On epäilty, että siirryttäessä perinteisestä verorahoitteisesta terveydenhuollosta toimintalogiikaltaan vakuutusmuotoiseen terveydenhuoltoon menot kasvavat. Ruotsissa vastaava uudistus merkitsi terveydenhoidon menojen nousua nousua liki 25 %:lla. Tähän suunnitelman edistäjät sanovat, että vaikka ne kasvoivat Ruotsissa, Suomessa ne eivät voi kasvaa, koska VM ei anna maakunnille enempää rahaa eikä maakunnilla ole verotusoikeutta.
Pehmeä budjettirajoitus lisää menoja
Monen muun mukana Elina Lepomäki on sanonut, että tällainen budjettirajoitus ei toimi. Se on luonteeltaan pehmeä budjettirajoitus, koska sen voi huoletta rikkoa. Perustuslaki tarjoaa kansalaisille ehdottoman oikeuden saada tarpeellista terveydenhuoltoa ihan siitä riippumatta, paljonko hoitoon on budjetoitu rahaa. Synnytyssairaalaa ei voida panna kiinni lokakuussa ja sanoa, että synnyttäkää kotona naapurien avustamana.
Tähänkin on olemassa vastaus. Jos joku maakunnista ei pärjää sille myönnetyllä rahalla vaan alkaa velkaantua, se pakkoliitetään naapurimaakuntaan. Kyse on kaksinkertaisesta pakosta, koska vastaanottava maakunta ei ehkä ole niin innostunut maksamaan naapurin velkoja. Jos siis Kokkolan maakunta menee kanttuvei, Oulun maakunta pannaan maksamaan sen viulut, halusi Oulu tahi ei. Kun Uusimaa haaskaa rahansa, varmaankin piskuinen Päijät-Häme pannaan maksamaan sen velat. Terveisiä Lahteen!
Perinteinen virkamiehen ohje on ylibudjetoida ei-välttämättömät menot ja alibudjetoida välttämättömät menot, koska välttämättömiin menoihin on pakko myöntää ylitysoikeus. Maakunnilla on suuri houkutus menetellä näin, koska tietävät, että välttämättömiin terveysmenoihin valtion on pakko antaa lisää rahaa. Jos rahojen loppuessa olisi korotettava veroa, harkittaisiin ei-välttämättömien menojen ylibudjetointia pidempään.
Jos budjettirajoitus ei vuotaisi, se lisäisi kustannustehottomuutta Jatka lukemista “Soten korjaaminen (4) Maakunnalle verotusoikeus”