osaisi tehdä järjestelyt myös hankalampiin kohteisiin.
Kumpi tahansa on parempi kuin nykyinen systeemi, jossa tutkija ei saa tehdä itse matkavarauksia netissä, vaan kaikki matkajärjestelyt on tehtävä kilpailutetun matkatoimiston kautta suosien kilpailutettuja lentoyhtiöitä ja hotelleja. Kaikkein hupaisinta on, että jos joutuisin työn takia matkustamaan Kuubaan, laitoksen matkatoimisto ei voisi matkaa myydä, koska sen omistaa amerikkalainen yhtiö.
Mitä se merkitsee käytännössä? Sitä, että täysin riippumatta matkustajan ohjeista matkatoimisto tarjoaa ensin sopimushintoja, jotka pitää tyrmätä aivan liian kalliina. Vasta toisella tai kolmannella iteraatiokierroksella saadaan järkevä tarjous (hinta ja aikataulut ovat siedettävä). Hotellin löytäminen on vaikeinta. Tarjotut hotellit ovat lähes aina liian kalliita ja sijainniltaan vääriä. Ainoa selitys on se, että matkatoimiston pitää tarjota juuri tietyn ketjun hotelleja ja jos ne eivät kelpaa, saadaan valita muita. Luulisi, että matkatoimisto osaisi tarjota seuraavalla matkalla samaan kohteeseen samaa halpaa hotellia (jota kaikki muutkin samaan kohteeseen matkustavat käyttävät), mutta ei. Tähän kaikkeen palaa asiantuntijan kallista työaikaa.
Eikä kyse ole siitä, että olisi valittu huono matkatoimisto. Minulla on kokemusta kolmesta eri matkatoimistosta työasioissa. Kaksi niistä oli kilpailutettuja ja molemmissa on samat ongelmat. Ainoa toimiva matkatoimisto oli se ensimmäinen ennen kilpailuttamista. Silloin siellä oli pelkästään meidän laitoksemme matkoihin erikoistunut ihminen ja hänellä sijainen. Riitti, että soitin, että menen viikoksi kohteeseen X (vakiokohde), vastauksena tuli heti järkevä ehdotus. Työaikaa meni korkeintaan 10 minuuttia. Nykyään menee liian usein tunti tai kaksi, sillä joka asia pitää tarkistaa.
Tämä on nyt aika kaukana röntgenhoitajista, mutta samasta ongelmasta tässäkin on kyse. Aivan liian usein kuvitellaan, että syntyy säästöjä kun:
1) luovutaan kalliista ammattilaisista ja teetetään tehtävät muilla oman työn ohessa
2) ulkoistetaan ja kilpailutetaan. Kilpailuttaminen voi tuoda säästöjä, jos tiedetään, mitä ollaan tekemässä, mutta kilpailuttaminen kilpailuttamisen vuoksi voi tulla todella kalliiksi.
Jep. Polvikuvaus tuottaa niin valtavasti säteilyä, että saman määrän suomalainen saa taustasäteilystä kokonaisessa kolmessa päivässä!
http://www.stuk.fi/sateilyn-hyodyntaminen/terveydenhuolto/rontgen/fi_FI/annoksia/
Pelkästään kosminen säteily avaruudesta tuottaa vuodessa 30x määrän säteilyä kuin yksi polvikuvas.
Ja lentäminen, se se vasta vaarallista onkin koska tunnin lentomatka tuottaa noin 4x annosmäärän polven röntgenkuvaukseen verrattuna.
Toisin sanoen sormien kuvaamisen säteilypelottelussa ei nyt oikein ole tolkkua mukana. Jos otetaan 5000 kuvaa raajasta, niin potilas saa annoksen joka on sille säteilytyöntekijälle sallittu määrä.
Koska ei kai kumminkaan tarkoitus ole, että ukko mustalainen alkaa kuvailemaan ilman mitään koulutusta? En käsitä mikä ihmeen mahti maailmassa estää näitä sivutoimisia “röntgenhoitajia” osallistumasta niille vuosittaisille ja tietenkin aivan äärimmäisen tärkeille kursseille. Aivan kuin säteilyturvallisuus on jotenkin mystinen asia jota ei voi hallita ilman täydellistä röntgenhoitajan koulutusta. On kyllä täysin älytön ajatuskin.
Kirjoituksessanne palaatte menneeseen – jolloin otitte kantaa pienten ja syrjässä olevien terveyskeskuksiin, joissa ei ole varaa pitää röntgeniä. Samaan hengenvetoon toteatte, että seuraavana aamuna sähköpostissanne oli noin viisikymmentä vihaista viestiä röntgenhoitajilta. Eikä suotta. Valitettavasti lähetetyt viestit, eivät saaneet ymmärrystänne, koska yhdessäkään viestissä ei vedottu potilasturvallisuuteen – vain ehdotuksen lainvastaisuuteen. Lakiin, jossa röntgenkuvien ottaminen on röntgenhoitajien yksinoikeus. Toki näin on, mutta miksi lainsäätäjät ovat kyseisen kohdan lakiin ja asetukseen kirjanneet pohjautuu nimenomaan ennen kaikkea potilasturvallisuuteen ja potilaan oikeuksiin saada hyvää, tasa-arvoista ja oikeanlaista hoitoa röntgenhoitajan suorittamana säteilyturvallisesti.
Toteatte, että ”ainahan niissä voisi olla se laite, koska se ei paljon maksa vaan henkilökunta maksaa. Suurin osa kuvauksista on niin yksinkertaisia, että se osataan tehdä paikanpäällä. Kuva voidaan lähettää lankaa pitkin muualle analysoitavaksi”. Miten kukaan voi vaarantaa potilasturvallisuutta ja potilaan oikeutta tasa-arvoiseen ja hyvään hoitoon edes ajatuksen tasolla ajattelemalla näin? Se, että kuvat kulkevat lankoja pitkin asettaa kuvauksen suorittaville entisestään lisävaatimuksia, sillä röntgenhoitajan pitää pystyä analysoimaan kuvassa näkyvää monitahoisesti. Useasti hän on ainoa säteilynkäytön ammattilainen. Yksin työskentelevä röntgenhoitaja analysois riittävätkö otetut projektiot, vai pitääkö niitä täydentää vammamekanismin tai taudinkuvan perusteella? Onko kuvissa joitakin löydöksiä joista pitäisi tiedottaa pikaisesti joko hoitavalle lääkärille tai radiologille? Miksi — saattaa maallikko ajatella? Helpottaakseni arvailuja kerron, ettei tutkittavalle ole välttämättä sovittu laisinkaan käyntiä lääkärille röntgentutkimuksen jälkeen tai se on kahden kuukauden kuluttua. Paljon ehtii tapahtua tuossa ajassa jos ei kuvantamista suorita siihen koulutuksen saanut henkilö. On valitettavaa lukea tekstiä, josta näkyy harhakuvitelma jonkin asian helppoudesta. Valitettavasti sellaista kuin yksinkertainen röntgenkuvaus ei ole olemassa. Kuvan varmaan saa moni aikaiseksi nykytekniikalla, mutta onko saatu kuva riittävä oikean diagnoosin tekoon. Ammattitermein kysyttynä ” leikkaako se”, ”onko siinä liike-epätarkkuutta”, ”miltä näyttää annosindikaattori”, ”onko DAP hyväksyttävissä rajoissa”? Olenko asetellut potilaani oikein ja valinnut yksilölliset ja optimaaliset kuvausparametrit juuri tälle tutkittavalle, jotta pystyn saamaan optimaalisen diagnosointivälineen radiologille. Pitääkö minun vielä täydentää tutkimusta?
Jos lääketieteellinen kuvantaminen olisi helppoa kuin heinän teko, siihen ei varmasti tarvittaisi erillistä 210 opintopisteen koulutusta vaan kuvan ottamisen voisi Soininvaaran ehdotuksen mukaan ottaa kuka vaan. Valitettavasti röntgenhoitaja ammattitaito vaatii paljon muuta kuin sen ”napin painajan”. Todellisuus on karumpi – ja työn perustana ei ole pelkästään potilasturvallisuus vaan myös henkilöstön oma turvallinen työskentely säteilyhygieenisesti.
Perusterveydenhuollon kuvantamisprosessissa on liian paljon heikkoja linkkejä jo nykyiselläänkin. Miksi huonontaa vielä lisää – vai onko sillä merkitystä kansalaisille? Liian suuri prosentti perusterveydenhuollossa otetuista röntgenkuvista tarkastellaan kliinikon (ei radiologian erikoislääkärin) toimesta ja näistä yli 80 % vielä n sekundääri monitoreilta, joita ei ole tarkoitettu kuvankatseluun. Vähän kuin katsoisi televisiota auringonpaisteessa.
Röntgenhoitajan työssä itse lyhytaikainen kuvaustapahtuma on kuitenkin vain osa hänen ammattitaitoaan. Jotta kuvaustapahtumasta saadaan tutkittavalle turvallinen, optimaalinen, yksilöllinen ja luotettava, tekee röntgenhoitaja paljon esi- ja jälkityötä saavuttaakseen parhaan lopputuloksen potilaan kannalta. Maallikko näkee tästä työstä vain pienen hetken eikä sen perusteella voi edes kansanedustajan odottaa kykenevän oikeanlaisiin päätelmiin.
Totta on kuitenkin se osa asiaa, että kunnat haluavat tarjota kuvantamispalveluja lähellä kuntalaisiaan. Tähänkin on olemassa ratkaisuja, mutta näitä ei ole vielä Suomessa käytössä perusterveydenhuollon kuvantamispalveluiden tarjonnassa. Liikkuvat kuvantamisautot voisivat olla ratkaisu pienille kunnille, jotka voisivat yhdistää voimansa ja tarjota tutkimuksia asukkailleen ennakolta suunnitellusti määräaikoina. Onnistuuhan tämä magneetti- ja mammografiakuvantamisessa – miksi ei myös niin sanotussa natiivikuvantamisessa.
Innovaatiot lisääntyvät ja helpottavat terveydenhuollon palveluiden tarjontaa, mutta tietyt asiat säilyvät. Röntgenhoitajan ainutkertainen asiantuntemus säteilynkäytön ammattilaisena koituu nimenomaan potilaiden eduksia ja he voivat käydä röntgentutkimuksissa luottavaisin mielin ilman ”yliannostuksen” pelkoa tietäen saaneensa oikeanlaiset kuvat.
Toki jokaisen ammattiryhmän tulee nähdä myös yli ns totuttujen rajojen ja ammatteja tulee kehittää – myös säteilyn käytön osalta. Onnistuakseen tarvitaan kattavaa lisäkoulutusta, jotta voimme turvat kansalaisille turvallisen sädetutkimuksen.
Päivi Wood
Toiminnanjohtaja
Suomen Röntgenhoitajaliitto ry
Tuohan voidaan tehdä siten, että yli 2500 euroa ansaitsevat eivät pääse terkkariin , hakekoon hoitonsa mistä haluavat ?
Anteeks ny vaan vallan kauhiast. Ei ollut tollon insinöörin tarkoitus loukata kaiken muun yläpuolella olevan profession edustajia — vaan ennemmin tuoda ilmi oma tyhmyytensä ihmettelemällä päivänselviä asioita.
Onneksi meillä täällä vajavaisen tekniikan maailmassa on vielä sankarilääkäreitä, jotka 48h päivystyksen jälkeen vetäisevät sissiasenteella 100% virheettömät diagnoosit vain nopeasti vilkaisemalla koetuloksia.
Tupon kolme koulutuspäivää vuodessa ‑malli oli oikean suuntaan, mutta kömösti toteutettu idea.
Koska ammatit ja osaaminen muuttuvat, elinikäisestä oppimisesta ja täydennyskoulutuksesta pitäisi pitää huolta.
Oma ongelmansa ammatiikoulun ja ammattikorekakoulun väinen raja, jossa vaatimassa osassa odotetaan vaativia kyvykkyyksiä ja vastaavasti se johtaa parhaiten anasaitsevaan viidennekseen.
Jotain pätevöitymistä tai täydennystä olisi hyvä olla, mutta ilman vuoden puoliksi fiktiivisiä opintoja, joilla oppilitos paikkaa rahapussiaan. Oikeassa työelämässä tämä hoidetaan ilman suurempaa numeroa, uudet laitteet koulutetaan ja siinä se.
Opttajat ovat muuten erityisesti ammatikunta, jolla on hyvä peruskoulutus mutta surkea täydennyskoulutus ja ammattitaidon ylläpitojärjestelmä. Tämä lienee yleisemminkin julkisen puolen virkojen iso ongelma — virka tuo järjen tullessaan.
Yliopistojen ja amk:n kaksitasoinen tutintomalli on osa ratkaisua.
Eurooppassa joku MBA opintokokonaisuus on tyypillinen noin 30 vuotiaan uralla, Suomessa vasta ylemmän johdon ja 40-vuotiaan täydennyskoulutus.
Oppilaitosten rakenteet suosivat megaisoja opintokokonaiuuskai, joissa ollaan aina vuosi tai kaksi. Yrityselmä kaipiais pikemminkin kauukauden kestäviä moduleita.
Radiologia on vähän huono esimerkii. Relevantti kysymys on, että kun Suomessa on pulaa radiologeista, miksei kakkoslausuntoa voisi lausua ulkomailla — kuten USA:ssa ja vaikk Ruotissa tehdään. Saavathan lääkärit käyttää englanninkielisä materiaalejakin.
Suurimmassa osassa minun pyynnöstäni tehtyjä kuvauksia olen itse kyttäämässä rtg:ssä ja pyrin näkemään kuvan heti, kun se vaan kasetilta tulee. Siinä tulee yleensä samalla neuvoteltua hoitajan kanssa, riittääkö tämä.
Ei ole mitään järkeä lähettää joka kuvaa lausuttavaksi, se ei yleensä anna yhtään mitään. Radiologi vaan turtuu katsoessaan lausuntokierroksella 100+n luukuvaa, joissa ei näy murtumia, eikä muutakaan patolista ja missaan sen 100+n+1 scaphoideusmurtuman, joka oli päivän viimeinen ja oli kiire kotiin. Kyllä näin vaan käy.
Minä en tee mitään sankaritöitä enää, ja jokainen töihin tulo sovitaan hyvin tarkkaa, mitä minkä verran tehdään. Muuten ei terveys säily lääkärilläkään. Se sitten raaka peli, kun jokaisesta koukkimisesta ja ylimääräisestä “katsotko tämän vielä” kasasta otetaankin lopputili. Siinähän heilutte lippulappujenne kanssa.
Viimeksi kun luulin kaiken, aivan kaiken ennakoineeni, niin kuinka ollakaan vaan yllättäen paljastui, että könttään kuului myös vanhainkodin (>40 paikkaa) hoitaminen.
Itkekää saatana.
Esimerkiksi, edellyttäen tietysti että hoitoa ylipäätään saa muualta. Niukkuuden jakaminen tarkoittaa käytännössä että valitaan huonoista vaihtoehdoista vähiten huono.
Esittämässäsi tapauksessa kukaan ei jäänyt hoitamatta, ja hoitoon pääsi nopeasti ja hyvin tuloksin. Ei varmastikaan huonoista huonoin ratkaisu. Vielä jos yksityisellä puolella kilpailu toimisi paremmin niin olisi luultavasti tullut potilaalle edullisemmaksi.
Tuskin nämä digitaaliset röntgenkuvauslaitteet aivan ilmaisia ovat. Kun laitehankintaan ynnätään vielä huollot, korjaukset, päivitykset, laadunvarmistukset, erilliset röntgenohjelmat, hoitajien lisävastuupalkat…, niin voipi olla ettei sen pers-hikiällä asuvan martta-mummon lypsyllä sattuneen sormen kuvauksella niin kiire olekkaan.
Näin lystin maksajan näkökulmasta, diagnoosini on krooninen asenneongelma. Määrään lääkkeeksi reippaanpuoleista korotusta lääketieteellisten sisäänottoon.
Taas nähdän että useimpien mielestä potilasturvallisuuden kannalta on paljon parempi, ettei oteta ollenkaan kuvia, kuin että otettaisiin mahdollisesti vähän huonommat kuvat.
Viherinssi se taisi tästä mainitakin jossain aikaisemmassa keskustelussa.
Just näin! Ei ihme, jos radiologeista on pulaa!
Onko teidän tekemisenne julkisella puolella todellakin organisoitu ja “tuotannaonohjattu” pelkästään ammattinimikkeiden mukaan?
Edellenkin ihailen lausumaasi helmeä:
No minä aikoinani opin käyttämään ECT-laitetta, eli antamaan sähköshokkeja puolessa tunnissa katsomalla ja lukemalla laitteen manuaalin. Sittemmin saadut, jo satojen annettujen sähköjen jälkeiset, lisäkoulutukset eivät tähän käytännön tapahtumaan mitään uutta antaneet. Teoreettinen pohja tietysti vahvistui.
Seurasin muutama vuosi sitten lasteni terveystiedon lukion oppimäärää. Kyllä se minusta oli pääsääntöisesti aivan puuta heinää. En usko että siihen tarvitaan sinänsä lisäresursseja, mutta oppimateriaali tarvitsee kyllä täydellisen tuuletuksen.
Tästä en olisi niin varma. Tällaisia sääntöjä toki sorvataan potilasturvallisuuden nimissä mutta todellisiin motiiveihin kuuluu monia muita asioita: työntekijäliittojen edunvalvontaa (josta tämäkin kommentti on esimerkki), hallinnollisten organisaatioiden kasvupyrkimyksiä (jotka toki ovat osittain aivan vilpittömästi heijastuksia ymmärrettävästä uskosta, että juuri oma ala on erittäin tärkeä ja tarvitsee runsaasti hyvin koulutettuja, dedikoituja resursseja), johtajien egoja (minulla on enemmän alaisia kuin tuolla!) jne.
Yksi asia tässä kuitenkin unohtuu: sosiaali- ja terveystoimen resurssitarpeilla ei ole mitään raja ja vaikka nytkin valitetaan pulaa joka puolella, nykyisenkään ylläpitämiseen ei oikein ole varaa, koska yksityinen sektori ei jaksa maksaa siihen tarvittavia veroja. Toimintaa siis pitää jotenkin tehostaa ja kustannuksia suitsia, jotta vältetään romahdus.
Ajattelin jo sanoneeni asiasta sen minkä osaan. Päätin kuitenkin vastata joihinkin esitettyihin kysymyksiin ja korjata väärinkäsityksiä. Pahoittelen, että en käytä oikeita ammattitermejä. Pyrin kuitenkin vastauksessani ymmärrettävyyteen ja havainnollisuuteen myös säteilyfysiikkaa tuntemattomille.
Ensinnäkin, kuvaustekniikka todellakin kehittyy. Nämä syrjäseudun terveyskeskukset eivät kuitenkaan osta uusimpia ja kalleimpia laitteita, vaan kuvaavat kymmeniä vuosia vanhoilla koneilla, osa jopa vielä oikeilla röntgenfilmeillä digikuvantamisen sijaan. Näitä laitteita on saanut hyvinkin halvalla, varsinkin jos ne on vielä ostettu poistona sairaalasta käytettynä. Kustannukset olisivat satojatuhansia euroja, jos ostettaisiin uusi ja laadukas röntgenkuvauslaitteisto, enkä usko että se on kenenkään mielestä kannattava investointi pieneen syrjäseudun terveyskeskukseen. Mitä vanhempi kone, sitä enemmän se tarvitsee säteilyä hyvän kuvan ottoon, ja toisaalta sitä vaikeampi on valita oikeita arvoja. Vanha filmikone “ylivalottaa” tai “alivalottaa”, jolloin säteilyannos on valittava täsmälleen potilaan mukaan (paino, ruumiinrakenne, isorintaisuus, ikä jne), muuten diagnostinen laatu kärsii ja usein kuva on diagnostiikkaan kelpaamaton (suomen yleisin röntgentutkimus on keuhkokuva, ja se on sekä yli- että alivalotukselle erityisen herkkä).
Röntgenlaitteissa on “valotuksen” (käytetään nyt tätä termiä edelleen) säätö juurikin sen vuoksi, että asetuksia voi säätää potilaan mukaan. “Säteilyvaara” mainitsi aivan oikein säteilyn ylikäytön riskin. Digikuvaa ei voi “ylivalottaa”, se ei mene pilalle, vaikka säteilyä antaisi aina maksimin. Silloin tulee kauniita kuvia, jotka varmasti onnistuvat teknisesti. Tällöin vain annetaan keskimäärin moninkertaisia säteilyannoksia jokaiselle kuvattavalle. Toisaalta tarvittavan säteilyn määrä on moninkertaisesti pienempi kuin filmikoneissa, ja alivalottunutkin kuva on vain suhruisempi, usein kelpaa käyttöön. Säätövaraa on oltava, koska osa potilaista on todella isokokoisia, ja koska esimerkiksi vatsaa on pystyttävä myös kuvaamaan, ei pelkästään sormia tai keuhkoja (paksussa kohtaa kehoa tarvitaan paljon enemmän säteilyä, jotta se “jaksaa kulkea läpi”).
Suoradigilaitteistot, joissa anturi on suoraan kytketty tietokoneeseen, ovat edelleen harvinaisia. Useimmiten röntgenkoneen säteen alla on kuvalevy, joka viedään luettavaksi ja ladattavaksi koneelle. Näin ollen uusimmatkaan digilaitteistot eivät anna palautetta kuvasta ennen kuin se on otettu ja röntgenhoitaja tarkastaa kuvan laadun. Uusissa tietokonetomografialaitteissa (“leikekuvaus”) kone arvioi niin sanotun scout-kuvan perusteella säteilyn tarpeen kunkin ruumiinosan paksuuden ja säteilyn läpäisevyyden mukaan, mutta tätä mahdollisuutta ei siis röntgenkuvissa ole. Kuvauslaitteita valmistavat yritykset eivät myöskään ole olleet kovin innostuneita suuntaamaan innovaatioitaan tavalliseen röntgenkuvaukseen, koska iso raha on magneettikuvauksessa ja tietokonetomografiassa. Varmasti tulevaisuudessa ala kehittyy, mutta nämä kehittyneet koneet eivät kustannussyistä löydä muutamaan kymmeneen vuoteen tietään niihin pikkukuntiin.
Parhaamme yritämme! Haluaisinkin konstruktiivisuuden nimissä tuoda omia ehdotuksiani enkä vain torpata muiden ideoita. Kuten sanoin jo aiemmin, ei terveyskeskuksessa tarvita potilaiden hoidon vuoksi kuvauksia joka päivä. Ehdotankin, että kuvattaisiin yhtenä tai kahtena aamupäivänä. Röntgenhoitaja voisi vaikka kiertää useammassa eri terveyskeskuksessa viikon aikana. Mikäli lääkäri jo päällepäin näkee potilaasta, että vamma on paha ja vaatii leikkausta tai kiireellistä sairaalahoitoa, pitää potilas joka tapauksessa lähettää sinne sairaalaan. Pienemmät ongelmat voivat aivan hyvin odotella muutaman päivän, sormi lastassa tai nilkka liimasiteessä. Mikäli halutaan investoida (kalliiseen) uuteen teknologiaan, se kannattaisi tosiaankin laittaa rekkaan, jota voisi ajaa useammankin eri terveyskeskuksen pihoihin. Silloin kyllä epäilen, ettei se röntgenhoitaja ole kallein osuus. Röntgenhoitajan koulutus ei tule sairaanhoitajan koulutuksen lisäksi, vaan se on sille vaihtoehto, ja koulutusaika on täsmälleen saman pituinen (ja palkka sama).
Toimii elektiivisessä hoidossa, mutta on aika huono tapaturmapotilaan päivystysluontoisessa hoidossa.
Röntgenlaitteiston tekniikasta jotain ymmärtävänä (röntgenhoitajan tutkinnon suoritettuna) voin kertoa, että valotusautomatiikkaa on toki olemassa.
Nykyiset laitteet kykenevät säätämään käytettyä putkivirtaa (yksikkönä mAs = mA x valotusaika). Ongelmana on, että kohteen tulee olla riittävän suuri, jotta voidaan tehdä mittaus luotettavasti. Pienemmissä kohteissa, kuten juuri ranteissa ja sormissa ei voida tekniikkaa hyödyntää.
Lisäksi kuvanmuodostukseen tarvitaan kohteen mukaan valittu kuvausjännite (kV), joka on osapuilleen välillä 40–130 kV. Konehan ei voi tietää, mitä kudosta röntgenputken ja kuvalevyn välissä on. Nykyään toki pääsääntöisesti pärjätään ennalta määritellyillä kuvausjännitteillä, mutta säätämään voi joutua riippuen tutkimusindikaatiosta (yhtenä esimerkkinä reumamuutoksien kuvaus kädestä) tai vaikkapa potilaan koosta. No, se tekniikasta. Pitipä päästä jotain kommentoimaan kun tästäkin keskustelua syntyi.
Nykymaailmassa kunnollinen laaja pohjakoulutus suojaa myös työntekijää. Viime kädessä kuvauksen onnistumisesta turvallisesti ja laadukkaasti vastaa kuvan ottanut hoitaja. En haluaisi olla se hoitaja, joka on sattunut tekemään virheen kuvauksessa ja joutuu viranomaispyöritykseen potilaan tekemän valituksen johdosta…
Voisin kuvitella, ettei nykyaikaisten laitteiden hankinta- ja huoltohinnoilla kannata ihan pientä yksikköä pyörittää syrjäseuduilla. Aivan tarkkaa hintahaarukkaa en nykyisille röntgenlaitteille tiedä, mutta luullakseni pyöritään jossain 200 000 euron hankintahinnoissa suoradigitaalisten peruslaitteiden kohdalla. Saa korjata, jos jollain on täsmällisempää tietoa.
Lisäksi pitää hoitaa jatkuva laadunvalvonta (STUK edellyttää), huoltosopimukset, turvalliseksi todettu sijoituspaikka jne.
Jonkinlaiset syrjäseuduilla kiertävät liikkuvat yksiköt voisivat olla harkitsemisen arvoinen ratkaisu. Saattaapi tosin olla hankalaa löytää työntekijöitä tällaisiin, kun monilla syrjäisemmillä seuduilla on pulaa röntgenhoitajista ihan kiinteissäkin työpisteissä.
Vituttaako? Nami nami!
Niin pitää vituttaakin. Lääkärin työhän on ihan merkonomitasoista ja vaan huikeasti ylipalkattua
Ei kun lääkiksiä joka niemeen ja notkoon, ja vähintään viidensadan oppilaan massakursseja pitää olla. Kaikki neljän approbaturin ylioppilaat tervetuloa.
Jo nyt hykertelen tilanteesta, jossa petillä makaa yt-mummo, jonka ikä on suurempi kuin ÄO, jolla on kaikki krooniset pitkäaikaissairaudet, ja joka ei mitään osaa kertoa, mutta viuhtoo kaikkia 30 vuoden aikana piinallisen tarkaan säästämiään reseptejä luottaen asian niistä kyllä selviävän. Häntä “katsoo” hoonosoomilääkäri yrittäen vajavaisella kielitaidolla saada selvää jostakin, mistä en edes minä täydellisellä kielenhallinnalla saisi selvää.
Nami nami!
Kuulkaa jos te ette suurimmasta lääkäripoolista, mitä tässä maassa on koskaan ollut, saa edes kandeja 12000 € kuussa, niin ei se vika lääkärien asenneongelmassa ole.
Itkekää.
Catilina, lääkärien työttömyysaste on silti nolla.
Tässä ei ole kyse lääkärien asenneongelmasta, vaan siitä, että meillä on paikkoja jotka ovat lääkäreille niin kamalia olla töissä, ettei kukaan halua sinne töihin. En ymmärrä vasemmiston halua kurittaa lääkäreitä eli pakottaa julkiselle töihin, miksi ihmeessä ei voisi vaan nostaa kädet pystyyn ja todeta että terveyskeskusjärjestelmä nyt vaan ei toimi.
Maassa on lukuisia terveyskeskuksia joissa on täysi miehitys ja laitteisto nakuttamassa kuluja päivästä toiseen, mutta joissa ei hoideta ketään, koska sinä siunaaman päivänä kun lääkäri sinne tulee sisään, hänen niskaansa kaadetaan aivan käsittämätön lasti hommia. Luulisin että tiedät tämän.
Minä olen indifferentti noiden lisäysten suhteen. Koulutuksen lisääminen ei auta, koska palkoissa on paljon laskemisen varaa ja työttömyys on nollassa, mikä tarkoittaa että ei ne marginaaliset lääkärit sinne terveyskeskukseen mene. Jotkut kuulemma ovat mieluummin työttöminä kuin menevät.
Mutta se on selvää, että kysyntä on tarjontaa suurempi, ja silloin tarjonnan esteitä pitäisi purkaa.
Jos tutkit STUKin julkaisuja tarkemmin, löydät sieltä helposti myös tuon tiedon, että vaaratonta sädeannosta ei ole, vaan pienikin annos lisää riskiä sairastua syöpään. Säteilyllä ei ole mitään tarkkaa rajaa, mikä aiheuttaa madollisesti syövän syntyyn tai perimän muutokseen johtavan solumuutoksen. Se on ns. sattuman kauppaa, eli voit käydä tuhansissa röntgentutkimuksissa sairastumatta, tai yhdessä ja sairastua. Riski on hyvin pieni, mutta sen olemassa oloa ei voi unohtaa. Siksi pidetään järkevänä minimoida annos kaikin mahdollisin keinoin, menettämättä kuitenkaan saatavaa hyötyä.
Lakiin asia on kirjattu näin:
“2 §
Yleiset periaatteet
Säteilyn käytön ja muun säteilyaltistusta aiheuttavan toiminnan tulee, ollakseen hyväksyttävää, täyttää seuraavat vaatimukset:
1) toiminnalla saavutettava hyöty on suurempi kuin toiminnasta aiheutuva haitta (oikeutusperiaate);
2) toiminta on siten järjestetty, että siitä aiheutuva terveydelle haitallinen säteilyaltistus pidetään niin alhaisena kuin käytännöllisin toimenpitein on mahdollista (optimointiperiaate);
3) yksilön säteilyaltistus ei ylitä asetuksella vahvistettavia enimmäisarvoja (yksilönsuojaperiaate).”
Käytännöllisin toimenpitein on helposti mahdollista pienentää altistusta, huolehtimalla työntekijöiden perehtyneisyydestä ja käytännön taidoista.
Edelleenkään en ole sitä mieltä, että pelkästään tavallisten natiivikuvien ottamiseen tarvitaan 3,5 vuoden koulutus, vaan haluan, että kukaan ei kuvittele sen hoituvan turvallisesti ilman erityisosaamista kuten Soininvaara väittää.
14v. tyttö tulee röntgeniin. vasen pikkusormi jäänyt auton oven väliin. Sormi on kipeä, veriruhjeilla ja turvoksissa.
Tarvitaanko lähete? Jos tarvitaan, niin millainen? Mitä tietoja tulee kysellä potilaalta, miksi? Mitkä ovat säteilysuojelullisesti keskeisimmät huomioon otettavat asiat? Entä muut tutkimustilanteeseen liittyvät asiat? Tuleeko käyttää suojaimia, jos tulee, niin mitä, missä ja miksi? Mitä kuvausprojektioita otetaan? Miten kuvauslaite säädetään (kuvausarvot, suodatus, kuvausetäisyys, luentaohjelma, käytetäänkö hilaa tai valotusautomatiikkaa)? Miten kuvattava kohde asetellaan kuhunkin projektioon ja miten kuva rajataan? Mitä merkintöjä kuvassa tulee olla näkyvillä? Miten arvioit, onko kuva riittävä, eli mitkä ovat kriteerit hyväksyttävälle kuvalle? Jos kuva ei ole riittävä, osaatko sanoa miksi ja miten tilanne korjataan? Mitä asioita kirjataan potilastietojärjestelmään? Mitä kuville ja potilaalle sitten tapahtuu?
Jos osaat vastata näihin yksinkertaisiin kysymyksiin oikein ja perustella vastauksesi, sinun ei enää tarvitse muuta kuin osata toteuttaa tutkimus käytännössä. Se vaatii harjoittelua, mutta on kohtuullisen helposti opittavissa. Tilannetta vaikeuttaa tietysti, jos tyttö onkin esim. vaikeasti kehitysvammainen ja vastustaa tutkimusta voimakkaasti.
Laitteeseen voidaan ohjelmoida valmiiksi tiettyjä asioita, mutta koska kyseessä on kuitenkin se säteilylaite, on käyttäjän hallittava joka tapauksessa kuvausarvot ym. asiat huomatakseen esim. mahdollisen häiriön laitteen toiminnassa. Lisäksi on tiedettävä, miten muuttaa asetukset kullekin potilaalle sopiviksi. Ihan pikkiriikkinen pikakurssi ei riitä ja ainakaan elävillä ihmisillä ei oikein kannattaisi ilman jo valmista erityisosaamista harjoitella.
No eipä oikeastaan. En osaa suhtautua tällaisiin asiohin kovin suurilla tunteilla.
Mitä ihmettä höpötät? yhdessäkään lääketieteellisessä sisäänpääsyprosentti ei ylittänyt 20 prosenttia, joten sisäänottojen kasvattaminen vaikka vaatimattomasti 50% pitäisi sisäänpääsyprosentin reilusti alle 30%:ssa. Luuletko että tuohon mahtuu montakin neljän approbaturin kandidaattia ja potentiaalista hoonosoomilääkäriä? Sivuvaikutuksena saataisiin turhaa epämotivoitunutta väkeä pois matemaattis-luonnontieteellisten ja teknisten yliopistojen ensimmäisiltä vuosikursseilta.
Niin. Määräsin lääkkeen syyhyn, en oireeseen. Eikö se mene ihan lääketieteen oppien mukaan?
Vika on lääkärien liian pienessä (olkoonkin kaikkien aikojen suurin) tarjonnassa, joka aiheuttaa tuollaisia hintavääristymiä ja asenneongelmia. Kasvatetaan niitä sisäänottoja, niin alkaa työnteko maistumaan pienemmälläkin palkalla huonommassakin paikassa kun vaihtoehtona on työmarkkinatuki ja uran tyssääminen. Tiedätkö, vähän niin kuin tavallisten ihmisten oikeassa elämässä.
Todettakoon loppuun, että arvostan lääkärien työtä (minusta ei siihen työhön olisi) ja useimpia tapaamiani lääkäreitä, vaikka en arvostakaan ammattikunnan harjoittamaa työmarkkinapolitiikkaa.
Tuo väittämä löytyy monestakin paikasta, mutta sille ei ole tieteellistä näyttöä ja näyttöä tuota väittämää vastaan sen sijaan löytyy.
Yhdysvalloissa niissä osavaltioissa joissa on korkein taustasäteily on alhaisemmat syöpä kuolleisuudet.
Ja tärkein (tosin ei loppuun asti tutkittu) on Iranista http://en.wikipedia.org/wiki/Ramsar,_Mazandaran#Radioactivity
Missä merkittävästi kohollaan oleva säteily ei vaikuta — ainakaan merkittävästi — sairastavuuteen.
LNT malli säteily haitoille on mielestäni niin huono, ettei siihen pitäisi missään viitata tai sen perusteella tehdä päätöksiä
Ja niille työoloille ja työnkuvalle ja työmäärällr ei sitten tarvitse tehdä mitään? Minäpä kerron: Ette saa noinkaan suolakaivoksiinne nöyriä orjia. nami nami.
Minä tein viime vuonna 8kk töitä, ja pärjään vielä pitkälle. Röhö röhö, nami nami
Minulla on eläke niin lähellä, etten vittuakaan välitä urastani, paitsi mitä nyt oikiksen pääsykoelirjat tilasin. Leppoistaessa on kiva lueskella. Opiskelurahojakin on kiva tienailla aina välillä, jos tietää, että voi näyttää sitten keskisormea teidän terveyskeskusillenne.
Näyttää tuo tarjonnan lisäys aika hyvin kaukoidän hikipajoissa toimivan sen suhteen, että siellä tehdään pyöreää päivää halvalla ilman sen suurempaa valittamista. Vakavammin, oletko tullut ajatelleeksi, että tuo täysin epäterve tarjonnan ja kysynnän suhde aiheuttaa omalta osaltaan noita työnkuvan ja työn määrän ongelmia. Jos lääkäreistä on krooninen pula, olemassaolevat lääkärit joutuvat paiskomaan paljon hommia. Jos palkat olisivat kohtuullisempia, olisi varaa palkata enemmän lääkäreitä.
Ja itsehän yksityistäisin koko perusterveydenhuollon ja rahoittaisin sen terveydenhoitotilillä, ja saattaahan se olla, että julkinen terveydenhoito on toteutettu niin tehottomasti, että tuo poistaisi lääkärivajeen, mutta epäilen. Ja sitä odotellessa niitä sisäänottoja voisi silti nostaa. Pahimmassa tapauksessa osa joutuu lähtemään Norjaan töihin.
Ja miten muuten odotat palkkasi maksajan reagoivan tähän kuin vaatimalla lisää lääkäreiden tarjontaa? Insinöörien puolella tilanne taitaa olla se, että riittävän motivoitunutta ja lahjakasta ainesta ei yksinkertaisesti ole enempää tarjolla, lääkärien tapauksessa tuo on keinotekoisesti rajoitettu.
Erityinen kiitokseni vielä saamalleni kuuden tonnin veronpalautekselle, joka taas on seurausta sitä edeltävän vuoden leppoistamisestani. Se lisää vielä muutenkin leppoisaa oloani jatkossa vielä kolmella kuukaudella.
http://www.stuk.fi/proinfo/vaatimukset_kaytolle/fi_FI/sateilysuojelun_periaatteet/_print/
Linkin takana Osmolle tietoa, miksi juuri röntgenhoitajat — eivät ketkään muut — ottavat röntgenkuvia. Röntgentutkimuksissa ei voitaisiin käyttää valokuvaajia, jos röntgensäteily ei aiheuttaisi syöpää. Säteilyannoksen optimointi perustuu oikeutusperiaatteeseen, optimointiperiaatteeseen ja yksilönsuojaperiaatteeseen. Yksinkertaistaen: koulutetun röntgenhoitajan käyttäminen kouluttamattomaan verrattuna estää syöpäkuolemia. Juuri tästä syystä röntgenhoitajan tutkinnon suorittasneita on esimerkiksi ydinvoimaloissa säteilyturvatehtävissä.
Mikään muu ei tunnu antavan yhtä voimakasta varmuutta asioista, kuin täydellinen tietämättömyys.