3.7 Hankintalain kokonaisuudistus valmistellaan EU:n julkisten hankintojen direktiiviuudistuksen pohjalta. Kokonaisuudistuksessa valmistellaan ehdotukset mm. hankintamenettelyjen yksinkertaistamiseksi, erilaisten laatutekijöiden huomioimiseksi, pk-yritysten tarjouskilpailuun osallistumismahdollisuuksien parantamiseksi, kynnysarvojen nostamiseksi sekä valitusmenettelyn tiukentamiseksi. (TEM)
Tärkeintä olisi saada jatkuva valitusrumba loppumaan. Jotkut kilpailuihin osallistuvat valittavat rutiininomaisesti aina ja markkinatuomioistuin laittaa rutiininomaisesti hankinnan aina odottamanaan valituksen käsittelyä. Luulisi jokaisen ymmärtävän, että ei voi olla kokonaisuuden kannalta edullista, jos minkä tahansa asian hankkimiseen tulee aina valitusten takia vähintään vuoden ylimääräinen odotteluaika. Toimenpidekiellon sijasta pitäisi määrätä hyvitys vääryyttä kärsineelle. Jos taas valitus on aiheeton, pitäisi valittajan maksaa koko ruljanssista aiheutuneet kustannukset.
3.8 Valtionhallinto on edelleen sekä rakenteellisesti että toiminnallisesti hajautunut, mikä vaikeuttaa voimavarojen tehokasta kohdentumista ja yhteisten linjausten läpiviemistä ja heikentää tätä kautta saavutettavaa vaikuttavuutta ja saa aikaan päällekkäistä työtä. Kansalaisille ja yrityksille tarjottavien sähköisten palvelujen osuutta on lisättävä siten, että palvelut voidaan jatkossa hoitaa laadukkaasti nykyistä tehokkaammin ja taloudellisemmin. Palvelurakenteita ja toimintoja uudistetaan sekä keskushallinnossa että aluehallinnossa valtionhallinnon tuottavuuden ja vaikuttavuuden parantamiseksi. Kansliapäälliköt vastaavat uudistusten valmistelusta ja siinä tarvittavasta yhteistyöstä osana rakennepoliittisen ohjelman jatkovalmistelua ottaen huomioon sekä valtion vaikuttavuus- ja tuloksellisuusohjelman että keskushallinnon uudistusohjelman. (MINISTERIÖT)
Kaikkea tätä pitäisi tehdä ja on pitänyt tehdä jo kauan sitten. Vastuun pitäisi olla jollakin eikä kansliapäälliköillä yhdessä.
Milloin se valitus sitten on aiheeton? Mistä sen tietää?
Valitus on aiheeton, jos se hylätään. Laitetaan valitukselle kohtalaisen korkea maksu, jonka hävinnyt osapuoli maksaa, jos häviää. Usein valituksia tehdään vain kilpailijan liiketoiminnan vaikeuttamiseksi. Onhan se kilpailun voittaneen yrityksenkin kannalta hankalaa, kun kjapasiteettia täytyy poitäävarattuna tuottamaan urakka sitten kun markkinatuomioistuin tekee päätöksen.
Valituksen aiheettomuuden määritelmä särähtää vähän korvaan, mutta kyse lienee Osmon tavasta ilmaista vaikeatkin asiat yksinkertaisesti ja ymmärrettävästi. Tuossa tarkoitettaneen tilannetta, jossa valitus on selvästi aiheeton ja kiusantekotarkoituksessa tehty.
Valituksen hylkääminen ei tietenkään tee valituksesta aiheetonta. Lakia tulkitaan eikä valittaja voi tietää, minkälaiseen tulkintaratkaisuun tuomioistuin päätyy. Eihän hän muuten olisi valittanut.
Oikeudenkäynneissä tuomioistuin määrää joskus hävinneen osapuolen maksamaan voittajan oikeunkäyntikulut ja joskus taas ei. Tuomioistuin harkitsee riidan tai kanteen aiheellisuutta.
Tuo on valitettavan totta. On yrityksiä, jotka näyttävät säännöllisesti väärinkäyttävän valitusmahdollisuutta ja sitä auttaa se, että Valtio ei ole kovin hyvä ostaja kunnista puhumattakaan.
Kun toimintoja tehostetaan, on toki toivottavaa että toiminnot kootaan sinne, missä on edes teoriassa mahdollista rakentaa osaamista. Aina ei näin ole valitettavasti vaan erilaiset intressit sekoittavat välillä pakan, eikä ammattitaito ole ohjaava tekijä.
Useista hankintailmoituksista näkee jo heti alussa, että ne tulevat lähes varmasti johtamaan valitukseen.
Kiitos Osmo hienosta juttusarjasta!
Olisi hyvä nähdä tutkimus aiheettomista valituksista. Olen lukenut niitä useiden vuosien ajan, mutta ei ole kohdalle sattunut sellaista, jota olisin varmasti pitänyt aiheettomana.
On aika hurjaa laittaa 15 postausta kahden päivän sisään. Itse epäröin aloittaa lukemisen, kun niitä oli vain viisi. Nyt en tiedä viitsinkö lainkaan.
Kysehän ei ole vain 15 luettavasta tekstistä. Kyse on 15 seurattavasta keskustelusta.
Hankkeiden viivästyminen ei ole ainoa ongelma.
Vähintään yhtä pahaa on, että kun hinta on lähes ainoa kvantiatiivinen mittari julkisten hankintatarjousten vertailussa, suurin osa virkamiehistä ei viitsi vertailla tarjouksia millään muilla mittareilla odotettavissa olevien valitusten ja jopa syyteuhkauksien takia.
Kuitenkin vaikea asia, sillä (halpa) valitusoikeus on pohjoismaisen oikeusjärjestelmämme peruspilareita.
Hinta on lopulta ainoa kriteeri, koska markkinatuomioistuin ei ymmärrä laadusta mitään ja siksi se nojautuu hintaan. Jos o0stat mersun kalliimmalla, vaikka vanhan ladan olisi saanut halvemmalla, sinun on poystyttyvä selittämään juristille ymmärrettävällä tavalla, mitkä mitattavat ominaisuudet mersussa ovat parempia.
Onko tämä nyt niitä journalismin vaatimia yksinkertaisia totuuksia?
Ei kai markkinaoikeus niistä kilpailtavista kriteereistä päätä. Tarjouspyynnön laatijathan määrittävät kilpailussa arvioitavat asiat ja sen, missä suhteessa ne ovat ratkaisevia.
Vai mistä tässä on kyse?