Pidin Googlen puuhastelua robottiautoilla äkkirikastuneiden pojanviikareiden kalliina harrastuksena, mutta se näyttääkin mullistavan maantieliikenteen ja sen mukana koko kuljetusalan. Robotti onkin ihmistä parempi kuljettaja. Googlen testiauto maksoi hirvittävästi, mutta sarjatuotannossa keksinnön monistaminen on halpaa. Useat autonvalmistajat ovat ilmoittaneet tuovansa markkinoille itse ohjautuvan auton, nopeimmat jo tällä vuosikymmenellä. Taskupysäköinnin tekevä auto on jo sarjatuotannossa.
Haja-asutusalueiden vanhusten maailma ei kohta enää romahda ajokortin menetykseen. Tavaroita ei tarvitse kuljettaa kivijalkakauppoihin suurilla kuorma-autoilla kuljettajan työajan säästämiseksi, vaan kuljetukset voi hoitaa hajautetusti monilla pienillä kuljetuksilla.
Robottiauto on vain yksi esimerkki robottitekniikan mahdollisuuksista. Tekniikka on muuttunut nopeasti paremmaksi ja ennen kaikkea naurettavan halvaksi. On sanottu, että automaatio uhkaa jopa puolta työpaikoista.
On tällaista tapahtunut ennenkin, vaikka ei ehkä yhtä nopeasti. Pääosa suomalaisista oli 1920-luvulla maanviljelijöitä, nyt vain muutama prosentti. 1950-luvulla liki 300 000 miestä rämpi metsätöissä, nyt puunkorjuuseen riittää muutama tuhat metsuria. Maaltapako otti koville, mutta hyvin väki lopulta solahti teollisiin ja kaupunkimaisiin ammatteihin.
Voi kuulostaa irvokkaalta, mutta teollisista duunarityöpaikkojen katoaminen ei ole enää suuri asia, sillä suurin osa tehdassalien työpaikoista on jo mennyt. Kiinan sen sijaan kannattaisi huolestua teollisuusautomaatiosta. Kiinasta robotit voivat viedä satoja miljoonia työpaikkoja ja siirtää lopulta koko tuotannon takaisin teollisuusmaihin. Halvalla työvoimalla on aika vähän merkitystä, jos tuotanto ei työllistä juuri ketään. Kiinalaisten on opittava kuluttamaan itse ne tavarat, joita teollisuusmaihin ei enää osteta.
Enemmän automaatio vie työpaikkoja palveluista. Pankeista kassapalvelut ovat jo melkein kadonneet, kun laskut maksetaan kotona tietokoneella. Kauppojen kassat korvautuvat pian itsepalvelukassoilla, kun kassakone oppii lukemaan hinnat suoraan ostoskorista. Katoavien työpaikkojen lista on loputon.
Tuleeko aina tilalle uusia työpaikkoja, kun vanhoja poistuu? Periaatteessa tehtävää työtä on loputtomasti. Lähitulevaisuudessa on kuitenkin näkyvissä hankalia vinoutumia, kun tarjolla oleva työvoima ja työpaikat eivät vastaa ominaisuuksiltaan toisiaan.
Työt muuttuvat mielenkiintoisemmiksi ja vivahteikkaammiksi, mutta samalla vaativammiksi. Tavaroiden valmistus työllistää yhä vähemmän suorittavan työn tekijöitä, mutta sitä enemmän väkeä tuotteiden suunnittelussa. Älypuhelin on tästä hyvä esimerkki. Valmistus on niin automatisoitua, että se maksaa vain muutaman euron. Pääosa kustannuksista koostuu uusien mallien suunnittelusta.
Niin sanottua luovaa työtä on tarjolla enemmän kuin on tekijöitä, mutta suorittavaa työtä tekevistä tulee olemaan ylitarjontaa. Tässä ongelmana on ennen kaikkea muutoksen nopeus. Paperityöläisestä ei tule huippuinsinööriä, vaikka hänen lapsistaan tulisikin.
Vanhusten hoidossa tarvittaisiin paljon enemmän tekijöitä. Niin tarvittaisiin monilla muillakin julkisen palvelun aloilla, esimerkiksi opettajia. Verovaroin maksettavia ilmaispalveluja ei kuitenkaan voi laajentaa loputtomasti, koska jostain ne verotkin pitäisi kerätä.
Monissa kauhukuvissa tulevaisuudessa 20 prosenttia ihmisistä työskentelee huippusaamista vaativilla aloilla ja loput 80 prosenttia on hyödyttömiä. Ihan näin ei käy, mutta vakava epätasapaino työmarkkinoilla on edessä, kun huippukyvyistä on pulaa ja suorittavan työn tekijöitä on tarjolla liiaksikin.
Ratkaisu on periaatteessa palveluissa. Työttömästä vaihetyöntekijästä ei tule aivokirurgia, mutta aivokirurginkin työtä voidaan jakaa sillä, että hän keskittyy työhönsä ja joku toinen pesee hänen paitansa. Teollisuusyhteiskunnat ovat nykyisin palvelutalouksia, mutta juuri yksityisten palvelujen osalta Suomi on kehitysmaa teollisuusmaiden joukossa. Verotuksemme on trimmattu suosimaan teollisuutta ja siksi se estää palvelualojen kehitystä.
Jos haluaa varman duunariammatin, kannattaa kouluttautua rakennusalalle.
Kiinasta vielä. Maa on kyllä oivaltanut, että osaamiseen kannattaa panostaa, mutta uutta luovilla aloilla ei voi menestyä sallimatta vapaata tiedonkulkua.
Materiaalinen, kiloissa ja kilowattitunneissa mitattava kulutus taitaa teollisuusmaissa olla jo huipussaan. Lyhyessä ajassa kuitenkin pari miljardia ihmistä lähinnä Aasiassa nousee keskiluokan kulutuksen tasolle. Se lisää raaka-aineiden ja energian kulutusta tavattomasti. Luonnonvarojen merkitys kasvaa huikeasti.
Suomella ei ole muita merkittäviä luonnonvaroja kuin metsät. Kovin paperikeskeistä niiden hyödyntäminen on ollut. Puussa on kaikkea sitä mitä on öljyssä, joten puusta voi periaatteessa tehdä mitä hyvänsä – esimerkiksi kankaita. Puuvillapellot pitäisi ohjata ruuan tuotantoon ja metsät vaateteollisuuden raaka-aineiksi.
On oikeastaan ihmeellistä, että osaamme tehdä ongelman siitäkin, että työtä pitää tehdä vähemmän. Hirvittävä olisi maailma, jossa puolet kansasta on työttömiä, mutta mitä vikaa olisi maailmassa, jossa kaikki tekisivät 20-tuntista työviikkoa? Paratiisista karkottamistahan tässä on vuosituhansia surtu. Valtiovarainministeriön virkamiehet sanovat tähän, että ei ole rahoitettavissa, koska opettajien ja sairaanhoitajien työtunteja kuitenkin tarvitaan yhtä paljon.
Paratiisi on siis yhden verotusta koskevan innovaation päässä.
(Kirjoitus on julkaistu Savon Sanomissa 23.2.2014)
Se mitä tulee tapahtumaan, on se, että tuo 20% eliitti suostuu elättämään nuo 80% ehdolla, että nämä ovat hiljaa siellä slummeissaan.
Tällainen yhteiskunta olisi liian epävakaa. Lopulta tapahtuisi vallankumous, ellei valtio ole äärimmäisen totalitaristinen ja ole aivopessyt kansalaisiaan.
Mutta mistä rahat palveluihin, on pääongelma. Näin itse käsittelin Osmon aihetta äskettäin paikallislehden yleisönosastossa:
Työllistävät yritykset ovat suuressa vaarassa menettää tilauksensa. Sen sijaan tilauksia saavat lisää ne yritykset, jotka investoivat automaatiotekniikkaan ja sen jälkeen tarvitsevat enää murto-osan työntekijöistään. Tärkeintä on huomata, että henkilöstöä vähentävien yritysten voitot pääsääntöisesti kasvavat.
Viime vuosikymmenellä parani palkansaajien ansiotaso nopeammin kuin kansantuote. Myös yritysjohtajat ja omistajat – tietysti joukossa oli poikkeuksia — mittasivat yrityksistä ulos ajan hengen mukaisesti muhkeita voittoja, kun osa niistä olisi pitänyt sijoittaa yritysten kehittämiseen. Nämä ovat keskeisiä syitä, miksi vientimme ei enää vedä.
Silti osaan yrityksistä kertyy käsittämättömiä voittoja, joista ei aina ole yhteiskunnallemme vastaavaa hyötyä. Kuitenkin voittoihin kajoamisen vaarana on, että sijoittajat karkaavat muualle, jos he eivät koe saavansa riittäviä tuottoja. Toisaalta taas kestävä kansantalous houkuttelee vakaata tulosta etsiviä rahoittajia.
On vaarana, että yritysten tukeminen ja verohelpotukset sekä palkkamaltti enimmäkseen lihottavat omistajien kukkaroa hyödyttämättä muuta yhteiskuntaa. Jotta saataisiin varoja yhteiskunnan vakauden ja hyvinvoinnin turvaamiseen, olisikin korjattava yritysten ja valtion välistä rahanjakoa. Jos siinä onnistutaan, pystytään satsaamaan kansalaispalkkaan, perustuloon, palkkatukeen tai johonkin vastaavaan. Näin on tehtävä, sillä uusia korvaavia työpaikkoja ei synny markkinavoimien paineesta sitä vauhtia kuin entisiä lakkautetaan, vaikka tulisi kuinka hyvät suhdanteet. Sen sijaan palvelualoille mahtuu lisää työntekijöitä.
Työnpaikkojen järjestäminen tulee yhteiskunnalle toisinaan kalliimmaksi kuin vastikkeeton tuki. Kuitenkin toimeentuloturvaan sidottua työvelvoite on oltava, sillä ilman työntekoa ajaudutaan moraalin rappioon, jota muutenkin lisää huono-osaisuuden kasvu.
Kiinnittyminen aikuisten yhteiskuntaan ani harvoin onnistuu muuten kuin työhön pääsyn kautta. Työhön sopeutuminen on mahdollista vain lyhyen aikaa koulun ja opiskelun jälkeen. Sitten menetetään sopeutumiskyky; kun on totuttu toimettoman elämänrytmiin ja väärille tavoille, sieltä paluu on pian lähes mahdotonta. Ilmiön tunnetaan nuorten syrjäytymisenä.
Jossain vaiheessa perustarpeet tulee tyydytetyksi täysin automatisoidusti. Sitten voikin tipauttaa itsensä täysin syrjäytyneeksi eli elelemään onnellisesti yhteiskunnan “ulkopuolella”. Sitä odotellessa.
luulisi tuon 20% tajuavan, että vapaa-ajallakin on käyttöä, jota 80% voi tukea ja joka myös kuluttaa sen 20% tuotannon suurelta osin.
Rakennusalakaan ei ole varma, sillä kasvava osa rakentamisesta siirtyy tehtaisiin ja on automatisoitavissa. Omakotitaloissa ja mm kouluissa ja päiväkodeissa tilaelementtirakentaminen on jo tätä päivää, isommissa rakennuksissa esimerkiksi riskialttiit märkätilat tehdään yhtenä elementtinä. Korjausrakentaminen on toinen juttu, sitä on yhä enemmän. Teollisesti tuotettu uusi voi tosin olla yllättävän usein kova kilpailija hankalasti korjattavalle vanhalle, ainakin jos katsotaan pelkästään rahallisesti.
Katsokaa telkkarista (YLE 2 tiistai-iltaisin n klo 23) ruotsalaista Hubbotit-sarjaa. Se on dystooppinen trilleri millaiseksi yhteiskunta muuttuu kun on kehitetty ihmisen näköisiä robotteja, “hubbotteja”.
Sinä sarjassa jotkut ihmiset harrastavat jopa seksiä hubbottien kanssa, kun taas toiset pitävät sitä iljettävänä.
Kurt Vonnegut: “Sähköpiano”, 1952/1981.
Mielenkiitoinen kirjoitus siinä mielessä että tässä hapuillaan tulevaisuuden ratkaisuja myös suomessa. Pari huomionarvoista kommenttia
1- miksi ihmeessä tavaroiden tuotanto siirtyisi Kiinasta takaisin vaikka suomeen automaation kehittyessä? Tätä ajatusta on vaikea seurata. Jos markkinat ovat kiinassa niin eikö silloin tuotantokin ole siellä
2- nykyinen verotus estää palveluyhteiskunnan kehityksen. Tämä on oikea havainto. Jäämme mielenkiinnolla odottamaan, milloin tämä havainto alkaa siirtyä poliittisiksi ratkaisuiksi. Jenkkilän tie on meidän tiemme.
Kiinaa palveleva tuotanto pysyy tietysti Kiinassa, mutta Eurooppaa palveleva siirtyy takaisin, koska kuljetuskustannukset ovat palkkoja suuremmat.
“Työt muuttuvat mielenkiintoisemmiksi ja vivahteikkaammiksi, mutta samalla vaativammiksi. Tavaroiden valmistus työllistää yhä vähemmän suorittavan työn tekijöitä, mutta sitä enemmän väkeä tuotteiden suunnittelussa. Äly-puhelin on tästä hyvä esimerkki. Valmistus on niin automatisoitua, että se maksaa vain muutaman euron. Pääosa kustannuksista koostuu uusien mallien suunnittelusta.”
Kyllää se loppuu se suunnittelutyökin. Jos töissä on enää 10 % maailman väestöstä ja loput ovat siirtyneet keräilytalouteen ja/tai metsätykseen/kalastukseen eli rahatalouden ulkopuolelle.
Silloin on myös ratkaistava ongelma, mistä löytää asiakkaat, jotka ostavat noita tuotteita ?
Jos tuotteet jäävät suunnitteluasteelle niin noiden suunnittelijoidenkin on siirryttävä keräilytalouteen.
Tai on kehitettävä kuluttajarobotti
Auto on 100 vuotta vanha keksintö, jota myyntimiehet ovat myyneet samalla illuusiolla samat 100 vuotta: autoilija hevosvoimineen yksin keskellä ei mitään. Eli huikea tilaus uudelle innovaatiolle, joka tulee hetkessä muuttamaan rakenteita rajusti. Fakta kun on, että auto on 10 kertaa tehottomampi kaupunkitilan käyttäjä kuin polkupyörä. Siitä väliltä täytyy löytyä muutakin kuin mopo.
Aivan vastaava muutos piilee leppoistamisessa. Kun yhteiskuntaa aletaan kehittämään jatkuvan talouskasvun tavoitteen sijaan leppoistamisen periaatteilla, on muutos aivan yhtä käänteentekevä. Leppoinen elämä on tulevaisuudessa ylivoimainen konsepti.
Kumpaakaan näistä innovaatioista ei tulla keksimään Suomessa, mutta ne kopioidaan aikanaan jälkijunassa muilta. Parempi toki myöhään kuin ei milloinkaan.
Mitä pienemmän osan palkkasumma nappaa BKT:sta, sitä suurempi tarve olisi saada siirrettyä verotuksen painopistettä pääoman tuoton verottamiseen. Nykyisellään se on aika hankalaa, kun pääomaa on helppo siirrellä pitkin palloa matalampien veroprosenttien perässä.
Kulutusverotkaan eivät oikeastaan auta, koska omistava porras ei kuluta läheskään samassa suhteessa enemmän, kuin mitä tienaa.
Rahasta ei mainita mitään.
Jos pääoman saama osuus bkt:stä kasvaa työvoiman kustannuksella jatkuvasti, eikö ole loogista että uusista palveluammateista tulee köyhälistön ammatteja? Jos kokonaispalkkasumma pienenee, paitojen pesijälle jää vielä paljon vähemmän jos aivokirurgin palkka nykyisestä nousee.
Ainoa tapa jolla tämän voisi muuttaa, on tulonsiirrot pääomasta työvoimaan. Tätä on vaikea toteuttaa kansallisella tasolla verokilpailun takia.
Oikein hyvä tapa lisätä pääomatulojen osuutta verotuksessa on nostaa arvonlisäveroa. Yritys maksaa arvonlisäveroa palkkasummasta, koroista ja voitosta, palkkaveroa vain palkoista.
Oikeassahan Osmo taas on. Vihreiden, kuten koko hallituksen suuri huoli on työvoiman riittävyys. Aktiivista työskentelyä pitää jatkaa alusta keskeltä ja lopusta, jotta työvoima ei loppuisi kesken. Se on Suomen suurin muutostarve, jonka pikainen toteuttaminen pelastaa Suomen talouden. Suomeen pitää tuoda hirveästi ulkomaisia työntekijöitä, jotta työvoima ei lopu kesken. Ikiaikaiset kirkolliset juhlapyhät pitää siirtää viikonvaihteeseen, koska täten ihmisille tulee enemmän aikaa tehdä töitä.
Kun esitetään kysymys siitä, mitä työvoima tekee, kun robotit tekevät työt, niin vakiovastaus hallitusrintamalta on, että työvoima siirtyy tekemään robotteja, koska kaikki muu tekemisen tarve pienenee. ???????????
Ilman korkeaa koulutusta mutta maalaisjärkisesti ajatellen oikea kehitys olisi jo vuosia ollut työajan lyhentäminen kaikilta. Tietysti siitä olisi seurannut tuotannon lasku. Mutta pienentynyt tuotanto olisi oikein jaettuna riittänyt hyvin kohtuulliseen elintasoon. paljonkin korkeampaan elintasoon kuin parikymmentä vuotta sitten. Ja laskeneen elintason korvikkeeksi suomalaisten elämisen taso olisi noussut valtavasti.
Voidaan tietysti väittää, etteivät suomalaiset olisi suostuneet elintason laskemiseen. Medialla on kuitenkin hirveä valta ihmisten mieliin. Kohta alkaa vaalikampanjointi. Sen seurauksena nykyinen saamaton Suomen lamaan ajanut hallitus pestään kansan mielissä putipuhtaaksi tehokkaasti toimineeksi aina Suomen parasta ajateleeksi hallitukseksi. Ja tulevissa vaaleissa kansa unohtaa suurelta osin nykyisen hallituksen kyvyttömyyden ja äänestää samat korruptoituneet puolueet uudelleen valtaan. Jos media onnistuu tällaisessa mustan valkeaksi pesussa, ei elintason korvaaminen elämisen tasolla olisi mitenkään vaikeaa medialle-
Monipuolinen debattoija Ari Ojapelto http://ariojapelto.blogspot.fi/ ♠on jo kymmeniä vuosia sitten nostanut esiin epäkohdan, että ihmistyöstä maksetaan kovat verot oheiskuluineen yms mutta ei silloin kun työt teetetään roboteilla. Muistan itsekin miten vielä työelämässä ollessani mietimme joka kerta kun tarvitsimme uusia työntekijöitä voisiko työn tehdä tietokoneella tai roboteilla. Niillä ei ole maanantai-poissaoloja eikä jokavuotisia palkankorotuksia eivätkä ne lakkoilekaan eli aika tekee työtä niiden puolesta ihmistyötä vastaan. Lisääntyvä uusi ihmistyö liittyykin paljolti tuollaiseen automatisointiin.
Kun kaivoon pudonneelle annetaan tikapuut, niin suurin osa kiipeää kaivosta omin voimin ylös.
Käytännössä:
‑Henkilökohtainen konkurssi, pankit pitäköön luottotappioina riskinsä.
‑Yksityishenkilöiden välinen kaupankäynti vapaaksi, eli harmaatalous lailliseksi. Henkilöiden väliselle rahansiirrolle ja käteisen nostamiselle jokusen prosentin vero. Ihmiset luovat ruohonjuuritason taloudellisen ja sosiaalisen turvaverkostonsa uudelleen silmänräpäyksessä ilman byrokratian sanktioiden pelkoa. Tämän on se kansalaisten yrittämisen peruskoulu, josta nousee uudet yritykset.
‑Alivuokralaisuus verottomaksi, loppuu asuntopula ja hinnat laskevat.
Islanti näytti, että “talousviisaiden” teoriat on hyvä välillä heittää kaatikselle. Ne “sopivat” talousteoriat valitaan aina poliittisesti.…
Vanhustenhoito:
‑Tämä taitaa olla tulevaisuus: Robot suit HAL
http://www.youtube.com/watch?v=2Ysb-Oko3Bg
http://www.youtube.com/watch?v=W18Z3UnnS_0#t=51
En minä keksi yksinkertaista suorittavan työn alaa joka olisi täysin huoletta turvassa.
Minun mielestäni tuo epätasapaino on realismia jo tänä päivänä, ja se pitäisi ottaa vakavasti välittömästi. Korkean tuottavuuden työn tarjonnan lisääminen kaikin mahdollisin keinoin, kuten opiskeluaikojen lyhentäminen, työssä viihtyminen, eläkeiän nosto ja mahdollisuuksien mukaan opiskelupaikkojen lisääminen on erittäin tärkeää. samaan aikaan pitää miettiä miten saadaan matalan tuottavuuden työn kysyntä nousuun ja/tai tarjonta hallitusti alas samaan aikaan kun ihmiset pysyvät tyytyväisinä. Ongelma on kaikkea muuta kuin helppo.
Rakennusten VALMISTAMINEN siirtgyy suurelta osin tehtaisiin ja siis siistiksi sisätyöksi, mutta korjaaminen työllistää pitkään.
Terve,
Tietysti noin tulee asia etenemaan. Ei ole mitaan jarkea tehda 40 h työviikkoa, kun sen saman tuotannon voi hoitaa koneellisestikin. Jokin aika tietysti kuluu asian sisaistamiseen. Meille 40–60 v. asia on tietysti vaikea, mutta meita nuoremmille ei. Tatahan on koko ajan tavoiteltu siita lahtien kun jonkin sortin koneellistaminen alkoi jo noin 200 v. sitten.
Mutta aina loytyy vastustajia. Nyky-Suomessa jostain syysta PerusSuomalaisia. Ajatus siita etta elamaa voisi elaa ilman savupiippu‑, turve- tai kaivostyota on heille jotenkin mahdoton. Naille ajatuksille viela nauretaan sitten myohemmin.
Mutta antaa niiden tehda sellua, polttoturvetta ja kuparirikastetta viela parikymmenta vuotta.
t. Mikko
Jos eläisimme suunnitelmataloudessa, tehtaasta vapautuvat työntekijät voisi marssittaa vanhainkotiin vanhuksia palvelemaan. Tuotanto pysyisi ennallaan, joten kaikille riittäisi edelleen leipää suuhun. Ja vanhainkodeissa olot paranisivat.
Markkinataoudessa tämä muutos vaatii rahavirtojen uudelleensuunnittelua, sillä maiden, talouden alojen ja yksilöiden väliset kilpailuasetelmat muuttuvat.
Aivan. Hyvä tiivistys. Se että suuri osa materiaalisesta tuotannosta siirtyy pienemmän ihmisjoukon harteille aiheuttaa vähän ongelmia (ovat markkinatalouden lakien mukaan rahanjaossa turhankin vahvoilla). Mutta toisaalta tavaroiden hinnatkin putoavat, kun niiden tuottamiseen ei tarvita entistä määrää ihmsityövoimaa. Ongelma on kyllä hyvinkin ratkaistavissa, vaikka lopputuloksena oleva tulonjakoyhtälö poikkeaakin nykyisestä, ja vaatii siksi vähän totuttelua.
Julmin asia automaatiossa on ihmisten jakautuminen. Kun työntekijöistä on ylitarjontaa, tulee suureksi tekijäksi työmarkkinoilla sekundaariset ominaisuudet, mm. ulkonäkö. Olisiko aika dystopiaa, jos pärstän perusteella ihmiset päätyisivät töihin tai työttömiksi? Perinnöllinen eriarvoisuus on valtavan paljon suurempaa kuin perinnöt.
Olisi kehitettävä myös vaihtoehtoisia elämänmuotoja. Sossun masseilla olisi hyväksyttävää elää, jos esim. olisi kelvollisia sosiaalisia virikkeitä. Jos kyvyt eivät riitä työllistymiseen, niin mitä sellaiselle ihmiselle pitäisi sitten tehdä?
Puusta todellakin pitäisi tehdä vaatteita ja monia muitakin tuotteita, mutta puun polton voimakas kasvattaminen estää metsien monipuolista käyttöä.
Energiakäytön vuoksi puun hinta tulee ensi vuosikymmenellä nousemaan Suomessakin niin korkealle, ettei täällä ole kilpailukykyistä tehdä edes biopolttoaineita. Niiden valmistus menee Brasiliaan ja siellä sademetsien hakkuut kasvavat.
Kepulaiset julistavat puun ilosanomaa tietäen, että metsänomistajat saavat metsähakkeen energiakäytöstä entistä suuremmat tulot.
Suomessa kannattaisi turpeen käyttö pitää nykyisellä tasolla, jotta metsähakkeen hinta pysyisi kurissa ja tänne muodostuisi edullinen ympäristö investoida puun uusiin käyttömuotoihin.
Robottiautojen tulo nostaa kesämökkien hintoja Savossa. Autoilu valitettavasti lisääntyy, kun ajon aikana voi keskittyä muihin juttuihin.
Ja kun ensisijaisesti eliitin elintaso nousee robottien ansiosta, niin yksityisten lentokoneiden ja muiden isojen lelujen käyttö kasvaa. Samalla elintasoerot muodostuvat huimiksi.
Kun siihen vielä lisätään Aasian ja muiden kehittyvien maiden kasvu, niin meidän ongelmat lisääntyvät robottien myötä huimasti.
Voisiko Osmon viestin tiivistää näin: Ihmiselämän tarkoitus ja ihmisen oikeus on oleskella ja lisääntyä. Tai tarkemmin: oleskella lämmitetyssä betonikuutiossa sähkölampun valossa Viihtyisässä Osassa Helsinkiä ja lisääntyä. Näiden oikeuksien rajoittaminen miltään osin ja yhtään mistään syystä on väärin. Ja maailmanlaajuisesti katsoen nimenomaan rasistisella tavalla väärin.
Sydeemissä on vika kuitenkin: ihmiset kokevat, etteivät ne saa oleskelusta ja lisääntymisestä riittävästi arvostusta. Arvostuksia eli arvoja mitataan erilaisilla rahayksiköillä. Nämä arvot vain tahtovat kasaantua johonkin salajemmaan, josta niitä ei päästä helposti jakamaan niitä kaipaaville.
Arvot ja arvostukset luodaan nykyään tekemällä raakaa ihmistyötä, mikä on ilmeisen väärin. Vaihtoehtona on uudet virtuaaliarvot, joissa koneet tekevät kaiken työn. Tosin esimerkiksi Bitcoinien luominen vaatii aika hitosti sähköenergiaa. Olisi parempi, että meillä olisi energiavapaa virtuaaliarvo: Greencoin.
Greencoinin arvo määrättäisin maailman vihreiden puolueiden keskuskomiteassa ja niitä louhittaisiin aina niin paljon, ettei kukaan tuntisi jäävänsä illman. Niitä voisi jokainen vapaasti hakea sopivasti katsomansa määrän keskuskomitean webbisivulta ja tallentaa Greencoin-tililleen.
Keinottelun välttämiseksi keskuskomitea määräisi kiinteän Greencoin-hinnan kaikille hyödykkeille. Mikäli joku ei suostuisi myymään työnsä tuotteita Greencoin-hinnalla, siltä kiellettäisiin oikeus tehdä työtä. Näin arvostusta ja työtä
riittäisi jokaiselle.
“Puussa on kaikkea sitä mitä on öljyssä, joten puusta voi periaatteessa tehdä mitä hyvänsä – esimerkiksi kankaita. ”
Jaa, nytkö meidän sitten pitääkin alkaa oikein innovoimaan, että voidaan alkaa tuottamaan…bulkkia? Minun on hyvin vaikeata nähdä, miten kangas on vähemmän bulkkituote kuin vaikkapa paperi taikka teräs. Ilmeisesti bulkinkin tulee vain olla oikeanlaista bulkkia, niin se ei olekaan mennyttä maailmaa, vaan tulevaisuutta.
Kangas on pulkkia, mutta arvokkaampaa kuin selluloosa.
Kiinan tuotannolista etua ei selitä pelkästään vain halvat palkat, vaan tiettyjen tuotantotekijöiden todella pitkälle viety maantieteellinen keskittäminen. Tämä on kilpailuetuna tärkeämpi. Lainaus hiljattaisesta Applea käsittelevästä New York Timesin artikkelista, jonka joskus bongasin Krugmanin blogista:
Toki robotisaatio ja 3D printterit jne tätä tulee haastamaan, mutta ei ehkä niin ryminällä kun mitä on annettu ymmärtää.
Ja arvonlisäveron saa vähentää, joten nettovaikutus yritykselle on minimaalinen.
ALVia ei makseta ‘palkkasummasta, koroista ja voitosta’, vaan hyödykkeistä (joihin ko. erät toki sisältyvät, kuten myös palkat).
Jos meillä olisi yhtäläinen arvonlisäverokanta, yrityksen arvonlisäveropohja olisi identtisesti palkat + korot + voitto. Erisuuriset arvonlisäverokannat tuovat tähän vähän epätarkkuutta, mutta osapuilleen se on näin. SWillä, että arvonlisäveron saa vähentää yritysverotuksesta (20 %) ei nyt ole tähän suurta vaikutusta.
Googlen autohan on kuin suoraan “Alas auton pakkovalta” ‑kirjan visoista.
Mille väylille tällainen kuljetin sitten päästetään? Bussikaistoille?
Ellei sitten tuo robotisointi tee rakennusten valmistamisesta niin halpaa, ettei kannata enää korjata. Onko kylppäri remontin tarpeessa? Ei muutakuin vanha kylppäri rekan perässä kaatopaikalle ja uusi kylppärimoduuli tilalle.
Tässä vielä video yhdestä näkökulmasta rakentamisen tulevaisuuteen: http://www.youtube.com/watch?v=ehnzfGP6sq4
Nyt on työvoimasta noin 10% ilman työtä. Kuvitellaan, että tuo osuus nousee 80%:iin. Mitä ihmettä he tekevät? Leipää ja sirkushuvejako? Toivottavasti ei.
Tällaisia sinänsä hyödyllisiä tulevaisuusvisioita vaivaa ceteris paribus ‑ajattelu, jossa vain yksi asia muuttuu kerrallaan. Toisaalta taustalta huokuu myös voimakas kehitysusko, joka perusteet voivat olla par’aikaa murenemassa. Tässä se yksittäinen muutos, jota tarkastellaan on työn ja pääoman suhde. Oikeasti maailmassa muuttuu moni asia samaan aikaan ja haasteita on rutkasti. Rahoitusmarkkinat ovat pahasti rikki mm. finanssikriisin jäljiltä ja niiden korjaaminen kestää ehkä vuosikymmeniä? Pitkälti halvan öljyn ja muun fossiilisen energian varaan rakennettua infraa, maataloutta, kansainvälisiä toimitusketjuja, finanssijärjestelmää, talouskasvua jne. ei ehkä pystytä pitämään yllä entiseen tapaan. Ilmastonmuutos saattaa aiheuttaa suuria taloudellisia ja sosiaalisia ongelmia jo lähivuosikymmeninä. Väestön ikääntyminen länsimaissa on ennennäkemättömän nopeaa. Nykyisessä maailmassa työnjako on niin pitkälle erikoistunutta, että olemme kukin asiantuntijoita hyvin kapealla sektorilla jolloin kokonaiskuvan hahmottaminen käy vaikeaksi. Generalisteille, jotka osaisivat hahmottaa resurssipulan (resurssien kallistuminen), ilmastonmuutoksen ja monien muiden megatrendien yhteisvaikutusta, on huutava tilaus niin politiikassa kuin yritysmaailmassakin.
Minusta tämä poliitikkojen yhtäkkinen herääminen automaation yhteiskunnallisiin vaikutuksiin on vähän koomista. Automatisoituminen on kuitenkin jatkunut jo aika kauan. Poliitikotkin ovat laumaeläimiä, kaikilla on sama puheenaihe samaan aikaan. Äsken se oli talous, nyt se on automatisaatio. Kummastakin aiheesta ollaan yhtä pihalla, vaikka asiantuntijuutta blogikirjoituksissa yritetäänkin aina kovasti vakuutella.
Soininvaaralla on suurten ikäluokkien käsitys työn luonteesta. Se on muovautunut hyvinvointivaltion suurina vuosina, jolloin Suomi on elänyt lihavia vuosia. On ollut varaa kouluttaa. Soininvaaran ja koko ikäluokkansa ainainen vastaus työttömyyden lisääntymiseen on kouluttautuminen. Ongelmat ratkeavat kun kaikilla on korkeakoulututkinto.
Suurten ikäluokkien mielissä työt jakautuvat suorittaviin töihin ja korkeaa osaamista vaativiin töihin. Korkeaa osaamista vaativat työt eivät Soininvaaran mukaan ole katoamassa, vaan duunariammatit. Kuitenkin juuri aivokirurgia kannattaa jättää robottien hoidettavaksi. Siinä työssä kun virheet kannattaa minimoida. Putkimiesrobotti taas ei olisi kovin järkevä tuote, ihminen hoitaa saman työn paljon halvemmalla. Tätä ei Suomessa haluta myöntää, vaan itsepintaisesti koulutetaan vuosikymmenestä toiseen maistereita. Soininvaaran mainitsemia tuotesuunnittelijoitakin on kortistossa pilvin pimein. Ylikouluttaminen synnyttää aika paljon syrjäytymistä sekin, vaikka Arkadianmäeltä sitä on vaikea nähdä.
Automaatio valtaa alaa, koska se on pääoman etujen mukaista. Kun työn ainoa tarkoitus on tuottaa voittoa osakkeenomistajille, kaikki keinot otetaan käyttöön. Ihminen on sivuseikka. Ihmettelen miten kauan voimme vielä rakentaa yhteiskuntaa tällaisen luonteeltaan eriarvoistavan järjestyksen mukaan. Jos pian ei siirrytä työn verottamisesta pääoman verottamiseen, automaation hyödyt kasautuvat hyvin harvoille. Syntyvää kierrettä on mahdotonta katkaista.
Toisaalta automaation aiheuttama “suuri murros” saattaa jäädä toteutumatta, koska jatkuvasti nouseva energian hinta vie koneistumiselta edellytyksiä. Teknologia luo aina enemmän ongelmia kuin se ratkaisee. Tämä tuntuu olevan useimmille vihreillekin vielä jotenkin vaikeasti hahmotettava kokonaisuus, vaikka lienee hitaimmillekin jo selvää että ilmastonmuutoksen perimmäiset syyt ovat lääketieteen kehityksen mahdollistama väestönkasvu ja teknologisen kehityksen mahdollistama luonnonvarojen kulutuksen kasvu.
“Puuvillapellot pitäisi ohjata ruuan tuotantoon ja metsät vaateteollisuuden raaka-aineiksi.”
Näinkin voi käydä, mutta maailmassa on aika hurjan paljon halvempaa ja nopeammin kasvavaa puuta, kuin meillä on.
Todennäköisimmin tulemme näkemään jonkin geenimanipuloidun puulajikkeen, joka tuottaa sellaista raaka-ainetta kuin mitä halutaan ja päiväntasaajan puuplantaaseilla. Mahdollisimman paljon, mahdollisimman nopeasti.
Vaateteollisuudessa tavallaan kiteytyy nykyajan kertakulutusyhteiskunta. Rättejä ostetaan huvikseen arkiahdistuksen lieventämiseksi, eikä ne kestä käyttöä.
Vaateteollisuus on äärimmilleen kilpailtu teollisuudenala, koska hooämmälle pitää saada rätti räkkiin 9,95 euroon.
On aivan turha kuvitellakaan, että Suomen yksityismetsillä olisi kilpailukykyä näillä markkinoilla.
Maailmassa on jo nyt yli kolmekymmentä yritystä, jotka ovat näillä markkinoilla. Suomessa on yksi sellutehdas näillä markkinoilla ja seuraavasta ei ole tietoakaan.
Sen lisäksi tässä on vielä se, että avomaaviljely tulee vähenemään voimakkaasti tällä vuosisadalla kasvihuoneviljelyn kehittyessä ja geenimanipulaation levitessä.
Toistaiseksi peltomaa-ala kasvaa, mutta se tulee kääntymään laskuun, kun GMO sallitaan kaikkialla.
********
Automaatio, energiatehokkuus, geenimanipulaatio, kasvihuoneviljely ja uusiutuvat energianlähteet kulkevat käsi kädessä.
Geenimanipulaatio voi nostaa olemassaolevien peltojen satoa huomattavasti. Enkä usko, että menee edes vuosikymmentä, että GMO lajikkeet valtaavat pellot. Kyse on enää lähinnä lainsäädännöstä.
Esimerkiksi Suomessa tehdyissä ilmakasvatuskokeissa mm. perunan sato kohosi useilla kymmenillä prosenteilla.
Kasvihuoneviljelyssä voidaan saavuttaa tilanne, jossa mm. torjunta-aineita ei tarvitse käyttää.
Esimerkiksi Algerian kaltainen valtio, jolla on lähes rajoittamattomasti aurinkoenergiaa käytössään, voisi käyttää sitä mm. suolan poistoon merivedestä ja johtaa sitä aavikon plantaaseille ja kasvihuoneille. Tilaa näille on valtavasti.
Toisaalta, jos kehitetään suolaa kestävä viljalajike, niin silloin jää tehtäväksi lähinnä suolan poistaminen viljelmiltä.
Afrikka omaakin tämän vuosisadan kehityksen kannalta ehkä ne suurimmat yllätystekijät.
Pitää muistaa, että myös nyt ylikansoitetut valtiot vanhenevat. Suuret ikäluokat kuolevat niissäkin pois ja kehitys vähentää tarvetta synnyttää valtavasti lapsia.
Mikäli poliittinen tilanne Afrikassa tasoittuu, niin Afrikasta tulee hyvin voimakas pelaaja kansainväliseen kilpailuun. Miljardi ihmistä, valtavasti aurinkoenergiaa, luonnonvaroja ja sijainti maailman keskiössä.
**********
Suomella EI ole sellaisia hartioita, joilla “bulkki raaka-ainemarkkinoilla” pärjättäisiin.
Sen sijaan Suomen kannattaa pyrkiä erikoistumaan korkean teknologian aloille ja huolehtia vähemmän koulutetut eläkkeelle.
Nyt viisikymppisenä eläkkeelle jäävät ovat saaneet koulutuksen, joka on auttamattomasti vanhentunut nykyisessa maailmassa. Jotta Suomessa ei nähdä Ukrainan kaltaisia tapahtumia, niin täytyy kyetä huolehtimaan, että heille tarjotaan hyvä loppuelämä.
Jokainen varmasti näitte miten Ukrainassa oli kadulla ihan tavallisia ihmisiä, nuorista vanhoihin. Työttömyys ja köyhyys, korruption ohella, ajoivat heidät kadulle. Ja toki he ovat edelleenkin siellä.
Meille kaikille ei todellakaan tule olemaan tarvetta työmarkkinoilla. Tämä on erittäin olennainen asia, sillä sosiaalinen kehitys ei pysy teknologisen kehityksen perässä.
On aivan hullua kuvitella, että esiteollisen ja teollisen aikakauden sosiaaliset rakenteet toimisivat jälkiteollisella aikakaudella!!!
Suomen täytyy kyetä kehittämään yhteiskuntaa sellaiseksi, että se kestää sen, että kaikki eivät ole töissä.
*******
Sanotaan, että maailmassa on työttömiä 100–200 miljoonaa. Tarkkaa lukua on mahdoton määrittää, eikä sillä edes ole merkitystä. Yksinkertaisesti heitä on valtava määrä.
Se mitä me nyt näemme eri valtioissa, on vasta esimakua tulevasta.
Jos työpaikoista katoaa vaikka puolet ja sitten tulee uusia työpaikkoja vaikka puolet menetetyistä, niin puhutaan silti sadoista miljoonista uusista työttömistä.
Jos valtioilla ei ole tarjota sosiaalitukia, niin ihmiset joko lähtevät sinne missä niitä on tai ne lähtevät kaduille.
Nykymaailmassa ihmisillä ei enää ole kotitiloja, jonne palata. Ja ne viimeisetkin ajetaan väkipakolla pois. Ihmisillä täytyy olla palkkatyö tai sosiaalituki, jotta he pärjäävät. Jos kumpaakaan ei ole, alkaa väkivalta.
Arabikevään yksi kipinöistä oli nuoren miehen tekemä polttoitsemurha, joka sai alkunsa, kun häneltä kiellettiin työn tekeminen.
Selluloosa, puusta tehtävät biopolttoaineet ja kankaat ovat arvokkaampia kuin puun poltto energialaitosten kattiloissa.
Myös ns. luovat alat saattavat joutua automatisoinnin hampaisiin. On jo olemassa algortimeja, jotka osaavat laatia esim. lyhyitä ja yksinkertaisia urheilu-uutisia. Kääntäminenkin automatisoituu hiljalleen, vaikka konekääntäjät tuottavatkin vielä toistaiseksi pääsääntöisesti lukukelvotonta tekstiä tai erittäin rankkaa editointia vaativaa tekstiä. Voisi kuvitella, että myös erilaisissa suunnittelutöissä ohjelmistot kehittyvät ja kykenevät hoitamaan rutiinitehtäviä ihmistä tehokkaammin.
Automatisoinnin ohella myös harrastusluonteinen ilmaistyö ja niin sanottu joukkoistaminen lisääntynee ja voi viedä työpaikkoja.
Tähän yksi esimerkki media-alalta. Seiska-lehti on jo kai heti alusta asti hyödyntänyt ikään kuin joukkoistamista ja ostanut kympillä tai parilla “amatöörireportterien” ottamia “paparazzi-kuvia”.
Nykyisin esim. Sanoman omistuksessa oleva Metro-lehti tarjoaa sivustollaan “lukijareportterin työkalut”. Toisin sanoen lehden lukijat tuottavat käytännössä ilmaiseksi “sisältöä” ja voivat ladata sivustolle ottamiaan kuvia, kirjoittaa uutisia ja kolumneja.
Valtakunnan huipulla ja ulkomailla tapahtuvista asioista kirjoittavia toimittajia varmasti tarvitaan jatkossakin. On kuitenkin helppo kuvitella, että ihmisiä lähellä olevien asioiden uutisointi ja vaikkapa esim. erilaiset elokuva‑, kirja- ja taidearvostelut olisivat ilmaiseksi tai puoli-ilmaiseksi kirjoittavien amatöörien käsialaa.
Toinen esimerkki. Muistaakseni Instagramin suomenkielinen sivusto käännettiin ilmaistyönä sivuston käyttäjien toimesta. Ilmeisesti muitakin kieliversioita on tehty samalla tavalla.
Suomessa oli maailmanluokan kuituteollisuus jo ennen sotia: Kuitu Oy. Sodan jälkeen kaikki jouduttiin siirtämään uudelleen Valkeakoskelle: Säteri Oy. Kone Oy yritti tehdä muutaman vuoden kansainvälistä liiketoimintaa viskoosilangalla kunnes möi tehtaan viisaasti valtiolle: Kemira Oy. Valtio ei kauan jaksanut yrittää vaan viskoositeollisuus myytiin indonesialaiselle kilpailijalle, joka ajoi tehtaan alas muutamassa vuodessa. Vielä piti hukata valtion rahoja, kun hankittiin valtion tuella naftaliinissa ollut viskoosikuitutehdas konkurssipesästä ja pyöritettiin muutama vuosi. Tulos: Avilon Oy ja yrityssaneeraus. Yritettiin tehdä palonkestävää lankaa lentokoneiden istuimien kankaisiin. Maailmanmarkkinahinta oli kuitenkin liian pieni. Nyt on rikkihapot myyty Saksaan ja Avilonin valmistusmenetelmiä kaupataan Kiinaan.
Jotenkin tulee aina mieleen Valco, kun poliitikko antaa ohjeita teollisuuden harjoittamisesta. Miksi muuten Kemijärven sellutehdas lopetettin, kun siellä olisi voinut valmistaa viskoosisellua? Ai niin Ode ehdotti kankaita: No olihan meillä Finncrepe Helanca ja mahtavat hiihtohousut; vaan on rättibusiness ehkä maailman vaikeinta sesonkiliiketoimintaa. Suurin osa vaatteista päätyy lopulta käyttämättöminä ‘lumppuina’ Afrikkaan.
Tätä talouden automatisoitumisprosessia voidaan katsoa kahden ratkaistavan ongelman kautta: 1) talous- ja työllisyyspolitiikan kannalta ja 2) syrjätymisen ehkäisyn ja sosiaalipolitiikan kannalta.
Ykkösongelma on juuri sitä, mitä tässä Soininvaaran kirjoituksessa käsitellään eli kuinka saadaan työikäiset massat kannattaviin töihin. Millaisia kykyjä kansallisella ja globaalilla työvoimalla on ja mitä on mahdollista voida oppia riittävän hyvin? Samalla tulee ottaa huomioon, millaisia kykyjä koneilla on tällä hetkellä ja lähitulevaisuudessa, jotta voidaan kartoittaa tulevaisuuden osaamistarpeita. Luovat alatkaan eivät välttämättä ole ikuisesti turvassa, sillä ideointi, luovuus, estetiikka ja suunnittelukin noudattavat tiettyjä säännönmukaisuuksia, jotka ovat mallinnettavissa ja ainakin teoriassa automatisoitavissa.
Kakkosongelma on sitten tuo sosiaalipolitiikka ja syrjäytymisen ehkäisy. Tähän saakka koko ihmiskunnan historian ajan on keskeisesti määrittänyt tarve saada ihminen tekemään työtä yhteisön tai yhteiskunnan hyväksi. Nyt tämä ikiaikainen paradigma on muuttumassa ja massat ovat astumassa samaan asemaan kuin aateliset feodalismin aikaan. Mitäpä, jos työtä ei vain riitä kaikille? Tällöin yhteiskunnan on määritettävä uusia rooleja ja tapoja ihmismassoille elää ja osallistua yhteiskuntaan kuin työ. Itse toivoisin, että ihmisen roolissa korostuisivat tulevaisuudessa mm. tiede, sivistys, taide, käsityö, harrastukset, ihmissuhteet, järjestötoiminta, poliittinen toiminta, sekä henkinen ja fyysinen hyvinvointi. Jos ei kerta ole enää mahdollista massoille olla taloudellisesti tuottavia kansalaisia, niin olkoon massat sitten hyviä, eettisiä, terveitä ja onnellisia kansalaisia.
Prosessorien kehitys on Mooren lain mukaan eksponentiaalista, on teknologinen kehitys yleisesti sitä, joten rakenteellinen muutos vain kiihtyy.
Automaatiossa ei ole pelkästään kyse kustannuksista, mutta myös siitä ettei tarvitse enää olla tekemisissä hankalien työntekijöiden kanssa.
Rakennuselementtejä ja esim. kylpyhuone-elementtejä on jo toista vuosikymmentä rakennettu tehtaissa. Kerrostaloja on rakennettu jo vuosikaudet lähinnä kasattavista valmis-elementeistä. Kuitenkin esim. omakotitaloissa pre-cutista paikan päällä rakennuttaminen on edelleen halvempaa kuin samanlaisen talon tilaaminen talotehtaalta.
Mitä raksa-alaan yleisesti tulee, niin tässä kun olen rakennushommia tehnyt ja teettänyt, niin havaintoni on se että on halvempaa ja helpompaa palkata kuukaudeksi suomalainen IT-alan diplomi insinööri, kuin ammattikoulun käynyt osaava rakennustyöläinen.
Tai jos haluan jalostettuja puutuotteita, esim. parkettia, ovia tai listoja, löytyy paras hinta/laatu suhde byggmaxista tai bauhausista, josta saa niitä saksalaisia tai jopa amerikkalaisia puutuotteita edullisemmin.
Toki suomalaisiakin puutuotteita löytyy, yleensä vähintään tuplahintaan ja mieluummin tilaamalla viikkoja etukäteen.
Automaattisesti tuotettujen puukomposiitti-rakenteiden luulisi olevan tulevaisuuden juttuja, mutta jostain syystä niidenkin tuotantoa on wikipedian mukaan siirretty Suomesta Saksaan.
Saksan 19% alv on vähän eri juttu kuin Suomen 24%, moneltakin kantilta. En paljoa hurraisi verojen ja alvien korkeaa tasoa.
Suomalainen rakennusala näyttää hyvin pieneltä ja hajanaiselta piperrykseltä Suomen käytännössä suljetuilla sisämarkkinoilla, joissa on omanlaisensa protektionistiset rakennusmääräykset. Mitä nyt venäjälle tehdään muutamia ökytaloja oligarkeille. Tuotekehitys? Ilmeisesti useimmilla firmoilla ei ole tuotekehitykseen murustakaan niistä resursseista mitä Saksassa on. Tai Ruotsissa.
Missä ovat ne puu- ja rakennusalan mullistavat Suomalaiset innovaatiot? Miksi esim. lvi-laitteet ovat pitkälle ruotsalaisia, saksalaisia tai aasialaisia?
Arvonlisävero tappaa taloudellista toimintaa nykyisellä tasolla.
Maksutapahtumat Suomessa on jotakin 4589 miljardin luokkaa (2012), siitä varmaan suuri osa kasinopelaamista ja osa harmaata tai mustaa rikollista rahaa.
http://www.suomenpankki.fi/fi/tilastot/ … ss_fi.aspx
Valtion verotulot ovat noin 46 miljardia. Automaattinen ja anonyymi prosentin rahaliikennevero suoraan pankista valtion kassaan tuottaisi tuon nykyisen verotulon.
Ajatelkaapa sitä. Ja vieläpä ilman minkäänlaista verovalvontaa. Verovirastot voisi lakkauttaa, ei veroilmoituksia, ei kirjanpitoa — ainakaan viranomaisia varten, ei harmaata taloutta — kaikki raha tulisi verotettua.
Tähän olisi ehkä hyvä liittää työttömyysturvan suuruinen kansalaisosinko ja räjäyttää kyylämätön ruohonjuurikapitalismi kasvuun. Voisin tämän takia suostua jopa 2% maksuliikenneveroon.….
Jos edellä oleva on liian radikaalia, niin kahden promillen verolla katettaisiin koko 10 miljardin budjettivaje.…
Olisi mukavaa, jos ainakaan asuinrakennuksia ei tuotettaisi elementtitehtailla. Joihinkin arvostamiinsa elämän tasoa parantaviin asioihin, kuten hyviin autoihin, vaatteisiin ja harrastusvälineisiin ihmiset satsaavat enemmän. Olisi hienoa, jos elintaso mahdollistaisi saman suhtautumisen myös asuntoihin. Jos väestön kasvu ja siirrot eivät paina liikaa päälle, asunnot pitäisi rakentaa harkiten ja huolella, ei vain mahdollisimman nopeasti ja halvalla elementtilaatikoiksi. OS:n rakastamaa Helsingin vanhaa ydinkeskustaa voisi rakentaa lisää roboteilla muuraten, ja miksei käsityönäkin. Elementtilaatikot eivät todennäköisesti yllä koskaan arvostuksessa samalle tasolle.
Näin ei kuitenkaan ole juurikaan tapahtunut, ainakaan Suomessa. 1970-luvun tilanteeseen verrattuna pääoman saama osuus bkt:stä on nykyään suunnilleen ennallaan.
Työvoiman saama osuus on kutistunut siksi, että tuotannon ja tuonnin verojen osuus on kasvanut.
http://3.bp.blogspot.com/-caJ11a17a4U/UD4jqYSxn9I/AAAAAAAABMY/_vXYpbcwoMk/s1600/earned_and_capital_income.png
R.Silfverberg kirjoitti 23.2.2014 kello 20:56:
Guuglailu osoitti, että olisi täsmälleen minun mieleiseni tv-sarja. En kuitenkaan löydä sitä mistään Suomessa näkyvistä tv-ohjelmatiedoista. Tuleeko tosiaan Yleltä?
Mikä tekee kuljetuksista tulevaisuudessa kalliimpia? Kun nykyään on ilmeisesti halvempaa tehdä ihan mitä tahansa Kiinassa ja laivata se tänne.
Kiinassa kaikki on halvempaa valmistaa, koska palkat ovat siellä alempia. Asialla ei ole kovin suurta merkityswtä sellaisissa tuotteissa, joiden valmistamiseen ei käytetä työvoimaa. Siksi automaatio tuo tuotannon takaisin.
Juuri näinhän he tulevat tekemään. Kyllä meillä on historiasta lukuisia esimerkkejä joutilaasta liikaväestöstä.
Jos joku luulee, että se 20% sitten vaan demokraattisesti päästää sen massan äänestämään namipalat itselleen, hän erehtyy surkeasti.
tuo 20% tulee lisäksi olemaan vielä se kognitiivinen eliitti, joka kyllä sitten osaa sementoida oman ja jälkeläistensä aseman tiukan kastiyhteiskunnan avulla.
Voimankäytön ammattilaisia tietysti tarvitaan myös, ja lojaaleja sellaisia.
Totalitarismista on paha sanoa, mutta tiedoitusvälineet ovat kyllä eliitin hallussa.
Mistä luulet velkaantumisen johtuvan?
—
Pitäisi alkaa verottaa kotimaisen työvoiman puutetta ja ottaa rajoilla tullissa kiinni ulkomainen tuotanto. Samalla pitäisi päästä kiinni rajan ylittäviin rahavaroihin ja ‑virtoihin sekä verottaa niitä kovalla kädellä. Ulkomailla olevilla rahoilla ei tee juuri mitään, jos niitä ei voi kotimaassa käyttää. Näin saataisin pääomaverotuksesta kiinni ja voitaisiin tukea työvoiman käyttöä eli työllistämistä. Valitettavasti oman valuutan poisto, rahan vapaa liikkumminen ja vapaakauppasopimukset eivät tätä mahdollista. Muutenhan voitaisiin kansallisesti päästä tähän kiinni (ilman oikeistoa).
Uusliberalistit ovat voittaneet, mutta on vaikea ymmärtää mitä. Voisiko joku siellä vallan käytävillä kysyä, mitä työvoimareservillä oli tarkoitus saavuttaa ja koska sitä kaivanneet alkavat maksaa sen kustannuksia?
Kenties voisi edes yrittää eettisillä, energia- ja ympäristöveroilla ja ‑tulleilla, joilla sitten käytännössä tuettaisiin kotimaista tuotantoa vapaakaupan puitteissa? Jonkun vain pitäisi lähteä valmistelemaan kattavaa lainsäädäntöpakettia.
Puolueeton tarkkailija kirjoitti 23.2.2014 kello 22:55:
Media valjastettiin Pohjois-Karjala-projektin aikaan massiiviseen indoktrinaatioon, kun kansakunnalle luotiin uskonto:
Ebrahim, Shah, Smith, George Davey. Exporting failure? Coronary heart disease and stroke in developing countries. International Journal of Epidemiology 2001;30:201–205, jossa alkuteksti: This project built upon the support of local community leaders and the general public and was intended to provide a unified and comprehensive approach involving mass media, workplaces, primary care, hospitals, schools and local communities. This involved training programmes, mobilization of public support through local leaders, formation of new social organizations such as housewives groups, and targeting of grocery shops and the food industry.
Geenimanipulaatio ei ole tuollainen runsaudensarvi vaan on hyvin mahdollista että nykyiset tulokset ovat seurausta runsaasta kasvimyrkkyjen käytöstä. Jos tilanne kehittyy samanlaisena, joko ruoasta tulee myrkyllistä tai tuotanto romahtaa, koska myrkkymäärien jatkuva kasvattaminen on kestämätön tilanne. Markkinaosuus lienee ainakin pitkälti mainostuksen ja IPR-lainsäädännöllä aiheutetun tuottajien lukituksen syytä. Normaalilla kasvinjalostuksella päästäisiin todennäköisesti samaan.
Miksi tämä muka korjautuisi verottamalla? Tai no, tarkalleenottaenhan puhuttiin verotusinnovaatiosta. Mitä jos ihmiset saisivat, you know, ihan itse päättää?
Suomalaiset nuoret eivät ole kiinnostuneita politiikasta, sanottiin lehdessä taannoin. Tämä oli jonkinlainen suurensuuri ongelma, jonka syitä koetettiin kilvan miettiä. Yhteiskunta ei anna tarpeeksi mahdollisuuksia, tai että nuoria ei kuunnella tarpeeksi. Tai jotain.
Minä kun en voinut olla ihmettelemättä, että miksi ihmeessä nuorten pitäisi olla kiinnostuneita politiikasta, sensijaan että olisivat esimerkiksi kiinnostuneita omasta elämästään, ja siitä miten elättävät itse itsensä. Mikä ihme tähän yhteiskuntaan on mennyt, kun kaikki muiden tekemiset nähdään koko ajan jonakin ongelmina joihin pitää jotenkin kauheasti puuttua.
Enkä puhu nyt Osmosta, vaan kommenteista yllä. Joka ainoa tällainen systeemitason pohdinta (joissa tietty ei ole sinänsä mitään vikaa) saa aikaan juuri samat kommentit: “Spekulaatiosta” pitäää päästä eroon, täytyy nostaa veroja, täytyy estää ihmisiä yrittämästä myydä asioita halvemmalla, jne jne.
Oikeasti automaatio on jo tekemässä kovaa vauhtia tarpeettomaksi monia ammattiryhmiä joiden ei vaan vielä tajuta olevan tarpeettomia. Väittäisin, että poliitikot pitkälti jo olisivat tarpeettomia. Innovaatio tässä tarvitaan, jotta yhteiskunta toimisi, mutta innovaatio, joka poistaisi byrokratian ja sääntelyn tarpeesta suurimman osan. Tai siis, ei, sääntelyn tarve on jo kadonnut kauan aikaa sitten. Innovaatio tarvittaisiin siitä, miten rent-seekingistä päästäisiin eroon.
Poliitikkojen pitäisi keskittyä lähinnä purkamaan systeemiä, ei rakentamaan.
Ei pidä paikkaansa, esim kun Salcomp siirsi tuotantonsa Kiinaan niin kulut nousivat 5 %
Tämä johtuu huonosta logistiikasta, huonosta tuottavuudesta, hukasta, korruptiosta etc
Aina unohdetaan, että ei tuotannon palkoilla ole Suomessakaan niin suurta merkistytä enää
Tällä argumentoinnilla voisi sanoa että valmistuksen siirtäminen kiinaan on vähemmän houkuttelevaa. Syitä sille että sinne siirretty tänne palaisi, ei ole listattu.
Tämä siis olettaa että tämä valmistaminen suomessa kannattaa palkkakustannuksien lisäksi verotuksellisesti. Lähes koskaan ei kannata, jos suinkin voi suorittaa muualla.
Mutta tässä ei sinänsä pitäisi olla mitään huonoa. Eikö se savupiipputeollisuus ole juuri sellaista mitä te ette tänne edes haluta.
Just tuollaiseen robotit ovat aivan omiaan!
Ajattelepa uudestaan. Iso osa tuotteista on sellaisia joiden logistiikkakustannuksista (pl vähittäismyynti) valtaosa on muodostunut ennen kokoonpanoa. Alihankintaketjussa tuottajilta edellytettävät investoinnit ovat niin valtavia, ettei maailmassa ole kovin montaa kutakin komponenttia tuottavaa yksikköä, ja nämä yksiköt sijaitsevat siellä missä markkinatkin eli muut alihankintaketjun osaset ja lopputuotteen kokoonpanolinjat. Tuotanto taas on halvinta siellä missä alihankintaketjun osasten fyysinen ja kulttuurinen etäisyys on pieni ja kitka vähäistä. Eli esimerkiksi Kiinassa ja Aasiassa noin yleensä. Siinä ei lopputuotteen kuljetuskustannukset enää paljoa paina.
Yleisesti ottaen ei ole mieltä siirtää esimerkiksi kokoonpanoa länsimaihin koska silloin jouduttaisiin huolehtimaan komponenttien logistiikkaketjusta joka on kertaluokkaa hankalampaa kuin lopputuotteen logistiikkaketju. Suuruuden ekonomia pitää huolta siitä että tuotanto keskittyy lopulta jonnekin, ja Aasian kasvavat markkinat ovat aika looginen vaihtoehto, erityisestikin kun tuotanto on jo siellä.
Poikkeuksia on varmasti helppo löytää kilohinnaltaan matalamman tuotannon osalta (jossa siis lopputuotteen kuljetuskustannus on merkittävä), mutta tämä on luonteeltaan aika bulkkia.
Näinhän se menee ja kallistuva logistiikka suorastaan pakottaa siirtämään osan tuotannosta lähemmäs markkinoita. Rättitehtailijat tähyävät jo Pohjois Afrikkaa. Toinen tärkeä pointti on, että tämä palaava tuotanto ei enää työllistä.
Tulevaisuudessa ihmisten tekemä työ kokonaisuudessaan vähenee, eikä riitä nykyisen kaltaiseen veropohjaan. Verotuksen painopisteen siis on pakko hiljalleen siirtyä pois työstä, kohti jotain muuta. Globaali kilpailu tekee tästä erittäin mutkikasta taiteilua.
Verotuksellisia innovaatioita tarvitaan, ja ennen kaikkea pioneeri ja kokeiluhenkeä kokeilla erilaisia variaatioita. En usko, että löytyy sellaista ekonomistia, joka arvaisi toimivan systeemin parametrit heti oikein. Sama koskee myös perustulomallia kokonaisuudessaan.
Olemme tässä hommassa melko pian palavalla öljylautalla ja olemme pakotettuja hyppäämään radikaalien yhteiskunnallisten kokeilujen kuiluun ja voimme vain toivoa, että ehdimme säätää systeemin kuntoon, ennen kuin rysähtää.
Ja hei, 1800-luvun puolivälissä yleistä ja yhtäläistä äänioikeutta pidettiin melko yleisesti vinksahtaneena ajatuksena. Samaa hullua rohkeutta tarvittaisiin nyt.
‘Kyllä meillä on historiasta lukuisia esimerkkejä joutilaasta liikaväestöstä.’ (Catilina)
Niitä on tapana kutsua aristokratiaksi.
Lisää luovien alojen tilanteesta ja “ilmaistyöstä”.
Näin visio Frans Mäyrä HS:ssä tulevaisuuden pelejä käsittelevässä jutussa:
“Jo nyt on saatavilla ilmaisia työkaluja, julkaisukanavia ja avointa dataa, joiden avulla kuka tahansa voi rakentaa arkitodellisuuteen liittyvän pelin ja levittää sen miljoonille. Tulevaisuudessa niin yritykset ja kansalaiset kuin vaikkapa erilaiset yhdistykset rakentavat pelejä. Kehittäjien määrän lisääntyminen tuottaa uudenlaisia ideoita”
Toki luovat ihmiset varmasti keksivät uudenlaisia ansaintamallejakin.
Mutta mietiskelen silti, että teknologian ja netin kiihdyttämä joukkoistaminen ja “ilmaistyö”, eräänlainen hakkerikulttuuri (eli into tehdä uutta luovaa työtä korvauksesta riippumatta) ja (hieman vanhanaikaisesti ilmaistuna) freeware voivat olla merkittäviä luovien alojen työllisyyteen vaikuttavia tekijöitä.
Robottiautojen valtaamia teitä saanee Suomessa odottaa ainakin vähän pidempään kuin muualla: lumi. Vaikka arvattaisiin että lumisilla teillä ajaminen olisi (auttavasti) jo 3. vuoden vuosimallissa (julkisen myynnin alusta), niin aurauksen voisi päätellä olevan vaikeampaa automatisoida kuin liikkumisen — ja niin kauan kuin aurauksen pitää olla nykyisiä sivuteitä parempaa, syrjäseutujen kulut eriytyvät paremmin auratuista. Normaalissa liikenteessä 1) älä törmää mihinkään 2) seuraa liikennesääntöjä 3) yritä määränpäähän. Auratessa 1a) tunnista lumi 1b) varmista voiko juuri tämän lumen aurata 1c) törmää lumeen 2) älä törmää muuhun jne. Vaikka aurauskulut on suhteellisen pieni osa ylläpidosta, kansantalous voi tulevaisuudessa maksaa enemmän kuin muut maat talviliikenteestä, koska halvempaa automatiikkaa ei voida käyttää osan vuodesta. Kaupungeissakin moni pienempi katu on talvisin ajoittain sellaisessa kunnossa että varovainen robottiauto jättänee etenemättä.
Polyesterilanka maksaa pari euroa kilo, joten sen hinta ei ole kuin ehkä kolminkertainen selluun verrattuna. Tällä hinta- ja ominaisuussuhteella jalostusmarginaali jää vähän kapeaksi. Sinänsä viskoosikuidussa (rayon, modal jne.) ei ole mitään uutta, sitä on tehty yli sata vuotta. Muitakin kuituja voi sellusta tehdä (melkein mitä vain tavallista polymeeriä), mutta jalostuksen hinta kasvaa voimakkaasti.
Metsävarojemme tuleva arvo riippuu hyvinkin voimakkaasti öljyn hinnan kehityksestä. Jos öljystä tulee kallista, metsäbiomassa on arvokas raaka-aine. Emme kuitenkaan tässä ole ihan ilman kilpailijoita, koska myös trooppisesta puusta voi tehdä monenlaista sopivalla prosessoinnilla. (Suomen erikoisuus on havupuiden suuri määrä.)
Metsäteollisuus on erittäin hyvin perillä näistä mahdollisuuksista, eikä ole ihan sattumaa, että edelleenkin viemme lähinnä sellua.
Koneiden viemä energia on tyypillisesti paljon vähemmän kuin ihmisten viemä energia samaan asiaan. Näin on, vaikka koneita syötettäisiin ruokaöljystä tehdyllä sähköllä.
No ei tuottaisi. Prosentin transaktiokustannus siirtäisi 99 % transaktioista muualle. Verottaja jäisi nuolemaan näppejään. Jo promillen vero vaikuttaisi transaktioiden määrään radikaalisti — koska ne perustuvat koneiden väliseen kauppaan, jossa marginaalit ovat äärimmäisen pieniä.
Yleisneuvo: jos joku neuvoo sinulle “tuolta saa ilmaista rahaa, sen kuin vain verotetaan”, ja se kuulostaa melkeinpä liian hyvältä ollakseen totta — niin se ei ole totta.
Miten rakentaa ansaintamalli, jos 90 % väestöstä siirtyy rahatalouden ulkopuolelle ? Millä rahalla noita ansaintamalleja rakennetaan ?
Liike-elämässä asiat on käännettävissä kustannuksiksi. Jos koneet ovat luotettavampia, niiden kustannukset ovat alempia. Jos ihmiset ovat epäluotettavia mutta halpoja, niin sitten otetaan tarpeeksi ihmisiä töihin ja tarpeeksi vahtimaan niitä epäluotettavia.
Yritysmaailmassa ikävät asiat ovat liiketoimintamahdollisuuksia. Jos joku ei halua siivota vessoja, niin sitten joku toinen laskuttaa vessojen siivoamisesta vähän enemmän. Yrityksillä ei lähtökohtaisesti ole syitä työllistää senparemmin kuin syitä olla työllistämättä ihmisiä. Raha ratkaisee.
Kustannusrakenne toki on koneella ja ihmisellä kovin erilainen, mikä hämää vertailussa. Ihmistä korvaavalla koneella on isot kustannukset ennen käyttöönottoa, ihmisellä kustannukset syntyvät tasaisemmin.
Kirjoittaa joku erittäin laajasti luetun blogin kommenteissa…
Sisämarkkinoilla pysymisen varmistaa se, että muillakin on omat protektionistiset määräyksensä.
Suomessa on esimerkiksi hyvää lämmönhallintateknologiaa monella saralla ikkunoista lämmönsäätöjärjestelmiin. Kansainvälistyminen on kuitenkin hyvin vaikeaa, koska rakennusalalla toimijat ja määräykset ovat pitkälti kansallisia.
Jos lopputulos on sama, niin miksi hitaampi reitti on parempi kuin nopeampi?
“Normaali” kasvinjalostus kun osaltaan perustuu ionisoivan (= radioaktiivisen) säteilyn aikaansaamiin satunnaisiin geenimutaatioihin. Jostain syystä niitä pidetään vaarattomampina kuin tarkoituksella tehtyjä mutaatioita.
Jos taas tarkoitat sellaista perinteistä risteyttämistä, niin sillä reitillä voi mennäkin enemmän kuin vähän kauemmin.
Tässä kuitenkin näkyy bittimaailman erikoisuus. Omistamalla kohtuullisen tietokoneen, nettiyhteyden ja määrättömästi osaamista pystyt ihan mihin vain. Rahaa tarvitaan täysin mitättömiä määriä.
Meritokratiaa puhtaimmillaan, koska esimerkiksi hyvän tietokonepelin tekemiseen vaadittava osaaminen on melkoisen erikoistunutta. Huonoista ei makseta.
Palvelualoilla robottien ja itsepalvelun käyttö voi olla ongelmallista, koska pahimmillaan ne laskevat asiakkaan kokemaa palvelutasoa niin, että sillä on dramaattisia vaikutuksia yrityksen imagoon ja menestykseen.
Esimerkiksi pankkeihin ei nykyään enää uskalla mennä sisään, kun ei tiedä mitä asioita siellä saa hoitaa ja tuleeko niistä kauheita palvelumaksuja. Samoin kun se, että tänään kävin kirjastossa, ja tiskillä istunut virkailija sanoi, että tältä tiskiltä ei saa lainata ja ohjasi minut käyttämään lainausautomaattia. Mielestäni näin ei pitäisi käydä, ja tämä on huonoa palvelua. Käsittääkseni robotit ja itsepalvelu toimivat parhaiten, kun ne ovat vain vaihtoehtona ihmisen hoitamalle palvelulle, eivät pakkona. Näin sosiaalisuutta kaipaavat mummotkin saavat aina päivittäisen juttutuokionsa, eikä kukaan koe olevansa koneen syrjäyttämä. En usko että kukaan esimerkiksi ajattelisi, että kahviautomaatit korvaisivat koskaan täysin oikeita kahviloita, joissa työskentelee oikeita ihmisiä.
Suomessa edelleenkin ymmärretään liian vähän, mikä merkitys on hyvällä palvelulla. Se on sitä, että asiakkaan eteen tehdään kaikki mahdollinen ystävällisesti, rehellisesti ja asiantuntevasti — ja se on ihan sama, vaikka asiakas olisi haiseva puliukko tai hyvin pukeutunut liikemies, jokainen asiakas on yhtä tärkeä. Hyvä palvelu on kilpailuetu. Jos hyvää palvelua — johon melkein aina liittyy myös tietty “löysyys” eli mahdollisuus elämäniloiseen small talkiin — ei mahdollisteta eli panosteta rahallisesti inhimilliseen työvoimaan, on turha ihmetellä miksi kansalaiset suhtautuvat tiettyihin yrityksiin niin niuvasti. On turha ihmetellä, miksi he ajattelevat niiden johtajien olevan vain ahneita sikoja, jotka tehokkuuden nimissä haalivat voitot itselleen, mutta eivät välitä “meistä tavallisista ihmisistä”.
On kauheaa, kun nykyään niin usein asiakaspalvelijat tietävät, että he voisivat palvella asiakasta niin paljon paremmin, jos jotkut pelkästään tehokkuuteen ja rahaan katsovat käytännöt eivät olisi esteinä. Usein tilanne meneekin asiakaspalvelutilanteessa molemminpuoliseksi vitsailuksi: “tälläiseksi tämä on nykyään mennyt”, ja tiskin kummallakin puolella hymyillään myötätuntoisesti. En usko, että tämä tilanne on kenenkään yrityksen etu.
Mielenkiintoinen näkökulma…
Uskallan väittää, että ykköskastin eliittihommiin ulkonäöllä on koko ajan vähemmän merkitystä, koska aivojen sisältö ratkaisee. Tai jos ulkonäkö ratkaisee, eliitillä on varaa palkata ulkonäkökonsultti huolehtimaan asiasta, tarvittiin siihen sitten meikkiä, kuntosalia tai kirurgin skalpellia.
Sen sijaan jo nyt on iso joukko palveluammatteja, joissa ulkonäöllä on väliä. Kuluttajakaupassa myyjät ovat yksi sisäänheittotuote, joten kauppaan halutaan miellyttäviä myyjiä. Kaupan alasta riippuen miellyttävyys tulee asiantuntemuksesta tai ulkoasusta, kannattaa katsoa vaikkapa eri vaateliikkeiden myyjiä.
Se kuitenkin on nähtävissä, että työllistyminen riippuu tulevaisuudessa entistä enemmän henkisistä ominaisuuksista. Jakolinja siitäkin tulee.
Tilanteen asetelma on sikäli epäsymmetrinen, että tuotannosta vastaavat voivat pudottautua pois oravanpyörästä. Tästä syystä oravanpyörässä olemisesta pitää syntyä riittävästi hyötyä koetussa elintasossa.
Tässä vaiheessa asia on ratkaistavissa palveluilla, mutta jos robotit todellisuudessa pääsevät sillekin alalle, tulevaisuus muuttuu vielä paljon epävarmemmaksi.
Ja sehän meillä jo on. Ihmisryhmä, jolla on kaikki oikeudet, eikä mitään velvollisuuksia.
Ai niin, oikealla aristokratialla on nimenomaan velvollisuuksia. Kysy keneltä tahansa kreiviltä.
Yle Areenasta voi löytyä 2. kauden jaksoja. Ensimmäinen kausi (Äkta manniskor) on katsottavissa kokonaisuudessaan suomeksi tekstitettynä Netflixissä: https://www.netflix.com/?locale=fi-FI (Ensimmäinen kuukausi ilmainen).
Palvelualoilla palkkaverojen osuus verokiilasta on lähes olematon. Verokiila muodostuu lähes pelkästään työeläkemaksusta ja ALV:stä. ALV:n nosto kasvattaakin palvelualojen verokiilaa entisestään ja sementoi palvelualojemme alikehittyneisyyttä.
Ymmärrän ja näen kyllä noista valtion budjettiesityksistä, että ALV on kriittinen osa sitä tulopuolta, mutta hyvänä verona en sitä kyllä silti pidä.
Niitä verotusinnovaatioita tosiaan tarvittaisiin.
Eivätkö palvelualoilla työskenetevät maksa tuloveroa?
Yleensä ihmiset pitävät siitä missä he pätevät, joten oletan, että suuri osa järjestelmän ylläåpitämiseen tarvittavista henkilöistä olisi innostuneita tekemään työtä. Tilanteessa jossa pieni joukko ihmisiä on ratkaisevassa roolissa heidän markkina-arvonsa tietenkin kasvaam, eikä yhteikunta voi tasata tuloja yli heidän sietokykynsä. Oletan että noille erityisen päteville pitäisi maksaa aika korkeaa palkkaa. Toisaalta tuo pätevien korkeasti palkattujen joukko voisi pienentyäkin nykyisestä, sillä kaikkia nykyisiä henkilöjotajia ei enää tarvittaisi. Ehkä yhteiskunta siirtyisi nykyistä enemmän “viherinssien” johdettavaksi :-).
Hahmotan (loppukuluttajille tarkoitetut) palvelut tässä kylmän materialismin näkökulmasta tuottamattomana työnä, mutta yleisen yhteiskuntakehityksen kannalta tuottavana työnä, johon meilä on entistä automatisoituneemmassa yhteiskunnassa enemmän työntekijöitä käytettävissä.
En usko että robotit korvaavat ihmisiä kunnolla esim. hoiva-aloilla vielä pitkään aikaan. Toki meillä voi olla japanilaisia hyljerobottejakin muiden palveluiden lisänä, mutta hoitajan korvikkeeksi ne ovat yksinkertaisesti huonoja. Vanhukset kaipaavat toista ihmistä (mieluiten läheisiä, mutta niiden puuttuessa ammatihoitajia), ja siihen meillä olisi automatisoituneemmassa yhteiskunnassa enemmän mahdollisuuksia kuin nyt.
Suhtaudun siis asiaan niin, että sosiaalisia tarpeita ihmisillä on aina paljon, vaikka kaikki tätä teknisemmät työt automatisoitaisiin täysin. Ehkä ensimmäisenä tulee vastaan se ongelma, etä kaikille työntekijöille hoivatyöt ja vastaavat eivät oikein sovellu. Heille pitäisi keksiä jotain muuta puuhaa. Toki sellaistalkin on. Ei tästäkään tule ongelmaa. Voivat keskittyä vaikkapa ympäristön hoitoon, luoviin käsityöammatteihin jne.
Kommenttisi nyt kuullosti vähän olkiukolta. Ei tietenkään ilmaista rahaa ole. Jos jostain verotetaan uudella tavalla, niin verotusta voi löysätä toisesta paikasta, esim ALVstä. Ja et ehkä kykene hahmottamaan niitä laadullisia etuja, mitä kyseinen verotusmalli toisi ruohonjuuritason kapitalismille. Linkin (http://www.suomenpankki.fi/fi/tilastot/euroalueen_tilastoja/Pages/payments_v_cross_fi.aspx) sisältämät luvut ovat tosin hieman tulkinnanvaraiset, sisältävätkö ne ollenkaan finassisektoria?
Joka tapauksessa kommenttisi 99% rahaliikenteen katoamisesta ulkomaille lienee “hiukan” liioiteltu (maailmanloppu tulee heti). Tuskin yksikään kotitalous tai Suomessa reaalitaloudessa toimiva yritys paniikissa siirrä varojaan ulkomaille prosentin veron takia, jos etuna on kaikkien muiden verojen poisto?
Vaatisi ehkä hiukan tarkempaa laskentaa ja varovaista kokeilua. Jos jätettäisiin aluksi kasinotalous ulkopuolelle ja simuloitaisiin mitä tapahtuu?
En usko että tuossa alkuperäisessä viestissä tarkoitettiin pelkästään ulkonäköä, vaan se oli lähinnä esimerkki.
Oletetaan että on auki yksi työpaikka ja siihen on tarjolla sata hakijaa jotka ovat tarpeeksi päteviä työn tekemiseen. Työnantaja ei varmastikaan valitse noista sadasta tyypistä arvalla, vaan valitsee sen jolta löytyy muitakin hyviä ominaisuuksia. Jos ei muuten niin vaikka vain ihan varmuuden vuoksi. Tämä johtaa tarjontapuolella kilpavarusteluun, kun ei enää riitä että osaa tehdä työn, vaan pitää erottua jotenkin muutenkin. Seurauksena on että kaupan kassalta vaaditaan merkonomin tutkinto, vaikka ihan peruskoulun papereillakin homma luonnistuisi.
Vaihdoitko pankkia? Jos tarpeeksi moni pankille rahaa tuova asiakas vaihtaa huonon/kalliin palvelun takia, palvelu paranee.
Lopetitko kirjaston käyttämisen? Se ei todennäköisesti kiinnosta juuri ketään, koska kyse on julkisesta palvelusta.
Palveluyhteiskuntaan meneminen ei tarkoita sitä, että automaattisesti kaikki saisivat entistä parempaa henkilökohtaista palvelua. Kaupallisissa palveluissa palvelua tulee juuri niin paljon kuin asiakas haluaa maksaa.
Tässä on syytä erottaa kaksi asiaa, palvelun määrä ja laatu. Palvelukulttuuria kehittämällä samalla ihmistyöllä saadaan aikaan parempaa palvelua. Suurempi määrä kuitenkin vaatii enemmän rahaa, joten jonkun pitää se maksaa.
Jos puhutaan niistä Vartiainen & Soininvaara retoriikan “työn tarjontaa on lisättävä” hommista, niin käytännössä puhutaan töistä joissa vuosipalkat ovat bruttona alle 25000e.
Jos työnantaja laskuttaa 40 000e työntekijän duunista, maksaa siitä ensin 24% ALV:tä, jää jäljelle 32260e. (40 000e / 1,24). Siitä TEL-maksua menee toinen 24%, josta tosin 5% “verona” työntekijän puolelta.
Karkeasti näin päässälaskuna jako menee jotakuinkin näin 40 000e laskutuksesta:
7700e ALV
6000e TEL
1000e (muut työnantajamaksut)
3500e ansiotulovero (espoo, ei kirkkoa, valtion osuus muutama satanen)
21800 työntekijä
Nuo luvut nyt heittävät muutamalla satasella suuntaan jos toiseen, mutta kertovat suuruusluokasta.
Jos palvelualoille syntyvillä työpaikoilla nyt tarkoitetaan niitä paidan pesijöitä, tarjoilijoita, kokkeja, siivoajia, lomamatkan setvijöitä ja mitälie, niin silloin verokiilasta n. 80% muodostuu muusta kuin työn verotuksesta.
(Kiitos luottamuksesta, mutta tuo on joko dystopia tai utopia perspektiivistä riippuen…)
Olen samaa mieltä kanssasi siitä, että moni koulutettukin voi jäädä ilman töitä, koska osaaminelle ei sitten enää ole tarvetta. En pidä nykyisenkaltaisissa organisaatioissa hallintotehtävissä olevien ihmisten paikkoja mitenkään erityisen varmoina esimerkiksi mainitsemastasi syystä. Niitä on jo muutenkin karsittu paljon, sellaisia mukavia keskijohdon hommia ei enää juuri ole.
Johtajia tarvitaan tulevaisuudessakin, mutta sen lisäksi tarvitaan asiantuntijoita, joilla on myös kyky ja halu johtaa itseään ja muita. Tämä on ainakin nykyään suhteellisen harvinainen laji, jota tuskin ilmastonmuutoskaan saa yleistymään kovin paljon.
Itse asiassa vähän epäilen, että koulutuksen merkitys saattaa tietyllä tavalla vähentyä. Teknologia saattaa hävittää töitä nimenomaan siitä päästä, jossa koulussa annetaan työhön valmentavaa ammattikoulutusta.
Tämä tarkoittaa sitä, että tulevaisuudessa vahvoilla ovat muuntautumiskykyiset ja luovat yksilöt. Pohjakoulutusta toki tarvitaan edelleenkin, mutta sen omaehtoinen hankkiminen helpottuu jatkuvasti. Kyse on monessa asiassa enemmän henkilökohtaisista taidoista ja oppimiskyvystä kuin varsinaisesta koulutuksesta.
Joka tapauksessa näyttää siis siltä, että olemme menossa jollain tavalla jyrkemmän jaon suuntaan. Se ei tee asioita kovin helpoksi, mutta ei se mene pois silmät sulkemalla.
Minun näkemykseni on samansuuntainen. Lähivuosikymmenet pääsemme sillä, että palveluita tuotetaan enenevässä määrin yksityisille ihmisille. Tämä on tapa pitää myös se “tuottava” luokka tyytyväisenä. Koneen ääressä menee pikkutunneille, mutta toisaalta joku muu käy siivoamassa kämpän ja laittamassa ruuan.
Karrikoitunahan tämä tarkoittaa sitä, että 20/80-jaolla jokaisella tuottavan luokan jäsenellä on käytössään neljän muun ihmisen palvelutyöpanos. (Joskin niistä neljästä ainakin kaksi on hoivatyössä, ehkä se kolmaskin.)
Vaikka emme menisi läheskään noin pitkälle, tiedossa voi olla hyvinkin suuria muutoksia, ja suomalaiseen kulttuuriin malli istuu toistaiseksi huonosti. Suomalainen tekee itse eikä palvele toista. Siivoo itte jälkes!
Venäjällä ainakin osataan rakentaa vanhan näköistä uusilla menetelmillä.
http://englishrussia.com/2014/01/06/modern-russian-houses-in-antique-style/
Tai ehkä siellä vain riittää niitä suuruudenhulluja miljardöörejä ja orjatyöläisiä rakennustelineille riistettäväksi.
Jos nyt katsotaan todella moniportaisia ja jyrkkiä yhteiskuntia, esi. Intia, Brasilia ym. niin huomataan helposti, että ulkonäöllä äkkiä onkin paljon väliä. Mitä valkoisempi, sen parempi. Ilmiö näkyy jopa Intian brahmiineissa.
“Vaikka emme menisi läheskään noin pitkälle, tiedossa voi olla hyvinkin suuria muutoksia, ja suomalaiseen kulttuuriin malli istuu toistaiseksi huonosti. Suomalainen tekee itse eikä palvele toista. Siivoo itte jälkes!”
Siivousrobotti on jo keksitty, automaatti-imuri imuroi ja automaattipesuri pesee lattian jo nyt
Jos robotiikka kehittyy kuten tässä ennustetaan niin robotti pesee vessat ja pyyhkii pölt etc
Olen kuullut, että joku nimeltä mainitsematon pankki perisi vähemmän palvelumaksuja… En tiedä, mitä teen, jos tilanne pahenee. Olenpahan sentään valittanut netissä. 🙂
Ongelma on usein tosiaan se, ettei kuluttajalla ole vaihtoehtoja. Sama juttu vaikkapa Postin tai VR:n kanssa. Mutta se ei ole mikään syy olla palvelematta asiakasta huonosti, että paremmin ei tarvitse. Usein sellaisesta seuraa jotain yllättävää, esimerkiksi että VR:n asiakas alkaakin matkustaa vaikka Onnibussilla, koska kokee tulevansa siellä palvelluksi paremmin.
Yrityksen ei kannata viestiä asiakkailleen kyynisesti, että “no, me palvelemme teitä niin paljon kuin te maksatte”. Maailmassa on nimittäin vielä olemassa täysin pyyteetöntä palvelua ja ystävällisyyttä, ja sellaiset paikat saavat sillä tavalla toimiessaan selvän kilpailuedun. Hyvä palvelu kun tuottaa pitkässä juoksussa rahaa enemmän kuin se sitä vaatii.
Tähän suuntaan ollaan toivottavasti menossa. Käytännössä moni firma edelleen kasvattaa keskijohtoaan. Kyse on mielestäni yleensä firman kalkkeutumisesta (asema ja struktuuri astuvat pääosaan, firman päätavoitteet jäävät sivummalle).
Juuri näin. Luovat ihmiset ovat yhä tärkeämpiä. Tietyillä aloilla tämä vaatii hyvin vahvaa peruskoulutusta, ja vielä luovuutta tämän päälle.
Pitää löytää entistäkin parempia tapoja toteuttaa tulonjakoa ja välttää harvainvalta.
Perushyödykkeiden tuottaminen jää entistä pienemmän joukon tehtäväksi. Palveluammatit voi nähdä viihtyvyyttä kohottavina ammatteina. Ne tavallaan jakavat perushyödykkeiden tehokkaan tuotannon mahdollistaman korkean elintason kaikille.
Asian voi nähdä myös niin, että ihminen keksii aina uutta hyödyllistä tehtävää (vaikkapa elämää helpottavia palveluita, taidetta yms.) perustarpeiden tullessa tyydytetyksi entistä vähemmällä työllä.
Hyvä periaate tuokin. Kannattaa pitää jalat maassa. Hyvä jos “yläluokankin” jäsenet varaavat 10% ajastaan perushommiin.
Nuoret ovat kiinnostuneita politiikasta. He vain eivät pääse siihen kiinni ja menettävät kiinnostuksensa viralliseen politiikkaan, koska poliitikot eivät tartu niihin asioihin ja haasteisiin, joihin juuri he ainoina kykenisivät vaikuttamaan. Ilmastonmuutos on esimerkiksi yksi tällainen suuri ihmetyksenaihe. Jos kysyt nuorilta niin tähän pitäisi heti puuttua, mutta kukaan ei tunnu tekevän asialle yhtään mitään.
Poliitikothan ovat juuri sitä joukkoa, joiden tehtävänä on ohjata yhteiskuntaa ja tehdä niitä isoja päätöksiä, joihin joukko yksittäisiä toimijoita ei kykene puuttumaan. Tälle on tarvetta nyt ja tulevaisuudessakin. Tämän korvaaminen automaatiolla, jättää kysymyksen, kuka tuottaisi automaation ja tosiasiassa tekisi päätökset. Monitahoinen päätöksenteko olisi edelleenkin kykenemätön tekemään näitä päätöksiä.
Tällainen saattaisi hyvinkin räjäyttää kasvuun myös pimeän pankkitoiminnan tämän veron kiertämiseksi.
Montako miljoonaa lukee tätä blogia päivittäin ja millä muotoa tämä blogi levittää laaja-alaisesti päivittäistä tietoa maailmasta? Ei tämä ole mikään sanomalehden tai televisiouutisten korvike. Jos tiedotusväline jättää aiheita uutisoimatta tai käsittelee sen lyhyesti ja yksipuolisesti, se pitkälti jättää seuraajansa asiasta pimentoon. Tällä tavalla voidaan helposti kontrolloida massojen käytöstä ja uutisaiheita. Aika pitkälti riittää se, että aihe tai näkökulma haudataan suurelta enemmistöltä. Ei sitä tarvitse koko maailmasta sensuroida. Uutisvälineiden balkanisoituminen ja sisällön siirtyminen blogeihin todennäköisesti vain pahentaa ongelmaa.
Elinkeinorakenteen muutos ja tuottavuuden kasvu ei ole paha-asia, kunhan tulonjaon tasaisuudesta huolehditaan.
Kun puhutaan näistä finanssitransaktioiden verottamisesta jollain prosentilla, niin kannattaa tajuta että puheena olevasta volyymistä valtaosa syntyy koneiden välisessä kaupassa, joka kyllä siirtyy hyvin nopeasti muualle jos sitä ryhdytään täällä verottamaan tuohon tapaan.
Jäljelle jäävät kotitalouksien ja yritysten käyttörahojen siirrot, mutta niiden volyymi taas on markkinakauppaan verrattuna niin mitätön että siitä ei paljon verotuloja saada kertymään.
Siis lyhyesti: on veropohja ja veroprosentti. Veroprosentin nostolla ei saada aiottua todellista verokertymää, jos ei oteta huomioon veronkorotuksen vaikutusta veropohjaan.
Vaikka kapitalistille kostamista pitäisi kuinka ylväänä tavoitteena, sen tehdäkseen ei kannata ampua itseään polveen.
Ihmisten yleisessä oikeudenmukaisuuskäsitteessä työkuormalla ja toimeentulolla pitäisi olla korrelaatio. Tästä syystä pakertavaan vähemmistöön ja joutilaaseen enemmistöön jakautuva yhteiskunta on haastava.
Jotta pakertajat jaksavat pakertaa, heille pitää järjestää jotain hyvää siitä. Jotta joutilaat eivät nouse kapinaan, kuilu ei saa kasvaa liikaa.
Entä jos onkin niin, että seuraava kokonaistuottavuuden kasvaminen sekä aiheuttaa että edellyttää isompia elintasoeroja? Kestääkö yhteiskuntarauha sen?
Tämä blogi lienee yksi seuratuimmista poliittisista blogeista Suomessa, ja ainakin kommenttiketjujen alkupäitä luetaan myös muualla kuin peräkammareissa.
Täällä tulee kuulluksi, jos on asiaa. Täällä myös heijastuvat monenlaiset arvot.
Milloin ja missä on ollut sellainen aika ja vaihe, että näin ei ole ollut? Silloin, kun televisiosta sai samat uutiset samaan aikaan kahdelta kanavalta?
Nyt on kuitenkin sellainen aika, että mielenkiintoisten asioiden piilottaminen tai vastakkaisten mielipiteiden häivyttäminen on vähän vaikeaa. Lisääntyneellä tiedolla on saatu hävitettyä korruptiota ja jopa tehtyä vallankumouksia.
Mutta jos yksilöllä ei ole kiinnostusta tai kykyä ymmärtää, asialle on vaikea tehdä mitään. Tietoa on saatavilla helpommin kuin ennen, mutta sitä pitää haluta ja osata kaivaa. Se ei ole helppoa.
Tähän liittyen minusta yhteiskuntaoppi on yksi koulun aliarvostetuimmista aineista. Enkä nyt puhu siitä, että kaikkien pitäisi tietää, miten vaikkapa EU-päätöksenteon nippelit menevät, vaan suuremmista linjoista.
Nämä ovat kuitenkin käytännössä julkisia palveluita, joten ne eivät toimi normaalilla liiketoimintalogiikalla. Virasto palvelee juuri sen verran kuin poliitikot sen haluavat palvelevan.
Pankit osaavat tämän. Perusasiakkaista ei ole yleensä kuin menoa ja harmia, joten istukoot jonossa. Hyville asiakkaille taas pankki soittelee ja anoo käymään sovittuna ajankohtana. Silloin ei kukaan kerro asiakkaalle, että homma hoidetaan toisella luukulla tai pyydä muutaman euron palvelumaksua.
Asia ei parane pankkia vaihtamalla, koska niistä tavallisista asiakkaista ei käydä kovin kovaa kilpailua. Jos et hoida asioita henkilökohtaisen pankkineuvojasi kanssa tai netissä, olet todennäköisesti huono asiakas muutenkin. Koska kaikki pankit elävät samassa maailmassa, tilanne menee tähän.
Erikoiskauppa on parempi esimerkki kaupallisista palveluista. Jos saat vaatekaupassa tai optikolla huonoa palvelua, et mene sinne enää. Oikeastaan palvelu on melkein ainoa syy siihen, että tällaiset toiminnot eivät mene pelkästään nettiin. Ja sielläkin on olemassa sellainen konsepti kuin “palvelu”. Sama koskee vaikkapa ravintoloita, jotka käytännössä myyvät elämyksiä (saman ravintoarvon saa kaupan einestiskiltä). Jos ei kokonaisuus miellytä, asiakas vie rahansa pois.
Ajatellaanpa modernia verkostoitunutta yritystä. Se ostaa lopputuotteen valmiiksi kokoonpantuna alihankkijalta. Alihankkija ostaa tuotteen osakokoonpanot omilta alihankkijoiltaan, jotka ostavat sitä sun tätä nippeliä sieltä sun täältä. Kaikki kirjoittavat laskuja asiakkailleen, ja rahaa liikkuu.
Jos jokaisesta näistä interaktioista vietäisiin vaikkapa prosentti veroa, tapahtuisi kaksi asiaa. Ensinnäkin alihankkijoiden käyttö ja sitä myötä erikoistumien tulisi vähemmän kannattavaksi. Toisekseen ne osakokoonpanot kannattaisi entistä useammin ostaa ulkomailta, kun siellä tätä ongelmaa ei olisi.
Pankkisektori toki poistuisi paikalta lähes kokonaan, koska siellä ne rahat kiertävät vinhaa vauhtia. Seteleillä maksamisesta tulisi suosittua.
Siis tuo transaktiovero on kuollut idea jo syntyessään. Pitäisi kyetä kieltämään kaikki muut tavat siirtää varoja, joka on mahdotonta.
Aina voidaan keksiä tapa suorittaa kauppa, ilman että rahaa siirtyy.
Tuo koneiden välinen kauppa voidaan siirtää vaikka lautalle keskelle valtamerta, kansainväliselle merialueelle. Google voi hoitaa vaikka infran ja näin ei yksikään valtio pääse sitä verottamaan. Keinoja kyllä on voittojen kotiutukseen.
Kun laitetaan pankeille lisää kuluja, niin tavalliset persaukiset asiakkaat niitä makselee, ei ne joilla on oikeasti omaisuutta.
*****
Tuosta nuorison kiinnostuksesta politiikkaan…
Se kiinnostus voi olla kovaakin, kunnes tutustuu puolueisiin ja niiden toimintatapoihin.
Innostus tapetaan viimeistään siinä vaiheessa, kun otetaan esille ryhmäkuri ja puolueohjelma.
Siinä vaiheessa idealistista tehdään paatunut puolueen orja, joka painaa äänestyksessä sitä nappulaa, mitä käsketään. Pian se toistaa puolueen mantraa kuin transsissa oleva shamaani.
Sen lisäksi 24/7/365 sataa paskaa niskaan ja täytyy olla kaiken maailman kissanristiäisissä ronkumassa lisää rahaa puolueen tyhjyyttä kumisevaan kassaan.
Jos politiikassa keskityttäisiin tekemään asioita paremmin kuin ennen, niin se saattaisi vaikka kiinnostaakkin. Mutta ei, tärkeintä on puolue.
Tärkeintä, on että juuri oma puolue on suurin. Tärkeintä on, että oman puolueen kätyreitä istuu jokaisella tärkeällä pallilla. Tärkeintä on, että puolue säilyy vallassa vuosikymmenestä toiseen.
Juuri nytkin etsitään keinoja, miten saataisiin säästöt seuraavan hallituksen niskaan, jotta sitten seuraavan hallituksen kausi jäisi lyhyeksi ja entistäkin suuremmat säästöt taputtelisivat uuden hallituskauden neljän vuoden oppositiosta huutelun jälkeen.
Ei Suomen velalla ole merkitystä, eikä suomalaisilla, ei vanhuksilla, eikä lapsilla.
Vain puolueella on merkitystä.
Tämä on demokratiaa.
Eikä vihreät ole poikkeus.
Ainoa asia mitä eliitti tarvitsee on kuluttajia jotka maksavat siitä mitä eliitin robottitehtaat rakentavat. Näillä kuluttajilla on oltava rahaa. Jotenkin siis sitä mammonaa on valuttava ns. normaali-ihmisillekin.
Ellei sitten eliitti tyydy siihen että robotit huolehtivat heidän leppoisasta elämästään ja robottiarmeija voi hoitaa pois turhat ihmiset kuljeksimasta. Robottejahan tehdään myös sotilaskäyttöön.
Mihin tietoihin perustat tämän toistuvan väitteesi?
Tuotannon palkkoja sisältyy myös lopputuotteen välivalmisteisiin, siis lopputuottajan ostoihin.
Kulutuselektroniikan välivalmisteet suurelta osin tuotetaan Kauko-Idässä ja USA:ssa, joten siltä osin väitteesi pitää paikkansa. Sen sijaan esimerkiksi suomalaiselle telakkateollisuudelle sekä koneiden- ja laitteiden valmistukselle Suomen valmistuspalkat ovat elintärkeitä.
Osa ihan kunnollisen näköisiä ulkopinnaltaan. Helsingin luonteeseen sopisi tuo neuvostoaikainen pilvenpiirtäjä ;-).
Usein tapaamme ihailla jälkikäteen eniten juuri noita miljardööridiktaattoreiden luomuksia, kuten linnoja yms., unohtaen sen, miten joku kykeni luomaan jotain niin komeaa. Tosin osa noista monumenteista on kai rakennettu ihan ammattityövoimallakin, kuten käsittääkseni pitkälti keskiaikaiset goottilaiset kirkot. Etelä-Euroopan uudesta noususta renessanssin aikaan olivat osaltaan vastuussa kaupunkien tuhoamisessa kunnostautuneet ja näin rikkauksia keränneet kondottieerit. Siirtomaasäntiä löytyy aika läheisestäkin historiasta (kukaties Suomeakin rakennetaan ja elätetään pian kehitysmaiden tehokkaimmalla työvoimalla 😉 ).
Niin, siis tämä on se käsitys joka meille on myyty. Väitän nyt, että juuri poliitikkojen työ olisi automatisoitavissa mitä suurimmassa määrin. Esimerkiksi päätöksenteko voidaan ja pitäisikin, hajauttaa, ja automaatio- ja kommunikaatioteknologia on tehnyt tämän mahdolliseksi. Sosiaalisen median innovaatiot ovat jo sillä tasolla, että päätöksentekoa voitaisiin aivan hyvin tuoda yhä enemmän niiden ihmisten ulottuville joiden elämää päätökset koskevat.
Nimenomaan kyse on siitä, että joukko yksittäisiä toimijoita kykenee kyllä päättämään asiasta, jos heillä on mahdollisuus koordinoida toimintaansa. Nykyinen järjestelmä perustuu ajatukselle että jokin virkamies tunnistaa ongelmat ja muotoilee kysymykset hallintoalamaisten puolesta, ja poliitikot sitten päättävät.
Ja aiheita on edelleenkin maksimissaan yksi päivässä. Ei siitä kovin kummoista maailmankuvaa välity.
En minä tätä blogia hauku. Se on hyvä lajissaan. Se ei vain mielestäni korvaa sanomalehteä.
Silloin meillä ei ollut markkinoilla kilpailemassa vain kahta kaupallista ja enenevässä määrin viihteellistyvää tiedonvälityskonsernia, jotka jakavat uutisia sisäisesti tiedotusvälineiden kesken, julkaisevat tiedoitteita ja lausuntoja kritiikittä, ostavat uutissähkeitä vain parilta tietotoimistolta ilman omaa taustoitusta ja analyysia, välttelevät mahdollisimman pitkään tutkivaa journalismia, jne.
Tarvitaan useampia eriäänisiä tutkivia uutislähteitä, jotka tuottavat jonkinlaista kokonaisuutta, eikä vain kahta tai kolmea. Miljoona blogia eivät tätä korvaa, koska a) suurin osa niistä ei tee vastaavaa journalismia, b) ei tuota perustietoa ja c) niiden lukeminen sanomalehteä vastaavan kokonaiskuvan saamiseksi on käytännössä mahdotonta. Monissa muissa yhteyksissä paljon ylistetty kilpailu tekisi asioiden ja näkökulmien hautaamisen vaikenemalla paljon vaikeammaksi.
Ongelma onkin juuri tässä. Kiinnostunut joukko toimijoita kykenee osan vapaaehtoisesta toiminnastaan koordinoimaan, mutta asiat koskettavat myös muita kuin juuri niistä asioista eniten kiinnostuneita ja niitä eniten ajavia. On myös olemassa asioita, jotka ovat tärkeitä, vaikkei niitä ajamaan löydykään varsinaisia intressiryhmiä.
Korvaamalla poliitikkojen “pakkokiinnostuminen” vain asianomaisilla saadaan ainoastaan aikaiseksi korruptoitunut hallinnon irvikuva, jossa kaikki päätökset tehdään vain yksittäisten intressitahojen kesken eikä kokonaiskuvaa ajatellen, koska piirien ulkopuoliset tahot eivät juurikaan päädy mukaan tuohon päätöksentekoon. Kyse on hallinnollisesta yhteismaan ongelmasta. Päätöksenteko ei saa olla Kreikka-tyyppistä, jossa valtion rahaa, valtaa ja palveluksia jaellaan intressiryhmille ilman mitään kokonaiskuvaa ja kokonaisvastuuta.
Mikäli suunnitelmissasi ei ollut pakottaa kaikkia kansalaisia paitsi perehtymään kaikkiin päätettävissä oleviin asioihin myös äänestämään niistä kaikista, en näe miten tuo voisi toimia. Kuulostaa libertaarien päiväunilta.
Jos automaatio todella korvaa ihmistyön, ainoa ratkaisu rauhalliseen yhteiskuntaan ilman levottomuuksia on tuotannon verottaminen ja jonkinlainen kansalaispalkka eli potti täytyy jakaa tasaisemmin. Tähän sijoittajat ja kovatuloinen eliitti tuskin suostuu mutta mitä muuta voi tehdä tilanteessa jossa valtaosa ihmisistä pyörittelee kiveä kädessään miettien mitähän tällä heittäisi ?
Tämän perustulon vastikkeeksi voisi olla jotain järkevää tekemistä ( kuten ympäristön hoito, vanhuksien auttaminen jne. ) joka nytkin hoidetaan verovaroin kaupunkien toimesta. Ihminen on luotu tekemään ja mielellään järkeviä asioita.
Siinä vaiheessa kun globalisaatio ei ole kaikille eduksi, kuluttajien täytyy tajuta, että lakkaavat ostamasta halpoja teollisia tuotteita ja sen sijaan ostavat paikallisia tuotteita sekä palveluita, joiden tuottaminen työllistää ihmisiä. Ne ovat tietenkin kalliimpia, mutta se maksaa itsensä takaisin, kun kulutusta on vastavuoroisesti. Verokiilan laskeminen on tärkeää, että tämä kehitys on mahdollinen.
Toisaalta on myös niin, että tehostuva automaattituotanto laskee tuotantokustannukset hyvin alas, ja jos samalla kuluttajilla on vähemmän millä kuluttaa, hinnatkin laskevat. Jotain ihmistyötä niiden automaattitehtaan tuotteiden myymiseenkin tarvitaan. Ja toisaalta, kyllä se omistava luokkakin jotain joskus rahoillaan haluaa ostaa sen sijaan että investoi aina uuteen tuotantoon. Luksustuotteiden tuotantoon kannattaa siis alkaa panostaa 😉
Mielekäs työ tuskin loppuu näkyvillä olevassa tulevaisuudessa. Miten tuo työ rahoitetaan on toinen kysymys. Terveydenhoito, hoivapalvelut, perusopetus, päivähoito. Näillä aloilla on vaikea nähdä koneiden korvaavan inhimillistä kontaktia. Melkein kaikki ovat myös sitä mieltä, että yhteiskunta voisi paremmin, jos näille aloille saataisiin lisää työntekijöitä. Varhainen hoitoon pääsy, parempi huolehtiminen vanhuksista, pienemmät luokkakoot ja yksilöidympi opetus, pienemmät ryhmäkoot ja useampi syli lapsimäärää kohden.
Eli mielekästä työtä on. Mutta nämä kaikki ovat työnkuvia, jotka on perinteisesti katsottu julkisen sektorin kustannettaviksi. Miten tulevaisuuden yhä koneellistuvammassa maailmassa saadaan ohjattua näille aloille riittävä rahoitus, jotta kasvava joukko ihmisiä voisi näille aloille työllistyä?
Oikein vastaavalle Talouden Nobel?
Palkkojen osuus bkt:ta on enää n 50 % ja suunta aleneva.Muut arvonmuodostuksen erät ovat yhtä painavia keskimäärin ja kun emme vie palveluja niin palkkojen osuus on vieläkin vähäisempi
Ja kun katsotaan tuotantoa niin se on ketjuuntunutta eikä yhden yrityksen palkkakuluilla ole suurta merkitystä lopputuotteen hinnassa.
Meillähän korostetaan yrityskohtaisia palkkaratkaisuja kilpailuongelmien ratkaisijana.
Mutta jos yhden välivaiheen palkkakulut ovat vain esim 5 % lopputuotteen hinnasta niin eipä tuolla yrityskohtaisella ratkaisulla ole paljoa merkitystä lopputuotteen hinnalle
Silloin vaihtoehtoina palkkakulujen hallinnalle ovat keskitetty palkkaratkaisu tai työnantajien kartelli.
Mutta nehän ovat kiellettyjä ? TUPO on kuollut ja työvoimasta pitäsi käydä kilpailua palkoilla ?
Monimutkaisempi ongelma on se, että Suomi vie investointituotteita. Silloin ratkaisevat elinkaaren kulut ja valintaan vaikuttavat myös muut seikat. Teknillisen kehityksen road map, varaosien ja ohjelmapäivitysten saatavuus esim 10–20 vuoden kuluttua, varaosahuollon ja korjauspalvelujen saatavuus ja luotettavuus etc
Myöskin laitteiston tuottavuudella on merkitystä
Eikä kukaan halua valtavaa laitekirjoa tuotantoon, huolto, varaosien hallinta, ohjelmaversioiden hallinta etc estävät toimittajan vaihtoa.
Ja kotimaisen työvoiman tuottavuuskin ratkaisee kuinka suuri osuus lopputuotteen hinnassa on palkkoja
esim Salcompin muutto Kiinaan nosti kuluja 5 %, koska paikallisen työvoiman tuottavuus oli heikompia +korruptio+logistiikka+byrokratiakulut korkeampia
Ei investointituotteissa ratkaise vain halpa hinta
Niin ja pienituloisen reaalinen veroprosentti räjähtää taivaisiin ja ne vähäisetkin työpaikat katoavat taivaan tuuliin kun ruuasta ja päivittäistavaroista se veron osuus säilyy vakiona ja ihmisillä on varaa kuluttaa vähemmän.…Tämä samalla kun “eliitti” hakee/tilaa ne tavaransa ulkomailta.
Tuo kärjistys on toki tehty nykyisellä ALV-mallilla, jonkinlainen progressiivinen tai kohdistettu ALV olisi eri juttu.
Tai mitä jos jokaiselle suomalaiselle annettaisiin veronpalautuksena vaikkapa 1000 euroa maksettua ALVia niin homma olisi ihan toisennäköinen…Nykyään käytännössä kaikki verovähennykset kohdistuvat niille joilla on jo varaa: Miksei ruokaan ja vuokraan rahansa “tuhlaava” olisi oikeutettu veronpalautukseen?
ALV:stä sdaa progressiivisen paölauttamalla kaikille kiinteä euromääräinen summa. Näin tehdään Alankomaissa.
Verojen osuus arvonmuodostuksesta on kasvanut, palkansaajakorvausten (62 %) ja yrittäjätulon (22 %) suhde on pysynyt suunnilleen samana viimeiset 40 vuotta. Palkkojen osuus noista palkansaajakorvauksista on tosiaan pienentynyt, kun nykyään iso osuus menee eläkkeisiin.
Eli kansalaispalkkaa voisi nimittää myös ALV-palautukseksi! Tästä tulee hauskaa. Nyt ne, jotka vastustavat kiivaasti viherpipertäjien esittämää kansalaispalkkaa, mutta kannattavat sitä kovasti, jos ehdotusta nimitetäänkin negatiiviseksi tuloveroksi ja tunnetuksi kannattajaksi mainitaan Milton Friedman, pääsevät nyt ottamaan kantaa buurien ALV-palautukseen;-)
Mielenkiintoista! Onko siis minimalistinen perustulo Alankomaissa jo käytössä?
En tiedä Alankomaiden nykyistä tilannetta, mutta se otettiin käyttöön 2001. En ole kuullut, että sitä olisi poistettu. Koska kyse on välillisten verojen palautuksesta, siutä maksetaan vain perheille, joissa on ainakin yksi palkansaaja, kuitenkin erikseen miehelle ja vaimolle. Sitä ai makseta työttömille (otetaan huomioon työttömyyskorvauksen´määrässä). Useimmat palkansaajat toimivat niin, että tuo summa vähennetään tuloverosta.
Mielenkiintoinen ajatus — mutta ei se nyt ihan progressiivisuuteen johda.
Enpä löytänyt moista, löysin ainoastaan tax credit’in joka on muuten juuri tuollainen, mutta sillä hyvitetään sosiaalimaksuista ja alennetaan veronpidätystä. Hollannin verolainsäädäntö on kyllä peräisin vuodelta 2001.
Sinänsä ko. kiinteä palautussumma voisi olla kehitettävä ajatus, mutta miten se kohdistettaisiin välillisiin veroihin?
Se voi olla nimeltään taxcredit, mutta josd ei ole omia verotettavfia tuloja, sen saa tilille rahana.
No, miten tuo eroaa siitä, että Suomessakin ansiotuloverotuksessa alaraja ja vasta sen ylittävistä tuloista aletaan maksaa tuloveroa? Perustulon tai progressiivisen ALV:n idea olisi tietenkin siinä, että sitä saavat ihan kaikki. Tuossa Alankomaiden systeemissä opiskelijat tai eläkeläiset maksavat täyttä ALV:tä ensimmäisestä kuluttamastaan eurosta lähtien.
No se on oikeasti nimeltään algemene heffingskorting ja pääsääntöisesti sen saa ennakonpidätyksen kautta. Jos on non-working partner, sen saa, jos partneri on maksanut veroja vähintään 15.000€. Hyvitys voi olla max. 2007€ vuodessa eli ei se varsinainen kansalaispalkka ole. Ja maksetaanhan Suomessakin veronpalautuksia!
No, mitä tuo ehto “maksetaan vain perheille, joissa on ainakin yksi palkansaaja” sitten merkitsee? Siis onko siinä systeemissä tuo ehto rahan saamiselle vai ei?
Mitenhän tämä turvapaikkryysis sopii tähän kuvioon? Tulevaisuudessa ei massatyövoimaa tarvita. Nyt olisi hyvä pohtia eettisiä tapoja laskea ihmisväkilukua nykyisestä selvästi alemmaksi. Massoille ei löydy työtä eikä luonto kestä massaväestöä.
Suomella on nyt historian huonoin hallitus.