Lakiehdotuksen mukaan sote-keskuksille maksetaan kirjautuneiden potilaiden määrän mukaan ns. kapitaatiomaksua. Puhtaassa kapitaatioperiaatteessa sote-keskukset ei saisi tuloja siitä, että potilas saa hoitoa ja hänelle tehdään normaaleja laboratoriokokeita. Tähän on sinänsä perusteensa, koska jos tuloja saisi sen mukaan, paljonko potilaita käy ja paljonko niitä tutkitaan, menoille ei olisi ylärajaa. Tämä tiedetään hyvin vakuutusmuotoisesta terveydenhuollosta. Täysin tervettä potilasta voidaan tutkia vaikka kuinka paljon. Vakuutusyhtiöt kokivat tämän karvaasti myöntäessään vakuutuksia maailman terveimmille ihmisille eli suomalaisille lapsille. Vakuutusmaksut piti nopeasti kymmenkertaistaa. Muun muassa korvien putkituksia tehtiin yhdeksän kertaa enemmän kuin vakuuttamattomille.
Kun potilaan käynnistä ja tälle tehdyistä tutkimuksista ei makseta mitään tai ainakin selvästi alle kustannusten, on ilmeinen alihoidon riski. Ei tutkita riittävästi ja lääkäriaikoja joutuu jonottamaan. Jokainen laboratoriotutkimushan on pois yrityksen tuloksesta. Jotkut kokoomuspoliitikot ovat sanoneet julkisesti, ettei yksityisille voi tulla jonoja, koska niiden kannattaa lisätä kapasiteettia kysynnän mukana, eivät ilmeisesti ole tutustuneet esitykseen, jota puolustavat.
Jonoja nimittäin kyllä tulee, vaikka kokoomuslaiset ja myös Juha Sipilä väittävät, että jonot katoavat samalla kun kustannuksia säästyy. Maakunnat eivät voi maksaa sote-keskuksille potilasta kohden yhtään sen enempää kuin nyt maksetaan kuntien terveyskeskuksille, koska rahahanoja tiukennetaan. Lääkäreitä ei tule olemaan yksityisillä sotekeskuksilla sen enempää eikä lääkäriaikoja tule siten olemaan sen enempää. Jos ne osaavat organisoidan toimintansa paremmin, ne voivat hoitaa enemmän. Toivotaan tätä. Jatka lukemista “Soten korjaaminen (1): Kapitaatio ja asiakkaiden valinta”