Kategoria: Talouspolitiikka

Työajan pidentäminen on huono keino

Työ­janan piden­nys on huono keino paran­taa kil­pailukykyä, kos­ka jatkos­sa ratio­naal­ista on pyrk­iä kohti lyhyem­pää työaikaa. Sopimus työt­tömyys­tavoit­teesta on parempi.

Kokoomuk­sen Arto Sato­nen esit­tää, että Suomes­sa pitäisi viikko­työaikaa piden­tää nykyis­es­tä 37,5 tun­nista 40 tun­ti­in eli 6,7 pros­en­til­la. Päivä pitenisi siis puolel­la tun­nil­la. Satosen mukaan näin tor­jut­taisi­in työttömyyttä.

Ensiku­ule­mas­ta voisi ajatel­la, että työa­jan piden­nys lisää työt­tömyyt­tä, kun saman työmäärän pystyy tekemään pienem­pi määrä ihmisiä. Sato­nen tähtää tun­tipakan alen­tamiseen 6,7 pros­en­til­la, minkä hän uskoo paran­ta­van kil­pailukykyä niin paljon, että työl­lisyys kuitenkin paranisi. Jat­ka lukemista “Työa­jan piden­tämi­nen on huono keino”

Oden vaaliohjelma: laki kiinteistöveron asteittaisesta korottamisesta

On säädet­tävä laki kiin­teistöveron asteit­tais­es­ta nos­tos­ta kymme­nen vuo­den aikana nyky­istä huo­mat­tavasti korkeam­malle tasolle. Kiin­teistöveron tulee kohdis­tua tont­ti­maan ja sil­lä ole­van raken­nu­soikeu­den arvoon, ei siihen, kuin­ka hyvä ja hyväkun­toinen raken­nus ton­til­la sijait­see. Kiin­teistövero tulee säi­lyt­tää vero­tu­lo­jen tasauk­sen ulkop­uolel­la. Veron poh­jana ole­va kiin­teistö­jen arvos­tus on vas­tat­ta­va maapo­h­jan ja raken­nu­soikeu­den todel­lista arvoa ja tämän arvon on reagoita­va nopeasti esimerkik­si liiken­n­ev­erkon muutoksiin.

Taa­ja­ma­maan ja raken­nu­soikeu­den arvoon kohdis­tu­va kiin­teistövero on ihanteelli­nen vero, jol­la ei ole käyt­täy­tymis­vaiku­tuk­sia. Se kap­i­tal­isoituu maan arvoon sitä alen­taen. Hyvin yleis­es­ti teol­lisu­us­mais­sa ajatel­laan, että kaupunki­maan arvon­nousu kuu­luu yhteiskun­nalle, joka on sen kaupun­gin ton­tin ympärille rak­en­tanut. Tapo­ja kon­fiskoi­da arvon­nousu yhteiskun­nalle on monia. Kaupunki­maista asu­tus­ta voi kaavoit­taa vain yhteiskun­nan omis­ta­malle maalle (mon­et Sak­san osaval­tiot), kaavoitushyö­dyn leikkaus kaavoitus­mak­sul­la, asun­to­tu­lon vero­tus asun­non arvon mukaan (Sveit­si) ja korkea kiin­teistövero (Yhdys­val­lat). Jat­ka lukemista “Oden vaalio­hjel­ma: laki kiin­teistöveron asteit­tais­es­ta korottamisesta”

Yritysvero loppuu kokonaan?

Ruot­sis­sa on valmis­tunut ehdo­tus yhteisöverokan­nan laskemis­es­ta 16,5 pros­ent­ti­in. Suo­mi aloit­ti verokil­pailun laske­mal­la oman vero­pros­ent­tin­sa ker­ral­la 20 pros­ent­ti­in ja nyt Ruot­si nokit­taa. Täl­lä menol­la yri­tysvero las­kee nol­laan. EU:n piti olla suo­ja euroop­palaiselle hyv­in­voin­tikäsi­tyk­selle ja tor­jua maid­en välistä haitallista kil­pailua, mut­ta min­imiverokan­noista ja vero­tuk­sen rak­en­teesta se ei kuitenkaan voi sopia. Jat­ka lukemista “Yri­tysvero lop­puu kokonaan?”

Mietteitä verotuksesta (1/2) Perintöverotus

Kävin ykkösaa­mus­sa puhu­mas­sa vero­tuk­ses­ta yhdessä vero­jaos­ton puheen­jo­hta­ja Samp­sa Kata­jan (kok.) ja jaos­ton demar­i­jäse­nen Sir­pa Paateron kanssa.

Keskustelus­ta todet­takoon, että vero­jaos­ton jäsenet ovat vero­tuk­ses­ta keskenään huo­mat­ta­van samaa mieltä – siis ver­rat­tuna siihen, kuin­ka paljon vero­tuk­seen liit­tyvät kysymyk­set kansalaisia yleen­sä jaka­vat. Jos tämä kolmikko saisi päät­tää vero­tuk­ses­ta, tulos olisi var­maankin parem­pi kuin mitä demokraat­tisem­mas­sa pros­es­sis­sa tulisi. 🙂

Joitakin irral­lisia ajatuk­sia keskustelun poh­jal­ta. Aloi­tan perintöverotuksesta.

Nos­tan hat­tua Samp­sa Kata­jalle siitä, että tässä vai­heessa ei ole syytä pois­taa per­in­töveroa, kos­ka on paljon keskeisem­pää alen­taa työn vero­tus­ta. Pienenä myön­ny­tyk­senä puolueen­sa viral­liselle kan­nalle hän tietysti jou­tui totea­maan, että jos­sain kaukaises­sa tule­vaisu­udessa on aika pois­taa per­in­tövero. Kaukainen tule­vaisu­us on vähän sama asia kuin horisont­ti: ete­nee, kun sitä kohti kul­je­taan. Jat­ka lukemista “Miet­teitä vero­tuk­ses­ta (1/2) Perintöverotus”

Raideinvestoinnit Stubbin hallituksen ohjelmassa

Stub­bin hal­li­tus on luvan­nut val­tion tuke­van (seu­raaval­la vaa­likaudel­la!) investoin­te­ja Pis­ara-rataan, Län­simetron jatkoon ja Tam­pereen ratikkaan, jos kun­nat sitoutu­vat lisäämään asun­tomaan kaavoitus­ta. Eduskun­nas­sa oppo­si­tio, eri­tyis­es­ti keskus­ta, arvosteli tänään tätä siitä, että investoin­ti­ra­haa tarvit­taisi­in paran­ta­maan tiev­erkkoa maakun­nis­sa eikä raitei­ta kasvukeskuk­sis­sa. Sip­ilä puut­tui eri­tyis­es­ti Anni Sin­nemäen puheeseen, että nämä raidein­vestoin­nit ovat hyvää talous­poli­ti­ikkaa, kos­ka kokon­aisu­us aut­taa ihmisiä muut­ta­maan sinne, mis­sä on työ­paikko­ja. Sip­ilän mukaan tämä osoit­taa, että pyritään keskit­tävään politiikkaan.

Sip­ilä muuten sanoi myös, ettei Pis­araa tarvi­ta, kos­ka aina­han voidaan lisätä raitei­ta Helsin­gin rat­api­hal­la. Hänen täy­tyi tarkoit­taa, että Kaisaniemen puis­to uhrataan rat­api­hak­si, kos­ka ei niitä mihinkään muuhun suun­taankaan voi lisätä. Aja­tus on bar­baari­nen! Jat­ka lukemista “Raidein­vestoin­nit Stub­bin hal­li­tuk­sen ohjelmassa”

Tase ja tulos

Kun talout­ta ter­ve­hdytetään ja tor­ju­taan pitkän ajan velka­an­tu­mista, kan­nat­taisi erot­taa toi­sis­taan tulot ja tase. Val­tion ja kun­tien bud­jet­te­ja tehdessä nämä asi­at menevät ilois­es­ti sekaisin.

Tase koos­t­uu veloista ja omaisu­ud­es­ta. Tase huononee, jos ote­taan lainaa tai myy­dään tuot­tavaa omaisu­ut­ta. Lainan otta­mi­nen ja tuot­ta­van omaisu­u­den myymi­nen ovat yhtä paho­ja asioi­ta. Kumpi on pahempi, riip­puu omaisu­u­den (oikein las­ke­tus­ta) tuo­to­s­ta ja lainan koros­ta. Tase ei heikkene siitä, että ote­taan lainaa ja käytetään se investoin­ti­in, joka on joka tapauk­ses­sa tehtävä tai joka tuot­taa silkkaa rahaa. Vält­tämät­tömiä investoin­te­ja ei ole mitään järkeä lykätä huonoina aikoina, jol­loin rak­en­t­a­mi­nen on hal­paa, jos vain on mah­dol­lista saa­da lainaa. Home­k­oulu kan­nat­taa kor­ja­ta pian, ellei sitä ole tarkoi­tus jos­sain vai­heessa purkaa. Jat­ka lukemista “Tase ja tulos”

Olisi aika verotuksen kokonaisuudistukselle

Eduskun­nan vero­jaos­toa on viimeaikoina infor­moitu run­saasti vero­tuk­sen rak­en­teel­li­sista vai­h­toe­hdoista. Ensin kävimme Hanasaa­res­sa sem­i­naaris­sa kuule­mas­sa Ruotsin ver­ou­ud­is­tuk­ses­ta ja sen nyky­vai­heesta, ja sit­ten Eli­na Pylkkä­nen VM:n vero-osas­tos­ta piti meille luen­toa opti­maalis­es­ta verotuksesta.

Ruot­sis­sa tehti­in suuri ver­ou­ud­is­tus vuon­na 1991 ja vähän aikaa vero­jär­jestelmä olikin trim­mis­sä. Sit­ten sitä on pop­ulis­tis­es­ti paikkail­tu ja sen rakenne alkaa olla uuden kokon­ais­re­mon­tin tarpeessa. Ruot­salaiset katu­vat syvästi kiin­teistöveron romut­tamista. Siitä on seu­ran­nut – kuten piti arva­ta – asun­to­jen hin­to­jen voimakas nousu samal­la, kun on menetet­ty vero­tu­lo­ja kaikkein hai­tat­tomim­mas­ta veros­ta. Jat­ka lukemista “Olisi aika vero­tuk­sen kokonaisuudistukselle”

Puheenvuoroni puoluekokouksessa

Suomes­sa keski­tytään talous­poli­it­tises­sa keskustelus­sa liiak­si suh­dan­neke­hi­tyk­seen, kun poli­itikko­jen pitäisi kat­soa kauem­mak­si, minne olemme menos­sa ja halu­am­meko men­nä sinne. Piket­ty huomio tulo­ero­jen lisään­tymis­es­tä vas­taa sel­l­aista trendiä, jota mei­dän on syytä tarkkailla.

Suomes­sa taloudelli­nen tasa-arvo lisään­tyi tasais­es­ti 40 vuot­ta, mut­ta on nyt kään­tynyt uud­estaan nousu­un. Suomes­sa ei ainakaan vielä ole kyse pääomien kasaan­tu­mis­es­ta – olisi ihan kiva, jos pääo­mia olisi vähän enem­män. Suurin eri­ar­voisu­u­den lähde ei ole pääo­mas­sa vaan omas­sa päässä, siinä, että joidenkin osaamis­es­ta mak­se­taan melkein mitä hyvän­sä ja tois­t­en ei juuri mitään. Jat­ka lukemista “Puheen­vuoroni puoluekokouksessa”

Miten pohjoismainen hyvinvointiyhteiskunta voi toimia?

Käyn ensi maanan­taina Varso­vas­sa levit­tämässä hyv­in­voin­ti­val­tion ilosanomaa. Yleen­sä julkaisen puheen­vuoroni vas­ta jälkikä­teen, mut­ta teen poikkeuk­sen, kos­ka blogilla on niin vähän puo­lalaisia luk­i­joi­ta. Voihan olla, että jokin kom­ment­ti vaik­ka saisi muut­ta­maan vielä tekstiä.

***

 

Halu­an ker­toa oman näke­myk­seni siitä, mik­si pohjoiset hyv­in­voin­ti­val­tiot ovat men­estyneet ver­rat­tain hyvin, vaik­ka niiden lib­er­aalin talous­teo­ri­an mukaan ei pitäisi men­estyä lainkaan korkean vero­tuk­sen ja vääristynei­den kan­nus­timien joh­dos­ta. Mik­si se, mikä on Lati­nalaisen Amerikan vasem­mis­to­hal­li­tuk­sil­ta epäon­nis­tunut jok­seenkin aina, on onnis­tunut Pohjo­is­maille, Hol­lan­nille Kanadalle ja Sak­salle? Jat­ka lukemista “Miten pohjo­is­mainen hyv­in­voin­tiy­hteiskun­ta voi toimia?”

Palkkatulojen kehitys ikäluokassa 25 — 54 vuotta

Aiem­mas­sa blog­gauk­ses­sa ”Kaupungi­nosien väliset tulo­erot pienen­tyneet Helsingis­sä?” totesin, että yllät­tävä tulos voi johtua ikärak­en­teen muu­tok­ses­ta ja pääo­mat­u­lo­jen poikkeuk­sel­lis­es­ta korkeud­es­ta vuon­na 2007 ja poikkeuk­sel­lis­es­ta pienu­ud­es­ta vuon­na 2012. ”Tätä pitää vielä tuunata”.

Nyt olen päässyt tuu­naamises­sa alku­un. Päätin keskit­tyä pelkästään työ­tu­loi­hin ja pelkästään ikälu­okki­in 25–54 vuot­ta. Jätin pois myös yrit­täjä­tu­lot, kos­ka niis­sä on huo­mat­tavaa sat­un­naisu­ut­ta. Kokon­aan pääo­ma­lu­on­tois­t­en tulo­jen vaiku­tuk­sia ei pysty näin puhdis­ta­maan, kos­ka optio­tu­lot las­ke­taan työ­tu­loik­si. Jat­ka lukemista “Palkkat­u­lo­jen kehi­tys ikälu­okas­sa 25 — 54 vuotta”