Kategoria: Talouspolitiikka

Reaalian­sioiden kasvu on pohjim­mil­taan peräisin tuot­tavu­u­den kasvus­ta. Tuot­tavu­u­den kasvu ei kuitenkaan vält­tämät­tä nos­ta työn­tek­i­jöi­den reaalian­sioi­ta, vaan voi jopa laskea niitä. Jos automa­ti­soin­ti merk­it­see väen vähen­tämistä puoleen, on jäl­jelle jääneen puoliskon vaikea puo­lus­taa ansio­ta­soaan, kun alal­la on työvoimas­ta yli­tar­jon­taa. Tuot­tavu­u­den kasvu jää yri­tyk­seen omis­ta­jien ja työn­tek­i­jöi­den kesken jaet­tavak­si vain, jos kil­pail­i­jat eivät ole nos­ta­neet tuot­tavu­ut­ta yhtä paljon. Muu­toin se menee hin­to­jen lasku­na kulut­ta­jien hyväk­si nos­taen kyl­lä kaikkien muiden reaalian­sioi­ta. Puunko­r­ju­us­sa tuot­tavu­us on nous­sut monikym­menker­taisek­si siir­ryt­täessä jus­teereista ja hevosve­dos­ta moni­toimikoneisi­in, mut­ta met­surien ansio­ta­so ei ole monikym­menker­tais­tunut. Jat­ka lukemista “Esseitä tulo­eroista (4) Mikä kas­vat­taa suuria palkkoja?”

Näkyvin irtiot­to tulo­jakau­mas­sa on tapah­tunut ylim­mässä tulode­si­ilis­sä. Tähän joukkoon kuu­luu suuria pääo­mat­u­lo­ja saavia ja näitä Rovion kaltaisia supernousi­joi­ta, jot­ka tahkoa­vat jät­tiomaisuuk­sia läh­es tyhjästä. Vaik­ka tämä kehi­tys heilut­taa voimakkaim­min Gini-ker­roin­ta, palkkaero­jen kasvu on merk­ki syvem­mästä eriarvoistumisesta.

Super­rikkaat ovat aina olleet vähän ulkop­uolista joukkoa eivätkä he voi sen takia eristäy­tyä muus­ta kansas­ta enem­pää kuin ovat jo eristäy­tyneet. Jos ole­tamme kansan­tu­lon annetuk­si, se kuin­ka suuri osa kansan­tu­losta menee rikkaimpi­en kulu­tuk­seen vaikut­taa muiden ase­maan yhtä paljon kuin kasvun hidas­tu­mi­nen tai vaikka­pa val­tion­hallinnon tehot­to­muus. Palkkaero­jen kasvu jakaa ennen yht­enäistä kansaa keskeltä kah­tia. Saman luokan oppi­lail­la toisil­la on edessään kitu­ut­ta­mi­nen mata­la­palkkai­sis­sa töis­sä ja toisil­la rahakkaissa asiantun­ti­ja-ammateis­sa. Palkkaero­jen kasvu on moot­to­ri­na asuinaluei­den sosi­aalises­sa eriy­tymisessä ja laa­jem­min elämän­muodon ja koke­mus­maail­man eri­lais­tu­mises­sa. Tunne samas­sa veneessä olemis­es­ta heikke­nee. Tässä ei ole mitään uut­ta – kovin jakau­tunut oli Suo­mi myös 1950-luvul­la eikä vain maan­omis­tuk­sen ansios­ta maaseudul­la vaan myös ja eri­tyis­es­ti kaupungeis­sa.    Jat­ka lukemista “Esseitä tulo­eroista (3) Palkkaerot tuot­ta­vat syväl­lisem­pää eri­ar­voisu­ut­ta kuin pääomatulot”

Usein kuulee san­ot­ta­van, että palkat voivat nous­ta eniten aloil­la, joil­la tuot­tavu­u­den kasvu on suur­in­ta. Jotain tämän suun­taista sanovat myös Tähti­nen ja Tör­mä­nen. Väite riip­puu pelkästään siitä, miten tuot­tavu­us määritellään.

Yleen­sä työn tuot­tavu­udel­la tarkoite­taan tehtyä tuotan­toa jaet­tuna käyte­ty­il­lä työ­tun­neil­la. Tuot­tavu­us nousee, jos työ­tun­tia kohden syn­tyy enem­män tuotantoa. 

1960-luvul­la noin 200 000 suo­ma­laista osal­lis­tui met­sätöi­hin tehden töitä jus­teerin ja hevosten avul­la. Nyt ammat­ti­maisia met­sure­i­ta on jotain 5 000 – 10 000 ja puu­ta kor­jataan met­sistä selvästi enem­män. Työn tuot­tavu­us on siis monikym­menker­tais­tunut, mut­ta met­sureista ei ole tul­lut ökyrikkai­ta. Jat­ka lukemista “Esseitä tulo­ero­jen kasvus­ta (2)Tuottavuuden nousu ja palkkata­son kehitys”

Olin aikeis­sa kir­joit­taa use­am­man jutun sar­jan tulo­ero­jen kasvus­ta. Käteeni osui Lau­ri Täh­tisen ja Antti Tör­mäsen Evan pam­flet­ti­s­ar­jas­sa julkaise­ma kir­ja­nen Oikea palk­ka, jos­sa käsitelti­in kovin saman­laisia kysymyk­siä, joista aioin kir­joit­taa. Tämä kir­ja­nen on hedelmälli­nen ref­er­enssi, kos­ka siinä san­o­taan varsin hyvin moni sel­l­ainen asia, joi­ta minäkin aioin sanoa, mut­ta argu­men­toidaan toisaal­ta selkeästi väit­teitä, joista olen täysin eri mieltä.

Nou­datan tässä kir­joi­tus­sar­jas­sa löy­hästi Täh­tisen ja Tör­mäsen kir­jan raken­net­ta, voidak­seni kom­men­toi­da heitä ja esit­tääk­seni oman tulk­in­tani asi­as­ta. Jat­ka lukemista “Esseitä tulo­ero­jen kasvus­ta (1) Mik­si suuret palkat karkaavat?”

(Artikke­li on julka­istu Savon Sanomis­sa 15.12.2013)

Suomes­ta katosi vuosien 1995 – 2008 aikana 300 000 keskipalkkaista työ­paikkaa lähin­nä hyvä­palkkai­sista duu­nar­i­am­mateista kuten paperite­htaista. Tilalle tuli toisaal­ta korkeaa koulu­tus­ta vaa­tivia hyvä­palkkaisia ammat­te­ja, toisaal­ta matalapalkkatöitä.

Tämä työ­paikkaka­to on keskeisenä syynä demarien ahdinkoon ja perus­suo­ma­lais­ten nousu­un aivan kuten pien­tilo­jen lakkaut­tamiset siir­sivät 1960-luvul­la äänestäjiä keskustapuolueelta ven­namo­laisille. Jatkues­saan kehi­tys uhkaa jopa yhteiskuntarauhaa.

= = =

Evan julkaise­mas­sa Lau­ri Täh­tisen ja Antti Tör­mäsen pam­fletis­sa Oikea palk­ka selitetään, mik­si kam­paa­jan työ on tuot­ta­mat­tomam­paa kuin työ peliy­htiö Super­cel­lis­sä. Kam­paa­ja voi palvel­la ker­ral­laan vain yhtä asi­akas­ta, mut­ta pele­jä voi myy­dä miljoonille. Jos tämä olisi koko tari­na, kam­paa­ja ryhty­isi tekemään pele­jä. Ero syn­tyy osaamis­es­ta ja siitä, miten monis­tet­tavu­us vaikut­taa palk­it­semiseen hyvästä laadus­ta. Hyvä kam­paa­ja voi velot­taa työstään enem­män kuin huono, mut­ta ei edes kym­menker­tais­es­ti. Pelialal­la huip­pu­laatu on kaik­ki kaikessa. Huonol­la tietokone­pelil­lä ei tien­aa mitään. Peliala kuu­luu voit­ta­ja vie kaiken ‑maail­maan. Jat­ka lukemista “Palkkaerot ja yhteiskun­nalli­nen tasa-arvo”

Helsinkiläisen poli­itikon pitäisi riemui­ta siitä, että onnis­tu­imme saa­maan jään­mur­ta­jati­lauk­sen Turun sijas­ta Helsinki­in. En osaa olla tästä yksiselit­teisen innos­tunut, kos­ka Turku tarvit­see näitä työ­paikko­ja kuitenkin enemmän.

Rau­makin tarvitsisi.

Mitenkähän saisi venäläisen osa­puolen kek­simään, että voisi­vat luop­ua Helsin­gin telakas­ta ja ottaa tilalle Rau­man telakan? Jat­ka lukemista “Voisi­vatko venäläiset ostaa Rau­man telakan?”

(Kir­joi­tus on julka­istu Suomen Kuvale­hden net­tiver­sios­sa Ykkös­ketju ‑kolumn­i­na)

Suo­mi nousi paris­sa sukupolves­sa luokkav­i­han vaivaa­mas­ta ja laa­jan köy­hyy­den riivaa­mas­ta yhteiskun­nas­ta sopuisak­si kansankodik­si. Voidaan kiis­tel­lä, joh­tuiko tämä poli­it­ti­sista päätök­sistä, ammat­tili­it­to­jen joukkovoimas­ta vai markki­namekanis­min imus­ta. Uskoisin, että tarvit­ti­in niitä kaikkia.

Demokraat­tisin päätöksin on raken­net­tu voimakas­ta sosi­aalipoli­ti­ikkaa. Oikeu­den­mukaisu­udel­la oli kansan selvän enem­mistön tuki. Sitä joudut­ti vielä kom­mu­nis­min pelko, joka sai myös henkises­ti toista mieltä ole­vat myöntymään.

Voidaan keskustel­la siitä, onko ammat­ti­jär­jestö­jen palkkakartel­li hyvä vai huono asia nyky­olois­sa, mut­ta teol­lisu­u­den nousun aikana se näyt­tää olleen vält­tämätön. Ilman ay-liiket­tä olisi juu­tut­tu ei ostovoimaa – ei kasvua ‑ansaan, joka pitää monia mai­ta köy­hyy­dessä Jat­ka lukemista “Tulon­jaon polarisoituminen”

Vas­tauk­seni HS-raadin kysymykseen.

Keskusjär­jestö­jen välil­lä (tupo)

Euroalueen jäse­nenä Suomen on alis­tut­ta­va euro­maid­en väliseen Sak­san johta­maan kil­pailu­un työvoimakus­tan­nusten pitämis­es­tä mata­lana. Sik­si on voita­va sopia hyvin pienistä palkanko­ro­tuk­sista, ja se on mah­dol­lista vain tuposopimuksissa.

Kas­va­va osa työvoimas­ta tekee sel­l­aista työtä, ettei se ole stan­dar­d­oitavis­sa TES:in mukaisi­in kat­e­go­ri­oi­hin. Kas­va­va osa, lähin­nä samo­ja ihmisiä, on myös työ­markki­na-ase­mal­taan niin vahvo­ja, etteivät he tarvitse sopimus­suo­jaa, vaan pär­jäävät hyvin henkilöko­htai­sis­sa neu­vot­teluis­sa työ­nan­ta­jan kanssa. Hei­hin ei pitäisi soveltaa koko jär­jestelmää. Jat­ka lukemista “Miten palkoista pitäisi yleen­sä sopia”

Moni on arvostel­lut EU:n päästökaup­paa toim­i­mat­to­muud­es­ta, kos­ka päästöoikeu­den hin­ta on laskenut käytän­nössä nol­laan. Näin myös tänään HS:n pääkir­joituk­ses­sa. Tämän seu­rauk­se­na esimerkik­si kivi­hi­ilen käyt­tö on lisään­tymässä, kos­ka päästökaup­pa ei sitä enää rajoi­ta kuten muu­ta­ma vuosi sitten.

Toisaal­ta voidaan sanoa, että päästöoikeu­den hin­ta on nol­las­sa, kos­ka EU:n päästökaup­pasek­torin päästöt ovat vähen­tyneet niin paljon kuin pitikin vähen­tyä ja vähän enem­mänkin. On siis pysyt­ty tavoit­teessa, mut­ta kuitenkin väärin sam­mutet­tu? Jat­ka lukemista “Onko päästökaup­pa epäonnistunut?”