Vuosi: 2011

Puo­lus­tusvoimain viimeaikainen argu­men­toin­ti San­ta­ham­i­nan puoles­ta on kovin luon­non­suo­jelu­voit­toinen. Toisin oli pari vuosikym­men­tä sit­ten, kun argu­ment­ti­na käytet­ti­in sitä, että armei­ja on saas­tut­tanut alueen niin pahasti, ettei se kel­paa asumiseen.

On tot­ta, että saarel­la on hienoa hyvin säi­lynyt­tä luon­toa ja monia tulokasla­je­ja, joi­ta ei muual­la tava­ta. Näitä aluei­ta ei ole tarkoi­tus rak­en­taa, mut­ta tot­ta kai ne heikkeni­sivät, jos alue avat­taisi­in virk­istyskäyt­töön.. Jat­ka lukemista “San­ta­ham­i­na ja ympäristöarvot”

Raimo Sailas esit­ti kahdek­si vuodek­si nol­lal­in­jaa palkkoi­hin. Se tarkoit­taisi elin­ta­son laskua, mut­ta parem­paa työl­lisyyt­tä. Vien­ti­te­ol­lisu­utemme on todel­la palkkata­son kanssa vaikeuk­sis­sa. Ei vain suurten palkanko­ro­tusten vaan ennen kaikkea euron korkean arvon kanssa. Paho­ja kil­pail­i­joi­ta ei ole vain Aasi­as­sa vaan konepa­ja­te­ol­lisu­u­den osalta ennen kaikkea Kes­ki-Euroopas­sa. Elin­ta­somme olisi kah­den vuo­den kulut­tua toden­näköis­es­ti korkeampi, jos palkanko­ro­tuk­set oli­si­vat pienem­piä. Jat­ka lukemista “Nol­lal­in­ja vai isot palkankorotukset?”

Val­tu­us­toaloite San­ta­ham­i­nan saamisek­si asuinkäyttöön

San­ta­ham­i­na on noin neljän neliök­ilo­metrin suu­ru­inen puo­lus­tusvoimain käytössä ole­va saari aivan Helsin­gin kan­takaupun­gin kupeessa. Alueen säi­lymis­es­tä soti­laskäytössä tai sen saamis­es­ta asuinalueek­si ja helsinkiläis­ten virk­istysalueek­si on käy­ty keskustelua pitkään. San­ta­ham­i­nan alueen käyt­tö ampuma-alueena aiheut­taa myös hait­to­ja lähialuei­den asukkaille. Jat­ka lukemista “Val­tu­us­toaloite San­ta­ham­i­nan saamisek­si asuinkäyttöön”

(Vihreän eduskun­taryh­män ryh­mäpuheesta 28.9.2011, puhu­jana Soininvaara)

Mitä ongel­maa ratkaisemme, kun uud­is­tamme reip­paal­la kädel­lä kuntarakennetta? 

Ongelmia on kak­si. Niistä merkit­tävämpi kos­kee kas­vavia kaupunke­ja, jot­ka ovat pirstoutuneet keskenään kil­paile­viksi kun­tayk­siköik­si. Yleen­sä kil­pailu kirit­tää osal­lis­tu­jia parem­pi­in suorituk­si­in, mut­ta kaupunkiseu­tu­jen sisäi­nen kil­pailu on mii­nus­sum­mak­il­pailua, jos­sa ei toteudu reilu peli ja joka ei edis­tä vas­tu­ullista toimintaa. 

Kil­pailu kan­nus­taa valikoimaan kaavoituk­sen ja asun­topoli­ti­ikan keinoin asukkaik­si varakkai­ta ja ter­veitä ja sysimään sairaat ja köy­hät muualle.
Kil­pailu johtaa huonoon yhdyskun­tarak­en­teeseen. Kehyskun­nat rak­en­ta­vat lähiöitä mitä kum­mallisimpi­in paikkoi­hin, jot­ta ne oli­si­vat oikeal­la puolel­la kun­nan rajaa ja keskuskaupun­git kaavoit­ta­vat pien­talo­ja alueille, joille olisi luon­tev­in­ta rak­en­taa ker­rostalo­ja – tai kaavoit­ta­vat asumiseen arvokkai­ta ranto­ja, jot­ka pitäisi jät­tää kaikkien vapaasti käytet­täviksi. Jat­ka lukemista “Kun­tau­ud­is­tuk­sen merkit­tävim­mät päätök­set koske­vat kaupunkeja”

Uuden­maan maakun­tali­it­to on tutus­tu­mas­sa Unkari­in ja Slo­va­ki­aan ja näi­den maid­en paikall­ishallintoon. Unkarista kuu­luu kum­mia. Päämin­is­teri Orbánin Fidesz-puolue sai vuon­na 2010 par­la­mentin paikoista 75 pros­ent­tia. Sil­lä on nyt kaik­ki val­ta ja sitä se käyt­tää. Jat­ka lukemista “Unkari matkalla demokraat­tis­es­ti diktatuuriin”

(Tek­sti on julka­istu kolumn­i­na Lääkärilehdessä)

Lääkete­htaiden tutkimus­lab­o­ra­to­ri­ois­sa on tehty lois­tavia keksin­töjä, joiden vuok­si elämme ter­veemp­inä ja pidem­pään. Jot­ta kallis tutkimus löisi leiville, lääkey­htiö saa kehit­tämään­sä molekyyli­in patentin muo­dos­sa määräaikaisen monopolin. 

 Lääke­tutkimus ansait­see rahansa, mut­ta nykyi­nen rahoi­tustapa tuot­taa paljon hait­taa ja harmia. Mon­et lääk­keet ovat teol­lisu­us­mais­sakin alikäytössä. Kehi­tys­maid­en kansalaiset eivät pääse hyö­tymään niistä ennen kuin patent­tisuo­ja on van­hen­tunut. Joskus voiton­tavoit­telu ohjaa lääke­tutkimus­ta väärin. Jat­ka lukemista “Lääke­tutkimuk­sen rahoi­tus uudistettava”

Vas­taus HS-Raadin kysymyk­seen lottoanko.

En lot­toa, tilas­toti­eteil­i­jä ei voi lotota.

Jos tiedät, että Kallel­la on puhe­lin­nu­mero Suomes­sa, mut­ta et tiedä mikä. Olisiko järkevää soitel­la sum­ma­mu­tikas­sa eri numeroi­hin ja kysyä, onko tämä Kallen numero. Onnis­tu­misen toden­näköisyys on kuitenkin suurem­pi kuin päävoit­to Lotossa.

Lot­to on toisaal­ta hyvän­tekeväisyyt­tä mut­ta toisaal­ta lasku­taidot­tomien ihmis­ten huijaamista,

Pari päivää sit­ten Aamule­hti kek­si neu­voa hallinto­valiokun­nan jäseniä, että me voisimme alkaa boiko­toi­da valiokun­nan kok­ouk­sia ja näin pain­os­taa puhemies­neu­vos­toa erot­ta­maan valiokun­nan puheen­jo­hta­ja Jus­si Hal­la-ahon. Lehti tiedusteli seu­raavaa päivää varten valiokun­nan jäse­niltä ajatuk­sen­sa eri­no­maisu­ud­es­ta. En ole lukenut Aamule­hteä, mut­ta ymmärtääk­seni ajatuk­seen ei kukaan tart­tunut. En minäkään. Valiokun­nan puheen­jo­hta­jan paik­ka kuu­luu perus­suo­ma­laisille. On vaki­in­tunut käytän­tö, että eduskun­taryh­mät val­it­se­vat itse edus­ta­jansa. Hal­la-aho voi hoitaa tehtävää niin kauan kuin hänelle on perus­suo­ma­lais­ten eduskun­taryh­män tuki. Jat­ka lukemista “Lehdis­tö voisi rauhoit­tua Halla-ahosta”

Taksinkul­jet­ta­ja ker­toi min­ulle maakun­nas­sa asu­vas­ta vam­mais­es­ta miehestä, jol­la on suuria tuskia aiheut­ta­va epä­muo­dos­tu­ma. Kipua varten hänen on joka päivä käytävä hake­mas­sa pis­tos keskus­sairaalas­ta. Keskus­sairaalaan on 70 kilo­metriä, eikä hän voi tait­taa vam­mansa takia näin pitkää matkaa oma­l­la autol­laan. Niin­pä hän ajaa matkan päivit­täin Kelan piikki­in tak­sil­la. Tak­si­matkan hin­naksi tulee 170 – 200 euroa, eli koko lysti mak­saa Kelalle noin 65 000 euroa vuodessa. Pis­tok­sen voisi tietysti antaa myös parin kilo­metrin päässä ter­veyskeskuk­ses­sa, mut­ta näin se on nyt organisoitu.

En tiedä, onko tari­na tot­ta, mut­ta pahin­ta on, että se voi olla. Täl­lainen tilanne voi syn­tyä näin: Jat­ka lukemista “Monikanavaisen rahoituk­sen kirot”