Kategoria: sote

Soten korjaaminen (6) Kannattaako tähdätä duopoliin?

Kos­ka epäilti­in, että yksi­tyiset sotekeskuk­set ryhtyvät kuori­maan ker­maa ja otta­vat poti­laik­seen vain help­po­ja tapauk­sia, päätet­ti­in, että niiden on tar­jot­ta­va täy­det palve­lut. Näin tul­ti­in samal­la rajan­neek­si kaik­ki pienet toim­i­jat pois niin, että meil­lä tulee alus­sa ole­maan toden­näköis­es­ti vain neljä val­takun­nal­lista toim­i­jaa ja aika pian vain kak­si, kos­ka neljän toim­i­jan oli­gop­o­li ei voi olla pysyvä tilanne. Kak­si ostaa muut pois niin kuin tapah­tui ruokakaup­po­jenkin kohdalla.

Tämä on Asian kau­nis seli­tys. Se toinen oli, ettei duop­o­lin syn­nyt­tämi­nen ollut vahinko. Tämä merk­it­see, että monil­la pie­nil­lä paikkakun­nil­la on vain yksi toim­i­ja. Jos Lärvät­sa­lon taa­ja­mas­sa on vain Mehiläi­nen, muiden Ter­veystalon ei kan­na­ta sinne omaansa pystyt­tää, ei myöskään maakun­nan. Maakun­takaan ei pysty, vaik­ka moni kuvit­telee, että se on aina rin­nakkaise­na vai­h­toe­htona, kos­ka sen palvelu­ja on rahoitet­ta­va samal­la taval­la kuin muita.

Tämä yhdis­tet­tynä kap­i­taa­tioma­lli­in tuot­taa ison ali­hoidon inten­si­ivin, kos­ka asi­akas ei voi vai­h­taa palve­lu­tuot­ta­jaa, jos on tyy­tymätön saa­maansa hoitoon. Tai voi vai­h­taa, mut­ta matkaa on paljon.

Entä jos hyväkyst­täisi­in ker­mankuor­in­ta, kos­ka sitä ei kuitenkaan voi estää? Se mitä ihmiset kaipaa­vat on työter­veyshuol­lon mutka­ton hoitoon­pääsy. Se kos­kee vain ter­veitä, kos­ka työter­veyshuol­lon palve­lut ovat niin ohui­ta, etteivät ne riitä kuin ter­veille. Esimerkik­si dia­betes lähetetään hoidet­tavak­si muualle.

Entä jos hyväksyt­täisi­in se, että kevyet palve­lut jär­jestetään jous­tavasti ja kevyesti ja vaa­ti­vampi hoito olisi julkisel­la puolel­la. Suurin osa Euroop­paa toimii näin.

Per­helääkäri­jär­jestelmässä on paljon hyviä puo­lia. Esimerkik­si se, että per­helääkäri huo­maa helpom­min yhtey­den isän alko­holis­min, äidin mustelmien ja lapsen oire­htimisen välil­lä. Nämä jäävät huo­maa­mat­ta hel­posti, jos isäl­lä ja äidil­lä on oma työter­veyshuolto ja lap­si on ter­veyskeskuk­sen asiakas.

Näitä kevy­itä palvelu­ja anta­maan ei tarvit­taisi jät­tior­gan­isaa­tioi­ta. Sik­si aito kil­pailu voisi säi­lyä eikä kaikkea tarvit­si antaa kan­sain­välis­ten ketju­jen hoidettavaksi.

Tästä kevyestä ker­mankuor­in­ta­hoi­dos­ta ei tietenkään mak­set­taisi sen enem­pää kuin työter­veyslääkärille nyt mak­se­taan. Yleis­lääkäri ei pääsään­töis­es­ti lähet­täisi poti­laitaan jatko­hoitoon keskus­sairaalaan vaan terveyskeskukseen.

Mei­dän ter­vey­den­huoltomme on muuten erit­täin hyvä ja kus­tan­nuste­hokas, mut­ta yleis­lääkärin vas­taan­otolle pääsem­i­nen takkuaa. Yleis­lääkärin vas­taan­oton osu­us kokon­aiskus­tan­nuk­sista on aivan mitätön, joten sen ongel­man voisi kor­ja­ta aika pienel­lä rahalla.

Voi olla, että tämä kir­joi­tus olisi pitänyt julka­ista kohdas­sa mitä soten rau­nioille, mut­ta kaipa tämä malli olisi sovitet­tavis­sa nykyiseenkin ja jopa ilman laki­in tehtäviä tark­istuk­sia. Sekä maakun­nan omat palve­lut että pör­riäiset voivat toki perus­taa ympärilleen täl­laisen per­helääkärei­den ekosysteemin.

Mut­ta aikaa tähänkin vaadittaisiin.

 

Soten korjaaminen (5) Elektiivinen erikoissairaanhoito

Ruot­sis­sa on parhaat tulok­set yksi­ty­istämis­es­tä saatu elek­ti­ivis­ten hoito­jen, esimerkik­si lonkkaleikkausten kil­pailu­tuk­ses­ta. Niihin ei liity san­ot­tavia kan­nustin­virhei­den ongel­maa, kos­ka poti­laiden hoidon tarve on ensin määritel­ty julkises­sa ter­vey­den­hoi­dos­sa, joka kil­pailut­taa hoidot. Sairaalat eivät voi siis han­kkia poti­lai­ta alen­ta­mal­la hoidon kri­teere­itä. Yksi­tyiset sairaalat ovat osan­neet jär­jestää toim­intansa tehokkaam­min ja ovat sik­si päässeet alem­pi­in kus­tan­nuk­si­in. Hoidon laatu on tur­vat­tu tumpeloineista koituvil­la ankar­il­la sank­tioil­la. Lop­putu­lok­se­na on ollut halvem­pi hin­ta ja korkeampi onnistumisprosentti.

Tämä mah­dol­lisu­us oli lausun­nolle lähete­tyssä lak­ilu­on­nok­ses­sa, mut­ta taas ker­ran taval­la, jos­sa oli ajatel­tu vain yksi­tyis­sairaaloiden etua. Niille tar­jot­ti­in lak­isääteistä oikeut­ta ottaa vaik­ka kaik­ki elek­ti­iviset hoidot itselleen, jol­loin julk­isten sairaaloiden toim­inta olisi vaaran­tunut eivätkä se olisi voineet taa­ta päivystys­ten toimivu­ut­ta. Palaute oli niin tyr­määvää, että elek­ti­ivisen hoidon palvelusetelit pois­tet­ti­in saman tien kokon­aan. Jat­ka lukemista “Soten kor­jaami­nen (5) Elek­ti­ivi­nen erikoissairaanhoito”

Soten korjaaminen (4) Maakunnalle verotusoikeus

On epäilty, että siir­ryt­täessä per­in­teis­es­tä verora­hoit­teis­es­ta ter­vey­den­huol­losta toim­inta­logi­ikaltaan vaku­u­tus­muo­toiseen ter­vey­den­huoltoon menot kas­va­vat. Ruot­sis­sa vas­taa­va uud­is­tus merk­it­si ter­vey­den­hoidon meno­jen nousua nousua liki 25 %:lla. Tähän suun­nitel­man edis­täjät sanovat, että vaik­ka ne kasvoivat Ruot­sis­sa, Suomes­sa ne eivät voi kas­vaa, kos­ka VM ei anna maakun­nille enem­pää rahaa eikä maakun­nil­la ole verotusoikeutta.

Pehmeä bud­jet­ti­ra­joi­tus lisää menoja

Mon­en muun mukana Eli­na Lep­omä­ki on sanonut, että täl­lainen bud­jet­ti­ra­joi­tus ei toi­mi. Se on luon­teeltaan pehmeä bud­jet­ti­ra­joi­tus, kos­ka sen voi huo­let­ta rikkoa. Perus­tus­la­ki tar­joaa kansalaisille ehdot­toman oikeu­den saa­da tarpeel­lista ter­vey­den­huoltoa ihan siitä riip­pumat­ta, paljonko hoitoon on bud­je­toitu rahaa. Syn­ny­tys­sairaalaa ei voi­da pan­na kiin­ni lokaku­us­sa ja sanoa, että syn­nyt­täkää kotona naa­purien avustamana.

Tähänkin on ole­mas­sa vas­taus. Jos joku maakun­nista ei pär­jää sille myön­netyl­lä rahal­la vaan alkaa velka­an­tua, se pakkoli­itetään naa­puri­maakun­taan. Kyse on kaksinker­tais­es­ta pakos­ta, kos­ka vas­taan­ot­ta­va maakun­ta ei ehkä ole niin innos­tunut mak­samaan naa­purin velko­ja. Jos siis Kokkolan maakun­ta menee kant­tuvei, Oulun maakun­ta pan­naan mak­samaan sen viu­lut, halusi Oulu tahi ei. Kun Uusi­maa haaskaa rahansa, var­maankin piskuinen Päi­jät-Häme pan­naan mak­samaan sen velat.  Ter­veisiä Lahteen!

Per­in­teinen virkamiehen ohje on ylibud­je­toi­da ei-vält­tämät­tömät menot ja alibud­je­toi­da vält­tämät­tömät menot, kos­ka vält­tämät­tömi­in menoi­hin on pakko myön­tää yli­tysoikeus. Maakun­nil­la on suuri houku­tus menetel­lä näin, kos­ka tietävät, että vält­tämät­tömi­in ter­veys­menoi­hin val­tion on pakko antaa lisää rahaa. Jos raho­jen lop­pues­sa olisi korotet­ta­va veroa, harkit­taisi­in ei-vält­tämät­tömien meno­jen ylibud­je­toin­tia pidempään.

Jos bud­jet­ti­ra­joi­tus ei vuo­taisi, se lisäisi kus­tan­nuste­hot­to­muut­ta Jat­ka lukemista “Soten kor­jaami­nen (4) Maakun­nalle verotusoikeus”

Soten korjaaminen (3) Erikoissairaanhoidon maksaminen

Nykyjär­jestelmässä kun­ta on vas­tu­us­sa asukkaiden­sa erikois­sairaan­hoidon palveluista. Kalli­iden kus­tan­nusten tapauk­ses­sa menot tasa­taan sairaan­hoitopi­irin kun­tien välil­lä, jot­ta yksi mak­san­si­ir­topoti­las ei kaataisi pienen kun­nan bud­jet­tia. Tasaus­ra­ja vai­htelee sairaan­hoitopi­irien välil­lä. Esimerkik­si HUS:ssa se on 60 000 euroa poti­las­ta kohden vuodessa. Yksi kallis poti­las voi mak­saa kuitenkin yhtä paljon kuin opet­ta­jan palkkaami­nen vuodeksi.

Nor­jan iso moka: erikois­sairaan­hoito val­tion vastuulle

Ennakoimat­tomat erikois­sairaan­hoidon kus­tan­nuk­set ovat kun­nille harmilli­nen seik­ka. Nor­jalaiset kek­sivät joskus vajaat parikym­men­tä vuot­ta sit­ten siirtää erikois­sairaan­hoidon val­tion vas­tu­ulle. He markki­noi­vat tätä nerokkaana uud­is­tuk­se­na. Jo sil­loin olin sitä mieltä, että mikä ei toi­mi teo­ri­as­sa, ei ennen pitkää toi­mi myöskään käytän­nössä. Nyt nor­jalaiset kiertävät varoit­ta­mas­sa, että älkää tehkö niin kuin me teimme.

Me olemme kuitenkin tekemässä samaa virhet­tä. Jat­ka lukemista “Soten kor­jaami­nen (3) Erikois­sairaan­hoidon maksaminen”

Soten korjaaminen (2) Terveydenhuollon kannustimien lyhyt historia

Suomen ter­vey­den­huolto­jär­jestelmä on per­in­teis­es­ti ollut verora­hoit­teinen, kun taas Kes­ki-Euroopas­sa se perus­tuu pakol­lisi­in ja siten sol­i­daarisi­in vaku­u­tuk­si­in ja niil­lä rahoitet­tui­hin yksi­ty­isi­in palveluihin.

Verora­hoit­teises­sa jär­jestelmässä ter­veyskeskuk­set ja sairaalat sai­vat kukin oman kiin­teän bud­jet­tin­sa ja hoiti­vat sen varas­sa poti­lai­ta niin kuin parhaak­si näkivät. Kun jär­jestelmässä ei ollut kil­pailullisia kan­nustei­ta, siihen pesiy­tyi kaikkea sisäistä pain­o­las­tia. Tästä huoli­mat­ta se oli ainakin ennen selvästi kus­tan­nuste­hokkaampi kuin yksi­ty­isi­in palvelui­hin ja vaku­u­tuk­si­in perus­tu­vat. Joskus 1990-luvul­la Maail­man­pank­ki varoit­ti pohjo­is­mai­ta siir­tymästä haaskaavaan keskieu­roop­palaiseen vakuutusmalliin.

Vaku­u­tus­muo­toiseen jär­jestelmään ei kuu­lu jono­ja, kos­ka yksi­tyisen yhtiön kan­nat­taa lisätä kap­a­siteet­tia, jos kysyn­tää on. Verora­hoit­teises­sa kysyn­tää säädel­lään jonoil­la. Jos jonot­tamisen hin­ta otet­taisi­in huomioon, jär­jestelmämme ei olisi ehkä niin edullisen kuin miltä se näyt­tää, kun tarkastel­laan vain rahal­lisia meno­ja. Jat­ka lukemista “Soten kor­jaami­nen (2) Ter­vey­den­huol­lon kan­nus­timien lyhyt historia”

Soten korjaaminen (1): Kapitaatio ja asiakkaiden valinta

Lakiehdo­tuk­sen mukaan sote-keskuk­sille mak­se­taan kir­jau­tunei­den poti­laiden määrän mukaan ns. kap­i­taa­tiomak­sua. Puh­taas­sa kap­i­taa­tiope­ri­aat­teessa sote-keskuk­set ei saisi tulo­ja siitä, että poti­las saa hoitoa ja hänelle tehdään nor­maale­ja lab­o­ra­to­riokokei­ta. Tähän on sinän­sä perus­teen­sa, kos­ka jos tulo­ja saisi sen mukaan, paljonko poti­lai­ta käy ja paljonko niitä tutk­i­taan, menoille ei olisi ylära­jaa. Tämä tiede­tään hyvin vaku­u­tus­muo­tois­es­ta ter­vey­den­huol­losta. Täysin ter­vet­tä poti­las­ta voidaan tutkia vaik­ka kuin­ka paljon. Vaku­u­tusy­htiöt koki­vat tämän kar­vaasti myön­täessään vaku­u­tuk­sia maail­man ter­veim­mille ihmisille eli suo­ma­laisille lap­sille. Vaku­u­tus­mak­sut piti nopeasti kym­menker­tais­taa. Muun muas­sa korvien putk­i­tuk­sia tehti­in yhdek­sän ker­taa enem­män kuin vakuuttamattomille.

Kun poti­laan käyn­nistä ja tälle tehdy­istä tutkimuk­sista ei mak­se­ta mitään tai ainakin selvästi alle kus­tan­nusten, on ilmeinen ali­hoidon ris­ki. Ei tutki­ta riit­tävästi ja lääkäri­aiko­ja joutuu jonot­ta­maan. Jokainen lab­o­ra­to­ri­o­tutkimushan on pois yri­tyk­sen tulok­ses­ta. Jotkut kokoomus­poli­itikot ovat sanoneet julkises­ti, ettei yksi­ty­isille voi tul­la jono­ja, kos­ka niiden kan­nat­taa lisätä kap­a­siteet­tia kysyn­nän mukana, eivät ilmeis­es­ti ole tutus­tuneet esi­tyk­seen, jota puolustavat.

Jono­ja nimit­täin kyl­lä tulee, vaik­ka kokoomus­laiset ja myös Juha Sip­ilä väit­tävät, että jonot katoa­vat samal­la kun kus­tan­nuk­sia säästyy. Maakun­nat eivät voi mak­saa sote-keskuk­sille poti­las­ta kohden yhtään sen enem­pää kuin nyt mak­se­taan kun­tien ter­veyskeskuk­sille, kos­ka raha­hano­ja tiuken­netaan. Lääkäre­itä ei tule ole­maan yksi­ty­isil­lä sotekeskuk­sil­la sen enem­pää eikä lääkäri­aiko­ja tule siten ole­maan sen enem­pää. Jos ne osaa­vat organ­isoidan toim­intansa parem­min, ne voivat hoitaa enem­män. Toiv­otaan tätä. Jat­ka lukemista “Soten kor­jaami­nen (1): Kap­i­taa­tio ja asi­akkaiden valinta”

Sotea on korjattava tai se on kaadettava

Sote-uud­is­tuk­sen ongel­ma ei ole siinä, etteikö voiton tavoit­telun ohjaa­vat yri­tyk­set sopisi alalle tai että ne siirtävät voit­ton­sa veroparati­i­sei­hin. Minä näen ongel­mana sen, etteivät suun­nitel­lut taloudel­liset pelisään­nöt toi­mi. Olen tästä asi­as­ta saa mieltä Eli­na Lep­omäen kanssa. Keskustelin Lep­omäen kanssa sotes­ta viime viikol­la ja voin vaku­ut­taa, että hän on lukenut läksyn­sä huolellisesti.

Lyhyt ker­taus pahim­mista ongelmista:

Kun sote-keskus saa rahansa kir­jau­tunei­den poti­laiden mukaan ikää, sukupuol­ta ja mui­ta tieto­ja pain­ot­taen, kan­nat­taa valikoi­da poti­laik­si ne, joista mak­se­taan paljon, mut­ta käyt­tävät vähän palvelu­ja ja vält­tää niitä, joista mak­se­taan vähän ja käyt­tävät paljon palvelu­ja. Vaik­ka kokoomus väit­tää Touko Aal­lon vale­htel­e­van sanoes­saan, että sote-keskuk­set voivat valikoi­da asi­akkaitaan, kyl­lä ne voivat. Kan­nat­taa hoitaa voit­toa tuot­tavia poti­lai­ta hyvin jot­ta saa pide­tyk­si hei­dät ja tap­pi­o­ta tuot­tavia huonos­ti, jot­ta nämä vai­h­taisi­vat tuot­ta­maan tap­pi­o­ta jollekin toiselle.

Sote-keskuk­sen kan­nat­taa lähet­tää poti­las erikois­sairaan­hoitoon aina kun voi, kos­ka näin kus­tan­nuk­set siir­tyvät jonkun toisen mak­set­tavak­si. Sama vino kan­nustin kos­kee muitakin tapo­ja vai­h­taa mak­sa­jaa: kallis poti­las kan­nat­taa saa­da henkilöko­htaisen bud­jetin piiri­in tai monion­gel­maise­na maakun­nan liike­laitok­sen mak­set­tavak­si. Jat­ka lukemista “Sotea on kor­jat­ta­va tai se on kaadettava”

Kevyet palvelut kevyesti?

Vaik­ka valin­nan­va­paut­ta koske­vat lait onkin annet­tu eduskun­nalle, jatkan Lääkärile­hdessä pohdiskelua, miten minä tämän tek­isin. Voi olla, että tulee vielä ajankohtaiseksi.

= = = =

Ter­vey­den­huol­lon valin­nan­va­paut­ta on markki­noitu hyvil­lä mielikuvil­la, joi­ta ihmisil­lä on työter­veyshuol­losta ja yksi­ty­isitä lääkäriasemista. 

Työter­veyslääkärille pääsee nopeasti, ja tyy­tyväi­nen poti­las pois­tuu lääkärin luo­ta resep­ti kourassaan. 

Helsingis­sä saa yksi­tyiseltä ter­veysase­mal­ta ajan puolen tun­nin kulut­tua ja voi vielä vali­ta use­asta vai­h­toe­hdos­ta sen, johon on mutkat­tomin mat­ka. Ystävälli­nen lääkäri varaa vielä ajan tark­istuskäyn­nille. Ylikapasiteettia?

Suurin osa ihmi­sistä on peruster­veitä ja sik­si heille riit­tävät kevyet, hal­vat ja jous­ta­vat palvelut.

Suurin osa sote-huol­los­sa koskev­as­ta työstä taas tehdään paljon palvelui­ta käyt­tävien paris­sa, joi­ta ei työter­vey­den­huol­los­sa tapaa.

Jot­ta yksi­tyiset sotekeskuk­set eivät voisi kuo­ria help­po­hoitoisia asi­akkai­ta, niiden on otet­ta­va myös vaa­ti­vampia poti­lai­ta, jot­ka saat­ta­vat tarvi­ta apua myös sosi­aal­i­sis­sa kysymyk­sis­sä. Se suosii todel­la suuria yri­tyk­siä, kos­ka vain ne voivat tar­jo­ta kaikkea. 

Entä jos peruster­veelle enem­mistölle osoitet­taisi­in työter­veyshuol­lon tasoiset kevyet palve­lut ja paljon hoitoa vaa­ti­vat jäi­sivät yhteiskun­nan vastuulle?

Sote-palveluis­sa on taloudel­lisia kan­nus­teon­gelmia. Pain­ot­ta­mal­la mak­su­is­sa kap­i­taa­tio­ta – sotekeskus saa tulon­sa pääasi­as­sa poti­laiden lukumäärän, ei annetun hoidon perus­teel­la – väl­tetään se, että lääkäri kut­suu poti­laan tark­istuskäyn­nille aina vain uud­estaan, mut­ta syn­nytetään ali­hoidon ris­ki. Peruster­ve hyväo­sainen vai­h­taa sote-keskus­ta, jos ei saa hoitoa, mut­ta paljon palvelu­ja tarvit­se­va huono-osainen on heikos­sa ase­mas­sa tässäkin. Kun vakavak­si kas­va­vat ongel­mat vielä siir­tyvät erik­seen mak­set­taviksi, ei varhainen puut­tumi­nen motivoi. Raskashoitois­t­en poti­laiden osalta ei saa toimivia sään­töjä oikein mitenkään.  Olisi tur­val­lisem­paa, jos he oli­si­vat edelleen julkisen ter­vey­den­huol­lon vastuulla.

Jos yksi­tyiseltä lääkäri­ase­mal­ta edel­lytet­täisi­in vain työter­veyshuol­lon tasoisia palvelu­ja, niille ei myöskään mak­set­taisi kovin paljon. Kalli­it sairaudet rajat­taisi­in ulos niin kuin ne on rajat­tu työterveyshuollostakin. 

Jos näin tehtäisi­in, voitaisi­in luop­ua eril­lis­es­tä työter­veyshuol­losta – siis vapaae­htois­es­ta sairau­den hoi­dos­ta. Pakolli­nen työolo­suhteisi­in liit­tyvä jäisi.

Pää­ty­isimme per­helääkäri­jär­jestelmään, joka on koet­tu hyväk­si niin mon­es­sa maas­sa. Seon mah­do­ton­ta, jos isä ja äiti saa­vat hoidon omien työ­nan­ta­jien­sa kaut­ta ja lapset julkises­ta ter­vey­den­huol­losta. Per­helääkäri näkee helpom­min yhtey­den isän päi­htei­denkäytön, äidin mie­len­ter­veysongel­man ja lapsen oire­htimisen välillä. 

Vaik­ka raskaat poti­laat jäi­sivät kun­nan ter­veyskeskuk­sen vas­tu­ulle, toki ter­veyskeskus voisi kil­pail­la myös näistä helpoista poti­laista. Sil­loin ter­veyskeskusten pitäisi ymmärtää, että niiden tulisi voi­da antaa helpoille poti­laille lääkäri­aiko­ja viivy­tyk­set­tä. Ellei tätä tun­nus­ta sitä, että aika on kalli­im­paa kuin toisille., menet­tää työssä käyvät poti­laat yksityisille. 

Olisi toiv­ot­tavaa, että maakun­nat voivi­at kehit­tää eri­laisia ratkaisu­ja, eikä niitä kaikkia pakotet­taisi samaan kaavaan. Sel­l­ainenkin pitäisi olla mah­dol­lista, että poti­las kir­jau­tuu ter­veyskeskuk­sen asi­akkaak­si, mut­ta ter­veyskeskus ostaa kevyet palve­lut perhelääkäreiltä.

= = = =

Tyy­tyväis­es­tä poti­laas­ta resep­ti kouras­sa voi myös tul­la ongel­ma. Sote-keskusten kil­pailu­valtik­si voi kehit­tyä maine hövelinä reseptin kir­joit­ta­jana. Näin saati­in Yhdys­val­lois­sa aikaan val­ta­va opi­aat­tiri­ip­pu­vais­ten ongelma.

Kun kaik­ki resep­tit kir­jataan nyky­isin kan­ta-palvelu­un, ei pitäisi olla vaikea­ta valvoa lääkärien resep­tikäytän­töjä tekoä­lyn avul­la ja puut­tua asi­aan, kun aihet­ta ilmenee. 

 

 

 

Lepomäki oikeassa sotesta, mutta ei hänenkään mallinsa toimi

Eli­na Lep­omä­ki nos­ti kohun sanoes­saan, että kokoomuk­sen tulisi hylätä sote ja maakun­ta­paket­ti. Kokoomuk­sen johdon mukaan tämä tuli aivan puskista, kos­ka Lep­omä­ki ei ole ennen sanonut halais­tua sanaa koko asi­as­ta. Mis­sä ne kuu­luisat kor­vat ovat, kos­ka kokoomuk­sen ulkop­uolelle Lep­omäen vas­tus­tus on kuu­lunut kauan sitten.

Olen Lep­omäen kanssa ana­ly­y­sista samaa mieltä, mut­ta eri mieltä vaihtoehdosta.

Suomes­sa ollaan vai­h­ta­mas­sa jär­jestelmää perus­teel­lis­es­ti niin, että verora­hoit­teisen ter­vey­den­huol­lon mallista siir­ry­tään tosi­asi­as­sa vaku­u­tus­muo­toisen ter­vey­den­huol­lon malli­in. Verora­hoit­teises­sa ter­veyskeskuk­set saa­vat kiin­teän bud­jetin ja hoita­vat sen puit­teis­sa poti­lai­ta niin paljon kuin ehtivät ja viit­sivät. Vaku­u­tus­muo­toises­sa ter­vey­den­hoitoalan yri­tyk­set hoita­vat poti­lai­ta mak­sua vas­taan ja vaku­u­tusy­htiö – meil­lä maakun­ta – mak­saa laskun mukaan.

Vaku­u­tus­muo­toises­sa ter­vey­den­huol­los­sa on hyvin vaikea tehdä sel­l­aisia sään­töjä, ettei jär­jestelmä pyrk­isi lisäämään kus­tan­nuk­sia. Sik­si vaku­u­tus­muo­toisen ter­vey­den­huol­lon valin­neil­la kus­tan­nuk­set ovat jär­jestelmäl­lis­es­ti korkeam­mat kuin verora­hoit­teises­sa. Tätä taus­taa vas­ten on vaikea kuvitel­la, että muu­tos johtaisi meil­lä kus­tan­nusten alen­e­miseen. Voi olla jok­seenkin var­ma, että jos nykyiset suun­nitel­mat toteu­tu­vat, kus­tan­nuk­set tule­vat joko kas­va­maan olen­nais­es­ti tai palvelu­jen saatavu­ut­ta rajoite­taan radikaal­isti tai tehdään molem­pia. Jat­ka lukemista “Lep­omä­ki oike­as­sa sotes­ta, mut­ta ei hänenkään mallinsa toimi”

Mehiläinen teki todella tyhmästi ryhtyessään kieroilemaan Oulussa

Mehiläi­nen Oy pal­jasti type­r­ästi kar­vansa yrit­täessään käyt­tää löytämään­sä por­saan­reikää ter­veyskeskuk­sia koskevas­sa lain­säädän­nössä. Toimin­nal­laan se osoit­ti, että on valmis käyt­tämään kaikkia ajateltavis­sa sopimusten por­saan­reik­iä. Kiitos varo­tuk­ses­ta. Luulen, että moni poten­ti­aa­li­nen sopimuskump­pani pani tämän mieleen­sä. Toiv­ot­tavasti myös sote-uud­is­tus­ta valmis­tel­e­vat ymmärtävät, että pykälät kan­nat­taa kir­joit­taa veden­pitäviksi ja valmis­tau­tua kaik­keen mah­dol­liseen kieroiluun.

Mehiläi­nen on tehnyt sopimuk­sen Siikalat­van ter­veyskeskuk­sen ulkois­tamis­es­ta. Tämän sopimuk­sen perus­teel­la se olet­ti, että voi perus­taa ter­veyskeskus­vas­taan­oton myös Oulun keskus­taan, jol­loin oul­u­laiset voisi­vat kir­jau­tua Siikalat­van ter­veyskeskuk­sen asi­akkaik­si niin kuin kuka tahansa helsinkiläi­nen voi kir­jau­tua Sipoon ter­veyskeskuk­sen asi­akkaak­si. Jat­ka lukemista “Mehiläi­nen teki todel­la tyh­mästi ryhtyessään kieroile­maan Oulussa”