Suomen taloudella menee sen verran surkeasti, että meidän on tultava toimeen vähemmällä. On paljon sellaisia tehtäviä, joita ei nyt vaan tarvitse tehdä enää. Minun on vaikea ymmärtää, miksi lukioluokka pitää jakaa luterilaisiin, ortodokseihin, katolisiin, islamilaisiin ja uskonnottomiin, kun opetetaan maailmanuskontoja, mutta ei tällaisista älyttömyyksistä paljon säästy. Enemmän säästyy, kun poistetaan sinänsä hyvä tarkoittavia, mutta jäykkyydessään kahlitsevia normeja ja vielä enemmän, kun karsitaan vanhanaikaisia ja hyvin byrokraattisia hallinnollisia käytäntöjä. Näitä on esimerkiksi Helsingissä aika paljon.
Merkittävää säästöä syntyy, jos voidaan poistaa turhia ammattikuntarajoja ja ylimitoitettuja koulutusvaatimuksia. Kuinka monen vuoden koulutuksen nyt esimerkiksi vaatii se, että vie vanhuksen puistoon kävelylle. Sosiaali-ja terveydenhuollon ammattikuntarajoja on pakko poistaa jo senkin takia, ettei koulutettua työvoimaa riitä kaikkeen siihen, mihin sitä nyt vaaditaan.
Nythän uuden terveydenhuoltolain (?) takia ambulanssien valmiusasteita nostettiin ja tämän takia monella seudulla kustannukset ovat suorastaan räjähtäneet käsiin.
Uudet säädökset vaativat myös että jatkossa jokaisessa hoitokodissa on käytössä henkilökohtainen suihku. Pienet tipahtavat pois, kilpailu vähenee ja kustannukset kasvavat. No onhan se varmasti ihan kiva ja hyödytkin ovat ilmeisiä, mutta onkohan kumminkaan ihan hintansa väärti?
Nämä ovat niitä asioita, joissa pitää ymmärtää säästää oikeassa paikkaa.
Vanhuksen kävelytyksen tapaisissa asioissa on koko ajan enemmän hypervarovaisuusvastuuongelmia joiden seurauksena julkisen puolen päättäjät ja virkamiehet eivät uskalla tehdä mitään ratkaiusja kaupunkilaisjärjellä nopeasti ja helposti koska pelkäävät syytettä ja julkisuutta.
Taustalla on älytön määrä lakeja, asetuksia ja ohjeita sekä kansalaisten kaksijakoinen suhtautuminen: osa vaatii asioiden tapahtuvan suit-sait halki, poikki ja pinoon – osa taas päitä vadille jos määräyksiä ei ole noudatettu pilkulleen (ja silloin apuun tulee laki- ja asiamiesarmeija joille kustannussäästöt ovat se viimeiseksi huomioon otettava juttu…).
Yksi ulottuvuus teemassa on mitkä tehtävät on tarkoituksenmukaista määrittää kunnan tehtäviksi, ja mitkä jollekin muulle taholle.
Esimerkiksi kunnalla on laissa yksityisistä teistä määrätty lakisääteinen velvollisuus: ”Tässä laissa tarkoitettuja tehtäviä varten kunnassa tulee olla tielautakunta tai kunnan määräämä muu monijäseninen toimielin, jona ei kuitenkaan voi toimia kunnanhallitus.”
Käytännössä nuo sille ko. laissa määritetyt tehtävät ovat sen tyyppisiä, että maanmittauslaitos olisi tuhat kertaa parempi instanssi niitä ratkomaan, kuin kunnnallinen toimielin.
Entä jos hyväksyttäisiin se että vanhemmat ovat AINA ainoita jotka voivat lastaan kasvattaa. Eli lopetettaisiin lastensuojelu ja huostaanotot sekä erilaiset nuorisokodit. Säästyisi rahaa kun henkilöt voisi irtisanoa kunnan palveluksesta sekä palvelujen ostot voisi lopettaa.
Koulun voisi aloittaa aiemmin, lukuvuoden pituutta päivinä pidentää ja jakaa koululaiset ryhmiin että samaa rakennusta voisi käyttää tehokkaammin. Jatko-opintoihin voisi päästä 18 vuoden iässä.
Päivähoito oikeuteen pitää asettaa rajoituksia…
Monet kunnat ovat jo trimmanneet taloutensa, joten ne voivat säästää enää vain siellä, missä säädökset säästämisen sallivat. Koululuokkien kokoa ehkä kasvatetaan, minkä laki sallii. Vanhuksia ei kävelytetä, vaan lääkitään hiljaisiksi – paitsi jos uudet henkilöstön määrää koskevat säädökset tekevät tällaiset säästöt mahdottomiksi. Koululaisille tarjotaan huonompaa ruokaa. Kaikki opiskeluvälineet jätetään vanhempien maksettavaksi. Potilaita ei lähetetä kalliisiin hoitoihin. Vanhukset jääkööt mökkeihinsä. Uusien säästöjen saamiseksi monissa kunnissa pitäisi siis myös keskeisiä palveluvaatimuksia höllentää (= ei hoideta sairaita, ei kouluteta lapsia). Helppoja rationalisointikohteita (kuten päällekkäinen uskonnonopetus) ei enää kovin paljon ole.
Mutta toivottavasti näin ei käy. Olen vähän eri mieltä sen hallituksen linjauksen kanssa, että kansalaisten peruspalvelut ovat ensimmäisenä leikkauslistalla, kun taloudella menee vähän surkeammin ja valtio ottaa liikaa lainaa. Käsittääkseni suuri osa Suomalaisista kykenee edelleen pariin ulkomaanmatkaan vuodessa, monella perheellä on pari kallista autoa, ja muutenkin eletään kuin taantumaa ei olisikaan. Leikkaisiin siis ylellisyyskulutusta ja entiseen tapaan ansaitsevien perheiden kulutusta. Niin surkeassa jamassa Suomi ei vielä ole, että olisimme pakotettuja leikkaamaan peruspalveluita. Käytännössä hallitus leikkaa köyhiltä, kun ei viitsi tai osaa rikkaammilta leikata. Perusterveydenhuollosta voi ottaa, kun A-kansalaisilla on jo oma terveydenhoitonsa. Ehkä pian näemme A-kansalaisten yksityiskolujenkin nousun.
Toinen ilmeinen hyödyntämättä jääänyt säästökohde on valtion palvelut ja byrokratia. Paljonko valtion virastoilta on tässä säästökampanjassa leikattu? Puolustusvoimilta on kyllä leikattu tehokkaasti, sillä sillä puolella poliitikkojen tehtävä on helppo – annetaan vain säästettävä prosenttiluku, ja kenraalit hoitavat homman mukisematta. Mutta ne muut valtion virastot ja laitokset. Ehkä myös ne voisivat osallistua talkoisiin enemmän. Varmasti turhaakin byrokratiaa on. Sellaista jonka poistaminen koskisi kansalaisiin vähemmän kuin soten ja koulujen leikkaukset. Vai ovatko valtion toiminnat liian lähellä ministereitä itseään? Pitää kai kysyä myös, paljonko on säästetty puolueita lähellä olevien kohteiden rahoituksesta? (taitaa tosin olla turha kysymys)
Kolmas kohde voisi olla EU. Eiköhän silläkin olisi jotain säästettävää. Kriisihän on koko EU:n yhteinen (tai ainakin euroalueen).
Yksi ilmeinen perusongelma nykytilanteessa on se, että Suomen entinen patenttilääke, devalvaatio ei ole euron tulon myötä enää käytettävissä. Tästä syystä poliitikoilta ovat keinot ja ymmärrys loppuneet, ja nyt yritetään vastuu leikkauksista sälyttää kunnille. Pitäisi keksiä uusia keinoja uudessa tilanteessa. Erilaiset sisäiset devalvaatiot taitavat olla poliitikoille liian kova pala. Euroalue voisi antaa euron devalvoitua enemmänkin (en tosin pidä tätäkään kovin järkevänä, sillä euron piti alunperin olla vakaa valuutta eikä poliittinen säätöruuvi).
Näillä perusteilla, saammeko myös artikkelin ”Onko valtion tehtävissä karsimisen varaa”? (ja ehkä vielä jotain EU:sta ja puoluerahoituksestakin) Säästöjä tarvitaan heti ja kipeästi (rakenteellisten parannusten lisäksi), mutta peruspalvelut eivät olisi minun listallani keskeisin leikkauskohde (eikä niissä juuri läskiä olekaan, ainakaan köyhemmissä kunnissa).
Meillä on kodeissa tänä päivänä ihmisiä, jotka eivät suoriudu sellaisista päivittäisistä asioista, kun vuoteesta ylösnoususta tai tuolilla istumisesta. Ihmisiä, joiden halvaus aiheuttaa sen, että kädestä auttamalla olkapää on loppu elämän kipeä. Ihmisiä, jotka saattavat menehtyä hetken kuluttua siihen, että varvas kolahtaa tuolin jalkaan.
Vanhuksen ulos vieminen on usein erityistä osaamista ja järjestelykykyä vaativa asia. Puhutaan siis niistä ihmisistä, jotka eivät itse pääse, sppb = 0. Toki tutut ihmiset pärjäävät huonokuntoisten kanssa. Todellisuus on kuitenkin se, että terveydenhoitoalalla on aina uusi tekijä edessä ja kuukauden hoitosuhdetta voi pitää pitkänä.
Tuo ”vanhus puistoon” esimerkki näyttää hyvin sen, että politikolla ei ole käsitystä siitä, mistä päättää. Meillä ei ole sellaista palvelua sote-alalla, joten matalampi koulutus tähän tehtävään on turhaa huutelua.
Ammattikuntarajoja tulisi poistaa ja paljon. Se on selvää. Se kuitenkin vaatii osaamisen tunnistamista ja tunnustamista.
Tuo malli taitaa olla yksi sisäisen devalvaation muoto. Palkkojen laskeminen on poliittisesti kovin kivuliasta (eli poliitikoillemme mahdoton tehtävä), mutta nykyisten kallispalkkaisten virkojen korvaaminen huokeammilla tekisi saman asian pienemmällä metelillä. Jälkikäteen noiden uusien ammattikuntien koulutuksen tasoa voisi sitten taas nostaa (ja jo palkattuja työntekijöitä jatkokouluttaa). Tehdään siis sairaanhoitajista sairaanhoitoassistentteja, mutta vaaditaan heiltä samat työt vähemmällä palkalla. Tosin meillä on tainnut olla vaikeuksia pitää kouluttamamme sairaanhoitajat työmarkkinoilla muutenkin? Menevät pahukset Norjaan tai muihin ammatteihin. Tässä strategiassa voi olla sekin ongelma, että työttömistäkin pitäisi tehdä nykyistä vähemmällä toimeentulevia aputyöttömiä, jotta kansalaiset eivät hakeutuisi sille puolelle varsinaisten työpaikkojen käydessä vähätuottoisemmiksi. 😉
No, turhia koulutuskuluja tuossa kai ensisijaisesti yritettiin säästää. Mutta toki köyhissä kunnissa halvempaa työvoimaa käytettäisiin heti niin paljon kuin laki sallii, ja myös ammattitaitoa vaativat tehtävät lipsahtaisivat helposti (tai siirrettäisiin hallituksen siunauksella tarkoituksella vaivihkaa) ammattitaidottomien käsiin.
Jos ajatellaan eri kuntien hallinnonalojen kustannusten mittakaavaa, niin suurin ja hallitsemattomin kuluerä kuntien kukkarolla on erikoissairaanhoito, johon ei shp:ien tuottavuusohjelmista huolimatta saada mitään rajoitetta aikaiseksi.
Vaikka lähete potilaasta esh:oon oliskin alunperin perusteltu, maksajalla eli kunnalla ei ole välinettä hallita erikoissairaanhoidossa syntyviä lisäkuluja esimerkiksi loputtomista kontrollikäynneistä ja muiden erikoisalojen konsultoinneista.
Pitääkö kaikkien ihmisten saada elämäntavoistaan ym huolimatta lähes ilmainen terveydenhuolto? Jos potilaan omavastuuosuus olisi suurempi esh:ssa niin suorittava porras joutuisi paremmin perustelemaan potilaalle esimerkiksi lukuisten kontrollikäyntien, labra- ja konetutkimusten käytön esh:ssa. Tällä hetkellähän suorittava porras mielummin lisää suoritteita, joilla resurssit oma työhön on perusteltavissa. Pitääkö tässä yhteiskunnassa maksaa parturilla käynnistä enemmän kuin lääkärillä käynnistä?
Turhaa työtä terveydenhuollossa voisi karsia myös säätämällä esim 300 euron korvauskatto lääkekuluihin, joka on myös toinen kasvava kuluerä tässä yhteiskunnassa. B-lausuntoja kirjoitetaan lääkkeistä, joista potilas saa mutaman eruon kela-korvauksen ja Kelan korvauskäsittelijöillä riittää töitä. Kulukatolla koko systeemi voitaisiin lopettaa ja lääkärit voisivat keskittyä enemmän varsinaiseen potilastyöhön.
Vähävaraisille on terveydenhuolossa jo käytössä ns Vihreä kortti, jolloin he välttyvät maksamasta potilasmaksuja ja saman voisi ulottaa lääkekuluihin.
Terveydenhuollon rahoituksen monikanavaisuus olisi myös purettava, miksei se kuulu tämän hallituksen sote-uudistukseen?
Sote-alalla niitä normeja on purettavaksi…
Esim. miksi sosionomi ei ole pätevä sosiaalityöntekijäksi? Ennen oli eikä se ainakaan tiedollisista valmiuksista kiinni olisi.
Esimerkkejä löytyy muitakin…
Entäpä asunnottomuus ja kuntien vuokra-asunnot?
Jospa esim. helsinkiläiselle asunnonhakijalle voitaisiin tarjota edullisempaa asuntoa syrjemmältä ja maksajana olisi valtio? Eli myytäisiin kuntien omistamat vuokra-asunnot (valtiolle?) ja jatkossa valtio omistaisi ja hallinnoisi niitä sosiaalisin perustein.
OS: ”Merkittävää säästöä syntyy, jos voidaan poistaa turhia ammattikuntarajoja ja ylimitoitettuja koulutusvaatimuksia.”
Tämä helpottaisi myös töiden organisointia. Nythän esim. kotona olevan tukea tarvitsevan vanhuksen luona käy päivässä 2…5 ihmistä, yksi tuo ruoan, toinen huolehtii hygieniasta, kolmas siivoaa, neljäs jakaa lääkkeet ja sitten joskus sairaanhoitaja käy tarkistamassa vanhuksen kunnon. Tämähän tarkoittaa, että kukin toimija on enemmän aikaa matkalla kuin asiakkaan luona.
Toinen organisoinnin käsittämättömyys on, ettei apua tarvitsevalla ole tukenaan tuttuja hoitajia. Esim. edellisessä tapauksessa vanhuksen luona kävijät sattavat olla joka päivä eri ihmisiä. Tässäkin tuhrautuu aikaa paperien ja tilanteen läpi käymiseen.
HS:ssa on ollut järkyttävä kirjoitussarja siitä, mihin vakiokontaktin puute on ajanut nuoria.
Kumma, että teollisuudessa koneiden huollot osataan organisoida paremmin kuin ihmisten huollot julkisella puolella.
Tehtäviä kunnista voi vähentää, mutta eihän se kuntaliitoskuntien menoja vähennä. Säästäminen se tehtävien vähentämisen ajatus kai olisi?
Sitä vaan ihmettelen miten se säästö kunnissa oikein tehdään. Muutamia miljardi valtionosuusleikkauksia on tehty ja sovittuna joku erä lisää + miljarditehostus + miljarditehtäväkarsinta.
Kunnan menot on enimmäkseen palkkamenoja.
Jokainen näistä yksittäisistä miljardieristä 30 000 asukkaan kaupunkiin siirrettynä vastaa 100 kuntatyöntekijän vähennystä. Vanhoista kuntaliitoksista meille on jäänyt ”sopeutus”tarvetta parisataa ylimääräistä työntekijää.
On annettu ymmärtää jokaisen lainkuuliaisen kunnan tekevän taas uuden kuntaliitoksen ja hankkivan taas uuden 5 vuoden irtisanomissuojan henkilöstölle. Nämä yhdistettynä alkaa kumuloitua säästöpaine, joka henkilöstömenoihin siirrettynä alkaa olla tasolla 500 työntekijää, mutta jota siis ei voi toteuttaa.
Liitoskunta x:n väliporrasesimiehestä ja liitoskunta y:n jo ikääntyneestä konekirjoittajattaresta ei palvelutuotannossa ole paljon hyötyä, jos he eivät halua muutoskouluttautua, eivätkä he nykyisellään saa edes taluttaa vanhuksia.
Sanotaan Ministeriön Mustatakkisten miesten tulevan neuvomaan, jos kunnassa ei osata itse. Pitänee pyytää sitä apua. Liitoskunnista alkaa olla lopetettu, keskitetty ja myyty kaikki kunnan palvelupisteet roskakatoksia myöten. Henkilöstö suoja rajoittanee mustatakkistenkin miesten ”sopeutus”neuvoja.
Mutta kenellä poliitikolla oikeasti on halua lähteä karsimaan kuntien tehtäviä? Se kaventaa poliitikkojen valtaa.
Sosiaalitoimessa on kaikkea kivaa mutta turhaa, jota ilman on pärjätty satoja vuosia. Sieltä saadaan nopeasti talouden tasapainottavat säästöt. Osa tuista on jopa haitallisia, koska ne käytännössä vain passivoivat saajaansa.
Kunnat huseeraavat alueilla, jotka eivät kuulu kuntien tehtäviin. Kukaan ei ole kyennyt esimerkiksi selittämään, miksi kunnilla on vuokra-asuntoja, joihin pumpataan verorahaa, jos niitä ei käytetä työsuhdeasuntoina. Sen tiedetään vain nostavan asumiskustannuksia. Entä mitä järkeä on tukea joukkoliikenteen toimintaa?
Kun kunnat kohdentavat toimensa siihen, mikä niille kuuluu, päästään jo aika pikälle: perus opetus, perusterveydenhuolto ja infran rakentaminen. Kaikki muu, ennen kaikkea ylimitoitettu ja passivoiva sosiaalitoimi, pitää voida kyseenalaistaa.
Tämä kirjoitus oli hyvä kuvaus siitä, kuinka paras voi olla hyvän vihollinen. Liiallisen säädöstehtailun takana tuntuisi olevan sellainen ajatusharha, että säätämällä mahdollisimman monista asioista mahdollisimman yksityiskohtaisia määräyksiä, asiat saadaan hoitumaan ihanteellisella tavalla. Näinhän asia ei kuitenkaan ole. Sääntöviidakon opetteleminen, sen noudattamisen valvominen ja sääntöjen seuraaminen syövät sitä resurssia, joka pitäisi käyttää kunnan palvelutehtävien hoitamiseen. Se lisää kustannuksia ja tehottomuutta. Se vähentää mahdollisuuksia tarkoituksenmukaiseen lautamiesjärjen käyttöön. Ja lopultakin kuvitelma siitä, että virheet voitaisiin ehkäistä ja poistaa sääntöjä kirjoittamalla, on todellisuudelle vieras.
Tässäkin asiassa lienee niin, että vähemmän on enemmän. Kunnallisia palveluja voidaan tehokkaimmin parantaa sääntöviidakkoa perkaamalla, vähiten tarpeellisia palveluita karsimalla ja päätösvallan siirtämisellä lähemmäksi kuntalaisia. Jos emme usko, että kuntapäättäjät kykenevät hoitamaan kuntalaisten asioita, kuinka voimme kuvitella, että heistä paljon kauempana Arkadian mäellä istuvat päättäjät pystyisivät tekemään sen paremmin.
Mihinkähän ihmeelliseen logiikkaan tuo oikein aivopieru perustuu? Jos joku ei voi huolehtia edes itsestään, niin kumminkin paras huolehtimaan lapsista?
letko todellakin sitä mieltä että Anneli Auer on ylivoimaisesti paras lastensa huoltaja, huolimatta siitä että sai hovioikeudesta hyvin raskaaan tuomion koskien lasten hyväksikäyttöä?
Oletko todellakin sitä mieltä Touko Tarkki oli ehdottomasti se paras vanhempi lapselleen, vaikka tuli tappaneeksi sen kuristamalla?
Siis miten nyt kukaan kertakaikkisesti voi olla huonompi vanhempi kuin sellainen joka kiduttaa lapsensa kuoliaaksi?
Ajattelusi on tällä kohdalla ihan täyttä paskaa!
(anteeksi kielenkäyuttö, mutta noin vammaisia ajatuksia en ole pitkään aikaan lukenut)
Mitä konkreettisia tehtävänkuvien muutoksia ammattiryhmille sitten voisi tehdä niin että vastuukin tehtävästä siirtyisi? Unohdetaan nyt se kaihileikkaus. Perusterveydenhuollossahan tehtäviä on paljon siirretty esim. lääkäreiltä hoitajille mutta vastuu on säilynyt lääkärillä. Yksi syy lisää että juuri kukaan lääkäri ei halua julkisessa perusterveydenhuollossa työskennellä.
Kertoo paljon järjestelmästämme että julkisella puolella yritetään siirtää uusia varsin vaativiakin tehtäviä lääkäreiltä hoitajille samalla kun yksityisellä puolella kokeneet kirurgit kompensoivat huonoa sairaalapalkkaansa tekemällä luomenpoistoja joista suoriutuisi lääketieteen kandikin.
Varsinkin lähihoitajien palkat toisaalta ovat niin lähellä minimipalkkaa että heiltä töiden siirtäminen muille ei säästöjä taida tuottaa.
Perusterveydenhuollossa potilaat ovat olevinaan sairaita ja lääkärit ovat tutkivinaan ja hoitavinaan heitä. Terveyspalvelujen suurkuluttajille pitäisi saada kannustin viettää vapaa-aikaansa muuten kuin varaamalla lääkäriaika.
Erikoissairaanhoidossa pitäisi saada järjen ääni kuuluviin priorisoinnissa. Amerikkalainen systeemi on jo täällä. Lähetteet sinkoilevat erikoisalalta toiselle ja ylihoidetaan ja ylitutkitaan valitusten pelossa. Ei voi tehdä sitä mikä on inhimillisesti oikein (ja minkä tekisi läheiselleen) vaan on tehtävä se miten olettaa Valviran juristien asian lääketieteellisiä perusteita tulkitsevan jos valitus tulee.
Syltty,
tuollaisia vanhempia on jälkikäteen mahdollista rangaista. En tietenkään usko että kaikilla on kykyä lasten huoltamiseen. Mutta pitäisikö asia hoitaa jotenkin muuten kuin että siihen tarvitaan julkisen vallan resursseja?
Pakkosterilisaatio ja/tai jälkikäteen tulevat rangaistukset riittäisivät.
Avainkysymys olisi tiettyjen riskiryhmien etukäteen tunnistaminen ja perussyihin puuttuminen eikä oikeiden hoitaminen.
Yksi asia voisi olla se, että kunnat saisivat päättää päivhoidon maksuista.
Minua ihmetyttää tämän hallituksen toiminnassa se, että kuntia jatkuvasti patistellaan säästämään, ja toisaalta kunnille laitetaan tasaisin väliajoin uusia velvotteita. Soininvaaran kysymys on aiheellinen ja vakava.
Pidän myös hyvin perverssinä sitä, että toisaalta valtio lisää varoja kehitysapuun ja muuhun ilmiselvästi suomalaisten kannalta epärelevanttiin toimintaan, samalla kun täällä puhutaan jo ilmeisen vakavasti peruspalveluiden leikkaamisesta.
Valtiolta kyllä löytyy leikattavaa.
Soininvaara voisi joskus ottaa tarkempaan syyniin koulutuspolitiikan, johon kirjoituksessakin viitataan. Minua ainakin kiinnostaisi hänen näkemyksensä asiaan.
Julkisen puolen akateemisesti koulutetusta työvoimasta saadaan reiluja säästöjä karsimatta palvelutasoa lainkaan – päinvastoin, jos vain sallitaan palkkojen heijastelevan halukkaiden ja pätevien tulijoiden määrää.
Jostain syystä eliitti haluaa kuitenkin aina hyökätä vain heikoimpien kimppuun. Markkinamekanismi on niin hirveän hauskaa, kunhan se ei osu omalle kohdalle tai kavereiden työehtoihin.
Ehkä olisi täsmällisempää sanoa, että muutamat kunnat.
Kriisikunnat tulevat toimeen ällistyttävän pienellä hallinnolla, kun taas varsinkin keskisuurissa ja suurissa kunnissa (kaupungeissa) hallinto on yleensä pöhöttynyt.
Tässäkin blogissa on väitetty, että kuntien hallinnon kustannusosuus ovat vain viitisen prosenttia, mikä ei mielestäni vastaa arkikokemusta. Esimerkiksi sairaalassa työskentelevän sairaanhoitajan ja kaupunginjohtajan välillä on helposti 6…8 organisaatiotasoa. Samanlaisia ihmeellisyyksiä esiintyy myös sosiaali- ja koulutuspuolella, minkä lisäksi sektorihallinnoissa pyörii tukku suunnittelijoita, projektipäälliköitä jne.
Olisikohan niin, että kunnissa hallintokustannuksiksi lasketaan vain keskushallinnon kustannukset. Hedelmällisempi tarkastelutapa olisi verrata, bench-markata, etulinjan toimintakustannuksien osuutta kokonaiskustannuksista hallintoalueittain ja kustannuslajeittain.
Kysymys ei ole vain kustannuksista, sillä ylimääräinen hallinto kuormittaa etulinjan ihmisiä turhilla kyselyillä ja yksityiskohtaisella valvonnalla. Kyllä koulutettujen ihmisten ammattitaidon ja suoritusten valvonta ja arviointi pitäisi olla lähiesimiehen asia, ei ylemmän hallinnon. Miksi ihmeessä esim. opettajien pitää tehdä joka lukukausi hyvin yksityiskohtainen opetussuunnitelma, joka sitten jossain tarkastetaan.
Siinä rakenneuudistuspaketissa taisi olla jotain sen henkistä, että alemman korkeakoulututkinnon houkuttelevuutta työmarkkinoilla lisättäisiin. Nuoriso siirtyisi varhemmin yliopistoista työelämään.
Niin: miksi pitää olla maisteri kelvatakseen koulunopettajaksi ? Eikö HuK/LiK/LuK/KaK tekisi ne työt yhtä hyvin ? Miten suuren lisäarvon muutama syventävä kurssi ja pro gradu tuovat ala- tai yläasteen arkeen ?
Reivaamalla kelpoisuusasetusta tältä osin säästyisi kaikkien aikaa. Opettajaksi aikovat pääsisivät nopeammin työelämään ja toisaalta yliopistohenkilökunnalta säästyisi ”pakkotutkinnoista” aiheutuva vaiva.
Kunnilta voisi karsia pois mm.
-kunnallisen kemikaalivalvonnan
-kunnallisen elintarvikevalvonnan
– ympäristöterveysasioiden hoidon (yhteen sote-piirin kanssa)
-kunnallisen kuluttajaneuvonnan
-urheilupaikoista huolehtimisen (paitsi koulujen)
Nämä tulivat näin ensimmäisenä mieleen. En tiedä paljonko niistä säästettäisiin. Yo. asioista neljä ensimmäistä on sellaisia, että ne sopisivat paremmin jollekin kuntaa laajemmalle taholle (aluekunta/maakunta/landstinget tms).
Kalle
”Entä mitä järkeä on tukea joukkoliikenteen toimintaa?”
Joukkoliikenteen tariffituki lisää joukkoliikenteen kulkumuoto-osuutta. Jos joukkoliikennettä ei tuettaisi, liikenne olisi ruuhkaisempaa. Ruuhkan purkamiseksi tarvittaisiin suuremmat liikenneinvestoinnit tai ruuhkamaksut kuin tuetun joukkoliikenteen skenariossa.
Kannattaisi ehkä laskea skenaarioita, joissa liikenne kokonaisuutena maksaisi kulunsa. Ruuhkautumisen lisääntyessä ruuhkamaksuja korotettaisiin ja rahat käytettäisiin kustannustehokkaimpiin liikenteen sujuvoittamiskeinoihin. Joko tariffitukeen tai liikenneinfraan.
Näyttö Auerin syyllisyydestä siihen oli niin heikkoa että häntä ei olisi missään nimessä pitänyt tuomita.
Näyttää kovasti siltä että sijaisvanhemmat ovat laittaneet sanat lasten suuhun. Seitsemästä ”uhrista” neljä muuta, jotka eivät asu heidän luonaan, ovat kiistäneet väitteet hyväksikäytöstä.
Näyttöä saatananpalvontarituaaleista ja eläinuhreista ei ole löytynyt.
Poliisi ei myöskään salakuuntelun yhteydessä huomannut merkkejä hyväksikäytöistä tai pahoinpitelystä, eikä myöskään AA:n miesystäväksi tekeytynyt poliisi ”Seppo”. Pahoinpitelyt eivät näkyneet myöskään magneettikuvauksessa.
Mikko Niskasaari on kirjoittanut tapauksessa käytetystä lääkärinlausunnosta:
http://www.mikkoniskasaari.fi/node/162
Jonkinverran yhteiskunnalliseen säästötilanteeseen analogista on yksittäisen ihmisen laihdutusongelma. Ratkaisuna tarjotaan liikuntaa, syömisen vähentämistä ja yleisesti kaikkia terveellisiä elämäntapoja. Lopuksi tähdennetään, että siihen tarvitaan ehdottomasti oma motivaatio.
On helppoa ehdottaa, että karsitaan kaikkea turhaa. Sitten vastaus siihen, mikä on turhaa,riippuukin vastaajasta. Kaikki mitä minä en tarvitse, on turhaa. Henkilö, joka ei harrasta oopperaa, pitää sitä turhana. Terveelle ihmiselle sairaanhoito on turhaa.
Mielestäni turhaa on se, että joka toinen vuosi uudestaan käydään kiivaat neuvottelut kyläkoulun lakkauttamisesta. Tehdään päätös lakkauttamisesta. Sitten nousee vastarinta ja päätös perutaan. Sitten päätetään, että kyläkoulu säilytetään. Kunnes koko ruljanssi taas aloitetaan alusta.
Ainakin tällaisessa hukataan resursseja, joita johonkin muuhun tarvittaisiin. Kyllästyttää myös kunnan päättäjiäkin saman jauhaminen ikuisuuteen asti. Henkilösuhteet tahtovat myös mennä pilalle.
Seuraava ei kuulu aivan täsmällisesti aiheeseen, mutta sivuaa sitä:
Talouselämän nro 33:ssa HUS:n Aki Linden otti mm. Oulun esimerkiksi vastuukuntamallin ongelmista. Ouluhan joutuisi ottamaan johdettavakseen maakunnan Soten. Hänen mukaansa: ”Oulu ei olisi enää kaupunki… Kaikki muu näivettyisi terveydenhuollon alle. Kaupunginvaltuustossa ei keskusteltaisi muusta kuin Lääkäriliiton ja Tehyn virkaehtosopimuksista.”
Varteenotettava näkökulma. Suorilla vaaleilla valittu maakuntaneuvosto, jolla olisi verotusoikeus, selkiyttäisi asiaa. Kukin taso tekisi tasolleen kuuluvia päätöksiä ja kantaisi seuraukset.
Ote eräästä kunnallisesta pöytäkirjasta. Tallaisia asetuksia ja säädöksiä onko miten paljon eri aloilta:
”Päiväkoti on muuttunut ryhmäperhepäiväkodista päiväkodiksi.
Päivähoitolaki sekä asetus määrittävät henkilöstörakenteen ja näin ollen tehtävä vaatii laitoshuoltajan erityisosaamista.
Aikaisemmin työtehtäviä tekivät ryhmäperhepäivähoitajat.
Valtuustolle tullaan esittämään vakinaisen
laitoshuoltajan toimen perustamista.”
palvleumaksuissa olisi korottamisen varaa. Miten ne voivat olla niin tabu?
Hei,
Ehdotukseni on todella vakavissaan esitetty, ilmeisen epäkorrekti ja luultavasti hieman vaikeasti läpiajettavissa.
Aiheena olisi kuntien työntekijöiden sairauspoissaolojen vähentäminen. Viimeisen tiedon mukaan kuntatyöntekijät sairastavat ja ”sairastavat” 18pv vuodessa, kyllä: kahdeksantoista päivää! (keittiöapulaiset ja siivoojat 30pv/vuosi..) Kuntatyönantajien mukaan kustannukset tästä n. 1mrd/vuosi.
Itse toimin vanhustenhuollossa ns. hoivaosastolla (sijaistanut olen useissa muissa paikoissa), osa potilaista lähinnä vuoteessa, 1/4 kävelykuntoisia, tämä tilanne noin keskimäärin. Omalla osastollamme taas viime vuonna alle 5vrk/työntekijä lyhyitä poissaoloja. Vaikka on pienten lasten äitejä ja kymmenkunta 50-64v. työntekijää. Näen meidänkin osastolla erinäisiä puutteita, mutta en juuri ilmapiirissä eli ihmiset tulevat töihin mielellään, jopa innokkaasti, upea paikka sikäli.
Mutta valtaosassa paikoista ei varmastikaan ole ihan kivaa ja työviihtyisyys kummoistakaan, syitä on monia ja kaikenlaisia.
Eli, kun kunnalla/valtiolla saikkua saa ja voi ottaa puhelinsoitolla, omalla ilmoituksella, 3pv kerrallaan, ja kun hintaa ja maksajaa lomalle ei mielleta, niin ilmapiirisyistä, työviihtyvyysongelmista, kiinnostuksen puutteesta, tms. johtuen on kovin luontevaa ja inhimillistä päättääkin jättää hommat väliin. Ja miksipä ei, kai kotonakin mukavaa on, keksii sitä helposti miellyttävämpää tekemistä jos työ ei kovin huvita. Aika hävytyöntä vain, jos minulta kysytään. Ed. mainitut ongelmat pitää ratkoa, tai vaikka jäisivät ratkomatta: verorahoja ei omiin lomiin soisi käytettävän. Näen sen vain näin, ihan yksinkertaisesti.
Joten huiman paljon kivuttomammin, kuin vain kunnilta kokonaisia tehtäviä vähentämällä, saadaan säästöjä aikaan kun nirhaistaan noista sairauspoissaoloista edes puolet pois, siis ”sairauslomailtaisiin” se määrä mikä yksityisillä työnantajilla nykyään.
En usko avuksi muuta kuin heikentää kannustetta jäädä pois töistä. Ruotsissahan on se kuuluisa karenssi ensimmäisestä päivästä ja 80% korvaus siitä eteenpäin. Tuota reittiä kannatan meillekin. Palkaton ensimmäinen päivä voi olla tarpeeton (pikittäisi lomia?) ja kovahkokin ratkaisu mutta tuohon pieneen korvaukseen alentamiseen ainakin lähtisin. 20% Alennus tosin pienenee jos jää työmatkakulut pois ja ruokailukin saattaa olla huokeampaa. (Varmaan tarpeen mainita että koskisi muutos minuakin, en ole aina terveenä…)
Tiukennuksen läpiajo, niin kuin arvata saattaa, ei ihan läpihuutojuttu, mutta kun vaihtoehtona vain palveluiden lopettelu tai heikennys, minä ehdottomasti käyttäisin lomista aika helposti saatavia ehkä useita satoja säästömiljoonia. Tiukennus olisi aina rehdeille työntekijöille pieni heikennys, mutta kun kunta on tällä hetkellä Suomen lokoisin työnantaja, pidän ihan oikeutettuna että työntekijät joutuvat kantamaan edes pienen osan tulevista tiukennuksista, eikä vain muut, palveluiden käyttäjät.
Syltty, minusta tuntuu, että menit halpaan. Auer on tilastollinen outricer, jota juuri ei pidä ottaa huomioon. Jos halutaan olla varmoja 1% sekopäistä, tehdään hallaa 99% ihmisistä.
Kyllä säästökohteita olisi. Esim tällä palstallakin mainittu vuorotteluvapaa ja sen sellaiset. Näitä rönsyjä on paljon.
Raisio jossa asun ja jonka asioita jonkin verran tunnen. Kasvatti työntekijämääräänsä noin tuhannesta- yli tuhanteen kolmeensataan vuosien 2000-2008 välillä. Silloin meni taloudessa liian hyvin. Ei tehtävät sentään näin paljon kasvaneet. Lakisääteisissä palveluissakin on harkinnan varaa. Ollessani valtuustossa 1994-2002 kunnista ei löytynyt esim kansalaistominnan projektikoordinaattoreita. Kansalaistoiminta toimi ihan hvyin itsekseen. Nyt sellaisiakin on kunnassa kuin kunnassa. Kyllä näitä löytyy. Ovatko ne nyt sitä mitä varten hyvinvointivaltio perustettiin. Kaikella hyvä tarkoitus mutta liika on liikaa.
Iso kysymys on myös julkisensektroin tehoton työvoiman käyttö. Työsopimuksista aiheuten siellä tehdään vähemmän työtä kuin esim keskiverto sähkömies noin 160h vuodessa. Minua vähemmän jo paljon enemmän. Kunnissa sairaslomaprosentit ovat korkeita verrattuna vaikka firmaan jossa olen töissä. Tämä johtuu siitä, että työ tunnetaan turvalliseksi ja ollaan helpommin pois. Ehkä se on hyväkin. En tosin itsekään ole sairaana töissä. Mutta on varma, että yksityisessä yrityksessä, kun aletaan henkilöstöä vähentämään, paljon pieniä poissaoloja käyttävä henkilö kyllä pääsee listan kärkeen. Ihmiset siis harkitsevat enemmän. Tämä on inhimmillistä.
Omakohtaisia kokemuksia tehokkuudesta on. Tarkastuslautakunnan puheenjohtajana kävin friisilän palvelukeittiöllä, siellä työ oli huipputehokasta, kas se on helppo kellottaa. Näytti helvetin raksaalta ja en tekisi sitä koskaan. Itse mietin, että kouluaikana opettaja ei ollut koskaan ajoissa tunnilla, lopetti aina hiukan aikaisemmin. Onko muuttunut. Olin tuossa naantalissa keikalla koulussa. Kas opettaja aloitti tunnit taas 5-10 minuuttia myöhemmin. Ei opettajiin kukaan uskalla puuttua. Heillä on kaikkia muitakin etuja. Kaikenlaisilla koulutusvisiiteillä mennään ja sijaisia tarvitaan paljon. Onko tuo työaikakaan enää perusteltua. Kunnan virastoista puhumattakaaan. Niissä elettiin kuin pellossa.
Vieläpä tulee mieleen sairaanhoidosta esimerkki. Työnjako. Minua valmisteltiin leikkaukseen. Huipppukiireinen hoitaja odotti 15 vieressä purkin kanssa, että lähihoitaja tuli ja leikkasi karvat. Sitten sain purkista lääkkeen. No näis se varmaan menee. Mutta tehtävää olisi paljon. Julkisensektorin työntekijöiden asema on vahva. En usko, että siihen pysytyy muuta kuin se lopullinen pakko kun lainaa ei enää saada.
Verojen nosto aiheuttaa vain työttömyyttä, asioita sillä keinoin ei enää pystytä korjaamaan.
”Käsittääkseni suuri osa Suomalaisista kykenee edelleen pariin ulkomaanmatkaan vuodessa”
Missähän maailmassa tämä juho elää. Uskoisin veronmaksajana olevani aivan peruskamaa. Kaksi lasta , kaksi vanhaa autoa, oma vanha töllin röitskö, josta vielä lainaa. 46v sähköasentaja, vaimo hoitoalalla. Itse painanut duunii aina ylimääräistä ja päässyt yli suomalaisen keskitulon. Silti ei olla kertaakaan lasten tulon jälkeen päästy ulkomaanmatkoille, iha tota viroa pitemmälle. Ok se on valinta kysymys ja periaate päätös, että lainaa ei sitä varten oteta. On pistetty 15000 maalämpöön. Siihenhän ne säästöt menivät. Veikkaan, että keskimääräiset suomalaiset lapsiperheet eivät ainakaan omilla rahoillaan kauheasti matkusta. Kyllä perustarpeiden hinta, ruoka, asuminen, vakuutuset jne.. ovat vievät meidän rahat. No jos olisimme kahden tilanne olisi eri. Sitä vois käytännön esimerkkinä ajatella elokuva reissua. Viimeksi kun kävin yksin, rahaa meni 12e elokuvalippu+3e namua+ hampurilaisateria sen jälkeen 8.5e eli 23.5e. Yleensä kun käydään tän voi kertoa neljällä. Satasen keikka. Jos päivässä jää käteen 120e. On tämmöinenkin huvi mahdottoman kallista.
Suurissa rikkaissa kunnissa tarpeetonta tuhlailua voi olla, pienissä usein ei (on jo ollut pakko trimmata). Kriisikuntia ja huonosti hoidettuja kuntia on kai monen kokoisia. Pakollista valtion määräämää byrokratiaa on kai pakostakin kaikilla.
Lukuisat hallintoportaatkin lienevät lähinnä isojen ongelma (ja liitoskuntien, joissa ketään ei voinut potkia pois, vaan kaikille piti keksiä virka).
Suuri osa kuntien tehtävistä on suoraa ihmisten välistä vuorovaikutusta (opetus, sairaiden hoito, vanhusten hoito, neuvontatyö). Kunnan tehokkuutta voisi ehkä aika hyvin mitata vertaamalla asiakkaiden kanssa käytettyä aikaa sisäiseen asioiden pyöritykseen käytettyyn aikaan (palaverit, johdon hommat kokonaisuudessaan, asiakkaiden odottelu).
Selvittelisin mieluusti näitä asioita menemällä käytännön työtä tekevien puheille, ja kysymällä mitä turhaa, itse asiaa palvelematonta työtä he joutuvat työssään tekemään.
Niin kyllä tämä kuntien noin 535 tehtävää ja niiden lisääntyminen parilla sadalla sitten 1990-luvun alun on mieletöntä. Lienee maailmanennätys alallaan.
Tärkein ja suurin taloudellisilta vaikutuksiltaan olisi koko terveydenhuollon ottaminen ois kunnilta. Suomihan on lähes ainoa EU maa, jossa se vielä on kunnilla. Hallituksen lakkauttamat sairaanhoitopiirit olisi hyvä lähtökohta. Niiden hallinto pitäisi valita suorilla vaaöeilla ja niillä tulisi olla verotusoikeus.
Niin tämä Orpon/isäntäkunta malli on aivan järjetön. Se johtaa suureen ja jatkuvaan riitelyyn. Edes sen taloudellista pohjaa ei mietitty kun päätös tehtiin hallituksessa. Mutta sitähän ei saa kritisoida kuten Ode tietää. Mutta minä saan. Miten esimerkiksi ratkaistaan kenelle kuuluu renkikuntien juuri rakennetun terveyskeskuksen kulut, kenelle keskussairaalan omistus ja kulut. Mitä jos isäntäkunt enemmistöllään ja monopolillaan rahastaa renkikuntia. Miten demokratiavaje ratkaistaan ? Ja avoimia kysymyksiä on paljon lisää sanovat asiantuntijat.
Hyvä havainto! Ja näinhän se on yleensä järjestettykin (esim. meillä 9 kuntaa).
Eipä niitä päätöksiä peruta. Lakkauttamisen jälkeen kestää hetken ja sitten pöly laskeutuu – ja kaikki ovat tyytyväisiä.
Opetuspuolella esitän, että otetaan käyttöön ns. supistettu koulu, jota käytiin vuositolkulla sotien jälkeen. Silloin koulu alkoi syyskuun alussa ja loppui toukokuun lopussa, ja perunannosto-, joulu-, hiihto- ja pääsiäislomat olivat pitkät.
Ihan hyvin silloinkin opittiin, isoissa luokissa. Oppisisältöjen pakollisuutta kannattaa miettiä tarkkaan, ja liikuntaa voidaan lisätä, kun se yhdistetään liikuntaseurojen hoidettavaksi – korvausta vastaan toki.
Kun supistetaan kouluvuotta, palkkavaltiaat opettajat voidaan lomauttaa vähintään 2 viikoksi, luultavasti 3-4 viikoksi vuodessa pysyvästi – kunnes rahaa riittää enempään.
On olemassa myös toinen järjestelyvaihtoehto: kolmas lukuvuosi
Kuntien tehtäviä voi varmasti tarkistaa, mutta ennen kuin peruspalveluita leikataan, pitäisi kiinnittää huomiota julkisen sektorin työvoiman tehokkuuteen.
Vuosilomat yksityisen sektorin tasolle, vuorotteluvapaat pois ja vain osan vuotta työskentelevien erityisryhmien, kuten opettajien, työehtosopimukset uusiksi. Julkisen puolen runsaista sairauspoissaoloista ketjussa onkin jo mainittu.
Koulutuksesta vielä.
Nythän esikoulu tulee pakolliseksi kaikille, ja se on hyvä erityisesti sosiaalisesti.
Kaikki osaavat kuitenkin jo lukea, kun menevät ekaluokalle, ja ne, jotka eivät ole oppineet, pääsevät erityisopetukseen (jos ymmärretään oikein asia hoitaa) aikaisemmin kuin ennen. Voidaan ennalta ehkäistä tulevia ongelmia.
Ennen vanhaan voivat lahjakkaat alkuoppilaat myös siirtyä seuraavalle luokalle esimerkiksi yhden lukukauden jälkeen. Se pitäisi mahdollistaa myös. Ei mitään pakkososiaalistamista toisten oppimista odottaessa ja lisätöitä tehden vaan mutkitta eteenpäin, varsinkin, jos sitoutuu itse kotona opiskelemaan.
Ammattipätevyys vaatimuksia pitäisi ehdottomasti löysentää. Monet työt yksinkertaisesti eivät vaadi sitä kolmen vuoden koulutusputkea. Riittäisi ainoastaan lyhyt oppisopimusjakso, jonka jälkeen pitäisi solmia työsopimus. Miksi ihmeessä meillä on näin paljon tyhjäkäyntiä koulutuksessa? Todellisuus on sitten ihan jotain muuta mitä koulunpenkillä annetaan ymmärtää. Tästä taas lisääntyisi akateeminen massatyöttömyys, kun kaikkia opettajia ei sitten enää tarvittaisi.
Toisekseen monet koulutukset ovat jopa 20 vuotta jäljessä aikaansa ja on jopa mahdollista, ettei alan työpaikkoja ole lainkaan tai tutkinto ei vastaa alan vaatimuksia. Sieltä pitäisi voida karsia, jos on ihan pakko.
Ja se on ihan oikein.
Veikkaisin todennäköisyyttä tarvita ambulanssikyytiä elämän aikana aika suureksi. Sydänkohtaus, avh, tapaturma. Hatusta heitettynä tässä järjestyksessä. Paljonko laitat euroja siihen, että tarjolla on ensihoito vs. kolmen h:n hoito?
Veikkaan myös, että se on kustannustehokasta, vaikka määriteltäisiin ihmishengen arvoksi nolla.
”Kumma, että teollisuudessa koneiden huollot osataan organisoida paremmin kuin ihmisten huollot julkisella puolella.”
En hetkeäkään epäile, että LUT:ista valmistunut, tuotantotalouden ammattilainen ei tuottaisi palkkaansa nähden moninkertaisesti hyvää missä tahansa suomalaisessa shp:ssä.
Koska toisilla ei ole niin paljon rahaa käytettävissä kuin toisilla. Toistaiseksihan noita ei peritä prosentteina tulosta vaan ihan euroina.
Kuntien tehtäviä jos vähennetään, henkilöstömenot eivät taida vähetä samassa suhteessa.
Yksityisellä puolella esimerkiksi, kun valtio laski yhteisöveroa, niin se toimii tehokkaana intensiivinä vähentää henkilöstökuluja, jotta verokevennetty tulos saadaan maksimoitua.
Kunnallisella puolella vastaavaa intesiiviä ei ole. Miksi karsia jotain palveluja, kun henkilökuntaa ei kuitenkaan voi vähentää tai edes siirtää toisiin tehtäviin. Kunnan päättävissä elimissäkin suurin ryhmä on omia etujaan valvovat kunnan työntekijät.
Ei välttämättä. olen itse istunut tietlautakunnassa. ne voat sellaisia pienten ihmisten pieniäö asioita, jotka pitää huolella hoitaa. Tielautakunta edustaa paikallista asiantuntemusta. Liäski se on jäsenille keinpo olal kuulolal siitä, mitöä kunnasa tapahtuu ja välittää tietoa eteenpäin kumpaankin suuntaan.
Tiekunan asiat ovat tioetoimitukset, so tiekunnan perustaminen ja tiemaksuyksiköiden määrääminen pykälien perusteella. Toinen tehtävtä on olla alin, maallikkotuomioistuin tieriita-asioissa. Antaa hyvän valmistelupohjan. Yleensä tielautakunnan ratkaisuun tyydytään, tai sitten maaoikeus pysitttää päätöksen voimassa.
Vaan miten se kuroo julkisen sektorin vajeen umpeen, että mummot pääsevät nykytyövoimalla muutaman kerran kuukaudessa useammin ulos?
Toki se parantaa elämänlaatua ja täten tavoiteltavaa, mutta jos julkinen sektori ottaa vuodessa yli 10mrd syömävelkaa ja näköpiirissä on vain verotulojen laskua, niin on aivan ilmeistä, että mitä meidän on kohta pakko tehdä.
Paljonko on julkisen sektorin kokonaisbudjetti?
Paljonko on suorien tulonsiirtojen osuus tuosta?
Paljonko on julkisen sektorin palkkasumma?
Paljonko on jäljelle jäävä siivu (noistakin iso osa ulkoistettuja ostopalveluita ja täten palkkoja).
Eli kun nuo selvittää, niin voi miettiä, että mitkä hallitsevat. Ja jotta 5mrd vajetta kurotaan umpeen, niin pitäisi säästää reippaasti yli 5mrd kuluista, kun verotulot putoavat samalla.
Tuloja ei ole luvassa kovinkaan helposti lisää, kun teollisuus senkun kuihtuu ja työmarkkina ei ole tarpeeksi flexiibeli luomaan korvaavia töitä palvelualoille. Puhumattakaan siitä, että kasvukeskukset joihin niitä palvelualan duuneja voisi muodostua ovat asuntopulasta kärsiviä alueita ja työttömät eivät voi edes halutessaan muuttaa sinne töihin kun asuminen on liian kallista.
Tähän asiaan taisi liittyä hallinto-oikeuden päätös, joka romutti ambulanssiyrittäjien halvan ja toimivan (ensihoitajien) varallaolosysteemin.
Tuloksena on ollut kulujen kasvun lisäksi vasteaikojen oleellinen pidentyminen syrjäseudulla. Saapuva ambulanssi on kyllä komeampi kuin aiemmin, joten jotain hyötyäkin päätöksestä on.
Varmaankin kaikki päättäjät ovat tässäkin tapauksessa tarkoittaneet oikeutta, veljeyttä, tasa-arvoa ja kaikkea muuta hyvää, mutta se maksaa.
Otetaan vaan käyttöön tämä systeemi. ”Säästöä” syntyy, muttta samalla romahdutetaan osaaminen ja vähennetään sivistystä. Suomi nousuun?
(”Palkkavaltias” luokanopettajan peruspalkka on kunnallisessa koulussa 2568 EUR / kk – I kalleusluokan kunnissa)
Entäpä sitten? Nyt vääristeään liikennemuotojen kilpailua tavalla, joka ei auta oikeasti ketään. Ymmärrän liikenneinvestoinnit, tehtiin niitä sitten moottori- tai raitioteihin. En ymmärrä kannattamattoman toiminnan tukemista varsinkaan nykyisessä taloudellisessa tilanteessa.
@ mr. hoitsu: Ehdotukseni on todella vakavissaan esitetty, ilmeisen epäkorrekti ja luultavasti hieman vaikeasti läpiajettavissa. Aiheena olisi kuntien työntekijöiden sairauspoissaolojen vähentäminen. Viimeisen tiedon mukaan kuntatyöntekijät sairastavat ja “sairastavat” 18pv vuodessa, kyllä: kahdeksantoista päivää! (keittiöapulaiset ja siivoojat 30pv/vuosi..) Kuntatyönantajien mukaan kustannukset tästä n. 1mrd/vuosi.
Matalapalkkatyöntekijöiden sairauspoissaolojen tiukka seuranta ja kepitys varmasti toimivat itseään vastaan. Jos totta puhutaan, niin tuollainen työ ei kovin herkkua ole, vaihtuvuus on suuri, erityisesti nuorissa. Ihan käytännön puolelta ei taida ihan hirveästi yleisesti merkitä, jos kuukaudessa pari päivää jäisi perussiivous tekemättä… Seurauksena näen, että tällaisten toimenpiteiden kohteet alkavat pyrkiä mihin muuhun työhön tahansa… …juuri, kun erityisesti hoitajia kasvavassa määrin tarvitaan.
Mutta ei siinä mitään! Kokeillaan!
@Pohjan Akka: Kaikki osaavat kuitenkin jo lukea, kun menevät ekaluokalle, ja ne, jotka eivät ole oppineet, pääsevät erityisopetukseen (jos ymmärretään oikein asia hoitaa) aikaisemmin kuin ennen. Voidaan ennalta ehkäistä tulevia ongelmia.
Minä en osannut ekaluokalle mennessä lukea. Tosin opin sitten hyvin nopeasti. Tässä sitä ollaan toista korkeakoulututkintoa suorittamassa, enkä ole ongelmiani tiedostanut. Kauhiaa!
> Ammattipätevyys vaatimuksia pitäisi ehdottomasti löysentää. Monet työt yksinkertaisesti eivät vaadi sitä kolmen vuoden koulutusputkea. Riittäisi ainoastaan lyhyt oppisopimusjakso, jonka jälkeen pitäisi solmia työsopimus. Miksi ihmeessä meillä on näin paljon tyhjäkäyntiä koulutuksessa? Todellisuus on sitten ihan jotain muuta mitä koulunpenkillä annetaan ymmärtää. Tästä taas lisääntyisi akateeminen massatyöttömyys, kun kaikkia opettajia ei sitten enää tarvittaisi.
> Toisekseen monet koulutukset ovat jopa 20 vuotta jäljessä aikaansa ja on jopa mahdollista, ettei alan työpaikkoja ole lainkaan tai tutkinto ei vastaa alan vaatimuksia. Sieltä pitäisi voida karsia, jos on ihan pakko.
No niin, joukostahan löytyi koulutusasiantuntija. Jos lähetät Osmolle henkilötietosi, niin eiköhän me kunnon hemmolle järkätä tuommoinen opetusministerin tehtävä näin tarpeettomien kynänpyörittäjien ohitse.
Kiitos vielä kerran!
Luin joskus artikkelin jonka mukaan esim lähihoitajaksi kouluttautuminen kestää puoli vuotta englannissa.
Suomessa kestää kaksi vuotta tai enemmänkin.
Kun katsoo lähihoitajien koulutusohjelman sisältöä niin huomaa että koulutuksen tehostamiseen olisi paljon mahdollisuuksia.
Täällä haaskataan aikaa ja ihmisten resursseja venyttämällä koulutukset moniin työtehtäviin aivan liian pitkiksi.
”Ylimitoitetuista” koulutusvaatimuksista puhuminen avaa Pandoran lippaan. Seuraavaksi ihan oikeasti aletaan vaatia esimerkiksi peruskoulun opettajien kelpoisuusehtojen ”väljentämistä” eli madaltamista.
Suomalaisen peruskoulun ja hyvinvointivaltion kovaa ydintä edustaa korkeasti koulutettu ja itseohjautuva opettajakunta. Peruskoulun laadun romahduttaminen toteutuu kaikkein varmimmin opettajakunnan kelpoisuusehtojen madaltamisen kautta.
Vai miten asian laita on Osmo Soininvaara: kirjekurssilainen opettamaan fysiikkaa yläasteelle?
Koulutusvaatimuksissa ei ole kysymys valmiuksista suoritua työtehtävistä vaan ammattikuntien arvostuksista. Opettajat, kirjastonhoitajat ja muut virkamiehet pitävät kiinni ylimitoitetuista koulutusvaatimuksistaan, koska koulutusvaatimusten laskeminen alentaisi heidän ammattikuntansa arvostusta suuren yleisön silmissä.
Ajattelutapa, jonka mukaan ammatin arvostus määräytyy muodollisten koulutusvaatimuksen perusteella, tulee yhteiskunnalle hyvin kalliiksi. Työurien pidentämisestä puhutaan paljon. Keskustelu kuiten valitettavasti keskittyä lähes kokonaan työran loppupään pidentämiseen. Koulutusvaatimusten höllentämistä harvoin tuoda esille tässä keskustelussa.
Luulen, että Osmolla oli ylimitoitetuista koulutusvaatimuksista puhuessaan mielessä aivan muut tehtävät kuin opettajan.
Tämänkään aiheen ei pitäisi olla sellainen tabu, että siitä ei saisi puhua. Jos jossain tehtävissä korkeat vaatimukset ovatkin paikallaan, niin onko näin välttämättä kaikissa hommissa.
Toisaalta, Osmon voisi olla aiheellista myös kysyä, että jos jollain alalla on valtavasti kysyntää sekä koulutukselle että tällaisen koulutuksen saaneelle työvoimalle, niin miksi yhteiskunta säännöstelee kyseisen koulutuksen saatavuutta. Siitäkin huolimatta että kyvykkäitä ja halukkaita kouluttautujia riittäisi. Terveydenhoitoalalla työvoiman saatavuus on todellinen ongelma ja pullonkaula esimerkiksi bio- ja lääkealan kehittämiselle ja terveyspalvelujen kehittämiselle ulkomaalaisille kaupattavaksi vientituotteeksi. Onko Suomella varaa jättää tasokkaan lääketieteellisen tutkimuksen ja koulutuksen luomat vientimahdollisuudet hyödyntämättä?
Jäi huomaamatta se kohta jossa olisi ehdotettu kirjekurssia ratkaisuksi. Ettet nyt pistä ihan omiasi…?
Tässä lienee ongelmana se, että esim. lastentarhan opettajat haluavat ”akateemisen statuksen” jota voivat sitten käyttää keppihevosena palkkaneuvotteluissa. Naisvaltaisen matalapalkka-alat ovat huomanneet että tähän kannattaa vedota palkkavertailuissa vaikka miehisiä palomiesaloja vastaan.
Koska kyllähän akateemisen varhaiskastuksen monipuoliselle, monialaiselle ja kansainväliselle ammattialaiselle pitää maksaa enemmän. Puhumattakaan vaikka luuttuamis- ja pyyhintä- alan maistereista.
Koulutustasovaatimuksen harkitulla alentamisella saattaisi olla myös ”outoja” vaikutuksia: Se voisi lisätä hakeutumista hankalien alojen koulutukseen.
The Economist-lehti esittelee toistuvasti Suomen hyvää sijoitusta Pisa- ja muissa oppimistulostutkimuksissa. Analyyseissaan se on aina päätynyt siihen, että menestyksen keskeisenä syynä ovat hyvät opettajat.
Lehti hieman ihaillen ihmettelee, miksi Suomessa opettajiksi hakeutuu vuosiluokkansa parhaimmistoa, kun monissa maissa tilanne on lähes päinvastainen. Yhdeksi syyksi lehti analysoi sen, että Suomessa opettajatutkinnolla on akateeminen status, mikä avaa pääsyn useisiin muihin julkisen puolen korkeakoulututkintoa vaativiin virkoihin. Edessä ei ole umpiperä kuten muualla.
Poikani kävelyttää vanhuksia sivarina vailla mitään koulutusta.
Mitä jos poistettaisiin vaikka taksien luvanvaraisuus?
Jos raksamiehet haluaisivat parempaa palkkaa, heidän kannattaisi pyrkiä saamaan raksaopetusta amk-tai yliopistotasolle.
Jos näillä resepteillä ei Suomesta tule seuraavaa Kreikkaa niin ei sitten millään!
Suomalaisten pitäisi luopua joustamattomasta legalistisesta asenteesta ja hallintokulttuurista, koulutuksen ja tutkintojen palvonnasta sekä valtiouskovaisuudesta.
Parempi olisi pieni ja ketterä, osallistava paikallishallinto sekä karsittu keskushallinto.
Käytännössä ihmiset tämän jälkeen saisivat palveluita sen mukaan mitä paikallisesti pidetään tärkeänä ja mihin paikallisesti kerätyt resurssit riittävät.
Täytyy myöntää että jotkut menettäisivät tämän seurauksena…
Eduskunta on täynnä kuntapoliitikkoja, jotka tehtailevat siellä kuntien tehtäviä ja velvoitteita Suomen valtion lakeihin ja asetuksiin ilman, että tarvitsee ottaa vastuuta tai edes kantaa kustannuksista.
Sitten samat poliitikot havaitsevat kuntien valtuustoissa, että se muuten maksaakin jonkin verran palkata koiran ulkoiluttajia. No, koiria on helppo ulkoiluttaa. Otetaan lisää velkaa ja/tai korotetaan veroja ja maksuja.
Vaikka kuinka sormet syhyää kunta-asioihin, eduskunnan tulisi päättää vain selkeästi valtakunnallisista asioista, eikä alueellisista ja paikallisista asioista.
Pääsääntö pitäisi olla, että se päättää, joka maksaa.
”Kunnissa sairaslomaprosentit ovat korkeita verrattuna vaikka firmaan jossa olen töissä. Tämä johtuu siitä, että työ tunnetaan turvalliseksi ja ollaan helpommin pois. Ehkä se on hyväkin. En tosin itsekään ole sairaana töissä. Mutta on varma, että yksityisessä yrityksessä, kun aletaan henkilöstöä vähentämään, paljon pieniä poissaoloja käyttävä henkilö kyllä pääsee listan kärkeen”
Julkisen sektorin korkeat sarasluvut johtuvat henkilöstön rakenteen erilaisuudesta yksityiseen verrattuna.
Julkisen sektorin henkilöstöstä 85 % on naisia .
Naiset ovat useammin poissa saiaruden tai lapsen sairauden vuoksi kuin miehet. Myös yksityisellä sektorilla naiilla on enemmän sairaspäiviä.
Julkisella sektorilla ikääntyneet pidetään töissä eläkeikään saakka, yksityisellä ei.
Kaikista työllisistä julkisen sektorin työntekijöitä on noin 25 %
Mutta +55-vuotiaissa julkisen sektorin työntekijöiden osuus on jo yli 50 % ja yli 60-vuotiaissa arviolta 70-80 % !!
Yksityisellä ei sairasta pidetä vaan heitetään eläkkeelle tai sossun luukulta ruokittavaksi.
Kun julkisessa virassa työura on merkittävästi pidempi kuin yksityisellä niin ei pidä tuijottaa vuosityöaikaa vaan työuran työtunteja
Eihän siitä mitään riitaa tule: isäntäkunta päättää ja kaikki kunnat maksavat.
Ja kaiken omaisuuden omistus tulee isäntäkunnalle, ei tule riitaa siitä.
Demokratian hoitaa isäntäkunnan vaaleilla valittu valtuusto, ei riitaa siitäkään.
Yksinkertaista, mutta simppeliä!
Rinnastatko vanhukset koiriin vai mitä tarkoitat?
Joukkoliikenteen alennusliput poistamalla subventio voitaisiin laskea 49 %:sta suunnilleen 42 %:iin. Niistä henkilöistä, jotka alennuslippuja käyttävät (lapset, opiskelijat, eläkeläiset), vain marginaalinen osa lopettaisi joukkoliikenteen käytön (eli hintajousto on hyvin pieni). Vaihtoehtoisesti voidaan lisätä joukkoliikenteen määrärahoja (pitää subventio samana), jos se on kaupungin talouden kannalta kannattavaa.
Näinhän Suomessa käykin ja sen takia etelänaapurin raksamies on niin kovassa huudossa.
Jokainen suomalainen huippufiksu hakeutuu rakennusinsinööriksi raksa-amiskoulutuksen sijaan -> vain keskinkertaiset päätyvät suomessa raksaduunareiksi.
Virossa sensijaan monella todella fiksullakaan ei ole mahdollisuuksia korkeakouluun -> sieltä löytyy näitä huippufiksuja myös raksamiesten joukosta.
Karu totuus on se, että koulutus nostaa vain rajallisesti ihmisen osaamista. Huipulle vaaditaan sekä geenejä, että harjoittelua ja opiskelua. Suomessa kaikki joilla geenit edes etäisesti suosivat päätyvät korkeimmalle koulutustasolle. Etelänaapurissa monet huippufiksut jäävät duunareiksi kun kouluihin ei vaan ole varaa.
Miettikääpäs tämän kansan kokoa!
Näin pieni kansa, joka on yhden kaupungin väestön kokoinen. Ollaan mukana erilaisissa kansainvälisissä touhuissa. Periteisen valtion mallilla toimiminen on aivan liian kallista, sen takia olemme ongelmissa. Toimimme yhtä jäykästi kuin isommat valtiot.
Varmasti moni on jo vuosia vuosia sitten ajatellut, että tämäkin hullutus loppuu vielä joskus. Nyt sen aika on tullut ja onneksi on näin!
Meitä on vähän enemmän kuin Pietarissa on väestöä, tätä olen useampaan kertaan toistellut.
Tästä syystä olemme toimineet aivan järjettömällä tavalla ja viimekädessä kriisit pakottavat muuttumaan.
Nyt yhteiskunnan toimintojen tehostamista ajatellaan aivan väärästä suunnasta, keskitytään nippeleihin ja erilaisiin menoeriin, kun pitäisi ensin miettiä suurempaa kokonaisuutta, eli sitä minkälaiset toiminnot ovat välttämättömiä tämän kokoiselle kansakunnalle ja sitten heivata muut pois.
Nyt tämä joudutaan tekemään pakon edessä ja ikävin seurauksin.
Esimerkiksi onko mitään järkeä, että näin pieni kansakunta osallistuu kehitysapuun siinä laajuudessa, kuin se osallistuu?
Entäs muu kansainvälinen toiminta, esimerkiksi lähetystöverkko jne?
On aivan suuruudenhullua, että noin 5.4 miljoonainen kansa pitäisi olla edustettuna kaikkialla maailmassa.
Suomen kansainvälinen toiminta on mennyt joka suhteessa överiksi.
Sitten kuntien menoihin.
Luin tässä vähän aikaa sitten erään pienen kunnan paikallislehdestä, kun joku paikallinen julkisivuja valvova viranomainen oli puuttunut jonkun omakotitalon lauta-aidan ulkonäköön, se pitää kuulema korjata. Ei ole uusi aita linjassa alueella vallitsevan tyylin kanssa. Ajatelkaa, verovaroin joku kyttäilee onko meidän ympäristömme
yhtenäisen näköistä!!!
Onko tämä tuottanut miellyttävän näköistä asuinympäristöä? Eipä ole!
Viisaus löytyy sieltä, kun ymmärrämme, ettemme voi toimia samankaltaisena valtiona kuin isommat valtiot,
vaan meidän on sovitettava toimintamme kansakunnan kokoon nähden järkevälle tasolle.
Mikä on julkisen sektorin pidemmän työuran ja pienemmän vuosityöajan option hinta kun otetaan huomioon että monet etuudet ovat ansiosidonnaisia?
Jos option arvon suhteuttaa elinkaariansioon niin en näkisi että -15-20 % palkkapreemio (=alennus) julkisella sektorilla työskentelevillä olisi aiheeton…
Eikö tässä olla jo ihan makrotasolla nähty, miten siinä käy kun julkinen talous kuristetaan hengiltä säästöillä?
Eurooppa kituu seuraavat 10-15 vuotta, eikä loppua tule säästölinjalla.
Ei markkinatalous ja talouskasvu perustu säästämiselle.
Seljavaara kritisoi Osmoa 😉
http://www.uusisuomi.fi/kotimaa/62575-helsingin-hallinnossa-4-porrasta-liikaa
”Jos Soininvaara väittää, että kuntahallinossa on liikaa portaita, miten hän voi kannattaa metropolihallintoa? Jos valitsemme vaaleilla aluevaltuuston, on meillä poliittisia päättäjiä monessa kerroksessa. Meillä on kaupunginvaltuusto, metropolivaltuusto, HUS hallitus, HSY hallitus, HSL hallitus ym ym.”
Nuo HUS ja HSL ovat siis nyt ja paljon muuta himmeliä. Jos olisi metropolihallinto, ne olisivat osa sitä. Kummallista, ettei Seljavaara tätä ymmärrä.
Olisi kiva nähdä vähän tarkemmin, mitä on muuttunut päiväkodin muutoksessa. Onko lapsia tullut lisää, onko lasten ikä muuttunut?
Ensivaikutelma on, että aiemmin lapsia on ollut niin vähän, että aiemmin lastenhoitajat ovat ehtineet siivoamaan päivän aikana syntyneet sotkut, mutta muutoksen myötä erillinen siivooja (eli laitoshuoltaja) on todettu tarpeelliseksi.
Minusta kuulostaa ihan hyvältä ajatukselta, että lapsia hoitavat keskittyvät hoitamaan lapsia, eivätkä siivoamaan, sillä siivotessa lapsia vahtii yksi silmäpari vähemmän.
Etkö ole nyt vähän ristiriitainen? Ensin kerrot, että omalla osastollasi on vähän sairaspoissaoloja (vaikka ilmeisesti säännöt ovat samat), mutta jossain muualla kuitenkin käytetään väärin poissaolo-oikeutta. Eikö ero poissaolojen määrässä eri osastoilla, mutta samoilla säännöillä, kumoa koko perustelusi? Vika ei ole säännöissä, vaan työpaikan ilmapiirissä.
Meillä on töissä samanlainen 3 päivän sairaspoissaolo-oikeus omalla ilmoituksella. Sairaspoissaoloja on tietääkseni keskimääräistä vähemmän. Jos jollakin alkaisi olla paljon lyhyitä poissaoloja, työterveyshuollon pitäisi huomata asia ja alkaa selvittää, mistä on kysymys (työuupumus, alkoholismi, masennus, jokin krooninen sairaus), jotta syy voidaan hoitaa. Sinun ratkaisusi hoitaa pelkkiä oireita, mutta ei korjaa syytä.
Sinun hieno systeemisi johtaisi siihen, että ihmiset tulisivat sairaana töihin, tartuttaisivat työkaverinsakin ja samalla lisäisivät sairauden pitkittymisen ja jälkitautien riskiä. Eikä työteho sairaana tietenkään ole likimainkaan samalla tasolla kuin terveenä onnettomuus- ja virheriskin kasvamisesta puhumattakaan.
Jos ensimmäinen sairaspäivä olisi palkaton, kynnys jäädä potemaan kotiin nousisi todella korkealla. Vaikka tehtäisiin ehdottamallasi tavalla, palkan putoaminen edes vähän on niin iso rangaistus sairastumisesta, että aika moni tulisi muutoksen jälkeen sairaana töihin.
Luovuttaisiinko samalla oikeudesta olla pois omalla ilmoituksella? Tavallisen flunssan tai vastaavan takia ei kannata juoksuttaa ihmisiä tuhlaamassa lääkärin tai edes terveydenhoitajan aikaa, sillä ainoa lääke on lepo. Lääkärillä juoksentelu ei ole lepoa, joten se vain pahentaa tilannetta.
Minä olen ollut tänä vuonna poissa töistä kaksi päivää oman sairauden takia ja kaksi päivää lasten sairastamisen takia. Minun työni on sellaista, johon ei palkata sijaisia, vaan teen itse ne työt, jotka sairastamisen aikana jäivät tekemättä. Miksi sinun mielestäsi minun palkkaani pitäisi alentaa noiden poissaolojen takia, vaikka teen täsmälleen samat työt sairastelusta huolimatta?
Meillä ei myöskään makseta ylityökorvauksia, sillä meillä on joustava työaika eli teen yksinkertaisesti pitempää työpäivää, kun on kiire ja vähän lyhyempää, kun ei ole kiire.
Ehdotuksesti kuulostaa minusta melko puhdasveriseltä simputukselta ja työntekijöiden pompottelulta. Terve, hyvin viihtyvä työntekijä on paljon arvokkaampi myös työnantajalle kuin tarpeettomilla sanktioilla kiusattu.
Silloinhan ammattiliitot menivät siihen työnantajapuolen halpaan, etteivät laittaneet kunnon palkkavaatimuksia, jotta talous ei ”ylikuumenisi”. Niinpä oli halpaa palkata ihmisiä julkiselle puolelle ja yksityisellä puolella helppo pistää säästyneet voitot pomoille ja omistajille (eli ”investointeihin”).
Kun järkyttää tasapainoa, tasapaino järkkyy. Tämä kannattaisi vastapuolenkin aina yrittää muistaa.
Tuottavuuden parantaminen on keskiössä, kun kuntien taloutta hinataan kohti vakaampaa tulevaisuutta.
Kunnissa kannustetaan liian vähän ja lyhytjänteisesti tuottavuuden nostoon. Jokaiselle palveluyksikölle tarvitaan vuosittainen oma konkreettinen tuottavuuden kehittämistavoite, jonka saavuttamisesta palkitaan.
Jokaiselle palvelusektorille ( terveydenhoito, koulutus, sosiaalitoimi jne ) tarvitaan voimakas ylikunnallinen osaamisen lisäämiseen keskittynyt tuki. Ja kuntaremontin on tultava.
Tässä demari Viialaisen ratkaisu asiaan.
http://www.kunta.tv/web/guest?fileId=155632&utm_source=Uutiskirje+32/2013&utm_medium=email&utm_campaign=Kuntalehden+uutiskirje+32/2013
Suomessa on sutattu miljardeja terveydenhuollon tietojärjestelmiin. Virossa vastaavast systeemit tehtiin pikkurahalla käden käänteessä.
Epäonnistuminen pantiin järjestelmän kehittäjien syyksi ja kutsuttiin virolaisen systeemin tekijä Suomeen konsultoimaan.
Kyse ei kuitenkaan ole suomalaisen IT-osaamisen kehnoudesta, vaan siitä, että suomalainen monimutkainen terveydenhuolto on mahdoton mallintaa systeemityökaluilla tietojärjestelmän tekoa varten.
Järjestelmäsuunnittelijan sijaan Suomeen olisi pitänyt kutsua virolainen terveydenhuoltojärjestelmä, joka on yksinkertaistakin yksikertaisempi.
Mitäpä jos asennettaisiin tämä yksikertainen hallinto- ja toimintamalli aluelliselle/maakunnalliselle tasolle. Siinä häipyy monen monta turhaa tehtävää ja voidaan vielä rakentaa se tietojärjestelmäkin.
Koulutusvaatimuksien alentaminen tuo kustannussäästöjä vain, jos se mahdollistaa samalla halvemman työntekijän palkkauksen. Näin on epäilemättä terveydenhuoltoalalla, jossa on näitä ammattikuntarajoja. Entä muualla?
On tärkeää huomata, ettei korkeasti koulutetusta työvoimasta ole pulaa. Koulutusvaatimuksia ei tarvitsisi alentaa, jos sallittaisiin koulutetun työvoiman palkkauksen heijastelevan sitä tulijamäärää, joka meillä on useimpiin avoimiin virkoihin. Tätä yritin itse argumentoida jo edellä.
Toiseksi voisiko koulutetumpi työntekijä hakea työpaikkaa, johon ei enää edellytetä korkeakouluttutkintoa? Totta kai voi, ja niinhän akateemiset tekevät nykyäänkin, kun heille ei riitä koulutusta vastaavaa työtä. Edelleen alempi korkeakoulututkinto jäisi useasti kakkoseksi. Koulutettu työvoima syrjäyttää heikommin koulutettua työvoimaa tehtävistä, jossa ei tarvita korkeaa koulutusta.
Homman purkaminen pitää aloittaa ylikoulutuksen purkamisesta. Säästöjä saadaan välittömästi yliopistoista ja ammattikorkeakouluista. Sen jälkeen säästöjä alkaa tulla pikku hiljaa muualtakin.
Terveydenhoidossa tosiaan se kävelyttäjä tarkkailee samalla uusia oireita – asia, josta kouluttamaton ei tiedä mitään.
Voi silti miettiä, miksi apuhoitajien ammattikunta poistettiin, varsinkin, kun samaan aikaan sairaanhoitajan koulutusta muutettiin entistäkin teoreettisempaan suuntaan? Kuka tekee varsinaiset työt?
Todellisuudessa laitoksissa on jo kovin paljon epäpätevää henkilökuntaa, joka joutuu ottamaan kokonaisvastuuta, jolloin potilasturvallisuus selkeästi vaarantuu. Koulutettu henkilökunta hakeutuu muihin ammatteihin uupuneena väärin mitoitettuun työhön.
Samoin fysioterapeuttien koulutuksesta on kuulunut viestejä, että opetussuunnitelmien muutosten jälkeen valmistumisvaiheessa olevilta puuttuu vielä käytännön taidot kokonaan. Kuka ne potilaat sitten hoitaa?
Jos säästöjä oikeasti haluttaisiin, olisi jo vuosia sitten pestattu konekirjoittajien ammattikunta, mutta sen sijaan konekirjoittajina käytetään kallispalkkaisia lääkäreitä.
Ei siis ole tarkoituskaan toimia säästäen tai tulosta tuottaen. On vain kivaa pitää valtaa ja saada määrätä asioista.
Muuta ei ainakaan voi päätellä, kun yhdessä ja toisessa asiassa selkeät viestit kokonaiskustannuksista ja seurauksista sivuutetaan, ja tehdään päätöksiä, jotka johtavat entistäkin kauemmas tavoitteista ja maksavat veronmaksajille entistäkin enemmän. Säästöjen ja tehokkuuden peitenimissä.
Populismi on hieno laji, mutta suomalaisen ja virolaisen järjestelmän spesifikaatiot eivät ole samanlaisia, eivätkä myöskään julkisuudessa olleiden kulujen laskentaperusteet ole suoraan vertailukelpoisia. Perunat ovat kuitenkin halvempia kuin viinirypäleet.
En väitä Suomessa esillä olevien järjestelmien olevan fiksuja niidenkään, mutta koko maan kattavan terveydenhuollon tietojärjestelmän hintalappu on absoluuttisessa rahassa joka tapauksessa valtava, kun mukaan lasketaan kaikki kulut (ml. käyttöönotto, ylläpito, koulutus). Järjestelmää ei saa halvalla millään ilveellä, mutta investoinnin pilaaminen on helppoa.
Näiden absoluuttisten rahasummien ei pitäisi kuitenkaan antaa hämätä liikaa. Tietotekniikka ja tietojärjestelmät ovat todellisuudessa yksi niitä harvoja työkaluja, joilla terveydenhuollon tehokkuutta voidaan parantaa. Miljardi-investointi voi olla ihan fiksu, jos sillä saadaan terveydenhuollosta ihan vähän tehoja lisää.
Tätä taustaa vasten suomalaisen julkisen sektorin terveydenhuollon kulutaso tieto- ja viestintäteknologiaan (2-2,5 % budjetista) on kovin matala. Tuollainen taso kertoo minimitoiminnasta ja hyvin vähäisestä kehittämistyöstä. Lukema on huomattavasti matalampi kuin muissa länsimaissa (4 %).
Tietojärjestelmien kehittämistä toisaalta vähän hidastaa sekin, että lopullisen toimintahimmelin muoto ei ole selvillä. Siihen tarpeeseen on vaikea kehittää toimivaa toiminnanohjausta.
Emmekä me ole kovin hyviä tässä asiassa muutenkaan. Tietojärjestelmiä ei terveydenhuollossa joka paikassa nähdä strategisina asioina, joita ihan oikeasti pitäisi käsitellä sillä painoarvolla. Ne roikkuvat mukana jonkinlaisena välttämättömänä pahana, josta päätöksentekijät ymmärtävät lähituen.
Teknisellä puolella yksi meillä hukatuista asioista on se, että järjestelmähankinnoissa pitäisi aina huolehtia rajapintojen yksinkertaisuudesta ja avoimuudesta. Järjestelmätoimittajalle tuo on myrkkyä, joten siitä suunnasta asia halutaan pitää täsmälleen päinvastaisena.
Suorastaan hellyyttävä yksimielisyys näyttää löytyneen siitä, että muiden työtehtävät ovat helppoja ja Suomessa on alalla kuin alalla käsittämätön ylikoulutusongelma.
Minä teetän työkseni työtä ja sen perusteella mitä näen, Suomi on täynnä työntekijöitä, jotka eivät osaa sitä mitä tekevät tai tekevät työnsä huonosti. Työn ulkopuolella törmään samaan ilmiöön jatkuvasti, niin kuin varmasti moni muukin. Huonoa palvelua saa missä vain, kotimaisia lehtiä ei viitsi enää heikon tason vuoksi lukea, jos löytää hyvän hammaslääkärin, sen perässä kannattaa suunnilleen muuttaa jne.
Silloin kun itse suoritin korkeakoulututkinnon 90-luvulla, oli jo nähtävissä, että rimaa lasketaan yhden valmistumisen vuoksi tarvittaessa hyvinkin alas. Sittemmin on ymmärtääkseni tapahtunut jonkinlainen tutkintorakenneuudistus, josta yliassarina uudistuksen aikaan toiminut veljeni totesi lakonisesti, että se on tasa-arvoa, kun maisterius ei vaadi kykyjä.
Mitä tästä nyt pitäisi päätellä? Suomessa tuotetaan maistereita liukuhihnalta, nämä suoriutuvat työtehtävistään korkeintaan tyydyttävästi, mutta välttäväkin riittäisi arvon raadin mielestä? Sanattomaksi vetää.
Suomen talouden ongelma on järjetön verotus ja neuvostoliittolainen sääntely. Tehokkuuden perään olisi parempi huudella, jos ensin kokeiltaisiin vaikka markkinataloutta.
”Järjestelmäsuunnittelijan sijaan Suomeen olisi pitänyt kutsua virolainen terveydenhuoltojärjestelmä, joka on yksinkertaistakin yksikertaisempi.”
Tuskinpa tilanne muuttuisi, Virossa ei ollut järjestelmää, joten siellä lähdettiiin lähes nollasta.Ja jos jotain on ollut niin se on jo valmiiksi yhtenäistä, koska sen on rakentanut yksi organisaatio
Meillä on taas jo olemassa 400-500 järjestelmää, jotka pitäsi yhdistää.
Ja kun jokainen kunta on miinoittanut järjestelmät turvatakseen oman järjestelmän ja asunatuntijat niin yhdistäminen on kallista.
Suurin kustannus syntyy kun jokainen tietoalkio täyty luokitella uudestaa yhdellä yhteisellä tavalla.
Ei tämä ole ainoa järjestelmä , jonka uudistaminen maksaa esim Oulussa pitää yhdistää muutman kunnan vesilaitokset. Tietojärjestelmien yhdistäminen maksaa kymmeniä miljoonia, sillä jokainen tietoalkio pitää tarkistaa ja luokitella uudestaan
”Sitten kuntien menoihin.
Luin tässä vähän aikaa sitten erään pienen kunnan paikallislehdestä, kun joku paikallinen julkisivuja valvova viranomainen oli puuttunut jonkun omakotitalon lauta-aidan ulkonäköön, se pitää kuulema korjata. Ei ole uusi aita linjassa alueella vallitsevan tyylin kanssa. Ajatelkaa, verovaroin joku kyttäilee onko meidän ympäristömme
yhtenäisen näköistä!!!”
Suurin ongelma kuntien saneerauksessa on, että kaikki keskittyvät näpertelemään detaljeissa.
Kuntien menot ovat n 40 miljardia euroa ja rakennusvalvonta maksaa 80 miljoonaa ja se rahoitetaan asiakasmaksuilla, ei siis kunnalliverolla.
Tietysti näistäkin pitää säästää, mutta sillä paljon mainostetulla maalsijärjellä pitää selvitä näistä ongelmista
En tarkoittanut tässä terveydenhoitojärjestelmällä tietojärjestelmää.
Tietojärjestelmän tekeminen jos mikä, on paikka jolloin toimintaorganisaatio pitää ensin tai rinnalla miettiä uusiksi ja virtaviivaistaa.
Se mitä Suomessa on yritetty, on malli jossa tietojärjetelmän on odotettu simuloivan nykyistä toimintatapaa.
Edustukselliset johto- tai valvontaryhmät ovat vieläpä sitten katsoneet päälle, että it-systeemi noudattaisi mahdollisimman tarkasti nykyisiä proseduureja.
Vastausta perus kysymykseen, miksi joukoliikennettä yleensäkään pitäisi tukea, et anna. Investoinnit joukkoliikenteeseen ovat usein fiksuja, mutta toiminnan tukeminen ei sitä ole. Subventoitu joukkoliikene ei ole kestävällä pohajalla.
Kalle,
Koeta nyt kuitenkin muistaa, että Helsinki tukee autoliikennettä enemmän kuin joukkoliikennettä. Siis ihan rahana. Sen päälle tulee tila.
Virolaiset onnistuivat implementoimaan käytännössä ilmaiseksi saamansa sähköisen identiteetin! Niin saivat sen Suomesta, joka ei kyennyt ottamaan kehittämäänsä teknisesti edistyksellistä sähköistä henkilökorttia käyttöön!!! Jotain mätää suomalaisessa julkisen sektorin IT-ostamisessa on.
Pari selkeää virhettä voi sanoa suoralta kädeltä:
– on ulkoistettu liikaa, jolloin perus osaaminen häviää
– ei uskalletta lopettaa maksuja, kun toimitus ei ole sovittua.
Nykyinen hankintasäännöstö on niin kirjoitettua, että huonosti toimivalle konsulltitalolle ei tarvitsisi maksaa mitään. Toki se tarkoittaisi talon nurin menoa, mutta kuka sitä kaipaisi?
Mutta miten oikeasti voidaan tehdä säästöjä isommissa kohteissa, niin että toiminta tehostuu?
Ei auta yhtään, että ainoastaan leikataan rahoitusta ja lakkautetaan toimintoja tai niitä yhdistellään, jos ei ensin suunnitella tehokkaampia toimintaprosesseja.
Tehokkaamman toiminnan perusta on prosessiajattelun ymmärtäminen ja sisäistäminen organisaatioissa. Väitän ettei julkishallinnon laitoksissa yhdessäkään ole kovin kypsiä toimintaprosesseja, eli niiden kypsyysaste on matalahko. Tästä seuraa enemmän tai vähemmän kaottista ja epäonnistuvaa tehostamista
Niin siis miksi pitää tarkistaa ja luokitella kaikki vanha data, eikö ne voisi jättää arkistoon nykyiseen järjestelmään tai vaikka paperiarkistoon, ja uudet tiedot tallennetaan uuteen järjestelmään?
Kunnat eivät miinoita mitään, järjestelmien (jos niitä voi sellaisiksi kutsua) toimittajat sitä vastoin kyllä.
http://www.hel.fi/static/taske/apotti/Kustannushy%C3%B6tyanalyysi.pdf
Tuolla arvioivat, että näihin ”konversioihin” palaa Apotin investointikuluista jopa 3%. Sen sijaan ”sovellus- ja lisenssikustannuksiin” menee 51%.
Huomattavaa myös, että softaa ”testataan” saman 3% edestä. Ei jää varmaan yhtään ongelmaa noin tiukan seulan jälkeen.
Uskalletaankohan muualla julkisella sektorilla joskus koekäyttää Kelan mallia it-hankkeissa? Oma työ on ilmeisesti halpaa, ja jälki jotain ihan muuta kuin Tunatorin ja Accidenturen tekeleet kunnissa.
N: Tarinani osastoltamme oli vain ontuva eli sinänsä kovin vähän todistusvoimainen yksittäinen esimerkki eroista poissaoloissa. Ehkä kuitenkin sinänsä kiinnostava kun kyse sentään ehkä ”raskaimmasta” työstä mitä kuntasektorilla on, -ainakin uskon että monet konttori- ym. hommat osin kevyempiä. Mutta ei siitä enempää.
Se huomiota ansaitseva fakta oli nuo lähes 20 päivää mitkä kunnalla, siis keskimäärin ja kevyimmät hommat mukaanluettuna, ollaan pois töistä sairauslomalla. Siis kuka voi uskoa ihmisten kunnalla olevan noin sairaita? (vielä kun 15vuoden työhistorian jälkeen ollaan lähes kahdeksan viikkoa vuosilomallakin, eli heille jakaantui sairauslomapäivät n.8kk ajalle..)
Eikä siinä mitään, ollaan vaan pois.. Mutta jos asia on niin, niin kuin olen ymmärtänyt, että rahaa ei ole nytkään määrättömästi ja että tulevaisuudessa olisi tarkoitus jopa hieman säästää, tulisi eteen niukemmat ajat. Niin sitten voisi tuonkin aiheen ottaa tarkasteluun, siis katsoa olisiko poissaoloissa kunnalla mitenkään mahdollista päästä yksityisen sektorin tasolle, eli mekaanisesti laskien säästää 500 miljoonaa… Jakaa tulevaa säästötaakkaa hieman muillekin kuin palveluiden käyttäjille. Siis myös nykysuomen, monelta kantilta lokoisimman työnantajan palveluksessa oleville (varmin, potkujen saanti lähes mahdotonta, palkkakin jonkinmoinen, ja varsinkin lomaedut).
Ja: mainitsinkin että karenssipäivässä voisi olla mm. mainitsemiasi haittoja, tullaan kipeänä töihin jne. En siis heti tuolta osin kannattaisi naapurin vauraan hyvinvointivaltion mallia. Mutta vähän alennettu palkka tuskin kovin kipeää töihin ajaa, eikä tietysti poista lusmuiluakaan kokonaan -mutta eiköhän sitä sentään jonkin verran sitä vähentäisi.
Työviihtyvyys ja motivaation parantaminen on aina kannatettavia asioita, samaa mieltä, harmikseni en vaan usko ratkaisevia valtakunnantason ihmeitä alueella tuosta vaan tapahtuvan. Hyvin hidasta hommaa, ja usein siinä kun jossain tilanne paranee, toisaalla heikkenee. Ja työolosuhteista riippumattakin ilmainen ja lähes riskitön oma loma on kuitenkin ymmärrettävästi puoleensa vetävä etu, joten kun loman vetovoimaa ei ole helppo vähentää niin ehkä sen ”hinnan” muuttamista kannattaa miettiä. (Olikohan muuten Ruotsissa ennen ko. kiristyksiä maailman huonoin työviihtyvyys, motivaatiot jne.? Kun sairauspoissaolojen määrät oli maailman suurimmat.)
Helsingillä on töissä n.40 000ihmistä palkkalistoilla.
yritin googlettaa ammattinimikkeitä-en löytänyt.
tuolta joukosta(40 000)löytynee arviolta 5% ainakin ns. turhaa joukkoa, joiden siirtyminen yksityiselle puolelle ei vaaranna kaupungin tärkeiden tehtävien hoituamista.(jos priorisoidaan)
mutta sen päättäminen on poliittinen itsemurha, joten se siitä.
Nyt ilmeisesti projisoit oman, asiantuntijatehtäväsi ja siihen liittyvän työilmapiirin, kattamaan koko työelämän.
Ensinnäkin työelämässä on hirveästi huonoja työntekijöitä. Niiden lisäksi tulee yksinkertaisesti laiskat ja motivoimattomat ja tietenkin juopot. Ja huonolla työntekijällä en tarkoita tässä nyt mitään erityisen huonoa, vaan huonous voi ilmetä esimerkiksi rajoittuneena oppimiskykynä, jolloin työtehtävien pienikin muuttuminen aiemmasta aiheuttaa suurta stressiä ja suorastaan työtehon romahtamisen pitkäksi aikaa.
No demari tietenkin syyttää hetei johtoporrasta, mutta minkäänlainen pomo ei kykene istuttamaan työn iloa ihmiseen, jonka päätehtävä on käytävien moppaaminen, mutta joka ei pidä käytävien moppaamisesta vaan olisi mielummin juomassa kaljaa. Toiseksi, ne esimiehetkin ovat niitä samoja työntekijöitä, joita juuri moitiskelin epäpäteviksi ja laiskoiksi. Eli pomoissa on ihan samaa kastia ja varmaan suhteellisesti aika lailla yhtä paljon näitä tehtviinsä nähden torpoja kuin rivityöntekijöissäkin.
Kyllä se on vaan niin että suomalaiseen työelämään tarvitaan ryhtiliikettä. Suunnilleen se suomalainen insinööri on enää kansainvälisesti kilpailukykyinen kun kaikki muut ovat menettäneet entiset valttinsa. Kuvaavaa on, että tälläkin hetkellä 10v asiantuntijakokemuksella varustetun suunnitteluinsinöörin saa samalla hinnalla kuin lapiomiehen omakotitalon maarakennustyömaalle!
Meidän teollisuustyöntekijät ovat tuplasti kalliimpia kuin itä-euroopan kilpailijat ja toisaalta taas tehottomampia kuin kalliimmat saksalaiset. Jos joku rakenne maksaa Tsekeissä 300 000 euroa, niin Suomesta ostettuna siitä saa maksaa 600 000 euroa. Ei tämmöisillä hintaeroilla kertakaikkisesti ylläpidetä teollisuutta.
Insinöörit ovat edelleen kilpailukykyisiä, mutta nykyvauhdilla tuskin kovin kauaa, suunnitteluhommaa siirtyy halpamaihin aivan solkenaan, esimerksi kaikki ne hommat mitä minä tein 5-7v sitten, tehdään nykyään Kiinassa.
Ei tällä nykytouhulla ylläpidetä minkäänlaista teollisuutta. Ainoa tapa saavuttaa ryhtiliike on vähentää työelämän jäykkyyksiä.
Erään tehtään johtaja kertoi minulle, että kun he tässä muutama vuosi sitten joutuivat liikevaihdon laskun takia saneeraamaan 25% väestä ulos, tapahtui aivan kummallinen ihmeparantuminen. Sairaspäivät romahtivat ja seuraavana vuonna sillä pienemmällä porukalla lyötiin _kaikki_ vuorokohtaiset tuotantoennätykset ja kirkkaasti, reklamaatioiden määrä tipahti jne. Eli on ihan slvää että pehmeät keinot, porkkanat ja työelämässä viihtyminen, ei niillä oikeasti saada yksinään mitään aikaan. Ihminen on niin laiska että tarvitsee aina pientä pakkoa.
Kunnat määrittelevät tietosisällön itse, ei järjestelmätoimittaja voi määritellä sellaisia asioita.
Esim jokainen kunta on halunnut oman koodiston paikkatietojärjestelmien alkioille. Olisivathan ne voineet valita saman jota käyttää valtio.
Tai kunnilla on myös omia koordinaatistoja, olisivathan ne voineet valita valtion koordinaatiston etc
Järjestelmien määrä ja ylläpito tuplaantuu.
Paperiarkosto taas tarkoittaa, että potilasasioita on tongittava sekä paperiarkistosta, että tietojärjestelmistä
No, eivät ehkä miinoita, mutta valitsevat tahallaan eri järjestelmän kuin suurimmassa naapurikunnassa. Syynä on kuulemma itsenäisyyden varmistaminen. Asia on tunnustettu julkisesti.
En ole tarkistanut; tämä siis on vain kuultua.
Kunan paljoista sairaspoissaoloista selittävät suurimman osan pitkät (todellisen syyn aiheuttamat) sairaslomat.
Yleensä se vastaus täällä on tyyliin: Kun hakkaamme autoilijan varpaita vasaralla hänen ajaessaan autoa, moni autoilija jättää ajamatta ja ruuhkaa on vähempi. Joten tämä vasaralla hakkaus on itseasiassa autoilija etu.
”Ensinnäkin työelämässä on hirveästi huonoja työntekijöitä. Niiden lisäksi tulee yksinkertaisesti laiskat ja motivoimattomat ja tietenkin juopot. Ja huonolla työntekijällä en tarkoita tässä nyt mitään erityisen huonoa, vaan huonous voi ilmetä esimerkiksi rajoittuneena oppimiskykynä, jolloin työtehtävien pienikin muuttuminen aiemmasta aiheuttaa suurta stressiä ja suorastaan työtehon romahtamisen pitkäksi aikaa.”
Onneksi firmassasi on yksi Isä Aurinkoinen ja pelastaa laiskat ja kelvottomat työntekijät perikadolta.
Ollila oli nero, mutta suomalaiset duunarit ajoivat Nokian konkurssiin.
Mutta onhan meitä , jotka olemme työskennelleet monessa maassa ja nähneet sen motivaation monessa kulttuurissa.Eivät ihmiset poikkea muuallakan
Eipä se suomalaisesta poikkea.Itse asiasaa byrokraattinen ja hierarkinen organisaatio toimii hitaasti ja toiminta pysähtyy, jos se poikkeaa rutiinista.
Ja kun toimintaa muutetaan niin perussääntö on, että JOKAINEN ihminen on muutettava toimimaan uudella tavalla
Ja naurattaa, kun Syltty pitää saksalaista organisaatiota joustavana .Olen tehnyt töitä saksalisten kanssa koko työurani ja jäykempää , byrokraattisempaa ja hierarkisempaa yhteistyökumppania on vaikea löytää:Pienikin ongelma ja lähetetään kirje Saksaan ja odotetaan muutama kuukausi ohjetta miten toimitaan ja vasta sitten neuvotellaan ongelman ratkaisusta.
Saksassa työntekijöillä on laaja myötämääräämisoikeus ja jo pienissä firmoissa suomalaisen luottamusmiehen tilalla onkin jo kokonainen toimikunta
Koko maan tasolla tuohon on kai ilmeisimpänä vastauksena sosiaaliset syyt. On ihmisiä jotka ei syystä tai toisesta (ikä, terveydentila, ym.) pysty henkilöautoa käyttämään, vaikka se kyseisellä alueella kustannustehokkain liikkumistapa olisikin. Vaihtoehtoina on ajattaa tappiolla busseja edes joitakin kertoja päivässä, keksiä jotain ketterämpää kuten bussien korvailua takseilla (vaikka aika rajallinen potentiaali tuossakin on koska kuskien palkat on niin iso osa kuluista), tyytyä siihen että kyseiset henkilöt kököttää kotonaan, tai kannustaa heitä muuttamaan jonnekin missä joukkoliikenteeseen riittää niitä joukkoja.
Tiivimmässä kaupunkirakenteessa taas joukkoliikenne on usein tukensakin huomioiden kustannustehokkainta, syistä joista mm. Osmo on messunnut.
On huomattava, että luottamusmiespohjainen elin on hirveän halpa. Se hoitaa hallintoa melkein talkoilla. Ja suurimmasta osasta päätöksiä ei valiteta. Tämän vuoksi on paljon halvempaa hoidattaa yksityistiehallinto tielautakunnilla kuin maanmittauslaitoksella.
Sama koskee lautamiesjärjestelmää. Lautamieskokoonpanolla saadaan monijäseninen tuomioistuin kokoon murto-osalla kolmen käräjätuomarin kokoonpanon hinnasta.
Samalla tavoin voitaisiin harkita esim. kunnallisen elintarvike- ja ympäristövalvonnan siirtämistä konkreettisesti paikallisille lautakunnille: miltä kuulostaisi Ala-Malmin piirin elintarviketurvallisuuslautakunta? Entäs Tattarisuon ympäristövalvontalautakunta?
’Yleensä se vastaus täällä on tyyliin: Kun hakkaamme autoilijan varpaita vasaralla hänen ajaessaan autoa, moni autoilija jättää ajamatta ja ruuhkaa on vähempi. Joten tämä vasaralla hakkaus on itseasiassa autoilija etu.’ (K.Uokka)
Mikä on se sinun kilpaileva teoriasi? Että autoilijan kannalta on aina parempi, mitä useampi autoilee samaan aikaan samaan paikkaan? Kokemusta on enkä ole nauttinut.
Lainsäädäntöä tehdessä suuryrityksillä on sanavaltaa, jolloin Suomeen on saatu monesta asiasta tulkinta, joka suosii sioja toimijoita ja karsii pienet toimijat pois – käytännössä siis nostaa kuluja.
– Ambulanssien lähtövalmius muuttui 15 minuutista alle minuuttiin – olisiko vaikka 10 minuuttia ollut järkevämpi (=ei tarvii olla auton sisällä).
– Pientuottajien hygieniavaatimusten tulkinta ja valvonta.
– Kilpailutusosaminen kunnissa.
Ylipäätään tarvitaan lainsäädäntöä, jolla voidaan _kokeilla_ asioiden vaikutuksia ensin käytännössä.
Tämä mahdollistaisi asioita.
esimeriksi – Helsinkiin ja isompiin kapunkiehin lienee mahdollista kokeilla uskontoteide painotteista uskonnon opetusta lukiossa. Jos on sitetn tarvetta muuttaa pääsykoetat lut ja ort pappien, shia ja sunni imaamien ja muiden druiden ja shamaanien yliopistokoulutukseen, niin ei se liene ylivoimaista. Lukion jälkeen kun lienee hyödyllistä tuntea kaikenlaisia uskomusjärjestelmiä, joita maailmassa löytyy.
Kapeat toimenkuvat ovat tuhon tie.
Eivät tahallaan, vaan hankintalakia noudattaen (joillakin on pakonomainen tarve tunnustaa mitä tahansa).
Todettakoon, että vuonna 1972 300 kuntaa perustivat Kunnallistieto Oy:n ja 1977 pääkaupunkiseudun suuret kunnat perustivat Pääkaupunkiseudun tietokeskuskuntainliitto PTK-tietokeskuksen, nämä fuusioituvat 1990.
Siinä olisi ollut merkittävä mahdollisuus kuntien tietojärjestelmien yhteensovittamiseen, mutta se menetettiin.
Yhdistämisestä syntynyt Novo meni pörssiin. Ei ole enää edes sitä rahaa jäljellä.
No, bussi maksaa miljoonan, tilataksi sentään vain 50.000 – kyllä sillä erotuksella on merkitystä.
No olipa yllätys että työttömäksi jääneeltä vanhalta ay-jäärältä tulee tuikitavallinen ”ite oot”.
Niin, menikö sulta jotenkin ohi se kohta esimiesten tunariudesta? Ollilahan oli palkkajohtaja ja ensin nosti suosta ja sitten upotti suohon koko firman.
On ihan idioottimaista lähteä rakentamaan Suomen kilpailukykyä siitä lähtökohdasta, että nyt suit sait kaikki suomen epäpätevät johtajat muuttuvat päteviksi, jolloin meidän muiden ei sitten tarvikaan tehdä yhtään mitään. Varsinkaan työttömien ei tarvitse tehdä mitään, koska pätevät johtajat keksivät uusia nokioita, jolloinka työttömiä tullaan kotoa asti hakemaan täysipalkkaiseen vakityöhön hienoilla ehdoilla. Ihan yhtä hyvin voitaisiin odottaa että ensi vuonna kaikki työttömät ovat päteviä koodareita Roviolla ja talousongelmat ratkesivat sillä.
Eli tuo on täysin epärelistista puhetta, jonka tarkoitus on osoittaa että vika on aivan jossain muualla, tässä tapauksessa yritysten johtoportaassa, mikä taas tarkoittaa että meikäläisen ei tartte tehdä yhtään mitään.
Ne epäpätevät johtajat eivät katoa yhtään mihinkään pelkillä puheilla, aivan kuten eivät työntekijätkään ala osaamaan korkean vaativuustason töitä sillä, että todetaan ”meidän on nostettava jalostusastetta”.
Tosiasioiden tunnustaminen on viisauden alku ja jos tosiaan Suomen talouselämän vaikeudet pistetään vain ja ainoastaan epäpätevän johdon piikkiin, niin kyllä saa aika paljon vettä virrata Aurajoessa ennenkuin kaikki epäpätevät johtajat on saatu vaihdettua maailman parhaisiin kun kerran miljoonapalkkaiset hallitusammattilaisetkaan eivät näytä siinä onnistuvan.
Eli muualla ei ole yhtään mikään paremmin, muuten vaan teollisuus katoaa Tsekkeihin ja Kiinaan. Onko se sitten joku luonnonlaki että Itä-Eurooppa nyt vain on kilpailukykyisempi eikä sille mahda mitään?
Joo, mutta mitä teet jos viisi minuuttia sitten annetut ohjeet ovat hävinneet muistista? Muuttuuko esimies jotenkin esimerkiksi työntekijän muistilohkoksi vai onko tarkoitus, että esimies istuu kuukaisikaupalla työntekijän vieressä pitämässä kädest, kun normaali parin viikon kurssi ei riitä, ei kaksi kuukauttakaan?
Sanoinko saksalaisia joustaviksi? Sanoin niitä tehokkaiksi, ei se ole sama asia kuin joustava. Jossain autotehtaalla ei varmasti ole joustavuutta nähtykään eikä sitä edes kaivata, vaan kaikki tehdään kellon ja pilkuntarkasti täysin etukäteen säännellyn ohjelman mukaisesti.
Selvästikin talouslukujen perustaalla Saksassa on oikeasti alettu tehdä työtä kun siellä teollisuus porskuttaa kun taas täällä se vain taantuu.
Kaikkea ei tarvitsekaan säilöä. Kovin vanha aineisto ei yksinkertaisesti ole relevanttia tässä ja nyt. Meillä vaihtui järjestelmä vuoden vaihteessa. On varsin harvinaista, että joudun menemään vanhaan järjestelmään. Ehdottoman välttämätöntä se ei niilläkään kerroilla ole ollut.
Niin. Jossain juuri yritettiin todistella että koska paperilla erilaisia valittuja tilastolukuja järjestykseen asettelemalla on saatu aikaan satunnainen lista jossa Suomi komeilee kymmenen parhaan joukossa, ei mitään oikeasti tarvitsekaan tehdä.
Pisa-tutkimuksen suhteen sama juttu. Mutta asiat eivät vaan hoidu pelkällä teoreettisella listasijoituksella.
Lopulta vaiheessa pitää katsoa kuitenkin sitä exceliä jossa tietty sarake on 9 miljardia miinuksella.
Ei seloainen kai noin kallis ole, olettasiin että siinä 200 – 300 kiloegua.
Kyse ei suinkaan ole tästä vaan kyse on siitä, että aina valitaan joku hovihankkijoista eli iso talo, joka elää lihavasti julkisen puolen hankinnoilla, joita tulee aina lisää kuin liukuhihnalta riippumatta aikaisempien projektien lopputuloksesta.
Kyllä meillekin saisi tuon tehtyä pikkurahalla, kun lähdettäisiin perusteista eli määriteltäisiin tietokannan rakenne, varmennukset, hajautus ja tietenkin käyttörajapinta ja -ohjeistus, jotka huolehtisivat myös tarpeellisten tietojen olemassaolosta, käyttöoikeuksista sekä tietosuojasta. Sitten vain toteutettaisin tuollainen järjestelmä. Helppo homma. Siinä on jo iso osa itse tuosta ”monimutkaisuudesta”. Tätä vasten toimimaan saisi (ja osaisi) sitten melkein kuka tahansa tehdä käyttöliittymän.
Valtio voisi sitten vaikka tilata vapaaseen käyttöön oman avoimen lähdekoodin softansa, mutta kukin saisi toki käyttää vapaasti omaa kovalla rahalla ostettuakin, jos vain haluaisivat.
@Syltty: Erään tehtään johtaja kertoi minulle, että kun he tässä muutama vuosi sitten joutuivat liikevaihdon laskun takia saneeraamaan 25% väestä ulos, tapahtui aivan kummallinen ihmeparantuminen. Sairaspäivät romahtivat ja seuraavana vuonna sillä pienemmällä porukalla lyötiin _kaikki_ vuorokohtaiset tuotantoennätykset ja kirkkaasti, reklamaatioiden määrä tipahti jne. Eli on ihan slvää että pehmeät keinot, porkkanat ja työelämässä viihtyminen, ei niillä oikeasti saada yksinään mitään aikaan. Ihminen on niin laiska että tarvitsee aina pientä pakkoa.
En yhtään ihmettele, että saneeraaminen, varsinkin ”oikein” kohdistettuna, parantaa tehokkuutta. Vanhat ihmiset reagoivat asioihin hitaammin, koulutus on keskimäärin huonompaa, jotkut ovat saaneet työpaikkansa ei osaamisen vaan vakuuttavuuden perusteella, jopa hellävaraisesti kiristämällä.
Kun saneerauksessa otetaan edes jollain lailla koulutuksen (ja sitä kautta osaamisen) näkökulma, niin vähänkään isommassa puljussa lähinnä esteenä olevat ihmiset tuppaavat vähentymään. 25 % saneerauksen jälkeen tällaiset työntekijät varmaankin ovat vähentyneet merkittävästi, ainakin pahimmat kehityksen tiellä olleet.
Ohjelmointipuolella on ohjelmointiprojekteissa ihmisiä, joilla ei ole hajua ohjelmoinnista eikä siitä erikoisalasta, joille ohjelmia kehitetään. Nämä ihmiset keskittyvät maanisesti ohjelmointimaailman ”pehmeämpiin” puoliin, kuten testaukseen ja asiakastyytyväisyyteen, graafiseen ja äänimaailman suunnitteluun yms.. Seurauksena on asiakastyytyväisyyden takia hankalasti ylläpidettävän koodin lisääntyminen, ohjelman värimaailman säätöön käytetyn ajan moninkertaistuminen jne.. Näillä asioilla on tuntuva merkitys projektiin käytettävään aikaan, ylläpidettävyyteen, ohjelmiston laajennettavuuteen. Loppujen lopuksi nämä ihmiset ehdottavat hyvin harvoin mitään sellaista, jota aikaansaava koodari ei jo olisi harkinnut. Jos (lähi)johto ei ole selvillä ohjelmointityön luonteesta, heille nämä ihmiset varmasti tuntuvat joka-miehen mielipiteineen järjen ääneltä todellisuudesta-vieraantuneiden koodareiden maailmassa; tämä on niin koettu.
Jos alun perin palkataan ylikouluttamattomia ihmisiä työhön, ei ole ihme, että sellaisten ihmisten saneeraus parantaa tehokkuutta.
Saksassa ja Suomessa teollisuuden prosenttiosuus kansantalouden arvonlisäyksestä on lähes täsmälleen sama. Molemmat ovat samanlaisia erittäin palveluvaltaisia, leimallisesti jälkiteollisia yhteiskuntia.
Yhdistävä tekijä on myös se, että molemmissa maissa julkinen keskustelu elää silti yhä vain jossakin harhaisissa huuruissa, joiden mukaan pientä hupenevaa vähemmistöä edustava teollisuus on suurin piirtein yhtä kuin koko kansantalous.
Työntekijän kannalta on kyllä kätevää että voi syyttää pomoja siitä että innovatiivisia tuotteita ei tule markkinoille ja joka vuosi liksan määrä ei kasva yli +5%… 🙂
”Joo, mutta mitä teet jos viisi minuuttia sitten annetut ohjeet ovat hävinneet muistista? Muuttuuko esimies jotenkin esimerkiksi työntekijän muistilohkoksi vai onko tarkoitus, että esimies istuu kuukaisikaupalla työntekijän vieressä pitämässä kädest, kun normaali parin viikon kurssi ei riitä, ei kaksi kuukauttakaan?”
Näin se vain on, ei muutosta tehdä kahden viikon kurssilla, useimmiten se on se turhin juttu.
Yleensä riittää muutaman päivän koulutus ja kertaukset jonkin ajan kuluttua.
Ihmisen kyky omaksua uusia asioita on rajallinen ja vaatii aikaa ja opastusta, että ihminen on oppinut asian yksityiskohtia myöten.
Eli jos halutaan, että muutokset viedään läpi kunnolla niin esimiehellä riittää töitä joksikin aikaa.
Mitä tulee johtajiin niin he tekevät päätökset suunnista joihin firma kulkee.
Hyvä esimerkki on paperiteollisuus : Paperin kulutuksen laskua ounasteltiin jo 90-luvulla ja itsekin totesin jo 90-luvun puolivälissä, että yht’äkkiä paperiposti loppui ja kaikki siirtyi sähköiseen muotoon.
Mitä tekivät paperijohtajat ? Suomen rakennettiin joka niemeen ja notkoon saarelmaan paperitehdas.
Usaliset olivat viisaampia, eivätkä investoineet enää tehtaisiin.. Etenkin kun ovelle ilmeistyi suomalainen paperikingi ja halusi ostaa romuksi ajetut tehtaan kalliilla hinnalla ja onnistui.
Siitä palkittiin vuorineuvoksen tittelillä ja suurilla bonuksilla.
Kaikki tietysti myös kirjattiin alas aikoinaan.
Olisi siis kannattunut miettiä mitä muuta puusta voi tehdä.
Mutta syyhän on ahneessa paperimiehessä hän kun ei suostunut kantamaan rahaa tappionieluun.
Vuorineuvoksen bonuksistahan tappioita ei makseta
Syltyllä on kyllä pointti. Ainakin palvelualan töissä nopein tapa toiminnan laadun parantamiseen on usein huonoimpien työntekijöiden irtisanominen, valitettavasti.
Sen lisäksi että huonoimmat työsuoritukset jäävät tekemättä, alkavat jäljelle jääneet hyvät työntekijät kirittää toisiaan. Työviihtyvyyskin paranee, vaikka tehty työmäärä lisääntyy.
Jos porukassa on laiska lusmuilija tai muuten vain osaamaton tunari, ei kukaan viitsi kovin pitkään yrittää. Pahinta tietysti on, jos se tunari on osaston esimies.
Tämä on taas tätä julkishallinnolle tyypillistä metadatafetisismiä jolla saadaan mistä tahansa yksinkertaisesta järjestelmien yhdistämisestä monimutkainen ja kallis.
Jos jokainen tietoalkio luokitellaan uudestaan tarkoittaa se siis ettei kyseistä luokitustietoa ole ennen ollut olemassa eli sitä ilman on tultu tähän asti ihan hyvin toimeen. Jostain tuntemattomasta syystä tarve näihin aiemmin tarpeettomiin luokitteluihin iskee juurikin järjestelmien yhdistämisen yhteydessä. Sama pätee tietoturvaan, eli se on yhtäkkiä maailman ensiksi tärkein asia vaikka fyysisessä maailmassa vastaava data kulkee postikortilla.
Spottu,
eikös tuo master data management ole nyt pinnalla?
Siitä saadaan erittäin kivat pienet projektit pystyyn konsulteille…
Ja tottahan toki suuressa federoinnissa kannattaa pistää kuntoon myös perustiedot… 🙂
Näin on, mutta jäljelle jääneissäkin on paras ja huonoin ja taas pitää se huonoin sanoa irti.
Eikä kierre lopu tähän vaan aina joku on huonoin, paitsi kun jäljellä on yksi.
Johtamisen taito onkin siinä, että epätasaisesta porukasta saa kuiytenkin hvän tuloksen ulos.
Jos lähdetän siitä, että kaikki saavat olla tillin tallin niin varmaan palvelutaso on kirjava.
Mutta jos konseptia kehitetään ja prosessi on helppo ja ymmärrettävä niin se huonoinkin osaa tehdä työn
No, autoteollisuudessa Suomi on kilpailykyinen. Kumma juttu.
Kunnat ovat suuria työnantajia. Kun työntekijä sairastuu pitkäaikaisesti, suuri työnantaja odottaa, kunnes työntekijä kuntoutuu tarpeeksi palatakseen töihin sopivaan tehtävään. Siinä voi kulua vuosia.
Voi käydä myös niin, että työntekijä ei koskaan kuntoudukaan, mutta kela tai vakuutuslaitos pitkittää työkyvyttömyyseläkkeen myöntämistä. Nythän se on jopa virallinen tavoite. Silloinkin työtekijä on vuosia henkilökuntaa olematta päivääkään töissä (ja saamatta palkkaa).
Ei siis pidä ajatella, että jokainen on vähän väliä poissa.
Sen sijaan pitää hyvin oikeasti ja tosissaan huolestua siitä, että työnmitoitus on liian kireä ja työn laatu koulutuksiin kuuluvien puutteiden ja liian kireän aikataulutuksen takia heikkoa. Heikko työn laatu tarkoittaa joko valitusten tai virheiden takia tulevia lisäkustannuksia. Vaikka vapaaehtoistoiminta heikentää tunnetta työn hallinnasta, yleishyödyllisyys lisää tutkimuksen mukaan työhyvinvointia.
Väärä työnmitoitus tarkoittaa uupuvaa henkilökuntaa ja korkeita työkysyvttömyyskustannuksia.
Tommi U,
nykyään nuo taloustilastot eivät kuvaa kovin hyvin kansantaloudessa tapahtuvaa tuotantoa.
Esimerkiksi ohjelmistokomponenttien osuus voi olla erittäin suuri ”teollisuuden” tuottamassa tuotteessa.
Taloutta pitäisi kuvata hyödykerakenteen tuotannon kautta,
ei toimialojen.
Tarkoittanet, että hankintalaki käytännössä pakottaa valitsemaan halvimman tarjouksen.
Ei voi pakottaa, jos tarjouspyynnössä edellytetään yhteensopivuutta X:n järjestelmän kanssa tms. Ei kai hankintalaki niin huono ole, ettei ostaja voi asettaa joitain pakkoja.
Tuo tarina Kunnallistiedosta on surullista luettavaa. Kenelle siinä ahneus tuli?
Eivätkä ainoastaan sosiaaliset syyt. Joukkoliikenteen subventointi toimii kaupunkiseuduilla huomattavana palkkatukena matalapalkka-alojen yrityksille. Pääkaupunkiseudulla kaupan alan työntekijöistä työssä omalla autolla käy osapuilleen ei kukaan.
Jos joukkoliikenne merkittävästi kallistuu, työntekijän ei kannata tulla tekemään sitä muutaman tunnin työvuoroa kahdesti päivässä nykyisellä nälkäpalkalla. Miksi? Koska jää miinukselle.
Samasta syystä kaupan alan johtohahmot itkevät toisinaan kaupungin suuntaan, että julkisen vallan on rakennettava lisää halpoja vuokra-asuntoja. Miksi? Koska heidän maksama palkka ei riitä vuokriin. Samasta syystä kaupan ala työllistää lähinnä vanhempiensa luona asuvia lapsia, jolloin vanhemmat osallistuvat kaupan alan työntekijöiden menojen kattamiseen.
Sopiiko kysyä, että mikä tämä osuus on ja kuinka se lasketaan?
Kuinka suuri osa ns. ”ei teollisesta” arvonlisäyksestä jäisi myös toteutumatta, jos teollisuus häviäisi?
Näin on. Ensi vuosikymmenellä teollisuuden osuus Suomen BKT:sta putoaa alle 10 prosenttiin. Alle 15 prosentin mennään jo tällä vuosikymmenellä.
Täysin samaa mieltä. Muutoksia ei kannata tehdä liian taajaan. Nokiakin saatiin niillä solmuun.
Kun puhutaan tietojärjestelmistä, on todella merkillistä, että organisaation tietojärjestelmän ”suuren” uudistuksen jälkeen tavallinen käyttäjä on yleensä samassa tilanteessa kuin siirtyessään kotikoneessa XP:stä Vistaan (tai kun puhelimen peruskäyttäjä joutuu ostamaan älypuhelimen).
Luulisi, että perustoiminnot voisi pitää ennallaan ja sitten rakentaa sen taakse ja/tai lisäksi se uusi.
Kun robotti tekee työt niin Suomikin on kilpailukykyinen.
Halvinta ei ole pakko ostaa ja esittämäsi kriteerin voi asettaa, mutta kun sen nykyisen ohjelmiston toimittaja ei avaa parametrejaan, niin ostajan on pakko ostaa – ja kalliilla.
Niinpä – ja niin Saksassakin. Et kai ole robottikriittinen?
Robottien kun ei tarvitse maksaa suomalaisen asumisen hintoja eikä ostaa ruokaa perheelleen Suomen elintarvikkeiden hinnoilla, niiden ”terveydenhoitokin” on työnantajan puolesta hoidettu kokonaan.
Lehtiuutisissa on tieto siitä, miten lähiympäristön ravintolanpitäjät haluavat kuriin koulun, joka myy jämäannokset edullisesti tarvitseville.
Suomesta on tulossa maa, jossa ei ole luvallista toimia järkevästi; ei tehdä sellaista, mitkä helpottaa toisten tilannetta.
Kansalaisten näkemyksillä, mielipiteillä ei ole mitään arvoa, sillä kansalaisilla on vain kaksi tehtävää: olla kuluttaja ja veronmaksaja. Eikä ole suotavaa, että jälkimmäinen häiritsee ensimmäistä.
Hieman alkaa kyllästyttää kehityksen suunta…
Niinhän sitä luulisi. Juuri näin IT-ihmiset rakentavat työkaluja toisilleen mutta jostain syystä ei loppuasiakkaille.
SOTE:n takia Suomessa pitäisi olla Ruotsin tapaan esimerkiksi joku Cambio, joka Campio on ”alueellisen yhteisen terveydenhuollon järjestelmä, joka yhdistää perusterveydenhuollon, sosiaalihuollon ja erikoissairaanhoidon”.
Uusien tietojärjestelmien avulla voidaan järkeistää työ- ja palveluprosesseja, kun nyt on tehty niin, että on yritetty rakentaa totunnaisia prosesseja pönkittäviä kankeita ja massiivisia tietojärjestelmiä.
Ei kannata haaskata miljardeja euroja vuosia kestäviin raskaisiin tietojärjestelmäprojekteihin, kun on valmiita aihioita ja komponentteja saatavissa.
Helsinki voisi pääsääntöisesti lopettaa erilliset ruotsinkieliset palvelut. Kaikki ruotsinkieliset osaavat Helsingissä suomea ja voivat hyvin käyttää samoja palveluita kuin muutkin helsinkiläiset. Mitään palveluita ei jäisi saamatta ja säästyisi paljon rahaa.
BKT on aika mieletön mittar mm. siinä mielessä, että se kasvaa kun vanhoja asuntoja myydään entistä korkeammalla hinnalla tai jos vaikka talvella sataa paljon lunta. Totta on, että alktuotannon ja teollisuuden vaikutus siihen on melko pieni. Suuri osa tulee kaupasta ja palveluista yms. Mutta niiden merkitys ei kuitenkaan ole aivan sama. Kyllä ne käsittääkseni ovat jonkinlainen pohja. Muutenhan Kreikkakin saataisiin nousuun vain toisia palvelemalla ja myymällä asuntoja yhä korkeampaan hintaan.
Ei nyt ihan aliarvioda teollisuuden merkitystä Saksalle ja Suomellekaan.
Wikipedian mukaan ”Jalostus työllistää noin 30 % Saksan työvoimasta ja tuottaa suunnilleen saman verran myös BKT:sta. Saksa on suojellut protektionistisesti vientiteollisuusaloja, sen sijaan palvelusektori on yhä melko alikehittynyt.”
Voi tietysti olla vähän vanhaakin tietoa?
”Lehtiuutisissa on tieto siitä, miten lähiympäristön ravintolanpitäjät haluavat kuriin koulun, joka myy jämäannokset edullisesti tarvitseville.
Suomesta on tulossa maa, jossa ei ole luvallista toimia järkevästi; ei tehdä sellaista, mitkä helpottaa toisten tilannetta.
Kansalaisten näkemyksillä, mielipiteillä ei ole mitään arvoa, sillä kansalaisilla on vain kaksi tehtävää: olla kuluttaja ja veronmaksaja. Eikä ole suotavaa, että jälkimmäinen häiritsee ensimmäistä.”
Mielenkiintoinen logiikka. YRITTÄJÄT pyrkivät lisäämään sääntelyä,kun vaativat ylimääräisen kouluruuan myynnin kieltämistä.Kuitenkin yrittäjt ovat vaatineet sääntelyn purkua ?
Yrittäjätkin ovat kansalaisia ja jos kielto toteutuu niin yrittäjien kanslaistoiminta on tuottanut tulosta, yhden kiellon lisää.
Ja jos kieltoa ei luoda niin yrittäjät voivat taas väittää, ettei heitä kuunnella ja heitä sorretaan ??
Jep, esimiehen pitää tietää ketkä porukasta käsketään taukohuoneeseen vahtimaan kahvinkeitintä taikka laitetaan prujaamaan kopiokoneella kirjoja taikka lajittelemaan klemmareita, jolloin oikeassa työssä tapahtuma virheiden ja häiriöiden määrä minimoituu ja saadaan se hyvä tulos ulos 😉
Nimenomaan noin se käy, kunhan joku antaa halpaa luottoa.
Tässähän hetki sitten oli puhetta, että yhteisövero voisi kadota kokonaan.
Jo lähitulevaisuudessa 3d-tulostus, automaatio ja robotiikka alkavat korvaamaan halpatyöläisiä.
Se tarkoittaa, että tuotanto luultavimmin palaa lähemmäksi asiakasta erilaisille alihankkijoille, jotka kykenevät tuottamaan hyvin laajalla skaalalla tuotteita lisensoitujen mallien pohjalta.
Robotit eivät osta perjantaipulloa, eivätkä maksa veroja.
Näin ollen tulevaisuuden teollisuuden voitoista valtio jäisi nuolemaan näppejään.
Osuus BKT:sta voisi tosin nousta, mutta ei paljoa, koska Suomessa on niin vähän asukkaita. Eli koska tuotanto menisi sinne asiakkaiden luokse niin Suomeen ei kuitenkaan tulisi valtavaa määrää moderneja ultratehokkaita tehtaita. Ainostaan sen verran, että ne kattaisivat Suomen kysynnän.
Sinänsä hupaisaa, että ylijäämäruokaa voidaan yleensä myydä ihmisille.
Täällä terveystarkastus kielsi myymästä sitä sikojen ruoaksi, kun siinä on terveysriskejä.
Kun IT-ihmiset tekevät toisilleen, ei väliin tule näitä design-, PR- ja markkinointi-ihmisiä eikä muitakaan asiantuntemattomia vaan kyse on usein suhteellisen puhtaasta insinöörintyöstä.
Suomessa taas on vain globalisoiduttu.
Onkohan Saksassa myös pomojen osalta ymmärretty, että jos perusosaaminen siirretään Kiinaan, sitä ei saada sieltä takaisin?
@spottu
>> Tapio: Luulisi, että perustoiminnot voisi pitää ennallaan ja sitten rakentaa sen taakse ja/tai lisäksi se uusi.
> Niinhän sitä luulisi. Juuri näin IT-ihmiset rakentavat työkaluja toisilleen mutta jostain syystä ei loppuasiakkaille.
Älä valehtele!
@Syltty:
>> Liian vanha:Johtamisen taito onkin siinä, että epätasaisesta porukasta saa kuiytenkin hvän tuloksen ulos.
> Jep, esimiehen pitää tietää ketkä porukasta käsketään taukohuoneeseen vahtimaan kahvinkeitintä taikka laitetaan prujaamaan kopiokoneella kirjoja taikka lajittelemaan klemmareita, jolloin oikeassa työssä tapahtuma virheiden ja häiriöiden määrä minimoituu ja saadaan se hyvä tulos ulos 😉
Höpsis Syltty! Mehän tiedetään totuus. Nehän tietysti ylennetään ja ylennetään ja ylennetään. Näin saadaan Syltyn hengenheimolaisia, jotka ahneudellaan ja osaamattomuudellaan kuvittelevat olevansa jumalia asiantuntijoiden keskellä. He voivatkin sitten järjestää internetin kiilusilmäisiä ideologisia lynkkauspartioita ja reaalimaailmassa lobata köyhän ihmismassan tappamiseksi nälkään, kylmyyteen ja tauteihin.
Alkuperäinen Osmon kysymys oli, että onko kuntien tehtävissä karsimisen varaa?
No on tietenkin, kuntien talous on menossa niin huonoon jamaan valtion suosiollisella avustuksella valtionosuusvähennyksineen, että on pakko karsia palveluita.
Tätä kysymystä pitäisi lähestyäkin niin, että mitä palveluita haluat kotikuntasi jatkossakin tuottavan verorahoilla?
Vastaisin itse omaan kysymykseeni, että säilytetään verovaroilla kustannettuna opetustoimi oppilashuolto keskiasteelle saakka, lastensuojelu, toimeentulotuki, päivähoito, vanhusten ja muiden erityisryhmien hoito ja tuki, omaishoidontuki ja perusterveydenhoito ennaltaehkäisyyn painottuen,edellisten tarvitsemat ruoka- ja huoltopalvelut sekä tilat, infra ja kaavoitus. Muihin palveluihin asiakasmaksut vastaamaan ainakin osaa kustannuksista. Kulttuuuriin olisin valmis omasta puolestani satsaamaan, mutta maksavathan teatteri- ja konserttiliput nytkin.
Haluan siis, että tässä yhteiskunnassa lapset saavat edelleen hyvän koulutuksen, työssäkäyvät saavat lapsensa joustavasti luotettavaan päivähoitoon (päivähoitomaksut kyllä kattavat osan kustannuksista nytkin), vanhuksista ja vammaisista huolehditaan ja vähävaraisten ei tarvitsisi mennä ruokajonoon ja sairauksia hoidettaisiin perusterveydenhuollossa ja kaikissa käytettävissä olevin keinoin sairauksia ja syrjäytymistä myös ennaltaehkäistäisiin. Erikoisairaanhoitoon suurempi omavastuu vapauttaen vähävaraiset ns vihreällä kortilla kuten aiemmin tässä ketjussa ehdotin. Tiet, putket yms infra on pidettävä kunnossa jatkossakin. Ruuhkamaksuista kunta voisi päättää itse, että ottaako käyttöön liikenteen ohjauksellisena toimena.
Tuleeko muuta mieleen, mikä olisi säilytettävä verovaroin kustannettuna palveluna kotikunnassasi?
Jatkoa edelliseen: Kirjastot on säilytettävä verovaroin kustannettuna!
Mitä tapahtuisi jos lippujen hinnat kaksinkertaistettaisiin eli olisiko subvention poistaminen lippujen hinnan korotuksen kautta kaupungin budjetin kannalta kannattavaa? Onko lippujen hintajoustoa tutkittu? Uskoisin, että enintään 20 % ostaisi auton ja tieverkosto kyllä kestäisi sellaisen lisäyksen.
Jos subventio poistettaisiin korottamatta lipunhintoja, kaikki bussit ja lähijunat olisi lakkautettava. Jos kaikki bussit lopetettaisiin myös metro muuttuisi kannattamattomaksi koska liian moni ei asu siitä kävelyetäisyydellä ja busseilla on tärkeä merkitys Itä-Helsingin sisäisillä matkoilla. Noin kolmasosa tulee metroasemalle bussilla. Sitten kun jäljellä olisi vain ratikat, loputkin ihmiset ostaisivat auton, koska he eivät pääsisi muuten ratikkaverkoston ulkopuolelle.
Opetusalalla on taloustieteen kannalta erikoinen tilanne, kun palvelun tuottaja (kunta) on monopoliasemassa, palvelun käyttäjä (koululainen) on lainsäädännöllä pakotettu käyttämään palvelua, ja veronmaksajat lainsäädännöllä pakotettu maksamaan lysti. Tällöin palvelun käyttäjällä ei ole mahdollista valita parempaa vaihtoehtoa, tuottajalla taas vähän halua tarjota hyvää palvelua. Kuntapäättäjän arjessa tämä tarkoittaa, että palvelu pyritään tuottamaan mahdollisimman halvalla, eikä palvelun laadulla ole niin väliä.
Lisäksi huonosti hoidettu opetustyö ei näy suoraan kunnan omassa pussissa: heikko opetuksen taso näkyy pitkän ajan kuluessa, koko Suomessa. Valveutunut poliitikko, joka on tarkka taloudenpitäjä, tietää kyllä että koulutukseen panostaminen menee ”yhteiseen (koko Suomen) pussiin”, mutta tietää että kunta ei saa koulutukseen panostettuja euroja takaisin. Hän optimoi kunnan kannalta parhaan koulutuspoliittisen ratkaisun vetämällä koulutusmäärärahat minimiin. Toki koulutus on imagokysymys kunnalle, eikä sitä siksi voi aivan retuperälle jättää. Mutta koska kaikki muutkin kunnat säästää koulutuksesta, ei tällä argumentilla paljoa ole merkitystä.
Opettajan ammatin arvostus luodaan opettajakunnan ammattietiikan ja osaamisen kautta. Minulla on mielikuva, että opettajia pidetään asiansa osaavina ammattilaisina, ja monen lapsen tai nuoren unelma-ammatti on opettaja. Opettajan ammatin alemmat pätevyysvaatimukset johtaisivat ennen pitkää opettajan ammatin arvostuksen laskuun. Alalle hakeutuisi vähemmän terävää väkeä ja opetuksen taso laskisi.
Jos kunnallisessa koulussa ei saisi hyvää opetusta, koulutusta arvostavat vanhemmat alkaisivat vaatia yksityiskouluja. Kun ensimmäinen paremman väen koulu perustetaan, heikommin pärjäävän aineksen suhteellinen osuus kunnallisen koulun luokissa kasvaa. Tämä lisää painetta lähettää oma lapsi parempaan kouluun kunnallisen sijaan.
Esimerkiksi Saksassa tällaista oppilaiden jaottelua tehdään. Siellä on (vähän yksinkertaistaen) kolmea eri koulutasoa: Hauptschule, Gesamtschule ja Gymnasium. Näistä Hauptschuleen päätyy kaikki ongelmatapaukset, tyyliin kielitaidottomat (maahanmuuttajat), käyttäytymishäiriöiset ja hitaasti oppivat. Eli ne tulevat työttömät ja matalapalkka-ihmiset.
Hauptschuleen ei hakeudu töihin käytännössä kukaan, joka saa muualta töitä, joten näissä kouluissa on paitsi heikoimmat oppilaat, myös heikoimmat opettajat. En haluaisi olla värväämässä Hauptschuleen opettajia. Lisäksi sieltä halutaan pois heti kun mahdollista, jolloin vaihtuvuus on suurta. Käytännössä yhteiskunnan heikoin aines saa tällöin heikointa opetusta, ja sivistyksellinen kuilu ihmisryhmien välillä syvenee.
Luonnollisesti tuollaisessa jaottelussa on hyvätkin puolensa. Gymnasiumin väelle pystytään antamaan korkeampia tiedollisia valmiuksia kuin peruskoulujärjestelmässä. Keskimäärin peruskoulussa saadaan kuitenkin parempia tuloksia aikaan, mistä nyt on tehty vissiin jotain tutkimuksiakin.
Jos halutaan säilyttää oppimistulokset hyvinä, on erityisen tärkeää, että opettajan ammattiin vaaditaan korkeakoulututkinto. Se tekee meidän koulutusjärjestelmästämme niin toimivan – ja viime kädessä mahdollistaa koko peruskoulujärjestelmän.
Kaiketi ihmisruoaksi se myydään samalta linjastolta kuin oppilaillekin? Possuja ei samaan jonoon huolittaisi, vaan saisivat annoksensa vasta epämääräisten kuljetus-ja säilytystapojen jälkeen
Sen sijaan että yhteiskunta sanelee mitä pitäisi tehdä, sen pitäisi tehdä niin, että käyttäjät maksavat kustannukset ja sitten valitsevat parhaimman muodon ottaen huomioon omat tarpeensa ja toiminnan kustannukset.
Ja ehkä parhain muoto on muuttaa lähelle työpaikkaa. Ainakin saasteiden valossa se voisi olla parasta (toki silloin kuin se on mahdollista).
Ironistahan tässä on se, että nyt subventiolla tuetaan co2 päästöjen tuottamista, siten kun matka tapahtuu bussilla. (Jostain syystä päästöistä ollaan huolissaan, mutta kuvitellaan etteivät bussit tuota niitä ollenkaan.)
Toinen ironinen asia on, että vaikka joukkoliikenteeseen panostetaan yhä enempi, yhä harvempi päättää valita sen. Jostain syystä ihmiset eivät valitse sitä vaihtoehdoksi omaan elämäänsä, vaikka ehkä puheissa sitä kannattavatkin.
Moni asia 0olisi paremmin, jos joukkoliikennettä ei tuettaisi lainkaan, vaan autoilusta laskutettaisiin sen ulkoishaitat tilankäyttöineen kaupungissa. Ainoa näkemäni suurkaupunki, jossa liikenne toimii kunnolla, on Singapore, jossa menetellään näin.
No se nyt vielä puuttuisi, että possut pitäisi tuoda samalle ruoanjakelulinjalle…
Ja niitä ’epämääräisiä’ kuljetus- ym. tapoja oli sovellettu kymmeniä vuosia ilman ongelmia, mutta sittenpä terveystarkastus huolestui sikojen terveydestä.
Täytyyhän sitä lakia noudattaa!
Selvästi hölmöä toimintaa, mutta onko kysymys hölmöstä laista vai hölmöstä lain noudattamisesta.
Tässähän tässä kalliissa virkavaltaistumisessa on paljolti kysymys. Olisikohan sittenkin parempi se Common Law?
Useimmilla valveutuneilla poliitikoilla on lapsia, jolloin he todennäköisesti myös ymmärtävät että myös oman kullanmussukan menestymismahdollisuudet menevät noiden määrärahojen mukana, oli kultalusikkaa tai ei.
Toki on mahdollista muuttaa lainsäädäntöä ja tehdä se suuri tyhmyys, että sallitaan yksityiskoulut. Tällä tempullahan saatiin Yhdysvalloissa koulutus retuperälle kahdessa vuosikymmenessä.
Lasten päivähoidon ei mielestäni tarvitsisi kuulua kunnan toimialaan. Siitä voitasiin tehdä työsuhde-etu, jonka työnantajat järjestävät haluamallaan tavalla. Hyvin toimiva päivähoito olisi työnantajalle kilpailutekijä parhaasta työvoimasta. Tämä mahdollistaisi myös naisten urakehityksen paljon paremmin kuin nykyinen systeemi.
Eihän se nykyään kuulukaan – sitä kutsutaan varhaiskasvatukseksi 😉
Juho Laatu kirjoitti 21.9.2013 kello 9:23:
Suurin osa kansalaisista lienee tällä kannalla, myös minä.
Sitä ei kommentoija kerro, miten ylellisyyskulutusta leikattaisiin. Vihreiden suosikkimenetelmälläkö, alvien ja valmisteverojen avulla? Alvin ja valmisteveron kohdistaminen niin, että se kurittaa vain suunnitellusti tiettyä väestöryhmää, on vaikeata.
Alv ja valmistevero siirtää verotuksen painopistettä työn verotuksesta kulutuksen verotukseen (työ on pyhää ja kulutus pahaa, orjuus vapautta ja sota rauhaa). Ajatusleikki: Oletetaan, että kulutusverot nielevät tietyllä välttämättömyyskulutuksella 500 e/kk (oikeasti lienee mahdotonta määritellä ”välttämättömyyskulutusta”). Alfakansalaisen, tulot 10 000 e/kk, kulutusveroprosentti TULOISTA on 5 %. Betakansalaisen, tulot 1500 e/kk, kulutusveroprosentti TULOISTA on 33 %.
Itse olen tuloverotuksen progression kiristämisen kannalla; sitä mukaa kuin valtion tuloverotus on keventynyt, kuntavero on kiristynyt. Kuntavero on tasavero. Eikä muita kuin palkkatuloja saa tuloja verotettaessa kohdella lempeämmin. Muinainen varallisuusvero voitaisiin palauttaa; niillä, jotka varallisuusveroa joutuisivat maksamaan, on siihen varaa.
Edellä puhun todellakin olemassaolevasta varallisuudesta, en kuvitteellisesta (mikä on blogi-isännän lempilapsi kuvitteellisen asuntotulon muodossa).
Marja Berg kirjoitti 21.9.2013 kello 10:45 :
Lääkekulujen hurjaan kasvuun vaikuttaa lääkitsemisfilosofian muuttuminen. Ennen luettiin madonlukuja elämäntavoista (tosin käsitykset optimista ovat monella elämänalueella muuttuneet niin että lienevätkö monet elämäntapa- ja varsinkin ravitsemussuositukset lopullisen oikeita nytkään) ja lääkittiin sairaita. Nyt lääkitään terveitä jotta eivät sairastuisi ja voisivat elää kuin pellossa. Kärjistän vain vähän, ja kirjaimellisesti tämä pitää paikkansa kakkosdiabeteksen ruokavalio-ohjeissa.
Kaiken lisäksi terveiden lääkitseminen ei edes takaa, ettei lääkkeestä huolimatta sairastu juuri siihen, mitä yritetään estää. Lääkkeiden aiheuttamista haitoista kärsivät monet.
Helpoin vastaus tuohon on ehkä verrata tilannetta markka-aikaan. Jos olisimme markka-ajassa, Suomi olisi kai jo devalvoinut, tai antanut markan devalvoitua. Tuollainen kikka sopii aika hyvin tilanteeseen, jossa maan keskeiset vientirtikkelit (metsäteollisuus, kännykät jne.) eivät käy entiseen tapaan kaupaksi. Euroaikana yksi perusongelma on se, että devalvaatio ei kuulu enää työkaluvalikoimaamme. Jonkinlainen sisäinen devalvaatio olisi yksi mahdollisuus, mutta kovin vaikea poliittisesti (esim. palkkojen numeroarvojen pienentäminen veisi poillitkoilta ääniä), ja vaikea teknisestikin, koska kansalaisten velat ovat euromääräisiä.
Väitän että yksi syy, miksi poliitikot nyt vaativat säästöjä kunnilta ja peruspalveluissa, on juuri se, että euroaikana vanhat konstit eivät enää toimi, ja uusia järkeviä ei ole keksitty. Näyttää siltä, että poliitikot, jotka ovat halunneet siirtyä euroaikaan, eivät ole ymmärtäneet, että tuollaiseen yhteiseen vakaaseen valuuttaan siirtyminen edellyttää Suomelta kykyä pudottaa kulutusta muilla tavoilla kuin devalvaatiolla silloin, kun taloustilanne heikkenee. On siis menty euroon joko ymmärtäämättä mitä tehdään, tai sitten tietäen, että nykyisen kaltaisiin ongelmiin tullaan törmäämään valmistautumattomina. Olisi luullut, että tuon verran olisi asioita ajateltu ennakkoonkin.
Progression kiristäminen voisi olla hyvä ratkaisu tässä tilanteessa. Se kävisi ”devalvaationkorviketta” selvemmin rikkaiden kukkarolla. Tämä ei ehkä sovi Suomen viimeaikaiseen politiikkaan hyvin, mutta minulle yksi askel takaisin kohti tasa-arvoista pohjoismaista yhteiskuntaa olisi ok.
Ylellisyysverot olisivat myös ok. Niistäkin on osin luovuttu tavaroiden entistä vapaamman liikkuvuuden vuoksi.
Mainitsemasi vihreiden kiinnostus alviin yms. liittyy usein siihen, miten verojen rasitus kohdistuu Suomeen vs. muihin maihin. Euroaikana ja vapaiden liikkuvuuksien (tavarat, työvoima, palvelut, pääoma) nämäkin asiat tulee ottaa huomioon. Sovin kuitenkin ensin mielelläni tavoitteet, ja sitten vasta katsellaan, miten nuo tavoitteet voisi toteuttaa nykytilanteessa erilaisten verotuskikkojen avulla.
Valitettavasti hallituksen perusratkaisu talousongelmiin näyttäisi olevan kuntien rahoituksen kiristäminen ja vastuiden siirtäminen kunnille. Tämähän on selvä tulonsiirto köyhiltä rikkaille, sillä kuntien tasavero kasvaa, ja progressiivisten verojen suhteellinen osuus pienenee.
Tämä lähestymistapa toimii myös keskuskaupunkien (rikkaiden ja köyhien) eduksi. Ne saavat tarvitsemansa rahat kasaan (rikkaahkoilta) asukkailtaan helposti, jo alhaisella kunnallisveroprosentilla. Nykyinen hallitus on kai lähinnä ”city-hallitus”, joka voi tehdä tällaisia operaatioita enemmistönsä turvin nyt, kun molemmat ”junttipuolueet”, keskusta ja perussuomalaiset ovat oppositiossa.
(Minun ihannemallissani valtion kaikille kansalaisille toteutettavaksi määrätyt peruspalvelut maksetaan yhdessä yhteisvastuullisesti, eikä niin, että köyhät kustantavat omat palvelunsa ja rikkaat omat vähän paremmat palvelunsa. Hallitus näyttäisi ajavan tuota jälkimmäistä vaihtoehtoa.)
Joo, varaa olisi. Hieman hankala tuo varallisuusvero on toteuttaa selkeästi nykyisinä pääoman vapaan liikkuvuuden aikoina. Ok sekin, mutta minun suosikkejani olisivat jonkinlainen (vanhanaikaisen devalvaation kaltainen) sisäinen devalvaatio ja venyneen palkkahaitarin supistaminen progressiolla. Pääomia verottaisin mielelläni muiden tulojen verran, mutta pääomien vapaa liikkuvuus vähän rajoittaa tätä intoa.
Suomen talouden tilan korjaamisessa mielestäni myös työ on keskeinen komponentti (verotusasioiden lisäksi). Erityisesti vaikeina aikoina tulisi yhteiskunnan varoilla elävien määrää pienentää ja yhteiskunnalle vaurautta tuottavien kansalaisten määrää lisätä.
Joku täällä kommentoi
No johan on kummallista. Olisiko syy periaatteessa siinä, ettei työnantajat nimenomaan enää halua sitoutua työvoimaansa ja heidän kouluttamiseensa? Koulutus nimenomaan antaa vain pohjan josta ponnistaa ja jos työnantaja vain ostaa, suomatta mitään kehittymismahdollisuuksia, niin sitä lopulta saa mitä tilaa. Miksi ihmeessä työnantaja olettaa saavansa kaiken ilmaiseksi valmiina yhteiskunnalta? Se kokemus kuitenkin syntyy työssä.
Mitä tuli tuohon ylikoulutukseen, niin tottakai heti kun joku ehdottaa heikennöksiä jonkun toisen tontille, niin alkaa sapelien kalistelu. Otetaan pisa- tutkimukset esiin ja siitä miten meitä kehutaan ulkomailla oijoi, siitähän suomalainen tykkää. Lopputuloksesta ja todellisuudesta ei niin ole väliä, kun liidellään siellä koulutuksen pilvilinnoissa.
Enpä ole moisia ohjeita nähnyt…
’kirjaimellisesti’ tarkoittanee jotakin muuta kuin meidän kirjoitusjärjestelmää, ehkä nuolenpääkirjoitusta?
Jos valtion 9 mrd vaje kurotaan umpeen nostamalla tuloverotusta, se tarkoittais että keskimäärin jokainen palkansaaja joutuisi maksamaan 350 e /kk lisää veroja. Jos vero lätkäistäisiin vain paremmin tienaavalle puoliskolle, se olisi jo 700e/k LISÄÄ VEROJA.
Lienee sanomtattakin selvää että me maksumiehet olemme ihan eri mieltä siitä, että ”meillä on varaa leikkausten sijasta kiristää tuloverotusta”.
Aika pienistä detaljeista keskustellaan. Älä syö itseäsi lihavaksi, älä tupakoi, älä käytä liikaa alkoholia, liiku riittävästi, syö tarpeeksi kasviksia, muista levätä. Noilla on menty jo useampi vuosikymmen, vain hienosäätö on muuttunut.
Ja tuskin ovat lopullisesti oikeita. Ei kuulu tieteen tapoihin. Yleensä asiat kuitenkin tarkentuvat koko ajan.
Nimenomaan kakkostyypin taudissa pyritään ensisijaisesti siihen, että tauti pysyisi kurissa ruokavaliolla. On aika vaikea nähdä, miten tämä olisi jotenkin ylihoitamista tai lääketeollisuuden etujen ajamista, kun tuo ruokavalio on hyvin lähellä yleisiä ravintosuosituksia. Ja muuten suunnillen sama kuin nuo ylläolevat vanhat viisaudet.
Niiden käyttäminen on kuitenkin sikäli perusteltua, että silloin verotetaan nimenomaan elintasoa. Jos elät leveästi, maksat paljon veroa. Lisäksi veropohja on laaja ja vaikeasti kierrettävissä, jolloin verojen tuotto valtiolle on suuri. Kannattaa pitää mielessä se ikävä tosiasia, että jos valtiolle tarvitaan rahaa, keskiluokka maksaa. Köyhiltä ei saa ja rikkaita ei ole kovin paljon, ja rikkailla on paljon konsteja olla maksamatta liikaa veroja.
Jos kulutusverotus kurittaa kohtuuttomasti jotain tiettyä väestöryhmää (lapsiperheet, eläkeläiset, tms.), niin sitten kannattaa tehdä täsmätoimenpiteitä näiden ryhmien suhteellisen aseman parantamiseksi. Meillä riittää kyllä vielä toistaiseksi tuloveroja ja yhteiskunnan tukia niin paljon, että pelivaraa on.
Pääomatulojen verotus riippuu nykyisellään monesta asiasta. Pääomatulot eivät mitenkään välttämättä ole palkkaa kevyemmin verotettuja, mutta veroja maksetaan vähän eri vaiheissa, ja mukana on erilaisia huojennuksia yritystoiminnasta. Yritystoiminnan kannustaminen on toki poliittinen kysymys, mutta nimenomaan yritykset tarjoavat työtä.
Pääomatulojen verotuksessa yksi ongelma on inflaatiosta maksaminen. Jos ostat nyt jotain ja myyt sen muutaman vuoden kuluttua vähän kalliimmalla, joudut maksamaan luovutusvoitosta veroa, vaikka omaisuuden reaaliarvo olisi pysynyt samana.
Toinen pääomatuloihin liittyvä ongelma on jaksottaminen. Jos ostat nyt jotain ja myyt sen kymmenen vuoden kuluttua arvokkaampana, luovutusvoitto verotetaan kokonaan myyntihetkellä, vaikka todellisuudessa arvonmuutos on tullut asteittain. Jos tähän tilanteeseen rakennetaan merkittävää progressiota, esimerkiksi asuntosijoittamiselle voi jättää jäähyväiset.
Teoriassa olisi ihan hyvä ajatus katsoa varallisuuden käypien arvojen muutokset vuositasolla ja verottaa arvonmuutoksesta sen mukaan. Käytännön ongelmat ovat kuitenkin jokseenkin ylipääsemättömiä tässä mallissa. (Puhumattakaan siitä, että tavallisen kansalaisen marginaaliveroprosentti heiluisi asuntojen hintojen mukana melkoisen paljon, kun suurin osa varallisuudesta on kiinni asunnoissa.)
Varallisuusvero on teoriassa hyvä ajatus, mutta kattavan ja vähän haittavaikutuksia aikaansaavan varallisuusveron kanssa ei tiettävästi mikään maa ole vielä onnistunut.
Varallisuusvero johtaa siihen, että näkyvissä olevaa varallisuutta yritetään minimoida hyvinkin monenlaisin keinoin. Peruspulma on siinä, että tietyn henkilön kullakin hetkellä omistaman omaisuuden käyvän arvon määrittäminen on hyvin ongelmallista.
Ongelmat ovat tietenkin osittain ihan puhtaasti teknisiä, iso osa varallisuudesta on sellaista, että sillä ei ole arvoa kuin täsmälleen sillä hetkellä, kun se vaihtaa omistajaa. Listaamattomien yritysten osakkeet ovat tästä ehkä puhtaaksiviljellyin esimerkki, mutta ihan sama koskee vaikkapa keräilykokoelmia.
Teknisiä ongelmia ehkä vielä suuremmat haasteet ovat poliittisia. Jos varallisuusvero määrätään, ensimmäisenä vapautetaan omassa käytössä oleva asunto. Sitten tietystikään maatalouden harjoittamiseen liittyvä omaisuus ei ole ainakaan täysin verotettavaa, sitten lähdetään ronkkimaan tietynlaisten yritysten verotusarvoa, pankkitalletukset ovat ulkopuolella, jne.
Jotta vero kohdistuisi vain niihin rikkaisiin, sen alaraja säädetään sopivan korkealle. Lopputuloksena on reikäinen veropohja, jonka lopputuloksena lähinnä yrittäjät ja yritysten omistajat maksavat varallisuusveroa. Likvidimpi omaisuus sujahtaa näkymättömiin.
Varallisuusverosta on olemassa yksi laji, joka toimii, ja se on kiinteistövero. Kiinteistöverossakin on tiettyjä arvostusongelmia, mutta sen saa tarvittaessa kohtuullisen hyvin kohdalleen. Kiinteistöveron kiertäminen on sangen hankalaa, kun kiinteistön omistaja on kiinteistörekisterissä. Vaikka ökyporsas haluaisi kuinka olla maksamatta veroja, ökylinnan kiinteistövero on korkea.
Kiinteistöverolla on myös myönteisiä sivuvaikutuksia sitä kautta, että se tasoittaa kiinteistöjen hintojen heittelyä.
Kiinteistöveron suurin haitta on se, että kertarysäyksellä tehty kiinteistöveron nosto ei ole kohtuullinen juuri kiinteistön ostaneita kohtaan. Tästä päästään eroon siirtymäajalla.
= = =
Verotuksella on aina haittavaikutuksia, ja se vaikuttaa aina tulonjakoon. Tulonjakoon voidaan kuitenkin vaikuttaa myös muilla tavoilla, jolloin verotuksessa olisi hyvä keskittyä toimivaan ja tiiviiseen veropohjaan hyvällä verotuotolla. Vanhanaikainen reikäjuusto kovilla prosenteilla ei auta tulonjaossa mutta työllistää erilaisia veroneuvojia kovin paljon.
Tilastollisesti liikunta on terveellistä, mutta huippu-urheilu ei (esim. elinikä). Lisäksi urheilijat käyttävät alkoholia runsaammin kuin muut. THL:n pitäisi kenties ohjeistaa, että sauvakävelyä rankempaa liikunnanharrastusta tulee välttää.
Jos tämän takana on konkreettinen ehdotus, niin ajatus voi olla pohtimisen arvoinen. Jos ehdotus on ”yli 100 000 euroa ansaitseville 10 %-yksikön korotus tuloveroon”, niin sitten sillä ei kovin paljon palvella valtiontaloutta.
Progression kiristäminen tuo merkittävästi lisätuloja, jos se tehdään keskituloisille. Vaikkapa kaikkien yli 40 000 euroa vuodessa ansaitsevien tuloverotuksen kiristäminen prosenttiyksiköllä tai parilla toisi kummasti rahaa valtion kassaan.
Progression sijasta pitäisi puhua todellisesta marginaaliverotuksesta. Se on korkeimmassa tuloluokassa jo nyt melko kireää, ja se on erittäin kireää alimmissa tuloluokissa. Koska kannustavuuden vuoksi sitä pitäisi saada vähennettyä pienimmillä tuloilla, paine työtulon verotuksessa on pikemmin verokertymää pienentävään suuntaan. Toinen vaihtoehto on se, että jostain löytyy poliittinen yhteisymmärrys minimiturvan leikkaamiseen tai vastaavasti keskiluokan verojen tuntuvaan kiristämiseen. Tämä ei tunnu kovin todennäköiseltä.
Jos ansiotulojen verotukselle halutaan tehdä jotain oikeasti valtiontaloutta korjaavaa, maksajia on niin paljon, että hankkeen taakse on vaikea saada parlamentaarista tukea. Ylimmän prosentin verottaminen voi olla poliittisesti tarkoituksenmukaista, mutta ei sillä valtiolaivan reikiä tilkitä.
Elämäntapojen parantaminen ei vähennä yhteiskunnan kuluja. Liikunnan lisääminen kasvattaa urheiluvammojen määrää ja nyt niitä tapahtuu yli 300000 kpl vuodessa.
Liikunnan aihauttamat sairaskulut ovat suurin piirtein yhtä suuret kuin lihavuuden aiheuttamat
Puhuin palkkahaitarin kaventamisesta, joten oletusarvoisesti kai nostetaan kaikkien paitsi kaikkein köyhimpien veroprosenttia. En pidä yleisestikään erityisryyhmiin (esim. tiettyä varallisuustasoa rikkaammat) kodistetuista ratkaisuista, koska ne tuovat verotusfunktioon epäjatkuvuuskohtia, joita voi sitten kiertää.
Kirjoitit itse reikäjuustomallista, jota on hyvä välttää. Olen samaa mieltä. Kirjoitit myös täsmätoimenpiteistä eläkelisten ja lapsiperheiden aseman parantamiseksi. Näissä voi olla reikäjuusto- tai verotuksen epäjatkuvuuskohtariskejä. Hyvä jos myös erikoistapaukset toimivat hyvin mahdollisimman yleisillä säännöillä, jotka eivät sisällä porsaanreikiä tai verosuunnittelua palkitsevia erikoispykäliä.
Yksinkertainen ja erikoispykälätön veromalli tuottaa siistit jatkuvat verotuskäyrät, joissa ei ole kannustimia työn välttelyyn, etuuksilla elelyyn tai verojen kiertelyyn. Tämän täytyy toimia tietenkin kaikissa tuloluokissa.
Minun laskukaavani on yksinkertaisuudessaan jokseenkin seuraava. Ensin päätetään paljonko haluamme verottaa kaikken köyhimpiä, ja paljonko kaikkein rikkaimpia. Tämän jälkeen vedetään siisti käyrä noiden pisteiden välille. Käyrän tulee antaa riittävän kevyt marginaaliveroaste kaikissa tuloluokissa.
Nykyinen monimutkainen verojen, avustusten, helpotusten ja maksujen verkko sotkee alimpien tuloluokkien ansaitalogiikkaa aika pahasti. Kansalaisten energia tulisi kohdistaa mielekkään työn tekemiseen, ei sääntöviidakossa luovimiseen ja elämän ja työnteon optimointiin noiden sääntöjen mukaan (= niiden hyödyntämiseksi ja kiertäimseksi).
Ansiotulojen verotusta olisi ainakin järkeistettävä niin, että marginaaliveroasteet saadaan järkeviksi ja työ kannattavaksi kaikille. Sitten voidaan keskustella siitä, kuinka suuri osa kokonaispaketista pitäisi kerätä ansiotuloista ja paljonko muista tuloista (tai pääomista, varojen siirroista, arvon lisäyksestä).
Keskituloisiltahan keskituloisten maan verotulot valtaosin kerätään. Mutta tietenkin suurituloisilta saa yksilöä kohden enemmän veroja. Kannattaa siis toimia normaalin progressiomallin mukaan.
Ei näytä ministeriöiden ensi ehdotukset kuntien tehtävien vähentämiseksi oikein lupaavilta, jos se miljardi pitäisi saada kokoon. Tulee mieleen vitsi kuntavaaliehdokkaan vaalilupauksesta ”verot valtion maksettaviksi”. Kestävyysvajeeseen ei ole merkitystä maksaako palvelun kunta vai valtio.
Johdonmukaisuuden vuoksi pitää hallituksen tälläkin kertaa ottaa laskelmissa huomioon myös ”dynaamiset vaikutukset”. Jos kunnista irtisanottaville ei ole heti osoitettavissa uutta tuottavaa työtä on tällä miljardilla (vai kahdella) kansantaloutta näivettävä dynaaminen vaikutus. Vai?
Ei välttämättä. Joissain korkeissa tuloluokissa saattaa olla parempikin, jos juuri kyseinen henkilö ei työtä tee, koska se todennäköisesti vain ylipalkitsee tämän henkilön työn, vallan, vastuun, jne. rohmuamisesta. Yhteiskunnallisesti on parempi, jos ainakin asteikon yläpäässä työ ja tulot jakautuvat tasaisesti.
Puhutko jonkinlaisen ”palkkakaton” / ”ansiotulokaton” puolesta? Valtio siis nostaisi tarpeeksi paljon ansaitsevien veroprosentin niin korkeaksi, että ylimääräisen työn tekeminen tuottaisi lisää rahaa vain valtiolle? (marginaaliveroprosentti lähestyisi sataa) Tuo ei kuulosta nykyisessä Suomen tilanteessa oikein toimivalta järjestelmältä, sillä suurin osa noista korkeatuloisista ei varmaankaan tyytyisi tekemään vain osapäivätöitä, vaan he etsisivät muita ratkaisuja. Vai tätäkö tavoitteletkin?
Todellisuudessahan puhumme siitä, mikä on ihmisen käteenjäävä tulo ansiotulojen funktiona.
Nollatuloilla käteen pitäisi jäädä minimitoimeentulo jotain kautta. Nykysysteemissä tulojen nouseminen nollasta ei juuri kohenna käteenjäävää, joten ensimmäisten satasten tai ehkä tuhannen euron kuukausipalkan kohdalla todellinen marginaaliprosentti on esimerkiksi 90.
Kun henkilön tulot sitten nousevat sen pisteen yli, jonka päällä ei enää juuri saa tukea elämiseen, marginaaliprosentti putoaa varsin pieneksi noustakseen sitten taas tulojen kasvaessa.
Jos käyrän alapään erittäin korkeaa marginaalia halutaan pudottaa, se tarkoittaa, että kohtuullisen pienituloisten tulojen pitää nousta selvästi minimitoimeentulon yli. Tämä maksaa paljon, koska näitä pienituloisia on paljon.
Muistutan siitä, että marginaaliprosentin muuttaminen tulohaitarin alapäässä vaikuttaa kaikkien veroihin. Marginaaliprosentin muuttaminen tulohaitarin yläpäässä vaikuttaa vain pienen joukon veroihin.
Lopputuloksena tästä on se, että alimpien tulojen yläpuolella olevien marginaaliprosenttia pitäisi nostaa tuntuvasti. Tästä taas seuraa korkeampi verorasitus keskiluokalle ja pienempi progressio.
Progressiolla nimittäin on olemassa jonkinlainen yläraja. Vaikka Lafferin käyrä on yleensä siteerattuna ihan höpöä, sillä on merkitystä silloin, kun verosuunnittelu on mahdollista. Voi olla, että nykyinen vajaan 60 %:n ylin marginaali vielä menee, mutta sekin luo jo melkoisia kannusteita verosuunnitteluun.
Kaikkea ei siis saa. Jos halutaan alapäässä kannustava järjestelmä, jossa on suuri progressio, nettoverokertymä jää väistämättä pieneksi. (Pelkän ansiotuloveron kertymä toki saadaan ison näköiseksi, mutta vastaavasti tukipuolen menot kasvavat huomattavasti.) Tai jos halutaan pitää valtion budjetti nykybalanssissa ja silti pitää kannustavuus tulohaitarin alapäässä, tulontasausta alemman keskiluokan ja pienituloisten välillä lisätään huomattavasti.
Olen samaa mieltä. Tarkoitin sitä, että jos vaikkapa ruuan arvonlisäveron nosto asettaa kansaneläkeläisen tiukkaan paikkaan, kansaneläkettä voidaan nostaa jo samassa vaiheessa (eikä vasta indeksin kautta).
En siis pidä siitä argumentista, että kulutusveroja ei voida nostaa, koska ne asettavat jonkin ryhmän hankalaan asemaan. Yleensä löytyy jokin hyvin suoraviivainen tapa täsmäkorjata näiden ryhmien asema. Sen takia ei tarvitse tehdä verotuksesta monimutkaista.
Aivan. Ja näin yksinkertaisesti poliitikkojenkin pitäisi asiaa käitellä (eikä erilaisten viritysten aina lisääntyvänä kokoelmana).
Voi myös ajatella verokäyrän vetämistä miinukselle. Eli nykyistä pienintä työhön houkuttelevaa palkkaa pienemmät palkat (vaikkapa) saavat veronpalautusta verojen maksamisen sijaan. Tämä voi olla yhteiskunnalle kannattavampaa kuin noiden ihmisten pitäminen työttöminä ja valtion kokonaan elättäminä. Uskon että järkevä kannustinloukut poistava käyrä saadaan aikaan ilman että valtion verotulot katoavat.
Hieman lisää (yksinkertaistetusta) laskukaavastani. P0 on rahasumma, joka maksetaan kenelle tahansa, vaikka vain makaisi selällään. P1 on summa, jonka valtio haluaa tulevaisuudessa maksaa kenelle tahansa töistä kiinnostuneelle (tarkoittaa että henkilö on halukas myös tekemään työtä tuon palkan eteen). P2 on pienin rahasumma, jolla ihmiset suostuvat nykyään yleisesti tekemään töitä, ja työnantajat maksamaan heidän palkkansa. Oletetaan P2:n veroprosentiksi 0. P2 > P1 > P0.
P0-”työntekijän” rahallinen arvo työnantajalle (A0) on 0. P2-työntekijän rahallinen arvo työnantajalle (A2) on P2. P1-työntekijän rahallinen arvo työnantajalle on A1. P1 > A1 > 0. Jos An > Pn, valtio saa verotuloja An-Pn. Jos Pn > An, valtio maksaa tukea Pn-An.
P0 on kai nykyäänkin selvästi pienempi kuin P2. Ero on niin suuri, että ihmiset suostuvat puurtamaan kahdeksan tunnin työpäiviä nostaakseen ansionsa P2-tasolle. P0:n ja P2:n väliin mahtuu myös P1. P1-A1 (= tuen määrä) on pienempi kuin P0, eli valtio säästää, jos hyväksyy tällaisen työllistämistavan.
Osapäivätöiden tulee mahtua samaan kaavaan. Yhteiskunnan tuki vähenee palkan noustessa vähitellen, ei kertarysäyksellä. Samoin käteen jäävä summa nousee vähitellen.
Suomessa P0:n ja P2:n välinen alue on kai lähinnä sekava sääntöviidakko. Se tulisi korvata uudella yksinkertaisella vero-/tukifunktiolla.
Minusta tuo yhtälö saadaan toimimaan. Vai putoaako kannustavuus jossain kohdassa? (tai onko järjestelmä huijattavissa?)
Ongelmallista tästä tekee sen, että se yksinkertainen tapa täsmäkorjata tilanne on olla tekemättä tuota kulutusveronkorotusta. Noita erityisryhmiä on aivan järjetön määrä. Käytännössä siihen kaikki tulottomat ja pienituloiset – nekin jotka eivät osu mihinkään eritysryhmään.
Yksinkertaisin tapa saattaisi hyvinkin olla tuloverotuksen yksinkertaistaminen, sen progression nostaminen sekä veronkiertoon puuttuminen rautahansikkain.