Puolustusvoimain viimeaikainen argumentointi Santahaminan puolesta on kovin luonnonsuojeluvoittoinen. Toisin oli pari vuosikymmentä sitten, kun argumenttina käytettiin sitä, että armeija on saastuttanut alueen niin pahasti, ettei se kelpaa asumiseen.
On totta, että saarella on hienoa hyvin säilynyttä luontoa ja monia tulokaslajeja, joita ei muualla tavata. Näitä alueita ei ole tarkoitus rakentaa, mutta totta kai ne heikkenisivät, jos alue avattaisiin virkistyskäyttöön..
Myös ympäristönsuojelussa on harjoitettava jonkinlaista kustannustehokkuutta, jotta ympäristön hyväksi uhratuista rahoista saataisiin mahdollisimman paljon irti. Vai voiko joku väittää vastaan? Mitä iloa olisi päinvastaisesta, siis siitä, että samalla rahalla saisi vähemmän ympäristöarvoja?
Koijärvellä oli toisessa kupissa maan parhaita lintujärviä ja toisessa pyrkimys raivata peltoa aikana, jolloin valtio toisaalta maksoi kesannointipalkkioita vastustaakseen ylituotantoa. Santahaminassa kyse on 20 000 ihmisen mahdollisuudesta asua ydinkeskustan tuntumassa sen sijaan, että he joutuisivat asumaan jossakin kymmenien kilometrien automatkan päässä. (Tämäkin on kiistetty. Perustelen tätä argumenttia toisessa postauksessa)
Meillä on maassa luonnonpuistojen verkosto. Luonnonpuistot ovat alueita, joihin tavallisia luonnossa liikkujia ei toivoteta tervetulleeksi. Niitä tarvitaan ja tarvittaisiin lisää.
Jos luonnonsuojeluväki esittäisi, että Helsingin keskustan tuntumasta varattaisiin neljä neliökilometriä maata luonnonpuistolle, joka aidattaisiin ja jonka porteille asetettaisiin aseistetut vartijat, meitä pidettäisiin kajahtaneina.
Luonnonpuiston oikea paikka ei ole maan tiheimmin asutulla alueella. Jos joku esittäisi, että Viikin luonnonsuojelualue muutettaisiin luonnonpuistoksi ja aidattaisiin, vastustaisin jyrkästi, sillä jokaisen mahdollisuus päästä tarkkailemaan lintuja on arvokas asia, vaikka maasto siitä vähän kuluukin. Minä pidän hyvin arvokkaana jo sitäkin, että Santahaminan hienot rannat avataan koko kansalle, eikä vain huolella valitulle eliitille.
Tai esitetään asia toisin päin. Jos ympäristöministeriölle annettaisiin luonnonsuojelualueiden hankintaan puoli miljardia, jonka se voisi käyttää joko Santahaminan ostamiseen tai satojen neliökilometrien hankintaan taloudellisesti vähemmän arvokkailta alueilta, miten luulisitte ympäristöministeriön käyttävän tuon rahasumman?
Santahaminan asuttamisessa ympäristönsuojelu voittaa enemmän kuin häviää, sillä kaupunkirakenteen hajauttaminen on suuri ympäristörikos, jota luonnonsuojelijoiksi itseään kutsuvien ei pitäisi edistää. Jos vaihtoehtona on asuttaa 20 000 ihmistä pikaratikan varrelle Santahaminaan tai hajauttaa heidät kymmenien kolometrien automatkan päähän sinne sun tänne, näiden kahden vaihtoehdon eriotuksena on noin 400 000 kilometriä autolla ajoa joka työpäivä. [luku korjattu]
Tässä on minusta yleisempi ongelma taustalla. Kaupunki on lainsäätäjälle jotenkin täysin outo asia vaikka niitä lakeja säädetään keskellä Töölöä. Tämä näkyy muussakin kaavoituksen säätelyssä, vaikkapa melunormit tai tieliikennesuunnittelu, mutta myös luonnonsuojelussa. Kaupunkiluonto on jotain sellaista joka elää kosketuksessa verrattaen isojenkin ihmismäärien kanssa, ironista kyllä ne tulokaslajitkin on ihmisen tuomia. Sitä tulee suojella, mutta ei sitä voi suojella samalla tavalla kuin erämaita.
Muuten, Vallisaari ja Kuninkaansaari ihan Santiksen vieressä. Rakenteiden suojelu vaatisi rahaa, virkistyskäytön vaatimat lauttayhteydet edes jonkun verran matkustajia. Metsähallitus, Helsingin kaupunki, Senaatti, Museovirasto, Puolustusvoimat, jne. ansiokkaasti työntää tätä toistensa syliin. Helsinkiläisten kannalta kyseessä olisi ensi sijassa kaivattu ja hieno ulkoilualue Pihlajasaaren ja Suomenlinnan lisäksi.
Eikö siellä nyt voisi olla jokunen asukaskin siinä kuin Suomenlinnassa ja jotain muuta toimintaa, vaikka vierasvenesatama? Ja minkä takia edes Vihreillä ei tunnu olevan asiaan mitään sanottavaa?
Olen kanssa sitä mieltä että pitäisi tutkia miten asuntoja saisi rakennettua Santahaminaan, mutta odottaisin ensin seuraaviin presidentinvaaleihin.
Puolustusvoimat ovat nyt puun ja kuoren välissä mutta siihen voi löytyä N:llä alkava ratkaisu. Se tekisi mahdolliseksi sen että varuskuntia voi sulkea ja pienentää ilman etä puolustuskyky heikkenee.
Puolustusvoimain pääargumenttina alueen säilyttämiseksi armeijan hallussa on tosiaan tällä hetkellä tuo luonnonsuojelu. Mistä lähtien armeija on ollut kiinnostunut luonnonsuojelusta? Tuo argumentti on nyt kaivettu esille viimeisenä oljenkortena.
Toinen argumentti on sitten maanpuolustukseen liittyvä. Eli että alue on maanpuolustuksellisesti hyvin tärkeä ja toiminnan siirto pois Santahaminasta vaikuttaisi erittäin negatiivisesti maanpuolustukseen. Tähän en ota kantaa koska en tunne asiaa tarpeeksi hyvin.
Mielestäni armeija voisi lopettaa teeskentelemästä olevansa kiinnostunut luonnonsuojelusta ja avata keskustelua ja tarjota enemmän tietoa siitä, miten tärkeä Santahamina todellisuudessa on maanpuolustukselle
”Tai esitetään asia toisin päin. Jos ympäristöministeriölle annettaisiin luonnonsuojelualueiden hankintaan puoli miljardia, jonka se voisi käyttää joko Santahaminan ostamiseen tai satojen neliökilometrien hankintaan taloudellisesti vähemmän arvokkailta alueilta, miten luulisitte ympäristöministeriön käyttävän tuon rahasumman?”
Helppo ratkaisu, nolla euroa ja annetaan puolustusvoimien jatkaa nykyistä toimintaansa. Rahat voi palauttaa valtion budjettiin tai ostaa niillä suojelua tarvitsevia alueita toisaalla.
Santahaminan rannat kestävät varmaankin järjestettyä retkeilyä, jota siellä kai vähäisessä määrin on jo nyt. Ei niitä tarvitse jättää pelkästään varusmiesten ja muun eliitin retkien kohteeksi. Ehkä parempi niin kuin tallotuna ja luontoarvoiltaan köyhdytettynä asuntoalueen lähimetsänä ja -rantana. Joskus käy niin iloisesti, että hienoja luonto- ja kulttuurikohteita löytyy myös pääkaupunkiseudulta.
Ode: lasket väärin. 20000 asukkaan asuttaminen kehyskuntiin tuottaa noin 400000 kilometrin ylimääräisen päivittäisen ajon. Siis neljä sataa tuhatta kilometriä päivässä. Santahaminassa hyvien joukkoliikenteen yhteyksien varrella ajoa kertynee päivässä noin 10km per asukas. Kehyskunnissa noin 30km per asukas.
Lähde http://www.hsl.fi/FI/mikaonhsl/julkaisut/Documents/2010/Liikkumistottumukset_Helsingin_seudun_tyossakayntialueella_2008.pdf sivu 17 kaksi alempaa kuvaa.
Mikko on oikeassa.Käyn korjaamassa luvun. Näin käy, kun ei laske itse vaan muitaa vanhoja laskelmiaan.
On selvää että suuri osa Helsingin lähisaarista tulee suojella. Ja jokainen voi satelliittikuvistakin päätellä että suojelemista ei kannata Santiksesta aloittaa.
Pari vuotta sitten mietin löytyisikö kaikille vihreille soveltuva kompromissi sitä kautta, että Santahaminasta rakennettaisiin Freiburg-tyyppinen ”autoton” kaupunginosa:
http://hannuoskala.fi/2009/09/16/vihrea-kompromissi-santahaminasta/
Helsingissähän on tälläkin hetkellä Suomen ainoa ”autoton” kaupunginosa; sotilaskäyttöön alunperin rakennettu saari, joka autottomuudestaan huolimatta on niin kertakaikkisen epäsuosittu asuinpaikka, että sinne asumaan päästäkseen pitää jonottaa. (Suomenlinna.)
Tällöin Oden edellisen blogauksen kommentissa ennakoidut Laajasalolle tuhoisat autoruuhkat ainakin jäisivät syntymättä ja pikaratikalle olisi varmasti matkustajia. Ja näin lähellä Helsingin keskustaa löytyisi varmasti 20000 asukasta, jotka haluaisivat asua kaupunginosassa, joka perustuu yksityisautoilun sijaan joukkoliikenteelle, pyöräilylle ja kävelylle.
Eikö kaupungissamme tulisi olla mahdollisuuksia erilaisille elämäntapavalinnoille? Santahaminan 20000 asukasta olisivat 700000 ihmisen kaupungista n. 3%. Miksi ainoat vaihtoehdot uusia kaupunginosia kaavoitettaessa tuntuu olevan joko oma auto tai kaksi omaa autoa per asuntokunta?
Oletettavasti autottoman elämäntavan valitsevat asukkaat ymmärtäisivät myös Santahaminan luontoarvojen päälle. Ja saaren eteläosan luontoarvoja voitaisiin säilyttää. Ehkäpä jopa nykyistä paremmin kun en Jaakko Kullbergin tavoin usko ”eläinten tottuvan ampumisesta syntyvään meluun.”.
Täyttä asiaa, joskin sotilaiden rinnastaminen eliittiin ei ehkä ihan toimi 😉
Sotilaar eivät ole eliittiä, mutta se joukko siviilejä on, jonka puolustusvoimat päästää ainutlaatuksta luontoa katsomaan. Minäkin olen päässyt.
Mikä ihmeen puoli miljardia euroa? Minusta valtion pitäisi rahastaa Helsingin vihreitä ja demareita oikein kunnolla ja laittaa Santahaminan hinnaksi ainakin 2 miljardia, kun maksuhaluja näyttää piisaavan. Eihän sekään tekisi kuin 100 000 euroa asukasta kohden.
Maksuhaluisia ja -kykyisiä ökyasukkaita voisi hyvinkin löytyä rannoille. Tai sitten tuon 2 miljardia voisi laskea alkuinvestoinniksi, jonka 20 000 humanitaarisen pakolaisen sosiaalinen asuttaminen maksaisi. Työvoimapulan aikana saataisiin sitten investointi korkoineen takaisin.
Kahdella miljardilla puolustusvoimat voisikin uudelleensijoittaa toimintansa vaikka Sipoonkorpeen, vaikka ei se tietty yhtä hyvä paikka olisi.
Mistä ihmeestä tuo ’valittu eliitti’ tulee ja toistuu näissä Santiskommenteissa? Ei siellä mitään eliittiä asu, vaan ihan tavallisia ihmisiä.
CaptHowdy:
Koeta mennä Santahaminan portille ja esittää vartiomiehelle, että olis niin kiva päästä katsomaan sitä ainutkertaista luontoa. Jotkut poääsevät, toiset eivät pääse.
Kovasti kaipaisi perusteluja sille, miksi kehyskuntiin ei voi luoda työpaikkoja, julkista liikennettä ja toimivia tieväyliä/raiteita, että busseilla/junilla pääsisi kohtuuajassa jopa Helsingin keskustaan jos niin haluaa.
Toinen asia mikä Santahaminan asuttamisessa on melko päivänselvää, mutta siitä Osmo ei halua puhua on saaren asuttavien ihmisten tulotaso.
Ei sinne muuttaisi alle 2000e/kk ansioilla kukaan, alueen hinnat kiskottaisiin pilviin vaikka väkisin jolloin sinne muuttaisi varsin hyvätuloista väkeä. Vaikka siinä ei olisikaan mitään vikaa, niin on naiivia ajatella, että tämmöiset ihmiset yhtäkkiä luopuisivat siitä yksityisautoilun tuomasta ihanuudesta ja siirtyisivät käyttämään julkisia välineitä.
Eikä tämä tosiaan ratkaisisi Helsingin asuntopulaa. Koska mistäpäin varakkaat ihmiset muuttavat toiselle varakkaalle seudulle? Tietenkin myös varakkaasta seudusta. Ei heidän jäljiltään jää tyhjäksi mitään vuokrakaksioita, joista tuntuu olevan eniten pulaa.
Argumenttina ”hiekkarannat eliitin käytössä” on aika naurettava. Ei se eduskuntatalon saunatilatkaan taida olla kovin avoimesti kansalle käytettävissä, vaikka kansahan sen eliitin on sinne valinnut ja palkankin kustantanut.
Helsingissä harjoitetaan sekoittavaa asuntopolitiikkaa, jona mukaan Sabtahaminaan tulisi paitsi ökyrikkaiden ausntoja, HITAS-asuntoja ja 20-30 prosenttia sosiaalisrta ausntotuotantoa.
Tähän väliin voidaan myös kaivaa Otson mainio artikkeli siitä, mitä maksaa autoilu. http://vesirajassa.blogspot.com/2010/09/mita-maksaa-motari-eli-kaupunkiautoilun.html
Oletetaan, että nämä ihmiset asettuvat kehyskuntiin.Kunnollisen autoväylän rakentaminen maksaa noin 30 miljoonaa euroa per kilometri per (1+1) kaistaa. Tämä tarkoittaa noin 5000 autoa ruuhka-aikaan, mikä vastaa 2,5 lisäkaistaa moottoritietä. Matkan pituudet ovat noin 15-20 kilometriä, joten uusia moottoritiekaistoja tarvitaan noin 40-50 kilometriä. Hintaa tälle lystille tulee sellainen 1000-1500 miljoonaa euroa.
Ja jos joku kuvittelee, että nykyinen moottoritiejärjestelmämme vetää ne kaikki kehyskuntiin muuttavat asukkaat, niin kannattaa tutustua hiukan liikenne-ennusteisiin. Jo nykyisellä kasvulla 5-vuoden kuluttua kaikki väylät alkavat olla täysin tukossa. Kymmenet tuhannet asukkaat kehyskunnissa tarkoittavat väistämättä tuon kokoluokan investointeja.
Tuossa hintaluokassa ei Kruununvuoren ratikkasillan hinta paljoa paina.
Asiaa sivuten; ympäristöministeriölle pitäisi antaa satojen neliökilometrien ostamiseen puoli miljardia. Taitaa olla niin, että Etelä-Suomen metsistä on suojeltu kaksi prosenttia, kun luonnon monimuotoisuuden säilyttämiseksi pitäisi olla kymmenen prosenttia.
En nyt lähde Osmon kanssa argumentointikilpailuun, koska siinä touhussa tulee äkkiä pataan oikein kunnolla.
Jotenkin vain tuntuu siltä, että jos Santahamina säästyy rakentamiselta, niin 100 vuoden päästä kaupunkilaiset pitävät päätöstä kohtuullisen oikeansuuntaisena (ainutlaatuinen luontopaikka keskellä suurkaupunkia). Luontoarvoiltaan merkittävän kohteen voi aina rakentaa, mutta sitä päätöstä ei sitten purkamaan pysty, ainakaan millään järjellisellä aikajänteellä.
Osmon argumentit ovat kieltämättä taitavasti laadittuja. Ehdottaisin sellaista kompromisssia, että pidetään 100 vuoden aikalisä, ja sen jälkeen jos siltä tuntuu, niin ei kun rakentamaan.
samalla logiikalla ilmeisesti 10x isompi Nuuksio maksoi yhteiskunnalle 5 miljardia euroa, kun sitä ei saatu rakennettua täyteen? Ei Santahaminan rauhoittaminen luonnonsuojelualueeksi maksa mitään. Mikäli siis puolustusvoimat sieltä lähtevät ja jatkokäyttöä joutuu miettimään.
Kirjoitat että Santahaminan rakentamisessa ympäristönsuojelu voittaa enemmän kuin häviää. Samalla voidaan sanoa, että luonnonsuojelu häviää enemmän kuin ympäristönsuojelu voittaa. Vaikea on keksiä parempia kohteita luonnonsuojelualueiksi kustannustehokkuuden nimissä kuin Santahamina. Ja ei ne Santahaminan luontoarvot tulokaslajeista johdu vaan mm. Itämeren hiekkarantojen ja muiden paahteisten ympäristöjen alkuperäisestä lajistosta.
Senhän nyt tietää, kuinka siinä kävisi, jos Santahamina kaavoitettaisiin tonteiksi ja maa myytäisiin eteenpäin: ökyasuntoja saari täyteen, luontoarvoista viis ja paikka olisi jatkossa (RAHA)eliitin oma pikku leikkipaikka. Jos saarelle tekee mieli pällistelemään, alkakaa harrastaa maanpuolustusta. Onhan nuita reserviläisjärjestöjä. Vai kateusko se taas verhoutuu luonnonsuojelunäkökulman taakse nimimerkillä mulle kans?
’Minusta valtion pitäisi rahastaa Helsingin vihreitä ja demareita oikein kunnolla ja laittaa Santahaminan hinnaksi ainakin 2 miljardia, kun maksuhaluja näyttää piisaavan.’ (Totuuskomissio)
Minusta voisi kokeilla Senaattikiinteistöt-tyyppistä ratkaisua, jossa puolustusvoimat alkaisi maksaa käyttämistään maista markkinahintaista vuokraa. Saataisiin joku hinta maan käytölle, kun sille tosiaan olisi vaihtoehtoisiakin käyttöjä.
Arvoisa herra Soinivaara.
Miksi kehyskuntiin pitää kulkea autolla? Jos se aiemmin mainostamanne metro tai pikaraitiotie voidaan rakentaa Santahaminaan, niin miksei niitä satoja mijoonia voisi samantien käyttää siihen, että Helsinkiin saataisiin vihdoin toimiva julkisen liikenteen verkko, joka mahdollistaisi vaikkapa sillä pikaraitiotiellä tai metrolla kulkemisen Porvoosta, Tuusulasta, Järvenpäästä, Klaukkalasta, Vihdistä, Kirkkonummelta, Espoosta ja kaikista muista satelliiteista. Sinne niitä ihmisiä mahtuisi ei 20 000, vaan tarvittaessa vaikka 2 miljoonaa. Ja silloin siitä toimivasta joukkoliikenteestä voisi hyötyä kaikki ne ”700 000” helsinkiläistä, ei vain 20 000 vihreää santahaminalaista.
Ja jos tämä visioni kuulostaa hurjalta, niin josko lähdettäsiin siitä, että vaikkapa Viikistä, Arabiasta, Töölöstä, Pasilasta, Ruskeasuolta, Haagasta tai Pitäjänmäestä pääsisi nopealla ja toimivalla joukkoliikenteellä (metro) liikkumaan, eikä tarvitsisi autoa. Nyt se on mahdotonta ja siksi kaikilla on auto tai kaksi. Raitiovaunu on vitsi niin kauan kunnes se upotetaan kulkemaan pääteiden kansien alle ja se pääsee kulkemaan ilman liikennevaloja.
Jos luontoarvoista halutaan puhua ja perusteena käytetään pendelöintia, kannattaa myös huomioida, että ei ne 20 000 Santahaminaan merenrantaan muuttavaa Helsinkiläistä suinkaan olisi niitä työssäkäyviä perheitä. Niille asunnoille kävisi samalla tavalla kuin kaikille muillekin merenranta-asunnoille (sipoonranta, anyone?). Hinnat karkaavat käsistä ja sijoittajat ja (se oikea) eliitti, kuten poliitikot, vievät ne. Ja kulkeeko se eliitti pikaraitiotiellä? Hah! City-maasturit ja urheiluautot riviin Santahaminaan sotilaiden tilalle. Niin siinä kävisi. Mutta mijoonat säästyisivät kun kallista metroa ei tarvitsisi rakentaakaan. Ja komeita pientaloja sinne Santahaminan rannoille saisi. Jos ei 20 000:lle, niin ainakin 2000:lle. Jos vain ovat tarpeeksi varakkaita.
Työssäkäyvät päätyvät edelleen lapsineen asumaan kehyskuntiin ja kulkevat (kahdella) autolla ruuhka-Helsinkiin, koska julkinen liikenne on rakennettu aivan väärin ja poliitikot tuijottavat 180 astetta väärään suuntaan yrittäessään ratkaista ongelmia.
Mistä löytyisi oikeasti vihreitä arvoja ajavia poliitikkoja?
Arvoisille kommentaattoreille totean, että puolustusvoimien argumentointi ei ole muuttunut yhtään mihinkään. Puolustusvoimat on Santahaminassa pääkaupunkiseudun sotilaallisen puolustuksen takia.
Se, että toimittajat ja blogistit kirjoittavat mistä kirjoittavat, on toinen asia. Santahaminan luonto- ja kulttuuriarvojen esilletuomista on aktiivisesti tehnyt Santahamina-seura ry kohta kymmenen vuoden ajan. Voi olla, että heidän käyttämänsä perusteet ovat välillisesti tukeneet myös puolustusvoimia, joka tapauksessa ne ovat innostaneet liikkeelle lukemattomat toimittajat ja ympäristöjärjestöt.
Yhdistyksen työn tuloksena Santahaminan luonto- ja kulttuurihistorialliset arvot ovat tulleet julkisuuteen. Nyt myös tiedetään, miten luontoarvot ovat syntyneet. Arvot ovat niin kiistattomat, että tuskinpa Suomesta löytyy vastaavaa muuta paikkaa, jossa kaikenlisäksi hyvin arvokkaan luonnon keskellä olisi kymmeniä muinaismuistoja ja muinaismuistoalueita.
Siis totta on, että saaren mp-arvojen lisäksi, saaren luonto- ja historia-arvot nousevat hyvin korkeaan asemaan. Alansa johtavat biologit, geologit ja argeologit ovat samaa mieltä arvoista. Tosin Santahaminan tulevaisuuden kannalta niistä keskustelu on tarpeellista vasta kun maanpuolustustehtävä on menettänyt merkityksensä. Ja toistaiseksi tällaista tehtävän päättymisaikaa ei ole kukaan pystynyt esittämään.
Jarmo Nieminen
Kaupunginvaltuutettu
Selkeä osoitus Santahaminan luontarvoista on vuodelta 1920, kun Santahaminan Saharan itäpuolisista alueista ja etelärannan ikimietsistä esitettiin Kansanpuistoa. Tilanne on idässä ja etelässä suunnilla sama, tosin kurtturuusulla höystettynä, mutta metsät ovat noistakin ajoista jo 90 vuotta vanhempia. Esittelen asian seuraavassa Santahamina-teoksessani, joka julkaistaan vuoden vaihteen jälkeen.
Totean myös, ett saaren luontoarvoista on täysin tarpetonta kiistellä. Arvot on niin ehdottoman selkeät. Totean, että toisin väittävät eivät ole tutustuneet tilanteeseen.
Jarmo Nieminen
Tietokirjailija
PS. Toivoisinkin, että Santahaminassa vierailleet luontoasiantuntijat tulisivat ulos virkamieskuoristaan ja kertoisivat selkokielellä saaren luontoarvoista. Samaa toivon toki johtavilta sotilashenkilöiltä omien osaamisalueidensa asioissa.
Kirjoitetaanpa vielä lisää kun tuli mieleen.
Santahamina on se 4 neliökilometriä maapinta-alaa. Mutta tämän lisäksi saarelle ominaista on tuo iso ampumavaro-alue merelle päin.
Jos Santahaminan varuskunta lakkautetaan, tulisi tälle varuskunnalle osoittaa Uudeltamaalta uusi sijainti ja tähän pitäisi tällöin saada mahtumaan myös nuo ampumavaro-alueet, eli puhutaan hemmetin isosta läänistä loppujen lopuksi.
Pääkaupunki seutu kuitenkin tulee jatkamaan kasvamistaan vaikka maailman tappiin asti. Ennemmin tai myöhemmin koko Uusimaa tulee käymään ahtaaksi, jolloin joko varuskunta pitäisi uudestaan siirtää tai jättää paljon maata kaavoittamatta.
Santahamina vetäisi 20k ihmistä tämänhetkisten suunnitelmien valossa. Mutta kuinka kauan tämä pysyy? Saaresta olisi kuitenkin tarkoitus hyvin iso osa suojella luonnon takia. En usko, että tämä pitäisi enää 50 vuoden päästä paikkaansa, vaan saari olisi rakennettu aivan täyteen.
Mutta saarelle mahtuu hyvin pieni määrä ihmisiä loppujen lopuksi, kasvutarvetta on koko ajan joten ennemmin tai myöhemmin se suuntautuu Helsingin keskusta kauemmaksi.
Minun mielestäni olisi järkevää suunnata se kasvu mieluiten ennemmin jo ulospäin. Voitaisiin säästää ne rahat mitkä menisi pikaratikan rakentamisessa ja niillä rahoilla kehittää sitä ulospäin menevää julkista liikennettä. (Koska tämähän on väistämätöntä kuitenkin.)
En ole aivan vakuuttunut, että jos Suomesta etsitään optimaalinen paikka tykistöammunnoille, se löytyy maan tiheimmin asutulta seudlta, jossa meluhaitan kärsijöiden määrä maksimoituu. Paljon puhuvaa oli armeijan vaatimus jättää huomattava osa Kruunuvuorfenrannasta rakentamatta meluongelmien takia.
”20-30 prosenttia sosiaalisrta ausntotuotantoa”
Mieluummin 70-80 % kaupungin vuokra-asuntoja. Hankalassa taloustilanteessa pitää priorisoida: ahdasmielinen armeija pois Santahaminasta ja humanitaariset maahanmuuttajat tilalle. Siitä se kansainvälisyys ja Helsingin (oikeastaan siis koko Suomen) uusi nousu lähtee.
Minnekään ei pidä rakentaa 80 prosenttia kaupungin vuokra-asuntoja.
Itse olen Santikseen käynyt tutustumassa ja vähemmän siellä luontoarvoja oli kuin Keskuspuistossa tai vaikka Vantaanjoen varrella. Puutkin olivat ihan tavallista laatua, ei mitään eksotiikkaa. Harvinaisuuksiahan voi aina suojella, jos kaavoituksessa asia huomioidaan.
Jotenkin tässä tulee mieleen, että moni negatiivisesti suhtautuva rakentaa mielessään 70-lukulaista betonilaatikkokaupunkia ja räväyttää sen Santiksen päälle. Itkut ökyalueista voi kuiteta pitämällä yllä nykyistä mallia, jossa jätkät ja herrat asuvat naapureina. Jos haluaa elää homogeenisesti oman tuloluokan keskellä, niin
ettei samalla kaava-alueella saa olla muita, voi etsiytyä muualle Helsingistä. Minä maksan ilolla tästä suurempaa kunnallisveroa.
Tänään juuri ilmoitettiin suomalaisen metsäbisneksen vihdoin tajuavan paperin ajan olevan takana ja siirtyvän kohti puurakentamista Jätkässä. Minun korviin kuulostaisi hyvältä kokonainen puukaunginosa kevyeen liikenteeseen tukeutuen ja poispääsyn varmistaisi pikaratikka. Uusi Käpylä, mutta kerrostalotkin puusta.
Koijärvikin päättyi kompromissiin, joka nyt näyttäytyy tappioksi luontoarvoille. Helsingissä olisikin tärkeää ymmärtää pyhittää tietyt alueet kokonaan luonnolle ja toisaalla jatkaa tiheää kaupunkia siitä missä se nyt loppuu. Keskuspuisto ja Vantaanjoen varsi suualueineen luonnolle ja muualla sitten järkeä ja uusinta tietoa apuna käyttäen jatkaa kaupunkirakennetta.
Ei ole mitään järkeä kaataa metsää jokapaikassa ja sitten rakennella pientalokeskittymiä. Kohta voidaankin sitten ilmakuvista todeta, että koko Uusimaa on näiden pientaloalueiden täplittämää ja yhtenäisiä metsäalueita ei enää ole. Samalla metsät pilkkoutuu vielä teistä ja uusia asukkaita on vielä jonossa satoja tuhansia.
Mittakaava väestönkasvun suhteen on valtava ja teollisuuden rakennemuutos pakottaa työhalukkaita etelään ja toisaalta maailman yleinen taloustila ympäristöongelmineen on vain edesauttamassa sitä, että väestöennusteet on taas pistettävä uusiksi.
Kukin voi etsiytyä tuonne Vantaanjoensuun natura-alueelle ja katsoa miten suuren kaava-alueen vie Arabianranta, joka kuitenkin on reilusti alle 10 000 ihmisen alue. Itse tuolla bongaillessa tirppoja huomasin, ettei Helsingin pitäisi säästellä kerroskorkeudessa uusien alueiden kaavoissa. Tästä bongauksesta johtuu ininäni peruskerroskorkeuden nostamisesta Helsingissä.
Toki joku voi keksiä miten talous pidetään kunnossa ja pidetään eläköityvä väestö ruuassa ilman väestönkasvua. Hippusen vaikea projekti mielestäni nykymeiningeissä.
Arvoisa edustaja Soininvaara.
Kerrotte, että ”Helsingissä harjoitetaan sekoittavaa asuntopolitiikkaa”. Mitä kävi Sipoonrannan HITAS-asunnoille ja sekoittavalle asuntopolitiikalle? Yritin löytää sieltä edullista ranta-asuntoa, mutta en löytänyt. Lähtöhinta on 6000€/neliö. Mikä takaa, että Santahaminassa ei käy samoin lisättynä keskustan läheisyyden korottamalla hintapainella?
Tuosta vähän lisäajatuksia HITAS-asumisen tulevaisuudesta. Ehkä asunnot myydään ensin ostajille, mutta tuonne ne lopulta päätyvät tavalla tai toisella vuokratasoa korottamaan:
http://omakaupunki.hs.fi/paakaupunkiseutu/uutiset/jatkasaaren_hitas-asuntoja_tarjotaan_sijoittajille/
Vapaasti noista prosenteista tulkiten siis 20% Arava-rahoitteisia kalliita asuntoja, muutama pakollinen HITAS huonoille tonteille (ympäristöongelmallisiin paikkoihin, joista saa syövän) ja loput ökyrikkaiden taloja.
Kehyskuntalainen,
Sipoonranta on nimensä mukaisesti Sipoossa.
Tämä on se ongelma. Kehyskunnat pyrkivät maksimaaliseen kermankuorintaan.
Jaahas, tästä tuli nyt vähän pitkä…
Santaminan pesivä nisäkäs- ja lintulajisto ovat tutkitusti erittäin monipuoliset ja siellä tavataan useita lajeja, jotka suosivat erämaisia alueita, kuten kanahaukka ja huuhkaja, joka on tosin hieman inflatoitunut viime vuosina. Myös vesilinnusto on rikas, joten on perusteltua väittää, että ammuntaakin voi tottua, jos ei suoraan kohti ammuta.
Perhoslajistoa alueella on havainnoitu pitkään ja alueella tavataan paikallisena useita uhanalaisia lajeja, joissa on mukana sekä levinneisyydeltään eteläisiä että pohjoiseen asti levinneitä lajeja, hietikko-, harju-, niitty- ja ketolajeja. Osa lajeista on luontaisesti harvinaisia osa muualla maassa suuresti harvinaistuneita. Mukana on mm. useita toiseksi korkeimpaan uhanalaisluokkaan eli erittäin uhanalaisiin (EN) kuuluvia lajeja, jotka eivat todellakaan ole siinä luokassa huvikseen. Esimerkkinä mainittakoon vaikka erittäin uhanalainen ja suuresti harvinaistunut tulvamittari (Macaria artesiaria EN) tai kallioiskätkökääriäinen (Cochylidia heydeniana EN) -kumpikaan ei ole levinneisyydeltään ”eteläinen,” vaan supisuomalaisia perhosia.
Useiden uhanalaisten lajien esiintymisen mahdollistavat nimenomaan Santahaminan laajat avoimet, lämpimät ja hiekkaiset alueet, joita on paljon, mikä on olennainen pointti, vaikka laikut ovat osin erillään. Osa lajeista on yhteisiä Harakka, Suomenlinna, Vallisaari-Kuninkaansaari kompleksin kanssa, mikä tekee pinta-alasta jo merkitsevän suuren. Pilko ja hävitä osa alueista ja kokonaislajimäärä kääntyy välittömästi laskuun ja kun on tarpeeksi siivuttu lajit häviävät – tämänhän te kaupungin isät osaatte – eks jeh – heh-heh?
Osa uhanalaisesta lajistosta on keskittynyt alueen paikoin runsaisiin reheviin jalopuumetsiin ja monilla lounaisilla lajeilla on erillisesiintymiä alueella. Varsinaisilla ikimetsäbiotoopeilla ei juuri uhanalaisia lajeja perhosissa esiinny, mutta kuluneena kesänä löytyi Sandikselle uutena suurien mäntyjen vioittumissa esiintyvän palokorokoin (Elatobia fuliginosella VU) populaatio – ei sekään mikään eteläinen laji.
Juttu on nyt näin, että en kyllä pysty oikeastaan kuvittelemaan suurempaa ympäristön monitoimikäyttöön kohdistuvaa ”rikosta,” kuin Santahaminan nykytoiminnan lakkauttaminen ja alasajo asuntotuotannon tarpeisiin. Koko tämä taas kerran startannut keskustelu olisi toteutuessaan suomalaisen luonnonsuojelun irvikuva ja sotisi kaikkia sen periaatteita vastaan yhteiskunnallisessa mielessä. Santahamina ja Helsingin saaristo linnoituksineen on elävä historiallinen kohde ja uhanalaista luontoa suosiva kokonaisuus, jonka säilymisen on varmistanut Puolustusvoimien toimintojen jatkuminen alueella. On naurettava väite, että alue olisi jonkun/pelkän eliitin yksityiskäytössä. Santahaminassa vierailee jatkuvasti väkeä ja sinne järjestetään luontoretkiä, joille kuka tahansa Suomen kansalainen saa osallistua – tätä puolta voidaan epäilemättä kehittää lisää. Minä olisin ylpeä siitä, minkä sinä haluat peittää betonilla, asfaltilla jäännellyillä metallinpätkillä.
Nyt saari palvelee puolustusvoimia, luonnonsuojelua ja historiallisten kohteiden suojelua ja siellä myös asuu ihmisiä, joiden tilanne alkaa ”herkullisen” vertauskuvallisesti muistuttaa Vuotoksen alueella asuvien ihmisten tilannetta. Siellä uhkana on Kemijoki Oy. ja täällä sitten sinä ja jotkut muut, joilla varmasti on kavereita rakennusliikkeissä. Jos Koijärvi oli sinulle merkittävä tempaus niin sanonpahan, että Santahaminan luontoarvot ovat harvinaisuudeltaan aivan eri luokkaa ja varsinkin, jos ne suhteutetaan Keski-Uudenmaan alueelle. Eipä silti, samantyyppisillä alueilla Haminan ja Hangon seudulla rakentaminen tuhoaa jatkuvasti vastaavia elinympäristöjä, mutta Puolustusvoimien alueiden kanssa tilanne on aivan eri niin täällä ja siellä – nimi on enne:)
Ilmottaudunkin jo etukäteen kahlehtimaan itseni Hevossalmen siltaan, jos siitä yritetään jokin helvetinkone yli tuoda enkä muuten aio olla ainut! Ai niin, ootteko muuten huomanneet, että tässä taas punnitaan gramman mitalla Helsingin herrojen toimintaa kontra Kehä III toissapuolinen Suomi…
20000 asukasta vaatii Helsingin tiiviillä kaavoitustyylillä runsaan neliökilometrin pinta-alaa. Tämä on noin neljännes saaren pinta-alasta (ja siihen tilaan mahtuu jo iso puisto Jätkäsaaren tyyliin). Nykyisen varuskunnan rakennettu pinta-ala on noin neliökilometrin kooltaan, eli uusia alueita jo käytössä olevan alueen lisäksi ei käytännössä Santahaminasta tarvita.
Turvallisuuspolitiikkaan en ota kantaa. Luotan, että puolustusministeriössä osataan tehdä oikeat päätökset Suomen turvallisuuden kannalta.
OS: ”Kehyskunnat pyrkivät maksimaaliseen kermankuorintaan.”
Helsinkikin pystyisi. Autotalo ja naapurikiinteistö nurin ja tilalle asuntoumpikortteleita, samoin Baanan päälle niin että Kamppi ja Töölö vihdoin yhdistyvät. Kisahallin ja stadionin eteläpuolen parkkiksille ökykerrostaloalue ja integrointi Oopperan Pisara-asemaan.
Ketä palvelee se ettei Helsinki pyri kermankuorintaan kun naapurikunnat kuitenkin pyrkivät ?
Sipoonrannoista on muuten turha nälviä kun Helsingissä vastaava potentiaalinen ökyrantaalue Hernesaaressa varataan helikopterikentän melualueeksi ja venetarvikekaupalle / varastolle.
Osmo: ”En ole aivan vakuuttunut, että jos Suomesta etsitään optimaalinen paikka tykistöammunnoille, se löytyy maan tiheimmin asutulta seudlta, jossa meluhaitan kärsijöiden määrä maksimoituu”
Helsinkiä ympäröivien saarten tykistöllä ei ole nykyaikana yhtään mitään sotilaallista merkitystä. Kyzeessä onkin lähinnä hieno kulttuuriperintö, josta kaupunkilaiset voivat nauttia muuten hiljaisina iltoina 😉
” ei ne 20 000 Santahaminaan merenrantaan muuttavaa Helsinkiläistä suinkaan olisi niitä työssäkäyviä perheitä. Niille asunnoille kävisi samalla tavalla kuin kaikille muillekin merenranta-asunnoille (sipoonranta, anyone?). Hinnat karkaavat käsistä ja sijoittajat ja (se oikea) eliitti, kuten poliitikot, vievät ne. Ja kulkeeko se eliitti pikaraitiotiellä? Hah! City-maasturit ja urheiluautot riviin Santahaminaan sotilaiden tilalle.”
Maailmalla muuten nähnyt ihmisten käyttävän pieniä kärryjä ostoksien roudaamiseen julkisissa liikennevälineissä. Ei taida toimia ahtaissa ratikoissa ja busseissa.
Kaikki asuntotuotanto on hyvästä. Pientaloista kerrostaloihin. Muutkin kuin lapsiperheet ovat asukkaita…Tosiaan olisi kyllä aika ikävää jos Santahaminasta tulisi toinen keskinkertainen kahden tuhannen asukkaan pientalovaltainen mökkikylä. Kyllä sinne lapsiperheitäkin muuttaisi vaikka olisi ihan tavallisen näköisiä kerrostaloja. Esimerkiksi Viikki
Jos joku on sitä mieltä, että ökyrikkaat valtaavat Santahaminan asuinkorttelit, hän ei voi samanaikaisesti olla sitä mieltä, että se on huono paikka asunnoille, syrjässä ja pussinperällä.
”Kehyskuntalainen,
Sipoonranta on nimensä mukaisesti Sipoossa.
Tämä on se ongelma. Kehyskunnat pyrkivät maksimaaliseen kermankuorintaan.”
Jep. Ja niin astui mies pussinperälle. Löytyihän se todellinen syy tälle debaatille. Kateus kasvavia kehyskuntia kohtaan, jotka voivat kaavoittaa hienoja ja houkuttelevia alueita asukkailleen ja siten keräävät parhaat veronmaksajat, joita ei kiinnosta itähelsingin slummit, vaan he valitsevat laadukkaan elämän kehyskunnissa.
Päättelen tästä keskustelusta, että ette edes ole halukkaita kehittämään julkista liikennettä, koska haluaisitte siten pakottaa kaikki ihmiset Helsinkiin vedoten ”vihreisiin” arvoihin. Se jos joku on ympäristörikos.
Miettikää sitä autojen määrää kaikilla sisääntuloväylillä. Jos asenne olisi oikea, 75% niistä ihmisistä voisi olla metroissa tai toimivissa junissa. Pakottamalla ette niitä ihmisiä kontteihinne saa asumaan vaikka kaavoittaisitte kaikki Helsingin rannat. Olette valinneet taktiikan, joka ei tuo voittoa.
Toistan aiemman kysymykseni: mistä löytyisi oikeasti vihreitä arvoja ajavia poliitikkoja?
Meidän on helsingistä käsin vähän hankala kehittää joukkoliikennettä Sipooseen. Nyt se vähän helpottuu, kun Sipoo on tänään päättänyt liittyä HSL:ään.
”Santaminan pesivä nisäkäs- ja lintulajisto ovat tutkitusti erittäin monipuoliset ja siellä tavataan useita lajeja, jotka suosivat erämaisia alueita,”
Näitä lajeja kutsutaan talvi-ja jatkosotaromantikoiksi
lurkki:
Sivunmennensanoen Senaattiriistäjät on kyllä niin idioottimainen keksintö kuin vain olla ja voi. Normitapaushan on se, että valtion laitokset joutuvat maksamaan jotain kuvitteellista markkinahintaista vuokraa erikoisista, suojelluista tai muuten käytettävyydeltään rajoitetuista kiinteistöistä, joilla ei oikeasti ole mitään markkinoita. Vuokrataso tempaistaankin tällöin suoraan hatusta jonkin kuvitteellisen kiinteistön arvon ja Senaattiriistäjien tuottovaatimusten perusteella.
Yhä yleisempi tapaus on kuitenkin se, että Senaattiriistäjät rakennuttaa laitokselle tiloiksi normaaleja avokonttoritiloja, joilla on toki käyttöä vapailla markkinoilla, mutta jotka sopivat ko. laitoksen käyttöön varsin heikosti, jos ollenkaan. Tätä toimintamallia ei kuitenkaan parane mennä kyseenalaistamaan, kuten vaikkapa ne muutamat varoituksen vuoksi ”teloitetut” poliisipääliköt voivat kertoa istuttuaan leivättömän pöydän ääressä virkavirhesyytteiden vuoksi (eli kun eivät ymmärtäneet, ettei uusia tiloja sovi tilata kuin Senaattiriistäjiltä).
Senaattiriistäjät ovatkin kuin valtio valtiossa – heillä on täysin avoin valtakirja kyykyttää kaikkia valtion laitoksia ihan oman mielenmukaan ja riistää jatkuvasti kohoavien vuokrien muodossa laitoksilta niin paljon rahaa kuin vain kehtaavat. Mitään suurempia huhuja varsinaisista väärinkäytöksistä ei ole liikkunut, mutta tällainen asetelma on joka tapauksessa kuin luotu maksimaalista kaverikapitalismikähmintää varten – joten eipä olisi ihme, jos vähän pöyhittäessä jotain löytyisi.
Mitenkö homma sitten pitäisi hoitaa? No, tietysti vapaan markkinatalouden kautta ilman jotain yhtä monopoliasemassa olevaa kähmijää. Ei asia muutu mitenkään markkinaehtoiseksi vain sillä, että kovasti vannotaan toimittavan markkinoiden ehdoilla – pitäisi myös käytännössä tehdä niin.
PS. jos PV joutuisi maksamaan nk. markkinahintaa Santahaminasta, niin ennen pitkää varuskunta siirtyisi Senaattiriistäjien avokonttoritiloihin jonnekin esim. Kehä III:n ja valtateiden risteykseen. Vähän vaikeahan se on tietysti tetsata konttorioloissa, mutta kyllähän muutkin laitokset ovat moisiin rajoituksiin tottuneet…
On jotenkin perverssiä vedota Santiksen (ja Malmin lentokentän) luonto- ja virkistysarvoihin kun ne eivät nyt ole oikein käytettävissä, toisin kuin esimerkiksi Mustavuori, Kruunuvuori, Rastila tai Kuninkaantammen ja Lääkärinkadun alueet. Ode on oikealla asialla. Bloggasin tästä aiheesta.
Luonnolla on muitakin arvoja kuin virkistyskäyttö – se on tässä sivuseikka. Santahamina on minulle älyllinen periaatekysymys – minä näen sen paitsi hienona ja ainutlaatuisena luontokohteena, myös esimerkillisenä yhteistoiminta, jota voidaan ja tulisi käyttää esimerkkinä muuallakin (siellä tosiaan myös asutaan).
Minusta ei ole jotenkin, vaan täysin pervessiä, että jotkut olettavat, että ihmisten pitäisi päästä joka paikkaan, vaikka jokin alue ei ole yksityisomistuksessa – valtion tai kaupungin hallussa. Ihminen on huolimatta potentiaalisesta älykkyydestään kolektiivisesti sen luokan tuhoeläin ja käyttäytyy lajina elinympäristössään täysin vastuuttomasti ja lyhytnäköisesti. Hyvä esimerkki on vaikkapa maailman merien kalastustilanne.
Jaakko: Kartasta katsoen samanlaista röpelöistä saaristoista etelärannikkoa on Hangosta itärajalle asti, vähintään 250 kilometrin verran. Miten tässä on mahdollista että se kaikkein arvokkain luonto nyt löytyy 6 km päästä Helsingin rautatieasemalta, eikä mistään muualla rannikolta?
Eikö mikään muu Suomenlahden rannikon saarista tosiaan yllä samaan? Johtuuko Santiksen erityislaatu armeijan ammunnoista aiheutuneesta maanpinnan pöllytyksestä, että siellä on ollut avointa hiekkaa kun muualla ei?
Hangosta itärajalle löytyy kyllä muitakin hienoja hiekkaisia kohteita, joilla elää uhanalaisia lajeja. Esimerkiksi Itäisen Suomenlahden kansallispuistosta. Haminan valleilla ja satama-alueilla on jatkuvan uhan alla yhtä lailla arvokkaita kohteita, mutta lajistossa on myös eroja. Edelleen Virolahdella on useita kohteita, joita kaikkia uhkaa pahasti umpeenkasvu, kuten Hankoniemeäkin. Hiekkaisia avoimia alueita on ikävä kyllä pyritty metsittämään ja siksi avoimet hietikkoalueet ovat kortilla ja kaikki Itämeren harjualueet, dyynit ja hietikot ovat uhanalaisiksi luokiteltuja elinympäristöjä. Aiemmin ns. Sasekan alue oli Helsingin suurimpia harjulajien keskittymiä ja siellä esiintyi jopa erään maakiitäjäislajin ainoa populaatio Suomessa ja monia muita uhanalaisia lajeja. Eipä paljon kupissa painanut.
Armeijan toiminta on edistänyt elinympäristöjen pysymistä avoimena tilanteessa, missä ihmisen toiminta muutoin metsittämällä, ilmansaasteiden ja lannoitteiden avulla on lisännyt metsien ja kasvillisuuden leviämistä.
Santahaminan hietikkoalueiden etu on juuri avoimien biotooppien koko ja määrä, mutta ei luontaisesti lajirikkaudessa pärjää Hankoniemen vastaaville paikoille. Hankoniemi ja Kaakonkulman alueet ovat kuitenkin kaukana ja Santahamina ympäröivine saarineen on tärkein merkittävä kohde yli 50km säteellä pääkaupungista!
Moni mielessään kritisoi lajeja, jotka vaativat ihmisen toimintaa menestyäkseen, eikä pidä niitä Suomen luontoo kuuluvina. Täytyy kuitenkin huomioida, että koko Euroopan mittakaavassa olemme velkaa kaikille niille eläimille ja kasveille, joiden elinympäristöt katosivat, kun niiden luontaset avoimet elinympäristöt tuhottiin maanviljelyksen myötä, tappamalla miljoonapäiset suurnisäkäslaumat arovisentteineen, villinautoineen, villasarvikuonoineen mammuteista nyt puhumattakaan. Koko kasvillisuutemme on sopeutunut jatkuvaan intensiiviseen hyökkäykseen kasvinsyöjien taholta, mikä tekee nykymaailmasta tässä suhteessa luonnottoman. On tietysti valintakysymys säästämmekö me mitään siitä jälkipolville. Santahaminan eläimet ovat itse omaa nokkeluuttaan kuitenkin saaren miehittäneet ja valtava lajimäärä todistaa saaren monipuolisuutta ja suuri uhanalaisten lajien määrä vääjäämättä alueen merkitsevyyttä.
Suosittelen kaikille tutustumista viime vuonna julkaistuun Suomen lajien uhanalaisuus kirjaan 2010. Uhanalaiset lajit luokissa CR, EN ja VU ovat todellakin luokkansa ansainneet ja ne ovat esiintymisessään, joko hyvin harvinaisia tai suuresti harvinaistuneita.
Mitenkään väheksymättä koijärven saavutuksia, niin koijärvellä hyvinä vuosina pesi joitakin pareja mustakurkku-uikkuja ja heinätaveja. Siis se oli aikanaan paikallisesti arvokas lintuvesisto, muttei paljoa sen enempää. Santahaminassa suojeluarvojen mittakaava on aivan toinen minkä voitte Jaakon teksteistä yllä lukea. Ymmärrän että tulee puntaroida mikä on arvokkaampaa 20000 ihmistä lähelle keskustaa vs. uhanalaiset avomaa tupajumit ja torakat. Santahaminan luontoarvojen kuittaamisen muutamaksi tulokaslajiksi ei kuitenkaan kuulosta kauhean hyvältä.
Kerrattakoon vielä Sandikan tärkeimmistä (uhanalaisten lajien määrässä mitattuna) elinympäristötyypeistä, koska ilmeisesti näistä asioista ei kaikilla ole tarpeeksi tietoa:
Uhanalaisten lajien (eritoten hyönteiset) säilyminen Santahaminassa on enimmäkseen paahteisten, avointen elinympäristöjen säilymisen ansiota. Ampuma-alueet ja -radat, dyynialueet ja hietikot muodostavat monipuolisen paahdealuemosaiikin ja nostavat uhanalaisten elinympäristötyyppien määrän (ja alueiden pinta-alan) suureksi. Monet näistä ympäristöistä siis pysyvät uhanalaiselle lajistolle sopivina intin toiminnan takia (eivät kasva umpeen). Laajemminkin on tutkimuksissa havaittu että puolustusvoimien hallinnoimilla maa-alueilla uhanalaisten hyönteisten lajimäärät ovat järjestään korkeampia kuin siviilien hallinnoimilla maa-alueilla. Kukaan ei väitä (en minä ainakaan) että PV:n toiminnassa luonnonsuojelu jotenkin olisi nostettu framille. Kyse on siitä että PV:n tavallisesta poikkeavan maankäytön takia avoimia, paahteisia, alueita säilyy; ja vaikkakin se on toiminnan sivutuote, niin luonnonsuojelun kannalta se on mahtava asia. Samanlaisia alueita löytyy mm. pienlentokentiltä (joita ikävä kyllä ei ole kauhean paljon). Sandikan avointen biotooppien tärkeys korostuu sen tähden, että yleisesti ottaen maassamme aiemmin avoimet ympäristöt ovat kasvaneet tai kasvamassa umpeen. Tämä liittyy hyvin paljon siihen, että ns. perinteisen karjatalouden hiivuttua 1950-luvulta lähtien, karjan määrä on vähentynyt radikaalisti. Ennen ”vanhoina hyvinä aikoina” maatiloja oli paljon ja valtaosalla tiloista karjaa. Metsälaidunnus oli yleistä, erilaisia ketoja, hakamaita, niittyjä, yms. oli paljon. Näin ollen avointa, paahteista elinympäristöä oli paljon, eli sellaista luontoa jossa mm. perhos- ja muu hyönteislajisto kukoisti. Ennen avoympäristöjä siis oli kaikkialla (pinta-ala taisi olla n. 2 miljoonaa hehtaaria maa-alasta), nykyään hyvin harvoissa paikoissa (em. kahdesta milj. hehtaarista on jäljellä alle promille…). Tämän tähden Santahamina ja samaan kokonaisuuteen liittyvät Vallisaari ja Kuninkaansaari ovat erittäin tärkeitä.
Edellä kerrotusta ( + mm. Jaakko Kullbergin mainioista teksteistä tässä blogikeskustelussa) ilmenee että PV:n toiminta on noiden uhanalaisimpien elinympäristötyyppien säilymisen takia elintärkeää. Ymmärrän kyllä että joillekin vihreille voi olla vastenmielistä myöntää että PV:n toiminnasta voisi joskus seurata jotain hyvää. Näin kuitenkin on, ja vetoan teihin päättäjät (vihreät ja kaikki muutkin): yrittäkää hyvät ihmiset nyt tässä asiassa päästä yli aversioistanne PV:a kohtaan. Koittakaa vihdoinkin käsittää minkälaisten biotooppien ja lajien säilyttämisestä on kyse, ja minkä tähden ne biotoopit ovat säilyneet ja uhanalaisille lajeille pysyneet hyvinä.
Minusta on kovin surullista että Hgin vihreät tällä hetkellä tuntuvat ajavan tässä Santahamina -kysymyksessä enempi yönmustaa politiikkaa.
Ville Vepsäläinen, Helsinki
– biologi (FT, ekologia ja evoluutiobiologia)
– siviilipalvelusmies
– aiemmin aina vihreitä äänestänyt, nyt
kunnallisvaalien suhteen erittäin odottavalla
kannalla.
Tämä alkaa mennä vähän ohipuhumiseksi, vaikka kommentit sinänsä mielenkiintoisia ja tasokkaita.
Maallikkona voisi kysyä esimerkiksi että eikö ole mitään muuta tapaa hoitaa aukeita maita kuin hyökkäysajoneuvot? Tai että jos liikkumista halutaan rajoittaa niin mitä vikaa on vaikkapa aidoissa, pitkospuissa, tms.? Voiko näitä asioita jotenkin ratkoa rahalla?
Yleisemmin kysymys on siitä että millä tahansa rakennusalueella on erillaisia intressejä ja rajoitteita, vaikkapa luonnonsuojeluun, maankäyttöön, rakennushistoriaan, liikenteeseen, jne. liittyen. Ongelmattomat alueet on rakennettu jo aikoja sitten. Suunnittelu on sitä että näitä ristiriitoja ratkotaan.
Eli niinpäin että ensin tehdään edes joku alustava suunnitelma puhtaalta pöydältä, eli esimerkiksi ilman asukasmäärätavoitteita tai raideratkaisusta päättämistä, katsotaan mitä voi rakentaa jos mitään mm. ympäristönsuojelu huomioon ottaeen. Ja sitten nillitetään siitä suunnitelmasta. Eikä niin että lähdetään siitä että mitään ei lähtökohtaisessi saa rakentaa.
tpyyluoma,
Puolustusvoimat on aika hyvä ratkaisu Santahaminan luontoarvojen säilyttämiseen, sillä tulisi huomattavasti kalliimmaksi etsiä varuskunnalle tilat muualta ja palkata varusmiesten tilalle hiekkakenttiä myllertäviä työtekijöitä.
Osin luonnonsuojelu on ihmisen ja luonnon yhteistoiminnan varjelua. Joskus ei ole tarpeen karkottaa ihmisiä, vaan ihminen on tuon ekosysteemin oleellinen ja hyödyllinen osa.
Toisaalta usein luotoarvot ja kaupunkilaisten virkistysalueena tomiminen ovat keskenään ristiriitaisia tavoitteita. Ihmisten liiallinen määrä on usein luontoa tuohoava voima. Luonnonsuojelun kannalta tarve rajoittaa ihmisen osallistumista on yleisempää kuin tarve jatkaa sitä, tai kasvattaa sitä.
Yksi keskeinen nykyajan ongelma on ihmiskunnan kasvu, ihmisen voimien kasvu (puskutraktorit, dynamiitti, betoni, asfaltti, moottorit yms.) ja kaikkien alueiden totaalinen valjastaminen ihmisen tarpeisiin. Luonnon kannalta vähentynyt ja fragmentoitunut luonto, ja monoliittinen vain ihmisten tarpeita varten järjestetty ympäristö ovat ongelmallisia. Luonnolle jää entistä vähemmän tilaa, ja lähes jokainen ekosysteemi järkkyy.
Luonnon monimuotoisuuden kannalta myös jatkuvat muutokset ovat keskeinen ongelma. Jonkin alueen muuttaminen ensin yhteen suuntaan ja sitten toiseen on varma keino hävittää luonnon monimuotoisuus. Siksi myös Santahaminassa aiemman toiminnan jatkuminen on huomattavasti turvallisempi valinta kuin alueen retusoiminen joillain ihmisen keksimillä toimilla.
Ihminen ei ole enää yksi luontokappale muiden joukossa, vaan paljon vahvempi otus. Tässä tilanteessa on turvallista harkita jokaista alueen ekologiaan vaikuttavaa mutoshanketta kahdesti. Tuhannen vuoden vahingon mahdollisesti aiheuttavaa päätöstä voi itse asiassa olla syytä pohtia ensin sata vuotta, ja tehdä päätös harkinta-ajan jälkeen vain jos päätös vaikuttaa yhä perustellulta. Myös ihmisen hyväntahtoiset luonnonsuojeluun tähtäävät aktiiviset toimet ovat usein luonnon monimuotoisuuden kannalta haitallisia.
Tämän pitkän selityksen tarkoitus oli väittää, että aika yleisesti ihmisen aikaansaamat muutokset ovat pahasta ja muuttumattomuus hyvästä. Näin siksi, että ihminen on nykyään liian vahva ja ihmisen vaikutus liian dominoiva (ja ihminen liian tyhmä).
Osmo Soininvaara kirjoitti 3.10.2011 kello 19:50
”Kehyskuntalainen,
Sipoonranta on nimensä mukaisesti Sipoossa.
Tämä on se ongelma. Kehyskunnat pyrkivät maksimaaliseen kermankuorintaan.”
Minä en ymmärrä näitä kermankuorintakommentteja. Jos yrityksen tuote ei vastaa hinta/laatusuhteeltaan toisen yrityksen tuotetta, ei se asiakkaan vika ole. Helsinki voisi lisäksi harrastaa protektionismia ja samalla suojella asukkaitaan kehyskuntalaisten aiheuttamilta haitoilta. Näin se ei kuitenkaan tee. Mielestäni silloin on turha itkeä jos väki lähtee pakoon paremman elinympäristön toivossa.
Hannu Oskalan ehdotus Freiburg-tyyppisestä “autoton” kaupunginosasta on kyllä kiehtova. Varsinkin jos tuonne lounaiskärkeen saisi sataman purjeveneille. Autottomuus karsisi samalla Audimiehet ja amisvirittelijät. Ympäristä olisi todennäköisesti mitä ideaalisin lapsen kasvattamiselle.
Marko V: ”Hannu Oskalan ehdotus Freiburg-tyyppisestä “autoton” kaupunginosasta on kyllä kiehtova. Varsinkin jos tuonne lounaiskärkeen saisi sataman purjeveneille.”
Haihattelua. Fiilikseltään autottomat alueet syntyvät lähelle keskustaa hyvien liikenneyhteyksien varrelle kun läpiajoa ei ole. Esimerkiksi viides linja – Flemari – Hesari – Hämeentie -alue voisi hyvinkin olla kokonaisuudessaan samankaltainen kuin nyt Torkkelinkujan ja Franzeninkadun ympäristöt.
Toinen de facto autoton alue voisi olla Hämeentie -Siltasaarenkatu – Hakaniemenranta – Haapaniemenkatu -alueella, ja jos Hakaniemen sillan pohjoispään saisi jotenkin kaivettua maahan tai muuten häivytettyä, liittyisi Merihakakin ihan mukavasti Hakaniemeen eli syntyisi sitä kaivattua kaupunkijatkumoa.
En oikein hahmota mistä löytyisi poliittinen tahtotila toteuttaa toimivia autottomia kaupunginosia jonnekin periferiaan kun se näyttää olevan mahdotonta sielläkin missä käytännössä kaikki joukkoliikenneinvestoinnit on jo tehty.
Toisekseen – autottomuuden ei pidä olla mikään itseisarvo, oikea tunnelma saadaan jo riittävän kapeilla kaduilla kun ajonopeudet pysyvät hillittynä eivätkä kadut ole railoja kaupunkirakenteessa kuten nykyisessä suunnittelukulttuurissa.
spottu kirjoitti 5.10.2011 kello 19:08
”Haihattelua.”
”En oikein hahmota mistä löytyisi poliittinen tahtotila toteuttaa toimivia autottomia kaupunginosia jonnekin periferiaan kun se näyttää olevan mahdotonta sielläkin missä käytännössä kaikki joukkoliikenneinvestoinnit on jo tehty.”
Itse en näe teknisiä esteitä tällaisen alueen luomiselle, joten kysymys on todellakin poliittisesta tahdosta. Ehkä pitäisi kysyä ihmisiltä, haluaisivatko he asua tällaisella alueella. Ystäväpiirissäni on useampia nuoria kolmekymppisiä pareja (myös lapsellisia), jotka pärjäävät joko kokonaan ilman autoa tai erittäin vähäisellä auton käytöllä. Ehkä tässä on kysymys sukupolvien välisestä kuilusta. Automarketti-infran luoneen sukupolven on vaikea ymmärtää, että nuorempi polvi voisi luoda jotain aivan muuta.
Jos katsotaan Santahaminan lähiympäristön asuinalueita, niin kylmä totuus on se, että lähes poikkeuksetta jokainen tontti on keskivertostadilaiselle liian kallis. Haluaisin myös tietää Osmon kelpoisuuden kommnetoida puolustusvoimia koskevia asioita. Santahamina on varusmies- ja reserviläiskoulutuksen osalta ihanteellinen paikka; harjoitellaan niissä olosuhteissa, missä sodan aikana toimitaan. Eihän saarella sodan ajan merkitystä varmaan olekaan, sotilaallista kylläkin. Haetaankohan tälläkin aloitteella enemmän henkilökohtaisen libidon kasvattamista kuin koko kansaa hyödyntäviä ratkaisuja?
Jos jollakin alueella asunnot ovat kalliita, se osoittaa, että tuo alue on asumisen kannalta erityisens uosiollista.
’lähes poikkeuksetta jokainen tontti on keskivertostadilaiselle liian kallis’ (Matti Meikäläinen)
No antaa sitten überkeskivertojen muuttaa tuonne. Vapautuu niiden vanhat kämpät markkinoille, ja hinnat laskee vastaavasti.
Olispa kiva tietää, ketkä kaikki ovat tämän Soininvaaran älyttömän valtuustoaloitteen allekirjoittaneet. Aloitteessa olevista ”harakanvarpaista” kun ei oikein saa selvää enkä viitsi sitä viedä apteekkiin suomennettavaksi.
Tulisipa julki kaikkien niiden nimet, joita ei ensi kunnallisvaaleissa tarvitse äänestää!
Osaako joku vastata? Jos tietty luontotyyppi on syntynyt ihmisen toimesta tai vaikutuksesta (kuten karjanpidon aiheuttamat niityt) ja toiminnan lakatessa alue palaa pikku hiljaa luonnolliseen tilaan, niin miksi tuo olisi erityinen menetys? On perin kummallinen ajatus, että ihmisen aiheuttamat muutokset olisivat jotenkin korvaamattomia. Ns. kulttuuriympäristön suojelua ei saisi milloinkaan sekoittaa aitoon luonnonsuojeluun.
Minä osaan. Jokainen paikka muodostuu ainakin viidestä vaikuttavasta elementistä, joka tekee siitä ainutlaatuisen. Maaperästä, ilmastosta, historiasta, ympäröivistä alueista ja siitä elollisesta luonnosta, joka on edellisistä syntynyt ja elää paikalla nyt.
Elämme Euroopassa köyhyyden aikaa, mitä tulee luontoon. Afrikka on vasta nyt kokemassa sen massasukupuuttoaallon, jonka aiheutimme täällä viime jääkaudella ja sen jälkeen. Massiivisten nisäkäslaumojen häviämisen lisäksi koko se lajisto, joka oli niiden massiivisesta muutosvoimasta eli kulutuksesta, laidunnuksesta ja kasvien levittämisestä riippuvainen, on nyt perusteellisesti vammautettu – kasvillisuus ei ole nykytilanteeseen sopeutunut, vaan tuuppaa puskaa vimmaisesti kuten ennenkin. Myös metsäpalot ja jokin vapaa meanderointi on tehokkaasti ehkäisty.
Sen sijaan ihminen itse on rakentamisellaan ja touhuillaan osin korvannut monia niitä asioita, jotka ennen megafauna hoiti ja osa lajistosta pystyy hyödyntämään yhteiskuntamme toimintoja, jotka ovat varsin heterogeenisiä. Osa lajistosta pärjää hyvin, toiset ovat jopa hävinneet. Suurin osa ihmisistä ei tajua, että sellainen luonto kuin meillä nyt on syntynyt ilman monia prosesseja, jotka aiemmin vaikuttivat.
Näin ollen, jos asiaa katsotaan luonnonsuojelun näkökulmasta – meidän tulisi suojella niitä alueita, joilla nuo viisi elementtiä ovat tuottaneet rikkaan eliöstön. Ihmisen vaikutukset ovat tällä hetkellä kaiken kattavat, mutta monet eläimet ja kasvit ”tekivät sen ihan itse” tai ainakin sen jälkeen, kun saivat pikkasen apua ihmiseltä, joka hävitti miljoonata visentit ja kymmenet tuhannet mammutit ja villasarvikuonot. On siis turha halveksia luontoa, joka on syntynyt osin ihmisvaikutuksesta – varsinkaan sitä rikkainta osaa siitä.
Kullberg, selitä nyt tyhmemmällä tämä:
Minusta tämä näyttää siltä että on kymmeniä ellei jopa satoja saaria joille puolustusvoimilla ei enää ole käyttöä. Maallikko kuvittelisi että ne kasvavat umpeen jollei mitään tehdä, eli äkkiseltään tämä edellyttäisi jotain ihmisen toimintaa. Ja sitten kuitenkaan niille saarille ei saa päästää ihmisiä, koska luonto tuhoutuu.
Valitettavasti Santiksen tehorakentaminen on ollut Vihreiden tavoitteena on pidempäänkin.
Luonnollisesti jämähtänyt jankkaaminen johtaa aina joskus haluttuun lopputulokseen.
Rakentamisen puolesta:
+ 20 000 asukasta yhdinkesustan tutumassa (veneellä lähellä, maitse aika kaukana, arvo 500 miljoonaa euroa.
Rakentamista vastaan:
– luontoarvoja (Viikkikin on jo aika tiivis) –> jokin parempikin paikka löytyy niille, mikä?
– armejan sijoittuminen pk-seudulla ampumaratoineen ja muine toimintoineen –> (maksaa sekin, NIMBY) ?
– vaikka kaupungistuminen jatkuu, Helsinkiin syntyy tiivistynmistä Pasilaan, Kalasatamaan, Jätkänsaareen ja Sipoon tuntumaan –> ei riitä.
Valitan, mutta loppupeleissä keskustelussa tuntuu olevan vain oleellista päästä eroon Pääkaupunkiseudun varuskunnasta.
Satahaminan varuskuntasaaren turvallisuusalan toimintojen lisääminen ei kiinnosta. Ainoa näkökulma ovat asunnot ja niiden teoreettinen arvo.
Sörnaisten vankilan lakkauttamista vielä enemmän kekustasta ei kiinnosta ketään, vaikka pula siitä asunto- ja liiketilasta painaa.
Tämä keskustelu ei oikein jätä sellaista myönteistä näkökulmaa hommaan ja keskusteluun. Valitan. Ei hyvä.
Noh, tietty saaria pitäisi tarkastella yksilökohtaisesti. Metsäiset saaret ovat jo metsäisiä, mutta avomaat vaativat joko toimia tai äksöniä.
Siksi Santahaminan ahdistelu tuntuu todella järjenvastaiselta. Tässä on yrittänyt rautakangesta vääntää, miksi niitten Puolustusvoimien puuhastelu ja sen jatkuminen on niin tärkeää. Varsinkin, kun hommaa on nyt pohjustettu 200 vuotta…
Onneksi ulkosaaristossa umpeenkasvu on hitaampaa, kuin sisämaassa pienemmän kesäsadannan ansiosta. Lisäksi merihanhet ja valkoposkihanhet laiduntavat osaa niittyjä tehokkaasti.
Olen itse tässä keskustelussa pitäytymään Helsingin edustan suurimmissa saarissa Kuninkaansaaressa, Vallisaaressa ja Santahaminassa. Paineet saariin olisivat niiden avauduttua niin suuret, että ilkivallan, kulutuksen ym. määrää olisi vaikea hallita (kulutuksessa ja kulutuksessa on eroja). Toivon, että alueille pääsisi jatkossa ohjatusti, mikä toisi paikoille toivon mukaan myös työpaikkoja turismin myötä.
Tosin ei ihmisten välttämättä tarvitse päästä joka paikkaan tällä planeetalla. Tällä hetkellä Tshernobyl on yksi rikkaimmista alueista, mitä tulee suurnisäkkäisiin, riistan ja suurten kalojen määriin. Hupaisa kontrasti sinänsä…
Tätä ajankohtaista asiaa käsitellään
myös Helsingin yliopiston verkkojulkaisussa:
http://www.helsinki.fi/tieteennakokulma/kysymys/kullberg.html
-VV
Kysymys Odelle:
Oletko muuten lukenut prof. Ilkka Hanskin kirjaa Kutistuva maailma?
En ole.
Kantsis varmaan lukea, niin ymmärtäisit, miksi muutamat meistä puhisee täällä;-) Mies olisi jo saanut Nobelin palkinnon ellei se ruotsalainen olisi ollut niin insinööri- kautta lekuriorientoitunut. Antoivatpahan kuitenkin Hanskille naapurin tiedeakatemiasta Crafoord -palkinnon, joka annetaan muutaman vuoden välein niille aloille, jotka eivät ole Nobel-palkinnon aloilta.
Tuli vielä mieleen, että Santahamina-Kalvik tyyppisiä laajoja hietikkoalueita saa etsiä rannikkoalueelta lännessä aina Hankoniemeltä ja idässä Pyhtäältä saakka. Hiekka on maannoksena hyönteisille edullisempi kuin monet muut maalajit, koska se on hyvin lämpiävä ja siihen voi kaivautua, mikä on hyvin tärkeää (välttämätöntä) monille lajeille. Eli, kuten edellä sanottua – vastaavia alueita ei ole lähimaillakaan ja myös Kalvikissa tulsi tehdä mittavia hoitotoimenpiteitä dyynien avaamiseksi männyn ikeestä. Santahaminassa nuorta männikköä on tarkoitus poistaa tulevina kesinä ja laajentaa saaren keskiosien Saharaa. Rannasta irti olevat metsän suojaamat hietikkoalueet ovat ilmastollisesti hyvin erilaisia ja huomattavasti lämpimämpiä kuin ranta-alueet. Monien perhoslajien lentoaika on jopa 1.5-2.0 viikkoa aikaisempi, mikä tarkoittaa suoraan suurempaa diversiteettiä ja kantoja. Kaikki ne, jotka tietävät yli hehtaarin kokoisen sisämaahietikon, joka ei ole jalkapallokenttä tai muuten rakennettu kasviton alue – käsi ylös… Niitä muuten on joskus ollut Suomessa…
Tästä voi lukaista pientä dokumenttia Ilkka Hanskista. Suosittelen hänen tuotantoaan, joka käsittää useita luonnonsuojelunäkökulmaa käsittäviä yleistajuisia teoksia. Sivistää – niinku…
http://www.helsinki.fi/ajankohtaista/uutisarkisto/1-2011/20-11-50-09.html
Sitä arvelinkin. Ihan hyödyllinen opus, erittyiesti tämän aiheen kannalta.
Toinen lukemisen arvoinen kirja (jonka siis luin samoihin aikoihin kuin tämänkin eli v. 2008) on Kuusijalkainen vihollinen. Syöpäläisistä kulkutautien aiheuttajina. Ei varsinaisetsi liity tähän aiheeseen.
Ihminen muuttakoon vaikka kuuhun, mutta jättää Santahaminan rauhaan! Puhetta näköjään riittää, mutta ymmärrys hoi!!!Jättäkää Santahamina rauhaan; kyse on siitä että jotkut ymmärtävät luontoa ja jotkut ei…eivätkä tulekaan ymmärtämään ikinä. Ehkä ihminen ei kuulu luontoon ollenkaan, herää kysymys. Kuuhun vain!
Täältä lähtisi myös ääni autottomalle Sandikselle. Ja puurakentamiselle. Sekä Mikon huomiolle, että kaavaillut 20 000 asukasta olisi mahdollista asuttaa käytännössä samalle maa-alalle mille puolustusvoimat on jo rakentamista toteuttanutkin. Eli tiivis ja myös asujaimistoltaan ilmeisen ekohenkinen pikkukaupunki olisikin mahdollista toteuttaa ilman, että vanhoja luontoarvoja tarvitsisi tuhota uudisrakentamisen tieltä.
No, puolustusvoimat joutuu tietysti tässäkin skenaariossa uudelleensijoittumaan jonnekin toisaalle, mutta muilta osinhan tilanne olisi ns. win-win?
Esimerkiksi allekirjoittanut olisi itse valmis muuttamaan tällaiselle alueelle heti kun se olisi taloudellisesti suinkin mahdollista. Olisin tästä ilosta valmis maksamaan ”ylimääräistäkin”. Se mikä on yhdelle riistohinta, lienee jollekin toiselle tyytyväisyystakuu?
Ihmiset haluavat vaihtoehtoja. Osa meistä arvostaisi edellä kuvaillun kaltaista vaihtoehtoista elämisen mallia. Eikö olisi jo korkea aika antaa kaupunginosien kehittyä omin keinoin ja omalla tavallaan uniikeiksi sen sijaan että pyrkisimme väkisin tasapäistämään niitä? Esikaupungit voivat kilpailla keskusta-asumisen kanssa aidosti (eikä vain edullisemman asunnon muodossa) vain silloin kun ne voivat tarjota jotain sellaista mitä keskusta ei voi tarjota.
Siis: ei kaikille kaikkea vaan jokaiselle jotakin. Luonnollisesti kaikkea ei tietenkään voi aina saada, sellaista elämä nyt vain on. Mutta aina kun sellaisten asioiden ja arvojen tavoittelu tehdään mahdolliseksi joita ei aikaisemmin olla osattu tarjota tai ymmärretty tavoittelemisen arvoiseksi, on jengi todennäköisesti ollut erittäin valmis painamaan kovastikin töitä sekä uhraamaan vähempiarvoisia unelmia sen ”suuren unelman” eteen.
Käsittääkseni jo pelkkä autottomuus sinällään hillitsisi ”ökyilijöiden” (siis niitä jotka potentiaalisesti kykenisivät nostamaan hinnat kattoon?) muuttohaluja. Ja kun yhtälöön vielä lisättäisiin huoneistokohtaisten saunojen rakentamiskielto sekä jätettäisiin rakentamasta yhtään ketään varten kesäveneiden hautuumaata, niin tuskinpa saari näitä ”ökyilijöitä” suuremmin edes houkuttaisi. Autottomuus voitaisiin toteuttaa yksinkertaisesti ja halvalla esimerkiksi puomilla. Ei ole syytä monimutkaistaa asioita.
Santahaminan luontoarvokeskustelusta jää vaikutelma, että ne tiivistyvät lopultakin tuohon myyttiseen biotooppiin jota korskeasti kutsutaan Saharan hiekkakentiksi tai jopa dyyneiksi. Ei kai siinä mitään.
Reserviläisjärjestöjen palavasieluisille maanpuolustusintoilijoille voidaan jatkossakin taata pääsy leikkimään isolle hiekkalaatikolle? Samalla jokunen uuslähiökakarakin voidaan saada innostumaan maanmylläyksestä ja kenties myös maanpuolustuksesta? Potentiaalia indoktrinaatiolle ainakin on. Lapsilla/nuorilla on vielä nykyäänkin paha tapa ihan oma-aloitteisesti tetsata mailla ja mannuilla – mutta biologiystävämme varmaankin selittävät miksi tämäkään skenaario ei voisi toimia?
**
Kehyskuntalaiselle (joka kyseli miksi kehyskuntiin pitää kulkea autolla):
Provokaatiosi valuu aika tyhjään. Kirkkonummelle, Järvenpäähän ja Espooseen pääsee jo junalla helposti ja nopeasti. Espooseen myös rakennetaan par’aikaa sellaista juttua kuin Länsimetro – entisenä helsinkiläisenä tai vain autolla ajeluihisi uppoutuneena tämä seikka on saattanut olla kantautumatta korviisi. Parempia (tai ainakin uusia) joukkoliikennesuunnitelmia on ollut pöydällä vuosikausia ellei kymmeniä. Rahasta nyt aina kinastellaan, mutta aika usein asiat eivät etene siksi koska asiat politisoidaan ja/tai nimbyillään kuoliaaksi. Silti aina jokin pläni nytkähtää askeleen eteenpäin ja joku toinen taas realisoituu. Mm. Pisara-rata näyttäisi olevan tulossa. Vaikka joukkoliikenteen suunnittelun ei pitäisikään olla hätäisen miehen hommaa, kyllä sen nykyistä hemmetisti johdonmukaisempaa pitäisi jo olla 2000-luvulla kun ongelmat ovat nyt oikeasti (viimeinkin) räjähtämässä käsiin.
Yhtä kaikki, jengi tiettävästi kulkee jo nyt mm. Viikistä, Arabiasta, Töölöstä, Pasilasta, Ruskeasuolta, Haagasta sekä Pitäjänmäestä vähän joka suuntaan duuniin ja duunista pois – myös julkisilla. Ei ole mahdotonta kuten väität, eikä myöskään näillä alueilla asuvilla kaikilla ole autoa tai kahta.
Keskittyisit sinäkin trollaamaan vähemmän ja puhumaan enemmän asiaa niin tätäkin palstaa olisi kaikkien mukavampi seurata.
Voisiko skenaario jossa juna-, raitiovaunu- saati metrokiskot vedettäisiin jok’ikiseen stadin ”satelliittiin” (nykyisiin ja tuleviin…) joskus/lähitulevaisuudessa/milloinkaan toteutua?
Ei voi loputtomasti vedota siihen, että syy on aina muissa/poliitikoissa/”järjestelmässä”.
Näin vuokralaisen ominaisuudessa katsoin ihan uteliaisuuttani tänään kuinka paljon suurempaa ja edullisempaa esimerkiksi kolmioiden tarjonta on mainitsemissasi Helsingin ”satelliiteissa”.
Alle 180 000 euron omistuskolmioita löytyi sen tarkempia kriteerejä määrittelemättä oikotieltä Helsingistä 77 kappaletta. Klaukkalasta 3. Nurmijärveltä 7. Tuusulasta ja Porvoosta kummastakin 8. Vihdistä 10. Järvenpäästä 15. Ja Espoostakin, Suomen toiseksi suurimmasta kaupungista, vain 30 kappaletta.
Tässä valossa stadi näyttäisi pärjäävän vertailussa suorastaan erinomaisesti, varsinkin kun laskee jotain hintaa auto- tai junapendelöinnille. Lieneekö näin vuoden alku asuntomarkkinoilla vain normaalia hiljaisempaa (ja/tai Helsingissä vilkkaampaa), mene ja tiedä.
Vaan kukapa sitä nyt jonnekin Kontulaan… Eihän sinne kulje edes met.. (ei prkl, kyllähän se kulkee ja muutkin palvelut sieltä löytää). Ja kukapa sitä nyt voisi 1-2 lasta mahduttaa johonkin surkeaan kolmioon. Ei ole mahdollista. Lastensuojelurikos. Eikä tilavampaan asuntoon myöskään voi muuttaa vasta sitten kun on ensin ”kärvistellyt itä-helsingin slummien pikkuluukuissa”. Siitähän voisi pahimmassa tapauksessa jäädä vieläpä niin hyvin sukanvarteen, että velkavankeus pankille voisi lyhentyä vuosilla.
Monella näyttää olevan kova usko metrosta jonakin ylivertaisena joukkoliikennemuotona. Kaikkia liiaksi metrouskovaisia kehotan tutustumaan miekkoseen nimeltä Antero Alku – vaikka onkin harvinaisen ärsyttävä inttäjä, ukko puhuu usein järkeviä. Sama luonnehdinta pätee Odeen. Ja toki myös allekirjoittaneeseen (vitsi, vitsi).
Minäkin osaan sanoa miten asioiden pitäisi olla. Metroa (raideliikennettä ylipäätään) pitäisi ajatella runkoverkkona johon bussit syöttävät matkustajia esikaupungeista. Ratikat pitäisi ottaa kokonaan helvettiin keskustasta ja korvata akullisilla johdinautoilla (jos ylipäätään tarvetta). Siinä olisi kolisevaa sporaa äänettömämpi sekä ennen kaikkea joustava kulkupeli kun tulee ”odottamattomia” ongelmia. Kaupungissa oletusarvoisesti aina joku törttöilee/mokaa liikenteessä, tekniikka pettää aina välttämättä joskus ja arktisessa kaupungissa luonnon temppuilu on, noh, luonnollista.
En nyt jaksa tällä erää nalkuttaa kuitenkaan enempää. Eiköhän sitä tässäkin taas ollut viljalti kaikenmoista ruokotonta.
-allekirjoittanut