Avainsana: Lääkärilehti

Vaik­ka valin­nan­va­paut­ta koske­vat lait onkin annet­tu eduskun­nalle, jatkan Lääkärile­hdessä pohdiskelua, miten minä tämän tek­isin. Voi olla, että tulee vielä ajankohtaiseksi.

= = = =

Ter­vey­den­huol­lon valin­nan­va­paut­ta on markki­noitu hyvil­lä mielikuvil­la, joi­ta ihmisil­lä on työter­veyshuol­losta ja yksi­ty­isitä lääkäriasemista. 

Työter­veyslääkärille pääsee nopeasti, ja tyy­tyväi­nen poti­las pois­tuu lääkärin luo­ta resep­ti kourassaan. 

Helsingis­sä saa yksi­tyiseltä ter­veysase­mal­ta ajan puolen tun­nin kulut­tua ja voi vielä vali­ta use­asta vai­h­toe­hdos­ta sen, johon on mutkat­tomin mat­ka. Ystävälli­nen lääkäri varaa vielä ajan tark­istuskäyn­nille. Ylikapasiteettia?

Suurin osa ihmi­sistä on peruster­veitä ja sik­si heille riit­tävät kevyet, hal­vat ja jous­ta­vat palvelut.

Suurin osa sote-huol­los­sa koskev­as­ta työstä taas tehdään paljon palvelui­ta käyt­tävien paris­sa, joi­ta ei työter­vey­den­huol­los­sa tapaa.

Jot­ta yksi­tyiset sotekeskuk­set eivät voisi kuo­ria help­po­hoitoisia asi­akkai­ta, niiden on otet­ta­va myös vaa­ti­vampia poti­lai­ta, jot­ka saat­ta­vat tarvi­ta apua myös sosi­aal­i­sis­sa kysymyk­sis­sä. Se suosii todel­la suuria yri­tyk­siä, kos­ka vain ne voivat tar­jo­ta kaikkea. 

Entä jos peruster­veelle enem­mistölle osoitet­taisi­in työter­veyshuol­lon tasoiset kevyet palve­lut ja paljon hoitoa vaa­ti­vat jäi­sivät yhteiskun­nan vastuulle?

Sote-palveluis­sa on taloudel­lisia kan­nus­teon­gelmia. Pain­ot­ta­mal­la mak­su­is­sa kap­i­taa­tio­ta – sotekeskus saa tulon­sa pääasi­as­sa poti­laiden lukumäärän, ei annetun hoidon perus­teel­la – väl­tetään se, että lääkäri kut­suu poti­laan tark­istuskäyn­nille aina vain uud­estaan, mut­ta syn­nytetään ali­hoidon ris­ki. Peruster­ve hyväo­sainen vai­h­taa sote-keskus­ta, jos ei saa hoitoa, mut­ta paljon palvelu­ja tarvit­se­va huono-osainen on heikos­sa ase­mas­sa tässäkin. Kun vakavak­si kas­va­vat ongel­mat vielä siir­tyvät erik­seen mak­set­taviksi, ei varhainen puut­tumi­nen motivoi. Raskashoitois­t­en poti­laiden osalta ei saa toimivia sään­töjä oikein mitenkään.  Olisi tur­val­lisem­paa, jos he oli­si­vat edelleen julkisen ter­vey­den­huol­lon vastuulla.

Jos yksi­tyiseltä lääkäri­ase­mal­ta edel­lytet­täisi­in vain työter­veyshuol­lon tasoisia palvelu­ja, niille ei myöskään mak­set­taisi kovin paljon. Kalli­it sairaudet rajat­taisi­in ulos niin kuin ne on rajat­tu työterveyshuollostakin. 

Jos näin tehtäisi­in, voitaisi­in luop­ua eril­lis­es­tä työter­veyshuol­losta – siis vapaae­htois­es­ta sairau­den hoi­dos­ta. Pakolli­nen työolo­suhteisi­in liit­tyvä jäisi.

Pää­ty­isimme per­helääkäri­jär­jestelmään, joka on koet­tu hyväk­si niin mon­es­sa maas­sa. Seon mah­do­ton­ta, jos isä ja äiti saa­vat hoidon omien työ­nan­ta­jien­sa kaut­ta ja lapset julkises­ta ter­vey­den­huol­losta. Per­helääkäri näkee helpom­min yhtey­den isän päi­htei­denkäytön, äidin mie­len­ter­veysongel­man ja lapsen oire­htimisen välillä. 

Vaik­ka raskaat poti­laat jäi­sivät kun­nan ter­veyskeskuk­sen vas­tu­ulle, toki ter­veyskeskus voisi kil­pail­la myös näistä helpoista poti­laista. Sil­loin ter­veyskeskusten pitäisi ymmärtää, että niiden tulisi voi­da antaa helpoille poti­laille lääkäri­aiko­ja viivy­tyk­set­tä. Ellei tätä tun­nus­ta sitä, että aika on kalli­im­paa kuin toisille., menet­tää työssä käyvät poti­laat yksityisille. 

Olisi toiv­ot­tavaa, että maakun­nat voivi­at kehit­tää eri­laisia ratkaisu­ja, eikä niitä kaikkia pakotet­taisi samaan kaavaan. Sel­l­ainenkin pitäisi olla mah­dol­lista, että poti­las kir­jau­tuu ter­veyskeskuk­sen asi­akkaak­si, mut­ta ter­veyskeskus ostaa kevyet palve­lut perhelääkäreiltä.

= = = =

Tyy­tyväis­es­tä poti­laas­ta resep­ti kouras­sa voi myös tul­la ongel­ma. Sote-keskusten kil­pailu­valtik­si voi kehit­tyä maine hövelinä reseptin kir­joit­ta­jana. Näin saati­in Yhdys­val­lois­sa aikaan val­ta­va opi­aat­tiri­ip­pu­vais­ten ongelma.

Kun kaik­ki resep­tit kir­jataan nyky­isin kan­ta-palvelu­un, ei pitäisi olla vaikea­ta valvoa lääkärien resep­tikäytän­töjä tekoä­lyn avul­la ja puut­tua asi­aan, kun aihet­ta ilmenee.