Sote-uudistuksen ongelma ei ole siinä, etteikö voiton tavoittelun ohjaavat yritykset sopisi alalle tai että ne siirtävät voittonsa veroparatiiseihin. Minä näen ongelmana sen, etteivät suunnitellut taloudelliset pelisäännöt toimi. Olen tästä asiasta saa mieltä Elina Lepomäen kanssa. Keskustelin Lepomäen kanssa sotesta viime viikolla ja voin vakuuttaa, että hän on lukenut läksynsä huolellisesti.
Lyhyt kertaus pahimmista ongelmista:
Kun sote-keskus saa rahansa kirjautuneiden potilaiden mukaan ikää, sukupuolta ja muita tietoja painottaen, kannattaa valikoida potilaiksi ne, joista maksetaan paljon, mutta käyttävät vähän palveluja ja välttää niitä, joista maksetaan vähän ja käyttävät paljon palveluja. Vaikka kokoomus väittää Touko Aallon valehtelevan sanoessaan, että sote-keskukset voivat valikoida asiakkaitaan, kyllä ne voivat. Kannattaa hoitaa voittoa tuottavia potilaita hyvin jotta saa pidetyksi heidät ja tappiota tuottavia huonosti, jotta nämä vaihtaisivat tuottamaan tappiota jollekin toiselle.
Sote-keskuksen kannattaa lähettää potilas erikoissairaanhoitoon aina kun voi, koska näin kustannukset siirtyvät jonkun toisen maksettavaksi. Sama vino kannustin koskee muitakin tapoja vaihtaa maksajaa: kallis potilas kannattaa saada henkilökohtaisen budjetin piiriin tai moniongelmaisena maakunnan liikelaitoksen maksettavaksi.
Järjestelmään sisältyy valitun kapitaatiomallin vuoksi vakava kannustin alihoitoon, joka ei koske hyväosaisia, koska nämä osaavat vaihtaa palvelujen tarjoajaa, mutta uhkaa huono-osaisten palveluja.
Hinnalla ei saa kilpailla. Niinpä väitteet siitä, että kilpailu alentaisi kustannuksia, ovat kummallisia.
Soten pelisäännöt on erehdyksessä tai tahallaan tehty sellaiseksi, että kilpailu päättyy vähittäiskaupasta tuttuun duopoliin – tai korkeintaan muutaman toimijan oligopoliin. Tämä ei tuo kovin suurta valinnanvaraa ja ennen kaikkea se vähentää kilpailua ja houkuttelee sanattomaan kartelliin.
Suuresti kunnioittamani Heikki Hiilamo yhdessä Marina Erholan ja Katariina Silanderin kanssa julistivat, että tämä on nyt tarpeeksi hyvä. Koko jutun kaatuminen olisi niin hirveätä, että on parempi ottaa tämä tällaisena kuin kaataa sitä. Arvostan suuresti Hiilamoa sosiaalipolitiikan asiantuntijana, mutta hän ei ole mikrotaloustieteen asiantuntija, joten ne asiat asioissa, jotka tässä mättävät, eivät ole hänen alaansa.
Analogia voi olla ontuva, mutta vertaisin tätä ideologista riitaa terveydenhuollon yksityistämisestä kysymykseen, pitäisikö matkustaa Tukholmaan laivalla tai tarjolla olevalla lentokoneella. Molempien puolesta voidaan esittää ideologisia väitteitä, niin kuin nyt esitetään soten yksityisistä palveluista, mutta jos lentokoneinsinööri ilmoittaa, ettei lentokone pysy ilmassa, se kannattaa ottaa huomioon, oli ideologiasta mitä mieltä hyvänsä.
Kritiikin ansiosta tätä on kyllä parannettu. On hyvä, että on tullut paremmaksi, mutta olisi parempi, jos tästä olisi tullut hyvä.
Määräyksiä on väljennetty niin, että taitavasti toimivan maakunnan on mahdollista saada järjestelmä jotenkin toimimaan. Mutta se vaatisi aivan ylivertaista vakuutusmuotoisen terveydenhuollon osaamista. Sitä osaamista ei Suomessa juurikaan ole, koska meillä ei ole kokemusta vakuutusmuotoisesta terveydenhuollosta. Maakunnat pääsevät valmistelemaan ulkoistamisen ehtoja vasta kun tiedetään, minkälaisen lain eduskunta rykäisee. Kokeilla ei ehdi, vaan järjestelmä on pantava täydellä volyymillään toimeen ilman kokemusta.
Onneksi en ole enää kansanedustaja enkä siksi joudu päättämään kahdesta katastrofaalisen huonosta vaihtoehdosta. Hyväksyä tämä ja tehdä miljardien arvoinen moka vai hylätä, joka sekin olisi katastrofi.
Varmaankin neuvottelisin tukeni ehdosta – siitä, että tätä on parannettava roimasti, jotta voisin äänestää sen puolesta. Katastrofi nimittäin olisi jos tämä kaatuisi. Siinä Hiilamo et. al. on oikeassa.
Silloin hallituksen on myös oltava valmiit muutoksiin. Eduskunnan kannattaisi kuunnella mikrotaloustieteen asiantuntijoita. Samoja, jotka olivat viimeksikin valiokunnan kuultavina ja joiden lausunto silloin oli tyrmäävä.
Seuraavissa kirjoituksissa yritän hahmotella, mitä tässä pitäisi muuttaa. Sanon nyt vain kaksi.
Maakunnille on annettava lisää aikaa. On voitava kokeilla pienessä mittakaavassa ennen kuin kokeillaan koko väestöllä.
Toiseksi lakiin on kirjattava selkeästi, että taloudellisia pelisääntöjä voidaan muuttaa ilman, että tästä seuraa korvausvelvollisuutta. Juhana Vartiainen on lohduttanut, että jos kannustimet osoittautuvat aivan nurinkurisiksi, niitä voidaan kokemuksen perusteella muuttaa. Elina Lepomäki on huomauttanut, että ei ehkä voida. Se on sopimusrikkomus ja voidaan vedota investointisuojaan. Kokemukset Oulusta ja Mehiläisestä osoittavat, että ollaan tekemisissä toimijoiden kanssa, jotka pyrkivät käyttämään hyväksi kaikki mahdolliset porsaan reiät tulojensa kartuttamiseksi.
[Lisäys 17.3. Ilokseni löysin yli 400-sivuisesta lakipaketista kohdan, jonka mukaan maksuperusteita voi muuttaa 30 päivän varoitusajalla tai jos sote-keskus ei suostu muutokseen, puolen vuoden varoitusajalla.]
Yritän lähipäivinä jatkaa sen kanssa, mitä tässä pitäisi muuttaa.
Kannustinjärjestelmän säätäminen on kyllä erittäin monimutkainen ongelma. Itse en ehkä (kotihoidon lääkärin töitä tehneenä) ole kuitenkaan aivan varma, etteikö nykyisen muotoisella ehdotuksella (yksityiskohdista en valitettavasti ole täysin perillä kapitaatiokriteerien suhteen) saataisi pureuduttua markkinavoimin erääseen terveydenhuollon ja yhteiskunnan megaluokan ongelmaan, väestön ikääntymisen haasteeseen. Elinikä pitenee, mutta itsenäisen ja toimintakykyisen eliniän pituus tällä hetkellä laahaa eikä kehity suotuisasti. Tässä on kokemukseni (ja gerontologian/geriatrian alalla vallitsevan näkemyksen mukaisesti) mitä suurimmassa määrin kyse perustason hoidon laadun parantamisesta, aina työntekijöiden hyvinvoinnista, hoitosuhteiden pysyvyydestä ja johtamiskulttuurista uusien sosiaalisten ja teknologisten innovaatioiden käyttöönottoon asti. Mikäli tämän väestöryhmän kapitaatiomaksu hinnoiteltaisiin houkuttelevasti, yrityksillä olisi viimein intressi panostaa ikäihmisten perushoitoon ja toimintakyvyn tukemiseen ja toimillaan lyhentää pitenevien elämänkaarien raihnaista ja toimintakyvytöntä osuutta. Eli: iän erityinen painotus kapitaatiossa voisi tuottaa ratkaisuja tähän kohtalonkysymykseen. Säästöä ei synny nyt, mutta yrityksillä olisi intressi pitää ikäihmiset toimintakykyisinä. Mikäli tässä saataisiin kannustimet ja sanktiot tasapainoon, muut ongelmat voisi mielestäni melkein unohtaa.
OS:
Toiseksi lakiin on kirjattava selkeästi, että taloudellisia pelisääntöjä voidaan muuttaa ilman, että tästä seuraa korvausvelvollisuutta. Juhana Vartiainen on lohduttanut, että jos kannustimet osoittautuvat aivan nurinkurisiksi, niitä voidaan kokemuksen perusteella muuttaa. Elina Lepomäki on huomauttanut, että ei ehkä voida. Se on sopimusrikkomus ja voidaan vedota investointisuojaan. Kokemukset Oulusta ja Mehiläisestä osoittavat, että ollaan tekemisissä toimijoiden kanssa, jotka pyrkivät käyttämään hyväksi kaikki mahdolliset porsaan reiät tulojensa kartuttamiseksi.
Tämä on kaikista tärkein, sillä esimerkiksi Mehiläinen vetäytyi itse Siikalatvan hankkeesta, jotta se ei liikaa hallitusta ärsyttäisi soten ollessa kesken. Hanke ei välttämättä ollut lainvastainen. Julkinen puoli on ymmärtääkseni voinut perustaa omia yksiköitä myös oman maantieteellisen alueensa ulkopuolelle.
Siinä oli porsaanreikä, koska Siikalatva maksoi keskimääräistä hintaa koko väestöstä ja Mehiläinen aikoi laskuttaa tämän saman perusterveistä ylempäämn keskiluokkaan kuuluvista. Pelottava esimerkki yritysten toimintatavoista.
Esität nyt Mehiläisestä aika kovia syytöksiä ilman, että ainakaan minä olisin huomannut sinun esittäneen ainoatakaan todistetta syytöksesi tueksi. Miksi ylempään keskiluokkaan kuuluva työterveyshuollon asiakas edes vaivautuisi kirjautumaan toisen terveysaseman asiakkaaksi, kun hän kerran saa terveyspalvelunsa työterveyshuollon kautta? En minäkään ole viitsinyt vaihtaa Espoon kaupungin minulle osoittamaa terveyskeskusta Mehiläisen ostopalveluna pyörittämään terveyskeskukseen, vaikka se onkin minua sekä lähempänä että ennen kaikkea olennaisesti parempien joukkoliikenneyhteyksen päässä kuin Espoon kaupungin oma terveyskeskus.
Sen sijaan vaikeasti vammainen omaiseni on kyllä vaihtanut jo kauan sitten terveyspalvelunsa kotikunnastaan palvelutaloasuntoaan lähellä olevaan terveyskeskukseen ja keskussairaalaan. Vaikka hän ei olekaan kykenevä tekemään vaihtoa itse, löytyy hänen lähipiiristään henkilöitä, jotka pystyvät auttamaan häntä siinä (ja ylipäänsä neuvomaan, että vaihto on mahdollinen).
Kysyn taas, jos joku vaikka osasisi vastata: miksi töissä olevia — tai miksei muitakin — ei voisi vaatia maksamaan itse lääkärissäkäyntinsä? Vastaaavasti he saisivat tehdä verovähennyksen, jonka suuruus olisi sidottu ikään ja sukupuoleen.
Tuollaisessa järjestelmässä olisi vahva kannustin etsiä edullisin vaihtoehto ja välttää ylihoitoa. Tosin verovuoden lopulla — jos rahaa olisi jäänyt käyttämättä — olisi kannustin käväistä lääkärillä teettämässä joku tutkimus tai poistaa vaikka luomi, mutta jos se olisi ongelma, sen kai voisi säännöillä estää.
Edistyneemmässä versiossa veronmaksaja saisi vuoden alussa luottokortin, jonka sisältämän summan voisi käyttää vain ja ainoastaan terveydenhuoltoon.
Jos raha ei riittäisi perusterveydenhoitoon, pitäisi anoa vaikkapa Kelalta tai maakunnalta lisää ja selostaa, miksi raha oli päässyt loppumaan. Jos rahojen loppuminen näyttäisi krooniselta ongelmalta, asiakas siirettäisiin jonkinlaiseen erityistapausten ryhmään.
Eli kannattaa perustaa eliitti-nuhapoli jossa perusterveiden hoitamisen lisäksi uusitaan lähinnä allergialääkkeitä ja ihorasvoja. Sosiaalisesti taitavat, kauniit ja rohkeat lääkärit joille pääsee vartin varotusajalla, lounge-tila josta saa pientä purtavaa sekä virvokkeita, free life coach visits, höpsöjä teknisiä vimpaimia lainaan joilla voi mittailla mitä nyt keksii…
Sairaat sairaalaan ja pummit kunnantaloon.
Sanoilla “Soten pelisäännöt…” alkava kappale jää kesken, jotain puuttuu?
Mystistä. Olin sen kyllä kirjoittanut. Myös vertauksesta laiva- ja lentomatkaan puuttui koko idea. Senkin olin kirjoittanut.
Tarkemmin ajatellen tietyn tulorajan alapuolelle jääville voisi antaa “luottokortin” tai palvelusetelin tai vain tietyn saldon terveydenhuollon tietokantaan. Muut maksaisivat itse ja saisivat verovähennyksen. Näin maksukykyisillä olisi vahvempi kannustin etsiä paras hoito ja välttää ylihoitoa. Kun maksu menisi omalta tililtä tai omasta lompakosta, kannustin olisi vahvempi verrattuna tilanteeseen, jossa raha miellettäisiin valtion tai kunnan rahaksi.
Jos tulot taas ovat todella pienet. ei voi vaatia, että pankkitililtä löytyy tarpeeksi rahaa lääkärissä käyntiin.
Toisaalta olisi tärkeää luoda julkisen rahan kirstunvartioille voimakas kannustin keksiä tapoja pienentää pienennettävissä olevia kuluja. Jos esimerkiksi olisi mahdollista nostaa kansalaispalkalla tietty osa ihmisistä “itse maksavien” joukkoon, kansalaispalkka saisi yllättäen uuden argumentin puolelleen. No, todennäköisempää olisi kai kuitenkin kannustin kehittää tietojärjestelmiä, vapauttaa apteekkitoimintaa yms.
PS. Mitenhän, muuten, uudessa laissa on otettu huomioon se, että valtava määrä jengiä siirtyy vähintään osin yksityisesti kustannetun terveyshuollon piiristä julkisen terveyshuollon puolelle SOTE-uudistuksen myötä. Lepomäki väitti blogissaan, että sitä ei oltu huomioitu millään lailla ainakaan VM:n laskelmissa.
Suhtaudun hallituksen sote-uudistukseen paljon sinua kriittisemmin, sillä siitä on tulossa heikoimmin perustein ja pienimmällä kannatuksella Suomessa koskaan tehty iso päätös:
1) Ottaen huomioon, ettei Kokoomus sen paremmin kuin Keskustakaan kannata koko esitystä, sillä on vain noin 20 % kannatus;
2) uudistus ei täytä ainuttakaan sille esitettyä tavoitetta;
3) perusteluksi riittää, että uudistusta on tehty riittävän kauan ja kalliisti;
4) perusteluna on myös, että järjestelmää voidaan myöhemmin korjata;
5) talousvaikutuksia ei ole esitetty toiveita pidemmälle;
6) parannukset, jotka olisi tehtävissä myös nykyisessä terveydenhuollossa, on katsottu hallituksen mallin “ansioiksi”;
7) terveydenhuoltokustannusten nousu 2000-luvulla on esitetty nykyjärjestelmän syyksi;
8) ei ole esitetty vertailua nykyiseen malliin, sen evoluutioversioon tai mihinkään muuhunkaan malliin;
9) terveydenhuolto on otettu puhtaasti poliittisten tavoitteiden saavuttamisen välineeksi;
10) kustannuksillakaan ei ole enää väliä, kunhan uudistus saadaan läpi‑,
11) vedotaan täytäntöönpanoon, vaikka sellaisen ei pitäisi minkään lain kohdalla jäädä kyseenalaiseksi.
En ymmärrä millä ilveellä hallituksen malli voitaisiin noista lähtökohdista saada siedettäväksi, jos se ei nytkään täytä yhtäkään toivetta Eiköhän tässä päde vanha totuus, ettei huonosta ratkaisusta saa paikkaamalla hyvää vaan pitää tehdä uusi.
Oletan, että toisella katastrofimahdollisuutena pidät tilannetta, jossa mikä tahansa sote-uudistus viivästyisi vuosikaupalla. Näin ei kävisi, sillä jos lähdetään liikkeelle nykyisen järjestelmän yksinkertaistamisesta (=tehostamisesta), niin aikaa ei menisi sen enempää ja itse asiassa säästöihin päästäisiin käsiksi ei kymmenen vuoden kuluessa vaan jo noin kahden vuoden kuluttua. Ainakin pelkistetty terveydenhuoltojärjestelmä (osat 1–7, http://ahkalevisalonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/251468-kansantaloudellisesti-ylivertainen-sote-1-avaimena-yksinkertaistaminen), voitaisiin toteuttaa tällä tavoin. Siinä yksityinen ja julkinen terveydenhuolto olisivat myös aidosti samassa asemassa, sillä “kapitaatiokorvaus” kanavoitaisiin verotuksen ja kansalaisten kautta niin, ettei raha koskaan siirtyisi vastikkeettomasti yrityksille.
En ymmärrä miten kapitaatiomalli voi oikeasti toimia hyvin, siis maksajan (verot) ja potilaan kannalta. Lukuisat tilanteet ovat tulkinnallisia eli mitä toimenpiteitä tulee tehdä potilaan vaivan selvittämiseksi. Miten esimerkiksi hammashoidossa varmistetaan se, että tarpeelliset röntgenkuvat otetaan kun jokainen kuva tuottaa tappiota? Erittäin usein on tulkinnallista paikataanko jokin alkava reikä hampaassa vai jäädäänkö seuraamaan. Hammasyrityksenhän kannattaa tietysti minimoida kaikki tutkimukset ja hoitotoimet.
Sama pätee tietysti varsinaiseen lääkärihoitoon. Vaikkapa vatsavaivojen syynä voi olla melkein mitä vaan huonosta ruokavaliosta alkaen. Houkutus jättää vaikkapa tähystys ja koepalat tekemättä (hinta noin 1000 euroa) on suuri varsinkin jos potilas ei osaa perätä omia oikeuksiaan.
Jos palvelut tuottaa yksityinen sote-keskus, niin se taatusti minimoi tutkimuksiin käytettävät varat. Puutteellisten tutkimusten seuraukset saattavat pahimmillaan paljastua vasta monien vuosien kuluttua. Eli yrityksillä tulisi olemaan suuri mahdollisuus paitsi parhaiden potilaiden kermankuorintaan niin myös myös tutkimusten ja hoitotoimien rajaamiseen voittojensa maksimoimiseksi.
Mielestäni on parempi jatkaa nykyjärjestelmällä ja viilata sen toimintaa (kuntien itsemääräämisoikeutta vaikka polkien) kuin toteuttaa tämä sote. Ei ole olemassa mitään juuri nyt tai ensi vuonna päälle kaatuvaa katastrofia. Suomen sotemenot ovat nykyään kv-vertailussa ihan ok-tasoa. Uusi sote tarvitaan ehkä noin 2025 (suurten ikäluokkien hoitotarve). Muutetaan vaikka ensin perustuslakia jos se on edellytyksenä hyvälle soteratkaisulle.
PS. Hyvä kirjoitus päivän Arvopaperissa rakennusalasta.
Miten noin monia asioita samaan aikaan muuttavaa uudistusta voisi kokeilla pienellä osalla väestöstä? Kokonaisuudistusten idea kai perustuu volyymeihin? Ainakin itse olettaisin, että valinnanvapausehtojen myötä kilpailu ei tosiaan tapahdu hinnalla, kun hinnalla ei saa kilpailla, mutta palvelutarjonta lienee yksi kilpailun kohteista. Joku voi haluta sote-keskuksekseen vaikkapa sellaisen palveluntarjoajan, jolla on etäpisteitä kiinnostavilla seuduilla. Jos vaikka matkailee paljon Lapissa jossain turistikohteessa, asuen siellä käytännössä kuukausien ajan vuodesta, voi haluta sellaisen sote-keskuksen, josta tarvitessaan saa palvelut myös siellä ollessaan. Nykyisinhän muiden kuin akuuttia hoitoa vaativien sote-palveluiden osalta palvelut on täytynyt hakea kotikunnasta, mutta sote-uudistuksen jälkeen palveluita voi saada myös saman sote-keskuspalveluntarjoajan muista toimipisteistä, tai jos samalla sote-keskuksella ei ole toimipaikkaa alueella, jossa aikaa viettää, niin palveluita voi hakea mistä tahansa sote-keskuksesta. Miten käytännössä voisi pienellä osalla väestöstä järjestää sellaisen vaikutuksen sisältävän kokeilun tulosten saamisen kannalta mielekkäällä tavalla ja kuitenkin perustuslain ja yleisen liiketoimintaa koskevan lainsäädäntökehyksen puitteissa, jossa pieni osaa väestöstä olisi oikeutettu palveluihin missä päin Suomea tahansa, ja muut eivät?
Kokeilla voi suhteellisen helposti esimerkiksi Siun soten kaltaisia systeemejä, jotka ovat jonkin alueen sisäisiä. Mutta sote-uudistuksessa keskeisenä ideana näyttäisi olevan palvelujen avaaminen koko Suomeen niin, että sote-keskukseen voi mennä siellä, missä kukakin milloinkin on. Sellaisten kohdalla mielekkäiden koeasetelmien rakentelu ei ole ihan yksinkertaista. Seurauksena on äkkiä perustulokokeilun kaltaisia ongelmia, jossa kokeilun kohde ei lopulta ole ollut sellainen perustulomalli, joka voisi edes olla realistinen toteutettavaksi.
“THL:n asiantuntijaryhmän hiljattain julkaiseman raportin perusteella Eksoten toiminta ei kuitenkaan näytä poikkeuksellisen mainiolta. Hoitotakuu toteutui alueella keskimääräistä huonommin. Lisäksi raportissa huomautetaan, että potilaiden kokemus osallisuudesta omaan hoitoon oli maan huonoimpia. Vain 37 prosenttia koki asioidensa hoituvan sujuvasti ja tiedon kulkevan ammattilaisten välillä, vaikka Etelä-Karjalan alueella on sosiaali- ja terveydenhuollolla ollut sama järjestäjä jo vuosia.”
Vissiin samaa sarjaa Siun soten kanssa? Riittääkö tuo Eksote kokeilu?
Tarvitsin silmäleikkauksen ja kävin pyytämssä terkkarilääkäriltä lähetteen erikoissairaanhoitoon ja hän kirjoitti sen saman tien. Kun tulin matkoilta niin kotona odotti lähete yksityiselle silmäklinikalle jatkotutkimuksiin,
Ystävällinen somalilääkäri tutki silmän ja totesi, että leikataan.
Olin taas pari viikkoa matkoilla ja kun palasin niin kotona odotti palveluseteli , jolla sai silmäleikkauksen.
Valittavana oli kymmenkunta sairaalaa, valitsin minlle halvimman. Poliklinikka maksu oli 106 euroa, minkä ksairaalat saivat periä , mutta kaikki tarjosivat halvempaa hintaa. Kun minulla ei ollut muuta kriteriota niin valitsin halvimman eli 35 eurona perivän
Kävin seuraavalla viikolla silmäleikkauksessa, kesti tunnin
Tämä tiedon puute on suurin valinnanvapuden ongelma, mistä saa tietoa valintaa varten ?
Todellisuudessa on syntymässä brändääjien ja markkinointiyhtiöiden kultakaivos.
Hyvistä asiakkaista kilpaillaan imagolla ja mielikuvilla ja kaikki negatiivinen haudataan maksamalla uhreille korvauksia ja vaientamalla heidät sopimussakoilla
Markkinointikulut ovat varmasti 500‑1000 miljoonaa ja se kaikki on pois terveydenhoidosta
Tervydenhoidon kilpailu on mielikuvien luomista suurella rahalla ja epäkohtien hautaamista rahalla
Just asiaa, Liian vanha. Markkinointiin ja juristeriaan saadaan sitten menemään täysin älyttömiä summia (verorahoista ja asiakasmaksuista), jotka ovat sitten poissa ihmisten palveluista. Markkinapelleily ei vain kertakaikkiaan sovi kansalaisten elintärkeisiin peruspalveluihin.
Hiukan pääpointtisi vierestä, mutta eikö veroparatiisielementti ole myös ongelmallinen?
Ei suurin ongelma sotessa, mutta vääristää kilpailua kun pienempi paikallinen firma maksaa yritysveroa ja veroparatiisifirma ei.
Tuo aikalisä ja pienessä mittakaavassa alueellisesti kokeilu on ihan hyvä. Harvemmin missään laitetaan ensimmäinen prototyyppi markkinoille valmiina. t. Jens
Kunnat, joissa on tehty kokonaisulkoistuksia, on luonteva ryhmä kokeilemaan toimintamallia, jossa asiakkaasta otetaan taloudellinen kokonaisvastuu.
Osa ulkoistussopimuksista ulottuu pitkälle uuden maakuntaSoten aikakaudelle.
Tämä pitää nähdä mahdollisuutena eikä ongelmana yhdenvertaisuuden tai sopimusehtojen takia.
Miten saamme liikennevakuutuksen jokaiselle autolle? Vakuutusyhtiöt tuntuvat myyvän niitä mielellään kaikille, myös törttöilijöille, joiden törttöilyt ovat miljoonaluokassa ehkä jopa kalliimpia kuin moniongelmaisen kulut sotessa.
USA:ssa on pääosin vakuutuksiin perustuva systeemi. Siellä on myös maailman kallein systeemi. Vaikka USA:n systeemi on selvästi tasa-arvoisempi kuin Suomen, ongelmana oli varsinkin ennen Obama carea ne, jotka putosivat tyystin systeemin ulkopuolelle.
Jos Suomi olisi rikas, iso ja monimuotoinen maa, kannattaisi varmaan omaksua jenkkisysteemi. ainakin mieluummin kuin nykysysteemi. Mutta koska Suomi on — todennäköisesti — taloudellisesti taantuva maa, jonka harvoihin etuihin kuuluu — toistaiseksi — me-henki, ei jenkkisysteemiä kannata täällä kai toteuttaa ainakaan sellaisenaan.
Eli ongelman ydin tässä on se, että kikkailemalla pystyy valitsemaan parhaiten tuottavat asiakkaat, ja siis siirtämään eniten hoitoa tarvitsevat muille tahoille (kilpailija, erikoissairaanhoito).
Ei kuitenkaan hoitoon pääsy tai valinnan vapaus, vaan tuo asiakasvalinta. Mikä voi johtaa huonoon hoitoon (potilaasta halutaan eroon) tai turhiin kustannuksiin (tarpeettomia siirtoja erikoissairaanhoitoon).
Näinkö?
Sote är inte bra alls! Enda gruppen som får verklig valfri vård är de rika! Och vi fattiga ska vår valfrihet vara att bli utan vård helt?! Skrämmande med vad regeringen håller på med!
OS: Maakunnille on annettava lisää aikaa. On voitava kokeilla pienessä mittakaavassa ennen kuin kokeillaan koko väestöllä.
Maakunnille pitäisi todellakin antaa ainakin 5 vuotta lisää aikaa valinnanvapauden säätämiseen, mutta kun Kokoomus.
Tuo kokeilu törmäsi aikoinaan kai perustuslakiin. Sen jälkeen on kuitenkin voitu tehdä perustulokokeilu, jossa edunsaajat arvottiin. Voitaisiinkohan sama toistaa soten kohdalla? Arvottaisiin riittävän suuri joukko, luokkaaa 200 000 Suomessa asuvaa ihmistä, jotka sitten voisivat hyödyntää valinnanvapautta. Muiden kohdalla nykyinen käytäntö jatkuisi kokeilun loppuun asti.
“Hyväksyä tämä ja tehdä miljardien arvoinen moka vai hylätä, joka sekin olisi katastrofi.”
Mikä on se katastrofi, mikä tästä hylkäämisestä seuraisi. Perusteluiksi eivät kelpaa esimerkiksi se, että “tätä on tehty niin kauan, että tämä täytyy saada maaliin” tai “tämän kanssa voi elää” tai “kysymys on on poliittisen järjestelmämme uskottavuudesta”.
Jos sote kaatuu, on jokseenkin varmaa, että erilaiset pörriäiset kaappaavat pitkäaikaisin sopimuksin merkittävän osan nyt kuntien vastuulla olevasta perusterveydenhoidosta. Varsinkin heikoilla kunnilla ja/tai suurten kaupunkien naapureilla on suuri kiusaus ulkoistuksiin.
Jos sopimukset ovat kokonaisulkoistuksia, potilaiden valikointi on hankalampaa, mutta kannuste lähettää hankalat tapaukset kuntayhtymien vastuulle jää. Laaja ulkoistaminen voi myös auttaa ei-yliopistollisten sairaaloiden siirtymistä yksityisille. Syntyisi kuvio, jossa yksityiset sairaalat hoitaisivat kannattavat potilaat, kuntayhtymät kannattamattomat.
Siikalatvan ja Länsi-Pohjan kuviot antavat esimakua tulevasta.
En taaskaan osannut googlata Tilastokeskuksen tai THL:n sivuilta haluamiani tilastoja, mutta mikäs se terveydenhuollon kustannusten nousun syiden jakauma nyt onkaan? Sotea siis tarvitaan, koska kustannukset ovat kasvaneet koko 2000-luvun, mutta miltä osin kustannukset kasvavat, koska kaikki kallistuu ja hoito on entistä tehottomampaa ja vaatii entistä kalliimpia laitteita ja miltä osin ne kasvavat siksi, että potilaita on enemmän kuin ennen?
Ilmeisesti sote-keskuksen ei tarvitse varjella mainettaan, kun karkoittaa sairaan ja hätääntyneen asiakkaan listoillaan.
Onko niin, että sote-keskus saa rahansa pelkästään kirjautuneiden potilaiden mukaan? Millä lailla hoidon laatu huomioidaan? Saako sote-keskus bonusta tms. hyvistä hoitotuloksista?
Sotekeskus saa pääosan rahoituksesta kirjautuneiden potilaiden mukaan ja korfkeintaan klolmasosan toimenpitedien mukaan. Marginaaliklustannus olisi varmaankin lähempänä 2/3 joten tässä on kompromissina puolitettu valikoinnin kannattavuus.
Miten toimitaan jos esim. Mehiläiseen haluaa kirjautua enemmän asiakkaita kuin se on valmis ottamaan vastaan. Tuleeko jonkinlainen jonotussysteemi vai päättääkö Mehiläinen sittenkin ketkä otetaan? Saako Mehiläinen etukäteen tiedon korvauksista?
Hiilamon mielenmuutoksen motiivi selvisi.
“Julkisuudessa ei ole tähän mennessä kiinnitetty huomiota siihen, että Hiilamo on nimitetty Helsingin Diakonissalaitoksen säätiön hallitukseen. Laitos on Terveystalon neljänneksi suurin omistaja.”
http://www.iltalehti.fi/politiikka/201803162200816758_pi.shtml
Minusta tuo on aika halpamainen oletus. Hiilamo on Diakanonissalaitoksessa lähinnä sosiaalipuolen edustajana.
Miksei hallituksen hölmö sote-malli saisi kaatua? Jos pitää valita asfaltti-ihottuma tai neliraajahalvaus, valitsisin tuon ensimmäisen vaihtoehdon eli tämä nykyinen (edelleen) hullu malli kaatukoon. Soininvaara ansiokkaasti listaakin mallin älyttömyyksiä ja pesunkestäviä kapitalistejakin hirvittää, kun ei ole edes teoriassa mitään mahdollisuuksia aitoon kilpailuun. Kilpailua ja markkinoita ei pidä kyllä ensinkään tuoda sote-palveluihin.
Tuossa mainittiinkin investointisuojien mukanaantuomat uhat. Tässä on soten markkinamallin miljardimiina. Paitsi EU:n määräyksistä, mutta myös vapaakauppasopimusten (mm. CETA) koukeroista voi koitua miljardien korvauskustannukset julkisille toimijoille, jos ja kun tätä hallituksen pipipäistä sotea joudutaan muuttamaan. Jonkin verran julkisuudessa on ollut puhetta EU:n asettamista vaatimuksista, jos avataan markkinoille, mutta CETA-sopimuksen ympärillä on ollut jäätävä hiljaisuus. CETA:a ollaan ratifioimassa ja sen mukana tuleva investointisuoja lukitsee yksityistämisen. Yksityistetyn soten purkaminen maksaa ihan oikeasti sitten miljardeja. Soteyritykset ovat umpikieroja, ahneita ja täysin moraalittomia, ne kyllä lypsävät siitä tilanteesta kaiken irti.
Sitten, en ymmärrä miksi soteyrityksiin kaadettujen verorahojen valuminen veroparatiiseihin ei olisi muka mikään ongelma, paitsi moraalinen mutta myös resurssihukkakysymys. Hävikki veroparatiiseihin voi olla miljooniakin. Jokainen euro, joka on poissa varsinkin kaikkein heikoimmassa asemassa olevien palveluista, on liikaa.