Kategoria: Talouspolitiikka

Kannattaako kuntien olla mukana Fennovoimassa

Fen­novoiman omis­t­a­mi­nen merk­it­see kun­nille taloudel­lista riskiä, kos­ka omis­ta­jat sitoutu­vat osta­maan osakku­ussähkön omakus­tan­nush­in­taan, joka ylit­tää nykyisen markki­nahin­nan noin kaksinkertaisesti.

Min­is­ter­it Niin­istö ja Vapaavuori ovat joutuneet jonkin­laiseen kärhämään siitä, kan­nat­taako kun­tien olla mukana Fen­novoima­hankkeessa. Minus­takin kun­tien kan­nat­taisi vähän harki­ta, oli­vat ne ydin­voiman suh­teen muuten mitä mieltä hyvänsä.

Fen­novoima kuten myös TVO ovat niin­san­ot­tu­ja Mankala-yhtiöitä. Ne eivät jaa osinko­ja, kos­ka yhtiön tulos on aina nol­la. Osakkaat saa­vat vasti­neen sijoit­ta­malleen pääo­ma­lle sil­lä, että saa­vat ostaa osakku­ussähköä omakus­tan­nush­in­taan. Kun kaik­ki myy­dään omakus­tan­nush­in­taan, yhtiön tulok­sek­si tulee nol­la. (Tai tarkem­min: kas­savir­ta on nol­la. Jos lain­o­ja mak­se­taan pois pois­to­ja nopeam­min, tulok­ses­ta tulee positiivinen.)

Osakku­ussähköä ei ain­oas­taan saa ostaa omakus­tan­nush­in­taan vaan se on ostet­ta­va. Tässä on ilmeinen kun­ti­in kohdis­tu­va ris­ki, jota kaik­ki eivät ehkä ole oival­ta­ne­et. Jat­ka lukemista “Kan­nat­taako kun­tien olla mukana Fennovoimassa”

Suun terveydenhoito ja monikanavainen rahoitus

RKP:n puheen­jo­hta­ja Carl Haglund on esit­tänyt, että yht­enä keinona vähen­tää kun­tien tehtäviä lopetet­taisi­in aikuis­ten ham­mashoito kun­nis­sa. Min­ulle ei ole selvin­nyt, tarkoit­tiko hän, että samas­sa yhtey­dessä lopetet­taisi­in myös yksi­tyisen ham­mashoidon sairausvakuutuskorvaukset. 

Ham­mashoi­dos­sa on järkeistämisen varaa, mut­ta aja­tus, että yhteiskun­nan tuel­la ham­pai­ta ei hoidet­taisi, on suun­nilleen yhtä perustel­tu käsi­vam­mo­jen rajaami­nen ter­vey­den­huol­lon ulkop­uolelle. His­to­ri­al­li­sista syistä ham­mashoito ja muun kehon hoito ovat eriy­tyneet organ­isatoris­es­ti toi­sis­taan, mut­ta kehon infek­tiot eivät nou­da­ta tätä jakoa. Ham­masperäiset tule­hduk­set lev­iävät muualle kehoon ja ovat ris­ki esimerkik­si sydämelle. Jat­ka lukemista “Suun ter­vey­den­hoito ja monikanavainen rahoitus”

Ne bis in idem — saivartelua rötösherrojen hyväksi

Jos veroil­moituk­sesi myöhästyy uno­hduk­sen tai muun sel­l­aisen syyn takia, verot­ta­ja määrää vero­tuk­seen veronko­ro­tuk­sen. Täl­lainen yleen­sä aika vähäi­nen hallinnolli­nen sank­tio on omi­aan pitämään yllä henkistä ryhtiä veronmaksajissa. 

Nyt korkein oikeus on päät­tänyt, että jos henkilölle, joka on syyl­listynyt kuin­ka tärkeään veronkier­toon hyvän­sä, on määrät­ty puut­teel­lis­es­ta veroil­moituk­ses­ta pienikin veronko­ro­tus, hän­tä ei voi syyt­tää tuomiois­tu­imes­sa enää tuos­ta rikok­ses­ta, kos­ka samas­ta teosta ei voi kahdessa eri pros­es­sis­sa määrätä ran­gais­tus­ta. Korkein oikeus oli myös sitä mieltä, että jos veronko­ro­tus­ta ei ole määrät­ty, mut­ta olisi voitu määrätä, sil­loinkaan veropetok­ses­ta ei voi syyt­tää. Ali­palkat­tu verovirkail­i­ja, jon­ka on määräa­jas­sa joko määrät­tävä tai olta­va määräämät­tä veroko­ro­tus­ta muo­dostaa tämän mukaan yhden hen­gen tuomiois­tu­imen, joka on tämän rötök­sen käsitel­lyt syyte­tyn eduk­si, jos ei ole määräaikaan men­nessä määrän­nyt veronko­ro­tus­ta. Se oli sit­ten siinä.   Jat­ka lukemista “Ne bis in idem — saivartelua rötösh­er­ro­jen hyväksi”

Kuntauudistus ja kuntatalouden säästöt

Hal­li­tuk­sen raken­nepoli­it­tises­sa ohjel­mas­sa pan­naan paljon pain­oa kun­tasek­torin säästöi­hin toim­intaa tehosta­mal­la sekä lak­isääteisiä toim­into­ja kar­si­mal­la ja normis­toa vapaut­ta­mal­la. Yht­enä keinona tähän on suuri kun­tau­ud­is­tus, jos­sa olete­taan syn­tyvän paljon mah­dol­lisuuk­sia kar­sia toim­into­jen päällekkäisyyt­tä ja tehostaa palvelu­ja. Molem­mat tavoit­teet ovat hyviä ja kan­natet­tavia, suo­ras­taan välttämättömiä.

Onko tässä kuitenkin jokin ris­tiri­ita? Jat­ka lukemista “Kun­tau­ud­is­tus ja kun­tat­alouden säästöt”

Onko kuntien tehtävissä karsimisen varaa

Suomen taloudel­la menee sen ver­ran surkeasti, että mei­dän on tul­ta­va toimeen vähem­mäl­lä. On paljon sel­l­aisia tehtäviä, joi­ta ei nyt vaan tarvitse tehdä enää. Min­un on vaikea ymmärtää, mik­si luki­olu­ok­ka pitää jakaa luter­i­laisi­in, ortodok­sei­hin, katolisi­in, islami­laisi­in ja uskon­not­tomi­in, kun opete­taan maail­manuskon­to­ja, mut­ta ei täl­lai­sista älyt­tömyyk­sistä paljon säästy. Enem­män säästyy, kun pois­te­taan sinän­sä hyvä tarkoit­tavia, mut­ta jäykkyy­dessään kahlit­se­via norme­ja ja vielä enem­män, kun kar­si­taan van­hanaikaisia ja hyvin byrokraat­tisia hallinnol­lisia käytän­töjä. Näitä on esimerkik­si Helsingis­sä aika paljon. Jat­ka lukemista “Onko kun­tien tehtävis­sä kar­simisen varaa”

Oma viimekeväinen ajatusvirheeni osinkoverotuksesta

Min­ua alkaa kyl­lästyt­tää kokoomus­lais­ten jankkaus siitä, mitä Juha Sip­ilä tarkoit­ti sanoes­saan, että yhteisöveron alen­nus 24,5 pros­en­tista 20 pros­ent­ti­in olisi pitänyt tehdä kus­tan­nus­neu­traal­isti yksinker­tais­es­ti vain kohot­ta­mal­la vas­taavasti osinko­tu­lo­jen vero­tus­ta. Sip­ilä voisi tietysti myös vastata.

Kos­ka sor­ru­in kevääl­lä itse aja­tusvirheeseen, joka pää­tyi kovin samaan ehdo­tuk­seen kuin Juha Sip­ilä ker­rot­takoon, miten sen sil­loin ajat­telin. En tiedä, miten Sip­ilä tämän ajat­teli, mut­ta kovin samaan tulok­seen hän kuitenkin päätyi.

Nyt vielä voimas­sa ole­van lain mukaan yri­tys mak­saa voitostaan veroa 24,5 % ja osin­go­ista osin­gon saa­ja mak­saa pääo­mat­u­lona veroa 70 %:sta osinko­tu­lo­ja. Olete­taan, että yri­tys mak­saa osinkoina koko voiton veroon menevää osaa luku­un otta­mat­ta ja osin­gon saa­ja on pienosakas, joka mak­saa pääo­mat­u­lois­taan veroa 30 %. Täl­löin kokon­aisveroksi tulisi

24,5 % + (100% – 24,5%) x 70 % x 30 % = 40,335 %

Jat­ka lukemista “Oma viimekeväi­nen aja­tusvirheeni osinkoverotuksesta”

Budjettipuhe

Vihrei­den ryh­mäpuheen­vuoro val­tion vuo­den 2014
talousarvioe­si­tyk­sen lähetekeskustelus­sa 17.9., Osmo Soininvaara

Arvoisa Puhemies!

Hal­li­tuk­sen bud­jet­tiesi­tys ja eri­tyis­es­ti hyväksyt­ty raken­nepoli­it­ti­nen ohjel­ma merk­it­sevät suun­nan­muu­tos­ta Suomes­sa har­joitet­tuun talous­poli­ti­ikkaan. Pelkästä suh­dan­tei­den sään­telystä elvyt­tämäl­lä ja vakaut­ta­mal­la on siir­ryt­ty rak­en­teel­lis­ten heikkouk­sien kor­jaamiseen ja työn tar­jon­nan lisäämiseen. Lääk­keet kan­nat­taa vai­h­taa, kun itse tau­tikin on vai­h­tunut. Onnit­te­len val­tio­varain­min­is­ter­iä. Jat­ka lukemista “Bud­jet­tipuhe”

Vuorotteluvapaa ei ole vuorottelua

Vuorot­telu­va­paa luoti­in vuon­na 1996 syvän työt­tömyy­den aikana. Ajatuk­se­na oli, että kun työ­paikko­ja ei riitä kaikille, ne jot­ka halu­a­vat vapaalle töistä voivat tehdä tilaa työt­tömälle. Työtön saa hänen palkkansa ja työssä ole­va työt­tömän työt­tömyysko­r­vauk­sen (toki eri nimel­lä) ja vapaa-aikansa. Molem­mat voit­ti­vat, joten kuka voisi valit­taa. Ei mak­sanut val­ti­ollekaan mitään. Vuorot­telu­va­paalle menevälle mak­set­ti­in suun­nilleen yhtä paljon kuin työt­tömyysko­r­vauk­ses­sa säästyi .

Nopeasti opit­ti­in kiertämään vaa­timus­ta, että tilalle on palkat­ta­va työtön. Ensin sovit­ti­in, kuka menee vuorot­telu­va­paalle ja kuka tekee hänen työn­sä, sit­ten tälle sijais­ta­jalle jär­jestet­ti­in päivä työt­tömänä. Tämä romut­ti koko jär­jestelmän perus­teet ja eri­tyis­es­ti sen, ettei vuorot­telu­va­paa mak­sa yhteiskun­nalle mitään. Jat­ka lukemista “Vuorot­telu­va­paa ei ole vuorottelua”

Miksi päättäminen on niin vaikeata?

Kir­joi­tus on julka­istu Näkökul­ma-artikke­li­na Suomen Kuvalehdessä.

Joku voisi sanoa kir­joi­tus­ta huonos­ti ajoite­tuk­si, sil­lä jo ennen Suomen Kuvale­hden tuloa pain­os­ta hal­li­tus teki joukon päätök­siä ja ennen kaikkea lupasi tehdä suuria päätök­siä jatkos­sa. Se ei poista sitä, että maamme on putoa­mas­sa muu­tok­sen kärjestä.

===

Oli Suomelta ihmeelli­nen suori­tus nous­ta sodan jäl­keen syr­jäisyy­destä, köy­hyy­destä ja mon­en mielestä taka­pa­juisu­ud­es­ta edis­tyneek­si ja vau­raak­si maak­si ja sijoit­tua kärk­i­joukkoon vähän kaikissa kan­sain­välis­sä ver­tailuis­sa. Onko kukois­tuskausi jäämässä lyhyek­si? Kovin moni vahvuuk­sis­tamme on muren­e­mas­sa yhtä aikaa. Jat­ka lukemista “Mik­si päät­tämi­nen on niin vaikeata?”

Hallituksen rakennepoliittinenohjelma (15/15): Hankintalaki ja valtionhallinnon tuottavuus

 

3.7              Han­k­in­ta­lain kokon­aisu­ud­is­tus valmis­tel­laan EU:n julk­isten han­k­in­to­jen direk­ti­ivi­u­ud­is­tuk­sen poh­jal­ta. Kokon­aisu­ud­is­tuk­ses­sa valmis­tel­laan ehdo­tuk­set mm. han­k­in­tamenet­te­ly­jen yksinker­tais­tamisek­si, eri­lais­ten laatutek­i­jöi­den huomioimisek­si, pk-yri­tys­ten tar­jouskil­pailu­un osal­lis­tu­mis­mah­dol­lisuuk­sien paran­tamisek­si, kyn­nysar­vo­jen nos­tamisek­si sekä val­i­tus­menet­te­lyn tiuken­tamisek­si. (TEM)

Tärkein­tä olisi saa­da jatku­va val­i­tus­rum­ba lop­pumaan. Jotkut kil­pailui­hin osal­lis­tu­vat valit­ta­vat ruti­ini­no­mais­es­ti aina ja markki­natuomiois­tu­in lait­taa ruti­ini­no­mais­es­ti han­k­in­nan aina odot­ta­manaan val­i­tuk­sen käsit­te­lyä. Luulisi jokaisen ymmärtävän, että ei voi olla kokon­aisu­u­den kannal­ta edullista, jos minkä tahansa asian han­kkimiseen tulee aina val­i­tusten takia vähin­tään vuo­den ylimääräi­nen odot­telu­ai­ka. Toimen­pidekiel­lon sijas­ta pitäisi määrätä hyvi­tys vääryyt­tä kärsi­neelle. Jos taas val­i­tus on aihee­ton, pitäisi valit­ta­jan mak­saa koko rul­janssista aiheutuneet kus­tan­nuk­set. Jat­ka lukemista “Hal­li­tuk­sen raken­nepoli­it­ti­neno­hjel­ma (15/15): Han­k­in­ta­la­ki ja val­tion­hallinnon tuottavuus”