Soten korjaaminen (2) Terveydenhuollon kannustimien lyhyt historia

Suo­men ter­vey­den­huol­to­jär­jes­tel­mä on perin­tei­ses­ti ollut vero­ra­hoit­tei­nen, kun taas Kes­ki-Euroo­pas­sa se perus­tuu pakol­li­siin ja siten soli­daa­ri­siin vakuu­tuk­siin ja niil­lä rahoi­tet­tui­hin yksi­tyi­siin palveluihin.

Vero­ra­hoit­tei­ses­sa jär­jes­tel­mäs­sä ter­veys­kes­kuk­set ja sai­raa­lat sai­vat kukin oman kiin­teän bud­jet­tin­sa ja hoi­ti­vat sen varas­sa poti­lai­ta niin kuin par­haak­si näki­vät. Kun jär­jes­tel­mäs­sä ei ollut kil­pai­lul­li­sia kan­nus­tei­ta, sii­hen pesiy­tyi kaik­kea sisäis­tä pai­no­las­tia. Täs­tä huo­li­mat­ta se oli aina­kin ennen sel­väs­ti kus­tan­nus­te­hok­kaam­pi kuin yksi­tyi­siin pal­ve­lui­hin ja vakuu­tuk­siin perus­tu­vat. Jos­kus 1990-luvul­la Maa­il­man­pank­ki varoit­ti poh­jois­mai­ta siir­ty­mäs­tä haas­kaa­vaan kes­kieu­roop­pa­lai­seen vakuutusmalliin.

Vakuu­tus­muo­toi­seen jär­jes­tel­mään ei kuu­lu jono­ja, kos­ka yksi­tyi­sen yhtiön kan­nat­taa lisä­tä kapa­si­teet­tia, jos kysyn­tää on. Vero­ra­hoit­tei­ses­sa kysyn­tää sää­del­lään jonoil­la. Jos jonot­ta­mi­sen hin­ta otet­tai­siin huo­mioon, jär­jes­tel­mäm­me ei oli­si ehkä niin edul­li­sen kuin mil­tä se näyt­tää, kun tar­kas­tel­laan vain rahal­li­sia menoja. 

1990-luvun alus­sa eri­kois­sai­raan­hoi­dos­sa siir­ryt­tiin toi­men­pi­de­las­ku­tuk­seen. Jokai­ses­ta poti­laal­le teh­dys­tä toi­men­pi­tees­tä lähe­tet­tiin las­ku poti­laan koti­kun­taan. Sil­lä oli dra­maat­ti­nen vai­ku­tus sai­raa­loi­den toi­min­taan. Toi­men­pi­tei­den mää­räl­lä mitat­tu­na sai­raa­loi­den tuot­ta­vuus nousi noin 30 %. (Muis­tin­va­rai­nen tie­to). Poti­laat oli­vat tyy­ty­väi­siä, mut­ta kun­nat eivät olleet, kos­ka lisään­ty­nyt hoi­to piti mak­saa. Osa tuot­ta­vuu­den kas­vus­ta oli ter­vey­den kan­nal­ta hyö­dy­tön­tä, kos­ka sai­raa­lat innos­tui­vat teke­mään myös tur­hia tai aina­kin kus­tan­nus­te­hot­to­mia tutkimuksia.

Täs­tä opim­me sen, että talou­del­li­set kan­nus­ti­met vai­kut­ta­vat myös jul­kis­ten orga­ni­saa­tioi­den toimintaan.

Kun­nat pyr­ki­vät omis­ta­ji­na suit­si­maan sai­raa­loi­den toi­min­taa mää­rää­mäl­lä sul­ke­maan osas­to­ja, jot­ta ei hoi­det­tai­si ja las­ku­tet­tai­si lii­kaa. Tämä aivan avu­ton yri­tys joh­ti sii­hen, että osa poti­lais­ta maka­si sän­gyis­sään sai­raa­lan käy­tä­vil­lä samal­la kun huo­nei­ta oli tyh­jil­lään. Oli­si ehkä kan­nat­ta­nut mie­luum­min sor­meil­la hinnastoa.

Toi­men­pi­de­koh­tai­ses­ta las­ku­tuk­ses­ta siir­ryt­tiin Nord DRG ‑las­ku­tuk­seen. Ei mak­set­tu hoi­to­toi­men­pi­teis­tä vaan hoi­to­ko­ko­nai­suuk­sis­ta, esi­mer­kik­si ohi­tus­leik­kauk­ses­ta. Jokai­sen sii­hen liit­ty­vän toi­men­pi­teen tai labo­ra­to­rio­ko­keen sai­raa­la jou­tui mak­sa­maan omas­ta pussistaan.

Nord DRG lie­ven­si ongel­maa, mut­ta ei pois­ta­nut sitä. Kun kun­nat jou­tui­vat mak­sa­maan kas­va­vat eri­kois­sai­raan­hoi­don las­kun­sa ja niil­lä oli kiin­teä bud­je­tin mukai­nen mää­rä rahaa ter­vey­den­hoi­toon, raha, joka valui eri­kois­sai­raan­hoi­toon, oli pak­ko ottaa pois terveyskeskuksista.

Suo­mes­sa on ollut pysy­vä epä­suh­ta sen välil­lä, kuin­ka ylel­li­sen hyvää on eri­kois­sai­raan­hoi­to ja kuin­ka ali­re­sur­soi­tu on perus­ter­vey­den­hoi­to. Tilan­net­ta on vain pahen­ta­nut, että parem­pi väki saa kevyet lää­kä­rin pal­ve­lut työ­ter­veys­huol­los­ta, jol­loin ter­veys­kes­kus­ten toi­min­nas­ta huo­leh­ti­mi­nen ei kiinnosta.

Suo­men ran­king ter­vey­den­hoi­don eriar­voi­suu­des­sa häi­lyy jos­sain Mek­si­kon ja Yhdys­val­tain tasol­la. Tämä mit­ta­ri on Suo­mea koh­taan täy­sin epä­oi­keu­den­mu­kai­nen, kos­ka sii­nä mita­taan lähin­nä sitä, kuin­ka mon­ta ker­taa on ollut yleis­lää­kä­rin vas­taa­no­tol­la. Sii­nä me todel­la olem­me hyvin eriar­voi­sia, kos­ka ter­veys­kes­kuk­sen toi­min­ta on monin pai­koin heik­koa. Ase­mam­me para­ni­si huo­mat­ta­vas­ti, jos otet­tai­siin huo­mioon se, että eri­kois­sai­raan­hoi­dos­sa (kun sin­ne on pääs­syt) suo­ma­lai­set ovat jok­seen­kin täy­sin tasa-arvoisia.

Nyt kan­nat­tai­si teh­dä uudis­tus, jos­sa perus­ter­vey­den­hoi­don tasoa paran­net­tai­siin vaik­ka vähän eri­kois­sai­raan­hoi­don kus­tan­nuk­sel­la. Sik­si en pidä valin­nan­va­paus­mal­liin suun­ni­tel­lus­ta perus­ter­vey­den­hoi­don ali­hoi­don insen­tii­vis­tä, joka kul­mi­noi­tuu sii­hen, että vähin­tään 2/3 sote-kes­kuk­sen saa­mas­ta mak­sus­ta perus­tuu kapi­taa­tioon. Samal­la se siis kan­nus­taa vali­koi­maan poti­lai­ta. Myön­nän, olen aiko­jen kulues­sa muut­ta­nut täs­tä miel­tä­ni. Kun tämä yhdis­te­tään VM:n esit­tä­miin bru­taa­lei­hin toi­min­nan supis­ta­mi­sai­kei­siin, voi käy­dä niin, että perus­ter­vey­den­hoi­to tulee jat­kos­sa­kin ole­maan ali­re­sur­soi­tua, min­kä seu­rauk­se­na kal­liin eri­kois­sai­raan­hoi­don tar­ve vain kasvaa.

12 vastausta artikkeliin “Soten korjaaminen (2) Terveydenhuollon kannustimien lyhyt historia”

  1. Jos jonot­ta­mi­sen hin­ta otet­tai­siin huo­mioon, jär­jes­tel­mäm­me ei oli­si ehkä niin edul­li­sen kuin mil­tä se näyt­tää, kun tar­kas­tel­laan vain rahal­li­sia menoja. 

    Saman­ta­pai­nen ongel­ma on mones­sa muus­sa­kin asias­sa: esim. ase­vel­vol­li­suus näyt­tää edul­li­sel­ta taval­ta jär­jes­tää puo­lus­tus, kos­ka varus­hen­ki­löil­tä muus­ta toi­min­nas­ta pois ote­tun ajan vaih­toeh­tois­kus­tan­nus­ta ei huo­mioi­da; kau­pun­ki­ra­ken­ta­mi­ses­sa maa­na­lais­ten pysä­köin­ti­paik­ko­jen tai väes­tö­suo­jien raken­ta­mi­nen “ei mak­sa mitään” jne.

    1. Vil­le: Saman­ta­pai­nen ongel­ma on mones­sa muus­sa­kin asias­sa: esim. ase­vel­vol­li­suus näyt­tää edul­li­sel­ta taval­ta jär­jes­tää puo­lus­tus, kos­ka varus­hen­ki­löil­tä muus­ta toi­min­nas­ta pois ote­tun ajan vaih­toeh­tois­kus­tan­nus­ta ei huo­mioi­da; kau­pun­ki­ra­ken­ta­mi­ses­sa maa­na­lais­ten pysä­köin­ti­paik­ko­jen tai väes­tö­suo­jien raken­ta­mi­nen “ei mak­sa mitään” jne.

      Ase­vel­vol­li­suu­den hal­puus ei perus­tu tuo­hon, vaan sii­hen että jär­jes­tel­mäs­sä on mah­dol­lis­ta teh­dä pal­jon laa­jem­pi mobi­li­saa­tio poik­keus­ti­lan­tees­sa kuin mil­lään palk­ka-armei­jaan perus­tu­val­la järjestelmällä.

      Mut­ta on tot­ta että noin ylei­ses­ti on tai­pu­mus kat­sel­la vain ‘näky­viä’ kulu­ja ja tulo­ja. Hal­li­tuk­sen esit­tä­mät tei­den käyt­tö­mak­sut näyt­tä­vät var­maan kus­tan­nus­te­hok­kail­ta jos ei ote­ta huo­mioon käyt­tö­mak­su­jen kerää­mi­ses­tä aiheu­tu­via kus­tan­nuk­sia ja tie­lii­ken­tee­seen aiheu­tu­vaa ‘kit­kaa’.

      1. Jos ase­vel­vo­li­sil­le mak­set­tai­siin vaik­ka­pa kes­ki­palk­kaa päi­vä­ra­hoi­neen, saa­tai­siin ase­vel­vo­li­suu­den tosia­sial­li­nen hin­ta — mel­kien. Se, että nuor­ten mies­ten ura vii­väs­tyy vuo­den tyh­men­tä­mis­jak­son vuok­si, vai­kut­taa tule­vai­suu­teen samal­la taval­la kuin pit­kät van­hem­pain­va­paat nais­ten urakehitykseen.

      2. Osmo Soi­nin­vaa­ra:
        Jos ase­vel­vo­li­sil­le mak­set­tai­siin vaik­ka­pa kes­ki­palk­kaa päi­vä­ra­hoi­neen, saa­tai­siin ase­vel­vo­li­suu­den tosia­sial­li­nen hin­ta – mel­kien. Se, että nuor­ten mies­ten ura vii­väs­tyy vuo­den tyh­men­tä­mis­jak­son vuok­si, vai­kut­taa tule­vai­suu­teen samal­la taval­la kuin pit­kät van­hem­pain­va­paat nais­ten urakehitykseen.

        Se että maa­ta ei voi­da puo­lus­taa vai­kut­taa tule­vai­suu­teen vie­lä huo­mat­ta­vas­ti vaka­vam­mal­la tavalla.

      3. Osmo Soi­nin­vaa­ra:
        Jos ase­vel­vo­li­sil­le mak­set­tai­siin vaik­ka­pa kes­ki­palk­kaa päi­vä­ra­hoi­neen, saa­tai­siin ase­vel­vo­li­suu­den tosia­sial­li­nen hin­ta – mel­kien. Se, että nuor­ten mies­ten ura vii­väs­tyy vuo­den tyh­men­tä­mis­jak­son vuok­si, vai­kut­taa tule­vai­suu­teen samal­la taval­la kuin pit­kät van­hem­pain­va­paat nais­ten urakehitykseen.

        Pää­e­si­kun­nas­ta saat var­maan kysy­mäl­lä tie­don, pal­jon­ko varus­mies vuo­den tai puo­len aika­na mak­saa. Majoi­tus, ruo­ka, ter­vey­den­huol­to, vaat­teet, lit­te­rat ym. tekee vuo­des­sa aika pal­jon. Kos­ka suu­rel­la osal­la varus­mie­his­tä ei ole ammat­tia tai val­mis­ta kou­lu­tus­ta, 9 euroa päi­vä + toi­meen­tu­lo­tu­ki tai työ­mark­ki­na­tu­ki oli­si oikeam­pi ver­tai­lu­koh­de. Kes­ki­palk­kaa ei ole mie­le­käs­tä käyt­tää, kos­ka nuo­ri­sol­la ei ole työ­ko­ke­mus­ta tarpeeksi.

      4. Kos­ka suu­rel­la osal­la varus­mie­his­tä ei ole ammat­tia tai val­mis­ta kou­lu­tus­ta, 9 euroa päi­vä + toi­meen­tu­lo­tu­ki tai työ­mark­ki­na­tu­ki oli­si oikeam­pi vertailukohde.

        No ei todel­la­kaan ole. Moni niis­tä, eri­tyi­ses­ti nuo 12 kk mie­het, ovat tule­via hyvä­palk­kai­sia, joi­den hyvä­palk­kai­suus vii­väs­tyy vuo­del­la. Sik­si hei­dän kus­tan­nuk­sen­sa on tuo vuo­del­la vii­väs­ty­nyt hyvä palkka.

  2. Vakuu­tus­muo­toi­seen jär­jes­tel­mään ei kuu­lu jono­ja, kos­ka yksi­tyi­sen yhtiön kan­nat­taa lisä­tä kapa­si­teet­tia, jos kysyn­tää on. Vero­ra­hoit­tei­ses­sa kysyn­tää sää­del­lään jonoilla.

    Mik­si vero­ra­hoit­tei­ses­sa jär­jes­tel­mäs­sä ei voi­da lisä­tä kapa­si­teet­tia? Joko nos­ta­mal­la vero­ja / asia­kas­mak­su­ja tms. tai lai­na­ra­hal­la — var­sin­kin jos kan­san­ta­lou­del­li­ses­ti on kan­nat­ta­vaa pois­taa jonot. Jos jono­jen kar­si­mi­nen ei ole kan­san­ta­lou­del­li­ses­ti jär­ke­vää, onko sii­hen syy­tä pyrkiä?

  3. Kom­men­toin jo edel­lis­tä blo­gikr­joi­tus­ta sii­hen suun­taan, että hoi­to­jen koh­dis­ta­mi­nen oikein rahal­li­sia insen­ti­ve­jä käyt­tä­mäl­lä on tur­han vai­kea teh­tä­vä. Sama kom­ment­ti tähän. Yksi­tyi­nen puo­li ja kun­nat­kin opti­moi­vat luon­nol­li­ses­ti raha­ta­lout­taan, ja näin rahoi­tus­mal­lin insen­tii­vit tule­vat näky­mään vas­taa­vi­na vinou­mi­na hoi­to­puo­lel­la. Jos mak­se­taan per kapi­ta, kaik­ki haa­li­vat pal­jon ter­vei­tä asiak­kai­ta jne. jne.

    Vii­saam­pi tapa oli­si perin­tei­sem­pi lää­ke­tie­teel­li­siin kri­tee­rei­hin perus­tu­va hoi­too­noh­jaus. Tämä tar­koit­taa sitä, että rahoi­tus pitäi­si jär­jes­tää peri­aat­tees­sa yhdes­tä pus­sis­ta, lää­ke­tie­tells­ten tar­pei­den mukaan. Ter­vey­den­huol­to on kai perus­pal­ve­lu, jon­ka haluam­me tur­va­ta kai­kil­le kan­sa­lai­sil­le jok­seen­kin saman­ta­soi­se­na. Voi ver­ra­ta vaik­ka­pa oikeus­lai­tok­seen, joka tiet­tä­väs­ti suun­nit­te­lee itse, min­ne resurs­sit kan­nat­taa sijoit­taa pal­ve­lui­den tasai­sen kat­ta­vuu­den nimissä.

    THL:llä on tilas­tot esi­mer­kik­si sai­ras­ta­vuu­des­ta eri kun­nis­sa, joten jär­jes­tel­mää ei tar­vit­se edes kes­kit­tää, vaan peri­aat­tees­sa kai­kil­le kun­nil­le voi antaa käteen sen tar­vit­se­man sum­man perus­ta­son pal­ve­lui­den jär­jes­tä­mi­sek­si, ja kes­kus­sai­raa­loil­le vas­taa­vas­ti rahaa ylem­män tason pal­ve­lui­den toteuttamiseen.

    P.S. Jono­tuk­sen mää­rä riip­puu sii­tä, miten pit­ki­nä haluam­me jonot pitää. Kyse on lähin­nä sii­tä, pal­jon­ko bud­jet­tiin vara­taan rahaa aut­ta­vien käsien palk­kaa­mi­seen. Jos yksi­tyi­sel­lä puo­lel­la ei ole jono­ja, sen täy­tyy joh­tua sii­tä, että niil­lä on piik­ki auki johon­kin suuntaan.

  4. Ter­vey­den­huol­toon liit­tyy lie­vä para­dok­si sii­nä, että jokai­nen huol­to on itses­sään poten­ti­aa­li­ses­ti ter­vey­del­le vaa­ral­li­nen toi­men­pi­de — kos­ka jos ter­vey­den hoi­ta­mi­nen oli­si täy­sin ris­ki­tön­tä, sen voi­si teh­dä kuka tahansa.

    Näin­pä siis lisää­mäl­lä toi­men­pi­tei­tä ei vält­tä­mät­tä saa­vu­te­ta parem­paa ter­veyt­tä, kos­ka jokai­seen toi­men­pi­tee­seen liit­tyy aina sen oma ris­ki joka lopul­ta sekin rea­li­soi­tuu. Edel­leen, mikä­li ris­kiå ei oli­si, ei tar­vit­tai­si lää­kä­rei­tä eikä hoi­ta­jia kou­lut­taa vuo­sia tehtäviinsä.

    Niin­pä se aja­tus, että koi­te­taan lisä­tä ter­vey­den­huol­lon mää­rää tai tar­jon­taa ei tar­koi­ta suo­raan sitä, että se lisäi­si ihmis­ten ter­veyt­tä — monet ope­raa­tiot ja lääk­keet ovat ter­vey­den kan­nal­ta lähes mer­ki­tyk­set­tö­miä, mut­ta lisää­vät itses­sään joko ihmi­sen omaa sai­ras­tu­mis­ris­kiä ja voi­vat aiheut­taa välil­li­siä ris­ke­jä muil­le, esi­mer­kik­si tur­hat anti­bioot­ti­kuu­rit tai resurs­sien käyt­tö muilta.

    Kun puhu­taan näis­tä “kipai­lul­li­sis­ta kan­nus­teis­ta” tämä ter­vey­den­huol­lon vaa­ra­mo­ment­ti ikään­kuin jää täy­sin huo­miot­ta. Vaik­ka pol­vi oli­si kipeä, sitä ei vält­tä­mät­tä kan­na­ta lei­ka­ta, kos­ka hoi­don onnis­tu­mi­sen odo­tusar­vo on ihan sama ilman leik­kaus­ta. Jos ihmi­nen on sai­ras­tu­nut viruk­sen aiheut­ta­maan taval­li­seen virusfluns­saan, usein oikea hoi­to on vain lepo. Lää­kä­ril­lä käy­mi­nen voi olla täy­sin tur­ha toi­men­pi­de ja vie vain resurs­se­ja muil­ta hoi­toa tar­vit­se­vil­ta. Har­mit­to­mal­ta tun­tu­vat anti­bioot­ti tai tuleh­dus­ki­pu­lää­ke voi aiheut­taa ongel­mia vast­sas­sa, joi­ta ei nii­tä­kään vält­tä­mät­tä tar­vit­se miten­kään eri­tyi­ses­ti tut­kia tai lei­ka­ta — suu­ri osa näis­tä­kin oireis­ta on ohimeneviä.

    Sitä pal­jon­ko rahaa lai­te­taan pla­se­boon pitäi­si joten­kin rajoit­taa. Hel­poin­ta on pitää yksi­tyi­nen hoi­to vain yksi­tyi­se­nä — jos ihmi­nen kokee tar­vit­se­van­sa tut­ki­muk­sia, antaa hänen vain mak­saa se omas­ta lom­pa­kos­taan, ei yhteis­kun­nan tar­vit­se ottaa vas­tuu­ta ihan kaikesta. 

    Rahan ei pidä seu­ra­ta poti­las­ta, kos­ka poti­las on usein väärässä.

  5. Vakuu­tus­muo­toi­seen jär­jes­tel­mään ei kuu­lu jono­ja, kos­ka yksi­tyi­sen yhtiön kan­nat­taa lisä­tä kapa­si­teet­tia, jos kysyn­tää on.”

    Itse olen käy­nyt lää­kä­ris­sä edel­li­sen kah­den vuo­den aika­na ker­ran. Tai siis yhden pal­ve­lu­ta­pah­tu­man ver­ran eli käy­tän­nös­sä vain yhden ker­ran, vaik­ka tähän kyl­lä liit­tyy useam­pi käynti.

    Aloi­tin varaa­mal­la ajan työ­ter­vey­teen. Ajan­va­raus ohja­si sai­raan­hoi­ta­jal­le, joka ker­toi, että lää­kä­riä ei nyt löy­dy. Työ­nan­ta­jal­la on kui­ten­kin sopi­mus työ­ter­vey­den kans­sa ja työ­ter­vey­den tulee jär­jes­tää hoi­to, joten he osta­vat tämän ulko­puo­lel­ta ja täs­sä on kou­raa­si mak­susi­tou­mus toi­sel­le yksityiselle. 

    Ei muu­ta kuin jonot­ta­maan aikaa täl­le suo­men suu­rim­mal­le tai toi­sek­si suu­rim­mal­le yksi­tyi­sel­le toi­mi­jal­le. Pal­ve­lu oli koh­te­lias­ta ja hyvää. Tar­jol­la oli rajat­to­mas­ti sai­raus­lo­maa ja ne lääk­keet, mitä pyy­si. Eli oman koke­muk­se­ni mukaan juu­ri se, mil­lä yksi­tyi­set elä­vät. Asian hoi­ta­mi­nen? Vali­tet­ta­vas­ti täl­lai­seen meil­lä ei ole mahdollisuutta.

    Ja takai­sin työ­ter­vey­teen. Sai­raan­hoi­ta­ja ottaa yhteyt­tä tähän paik­kaan, mihin alun­pe­rin siir­si mak­susi­tou­muk­sel­la ja het­ken kes­kus­te­lun jäl­keen suo­sit­te­lee minul­le, että otan yhteyt­tä jul­ki­seen ter­veys­a­se­maan. Muu­ten voi olla, että hom­mas­sa kes­tää pit­kään. Soit­to jul­ki­sen puo­len terk­ku­laan per­jan­tai­na ja toi­men­pi­de maa­nan­tai­na ja tiis­tai­na töis­sä. Saik­kua jäi kak­si viik­koa käyt­tä­mät­tä. Viik­ko tuli sitä ennen pyö­rit­tyä yksi­tyi­sil­lä saa­mas­sa hyvää palvelua.

    1. poti­las koke­mus: Ja takai­sin työ­ter­vey­teen. Sai­raan­hoi­ta­ja ottaa yhteyt­tä tähän paik­kaan, mihin alun­pe­rin siir­si mak­susi­tou­muk­sel­la ja het­ken kes­kus­te­lun jäl­keen suo­sit­te­lee minul­le, että otan yhteyt­tä jul­ki­seen ter­veys­a­se­maan. Muu­ten voi olla, että hom­mas­sa kes­tää pit­kään. Soit­to jul­ki­sen puo­len terk­ku­laan per­jan­tai­na ja toi­men­pi­de maa­nan­tai­na ja tiis­tai­na töis­sä. Saik­kua jäi kak­si viik­koa käyt­tä­mät­tä. Viik­ko tuli sitä ennen pyö­rit­tyä yksi­tyi­sil­lä saa­mas­sa hyvää palvelua.

      Kapi­taa­tio-kes­kus­te­lus­sa huo­mau­tin, että nyt kaa­vail­lus­sa sote-sys­tee­mis­sä nime­no­maan ante­li­aat työ­nan­ta­jat noi­ta pör­riäi­siä rikas­tut­ta­vat, eivät veron­mak­sa­jat. Ehkä ante­li­aat työ­nan­ta­jat haluai­si­vat tule­vai­suu­des­sa neu­vo­tel­la pör­riäis­ten sopi­muk­sia alem­mal­le tasol­le, sil­lä uudes­sa sys­tee­mis­sä kela-kor­vauk­set kai lop­pu­vat. Tämän lisäk­si myös maa­kun­nan sote­lai­tok­set voi­si­vat hamu­ta samal­le hillopurkille.

  6. Kiusaa täs­sä kes­kus­te­lus­sa sel­lai­sen yksin­ker­tai­sen asian sivuut­ta­mi­nen, että lää­kä­ri voi olla vas­ta­val­mis­tu­nut ja tar­vit­see vie­lä pit­kään senio­rin taus­ta­tuen, lähe­te saat­taa läh­teä huo­nom­min perus­tel­tu­na kos­ka koke­mus­ta puut­tuu eikä kaik­kiin toi­men­pi­tei­siin ole val­miut­ta: ensin on saa­ta­va senio­ri mukaan, jot­ta myö­hem­min voi teh­dä itse ja oppii suden­kuo­pat. (Kou­lu­tus­re­surs­sein niuk­kuus on joh­ta­nut riit­tä­mät­tö­miin harjoittelumahdollisuuksiin!). 

    Lää­kä­ri on ihmi­nen, ei kone eikä ereh­ty­mä­tön. Poti­lai­den tilan­teet, oireet ja hoi­toi­suus vaih­te­le­vat. Ei ole yhtä vain kaa­vaa saman asian tai oireen hoi­toon. Työ on tulok­sel­li­sin­ta, kun aikaa on lää­kä­rei­den kes­ki­näi­seen kes­kus­te­luun ja kon­sul­toin­tiin. Se paran­taa hoi­to­tu­lok­sia ja vähen­tää lähetteitä.

    Ei ole miten­kään rea­lis­tis­ta, että toi­min­taa voi­tai­siin suun­ni­tel­la, ohja­ta ja mita­ta vain suo­rit­tein, lähet­tein ja kuluin. Kei­noa hyvään ja mah­dol­li­sim­man kus­tan­nus­te­hok­kaa­seen ter­vey­den­huol­toon ei ole ole­mas­sa ilman näi­tä seik­ko­ja: 1) hyvä kou­lu­tus 2) hyvä taus­ta­tu­ki nuo­ril­le lää­kä­reil­le 3) help­po mah­dol­li­suus kon­sul­toin­tiin ja asioi­den poh­din­taan lää­kä­rei­den kes­ken 4) lähe­te- ja hoi­to­käy­tän­nöt lää­ke­tie­teell­li­sin ja yhdes­sä hyväk­sy­tyin perustein.

    Het­ki voi­daan toi­mia tehok­kaas­ti, mut­ta kou­luk­sen lai­min­lyö­mi­nen tai hei­ken­tä­mi­nen tai (jopa unoh­ta­mi­nen) kos­tau­tuu pian.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Notify me of followup comments via e-mail. You can also subscribe without commenting.