Kategoria: Talouspolitiikka

Miksi Ruotsilla menee niin hyvin ja meillä niin huonosti? (1/2)

Mik­si meil­lä oli varaa paljon parem­paan hyv­in­voin­tiy­hteiskun­taan vuon­na 1989 kuin vuon­na 2014, vaik­ka Suo­mi on vuon­na 2014 paljon rikkaampi kuin vuon­na 2014?

Hyv­in­voin­tiy­hteiskun­ta ei kokon­aisu­udessaan ole huonon­tunut, vaik­ka paljos­ta on säästet­ty, monia palvelu­ja on heiken­net­ty ja tulos­ri­ito­ja kar­sit­tu. Vuon­na 1989 ei ollut sub­jek­ti­ivista päivähoito-oikeut­ta ja eläk­keet oli­vat selvästi huonom­pia kuin nyt. Seli­tys raho­jen riit­tämät­tömyy­teen on taloudel­lises­sa huolto­suh­teessa. Vuon­na 1989 sataa ansio­työtä tekevää kohden oli 98 sel­l­aista suo­ma­laista, jot­ka eivät tehneet ansio­työtä. Vuo­den 2013 lop­ul­la tuo luku oli nous­sut 122:een. Sadan ihmisen työ­panok­sel­la on rahoitet­ta­va 24 ihmisen elinku­lut enem­män; suurelta osin verovaroin tulon­si­ir­toina. Asukasluku on nous­sut puolel­la miljoon­al­la ja työl­lis­ten määrä on laskenut viidel­läkymmenel­lä­tuhan­nel­la. Sik­si rahaa riit­tää muuhun hyvään vähem­män. Jat­ka lukemista “Mik­si Ruot­sil­la menee niin hyvin ja meil­lä niin huonos­ti? (1/2)”

Entä kun robotit tekevät työt?

Pidin Googlen puuhastelua robot­ti­au­toil­la äkkirikas­tunei­den pojan­vi­ikarei­den kalli­ina har­ras­tuk­se­na, mut­ta se näyt­tääkin mullis­ta­van maantieli­iken­teen ja sen mukana koko kul­je­tusalan. Robot­ti onkin ihmistä parem­pi kul­jet­ta­ja. Googlen tes­ti­au­to mak­soi hirvit­tävästi, mut­ta sar­jatuotan­nos­sa keksin­nön monist­a­mi­nen on hal­paa. Use­at auton­va­lmis­ta­jat ovat ilmoit­ta­neet tuo­vansa markki­noille itse ohjau­tu­van auton, nopeim­mat jo täl­lä vuosikymmenel­lä. Taskupysäköin­nin tekevä auto on jo sarjatuotannossa.

Haja-asu­tusaluei­den van­hus­ten maail­ma ei koh­ta enää rom­ah­da ajoko­rtin mene­tyk­seen. Tavaroi­ta ei tarvitse kul­jet­taa kivi­jalka­kaup­poi­hin suuril­la kuor­ma-autoil­la kul­jet­ta­jan työa­jan säästämisek­si, vaan kul­je­tuk­set voi hoitaa hajaute­tusti monil­la pie­nil­lä kuljetuksilla.

Robot­ti­au­to on vain yksi esimerk­ki robot­titekni­ikan mah­dol­lisuuk­sista. Tekni­ik­ka on muut­tunut nopeasti parem­mak­si ja ennen kaikkea nau­ret­ta­van hal­vak­si. On san­ot­tu, että automaa­tio uhkaa jopa puol­ta työ­paikoista. Jat­ka lukemista “Entä kun robot­it tekevät työt?”

Kotiäidin eläketurva?

Eläkey­htiö Ilmarisel­la oli per­jan­taina vuo­tu­inen eläke­sem­i­naarin­sa, jos­sa julk­istet­ti­in tutkimus eläk­keen riit­tävyy­destä. Tutkimuk­sen näyte ei ollut aivan edus­ta­va otos, joten tulok­si­in on suh­taudut­ta­va pienel­lä varauk­sel­la. Keskeinen tulos oli, että näinä vuosi­na eläk­keelle siir­tyvien miesten eläk­keet ovat hyviä ja riit­tävät hyvään elämään, mut­ta nais­ten kesku­udessa on paljon pien­ten eläkkei­den saa­jia. Tämä johtuu katkon­ai­sista työurista ja ne taas johtu­vat lap­sista ja kotiäi­tiy­destä, joka oli vielä 1970-luvul­la paljon yleisem­pää kuin nyt.

Mitä tälle pitäisi tehdä?

Sinän­sä koko eläke­jär­jestelmä olisi iso tulon­si­ir­to miehiltä naisille, kos­ka naiset elävät seit­semän vuot­ta miehiä van­hem­mik­si ja molem­mil­la sukupuo­lil­la on kuitenkin sama eläkeikä ja samat mak­sut. Jos olisi erik­seen miesten ja nais­ten eläkey­htiöt, jot­ka eivät rahoit­taisi ris­ti­in toisi­aan, nais­ten eläke­mak­sut oli­si­vat joko paljon suurem­mat tai eläkkei­den ehdot huonom­mat. Jat­ka lukemista “Kotiäidin eläketurva?”

Talouspolitiikan kimurantti tilanne

Kun hal­li­tu­so­hjel­mas­ta sovit­ti­in, arvostelin voimakkaasti val­tion talouden ter­ve­hdyt­tämiseen liit­tyvää perälau­taa, joka meni suh­dan­nepoli­it­tis­es­ti ihan nurinkuris­es­ti. Jos talous alkaa nous­ta, ryhdytään har­joit­ta­maan aiem­paa elvyt­täväm­pää talous­poli­ti­ikkaa ja jos suh­dan­teet heikkenevät, heikken­e­mistä vauhdite­taan lisäsäästöin ja veronko­ro­tuksin. Tässä sitä nyt ollaan.

Kysyy keneltä talous­tutk­i­jal­ta hyvän­sä kol­men mil­jardin sopeu­tuk­sen ajoituk­ses­ta suh­dan­nepoli­ti­ikan kannal­ta, saa vas­tauk­sek­si, että se olisi suh­dan­nepoli­it­tis­es­ti perin onneton­ta. Se lisäisi työt­tömyyt­tä niin paljon, että tavoitel­lus­ta val­tion talouden paran­tu­mis­es­takin toteu­tu­isi vain osa, joidenkin mielestä ei juuri mitään. Tästä hyvänä esimerkkinä on Espan­ja, joka talouskri­isin alka­es­sa teki kuten kehotet­ti­in, leikkasi meno­ja ja korot­ti vero­ja saaden aikaan vain ennä­tyk­sel­lisen työt­tömyy­den, mut­ta ei onnis­tunut pysäyt­tämään velka­an­tu­mista. Jat­ka lukemista “Talous­poli­ti­ikan kimu­rant­ti tilanne”

Automaatio ja työn tulevaisuus

Suomes­ta pois­tui vuosien 1995 ja 2008 välil­lä noin 300 000 keskipalkkaista työtä. Nämä oli­vat suurelta osin hyviä duu­narim­i­esten ammat­te­ja. Vain kym­meniä­tuhan­sia näistä siir­tyi halvem­man työvoiman mai­hin. Pääosan kor­vasi automaa­tio ja esimerkik­si se, että auto­ja ja konei­ta ei enää per­in­teisessä mielessä kor­ja­ta, kos­ka mekaaniset osat ovat kor­vau­tuneet elek­tro­n­isil­la ja vikaan­tunut elek­tron­i­ik­ka vain vai­hde­taan. Jat­ka lukemista “Automaa­tio ja työn tulevaisuus”

Esseitä tuloeroista (8/8) Tulonsiirtojen tehostaminen

Tulo­erot eivät ole Suomes­sa vielä kohtu­ut­to­mia. Val­taosas­sa maail­man mai­ta ne ovat suurem­pia ja silti nois­sa mais­sa eletään aivan kun­nol­lista elämää. Vaara piilee kehi­tyk­sen suun­nas­sa, joka näyt­täisi lisäävän tulo­ero­ja pahim­mal­la mah­dol­lisel­la taval­la polar­isoimal­la palkko­ja niin, että kansa jakau­tuu hyvä­palkkaisi­in ja huonopalkkaisi­in, ja keskipalkkaisten osu­us las­kee. His­to­ri­alli­nen koke­mus osoit­taa, että yhteiskun­nista parhai­ta ovat keskilu­okan johta­mat, paljon parem­pia kuin rikkaiden tai köy­hien johta­mat. Näin sanoi jo Aris­tote­les kir­jas­saan Poli­ti­ik­ka[1]. Tulo­jaon polar­isoi­tu­miseen on syytä puut­tua ennen kuin se pääsee liian pahak­si. Jat­ka lukemista “Esseitä tulo­eroista (8/8) Tulon­si­ir­to­jen tehostaminen”

Esseitä tuloeroista (7/8): Tulosopimusten tie?

Teol­lis­tu­misen alkuaikoina ammat­tiy­hdis­tys­li­ik­keel­lä oli huo­mat­ta­va vaiku­tus kansan vauras­tu­miseen ja vau­rau­den aiem­paa tasaisem­paan lev­iämiseen. Ammat­tiy­hdis­tys­toim­inta merk­it­see työvoimakartel­lia; Yhdys­val­lois­sa ammat­ti­jär­jestö­jen nimis­sä jopa on sana kartel­li. Se suo­jaa työläisiä tois­t­en työläis­ten kil­pailul­ta. Ilman sitä löy­ty­isi aina joku toinen, joka olisi valmis tekemään saman työn halvem­mal­la niin, että palkat painuisi­vat Marx­in ennus­tuk­sen mukaises­ti sub­sis­tenssir­a­jalle. Jat­ka lukemista “Esseitä tulo­eroista (7/8): Tulosopimusten tie?”

Esseitä tuloeroista (6) Demokratiassa enemmistö ei voi olla häväjiä

Kaiken kaikki­aan näyt­tää siltä, että markki­nae­htoinen tulon­jako on kehit­tymässä hyvin han­kalaan suun­taan ajatellen niitä arvo­ja, joi­hin yhteiskun­tamme nojaa ja joi­ta ylivoimainen enem­mistö suo­ma­laista kan­nat­taa. Tilanne on kovin toisen­lainen kuin 1980-luvul­la, jol­loin teol­lisu­u­den nopea laa­jen­e­m­i­nen lisäsi myös suorit­ta­van työn kysyn­tää niin voimallis­es­ti, että kysyn­nän ja tar­jon­nan mukaiset palkat oli­si­vat ilman mitään tuposopimuk­si­akin johta­neet hyvin tasaiseen tulon­jakoon. Jat­ka lukemista “Esseitä tulo­eroista (6) Demokra­ti­as­sa enem­mistö ei voi olla häväjiä”

Esseitä tuloeroista (5): Tulonjaon arpajaiset

Se, että olemme niin paljon rikkaampia kuin sata vuot­ta sit­ten, ei johdu yliv­er­tais­es­ta ahkeru­ud­estamme vaan men­nei­den sukupolvien kehit­tämästä teknolo­gias­ta ja rak­en­ta­mas­ta infra­struk­tu­urista. Taval­laan nau­timme siis pääo­mat­u­loa siitä fyy­sis­es­tä ja henkises­tä pääo­mas­ta, jota aiem­mat sukupol­vet ovat kar­tut­ta­neet. Näin ajatellen tun­tuu perus­teet­toma­l­ta jakaa aineelli­nen hyvä yksipuolis­es­ti vain tämän­hetk­isten työ­panos­ten mukaan. Varhaisim­mat kansalais­palkka­teo­ri­at etsivät oikeu­tus­ta ajatuk­ses­ta jakaa men­nei­den sukupolvien työn hedelmät ainakin osit­tain kaikille, minkä lisäk­si kukin saisi palkkaa tekemän­sä työn mukaan.

Taloudel­lisen tehokku­u­den mukaista olisi mak­saa kullekin markki­nae­htoista palkkaa, joka riip­puisi työn mar­gin­aalis­es­ta tuot­tavu­ud­es­ta vipu­vaiku­tuksi­neen ja siitä, kuin­ka kor­vaa­mat­tomas­ta työ­panok­ses­ta on kyse.  Täl­laises­sa tulon­jaos­sa on kuitenkin se vika, että se on hyvin epäoikeu­den­mukainen ja muut­tuu jatku­vasti epäoikeu­den­mukaisem­mak­si, kun suorit­ta­van työn tek­i­jöistä on yli­tar­jon­taa ja lah­jakkaista luo­van työn tek­i­jöistä kil­pail­laan. Jat­ka lukemista “Esseitä tulo­eroista (5): Tulon­jaon arpajaiset”

Esseitä tuloeroista (4) Mikä kasvattaa suuria palkkoja?

Reaalian­sioiden kasvu on pohjim­mil­taan peräisin tuot­tavu­u­den kasvus­ta. Tuot­tavu­u­den kasvu ei kuitenkaan vält­tämät­tä nos­ta työn­tek­i­jöi­den reaalian­sioi­ta, vaan voi jopa laskea niitä. Jos automa­ti­soin­ti merk­it­see väen vähen­tämistä puoleen, on jäl­jelle jääneen puoliskon vaikea puo­lus­taa ansio­ta­soaan, kun alal­la on työvoimas­ta yli­tar­jon­taa. Tuot­tavu­u­den kasvu jää yri­tyk­seen omis­ta­jien ja työn­tek­i­jöi­den kesken jaet­tavak­si vain, jos kil­pail­i­jat eivät ole nos­ta­neet tuot­tavu­ut­ta yhtä paljon. Muu­toin se menee hin­to­jen lasku­na kulut­ta­jien hyväk­si nos­taen kyl­lä kaikkien muiden reaalian­sioi­ta. Puunko­r­ju­us­sa tuot­tavu­us on nous­sut monikym­menker­taisek­si siir­ryt­täessä jus­teereista ja hevosve­dos­ta moni­toimikoneisi­in, mut­ta met­surien ansio­ta­so ei ole monikym­menker­tais­tunut. Jat­ka lukemista “Esseitä tulo­eroista (4) Mikä kas­vat­taa suuria palkkoja?”