Miksi päättäminen on niin vaikeata?

Kir­joi­tus on julka­istu Näkökul­ma-artikke­li­na Suomen Kuvalehdessä.

Joku voisi sanoa kir­joi­tus­ta huonos­ti ajoite­tuk­si, sil­lä jo ennen Suomen Kuvale­hden tuloa pain­os­ta hal­li­tus teki joukon päätök­siä ja ennen kaikkea lupasi tehdä suuria päätök­siä jatkos­sa. Se ei poista sitä, että maamme on putoa­mas­sa muu­tok­sen kärjestä.

===

Oli Suomelta ihmeelli­nen suori­tus nous­ta sodan jäl­keen syr­jäisyy­destä, köy­hyy­destä ja mon­en mielestä taka­pa­juisu­ud­es­ta edis­tyneek­si ja vau­raak­si maak­si ja sijoit­tua kärk­i­joukkoon vähän kaikissa kan­sain­välis­sä ver­tailuis­sa. Onko kukois­tuskausi jäämässä lyhyek­si? Kovin moni vahvuuk­sis­tamme on muren­e­mas­sa yhtä aikaa.

Teol­lisu­utemme on vaikeuk­sis­sa. Per­in­teinen paperi­te­ol­lisu­us supis­tuu euka­lyp­tus­sel­lun tunkies­sa markki­noille ja paperin kulu­tuk­sen vähetessä jyrkästi print­ti­me­di­an vaikeuk­sien vuoksi.

Met­al­li­te­ol­lisu­u­den ase­ma on heiken­tynyt Kiinas­sa ja itäisen Euroopan nousun takia. Investoin­ti­tavaroiden osalta maanti­eteelli­nen sijain­timme ei voisi olla huonom­pi. Investoin­tien pain­opiste on Itä-Aasi­as­sa. Kiinas­ta kat­sot­tuna Kemin sata­ma on meriteitse etäisin sata­ma koko maailmassa.

Nokia-vetoisen IT-alan nousu taas taisi olla sel­l­ainen ihme, ettei se ehkä voin­utkaan kestää kovin kauan. Toki jäl­jelle on jäänyt paljon poten­ti­aal­ista osaamista.

Teol­lisu­u­den vaikeuk­sil­la voidaan selit­tää muutkin vaikeudet, kos­ka taloudel­lisen poh­jan pet­täessä pet­tää kaikki.

= = =

On silti itsepetos­ta väit­tää, että vaikeutemme johtu­vat vain ulkoi­sista olo­suhteista. Mik­si emme pysty mukau­tu­maan muu­tok­seen kuten muut? Ei ole riit­täväl­lä tar­mol­la jatket­tu työtä, jol­la Suo­mi trim­mat­ti­in huip­pukun­toon. Asi­at on jätet­ty jamaan, jos­sa ne oli­vat parhaina vuosi­namme. Maail­ma ei ole pysähtynyt. Jos jäämme paikallemme, mei­dän käy niin kuin meille on käymässä.

Meil­lä oli esimerkik­si aikanaan maail­man parhaisi­in kuu­lu­va ter­vey­den­huolto. Nyt se on arvioitu OECD-maid­en eri­ar­vostavimpi­in kuu­lu­vak­si. Rahaa menee enem­män, mut­ta tuo­tos on huonompi.

Hyvä sijoituk­semme Pisa-tutkimuk­sis­sa on osoi­tus pait­si hyvistä kouluista, myös las­ten hyvästä kasvuym­päristöstä. Pari­isin slum­meis­sa kas­vanei­den las­ten opet­ta­mi­nen on vaa­ti­vam­paa. Las­ten ase­ma on Suomes­sa edelleen hyvä, mut­ta liki kaik­ki muu­tok­sen suun­taa osoit­ta­vat mit­tar­it ovat punaisella.

Pekka Kuusen seu­raa­jat rak­en­si­vat Suomeen toimi­van sosi­aalipoli­it­tisen kokon­aisu­u­den teol­lisu­usy­hteiskun­nan tarpeisi­in. 1980-luvul­la työl­lisyysas­teemme oli hyvä ja sosi­aaliset erot oli­vat pieniä. Sit­tem­min rak­en­teelli­nen työt­tömyys on noin kolminker­tais­tunut. Teol­lisu­usy­hteiskun­nan sosi­aalipoli­ti­ik­ka ei toi­mi enää jälki­te­ol­lises­sa yhteiskun­nas­sa, mut­ta yri­tyk­set ajan­mukaistaa hyv­in­voin­ti­val­tio­ta ovat ker­ta ker­ran jäl­keen kaatuneet. Seu­rauk­se­na on rak­en­teel­lista työt­tömyyt­tä ja syr­jäy­tymistä. Sosi­aalipoli­ti­ik­ka vie enem­män rahaa ja toteut­taa tehtävään­sä huonom­min. Yhteiskun­nal­lis­ten ero­jen kasvu naker­taa luot­ta­mus­ta ja sosi­aal­ista pääo­maa, joka on ollut keskeisiä vahvuuksiamme.

Siir­tymi­nen teol­lis­es­ta yhteiskun­nas­ta urbaani­in palveluy­hteiskun­taan on val­taisa ja vält­tämätön muu­tos, jon­ka seu­rauk­se­na vetovoimaisim­mat kaupun­git kas­va­vat nopeasti. Kaupunkiseu­tu­jen hallinto ei ole pysynyt muu­tok­sen vauhdis­sa. Kun­tien osaop­ti­moin­nin seu­rauk­se­na kaupunkimme rak­en­tu­vat huonos­ti. Tästä mak­samme kym­meniä vuosia huonoina kaupunkeina ja työt­tömyytenä. Kaupunki­maiset palve­lut eivät men­esty hajanaises­sa yhdyskun­tarak­en­teessa. On myös liikaa taan­tu­via kaupunke­ja, kos­ka alue­poli­ti­ik­ka on yhä viritet­ty ehkäisemään maal­ta­pakoa, vaik­ka muut­toli­ike on kaupunkien välistä.

Lis­taa voisi jatkaa. Olemme jäämässä jäl­keen tieteel­lisessä tutkimuk­ses­sa ja osaamises­sa. Tietotekni­ikan käyt­tö julkises­sa hallinnos­sa on alkeel­lista ver­rat­tuna vaikka­pa Viroon, vaik­ka sen alan piti olla vahvuuk­si­amme. Ja niin edelleen. Meistä on tulos­sa van­hanaikainen yhteiskun­ta. Mik­si meil­lä ei enää pystytä päätöksiin?

= = =

En tiedä, miten hyviä päätök­siä Kekkosen aikana tehti­in, mut­ta minus­ta Lip­posen hal­li­tuk­set oli­vat viimeisiä, joil­la oli kykyä isoi­hin päätök­si­in. En ollut kaikesta samaa mieltä, mut­ta oli hyvä, että ongelmille tehti­in ylipäätän­sä jotain.

Voidaan selit­tää päät­täjien henkilöko­htaisil­la omi­naisuuk­sil­la, ettei samaan pystytä enää, mut­ta se on huono seli­tys. On kokeil­tu kaik­ki kolme mah­dol­lista kah­den suuren puolueen varaan rak­en­tu­vaa hal­li­tus­po­h­jaa, eikä yksikään ole toimin­ut. Mut­ta eipä ole saatu tulok­sia kolmikan­nas­sakaan. Jotain on muut­tunut koko yhteiskun­nas­sa eikä sitä pidä selit­tää yksilöistä käsin.

Suomen vahvu­us oli ennen pienu­u­den mah­dol­lis­ta­ma verkos­toi­tu­mi­nen.  aik­ki tun­si­vat kaik­ki ja kaikesta voiti­in neu­votel­la eikä ketään voin­ut pet­tää. Nyt verkos­toi­tu­mi­nen on huonos­sa maineessa, ellei suo­ras­taan kriminalisoitua.

Kun jokainen hoitaa vain omaa tont­ti­aan, päätök­sen­teko lohk­outuu. Kokon­aisop­ti­moin­ti kor­vau­tuu osaop­ti­moin­nil­la ja isot refor­mit pie­nil­lä hienosäädöillä.

Hallinto ei toi­mi niukku­u­den olois­sa. Kun rahaa on vähän, kaik­ki puo­lus­ta­vat vim­mais­es­ti omaansa. Val­tion raamibud­je­toin­ti on johtanut siihen, että kukin min­is­ter­iö omis­taa oman raamin­sa eikä pain­opis­teitä kyetä muut­ta­maan kuin mar­gin­aalis­es­ti. Nuoriso­taku­us­ta olti­in yksimielisiä, mut­ta rahaa tarkoituk­seen ei työmin­is­ter­iön sisältä löy­tynyt tarvet­ta vas­taavasti. Suuret sanat väljähtyivät taas hienosäädöksi.

Onko val­tion läh­es täy­delli­nen vetäy­tymi­nen teol­lisu­us­poli­ti­ikas­ta järkevää? Suomen ja Ruotsin matka­puhe­li­nosaami­nen luoti­in val­tioiden voimakkaan ohjauk­sen avul­la luo­ma­l­la NMT-stan­dar­di monien kil­paile­vien ratkaisu­jen sijaan. Nyt sel­l­ainen olisi epä­sopi­vaa val­ti­ol­lista ohjausta.

 

180 vastausta artikkeliin “Miksi päättäminen on niin vaikeata?”

  1. Hyvä kir­joi­tus. Toisin vielä yhden asian esille, eli vim­mat­tu sääte­lyn ja byrokra­t­ian lisäämi­nen. Olemme osin omin voimin ja osin EU:n ansios­ta lisän­neet yhteiskun­taa jäh­mettävää ja asioiden tekemisen kalli­ik­si tekevää sääte­lyä kaikkialle yhteiskuntaan. 

    Olemme taval­laan hukan­neet tas­apain­on johtamisen ja työn tekemisen välil­lä. Mitä enem­män työn­tek­i­jöi­den (ja myös johdon) aika kuluu määräys­ten mukaisen byrokra­t­ian huomioimiseen sitä heikom­mak­si työn tuot­tavu­us käy ja sitä vähem­män on aikaa innovatiivisuuten.

  2. Suomen suurin ongel­ma ovat sen johtajat.
    Yri­tyk­sis­sä ja poli­ti­ikas­sa astui val­taan kam­reerisukupolvi ‚täl­lä sukupolvel­la on kyl­lä hyvä koulu­tus, mut­ta hyvin kapea koke­mus­po­h­ja todel­lis­es­ta elämästä.

    Puut­tuu näkemyksiä,paperiteollisuus on hyvä esimerk­ki. Sen johto ei ole vieläkään älyn­nyt muut­taa tuotantosuuntaa.
    Nokian pelas­tus 1990 luvul­la oli paperi-ja kumi­te­ol­lisu­u­den hylkääminen.

    Nykyisel­lä kam­reer­i­jo­hdoöla se olisi näivetet­ty kuo­li­aak­si jo 90-livulla

  3. Mik­si päät­tämi­nen on niin vaikeaa? Tässä pari speku­lati­ivista haja-ajatusta.

    Olemme tien­haaras­sa yhteiskun­nan roolin suh­teen. Ihmiset ovat aidosti eri mieltä siitä mitä pitäisi tehdä. Aikoinaan päätök­siä saati­in tehtyä, kos­ka a) asioista oli­ti­in noin yleis­es­ti samaa mieltä tai b) luul­ti­in, että asioista olti­in noin yleis­es­ti samaa mietlä.

    Poli­it­ti­nen rohkeus puut­tuu. Aikamme ilmiönä ovat ammat­tipoli­itikot. Heille tyyp­pil­listä on, että tärkein­tä on neljän vuo­den päässä häämöt­tävät vaalit sil­lä mitään muu­takaan työtä ei ole olemassa.

    Poli­it­tisen jär­jestelmän ikä alkaa olle sel­l­ainen, että päätök­sen­teko on pelkkää etu­ryh­mäpoli­ti­ikkaa. Kaik­ki rak­en­teet ovat suun­nitel­tu nol­la­summapeli­in ja oman ryh­män etu­jen puo­lus­tamiseen. Tämä kos­kee niin puoluei­ta (RKP puo­lus­taa ruotsinkielisiä, Kepu maalaisia, Demar­it työläisiä, Kokkar­it yri­tyk­siä ja yrit­täjiä) kuin ministeriöitäkin.

    Meil­lä on vain huono tuuri ja meille on sat­tunut nip­pu heikko­lah­jaisia tyhjän­toimit­ta­jia (Katainen, Urpi­lainen) johta­jik­si aikana, jol­loin tarvet­ta olisi ollut todel­lisille johtajille.

  4. Osmo: “Meil­lä oli esimerkik­si aikanaan maail­man parhaisi­in kuu­lu­va ter­vey­den­huolto. Nyt se on arvioitu OECD-maid­en eri­ar­vostavimpi­in kuuluvaksi.”

    Aikaisem­pi oli oma arvio, OECDn arvio on ulkop­uolisen tekemä.

    Aikaisem­min Suo­mi oli läh­es kaikessa maail­man paras, mut­ta sit­ten alet­ti­in saa­da ulkop­uolisia arvioita.

  5. Vaikei­ta asioi­ta. Yksi ongel­ma on se, että niin moni suun­soit­ta­ja luulee tietävän­sä miten asi­at hoidetaan.

    Men­estys johtaa ylpistymiseen ja ylpistymi­nen johtaa kyken­emät­tömyy­teen ratkaista asioi­ta. Mut­ta kun men­estys päät­tyy, myös nöyryys lisään­tyy ja ongelmia opi­taan taas ratkaisemaan.

    Syk­li jatkuu, kuten matemaat­ti­nen his­to­ri­oit­si­ja Peter Turchin on viime aikoina ibn Khal­dunin hengessä todistanut.

    http://kansankokonaisuus.blogspot.fi/2010/06/syklinen-historian-kasitys-strategiset_10.html

  6. Pahin yksit­täi­nen tek­i­jä kil­pailukyvyn rom­ah­tamises­sa on suo­ma­laisen työn laadun rom­ah­t­a­mi­nen (Kaup­pale­hti 13.8.2013), kum­ma kyl­lä tätä ei ole liiem­min kom­men­toitu. Asia on ilmeis­es­ti liian kipeä asia niin yri­tysjo­hta­jille kuin työntekijöillekin.

    22 maa­ta käsit­tävässä ver­tailus­sa Suo­mi oli joko viimeinen tai kol­men viimeisen joukos­sa, Suomen ohi ovat aja­neen mm. Puo­la (!), Tsek­ki, Slo­va­kia ja Unkari. Laadun lisäk­si heikko oli myös toimitusvarmuus.

    Tätä ei yli­maltil­lisel­la palkkaratkaisul­la kompensoida.

  7. Päätök­sen­teossa on parikin oleel­lista ongelmaa. 

    Aiem­min päätök­set poh­jau­tu­i­v­at tutk­i­t­ulle tiedolle. Nyt lähtöko­htana ovat men­neen maail­man mieliku­vat, pienen kaveripi­irin puheet ja asen­teet, sekä ikiomat “mus­ta tuntuu”-fiilarit.

    Kun lähtöko­h­ta on väärä, lop­putu­loskaan ei voi olla oikea. Yhä uudelleen ilmoite­taan oikeat tavoit­teet, mut­ta läh­es sään­nön­mukaises­ti val­i­taan väärän keinot ‑juuri ne, jot­ka vievät kauem­mas tavoitteesta. 

    Ote­taan vaik­ka työt­tömyys esimerkik­si. Työtön nähdään aina työha­lut­tomana, jota pitää kiristämäl­lä osal­lis­tu­maan työelämään, ja kehitel­lään siihen tarkoituk­seen sopivia keino­ja. Todel­lisu­udessa työssäole­via, työhaluisia, ammat­ti­taitoisia ihmisiä on irti­san­ot­tu muu­ta­mas­sa vuodessa satatuhat­ta, ja kun­t­a­min­is­terin mukaan työvoimaa vähen­netään kun­nista vielä 200 000 työn­tek­i­jän verran. 

    Toinen virhe, mitä tois­te­taan, on päätösten seu­rausten selvit­tämät­tä jät­tämi­nen. Suo­mi on sitoutunut Lapsen oikeuk­sien sopimuk­seen, ja samal­la selvit­tämään niin val­ti­ol­lisel­la kuin kun­tata­sol­la jokaisen päätök­sen lapsivaikutukset. 

    Jos niin olisi tehty, lap­siköy­hyys ei olisi syven­tynyt ja laa­jen­tunut, kuten nyt on tapah­tunut, eikä uuti­soitaisi lap­siper­hei­den lisään­tyvästä asun­not­to­muud­es­ta, kuten nyt tapahtuu. 

    Samoin olisi jätet­ty tekemät­tä koti­hoidontuen uud­is­tus, joka vei lap­siper­heiltä oikeu­den päät­tää oma­lle per­heelleen sopivin tapa hoitaa lapset ja samaan aikaan kierol­la taval­la lyhen­si lukuis­ten las­ten koti­hoidon aikaa. Tämä tapah­tui täysin vas­toin sitä tietoa, minkä suo­ma­lainen laadukas tutkimus on pien­ten las­ten kehi­tyk­ses­tä selvit­tänyt. (esim. Pikku­lapsen kehi­tys ei kestä sel­l­aista ihmis­suhdekuor­mi­tus­ta, joka päiväkodeis­sa on, ja aiheut­taa aggres­si­ivi­su­u­den lisään­tymistä jne jne) 

    Samoin jätet­ti­in selvit­tämät­tä lisäkus­tan­nuk­set, jot­ka päiväko­tien lisärak­en­t­a­mi­nen ja henkilökun­nan palkkaami­nen tuo­vat tullessaan. 

    Helsin­gin Uutiset on 3/2012 laskenut, että pelkästään Helsingille tulee 20milj lisälasku + 15–20 uuden päiväkodin rak­en­tamis­es­ta koitu­vat kus­tan­nuk­set, jos kaik­ki kak­sivuo­ti­aat siir­tyvät päiväkotei­hin. Nyt tehty päätös tuo lapset jo puoli­toista vuo­ti­aina päiväkoti­in, sil­lä isäthän eivät uskalla jäädä pois töistä pelätessään työ­paikkansa menetystä. 

    Päätök­sen­tek­i­jöil­lä pitäisi kyl­lä olla mah­dol­lisu­udet han­kkia tietoa asioista laa­jasti. Erit­täin vahin­golli­nen on päätös pienen­tään vapaan tutkimuk­sen, yliopis­to­tutkimuk­sen rahoi­tus­ta. Puoluee­ton tutkimus antaa oikeaa tietoa. 

    Sen sijaan sel­l­ainen lausun­tote­htailu, jos­sa tarkoi­tushakuis­es­ti poim­i­taan omaan teo­ri­aan sopivia point­te­ja perusteluik­si ja jätetään koko joukko oleel­lisia asioi­ta huomiotta, ei palvele yhteiskun­nan etua. Sel­l­ainen kum­minkin näyt­tää saa­van kovin paljon julk­isu­ut­ta. Vaiku­tuk­set näkyvät myös päätöksenteossa. 

    Sitä ihmette­len, mik­si puolueet, jot­ka eivät täysin voi men­nä nykyisen päätök­sen­teon lin­jausten taakse, silti roikku­vat mukana ja jäävät vahvis­ta­maan lin­jauk­sia. Jät­täy­tymäl­lä pois vastapaino vahvis­tu­isi, ja järke­vien päätösten aika tulisi paljon nopeammin.

  8. Joku voisi sanoa kir­joi­tus­ta huonos­ti ajoitetuksi 

    Hyvin ajoitet­tu.

    Teol­lisu­u­den vaikeuk­sil­la voidaan selit­tää muutkin vaikeudet, kos­ka taloudel­lisen poh­jan pet­täessä pet­tää kaik­ki. … On silti itsepetos­ta väit­tää, että vaikeutemme johtu­vat vain ulkoi­sista olosuhteista. 

    Teol­lisu­u­den / talouden vaikeudet selit­tyvät ainakin 1) meistä riip­pumat­tomil­la ulkoisil­la tek­i­jöil­lä (Kiinan nousu, paperin kulu­tuk­sen vähen­e­m­i­nen), 2) omil­la sat­un­naisil­la hölmöi­ly­il­lä (Nokian kui­h­tu­mi­nen) ja 3) hal­li­tustemme viivyt­te­lyl­lä ja vääril­lä valinnoilla.

    Mik­si emme pysty mukau­tu­maan muu­tok­seen kuten muut? 

    Näyt­täisi tosi­aan siltä, että aiem­pi­in vuosi­in (esim. talouden nousu sodan jäl­keen, Lip­posen aika) ver­rat­tuna Suo­mi ei kykene tekemään tarvit­tavia uud­is­tuk­sia ja ohjaa­maan omaa kehi­tys­tään yhtä luon­tev­asti parem­mille urille.

    Kun mietin syitä, yksi ilmeinen syy näyt­täisi ole­van se, että Suomea hal­li­taan nykyään paljolti EU:n osana. Hal­li­tus ei pyrikään oman lin­jan määrit­te­lyyn, vaan korostaa pääsään­töis­es­ti EU:n lin­jausten toteut­tamista Suomes­sa. Tuo ei tietenkään ole opti­maa­li­nen asenne. Jos Suo­mi halu­aa opti­moi­da yhteiskun­tansa toimin­nan, sen tulisi opti­moi­da nimeno­maan sitä, ja nähdä EU vain kehyk­senä, jon­ka puit­teis­sa Suo­mi toimii, osana tuo­ta yhteistä markki­na-aluet­ta. Ei EU tule Suomen asioi­ta suo­ma­lais­ten poli­itikko­jen puoles­ta selvit­tämään. Pitäisi siis uskaltaa ottaa myös itse ohjak­sia käsi­in. Pienikin määrä täl­laista kuvaa­maani lainaval­oon luot­tavaa asen­net­ta voi johtaa siihen, että vaikeat mut­ta tarpeel­liset uud­is­tuk­set jäävät tekemät­tä. Johta­vat poli­itikkomme ovat myös kulut­ta­neet paljon aikaa EU:n kri­isikok­ouk­sis­sa ja kri­isien selvittämisessä.

    En sano että EU olisi yksin syypää kaik­keen, mut­ta selvästi se vie jonkin ver­ran aikaa ja ener­giaa omien asioiden hoitamiselta.

    Nykyisen hal­li­tuk­sen kohdal­la yksi selvä ongel­ma on se, että se on valin­nut varsin polar­isoivan lin­jan, jos­sa euro­maid­en (jär­jestelmän sään­tö­jen vas­tainen) tukem­i­nen, EU:n ja euroalueen inte­graa­tion syven­tämi­nen, kun­tien lakkaut­ta­mi­nen ja suurten kaupunkien puolel­la olem­i­nen jaka­vat vah­vasti kansaa. Läh­es perus­tus­lain tasoisia merkit­täviä päätök­siä nui­ji­taan pöytään hal­li­tuk­sen enem­mistön turvin. Tämä tekee yhteistyön oppo­si­tion kanssa aika vaikeak­si, ja syö poh­jaa kon­sen­sushengessä ja huolel­la valmis­tel­luil­ta pitkän tähtäi­men uudistuksilta.

    Kol­mas seli­tys voisi olla se, että maail­ma nyt vain muut­tuu ympäril­lämme niin nopeaan tahti­in, että oma tah­toti­la ja hyvät suun­nitel­mat eivät ehdi moi­ses­sa vauhdis­sa edes muotoutua. Tässä kai­vat­taisi­in avoin­ta asen­net­ta, hyvää keskuselua ja kaikkien, asiantun­ti­joiden ja kansalais­ten kuun­telemista. Ei sää­ty­talon viral­lis­ten sem­i­naarien tyyli­in, vaan ihan oikeasti. Vaatii aikaa ja halua kuun­nel­la, ja vähän nöyryyttä.

    Meil­lä oli esimerkik­si aikanaan maail­man parhaisi­in kuu­lu­va ter­vey­den­huolto. Nyt se on arvioitu OECD-maid­en eri­ar­vostavimpi­in kuu­lu­vak­si. Rahaa menee enem­män, mut­ta tuo­tos on huonompi. 

    Viimeiset hal­li­tuk­set ovat onnis­tuneesti ja varsin tietois­es­ti onnis­tuneet jaka­maan Suomen ter­vey­den­huol­lon A‑kansalaisten ja B‑kansalaisten ter­vey­den­huoltoon. Ei ihme jos eri­ar­voisu­us lisään­tyy ja B‑puolella esi­in­tyy ongelmia. (Eivät muuten kun­tal­li­itok­setkaan tee hyvää maakun­tien terveyspalveluille.)

    Siir­tymi­nen teol­lis­es­ta yhteiskun­nas­ta urbaani­in palveluy­hteiskun­taan on val­taisa ja vält­tämätön muu­tos, jon­ka seu­rauk­se­na vetovoimaisim­mat kaupun­git kas­va­vat nopeasti. … … 

    Muu­tos savupi­ip­pute­ol­lisu­ud­es­ta eteen­päin on ollut tärkeä. Mut­ta tuon kaupunki­in keskit­tämisen voisi kyl­lä uno­htaa. Se jos mikä on perua jostain teol­lis­tu­misen alkua­joil­ta. Net­ti ja palveluy­hteiskun­ta toimii ihan hyvin myös maal­la (oop­per­aa ja mui­ta erikois­tuneem­pia jut­tu­ja luku­unot­ta­mat­ta, Savon­lin­na poikkeuksena).

    Nyt verkos­toi­tu­mi­nen on huonos­sa maineessa, ellei suo­ras­taan kriminalisoitua. 

    No ei kai sen­tään. Pitää vain kar­sia rikol­lis­lu­on­teiset kuviot pois tuos­ta verkos­toi­tu­mis­es­ta. Myös avoimuu­den lisäämi­nen aut­taa pitäämään verkos­toi­tu­misen lail­lisil­la poluilla.

    Olisin valmis “vähen­tämään verkos­toi­tu­mista” niin, että (Mon­terquie­un tyyli­in) poli­itkot ja talouselämä erotet­taisi­in toi­sis­taan hie­man parem­min. Palk­in­torvirko­jen, eläke­virko­jen ja hal­li­tu­s­paikko­jen sijaan poli­itikko­jen ja uransa lopet­tanei­den poli­itikko­jen hyv­in­voin­nista voisi ensisi­jas­sa huole­htia val­tio. Tämä paran­taisi poli­itikko­jen riip­pumat­to­muut­ta, ja neu­traloisi hei­dän intresse­jään ja motiiveitaan.

    Onko val­tion läh­es täy­delli­nen vetäy­tymi­nen teol­lisu­us­poli­ti­ikas­ta järkevää? Suomen ja Ruotsin matka­puhe­li­nosaami­nen luoti­in val­tioiden voimakkaan ohjauk­sen avul­la luo­ma­l­la NMT-stan­dar­di monien kil­paile­vien ratkaisu­jen sijaan. Nyt sel­l­ainen olisi epä­sopi­vaa val­ti­ol­lista ohjausta. 

    Val­ti­ol­la voi kyl­lä olla tuot­tavia sijoituk­sia, mut­ta useim­mis­sa tapauk­sis­sa on hyvä, että poli­it­ti­nen toim­i­ja pitää näp­pin­sä erossa liike-elämän päätöskistä. Fir­mat joiden päätök­set tehdään seu­raa­vat vaalit mielessä eivät yleen­sä saa saman tasoisia päätök­siä kuin fir­mat, joi­ta johde­taan fir­man tavoit­tei­den mukaan.

    Mut­ta val­to voisi myös osal­lis­tua aloil­la, jot­ka ovat val­ti­olle keskeisiä ja jois­sa Suomel­la on jokin intres­si val­tiona. Täl­laisia voisi­vat olla vaikka­pa kai­vok­set / luon­non­va­rat ja lentoliikenne.

    Teol­lisu­us­poli­ti­ikkaan voi osal­lis­tua täysin rin­noin stan­dar­d­oin­nin puolel­la. Siel­lä luo­daan poh­jaa varsi­naiselle perässä tule­valle teol­lisu­udelle. Tässäkin blo­gis­sa keskustelti­in juuri kun­tien ICT-han­k­in­noista. Stan­dard­it tieto­jen jakamiseen yms. oli­si­vat todel­la ter­ve­tullei­ta. Val­tio voisi myös hyvin tuot­taa (tai rahoit­taa) hyödyl­listä avoin­ta kood­ia tuot­tavia han­kkei­ta. Näil­lä sek­tor­eil­la voisi saa­da paljonkin aikaan.

  9. Ei ole riit­täväl­lä tar­mol­la jatket­tu työtä, jol­la Suo­mi trim­mat­ti­in huippukuntoon.

    Osa tästä trim­mauk­ses­ta oli ylisu­uria leikkauk­sia, joiden aiheuta­mat vajeet kumu­loi­tu­i­v­at ja alka­vat nyt aiheut­taa suurem­pia ongelmia.

    Kun jokainen hoitaa vain omaa tont­ti­aan, päätök­sen­teko lohkoutuu.

    Nyt kaik­ki sit­ten miet­tivät, kuin­ka järkevää oli lähteä siirtämään pres­i­dentin val­taa päämin­is­ter­ille ja tehdä eduskun­tavaaleista päämin­is­ter­in­vaalit. Ennen oli päämin­is­teri, joka koordi­noi hal­li­tuk­sen toim­intaa. Nyt noiden muu­tosten jäl­keen on päämin­is­teri, joka hoitaa pres­i­dentin hom­mat ja (päämin­is­ter­in­vaalien vuok­si) puolue­jo­hta­jan hom­mat. Jos aikaa jää, koordi­noidaan hal­li­tuk­sen toim­intaa. Ja sit­ten ihme­tel­lään mik­si min­is­ter­it sooloil­e­vat ja hal­li­tus ei saa mitään aikaiseksi.

    Asi­aa ei auta Kokoomuk­sen vaal­imen­estyk­ses­tä johtu­van yli-itse­var­muu­den tuo­ma poli­it­ti­nen ehdot­to­muus hei­dän itse pystyt­tämässään sateenkaarihallituksessa.

  10. Marko Kivelä:
    …vim­mat­tu sääte­lyn ja byrokra­t­ian lisäämi­nen. Olemme osin omin voimin ja osin EU:n ansios­ta lisän­neet yhteiskun­taa jäh­mettävää ja asioiden tekemisen kalli­ik­si tekevää sääte­lyä kaikkialle yhteiskuntaan. 

    Olemme taval­laan hukan­neet tas­apain­on johtamisen ja työn tekemisen välillä…

    Nyt tun­tuu varsinkin oikeal­la laidal­la ole­van muodis­sa syyt­tää ongelmista liial­lista sääte­lyä. Kuvaavaa on, että esimerkik­si pari saman aiheen siiv­el­lä otsikoi­hin nous­sut­ta kansane­dus­ta­jaa oli­vat itse olleet säätämässä kri­ti­soimi­aan lakeja.

    Sääte­ly ja byrokra­tia ovat vas­tako­htia luot­ta­muk­selle. Pala amerikkalaista mallia, jos­sa kaik­ki päätetään lop­ul­ta oikeussalis­sa. Jos vas­tas­sa on yhteisön sijaan kasvot­tomat markki­navoimat, ei siinä paljoa luot­ta­mus­ta raken­neta. On määrät­tävä, mil­lainen kurkun on olta­va. Muuten joku myy meille kurkku­na jotain aivan muu­ta, kun ei sitä ollut erik­seen kiellettykään.

  11. Suomes­sa samat EU-sään­nök­set tuot­ta­vat eri­laista, ekstrem­istisem­pää sään­te­lyä kuin ver­tailukelpoi­sis­sa muis­sa jäsen­val­tiois­sa. Tarkoi­tus ei ole kiikut­taa komis­sioon kan­telui­ta siitä, että jokin jäsen­val­tio olisi laimin­lyönyt velvoit­teen­sa, mut­ta voisitte selvit­tää tätä empi­iris­es­ti rel­e­van­teis­sa asiois­sa ja maissa.

    Suo­ma­laiset sulke­vat kan­nat­tavaa teol­lisu­us­tuotan­toa, kos­ka suo­ma­lais­ten pitää kil­pail­la pääo­man tuot­toas­t­eel­la ja sijoit­ta­jien suo­sios­ta. Vah­va koti­mainen köliomis­ta­ju­us olisi hyvä, vaik­ka sit­ten valtio-omistajuus.

  12. Osmo Soin­in­vaara:
    Suomen vahvu­us oli ennen pienu­u­den mah­dol­lis­ta­ma verkos­toi­tu­mi­nen. Kaik­ki tun­si­vat kaik­ki ja kaikesta voiti­in neu­votel­la eikä ketään voin­ut pet­tää. Nyt verkos­toi­tu­mi­nen on huonos­sa maineessa, ellei suo­ras­taan kriminalisoitua. 

    Kaik­ki tun­te­vat edelleen kaik­ki. Piir­it ovat pääasi­as­sa merkit­tävän pienet. Mik­si verkos­toui­tu­mis­es­ta on tul­lut läh­es krim­i­nal­isoitua? Kuvit­telisi, että verkos­to­jen ideaa­li­nen tehtävä on nimeno­maan jous­tavoit­taa toim­intaa ja helpot­taa kom­pro­missien (= päätösten) tekoa.

    Oma näke­myk­seni on, että poli­ti­ikan teon visio on muut­tunut. Vielä mainit­se­mas­sa sodan­jälkeisessä ajas­sa voiti­in tehdä päätök­siä, jot­ka tehti­in pitkän tähtäi­men “yhteisen Suomen” hyväk­si. Nyt­tem­min poli­it­ti­nen päätök­sen­teko vaikut­taa muut­tuneen lob­baus­ryh­mien köy­denve­dok­si, jos­sa eri­laiset etu­jär­jestöt pitävät kynsin ham­pain kiin­ni omas­ta lyhyen aikavälin edustaan.

    Ajat­tele esimerkik­si koti­hoidon tues­ta käytävää keskustelua. Olin varsin yllät­tynyt, kun usein tasa-arvon puoles­ta puhunut Anna Kon­tu­la hyökkäsi (IL:n mukaan: http://www.iltalehti.fi/uutiset/2013083017430924_uu.shtml) voimakkaasti koti­hoidon tuen sukupuo­liki­in­tiöitä vas­taan. Mietin het­ken, ja totesin, että tietenkin. Kyseessä on muu­tos, joka suo­ranais­es­ti “vie” yhdeltä ryh­mältä ja “antaa” toiselle ryh­mälle. On aivan luon­nol­lista, että tässä kohtaa peri­aat­teet uno­htu­vat ja merkit­tävälle lob­baus­ryn­nistyk­selle myön­nytään. Omia on kosiskelta­va. Häl­lä väliä raken­neu­ud­is­tuk­sista. Nehän kuitenkin ovat yli­huomisen murheita.

    Sama tren­di tois­tuu myös esimerkik­si eläkekeskustelus­sa. Mielestäni kyken­emät­tömyys tehdä päätök­siä ei niinkään ole kiin­ni siitä, että päätök­siä ei ehkä halut­taisi tai pystyt­täisi tekemään, vaan siitä että poli­ti­ikan luonne on mutu­tunut yhteisen hyv­in­voin­ti­val­tion rak­en­tamis­es­ta ja ylläpitämis­es­tä edun­saa­jaryh­mien väliseen tämän­päivän piirakan­jakoon sil­läkin riskil­lä, että kaik­ki piirak­ka olisi yli­huomiseen men­nessä syöty.

  13. OS kir­joit­taa edel­lä: “Mut­ta eipä ole saatu tulok­sia kolmikan­nas­sakaan. Jotain on muut­tunut koko yhteiskun­nas­sa eikä sitä pidä selit­tää yksilöistä käsin.”

    Tässähän se asian ydin juuri onkin: Asi­at nimen omaan pitää selit­tää nyt yksilöstä käsin.

    Jos ajatel­laan asi­at val­tios­ta, ei-yksilöstä käsin kuten OS näyt­tää halu­a­van, ollaan hegeliläis-marx­i­laisen talousopin kanssa tekemi­sis­sä, jos­ta nykyi­nen neu­vot­to­muutemme on peräisin.

    Tälle par­a­dig­malle ihmisen vapaus on kauhis­tus, eikä siihen sisäl­lykkään edes ihmisen käsitettä. 

    Tämä par­a­dig­ma tun­netusti johtaa suo­japyö-yhteiskun­taan ja hirviömäiseen hol­houk­seen, jos­sa kahli­taan ihmisen vapaus säätämäl­lä kaikkea toim­intaa viimeistä detaljia myöten, sakko­jen uhal­la ja hirmuverotuksella.

    Val­tion intressin sijaan pitää lähteä liik­keelle vapaas­ta suo­ma­lais­es­ta miehestä ja nais­es­ta, eli Kan­tin paradigmasta.

    Suo­ma­laisille pitää antaa vapaus toteut­taa unelmi­aan, tes­ta­ta parhai­ta ideoitaan kohtaa­mal­la raju kan­sain­vä­li­nen kil­pailu silmästä silmään.

    Jos suo­ma­lainen perus­taa esimerkik­si fir­man ja ottaa yrit­täjäriskin unel­mansa toteut­tamisek­si, siinä sivus­sa työl­listäen muitakin, hänelle pitää tästä antaa oikeu­den­mukainen korvaus.

    Jos hän riskino­to­ssaan vieläpä onnis­tuu ja uhkaa jopa tul­la sika-rikkaak­si, hänelle pitää se sallia.

    Hänelle pitää aplodeer­a­ta ja antaa mitali, eikä syyl­listää mätkäisemäl­lä hir­mu­verot, kuten nyt tehdään.

    Kan­tin par­a­dig­man mukaan yhden men­estymi­nen ei ole muil­ta pois, sil­lä näin talous läh­tee kasvu­un, työl­lisyys para­nee ja yhteiseen kas­saan ropisee rahaa hyv­in­voin­timme ylläpitämiseen.

    Sep­po Korppoo
    Yrit­täjä, joka kat­soo oikeudek­seen tul­la sika-rikkaaksi

  14. Marko Kivelä:
    Hyvä kir­joi­tus. Toisin vielä yhden asian esille, eli vim­mat­tu sääte­lyn ja byrokra­t­ian lisäämi­nen. Olemme osin omin voimin ja osin EU:n ansios­ta lisän­neet yhteiskun­taa jäh­mettävää ja asioiden tekemisen kalli­ik­si tekevää sääte­lyä kaikkialle yhteiskuntaan. 

    Olemme taval­laan hukan­neet tas­apain­on johtamisen ja työn tekemisen välil­lä. Mitä enem­män työn­tek­i­jöi­den (ja myös johdon) aika kuluu määräys­ten mukaisen byrokra­t­ian huomioimiseen sitä heikom­mak­si työn tuot­tavu­us käy ja sitä vähem­män on aikaa innovatiivisuuten.

    Tämä on aivan tot­ta ja tuo byrokra­t­ian kasvu ei kohdis­tu vain julkiseen sek­tori­in vaan on myös yksi­tyisen sek­torin ongel­ma. Kun tieto­työn­tek­i­jä saa uuden “työkalun” niin aika usein sen tarkoituk­se­na on tuot­taa raport­tia johdolle. Tai jos jokin sovel­lus kor­vataan uudel­la ohjel­mal­la, niin toden­näköis­es­ti tämä uusi ohjel­ma on entistä kömpelömpi.

    Ruti­initöitä on siir­ret­ty sih­teereiltä henkilöille, jot­ka osaa­vat ne huonom­min ja joil­la on korkeampi palk­ka. Tämä näyt­tää hyvältä, kos­ka “kalli­iden tuk­i­funk­tioiden” osu­us suh­teessa ydin­li­ike­toim­intaan piene­nee. Mis­sään ei näy se, että korkean tuot­tavu­u­den työn­tek­i­jä käyt­tää aikaansa ruti­inei­hin, joi­ta ei osaa kunnolla.

  15. Hyvin kir­joitet­tu, ratkaisue­hdo­tuk­sia vielä puuttuu.

    Ensik­si, tässä välil­lä meni yhden päät­täjä­sukupol­ven (1995 — 2007) kohtu­ullisen mukavasti ylöspäin. Ei ollut enää per­stun­tu­maa vaikeuk­sis­sa olemiseen ja Nokia oli kaik­ki kaikessa, muu­ta ei tarvit­tu. Inno­vaa­tiokeskustelu alkoi niukasti ennen romahdusta.

    Onko Suo­mi iso vai pieni maa? Päät­täjien joukos­sa on ilmeis­es­ti käsi­tys että iso, ainakin Bel­giaa ja Ruot­sia isom­pi. No, ei olla. Pienessä maas­sa pitää osa­ta pär­jätä niukkudel­la niin henkises­ti kuin aineellisesti.

    Poli­it­ti­nen litur­gia kehuu koulua ja yliopis­to­ja. niiden tuot­ta­ma tieto ei kel­paa oikeas­t­an millekään puolueelle. Yliopis­tot ovat pääosin hil­jaa kuin hiiri, siel­läkään ei siis ole ajatuk­sia eikä san­ot­tavaa. Yksi­ty­set “aja­tushatuo­mot” ovat tehty tuot­ta­maan se vas­taus mitä poli­itikko halu­aa, ilman turhaa tieteel­listä rasitetta. 

    Mitä tehdä — johde­taan esimerkillä.

    Lakkaute­tan eril­liset min­is­ter­iöt ja niiden eril­liset toimin­not yhdek­si val­tioneu­vos­tok­si. Yksi tietotekni­ik­ka, yksi taloushallinto, yksi val­tioneu­vos­to. Min­is­terei­den työn­jakokin vapau­tuu organ­isaa­tiokahleista. Toki jokin rakenne säi­lyy kuten muis­sakin vas­taavis­sa mais­sa val­tiosi­h­teere­i­neen ja alivaltiosihteereineen.

    Sote uud­is­tus aloiteaan yhdis­tämäl­lä HUS:isa luku­unot­ta­mat­ta muut yliopis­to­sairaalat yhhdek­si organ­isaa­tiok­si. HUS sik­si, että siel­lä ovat nekin alat, joi­ta muil­la ei ole ja pari miljoon­aa on ihan hyvä koko. Vaa­ti­van erikoisaairaan­hoidon keskeinäiset riidat sovi­taan keskenään, mielel­lään kansalais­ten eduk­si. Täl­löin ei tarviste kikkail­la niin paljoa eri­laisil­la aluer­a­joil­la. Jos yhetistyö toimii muutenkin, siir­tymi­nen on sitä helpompaa.

    Palaute­taan läänit — noin 10 ja Ahve­nan­maa on hyvä määrä. Kaik­ki alueel­liset toim­i­jat hätäkeskuk­sista tak­silupi­en myön­tämiseen, veroi­hin ja poli­isi­in tehdään lääniko­htais­es­ti samoil­la val­tion­vi­ra­nomais­ra­joil­la. Yhteistyö helpot­tuu ja selkey­tyy. Vaalipi­ir­it ovat lääni­nen kokoisia, mikä onkin se poli­it­ti­nen jytky. 

    Val­tion ja kun­tien eläk­keet ovat jo Kevas­sa, yhdessä paikassa. 

    Vero­tus maakun­tako­htaisek­si kun­nal­lisveron sijaan. Verot ovat kovem­mat pohjoises­sa ja idässä kuin etelässä, mikä vas­taa todel­lisu­ut­ta. Verontasaus­ta vähen­netään. Maakun­ti­in val­i­taan val­tu­us­tot — maakäräjät — suo­ril­la vaaleil­la ja maakun­nan verora­hoil­la hoide­taan maakun­nan sosi­aa­liku­lut, tevrey­den­huolto, koulu­tus, kaavoitus, muu kuin val­tion infra ja elinkeinotuet. Kun­nat saa­vat lop­ut hom­mat hoitaa per nup­pi tuloutuk­sel­la, jos kyvy eivät riitä niin kun­ta taitaa olla liian pieni.

    Nykyiset julk­isu­u­so­mais­usumas­sat siir­retään ilman kor­vaus­ta ja vero­ja uudelle omistajalleen.

    Tärkein­tä lie­nee ymmärtää, että kaikkia ongelmia ei ratkaista lain­säädän­nöl­lä vaan sil­lä että tehdään jotain uut­ta uudel­la taval­la. Uusia asioi­ta piäisi voi­da kokeil­la ensin käytän­nössä ja vas­ta sen jäl­keen kat­soa tarvi­taanko lakimuu­tok­sia. Jos hom­ma toimii, sit­ten muute­taan lake­ja, muta ensik­si kokeil­laan vaik­ka poikkeuslu­val­la vas­toin nykylakeja.

    Val­tio ja kun­nat ovat myös markki­na inno­vaa­tioille, oli kil­pailu­lain­säädän­tö mil­lainen tahansa. Etu on saa­da myös uusia ideoita maa­han ympäri maail­maa. Tehdään se uusi pro­to­tyyp­pi­jään­särk­i­jä öljynor­jun­tavarus­tuk­sel­la. Ote­taan käyt­töön clean­techia. Kaik­ki ei onnis­tu mut­ta ei se nykymeiningilläkään aina onnistuisi.

    Suut­tuuko kansa? Ei oikeas­t­aan, osa poli­itikoista vai­h­tuu, mut­ta se kuu­luu asi­aan. Osa van­han val­lan tukiverkos­toista kaatuu ryskyen ja he tekevät kaikken­sa muu­tosten vastustamiseksi.
    Kyl­lä me kansalaiset uskomme, kun tode­taan nyky­is­ten toim­intat­apo­jen ole­van äly­va­pai­ta. Jopa kun­nan duu­nari sen ymmärtää, jos ollaan rehellisiä.

  16. .…Siir­tymi­nen teol­lis­es­ta yhteiskun­nas­ta urbaani­in palveluy­hteiskun­taan on val­taisa ja vält­tämätön muutos…

    Jopas on täy­del­listä huuhaa­ta, joka ker­too enem­mänkin siitä miten city­ih­miset ovat täysin todel­lisu­ud­es­ta etääntyneitä.

    Teolli­nen yhteiskun­ta ja suomen vien­ti­te­ol­lisu­us ovat niitä asioi­ta joil­la yhteiskun­nan hyv­in­voin­ti palvelui­ta pide­tään pystyssä.
    Helsin­gin cityvihreät eivät var­maan työl­listä yhtikäs ain­ut­ta ihmistä omil­la varoillaan.
    Läh­es kaik­ki saa­vat palkkansa julkiselta sek­to­ril­ta eli muiden suo­ma­lais­ten työstä.

    Hesa naut­tii tolkut­tomasti val­tion tukia, joka hem­metin raken­nushankkeeseen laite­taan val­tion var­jo­ja, keskus­takir­jas­toonkin pis­tetään muiden suo­ma­lais­ten varo­ja 30 miljoon­aa viimeis­ten tieto­jen mukaan. Paljonkos val­tion varo­ja laitet­ti­in olympias­ta­dion­in kor­jauk­seen entä metroon, jne. jne. jne. jne.…..

    Suomen ongel­mat johtu­vat päät­täjien pääkaupun­ki keskeisyyy­des­ta joka on johtanut mas­si­ivisi­in rahan siir­toi­hin muual­ta suomes­ta pääkaupunkiseudulle.

    Jos kehäkol­mosen sisäpuolis­es­ta alueesta tehtäisi­in oma val­tio se olisi konkurssis­sa saman tien. Hesa elää muun suomen työstä.

    Liian mon­et val­tion viras­tot ja palve­lut ovat keskitet­tyjä pääkaupunki­in, sama pätee yri­tyk­sien pääkont­tor­ei­hin, ja hesalaiset pää­sevät naut­ti­maan näis­sä työsken­tele­vien mak­samista vero­tu­loista jon­ka mak­sa­vat muut suomalaiset.

    Päät­täjät tekevät jatku­vasti lisää eri­laisia ener­gia ja ympäristövero­ja jot­ka rasit­ta­vat yri­tys­ten toim­intamah­dol­lisuuk­sia suomes­sa, ja sit­ten ihme­tel­lään kun talous menee huonosti.

  17. Marko Kivelä:
    Hyvä kir­joi­tus. Toisin vielä yhden asian esille, eli vim­mat­tu sääte­lyn ja byrokra­t­ian lisäämi­nen. Olemme osin omin voimin ja osin EU:n ansios­ta lisän­neet yhteiskun­taa jäh­mettävää ja asioiden tekemisen kalli­ik­si tekevää sääte­lyä kaikkialle yhteiskuntaan. 

    Tästä esimerk­ki omista töistäni. Tarvit­sen sän­nöl­lis­es­ti elek­tro­n­isia kom­po­nent­te­ja, eksoot­tisia mate­ri­aale­ja sun mui­ta vim­paimia, kokei­den tekemiseen ja pro­to­tyyp­pi­en rak­en­telu­un. Eikä koskaan oikein tiedä etukä­teen mitä pyörivää taika­ly­htyä tai kali­broitua käkikel­loa seu­raavas­sakin hom­mas­sa taas tulee tarvitsemaan.

    Ennen van­haan romppei­den han­kkimi­nen oli melko vaival­loista. Piti keräil­lä eri toimit­ta­jien paperisia tuotekat­alooge­ja mes­suil­ta, maa­han­tuo­jil­ta ruinaa­mal­la ym. lähteistä. Osia tarvites­sa piti tehdä puhe­limel­la soit­tok­ier­ros eri maa­han­tuo­jille, ja kysel­lä kuka pysty­isi toimit­ta­maan, näyt­teinä tai johonkin hin­taan, pienen määrän mil­loin mitäkin.

    Tuom­moinen toim­inta on tehos­tunut aivan järkyt­tävässä määrin vuosien var­rel­la. Kaik­ki tuoteluet­telot löy­tyvät netistä. Luet­teloi­ta ei tarvitse edes plara­ta omin silmin, vaan hakukoneet etsivät sopi­vat kom­po­nen­tit annet­tu­jen para­me­trien perus­teel­la. Kaikkein pien­im­miltäkin maail­man syr­jäkolkissa sijait­sevil­ta inno­vati­ivis­til­ta pikku­pa­joil­ta voi tila­ta hei­dän kaikkein uusimpia pro­to­tyyppe­jään — maa­han­tuo­jaa ei tarvitse olla olemassakaan. 

    Vaki­in­tuneem­pi­en tavaran­toimit­ta­jien logisti­nen tehokku­us on jotain käsit­tämätön­tä: klikkaile para­metris­es­ti haet­tavas­ta tuotelu­ot­telosta tarvit­se­masi osat ostosko­ri­in, syötä luot­toko­rtin numero, ja osat ovat pos­ti­laatikos­sasi seu­raa­vana aamupäivänä (jos toim­i­tus­varas­to sijait­see Euroopas­sa) DHL:n tai vas­taa­van kuri­irin toimit­ta­mana. Jos tilaa USA:sta, eteen tulee fak­ta että maa­pal­lo ei koskaan nuku. Jos kokeet ovat venyneet iltamyöhään, ja yhtäkkiä tarvit­see jotain hilav­itkutin­ta, sen voi tila­ta uudelta man­tereelta, jos­sa ollaan vas­ta heräämässä. Kun­han tilaus on tehty vir­ka-aikana, suihkukoneet kyl­lä lennät­tävät osat per­ille pöy­dälle­si yli yön ja läpi viikonloppujen.

    Mil­lä taval­la työ­nan­ta­jani sit­ten hyö­dyn­tää täm­möistä työn­jaon ja logis­tisen tehokku­u­den hir­muista kiihtymistä? No, meil­lä enää tutk­i­jat eivät han­ki itse mitään, vaan väli­in perustet­ti­in han­k­in­taor­gan­isaa­tio. Minä kopi­oin käsin tilauskood­e­ja sieltä toimit­ta­jan para­metriseti haet­tavas­ta luettelosta/tilauslomakkeesta. Naput­te­len ne sit­ten työ­nan­ta­jan ERP-jär­jestelmään. Jär­jestelmän toises­sa päässä erikois­tunut osto­henkilö, vir­ka-aikana, naput­telee ne kood­it takaisin tavaran­toimit­ta­jan luetteloon/tilauslomakkeeseen.

    Luulen ettei keskusjo­hto tuom­moista jär­jestelmää silkkaa tyh­myyt­tään pystyt­tänyt — vaik­ka on sekin mah­dol­lista että kun elää siel­lä huip­ul­la pelkästään ERPin tuup­paamien numeroiden varas­sa, ilman takaisinkytken­tää ja käsi­tys­tä mitä puti­ikissa oikeasti tapah­tuu, todel­lisu­u­den­ta­ju katoaa. Toden­näköisem­min kuitenkin han­k­in­ta­la­ki tai joku muu pykälistö vaatii tilas­toimaan ja toden­ta­maan mis­tä lähteistä ja mihin kat­e­go­ri­oi­hin kuu­lu­en tavaraa mil­loinkin tilataan. Niin­pä minä sit­ten ERPi­in naput­telun kaut­ta teen kyseistä tilas­toin­ti­työtä, ja luokit­te­len 0.1 sentin kap­pale­hin­taisia vas­tuk­sia ja 2 euron kap­pale­hin­taisia tran­si­s­tor­e­i­ta eri kategorioihin.

    Lajit­te­lu­työtä teen veroki­ilan tur­vot­ta­mal­la kus­tan­nus­ta­sol­lani, joka oikeas­t­aan edel­lyt­täisi sem­moista tehokku­ut­ta etten tee itse yhtään mitään minkä joku muu osaa tehdä, ja minkä siis voi ostaa joko tavarana tai palvelu­na ulkop­uolelta. Täysin älytön­tä — ja tässä vas­ta yksi esimerkki.

  18. Marko Kivelä: Olemme taval­laan hukan­neet tas­apain­on johtamisen ja työn tekemisen välil­lä. Mitä enem­män työn­tek­i­jöi­den (ja myös johdon) aika kuluu määräys­ten mukaisen byrokra­t­ian huomioimiseen sitä heikom­mak­si työn tuot­tavu­us käy ja sitä vähem­män on aikaa innovatiivisuuten

    Coase’n kat­to on vas­tas­sa kun organ­isaa­tioon liit­tyvät transak­tiokus­tan­nuk­set hal­vaut­ta­vat kaiken toimin­nan. Poimit­tu talous­no­belisti Ronald Coase:n töistä.

    Kos­ka palaut­teen anta­mi­nen kir­joit­ta­mal­la (niinkuin ERPin kaut­ta joht­a­mi­nen edel­lyt­tää) on hidas­ta ja vaival­loista, luulen että läh­es kaik­ki takaisinkytken­tä ‘johdon’ ja varsi­naisen toimin­nan välil­lä on katken­nut hier­arkkises­ti johde­tuis­sa orgin­isaa­tiois­sa. Ne ajau­tu­vat tuu­li­a­jol­la minne sit­ten ajautuvatkaan. 

    Gary Hamel’han on ehdot­tanut ratkaisuk­si vas­tu­un siirtämistä ja luot­ta­muk­sen antamista varsi­naisen työn tekevälle ruo­hon­ju­u­ri­ta­solle — mikä kyl­lä edel­lyt­tää että rekry­toitaes­sa saadaan kaivet­tua esi­in ne innos­tuneet ja luot­ta­muk­sen arvoiset ‘hyvät tyyp­it’. Mielestäni tuo muis­tut­taa juuri sitä van­haa hyvää Suomen maail­mankar­talle nos­tanut­ta tapaa. 

    Vähin­täänkin, jos hier­arkioista ei uskalleta luop­ua, takaisinkytken­täpros­essin pitäisi olla kevyt ja jous­ta­va, MBWA-tyyli­in joka nos­ti Hewlett-Packardin maail­man huip­ul­la ja jota Steve Jobs (vaik­ka olikin vaikea tyyp­pi) myös harrasti.

  19. Erit­täin hyvää tek­stiä, joka lait­taa miettimään.

    Marko Kivelä, jos tuote ei myy niin on turha syyt­tää byrokratiaa.

    Suomen ongel­ma on se, ettei meil­lä ole tuot­tei­ta, jot­ka käyvät kaupaksi.

    Suo­ma­lainen laatu ei ole paran­tunut merkit­tävästi ja muut ovat saa­neet mei­dät kiinni.

    Avaru­us­te­ol­lisu­us tulee ole­maan se 2000-luvun ensim­mäisen vuo­sisadan suuri jut­tu. Aivan kuten 1900-luvul­la oli tietokone ja sitä aiem­min polt­to­moot­tori 1800-luvun lop­ul­la monien muiden tärkei­den keksin­tö­jen kanssa.

    Toinen suuri jut­tu on syvän­meren­po­h­jan resurssien hyö­dyn­tämi­nen, esimerkik­si jalomet­al­lien louhiminen. 

    Yksi mah­dol­lisu­us olisi puun käyt­tämi­nen avaru­udessa. Puul­la on omi­naisuuk­sia, jot­ka voisi­vat olla hyödyl­lisiä kylmässä avaru­udessa. Avaru­us on joka tapauk­ses­sa se seu­raa­va suuri tun­tem­aton, jonne ihmiskun­ta tunkeutuu.

    Clean­tech tais­telu on jo suurelta osin menetet­ty kiinalaisille, kos­ka Kiinan on pakko han­kkia puh­taam­paa teknolo­giaa ja he eivät sitä tah­do ostaa muualta.

    Pidän aika toden­näköisenä, että Suo­mi on jo his­to­ri­aa muo­dos­sa, jos­sa me Suomen tun­nemme. Valitettavasti.

    Ei ole näköpi­iris­sä mitään sel­l­aista radikaalia tuotet­ta, jota ei muual­la kyet­täisi tekemään.

    Oikeas­t­aan vain kus­tan­nuskil­pailu on sel­l­ainen, mitä Suo­mi voi jos­sain määrin yrittää.

    Tosin, onhan meil­lä Kone. 

    Ehkäpä Kone kek­sii avaruushissin. 🙂

  20. Jaas­su:
    ….Siir­tymi­nen teol­lis­es­ta yhteiskun­nas­ta urbaani­in palveluy­hteiskun­taan on val­taisa ja vält­tämätön muutos…

    Jopas on täy­del­listä huuhaa­ta, joka ker­too enem­mänkin siitä miten city­ih­miset ovat täysin todel­lisu­ud­es­ta etääntyneitä.

    Teolli­nen yhteiskun­ta ja suomen vien­ti­te­ol­lisu­us ovat niitä asioi­ta joil­la yhteiskun­nan hyv­in­voin­ti palvelui­ta pide­tään pystyssä.

    Olen täyhsin tietoinen siitä, miten tärkeä vai­h­to­taseellemme teol­lisu­us on, mut­ta nyt puhutaan sen vaiku­tuk­ses­ta työl­lisyy­teen, kos­ka sil­lä on vaiku­tus työ­paikko­jen sijoit­tumiseen. Kun savupi­ip­pute­ol­lisu­us automatisoituu,m tehtais­sa nyt vain on paljon vähem­män väkeä kuin ennen. Tilas­tokeskus mit­taa ilmiötä huonos­ti, mut­ta muu­tos­ta voi seu­ra­ta SAK-lais­ten teol­lisu­us­li­it­to­jen jäsenmääristä. 

    Teol­lisu­u­den työ­paikat vähenevät tilas­tois­sa hitaam­min kuin työ­paikat tehtais­sa, sil­lä teo0llisuudeksi las­ke­taan jopa Nokia, jol­la ei kai ole juuri mitään teol­lista tuotan­toa Suomes­sa., suun­nit­te­lu­työtä sitä enem­män. Duunare­i­ta on vähem­män, mut­ta aka­teemisia toimis­tossa töis­sä ole­via on vas­taavasti enem­män. Nämä erit­täin kovaa koulu­tus­ta vaa­ti­vat suun­nit­telu ym. tehtävät tah­to­vat myös sijoit­tua suuri­in kaupunkei­hin. Yhden savupi­ipun paikkakun­nil­la ne viihtyvät koroste­tun huonosti. 

    On esitet­ty, että teol­lisu­u­den suun­nit­te­lu­työ pitäisi laskea palveluk­si. Sil­loin teol­lisu­us työl­listäisi enää hyvin vähän väkeä. Sil­lä, miten asi­at tilas­toidaan, ei nyt kyl­lä ole paljon merk­i­tys­tä. Olen­naista on, että työ keskit­tyy suurille työ­markki­na-alueil­la, siis kaupunkei­hin ihan siitä riip­pumat­ta, pidäm­mekö tätä hyvänä vai huonona asiana.

    Mut­ta kun kaik­ki teol­lisu­u­den duu­nar­it eivät voi muut­tua huip­pusu­un­nit­telijoik­si, jotain työtä tulisi kek­siä myös vähem­män osaavalle työvoimalle., Tois­teuisek­si ei ole kek­sit­ty kuin tyt­tömyys tai palvelu­alat. Oalvelu­alat taas eivät men­esty kuin sdiel­lä, mis­sä asuu riit­tävästi ihmisiä. 

  21. Osmo Soin­in­vaara:
    Mut­ta kun kaik­ki teol­lisu­u­den duu­nar­it eivät voi muut­tua huip­pusu­un­nit­telijoik­si, jotain työtä tulisi kek­siä myös vähem­män osaavalle työvoimalle., Tois­teuisek­si ei ole kek­sit­ty kuin tyt­tömyys tai palvelualat…

    Ok, eli tähän tuot­tavu­u­den kasvu on mei­dät johtanut. Oikeasti tässä yhteiskun­nas­sa tarvi­taan ain­oas­taan näi­den “huip­pusu­un­nit­telijoiden” työ­panos, mut­ta kos­ka jokaisen kansalaisen on aivan pakko tehdä 40 tun­tia “töitä” viikos­sa, niin niitä joudu­taan puo­liväk­isin kek­simään eri­lai­sista palveluista.

    Mitä jos a) jaet­taisi­in tämä huip­putyö­panos tasaisem­min ja b) luovut­taisi­in 40 viikko­työ­tun­nin pakkopaidas­ta. Samal­la päästäisi­in eroon sekä työt­tömistä että palvelutyöllistämispakosta.

  22. Lau­ri Kumpu­lainen:
    Erit­täin hyvää tek­stiä, joka lait­taa miettimään.

    Marko Kivelä, jos tuote ei myy niin on turha syyt­tää byrokratiaa.

    Suomen ongel­ma on se, ettei meil­lä ole tuot­tei­ta, jot­ka käyvät kaupaksi.

    Suo­ma­lainen laatu ei ole paran­tunut merkit­tävästi ja muut ovat saa­neet mei­dät kiinni.

    Tässä oli samo­ja ajatuk­sia kuin itsel­länikin. Tärkeäähän on siis lop­ul­ta innovoin­ti. Uudet kau­pak­si käyvät tuot­teet ja palvelut.

    Ymmär­rän tietysti että kansan­taloud­es­ta kiin­nos­tuneet yleen­sä miet­tivät asi­aa yhteiskun­nan rak­en­tei­den kaut­ta eikä yksittäiset/tulevien inno­vaa­tioiden kautta.

    Hyvä kir­joi­tus soin­in­vaar­al­ta. Muka­va huo­ma­ta, että vihreän poli­itikon alta pal­jas­tuu ihan val­tavir­ran talous­mies. Näitä lisää.

    ehkäpä suo­ma­lais­ten tule­vaisu­us on tosi­aan se, että kaik­ki asu­vat helsingis­sä ja pesevät tois­t­en­sa paitoja. 🙂

    Palveluis­takin on toki mah­dol­lista kehitt­tää vien­ti­tuot­tei­ta pape­ria kor­vaa­maan. Esimerkkeinä fil­lip­pi­iniläiset piiat ja sveit­siläiset pankkipalve­lut. Kuka kek­sii ensin, että kumpaan mei­dän kan­nat­taisi panos­taa?? Sanois­in että ihan hyvä tule­vaisu­u­den ske­naario meille on eri­laiste palvelu­iden kehit­tämi­nen rikkaille venäläisille.

  23. Aki Suokko:

    Ruti­initöitä on siir­ret­ty sih­teereiltä henkilöille, jot­ka osaa­vat ne huonom­min ja joil­la on korkeampi palk­ka. Tämä näyt­tää hyvältä, kos­ka “kalli­iden tuk­i­funk­tioiden” osu­us suh­teessa ydin­li­ike­toim­intaan piene­nee. Mis­sään ei näy se, että korkean tuot­tavu­u­den työn­tek­i­jä käyt­tää aikaansa ruti­inei­hin, joi­ta ei osaa kunnolla.

    Pidän tätä yleisenä harhana, mut­ta silti harhana. Jos todel­la olisi näin, joku kon­sult­ti tek­isi hyvät rahat han­kki­mal­la ulkois­tet­tuna sih­teeri­palve­lut väli­in. Todel­lisu­udessa sinus­ta vain tun­tuu tältä, kun joudut hoita­maan omat matkalaskusi.

    Apropoo, hyvänä puole­na: jos työsi on kalli­im­paa, kan­nat­taa sen automa­ti­soin­ti parem­min, joten tulos­sa on help­pokäyt­töisem­piä jär­jestelmiä näi­hin rutiinitöihin.

    T. Toim­i­tusjo­hta­ja joka ei ikinä halu­aisi pala­ta aikaan jol­loin ei saanut itse vara­ta omia matko­jaan, tai sih­teerin hoita­maan puhe­lin­vas­taa­jan työhön, tai paperi­s­ten muis­tioiden lähet­tämiseen sisäisessä postissa…

  24. Aki Suokko: Ruti­initöitä on siir­ret­ty sih­teereiltä henkilöille, jot­ka osaa­vat ne huonom­min ja joil­la on korkeampi palk­ka. Tämä näyt­tää hyvältä, kos­ka “kalli­iden tuk­i­funk­tioiden” osu­us suh­teessa ydin­li­ike­toim­intaan piene­nee. Mis­sään ei näy se, että korkean tuot­tavu­u­den työn­tek­i­jä käyt­tää aikaansa ruti­inei­hin, joi­ta ei osaa kunnolla.

    Tämä on esimerk­ki siitä että johto ei laske kus­tan­nuk­sia sille mitä Coase kut­sui organ­isaa­tion pyörit­tämis­es­ta aiheutu­viksi sisäisik­si transak­tioku­luik­si. Voi olla monia syitä mik­sei laske: 

    - Nyky­muodin mukaises­sa tieto­jär­jestelmil­lä johtamises­sa mikään sem­moinen numero ei nouse johdon tietoisu­u­teen, jolle ei ole eri­tyis­es­ti avat­tu putkea tieto­jär­jestelmän läpi.

    - Esimerkik­si itsepa­lvelu-ruti­initöi­den (spe­sial­is­til­la teetet­tynä [*]) kus­tan­nuk­sen muodolli­nen arvioimi­nen, sel­l­aisel­la “tieteel­lisel­lä täs­mäl­lisyy­del­lä” että se kestää päivän­val­oa paperille/tietojärjestelmään kir­joitet­tuna, voi olla yhtä kallis oper­aa­tio kuin itsepa­lve­lu­työ itsessään. Van­han­tyylisessä Man­age­ment by Walk­ing Around-mallis­sa johta­ja sai intu­iti­ivisen käsi­tyk­sen päätösten­sä kus­tan­nuk­sista suo­raan. Pitää muis­taa että itsepa­lvelu-ruti­in­i­työt tekee kalli­ik­si pait­si menetet­ty työai­ka, myös ker­ran­nais­vaiku­tuk­set kuten ajatuk­sen katkeami­nen kesken pitkäjän­teistä keskit­tymistä vaa­ti­vaa varsi­naista työpros­es­sia, tai yleinen keskit­tymistä hajoit­ta­va vitu­tus kun joutuu tekemään asioi­ta joi­ta ei kun­nol­la osaa ja työkaluil­la jot­ka toimi­vat kehnos­ti. Ker­ran­nais­vaiku­tusten arvioimi­nen “tieteel­lisen tarkasti” on paljon isom­pi oper­aa­tio (ehkä jopa mah­do­ton­ta) kuin niiden arvioin­ti näppituntumalla.

    - Voi olla että maail­ma ja sen mukana organ­isaa­tioi­hin kohdis­tu­vat vaa­timuk­set ovat muut­tuneet niin mon­imutkaisik­si että per­in­teisen pyra­mid­ior­gan­isaa­tion joka ker­rokses­sa syn­tyvä Coase-kit­ka sum­mau­tuu ja itseään ruokki­mal­la ker­tau­tuu, niin että pyra­mi­idil­la ei enää nyky­maail­mas­sa ker­takaikki­aan pär­jää. Tämä on monel­la suun­nal­la johtanut organ­isaa­tioiden madal­tamiseen ja vas­tu­un siirtämiseen alem­mas — mikä sopi­ikin hyvin suo­ma­laiseen itsenäisen tekemisen mentaliteettiin. 

    Tuo viimeinen koh­ta on muuten toteu­tu­mas­sa sitäkin kaut­ta, että erinäi­sistä syistä (mm. IPR:n rapau­tu­mi­nen, automaa­tios­ta johtu­va “organ­isoidun” työn vähen­e­m­i­nen) yhä enem­män ja enem­män työtä tehdään vapaae­htois­es­ti ja itsepa­lvelu­na — esimerkik­si se iänikuinen Lin­ux-käyt­töjär­jestelmä, Rep Rap 3D-print­teri, tai vaikka­pa eri­laiset joukko­ra­hoite­tut hankkeet.

  25. Ihan hyvää pohdiskelua Osmol­ta. Valitet­tavasti kir­joi­tus ei sisältänyt yhtää asi­aa, mik­si Suo­mi on joutunut tähän tilanteeseen. Ei myöskään yhtään ehdo­tus­ta miten tästä nous­taisi­in takaisin men­estyväk­si kansakunnaksi.

    Suo­ma­laisil­ta on parin viimeisen vuosikymme­nen aikana hävin­nyt kansal­lis­tun­to ja isän­maal­lisu­us. On hoet­tu glob­al­isaa­tion etu­ja ja oltu siinä uskos­sa, että kun maail­ma paran­tuu, niin suo­ma­lais­tenkin ase­ma paran­tuu. Nyt on taas ker­ran lyöt­täy­dyt­ty Sak­san vanaveteen ja luul­laan , että myötäilem­i­nen Sak­san poli­ti­ikkaa pelas­taa pienen kansamme. 

    Tosi­asi­as­sa Sak­sa ajaa häikäilemät­tömästi vain omaa etu­aan. Näin on ollut ainakin viimeiset 500 vuot­ta. Kah­den häviämän­sä maail­man­so­dan jäl­keen Sak­sa on nous­sut Euroopan mahdik­si. Sak­salainen uskon­puhdis­ta­ja Mar­tin Luther kir­joit­ti use­ampiakin kir­jo­ja juu­ta­lais­ten yli­val­las­ta ja liet­soi erit­täin voimakkaasti anti­semitismiä. Yksi hänen kir­jois­taan “Juu­ta­lai­sista ja hei­dän val­heis­taan” on luet­tavis­sa Helsin­gin yliopis­ton kir­jas­ton net­tiver­siona https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/26563/Luther.pdf?sequence=2 Ottei­ta tästä kir­jas­ta voi lukea Vapaa-ajat­teli­ja lehdestä vuodelta 2003 http://www.vapaa-ajattelijat.fi/lehti/2003_01/evankelisluterilaisuuden_pimea_puoli.html

    Kun Suomes­ta on met­sä- ja met­al­li­te­ol­lisu­us sekä It- teol­lisu­us viety Kiinaan ja Inti­aan ja mui­hin köy­hi­in mai­hin, joiden työvoimakus­tan­nusten kanssa emme pysty mil­lään kil­paile­maan, niin Suomen on pakko löytää uusia kil­pailukyky­isiä tuot­tei­ta. Toivomme on edelleen met­sis­sä. Puun­ta on pakko kyetä jalosta­maan sel­l­aisik­si tuot­teik­si, joil­la on kan­sain­välistä kysyn­tää. Uusi­u­tu­van ener­gian, mm. biodiesel, tuotan­nos­sa met­sien hakku­u­jät­teet ovat ensiar­voisen tärkeässä ase­mas­sa. Neste Oy osaa tehdä biodieseliä melkein mis­tä tahansa. Tässä vain yksi ehdo­tus, mui­ta var­masti löy­tyy vaik­ka kuin­ka paljon, jos Suomeen saadaan oikea isän­maalli­nen hen­ki päälle emmekä tyy­dy odot­ta­maan glob­al­isaa­tion ratkai­se­van kaik­ki ongelmamme.

  26. Savupi­ip­pute­ol­lisu­us nim­i­tyk­sen käyt­tämi­nen on hie­man hal­ven­tavaa, useim­mat tehtaat jois­sa on moisia piip­pu­ja ovat kohtu­ullisen korkean teknolo­gian laitok­sia, jopa vihrei­den halvek­si­mat paperite­htaat jois­sa suo­ma­lais­ten osaami­nen on ollut kaut­ta aiko­jen maail­man huippua.

    Automaa­tion vaiku­tuk­set työ­paikkoi­hin ovat tulleet jo pari vuosikym­men­tä sit­ten ja niiden seu­rauk­se­na monien tehtaiden tuot­tavu­us ja myös yhteiskun­nan vero­tu­lot ovat kas­va­neet, samal­la automaa­tio on tuonut mukanaan vaa­ti­vam­man teknolo­gian osaamista ja lisää työ­paikko­ja kos­ka joidenkin täy­tyy se automaa­tiokin suun­nitel­la ja ylläpitää sekä valmistaa.

    Joidenkin asioiden keskit­tymi­nen suurem­mille paikkakun­nille on enem­mänkin polit­tis­ten päätösten seu­raus jos­sa yhteiskun­nan varo­ja on sijoitet­tu val­tion viras­toi­hin ja val­tion yri­tys­ten pääkont­tor­ei­hin ja koului­hin ja vas­taavi­in siten että seu­rauk­se­na väki on läht­enyt kasvu­un, enem­mänkin voisi kysyä mik­si on käynyt niin että helsinki­in jos­sa ei eri­tyisem­min ole koskaan valmis­tet­tu paljoakaan vien­ti­in meneviä tuot­tei­ta on sijoitet­tu maan päälentokenttä. 

    Paljon parem­pi paik­ka sille olisi 100 kilo­metriä hesas­ta pohjoiseen, olisi lähempänä muu­ta suomea, nythän se on pis­tet­ty jok­seenkin niin kauas muus­ta suomes­ta kuin olla voi.

    Se mik­si väkeä on muual­ta suomes­ta joutunut muut­ta­maan työn­perään helsinki­in on pitkälle seu­raus­ta tässä maas­sa har­joite­tus­ta politiikasta.

  27. Täy­tyy ihail­la, että vieläkin löy­tyy Suomes­sa ihmisiä jot­ka anta­vat ilmaisek­si työ­panok­sen­sa eri­lai­sis­sa vapaae­htois­toimis­sa saaden vaivois­taan vain hyvän mielen.

    Kun verot­ta­ja kaapii kaik­ki mah­dol­liset kohteet urheiluseu­ran pul­lan­myyn­tiä myöten, saadaan talkoo-osal­lis­tu­mi­nen tehokkaasti tapetuk­si. Hyvän­tekeväisyys, vapaae­htoisu­us ja yhteis­vas­tuu katoa­vat. Ns yhteinen hyvä kär­sii, mut­ta so what. 

    On vaikeaa ymmärtää yleen­säkään sitä, että tuot­tei­den ja palvelu­jen veronko­ro­tuk­set pelas­taisi­vat julk­ista talout­ta. Keskiver­to suo­ma­laisel­la ei juuri ole palkkat­u­lois­sa sel­l­aista yli­jäämää, jos­ta voisi ottaa noin vain verot­ta­mal­la löysät pois.

    Valitet­tavasti usein yritetään esit­tää ulospäin vau­raut­ta vaik­ka per­heen taloudessa on rankkakin kestävyys­va­je. Nyky­isin jo koul­u­lap­sil­la on olta­va älykän­nykkä, kun kaikil­la muil­lakin on.

    Sit­ten noi­hin kun­tau­ud­is­tuskaavailui­hin pitäisi saa­da vih­doin ratkaisu. Ei voi lop­ut­tomi­in aset­taa selvi­tystyöryh­miä. Yleen­sä vas­tus­tus tiivistyy kysymyk­seen: mitä hyö­tyä siitä min­ulle on. Kun yksinker­tainen vas­taus olisi, että kun­tau­ud­is­tuk­sel­la estetään heikko­jen kun­tien konkurssit.Jotkut vielä halu­a­vat asi­as­ta kansanäänestys­tä. Sieltäkö se viisaus sit­ten löy­det­täisi­in, eikä kukaan olisi vas­tu­us­sa lopputuloksesta.Kansa kun on kuulem­ma aina oikeassa.

    Joku laki pitäisi olla julkisen velan ehdot­toma­lle mak­sim­imäärälle. Näin elet­ti­in ennen ja se oli järkevää talouden­pitoa. Kuitenkin jotkut talousih­miset esit­tävät vakavis­saan lisää velan­ot­toa. Sit­ten kun real­is­mi iskee velan takaisin­mak­sus­sa, on myöhäistä tehdä muu­ta kuin ankei­ta leikkauk­sia. Tau­ti ei parane enää lev­ol­la ja lääke­hoidol­la. Tehdään amputaatioita.

  28. Krtek: Pidän tätä yleisenä harhana, mut­ta silti harhana. Jos todel­la olisi näin, joku kon­sult­ti tek­isi hyvät rahat han­kki­mal­la ulkois­tet­tuna sih­teeri­palve­lut väli­in. Todel­lisu­udessa sinus­ta vain tun­tuu tältä, kun joudut hoita­maan omat matkalaskusi.

    On tot­ta, että kir­joitin tuos­sa sekä omas­ta tun­tu­mas­tani että siitä, mitä olen tut­tava­pi­iris­säni asi­as­ta keskustel­lun perus­teel­la päätel­lyt. Harhaisu­us on siten täysin mah­dol­lista:). Tule­vaisu­us on paljon parem­pi jos min­un ajatuk­seni siitä ovat harhaisia, joten mielel­läni soisin niin olevan;).

    Minus­ta tuol­la logi­ikalla, että “jos todel­la näin olisi, niin joku tek­isi täl­lä hyvät rahat” on omat heikkoutensa…

    …Kak­si talousti­eteil­i­jää käveli kadul­la. Toinen sanoi, että “Kat­so! Maas­sa on 100 euron seteli”. Toinen talousti­eteil­i­jä ei vaivau­tunut edes kat­so­maan maa­han, kos­ka “jos siel­lä olisi sata­nen, joku olisi sen jo ottanut”.

    Ongelma­han tässä on tietysti ajalli­nen viive, eli sata­nen läh­tee maas­ta mut­ta ei ennen kuin ensim­mäi­nen sen on siel­lä huo­man­nut. Mitä järkeä muuten olisi muuten yrit­tää kek­siä jotain uut­ta vim­painta, joka paran­taa tuot­tavu­ut­ta, kos­ka “jos se vim­pain paran­taisi tuot­tavu­ut­ta, niin joku muuhan sen olisi keksinyt”.

    Tuo ulkois­t­a­mi­nen ei mielestäni toi­mi aina kovin hyvin. Sih­teerin sitou­tu­mi­nen työhön­sä on paljon suurem­paa kun hän­tä ei ole ulkois­tet­tu. Ja nimeno­maan sitoutuneen sih­teerin työ­panok­sen arvo on ver­taansa vail­la. Min­ul­la on vuosien takaa koke­mus, jos­sa erit­täin ammat­ti­taitoinen sih­teeri teki muu­ta­mas­sa tun­nis­sa sen, johon min­ul­ta olisi men­nyt viikko. Sih­teer­i­työ on vain yksi esimerk­ki tästä ruti­in­i­työn siir­tymis­es­tä tieto­työn­tek­i­jöille, mut­ta mielestäni merkit­tävä sel­l­ainen. Siivouk­sen tasos­ta työ­paikoil­la puolestaan huo­maa, että mitä työn laadulle hel­posti käy kun se ulkoistetaan.

    Minä uskon, että emme ole vielä tajun­neet, että sih­tee­rien työ oli todel­la arvokas­ta ja että hei­dän määrään­sä organ­isaa­tiois­sa kan­nat­taisi lisätä. Uskon myös, että tämä ei ratkaise tule­vaisu­u­den haastei­ta, mut­ta pikem­minkin ker­too nyky­isin val­lal­la olev­as­ta osaop­ti­moin­nista, joka näyt­tää edullisem­mal­ta kuin onkaan.

  29. Olisko­han kyse myös siitä, että päätök­set, vaik­ka oli­si­vat miten fan­tastisia, eivät ole järkeviä.

    Minä en käsitä miten työvoiman lisäämi­nen, työurien piden­tämi­nen, arkipy­hien pois­t­a­mi­nen ym. lisäävät tuottavuutta?

    Onko se tuot­tavu­ut­ta, että kaik­ki hul­lun lail­la touhua­vat jotain. Maa­jus­sikin voi kyn­tää pel­toaan vuo­den ympäri, mut­ta tuot­tavam­paa ja tehokkaam­paa se on kun sen tekee viikos­sa parissa.

    Eikö Suomes­sa pitäisi mielu­um­min panos­taa koulu­tuk­sen ja teknolo­gian avul­la toimin­nan tehostamiseen ja järkeistämiseen eli ratio­nal­isoin­ti­in kuin työa­jan piden­tämiseen ja työvoiman maahantuontiin?

    Helsin­gin Sanomien työ­paikkail­moituk­sia käytet­ti­in joskus suh­dan­ne­mit­ta­ri­na. Laskin tänään silmämäärin ilmoituk­set. Niitä ei ollut “kuin sil­loin ennen” ja tuskin “aika enti­nen enää palaa”. 

    Julkisen sek­torin ilmoituk­sia oli eniten. Ne eivät ole enää mitään viral­lisia rivi-ilmoituk­sia, vaan korskei­ta main­os­toimis­tois­sa teetet­tyjä yri­tys­mäisiä main­ok­sia, jois­sa hak­i­joille luvataan maat ja taivaat…

    1. Helsin­gin Sanomien työ­paikkail­moituk­sia käytet­ti­in joskus suh­dan­ne­mit­ta­ri­na. Laskin tänään silmämäärin ilmoituk­set. Niitä ei ollut “kuin sil­loin ennen” ja tuskin “aika enti­nen enää palaa”. 

      Hesari ilmoi­tusvä­li­neenä on katoavaa kansan­perin­net­tä sekä työ­markki­noil­la että asuntokaupassa.

  30. Aki Suokko: Ruti­initöitä on siir­ret­ty sih­teereiltä henkilöille, jot­ka osaa­vat ne huonom­min ja joil­la on korkeampi palkka.

    Ruti­initöitä on siir­ret­ty sih­teereiltä Microsoft Offi­celle, m2:lle ja muille toimistokavereille.

    Aika har­voin asiantun­ti­joiden ja johta­jien ajankäytön ongel­ma on se, että yksinker­taisia ruti­ine­ja olisi liikaa. Kalen­teriru­ti­ine­ja nykyiseen yri­tysjo­htamiseen kuu­luu paljon, mut­ta eivät ne yleen­sä ole yksinkertaisia.

  31. Mikko Kivi­ran­ta: Gary Hamel‘han on ehdot­tanut ratkaisuk­si vas­tu­un siirtämistä ja luot­ta­muk­sen antamista varsi­naisen työn tekevälle ruohonjuuritasolle

    Min­un kor­vaani tämä kuu­lostaa teo­reetikoiden viisas­telul­ta, kos­ka fik­sut yri­tysjo­hta­jat ovat tien­neet tämän empi­iris­es­ti. Mitä enem­män yksilölle antaa — ja yksilö ottaa — vas­tu­u­ta omas­ta työstään, sitä parem­min hom­mat yleen­sä suju­vat. Haas­teet tule­vat yksilöi­den eri­lai­sista valmiuk­sista ja organ­isaa­tioiden eri­lais­es­ta kyvys­tä raja­ta tehtäviä järkevästi.

    Pidän vähän erikoise­na juuri nyt puhua hier­arkises­ta johtamis­es­ta, kos­ka suo­ma­lainen joht­a­mi­nen ei sitä mitenkään eri­tyis­es­ti ole. Sodankäyneet johta­jat johti­vat hyvin autoritääris­es­ti, mut­ta sen sukupol­ven eläköi­tymis­es­tä on kolme vuosikym­men­tä. (Monis­sa organ­isaa­tiois­sa men­nään jo vastali­ik­keen puolel­la, esimiehiltä puut­tuu uskallus puut­tua asioi­hin sil­loinkin, kun pitäisi.)

    Lop­putu­los näyt­tää ole­van se, että mitä enem­män vas­tu­u­ta ja päätös­val­taa siir­tyy organ­isaa­tios­sa alem­mas, sitä vaa­ti­vam­paa johtamis­es­ta tulee. Asiantun­ti­jaor­gan­isaa­tios­sa lisäpul­mia tulee johta­ju­u­den ja asiantun­ti­ju­u­den erot­tamises­sa, mikä ei yleen­sä toi­mi ollenkaan sujuvasti.

    En yritä väit­tää, että me suo­ma­laiset olisimme organ­isaa­tio- tai johtamisosaamiseltamme hyviä. Emme ole. Pieni val­on­pilka­h­dus tulee lähin­nä siitä, että maail­mal­la muutkin paini­vat samo­jen ongelmien parissa.

  32. Aki Suokko: Tai jos jokin sovel­lus kor­vataan uudel­la ohjel­mal­la, niin toden­näköis­es­ti tämä uusi ohjel­ma on entistä kömpelömpi.

    Tiedätkö, mil­loin yri­tyk­sen tieto­jär­jestelmä on käyt­täjien mielestä parhaim­mil­laan ja liki täy­delli­nen? Samal­la sekun­nil­la, kun uuden tulemis­es­ta kerrotaan…

  33. Koti-isä: Mitä jos a) jaet­taisi­in tämä huip­putyö­panos tasaisem­min ja b) luovut­taisi­in 40 viikko­työ­tun­nin pakkopaidasta. 

    Luulen, että tuo sopisi erit­täin hyvin monille. Työt­tömyysongel­ma on ratkaistu, kaik­ki tekevät 30 tun­nin työviikkoa.

    Pait­si… Oletko ihan var­ma, että vaikka­pa niitä huip­pusu­un­nit­telijoi­ta saa koulutet­tua niistä työttömistä?

  34. Aki Suokko:

    Tuo ulkois­t­a­mi­nen ei mielestäni toi­mi aina kovin hyvin. Sih­teerin sitou­tu­mi­nen työhön­sä on paljon suurem­paa kun hän­tä ei ole ulkoistettu. 

    Tämä on aika off-top­ic mut­ta kyl­lähän eri­lainen ulkois­t­a­mi­nen nimeno­maan on edullista liike­toimin­nalle: kun joku osaa tehdä parem­min niin anna tehtävät sille ja anna sen ansai­ta lant­tin­sa. Näin se kehi­tys kehit­tyy. Muuten­han var­maan vielä paper­in­tek­i­jätkin väsäi­sivät itse paperikoneen­sa ja niihin sähkö­moot­torit ja kehit­täi­sivät vielä uusia met­alle­ja putki­in. Eli kyl­lä erikois­tu­mi­nen ja ulkois­t­a­mi­nen (sekä tuot­tei­den että palvelu­iden) on hieno asia

  35. Osmo Soin­in­vaara: Mut­ta kun kaik­ki teol­lisu­u­den duu­nar­it eivät voi muut­tua huip­pusu­un­nit­telijoik­si, jotain työtä tulisi kek­siä myös vähem­män osaavalle työvoimalle., Tois­teuisek­si ei ole kek­sit­ty kuin tyt­tömyys tai palvelu­alat. Oalvelu­alat taas eivät men­esty kuin sdiel­lä, mis­sä asuu riit­tävästi ihmisiä. 

    Mihin Helsin­gin palvelu­alan työ­paikkoi­hin maakun­tien teol­lisu­u­den duu­nar­it siir­retään? Siis sel­l­aisi­in, jois­sa on kysyn­tää lisä­työvoimas­ta, ja joi­ta ei voi maakun­nis­sa har­joit­taa. En oikein vielä keksinyt sopivia.

    Jos palvelu­ala tulk­i­taan tiukasti kam­paa­jatyylisik­si palvelu­am­mateik­si, voi tul­la ongelmia sen suh­teen, että varsi­naista tuotan­toa ei ole mis­sään. (Eli hom­ma ei pyöri niin, että kaik­ki myyvät kam­paa­ja- ja peseu­la­palvelui­ta toisilleen.)

    Miten tuo keskit­tämi­nen ja palvelu­am­mat­tei­hin siir­tymi­nen siis käytän­nössä toimii?

    1. Juho
      Kat­so miten siire­t­ymi­nen poalveluammatte4ihin on tapah­tunut Yhdys­val­lois­sa, Ran­skas­sa, Sak­sas­sa ja Ital­ias­sa, niin ei tarvitse teoritisoida.

  36. Juho Laatu: 2) omil­la sat­un­naisil­la hölmöi­ly­il­lä (Nokian kuihtuminen)

    Nokian rom­ah­duk­sen jatku­mi­nen Stephen Elopin johta­jakaudel­la on aika jän­nä tapaus, kun näyt­tää vähän siltä, että “hölmöi­ly” ei ole ihan “omaa” eikä “sat­un­naista”. Tietysti Nokian johtamises­sa oli paho­ja ongelmia pitkään ennen Elopin nimit­tämistä. Organ­isaa­tio tuu­dit­tau­tui men­estyk­seen­sä eri tavoin, byrokrati­soi­tui ja kangistui.

    Johta­jan vai­h­t­a­mi­nen oli var­maan tarpeen, mut­ta jälkikä­teen ja viime kuukausi­na jul­ki tullei­den tieto­jen val­os­sa näyt­tää siltä, että Elopin tavoit­teena oli alus­ta asti — toisin kuin hän ja fir­ma ovat väit­täneet — Nokian oman ohjelmis­toke­hi­tyk­sen ajami­nen alas, kos­ka se oli ris­tiri­idas­sa Microsoft­in tavoit­tei­den kanssa. Tämän vuo­den alkupuolel­la vireil­lä oli sit­ten Nokian myyn­ti Microsoft­ille, joka kar­i­u­tui, kos­ka Nokial­la meni liian huonos­ti — lap­si oli kadon­nut tehokkaan pesuve­den mukana. Lop­ul­ta Elopin läheinen yhteistyö- ja neu­vot­telukump­pani ja enti­nen pomo Microsoftis­sa, toim­i­tusjo­hta­ja Ballmer, sai män­nä viikol­la potkut. On päädyt­ty tilanteeseen, jos­sa Noki­as­ta on tekemäl­lä tehty täysin riip­pu­vainen Microsoft­ista, mut­ta Microsoft­in mobi­ilis­trate­giaa pide­tään yleis­es­ti pahasti epäon­nis­tuneena, eikä ole tiedos­sa, mihin suun­taan Microsoft­in tule­va johta­ja (joka muuten ei ole Elop) alkaa sitä viedä.

    Joku kom­men­taat­tori peräänku­u­lut­ti isän­maal­lisu­ut­ta. Nokia on tietysti pitkään ollut pääosin ulko­maises­sa omis­tuk­ses­sa, eikä pörssiy­htiö vis­si­in nyky­maail­mas­sa voi muutenkaan tun­nus­taa isän­maa­ta sen kum­mem­min. Nokia oli myös erit­täin suuri yri­tys pienessä maas­sa, mis­tä syn­tyi väistämät­tä se ris­ki, että suht pieni joukko yri­tysjo­hta­jia sat­toi nopeasti muut­tuval­la alal­la moka­ta ison osan Suomen taloud­es­ta. Silti pitää ihme­tel­lä, mil­lä tiedoil­la ja kenen asial­la Nokian hal­li­tus on toimin­ut viime vuodet.

  37. Jaas­su:
    Jos kehäkol­mosen sisäpuolis­es­ta alueesta tehtäisi­in oma val­tio se olisi konkurssis­sa saman tien. Hesa elää muun suomen työstä. 

    Jos kehäkol­moselle vedet­täisi­in raja, ei mikään muuttuisi. 

    Ellei sit­ten kehäkol­mosen ulkop­uo­li­nen Suo­mi tah­toisi pohjolan Pohjois-Kore­ak­si ja sulk­isi rajo­jaan kaikelta kaupankäynniltä…

    Itseasi­as­sa pääkaupunkiseu­tu voisi pär­jätä aika mukavasti ilman muu­ta Suomea. Pääkaupunkiseudul­la on yli miljoona ihmistä ja se on satamakaupunki.

    Ain­oat suurem­mat uhkatek­i­jät oli­si­vat päi­jän­netun­nelin sisältämän juo­mave­den ja muual­ta tuo­dun sähkön hin­ta. Toisaal­ta, pääkaupunkiseu­tu voisi halutes­saan antaa luvat ydin­voimalan rak­en­tamiselle, ja päällystää raken­nuskan­nan aurinkopa­neeleil­la. Sen lisäk­si juo­mavet­tä voisi tuot­taa Suomen­lah­den vähä­suo­lais­es­ta vedestä. 

    Pääkaupunkiseudun kun­nat myös säästä­sivät aika mukavasti val­tiono­suuk­sien hävitessä. Myös suuri osa viras­toista voitaisi­in lakkaut­taa, kos­ka nythän koko maan byrokra­t­ian hoit­a­mi­nen mak­saa pääkaupunkiseudulle aika paljon.

    Kah­ti­a­jaos­ta kär­sisi käytän­nössä vain muu Suo­mi, kos­ka esimerkik­si muun Suomen tuot­tamille tuot­teille, jot­ka pääkaupunkiseu­tu nyt ostaa, ei vält­tämät­tä olisi kysyntää. 

    Eihän nytkään asi­at ole niin, että pääkaupunkiseu­tu ostaisi kaiken tarvit­se­mansa muual­ta Suomes­ta. Pääkaupunkiseudun tuon­nista tulee ylivoimais­es­ti suuri­nosa muual­ta maail­mas­ta, kuten muunkin Suomen.

    Joskus 1900-luvun puo­livälis­sä, kun tuon­ti Suomeen oli lähin­nä appel­si­ine­ja ja coca-colaa niin asi­at oli­si­vat toisin.

    Suo­raan san­ot­tuna, ei ole mitenkään yllä­tys, että ihmiset siir­tyvät kaupunkei­hin maal­ta joka puolel­la maapalloa.

  38. Out­sider: Joku laki pitäisi olla julkisen velan ehdot­toma­lle mak­sim­imäärälle. Näin elet­ti­in ennen ja se oli järkevää taloudenpitoa. 

    Mitähän tämä oikein tarkoittaa?

    Tiedos­sani ei ole yhtään mod­er­nia rikas­ta teol­lisu­us­maa­ta, jos­sa val­tion velat­to­muus olisi ylipään­sä otet­tu edes teo­ri­as­sa talous­poli­ti­ikan viral­lisek­si tavoit­teek­si. Ainakaan täl­lä het­kel­lä niitä ei ole yhtään. Lähim­mäk­si taitaa päästä Nico­lae Ceauşes­cun johta­ma kom­mu­nisti­nen Roma­nia 80-luvul­la, jos­sa perus­tus­laki­in oli – ensin kansanäänestyk­sessä tavanomaisen 99 pilkku jonkin pros­entin kan­natuk­sen saat­u­aan – jopa kir­jat­tu suo­ra kiel­to ottaa ulko­mail­ta enää koskaan enää yhtään velkaa. Mut­ta kun kansa oli aikansa kat­sel­lut tämän konkreet­tisia seu­rauk­sia arkielämässään, niin se tun­netusti nousi kap­inaan ja Ceauşes­cu ammuttiin.

    Nykyti­lanne on kiehto­vaa seu­rat­tavaa. Ceauşes­cun stal­in­is­tisen dik­tatu­urin mieleen tuo­va talous­poli­ti­ik­ka näyt­tää Suomes­sa saa­van jatku­vaa hengästynyt­tä ylistys­tä juuri poli­it­tiselta oikeis­tol­ta. Se on men­nyt talous­poli­ti­ikas­saan niin kauas ääri­oikealle, että tulee jo ääri­vasem­mal­ta ulos.

    Kuitenkin jotkut talousih­miset esit­tävät vakavis­saan lisää velan­ot­toa. Sit­ten kun real­is­mi iskee velan takaisin­mak­sus­sa, on myöhäistä tehdä muu­ta kuin ankei­ta leikkauksia. 

    Lain­aus vuo­den takaises­ta kir­jas­tani Mik­si Suo­mi on Suo­mi (s. 105–106):

    “Val­tion vel­ka rin­naste­taan [Suomes­sa] jatku­vasti jonkin­laiseen yksi­ty­ishenkilön tai koti­talouden otta­maan pankki­lainaan, jon­ka kanssa sil­lä on vain hyvin pin­nal­lisia yhtäläisyyk­siä. Ihmisen on yleen­sä mak­set­ta­va lainansa pois ennen kuin hän jää eläk­keelle, mut­ta val­tio ei jää eläk­keelle vaan jatkaa ‘työelämässä’ vuo­sisadas­ta toiseen. Val­tion lain­o­jen takaisin mak­samises­sa ei näin ole minkään­laista ajal­lista takara­jaa niin kauan kuin takaisin­mak­sukykyyn luote­taan markkinoilla.

    Tärkein tek­i­jä siinä, että val­tion­vel­ka pysyy aisois­sa, eiedes ole useinkaan se, että velan pääo­maa mak­set­taisi­in pois. Velkataakkaa helpot­taa vähin­tään yhtä paljon talouskasvu, joka pienen­tää velan pros­ent­tio­su­ut­ta brut­tokansan­tuot­teesta ja siten velan aiheut­ta­maa suh­teel­lista rasitus­ta. Toinen velkaa pienen­tävä avain­tek­i­jä on inflaa­tio, joka alhaise­nakin vähen­tää velkataakkaa merkit­tävästi, kun velan takaisin­mak­suai­ka on niin pitkä kuin val­tion­ve­lal­la. Esimerkik­si Bri­tann­ian val­ti­ol­la on yhä jäl­jel­lä velkaa, joka on otet­tu alun perin 200 vuot­ta sit­ten Napoleonin vas­taisia sotia varten. Velkaa on tietenkin jatket­tu tänä aikana usei­ta kym­meniä ker­to­ja, mut­ta sen alku­peräi­nen pääo­ma on kutis­tunut kahvi­ra­hoik­si: val­u­u­tan ostovoima on enää pieni mur­to-osa siitä mitä se oli velan ottamishetkel­lä. Suomes­sa sen sijaan puhutaan ikään kuin val­tio­varain­min­is­ter­iöl­lä olisi Suomen kansan nimis­sä ole­va puhe­lin­li­it­tymä ja se olisi ottanut tek­stivi­estil­lä pikavipin, joka on mak­set­ta­va takaisin kah­den viikon kulut­tua. On huomionar­voista, että vaa­timuk­sia Suomen velko­jen mak­samis­es­ta ei koskaan kuvite­ta rohkai­sevil­la esimerkeil­lä muista val­tioista, jot­ka oli­si­vat mak­sa­neet velka­nsa jos­sain vai­heessa lop­ullis­es­ti pois. Syynä on yksinker­tais­es­ti se, että täl­laisia val­tioi­ta ei his­to­ri­as­ta todel­lisu­udessa juurikaan löydy.

    Val­tio rin­naste­taan velka­an­tu­jana usein pait­si koti­talouk­si­in myös yksi­ty­isi­in yri­tyk­si­in. Hyvin yleinen on puheta­pa, jos­sa valitel­laan sitä, että val­tio ei muka suh­taudu velka­an­tu­miseen yhtä vas­tu­ullis­es­ti kuin yri­tyk­set. Tämä on hyvin kum­malli­nen ajat­te­lu­ta­pa. Nimeno­maan yri­tys­maail­mas­sa pide­tään täysin nor­maali­na, että jopa vakavarainen yhtiö pitää velkaa taseessaan vuodes­ta toiseen mak­samat­ta sitä pois. Siel­lä pun­ni­taan toisi­aan vas­ten niitä hyö­tyjä ja hait­to­ja, jot­ka aiheu­tu­isi­vat toisaal­ta siitä, että vel­ka mak­set­taisi­in nyt pois, ja toisaal­ta siitä, että mak­samista lykät­täisi­in. Val­tion­talout­ta koskevas­sa keskustelus­sa sen sijaan on ole­tusar­voise­na toim­intat­a­pana velan mak­sami­nen pois heti kun se vain on mah­dol­lista. Mak­samisen lykkäämi­nen myöhem­mäk­si on jonkin­lainen erilli­nen poikkeus.

    Ajatel­laan­pa, että jonkin pörssiy­htiön yhtiökok­ouk­ses­sa joku osak­keen­o­mis­ta­ja vaatisi, että yhtiö ei saa jakaa lainkaan osinkoa ennen kuin kaik­ki sen taseessa ole­va vel­ka on mak­set­tu pois. Jos voit­toa jae­taan osakkaille, se on moraal­ista turmeltuneisu­ut­ta, erään­laista yhtiön velko­jil­ta varas­tamista. Kuvit­teleeko kukaan, että tätä kom­ment­tia seu­raisi mikään muu reak­tio kuin hölmistynyt naurunremakka?”

  39. Lau­ri Kumpu­lainen kirjoitti:
    Jos kehäkol­moselle vedet­täisi­in raja, ei mikään muuttuisi.

    Ellei sit­ten kehäkol­mosen ulkop­uo­li­nen Suo­mi tah­toisi pohjolan Pohjois-Kore­ak­si ja sulk­isi rajo­jaan kaikelta kaupankäynniltä…

    Itseasi­as­sa pääkaupunkiseu­tu voisi pär­jätä aika mukavasti ilman muu­ta Suomea. Pääkaupunkiseudul­la on yli miljoona ihmistä ja se on satamakaupunki.

    Mil­lähän pääkaupunkiseu­tu pär­jäisi, kun muual­ta suomes­ta tule­van mas­si­iviset tulon­si­ir­rot loppuisivat ?

    Kom­ment­tisi kuvas­taa että sin­ul­la Lau­ri ei ole ymmär­rystä siitä mikä on pääkaupunkiseudun tilanne. Kaikkien verovaroil­la rahoitet­tavien palvelu­jen keskit­tämi­nen on tuonut pääkaupunkiseudulle talouskasvua, mut­ta sen mak­sa­vat muut suomalaiset.

    Nämä miljoona ihmistä huo­maisi­vat että tois­t­en­sa palvelem­i­nen ei toi­mi kuin sen ver­ran aikaa kun näi­den säästöt riittävät.

    Pääkaupunkiseudul­la ei ole käytän­nössä yhtään yri­tys­tä joka pysy­isi pystyssä luku­unot­ta­mat­ta joitakin palvelu­alan yri­tyk­siä jos muut suo­ma­laiset lakkaisi­vat käyt­tämästä näi­den palveluja.

    Mut­ta val­tion viras­to­ja ja eri­laisia organ­isaa­tioi­ta on tuhot­tomasti, kuvit­tele mitä käy kun näi­den väki irti­san­ot­taisi­in kun muun suomen rahoi­tus lop­puisi, hesan vero­tu­lot romahtaisivat.

    Käytän­nössä muul­la suomes­sa asuvil­la ei ole koskaan tarvet­ta käyt­tää pääkaupunkiseudun palvelu­ja. Mut­ta nykysin har­joitet­tu poli­ti­ik­ka pakoit­taa siihen kos­ka niin monia verovaroil­la rahoitet­tu­ja palvelu­ja on sijoitet­tu pääkaupunkiseudulle. Tur­is­mikin rom­ah­taisi, kuka halu­asi matkus­taa pääkaupunkiseudulle muun suomen sijaan ? 

    Sit­ten kun muun suomen pää­len­to­kent­tä sijoitet­taisi­in pikkuisen kauem­mas­sa kukaan ei käyt­täisi enää van­taan lento­ken­tää ja lop­utkin yri­tyk­set siir­ty­i­sivät hesas­ta pois. 

    Sen jäl­keen alka­isi hesalais­ten asukkaiden muut­to takaisin maalle ja hesas­ta tulisi sadan tuhan­nen asukkaan viihty­isä kaupunki.

    1. Jaa­su

      Mil­lähän pääkaupunkiseu­tu pär­jäisi, kun muual­ta suomes­ta tule­van mas­si­iviset tulon­si­ir­rot loppuisivat ?

      Mitähän ne muual­ta Suomes­ta tule­vat mas­si­iviset tulon­si­ir­rot ovat? Val­tion tulot pääkaupunkiseudul­ta (verot ja mak­sut ja kun­tien väli­nen tulon­tasaus) ovat selvästi suurem­pia kuin val­tion menot, mukaan luet­tuna pääkaupunkiseudul­la mak­se­tut val­tion palkat. Miten Jaa­su voi olla tästä tietämätön?

  40. Mikko H: Nokian rom­ah­duk­sen jatku­mi­nen Stephen Elopin johta­jakaudel­la on aika jän­nä tapaus, kun näyt­tää vähän siltä, että “hölmöi­ly” ei ole ihan “omaa” eikä “sat­un­naista”.

    Tuo “sat­un­nainen hölmöi­ly” oli tosi­aan huonohkosti Nokian osu­va sanaval­in­ta. Käsit­tääk­seni kyse on ollut enem­mänkin pysyvästä kyvyt­tömyy­destä, joka jos­sain vai­heessa kään­si kurssin lasku­un, eikä Stephen Elop­il­lakaan ole mitään ihmelääkkeitä tilanteen kor­jaamiseen ollut. Omaa tuo hölmöi­ly on siinä mielessä ollut, että ulkoiset paineet eivät Noki­aa kaata­neet, vaan puh­taasti sisäiset ongel­mat. (iPhone oli yksi yksit­täi­nen kaata­ja, mut­ta Nokian ongel­ma ei ollut se, että Apple olisi juos­sut llian lujaa, vaan se, että se ei itse eden­nyt käytän­nössä ollenkaan.)

    Johta­jan vai­h­t­a­mi­nen oli var­maan tarpeen, mut­ta jälkikä­teen ja viime kuukausi­na jul­ki tullei­den tieto­jen val­os­sa näyt­tää siltä, että Elopin tavoit­teena oli alus­ta asti – toisin kuin hän ja fir­ma ovat väit­täneet – Nokian oman ohjelmis­toke­hi­tyk­sen ajami­nen alas, kos­ka se oli ris­tiri­idas­sa Microsoft­in tavoit­tei­den kanssa. 

    Ainakin Nokian ohjelmistop­uoli oli surke­as­sa jamas­sa. Jotain piti tehdä, esim. hyö­dyn­tää Microsoft­in tuot­tei­ta, Androidia, omia Lin­ux-han­kkei­ta tai mui­ta omia tuot­tei­ta. Ohelmistop­uoli on kuitenkin niin merkit­tävä strate­gis­es­ti, että itse en olisi noin tyystin hylän­nyt tuo­ta fir­man osaa.

    On päädyt­ty tilanteeseen, jos­sa Noki­as­ta on tekemäl­lä tehty täysin riip­pu­vainen Microsoftista

    Tämä on tosi­aan vaar­al­lista. Stephen Elop­il­la voi his­to­ri­as­taan johtuen olla turhan opti­misti­nen kuva Microsoft­ista ja sen pysyvästä hyödyl­lisyy­destä Nokialle.

    Joku kom­men­taat­tori peräänku­u­lut­ti isän­maal­lisu­ut­ta. Nokia on tietysti pitkään ollut pääosin ulko­maises­sa omistuksessa 

    Mut­ta toki loi Suomeen paljon palkkat­u­lo­ja, kas­vat­ti osaamista ja on perus­tunut suo­ma­laiselle tavalle hoitaa hommat.

    Silti pitää ihme­tel­lä, mil­lä tiedoil­la ja kenen asial­la Nokian hal­li­tus on toimin­ut viime vuodet. 

    Miel­stäni hölmöi­lyä on kestänyt jo ainakin kymme­nen vuot­ta. Stephen Elopin aikana lisäys­tä on tul­lut vain tuos­ta Microsoft-valin­nas­ta, joka oli riskialtis, ja joka saat­toi olla hie­man Microsoft-värit­tynytkin. Mut­ta muuten Nokia on ollut samal­la kitu­ut­taval­la lin­jal­la kuin aiemminkin.

  41. Osmo Soin­in­vaara:
    Juho
    Kat­so miten siire­t­ymi­nen poalveluammatte4ihin on tapah­tunut Yhdys­val­lois­sa, Ran­skas­sa, Sak­sas­sa ja Ital­ias­sa, niin ei tarvitse teoritisoida.

    Täy­tyy tun­nus­taa, että lasi­ni eivät kan­na aivan tuonne asti. En tiedä mikä noiden maid­en kehi­tyk­sessä on rin­nastet­tavis­sa väitet­tyyn Suomen vält­tämät­tömään kehi­tyskulku­un ja kan­nat­tavaan strate­giaan siirtää maakun­tien teol­lisu­u­den duu­nar­it suurimpi­in kaupunkei­hin palvelu­am­mat­tei­hin. Olen tuos­ta strate­gias­ta nyt pahasti pihalla.

    1. Ei ketään olla siirtämässä, mut­ta edessä on väistämätön elinkeino­rak­en­teen muu­tos tehdas­saleista palvelui­hin. Palve­lut eivät men­esty kuin kaupungeis­sa eivätkä osaamisam­matit ilman mah­dol­lista poäiv ittäiseen vuorovaiku­tuk­seen. Vuorovaiku­tuk­sek­si ei ainakaan tois­taisek­si riitä net­ti. Kaupunki­tutk­i­joiden mukaan net­to on tähän asti vain lisän­nyt keskit­tymisen hyö­tyjä, mut­ta toki joskus vuon­na 2030 tilanne voi olla toinen.

  42. Tom­mi Uschanov: Nimeno­maan yri­tys­maail­mas­sa pide­tään täysin nor­maali­na, että jopa vakavarainen yhtiö pitää velkaa taseessaan vuodes­ta toiseen mak­samat­ta sitä pois. 

    Kir­jan­pidonkurssil­la opete­taan alus­ta saak­ka, että yri­tyk­sel­lä on oma tili lyhy­taikaiselle velalle ja pitkäaikaiselle velalle.

    Lyhy­taikainen vel­ka voi johtua vaik­ka jonkun ison tilauk­sen toteut­tamis­es­ta, kun taas pitkäaikainen vel­ka on useim­miten han­kit­tu esimerkik­si yri­tyk­sen perus­tamisen yhtey­dessä pääomaksi.

    Ihmette­len sitä, että kun Suomel­la on nyt AAA luok­i­tus niin mik­si Suo­mi ei ota nyt velkaa tule­vaisu­u­den rakentamiseen? 

    Esimerkik­si Lapin rautati­et voisi­vat olla hyvin tärkeitä täl­lä vuo­sisadal­la, kos­ka Koil­lisväylä on toden­näköis­es­ti sula kesäisin jatkos­sa jopa koko vuo­sisadan ja kauemminkin. 

    Myös muut infra­stuk­tu­uri­in liit­tyvät suuren mit­takaa­van pro­jek­tit ovat sel­l­aisia, mihin tätä hal­paa velkaa kan­nat­taisi investoi­da. Tutkimus ja tuoteke­hi­tys myös tarvit­se­vat lisää varo­ja suo­ma­lai­sis­sa yri­tyk­sis­sä ja nimeno­maan suo­ma­laises­sa omis­tuk­ses­sa ole­vis­sa yrityksissä.

  43. Nokian pelas­tus 1990 luvul­la oli,että siel­lä sal­lit­ti­in rön­sy­i­ly. Nykyaikana sel­l­aisia ei sal­li­ta ja ne oksi­taan välit­tömästi pois.

    Nokian val­tarakenne muut­tui 1990- luvul­la ja johto keski­it­ti val­lan itselleen täydellisesti.
    Pikku ostoi­hinin tai pro­jek­tei­hin tarvit­ti­in johdon lupa.
    Niin­pä mitään muu­ta kuin johdon keksimiä/hyväksymiä asioi­ta kehitettiin

    Kun ihmisen kyky on rajalli­nen niin Nokia tipahti kärjestä.
    Eipä silti, ei muil­lakaan kän­nykän­valmis­ta­jil­laene hyvin kännykkäbisineksessä.

  44. Päätök­sen­teon vaikeut­ta kuvas­ta­nee myös se, että en oikein huo­man­nut tuos­sa mas­si­ivises­sa muu­tospaketis­sa mitään joka viit­taisi yli­tur­von­neen julk­ishallinnon supistuksiin. 

    No, lisäveroil­la tästä taas selvitään.

  45. Jonkun pitäisi tehdä FAQ tätä “muu suo­mi elät­tää pk-seutua”-argumentin takia. Tyyp­il­lis­es­ti val­ta­va osa keskustelu­a­jas­ta menee sen ilmi­selvän asian todis­telu­un, että val­tio voi kah­mia vero­tu­lo­ja vain sieltä mis­sä on rahaa (pk-seu­tu, kasvukeskuk­set), ei sieltä mis­sä sitä ei ole (kaik­ki muut).

  46. Osmo Soin­in­vaara:
    Ei ketään olla siirtämässä, mut­ta edessä on väistämätön elinkeino­rak­en­teen muu­tos tehdas­saleista palvelui­hin. Palve­lut eivät men­esty kuin kaupungeis­sa eivätkä osaamisam­matit ilman mah­dol­lista poäiv ittäiseen vuorovaiku­tuk­seen. Vuorovaiku­tuk­sek­si ei ainakaan tois­taisek­si riitä net­ti. Kaupunki­tutk­i­joiden mukaan net­to on tähän asti vain lisän­nyt keskit­tymisen hyö­tyjä, mut­ta toki joskus vuon­na 2030 tilanne voi olla toinen.

    Joo näin se valitet­tavasti on. Helsin­ki tulee kas­va­maan muun suomen tyhjentyessä. 

    Van­han vitsin mukaan men­estyvän mar­ketin kyl­jessä pitää olla apteek­ki ja alko. Voisi sanoa, että men­estyvässä palvelukaupungis­sa pitää olla huvi­tuk­sia, yliopis­to ja lentokenttä.

    Onhan näitä siis suomes­sa muitakin mut­ta kyl­lähän helsingis­sä nuo ylläol­e­vat on parhaat mitä suomes­ta löytyy.

  47. Liian van­ha:
    Nokian pelas­tus 1990 luvul­la oli,että siel­lä sal­lit­ti­in rönsyily.

    Noinko­han on? Nokian men­estyk­sen takana oli kyl­lä enem­män, että enti­nen moni­alay­htiö kar­si rön­syt ja päät­ti keskit­tyä yhteen asi­aan eli matka­puhe­limi­in ja verkkoihin.

  48. Jos pääkaupunkiseu­tu olisi oma val­tio sen vai­h­to­tase olisi alijäämäinen.

  49. Lau­ri Kumpu­lainen:
    mik­si Suo­mi ei ota nyt velkaa tule­vaisu­u­den rak­en­tamiseen? Esimerkik­si Lapin rautati­et voisi­vat olla hyvin tärkeitä 

    Samaa mieltä, ja kan­nat­taisi pistää mah­dol­lisim­man pian toimek­si. Rautatiey­hteys jäämerelle ja vas­taavasti etelässä Tallinnatun­nelin kaut­ta muuhun Euroop­paan pois­taisi Suomen eristyneisyyt­tä huomattavasti.

  50. Mika:
    Päätök­sen­teon vaikeut­ta kuvas­ta­nee myös se, että en oikein huo­man­nut tuos­sa mas­si­ivises­sa muu­tospaketis­sa mitään joka viit­taisi yli­tur­von­neen julk­ishallinnon supistuksiin. 

    No, lisäveroil­la tästä taas selvitään.

    Tätä ‘yli­tur­poamista’ eräät kovasti toitot­ta­vat, mut­ta koskaan eivät ker­ro, mitä lakkautetaan.

    Ja mon­esti vielä viitataan siihen, miten hienos­ti Ruot­si pär­jää (niinkuin pär­jääkin), mut­ta eipä ole julki­nen sek­tori siel­lä eri­tyisen pieni (kuten ei Tanskassakaan).

  51. Osmo Soin­in­vaara: Mitähän ne muual­ta Suomes­ta tule­vat mas­si­iviset tulon­si­ir­rot ovat? Val­tion tulot pääkaupunkiseudul­ta (verot ja mak­sut ja kun­tien väli­nen tulon­tasaus) ovat selvästi suurem­pia kuin val­tion menot, mukaan luet­tuna pääkaupunkiseudul­la mak­se­tut val­tion palkat. Miten Jaa­su voi olla tästä tietämätön?

    Ok, ker­ron ihan nor­maalin päät­te­lyn perusteella.

    helsin­ki-van­taan lento­kent­tä, jok­seenkin kaik­ki suomen yri­tyk­set, ulko­maalaiset niin tur­is­tit kuin bis­nes­matkail­i­jat ja suo­ma­laiset jot­ka matkus­ta­vat koneel­la, joutu­vat käyt­tämään pääkaupunkiseudun kent­tää ja käyt­tävät kohtu­ullisen suuren sum­man varo­ja pääkaupunkiseudun ja lento­kent­täalueen palveluis­sa, jota sit­ten näkyvät epä­suo­rasti alueen verotuloissa.
    Tässä yksi tulon­si­ir­to jos­sa rahaa siir­tyy muual­ta suomes­ta pääkaupunkiseudulle, kos­ka muil­la ei ole kan­sain­välistä lentokenttää.

    Tämän tyyp­piset tulon­si­ir­rot eivät tai­da näkyä nois­sa laskelmis­sa vaik­ka ne ovat todellisia.

    Jostakin syytä vuosaa­reenkin piti saa­da oma sata­ma vaik­ka suomes­sa oli jo ennestään melkoinen määrä niitä. Sekin on yksi keskit­tämisen muo­to jol­la osit­tain tarkoituk­sel­la heiken­net­ti­in muiden suomes­sa ole­vien satamien toim­intaa, ja saati­in edelleen lisää tulon­si­ir­to­ja pääkaupunkiseudulle.

    Eduskun­ta ja kaik­ki min­is­ter­iöt ja vas­taa­vat, näis­sä työsken­tele­vien vero­tu­lot ja kulut­tamiseen käyte­tyt varat jäävät pääosin pääkaupunkiseudulle vaik­ka val­tio mak­saa näi­den palkat ja ylläpidon.

    Monista pääkaupunkiseudun raken­nusurakoista mak­saa val­tion vähin­täänkin osan, ja näistä saa­vat suurim­man hyö­dyn seudul­la toimi­vat yhtiöt.
    On lento­kent­tä, oop­per­at, metrot, keskuskir­jas­to, YLE, jne.…

    Hesas­sa on oop­per­at, kansal­listeat­ter­it jne. jne vas­taavia organ­isaa­tioi­ta joiden rahoi­tus ja rak­en­t­a­mi­nen sekä kun­nos­tus ja ylläpi­to lie­nee val­tion varoista.

    On VR:n, postin, YLE, verovi­ras­to, ja lukuis­ten val­tion organ­isaa­tioiden pääkont­torit ja viras­to­jen joiden ylläpi­to on verovaroista, mut­ta niis­sä työsken­tele­vien palkko­jen vero­tu­lot ja rahankäyt­tö jäävät pääkaupunkiseudulle. Ja näi­den eri­laiset sup­port toimin­not lankea­vat alueen yrityksille.

    Usei­den yhtiöi­den pääkont­torit ovat keskitet­ty pääkaupunkiseudulle lähin­nä sen vuok­si että alueelle on poli­it­tisin päätöksin ja val­tion varo­jen avulle saatu kehitet­tyä parem­mat liiken­ney­htey­det muualle. Kuitenkin näi­den yhtiöi­den palvelu­ja käyt­tävät kaik­ki suo­ma­laiset, kuten eri­laiset kau­pankeskus­li­ik­keet ja maa­han­tuon­tiyri­tyk­set. Mut­ta suuren osan tuo­toista kuitenkin jää pääkaupunkiseudulle.

    Eri­laiset yliopis­tot ja korkeak­oulut, joiden ylläpi­to mak­se­taan val­tion varoista aiheut­ta­vat sen että ihmis­ten on pakko muut­taa opin­to­jen perässä, tämäkin on yksi seik­ka jos­ta pääkaupun­ki seu­tu saa merkit­täviä etu­ja, sen lisäk­si koulut houkut­tel­e­vat yrityksiä.

    Tässä oli vain muu­tamia esimerkke­jä niistä tulon­si­ir­roista joi­ta pääkaupunkiseu­tu saa muual­ta suomes­ta ja val­ti­ol­ta. Tosin ne jostakin syys­tä jätetään laskelmista pois vaik­ka ovat aivan todellisia.

    Suurim­mal­la osal­la suomen kaupungeista ei ole juuri mitään samankaltaisia etu­ja ver­rat­tuna siihen mitä pääkaupunkiseu­tu saa suomen val­tion kaut­ta ja poli­itis­ten päätösten seurauksena.

    1. Jaa­su
      Nuo kaik­ki ovat mukana siinä laskel­mas­sa, jos­sa val­tio käyt­tää pääkaupunkiseudul­la vähem­män rahaa kuin saa sieltä. Myös lentoase­man menot.

  52. Evert The Nev­er­Rest:
    Jos pääkaupunkiseu­tu olisi oma val­tio sen vai­h­to­tase olisi alijäämäinen. 

    Ei ole mitään syytä, etteikö kaupunki­val­tion vai­h­to­tase voisi olla ylijäämäinen. 

    Onko­han jos­sain laskel­maa, jos­ta näk­isi mikä olisi pääkaupunkiseudun vai­h­to­tase, jos irroitet­taisi­in muus­ta Suomes­ta johtu­vat kulut?

    Itse arve­len tule­vaisu­udessa ole­van suurten kaupunki­val­tioiden muo­dostamia liit­to­val­tioi­ta. Voi olla, että nämä yksiköt ovat melko pitkälle itsenäisiä esimerkik­si ruuan­tuotan­non näkökulmasta.

    Syn­teet­ti­nen liha tekee tuloaan ja eri­laiset vähän ener­giaa kulut­ta­vat “bios­fäärit” ovat kasvi­huone­tuotan­non seu­raa­va suuri askel. 

    Juuri täl­läisen kaltaiset läpimur­rot voivat entis­es­tään voimis­taa kaupunkien kasvua ja kehitystä.

    Maaseudulle ihmiskun­ta tuskin koskaan palaa. Esimerkik­si aster­oidin tai komee­tan iskey­tymi­nen tek­isi per­in­teisen maat­alouden mah­dot­tomak­si, kuten ydin­so­takin. On vaikea ajatel­la sel­l­aista tilan­net­ta, jos­sa juuri maaseudulle palaami­nen olisi ain­ut vaihtoehto.

    Esimerkik­si, jos aurinkomyrsky tai gam­masädepulssi tap­paisi suuren osan ihmiskun­nas­ta ja tuhoaisi suuren osan nykyte­knolo­gias­ta ei se tarkoit­taisi etteikö tietokonei­ta osat­taisi valmis­taa uud­estaan. Ei ihmiskun­nan tieto ja taito pyyhkiy­dy tuos­ta vain, varsinkin kun aika val­ta­va määrä tietoa on edelleenkin paper­il­la mm. kir­jo­jen muodossa.

    Minä en osaa ottaa kan­taa siihen, mikä olisi mieluisin kehi­tys ihmiskun­nalle. En vain näe lop­pua kaupungis­tu­miselle, enkä kehi­tyk­sen nopealle jatkumiselle.

  53. Osmo Soin­in­vaara:
    Ei ketään olla siirtämässä, mut­ta edessä on väistämätön elinkeino­rak­en­teen muu­tos tehdas­saleista palvelui­hin. Palve­lut eivät men­esty kuin kaupungeis­sa eivätkä osaamisam­matit ilman mah­dol­lista poäiv ittäiseen vuorovaiku­tuk­seen. Vuorovaiku­tuk­sek­si ei ainakaan tois­taisek­si riitä net­ti. Kaupunki­tutk­i­joiden mukaan net­to on tähän asti vain lisän­nyt keskit­tymisen hyö­tyjä, mut­ta toki joskus vuon­na 2030 tilanne voi olla toinen.

    Pari epäilystä tuo­hon teoriaan:

    1) Jos puhutaan tois­t­en (paikallis­ten) ihmis­ten palvelemisen tyyp­pi­sistä palvelu­am­mateista, ne men­estyvät kyl­lä maakun­nis­sakin, kos­ka siel­läkin on ihmisiä.

    2) Jos puhutaan tois­t­en (paikallis­ten) ihmis­ten palvelemisen tyyp­pi­sistä palvelu­am­mateista, tehdastyöläis­ten (ja muiden samal­la taval­la uut­ta tuot­tavien) mas­sivi­nen siir­tymi­nen noi­hin ammatei­hin on mielekästä vain, jos jäl­jelle jäävien “tuot­tavien” ammat­tien tuot­tavu­us on paran­tunut niin paljon, että meil­lä on varaa kas­vat­taa noiden palvelu­iden osu­ut­ta. Juuri nyt emme tai­da olla tuol­laises­sa yltäkyl­läisessä tilanteessa.

    Jos puhutaan tois­t­en ulko­maalais­ten ihmis­ten palvelemisen tyyp­pi­sistä palvelu­am­mateista, eli Suomen tapauk­ses­sa lähin­nä matkailus­ta, nuo palvelu­am­matit ovat (tois­temme palvelemis­es­ta poiketen) Suomen kannal­ta “tuot­tavia” (kos­ka lisäävät euro­jen määrää Suomes­sa). Niitäkin on run­saasti maakun­nis­sa, eikä vain kasvukeskuksissa.

    3) Osaamisalan ammat­te­ja on kyl­lä maakun­nis­sakin. Ehkä on jokin ala, jol­la vaa­di­taan jatku­via monien osaavien ihmis­ten henkilöko­htaisia vierailu­ja toi­sis­sa yri­tyk­sis­sä, joka vaatisi kasvukeskuk­sen yri­tys­ti­hey­den men­estyäk­seen. Tulee mieleen esimerkik­si yri­tyk­sille ITC-alan kon­sul­toin­tia tar­joa­va yri­tys, tai teknisiä doku­ment­te­ja toisille kielille kään­tävä yri­tys, tai joku design-yri­tys (taita­vat tosin olla enem­män teol­lisu­u­den ammat­te­ja kuin palvelu­am­mat­te­ja luok­i­tuk­seltaan, eivätkä niiden kaupunki­in siir­tynei­den teol­lisu­u­den duunarei­den työ­paikko­ja). Mut­ta kyl­lä nämäkin toimi­vat maakun­nis­sa täysin vai­vat­tomasti. Ja nykyään toimi­vat paljolti myös netin ja puhe­li­men väl­i­tyk­sel­lä tai peräti maid­en rajo­jen yli. En siis vielä osta sitäkään väitet­tä, että kon­tak­tit pakot­taisi­vat suurim­man osan “osaamiskon­tak­ti­am­mateista” kasvkeskuksiin.

    En siis löy­dä oikein perustelui­ta sille, mik­si siir­tymi­nen palvelu­am­mat­tei­hin tai osaamisam­mat­tei­hin ei toimisi myös maakunnissa.

    Enkä myöskään vielä keksinyt mui­ta (teol­lisu­u­den tyyli­in) tuot­tavia palvelu­am­mat­te­ja entisille teol­lisu­u­den duunareille kuin tuon matkailun, joka toimii sekä maakun­nis­sa että kasvukeskuk­sis­sa. (Toimii siis Suomen tasol­la rahasam­pona, jos muil­la mail­la on varaa ja kiin­nos­tus­ta kulut­taa lisää rahaa matkailu­un Suomes­sa. Eli ei ole maa­pal­lon tasol­la “tuot­ta­va” ammatti.)

    1. Juho
      Puhut tuos­ta palvelu­am­mat­tien sijoit­tumis­es­ta ikään kuin se olisi julkisen val­lan päätret­tävis­sä. Min­ner joku perus­taa rav­in­tolan, riip­puu vain ja ain­oas­taan siitä, minne sel­l­ainen kan­nat­taa perustaa.

  54. 1
    Tekni­nen kehi­tys on johtanut niin mon­imutkaiseen yhteiskun­taan ja laa­joi­hin kokon­aisuuk­si­in että sen ohjaamiseen ei enää pystytä.
    2
    Tämä on myöd demokra­t­ian kri­isi. Kuin­ka teknisen kehi­tyk­sen läpitunke­maa yhteiskun­taa voivat ohja­ta demokraat­tis­es­ti val­i­tut “minkä ammat­tikun­nan” edus­ta­jat tahansa? Mitä demokra­ti­aa se on, että strate­giset suun­tavi­ivat luo­vat ne jot­ka asio­ta ovat vähiten pohti­neet ja jot­ka niihin ovat vähiten perehtyneet?
    3
    Hier­arkki­nen asioiden valmis­telu­jär­jestelmä jäh­mettää edis­tyk­sen sil­loin kun vaa­dit­taisi­in jous­tavaa ja näke­myk­sel­listä reagointia.
    4
    Demokra­tia ei edel­lytä lamaan­nut­tavaa hier­arkki­aa, sitä voidaan purkaa ja ehkäpä sieltä syn­tyvätkin ne todel­liset säästöt. Nythän tämä koneis­to yrit­tää löytää säästöjä = math­do­ton yhtälö. — Eikös Nokiankin alamä­ki suo­ma­lai­somis­tuk­ses­sa johtunut (jonkun läh­teen mukaan) juuri tästä syystä?

  55. Viherinssi:
    En yritä väit­tää, että me suo­ma­laiset olisimme organ­isaa­tio- tai johtamisosaamiseltamme hyviä. Emme ole. Pieni val­on­pilka­h­dus tulee lähin­nä siitä, että maail­mal­la muutkin paini­vat samo­jen ongelmien parissa.

    Aina kun kuun­telee suo­ma­laisen inno­vaa­tiotoimin­nan tai johtamisen eri­no­maisu­u­den ylistys­tä ei voi kuin päivitel­lä sitä, miten nopeasti uno­htuu, että men­estys on mil­tei aina vain onnet­toman hyvän tuurin ansio­ta. Muis­tan ainakin yhden väitöskir­jan (http://epub.lib.aalto.fi/fi/diss/?cmd=show&dissid=86), jos­sa melko selvästi kävi ilmi, että Nokiankin matka­puhe­lin­men­estyk­sessä tehti­in pitkin matkaa paho­ja virheitä mut­ta kil­pail­i­jat sor­tu­i­v­at usein vielä pahempaan tumpu­loin­ti­in. Muis­tan­pa muuan Philipsin yrit­täneen jopa päästä kehi­tyk­seen mukaan osta­mal­la Nokian miehiä Ran­skan tehtailleen.

    Huvit­tavin­ta on se, että Televa/Telenokian aikana dig­i­taalisen puhe­linkeskuk­sen kehi­tystyö tehti­in johdol­ta salaa. Nyt keskus­li­ike­toim­inta NSN on siis se, joka pitää koko Noki­aa vielä pystyssä.

    Itse pidän suo­ma­laisen liike­toimin­nan rom­ah­tamisen syynä kaup­pako­rkeak­oulun keskit­tymistä kate­tuot­to­tavoitek­oulu­tuk­seen. Nykyi­nen yri­tysjo­hto ei osaa ajatel­la, mitä valmis­tamme sit­ten, kun ole­mas­saol­e­vat tuot­teet eivät enää mene kau­pak­si. Pelataan vain kate­tuo­ton avul­la niin kauan kuin tuotan­tolin­ja pyörii, automaa­tio­ta lisäten ja henkilöstöä purkaen. Kun kate­tuot­to­tavoite ei enää yli­ty sul­je­taan tehdas ja siir­retään ker­tyneet varat osinkoina ulko­maisille rahastoille.

  56. Evert The Nev­er­Rest:
    Jos pääkaupunkiseu­tu olisi oma val­tio sen vai­h­to­tase olisi alijäämäinen. 

    Jep, mut­ta pääo­mat­u­lo­ja Muu-Suomen plan­taa­seista, teol­lisu­ud­es­ta ja muus­ta siir­tomaao­maisu­ud­es­ta tulisi enem­män kuin riit­tävästi kat­ta­maan alijäämän.

    Savupi­iput eivät ehkä ole Helsingis­sä, mut­ta ei niiden tarvit­sekaan olla. Ei Eura­jo­ki tuot­taisi kilo­wat­ti­akaan sähköä pelkil­lä oman kun­nan rahkeil­la, eivätkä maa­jus­sit jyvääkään vil­jaa ilman tukiaisia.

  57. Osmo Soin­in­vaara:
    Juho
    Puhut tuos­ta palvelu­am­mat­tien sijoit­tumis­es­ta ikään kuin se olisi julkisen val­lan päätret­tävis­sä. Min­ner joku perus­taa rav­in­tolan, riip­puu vain ja ain­oas­taan siitä, minne sel­l­ainen kan­nat­taa perustaa. 

    Käytin ter­miä “siir­tymi­nen” (en esim. “siirtämi­nen”) vält­tääk­seni otta­mas­ta kan­taa siihen, siir­retäänkö hei­dät val­tion (ja kun­tien) ohjauk­sen avul­la, yri­tys­ten ohjauk­sen avul­la, siir­tyvätkö kenenkään tietois­es­ti asi­aan vaikut­ta­mat­ta luon­non­lain­o­maisen kek­i­tymiske­hi­tyk­sen seu­rauk­se­na, vai halu­a­vatko omas­ta halus­taan siir­tyä kaupunkiin.

    Käsi­tyk­seni on, että jos markki­noiden (ja kun­tien) annetaan pyöriä täysin vapaasti, keskit­tymistä tapah­tuu. Mut­ta en ole vaku­ut­tunut siitä, että tuo olisi vält­tämätön­tä, taoudel­lis­in­ta tai ihmis­ten viihtyvyy­den kannal­ta toiv­ot­tavin­ta. Yhtä kau­ni­ita tule­vaisu­u­denkivia voi maala­ta väestö­jakau­mal­taan nykyisen kaltaisen Suomen kehityksestä.

  58. Minus­ta län­si­mais­ten yhteiskun­tien päätök­sen­tekoa vaikeut­taa yksit­täis­ten päätösten ns. rajahyö­dyn tai suh­teel­lisen hyö­dyn pieni merk­i­tys. Eli pitkälle säädellyssä hyv­in­voin­tiy­hteikun­nas­sa, jos­sa läh­es kaik­ki ovat ns. keskilu­okkaisia, jokainen muu­tos tuo vain melko vähän lisäar­voa. Kas­vavis­sa talouk­sis­sa ainakin osa päätök­sistä tuo suh­teessa paljon enem­män hyv­in­voin­tia, vau­raut­ta tms, jol­loin niistä päät­tämi­nen ja niiden toteut­ta­mi­nen on helpom­min perusteltavissa.

    Län­si­mais­sa jokainen ole­mas­sa ole­va etu — eli saavutet­tu mah­dol­lisu­us — tulk­i­taan oikeudek­si johon liitetään vaa­timus sen pysyvyy­destä tai mah­dol­lisen heiken­tämisen suh­teet­tomas­ta kom­pen­soin­nista. Kun tähän yhdis­tetään ns. sek­toripoli­ti­ik­ka ja vah­vat etu­jär­jestöt, on läh­es minkä tahansa asian muut­ta­mi­nen tai muu­tok­ses­ta päät­tämi­nen erit­täin vaikeaa.

    Kaiken kru­u­naa medi­a­hakuinen poli­ti­ik­ka, jos­sa omien äänestäjäryh­mien intressien edis­tamisen lisäk­si on tärkeää pyrk­iä estämään muiden puoluei­den etu­ryh­mäpoli­ti­ikan onnis­tu­mi­nen. Eli oma kan­na­tus voidaan säi­lyt­tää myös siten, että estetään eli vas­tuste­taan muille tärkei­den asioiden eteen­päin­viemistä. Lop­putu­lok­se­na on sit­ten paljon meteliä ilman liikettä.

  59. Ihmi­nen ratkoo ongelmia lisäämäl­lä kom­plek­sisu­ut­ta: uusia valvon­tae­lim­iä, virko­ja, lake­ja, säädök­siä, käytän­töjä, työkalu­ja, viras­to­ja jne. Kom­plek­sisu­us nielee osansa käytet­tävis­sä ole­vista resurs­seista, olkoon se työaikaa eli rahaa. Kil­pailun pitäisi johtaa turhan taakan kar­simiseen, mut­ta mik­si kor­po­raa­tioista kuu­luu päinvastaista?

    Johtamista ja päätök­siä tehdään muis­sakin organ­isaa­tiois­sa kuin yri­tyk­sis­sä. Julkisel­la sek­to­ril­la ei ole kil­pailua eikä siten suo­jaa hallinnon tyh­miltä ideoil­ta. Strate­giaosas­tot paisu­vat, varsi­nainen tekem­i­nen laihtuu.

  60. Jaas­su:helsin­ki-van­taan lento­kent­tä, jok­seenkin kaik­ki suomen yri­tyk­set, ulko­maalaiset niin tur­is­tit kuin bis­nes­matkail­i­jat ja suo­ma­laiset jot­ka matkus­ta­vat koneel­la, joutu­vat käyt­tämään pääkaupunkiseudun kent­tää ja käyt­tävät kohtu­ullisen suuren sum­man varo­ja pääkaupunkiseudun ja lento­kent­täalueen palveluis­sa, jota sit­ten näkyvät epä­suo­rasti alueen verotuloissa.
    Tässä yksi tulon­si­ir­to jos­sa rahaa siir­tyy muual­ta suomes­ta pääkaupunkiseudulle, kos­ka muil­la ei ole kan­sain­välistä lentokenttää.

    Mitä oikein yrität sanoa? 

    Sitäkö, että pääkaupunkiseudul­la on kan­nat­tavaa liike­toim­intaa kos­ka siel­lä kan­nat­taa olla, mut­ta ei saisi olla? Että kan­nat­ta­va liike­toim­inta on “tulon­si­ir­to maakun­nil­ta”? WTF? Uudel­la­maal­la ei ole ain­ut­takaan teräste­hdas­ta, onko Raa­hen ja Tornion teräste­htaiden tuot­tei­den han­k­in­ta sit­ten “tulon­si­ir­to maakuntiin”?

    Tämä on taas ihan kaistapäi­nen näke­mys. Jos jos­sain on kul­taa, se on ihan oikein ja sen kaivami­nen on Oikeaa Työtä. Jos jos­sain on pel­toa, sen vil­jelem­ine on Oikeaa Työtä. Jos jos­sain on kan­nat­tavaa liike­toim­intaa, se on ihan oikein, pait­si sil­loin jos se kan­nat­tavu­us tapah­tuu Hesas. Sil­loin se on ihan väärin!

  61. ‘Joidenkin asioiden keskit­tymi­nen suurem­mille paikkakun­nille on enem­mänkin polit­tis­ten päätösten seu­raus’ (Jaas­su)
    Nimeä joutes­sasi vaik­ka 10 muu­ta maa­ta, jos­sa ei tapah­du minkään­laista keskittymistä.
    Kos­ka jos kyseessä on pelkkä poli­ti­ik­ka, niin tot­ta Moos­es jos­sakin muual­la nou­date­taan toisen­laista politiikkaa.

  62. Itseai­heutet­tu­ja ongelmia sen­tään voidaan ratkoa. Valitet­tavasti palkkata­so ja vapaapäivät eivät ole tuot­tavu­u­songel­man juurisyitä.

    - kulu­tuse­lek­tron­i­ik­ka oli täysin Nokian varas­sa, Suomeen ei syn­tynyt muu­ta mas­samaista valmi­tus­ta (jos­sain) tekevää tietotekni­ikka­te­ol­lisu­ut­ta. Sulautet­tu­jen it-jär­jestelmien tekem­i­nen koneau­tomaa­tioon räätälöidysti on eri laji ja vaatii eri­laista osaamista. Sik­si tässä jää inhimil­lisiä resursse­ja hyödyntämättä.

    - Laatu­työ muis­tet­tin 90-luvun alus­sa, sit­ten sen merk­i­tys uno­hdet­ti­in. Per­in­tei­den teol­lisuduen ehkä tärkein kil­pailutek­i­jä, jota muuten ne tiukat nor­mit aut­ta­vat. Laatu­un liit­tyy myös ammati­taidon arvost­a­mi­nen ja työkul­tu­uri, joka on jotenkin rapau­tunut kaikil­la tasoilla.

    - Yksipuo­li­nen elinkeino­rakenne on altis iskuille, onnek­si se enää ei ole sel­l­ua ja lautaa.

    - Palvelusek­torin kehit­tymät­tömyys (kuten mainittu)

    - Maa­han­muut­ta­jien saami­nen. Ihmis­ten mukana tulee myös ideoita ja todel­lakin merkit­tävä osa talout­ta toimii maa­han­muut­ta­jien ansios­ta. Toki aiheuta­ta myös kulu­ja mut­ta kovin heikosti tämän kan­sain­välistymisen merk­i­tys on oival­let­tu. Pääakaupunkisudeulle tärkeä kasvumoottori.

    Lain­säädän­nöl­lä on vain vähän tehtävis­sä, mut­ta arvo­jo­hta­ju­ut­ta tarvit­taisin muis­sakin asiois­sa kuin miesten ja nais­ten tasa-arvossa.

    Suo­mi on tekn­lo­gias­sa samal­la tasol­la kuin urheilus­sa, par­il­la alla mit­tallisi­jo­ja ja jois­sakin ylitetään a‑karsintaraja.

    Keskustelukul­tu­uri on etu­jen ajamista eikä kansakun­nan selviämisen edis­tämistä. Siitä voisi aloittaa.

  63. Raimo K: Tätä ‘yli­tur­poamista’ eräät kovasti toitot­ta­vat, mut­ta koskaan eivät ker­ro, mitä lakkautetaan.

    Ja mon­esti vielä viitataan siihen, miten hienos­ti Ruot­si pär­jää (niinkuin pär­jääkin), mut­ta eipä ole julki­nen sek­tori siel­lä eri­tyisen pieni (kuten ei Tanskassakaan).

    Minä lakkaut­taisin ihan ekana 5‑vuotiset suo­jatyö­paikat kun­tali­itosten yhteydessä.

  64. Sylt­ty: Mitä oikein yrität sanoa? 

    Sitäkö, että pääkaupunkiseudul­la on kan­nat­tavaa liike­toim­intaa kos­ka siel­lä kan­nat­taa olla, mut­ta ei saisi olla? 

    Totesin vain että nuo ovat tulon­si­ir­to­ja val­ti­ol­ta pääakaupun­gin asukkaille. Lento­ken­tän pyörit­tämi­nen on kan­nat­tavaa muun muas­sa val­tion tukien vuok­si ja se houkut­telee ympärilleen yrityksiä.

    Helsin­ki-van­taan lento­kent­täkin on raken­net­tu ja ylläpi­de­tään val­tion varoil­la, mut­ta suurim­mat hyödyt siitä saa pääkaupunkiseudun kaupungit.

    Minus­takin olisi mukavaa jos muualle suomeen raken­net­taisi­in enem­män val­tion varoil­la kaiken­laisia organ­isaa­tioi­ta ja palvelui­ta joi­ta pääkaupunkiseudun asukkaat jou­tu­isi­vat käyttämään.
    Jos ymmär­rät analogian.

    Joskus tulee mieleen että pääkaupunkiseudun asukkaat eivät tun­nu ymmärtävän että monil­la suo­ma­laisil­la saat­taa olla 800 kilo­metrin mat­ka vaikka­pa lentokentälle. 

    Tämä on har­joite­tun poli­ti­ikan seurausta.

    Suomen kan­sain­vä­li­nen pää­len­to­ken­tän tulisi palvel­la kaikkia suo­ma­laisia, eikä pelkästään pääkaupunkiseudun asukkai­ta. Yhteiskun­nan kannal­ta paras paik­ka sille olisi ainakin 100 kilo­metriä pohjoisem­pana. Se myös houkut­telisi yri­tyk­sia alueelle, ja tilaa olisi enem­män sen ympäril­lä, jol­loin yri­tyk­sil­lä olisi halvem­paa maa­ta ja saataisi­in tehokkaampi liikenneverkosto.

    1. Jaa­su
      Yrit­täisit edes pere­htyä fak­toi­hin. Lento­kent­tä (Finavia) toimii kan­nat­tavasti kuitenkin niin, että Helsin­ki-Van­taa lentoase­man voitos­ta siir­retään 50 mniljoon­aa euroa maakun­tien tap­pi­ol­lis­ten kent­tien subventoitiin.
      Myös Tam­per­teel­la on kent­tä, jonne lentoy­htiöt voisi­vat lentää paljon pienem­min kus­tan­nuksin kuin Helsinki­in, mut­ta ei ole ollut Tam­pereen ken­täl­lä tun­gos­ta. Etelä-Suomes­ta etsitään kun­taa, joka suos­tu­isi otta­maan maan kakkosken­tän alueelleen niin, että Helsingistä saataisi­in Malmin kent­tä hyö­tykäyt­töön. Tästä ken­tästä tulisi myös hal­pale­toy­htiöi­den ja tilaus­matko­jen kent­tä, mut­ta vapaae­htoista kun­taa tekemään täl­lainen uhraus ei ole ilmaantunut. 

  65. Jaas­su: Totesin vain että nuo ovat tulon­si­ir­to­ja val­ti­ol­ta pääakaupun­gin asukkaille.

    Ode vas­tasikin jo tuo­hon lentokenttähommaan.

    Mut­ta etkö sinä mitenkään pysty käsit­tämään, että val­tio ottaa pääkaupunkiseudul­ta enem­män rahaa veroina, mitä se siel­lä kulut­taa? Taju­atko että kun las­ket pk-seudul­ta kerä­tyt tuloverot, alvit ja kaiken muun yhteen ja ver­taan val­tion sille alueell käyt­tämi­in rahoi­hin, niin lop­putu­lok­se­na on että pk-seudul­ta siir­retään rahaa muualle ja paljon?

    Mikä tässä on niin vaikea­ta käsit­tää? Jos eduskun­tat­a­lo on Helsingis­sä, niin ihan vas­taavasti mil­jar­di­en maat­aloustuet menevät maakun­ti­in, miljra­di­en aluetuet menevät maakun­ti­in, kaik­ki kai­vok­set menevät maakun­ti­in, poli­isi, armei­ja ja vaik­ka mitä val­tion rahoil­la hodi­et­tavaa touhua sijait­see maakun­nis­sa. Ja siihen päälle vielä ote­taan Helsin­gin kun­nal­lisvero­tu­lois­takin noin parisa­taa miljoon­aa ja annetaan köy­hille maakunnissa.

    Jos val­tio siirtää rahaa maakun­ti­in enem­män mitä maakun­nista vir­taa rahaa Helsinki­in, niin kyl­lä se tarkoit­taa sitä että Helsin­ki ylät­tää maakun­tia, eikä toisinpäin. 

    Tietenkin peruskepu­lainen tapa on laskea val­tion rahoituk­ses­ta ain­oas­taan eduskun­nan ja TKK:n kus­tan­nuk­set ja uno­htaa täysin kaik­ki mon­et kymenet maakun­tien AMK:t ja yliopis­tot sekä tietenkin maat­alous­tu­ki ja vieläpä täysin sivu­ut­taa val­tion vero­jen kerääminen!

  66. Lento­kent­täkeskustelus­sa kan­nataa muis­taa, että Turku ja Tam­pere ovat Helsin­ki-Van­taan varak­ent­tiä, jol­lainen tarvi­taan. Turun kent­tä olisi raken­nus­maana ilme­si­esti tuot­tavampi kuin lentokenttänä.

    Hal­pay­htiöt lentävät Helsinki­in, kos­ka kaukoy­htey­det ovat niille myös syöttöliikennettä.

    Kuo­pio, Jyväskylä ja Tam­pere ovat lisäk­si yhteiskäyt­töisiä soti­laskent­tiä, jot­ka ovat kus­tan­nuste­hokkai­ta. Vaasa elää ABB:n ja Wärt­silän työmatkustamistarpeesta.

    Malmin kernt­tä on har­rasteil­mailun pää­tutkiko­h­ta pääkaupunkiseudul­la. Se trvit­see oman eril­lisen kiitoradan/kentän, jot­ta aikataul­ulli­nen liikenne ei ruuhkaantuisi.

    Hihas­ta rav­is­tet­tuna Joen­suu, Lappeen­ran­ta ja Kemi muut­tunevat kun­nal­lisek­si Seinäjoen kaltaisek­si ken­tik­si, pois Fina­vian hallinnosta.

    Visainen kysymys: mil­lä tasoll hallinnos­sa käsitel­lään monikanavaista liiken­net­tä ja estetään Trafin, Fina­vian ja Rata­halin­non osaoptimointi?

  67. Krtek: Pidän tätä yleisenä harhana, mut­ta silti harhana. Jos todel­la olisi näin, joku kon­sult­ti tek­isi hyvät rahat han­kki­mal­la ulkois­tet­tuna sih­teeri­palve­lut väli­in. Todel­lisu­udessa sinus­ta vain tun­tuu tältä, kun joudut hoita­maan omat matkalaskusi.

    Apropoo, hyvänä puole­na: jos työsi on kalli­im­paa, kan­nat­taa sen automa­ti­soin­ti parem­min, joten tulos­sa on help­pokäyt­töisem­piä jär­jestelmiä näi­hin rutiinitöihin.

    T. Toim­i­tusjo­hta­ja joka ei ikinä halu­aisi pala­ta aikaan jol­loin ei saanut itse vara­ta omia matko­jaan, tai sih­teerin hoita­maan puhe­lin­vas­taa­jan työhön, tai paperi­s­ten muis­tioiden lähet­tämiseen sisäisessä postissa…

    Johan siel­lä on kon­sult­ti tar­joa­mas­sa palvelui­ta välis­sä. Siel­lä on Hansel, kil­pailutet­tu matka­toimis­to, toimis­to­tarvikekaup­pias, jon­ka listal­ta tarvikkeet val­i­taan ynnä muita.

    Ei meil­lä (val­ti­ol­la) saa ostaa matko­ja suo­raan netistä. Mei­dän pitää käyt­tää kil­pailutet­tua matka­toimis­toa, joka suosit­telee ensisi­jais­es­ti kullekin lentor­eilille kil­pailu­tuk­sen voit­tanut­ta lentoy­htiötä. Hal­pa­len­toy­htiöitä ei saa käyt­tää, kos­ka ne eivät myy matko­ja matka­toimis­ton kaut­ta. Hotel­litkin pitäisi ensisi­jais­es­ti vara­ta matka­toimis­ton kaut­ta, mut­ta siinä sen­tään saa tehdä poikkeuk­sen, jos kok­ousjär­jestäjä tar­joaa mah­dol­lisu­u­den vara­ta hotel­li suoraan.

    Matka­toimis­tokin voi toimia hyvin. Ennen koko laitok­sel­la oli nimet­ty henkilö matka­toimis­tossa, joka tun­si ihmis­ten matkako­hteet ja tavat. Riit­ti, että soit­ti ja ker­toi, että olen taas menos­sa saman­laiseen pro­jek­tikok­ouk­seen kuin puoli vuot­ta aiem­min. Ker­roin kok­ousa­jan ja sain pika­puoli­in järkevän ehdo­tuk­sen lennoik­si ja hotel­lik­si. Nyt meil­lä on nimet­ty tii­mi, joten joka iki­nen ker­ta pro­jek­tikok­ouk­seen lähdet­täessä pitää iteroi­da. Ker­ron edelleen kok­ousa­jan ja kohteen, mut­ta ensim­mäisek­si tar­jot­ta­vat lennot ovat läh­es aina kelvot­to­mia eli joko liian kalli­ita tai aikataul­ul­taan jär­jet­tömiä. Sit­ten kor­jataan. Mitään hotel­lia ei osa­ta suositel­la, kos­ka sopimushotel­lit ovat vääräl­lä puolel­la kaupunkia (poli­it­tis­ten viras­to­jen luona), eivätkä siel­lä, minne minä menen. Erääl­läkin matkalla ker­roin täs­mälleen, mis­sä kok­ou­s­paik­ka on. En ehtinyt tark­istaa hotellin sijain­tia ja niin­pä hotel­li oli kaupun­gin vas­takkaisel­la laidal­la. Ei suo­ria bussi‑, juna- tai metroy­hteyk­siä, joten mei­dän kol­men hen­gen del­e­gaa­tiomme kul­ki taksilla.

    Matkalaskut oli ennen help­po tehdä. Täytet­ti­in lomake, liitet­ti­in kopi­ot kuiteista mukaan ja siinä se. Aikaa kului 15 min­u­ut­tia. Nyt pitää ensin käy­dä skan­naa­mas­sa kuitit, sit­ten tehdä matkalasku (jos ohjel­ma sat­tuu toim­i­maan), osa­ta täyt­tää kaiken­laisia kohdis­tus­nu­meroi­ta (kysytään sih­teer­iltä, joka ennen täyt­ti ne itse lomak­keeseen) ja vielä varmis­taa, että kaik­ki on kun­nos­sa ennen laskun lähet­tämistä eteen­päin asi­atarkas­ta­jalle ja hyväksyt­täväk­si. Ennen sih­teeri soit­ti tai kävi kysymässä ja kor­jasi, jos laskus­ta oli jotain uno­htunut tai väärin, nyt lasku palaute­taan jär­jestelmässä takaisin korjattavaksi.

    Ennen uuden tietokoneen han­k­in­ta oli sekin help­poa. Selvitin, mil­laisen koneen tarvit­sen. SIt­ten varmistin pomol­ta, että voin tila­ta koneen. Sen jäl­keen riit­ti, että kävin IT-väen luona ker­tomas­sa halu­a­vani uuden koneen ja sel­l­ainen sit­ten tilat­ti­in ja tuli muu­ta­mas­sa viikos­sa valmi­ik­si asen­net­tuna pöy­däl­leni. Nyt asi­aa ei voi tietenkään hoitaa näin. Ensin pitää käy­dä kysymässä IT-väeltä, mil­laisia konei­ta on, sit­ten pitää selvit­tää kahdelta pomo­por­taal­ta, että koneen voi han­kkia, vaik­ka se olisi jo han­k­in­ta­su­un­nitel­mas­sa. Seu­raavak­si pyy­de­tään IT-väkeä pyytämään koneesta tar­jous hov­i­hankki­jal­ta. Kun tar­jous on saatu, se pitää toimit­taa eteen­päin hyväksyt­täväk­si ja käsiteltäväk­si viral­lisen han­k­in­taor­gan­isaa­tion kaut­ta. Lop­ul­ta kone tulee paljon pitem­män ajan kulut­tua kuin ennen. Rahaa ei var­masti säästy, kun entistä use­ampi ihmi­nen käyt­tää työaikaansa koneen han­k­in­taan. Pelk­istet­tynä: ennen pomo sanoi, että voin käyt­tää 2000 euroa koneen han­k­in­taan, han­ki sel­l­ainen kuin parhaak­si näet ja sit­ten suur­in­pi­irtein kävelin kaup­paan. Nyt samaan oper­aa­tioon tarvi­taan omas­takin organ­isaa­tios­ta mon­en ihmi­nen työ ja lisäk­si työl­lis­tetään ulkop­uo­li­nen han­k­in­taor­gan­isaa­tio. En voi enää han­kkia paras­ta konet­ta, jon­ka käytössä ole­val­la rahal­la saa, vaan parhaan bud­jet­ti­in sopi­van koneen, jon­ka han­k­in­taor­gan­isaa­tio pystyy kil­pailute­tun toimit­ta­jan mallis­tos­ta han­kki­maan. Hin­ta on nous­sut ja kone on silti kompromissi.

  68. “On se pirun vaikeaa tuo päät­tämi­nen. Tehtäisi­in vain niinkuin minä sanon, niin kaik­ki olisi paljon helpompaa.”

    Osmo Soin­in­vaaran ja aika mon­en muunkin poli­itikon ajat­telu — eikä edes kovin kar­rikoitu­na. Oli­is parem­pi, jos itse kukin käyt­täy­isi aikaa enem­män asin tarkastelu­un toisen näkökulmasta.

  69. Osmo Soin­in­vaara:

    Mut­ta kun kaik­ki teol­lisu­u­den duu­nar­it eivät voi muut­tua huip­pusu­un­nit­telijoik­si, jotain työtä tulisi kek­siä myös vähem­män osaavalle työvoimalle., Tois­teuisek­si ei ole kek­sit­ty kuin tyt­tömyys tai palvelu­alat. Oalvelu­alat taas eivät men­esty kuin sdiel­lä, mis­sä asuu riit­tävästi ihmisiä. 

    Kun suun­nit­te­lu­työ on sitä, mis­tä kan­sain­välisil­lä markki­noil­la eniten mak­se­taan, ja kun se on ain­oa mah­dolli­nen poh­ja tuotan­nolle, johon tarvi­taan niitä käytän­nöl­lisiä taipumuk­sia omaavia työn­tek­i­jöitä, on todel­la erikoista huo­ma­ta, että Suo­mi läh­estyy ongel­maa lakkaut­ta­mal­la yliopistopaikko­ja, kiristämäl­lä opin­to­tukia ja viemäl­lä yliopis­toil­ta rahoitusta. 

    Sen sijaan, että varmis­tet­taisi­in, että osaa­jia var­masti on ja luo­taisi­in hyvät mah­dol­lisu­udet pär­jätä kan­sain­välisessä kil­pailus­sa, suh­taudu­taan nuori­in vain tulev­ina työt­töminä. Aja­tus on, että vähen­netään koulutet­tu­jen työt­tömien määrää — ikäänkuin koulut­tam­a­ton työtön tai opiskelu­jen alka­misen viivästymisen takia viivästynyt työu­ran alku olisi sit­ten tavoiteltavampi asia. 

    Ikälu­okkien pienen­e­mis­es­tä huoli­mat­ta jää koulu­tuk­sien ulkop­uolelle val­ta­va määrä opiskele­maan halu­avia nuoria. 

    Työt­tömyy­den ja palvelu­alo­jen lisäk­si voisi kan­nus­taa yhteiskun­nal­lis­ten yri­tys­ten perus­tamiseen ja tukea siinä niitä, joil­la ei ole tarvit­tavaa alkupääo­maa. Jos alku­peräisen tarkoituk­sen mukaises­ti yri­tys ei keräisi voit­toa, vaan vain työn­tek­i­jöi­den palkkakus­tan­nuk­set ja toimin­nan kehit­tämiseen tarvit­ta­van osuuden.

    Hal­patyövoiman haal­im­i­nen Suomeen kuvitellen, että se aut­taisi kan­sain­välisessä kil­pailus­sa on kehi­tys­maata­son ajat­telua ja sil­lä saadaan kehi­tys­maata­son tulokset.

  70. Mika: Minä lakkaut­taisin ihan ekana 5‑vuotiset suo­jatyö­paikat kun­tali­itosten yhteydessä.

    Siitä vaan… mut­ta melko mar­gin­aa­li­nen asia on.

  71. Taitaa olla koko kom­ment­tiketju tukev­asti aiheesta sivus­sa, mut­ta kuitenkin…

    Lisäyk­senä nim­imerk­ki ‘N’:n kuvauk­seen han­k­in­ta- ja matkalaskuby­rokra­ti­as­ta lisäisin ylipäätään laskuli­iken­teen ulkois­tamisen, joka on tehty korkeak­ouluis­sa ja epäilemät­tä muual­lakin val­tion organ­isaa­tiois­sa. Ulkois­t­a­mi­nen on johtanut siihen, että välil­lä mak­su­jen tekem­i­nen on yksinker­tais­es­ti mah­do­ton­ta, ja sil­loinkin, kun hom­ma toimii, siihen kuluu aikaa ja ener­giaa moninker­tais­es­ti van­haan jär­jestelmään ver­rat­tuna, jos­sa korkeak­oulun oma kas­sa hoiti asian. Välil­lä korkeak­oulu­jen ulkop­uo­li­nen palvelu­laitos päät­tää omin päin olla hyväksymät­tä laskua, vaik­ka heil­lä ei ole asi­as­sa päätös­val­taa vaan puljun pitäisi yksinker­tais­es­ti tuot­taa tilat­tua palvelua.

    Samas­sa yhtey­dessä ajet­ti­in korkeak­ouluis­sa sisään nimeltä mainit­se­man­ton yri­tys­maail­mas­ta periy­tyvä taloushallinnon ohjelmis­to, joka ei sovi korkeak­oului­hin ollenkaan (en tiedä, sopi­iko se oikeasti mihinkään), sil­lä seu­rauk­sel­la, että laitosta­sol­la toimi­va sih­teeri, koor­di­naat­tori tms. ei pysty enää tuot­ta­maan automaat­tis­es­ti raport­te­ja projektinsa/laitoksensa tileistä ilman jär­jetön­tä määrä käsi­työtä. Ainakin meikäläisen näkövinkke­listä koko ulkoistamis‑, keskit­tämis- ja automa­ti­soin­tir­ul­janssista on saatu lop­putule­m­ana pelkkää hait­taa. Mah­dol­lis­es­ti joku ope­tus­min­is­ter­iön byrokraat­ti saa ruudulleen enem­män numeroi­ta kuin ennen, mut­ta se ei korkeak­oulu­jen toim­intaa auta mil­lään lailla.

  72. N: Matka­toimis­tokin voi toimia hyvin. Ennen koko laitok­sel­la oli nimet­ty henkilö matka­toimis­tossa, joka tun­si ihmis­ten matkako­hteet ja tavat.

    Tässä kohdas­sa maail­man tehos­tu­mi­nen näkyy ja tun­tuu. Matka­toimis­to­jen van­ha myyn­tiar­tikke­li oli tietämys matkoista. Myyn­tiar­tikke­li on sikäli vähän hapan­tunut, että liike­matkus­ta­jat pää­sevät kohtu­uhin­nal­la siihen samaan jär­jestelmään plus voivat hakea matko­ja ja majoituk­sia vielä jär­jestelmän ulkopuoleltakin.

    Liike­matkus­t­a­mi­nen ei ole tämän myötä muut­tunut matkus­ta­jalle helpom­mak­si, kos­ka aikaisem­min riit­ti se, että tiesi minne ja mil­loin on menos­sa. Halvem­paa ja jous­tavam­paa matkus­t­a­mi­nen kuitenkin nykyään on.

    Yksi ratkaisu tähän ongel­maan on se, että paljon matkus­tavas­sa organ­isaa­tios­sa on mat­ka-assis­tent­ti hoita­mas­sa varauk­sia. Sekään ei ole ihan ilmaista, kos­ka palkkaerot matkus­ta­van asiantun­ti­jan ja assarin välil­lä eivät ole mah­dot­toman suuria, ja kos­ka sen matkus­tavaisen pitää kuitenkin käyt­tää aikaansa matkako­hteen ja ‑aiko­jen setvimiseen.

    = = =

    Omas­sa kon­tek­stis­sani (pk-sek­to­ria) matkus­t­a­mi­nen hoide­taan yleen­sä varaa­mal­la matkat fir­man luot­toko­r­tilla tai matkatilil­lä netis­sä. Sieltä tiedot tule­vatkin useim­miten itses­tään matkalasku­jär­jestelmään. On muuten paljon nopeam­paa kuin takavu­osikym­menten lip­pu­lap­pu­ruletin kanssa, ja jär­jestelmä huole­htii päivära­hoista ja muista hankaluuksista.

    Julkiset organ­isaa­tiot taas tun­tu­vat osaa­van kaikkien han­k­in­to­jen mon­imutkaistamisen yli ymmär­ryk­sen. Tun­tuu siltä, että virheitä pelätään aivan käsit­tämät­tömän paljon. Se johtaa moninker­taisi­in varmis­tuk­si­in ja allekir­joituk­si­in, jot­ka tekevät elämästä tukalaa ja toimin­nas­ta jäykkää.

    Tässä pitäisi ymmärtää se, että valvon­takin mak­saa. Verot­ta­jakin on tämän jo oival­tanut kuit­tisirkuk­sen kanssa.

  73. Juho Laatu: Jos puhutaan tois­t­en (paikallis­ten) ihmis­ten palvelemisen tyyp­pi­sistä palvelu­am­mateista, tehdastyöläis­ten (ja muiden samal­la taval­la uut­ta tuot­tavien) mas­sivi­nen siir­tymi­nen noi­hin ammatei­hin on mielekästä vain, jos jäl­jelle jäävien “tuot­tavien” ammat­tien tuot­tavu­us on paran­tunut niin paljon, että meil­lä on varaa kas­vat­taa noiden palvelu­iden osu­ut­ta. Juuri nyt emme tai­da olla tuol­laises­sa yltäkyl­läisessä tilanteessa.

    Tois­temme palvelemiseen siir­tymisen kan­nat­tavu­us ei riipu muun tuotan­non tuot­tavu­ud­es­ta vaan sen työl­listävyy­destä! Palve­lut pitää nähdä mekanis­mi­na hyv­in­voin­nin jakamiseen, oli se hyv­in­voin­ti kuin­ka ohut­ta hyvänsä.

    Jos tehtaista jää väkeä työt­tömik­si, niin hei­dän on huo­mat­tavasti parem­pi ruve­ta tuot­ta­maan palvelui­ta (vaik­ka sit­ten har­avoimaan tois­t­en piho­ja tai silit­tämään paito­ja) kuin jäädä koti­in makaamaan.

    Kyseessä ei edes oikeasti ole nol­la­summapeli, kos­ka palveluis­sakin on mah­dol­lisu­us kehit­tää tuot­tavu­ut­ta ja liike­toim­intaa. Jos iso joukko porukkaa on har­avoimas­sa, har­avakaup­pi­ail­la on työtä ja kehi­tys­tarvet­ta. Lop­putu­lok­se­na on entistä tehokkaampi har­a­va ja siis­tim­män pihat (= hyv­in­voin­ti nousee).

    Työt­tömyy­destä sen sijaan harvem­min syn­tyy mitään hyvää laa­jem­mas­sa mitassa.

  74. No, val­ti­ol­la ei esimies- tai mui­hinkaan johtote­htävi­in vahin­gos­sakaan vali­ta innos­tunut­ta ja uud­is­tushenkistä hak­i­jaa. Ennem­min suos­tutel­laan joku vas­ten­hakoinen, mut­ta “sopi­va” tyyp­pi hake­maan tehtävää (vaik­ka hakua­jan jäl­keenkin), ja val­i­taan täl­lainen “var­ma” vai­h­toe­hto. Eipähän pääse sit­ten kukaan jälkikä­teen arvostele­maan val­it­si­joi­ta varo­mat­tomista päätöksistä.

    Täl­läpä saadaankin sit­ten oikein kokeilun­haluinen ja uud­is­tushenk­i­nen organ­isaa­tio aikaisek­si… mut­ta mitäpä näistä — jos hom­mat eivät toi­mi, niin aina voi potkia lisää asiantun­ti­joi­ta pel­lolle seu­raavis­sa yyteissä.

  75. Hyvä kir­joi­tus,

    Val­tion vetäy­tymi­nen täysin teol­lisu­us­poli­ti­ikas­ta ei ole järkevää. 

    Revi­iri­a­jat­telu pitää purkaa.

  76. Sylt­ty: Mut­ta etkö sinä mitenkään pysty käsit­tämään, että val­tio ottaa pääkaupunkiseudul­ta enem­män rahaa veroina, mitä se siel­lä kulut­taa? Taju­atko että kun las­ket pk-seudul­ta kerä­tyt tuloverot, alvit ja kaiken muun yhteen ja ver­taan val­tion sille alueell käyt­tämi­in rahoi­hin, niin lop­putu­lok­se­na on että pk-seudul­ta siir­retään rahaa muualle ja paljon?

    Hie­man epäilen, paljonko rahaa val­tio käyt­tää palkkoi­hin kehäkol­mosen sisäl­lä työsken­televille ihmisille ?
    Onko sitä edes laskettu ?
    Tai läänikohtaisesti ?

    Hyö­ty­jen laskem­i­nen ei kuitenkaan ole ihan noin yksinker­taista, hyödyt tule­vat monista eri­lai­sista seikoista, jota pääkaupunki­ase­ma ja sinne verovaroil­la raken­netut palve­lut ovat tuoneet mukanaan. 

    Täy­tyy myös ymmärtää että nämä aiheut­ta­vat paljon kil­pailukykyet­ua ver­rat­tuna mui­hin suomen kun­ti­in monel­la eri tasol­la ja se etu taval­laan ker­tau­tuu kun aikaa kuluu.

    Sit­ten on vielä kaiken­laisia mui­ta tukia kuten sosi­aal­ituet, maa­han­muut­ta­jien tuet, ja ties mitä niitä onkaan jot­ka mak­saa ymmärtääk­seni val­tio mon­elta osin.

  77. SAP on tehnyt ainakin koneen­su­un­nit­telus­ta yhtä helvettiä.

  78. Viherinssi: Tois­temme palvelemiseen siir­tymisen kan­nat­tavu­us ei riipu muun tuotan­non tuot­tavu­ud­es­ta vaan sen työl­listävyy­destä! Palve­lut pitää nähdä mekanis­mi­na hyv­in­voin­nin jakamiseen, oli se hyv­in­voin­ti kuin­ka ohut­ta hyvänsä.

    Jos tehtaista jää väkeä työt­tömik­si, niin hei­dän on huo­mat­tavasti parem­pi ruve­ta tuot­ta­maan palvelui­ta (vaik­ka sit­ten har­avoimaan tois­t­en piho­ja tai silit­tämään paito­ja) kuin jäädä koti­in makaamaan.

    Kyseessä ei edes oikeasti ole nol­la­summapeli, kos­ka palveluis­sakin on mah­dol­lisu­us kehit­tää tuot­tavu­ut­ta ja liike­toim­intaa. Jos iso joukko porukkaa on har­avoimas­sa, har­avakaup­pi­ail­la on työtä ja kehi­tys­tarvet­ta. Lop­putu­lok­se­na on entistä tehokkaampi har­a­va ja siis­tim­män pihat (= hyv­in­voin­ti nousee).

    Työt­tömyy­destä sen sijaan harvem­min syn­tyy mitään hyvää laa­jem­mas­sa mitassa.

    Tämä hiukan vaivaa. Jos meil­lä on kymme­nen simp­peliä työte­htävää ja kymme­nen tek­i­jää. Niin ei pitäisi olla pois­sul­jet­tua ja epä­toimi­vaa, että he jokainen omak­su­vat sen kymme­nen työte­htävää ja tekevät sen tasan ja vain itselleen. Pitäisi ilmeis­es­ti määritel­lä yhteiskun­nan kyseenalais­ta­mat­tomat itseis­ar­vot? Kuka ne määrit­telee. Mitä tehdään kyseenalaistajille.

  79. Viherinssi: Julkiset organ­isaa­tiot taas tun­tu­vat osaa­van kaikkien han­k­in­to­jen mon­imutkaistamisen yli ymmär­ryk­sen. Tun­tuu siltä, että virheitä pelätään aivan käsit­tämät­tömän paljon. Se johtaa moninker­taisi­in varmis­tuk­si­in ja allekir­joituk­si­in, jot­ka tekevät elämästä tukalaa ja toimin­nas­ta jäykkää.

    Voi kun tämä koskisikin vain pelkkiä hankintoja…

    Esimerkkinä elävästä elämästä — erään uud­is­tuk­sen yhtey­dessä lupailti­in, että jatkos­sa pro­jek­ti-ideoiden esit­te­lyyn ja jatkoke­hit­te­ly­lu­van saamiseen riit­täisi max. yksi vapaa­muo­toinen A4. Kun asi­aan pureutunut työryh­mä sai kehi­tystyön­sä valmi­ik­si, tulok­se­na olikin 10+ sivun excel-taulukko, jos­sa piti laskeskel­la mm. pro­jek­tin tuot­tamia tule­via kas­savir­to­ja ja muu­ta vastaavaa.

    Kyl­lähän näitä taulukoi­ta sit­ten täytelti­in ja laskelmia “tehti­in” (eli luvut vedet­ti­in stet­sonin hiha­gen­er­aat­torista), kun ei muu­takaan voin­ut. Olisi kyl­lä haus­ka nähdä minkälaisia prog­noose­ja sun mui­ta KPI­itä kyseis­es­tä luvuista sit­ten koostettiin…

  80. Poth1ue1: No, val­ti­ol­la ei esimies- tai mui­hinkaan johtote­htävi­in vahin­gos­sakaan vali­ta innos­tunut­ta ja uud­is­tushenkistä hakijaa.

    Tämä voi julkisen ja yksi­tyisen sek­torin välil­lä johtua jos­sain määrin myös toimi­val­tuuk­sista ja ajattelusta.

    Yri­tys­maail­mas­sa ale­taan hil­jalleen ymmärtää se, että vaar­al­lisin strate­gia on van­ha ja toimi­va strate­gia. Sil­lä on taipumus muut­tua salakavalasti vain van­hak­si strate­giak­si, jon­ka jäl­keen tiedos­sa on iso­ja pulmia.

    Melkeinen jokainen fir­ma on jol­lakin taval­la se Elopin “burn­ing plat­form”. Hyvässä tilanteessa liek­ki on kuitenkin hallinnas­sa ja jatko­toim­inta selvil­lä ajoissa.

    Uud­is­ta­ja voi kom­pas­tua uud­is­tuk­si­in­sa, ja fir­man saa kaadet­tua vääräl­lä uudel­lakin strate­gial­la. Keskimäärin tas­apain­on hakem­i­nen kuitenkin tarkoit­taa sitä, että johta­jal­la pitäisi olla osa­puilleen sama ris­ki tikah­dut­taa toim­inta van­has­sa pysymiseen kuin vääri­in uud­is­tuk­si­inkin. Tämä johtaa kohtu­ullisen uud­is­tus­mielis­ten johta­jien haalimiseen.

    Julkisel­la puolel­la van­hoi­hin rak­en­teisi­in ja toim­intaan tikah­tu­mi­nen ei ole mitenkään niin suuri ris­ki — tai sitä ei sel­l­aisek­si havai­ta — jol­loin johta­jatkin ovat konservatiivisempia.

    Tois­es­ta suun­nas­ta asi­aa voi kat­soa niinkin, että uud­is­ta­jalle julki­nen puoli on yleen­sä vaikea saa­da muut­tumaan. Tielle tulee niin paljon virko­ja, viran­halti­joi­ta, lak­isääteisiä asioi­ta, jne., että jak­saak­seen tais­tel­la sukupu­us­ta pitää löy­tyä eräs don Quixote de la Mancha.

    Yksi­tyisel­läkin puolel­la on äärim­mäisen van­hakan­taisia yri­tyk­siä, joskin luon­nol­li­sista syistä vähenevä määrä. Usein johta­jal­la on kuitenkin suuri val­ta johta­mansa toimin­non jär­jestämiseen, jol­loin uud­is­tuk­sia pääsee oikeasti tekemäänkin.

  81. JTS: Suo­mi on tekn­lo­gias­sa samal­la tasol­la kuin urheilus­sa, par­il­la alla mit­tallisi­jo­ja ja jois­sakin ylitetään a‑karsintaraja.

    Olisiko koko muunkin Suomen ongel­mat saman­ta­paiset kuin urheilus­sa? Suomel­la on nimit­täin urheilus­sa johta­jia niin maan perus­teel­lis­es­ti, organ­isaa­tioi­ta ja työryh­miä. Peruste­taan vielä var­muu­den vuok­si lisää (VALO) eikä kukaan oikein edes tiedä, että mikä senkin tehtävä oikein on.

    Sit­ten niil­lä urheil­i­joil­la ei ole kuitenkaan kun­non val­men­ta­jia, har­joit­telu­olo­suhtei­ta, fysi­ikan­huoltoa tai ter­veyspalvelu­ja. Kaik­ki asioi­ta, jot­ka kil­pailevil­la mail­la on viimeisen päälle kun­nos­sa. Olisi ihan itses­tään selvää, että urheilumen­estys paranisi pelkästään sil­lä, että organ­isaa­tiot räjäytet­täisi­in kap­paleik­si ja annet­taisi­in urheil­i­joille edes ne olo­suh­teet, jois­sa voi edes toivoa men­estyk­sen ole­van mahdollista.

  82. Juho Laatu: poli­it­ti­nen toim­i­ja pitää näp­pin­sä erossa liike-elämän päätöskistä.

    kyl­lä. poli­ti­ikot pois liike-elämästä ja liike-elämä pois poli­ti­ikas­ta, mm. kokoomuk­sen toim­inta on yri­tysjo­htamisop­pi­en väärinkäyt­töä politiikassa.
    Suo­mi uus­lib­er­al­isoi­tui eniten Pohjo­is­maista kos­ka naa­pu­ri­na oli Neu­vos­toli­it­to, Suo­mi oli puoli-itäeu­roop­palainen maa, ja itä-Euroopas­sa eri­tyis­es­ti innos­tut­ti­in “markki­na­t­aloud­es­ta” ja muus­ta Kylmän sodan Amerikan ide­olo­gioista: Amerikas­sa kek­sit­ti­in ongel­man­ratkaisun ikili­ikku­ja: vapaut­ta­mi­nen ongel­man­ratkaisutekni­ikkana!!!! Eivät keksi­neet, seu­raavak­si var­maan ale­taan polt­ta­maan koulu­ja, kun tiedon ja mon­imutkaisu­u­den vihaami­nen lisääntyy

  83. Viherinssi: Tois­temme palvelemiseen siir­tymisen kan­nat­tavu­us ei riipu muun tuotan­non tuot­tavu­ud­es­ta vaan sen työl­listävyy­destä! Palve­lut pitää nähdä mekanis­mi­na hyv­in­voin­nin jakamiseen, oli se hyv­in­voin­ti kuin­ka ohut­ta hyvänsä.

    Laskukaavo­ja on monia eri­laisia. Perustin tuon väit­teen siihen ajat­telu­un, että kah­den vien­ti­tuot­tei­ta tekevän duu­nar­in siirtämi­nen tois­t­en­sa tukkia leikkaa­maan on Suomelle maana parin työn­tek­i­jän ver­ran heikom­min kannattavaa.

    Jos tästä näkökul­mas­ta tarkkailen palvelu­am­mat­te­ja hyv­in­voin­nin jaka­ji­na, ne jaka­vat noiden “tuot­tavien” ammat­tien tulok­sia. Täl­lainen jakami­nen voi myös lisätä yhteiskun­nan tuot­tavut­ta niin, että esimerkik­si kod­in­hoita­ja voi vapaut­taa toim­i­tusjo­hta­jan tekemään pidem­piä päiviä omaa varsin tuot­tavaa työtään. Mut­ta jos “tuot­ta­va” työ­paik­ka lopete­taan, yhteiskun­nan “tuot­tavu­us” vähenee.

    Jos tehtaista jää väkeä työt­tömik­si, niin hei­dän on huo­mat­tavasti parem­pi ruve­ta tuot­ta­maan palvelui­ta (vaik­ka sit­ten har­avoimaan tois­t­en piho­ja tai silit­tämään paito­ja) kuin jäädä koti­in makaamaan.

    Akti­ivi­su­us on hyvä asia, mut­ta yllä kir­joit­ta­mani mukaan tässä kau­pas­sa Suomen “tuot­tavu­us” vähe­nee, kun “tuot­ta­jia” siir­tyy “jaka­jik­si”.

    Kyseessä ei edes oikeasti ole nol­la­summapeli, kos­ka palveluis­sakin on mah­dol­lisu­us kehit­tää tuot­tavu­ut­ta ja liike­toim­intaa. Jos iso joukko porukkaa on har­avoimas­sa, har­avakaup­pi­ail­la on työtä ja kehi­tys­tarvet­ta. Lop­putu­lok­se­na on entistä tehokkaampi har­a­va ja siis­tim­män pihat (= hyv­in­voin­ti nousee).

    Jos kyse on koris­tepu­u­tarhan har­avoin­nista, noiden har­avoiden valmis­tamista ei ehkä pitäisi laskea “tuot­tavak­si” työk­si (ne ovat taval­laan viihde­har­avia). Jos har­avakaup­pias saa tästä hak­keesta potkua myös hyö­ty­har­avien myyn­ti­in tai viihde­har­avien ulko­maille myyn­ti­in, oltaisi­in taas val­tion­taloudessa plus­sal­la “tuot­tavu­u­den” suhteen.

    (En tosin ole tiuk­ka kovan talouden puolta­ja, vaan pidän koris­tepu­u­tarho­jakin järkev­inä han­kkeina, mut­ta tässä laskukaavas­sa asi­at nyt menevät näin.)

    Työt­tömyy­destä sen sijaan harvem­min syn­tyy mitään hyvää laa­jem­mas­sa mitassa.

    Tästä olen aika tiukasti samaa mieltä. Joku perustelee työt­tömyy­den uhkaa myös kirit­tävänä piiskana, ja tietenkin on aina ihmisiä kah­den työn välis­sä, mut­ta peri­aat­teessa järkevä yhteiskun­ta yrit­tää nol­la­ta työt­tömyy­den. (Tässä mielessä Suo­mi on kai muut­tunut järjettömäksi. 🙂 )

    1. Juho, asuuko sinus­sa pieni merkan­tilisti? Miten maail­man­talous voi toimia, kun maa­pal­lol­la ei ole lainkaan vientituloja?‘Eivätkö puh­taat pai­dat ja siis­tit tukat ole sinus­ta minkään arvoinen asia. Mikä tekee muovir­ihka­mas­ta arvokkaampaa?

  84. max: Tämä hiukan vaivaa. Jos meil­lä on kymme­nen simp­peliä työte­htävää ja kymme­nen tek­i­jää. Niin ei pitäisi olla pois­sul­jet­tua ja epä­toimi­vaa, että he jokainen omak­su­vat sen kymme­nen työte­htävää ja tekevät sen tasan ja vain itselleen.

    Työn­jaon voiman tiivisti Tiedemies iskevästi tääl­lä.

  85. Miten maail­man­talous voi toimia, kun maa­pal­lol­la ei ole lainkaan vientituloja?

    Maail­man­taloudel­la on jatku­va ilmainen ener­giantuon­ti. Lisäk­si meil­lä on van­hat fos­si­iliset tuon­tiener­giavaras­tot. Ilman näitä voimme vain tode­ta lop­un tulleen. 

    Huol­ta aiheutuu nyky­isin siitä, että nuo varas­tot ovat ehtymässä. Tulos­sa on sil­loin kaikkien raken­neu­ud­is­tusten äiti.

  86. Jaas­su:
    Tai läänikohtaisesti ? 

    Suomen läänit lakkautet­ti­in 1. tam­miku­u­ta 2010.

  87. pasi: Suo­mi uus­lib­er­al­isoi­tui eniten Pohjo­is­maista kos­ka naa­pu­ri­na oli Neu­vos­toli­it­to, Suo­mi oli puoli-itäeu­roop­palainen maa, ja itä-Euroopas­sa eri­tyis­es­ti innos­tut­ti­in “markki­na­t­aloud­es­ta” ja muus­ta Kylmän sodan Amerikan ideologioista: 

    Ja höpö, höpö — Suo­mi on edelleen melkein sama kor­po­ratisti­nen Kekko­slo­va­kia kuin vielä YYA-aikoina. Kun muis­sa Pohjo­is­mais­sa hal­li­tuk­set ovat tehneet rohkei­ta uud­is­tuk­sia etu­jär­jestö­jen vikistessä jos­sain kaukana sivul­la, niin meil­lä ylin lain­säädän­tö­val­ta löy­tyy edelleen Hakaniemen­torin laidoilta.

    Siinä mis­sä muis­sa mais­sa on pan­tu työt­tömät otta­maan vas­taan vaik­ka minkälainen “paskadu­u­ni”, julkiset palve­lut avat­tu täysin kil­pailulle ja nos­tet­tu eläkeikä lähem­mä 70-ikävuot­ta, niin meil­lä hal­li­tus ja eduskun­ta piilot­tel­e­vat jos­sain perunakel­laris­sa kielikeskel­lä suu­ta, ettei vaan joku kor­po­raa­tioiden edus­ta­jista uhkaisi marssit­taa punalip­puiset joukot kaduille ja ajaa maan yleislakkoon.

    Varsi­naista uusliberalismia…

  88. Viherinssi: Julkisel­la puolel­la van­hoi­hin rak­en­teisi­in ja toim­intaan tikah­tu­mi­nen ei ole mitenkään niin suuri ris­ki – tai sitä ei sel­l­aisek­si havai­ta – jol­loin johta­jatkin ovat konservatiivisempia.

    Ei ris­ki vält­tämät­tä ole ihan yhtä suuri (vaik­ka kuin­ka huonos­ti menisi, niin johta­jat aina säi­lyvät), mut­ta ei asiantun­ti­javi­ras­tois­sa ja ‑laitok­sis­sakaan raha enää tule automaat­tis­es­ti kuin siitä maagis­es­ta taika­seinästä. Aika usein rahoi­tus täy­tyy kaapia EU:lta, koti­maisil­ta vira­nomais-/ rahoit­ta­jata­hoil­ta ja yri­tyk­siltä. Täl­laises­sa tilanteessa tehokkain ja ket­terin hak­i­ja on aina parhaas­sa ase­mas­sa — vaik­ka takana onkin paljon poli­it­tista puliveivausta.

    Siinä vai­heessa, kun alkaa rahoituk­sen haal­imises­sa tai jopa luvat­tu­jen tulosten aikaansaamises­sa ole­maan muu­ta­man askeleen — tai jopa puoli kort­telin­väliä — mui­ta perässä, niin alkaa enem­min tai myöhem­min miet­timään, että teem­mekö me itse hom­mat ihan oikeal­la taval­la vai mikä mät­tää. Jos ja kun kukaan ei ole kun­nol­la miet­tinyt ainakaan pari­in vuosikymme­neen miten töitä käytän­nössä tehdään ja organ­isoidaan, niin on aika help­po pää­tyä tulok­seen, että vika löy­ty­isi omas­ta pesästä — mut­ta koita­pa ehdot­taa jotain todel­lista uudistusta…

    Yri­tyspuolel­la täl­lainen tehot­to­muus ei ole yhtä vakavaa, kos­ka jos uud­is­tuse­hdo­tuk­set tör­määvät aina kivi­seinään ja hom­ma oikeasti mät­tää, niin se kut­tuun­tunut asiantun­ti­ja voi ihan hyvin lähteä ovet paukkuen ja perus­taa kil­pail­e­van yri­tyk­sen — tai ainakin oman spe­siali­teetin start-upin.

    Entäs sit­ten julkisel­la sek­to­ril­la? Vai­h­taa naa­puri­laitok­seen, jos­sa hom­mat ovat vähin­tään yhtä päin prinkkalaa hoidet­tu? Lähteä veneen­veis­tokur­sille ja muut­taa sen jäl­keen ulkosaaris­toon veneenveistäjäksi?

  89. Osmo Soin­in­vaara:
    Juho, asuuko sinus­sa pieni merkan­tilisti? Miten maail­man­talous voi toimia, kun maa­pal­lol­la ei ole lainkaan vientituloja?
    ‘snip’

    Hyvä hyvä Osmo, alat päästä jyvälle siitä, että muukin kuin vien­ti­t­u­lo on rahaa — eräistä aikaisem­mista kan­nan­otois­tasi poiketen. 🙂 🙂 🙂

  90. Antsa
    Itse pidän suo­ma­laisen liike­toimin­nan rom­ah­tamisen syynä kaup­pako­rkeak­oulun keskit­tymistä kate­tuot­to­tavoitek­oulu­tuk­seen. Nykyi­nen yri­tysjo­hto ei osaa ajatel­la, mitä valmis­tamme sit­ten, kun ole­mas­saol­e­vat tuot­teet eivät enää mene kau­pak­si. Pelataan vain kate­tuo­ton avul­la niin kauan kuin tuotan­tolin­ja pyörii, automaa­tio­ta lisäten ja henkilöstöä purkaen. Kun kate­tuot­to­tavoite ei enää yli­ty sul­je­taan tehdas ja siir­retään ker­tyneet varat osinkoina ulko­maisille rahastoille.

    No mut­ta näin­hän se pitääkin men­nä. Markki­nat kil­pailut­ta­vat ole­mas­sa ole­via tuot­tei­ta ja tuo mitä kuv­a­sit on jok­seenkin vääjäämätön kehi­tyskulku, jos vain kil­pailu val­lit­see alal­la. Aina­han businekse lop­ul­ta kil­pail­e­vat toisen­sa hengiltä, kun on se ahnas kulut­t­ja joka aina halu­aa ostaa sitä halvempaa.

    Tuo inno­vaa­tioiden puute on toinen jut­tu. Mut­ta se onkin enem­män pääo­man käyt­täjine asia eikä niinkään yri­tysjo­hdon. Ehkäpä nyky­istä fir­maa ei pääo­man näkökul­mas­ta kan­na­ta kehitt­tää vaan lyp­sää se vaan lop­pu­un ja pan­na sit­ten ovi säp­pi­in. Saadut voitot taas kan­nat­taa ehkä sijoit­taa jon­nekin muualle.

  91. Jaas­su:
    ‘snip’
    Hyö­ty­jen laskem­i­nen ei kuitenkaan ole ihan noin yksinker­taista, hyödyt tule­vat monista eri­lai­sista seikoista, jota pääkaupunki­ase­ma ja sinne verovaroil­la raken­netut palve­lut ovat tuoneet mukanaan.
    ‘snip’

    Val­tioil­la nyt läh­es poikkeuk­set­ta on pääkaupun­ki ja val­tion toim­inta rahoite­taan pääasi­as­sa verovaroil­la, joten tuskin Suomikaan tästä ihan lähi­aikoina luopuu.

  92. Sylt­ty: Ode vas­tasikin jo tuo­hon lentokenttähommaan.

    Mut­ta etkö sinä mitenkään pystykäsit­tämään, että val­tio ottaa pääkaupunkiseudul­ta enem­män rahaa veroina, mitä se siel­lä kulut­taa? Taju­atko että kun las­ket pk-seudul­ta kerä­tyt tuloverot, alvit ja kaiken muun yhteen ja ver­taan val­tion sille alueell käyt­tämi­in rahoi­hin, niin lop­putu­lok­se­na on että pk-seudul­ta siir­retään rahaa muualle ja paljon? 

    Nämä laskel­mat on var­maan jos­sakin nähtävil­lä? Toisaal­ta olisi­han se nyt melkoinen ihme jos näin ei olisi puh­taasti absolu­ut­ti­sista sum­mista puhut­taes­sa, kun pk-seu­tu on alueena pieni mut­ta tiheään asut­tu mur­to-osa koko Suomen alueesta. Siitä huoli­mat­ta neljä viidestä suo­ma­lais­es­ta asuu sen ulkop­uolel­la, ja val­tion tehtävänä nyt on — häm­mästyt­tävää kyl­lä — pyörit­tää toim­intaansa koko val­tion alueel­la. Ver­tailepa joskus palk­ka- ja hin­tata­soa pk-seudun ja “maakun­tien” välillä.

    Mikä tässä on niin vaikea­ta käsit­tää? Jos eduskun­tat­a­lo on Helsingis­sä, niin ihan vas­taavasti mil­jar­di­en maat­aloustuet menevät maakuntiin 

    2,1 mil­jar­dia oli luku, joka löy­tyy nopeal­la googlauk­sel­la. Onhan se toki “mil­jar­di­en” luokkaa, kun monikon vaa­ti­ma luku 2 juuri ja juuri menee rik­ki, mut­ta kyl­lähän tuos­sa on aimo annos retori­ikkaakin mukana. Yksi suurimpia tuen­sajia muuten oli maa- ja met­sä­talous­min­is­ter­iö, koti­paik­ka Helsinki.

    Hauskana yksi­tyisko­htana mainit­takoon, että tyyp­il­lisen cityvihreän mielestähän nämä “mil­jar­di­en” (se 2,1) maat­aloustuet ovat hirveää peruskepu­laista koi­jaus­ta, kun ne mak­se­taan “maakun­ti­in”, mut­ta kehi­tys­a­pu­un käytet­ty reilu mil­jar­di, joka pää­tyy enim­mäk­seen kankku­lan kaivoon, taas on nau­ret­ta­van pieni sum­ma, jota pitäisi pikem­minkin kasvattaa.

    miljra­di­en aluetuet menevät maakun­ti­in, kaik­ki kai­vok­set menevät maakuntiin 

    Google ker­too, että “Suo­mi on saanut tukia EU:n nykyisen bud­jet­tikau­den aikana har­vaan asu­tu­ille alueilleen reilut 300 miljoon­aa euroa.” Ole­tan tyh­mänä, että EU:n nykyi­nen bud­jet­tikausi on ainakin use­am­man vuo­den mit­tainen, joten en nyt tältä istu­mal­ta näe, mis­sä ne “mil­jardit” luu­raa. Kai­vok­set ne vas­ta ryökäleitä ovatkin, kun “menevät” maakun­ti­in… halu­ankin nähdä kun vihr-kok ‑vetoises­sa Helsingis­sä avataan kuparikaivos keskelle Kruunuhakaa.

    poli­isi, armei­ja ja vaik­ka mitä val­tion rahoil­la hodi­et­tavaa touhua sijait­see maakun­nis­sa. Ja siihen päälle vielä ote­taan Helsin­gin kun­nal­lisvero­tu­lois­takin noin parisa­taa miljoon­aa ja annetaan köy­hille maakunnissa. 

    Niin, kyl­lä kehäkol­mosen takaa pitäisikin alkaa Lain­suo­ja­ton Vyöhyke, ja “maan“puolustuskin sujuisi lep­poisam­min, kun hor­netit parkat­taisi­in Malmille ja Poh­jan­maa pör­räisi kolera-altaassa.

    Jos val­tio siirtää rahaa maakun­ti­in enem­män mitä maakun­nista vir­taa rahaa Helsinki­in, niin kyl­lä se tarkoit­taa sitä että Helsin­ki ylät­tää maakun­tia, eikä toisinpäin. 

    Val­tio myös mm. velka­an­tuu sen 8 mil­jar­dia vuodessa, joten voihan myös olla, että ihan kaik­ki rahat ei ole revit­ty helsinkiläis­ten työn sankarien selkänahasta.

  93. Poth1ue1:

    Yri­tyspuolel­la täl­lainen tehot­to­muus ei ole yhtä vakavaa, kos­ka jos uud­is­tuse­hdo­tuk­set tör­määvät aina kivi­seinään ja hom­ma oikeasti mät­tää, niin se kut­tuun­tunut asiantun­ti­ja voi ihan hyvin lähteä ovet paukkuen ja perus­taa kil­pail­e­van yri­tyk­sen – tai ainakin oman spe­siali­teetin start-upin

    Ei onnis­tu kovin hel­posti tuokaan. Nokian insinöörit alkoi­vat kapinoi­da 2000 tienoil­la ja Nokia säädät­ti usei­ta lake­ja, joil­la kap­ina kuk­istet­ti­in ja uudet estetään.

    Työ­nan­ta­jan vai­h­to /oman yri­tys­toimin­nan aloit­ta­mi­nen on vaikeaa, kun kil­pailun kieltävä ehto voi estää sen pitkäk­si aikaa.

    Jos tuot jotakin uuta markki­noille uudessa yri­tyk­sessä niin sen tekemiseen on käytet­ty var­maan entisessä työ­paikas­sa han­kit­tua koke­mus­ta ja enti­nen työ­nan­ta­ja voi kaa­p­a­ta jutun ja kieltää sin­ul­ta idean hyödyntämisen.

    Ja kun Fried­manin opi­en mukaan vaar­al­lis­in­ta mitä taloudessa voi tapah­tua on kilpi­ailu työvoimasta

    Niin­pä Nokian kap­inas­sakin kil­pail­i­jat osal­is­tu­i­v­at kap­inan kuk­istamisen ja liit­tou­tu­i­v­at Nokian kanssa siten , etteivät palkan­neet Nokial­ta läht­eneitä eivätkä osta­neet palvelui­ta hei­dän perus­tamil­taan firmoilta

  94. Poikkeuk­sel­lis­es­ti nim­imerkil­lä:
    Mil­lä taval­la työ­nan­ta­jani sit­ten hyö­dyn­tää täm­möistä työn­jaon ja logis­tisen tehokku­u­den hir­muista kiihtymistä? No, meil­lä enää tutk­i­jat eivät han­ki itse mitään, vaan väli­in perustet­ti­in hankintaorganisaatio. 

    Ja hyvä niin. Meil­lä tänäkin päivänä riit­tää näitä pelle­pelo­toninsinööre­jä, jot­ka halu­a­vat tehdä aivan kaiken itse. Tilataan kom­po­nent­ti sieltä ja toinen täältä ja sit­ten sih­teer­it selvit­tävät jälkikä­teen lasku­vi­idakko­ja. Kotona luot­toko­r­tilla sen jän­nän parin euron vim­paimen voikin tila­ta netistä näin, mut­ta kun muil­la toim­i­joil­la on jo lähtöko­htais­es­tikin kir­jan­pitovelvol­lisu­us. Eihän tutk­i­ja lab­o­ra­to­ri­otilo­jakaan itse siivoa, vaik­ka viro­laista siivoo­jaa parem­min tietäisikin, mis­sä kohtaa pitää olla eri­tyisen varovainen ja mis­sä ei.

    Työn jakami­nen on perusinsinöörille edelleen täysin tun­tem­aton sekä lähtöko­htais­es­ti hyvin pelot­ta­va käsite. Ja jos sil­lä uhataan, piiloudu­taan kaiken maail­man teknis­ten seli­tys­ten taakse. Ja taas on esimiehel­lä ei-niin-tuot­tavaa työsarkaa.

    Nokia men­estyi niin kauan kuin insinööripuhe­limet kävivät kau­pak­si. Kun tekni­ikan sijaan asi­akkai­ta alkoi kiin­nos­ta­maan käytet­tävyys, muut menivät samantien edelle. Aut­taisiko­han, jos Suomes­sa kaikille teknisille aloille määrät­täisi­in naiskiintiöt.

  95. Poth1ue1: Entäs sit­ten julkisel­la sek­to­ril­la? Vai­h­taa naa­puri­laitok­seen, jos­sa hom­mat ovat vähin­tään yhtä päin prinkkalaa hoidet­tu? Lähteä veneen­veis­tokur­sille ja muut­taa sen jäl­keen ulkosaaris­toon veneenveistäjäksi?

    Ajat­telin enem­män viras­to­touhua. Mut­ta jos asi­as­sa kat­so­taan vaik­ka yliopis­to­ja tai val­tion tutkimus­laitok­sia, niin allekir­joi­tan kom­ment­tisi. Siel­lä — ehkä vähän valitet­tavastikin — tärkein strate­gi­nen osaami­nen on rahoi­tushake­musten tekem­i­nen, ja perika­to on ihan oikeasti kul­man takana.

    (Han­kkei­den kil­pailut­ta­mi­nen on peri­aat­teessa hyvä asia, mut­ta objek­ti­ivis­ten jakokri­tee­rien löytämi­nen ja nou­dat­ta­mi­nen tun­tuu kovin vaikealta.)

  96. åke: Tuo inno­vaa­tioiden puute on toinen jut­tu. Mut­ta se onkin enem­män pääo­man käyt­täjine asia eikä niinkään yritysjohdon. 

    Ideaal­i­ti­lanteessa yri­tysjo­hto kil­pailee siitä pääo­mas­ta esit­tämäl­lä hyviä ja inno­vati­ivisia ideoita. Nykyti­lanteessa pääo­maa on vaik­ka kuin­ka tar­jol­la, niitä var­teenotet­tavia ideoita vähem­män. Pääo­man helpon saatavu­u­den näkee korkotasosta.

    Tämä lausun­to ei sit­ten koske star­tup­pi­en rahoi­tus­ta, kos­ka se on ihan toinen laji. Siel­lä ylivoimais­es­ti suurin osa ideoista on täysin elinkelvot­to­mia, mut­ta ihan alku­vai­heessa täysin elinkelvot­toman ja totaalisen bril­jan­tin idean erot­ta­mi­nen on vaikeaa. Sijoit­ta­jan pitää sijoit­taa tuhanteen hyvään ja toivoa, että niistä tulee kouralli­nen kasvuyrityksiä.

    Vaki­in­tuneem­man yri­tys­toimin­nan osalta kan­nat­tavil­lakin yri­tyk­sil­lä on vaikeuk­sia kek­siä, mihin sitä rahaa lait­taisi. Aina­han sitä voi ostaa kil­pail­i­jan pois, mut­ta jos kil­pail­i­jal­la menee huonos­ti, tem­pus­ta ei ole ihmeem­min iloa, jos ei sil­lä saa todel­la vah­vaa markki­na-ase­maa tai muu­ta poikkeuk­sel­lista kilpailuetua.

    Nyt ei ole oikein mitään sel­l­aista uut­ta ja hienoa teknolo­giaakaan liik­keel­lä, jos­ta pää­sisi riemuit­se­maan. Viimeisin kulut­ta­jav­itkutin­jut­tukin oli pädi­en tulo kolme vuot­ta sit­ten. Tämän päivän tietokone on olen­nais­es­ti sama vehje kuin kolme vuot­ta sit­ten, tämän päivän kän­nykkä on olen­nais­es­ti sama vehje kuin kolme vuot­ta sitten. 

    Kehi­tys on ollut kovasti inkre­men­taal­ista, eikä meil­lä ole siinä lajis­sa oikein selviä kil­pailue­tu­ja. Nyt pitäisi oppia rahas­ta­maan niil­lä opeil­la, joi­ta Nokia-buumista tuli. Ja täl­lä en tarkoi­ta Syfil­is-ympäristössä ohjel­moin­tia, vaan yleisem­pää tuoteke­hi­tysosaamista mon­imutkai­sis­sa tuotteissa.

    Tästä taan­tu­mas­ta kyl­lä nous­taan, mut­ta kovin nopeasti se ei mitenkään vält­tämät­tä mei­dän omil­la eväil­lämme onnistu.

  97. Osmo Soin­in­vaara:
    Juho, asuuko sinus­sa pieni merkan­tilisti? Miten maail­man­talous voi toimia, kun maa­pal­lol­la ei ole lainkaan vientituloja?’Eivätkö puh­taat pai­dat ja siis­tit tukat ole sinus­ta minkään arvoinen asia. Mikä tekee muovir­ihka­mas­ta arvokkaampaa?

    Käyt­tämässäni laskukaavas­sa oli merkan­tilis­tisia piirteitä. Toisaal­ta siinä kyl­lä saa samat pis­teet ulko­maille vietävästä koneesta ja koti­maan markki­noille tehdys­tä koneesta, joten se ei tarkkaile vain vien­nin ja tuon­nin suhdet­ta. Maail­man­talous siis toimii noiden maa­pal­lon koti­markki­noille tehty­jen konei­den voimin.

    Puh­taat pai­dat ja siis­tit tukat ovat kyl­lä hyvä asia, mut­ta jos­sain kai vedin rajan uut­ta var­al­lisu­ut­ta ja vält­tämät­tömiä hyödykkeitä tuot­tavien, ja toisaal­ta huvi­tus­ta tuot­tavien, jo tehtyä var­al­lisu­ut­ta kulut­tavien han­kkei­den välille. Ehkä ole­tamme, että var­al­lisu­ut­ta voi luo­da likaises­sakin paidas­sa (tai paidan voi pesaista ilmaisek­si min­uutis­sa itsekin), ja sik­si paito­jen pesu on huvit­telua. Paidan peset­täjä on ehkä tien­an­nut ensin rahaa tehtaas­sa, ja halu­aa sit­ten huvitel­la rahoil­laan, ja tilaa toiselta pai­tansa pesun. Tehdastyön tuo­ma var­al­lisu­us jaet­ti­in näin näi­den kah­den henkilön kesken. Paidan pesu on hyvä ja hyödylli­nen jut­tu, mut­ta tässä se nyt vain luokitelti­in huvit­telun puolelle (= ei-vält­tämätön hyödyke, jon­ka tilaa­ja halusi sen tila­ta elämään­sä keven­tämään, kun varaa oli).

    Tuon laskukaa­van filosofia sanoo jotain seu­raavaa (ehkä luter­i­laista). Rahan tekem­i­nen on hyödyl­listä, vält­tämät­tömät tuot­teet (ruo­ka, läm­pö, vaat­teet, työka­lut) ovat hyödyl­lisiä, huvit­telu on tuh­laus­ta, kaik­ki ei-vält­tämätön toim­inta on tuh­laus­ta. Yhteiskun­nan (luter­i­lainen?) moraali määrää, mikä on vält­tämätön­tä ja mikä siitä yli menevää vapaae­htoista huvi­tus­ta (eli tien­at­tu­jen resurssien kulutusta).

    Useim­mat fyy­siset tavarat pitää kai laskea hyödyl­lisik­si tuot­teik­si, ja niiden valmis­t­a­mi­nen on sik­si “tuot­tavaa”. Niitä voi myy­dä ulko­maillekin, ja niistä voi saa­da rahaa. Kai suurin osa muovotavaroista on siis kestoku­lu­tushyödykkeitä, joil­la voi tehdä jotain hyödyl­listäkin (ovat työkalu­ja). Joku täysin ker­takäyt­töi­nen muovir­ihka­ma voi olla poikkeus, pait­si jos se myy­dään rahas­ta tarkastelu­alueen ulkopuolelle.

    Tuo­ta laskukaavaa käytetään karkeasti niin, että ensin las­ke­taan paljonko yhteisö “tuot­taa”. Tästä tuo­tok­ses­ta vähen­netään vält­tämät­tömät menot (ruo­ka, läm­pö, vaat­teet, työka­lut yms.). Lop­ut voikin sit­ten tuh­la­ta eri­laisi­in huvi­tuk­si­in. Tiukkoina aikoina pitää vähen­tää huvi­tuk­sia. Teol­lisu­u­den duunarei­den siir­tymi­nen puh­taisi­in (koti­maiseen käyt­töön tarkoitet­tui­hin) huvit­telu­palvelu­am­matei­hin vähen­tää yhteisön “tuotan­toa” ja sik­si myös mah­dol­lisu­ut­ta kulut­taa noi­ta huvittelupalveluita.

    Val­i­tan etten ole muo­toil­lut tuon laskukaa­van sään­töjä valmi­ik­si veden­pitävästi, vaan joudun kehitelemään ne lennos­ta. Näköjään kyse on luter­i­lais­es­ta moraal­ista ja merkan­til­is­mista (koti­maan kulu­tuk­seen menevän tuotan­non arvos­tuk­sel­la täydennettynä).

    1. Juho,
      Jos kokin rav­in­to­las­sa tekemä ruo­ka, matkailu, par­turi ja muut sel­l­aiset asi­at ovat tuh­laus­ta, kos­ka ne eivät ole vält­tämät­tömiä, kai sil­loin myös ei-vält­tämät­tömät tavarat ovat tuh­laus­ta. Takaisin 1930-luvulle!

  98. Evert The Nev­er­Rest: Olisko­han kyse myös siitä, että päätök­set, vaik­ka oli­si­vat miten fan­tastisia, eivät ole järkeviä.

    Tuor­ein jär­jetön aja­tus on, että ajoneu­vovero ja autovero muutet­taisi­in kilo­metripo­h­jaisek­si. Satel­li­it­ti seu­raisi auto­jen kulkua ja vero menisi vaik­ka auto olisi hin­auk­ses­sa tai vaik­ka VR:n autojunassa.

    Mik­sei työryh­mä esit­tänyt yksinker­tais­es­ti mallia, jos­sa autovero lisät­täisi­in ben­si­inin hintaan?

    Olisiko asial­la mitään yhteyt­tä siihen, että työryh­män puheen­jo­hta­ja Jor­ma Ollila on ben­si­inikaup­pa Shellin hal­li­tuk­sen puheenjohtaja.

    Yksi asia on var­ma. Hal­li­tuk­sen edel­lisel­lä jär­jet­tömäl­lä veronko­ro­tus­päätök­sel­lä hiipunut autokaup­pa lop­puu tyystin tänään julk­istet­tuun autoveron lope­tusuutiseen. Kuka hul­lu nyt ostaisi uuden auton, jon­ka hin­nas­sa on mon­ta tuhat­ta euroa veroa.

  99. Etelä-Ital­ias­sa Napoli oli kulu­tuk­sen keskit­tymä, jonne Cam­pan­ian ja muiden lähialuei­den aateliset kokoon­tu­i­v­at kulut­ta­maan maatiloil­taan keräämiään varoja. 

    Jos kaupun­gin kaup­pi­aat, käsi­työläiset ja palvelusvä­ki sai­vat maaseu­tua suurem­mat keskimääräiset tulot noiden omaisu­ud­es­ta vir­taavien tulo­jen avul­la niin mis­sään nimessä kaupun­gin “vau­raus” ei ollut hei­dän työn­sä ansiota.

    Suuri osa kaupun­gin tuloista voi siis perus­tua omis­tuk­si­in muual­la sekä tulon­si­ir­to­jen luon­teisi­in eri­in koti­talouk­sien kesken.

    Neu­vos­toli­it­to­laises­sa sosi­aal­i­til­in­pidos­sa palvelui­ta ei suurek­si osak­si las­ket­tu tuotan­toon vaan niiden ajatelti­in ole­van tulon­si­ir­to­ja koti­talouk­sien kesken. Miten sel­l­ainen voi olla tuotan­toa jos­sa toimin­nan tulos kulute­taan heti kun toim­inta tapahtuu?

  100. Aki Kan­gashar­ju, tutkimusjohtaja,

    Val­tion taloudelli­nen tutkimuskeskus, VATT:

    Talouden toim­inta ei ole tasais­es­ti jakau­tunut aluei­den välil­lä. Esimerkik­si Helsin­gin seu­tukun­nan osu­us Suomen pin­ta-alas­ta on pros­entin luokkaa, mut­ta sen osu­us brut­tokansan­tuot­teesta (bkt) on jopa 33 prosenttia. 

    Hyv­in­voin­ti luo­daankin kaupungeis­sa, jois­sa talouden toim­inta on maaseu­tua tehokkaam­paa eri­lais­ten mit­takaavae­tu­jen ja ulkois­vaiku­tusten vuok­si. Maat kaupungis­tu­vat rikastues­saan ja rikas­tu­vat kaupungistues­saan. Rikkaat maat maail­mas­sa ovat poikkeuk­set­ta kaupungis­tuneem­pia kuin köyhät. 

    http://www.hel.fi/hel2/tietokeskus/suunnat/ss206/Art_kangasharju.html

    Wikipedia:
    Vuon­na 2010 Uuden­maan maakun­nan (ml. Itä-Uusi­maa) arvon­lisäys eli brut­tokansan­tuote oli 69,3 mil­jar­dia euroa (38,8 % Suomen brut­tokansan­tuot­teesta). BKT asukas­ta kohden oli 45 762 euroa eli 137 % Suomen keskiar­vos­ta (Itä-Uudel­la­maal­la 41 139 euroa). 

    Tuol­la pin­ta-alal­taan pienel­lä län­til­lä asuu Suomen koulute­tu­in väestö, eniten nuo­ria ihmisiä ja siel­lä on paras infrastuktuuri.

    Jos koko maan asut­ta­mi­nen olisi taloudel­lis­es­ti kan­nat­tavaa, niin val­tiot tek­i­sivät niin. Ei niin kuitenkaan tehdä vaan kaupun­git kas­va­vat ja maaseu­tu autioituu joka puolel­la maailmaa.

  101. Jaa­has, aamun uuti­nen on, että Microsoft ostaa Nokian kapu­la­bis­nek­sen sit­tenkin. Ilmeis­es­ti jotain on muut­tunut sit­ten tal­ven neu­vot­telu­jen, jol­loin hom­ma rauke­si ker­taalleen. Samal­la täy­tynee tark­istaa ennustet­ta Stephen Elopin urake­hi­tyk­ses­tä. Hän pää­tyy kau­pas­sa takaisin ison Microsoft-yksikön johta­jak­si, ainakin jok­sikin aikaa.

  102. Osmo Soin­in­vaara:
    Juho,
    Jos kokin rav­in­to­las­sa tekemä ruo­ka, matkailu, par­turi ja muut sel­l­aiset asi­at ovat tuh­laus­ta, kos­ka ne eivät ole vält­tämät­tömiä, kai sil­loin myös ei-vält­tämät­tömät tavarat ovat tuh­laus­ta. Takaisin 1930-luvulle! 

    Tuo laskukaa­va sanoo, että rav­in­to­laruo­ka, (omien kansalais­ten) matkailu ja par­turi ovat “tuh­laus­ta”. (Minä sanon että ne ovat tärkeä osa ihmise­loa, mut­ta puhutaan nyt siis vain tuos­ta talouden toimivu­u­den mit­tamiseen tarkoite­tus­ta laskukaavasta.)

    Ei-vält­tämät­tömien tavaroiden “hyödyl­lisyy­den” mit­taami­nen on tuos­sa laskukaavas­sa hie­man han­kalaa, kos­ka on vaikea sanoa mitä niil­lä tehdään, ja myy­däänkö ne joskus tarkastelu­alueen ulkop­uolelle. (Jos ote­taan asioi­hin oikein merkan­tilisti­nen ote, tuon­nin kor­vaamisenkin voisi laskea “tuot­tavak­si” työk­si, vaik­ka itse tuote menisi “huvit­te­lu­tarkoituk­si­in”.)

    Myös sen arvioimi­nen, mitkä toimin­not ovat vält­tämät­tömiä tai järke­viä on han­kalaa. Muovi­nen säh­ly­maila on vapaa-ajan tuote, joten siinä mielessä kai “huvit­telua”. Toisaal­ta kansalais­ten liikun­ta­har­ras­tuk­set saat­ta­vat yleis­es­ti nos­taa yhteisön “tuotan­non” tasoa, vaik­ka niihin kuluukin vähän aikaa ja rahaa. Säh­ly­mailat ovat siis taval­laan toiv­ot­tua tavaraa (niin kuin urheilu­vä­li­neet aika pitkälle oli­vat jo luter­i­laisel­la 1930-luvul­la). Rajat ovat siis hämäriä. Hyödyl­liset kestoku­lu­tus­tuot­teet saa­vat syn­nin­päästön, mut­ta puh­das “rihka­ma” kai ei (ker­takäyt­töi­nen koti­maas­sa kulutet­tu vap­pusälä yms.). Hyvä esimerk­ki fyy­si­sistä “huvit­te­lu­tuot­teista” voisi­vat olla ilo­tuli­tus­raketit (jo nimen­sä mukaan).

    Mit­tari on varsin 1930-luku­lainen, mut­ta ei se ehkä ohjaa takaisin 1930-luvulle (jol­loin ei vielä ollut varaa kovin kalli­isi­in “huvi­tuk­si­in”, vaik­ka perusasi­at oli­vatkin jämp­tis­sä kun­nos­sa), jos mit­taria lue­taan niin, että sekä “tuot­ta­va” toim­inta että “huvi­tuk­set” ovat ihmiselle tärkeitä, mut­ta mei­dän pitää valvoa (jot­tei taloutemme kaadu), että “tuot­tavaa” toim­intaa on niin paljon, että voimme sil­lä kus­tan­taa “huvi­tuk­semme”.

    1. Juho
      Oletko koskaan miet­tinyt, mikä on talouden tavoite, mik­si meil­lä ylipään­sä tuotan­toa ja kulutusta?
      Voitaisi­inko ajatel­la, että tehdään tavaroi­ta vain vien­ti­in, mut­ta suo­ma­laisil­la olisi oikeus vain pie­neen asun­toon, yksinker­taiseen itse tehtyyn ruokaan ja kah­teen vaatek­er­taan. Keskelle Suomea tehtäisi­in suuri rahasäil­iö (kts, Roope Ank­ka) ja päämääräk­si otet­taisi­in saadase täyteen.

  103. Osmo Soin­in­vaara: Jos kokin rav­in­to­las­sa tekemä ruo­ka, matkailu, par­turi ja muut sel­l­aiset asi­at ovat tuh­laus­ta, kos­ka ne eivät ole vält­tämät­tömiä, kai sil­loin myös ei-vält­tämät­tömät tavarat ovat tuh­laus­ta. Takaisin 1930-luvulle! 

    Ei, vaan takaisin sinne Lutherin aikaan: teokraat­tiseen sää­ty-yhteiskun­taan, jos­sa eletään omavaraistaloudessa. Luther ei ollut edes merkan­tilisti, vaan hän oli sitä mieltä, ettei koko ulko­maankaup­paa olisi pitänyt mieluiten sal­lia lainkaan. Teok­ses­saan Kau­pankäyn­nistä ja koronkiskon­nas­ta (1524) hän tosin ennusti, että se Sak­sas­sa lop­puisi muutenkin pian, kos­ka kaik­ki raha olisi ulko­mais­ten luk­sus­tavaroiden himon vuok­si vir­ran­nut maas­ta pois “Frank­furtin mes­suil­la” (Val­i­tut teok­set III, WSOY 1983, s. 218).

    Myöskään korkoa ei Lutherin mielestä saanut ottaa, se oli paho­laisen ja paavin keksin­tö. Vähän sää­lik­si käy pahasti hairah­tunut­ta Suomen evanke­lis-luter­i­laista kirkkoa, jol­la on sato­jen miljoonien arvoinen kan­sain­vä­li­nen sijoitussalkku.

  104. sunimh: Toisaal­ta olisi­han se nyt melkoinen ihme jos näin ei olisi puh­taasti absolu­ut­ti­sista sum­mista puhut­taes­sa, kun pk-seu­tu on alueena pieni mut­ta tiheään asut­tu mur­to-osa koko Suomen alueesta. Siitä huoli­mat­ta neljä viidestä suo­ma­lais­es­ta asuu sen ulkop­uolel­la, ja val­tion tehtävänä nyt on – häm­mästyt­tävää kyl­lä – pyörit­tää toim­intaansa koko val­tion alueel­la. Ver­tailepa joskus palk­ka- ja hin­tata­soa pk-seudun ja “maakun­tien” välillä.

    Niin, tämä keskus­tre­lu on nähty tässäkin blo­gis­sa niin mon­ta kertaa.

    Ensin väitetään että helsin­ki vie maakun­tien rahat. Sit­ten kun kiis­tat­tomasti todis­te­taan että näin ei ole (tosin täl­lä ker­taa kukaan ei ole jak­sanut sitä tehdä, aikaisem­min näin on kum­minkin tehty), väitetään yleen­sä vielä että Hesas ei tehdä todel­lista työtä, joten rahavir­rat ovat vain näen­näisiä. Kun ollaan päästä tästä eteen­päin, vede­tään se kepu­lais­ten lop­ulli­nen valt­tiko­rt­ti “no sehän on vain oikeude­mukaista kos­ka se on val­tion tehtävä”.

    Jos argu­ment­ti on lop­ul­ta kum­minkin “hesalais­ten rahat on oikeu­den­mukaista viedä maakun­ti­in, kos­ka hesalaiset ovat tuot­tavia ja rikkai­ta”, niin minkä ihmeen takia aloi­tusar­gu­ment­ti on ihan päin­vas­tainen eli “on väärin viedä Suomea oikeal­la työl­lä elät­tävien maakun­tien rahat hesaan”?

    Tää on just tätä, maal­i­tol­pat siir­tyvät koko ajan.

  105. Evert The Nev­er­Rest: Tuor­ein jär­jetön aja­tus on, että ajoneu­vovero ja autovero muutet­taisi­in kilo­metripo­h­jaisek­si. Satel­li­it­ti seu­raisi auto­jen kulkua ja vero menisi vaik­ka auto olisi hin­auk­ses­sa tai vaik­ka VR:n autojunassa.

    Mik­sei työryh­mä esit­tänyt yksinker­tais­es­ti mallia, jos­sa autovero lisät­täisi­in ben­si­inin hintaan?

    Olisiko asial­la mitään yhteyt­tä siihen, että työryh­män puheen­jo­hta­ja Jor­ma Ollila on ben­si­inikaup­pa Shellin hal­li­tuk­sen puheenjohtaja.

    Yksi asia on var­ma. Hal­li­tuk­sen edel­lisel­lä jär­jet­tömäl­lä veronko­ro­tus­päätök­sel­lä hiipunut autokaup­pa lop­puu tyystin tänään julk­istet­tuun autoveron lope­tusuutiseen. Kuka hul­lu nyt ostaisi uuden auton, jon­ka hin­nas­sa on mon­ta tuhat­ta euroa veroa.

    Vero­tuk­sen muu­tok­sel­la ennakoidaan polt­toainekir­jon ja sähköau­to­jen yleistymistä.

    Polt­toain­everon korot­ta­mi­nen tekee sähköstä kil­pailukykyisen ja toisaal­ta ajoneu­vosähkön verot­ta­mi­nen ei onnistu.

    Ja kun polt­toainekir­jo kas­vaa niin niidenkin verot­ta­mi­nen hankaloituu

    Pitkäl­lä aikavälil­lä polt­toain­everoista on luovuttava

  106. Osmo Soin­in­vaara:
    Juho,
    Jos kokin rav­in­to­las­sa tekemä ruo­ka, matkailu, par­turi ja muut sel­l­aiset asi­at ovat tuh­laus­ta, kos­ka ne eivät ole vält­tämät­tömiä, kai sil­loin myös ei-vält­tämät­tömät tavarat ovat tuh­laus­ta. Takaisin 1930-luvulle! 

    Siis takaisin aikaan ennen teol­lista vallankumousta!

    Ja kuka päät­tää, mikä on välttämätöntä?
    Sitä on toki kokeil­tu eri mais­sa, nyt viimek­si Pohjois-Kore­as­sa, tulok­set eivät ole houkuttelevia.

  107. Nokian myyn­nistä: Kansane­dus­ta­ja Mikael Jungn­er (sd) oli suo­ras­taan runolli­nen Twit­teris­sä: — Minkä Jor­ma loi, sen Elop vei. Noin niinkuin runol­lis­es­ti kiteytettynä”.

    Minä puolestani sanon: — Kun Suo­mi nyt kat­soo peili­in, niin siel­lä näkyy rup­sah­tanut kateu­den leimaa­ma naa­ma, jol­la on hätään­tyneen harhail­e­va katse, joka hakee pahal­ta maail­mal­ta tur­va­paikkaa marx­i­laisu­u­den suunnasta…

    Sep­po Korppoo
    Yrit­täjä, jol­la on pöhinää ja iloisen opti­mistin naa­ma, nenä joskus punainen…

  108. Liian van­ha: Polt­toain­everon korot­ta­mi­nen tekee sähköstä kil­pailukykyisen ja toisaal­ta ajoneu­vosähkön verot­ta­mi­nen ei onnistu.

    Tämä taisi olla se ketun­hän­tä Shellin puhen­jo­hta­jan kainalos­sa mikä jäi ehdo­tuk­ses­saan kirjaamatta.

  109. Liian van­ha:
    ‘snip’
    Pitkäl­lä aikavälil­lä polt­toain­everoista on luovuttava

    Näin on. Samal­la toki luovu­taan myös polt­to­moot­torikäyt­töi­sistä autoista.

    Jos myös polt­toaineen verot sisäl­lytetään käyt­tö­mak­su­un, mikähän tulee kilo­metrin hinnaksi?

    1. Nykyi­nen ben­si­ini­in kohdis­tu­vat verot arvon­lisäveroi­neen 81 sent­tiä litral­ta. Jos ben­saa kuluu viisi litraa sadal­la, ben­savero kilo­metriä kohden on noin neljä sent­tiä. Jos menee jol­lain ben­sasyöpöl­lä, vero kilo­metriä kohden on tietysti enemmän.

  110. No, onpa­han meil­lä nyt taas Nokia, jol­la on poten­ti­aalia kas­vaa ja nos­taa Suomea ylöspäin.

    Microsoft osti liike­toimin­nan, jos­sa on pelkkää tap­pi­o­ta odotet­tavas­sa Win­dows Pho­nen myötä.

    Eipä parem­min olisi voin­ut Nokia tätä junailla…

  111. Päät­tämisen vaikeut­ta voidaan tiivistää vaik­ka totea­mal­la, että Suomen idea on uno­htunut. Mik­si olemme kansakun­ta ja mik­si meil­lä on parlamentti?

    Keskustelua käy­dään jo viidet­tä vuot­ta ekon­o­mistien johdol­la ja excel-näkökul­mas­ta. Vaikeat ratkaisut meni­sivät parem­min kau­pak­si, jos mukana olisi vähän isom­pi kuva ja tarkoitus.

    EU:lla iso idea, jos­sa on mukana muu­takin kuin talous. Se on hyvä asia, mut­ta pahasti uno­htunut Suomessa.

  112. Juho Laatutärkeitä, mut­ta mei­dän pitää valvoa (jot­tei taloutemme kaadu), että “tuot­tavaa” toim­intaa on niin paljon, että voimme sil­lä kus­tan­taa “huvi­tuk­semme”.

    Min­un mielip­i­teeni. “Huvi­tuk­sia”, koti­markki­noi­ta, palvelus palveluk­ses­ta, pestään paito­ja, sijataan vuotei­ta, kate­taan ate­ri­oi­ta ja tyy­dytetään jopa sek­suaal­isia tarpei­ta. Tämä on kaiken inhimil­lisen talouden ja työn­jaon perusilmiö. Se ei ole koskaan liian suuri. Se voi olla ain­oas­taan liian pieni. Esimerkik­si työn kokon­aiskus­tan­nusten takia.

    Se mihin “tuot­ta­va” työ voi syn­nyt­tää liikaa resursse­ja ja toimeli­aisu­ut­ta jota täy­tyy huono­jen aiko­jen koit­taes­sa tarkastel­la ovat julki­nen sek­tori ja (tätä enkä paljon muu­takaan ole poht­in­ut lop­pu­un asti) suuret var­al­lisu­uskeskit­tymät. Ne voivat ikäänkuin hyö­tyä liikaa hyv­inä aikoina ja sopeu­tu­vat huonos­ti olo­suhde­muu­tok­si­in. Var­al­lisu­uskeskit­tymiä tulee tarkastel­la globaal­isti. Toiv­ot­tavasti uusi teknolo­gia ja joukko­ra­hoi­tus pois­ta­vat ulkoista tarvet­ta suurille pääomakeskittymille.

  113. Itse tästä kom­ment­tiketjus­ta ilme­nee, mik­si asioista päät­tämi­nen on niin vaikeaa. Joka ain­oaan Suomes­sa tästä aiheesta käytävään keskustelu­un ilmestyy lau­ma vihaisia kes­ki-ikäisiä miehiä, jot­ka esit­tävät samat luke­mat­to­mia ker­to­ja kumo­tut “argu­men­tit”. Tämän jäl­keen keskustelu kään­tyy niiden kumoamiseen jälleen kerran.

    Sylt­ty: Jonkun pitäisi tehdä FAQ tätä “muu suo­mi elät­tää pk-seutua”-argumentin takia. Tyyp­il­lis­es­ti val­ta­va osa keskustelu­a­jas­ta menee sen ilmi­selvän asian todis­telu­un, että val­tio voi kah­mia vero­tu­lo­ja vain sieltä mis­sä on rahaa (pk-seu­tu, kasvukeskuk­set), ei sieltä mis­sä sitä ei ole (kaik­ki muut). 

    Kan­nat­taisi saman tien tehdä laa­jem­pi FAQ jos­sa on kaik­ki muutkin vas­taa­vat ikivihreät (par­don the pun):

    - vien­ti hyvä ja tuon­ti paha

    - velka­an­tu­mi­nen mihin tarkoituk­seen tahansa aina ja kaikkial­la PAHA PAHA PAHA

    - Suo­mi elää raskaas­ta teollisuudesta

    - entiset tais­to­laiset läpä läpä

    - autosaatana läpä läpä läpä

    - jne.

  114. Evert The Nev­er­Rest: Yksi asia on var­ma. Hal­li­tuk­sen edel­lisel­lä jär­jet­tömäl­lä veronko­ro­tus­päätök­sel­lä hiipunut autokaup­pa lop­puu tyystin tänään julk­istet­tuun autoveron lope­tusuutiseen. Kuka hul­lu nyt ostaisi uuden auton, jon­ka hin­nas­sa on mon­ta tuhat­ta euroa veroa.

    Edel­lisen autoveropäätök­sen jäl­keen autokaup­pa hiipui (vero­muu­tos­ta edeltävä piik­ki kor­jat­tuna) suun­nilleen saman ver­ran kuin muual­la Län­si-Euroopas­sa. On sil­lä voimaa tuol­la Suomen hal­li­tuk­sel­la, kun noin ison loven teki!

    Seu­raa­va vero­muu­tos tulee ehkä vuon­na 2020. Jos sil­lä saa hyy­dytet­tyä uusien auto­jen kau­pan nyt, niin aika erikoista on. Auto on kulu­tus­tavaraa, uusia auto­ja pitää ostaa.

    Polt­toain­evero­tuk­sen korot­ta­mi­nen olisi yksi peri­aat­teessa hyvä ja oikeu­den­mukainen vai­h­toe­hto asian hoita­miseen. Tämä tarkoit­taisi euron lisäys­tä litrahin­taan. Kuitenkin seit­semän vuo­den kulut­tua ladat­tavia hybride­jä alkaa olla ihan merkit­tävä määrä, jol­loin verot­ta­mi­nen menee vaikeak­si. Siinäkin voi tul­la vaikeaa, jos hin­taero EU-naa­purei­hin ver­rat­tuna repeää liikaa. (Tai Venäjälle alkaa päästä helposti.)

    Tältä poh­jal­ta Ollilan työryh­män aja­tus on hyvä veronkan­non kannal­ta. Sen sijaan se vuo­taa ohjaavu­udeltaan ja ehkä myös kohtu­ullisu­udeltaan pahasti.

    - Nykyisessä autovero­tuk­ses­sa on voimakas CO2-päästöo­h­jaavu­us. Tästä luovut­taisi­in käytän­nössä kokon­aan. Jot­ta ohjaus saataisi­in takaisin, kilo­metri­mak­sun pitäisi riip­pua auton päästöistä.

    - Ehdotet­tu kilo­metrivero­tus lyö ruuhka­mak­sua korville. Ruuhka­mak­sun tuot­to­jen pitäisi tul­la kun­nalle, eikä mak­su ole jous­tavu­udeltaankaan ruuhka­mak­suk­si sopi­va. Ruuhka­mak­sun pitäisi olla kel­lon­aikaan ja paikkaan voimakkaasti sidoksissa.

    - Kilo­metrivero­tuk­sen por­ras­tus alueel­lisin perustein on ohjaavu­udeltaan huono, eikä sil­lä oikein ole liiken­teel­lisiä perustei­ta. (Mik­si Pihtiputaal­la autoilun kallis­tu­mi­nen olisi pahempi jut­tu kuin Mäntsälän ja Hyvinkään välis­sä asu­van autoilun kallis­tu­mi­nen? Kum­mas­sakin paikas­sa elämän­ta­pa rak­en­tuu autoilulle.)

    Lop­ul­ta kysymys on siitä, mitä vero­tuk­sel­la haetaan. Täl­lä saadaan vero­tu­lo­ja, mut­ta muut tavoit­teet voivat jäädä saavuttamatta.

  115. Osmo Soin­in­vaara:
    Nykyi­nen ben­si­ini­in kohdis­tu­vat verot arvon­lisäveroi­neen 81 sent­tiä litral­ta. Jos ben­saa kuluu viisi litraa sadal­la, ben­savero kilo­metriä kohden on noin neljä sent­tiä. Jos menee jol­lain ben­sasyöpöl­lä, vero kilo­metriä kohden on tietysti enemmän.

    Siis 20.000 km:n vuo­tuisel­la ajomääräl­lä ja 12 sentin käyt­tö­mak­sul­la 2400 €/vuosi tai 200 €/kk.

    Todel­lisu­udessa lie­nee kuitenkin odotet­tavis­sa, että autovero ei laske merkit­tävästi eikä ben­saverokaan, mut­ta käyt­tö­mak­su kyl­lä nousee.

  116. Jos ihmiset kykeni­sivät tuot­ta­maan omista jät­teistään, kuten myös ulosteesta ja virt­sas­taan omas­sa biore­ak­toris­saan polt­toainet­ta joko ajoneu­voon tai läm­mi­tyk­seen, verotet­taisi­inko tätä polttoainetta?

  117. Osmo Soin­in­vaara:
    Juho
    Oletko koskaan miet­tinyt, mikä on talouden tavoite, mik­si meil­lä ylipään­sä tuotan­toa ja kulutusta?
    Voitaisi­inko ajatel­la, että tehdään tavaroi­ta vain vien­ti­in, mut­ta suo­ma­laisil­la olisi oikeus vain pie­neen asun­toon, yksinker­taiseen itse tehtyyn ruokaan ja kah­teen vaatek­er­taan. Keskelle Suomea tehtäisi­in suuri rahasäil­iö (kts, Roope Ank­ka) ja päämääräk­si otet­taisi­in saadase täyteen.

    Vihreät, Kokoomus ja SDP ovat aja­neet Suomea siihen suuntaan,että taviksille riit­tää kanikop­pi ja yksi työvaatekerta
    Näkyy esim Helsin­gin asun­non hintoina

  118. Sylt­ty: Niin, tämä keskus­tre­lu on nähty tässäkin blo­gis­sa niin mon­ta kertaa.
    Jos argu­ment­ti on lop­ul­ta kum­minkin “hesalais­ten rahat on oikeu­den­mukaista viedä maakun­ti­in, kos­ka hesalaiset ovat tuot­tavia ja rikkai­ta”, niin minkä ihmeen takia aloi­tusar­gu­ment­ti on ihan päin­vas­tainen eli “on väärin viedä Suomea oikeal­la työl­lä elät­tävien maakun­tien rahat hesaan”?

    Tää on just tätä, maal­i­tol­pat siir­tyvät koko ajan. 

    Se oli jonkun ihan muun aloi­tusar­gu­ment­ti kuin min­un, joten maal­i­tol­pat tuskin ovat suun­nat­tomasti siir­ty­illeet. Näistä tämän pal­stan kom­menteista vain aina pais­taa niin kirkkaasti se helsinkiläisille ja vihreille eri­tyis­es­ti omi­nainen “etkö sä nyt todel­lakaan käsitä” ‑asenne, jol­la ei kauheasti voite­ta ystäviä ja vaiku­tus­val­taa Helsin­gin (ja yleisem­min kaupunkien) ulkop­uolel­la. Helsinkiläisen paikallispoli­itikon blogilla meinin­ki on tietysti ihan par for the course, kun vielä “Helsin­ki” ja “pääkaupunkiseu­tu” vai­htel­e­vat viesteis­sä aina vähän fii­ik­sen ja tarpeen mukaan kuin metrop­o­lis­sa ainakin.

    Nuo Tilas­tokeskuk­sen tiedot, jot­ka toki löysin itsekin, ovat tietenkin vuodelta 2006, mut­ta olete­taan nyt että mikään ei ole muuttunut.

    Yleis­es­ti ottaen on kuitenkin toki selvää, että kaupunkialueet kaikkial­la maail­mas­sa tup­paa­vat ole­maan rikkaampia kuin ympäröivä maaseu­tu, mut­ta ajat­te­lu­ta­pa, jos­sa Suo­mi jakau­tuu “Metropoli­in” ja “Maakun­ti­in” on mielestäni vahin­golli­nen ja itseään toteut­ta­va kierre, jon­ka sijas­ta pitäisi voimakkaam­min kehit­tää tasavahvo­ja kaupunkiseu­tu­ja (lähin­nä kai Turku, Tam­pere ja Oulu) pääkaupunkiseudun rin­nalle, eikä paka­ta koko Suomea kehäkol­mosen ympärille. Tässä tietenkin maini­tu­il­la kaupunkiseuduil­lakin on sarkaa, mut­ta kyl­lä (pääkaupunkikeskeisel­lä) kansal­lisen tason poli­it­tisel­la päätök­sen­te­ol­lakin on ollut osuutensa.

  119. Ollilan työryh­män ehdo­tuk­ses­sa ehkä ongel­mallisem­pi on sen tuot­ta­ma seu­ran­ta­jär­jestelmä, jos­sa pienen vero­tuk­sel­lisen yksi­tyisko­hdan ratkaisemisek­si kootaan kat­ta­va his­to­ria ihmis­ten liikkeistä. 

    Nyt joku sanoo, että Nor­jas­sa tai jos­sain näitä on kerät­ty jo vuosia, eikä panop­ti­con ole aiheut­tanut mitään ongelmia. 

    Naamiot on pudotet­tu lopullisesti.

  120. sunimh:Näistä tämän pal­stan kom­menteista vain aina pais­taa niin kirkkaasti se helsinkiläisille ja vihreille eri­tyis­es­ti omi­nainen “etkö sä nyt todel­lakaan käsitä” ‑asenne, jol­la ei kauheasti voite­ta ystäviä ja vaiku­tus­val­taa Helsin­gin (ja yleisem­min kaupunkien) ulkopuolella.

    Asun noin 600 km hesast pohjoiseen ja suun­nilleen vihaan vihre­itä, joten olen ain­oas­taan tyy­tyväi­nen jos hei­dän äänisaali­in­sa pysyy nykyisel­lään tai jopa vähe­nee min­un kon­tribuu­tioni ansiosta 😀

  121. Spoi­leri:
    Ollilan työryh­män ehdo­tuk­ses­sa ehkä ongel­mallisem­pi on sen tuot­ta­ma seu­ran­ta­jär­jestelmä, jos­sa pienen vero­tuk­sel­lisen yksi­tyisko­hdan ratkaisemisek­si kootaan kat­ta­va his­to­ria ihmis­ten liikkeistä. 

    Nyt joku sanoo, että Nor­jas­sa tai jos­sain näitä on kerät­ty jo vuosia, eikä panop­ti­con ole aiheut­tanut mitään ongelmia. 

    Naamiot on pudotet­tu lopullisesti.

    Kän­nykän tuot­ta­maa puhelu,data ja paikkati­etoa on tal­len­net­tu jo pitkään ja tiedot ovat vira­nomais­ten luet­tavis­sa oikeu­den päätöksellä.

    Tästä käyti­in keskustelua 10 vuot­ta sit­ten ja sil­loin näke­mys “rehellisel­lä ei ole mitään salat­tavaa” voitti.

    Tuskin­pa tuo ajoneu­von seu­ran­ta enää lisää yksityisyysvajetta ??

    Tele­tun­nis­tetiedot kun ovat henkilöko­htaisem­pia kuin ajoneuvotiedot

    Kun antaa pahalle pikku sor­men niin se vie koko käden.

    Ja hys-hys toim­intaan on aina liit­tynyt lait­to­muus eli ns“isänmaalliset” piir­it ovat aina vähät välit­täneet yksi­ty­isyy­den suojasta.

    Majurin jäl­jen vuok­si lakia kan­nat­taa rikkoa

  122. Juho Laatu: Mit­tari on varsin 1930-luku­lainen, mut­ta ei se ehkä ohjaa takaisin 1930-luvulle (jol­loin ei vielä ollut varaa kovin kalli­isi­in “huvi­tuk­si­in”, vaik­ka perusasi­at oli­vatkin jämp­tis­sä kun­nos­sa), jos mit­taria lue­taan niin, että sekä “tuot­ta­va” toim­inta että “huvi­tuk­set” ovat ihmiselle tärkeitä, mut­ta mei­dän pitää valvoa (jot­tei taloutemme kaadu), että “tuot­tavaa” toim­intaa on niin paljon, että voimme sil­lä kus­tan­taa “huvi­tuk­semme”.

    Tuo­ta noin.

    Kaikki­han kier­tyy inhimil­lisi­in tarpeisi­in. Raha vai­h­taa omis­ta­jaa, jot­ta meil­lä olisi taval­la tai toisel­la mukavaa. Joskus sen mukavu­u­den tekemiseen tarvi­taan aineel­lisia hyödykkeitä, joskus ei. Tele­vi­sio­ta ei oste­ta sik­si, että sil­lä olisi sinän­sä arvoa, vaan se oste­taan sen kat­somisen tuot­ta­man tur­rut­ta­van tun­teen vuok­si. Olen­naista on sisältö.

    Luon­nol­lis­es­ti jotkin tarpeet ovat tärkeämpiä kuin toiset tarpeet. Tätä voi kuitenkin mita­ta rahal­la. Nykypäivänä ne hengis­sä­selviämisen kannal­ta tärkeät perus­tarpeet tyy­dyt­tyvät hyvin pienel­lä työvoimal­la, lop­pu on ihan koristelua.

    Jos tämä väite ei tun­nu real­is­tiselta, niin kat­sopa mitä hengis­sä­selviämiseen tarvit­ta­va ruokamäärä ja vaate­tus mak­saa. Mon­tako työ­tun­tia sen tekemiseen on voin­ut mennä?

    Paperin vien­ti voi tun­tua oikeal­ta työltä ja paidan silit­tämi­nen ei. Jos uno­hde­taan tuo merkan­tilisti­nen vien­ti ja tuon­ti, niin sit­ten pitää kysyä sen paperin käyt­tö­tarkoi­tus­ta. Paperi voidaan käyt­tää esimerkik­si siihen, että sille paine­taan Aku Ank­ka. Onko Aku Ank­ka vai paidan silit­tämi­nen tärkeämpää?

    Se on selvää, että vien­ti­te­ol­lisu­u­den toim­intaedel­ly­tyk­siä ei pidä ehdoin tah­doin heiken­tää. Toisaal­ta ei teol­lisu­ut­ta kan­na­ta kovin väk­isin pystyssäkään pitää. Suh­dan­nevai­htelu­iden tasaami­nen voi jois­sain tapauk­sis­sa olla järkevää, auringonlaskun alo­jen tukem­i­nen ei.

  123. sunimh: Yleis­es­ti ottaen on kuitenkin toki selvää, että kaupunkialueet kaikkial­la maail­mas­sa tup­paa­vat ole­maan rikkaampia kuin ympäröivä maaseu­tu, mut­ta ajat­te­lu­ta­pa, jos­sa Suo­mi jakau­tuu “Metropoli­in” ja “Maakun­ti­in” on mielestäni vahin­golli­nen ja itseään toteut­ta­va kierre, jon­ka sijas­ta pitäisi voimakkaam­min kehit­tää tasavahvo­ja kaupunkiseu­tu­ja (lähin­nä kai Turku, Tam­pere ja Oulu) pääkaupunkiseudun rin­nalle, eikä paka­ta koko Suomea kehäkol­mosen ympärille. Tässä tietenkin maini­tu­il­la kaupunkiseuduil­lakin on sarkaa, mut­ta kyl­lä (pääkaupunkikeskeisel­lä) kansal­lisen tason poli­it­tisel­la päätök­sen­te­ol­lakin on ollut osuutensa.

    En usko että yksikään “cityvihreä” vas­tus­taa Turun, Tam­pereen ja Oulun kehit­tämistä kaupunkeina, ja kyl­lä Jyväskylä, Kuo­pio ja Lappeen­ran­takin yliopis­tokaupunkeina mah­tu­vat mukaan. Näin jo ihan siitäkin syys­tä, että jos yritetään tunkea kaik­ki Helsinki­in (siis kaupunki­in, ei hallinnol­liseen tynkäalue­seen), tulee se ihan hel­vetin kalliiksi.

    Ongel­ma on siinä, että kansal­lisen tason poli­it­ti­nen päätök­sen­teko ei tosi­aankaan ole pääkaupun­ki- eikä edes kaupunkiseu­tukeskeistä. Kehi­tyskelpoisil­ta kaupunkiseuduil­ta ympäri maan kupataan alue­poli­ti­ikan nimis­sä elämän ja kasvun edel­ly­tyk­set. Tarvit­taisi­in todel­li­nen kaupunkistrate­gia, jos­sa määriteltäisi­in val­takun­nal­lis­es­ti merkit­tävät kaupunkiseudut, ja hyväksyt­täisi­in se, että lop­pu­jen kasvulle ei vain ole real­is­tisia edellytyksiä.

    Helsin­ki men­estyy poli­it­tis­es­ta päätök­sen­teosta huoli­mat­ta, ei sen vuoksi.

  124. sunimh: ajat­te­lu­ta­pa, jos­sa Suo­mi jakau­tuu “Metropoli­in” ja “Maakun­ti­in” on mielestäni vahin­golli­nen ja itseään toteut­ta­va kierre, jon­ka sijas­ta pitäisi voimakkaam­min kehit­tää tasavahvo­ja kaupunkiseu­tu­ja (lähin­nä kai Turku, Tam­pere ja Oulu) pääkaupunkiseudun rin­nalle, eikä paka­ta koko Suomea kehäkol­mosen ympärille. 

    Olet aivan oike­as­sa siitä, että yhden navan ympärille rak­en­tu­va Suo­mi ei ole hyvä aja­tus. Helsin­ki tarvit­see jo oman kehit­tymisen­sä vuok­si kovaa koti­maista kilpailua.

    Tätä kil­pailua on valitet­ta­van vähän, kos­ka joko alue­poli­ti­ikan tai tuurin vuok­si selvää kakkoskeskus­ta ei ole syn­tynyt. Yhden vah­van ja kol­men tai viiden kakkoskastin kaupunkiseudun kil­pailu­asetel­ma ei toi­mi. Nyt Helsin­gin seu­tu on omas­sa sar­jas­saan ja muut kil­pail­e­vat keskenään toises­sa sar­jas­sa. Kan­sain­välis­es­ti kat­sot­tuna Suomes­sa on vain yksi metropoli nykyisellään.

    Mei­dän väestöpo­h­jal­lamme maa­han voisi kehit­tyä hyvin vah­va ja kan­sain­välis­es­tikin houkut­tel­e­va kakkoskeskus. Tämä edel­lyt­täisi poli­it­tis­es­ti han­kalien val­in­to­jen tekemistä, mut­ta nykyti­lanteessa ei lop­ul­ta pidem­mäl­lä aikavälil­lä voita kukaan. Edes pääkaupunkiseutu.

    1. Kun Viipuria ei meil­lä enää ole, Turus­ta olisi voin­ut tul­la se kakkoskeskus, mut­ta ovat riidelleej koko Turun pois maailmankartalta.

  125. Osmo Soin­in­vaara:
    Kun Viipuria ei meil­lä enää ole, Turus­ta olisi voin­ut tul­la se kakkoskeskus, mut­ta ovat riidelleej koko Turun pois maailmankartalta. 

    Vas­taavia ongelmia on muual­lakin, Lon­too vs. muu Britannia.

    “Over time, you can see how Lon­don’s dom­i­nance could become ever more entrenched, with Britain’s “sec­ond tier” cities nev­er reach­ing crit­i­cal mass.” BBC

  126. Spoi­leri: Ollilan työryh­män ehdo­tuk­ses­sa ehkä ongel­mallisem­pi on sen tuot­ta­ma seu­ran­ta­jär­jestelmä, jos­sa pienen vero­tuk­sel­lisen yksi­tyisko­hdan ratkaisemisek­si kootaan kat­ta­va his­to­ria ihmis­ten liikkeistä.

    Jos jär­jestelmä raken­netaan oikein, sen ei ole pakko kerätä yksit­täis­ten auto­jen tai ihmis­ten kulku­ti­eto­ja. Kän­nyköitäkin voi käyt­tää prepaid-liittymillä.

    Yksi­ty­isyys­murhe on ymmär­ret­tävä ja aiheelli­nen. Toisaal­ta meil­lä on jo nyt tiet puo­lil­laan valvon­takameroi­ta, jot­ka osaa­vat lukea rek­ister­inu­meroi­ta. Lisäk­si kän­nyköi­den sijain­tia seu­raa­mal­la on help­poa seu­ra­ta ihmis­ten sijain­tia, osa auto­jen nav­igoin­ti­jär­jestelmistä kyke­nee kom­mu­nikoimaan sijain­ti­aan, ja koh­ta auto­jen pitää jo tur­val­lisu­ussy­istä muutenkin ker­toa paikkansa.

    Tässä yksi­ty­isyysasi­as­sa vede­tään usein esi­in vähän sekundäärisiä kort­te­ja. Ymmärtääk­seni yksi vähem­män ääneen lausut­tu ske­naario on se, että GPS-seu­ran­nal­la voitaisi­in selvit­tää ylinopeudet suju­vasti ja yksinker­tais­es­ti. Tähän on toki ole­mas­sa eri­laisia juri­disia näköko­htia, mut­ta näin­hän tuo asia tietysti on, jos lain­säätäjät sen niin päättävät.

    1. Tuo lasku­tus voidaan tehdä myös niin, että laskin on autossa ja se lähet­tää eteen­päin vain lop­pusum­man. Jos halu­aa sen kiistää, voi vaa­tia lait­teen muistin avaamista ja kat­soa, mis­tä lasku muo­dos­tuu. Voidaan tehdä myös niin, että laskuri on vira­nomaisel­la ja auton omis­ta­ja saa itse päät­tää, voidaanko auto jäljit­tää sen perus­teel­la. Jos jäljit­tämisen kieltää, joutuu var­maankin mak­samaan auto­varkaud­es­ta vähän korkeam­paa vakuutusta.

  127. Osmo Soin­in­vaara:
    Polt­toain­evero on mak­su tien ja katu­jen käytöstä. 

    Eikö veroa pitäisi vähen­tää, kun tiet ja kadut ovat aivan kelvot­tomas­sa kunnossa?

  128. Osmo Soin­in­vaara:
    Kun Viipuria ei meil­lä enää ole, Turus­ta olisi voin­ut tul­la se kakkoskeskus, mut­ta ovat riidelleej koko Turun pois maailmankartalta. 

    Minus­ta Helsin­gin päätök­set ja poli­itikot eivät vaiku­ta mitenkään eri­no­maisil­ta. Siitä ei voi seu­ra­ta kuin sel­l­ainen johtopäätös, että muual­la poli­itikot ovat vielä huonompia.

    Suomes­sa elää sel­l­ainen leg­en­da, että meil­lä on ollut eri­no­maisen hyvä her­raon­ni. Se on tain­nut loppua.

    1. Eikö työryh­mä esit­tänyt jotain vähän yli kuut­ta sent­tiä. Minä en esit­tänyt neljää vaan laskin, mitä tarkoit­taisi, jos ben­savero pan­taisi­in kilometriveroon.

  129. sunimh:
    ‘snip’
    Yleis­es­ti ottaen on kuitenkin toki selvää, että kaupunkialueet kaikkial­la maail­mas­sa tup­paa­vat ole­maan rikkaampia kuin ympäröivä maaseu­tu, mut­ta ajat­te­lu­ta­pa, jos­sa Suo­mi jakau­tuu “Metropoli­in” ja “Maakun­ti­in” on mielestäni vahin­golli­nen ja itseään toteut­ta­va kierre, jon­ka sijas­ta pitäisi voimakkaam­min kehit­tää tasavahvo­ja kaupunkiseu­tu­ja (lähin­nä kai Turku, Tam­pere ja Oulu) pääkaupunkiseudun rin­nalle, eikä paka­ta koko Suomea kehäkol­mosen ympärille. Tässä tietenkin maini­tu­il­la kaupunkiseuduil­lakin on sarkaa, mut­ta kyl­lä (pääkaupunkikeskeisel­lä) kansal­lisen tason poli­it­tisel­la päätök­sen­te­ol­lakin on ollut osuutensa.

    Kehitet­tävä?
    Mil­läpä markki­na­t­aloudessa kehität — varsinkin kun esim. Turku ei ole ollut halukas kehit­tymään (siis ver­rat­tuna Oulu­un tai Tampereeseen).

  130. Osmo Soin­in­vaara:
    Polt­toain­evero on mak­su tien ja katu­jen käytöstä.

    Erit­täin run­saskäti­nen kor­vaus, ei mikään omakus­tan­nush­in­ta. Ja tiestön kun­nos­ta­han sen näkee.

  131. Osmo Soin­in­vaara:
    Eikö työryh­mä esit­tänyt jotain vähän yli kuut­ta sent­tiä. Minä en esit­tänyt neljää vaan laskin, mitä tarkoit­taisi, jos ben­savero pan­taisi­in kilometriveroon.

    OK. Minä kysyin, sinä vastasit.
    Työryh­män ehdo­tus on itse asi­as­sa 6,8 sent­tiä eli olisi pitänyt kir­joit­taa 11 senttiä.

  132. Osmo Soin­in­vaara: Tuo lasku­tus voidaan tehdä myös niin..

    Tai sit­ten lisätään euro veroa jokaiseen ben­sal­i­traan, pois­te­taan autovero ja luovu­taan säläveroista kokon­aan. Olisi meinaan aika yksinker­taista toteuttaa. 

    Kaupunkiru­uhkatkin lakkaa­vat ole­mas­ta ongel­ma kun niistä ei väl­itä, pääa­sia että on ole­mas­sa kun­nolli­nen joukkoli­ikenne- ja asuin­paikkavai­h­toe­hto niille joi­ta ruuhkas­sa istu­mi­nen ei kiin­nos­ta. Kaavoitus ratkaisee (jälleen ker­ran), ei käyttömaksuhimmelit.

  133. OS: “Polt­toain­evero on mak­su tien ja katu­jen käytöstä.” Pait­si, että tuot­to ohjataan pääsän­töis­es­ti mui­hin kohteisiin.
    Muus­sa tapauk­ses­sa tiet oli­si­vat pri­makun­nos­sa! Val­tion kirstu­un nimik­keel­lä “vero­tuot­to” , kohteena mikä tahansa!

    1. Muis­takaan laskea mukaan myös kntien menot. Helsin­gin investoin­nit autoli­iken­teeseen ovat yli sata miljoon­aa vuodessa. Se taitaa olla enem­män kuin ben­savero­ja mak­se­taan Helsingissä.

  134. Olen kyl­lä ihme­tel­lyt mik­si maalle tarvit­taisi­in kilo­metri­mak­su. Kaupungis­sa tilan ja melun kanssa voidaan säätää kilo­metri­mak­sul­la tai muul­la mak­sul­la, mut­ta maal­la olisi yksinker­taisem­paa ja parem­min kohdis­tet­tua verot­taa polttoainetta. 

    Tietysti voi arva­ta että:

    (1) Ben­saveron nos­t­a­mi­nen olisi poli­it­tis­es­ti hyvin epä­su­osit­tua. (En tiedä onko km-mak­su vähem­män epä­su­osit­tua, ehkä.)

    (2) Ehdote­tun GPS-seu­ran­nan päälle voi rak­en­taa myöhem­min vielä hieno­jakoisem­man mak­suhim­melin, mikä on taval­laan ihan hyvä peruste. (Jälleen, kaik­ki eivät tykkää, ainakin kahdes­ta syystä.)

    (3) Tarkoi­tus on heti aluk­si antaa eriva­pauk­sia kul­je­tusalalle tai jollekin muulle.

  135. Liian van­ha: Vero­tuk­sen muu­tok­sel­la ennakoidaan polt­toainekir­jon ja sähköau­to­jen yleistymistä.

    Polt­toain­everon korot­ta­mi­nen tekee sähköstä kil­pailukykyisen ja toisaal­ta ajoneu­vosähkön verot­ta­mi­nen ei onnistu.

    Ja kun polt­toainekir­jo kas­vaa niin niidenkin verot­ta­mi­nen hankaloituu

    Pitkäl­lä aikavälil­lä polt­toain­everoista on luovuttava

    Sanois­in­pa, että Liian Van­ha esit­ti tässä suuren viisauden, kun asioi­ta ajatel­laan yli 10 vuo­den tähtäimellä.

    Polt­toain­everoista ei kuitenkaan kan­na­ta kokon­aan luop­ua, sil­lä niiden kaut­ta voidaan CO2-päästöjä säädel­lä verot­ta­mal­la mit­tari­ase­mal­la tankki­in pis­tet­tyjä ainei­ta malli­in: ben­sa x, diesel y, löpö z, kaa­su å, jne… Sähköau­ton käyt­täjä mak­saa osuuten­sa sähköverona.

  136. Liian Van­ha:
    Vero­tuk­sen muu­tok­sel­la ennakoidaan polt­toainekir­jon ja sähköau­to­jen yleistymistä.

    Tapio:

    Sanois­in­pa, että Liian Van­ha esit­ti tässä suuren viisauden, kun asioi­ta ajatel­laan yli 10 vuo­den tähtäimellä.

    Polt­toain­everoista ei kuitenkaan kan­na­ta kokon­aan luop­ua, sil­lä niiden kaut­ta voidaan CO2-päästöjä säädel­lä verot­ta­mal­la mit­tari­ase­mal­la tankki­in pis­tet­tyjä ainei­ta malli­in: ben­sa x, diesel y, löpö z, kaa­su å, jne… Sähköau­ton käyt­täjä mak­saa osuuten­sa sähköverona.

    Kopi­oin­pa tämän kom­mentin blogikeskustelun tois­es­ta haarasta.

  137. Osmo Soin­in­vaara:
    Juho
    Oletko koskaan miet­tinyt, mikä on talouden tavoite, mik­si meil­lä ylipään­sä tuotan­toa ja kulutusta? 

    Talouden peruste­htävä voisi olla kulu­tuk­sen mah­dol­lis­t­a­mi­nen. Kulu­tus on perus­tarpei­ta + huvituksia.

    Voitaisi­inko ajatel­la, että tehdään tavaroi­ta vain vien­ti­in, mut­ta suo­ma­laisil­la olisi oikeus vain pie­neen asun­toon, yksinker­taiseen itse tehtyyn ruokaan ja kah­teen vaatek­er­taan. Keskelle Suomea tehtäisi­in suuri rahasäil­iö (kts, Roope Ank­ka) ja päämääräk­si otet­taisi­in saadase täyteen.

    Huvi­tusten mak­si­moin­ti on luon­nolli­nen ihmis­ten tarve. Kun perus­tarpeet on saavutet­tu, voimme panos­taa täysil­lä toisille ja luon­nolle hait­taa tuot­ta­mat­tomi­in huvituksiin.

  138. max: Min­un mielip­i­teeni. “Huvi­tuk­sia”, koti­markki­noi­ta, palvelus palveluk­ses­ta, pestään paito­ja, sijataan vuotei­ta, kate­taan ate­ri­oi­ta ja tyy­dytetään jopa sek­suaal­isia tarpei­ta. Tämä on kaiken inhimil­lisen talouden ja työn­jaon perusilmiö. Se ei ole koskaan liian suuri. Se voi olla ain­oas­taan liian pieni. Esimerkik­si työn kokon­aiskus­tan­nusten takia.

    Aivan. Voita elämän leivän päälle.

    Se mihin “tuot­ta­va” työ voi syn­nyt­tää liikaa resursse­ja ja toimeli­aisu­ut­ta jota täy­tyy huono­jen aiko­jen koit­taes­sa tarkastel­la ovat julki­nen sektori 

    Val­lan­pitäjiä lähel­lä ole­via läske­jä on tosi vaikea lai­h­dut­taa pois.

    ja (tätä enkä paljon muu­takaan ole poht­in­ut lop­pu­un asti) suuret var­al­lisu­uskeskit­tymät. Ne voivat ikäänkuin hyö­tyä liikaa hyv­inä aikoina ja sopeu­tu­vat huonos­ti olosuhdemuutoksiin. 

    Pääo­makeskit­tymä voi olla ainakin rikas yksilö, rikas yri­tys, rikas talouden seg­ment­ti tai rikas alue. Raho­jen keskit­tymi­nen tarkoit­taa kas­vavia tulo­ero­ja. Liial­liset tulo­erot ovat pääsään­töis­es­ti huono asia. Toki ihailemme jälkikä­teen rikkaiden rak­en­tamia lin­no­ja yms., joten joskus suurten omaisuuk­sien halti­ja tuot­taa myös jotain, jos­ta toisetkin naut­ti­vat. Tulo­erot ovat myös toimi­va kan­nuste taloudessamme. Mut­ta olen samaa mieltä siitä, että rahkeskit­tymät voivat, ja usein myös johta­vat turhaan lihomiseen, laisku­u­teen ja paikalleen jämähtämiseen.

    Var­al­lisu­uskeskit­tymiä tulee tarkastel­la globaal­isti. Toiv­ot­tavasti uusi teknolo­gia ja joukko­ra­hoi­tus pois­ta­vat ulkoista tarvet­ta suurille pääomakeskittymille.

    Net­ti on tuonut meille ilmaisen koko kansan Wikipedi­an, avoimen kood­in ja mon­ta muu­takn ruo­hon­ju­u­ri­ta­son mah­tavaa liiket­tä. Net­ti on selvästi yksi keino perus­nörteille toteut­taa läh­es mitä vain ilman, että tarvit­sisi mukau­tua suurimpi­en pelurei­den (suuren rahan) aset­tami­in kehyk­si­in. Maail­ma tulee vielä muut­tumaan näi­den uusien reunae­hto­jen mukaan mon­es­sa suh­teessa entistä yksilö- ja yhteistyökeskeisemmäksi.

  139. Viherinssi: Paperin vien­ti voi tun­tua oikeal­ta työltä ja paidan silit­tämi­nen ei. Jos uno­hde­taan tuo merkan­tilisti­nen vien­ti ja tuon­ti, niin sit­ten pitää kysyä sen paperin käyt­tö­tarkoi­tus­ta. Paperi voidaan käyt­tää esimerkik­si siihen, että sille paine­taan Aku Ank­ka. Onko Aku Ank­ka vai paidan silit­tämi­nen tärkeämpää?

    Esit­tämäni laskukaa­van mukaan (ei siis oman arvot­tamiseni mukaan) nuo menevät molem­mat huvi­tuk­sien puolelle. Aku on tosin toimin­ut hyvänä kielik­oulu­na monille lap­sille. Aku­jen painami­nen on siis osin myös “tuot­tavaa” työtä. Paito­jen silit­tämi­nenkin on läh­es vält­tämätön­tä, mut­ta silti arvioni mukaan paito­jen siliy­tyt­tämi­nen on enem­män puh­das­ta huvit­telua kuin Aku Ankan lukem­i­nen. (Rajat eivät ole tarkkoja.)

    Se on selvää, että vien­ti­te­ol­lisu­u­den toim­intaedel­ly­tyk­siä ei pidä ehdoin tah­doin heiken­tää. Toisaal­ta ei teol­lisu­ut­ta kan­na­ta kovin väk­isin pystyssäkään pitää. Suh­dan­nevai­htelu­iden tasaami­nen voi jois­sain tapauk­sis­sa olla järkevää, auringonlaskun alo­jen tukem­i­nen ei.

    Aivan. Keskustelu lähti liik­keelle siitä, että pelkäsin, että Suomea “kehitet­täisi­in” niin, että nyt tuot­ta­van vien­ti­te­ol­lisu­u­den palveluk­ses­sa työsken­televät duu­nar­it siir­retään puh­taisi­in palvelu­am­mat­tei­hin (vaikka­pa par­tureik­si). Suo­mi menet­täisi vieti­t­u­lo­ja, ja jonkun muun pitäisi tehdä vien­tiar­tikkelei­ta entistä tehokkaam­min, jos halut­taisi­in kulut­taa yhtä paljon ulko­maalaisia tuot­tei­ta kuin aiem­min. Hal­li­tus ottaa nykyääsn lisää velkaa, paljolti tuon kaltai­sista syistä. Pitää siis tuot­taa vien­ti­tuot­tei­ta, tai tuot­tei­ta jot­ka kor­vaa­vat tuon­tia, jos halu­taan pitää maan rahat­alous kun­nos­sa. Muu­tamien ihmis­ten par­tureik­si siir­tymi­nen on Suomelle ok, jos samal­la halu­taan luop­ua jostain muus­ta kulu­tuk­ses­ta. Mut­ta suurten vien­ti­tuot­tei­ta ja perus­tarpei­ta tuot­tavien duu­nar­i­joukko­jen siir­tymi­nen par­tureik­si ja mui­hin puh­taisi­in palvelu­am­mat­tei­hin voisi johtaa ruoka­pu­laan ja investoin­ti­hyödykepu­laan. Pitää siis olla tiet­ty määrä ihmisiä täl­laista peruska­maa ja vien­ti­tuot­tei­ta tekemässä. Pelkil­lä palveluil­la (= kok­it käyvät par­turis­sa ja par­tu­rit rav­in­to­las­sa) emme saa mahaamme täy­teen, kos­ka kukaan ei tuo­ta ruokaa, eikä rahaa, jol­la ostaisimme ruokaa ulkomailta.

  140. Koti-isä: "Millä tavalla työnantajani sitten hyödyntää tämmöistä työnjaon ja logistisen tehokkuuden hirmuista kiihtymistä? No, meillä enää tutkijat eivät hanki itse mitään, vaan väliin perustettiin hankintaorganisaatio."
    Ja hyvä niin. Meil­lä tänäkin päivänä riit­tää näitä pelle­pelo­toninsinööre­jä, jot­ka halu­a­vat tehdä aivan kaiken itse. Tilataan kom­po­nent­ti sieltä ja toinen täältä ja sit­ten sih­teer­it selvit­tävät jälkikä­teen laskuviidakkoja.

    Ennevan­haan se oli toisaan tuol­laista, siis siihen aikaan kun piti soitel­la kaik­ki maa­han­tuo­jat läpi ja sen jäl­keen ruot­salaiset (vieläkö joku muis­taa San­gus microwaven?) edus­ta­jat ja sit­ten niitä har­vo­ja sak­salaisia ja brit­te­jä joiden nimet sat­tui hatarasti tietämään. Glob­al­isaa­tio oli lapsenkengis­sään ja kaiken maail­man erikielis­ten pro for­ma lasku­jen kanssa sai tapel­la. Lasku­tus­si­h­tee­rien (ja oman itsenkin) työ olisi kieltämät­tä ollut helpom­paa jos kaiken tarvit­ta­van olisi voin­ut ostaa Halt­tusen Sähköli­ik­keestä. Esimerkik­si mikroaal­toka­maa ei, niinä vuosi­na kun Nokian tule­vaa leg­en­daa vas­ta pohjustet­ti­in, juuri lainkaan Suomes­ta saanut.

    Nykyään logis­tisen tehokku­u­den hir­muinen kiihtymi­nen on johtanut myös siihen että vähänkin vaki­in­tuneem­mil­ta toimit­ta­jil­ta putkah­taa määrä­muo­toinen kir­jan­pitokelpoinen lasku. Ilmeis­es­ti yhden ja saman para­metri­haku-kom­po­nent­tikat­aloo­gi-tilaus­lo­make-varas­to­hallinta-tieto­jär­jestelmän automaat­tis­es­ti tulosta­mana, eivät ne muuten mil­lään pysty­isi pitämään toim­i­tusku­lu­jaan niin matali­na. Määrä­muo­toisu­udessa WTO:llakin lie sor­men­sa pelissä.

    Mut­ta ei eri lähteistä val­u­valle paperivyörylle ennen van­haan mitään mah­tanut — Halt­tusen sähköli­ik­keessä pitäy­tymi­nen ei ollut vai­h­toe­hto. Vaikkei edes ajat­telisi vim­painpro­to­jen suori­tuskykyä ja pär­jäämistä kil­pailus­sa, niin joku Evox nyt vaan teki vain kon­den­saat­tor­e­i­ta. Pelk­istä kon­den­saat­tor­eista ei mitään kovin säväyt­tävää raken­neta. Ja jos halusi tehdä vaikka­pa pneu­maat­tisen pahku­laat­torin joka oli suori­tuskykyisem­pi kuin kil­paile­vis­sa ulko­mai­sis­sa labrois­sa työn alla ole­vat, siihen piti yhdis­tää kon­for­mati­ivi­nen kukkopil­li yhdeltä valmis­ta­jal­ta ja tehokkain niistä kolmes­ta pyrolyyt­tis­es­tä peräpro­pel­lista joi­ta eri valmis­ta­jil­la oli tarjolla. 

    Tämä suori­tuskyky­vaa­timus on eri­tyis­es­ti koros­tunut nykyisessä “win­ner takes it all”-maailmassa, jos­sa toisek­si paras­ta ei halua kukaan.

    Pro­torak­en­telu on valitet­tavasti aika yksinäistä puuhaa, joskin siinä on suuri apu päte­vistä kol­le­go­ista jolle voi men­nä jut­tele­maan tenkkapoon osues­sa kohdalle. Pro­to­vai­heessa suun­nitel­ma nimit­täin vielä elää suun­nit­teli­jan päässä, ehkä on ylipään­sä vas­ta saa­mas­sa muo­toaan — mm. sen mukaan minkälaisia kom­po­nent­te­ja on saatavil­la. Pro­to­ssa saate­taan käyt­tää niin uusia här­pät­tim­iä, että koko maail­mas­sa vas­ta muu­ta­ma tusi­na ihmisiä (pro­ton­rak­en­ta­ja mukaan­luet­tuna) tietää että sem­moisia on ylipään­sä ole­mas­sa. Rak­en­telupros­essin aikana saat­taa esim. selvitä että melodi­ka-matri­ise­ja ei enää valmis­te­ta, mut­ta pro­ton suun­nit­teli­ja pystyy impro­vi­soimaan: tuos­ta kun katkaisen maata­son ja kretinoin katkaisimet, pystyn kor­vaa­maan ne matri­isit kahdel­la her­mi­it­tisel­lä har­mon­i­calla. Han­k­in­taor­gan­isaa­tion edus­ta­ja ei pysty impro­vi­soimaan, eikä luul­tavasti edes tiedä mitä nuo min­un teknisen erikoisalani kei­häänkär­jet, her­mi­it­tiset har­mon­i­cat, ovat.

    Asia on aivan eri siinä vai­heessa kun pro­to ei ole enää pro­to vaan sitä siir­retään tai se on jo tuotan­nos­sa. Jos pitää ostaa vaikka­pa satatuhat­ta kuu­tio­ta vakiospeksien mukaista beto­nia vuodessa raken­nustyö­maille, toim­i­tus­var­muus ja hin­ta huomioonot­taen, erikois­tunut han­k­in­taor­gan­isaa­tio on enem­män kuin paikallaan. Tai labraan sään­nöl­lis­es­ti kumi­han­sko­ja, pipet­te­jä ja kopiopaperia.

    Pelle Pelo­ton oli muuten hieno tyyp­pi, vaik­ka tari­nan kaari vaatikin että hänen keksin­tön­sä menivät lop­ul­ta aina vähän pieleen. Yksi omista suosikeis­tani on hänen 1800-luvun esi-isän­sä jon­ka keksin­töi­hin kuu­lui “lennät­timetön lanka”.

    Kotona luot­toko­r­tilla sen jän­nän parin euron vim­paimen voikin tila­ta netistä näin, mut­ta kun muil­la toim­i­joil­la on jo lähtöko­htais­es­tikin kirjanpitovelvollisuus.

    Deal-extremestäkö tilailet?

    Eihän tutk­i­ja lab­o­ra­to­ri­otilo­jakaan itse siivoa, vaik­ka viro­laista siivoo­jaa parem­min tietäisikin, mis­sä kohtaa pitää olla eri­tyisen varovainen ja mis­sä ei.

    Meil­lä on kyl­lä yksi labra jos­sa on sen ver­ran arko­ja lait­tei­ta että siivoamme sen itse. Mikä on kyl­lä johtanut siihen että ko. labraa siv­otaan ylipään­sä aivan liian har­voin. Muis­sa labrois­sa siivoo­jat on tietenkin palkat­tu ulkoa.

    Työn jakami­nen on perusinsinöörille edelleen täysin tun­tem­aton sekä lähtöko­htais­es­ti hyvin pelot­ta­va käsite. Ja jos sil­lä uhataan, piiloudu­taan kaiken maail­man teknis­ten seli­tys­ten taakse.

    Yäk, kyl­läpä kuul­losta­vat epämiel­lyt­täviltä tyypeiltä! 

    Nokia men­estyi niin kauan kuin insinööripuhe­limet kävivät kau­pak­si. Kun tekni­ikan sijaan asi­akkai­ta alkoi kiin­nos­ta­maan käytet­tävyys, muut menivät samantien edelle.

    En tiedä mis­tä tuli tämä aasin­sil­ta han­k­in­ta­toimen välikä­sistä kän­nyköi­den käytet­tävyy­teen, mut­ta aihe on erit­täin mie­lenki­in­toinen! Kone-ihmi­nen liityn­täpin­nas­sa on vielä IPadin ja IPho­nen jäl­keenkin paljon kehitet­tävää. Itse esimerkik­si kaipaisin jotain tapaa saa­da aja­tusten vir­ta tal­teen ja automaat­tis­es­ti puh­taak­si kir­joite­tuk­si, taval­la ettei aja­tusvir­ta katkea. Ajat­telu on yllät­tävän herkkä pros­es­si. Esimerkik­si itse huo­maan että pystyn ajat­tele­maan samal­la kun käve­len, tiskaan tai leikkaan ruo­hoa; mut­ta en samal­la kun pyöräilen — pyöräi­ly on älyl­lis­es­ti liian vaativaa!

    Kol­le­gat NRC:ssä muuten puuhaili­vat todel­la huikei­den ideoiden paris­sa, sen vähän perus­teel­la mitä heiltä saunail­lois­sa saat­toi livah­taa. Joko­han niistä nykyään olisi NRC:läisillä lupa puhua? Me aina ihme­telti­in mik­sei niitä koskaan ilmestynyt tuotan­top­uhe­limi­in asti.

  141. Out­sider:

    Joku laki pitäisi olla julkisen velan ehdot­toma­lle mak­sim­imäärälle. Näin elet­ti­in ennen ja se oli järkevää talouden­pitoa. Kuitenkin jotkut talousih­miset esit­tävät vakavis­saan lisää velan­ot­toa. Sit­ten kun real­is­mi iskee velan takaisin­mak­sus­sa, on myöhäistä tehdä muu­ta kuin ankei­ta leikkauk­sia. Tau­ti ei parane enää lev­ol­la ja lääke­hoidol­la. Tehdään amputaatioita.

    Tuo­ta noin. Olet osa­puilleen oike­as­sa, mut­ta kyseessä on lop­pu­jen lopuk­si melko lail­la epätriv­i­aali ongel­mak­ent­tä. Nimit­täin suuri osa euroalueen talous­vaikeuk­sista johtuu nimeno­maan siitä, että on aivan liian jäykät säädök­set ja rak­en­teet nimeno­maan julkisen “velan” suh­teen. Toisaal­ta, taho, joka on rahat­aloudel­lis­es­ti suvereeni voi ottaa julk­ista “velkaa” miten paljon tahansa, kos­ka se voi esimerkik­si lain­säädän­nön avul­la aset­taa “velan” koroksi nol­la pros­ent­tia ja päät­tää itse lyhen­nys­ten aikatauluista tai se voi painaa lisää rahaa ja mak­saa sil­lä pois “velka­nsa”. Kir­joi­tan sanan vel­ka lain­aus­merkeis­sä, kos­ka julki­nen “vel­ka” on luon­teeltaan _täysin_ eri­laista sel­l­aisen tahon velka­an ver­rat­tuna, jol­ta tuo suv­eren­i­teet­ti puut­tuu. Jos EU olisi oikeu­den­mukainen liit­to­val­tio, niin aku­ut­ti “velka“ongelma ratkaistaisi­in paina­mal­la lisää rahaa, otta­mal­la rahaa tai muu­ta omaisu­ut­ta pois sitä vail­la oikeut­ta haa­lineil­ta ja jaka­mal­la sitä tarvit­seville, sekä anta­mal­la osa veloista anteek­si — tämä kaik­ki jon­akin järkevänä ja oikeu­den­mukaise­na kom­bi­naa­tiona. Suomen tapauk­ses­sa julkisen “velan” suurin ongel­ma on tuon rahat­aloudel­lisen suv­eren­i­teetin puut­tumi­nen, ja tämä on yksi niistä euro­jär­jestelmän paljon puhu­tu­ista val­u­vioista. Suv­eren­i­teetin puut­tumi­nenkaan ei ole ongel­ma sinän­sä, vaan oleel­lista on, että tuo suv­eren­i­teet­ti on sel­l­aisen ylem­män tahon käsis­sä, joka toimii viisaasti ja oikeu­den­mukaises­ti. Tämä puut­tuu euro­jär­jestelmästä, muun muas­sa kos­ka EU:n keskus­pankin man­daat­ti laa­dit­ti­in aikoinaan huonos­ti. Huono päätös oli myös kol­men pros­entin kat­to euroalueen val­tioiden bud­jet­tial­i­jäämille. Se on selvästi riit­tämätön tor­ju­maan työt­tömyy­den kasvua (eli teol­lisen tuotan­non ja ammatil­lisen osaamisen rapau­tu­mista) jyrkässä laskusuh­dan­teessa. Taloudessa kiertävän rahan määrän, eri­lais­ten korko­jen, ostovoiman, kysyn­nän, inflaa­tion ja työt­tömyy­den välil­lä on mie­lenki­in­toinen yhteis­peli, joka hyvin toimies­saan tehokkaasti tukee kaiken­laista myön­teistä yhteiskun­nal­lista kehi­tys­tä. Valitet­tavasti euro­jär­jestelmän val­u­viko­jen takia tuo mekanis­mi on ollut mon­ta vuot­ta pahasti rikki.

    Kaiken kaikki­aan julkisen velan ongel­maan on seu­raavia ratkaisuja:
    1) palaute­taan rahat­aloudelli­nen suv­eren­i­teet­ti omi­in käsi­in ja kas­vate­taan vain oman rahan määräistä julk­ista “velkaa”.
    2) muokataan EU:ta ja euro­jär­jestelmää parem­min toimi­vak­si (käytän­nössä edel­lyt­tää suuria tulon­si­ir­to­ja val­tion­ra­jo­jen yli, mikä taas käytän­nössä edel­lyt­tää liittovaltiota).
    3) kek­sitään nopeasti suuri määrä tuot­toisaa taloudel­lista toim­intaa Suomeen, jon­ka turvin euromääräi­nen vel­ka pide­tään aisoissa.
    4) muute­taan talouden rak­en­tei­ta Suomes­sa siten, että ne suo­si­vat koti­maista tuotan­toa ja vähen­tävät tuon­ti­tuot­tei­den kulu­tus­ta. Esimerkik­si yksi tärkeä osa voisi olla tuon­tiener­gian kor­vaami­nen koti­maisel­la. Toinen voisi olla auto­jen tuon­nin vähen­tämi­nen. Kol­mas voisi olla tuon­ti­tavaroiden kor­jaamisen sub­ven­toimi­nen, jol­loin niiden ost­a­mi­nen jäisi vähem­mälle, mut­ta työtä tulisi lisää koti­maa­han. Täl­löin pitäisi huole­htia siitä, että kor­jaa­jien lisään­tyneet tulot (esim. työt­tömänä oloon ver­rat­tuna) eivät liikaa valuisi tuontituotteisiin.

    Mon­imutkainen ongel­mavyy­hti, mut­ta joka tapauk­ses­sa matemaat­tis­es­ti täysin ratkaistavissa.

    (Lopuk­si vielä muis­tu­tus: julki­nen “vel­ka” on täysin eri asia kuin yksi­tyi­nen vel­ka. Kyseessä ei ole edes saman asian kak­si eri vari­aa­tio­ta, vaan kyseessä on oikeasti kak­si täysin eri asi­aa, joi­ta vain sat­tuu yhdis­tämään sama sana. No, ehkei ihan näin radikaal­isti noin ole, mut­ta riit­tävässä määrin kuitenkin, jot­ta täl­laisen väit­teen voi puo­lileikil­lään heittää.)

  142. Osmo Soin­in­vaara:
    Muis­takaan laskea mukaan myös kntien menot. Helsin­gin investoin­nit autoli­iken­teeseen ovat yli sata miljoon­aa vuodessa. Se taitaa olla enem­män kuin ben­savero­ja mak­se­taan Helsingissä.

    Aivan sor­mi­tun­tu­maarvioni on, että polt­toain­evero­ja mak­se­tan Helsingis­sä n 120 Me vuodessa. Tähän ei sisäl­ly polt­toaineeseen sisäl­tyvän arvon­lisäveron osuus.

    Polt­toaineeseen sisäl­tyvä veron tiedot löy­tyvät mm. Wikipediasta.

    1. Aivan sor­mi­tun­tu­maarvioni on, että polt­toain­evero­ja mak­se­tan Helsingis­sä n 120 Me vuodessa

      ‘Mihin tuo sor­mi­tun­tu­ma perus­tuu. Jos se olisikin noin suuri, polt­toain­evero olisi selvästi vähem­män kuin val­tio ja kaupun­ki panevat autoli­iken­teeseen Helsingissä.

  143. Suomen ongel­ma on EU ja euro. Mak­samme EU:n kaut­ta kil­pail­i­ja­maille tukia ja vastapain­ok­si saamme haitallista sään­te­lyä ja kor­rup­tio­ta. Lisäk­si EU on hyvä väline kier­rät­tää omia kor­rup­ti­ivisia pyrkimyk­siä koti­maas­sa. Euro puolestaan on vienyt oman rahapoli­ti­ikan, joka on elin­tärkeä väline eri­tyis­es­ti Suomen kaltaiselle maalle. Venäjäpelon takia Suo­mi on näköjään luisumas­sa siirtomaaksi.

  144. Juho LaatuNet­ti on tuonut meille ilmaisen koko kansan Wikipedi­an, avoimen kood­in ja mon­ta muu­takn ruo­hon­ju­u­ri­ta­son mah­tavaa liiket­tä. Net­ti on selvästi yksi keino perus­nörteille toteut­taa läh­es mitä vain ilman, että tarvit­sisi mukau­tua suurimpi­en pelurei­den (suuren rahan) aset­tami­in kehyk­si­in. Maail­ma tulee vielä muut­tumaan näi­den uusien reunae­hto­jen mukaan mon­es­sa suh­teessa entistä yksilö- ja yhteistyökeskeisemmäksi. 

    Kiitos Juho, ymmär­sit täs­mälleen mitä itse arastellen ajoin takaa.

  145. Osmo Soin­in­vaara:
    Polt­toain­evero on mak­su tien ja katu­jen käytöstä. 

    Eduskun­tavaalien kus­tan­nuk­set oli viimek­si 11,5 miljoon­aa euroa ja äänestäneitä 2,9 miljoon­aa. Äänestysvero olisi mak­su äänestysjär­jestelmän käytöstä ja aluk­si 3,9 euroa/henkilö.

  146. Koti-isä: Ja hyvä niin. Meil­lä tänäkin päivänä riit­tää näitä pelle­pelo­toninsinööre­jä, jot­ka halu­a­vat tehdä aivan kaiken itse. 

    Valitet­tavasti on niin että monien palvelu­am­mat­tien ja ‑organ­isaa­tioiden lisäar­vo on muut­tunut negati­ivisek­si nyt kun mikä tahansa tieto ja sen käsit­te­lyyn tarvit­ta­vat väli­neet voidaan toimit­taa kenelle tahansa olemat­tomin kustannuksin. 

    Jonkin asian mieltämi­nen “itse tekemisek­si” on yleen­sä harha, asi­at vaan annetaan sel­l­aisen organ­isaa­tion tehtäväk­si joka osaa asiansa (esimerkik­si sih­teer­iä) parem­min. Jonkin asian “itse” tilaami­nen netistä, tai pankki­a­sioiden hoit­a­mi­nen “itse” pankki­toim­i­henkilölle dele­goin­nin sijaan ei ole tekemistä, vaan tekemisen tehokkaam­paa dele­goin­tia. Erikoiskaup­pa on hyvä esimerk­ki, kivi­jalan lisäar­vo on negati­ivi­nen kun net­tikau­pas­sa sekä osto­ta­pah­tu­man että taku­uhuol­lon fyysi­nen rajap­in­ta on oma kotiovi. 

    Asian ikävä puoli on se että tässä tekemisen dele­goimises­sa suo­ma­laiset palvelun­tar­joa­jat ovat keskimäärin hinta/laatusuhteeltaan surkei­ta, ja sik­si itsekin dele­goin tekemiseni yleen­sä ulkomaille.

  147. Osmo Soin­in­vaara: ‘Mihin tuo sor­mi­tun­tu­ma perus­tuu. Jos se olisikin noin suuri, polt­toain­evero olisi selvästi vähem­män kuin val­tio ja kaupun­ki panevat autoli­iken­teeseen Helsingissä.

    Oletin, ei mitenkään perustel­lusti, että Hgis­sä on auto­ja noin 150.000 (voi oll enem­män tai vähem­män pielessä) ja niil­lä aje­tann keskimäärän 20.000 km vuodessa (sama huo­mau­tus). Eli saadaan 300 M ajokm. 6 l/100 km saadana polt­toain­everoksi jot­ian 4 e/km ja siitä päästään tuo­hon lukuun. 

    Arvio, jonkin­lainen val­is­tunut arvaus, on hyvin karkea ja lähel­lä sin­un lukasi (100 Me/vuosi).

    1. Markku af
      Sin­un laskelmis­sasi on mukana helsinkiläis­ten autoil­i­joiden ajot Helsin­gin ulkop­uolel­la. Jos kat­so­taan, miten autoil­i­jat mak­sa­vat Helsin­gin liiken­nein­fra­s­ta. Nyt sotket luku­un sen, mitä ne mak­sa­vat muun maan liikenneinfrasta.

  148. Lainaan tässä ao. kohtaa Wikipesiasta

    “Verot polt­toaineessa

    Polt­toain­evero on Suomes­sa keskimääräi­nen mui­hin Län­si-Euroopan mai­hin ver­rat­tuna ja korkea maail­man­laa­juis­es­ti. Oheises­sa laskel­mas­sa [2] 95E-polt­toaineen hin­naksi olete­taan 1,70 €.
    Verolli­nen hin­ta 1,70 €
    Vero­ton hin­ta 0,732 €
    Ener­gia­sisältövero 0,5036 €
    Hiilid­iok­sidi­vero 0,14 €
    Huolto­var­muus­mak­su 0,0068 €
    Arvon­lisävero 0,318 €
    Vero yhteensä

    jos­ta valmisteveroja

    0,968 €

    0,5118 €

    Veroa hin­nas­ta

    jos­sa valmis­tevero­ja kokonaishinnasta

    56,958 %

    n. 38 %

    1990-luvul­la, jol­loin raakaöljy oli hal­paa, veron osu­us hin­nas­ta oli lyhyen aikaa yli 75 pros­ent­ti­akin, mut­ta sen jäl­keen raakaöljyn hin­ta on moninker­tais­tunut, jol­loin veron suh­teelli­nen osu­us on vähentynyt.

    Polt­toain­everon tuot­to val­ti­olle oli moot­toriben­si­inin, dieselin sekä näitä kor­vaavien biopolt­toainei­den osalta[3] ja [4]:

    2009 — 2 360 miljoon­aa euroa
    2010 — 2 415 miljoon­aa euroa
    2011 — 2 372 miljoon­aa euroa

    Polt­toain­evero­jen tuot­to val­ti­olle ei myöskään kas­va ben­si­inin hin­nan noustes­sa, sil­lä polt­toaineen valmis­tevero on kiin­teä, siis lais­sa kiin­teänä sent­timääränä litraa kohti asetet­ta­va, mak­su. Sen ajan­ta­sainen määrä löy­tyy FINLEX-pavelusta.”

    Parem­paa tietoa min­ul­la ei ole.

    1. Huolto­var­muus­mak­sua ei oikein voi pitää liiken­teen eri­ty­isverona. Sel­l­aise­na ei voi pitää myöskään arvon­lisäveroa kuin siltä osin, kuin se kohdis­tuu polttoaineveroon.

  149. Tom­mi Uschanov:

    Ajatel­laan­pa, että jonkin pörssiy­htiön yhtiökok­ouk­ses­sa joku osak­keen­o­mis­ta­ja vaatisi, että yhtiö ei saa jakaa lainkaan osinkoa ennen kuin kaik­ki sen taseessa ole­va vel­ka on mak­set­tu pois. Jos voit­toa jae­taan osakkaille, se on moraal­ista turmeltuneisu­ut­ta, erään­laista yhtiön velko­jil­ta varas­tamista. Kuvit­teleeko kukaan, että tätä kom­ment­tia seu­raisi mikään muu reak­tio kuin hölmistynyt naurunremakka?”

    Jaan Uschanovin käsi­tyk­set kos­ka se maail­ma jos­sa me elämme nyt vain sat­tuu ole­maan täl­lainen enem­män tai vähem­män moraali­ton paikka.

    Minus­ta Lut­terin aivoituk­set eivät kyl­läkään ole hirveän rel­e­vant­te­ja vuon­na 2013. Mut­ta toki jokainen moraa­li­nen ihmi­nen yksiselit­teis­es­ti tuomit­see koronkiskon­nan moraalit­tomana sil­lä sitähän se on: yri­tys hyö­tyä jonkun toisen hädästä.

    Jos halu­at aidosti aut­taa kave­ria mäessä, sinä autat hän­tä etkä kyse­le kor­vauk­sien perään. Yleen­sä apua saanut halu­aa taval­la tai toisel­la muis­taa aut­ta­jaansa. Näin toimii ihmis­ten väli­nen luottamus.

    Lainaa voi antaa myös korot­ta. Lah­jana. Lähim­mäisen vil­pit­tömyy­teen ja vas­tavuoroisu­u­teen voi päät­tää uskoa siitäkin huoli­mat­ta, että näin ei ihan joka ker­ta kävisikään.

    Vaik­ka kap­i­tal­is­mille korko lie­neekin eline­hto, rahat­alous voi toki toimia myös ilman korkoa. 

    Itses­täni on kuitenkin aina tun­tunut jotenkin älyl­lis­es­ti epäre­helliseltä puhua kap­i­tal­is­min toimivu­ud­es­ta (tai toimi­vas­ta kap­i­tal­is­mista — miten asian nyt halu­aa kukin ilmaista) jos ja kun koko globaali taloudelli­nen toimeli­aisu­us perus­tuu lop­pu­vi­imein val­tioiden velka­an­tu­miseen, ja eri­tyis­es­ti siihen kon­sen­suk­seen, että näitä velko­ja ei olekaan tarkoi­tus koskaan täysimääräis­es­ti kuitata.

    Mielum­min ei lyhen­netä velkaa ollenkaan vaan keski­tytään sen sijaan kin­ua­maan myön­ny­tyk­siä pelkkien korko­jen mak­su­unkin. Ja tätä ad infinitum.

    Toki tässä maail­mas­sa tuo nau­run­re­mak­ka on täysin ymmär­ret­tävää, mut­ta ei se silti tee toimin­nas­tamme moraal­ista (jota se halutes­samme voisi olla).

    Sik­si tämä elo jos­sa kaik­ki toim­inta ja kaiken arvo typ­istyy lasku­toim­i­tuk­si­in (ja toinen toisillemme annet­tui­hin kat­teet­tomi­in lupauk­si­in hymyn kera) tun­tuu — ainakin itses­täni — niin pitkälle viedys­tä infan­ti­il­i­u­ud­es­ta, ettei tee hirveän tar­mol­lis­es­ti mieli tähän ain­oaan viral­lis­es­ti hyväksyt­tyyn elämän­muo­toon osallistua.

    Luulen, että laa­jem­minkin kyse on juuri tästä: jen­gi kaipaa moraalisem­paa, mielekkääm­pää ja merk­i­tyk­sel­lisem­pää elämisen­mallia kuin mitä on tarjolla.

    Olisin yllät­tynyt mikäli suo­ma­laiset eivät olisi keskimäärin yhtä tyh­miä ja älykkäitä kuin muutkin. Nokia upposi lop­ul­ta omaan ylim­ielisyy­teen­sä kuten niin moni muukin jäh­meäk­si jät­tiläisek­si paisumaan päästet­ty organ­isaa­tio joka on enem­män tai vähem­män kyvytön uudistumaan.

    Jonkun kom­men­toi­jan mainit­se­ma “man­age­ment by walk­ing around” toim­i­nee sil­loin kun (luo­vaa) työtä ei ole ripotel­tu ympäri mai­ta ja mantuja.

    Applel­la pyörii edelleenkin samas­sa fyy­sisessä osoit­teessa pari 200 designer­in tiim­iä (jot­ka oletet­tavasti enem­män tai vähem­män vielä kil­pail­e­vat keskenään). Nokial­la ja Microsoft­il­la designere­i­ta on/oli pil­vin pimein ympäri maail­maa. Ei ihme jos kone yskii.

    Silti on turha kuvitel­la, että Applen nousun voisi selit­tää vain man­ageroin­nil­la, saati pelkästään MBWA:lla.

    Siitä voidaan olla mon­taa mieltä oliko Jobs naa­purin isän­tää kum­moi­sem­pi visionääri, mut­ta se on var­maa, että hän tiesi mitä halusi. Ja kuten niin moni muukin määräti­etoinen — tai vain koroste­tun itse­var­ma — ihmi­nen, yleen­sä he myös saavut­ta­vat ase­man jos­sa hei­dän sanansa on käytän­nössä laki.

    Jobs oli per­fek­tion­isti jolle hyvä suun­nit­telu ja toteu­tus oli kaiken lähtöko­h­ta. Niin esteet­tisyys kuin “esteet­tömyyskin” (KISS eli keep it sim­ple, stu­pid) oli­vat miekkoselle johtavia designkri­teere­jä, itsestäänselvyyksiä.

    Ei Job­sis­sa ollut piiru­akaan talousjo­hta­jaa eikä hän var­masti ollut eläis­sään käyt­tänyt Exceliä. Tuskin­pa hän­tä henkilöko­htaisel­la tasol­la kiin­nos­ti paskan ver­taa HR-poli­ti­ik­ka, kat­teet, sidos­ryh­mät eikä varsinkaan tekniset haas­teet. Hän tiesi, että tekniset haas­teet on aina voitet­tavis­sa, ja että hyvä tuote myy kyl­lä itse itsensä.

    Ukko halusi yksinker­tais­es­ti vain pul­laut­taa maail­maan sel­l­aisia tuot­tei­ta joi­hin hän itse uskoi ja joi­ta uskoi mon­en muunkin lop­ul­ta arvosta­van jah­ka sel­l­aisia markki­noille saadaan tuo­tua. Ja kun täl­lainen arvos­tus on ole­mas­sa, ei hin­nal­la ole suur­takaan merk­i­tys­tä — siis osta­jalle (kuten olemme Applen tuot­tei­den kohdal­la kaik­ki sit­tem­min havainneetkin).

    Mut­ta Jobs ja ilmeis­es­ti koko Applen organ­isaa­tio oli/on hyvin kaukana mis­tään sel­l­ais­es­ta ide­olo­gias­ta ja käytän­nön arjes­ta joka tähtää val­lan jakamiseen ja demokraat­tiseen moniäänisyyteen.

    Job­sil­la ei tun­netusti ollut mitään ongelmia huu­taa tarvit­taes­sa kurkku suo­rana alaisilleen saati erot­taa heitä mil­loin mis­täkin syys­tä. Toiset pelkä­sivät (ken­ties syys­täkin — Jobs ei kuulem­ma voin­ut sietää keskinker­taisu­ut­ta), toiset rakas­ti­vat Piilaak­son Isä Aurinkoista.

    Aivan kuten hyvää musi­ikki­akaan ei pääsään­töis­es­ti saa­da aikaisek­si demokraat­tis­es­ti, sama jut­tu on oikeas­t­aan kaikessa muus­sakin tekemisessä. Pitää olla se joku yksi tyyp­pi joka lop­ul­ta pol­kee jalal­la maa­ta ja sanoo, että joko tehdään niin kuin minä sanon, tai ei tehdä ollenkaan.

    Joten Job­skin pitää nähdä myös MBP-man­age­ri­na (Man­age­ment by Perkele). Hänen kanssaan oli help­po tul­la toimeen vain jos oli asioista samaa mieltä (tai ainakin näyt­teli roo­lia vakuuttavasti).

    Näil­lä ns. virkamiestoimareil­la ei tun­nu ole­van obses­sio­ta mihinkään (pait­si korkein­taan nopeaan rahan tekemiseen). Ja jos ei ole obses­sio­ta, harvem­min on kai visio­takaan. Job­sille raha oli sen sijaan kiva bonus joka mah­dol­listi — ainakin hänen omas­ta mielestään — hieno­jen asioiden tekemisen.

    Nykyään ei tietenkään ole poli­it­tis­es­ti kor­rek­tia sanoa ääneen, että demokraat­tis­es­ta säh­läämis­es­tä (“kaik­ki pelaa”, “kaik­ki osal­lis­tuu”) oikeasti seu­raisi mitään kovin kestävää saati mullistavaa.

    Vähän samas­ta jutus­ta on kyse kun yritetään väk­isin löytää kaikille ihmisille jotain duu­nia — halu­a­vat he sitä tai eivät. Suur­in­ta osaa jengistä ei tarvi­ta todel­lisu­udessa mihinkään (=ovat lähin­nä vain tek­i­jämi­esten ja ‑nais­ten tiel­lä). Tule­vaisu­udessa tuo tarve vain pienenee.

    Näemme kaikkial­la esimerkke­jä siitä miten inhimil­lisen työn tarve vähe­nee ja vähe­nee. Kaikkien mas­sat­uot­tei­den valmis­tus voitaisi­in täysin automa­ti­soi­da vuo­den sisään mikäli ei tarvit­sisi mure­htia ihmis­ten työpaikoista.

    Myös ns. tieto­työ voidaan tule­vaisu­udessa hoitaa koneä­lyn voimin paljon nopeam­min kuin moni meistä uskookaan. Mikään määrä (lisä)koulutusta ei kään­nä tätä yhtälöä toisenlaiseksi.

    Mut­ta ei tek­nol­o­gista kehi­tys­tä pitäisikäään ajatel­la negati­ivisen kaut­ta vaan nimeno­maan posi­ti­ivisen kaut­ta: alamme siis vih­doinkin konkreet­tis­es­ti läh­estyä sitä aris­to­teel­ista ideaalia jos­sa orju­us voidaan lopet­taa tarpeet­tomana anta­mal­la arjen konei­den hoidettavaksi.

    Labral­i­ha on todel­lisu­ut­ta jo nyt. Koos­t­u­mus alkaa jo vas­ta­ta tavanomaista lihaa vaik­ka maku ei snobeille tietenkään vielä kel­paakaan (oletet­tavasti ras­van puut­tumis­es­ta johtuen).

    In vit­ro lihan hin­ta on tietysti vielä kovin kaukana kil­pailukykyis­es­tä, mut­ta kehi­tys kehit­tyy — ja vauhti sen kuin kiihtyy.

    Kol­men vuo­den takaisen 20 000 taalan arvoisen 3D-tulosti­men saa nyt ton­nil­la. Jonkin­laisen 3D-tulosti­men omis­ta­jak­si pääsee jo suun­nilleen 200 taalalla.

    Siinä vai­heessa kun muovi kor­vataan kestävil­lä ja monikäyt­töisil­lä nano­ma­te­ri­aaleil­la, se tarkoit­taa samal­la mas­sate­ol­lisu­u­den loppua.

    Ei tuote­takaan enää väk­isin tuh­laavas­sa mit­takaavas­sa kaikille jotenkin vähän sopi­vaa jo valmi­ik­si heikol­la laadul­la vaan jokainen tuot­taa itselleen juuri sen ver­ran ja sel­l­aista mitä kul­loinkin tarkasti tarvitsee.

    Matskut tilataan luon­nol­lis­es­ti siitä net­tiputi­ik­ista joka tar­joaa parhaim­man diilin: edullisim­man tai nopeim­man toim­i­tuk­sen (tai molemmat).

    Oletet­tavasti myös koko moni­vai­heinen liha­te­ol­lisu­us alkaa tun­tua kovin päät­tömältä viimeistään siinä vai­heessa kun kuka tahansa nuuska­muikkunen voi valmis­taa lihan ekol­o­gis­es­ti, eet­tis­es­ti ja ekonomis­es­ti suo­raan omas­sa keittiössään.

    Näkemi­in Atria, hyvästi Stock­mann Herkku. Mik­si mak­saa välikäsille kun samaa seeru­mia saa aikanaan net­tikau­pas­ta toden­näköis­es­ti kuitenkin aina edullisem­paan hintaan?

    Nokian tuho on paras­ta mitä Suomelle on sat­tunut sit­ten Neu­vos­toli­iton rom­ah­duk­sen. Mikään ei rapau­ta toimeli­aisu­ut­ta ja inno­vati­ivi­su­ut­ta tehokkaam­min kuin asi­akas jolle kel­paa kaik­ki. Pait­si ken­ties havain­to, että yksi ain­oa laf­ka tuot­taa val­ta­van siivun BKT:stä.

    Niin Nokia-Suo­mi kuin Neu­vos­to-Suomikin perus­tui uhkapelaamiseen: ajatelti­in, että man­naa sataa taivaal­ta ikuisesti.

    Aika pian siitä kun Apple täräyt­ti iPho­nen pöytään 2007 vai­ht­tui Nokial­la nau­ru potku­raivari-itkuk­si. Tuos­ta ei men­nyt kuin kuusi vuot­ta, että maail­man absolu­ut­tis­es­ti suurin puhe­lin­valmis­ta­ja lakkaut­ti itsen­sä. Mut­ta ei sik­si, että äly­puhe­limis­sa olisi kyse väistyvästä teknolo­gias­ta johon ei kenenkään kan­na­ta enää satsata…

    Se mikä koko Nokian nousus­sa ja tuhos­sa oli ehkä leimallisim­min suo­ma­laista oli nousukas­mainen ylim­ielisyys vielä sil­loinkin kun joku on onnis­tunut lyömään pöytään kiis­tat­tomasti parem­min suun­nitel­lun ja toteutetun tuot­teen, sekä se täy­delli­nen itselu­ot­ta­muk­sen rom­ah­dus joka on tut­tua monista Suomen MM-jääkiekkopeleistä.

    Ensin ei suos­tu­ta usko­maan, että joku toinenkin voisi osa­ta jotain. Ja sit­ten kun usko­taan, ale­taan nopeasti uskoa myös siihen aja­tuskulku­un, että X osaa var­maan tehdä kaiken muunkin paljon parem­min, joten ei oikeas­t­aan kan­na­ta edes yrittää.

    ***

    Se mik­si päätösten tekem­i­nen on muut­tunut vaikeam­mak­si on joko illu­u­sio tai johtuu väestön ikään­tymis­es­tä (riskien otta­mi­nen vähe­nee iän myötä aina ja kaikkial­la) sekä koulute­tum­man väestön lisään­tymis­es­tä (ei usko­ta enää yhteen ja samaan maail­manseli­tyk­seen — jos nyt varsi­nais­es­ti yhtään mihinkään).

    En usko, että kyse on tämän kum­mallisem­mas­ta yhtälöstä.

    Aika korskeata­han tuo onkin poli­itikoil­ta ja yri­tys­maail­mal­ta vaa­tia — varsinkaan nuorem­mil­ta ikälu­ok­il­ta — jotakin myyt­tistä isän­maal­lisu­ut­ta, yhteen hiileen puhal­tamisen eetos­ta sekä kollek­ti­ivista taloudel­liseen kär­simyk­seen alis­tu­mista maail­mas­sa jos­sa ei ole enää luvas­sa sen enem­pää tur­vat­tu­ja kuin hyvä­palkkaisi­akaan työ­paikko­ja — ei vaik­ka hoitaisi työn­sä aina moit­teet­tomasti ja tulostavoit­teet ylittäen.

    Täl­lainen talouskasvun pakon ide­olo­gia mais­tuu yhä harvem­mille. Ja yhä use­ampi uskaltaa sen tun­nus­taa joko suo­raan ääneen tai epä­suo­rasti tekemäl­lä val­in­to­ja jot­ka vähen­tävät konkreet­tis­es­ti työn­tekemiseen käytet­tyä aikaa.

    Äänestysak­ti­ivi­su­u­den nos­t­a­mi­nen olisi help­poa: vaa­likausi 6–8 vuo­teen eikä mah­dol­lisu­ut­ta jatkaa ensi kaudel­la. Jo alka­isi poli­ti­ik­ka kiin­nos­taa nukku­vi­akin. Ja jopas saataisi­inkin vietyä läpi iso­ja rak­en­teel­lisia uud­is­tuk­sia joi­ta nyky­isin ei uskalleta tehdä äänestäjien ja rahoit­ta­jien suu­tut­tamisen pelossa.

    Muitakin keino­ja toki on.

  150. Osmo Soin­in­vaara:
    Polt­toain­evero on mak­su tien ja katu­jen käytöstä.

    Tämä on hie­man van­hanaaikaista aksi­isi­a­jat­telua. Verot kertään julk­ix­en val­lan fiskaal­si­in tarpeisi­in eikä voi sanoa, että tuo tai tuo on kor­vamerkit­ty siihen kja siihen tarpeeseen.

    Katu­ja vuorostana ylläpitävät kun­nat ja osit­tain ja välil­liset­si kiin­teistöt. (Kiin­teistövero oli ennen ns. katu­mak­su, mut­ta sen his­to­ria on toinen tarina.)

  151. Osmo Soin­in­vaara:
    Markku af
    Sin­un laskelmis­sasi on mukana helsinkiläis­ten autoil­i­joiden ajot Helsin­gin ulkop­uolel­la. Jos kat­so­taan, miten autoil­i­jat mak­sa­vat Helsin­gin liiken­nein­fra­s­ta. Nyt sotket luku­un sen, mitä ne mak­sa­vat muun maan liikenneinfrasta.

    Tämä on hyödytön­tä kiis­te­lyä, joka tun­tuu ole­van osa mei­dän molem­pi­en tavaramerkkiä.

    Esitin vain mielestäni val­is­tunen arvauk­sen Helsingis­sä halti­jan maukaan rek­isteröi­ty­jen auton vuosit­tain mak­samas­ta polt­toaien­veros­ta. En enää edes muista, laskinko alvin mukaan vai pois, muis­taak­seni se e ollut laskelmassa.

    Ihan kiin­toisaa olisi tirtää. kuin­ka paljon (yksityisauto)ajokilometrejä eli ajo­suoritet­ta — vrt. alko­holisuorite — vuosit­tain Hgin kaupun­gin alueel­la syn­tyy. Kaupun­gin ulkop­uolelta­han tulee aika lail­la liiken­net­tä kaupunkiin. 

    Ja kuin­ka paljon siitä mak­se­taan polt­toain­everoa? En tiedä, tekeekö täl­lä tiedol­la todel­lakaan mitään.

  152. anon: Job­sil­la ei tun­netusti ollut mitään ongelmia huu­taa tarvit­taes­sa kurkku suo­rana alaisilleen saati erot­taa heitä mil­loin mis­täkin syys­tä. Toiset pelkä­sivät (ken­ties syys­täkin – Jobs ei kuulem­ma voin­ut sietää keskinker­taisu­ut­ta), toiset rakas­ti­vat Piilaak­son Isä Aurinkoista.

    Jobs ei ollut mikään lep­poisa kaveri, mut­ta Bill Gates saat­toi myös antaa rivikoodar­ille potkut hyvinkin suju­vasti, eikä Ollilankaan kanssa kuulem­ma kan­nat­tunut olla eri mieltä. Jos huip­pu­jo­hta­ja halu­aa saa­da jotakin radikaalia aikaan, jous­tavu­us ei vält­tämät­tä ole tarvit­tavien luon­teen­pi­irtei­den ykkönen.

    Applen men­estyk­sen yksi selkeä kul­makivi on ollut huip­pu­lu­okan pelaa­jien saami­nen samaan tiimi­in. Täl­lä tem­pul­la Apple on selvin­nyt varsin matalil­la tuoteke­hi­tyskus­tan­nuk­sil­la. Nokialle taas tietyssä vai­heessa kel­pa­si­vat alem­pi­enkin sar­jo­jen pelaajat.

    Sel­l­ainen haaste tässä kuitenkin on, että Applen men­estys­ta­ri­na on näiltä osil­taan han­kala kopioida.

    Ja työ­paikkademokra­tia on siitä outo yhdys­sana, että sen eri osil­la ei ole mitään tekemistä tois­t­en­sa kanssa.

  153. Markku af Heurlin:
    Ihan kiin­toisaa olisi tirtää. kuin­ka paljon (yksityisauto)ajokilometrejä eli ajo­suoritet­ta – vrt. alko­holisuorite – vuosit­tain Hgin kaupun­gin alueel­la syntyy. 

    Henkilöau­toil­la 2000 miljoon­aa kilo­metriä, googles­ta löy­tyy KSV:n muis­tio “Liiken­teen suorite Helsingis­sä vuon­na 2011”.

  154. Eero: Henkilöau­toil­la 2000 miljoon­aa kilo­metriä, googles­ta löy­tyy KSV:n muis­tio “Liiken­teen suorite Helsingis­sä vuon­na 2011″.

    2000 Mkm/vuosi tekee siinä 6 Mke/päivä eli pyörein luvin 10 km/helsinkikäinen. Kuu­lostaa järkeenkäyvältä

    Kiin­toisa tieto. Jos ole­tan kaupunki­a­jos­sa keskimääräisek­si kulu­tuk­sek­si 8 l/km, päästään polt­toain­everois­sa (ilman alvia) suu­ru­us­lu­okkaan 80 Me/vuosi. Sen päälle tule­vat lin­ja-auto- sekä kuor­mali­iken­teen mak­samat polt­toain­everot. Päästäneen suu­ru­us­lu­okkaan 100- 120 Me/vuosi.

    Aika puh­das arvaus, mut­ta sinän­sä hyödyl­listä päässälasku­taidon ylläpitämistä.

    Feyn­man sat­toi keskeytää luen­ton­sa ja kysyä joltakin opiske­li­jal­ta: Kuin­ka mon­ta pianon­virit­täjää on Bostonis­sa. Opiske­li­jan piti siltä istu­mal­ta antaa perustel­tu arvio sekä arvio virher­a­joista. Hyvää aivojumppaa.

  155. Flun­ssa on saa ihmisen skeä vel­tolle että keljulle päälle. Tekee mieli sanoa sanansa joka asi­as­ta ja lausua valikoitu­ja totuuk­sia lähimmäisestään.

    Osmo Soin­in­vaaraa pide­tään kohta­laisen viisaana miehenä. Kuitenkaan en voi mon­es­sa asi­as­sa olla ais­ti­mat­ta hänen argu­men­toin­nistaan sel­l­aista lapsel­lista “se on niin väärin, se on niin väärin” ‑kiukut­telua.

    Ehkä päätök­sen­teko olisi helpo­maa, jos osaisimme oamisimme enem­män taitoa kat­sel­la asioi­ta toisen osa­puolen näkökannal­ta. Huip­pu­juris­teille mak­se­taan huip­pu­palkkaa hyvin paljon tästä tai­dos­ta. (Opin sen aikoinani AA Mat­ti Nenoselta.)

  156. Viherinssi: eikä Ollilankaan kanssa kuulem­ma kan­nat­tunut olla eri mieltä

    Koos­t­uikoko­han tuo “dream team” yms. vain joo…joo ihmisistä?

    Viherinssi: Jos huip­pu­jo­hta­ja halu­aa saa­da jotakin radikaalia aikaan, jous­tavu­us ei vält­tämät­tä ole tarvit­tavien luon­teen­pi­irtei­den ykkönen.

    Jous­tavu­ut­ta voi olla, mut­ta ennen kaikkea pitää olla näke­mys­tä, minne men­nä. Se kai on jokaisen yri­tyk­sen huip­pu­jo­hdon toisek­si tärkein kyky. Tärkein kyky on saa­da asi­at toteutetuk­si, meni sit­ten syteen tai saveen. Usein kakkosyri­tyskin pärjää.

    Viherinssi: Sel­l­ainen haaste tässä kuitenkin on, että Applen men­estys­ta­ri­na on näiltä osil­taan han­kala kopioida.

    Ei var­maan kan­natakaan, sil­lä täl­laiset ylim­män johta­jan egoon perus­tu­vat soolo­jo­htamiset ovat läh­es aina tähdenlentoja.

    Joskus kauan sit­ten luin tutkimusar­tikke­lin, jon­ka mukaan vuosikym­menten saatossa men­esty­sekkäim­pä yri­tyk­siä oli­vat toisaal­ta ne, jois­sa oli rautainen kuri, toisaal­ta ne, jois­sa annet­ti­in kukkien kukkia. Keskivälil­lä oli vaikeinta. 

    Sil­loin täl­laisek­si kukkasyri­tyk­sek­si nimet­ti­in mmm. MMM, siis enti­nen kaivosy­htiö. Mikähän mah­taa olla Googlen todel­li­nen salaisu­us: NSA:n rahoi­tus, kaiken­lais­ten kukkien sal­lim­i­nen vai jotain täysin uutta?

  157. Vasem­mis­ton ennal­taehkäisy on oikeis­tossa supis­tunut kan­nus­tamisek­si. Näil­lä aja­tus kul­kee jyrkästi eri tasoilla.

    Päät­tämisessä tarvi­taan strate­gista silmää, kaukaa viisaut­ta. Oikeis­tolle strate­gia ja kaukaa viisaus ei kel­paa, ovathan ne oikeis­tonäkökul­man (lyhyt­näköisyy­den, yksilökeskeisyy­den) ulkopuolella. 

    Nuorisol­ta tun­netusti puut­tuu kaukaa viisaus, oikeis­to on jäänyt nuori­son asteelle. Alaikäi­nen nuoriso tun­netusti äänestäisi Kokoomus­ta, nuoriso ei tajua mitään kaukaa viisaudesta!

    Hyv­in­voin­ti­val­tio on strate­gi­nen kil­pailue­tu. Mut­ta jos yhteiskun­taa johtaa sil­lä, että tui­jot­taa Suomen yri­tys­ten tilin­pidon mii­nus­lukemia niin strate­gi­nen kil­pailue­tu menetetään.

    Oikeis­to tekee päätök­siä perus­tasku­laski­men perustel­la. Oikeis­to ei pääse sinne yläkäsit­teen puolelle, jos­sa vasem­mis­to on.

    Jos hoitaisin omaa elämääni tui­jot­ta­mal­la pankin tiliot­teen numeroi­ta, pelkästään tui­jot­ta­mal­la niitä numeroi­ta, niin huonos­ti kävisi. Miten ne numerot muka tietävät mitä min­un pitää tehdä?!! Osaako ne €uron­u­merot ker­toa mitä strate­gisia päätök­siä min­un pitää tehdä?!!

    Kylmän sodan län­si­hö­lyn­pö­ly ylistää yksilöl­lisyyyt­tä, mut­ta mik­si yksilö voidaan organ­isoi­da yri­tyk­sen osatek­i­jäk­si? Tämä ei ole vielä selvin­nyt min­ulle että mik­si toim­i­tusjo­hta­ja saa hol­ho­ta Vapaa­ta Yksilöä. 

    Mik­si toim­i­tusjo­hta­jan alaisu­udessa, dik­tatu­urin alaisu­udessa, ei hol­hoami­nen olekaan hol­hoamista? Toim­i­tusjo­hta­ja yri­tyk­sessä, on kuten se 1600-luvun val­tio jota johti kuningas, tuo 1600-luvun val­tio on se val­tion tyyp­pi, mihin oikeis­to­lainen viit­taa kun hän käyt­tää sanaa “val­tio” vuon­na 2013. 1600-luvun dik­tatu­uria vas­tus­tavia aikalais­tek­ste­jä käytetään vuon­na 2013! 

    “On kokeil­tu kaik­ki kolme mah­dol­lista kah­den suuren puolueen varaan rak­en­tu­vaa hal­li­tus­po­h­jaa, eikä yksikään ole toimin­ut. Mut­ta eipä ole saatu tulok­sia kolmikan­nas­sakaan. Jotain on muut­tunut koko yhteiskun­nas­sa eikä sitä pidä selit­tää yksilöistä käsin.”
    Koko puoluekent­tä siir­tyi kohti oikei­s­tore­unaa, kun Kylmä sota lop­pui: täl­löin kokoomuk­ses­ta tuli keskus­ta-oikeis­to­lainen puolue.

    Koko puoluekent­tä uus­lib­er­al­isoi­tui, mitä enem­män oikeal­la sitä pahem­min. Keskustal­la on ollut kak­si uus­lib­er­al­is­tipäämin­is­ter­iä, demareil­la yksi.

    Voit­ta­jien pro­pa­gan­da, infor­maa­tioso­taa kun käyti­in, oteti­in Län­nessä todes­ta kun Län­si voit­ti Kylmän sodan. 

    Infor­maa­tioso­dankäyn­nil­lä on sel­l­ainen ongel­ma, että miten estetään oman puolen tietämyk­sen pilaan­tu­mi­nen kun suol­letaan pro­pa­gan­daa maailmalle.

    Kylmän sodan lop­pumi­nen Län­nen voit­toon teki tilanteen, jos­sa Kylmän sodan län­sipro­pa­gan­da otet­ti­in Totuutena. 

    Län­sipropan­ga-nimi­nen Totu­us on aiheut­tanut mei­dän ongelmat.

  158. Suomes­ta on min­un aikanani tul­lut mukavuusvaltio.
    Ain­oas­taan ihmiset joil­la on kun­ni­an­hi­moa tekevät jotakin Suomen eteen ja muiden tarvitse vain seu­ra­ta medi­as­ta vaalien alla mitä hyvää sataa laariin.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Notify me of followup comments via e-mail. You can also subscribe without commenting.