Nollalinja vai isot palkankorotukset?

Raimo Sailas esit­ti kahdek­si vuodek­si nol­lal­in­jaa palkkoi­hin. Se tarkoit­taisi elin­ta­son laskua, mut­ta parem­paa työl­lisyyt­tä. Vien­ti­te­ol­lisu­utemme on todel­la palkkata­son kanssa vaikeuk­sis­sa. Ei vain suurten palkanko­ro­tusten vaan ennen kaikkea euron korkean arvon kanssa. Paho­ja kil­pail­i­joi­ta ei ole vain Aasi­as­sa vaan konepa­ja­te­ol­lisu­u­den osalta ennen kaikkea Kes­ki-Euroopas­sa. Elin­ta­somme olisi kah­den vuo­den kulut­tua toden­näköis­es­ti korkeampi, jos palkanko­ro­tuk­set oli­si­vat pienempiä.

Jos laa­jen­namme kuvaa päädymme päin­vas­taiseen kan­taan. Sak­sas­sa Hol­lan­nis­sa ja Suomes­sa pitäisi palkko­ja nos­taa reip­paasti. Lukekaa vain mitä Krug­man sanoo. Eikö tämä alen­taisi näi­den maid­en kil­pailukykyä? Ei alen­taisi, kos­ka se heiken­täisi euroa. Se heiken­täisi euroa jopa enem­män kuin palkanko­ro­tusten ver­ran, kos­ka se tuot­taisi sekä inflaa­tio­ta että inflaatio-odotuksia.

(Käy­dään­pä tämä argu­ment­ti läpi: Jos inflaa­tio nousee nol­las­ta kah­teen ja sen odote­taan pysyvän kahdessa pros­en­tis­sa “tois­taisek­si”, viiden vuo­den päähän katso­van kan­nat­taa mak­saa eurosta kymme­nen pros­ent­tia vähem­män. Inflaa­tio lisää kil­pailukykyä kahdek­sal­la pros­en­til­la. Siis enem­män kuin vähän yksinkertaistaen.)

Etelä-Euroopan kannal­ta eri­tyis­es­ti Sak­san pieni palkkain­flaa­tio olisi todel­la ter­ve­tul­lut­ta, kos­ka nämä maat tarvit­se­vat kiihkeästi euron kurssin alen­e­mista. Kreikan  asia on mei­dänkin asi­amme, sil­lä kun Kreikalla menee huonos­ti, pääsemme mekin siitä kärsimään.

Euro­maid­en deflaa­tiok­il­pailu ajaa koko maanosan taan­tu­maan. Eikä lisää kil­pailukykyä, vaan pikem­minkin las­kee sitä, kos­ka euron kurssi ylireagoi inflaa­tio­vauhti­in juuri noiden inflaa­tio-odotusten takia.

Sailas on oike­as­sa, jos otamme Sak­san poli­ti­ikan annet­tuna. Ammat­ti­jär­jestöt oli­si­vat oike­as­sa, jos ne saisi­vat Sak­san ammat­ti­jär­jestöt kannalleen.

 

183 vastausta artikkeliin “Nollalinja vai isot palkankorotukset?”

  1. Suomelle riit­tää se, että talous on muu­ta­maa euro­maa­ta parem­mas­sa kun­nos­sa, ja tämän takia per­in­teinen talous­matem­ati­ik­ka on van­hen­tunut­ta kun on usei­ta mai­ta samas­sa valuutassa.

    Tätä on hyvä lähteä ajat­tele­maan kään­teis­es­ti, kos­ka se tuo nopeit­en ratkaisun avaimien luokse. Nimit­täin, on paradok­saa­li­nen tosi­a­sia, että velan­mak­su todel­lisu­udessa lisää velkaa! Tämä johtuu siitä, että kun rahaa käytetään velan­mak­su­un eikä esimerkik­si palkkoi­hin, niin ostovoima putoaa, sitä kaut­ta tuot­tei­den ja palvelu­iden hin­nat putoa­vat, ja yri­tyk­set joutu­vat alen­ta­maan palkko­ja / irti­sanomaan. Lop­ul­ta vel­ka on pois­mak­su­vu­osi­na las­ket­tuna paljon suurem­pi kuin alunperin.

    Eli, niin kauan kuin Suo­mi toimii reaal­i­talouden ongelmien ratkaisemisek­si (kas­va­va eläkeläis­määrä suh­teessa työn­tek­i­jöi­hin, ja kallis kus­tan­nus­rakenne joka perus­tuu suuren öljymäärän käyt­töön) niin rahapoli­ti­ikan kiristämistä ei tarvi­ta ollenkaan.

  2. Paras­ta­han on, että Sak­sa ja Ran­s­ka korot­ta­vat palkko­ja ja inflaa­tio alen­taa euron ulkoista kurssia ja samaan aikaan Suo­mi ei koro­ta palkkoja. 

    Näin saamme sekä deval­vaa­tion että kustannuskilpailukyvyn.

  3. Jep. Palkkak­il­pailu euroopan sisäl­lä on tie deflaa­tioon ja sitä kaut­ta etelä-euroopan pahenevi­in kil­pailukyky- ja val­tion­vel­ka ongelmi­in. Aasi­aa vas­taan Euroop­pa ei voi palkka­maltil­la kil­pail­la, kos­ka ulkoinen kil­pailukyky määräy­tyy val­u­ut­takurssien kaut­ta. Eli palkka­maltin kaut­ta haet­tu kil­pailukykyk­isa on euro-alueen sisäistä nol­la­summapeliä. Ei ole mitään järkeä puuha­ta Suomeen mitään nol­loko­ro­tuk­sia. Perus­lähtöko­hdan pitäisi edelleen olla:

    työvoimakus­tan­nusten nousu = tuot­tavu­u­den kasvu + inflaatiotavoite

    Kun tuot­tavu­us kas­vaa 1–2 % ennustei­den mukaan, niin palkanko­ro­tusten pitäisi olla 3–4 %.

  4. Euroop­pa tarvit­see siis devalvaatio-pilleriä.

    Olisiko euro mah­dol­lista devalvoi­da hal­li­tusti? Esim. niin että EKP ilmoit­taa syytävän­sä rahaa markki­noille kunnes €:$=1:1, Samal­la Sak­sat, Suomet ja Hol­lan­nit määräävät yhtäaikaa kym­me­nien pros­ent­tien koro­tuk­ses­ta kaikki­in palkkoi­hin ja avustuksiin.

    Kreik­ka ei tek­isi mitään.

  5. on valitet­tavaa, että suomes­sa ei nähdä teknolo­gia­te­ol­lisu­u­den, varsinkin met­allin, todel­lista kil­pailukyvyt­tömyy­den ongelmaa.

    Suomes­sa palkanko­ro­tusten kus­tan­nus­vaiku­tus on noin 1,6 ker­tainen ver­rat­tuna palkkata­son nousu­un kun huomioidaan työ­nan­ta­jan mak­samat kulut.

    Täl­lä het­kel­lä työn kus­tan­nus­ta­so liikkuu alueel­la 40 — 45 euroa/tunti. Siihen 10% koro­tus tarkoit­taa 4 — 4,5 euron ( 5–7 usd) lisä­tun­tikus­tan­nus­ta työnantajalle.

    Useis­sa met­allin kil­pail­i­ja­mais­sa on työvoimakus­tan­nus pienem­pi kuin nyt pyy­det­tävä palkanko­ro­tus. Kat­sokaa­pa vaik­ka tämän­päiväistä Helsin­gin sanomien artikke­lia sivul­la A4. Kun koro­tuk­sista puhutaan pitäisi puhua niiden raha-arvos­ta eikä pros­en­teista. Kiinan 15% koro­tus palkkoi­hin vas­taa kus­tan­nuk­sil­taan suomen 1% palkankorotusta.

    Suo­ma­lainen teol­lisu­us on näinä päiv­inä aloit­tanut useista Yt-neu­vot­telu­ja joiden takana on tilauskan­to­jen hiipumi­nen kan­sain­välis­ten asi­akkait­temme ( ml. isot suo­ma­laiset pörssiy­htiöt) siirtäessä työtä halvem­man työvoiman maihin. 

    Ko. Yhtiöt kyl­lä pär­jäävät ja kurssit pysyvät ylhääl­lä, mut­ta täl­lä poli­ti­ikalla Suo­mi ei pärjää.

    Nyt malt­ti olisi valttia.

  6. Odel­la menee syys ja seu­raus sekaisin. Palkanko­ro­tuk­set eivät aiheuta inflaa­tio­ta, vaan ovat inflaa­tion seu­raus­ta. Osit­tain tietysti niin, että palkanko­ro­tuk­sia perustel­laan odote­tul­la inflaatiolla.

    Inflaa­tion aikaansaami­nen EU:ssa ei siis tapah­du palkko­ja korot­ta­mal­la vaan rahamäärää lisäämäl­lä. Tätä on EKP:n toimes­ta akti­ivis­es­ti tehtykin. Onko se ollut riit­tävää, sitä en tiedä.

    Eri­tyis­es­ti teknolo­gia­te­ol­lisu­udessa, jon­ka palkkake­hi­tys on viime päiv­inä ollut tapetil­la, palkko­jen kehi­tys on vain hyvin heikosti kytkök­sis­sä koti­maiseen inflaa­tioke­hi­tyk­seen, kos­ka teknolo­gia­te­ol­lisu­u­den tuot­teet menevät niins suurelta osin vien­ti­in. Oden esit­tämä kausali­teet­ti toimisi (jos se ylipään­sä toimisi) siis eri­tyisen huonosti.

  7. Joo. Jot­ta talous kas­vaa niin kysyn­nän pitää kas­vaa. Alla ole­vista voi kukin vali­ta uskottavimman
    A) Yksi­tyi­nen kulu­tus nousee kos­ka palkat nousevat.
    B) Vien­ti kas­vaa, kos­ka vien­ti­markki­noil­la talous kas­vaa ja/tai paran­tuneen kil­pailukyvyn joh­dos­ta suo­ma­lais­ten osu­us markki­noista kasvaa.
    C) Yksi­tyi­nen kulu­tus nousee kos­ka kulut­ta­jat otta­vat lisää lainaa vaik­ka edes nimel­lispalkat eiväs kasva.
    D) Yri­tyk­set investoi­vat vaik­ka muu kulu­tus eli kysyn­tä ei kasva.
    E) Julki­nen kulu­tus kas­vaa kos­ka val­tio ja kun­nat lisäävät lainanottoaan.

    Krug­man­ista puheenollen, tää on hyvä http://krugman.blogs.nytimes.com/2011/09/28/the-eurovenn/

  8. Kuto­ja, Euron voi devalvoi­da huomen­na ja mm. helpot­taa Etelä-Euroopan ahdinkoa niin että EKP ilmoit­taa nos­ta­vansa inflaa­tio­tavoit­teen neljään pros­ent­ti­in, ja samal­la tulee korkopoli­ti­ikkaan liikku­mavaraa. Näin ei voi tehdä kos­ka Sak­sa, hyper­in­flaa­tio ja Hitler.

  9. sari: “on valitet­tavaa, että suomes­sa ei nähdä teknolo­gia­te­ol­lisu­u­den, varsinkin met­allin, todel­lista kil­pailukyvyt­tömyy­den ongelmaa.”

    Se var­maan johtuu siitä, että kil­pailukykymit­tauk­sis­sa Suo­mi aina sijoit­tuu kärkipäähän.
    Ostovoima­pari­teetil­la mitat­ul­la palkkata­sol­la Suo­mi taas sijoit­tuu häntäpäähän.
    Ja kun kat­so­taan Euroopan tilan­net­ta, vaikeuk­sis­sa ovat juuri ne PIGS-maat, jois­sa palkkata­so on alhaisin. Kuin­ka alas Suomen palkkata­so olisi siis painet­ta­va, että pää­sisimme samaan sar­jaan Kreikan kanssa?
    Ja onko joku käynyt esim. Nokian Salon tehtaas­sa? Minä olen. Työn­tek­i­jöi­den pal­ka­lla ei ole juuri vaiku­tus­ta tuot­teen hin­taan, kun koko valmis­tus on automaattista.

  10. Onko se sak­sa niin inflaa­tio­foobikko? Minus­ta kohtu­ulli­nen setelira­hoi­tus olis mon­elta kannal­ta ihan hyvä keino velka­kri­isi­in. Euron arvon pieni alen­e­m­i­nen ei var­maan tekis pahaa, ja nyt kun tätä sop­paa on kat­sel­lu vähän aikaa tun­tu­is että inflaa­tio­ta vas­taan ois EKP&Co:nkin helpom­pi tapel­la kun tätä velkapullaataikinaa.

  11. Ja tämä. Krug­man: “… as Jamie Gal­braith says, a large part of the point of Keynes’s work was to debunk the clas­si­cal view that unem­ploy­ment nec­es­sar­i­ly reflects exces­sive wages. … And I have, of course, writ­ten repeat­ed­ly — both infor­mal­ly and in actu­al papers with dia­grams and Greek let­ters — that in a delever­ag­ing, liq­uid­i­ty-trap econ­o­my, wage reduc­tions would reduce, not increase, employment.”

  12. Kil­pailukykymme on kaiken A ja O!

    Elämme Globaalis­sa kau­pas­sa jos­sa Kiina ja Aasia painaa päälle.

    Euroop­pa elää paljolti velanvarassa.

    Val­tiot ovat yli velka­an­tuneet mut­ta näis­sä val­tiois­sa asuu paljon mielet­tömän rikkai­ta ihmisiä ‚kuten esim. Euroopas­sa ja USA:ssa.

    Asia on kuten enti­nen rahas­ton­hoita­ja sanoi: “Yhdis­tyk­sel­lä on kas­sa tyhjä, mut­ta minä voisin lainata!”

    Tai kuten jol­lain Kreikan min­is­ter­il­lä on 19 kiinteistöä!

    Euroopan pitäisi nyt verot­taa erit­täin raskaasti näitä rikkai­ta (kova var­al­lisu­usvero yms.) että saisimme val­tiot kun­toon jol­loin voisimme pudot­taa pieni ja keski­t­u­lois­t­en vero­tus­ta ja näin kom­pen­soi­da palkanko­ro­tuk­sia, jol­loin kil­pailukykymme säi­ly­isi ja euroop­pa voisi edes liki­main pitää nykyisen elintasonsa.

  13. Ongel­ma on että omas­ta maal­likon näkökul­mas­ta sitä hel­posti hakee analo­giaa yksi­tyiseen talouden­hoitoon. Sitä olet­taa että euroalue on kuin iso per­he jon­ka velka­an­tu­miseen pure­vat samat kon­stit jot­ka puri­si­vat yksit­täisen per­heen visanvingutukseen. 

    Krug­man vinkkaa että analo­gia vie hel­posti hakoteille.

    “Matt Ygle­sias on lievästi järkyt­tynyt kuul­tuaan että Oba­ma hakee talous­neu­vo­ja War­ren Buf­fetil­ta ja Alan Mul­layl­ta. On hyvä muis­taa että edes bril­lianteim­mat liikemiehet eivät vält­tämät­tä tiedä kuin­ka makro­talous saadaan toim­i­maan. Eivätkö he siis muka tiedä kuin­ka työ­paikko­ja luo­daan? No, he tietävät kaiken yksi­ty­is­ten yri­tys­ten kas­vat­tamis­es­ta — usein, ellei jopa useim­miten, muiden yksi­ty­is­ten yri­tys­ten kus­tan­nuk­sel­la. Se on tärkeä ja hyödylli­nen taito, mut­ta sil­lä ei ole paljoakaan tekemistä kokon­aisen kansa­t­alouden kas­vat­tamisen kanssa, kansan­talouden jon­ka tärkein asi­akas on … se itse.”

    Kansan­talouden kas­vat­tamises­sa tarvi­taan samo­jakin kon­ste­ja kuin yri­tys­taloudessa (esim luovu­ut­ta ja yrit­teliäisyyt­tä) tai per­heen talouden­pidos­sa (esim elämistä tulo­jen mukaan), mut­ta tuo *poikkea­va* aspek­ti jää hel­posti vähälle huomiolle.

  14. Jos Euroop­pa verot­taa erit­täin raskaasti rikkai­ta (var­al­lisu­usverol­la jne) niin siitä kiit­tävät amerikkalaiset ja aasialaiset. Rikkaat saadaan kyl­lä katoa­maan, mut­ta vero­ker­tymää siitä ei saada.

  15. Toiv­ot­tavasti tästä käytäisi­in kun­nol­lista keskustelua, eikä alka­isi taas tragikoomi­nen iso­jen poikien hiekkalaatikkoleik­ki. Sivuhuomiona taas nais­ten puut­tumi­nen teol­lisu­u­den johtopaikoil­ta. Miehi­nen kun­nia ja kasvo­jen säi­lyt­tämi­nen alkaa taas astua kuvaan mitä pidem­mälle vään­tö pääsee. Aikaa kuluu ja perään­tymi­nen alkaa tun­tua aina vain vaikeammalta.

    Joka tapauk­ses­sa neu­vot­telu­iden lop­putu­lok­se­na tulisi olla työ­paikko­jen pito tääl­lä. Nyt kuitenkin puhutaan ihan oikeista työ­paikoista ja työ­sopimuk­sista, eikä mis­tään pili­pali silp­putyö­sop­pareista, joista työväestöstä naut­tii jo muu­ta­ma satatuhat­ta toisen luokan duunaria.

    Nyt taas muuten nähdään, ettei yleinen viher­tymi­nen yhteiskun­nas­sa ehkä sit­ten kuitenkaan ole ollut se joka on ajanut teol­lisu­ut­ta pois, vaan enem­mänkin Mat­ti Putkosenkin edus­ta­ma kööri, joka nyt syyt­tää muu­ta­maa ympäristö­suo­jelupykälää teol­lisu­u­den paos­ta. Kum­ma kyl­lä Vihreät eivät yritäkkään riisua tämän keis­arin vaat­tei­ta, vaan on hil­jaa ja ottaa muiden syn­te­jä kan­net­tavak­seen ihan kiltisti.

  16. Raimo K (Krug­ma­nia lainaten)
    “And I have, of course, writ­ten repeat­ed­ly — both infor­mal­ly and in actu­al papers with dia­grams and Greek let­ters — that in a delever­ag­ing, liq­uid­i­ty-trap econ­o­my, wage reduc­tions would reduce, not increase, employment”

    Täs­men­nyk­senä, tuon on siis tarkoi­tus päteä suuril­la talousalueil­la, jois­sa markki­nat ovat etupäässä alueen sisäiset. Krug­mankin on toden­nut että yksit­täisen USA:n osaval­tion (ja oletet­tavasti esim. Suomen) kohdal­la palkkak­il­pailu voi paran­taa paikallista työl­lisyyt­tä, mut­ta se on pois naa­pureil­ta ja kokon­aisuute­na tilanne ei ole siis edes nollasummapeli.

    (mikä on tite­tysti sama kuin mitä Soin­in­vaara yllä kirjoitti)

  17. En ymmär­rä haavei­ta pien­estä inflaa­tios­ta. Täl­läiset vaa­timuk­set ovat vain osoituk­sia jär­jen köyhyydestä.

    Paras­ta euro­maille olisi relu noin 50%.n vuo­tu­inen inflaa­tio. Se ratkai­sisi suurim­man osan euroalueen ongelmista.

    Velka­an­tuneet maat voisi­vat mak­saa velka­nsa takaisin muu­ta­mas­sa vuodessa. Pankeille ei syn­ty­isi luot­to­tap­pi­oi­ta eikä olisi enää pelkoa maail­man talouden rom­ah­duk­ses­ta Kreikan tai vas­taavien maid­en maksukyvyttömyydesta.

    Moraa­lika­to, joka val­lit­see, kos­ka nyt asiansa hyvin hoi­ta­neet maat joutu­vat mak­samaan “kelvot­tomien” maid­en velko­ja lop­puisi. Koko väestön moraa­li­nen poh­ja paranisi.

    Kos­ka kenenkään ei enää olisi viisas­ta säästää, kaik­ki pyrk­i­sivät osta­maan kaikel­la var­al­lisu­udel­laan kaikke mah­dol­lista. Talouselämä vilka­s­tu­isi ja työt­tömyys vähenisi, jos ei ker­takaikki­aa muut­tuisi työvoima­pu­lak­si. Sekä tavaroiden että työvoiman kasvu aut­taisi osaltaan pyrkimyk­swessä suureen inflaatioon.

    Pääo­mat, joi­ta nykyiset säästäjät ovat sääst­neet pankkei­hin menet­täi­sivät arvon­sa ja siity­i­sivät kiin­teään omaisu­u­teen sijoit­tanei­den insti­tuu­tioiden hyväk­si. Tämäkin lisäisi kulu­tus­ta eli sekin lisäisi taloudel­lista toimeli­aisu­ut­ta ja paran­taisi talouden tilaa.

    Koko talouselämä muut­tuisi dynaamisek­si. Siinä pär­jäi­sivät parhait­en hyvin koulute­tut henkilöt. Koulut­ta­mat­tomien ja esimerkik­si van­hus­ten omaisu­us siir­ty­isi akti­ivis­ten osaa­jien käyt­töön ja hyödyt­täisi täten osaltaan talouselämää.

    Täl­läiseen inflaa­tioon olemme nyt matkalla. Tavoite 50 %:n inflaa­tio saavutet­taisi­in hel­posti, mikäli EKP lisäisi setelistön määrää 20 — 50 ker­taisek­si nykyis­es­tä ja tois­taisi oper­aa­tion vuosittain

  18. Jos nyt esit­täisin tähän 0‑linjaan palka­nsaa­jan soraää­nen vaik­ka liit­to­jen sopimuk­set eivät min­ua henkilöko­htais­es­ti juurikaan kos­ke­ta ja kat­son lähin­nä huvit­tuneena 1–2% palkankorotuksia.

    Suomes­sa pääkaupunkiseudul­la asum­is­menot ja ruo­ka vievät jo nyt palka­s­ta niin suuren osan, että jäl­jel­lä jääväl­lä rahal­la ei nyt mitään hirveitä kulu­tusjuh­lia jär­jestetä. Tätä jäl­jelle jäävää rahaa syö lisäk­si inflaa­tio kokoa­jan kunnes ollaan tilanteessa, joka on jo mon­elle pien­i­tuoloiselle arkipäivää. Palkkapäivän jäl­keen ale­taan toivoa, että tulisi­pa se seu­raa­va palkkapäivä pian.

    Täl­läi­nen ora­van­pyörä ja ahdinko, mis­sä ihmi­nen itseasi­as­sa toivoo kuol­e­vansa mah­dol­lisim­man nopeasti (olisi­pa kuukausi elämästäni men­nyt äkkiä, että saan seu­raa­van palkan) on suo­ras­taan puis­tat­tavaa ja kan­nustin ylipäätän­sä tehdä työtä ja tuh­la­ta elämän­sä läh­estyy kokoa­jan pis­tet­tä, mis­sä yhä use­ampi alkaa miet­tiä koko hom­man mielekkyyt­tä. En yhtään ihmettele, että mon­es­ta pien­i­t­u­lois­es­ta on tul­lut ns. elämän­ta­pa työtön. Saman rahan, kun saa tekemät­tä mitään ja aikaa jää itselle ja elämälle.

    Kyl­lä se nyt vain on niin, että har­va tekee työtä huvikseen ja palk­ka ja sen riit­tävyys kulu­tuk­seen (olkoon se sit­ten tavaraa tai elämyk­siä) on aikamoi­sen suuri kan­nustin ylipäätän­sä tehdä mitään. Sik­si palkanko­ro­tusten pitäisikin olla vähin­tään inflaa­tio­ta­soa (3–4%), että työn teon kan­nat­tavu­us itselle ei jos­sain kohtaa kään­ny negatiiviseksi.

    Toki ymmär­rän, että tämä vain ruokkii inflaa­tio­ta ja ryvet­tää yri­tyk­sen kil­pailukykyä mut­ta anteek­si nyt vain, ihmi­nen on usein hyvin itsekäs olio, eikä ajat­tele turhan pitkälle, kuol­la kun voi vaik­ka huomen­na. Pieni­palkkaisen ajat­telua ei lisäk­si helpota se, että samaan aikaan yhtiön johto nos­tat­telee palkko­jaan kym­me­nil­lä pros­ent­teil­la joko suo­rana palkkana tai bonuksi­na ja saat­taa­pa kyseinen yhtiökin tahko­ta miljoo­nia omistajilleen.

  19. Suomen ongel­ma on liian pieni palkka­haitari. Meil­lä pitää korot­taa koulutet­tu­jen palkko­ja ja laskea mata­la­palk­ka-alo­jen palkko­ja. Tämä on mah­do­ton­ta nin kauan, kun veroas­t­eemme on liian korkea. Täl­lä veroas­t­eel­la eivät mata­la­palkkaiset kestä palkko­jen sopeut­tamista euroop­palaiseen tasoon. Veroas­t­een laskem­i­nen on vält­tämätön­tä ennen kaikkea mata­la­palkkaisten olo­jen turvaamiseksi.

    Sak­san palkkata­so tai talous­poli­ti­ik­ka ei ole mitään ennal­ta annet­tua, mut­ta se on vetu­ri­taloute­na kuitenkin määräävä. Siihen suun­taan palkat, verot ja elin­ta­so yhden­tyy hitaasti, mikä on hyvä asia. Voi olla, että Euroaluekkin jakaan­tuu korkean vero­tuk­sen ja mata­lan vero­tuk­sen alueik­si, mut­ta ei mis­sään nimessä suo­ma­laisen itse­murhavero­tuk­sen alueeksi.

  20. Amerik­ka verot­taa kansalaisi­aan asui­v­at ne sit­ten mis­sä tahansa. Eiku saatana ne verot­taa myös muiden maid­en kansalaisia, vaik­ka ne asu­isi­vat koton­aan. Joudun aika-ajoin täyt­telemään IRS Tax Exempt kaavakkei­ta, kun omis­tan yhden tyhjän tilin amerikas­sa, enkä tiedä miten sen voisi lakkauttaa.

    En tosi­aankaan ymmär­rä mik­sei Suo­mi ja EU voi ryhtyä samaan. Veroista pää­sisi eroon kolme vuot­ta sen jäl­keen kun luop­unut Suomen kansalaisuudesta.

  21. Osmo tarkoi­tatko, että kun oli mark­ka, devalvoiti­in vien­ti­te­ol­lisu­u­den takia. Nyt kun on euro, pitäisi devalvoi­da euroalueen eteläis­ten kri­isi­talous­maid­en takia?

    Mikä se täl­lainen yhteis­val­u­ut­ta on?

  22. Osmo:

    Se tarkoit­taisi elin­ta­son laskua, mut­ta parem­paa työllisyyttä.

    Niin se tarkot­tas elin­ta­son laskua niille, jot­ka olis onnis­tunut pitämään työ­paikkansa, jos palkat olis nous­su paljon ja elin­ta­son nousua niille, jot­ka olis menet­täny työpaikkansa.

    Kokon­aisuute­na palkanko­ro­tuk­set tuhoaa tässä nimen omaises­sa tilanteessa hyv­in­voin­tia, kun mei­dän pitäs tehdä sisäi­nen devalvaatio.

    Lukekaa vain mitä Krug­man sanoo.

    No pelkkä lukem­i­nen ei ilmeis­es­ti riitä. Pitää kans ymmärtää lukemaansa.

    Krug­man kir­joit­ti, että Sak­sas­sa pitäis olla kor­keem­pi inflaa­tio, mikä on eri asia kuin että Sak­sas­sa pitäs korot­taa palkko­ja. Inflaa­tio on aina ja kaikkial­la rahalli­nen ilmiö vaik­ka ne sulle 70-luvul­la toisin opet­ti valtsikassa.

    Suun­nilleen kaikkial­la on ongel­mana, että kysyn­tää on liian vähän suh­teessa trendi­in. Tätä ongel­maa palkanko­ro­tuk­set vaan pahen­taa. Sun idea on vähän sama, ku jos sanos, että ongel­ma on se, että Kreikas­sa menee huonos­ti ja ehdot­tas, että vede­tään muual­lakin ihan perseelleen niin Kreikan suh­teelli­nen ase­ma parantuu.

    Tämä on tietysti ihan jär­jetön­tä. Paras­ta kaikille on se, että EKP tekis löy­sem­pää rahapoli­ti­ikkaa. Jos ja kun se ei suos­tu niin tekeen, niin maid­en pitää sit sisäis­es­ti devalvoi­da. Kos­ka talous ei oo nol­la­summapeliä, niin se, että muut maat kuin Kreik­ka hoitaa talouten­sa kun­toon on luul­tavasti paras­ta myös Kreikalle.

    Eikö tämä alen­taisi näi­den maid­en kil­pailukykyä? Ei alen­taisi, kos­ka se heiken­täisi euroa.

    !?! Minkälaisen reak­tio­funk­tion sä ole­tat EKPlle? Eli että ekana ne ei suos­tu antaan euroalueelle sen tarvit­se­maa inflaa­tioo, mut­ta jos palkanko­ro­tus­vaa­timuk­set on suuret, niin sit yht’ äkkiä se antaakin inflaa­tioo? Miks ihmeessä?

    Etelä-Euroopan kannal­ta eri­tyis­es­ti Sak­san pieni palkkain­flaa­tio olisi todel­la ter­ve­tul­lut­ta, kos­ka nämä maat tarvit­se­vat kiihkeästi euron kurssin alenemista.

    yhyyyyy.…. Eli vielä ker­ran, se että jonkun asian hin­ta nousee ei tarkoi­ta, että hin­nat kokon­aisuute­na nousee. Jos keskus­pank­ki ei anna markki­noille lisää rahaa, niin jos työn hin­ta nousee, niin muut hin­nat las­kee. Sen seu­rauk­se­na sit tehdään vähem­män töitä.

    Euro­maid­en deflaa­tiok­il­pailu ajaa koko maanosan taantumaan.

    Ongel­mana on liian pieni kokon­aiskysyn­tä. Me voitas saa­da lisää kokon­aiskysyn­tää, jos EKP tekis löy­sem­pää rahapoli­ti­ikkaa tai sit niin, että hal­ven­netaan kaiken hin­taa rahas­sa, jol­loin se enti­nen määrä rahaa riit­tää suurem­man määrän ostamiseen.

    Tässä ongel­man ydin: http://www.indexmundi.com/finland/gdp_per_capita_(ppp).html

    me ollaan n. 10% alle trendin. Joko hin­nat pysyy samoina ja rahaa tulee enem­män markki­noille tai sit rahamäärä pysyy samana mut­ta hin­nat las­kee. Muuten tota ei saa kurot­tua umpeen.

    Eikä lisää kil­pailukykyä, vaan pikem­minkin las­kee sitä, kos­ka euron kurssi ylireagoi inflaa­tio­vauhti­in juuri noiden inflaa­tio-odotusten takia.

    Ei tääl­lä nyt näytä muut ylireagoivan ku sä. Markki­nat kyl­lä osaa hin­noitel­la euron paljon enem­män oikein ku sinä.

    Sitä useem­malle riit­tää töitä mitä halvem­paa työ on. Sitä enem­män kysyn­tää suo­ma­laisille tuot­teille on mitä halvem­pia ne on.

  23. Otsikon kysymyk­seen vastaten: 

    Lähel­lä nol­lal­in­jaa, mut­ta isot kohen­nuk­set työelämän laadullisi­in kysymyk­si­in heikoim­mis­sa ase­mis­sa ole­vien osalta: vuokratyövoima, määräaikaiset, har­joit­teli­jat jne.

  24. Ostin sak­set 1,5 eurol­la eräästä hal­pali­ik­keestä ja teknikon taidoil­lani voin sanoa, että sak­set ovat laadukkaat. 

    Eli köy­hät työt­tömät ovatkin hyö­tyneet vähä­varaisu­ud­estaan hyvinkin ver­rat­tuna niihin, jot­ka odot­ta­vat vuo­tu­isia palkanko­ro­tuk­sia ja vero­tuk­sen muu­tok­sia lakkarei­hin­sa. Ja jot­ka ovat tot­tuneet mak­samaan tuot­teista 1970-luvul­ta omak­su­tul­la taval­la esim. Fiskarsin sak­sista 20 euroa.

  25. “Sitä useem­malle riit­tää töitä mitä halvem­paa työ on. Sitä enem­män kysyn­tää suo­ma­laisille tuot­teille on mitä halvem­pia ne on.”

    Vienin Sulo nou­dat­ti tuo­ta peri­aatet­ta, mut­ta todel­lises­sa elämässä ei tapah­du noin.
    Kone­nen käyt­täjiä on tuotan­nos­sa on tasan saman ver­ran työn­tek­i­jöitä palka­s­ta, eri­tyiseti jos palkat laskevat.
    Sil­loin ei enää tuotan­non­suun­nit­telus­sa voi­da huomioi­da mah­dol­lis­es­ti hal­van työvoiman etua

    Kun nykyään tuotan­to­pros­es­sit ja tuotan­totekni­ikat ovat globaale­ja niin eipä noil­la palkkaeroil­la ole juuri vaiku­tus­ta tuotan­non miehitykseen

    Samoin palkko­jen alen­t­a­mi­nen vie ostovoimaa joten kulu­tus las­kee ja työ­paikat vähenevät
    Samat työn­tek­i­jät ovat myös kuluttajia

    Yleen­säkin yri­tyk­sessä tehdään päätök­siä muil­lakin perustein kuin pelkkien kansan­talouden luku­jen perusteella

  26. Kalle: “Suomen ongel­ma on liian pieni palkka­haitari. Meil­lä pitää korot­taa koulutet­tu­jen palkko­ja ja laskea mata­la­palk­ka-alo­jen palkkoja.”

    Näin voi tosi­aan sanoa — mielip­i­teen vapaus kun on — ja mielipi­de­hän tämä on.
    Fried­man­han aikoinaan tuli tun­netuk­si trick­le-down efek­tistään, siis että rikkaiden rikastues­sa hyv­in­voin­ti sit­ten val­uu myös muiden hyväk­si. Sitä vaan ei ole vielä mis­sään tapahtunut.

  27. Art­turi, ei GDP:ssä ole mitään “trendiä”, joka on kiveen hakat­tu ja jos­ta poikkeami­nen on osoi­tus keskus­pankin toilailus­ta. Suomes­sa esimerkik­si nyt vaan on niin, että huolto­suhde putoaa koko ajan, joten PPP per capi­ta, tai ainakin sen kasvun pitäisikin notkah­taa. Raa­ka-aineista (kuten öljys­tä) tulee väli­in niukku­ut­ta, eli niiden hin­ta nousee kun niitä nyt vaan ei ole yhtä hel­posti saatavil­la, joten kasvu välil­lä notkah­taa. Sub­sti­tu­ut­te­ja ei aina ole tos­ta vaan polka­istavis­sa kaikelle. Jne.

    Eli, ei ole mitään maag­ista “trendiä”, jol­la GDP:n pitäisi olla, vaan se riip­puu osa­puilleen siitä, mikä on tuot­tavu­us, ja tuot­tavu­us riip­puu siitä, paljonko on työtätekevää porukkaa suh­teessa niihin jot­ka ei tee, paljonko on reaal­ista tuotan­topääo­maa, paljonko on raa­ka-ainei­ta, jne. Raha­puoli ei voi mitään näistä kor­ja­ta, jos ei ole ns. löysiä pelis­sä, eikä näi­den notkah­duk­set ja heilah­duk­set aina johdu raha­puolen häir­iöistä. Joskus öljyläh­teet kuiv­u­vat, kai­vok­set lakkaa­vat tuot­ta­mas­ta, joskus tulee katovu­osia, ja joskus porukkaa jää eläk­keelle enem­män kuin tulee työ­markki­noille. Rahaa ei voi syödä.

  28. Art­turi B:

    Kos­ka talous ei oo nol­la­summapeliä, niin se, että muut maat kuin Kreik­ka hoitaa talouten­sa kun­toon on luul­tavasti paras­ta myös Kreikalle.

    “Hoitaa kun­toon” ilmaisul­la on kovasti eri merik­i­tyk­siä riip­puen siitä kysytkö sitä vaik­ka Trichet’ltä tai Krug­manil­ta, mut­ta mut­ta jos tulk­it­sen ja arvaan oikein, niin tarkoi­tat palkko­jen laskua ja val­tion meno­jen leikkaamista.

    Kenen sinä kuvit­telet siinä tapauk­ses­sa kreikkalaiset työl­listävän, kun maan sisäi­nen kysyn­tä on lamas­sa, ja niin yksi­tyi­nen kuin julki­nenkin kulu­tus las­kee myös naapurimaissa?

    No pelkkä lukem­i­nen ei ilmeis­es­ti riitä. Pitää kans ymmärtää lukemaansa.

    Uskaltaisin väit­tää, että Soin­vaara on (sen lisäk­si, että luul­tavasti on luken­nut enem­män) on myös ymmärtänyt Krug­manin ajatuk­set paremmin.

    http://krugman.blogs.nytimes.com/2011/07/21/1937–1937-1937/
    (ok, EKP:n korkopoli­ti­ikas­ta te olette var­maan kaik­ki sam­maa mieltä)
    http://krugman.blogs.nytimes.com/2009/12/09/wages-and-recovery/

  29. DejaVUu vuodelta 1991 — palkkoi­hin saadaan inflaa­tioko­r­jaus ja tuot­tavu­u­den nousu ulos­mi­tataan, markki­nat putoa­vat… konkursse­ja luvas­sa niille yri­tyk­silel, jot­ka eivät ole ehti­neet vähen­tää kulu­jaan, siis työvoimaansa.

    Palka­nsaa­jana n 2% palkkoi­hin ja 1% palkkavero­jen alen­nus­ta olisi ihan hyvä asia. Ainakin parem­pi kuin 4 % koro­tuk­sia ilman veronkeven­nyk­siä ja inflaa­tio­ta samal­la reilusti yhdis­tet­tynä val­tion talout­ta kuor­mit­tavaan t6yöttömyyden lisääntymiseen.

    AY-liike tekee kaikken­sa, jot­ta täl­lä kier­roksel­la he voivat näyt­tää _jäsenilleen_ ole­vansa tarpeel­lisia. Sik­si 4% lisää pal­lkoi­hin, 2% noin vuo­den vai­h­teessa 2% ensi syksynä — kier­ros päät­tyy huhtiku­us­sa 2013, jol­loin säi­den puoles­ta on kivem­pi lakkoilla.

    Ay-liik­keen neu­votet­lu­ti­lanne on todel­la vaikea. Per­in­teiestä johta­ju­ut­ta ei löy­dy ja samal­la ns jäsenistön val­ta on kaa­p­at­tu fik­sun jär­jestörak­en­teen kaut­ta itse itsen­sä nimit­tävälle aktivistieliitille. 

    Peri­aat­teessa SDP hal­li­tus­puolueen­sa voisi sada tilanteen rauhoit­tumaan — ennen vaale­ja Antti Rinne jär­jestei nimeno­maan SDP:n vaa­likir­i­tys­tä varten has­su­ja vauhi­tus­lakko­ja. Ongel­ma on puolestaan ay-sdp-rin­ta­man oma rakoileminen.

    AY-liik­keen demariedus­ta­jat koke­vat Perus­suo­ma­lais­ten Putkosen miesten hien ihol­laan ja olo on tukala. Jos ay-johdon han­s­ka lipeää, työ­paikoil­la Perus­suo­ma­laiste vai­h­ta­vat hei­dän tilalleen omat ja takinkäöän­täjät. Samal­la ensi kevään ay-liik­keen tuke­mat kun­nal­is­vaalt saat­ta­vat saa­da kovin onnet­toman lop­putu­lok­sen nimeno­maan demareille.

    Timo Soinin pupulisti­nen viesti on se minkä näemme tupo-neu­vot­teluis­sa ole­van kaiken takana.
    Putko­nen tun­tee neu­vot­telumekanis­min täy­del­lis­es­ti ja ay-liik­keen heikot koh­dat tul­laan hyödyntämään.

    Luul­tavasti koro­tus­d­ta­sos­ta löy­ty­isi yhteisym­mär­rys, jos Soinin vaa­timuk­si­in suos­tust­taisi­in tek­stikysymyk­sis­sä ja hal­li­tuk­sen poli­ti­ikas­sa. Esimerkis­ki ulko­maalaisn työvoiman käyt­tökiel­to var­masti miel­lyt­täisi työpaikkatasolla.

    Media valitet­tavasti on per­in­teisen sdp-koneis­ton ja Eteläran­nan pro­pa­gan­dan lumoissa. Kysykää Putkoselta mil­lainen “tupo” työmi­estä miellyttää!

    (Ai niin, Perusuo­ma­laisia pikku­ju­tut kuin kansan­talous tai kil­pailukyky eivät kiin­nos­ta, epäisän­maal­lista jengiä kun ovat.)

  30. Korkeas­ta inflaa­tios­ta se vas­ta moraa­lika­to seu­raisikin. Meikäpoi­ka lopet­taisi säästämisen heti ja alka­isi käyt­tää rahansa viinaan. Eipä olisi teil­läkään enää mitään, mitä pankista laina­ta. Tai korko olisi sem­moinen 15 % kuten lama-aikaan ja raha olisi äärim­mäisen säädel­tyä. Ei kan­na­ta haikail­la inflaatiota.

  31. Oikeis­tode­mari:

    Korkeas­ta inflaa­tios­ta se vas­ta moraa­lika­to seu­raisikin. Meikäpoi­ka lopet­taisi säästämisen heti ja alka­isi käyt­tää rahansa viinaan. Eipä olisi teil­läkään enää mitään, mitä pankista laina­ta. Tai korko olisi sem­moinen 15 % kuten lama-aikaan ja raha olisi äärim­mäisen säädel­tyä. Ei kan­na­ta haikail­la inflaatiota.

    Joko sin­ul­la on mielessä siiv­ot­toman kalli­it viinit, tai sit­ten joko raha tai ter­veys lop­puisi pro­jek­tis­sa turhan nopeasti, mut­ta muu­toin mei­dän muiden kannal­ta: Kiitos, aloi­ta mieluiten vaik­ka tänään. Sehän maail­man­talouden ongel­ma numero yksi on: Kulu­tuskysyn­nän heikkous, jol­loin ei myöskään riitä työpaikkoja. 

    Kiin­teistöku­plien pok­sahdet­tua, niil­lä, joil­la on liikaa velkaa (ja/tai jäivät seu­ran­nais­vaiku­tuk­se­na työt­tömäk­si) ei ole mah­dol­lisuuk­sia kulut­taa, ja niil­lä joil­la olisi varaa, ei ole halua vas­taavasti saati tarvet­ta lisätä omaa kulu­tus­ta. Kun ei ole kysyn­tää ei ole mah­dol­lista ylläpitää myöskään tar­jon­taa (työ­paikko­ja).

    En tiedä mitä reaa­liko­ron toivoisit saavasi, mut­ta esimerkik­si Yhdys­val­to­jen liit­to­val­tion laina­parei­hin ollaan nyky­isin valmi­ita sijoit­ta­maan kymme­nen vuo­den ajak­si reaa­liko­rol­la nol­la: http://research.stlouisfed.org/fred2/series/DFII10
    ja viidek­si vuodek­si yli puolen pros­entin negati­ivisel­la vuo­tuisel­la korolla:
    http://research.stlouisfed.org/fred2/series/DFII10

    Se ei ole paljoa, mut­ta hie­man parem­min kuin mitä sete­likasa itsessään tuot­taisi real­i­tap­pi­oi­ta kun kukaan ei raho­ja (myöskään sin­un raho­jasi) kuitenkaan halu­aisi investoi­da talouslamaolosuhteissa.

    Näis­sä olois­sa uhkaus siitä, että sinä otat rahasi tililtä ja törsäät ne (työl­listäen suo­raan tai välil­lis­es­ti ihmisiä) on (Krug­ma­nia jälleen tapaillen) sama kuin uhkaisit ampua janoon kuol­e­vaa ihmistä kasvoihin vesip­is­too­lil­la. Se on hie­man koomista ja ennen kaikkea, se ei olisi uhkaus vaan lupaus.

  32. AY-liike tekee kaikken­sa, jot­ta täl­lä kier­roksel­la he voivat näyt­tää _jäsenilleen_ ole­vansa tarpeellisia. 

    Näin jonk­i­nasteise­na ay-akti­iv­ina on huo­mautet­ta­va, että tähän on var­masti aihet­ta. Jäsenistö on lievästi san­ot­tuna turhau­tunut­ta, kun palkanko­ro­tuk­set ovat olleet vuosia alle inflaa­tion, mut­ta oma yri­tys on kas­vat­tanut voit­toaan tun­tu­vasti. Näin siis ylem­män toim­i­henkilön näkökul­mas­ta. On oltu sol­i­daarisia eikä tästä ole mitään eri­ty­istä kos­tut­tu. Yri­tyk­set siirtävät toim­intaansa ulko­maille sen enem­pää asioi­ta pohti­mat­ta. Samaan aikaan EK:n tuke­mat tahot pyrkivät romut­ta­maan koko ay-liik­keen. Mik­si siis olla “sol­i­daari­nen”?

    Ay-liik­keel­lä tai sen osil­la ei ole mitään velvol­lisu­ut­ta olla sol­i­daarisia laa­jem­paa yhteiskun­taa kohtaan, kun neu­vot­telu­jen vastapuo­likaan ei tätä ole.

    1. Eras­totenes,
      Ovatko reaalian­siot vuosia alen­tuneet? Ansio­ta­soin­deksin lasken­nas­sa on on var­maankin jokin virhe, kun se väit­tä toisin.

  33. Nol­lal­in­ja olisi paras, eli ei palkanko­ro­tuk­sia. Tämä paran­taisi kil­pailukykyämme ja siten työl­lisyyt­tä. Ei paperi- ja teräs­te­ol­lisu­us nykyään pystys lait­ta­maan mitään koro­tuk­sia tuot­tei­den­sa hin­toi­hin. Palkko­jen nos­to siis tarkoit­taa joko fir­mo­jen tulok­sen alen­e­mista tai, jos tehdään henkilöstöratkaisu­ja, niin työ­paikko­jen vähentymistä. 

    Vaik­ka krug­man olisikin oike­as­sa niin luul­tavasti vain sak­san palkkaratkaisuil­la on merk­i­tys­tä hänen tarkoit­ta­mas­saan mielessä. Suo­mi on liian pieni.

  34. Tiedemies:

    Art­turi, ei GDP:ssä ole mitään “trendiä”, joka on kiveen hakat­tu ja jos­ta poikkeami­nen on osoi­tus keskus­pankin toilailusta. 

    Rohke­nen esit­tää tämän graafin todis­teena trendis­tä: http://kantoos.files.wordpress.com/2011/01/europa-nbip-bis-2010-q3.jpg?w=570&h=354

    Ei mikään tren­di oo tietysti kiveen hakat­tu. Jos keskus­pank­ki tunaroi, niin NBKT poikkeaa trendis­tä. Kun keskus­pank­ki ei tunaroi niin NBKT kas­vaa tasaista vauh­tia. (Jenkeis­sä 5% vuodessa.)

    Suomes­sa esimerkik­si nyt vaan on niin, että huolto­suhde putoaa koko ajan, joten PPP per capi­ta, tai ainakin sen kasvun pitäisikin notkahtaa.

    No se nyt on keskus­pankin kannal­ta ihan sama mitä PPP per cap­i­talle käy, kun­han NBKT kas­vaa trendil­lä. Keskus­pank­ki ei määrit­tele PPP per cap­i­tan tasoo, mut­ta NBKT tason se kyl­lä määrittelee.

    Raa­ka-aineista (kuten öljys­tä) tulee väli­in niukku­ut­ta, eli niiden hin­ta nousee kun niitä nyt vaan ei ole yhtä hel­posti saatavil­la, joten kasvu välil­lä notkahtaa. 

    No jos jonkun tuot­teen hin­ta kas­vaa, niin muiden tuot­tei­den hin­to­jen pitää sit laskea. Ei sil­lä oo mitään vaiku­tus­ta NBKT:n tasoon suun­taan eikä toiseen.

    Eli, ei ole mitään maag­ista “trendiä”, jol­la GDP:n pitäisi olla, 

    Ei niin. Siinä ei oo mitään maag­ista. Jos keskus­pank­ki hoitaa hom­mansa, niin NBKT kas­vaa trendil­lä. Se on ihan nor­maali rahapoli­ti­ikkaa, jos­sa FED on onnis­tunut 1980–2008. Kos­ka keskus­pank­ki kon­trol­loi NBKT:N tasoo ja kos­ka se on nor­maal­isti antanut sen kas­vaa 5% vuodessa, niin taloudel­liset toim­i­jat tietysti olet­taa, että se kas­vaa tule­vaisu­udessakin 5% vuodessa ja sit jos se ei kas­va 5% vuodessa, niin niiden suun­nitel­mat menee pieleen.

    Niis­sä suun­nitelmis­sa ei oo mitään väärää, vaan ne on ihan hyviä suun­nitelmia kun­han keskus­pank­ki ei yht’ äkkiä päätä, että hei me tunaroidaankin oikein olan takaa. Se ei oo mitenkään hyvä, että ne suun­nitel­mat jää toteutumatta.

    vaan se riip­puu osa­puilleen siitä, mikä on tuot­tavu­us, ja tuot­tavu­us riip­puu siitä, paljonko on työtätekevää porukkaa suh­teessa niihin jot­ka ei tee, paljonko on reaal­ista tuotan­topääo­maa, paljonko on raa­ka-ainei­ta, jne.

    Ei. NBKT, eli nom­i­naa­li­nen BKT riip­puu pelkästään siitä mikä on myy­ty­jen tuot­tei­den arvo rahas­sa. Se riip­puu siis pelkästään rahan määrästä. (Tai siis rahan arvoa säätämäl­lä voidaan saavut­taa mikä tahansa NBKT:n taso.)

    reaa­li­nenBKT riip­puu noista sin­un mainit­semista tek­i­jöistä ja niille keskus­pank­ki ei voi juuri yhtään mitään. (Pait­si se voi tar­jo­ta taloudel­lisille toim­i­joille mah­dol­lisim­man vakaan makro­taloudel­lisen toim­intaym­päristön, eli pitää NBKT taso trendiuralla.)

    Rahaa ei voi syödä.

    Ei niin. Siks me tarvi­taan lisää kysyn­tää ihmis­ten työlle, että ne menee pel­loille töi­hin tuot­ta­maan meille ruokaa.

    Ris­to:

    jos tulk­it­sen ja arvaan oikein, niin tarkoi­tat palkko­jen laskua ja val­tion meno­jen leikkaamista.

    No et tulk­itse oikein. Minä tarkoi­tan, että jos EKP ei suos­tu lisäämään kysyn­tää, niin val­tioiden pitää lisätä kysyn­tää sisäis­es­ti devalvoimal­la, eli laske­mal­la kaiken arvoa rahas­sa. Tämä on tietysti huo­mat­tavasti huonom­pi vai­h­toe­hto kuin rahapoli­ti­ikan löy­sen­tämi­nen, mut­ta ainakin se nos­taa kysyn­tää toisin kuin se, että kaiken arvoa rahas­sa nos­te­taan. Sit­ten se rahamäärä ei riitä senkään ver­taa kaiken muun ostamiseen.

    Kenen sinä kuvit­telet siinä tapauk­ses­sa kreikkalaiset työl­listävän, kun maan sisäi­nen kysyn­tä on lamas­sa, ja niin yksi­tyi­nen kuin julki­nenkin kulu­tus las­kee myös naapurimaissa?

    Ei se maan sisäi­nen kysyn­tä mene siitä lamaan, että kaiken muun hin­taa las­ke­taan rahas­sa mitat­tuna. Sit­ten se enti­nen rahamäärä riit­tää parem­min niiden muiden asioiden ostamiseen. (+ tässä vai­heessa EKP­kin saat­tais hel­tyä anta­maan vähän lisää rahaa markkinoille.)

    Uskaltaisin väit­tää, että Soin­vaara on (sen lisäk­si, että luul­tavasti on luken­nut enem­män) on myös ymmärtänyt Krug­manin ajatuk­set paremmin.

    öööööö.… toisin ku mon­et luulee Krug­manin tiedot talousti­eteestä ei oo peräisin 70-luvulta.

    Oikeis­tode­mari:

    Meikäpoi­ka lopet­taisi säästämisen heti ja alka­isi käyt­tää rahansa viinaan.

    No sehän siinä inflaa­tios­sa oliskin just tarko­tuk­se­na, että jen­gi ei vaan ham­strais rahaa, vaan pistäs sen liik­keelle. Var­maan suurin osa kek­sis vähän järkevämpiäkin kohtei­ta ku viinan.

    eras­totenes:

    Ay-liik­keel­lä tai sen osil­la ei ole mitään velvol­lisu­ut­ta olla sol­i­daarisia laa­jem­paa yhteiskun­taa kohtaan, kun neu­vot­telu­jen vastapuo­likaan ei tätä ole.

    Joo se on kyl­lä nähty, että Ay-liik­keeltä ei riitä sol­i­daarisu­ut­ta niille, jot­ka menet­tää työ­paikkansa niiden kartellin takia. Pitävät vaan huoli omista jäsenistä, joil­la on töitä.

  35. Osmo: “Jos laa­jen­namme kuvaa päädymme päin­vas­taiseen kan­taan. Sak­sas­sa Hol­lan­nis­sa ja Suomes­sa pitäisi palkko­ja nos­taa reip­paasti. Lukekaa vain mitä Krug­man sanoo. Eikö tämä alen­taisi näi­den maid­en kil­pailukykyä? Ei alen­taisi, kos­ka se heiken­täisi euroa. Se heiken­täisi euroa jopa enem­män kuin palkanko­ro­tusten ver­ran, kos­ka se tuot­taisi sekä inflaa­tio­ta että inflaatio-odotuksia.”

    Valitet­tavasti Osmo on nyt ymmärtänyt Krug­manin tek­stin aivan väärin. Krug­man ei kir­joit­tanut sanaakaan euron ulkois­es­ta arvos­ta. Päin­vas­toin hänen mukaansa euroalueen kasvun pitäisi tul­la Euroopan sisäis­es­tä kaupasta. 

    Krug­manin pää­point­ti on se, että EKP:n inflaa­tio­tavoite (noin 2 pros­ent­tia) on nykyti­lanteeseen näh­den liian mata­la. EKP:n pitäisi löysätä rahapoli­ti­ikkaansa, jot­ta Sak­san ja muiden vahvo­jen talouk­sien (niiden, jot­ka lain­oit­ta­vat ongel­ma­mai­ta) inflaa­tio nousisi jon­nekin neljän pros­entin hujakoille. 

    Tämä on tärkeää sik­si, että Euroopan ongel­ma­maat (Espan­ja, Por­tu­gali, Kreik­ka yms.) kär­sivät tuotan­non kalleu­teen liit­tyvistä kil­pailukyky­on­gelmista. Jot­ta nämä maat voisi­vat paran­taa kil­pailukykyään suh­teessa vahvoihin euro­mai­hin, niis­sä pitäisi val­li­ta vahvo­ja euro­mai­ta alhaisem­pi inflaatio. 

    Rauta­lan­gas­ta sama: jos sak­salaiset autot kallis­tu­vat vuodessa neljä pros­ent­tia ja espan­jalaiset vas­taavasti kak­si pros­ent­tia, espan­jalais­ten auto­jen kysyn­tä Euroopas­sa kasvaa.
    Täl­löin Espan­jan auto­te­ol­lisu­us vahvis­tu­isi ja sen talous vas­taavasti kohen­tu­isi. Talouskasvun myötä rahoi­tus­markki­noiden luot­ta­mus elpy­isi ja nykyi­nen kri­isi saataisi­in kuriin. 

    Vas­taavasti Sak­san auto­te­ol­lisu­u­den ase­ma heikkenisi. Tämä ei ole kovin vakavaa, sil­lä Sak­san nykyi­nen kaup­patase on vah­vasti yli­jäämäi­nen. Sak­sa lainaa ulko­maille rahaa, jot­ka käytetään sak­salais­ten tuot­tei­den ostamiseen. 

    Täl­lä het­kel­lä Sak­san (ja muiden vahvo­jen euro­maid­en) inflaa­tio on kah­den pros­entin liepeil­lä. Tämä tarkoit­taa sitä, että esim. Espan­jan kil­pailukyvyn suh­teelli­nen paran­t­a­mi­nen edel­lyt­täisi deflaa­tio­ta eli hin­to­jen alentumista. 

    Deflaa­tio on talouskasvulle myrkkyä, kos­ka se kan­nus­taa säästämiseen ja vähen­tää siten kulu­tuskysyn­tää. Sik­si Krug­manin mukaan ain­oa järkevä ratkaisu on EKP:n rahapoli­ti­ikan löysäämi­nen. Tämä mah­dol­lis­taisi heikoille euro­maille maltil­lisen inflaa­tion (Sak­sas­sa inflaa­tio olisi siis korkeampi), mikä aut­taisi näitä talouk­sia kasvamaan.

    1. Krug­man ei puhunut Euron ulkois­es­ta arvos­ta, mut­ta inflaa­tion ja inlaa­tio-odotusten nousu las­kee vuoren var­masti euron ulkoista arvoa, mikä edelleen lisää vaikeuk­sis­sa ole­vien maid­en selviämismahdollisuuksia.

  36. Art­turi B on oike­as­sa. Suuret palkanko­ro­tuk­set eivät ole inflaa­tion syy vaan sen seuraus. 

    Tämä johtuu siitä, että yri­tyk­set eivät voi siirtää lisään­tyneitä tuotan­tokus­tan­nuk­sia hin­toi­hin­sa tuos­ta vain. Yri­tys­ten pitää myös huomioi­da tuot­tei­den­sa kysyn­tä. Kysyn­tään puolestaan vaikut­taa dra­maat­tis­es­ti rahapoli­ti­ik­ka eli korko­ta­so: jos korot nou­se­vat, lainan­ot­to vähe­nee ja kysyn­tää heikkenee. 

    Jos rahapoli­ti­ikkaa ei löysätä ja palkko­ja korote­taan, tarkoit­taa tämä väistämät­tä lisään­tyvää työt­tömyyt­tä. Jot­ta työt­tömyys ei lisään­ty­isi, pitää palkanko­ro­tusten olla aina yhtä kuin tuot­tavu­u­den kasvu + inflaatio. 

    Yleis­es­ti ottaen taloudel­lis­ten ongelmien ratkaisemiseen ei löy­dy mitään kikkakol­mos­ta kuten deval­vaa­tio tai inflaa­tion kiihdyt­tämi­nen. Lop­pu­jen lopuk­si kaik­ki perus­tuu palkkata­son ja tuot­tavu­u­den väliseen tas­apain­oon maid­en sisäl­lä ja niiden välillä. 

    Jos palkat ovat liian korkeat suh­teessa tuot­tavu­u­teen, on seu­rauk­se­na työt­tömyyt­tä ja heikkenevää talouskasvua (näin Espan­jas­sa ja Kreikas­sa). Tätä voidaan tor­jua lainara­hal­la, mut­ta jos­sain vai­heessa raja tulee vastaan. 

    Jos palkat ovat liian mata­lat suh­teessa tuot­tavu­u­teen, on seu­rauk­se­na yli­jäämäi­nen kaup­patase. Täl­laisen tilanteen jatku­vu­us edel­lyt­tää ulko­maisen kysyn­nän tukemista lainara­hal­la (näin Sak­sas­sa ja myös Kiinassa). 

    Jos markki­nat toimi­vat, tulisi palkko­jen jous­taa kunnes ulko­maankau­pas­sa val­lit­see jälleen tas­apaino. Esimerkik­si Kiinan palkko­jen ostovoiman pitäisi nous­ta vauhdil­la, mut­ta Kiina estää tämän pitämäl­lä val­u­ut­tansa arvon keinotekois­es­ti liian alhaalla.

    Kos­ka euroalueen sisäl­lä ei val­u­u­tan ulkoisel­la arvol­la voi asi­aa kor­ja­ta, on ain­oa mah­dolli­nen ratkaisu eri­lainen inflaa­tio. Vahvois­sa euro­mais­sa inflaa­tion on olta­va korkeampi kuin heikois­sa euromaissa.

  37. SOKEA PISTE

    Jotenkin taas hait­taa tämän keskustelun pää­teema, joka on: “Miten parhait­en jaamme ne rahat, jot­ka revimme yrit­täjien selkänahasta”.

    Tämä vinou­tu­ma johtuu nykyisen keskustelun sokeas­ta pis­teestä, jos­sa kuitenkin piilee ongelmien ratkaisu.

    Oikeampi teema on tämä: “Miten saisimme yrit­täjiä innos­tu­maan investoin­neista ja tois­t­en työllistämisestä”.

    Makroekono­mi­an puolel­la oikeampi kysymys olisi: “Miten voimme vähen­tää niiden julk­isten työn­tek­i­jöi­den määrää, joi­ta yksi­ty­is­puolen työn­tek­i­jä joutuu selässään kantamaan.” 

    Nyky­isin viiden yksi­ty­is­puolen työn­tek­i­jän selässä on kak­si julkisen puolen henkilöä, jot­ka saa­vat usein parem­paa, velal­la mak­set­tua palkkaa. Hei­dän määrän­sä on moninker­tais­tunut viime vuosikymmenninä.

    Nykyisessä globaa­lik­il­pailus­sa kaikille pitäisi olla selvää, että pidem­män päälle näin ei voi jatkua, tai edessä on se Kreikan tie.

    Soke­as­sa pis­teessa näkyy se parem­pi tie: Tehdään Suomes­tamme yrit­täjä-yhteiskun­ta, jos­sa kan­nat­taa ottaa yrit­täjäriskiä ja työl­listää toisia.

    Tämä tietenkin edel­lyt­tää sitä epäpy­hää tulo­ero­jen kas­vat­tamista. Kun­nolli­nen kor­vaus yrit­täjäriskin oto­s­ta on kuitenkin ain­oa keino stim­u­lo­da taloutemme vält­tämät­tömään kasvu­un. Näin lisää jaet­tavaa syn­tyy kuin itsestään.

    Tämän pakol­lisen raken­nemuu­tok­sen voi tehdä aivan hyvin ilman, että vähen­netään yhteiskun­tamme kaikkein arvokkaimpia resursse­jä, jot­ka ovat sosi­aalisek­torin tekevässä por­taas­sa ja koulu­tuk­ses­sa. Sen sijaan julkisen sek­torin byrokra­ti­a­por­taas­sa on paljonkin leikattavaa…

    Tämä on tietenkin katk­era pala nieltäväk­si byrokra­ti­aamme ja ammat­tiy­hdis­tys­li­ik­keeseemme pesi­in­tyneille perus­marx­i­laisille, jot­ka tekevät tietenkin kaikken­sa, jot­ta näin ei kävisi.

    Nyt tilanne on kuitenkin sel­l­ainen, että pitäisi olla uskallus­ta kat­soa siihen sokeaan pis­teeseen, jos­sa näkyy ruusuinen yrittäjä-yhteiskunta.

    Sep­po Korppoo
    Joka toiv­ot­taa kaik­ki ter­ve­tulleek­si sokeaan pisteeseen

  38. Art­turi B:

    (meitä var­maan molem­pia ärsyt­tää ennakkokat­selun puute lain­auk­sista. Toiv­ot­tavasti menevät oikein täl­lä kertaa)

    Ei se maan sisäi­nen kysyn­tä mene siitä lamaan, että kaiken muun hin­taa las­ke­taan rahas­sa mitattuna.

    Puhut­taes­sa Kreikas­ta “mene lamaan” on on väärässä aika­muo­dos­sa. Se on siinä jo nyt, ja kun suuri määrä julkisen sek­torin palkol­lisia pakostakin menet­tää palkkansa se on siinä koh­ta vielä tukevammin. 

    Sit­ten se enti­nen rahamäärä riit­tää parem­min niiden muiden asioiden ostamiseen. 

    Mikä enti­nen rahamäärä? Sisäi­nen deval­vaa­tio­han tarkoit­taa nimel­lispalkko­jen laskua. Vaik­ka hin­to­jenkin pitäisi laskea (vaikkakin vähem­män) niin velat pysyvät ennal­laan, joten jokaisen kreikkalaisen asun­to- ym. velko­jen reaaliar­vo kas­vaa. Tämä vielä rikkana rokas­sa sen jo ennestään lamas­sa ole­van koti­markki­nakysyn­nän kuihduttamiseksi.

    öööööö…. toisin ku mon­et luulee Krug­manin tiedot talousti­eteestä ei oo peräisin 70-luvulta.

    Toinen niistä linkeistä oli kah­den vuo­den ja toinen kah­den kuukau­den takaa (aiheena siis palkko­jen ja työl­lisyy­den väli­nen yhteys nykyisessä talousti­lanteessa — se ei ole mitä sinä san­ot sen ole­van). Asian sivus­ta: Krug­manin kan­ta näyt­tää ole­van, että (vaik­ka paljon hyvää työtä on tehty tuon jäl­keen) keskimääri­nen makro­talousti­eteelli­nen ymmär­rys on ainakin USA:ssa laskenut roimasti sit­ten 1970-luvun.

  39. Osmo Soin­in­vaara,

    Onko vah­val­la eurol­la tekemistä sen asian kanssa, että tuotan­toa kan­nat­taa siirtää Aasi­aan asti? Tietenkin hal­vat työvoimaku­lut ovat yksi keskeinen syy, mut­ta suurten teol­lisu­us­laitosten rak­en­t­a­mi­nen mak­saa myös ja paljon.

    Onko mata­la inflaa­tio ja vah­va Euro ain­oa oikea ratkaisu? Käsit­tääk­seni mata­la läh­es nol­la-inflaa­tio pitää ainakin ylikansal­lisen pääo­man puol­ta Euroopan pörsseissä.

  40. Osmo, euron ulkoinen heikken­e­m­i­nen ei juurikaan auta tilan­net­ta. Val­taosa esimerkik­si Kreikan ja Espan­jan vien­nistä kohdis­tuu euro­mai­hin. Lisäk­si euron heikken­e­m­i­nen lisäisi näi­den maid­en raaka-ainekustannuksia. 

    Inflaa­tion aiheut­ta­mas­sa val­u­u­tan heikken­e­misessä on myös se ikävä puoli, että yleen­sä tuotan­tokus­tan­nuk­set nou­se­vat rin­ta rin­nan inflaa­tion kanssa. 

    Jos euro halut­taisi­in järkeväl­lä taval­la devalvoi­da, se pitäisi tehdä EKP:n toimes­ta osta­mal­la ulko­maisia val­u­ut­to­ja. Tosin tämäkin olisi vain euroop­palais­ten kulut­ta­jien ostovoimaan kohdis­tu­va vero.

  41. Neu­vot­te­lut ovat peli.
    Ay-demar­it ovat täl­lä ker­taa hal­li­tus­vas­tu­us­taan huoli­mat­ta perus­suo­ma­lais­ten ahdis­tavia työpaikoilla.
    Käytän­nössä pelkäävät SDP:n ase­man huojumista. 

    Veron­mak­sajien sol­i­daarisu­us ei riitä, jol­loin parem­pi upota laivan mukana? 

    Paperite­htai­ta ja Noki­aa sekä osaa met­allista ei Suomes­sa pide­tä, pait­si kreikkalaisil­la rahoi­tuskeinoil­la. Kysymys on todel­lisu­udessa saadaanko enää mitään uut­ta käyntiin. 

    Viro hoiti asiansa sisäisel­lä deval­vaa­ti­ol­la, palkat supis­tu­i­v­at 10 % pieni­palkkai­sis­sa hom­mis­sa ja 20% keskipalkkai­sista alka­en. Sitä Suomes­sa ei uskalleta vielä tehdä.
    Julki­nen sek­tori vaatii saman kuin viemti­te­ol­lisu­us, joka on eri­tyisen ongel­mallista — tuot­tavu­us kun ei ole noussut. 

    Tupo-nevot­teluis­sa pohdi­ta kansan men­estys­tä vaan ay-demarien ase­man säilyttämistä.

  42. Art­turi, en viit­si uudelleen enää vään­tää tätä asi­aa jokaisen argu­mentin suh­teen, joten sanon tämän nyt vain ker­ran: Keskus­pank­ki ei osaa taikoa, eikä se ole kaikki­ti­etävä, joten se ei voi määrit­tää nom­i­naalisen bkt:n tasoa. Reaa­li­nen pudo­tus BKT:ssa voi johtua reaalisen puolen shok­ista, eikä keskus­pank­ki voi tietää kaikkia reaalipuolen asioita.

    Tämä on sikäli myöskin sivu­seik­ka, että teo­ria, jon­ka mukaan kesku­pankin tehtävänä olisi pitää nom­i­naa­li­nen BKT jol­lakin kuvit­teel­lisel­la tra­jek­to­ri­al­la, on ihan yhtä höp­sö kuin kaik­ki muutkin key­nes­läiset hul­lut­te­lut. Val­tio ja keskus­pank­ki eivät voi luo­da mitään tyhjästä. Reaalisen BKT:n dipates­sa nom­i­naalisen BKT:n pitämi­nen kasvus­sa tarkoit­taa inflaa­tio­ta, ja Euron tapauk­ses­sa se olisi tarkoit­tanut Suomes­sakin luokkaa kymme­nen pros­entin, tai yli, inflaa­tio­ta 08–09. Kauas on tul­tu itä­val­ta­lais­es­ta taloustieteestä.

  43. Nim­imerk­ki “Sep­po Korppoo”:lle toteaisin tähän:
    Nyky­isin viiden yksi­ty­is­puolen työn­tek­i­jän selässä on kak­si julkisen puolen henkilöä, jot­ka saa­vat usein parem­paa, velal­la mak­set­tua palkkaa.

    Vaik­ka julk­ista sek­to­ria pitäisikin mielestäni kar­sia, niin tässä on vähän vinksal­laan ole­va näkökul­ma, jota vil­jel­lään jostain syys­tä joka puolel­la. Viit­taan siis väit­teeseen, joka eri muodois­saan ilmais­taan jotenkin niin, että “julkisen sek­torin työn­tek­i­jät eivät mak­sa vero­ja ja ovat pelkkä rasite”. 

    Annan nyt triv­i­aalin esimerkin, jon­ka pitäisi valaista asi­aa: Val­metin työn­tek­i­jät oli­vat vuo­teen 1984 asti julkisen sek­torin työntekijöitä.

  44. Sep­po Korp­poo: “Nyky­isin viiden yksi­ty­is­puolen työn­tek­i­jän selässä on kak­si julkisen puolen henkilöä, jot­ka saa­vat usein parem­paa, velal­la mak­set­tua palkkaa. Hei­dän määrän­sä on moninker­tais­tunut viime vuosikymmenninä.”

    Julkisen sek­torin henkilöstömäärä on noin 20% työvoimas­ta ja se on pysynyt suun­nilleen samana vuosikymmenet, val­tion hek­ilöstö vähen­tynyt, kun­tien lisääntynyt.
    Ja tuo määrä pitää sisäl­lään mm. opet­ta­jat, sairaan­hoita­jat, van­hainko­tien henkilöstön, poli­isit ja armei­jan ym. — keitä pitäisi “rehellisen” yrit­täjän mielestä vähen­tää? Ehkä lennon­jo­hta­jat ovat turhaa painolastia?

  45. “Onko vah­val­la eurol­la tekemistä sen asian kanssa, että tuotan­toa kan­nat­taa siirtää Aasi­aan asti? ”

    Vah­va euro ja aliar­vostet­tu yuan ovat yhditelmä joka vie teol­lisu­ut­ta Kiinaan

    Mut­ta ei Kiina kovinkaan edulli­nen ole, sil­lä kokoon­pan­otyön osu­us on vähäi­nen ja säästöt mak­simis­saan 5 % luokkaa.

    Ja Kiinas­sa heikko tuot­tavu­us , kor­rup­tio ja byrokra­tia syövät kustannusetua

    Niin­pä esim Sal­compin kulut kasvoivat siir­rossa Kiinaan.

    Merkit­tävämpi syy on markki­nat, useim­miten taustal­la on halu olla markki­nan lähellä .

  46. Jos nyt oikein ymmärsin, niin USA:n keskus­pankin tehtävä on rahamäärää säätelemäl­lä pitää nimelli­nen BKT:n kasvu 5%:ssa ja EKP:n tehtävä pitää inflaa­tio 2%:ssa. Molem­pi­en ideoiden perus­ta kai on siinä, että täl­löin talouden toim­i­jat voivat luot­taa siihen, miten keskus­pank­ki tulee käyt­täy­tymään talouden muuttuessa. 

    Se, mitä en ymmärtänyt, oli että mik­si toinen on parem­pi kuin toinen. 

    Toinen min­ulle epä­selvä asia on se, että nuo molem­mat seu­raa­vat luon­nol­lis­es­ti jonkin­laista ison alueen keskiar­von kehi­tys­tä. Eikö tämän päälle tarvit­taisi jotain muu­ta toim­intaa sil­loin, kun kehi­tys on hyvin eri­laista eri alueil­la? Eikö USA:n val­tio pump­paa rahaa nopeasti kas­vav­il­ta alueil­ta köy­hille, jot­ta saadaan kasvu­luku­ja ja inflaa­tio­ta tasat­tua (vähän niin kuin Suomikin tekee)? Pitäisikö euroalueen tehdä tätä myös?

  47. Luon­non­la­ki tun­tuu ole­van se,että tuloneu­vot­te­lut aina pää­tyvät viimeisen yön jun­naamiseen. Mik­sei asioi­ta ole aikaisem­min hoidet­tu ? Mielestäni tämä on sirkusta,jossa esi­in­tyy samal­la areenal­la lei­jo­nankesyt­täjä ja pelle. Neu­vot­telu­os­a­puo­let eivät ker­ro mitä todel­la tapah­tuu. Voin pal­jas­taa sen nyt: Käytössä on uhkaus, kiristys, fak­to­jen vääris­te­ly sekä tietenkin öinen iltalyp­sy. Sit­ten liit­toko­htainen lakkok­ier­ros ja taas neu­votel­laan kunnes sopimus ikäänkuin putkah­taa jostain yhtäkkiä.

  48. Art­turi:

    Pait­si se voi tar­jo­ta taloudel­lisille toim­i­joille mah­dol­lisim­man vakaan makro­taloudel­lisen toim­intaym­päristön, eli pitää NBKT taso trendiuralla

    Hyviä point­te­ja sul­ta pääasi­as­sa. Avaisitko vielä, mitä meinaat sil­lä et nom­i­naalisen BKT:n pitämi­nen “trendi­u­ral­la” tar­joais mah­dol­lisim­man vakaan makro­taloudel­lisen toim­intaym­päristön? Toi­han tarkot­tais käytän­nössä sitä, et inflaa­tio heit­telee ran­domisti vuodes­ta toiseen. Ran­domisti siis sikäli, kun olete­taan ettei jen­gi osaa kauheen tarkasti ennus­taa reaal­i­tuotan­non muu­tok­sia ja johtaa siitä inflaatiota.

    Miks ailahtel­e­va inflaa­tio, joka aiheut­taa harhaan­jo­htavia hin­tasig­naale­ja tuot­tais vakaan makro­taloudel­lisen toimintaympäristön?

  49. Samuli Saarel­ma:

    Jos nyt oikein ymmärsin, niin USA:n keskus­pankin tehtävä on rahamäärää säätelemäl­lä pitää nimelli­nen BKT:n kasvu 5%:ssa ja EKP:n tehtävä pitää inflaa­tio 2%:ssa. Molem­pi­en ideoiden perus­ta kai on siinä, että täl­löin talouden toim­i­jat voivat luot­taa siihen, miten keskus­pank­ki tulee käyt­täy­tymään talouden muuttuessa. 

    Se, mitä en ymmärtänyt, oli että mik­si toinen on parem­pi kuin toinen

    Viel perus­ta­van­laa­tusem­pi kysymys on, et miks kumpikaan noista olis eri­tyisen hyvä keino taa­ta markki­na­toim­i­joille vakaa­ta toim­intaym­päristöä. Eiks paljon vakaam­paa olis, jos jengil olis tieto et keskus­pank­ki pitää pitää näp­pin­sä erossa ihmis­ten rahoista eikä mieli­v­al­tases­ti lai­mentele niitä sil­loin ku huvittaa?

  50. Rogua
    . Eiks paljon vakaam­paa olis, jos jengil olis tieto et keskus­pank­ki pitää pitää näp­pin­sä erossa ihmis­ten rahoista eikä mieli­v­al­tases­ti lai­mentele niitä sil­loin ku huvittaa?

    No eiköhän tuo 2% inflaa­tio­tavoite tarkoi­ta nimeno­maan tuo­ta. Mitäpä muu­ta seon kuin hin­tavakau­den ylläpitämistä eli sitä, että huomen­na rahal­la saa sen mitä eilenkin?

  51. Sep­po Korp­poon kir­joituk­seen liittyen:

    Ongel­ma on siis, että yrit­täjäris­ki ei vas­taa tuot­to-odotuk­sia? Sep­po Korp­poon tar­joa­ma ratkaisu tähän on, että tuot­to-odotuk­sia on nos­tet­ta­va ja näin väki ryhtyy innol­la yrit­tämään ja nos­taa talouden suos­ta. Tähän todel­la kytkey­tyy hel­posti tuo epäpy­hä tulo­ero­jen kasvu, mil­lä on omat varjopuolensa.

    Tuot­to-odotusten kas­vat­ta­mi­nen ei kuitenkaan ole ain­oa ruu­vi jota tässä voidaan vään­tää. Yhtälöl­lä on kak­si puol­ta, ja yhtälail­la voidaan ajatel­la yrit­täjäriskiä alen­net­ta­van. Tätä myös tehdään mon­en kir­jav­il­la tuil­la enem­män tai vähem­män onnis­tuneesti kohdennettuna.

    Tästä päästään toiseen monille punaiseen vaat­teeseen, eli perus­tu­loon. Jos perus­tu­lo toteutet­taisi­in, tuo yrit­täjäris­ki alen­tu­isi mon­es­sa tilanteessa merkit­tävästi. Pienen palvelu­alan yri­tyk­sen perus­t­a­mi­nen helpot­tuisi radikaal­isti, mikäli yrit­täjä voisi luot­taa saa­vansa jonkin asteisen toimeen­tu­lon, vaik­ka asi­akkai­ta olisi niukem­minkin (niukem­min siis, kuin mitä täl­lä het­kel­lä tarvi­taan, jot­ta hom­ma pysy­isi pystyssä). Tämä on tietenkin aivan järkyt­tävä aja­tus markki­nal­ib­er­aaleille joukos­samme, mut­ta eiköhän tässä olla jo tarpeek­si uhrat­tu tuon ajatuk­sen puh­tau­den alttarilla. 

    Voidaan myös kysyä kumpi on poten­ti­aaliselle yri­tyk­sen perus­ta­jalle korkeampi kyn­nys: Huoli omas­ta toimeen­tu­losta vai huoli siitä ettei parhaas­sa tapauk­ses­sa tulekaan aivan niin rikkaak­si kuin olisi teo­ri­as­sa mahdollista?

  52. Ei FEDin tehtävänä ole 5% nom­i­naa­li­nen kasvu. FEDin tehtävää ei ole suo­raan määritel­ty, nom­i­naal­ista kasvu­tavoitet­ta on ehdotet­tu, mut­ta sitä ei ole kyl­lä sään­töi­hin kir­joitet­tu. EKP:lle määritelti­in alus­ta asti tehtäväk­si inflaa­tion hillintä, tämä oli FEDinkin de fac­to päämäärä Volk­erin kaudelta aina Bernanken kau­den alkuun.

  53. Sylt­ty:

    No eiköhän tuo 2% inflaa­tio­tavoite tarkoi­ta nimeno­maan tuo­ta. Mitäpä muu­ta seon kuin hin­tavakau­den ylläpitämistä eli sitä, että huomen­na rahal­la saa sen mitä eilenkin?

    Niin tai siis et “huomen­na” rahal­la saa sen 2% vähem­män ku “eilen”. Mut mun point­ti oli lähin­nä, et niin kauan kun raha on paper­i­lap­pu­ja ja keskus­pank­ki päät­tää mieli­v­al­tases­ti paper­i­lap­pu­jen määrästä, ihmisil­lä ei oo his­to­ria huomioiden kovin vankko­ja perustei­ta luot­taa siihen et tavoit­teista pide­tään kiinni. 

    Jos siis keskus­pankin rahapoli­ti­ikan tavote olis oikeesti vaan tar­jo­ta vakaa toim­intaym­päristö markki­na­toim­i­joille, niin ehkä se tavote saavutet­tais noi­ta ilmoitet­tu­ja inflaa­tio­tavot­tei­ta parem­min luop­umal­la keskus­pankin rahapoli­ti­ikas­ta sel­l­ase­na kun se nykyään tunnetaan. 

    Oikeesti tiet­ty epäilen et rahapoli­ti­ikalla on ihan mui­ta ja val­tion mielestä tär­keem­pii tavot­tei­ta ku vakaus, kuten esim. ihmis­ten var­al­lisu­u­den siirtämi­nen val­tion hal­tu­un. Lie­nee poli­it­tis­es­ti suo­tu­isam­paa verot­taa ihmisiä silleen, et ne ei tajuu tulleen­sa verotetuiks.

  54. Samuli Saarel­ma: “Eikö USA:n val­tio pump­paa rahaa nopeasti kas­vav­il­ta alueil­ta köy­hille, jot­ta saadaan kasvu­luku­ja ja inflaa­tio­ta tasat­tua (vähän niin kuin Suomikin tekee)?”

    Ei. USA ei tee tätä.

  55. Rogue: “Mut mun point­ti oli lähin­nä, et niin kauan kun raha on paper­i­lap­pu­ja ja keskus­pank­ki päät­tää mieli­v­al­tases­ti paper­i­lap­pu­jen määrästä, ihmisil­lä ei oo his­to­ria huomioiden kovin vankko­ja perustei­ta luot­taa siihen et tavoit­teista pide­tään kiinni.

    Jos siis keskus­pankin rahapoli­ti­ikan tavote olis oikeesti vaan tar­jo­ta vakaa toim­intaym­päristö markki­na­toim­i­joille, niin ehkä se tavote saavutet­tais noi­ta ilmoitet­tu­ja inflaa­tio­tavot­tei­ta parem­min luop­umal­la keskus­pankin rahapoli­ti­ikas­ta sel­l­ase­na kun se nykyään tunnetaan.”

    Käytän­nössä keskus­pank­ki ei voi ilmoit­taa mui­ta konkreet­tisia tavoit­tei­ta kuin inflaa­tion tai val­u­u­tan ulkoisen arvon. Juuri tämä on sitä vakaan toim­intaym­päristön luomista. 

    Vakaa inflaa­tio pal­jas­taa esim. sen, kuin­ka paljon vuosit­tain pitää vaa­tia lisää lik­saa (inflaa­tio + tuot­tavu­u­den kasvu), jot­ta työn­tek­i­jä ei köy­hty­isi. Vas­taavasti se ker­too säästäjille, kuin­ka paljon sijoi­tusten pitää tuot­taa voit­toa (inflaa­tio + voitto-odotukset). 

    Vakaa ulkoinen arvo puolestaan aut­taa kan­sain­välisessä kau­pas­sa. On help­po sopia pitkäaikaisia kaup­pa­sopimuk­sia ulko­mai­hin, kun on var­muus val­u­ut­takurssien pysyvyy­destä (riit­tääkö esim. 5 dol­lar­in osto­hin­ta kilo­l­ta 3 euron tuotan­tokus­tan­nusten kattamiseen). 

    Lyhyel­lä tähtäimel­lä keskus­pank­ki voi toki vaikut­taa talouskasvu­un. Pump­paa­mal­la markki­noille hal­paa velka­ra­haa saadaan illu­u­sio kysyn­nän kasvus­ta ja työt­tömyys piene­nee. Tämä kuitenkin kostau­tuu nopeasti kiihtyvänä inflaa­tiona ja epä­vakaana toim­intaym­päristönä (epä­var­muus vähen­tää investointeja). 

    Pitkäl­lä tähtäimel­lä talouskasvu perus­tuu ain­oas­taan tuot­tavu­u­den lisään­tymiseen. Tähän keskus­pankeil­la ei ole vaikutusvaltaa.

  56. Timo, kiit­ti inflaa­tion perusteista, mut ei mul noista ollu epäselvyyttä.

    Noi vakaan inflaa­tion tavot­teet on ihan kiva olla ole­mas­sa, jos ote­taan annet­tuna, et setelei­den määrää säätelevän keskus­pankin on pakko olla sitä määrää säätelemässä. Ongel­mana vaan on, et niin kauan ku näitä sym­bioot­tisia keskuspankki/valtio ‑sys­teeme­jä on ollu, ne on myös lip­sunu tavot­teis­taan ja yleen­sä ennem­min tai myöhem­min pää­tyny ryöväämään ihmis­ten raho­ja luvat­tua infla­torisem­mal­la rahapoli­ti­ikalla. Jos nyt kat­telet jenkkien touhua, niin tuskin siel­läkään on alun­perin ihan yhteis­tu­umin ja avoimesti päätet­ty tuho­ta dol­lar­in arvo lyhyessä ajas­sa. En mitenkään usko, et kaik­ki tai ees useim­mat markki­na­toim­i­jat on osan­nu siel­lä varautua sel­l­aseen dol­lar­in arvonalen­nuk­seen mitä viime aikoina on tapah­tunu. Vas­taavasti Euroopas­sa ollaan nyt ilmeis­es­ti lip­sah­ta­mas­sa setelira­hoituk­sen puolelle, vaik­ka se oli alun­perin tiukasti kielletty. 

    Lisäks on se ongel­ma, et vaik­ka vuo­tu­inen inflaa­tio suun­nilleen tiedet­täis, siihen voi olla aika vaikee täy­del­lis­es­ti varautua, kos­ka se ei kohdis­tu tasas­es­ti ja samaan aikaan kaikkialle talouteen. Etukä­teen annetul­la inflaa­ti­ol­lakin on siis hin­tasig­naale­ja vääristäviä vaiku­tuk­sia. Ja tiet­ty myös ajal­lisia pref­er­ensse­jä vääristävä vaiku­tus, kun ratio­naalis­es­ti toimi­vat tyyp­it on pakotet­tu­ja kulut­ta­maan rahansa aikasem­min ku ne kulut­tais ilman inflaatiota.

    Pitkäl­lä tähtäimel­lä talouskasvu perus­tuu ain­oas­taan tuot­tavu­u­den lisään­tymiseen. Tähän keskus­pankeil­la ei ole vaikutusvaltaa.

    Niin pait­si just sitä kaut­ta et holtit­toma­l­la rahapoli­ti­ikalla ne voi hai­ta­ta markki­noiden tehokas­ta toim­intaa ja siten pienen­tää talouskasvua.

  57. Tiedemies:

    Keskus­pank­ki ei osaa taikoa, eikä se ole kaikki­ti­etävä, joten se ei voi määrit­tää nom­i­naalisen bkt:n tasoa. Reaa­li­nen pudo­tus BKT:ssa voi johtua reaalisen puolen shok­ista, eikä keskus­pank­ki voi tietää kaikkia reaalipuolen asioita.

    Ja sama ei päde inflaatioon?

    Täy­del­lisyys on vähän has­su kri­teeri rahapolitiikalle.

  58. Rogue, mikä on vai­h­toe­htosi rahapoli­ti­ikalle, joka pyrkii ennal­ta ilmoitet­tuun inflaa­tioon? Kri­ti­soit sitä kovasti, mut­ta en ymmär­rä sitä kuningasideaa, jol­la nykyiset peri­aat­teet tulisi kor­va­ta. Kul­takan­ta tai jokin vastaava?

    Mitä val­tion ja keskus­pankin välisi­in ongelmi­in tulee, niin EKP:ssä on tehty läh­es kaik­ki mah­dolli­nen, jot­ta poli­itikoil­la ei olisi sanan­val­taa sen rahapoli­ti­ikkaan. Luon­nol­lis­es­ti poli­ti­ikan ja talous­poli­ti­ikan kytköstä ei pystytä täy­del­lis­es­ti pois­ta­maan, sil­lä kaik­ki julkiset toim­i­jat ovat alt­ti­ita pain­os­tuk­selle — jopa “riip­puma­ton” oikeuslaitos. 

    Inflaa­tion epä­ta­sainen jakau­tu­mi­nen tuskin on ongel­ma. On vain markki­noille luon­nolli­nen ilmiö, että jotkut hyödyk­keet halpenevat ja toiset kallis­tu­vat (täl­laises­sa tilanteessa kulu­tus yleen­sä kohdis­tuu halpenevi­in tuot­teisi­in kuten taulutele­vi­sio­hin viime vuosi­na). Olen­naista on kulu­tusko­rin kokon­aishin­nan muu­tok­set, sil­lä se säätelee eniten kulut­ta­jien käytöstä. 

    Jos hin­nat puolestaan laske­vat, on se rahoi­tus­markki­noille myrkkyä. Mitä järkeä laina­ta säästöjä eteen­päin, kun säästö­jen arvo nousee itses­tään? Jos sukan­var­si on järkevä säästöko­hde, talous lamaan­tuu: täl­löin lainan­ot­ta­jien pitäisi mak­saa kohtu­u­ton­ta korkoa, eikä esim. yri­tyk­sen perus­tamiseen ole riit­täviä kannustimia.

  59. Tiedemies:

    Keskus­pank­ki ei osaa taikoa, eikä se ole kaikki­ti­etävä, joten se ei voi määrit­tää nom­i­naalisen bkt:n tasoa.

    Keskus­pankin ei tartte osa­ta taikoa eikä sen tartte olla kaikki­ti­etävä, että se pystyis määrit­tämään NBKT:n tason. (ks. jenkit 1980–2008) Yksinker­tais­taen: kun­han inflaa­tio-odotuk­set pysyy reilas­sa, niin NBKT kas­vaa trendillä.

    Reaa­li­nen pudo­tus BKT:ssa voi johtua reaalisen puolen shok­ista, eikä keskus­pank­ki voi tietää kaikkia reaalipuolen asioita.

    Niin voi ja sen reaalisen BKT:n pudo­tuk­sen ei pidä antaa vaikut­taa NBKT:hen.

    Vähän samal­la taval­la kuin inflaa­tio voi vähen­tyä siks, että rahan kysyn­tä kas­vaa. Keskus­pankin pitää reagoi­da kas­vat­ta­mal­la tarjontaa.

    Val­tio ja keskus­pank­ki eivät voi luo­da mitään tyhjästä.

    Tämä on kyl­lä täysin väärä käsi­tys. Val­tio ja keskus­pank­ki voivat luo­da rahaa tyhjästä.

    Reaalisen BKT:n dipates­sa nom­i­naalisen BKT:n pitämi­nen kasvus­sa tarkoit­taa inflaatiota

    No ensin­näkin osa reaalisen BKT:n dip­paamis­es­ta johtuu siitä, että nom­i­naa­li­nen BKT ei pysy trendi­u­ral­la ja toisek­seen joo se tarkot­taa kor­keem­paa inflaa­tioo. Inflaa­tio ei oo pahas­ta, jos se aut­taa NBKT:ta pysymään trendiuralla.

    Tai toisin sanoen, keskus­pankin pitäis pitää NBKT trendi­u­ral­la eikä välit­tää siitä, että johtuuko tämä RBKT:n kasvus­ta vai rahan arvon vähenemisestä.

    Samuli Saarel­ma:

    Se, mitä en ymmärtänyt, oli että mik­si toinen on parem­pi kuin toinen.

    Yksinker­tais­taen NBKT tar­get­ti on parem­pi siks, että se reagoi parem­min tarjontashokkeihin.

    Eli siis, jos kek­sitään vaik­ka höyrykone ja siks tuot­tavu­us kas­vaa ja tavarat halpe­nee, niin inflaa­tio­tar­getis­sa keskus­pank­ki löysää rahapoli­ti­ikkaa ja NBKT tar­getis­sa ei. (Kos­ka vaik­ka hin­nat las­kee, niin tuotan­to nousee.)

    Eikö tämän päälle tarvit­taisi jotain muu­ta toim­intaa sil­loin, kun kehi­tys on hyvin eri­laista eri alueilla?

    No riip­puu siitä miten liikku­via ihmiset on. EU:n tasol­la tol­laset olis kyl­lä aika han­kala saa­da toteutet­tua, ku poli­itikot ja äänestäjät ei suostu.

    Rogue:

    Avaisitko vielä, mitä meinaat sil­lä et nom­i­naalisen BKT:n pitämi­nen “trendi­u­ral­la” tar­joais mah­dol­lisim­man vakaan makro­taloudel­lisen toimintaympäristön? 

    Siks, että jos nom­i­naa­li­nen BKT pysyy trendi­u­ral­la, niin sit jengillä on tulo­ja mil­lä ne pystyy pitämään kiin­ni nom­i­naal­i­sista sopimuk­sista, esim. asun­to­lain­oista, palkoista yms.

    Eli siis kun ihmiset tekee sopimuk­sia, niin ne tekee ne ole­tuk­sel­la, että talous kehit­tyy silleen kun se ole­tusten mukaises­ti kehit­tyy. Sit jos se kehi­tys poik­kee olete­tus­ta, niin niiden sopimuk­set voi olla mah­dot­to­mia noudattaa.

    Inflaa­tio ei oo tässä niin hirveen olen­naista, kos­ka jos on vaik­ka asun­to­laina, niin olen­naista on se, että löy­tyy niitä euro­ja mil­lä mak­saa ne lyhen­nyk­set eikä niinkään se minkä arvoisia ne eurot mille ne lyhen­nyk­set mak­se­taan on. Ja siis tot­takai inflaa­tiokaan ei heilahtele mis­sä sat­tuu, jos NBKT:n odotuk­set on trendillä.

    Miks ailahtel­e­va inflaa­tio, joka aiheut­taa harhaan­jo­htavia hin­tasig­naale­ja tuot­tais vakaan makro­taloudel­lisen toimintaympäristön?

    No ei se tuo­takaan, eikä kukaan niin väitäkään. Meil­lä on trade­off inflaa­tion vakau­den ja NBKT:n vakau­den suh­teen. On parem­pi antaa inflaa­tion vai­hdel­la pikkusen ja pitää NBKT trendil­lä kuin toisin päin.

    + sekin olis jo toooood­el­la iso paran­nus nykyti­lanteeseen, että rahan arvo palautet­tas sen trendille.

    Rogue:

    Eiks paljon vakaam­paa olis, jos jengil olis tieto et keskus­pank­ki pitää pitää näp­pin­sä erossa ihmis­ten rahoista eikä mieli­v­al­tases­ti lai­mentele niitä sil­loin ku huvittaa?

    Niin siis just tästä on kyse, että mei­dän pitäs saa­da sel­l­a­nen toim­inta­malli keskus­pankille, että se ei mieli­v­al­tases­ti tee yhtään mitään, vaan pitää NBKT (tai inflaa­tion) trendil­lä. Nyt meil­lä on sel­l­a­nen toim­inta­malli, että välil­lä meil­lä on 2% inflaa­tio-odotuk­set ja sit yht’ äkkiä ja ku keskus­pank­ki vähän tyrii, niin meil­lä onkin 1,4% inflaatio-odotukset.

    Rogue:

    Mut mun point­ti oli lähin­nä, et niin kauan kun raha on paper­i­lap­pu­ja ja keskus­pank­ki päät­tää mieli­v­al­tases­ti paper­i­lap­pu­jen määrästä, ihmisil­lä ei oo his­to­ria huomioiden kovin vankko­ja perustei­ta luot­taa siihen et tavoit­teista pide­tään kiinni.

    Ei. Ihmisil­lä on hyvin vankat perus­teet luot­taa siihen, juurikin his­to­ri­an vuok­si. Län­si­mais­sa suun­nilleen kaikkial­la keskus­pankit on pitäny tavoit­teis­taan kiin­ni 80-luvul­ta lähtien.

    Hei nyt mulle tuli mieleen, että onks tääl­lä kaks Roguee? Onks esim. kaik­ki tähän ketju­un kir­joite­tut Roguen kom­men­tit saman henkilön kir­joit­tamia? Vai kävitkö Rogue vaan lukase­mas­sa mises.orgia tässä välissä?

    Timo:

    Käytän­nössä keskus­pank­ki ei voi ilmoit­taa mui­ta konkreet­tisia tavoit­tei­ta kuin inflaa­tion tai val­u­u­tan ulkoisen arvon.

    Käytän­nössä keskus­pankil­la voi olla vaik­ka mitä mui­ta konkreet­tisia tavoit­tei­ta, esim. kul­lan arvo, NBKT, osakkei­den hin­nat, työt­tömyys yms.

    Jos nyt kat­telet jenkkien touhua, niin tuskin siel­läkään on alun­perin ihan yhteis­tu­umin ja avoimesti päätet­ty tuho­ta dol­lar­in arvo lyhyessä ajassa.

    Miten siel­lä on tuhot­tu dol­lar­in arvo lyhyessä ajas­sa? Dol­lar­is­ta­han on tul­lut liian arvokas suh­teessa hyödykkeisiin.

    En mitenkään usko, et kaik­ki tai ees useim­mat markki­na­toim­i­jat on osan­nu siel­lä varautua sel­l­aseen dol­lar­in arvonalen­nuk­seen mitä viime aikoina on tapahtunu.

    Just päin vas­toin. Markki­na­toim­i­jat ei oo osan­nu varautua sel­l­aseen dol­lar­in arvon­nousu­un mitä viime aikoina on tapahtunu.

    Timo:

    Mitä järkeä laina­ta säästöjä eteen­päin, kun säästö­jen arvo nousee itsestään?

    No jos saa säästöilleen korkoa, niin aika paljonkin jär­kee… mut siis joo deflaa­tios­sa korotkin tup­paa ole­maan alhaalla.

    Fried­man:

    “Low inter­est rates are gen­er­al­ly a sign that mon­ey has been tight, as in Japan; high inter­est rates, that mon­ey has been easy.”

  60. Timo:

    Rogue, mikä on vai­h­toe­htosi rahapoli­ti­ikalle, joka pyrkii ennal­ta ilmoitet­tuun inflaa­tioon? Kri­ti­soit sitä kovasti, mut­ta en ymmär­rä sitä kuningasideaa, jol­la nykyiset peri­aat­teet tulisi kor­va­ta. Kul­takan­ta tai jokin vastaava?

    En mä vält­tämät­tä sano, et mul olis sille real­is­tista vai­h­toe­htoa nykyti­lanteessa. Yritän lähin­nä selvit­tää, et mil­lä taval­la tää nykyi­nen sys­tee­mi on perustel­tu parem­maks ku joku markki­nave­to­nen säätelemätön raha.

  61. Art­turi, en nyt edelleenkään täysin saa kiin­ni siitä, miks pidät NBKT:n pysymistä trendi­u­ral­la niin oleel­lise­na. Voit olla oikeessa, mut tois­taseks en oo vakuuttunut. 

    Pari tarken­tavaa kyssärii:

    Niin voi ja sen reaalisen BKT:n pudo­tuk­sen ei pidä antaa vaikut­taa NBKT:hen.

    Vähän samal­la taval­la kuin inflaa­tio voi vähen­tyä siks, että rahan kysyn­tä kas­vaa. Keskus­pankin pitää reagoi­da kas­vat­ta­mal­la tarjontaa

    Reaalisen BKT:n pudo­tushan tarkot­taa, et hyödykkeitä on tuotet­tu vähem­män ku ennen. Miks tähän nyt pitää reagoi­da lisäämäl­lä rahan määrää? Sen rahamäärän lisäämis­es­tä koitunee joillekin hyö­tyä ja joillekin hait­taa. Arvioit ilmeis­es­ti kokon­aishyö­dyn kuitenkin kas­va­van pitkäl­läkin tähtäimel­lä. Miks?

    Eli siis kun ihmiset tekee sopimuk­sia, niin ne tekee ne ole­tuk­sel­la, että talous kehit­tyy silleen kun se ole­tusten mukaises­ti kehit­tyy. Sit jos se kehi­tys poik­kee olete­tus­ta, niin niiden sopimuk­set voi olla mah­dot­to­mia noudattaa

    Mun mielestä ihmiset vaikut­tais tekevän sopimuk­sia sil­lä ole­tuk­sel­la, et rahan ostovoiman muu­tok­set ei tulis ole­maan keuheen suuria tarkasteluho­rison­tis­sa. Yleis­es­tä talouske­hi­tyk­ses­tä niil ei varsi­nais­es­ti oo hajua, vaik­ka se kehi­tys toki on kytkök­sis­sä tohon ostovoimaan.

    Inflaa­tio ei oo tässä niin hirveen olen­naista, kos­ka jos on vaik­ka asun­to­laina, niin olen­naista on se, että löy­tyy niitä euro­ja mil­lä mak­saa ne lyhen­nyk­set eikä niinkään se minkä arvoisia ne eurot mille ne lyhen­nyk­set mak­se­taan on

    Niin siis velal­lisen kannal­ta tiet­ty parem­pi mitä isom­pi inflaa­tio ja velko­jan kannal­ta parem­pi mitä pienem­pi inflaa­tio. Jos velko­ja ei voi luot­taa alhaseen inflaa­tioon, sen täy­tyy pyytää isom­paa korkoa, jos­ta taas se velalli­nenkaan ei yleen­sä tykkää. 

    Jos nyt “vakaus” perus­tuu siihen, et on NBKT tar­get, niin luuletko et suurikin osa ihmi­sistä osaa tehä sopimuk­sen­sa huomioiden ton tar­getin tuot­ta­mat heilahte­lut inflaatiossa? 

    Ei. Ihmisil­lä on hyvin vankat perus­teet luot­taa siihen, juurikin his­to­ri­an vuok­si. Län­si­mais­sa suun­nilleen kaikkial­la keskus­pankit on pitäny tavoit­teis­taan kiin­ni 80-luvul­ta lähtien

    En väitä ole­vani asiantun­ti­ja viime­sen 30 vuo­den keskus­pankkipoli­ti­ikan suh­teen, mut ihan tätä blo­gia ja uutisjut­tu­ja luke­neena mulle on jääny sel­l­a­nen kuva, et jenkeis­sä setelipaino olis jauhanu aika koval­la tahdil­la ja Euroopas­sakin oltais just äsket­täis luovut­tu siitä alku­peräis­es­tä sään­nöstä, jos­sa setelira­hoi­tus kiel­let­ti­in. Onks nää mieliku­vat nyt ihan perseel­lään? Lisäks kul­lan hin­ta näyt­tää kuusinker­tais­tuneen 10 vuo­den aikana. Imp­likoiks se mitään vai onks kyseessä puh­das kupla? Ja tiet­ty 30 vuot­ta on suht lyhyt peri­o­di täl­las­ten asioiden suhteen.

    Hei nyt mulle tuli mieleen, että onks tääl­lä kaks Roguee? Onks esim. kaik­ki tähän ketju­un kir­joite­tut Roguen kom­men­tit saman henkilön kir­joit­tamia? Vai kävitkö Rogue vaan lukase­mas­sa mises.orgia tässä välissä?

    Heh kyl ne mis­esit oli luet­tu jo ennen yhtäkään kom­ment­tia, jot­ka siis oli kaik­ki mun 😉 Täs ketjus­sa en mielestäni ees läh­estyny aihet­ta ku yhestä näkökul­mas­ta, joten en ihan tajuu sekaannusta.

    Just päin vas­toin. Markki­na­toim­i­jat ei oo osan­nu varautua sel­l­aseen dol­lar­in arvon­nousu­un mitä viime aikoina on tapahtunu

    No tossa kohtaa mul oli mielessä lähin­nä dol­lar­in ulkoinen arvo suh­teessa mui­hin val­u­ut­toi­hin. Mut joo, ei se ulkoinen arvo oo kauheen rel­e­vant­ti ver­rat­tuna dol­lar­in arvoon suh­teessa hyödykkeisi­in. Ja suh­teessa kul­taan­han dol­lari on rom­ah­tanu. Tosin en edelleenkään tiiä mikä sen tosi­asialli­nen merk­i­tys on. Joidenkin mielestä se ilmeis­es­ti imp­likoi käsistä läht­eneitä inflaatio-odotuksia.

  62. Tost nim­imerkki­hom­mas­ta tuli viel mieleen, et tääl­hän on kir­jotel­lu 2–3 Art­turi-nim­imerkkiä, jot­ka muis­taak­seni kaik­ki vetäny lib­er­taar­i­henkistä linjaa(joskin rahapoli­ti­ikas­sa oot ilmeis­es­ti “eksyny” polul­ta, hymiö). “Art­turi Björk” ja “Art­turi B” ainakin ja olisko ollu joskus viel ihan plain “Art­turi”. Oon ainakin olet­tanu et kyseessä sama tyyppi?

  63. Rogue:

    Yritän lähin­nä selvit­tää, et mil­lä taval­la tää nykyi­nen sys­tee­mi on perustel­tu parem­maks ku joku markki­nave­to­nen säätelemätön raha.

    Tuskin mitenkään, mut­ta tässä ei nyt olla keskustel­tu siitä, että pitäskö EKP lakkaut­taa ja pois­taa legal ten­der lait (mah­dol­lis­es­ti pitäs) vaan siitä minkälaista rahapoli­ti­ikkaa EKP:n pitää tehdä, jos ote­taan annet­tuna, että se on ole­mas­sa ja meil­lä on legal ten­der lait.

  64. Art­turi:

    Siks, että jos nom­i­naa­li­nen BKT pysyy trendi­u­ral­la, niin sit jengillä on tulo­ja mil­lä ne pystyy pitämään kiin­ni nom­i­naal­i­sista sopimuk­sista, esim. asun­to­lain­oista, palkoista yms.
    Eli siis kun ihmiset tekee sopimuk­sia, niin ne tekee ne ole­tuk­sel­la, että talous kehit­tyy silleen kun se ole­tusten mukaises­ti kehit­tyy. Sit jos se kehi­tys poik­kee olete­tus­ta, niin niiden sopimuk­set voi olla mah­dot­to­mia noudattaa. 

    Ensin­näkin ihmiset tekevät noi­ta sopimuk­sia sil­lä ole­tuk­sel­la, kuin­ka hei­dän oma talouten­sa kehit­tyy. Tietenkin jos tämä “seu­raa NBKT:n trendiä” tarkoit­taa sitä, ettei syn­ny mitään lam­o­ja työt­tömyy­den nousemisi­neen, niin tuo yllä kir­joit­ta­masi pätee, mut­ta muuten ei. 

    Toisek­si, eivätkö ihmiset tee etenkin laina- ja säästö­sopimuk­sia sil­lä perus­teel­la, että se euro takaisin­mak­suhetkel­lä on juuri melko tarkkaan sen odote­tun inflaa­tion ver­ran vähem­män ostovoimainen? Ainakin luulisi sille lainanan­ta­jalle tuon ole­van varsin tärkeä asia. Jos tuos­ta ei ole taku­u­ta, niin hänen on pakko ottaa var­muu­den vuok­si korkeam­paa korkoa (tai hienom­min san­ot­tuna, inflaa­tion heit­te­ly tulee mukaan siihen riskipreemioon). 

    Tun­tu­isi siis siltä, että jos inflaa­tio ei ole keskus­pankin toim­intaa ohjaa­va tek­i­jä, seu­rauk­se­na olisi tasais­es­ti korkeampi korko­ta­so, kos­ka lainanan­ta­jien pitäisi ottaa inflaa­tio riskinä huomioon lainako­rko­ja asettaessaan. 

    En siis vielä ole mitenkään vaku­ut­tunut siitä, että kiin­teä NBKT-kasvunopeus tuot­taisi jotenkin vakaam­man toim­intaym­päristön kuin kiin­teä inflaa­tio. Maal­likos­ta tun­tu­isi lisäk­si siltä, että vaik­ka NBKT kas­vaisikin tasaista uraa, tämä ei tarkoit­taisi sitä, että yksit­täis­ten lainan­ot­ta­jien tulot oli­si­vat tur­vat­tu­ja. Toisaal­ta jos inflaa­tio­tahti on tasainen, niin kelle tahansa lainanan­ta­jalle tämä tosi­aan tuo tur­van, että takaisin­mak­set­tu euro on juuri sen inflaa­tion ver­ran vähempiarvoinen.

  65. Äh sor­ry späm, mut pakko viel puut­tuu tähän. Har­mi kun ei voi muoka­ta aikasem­pia kommenttejaan:

    Timo:

    Inflaa­tion epä­ta­sainen jakau­tu­mi­nen tuskin on ongel­ma. On vain markki­noille luon­nolli­nen ilmiö, että jotkut hyödyk­keet halpenevat ja toiset kallistuvat 

    Niin suh­teel­lis­ten hin­to­jen muu­tok­set ei oo ongel­ma sil­loin, ku ne muu­tok­set on markki­nae­htosia ja antaa toim­i­joille aito­ja sig­naalei­ta hyödykkei­den niukku­ud­es­ta ja investoin­ti­hankkei­den kan­nat­tavu­ud­es­ta yms.. Mut inflaa­ti­ol­la voidaan vääristää näitä sig­naale­ja, jol­loin ongelmia syntyy.

  66. “Siks, että jos nom­i­naa­li­nen BKT pysyy trendi­u­ral­la, niin sit jengillä on tulo­ja mil­lä ne pystyy pitämään kiin­ni nom­i­naal­i­sista sopimuk­sista, esim. asun­to­lain­oista, palkoista yms.”

    BKT:n kasvu ei jakaan­nu tasais­es­ti kansalaisille esim yksi syy USA:n asun­tolu­ot­to-ongelmi­in oli medi­aan­i­t­u­lon kehi­tyk­sen pysähdys 1999 eli köy­himpi­en tulot eivät kehit­tyneet kuten oli kuviteltu
    Bushin hallinto suosi hyvä­tu­loisia ja yri­tyk­isä ja niin­pä hei­dän tulon­sa kasvoivat voimmakkaammin

  67. Yksinker­tais­taen: kun­han inflaa­tio-odotuk­set pysyy reilas­sa, niin NBKT kas­vaa trendil­lä.

    En tiedä, mitä sin­ulle on syötet­ty, mut­ta ainakin suurin osa siitä näyt­tää pajunköy­deltä. Inflaa­tio on Euroalueel­la pysynyt tar­getis­sa, eli nol­lan ja kah­den pros­entin välil­lä, joskin vähän on tul­lut over­shootia viime vuon­na. Reaa­li­nen BKT on dipan­nut, ja nom­i­naa­li­nen siinä samal­la, kun inflaa­tio on tässä haarukas­sa ollut. 

    Keskus­pank­ki saa tiedon siitä, että minä sul­jen tehtaan ensi vuon­na, enkä tee enää tilauk­sia ali­hankki­joille vas­ta luokkaa puoli vuot­ta — vuo­den myöhässä. Reaalipuolen notkahtelu näkyy nom­i­naalises­sa aina kuukausien viipeel­lä, eikä siitä ole kun­non var­muut­ta ennen kuin ehkä vuo­den päästä. Miten se keskus­pank­ki sinne vuo­den päähän men­neisyy­dessä sitä rahaa lähettää?

  68. Rogue: mielestäni kaik­ki käyt­tämäsi argu­men­tit nimeno­maan puolta­vat ennal­ta määritel­tyä inflaa­tio­tavoitet­ta. Ongelmia koituu vain sil­loin, jos 

    a) keskus­pank­ki lip­suu tavoit­teestaan poli­it­ti­sista syistä (poli­itikot aina huu­ta­vat keskus­pankkia apu­un, kun talous tökkii) 

    TAI

    b) keskus­pankin ennal­ta määrit­telemä inflaa­tio­tavoite ei sovi kyseiselle talousalueelle (esim. Krug­manin kir­joi­tus, johon Soin­in­vaara viittasi).

    Inflaa­tio ei vääristä markki­nasig­naale­ja, jos inflaa­tio­tavoite saavutetaan.

  69. Ainakin pienis­sä mikroes­imerkeis­sä voi aika hel­posti kon­struoi­da tilantei­ta, jois­sa nom­i­naalisen vakau­den ylläpitämi­nen johtaa hyper­in­flaa­tiospi­raali­in, kun poruk­ka siir­tyy vai­h­dan­tat­alouteen. Vaik­ka kol­men hen­gen talousjär­jestelmä, jos­sa maanvil­jeli­jä ja kalas­ta­ja myyvät toisilleen tuot­tei­ta, ja sep­pä toimii keskus­pankki­na, joka painaa rahaa jot­ta molem­mat ostaisi­vat häneltä työkalu­ja. Kun investoin­nit on tehty ja mak­set­tu, nom­i­naa­li­nen bkt sukeltaa, kun sepäl­lä ei ole töitä. Paina­mal­la rahaa ei syn­ny kuitenkaan kysyn­tää, joten rahal­la saa koko ajan vähemmän.

  70. Samuli Saarel­ma:

    Se, mitä en ymmärtänyt, oli että mik­si toinen on parem­pi kuin toinen.

    No yksinker­tais­taen sitä vois ajatel­la esim. näin:

    Reaa­li­nen palk­ka tulee tuot­tavu­u­den mukaan. Sit on val­in­ta kum­mal­la taval­la tää reaa­li­nen palk­ka maksetaan:

    1. Silleen, että rahan arvo pysyy vakiona ja mak­se­taan eri määrä rahayksiköitä

    tai

    2. Rahan arvo muut­tuu, mut­ta mak­se­taan sama määrä rahayksiköitä.

    Molem­mis­sa tapauk­sis­sa siis saa reaalis­es­ti saman kor­vauk­sen, mut­ta kakkoses­sa on se etu ykköseen ver­rat­tuna, että ku yhteiskun­nas­sa on paljon sopimuk­sia, mitkä on määritel­ty rahayk­siköis­sä niin kakkoses­sa on tarpeelli­nen määrä rahayk­siköitä niin että sopimuk­sista voidaan pitää kiinni.

    Sit toinen tapa ilmaista sama asia on se, että hin­nat on useim­miten enem­män jäykkiä alaspäin kuin ylöspäin.

    Tai kol­mas tapa ilmaista asia on, että NBKT tar­get­ti reagoi parem­min reaal­isi­in shokkei­hin ku inflaa­tio­tar­get­ti ja molem­mat reagoi samal­la taval­la nom­i­naal­isi­in shokkei­hin. (Tästä enem­män mun vas­tauk­ses­sa Roguen kysymyksiin…)

    ‘Rogue:

    Art­turi, en nyt edelleenkään täysin saa kiin­ni siitä, miks pidät NBKT:n pysymistä trendi­u­ral­la niin oleel­lise­na. Voit olla oikeessa, mut tois­taseks en oo vakuuttunut.

    Mä haluisin nyt ekana täh­den­tää, että rahan arvon pitämi­nen trendi­u­ral­la on läh­es yhtä hyvä kuin NBKT:n pitämi­nen trendi­u­ral­la. Eli mun käsi­tyk­sen mukaan tää keskustelu siitä kumpi olis parem­pi on taval­laan vähän sivuseikka.

    Nyky­menoon ver­rat­tuna molem­mat olis ihan järkyt­tävän suuria paran­nuk­sia: keskus­pank­ki palaut­taa rahan arvon sen trendille tai se palaut­taa NBKT:n sen trendille.

    Tästä huoli­mat­ta mä keskuste­len mielel­läni siitä, että mikä NBKT:n etu inflaa­tio­tar­get­ti­in ver­rat­tuna on.

    Reaalisen BKT:n pudo­tushan tarkot­taa, et hyödykkeitä on tuotet­tu vähem­män ku ennen. Miks tähän nyt pitää reagoi­da lisäämäl­lä rahan määrää?

    Jot­ta sys­tee­mis­sä on riit­tävästi rahaa, että kaikkia sovit­tu­ja sopimuk­sia pystytään nou­dat­ta­maan. Jos meil­lä olis inflaa­tio­tar­get­ti, niin reaalisen BKT:n lask­ies­sa­han keskus­pank­ki kiristää rahapoli­ti­ikkaa entis­es­tään (ole­tan nyt, että rahan kysyn­tä pysyy vakiona, mikä ei oo real­isti­nen ole­tus, mut­ta aut­taa yksinker­tais­ta­maan tätä mallia.) ja tän seu­rauk­se­na jos ja kun on tehty sopimuk­sia sil­lä ole­tuk­sel­la, että ensi vuon­na taloudessa on 5% enem­män tulo­ja ku edel­lisenä vuon­na kusee sopimuk­sia keskimäärin, eli kaikkia niitä sopimuk­sia ei pystytä noudattamaan.

    Sen rahamäärän lisäämis­es­tä koitunee joillekin hyö­tyä ja joillekin haittaa.

    Toki, mut­ta talous ei oo nollasummapeliä.

    Arvioit ilmeis­es­ti kokon­aishyö­dyn kuitenkin kas­va­van pitkäl­läkin tähtäimel­lä. Miks?

    Siks, että jen­gi ei default­taa niitä sopimuk­sia mitkä ne on solminu sil­lä ole­tuk­sel­la, että talouden tulot kas­vaa 5% vuodessa ja jot­ka siis on ihan hyviä sopimuk­sia sil­lä ole­tuk­sel­la, että tulot kas­vaa 5% vuodessa.

    Mun mielestä ihmiset vaikut­tais tekevän sopimuk­sia sil­lä ole­tuk­sel­la, et rahan ostovoiman muu­tok­set ei tulis ole­maan keuheen suuria tarkasteluhorisontissa.

    Eikä ne kyl­lä ookkaan ihan riip­pumat­ta siitä onko meil­lä NBKT tar­get­ti vai inflaatiotargetti.

    + aika paljon sopimuk­sia kyl­lä tehdään siltä kannal­ta, että arvel­laan, että on rahaa mak­saa, eikä niinkään sil­lä, että minkä arvos­ta se raha on.

    Jos velko­ja ei voi luot­taa alhaseen inflaa­tioon, sen täy­tyy pyytää isom­paa korkoa, jos­ta taas se velalli­nenkaan ei yleen­sä tykkää.

    Toki, mut­ta otathan huomioon, että jos taloudessa ei oo riit­tävästi tulo­ja kaikkien sopimusten nou­dat­tamiseen, niin osa niistä joudu­taan default­taa­maan ja tämä ei oo hyvä velko­jille. Esim. täl­lä het­kel­lä pankkien osak­keet kor­rel­loi voimakkaasti inflaa­tio-odotusten kanssa. (Eli markki­noiden mielestä kor­keem­pi inflaa­tio-odotus on hyvä pankeille.)

    Jos nyt “vakaus” perus­tuu siihen, et on NBKT tar­get, niin luuletko et suurikin osa ihmi­sistä osaa tehä sopimuk­sen­sa huomioiden ton tar­getin tuot­ta­mat heilahte­lut inflaatiossa?

    No edelleen kumpikaan ei paljoo heilahtele, jos targe­toidaan rahan arvon tasoo tai NBKT:N tasoo, mut­ta joo luulen. Esim. kulut­ta­jien ei tartte asun­to­lainaa ottaes­saan miet­tiä, että saako­han se palkkansa arvokkaam­mas­sa rahas­sa, mut­ta pienem­mässä määrässä yksiköitä, vaan se voi luot­taa, että keskimäärin taloudessa tulot nousee 5%.

    Onks nää mieliku­vat nyt ihan perseellään?

    No ne on puoli totu­ut­ta. Rahamäärä on lisään­tyny huo­mat­tavasti. Rahan arvo ei kuitenkaan määräy­dy pelkästään rahan tar­jon­nas­ta, vaan rahan kysyn­nästä ja tar­jon­nas­ta. Vaik­ka setelipain­ot jauhas punase­na, niin jos kysyn­tä nousee vielä nopeem­min, niin rahan arvo ei laske.

    Euroopas­sa ja Jenkeis­sä rahan arvo on korkeampi ku mitä se trendin (=mark­knoiden ole­tuk­sen) mukaan pitäs olla, eli se on liian kor­kee, eli raha on liian arvokasta.

    Lisäks kul­lan hin­ta näyt­tää kuusinker­tais­tuneen 10 vuo­den aikana. Imp­likoiks se mitään vai onks kyseessä puh­das kupla?</blockquote

    Se imp­likoi sitä, että kul­lan kysyn­tä suh­teessa sen tar­jon­taan on kas­vanu. Kul­lan kysyn­tään ja tar­jon­taan vaikut­taa tuhat ja yks asi­aa, joista yks on inflaatio-odotukset.

    Sen sijaan inflaa­tio­suo­jat­tun val­tion­ve­lan ja inflaa­tio­suo­jaa­mat­toman val­tion­ve­lan korko­eroon ei vaiku­ta ku oikeestaan yks asia: inflaatio-odotukset.

    (Ok lik­vidi­teet­ti vaikut­taa, mut­ta ottaen huomioon, että jenkkin inflaa­tio­suo­jaa­mat­tomat velat on maail­man likvideim­mät markki­nat ja inflaa­tio­suo­jatut on maail­man toiseks likvideim­mät markki­nat, niin tää vaiku­tus on tuskin kovin suuri.)

    Ja tiet­ty 30 vuot­ta on suht lyhyt peri­o­di täl­las­ten asioiden suhteen.

    Mil­lä perus­teel­la? Markki­nat olet­taa nytkin pienem­pää inflaa­tioo, ku keskus­pankkien tar­get­ti on. Väitätkö, että sä tiedät markki­noi­ta parem­min miten keskus­pankit aikoo toimia tulevaisuudessa?

    Oon ainakin olet­tanu et kyseessä sama tyyppi?

    Tääl­lä oli jos­sain vai­heessa joku muu art­turi, mut mä oon Art­turi Björk ja Art­turi B.

    Samuli Saarel­ma:

    Ensin­näkin ihmiset tekevät noi­ta sopimuk­sia sil­lä ole­tuk­sel­la, kuin­ka hei­dän oma talouten­sa kehit­tyy. Tietenkin jos tämä “seu­raa NBKT:n trendiä” tarkoit­taa sitä, ettei syn­ny mitään lam­o­ja työt­tömyy­den nousemisi­neen, niin tuo yllä kir­joit­ta­masi pätee, mut­ta muuten ei.

    No siis reaal­isia lam­o­ja voi syn­tyä, mut­ta niiden vaiku­tuk­set ei ker­taan­nu sen joh­dos­ta, että rahapoli­ti­ikkaa kiristetään.

    Mut siis toi NBKT tarkot­taa siis sitä, että keskimäärin tulot nousee taloudessa 5% vuodessa, eli et rahayk­siköitä riit­tää keskimäärin sopimuk­sista kiin­ni pitämiseen, jot­ka on tehty sil­lä ole­tuk­sel­la, että NBKT kas­vaa trendillä.

    Tun­tu­isi siis siltä, että jos inflaa­tio ei ole keskus­pankin toim­intaa ohjaa­va tek­i­jä, seu­rauk­se­na olisi tasais­es­ti korkeampi korko­ta­so, kos­ka lainanan­ta­jien pitäisi ottaa inflaa­tio riskinä huomioon lainako­rko­ja asettaessaan.

    Luot­to­tap­pi­oiden ris­ki piene­nee ja edelleen korostaisin, että sekä rahan arvon tason targe­toin­ti tai NBKT:n tason targe­toin­ti on suun­nilleen sama asia inflaa­tion kannal­ta, eli se ei heit­tele miten sattuu.

    Maal­likos­ta tun­tu­isi lisäk­si siltä, että vaik­ka NBKT kas­vaisikin tasaista uraa, tämä ei tarkoit­taisi sitä, että yksit­täis­ten lainan­ot­ta­jien tulot oli­si­vat turvattuja.

    Ehdot­tomasti näin, mut­ta ihan sama ongel­ma on inflaa­tio­tar­getis­sakin, eli ei se suo­jaa yksit­täisen kulut­ta­jan kulu­tusko­rin arvoo.

    Rogue:

    Mut inflaa­ti­ol­la voidaan vääristää näitä sig­naale­ja, jol­loin ongelmia syntyy.

    Niin aina kun rahan arvo poik­kee sen trendiltä, niin se vääristää näitä sig­naale­ja riip­pumat­ta siitä kumpaan suun­taan poiketaan.

    Tiedemies:

    Inflaa­tio on Euroalueel­la pysynyt tar­getis­sa, eli nol­lan ja kah­den pros­entin välillä

    Yleen­sä sä oot aika hark­it­se­vainen sun postauk­sis­sa, mut­ta tässä keskustelus­sa oot jo väit­tänyt, että NBKT:lla ei oo trendiä ja että keskus­pankit ja val­tiot ei voi luo­da rahaa tyhjästä ja nyt tämä…

    Oon valmis lyömään merkit­tävästä sum­mas­ta vetoo, että jos meet vaik­ka kaup­pik­sen rahoituk­sen laitok­selle ja kysyt prof­fil­ta et onko EKP:n inflaa­tio­tar­get­ti him­pun ver­ran alle 2% vai 0–2%, niin suurin osa vas­taa him­pun ver­ran alle 2%.

    Reaa­li­nen BKT on dipan­nut, ja nom­i­naa­li­nen siinä samal­la, kun inflaa­tio on tässä haarukas­sa ollut.

    Tai sit nom­i­naa­li­nen BKT on dipan­nu ja reaa­li­nen BKT siinä samalla…

    Reaalipuolen notkahtelu näkyy nom­i­naalises­sa aina kuukausien viipeel­lä, eikä siitä ole kun­non var­muut­ta ennen kuin ehkä vuo­den päästä. 

    ?!?! Siis luuletko sä, että keskus­pank­ki saa tietoo reaalisen BKT:n notkahtelus­ta ja inflaa­tios­ta ja sit se las­kee nom­i­naalien BKT:n muutoksen!??!

    Valitet­tavasti sun argu­mentin kannal­ta se menee silleen, että keskus­pank­ki seu­raa NBKT:ta ja inflaa­tioo ja sit siitä las­ke­taan reaa­li­nen BKT.

    No oli miten oli, niin keskus­pank­ki saa tietoa tule­vaisu­u­den inflaa­tios­ta markki­noil­ta ja ihan samal­la taval­la se saa / vois saa­da tietoa tule­vaisu­u­den NBKT:sta. (Ja toki kans RBKT:sta.)

    Eli keskus­pank­ki voi säätää rahapoli­ti­ikkaa nyt niiden markki­noil­ta saatavien ennustei­den mukaan. 

    Ja sen lisäks sitä säätämistä tarvi­taan huo­mat­tavasti vähem­män, jos markki­noil­la on tiedos­sa, että keskus­pank­ki targe­toi rahan arvon tasoa (tai NBKT:n määrän tasoa) kos­ka sil­lon se tar­get­ti on tiedos­sa jokaiselle tule­vaisu­u­den het­kelle, toisin ku nykyään, ku on kasvunopeustar­get­ti, eli ei voi­da sanoo, että mikä keskus­pankin tar­get­ti on vaik­ka rahan arvolle 10 vuo­den päästä.

    Ainakin pienis­sä mikroes­imerkeis­sä voi aika hel­posti kon­struoi­da tilantei­ta, jois­sa nom­i­naalisen vakau­den ylläpitämi­nen johtaa hyper­in­flaa­tiospi­raali­in, kun poruk­ka siir­tyy vaihdantatalouteen. 

    Joo jos vai­h­dan­tat­alous on hal­pa vai­h­toe­hto rahat­aloudelle, niin sit näil­lä nom­i­naal­isil­la jutu­il­la ei oo mitään väliä. Valitet­tavasti se vaan ei oo hal­pa vai­h­toe­hto rahat­aloudelle. (Eli vaik­ka jenkeis­sä on n. 10% työt­tömyys, niin jen­gi ei onnis­tu vähen­tämään sitä käymäl­lä vai­h­tokaup­paa.) Tosin ku taloudessa on liian vähän (nominaalista)kysyntää, niin vai­h­tokau­pan käymi­nen lisään­tyy pikkusen.

  71. Vaik­ka taitaa olla niin, että ainakaan Tiedemies ei oo lukenu niitä linkke­jä joi­ta mä tänne aina välil­lä postailen, niin kos­ka tää liit­tyy nyt just siihen mis­tä tässä keskustel­laan, niin tää vois kiin­nos­taa joitakin keskustelijoita:

    http://www.themoneyillusion.com/?p=11217

  72. Art­turi:

    Tuskin mitenkään, mut­ta tässä ei nyt olla keskustel­tu siitä, että pitäskö EKP lakkaut­taa ja pois­taa legal ten­der lait (mah­dol­lis­es­ti pitäs) vaan siitä minkälaista rahapoli­ti­ikkaa EKP:n pitää tehdä, jos ote­taan annet­tuna, että se on ole­mas­sa ja meil­lä on legal ten­der lait

    Joo siis mä nyt läh­estyin tätä boksin ulkop­uolelta, enkä ilmeis­es­ti tuonu sitä tarpeeks selvästi esille. Mua kiin­nos­tais ne perus­teet, joiden takia keskus­pankkive­toista rahapoli­ti­ikkaa pide­tään välttämättömänä.

    Timo,

    Sekä tota sun mainit­se­maa A että B kohtaa ilmeis­es­ti tapah­tuu aika paljon.

    Inflaa­tio ei vääristä markki­nasig­naale­ja, jos inflaa­tio­tavoite saavutetaan

    Kyl se vaan vääristää, kos­ka sitä kas­vanut­ta rahan määrää ei käytän­nössä ikinä jae­ta siten, kun se kuu­luis markki­nae­htoses­ti men­nä. Se kan­nus­taa johonkin ja ehkäsee jotain muu­ta, toiset hyö­tyy, toiset kär­sii. Ja esim. argu­ment­ti, jon­ka mukaan inflaa­tion yks tarko­tus on estää ihmisiä “ham­straa­mas­ta” ja pakot­taa ne kulut­ta­maan sisältää suo­raan ajatuk­sen säästämiseen ja kulut­tamiseen liit­tyvien kan­nus­timien vääristämis­es­tä. En tosin oo var­ma pitääks infla­torisen rahapoli­ti­ikan kan­nat­ta­jat tota oikeesti pätevänä argu­ment­ti­na, mut sitä kuulee usein. 

    Ja tosi­aan, jos ote­taan annet­tuna et on keskus­pank­ki ja sen pitää tehdä rahapoli­ti­ikkaa, ni oon täysin samaa mieltä et jonkin­laista vakaut­ta sen täy­tyy pyrk­iä tar­joa­maan. Joko inflaa­tio­tavoit­teen tai ton Art­turin NBKT tar­getin tai jonkun vas­taa­van mekanis­min kautta.

  73. Muu­ta­ma lisähuomio: ensin­näkin niille, jot­ka suo­si­vat inflaa­tio­targe­toin­tia, käykääpä kat­so­mas­sa tätä kuvaa http://www.themoneyillusion.com/wp-content/uploads/2011/10/euroinflation.jpg

    Vuo­den 2011 aikana euroalueel­la 5‑vuoden inflaa­tio-odotuk­set ovat rom­ah­ta­neet selkeästi alaspäin samal­la kun talous sakkaa. Ehkäpä keskus­pankin pitäisi tehdä jotain asialle. 

    Inflaa­tio­targe­toin­nin ja NBKT-targe­toin­nin tärkein ero on siinä, että inflaa­tio­targe­toin­ti on myötäsyk­listä rahapoli­ti­ikkaa ja NBKT vas­ta­syk­listä. Inflaa­tio­targe­toin­ti johtaa poli­ti­ikkaan, jos­sa nom­i­naa­li­nen BKT:n kasvuerot nousu- ja laskukaudel­la ovat mah­dol­lisim­man suuria. Tyyp­il­lis­es­ti inflaa­tio kas­vaa nousukaudel­la ja las­kee laskukaudel­la, joten inflaa­tio­targe­toin­nin val­lites­sa ihmis­ten (nimel­liset) tulot heit­televät mah­dol­lisim­man paljon nousukau­den ja laskukau­den välil­lä. Tästä seu­raa kaiken­laista ikävää. 

    Nom­i­naalisen BKT ‑targe­toin­nin ideana on pitää nimel­lis­tu­lo­jen kasvu vakaal­la kasvu-ural­la suh­dan­teista riip­pumat­ta. Täl­löin nousukaudel­la inflaa­tio olisi alem­paa, kun reaa­li­nen kasvu on korkeam­paa ja laskukaudel­la inflaa­tio vähän korkeampaa. 

    Nom­i­naalisen BKT-targe­toin­ti on se oikea tapa tehdä taloussyk­le­jä tasoit­tavaa poli­ti­ikkaa. Se ei lisää val­tion velkaa vaan jakaa inflaa­tion suh­dan­tei­den yli nykyis­es­tä poikkeaval­la taval­la. Nousukaudel­la vähem­män ja laskukaudel­la vähän enem­män. Keskimäärin yhtä paljon kuin nykyään. 

    Ja eri­tyis­es­ti, keskus­pankin tulisi käyt­tää tule­vaisu­u­teen katso­via markki­nain­stru­ment­te­jä arvioimaan rahapoli­ti­ikan toimivu­ut­ta. Jos inflaa­tio-odotuk­set rom­ah­ta­vat, kuten ne ovat tänä vuon­na tehneet, keskus­pankin pitää toimia.

  74. Inflaa­tio­targe­toin­ti johtaa poli­ti­ikkaan, jos­sa nom­i­naa­li­nen BKT:n kasvuerot nousu- ja laskukaudel­la ovat mah­dol­lisim­man suuria.

    No ei todel­lakaan. Inflaa­tio­targe­toin­ti johtaa siihen, että nom­i­naalisen BKT:n kasvuerot eivät poikkea tar­getin vai­htelu­väliä enem­pää reaalisen BKT:n kasvueroista. Inflaa­tio­tar­get­ti on täysin neu­traali tämän eron suhteen.

    Toki on tru­is­mi, että nom­i­naal­i­tar­getil­la (jos siihen osu­taan; väitän edelleen, että se on aivan satavar­masti vaikeam­paa osua kuin inflaa­tio­tar­get­ti) heilahtelua ei ole, kos­ka sen onnis­tu­mi­nen määritel­lään näin. Nom­i­naal­i­tar­get­ti on IS-LM-mallin mukaises­ti “oikea” malli tehdä poli­ti­ikkaa, mut­ta IS-LM-malli nyt vaan on pelkkä malli ja empi­iris­es­ti ei edes kovin hyvä sellainen. 

    Kul­takan­ta tms. prosyk­li­nen malli on tiet­ty eri, kos­ka reaalisen pudo­tuk­sen aloit­ta­ma luot­tokon­trak­tio johtaa deflaatioon.

    Nom­i­naal­i­tar­getis­sa on lisäk­si se ongel­ma, että jos se onnis­tu­isi, niin inflaa­ti­oluku­jen pitäisi aina seu­ra­ta reaal­isia muu­tok­sia, eri­tyis­es­ti pudo­tuk­sis­sa se rankaisee nousukau­den säästäväisyy­destä ja siirtää niiltä, jot­ka säästävät pahan päivän var­alle, niille, jot­ka pistävät kaiken men­emään. Lisäk­si väitän kyl­lä, että riit­tävän iso reaal­isok­ki johtaa nom­i­naal­i­tar­getis­sa hyperinflaatioon.

  75. Keskeinen point­ti­ni nom­i­naal­i­tar­get­tia vas­taan on peli­te­o­reet­ti­nen. Laskukausi ei ole se raha­puolen ongel­man juuri, vaan nousukausi. Jos meil­lä on nom­i­naal­i­tar­get­ti ja ratio­naaliset odotuk­set inflaa­tion suh­teen, kuplaan pää­tyvässä taloudessa kan­nat­taa pela­ta upporikas­ta ja rutiköy­hää velka­ra­hal­la: Jos kyseessä on oikeasti kupla, niin sen puh­jetes­sa nom­i­naal­i­tar­get­ti syö velat pois, ja jos se ei ole kupla, niin voitat joka tapauksessa.

    So. nom­i­naal­i­tar­get­ti tekee mah­dot­tomak­si sen, että raha­puoli edes peri­aat­teessa voisi ehkäistä kuplia. Väitän kyl­lä ihan pystyyn, että se olisi täysin labi­ili sys­tee­mi vähänkään pidem­mäl­lä aikavälillä.

  76. Mikko:

    Nom­i­naalisen BKT-targe­toin­ti on se oikea tapa tehdä taloussyk­le­jä tasoit­tavaa poli­ti­ikkaa. Se ei lisää val­tion velkaa vaan jakaa inflaa­tion suh­dan­tei­den yli nykyis­es­tä poikkeaval­la taval­la. Nousukaudel­la vähem­män ja laskukaudel­la vähän enem­män. Keskimäärin yhtä paljon kuin nykyään. 

    Ok, tämä oli tois­taisek­si paras perustelu NBKT:n käyt­tämiselle tar­get­ti­na inflaa­tion sijaan. Kiitos. Miten help­poa tämän toteut­ta­mi­nen sit­ten on inflaa­tio­tar­get­ti­in ver­rat­tuna? Onko se yhtä yksinker­taista, eli kun kasvuen­nuste osoit­taa trendiltä alaspäin menoa, niin löy­sen­netään rahansaan­tia ja kun ylöspäin, niin kiristetään?

  77. TM:

    Jos meil­lä on nom­i­naal­i­tar­get­ti ja ratio­naaliset odotuk­set inflaa­tion suh­teen, kuplaan pää­tyvässä taloudessa kan­nat­taa pela­ta upporikas­ta ja rutiköy­hää velka­ra­hal­la: Jos kyseessä on oikeasti kupla, niin sen puh­jetes­sa nom­i­naal­i­tar­get­ti syö velat pois, ja jos se ei ole kupla, niin voitat joka tapauksessa.

    No mut­ta jos kuplaa paisutel­laan velka­ra­hal­la niin eikös se joh­da NBKT kasvu­un eli korko­jen nostoon?

  78. Tiedemies:

    No ei todellakaan. 

    heh… Mikko tarkot­ti var­maankin just, että inflaa­tio­tar­getis­sa nom­i­naa­li­nen BKT vai­htelee yhtä voimakkaasti ku reaa­li­nen BKT, mikä on siis oikein huono jut­tu varsinkin, ku nom­i­naalisen BKT:n lasku aiheut­taa reaalisen BKT:n laskua. (Ku jen­gi ei pysty mak­saan kaikkia sopimuksia.)

    Samuli Saarel­ma:

    Onko se yhtä yksinker­taista, eli kun kasvuen­nuste osoit­taa trendiltä alaspäin menoa, niin löy­sen­netään rahansaan­tia ja kun ylöspäin, niin kiristetään?

    on. (Tai tarkem­min san­ot­tuna inflaa­tio­tar­get­ti toimii silleen, että jos ennus­teet näyt­tää, että jäädään alle inflaa­tio­tar­getin, niin sit pitää nos­taa markki­noiden inflaa­tio-odotuk­sia ja sama pätee nom­i­naaliseen BKT-tar­get­ti­in, eli nos­te­taan markki­noiden NBKT-odotuksia.)

    Tiedemies:

    Keskeinen point­ti­ni nom­i­naal­i­tar­get­tia vas­taan on peliteoreettinen.

    No aika heikoil­la sit oot liikenteessä…

    Ei nom­i­naa­li­nen bkt tar­get­ti auta kuplien syn­nyt­tämisessä tai beilaa niihin sijoit­tanei­ta. Jos jonkun hin­nat on liian kor­keel­la, niin ne tulee alas ja kokon­aisuute­na taloudessa tulot kas­vaa 5%. Ei se tarko­ta, että yksit­täiset hin­nat ei vois heilua ihan samal­la taval­la kuin inflaatiotargetissakin.

    Nom­i­naa­li­nen bkt-tar­get­ti toimii ihan samal­la taval­la nom­i­naalises­sa shokissa ku inflaa­tio­tar­get­ti. Se toimii eri taval­la vaan ku shok­ki on reaalinen.

    Eli siis jos jen­gi rupee osteleen tulp­paane­ja siinä toivos­sa, että koh­ta tulee vielä suurem­pi hölmö ja ostaa ne kalli­im­mal­la niin jos NBKT ei kas­va yli 5% niin se tarkot­taa, että sit ne ostaa jotain muu­ta vähem­män ja kokon­aisuute­na tulot ei kas­va. Ja vas­taavasti inflaa­tio­tar­getis­sa se tarkot­tas sitä, että tulp­paanien hin­nat nousee, mut­ta jotkut muut hin­nat las­kee ja kokon­aisuute­na hin­nat ei nouse.

    Jos taas tulot kas­vaa yli 5%, niin se tarkot­taa sit, että tän tulp­paan­i­man­ian takia raha on ruven­nu kiertään nopeem­min taloudessa ja keskus­pank­ki vähen­tää NBKT-odotuk­sia, jol­loin ihmiset rupee kier­rät­tämään sitä rahaa vähän hitaam­min. Vas­taavasti inflaa­tio­tar­getis­sa, jos jen­gi alkaa kier­rät­tämään rahaa niin nopeesti, että kokon­aisuute­na hin­nat nousee, niin sit keskus­pank­ki vähen­tää inflaa­tio-odotuk­sia ja ihmiset rupee kier­rät­tämään sitä rahaa vähän hitaammin.

    Sit jos siitä huoli­mat­ta, että tulot kas­vaa 5% vuodessa, niin tulp­paanien tulot rom­ah­taa, niin jos muut tulot vas­taavasti kas­vaa taloudessa niin, että tulot kas­vaa edelleen 5% niin keskus­pank­ki ei reagoi. Jos taas muual­la taloudessa tulot ei kas­va, niin sit­ten keskus­pank­ki nos­taa NBKT-odotuk­sia ja jen­gi alkaa kier­rät­tämään rahaa enem­män ja vaik­ka tulp­paan­i­t­u­lot rom­ahti, niin kokon­aisuute­na tulot pysyy 5% uralla.

    Vas­taavasti inflaa­tio­tar­getis­sa, jos tulp­paanien hin­ta rom­ah­taa, mut­ta muut hin­nat nousee vas­taavasti, niin keskus­pank­ki ei reagoi. Jos taas muut hin­nat ei taloudessa vas­taavasti nouse ja inflaa­tio meinaa las­kee alle 2%, niin keskus­pank­ki nos­taa inflaa­tio-odotuk­sia ja jen­gi alkaa kier­rät­tämään rahaa enem­män ja vaik­ka tulp­paanien hin­nat rom­ahti, niin kokon­aisuute­na hin­to­jen kasvu­vauhti pysyy 2% uralla.

    + sun esimerk­ki olet­taa, että lainan anta­jat ei oo ratio­naal­isia, mut­ta lainan otta­jat on. Se on huono oletus.

    So. nom­i­naal­i­tar­get­ti tekee mah­dot­tomak­si sen, että raha­puoli edes peri­aat­teessa voisi ehkäistä kuplia.

    Raha­puolen ei edes peri­aat­teessa pidä yrit­tää ehkäistä kuplia, kos­ka se ei voi erot­taa kuplia ratio­naalis­es­ta hin­nan­nousus­ta. Lai­tan tän Scott Sum­ner­in lain­auk­sen tähän, ku et ilmeis­es­ti käy lukeen linkkejä:

    “3. The Fed can­not prick stock bub­bles by rais­ing inter­est rates; they can only do so by impact­ing the macro econ­o­my. In 1928–29 they raised rates sev­er­al times, but were unable to slow the stock mar­ket boom. Only when they raised rates high enough to plunge the econ­o­my into a reces­sion, did they stop the stock boom. In 1936–37 they raised reserve require­ments to try to slow down the com­mod­i­ty price boom. At first it didn’t work, and com­mod­i­ty prices only fell when the Fed pushed the econ­o­my into a reces­sion. Not sur­pris­ing­ly, the Fed has avoid­ed try­ing to micro­man­age asset price bub­bles after the unfor­tu­nate expe­ri­ence of the 1930s.”

    http://www.themoneyillusion.com/?p=1818

  79. Näemme myös uuden neu­vot­telukult­tuurin syntyneen:

    Osa­puo­let eivät saa viral­lis­es­ti sov­in­toa aikaisek­si ja asia kier­rätetään Val­takun­nanso­vit­teli­jan toimis­ton kautta.
    Ideana on, että eteennkään ay-eudt­s­jat eivät menetä kasvo­jaan vaan voivat ker­toa ole­vansa jäsenistön­sä takana, mut­ta kun…

    Tässä esimerk­ki lisää pelaamis­es­ta ja siitä, kuina paljon ay-demar­it pelkäävät Putkosen ay-per­su­jen tuloa liit­to­jen toimintaan.

  80. Art­turi B:

    “Tai tarkem­min san­ot­tuna inflaa­tio­tar­get­ti toimii silleen, että jos ennus­teet näyt­tää, että jäädään alle inflaa­tio­tar­getin, niin sit pitää nos­taa markki­noiden inflaa­tio-odotuk­sia ja sama pätee nom­i­naaliseen BKT-tar­get­ti­in, eli nos­te­taan markki­noiden NBKT-odotuksia.”

    Mun mielestä NKOTB:n markki­naodotuk­set ei ikinä toteu­tunut, vaan ne jäi enem­män yhden hitin ihmeeksi:

    http://www.youtube.com/watch?v=tbIEwIwYz‑c

  81. En kyl­lä ymmär­rä sitä ideaa että jonkin­laisen talouden keskus­su­un­nit­telu­o­r­gan­isaa­tion, kuten keskus­pankin, pitäisi määäritel­lä jonkin­lainen ideaali aikau­ra rahamarkki­nako­rolle, nimel­liselle kokon­ais­tuotan­nolle tai rahamäärälle.

    Kukaan ei tiedä sitä val­lit­seeko ohjausin­stru­menteik­si valit­tu­jen sar­jo­jen ja muun talouden välil­lä mil­lään lail­la stabi­ili suhde. 

    Bernanken ja Greenspanin val­takaudel­la alhaisel­la korol­la reagoiti­in taan­tu­mi­in, mut­ta syn­nytet­ti­in var­al­lisu­us­esinei­den kuplia. Toisel­la ker­ral­la ne oli­vat rahoi­tus­varat ja sen jälkeisel­lä asun­not. Lyhyen aikavälin poli­ti­ikka­toimen­piteil­lä oli pidem­piaikaisia vaikutuksia. 

    Sitä­pait­si nykyisen val­tavir­ran talousti­eteen käsi­tys tuotan­nos­ta ja pääo­mas­ta on sen ver­ran puut­teelli­nen että senkin perus­teel­la kan­nat­taa olla varovainen makro­taloudel­lis­ten toimen­pitei­den tekemisessä. Nykyisessä talousti­eteessä pääo­ma ja tuotan­to ovat aggre­gati­ivista hyytelöä, joka taipuu mihin suun­taan tahansa.

  82. Jos nyt oon ymmärtänyt oikein, niin NBKT-tähtäimeen perus­tu­van rahapoli­ti­ikan siu­naus on siinä, että se sal­lii palkko­jen jous­tamisen markki­navai­htelu­iden mukaan. Palkat on tun­netusti jäykkiä alaspäin, joten nimel­lisen BKT:n lask­ies­sa yri­tyk­sil­lä ei ole muu­ta vai­h­toe­htoa sopeu­tua uuteen tilanteeseen kuin irti­sanomiset. Tämä on taloudelle huono asia. 

    Tässä on kuitenkin ole­tuk­se­na se, että työn­tek­i­jät ovat valmi­ita hyväksymään ostovoimansa heikken­e­misen vain sik­si, että hei­dän nimelli­nen palkkansa jatkaa kasvamista. 

    Jotenkin minus­ta tun­tuu siltä, että sopeu­tu­mi­nen reaalisen BKT:n pudo­tuk­si­in ei tapah­tu­isi näin jouhev­asti, vaan palka­nsaa­jat pyrk­i­sivät sit­tenkin tur­vaa­maan ostovoimansa yhä kovem­mil­la palkkavaa­timuk­sil­la. Täl­löin NBKT-tavoitet­ta aja­va keskus­pank­ki ajau­tu­isi vakavaan noidanke­hään: rahapoli­ti­ikkaa pitäisi tiuken­taa, vaik­ka se vaikeut­taisi sopimuk­sista kiin­ni pitämistä. 

    NBKT-tar­get­ing rahapoli­ti­ikan akilleen kan­tapää on myös siinä, että täl­laista lin­jaa vetävä keskus­pank­ki ei voi johdon­mukaises­ti viestiä, mitä sen rahapoli­ti­ik­ka tulee tule­vaisu­udessa ole­maan. Markki­noil­la olisi jatku­va epä­var­muus ohjausko­ron äkil­li­sistä muu­tok­sista, hyp­pivästä inflaa­tios­ta ja inflaatio-odotuksista. 

    Toisek­si NBKT-vetoinen rahapoli­ti­ik­ka on eri­tyisen altis negati­ivisille tar­jon­tashokeille. Olete­taan vaik­ka että jostain kri­i­sistä johtuen öljyn hin­ta kallis­tu­isi. Täl­löin tuotan­to kallis­tu­isi, kulu­tuskysyn­tä heikkenisi ja reaa­li­nen BKT lask­isi. Keskus­pank­ki vas­taisi tähän löysäämäl­lä rahapoli­ti­ikkaansa, mikä kiihdyt­täisi inflaatiota. 

    Luon­nol­lis­es­ti öljy kallis­tu­isi entis­es­tään, sil­lä alku­peräi­nen syy eli tar­jon­tashok­ki ei pois­tu, vaik­ka rahaa pumpataan markki­noille. Näin syn­tyy kiihtyvän inflaa­tion kehä, joka ei joh­da talouskasvu­un — aivan kuten 1970-luvun stagflaatiossa.

    Täl­laisi­in tilanteisi­in sopii parem­min vakaaseen inflaa­tio­ta­soon perus­tu­va rahapoli­ti­ik­ka, joka pakot­taa markki­nat sopeu­tu­maan kivu­li­aaseen tarjontashokkiin.

  83. Aus­tri­an:

    En kyl­lä ymmär­rä sitä ideaa että jonkin­laisen talouden keskus­su­un­nit­telu­o­r­gan­isaa­tion, kuten keskus­pankin, pitäisi määäritel­lä jonkin­lainen ideaali aikau­ra rahamarkki­nako­rolle, nimel­liselle kokon­ais­tuotan­nolle tai rahamäärälle.

    Parem­pi vaan antaa niiden kanavoi­da veron­mak­sajien raho­ja pankeille niin nopeesti ku pystyvät?

  84. No mut­ta jos kuplaa paisutel­laan velka­ra­hal­la niin eikös se joh­da NBKT kasvu­un eli korko­jen nos­toon?

    No, jos meil­lä on reaalipuolen jun­naus­ta menos­sa samaan aikaan kun nom­i­naalia pide­tään “tra­jek­to­ri­al­la”, niin sehän nimeno­maan on se kupla. Siis jos reaalipuoli jun­naa paikallaan, niin nom­i­naalia kas­vate­taan sil­lä 5 pros vauhdil­la, niin kan­nat­taa ottaa velkaa ja pistää se siihen kuplaan. Jos kupla uhkaa puh­je­ta, niin sehän uhkaa vetää nom­i­naalit alas, joten helikopter­ista alkaa sataa rahaa ja velat nollaantuvat.

    Kupla on käyn­nis­sä sil­loin kun jonku assetin hin­ta nousee sen reaal­ista pitkän aikavälin arvoa korkeam­mak­si ja nopeam­min. Tämä on tietysti kuvit­teelli­nen suure, kos­ka kukaan ei sitä todel­lisu­ut­ta tunne, mut­ta yleinen kon­sen­sus kai on, että kuplia nyt välil­lä syn­tyy. IT-kuplan puh­jetes­sa nom­i­naal­ishokkia (ja sitä seu­raavaa reaal­ishokkia) vas­taan reagoiti­in paina­mal­la korot nol­li­in. Tässä kohtaa joku Schiff on täysin oike­as­sa. Osake­markki­noiden kupla esimerkik­si johtaa siihen, että investoidaan son­taan, kos­ka se pidem­mäl­lä tähtäimel­lä reaalis­es­ti liki arvo­ton oma pääo­ma saadaan myy­tyä kuplan mukana. Se johtaa jonkin­laiseen nom­i­naaliseen kasvu­un, jos raha on hal­paa, mut­ta reaalipuolel­la se ei pitkäl­lä aikavälil­lä näy. Bileet voivat jatkua niin kauan kun hom­ma on osa­puilleen vir­tu­aal­ista, eli ilmainen raha menee sen kuplan pyörit­tämiseen. Sil­lä välin reaalipuolen kasvu pysyy heikkona.

    Tämä onnis­tui USA:ssa 2000-luvul­la, kos­ka kiinalaiset sul­loi­vat niitä ylimääräisiä dol­lare­i­ta holvei­hin­sa ja sitä reaal­ista krääsää, eli kiinalaisia taulutele­vi­sioi­ta ja pehmolelu­ja rou­dat­ti­in USA:han. Tämä hillit­si inflaa­tio­ta, kos­ka inflaa­tion määritelmis­sä krääsän hin­ta on yliko­ros­tunut ja pääom­ahyödykkei­den ja kesto­hyödykkei­den aliko­ros­tunut. Asun­toku­pla oli se, mihin se inflaa­tio meni. Se, että asun­to­jen myyn­ti­hin­nat eivät näy indek­sis­sä, mut­ta uusien asun­to­jen myyn­ti näkyy kyl­lä “reaalises­sa” BKT:ssa on ehkä type­r­in idea ikinä.

    No, kun kupla puhkeaa, ja nom­i­naa­li­nen halu­taan pitää tra­jek­to­ri­al­la, niin paine­taan lisää rahaa. Mut­ta kun ne kiinalaiset edelleen myyvät sitä pape­ria vas­taan niitä tam­agotche­ja ja avaimen­per­iä, niin inflaa­tio pysyykin muka kuris­sa. Ja taas kupla paisuu jos­sain muual­la. Näin käy tääl­läkin nyt: asun­to­jen hin­nat on taas nousus­sa, vaik­ka poruk­ka pelkää lamaa. 

    Nom­i­naalisen BKT:n pitämi­nen kasvu-ural­la johtaa hel­posti siihen, että ongelmia ei kan­na­ta kor­ja­ta, kos­ka hei, taloushan kas­vaa. Stagflaa­tio­ta sit­ten sopii ihme­tel­lä. Mut­ta hei, tärkein­tä on että ollaan tra­jek­to­ri­al­la. Paine­taanko rahaa lisää, jot­ta nom­i­naa­li­nen saadaan nousu­un vielä sit­ten kun on tehty Zimbabwet?

  85. Pal­stalle tullei­den kom­ment­tien johdosta:

    Kävin kat­se­le­mas­sa tilas­tokeskuk­sen luku­ja ja siltä selviävää seuraavaa:
    1) Yksi­tyisek­to­ril­la työssäkäyviä on noin 1 600 000
    2) Julkisel­la sek­to­ril­la käy työssä noin 650 000.
    3) Kos­ka julkisen puolen työn­tek­i­jä ei tee tuot­tavaa työtä, yksi­ty­is­puolen työn­tek­i­jän kus­tan­net­ta­vana on 0,4 julk­ista. Elikkä viiden niskas­sa heitä on kaksi.

    Muis­ti­ni kukaan julkisen puolen työn­tek­i­jöi­den määrä on nelink­er­tais­tunut sit­ten 60-luvun…

    Leikkauk­sen voi aivan hyvin tehdä vähen­tämäl­lä yläk­er­roksien perusmaxisti-byrokraatteja.

    Samal­la voi antaa lisää palkkaa arvoih­misille, joi­ta löy­tyy suori­tus­portaas­sa, varsinkin ter­vey­den­huol­lon, sosi­aal­i­työn ja opetuk­sen sektoreilla.

    Kyl­lä isän­maan pelas­tamisen kannal­ta olisi hyvä ottaa tosi­asi­at huomioon!

    Sep­po Korppoo
    Isän­maan yrit­täjä-ystävä, joka osaa laskea

  86. Timo: työn­tek­i­jöi­den vaa­timusten suh­teen hom­ma ei kyl­lä mene ihan noin. Keskimäärin mata­la­suh­dan­teessa, kun työvoimaa potk­i­taan ulos ja työt­tömyys on kasvus­sa, työläis­ten neu­vot­telu­voima on pien­im­mil­lään. Kaik­ki tietävät, että kilo­metrite­hdas on nurkan takana. 

    Toisek­seen palkko­jen pysymi­nen samal­la tasol­la kuin edel­lisenä vuote­na on se sta­tus quo vai­h­toe­hto. Eli jos ei tehdä mitään muu­tok­sia, niin palkat pysyvät nimel­lis­ar­voltaan samoina. Täl­laisia vuosia on var­masti aika moni tätä pal­staa lukenutkin viime vuosi­na näh­nyt työ­paikallaan. Jos yri­tyk­sel­lä tai alal­la menee huonos­ti, on siis mah­dol­lista vaku­ut­taa työn­tek­i­jät siitä, ettei palkko­ja nosteta. 

    Palkan alen­nuk­sia tapah­tuu paljon vähem­män, tämä on tilas­tol­lis­es­ti havait­tu tosi­a­sia. (Palkko­jen muu­tos ainakin Yhdys­val­lois­sa näyt­tää suur­in­pi­irtein 0‑kohdalla katkaistul­ta kellokäyrältä).

  87. Art­turi B,

    vas­taus on lyhyesti Free Bank­ing ja markki­napros­essin seu­rauk­se­na syn­tyvä hyödykeraha.

    George Sel­ginin mielestä voisi jopa syn­tyä kään­teinen Gre­shamin laki eli kun rahaa luovien insti­tuu­tioiden välil­lä on kil­pailua, jota ei ole hallinnol­lis­es­ti rajoitet­tu, niin luotet­tavin näistä hyödyk­er­a­hoista nousee standardiksi.

  88. Tiedemies:

    No, jos meil­lä on reaalipuolen jun­naus­ta menos­sa samaan aikaan kun nom­i­naalia pide­tään “tra­jek­to­ri­al­la”, niin sehän nimeno­maan on se kupla.

    Ei tietenkään. Kupla tarkoit­taa sitä, että hin­nat on korkeam­mat kuin mitä niiden pitäs olla. Jos hin­nat on niin korkeat mitä niiden pitäs olla, jos NBKT kas­vaa 5% vuodessa ja jos keskus­pankin tavoite on pitää NBKT 5% kasvus­sa, niin hin­nat on just oikein.

    Vai väitätkö sinä, että osake­markki­noil­la on kupla, jos osakkei­den arvot rom­ah­taa, ku keskus­pank­ki tyrii yht’ äkkiä ja antaa inflaa­tion rom­ah­taa huo­mat­tavasti alle tar­getin? Jos näin, niin veikkaan, että oot mielip­i­tees kanssa yksin muual­la ku mis­esin foo­rumeil­la ja Peter Schif­fin radio-ohjelmassa.

    Siis jos reaalipuoli jun­naa paikallaan, niin nom­i­naalia kas­vate­taan sil­lä 5 pros vauhdil­la, niin kan­nat­taa ottaa velkaa ja pistää se siihen kuplaan.

    häh? Miten niin kan­nat­taa? Jos jonkun asian hin­nat on liian kor­keel­la, niin sinne ei tietenkään kan­na­ta lait­taa raho­jaan, varsinkaan velka­ra­ho­ja. Kan­nat­taa mielu­um­min sijoit­taa ne johonkin minkä hin­nat ei oo liian kor­keel­la. + sä taas ole­tat, että velan otta­jat on ratio­naal­isia ja velan anta­jat ei oo. Ei kan­na­ta olet­taa sellasta.

    Jos kupla uhkaa puh­je­ta, niin sehän uhkaa vetää nom­i­naalit alas, joten helikopter­ista alkaa sataa rahaa ja velat nollaantuvat.

    No tuskin… esim. jenkkien asun­torak­en­tamisen arvo on vis­si­in jotain 5% NBKT:sta, eli jos se rom­ah­tas nom­i­naalis­es­ti puoleen, niin muut alat sit kas­vas nom­i­naalis­es­ti 2,5% ja tää kasvu siis­jakau­tus koko talouteen ja tässä olete­taan, että ne rak­en­tamis­es­ta vapau­tuneet resurssit vaan jätet­täs homehtumaan.

    Kupla on käyn­nis­sä sil­loin kun jonku assetin hin­ta nousee sen reaal­ista pitkän aikavälin arvoa korkeam­mak­si ja nopeammin. 

    Taas väärin. Kyl­lä jonkun asian hin­ta voi hyvin nous­ta pitkän ajan keskiar­voo kor­keem­malle ja silti se arvo on täysin perusteltavis­sa markki­na-odotuk­sil­la. Esim. jos nyt vaik­ka talous alkas ekaks vähän catchup­paa ja sit kas­vas pitkän ajan keskiar­vos­es­ti realis­es­ti 3%, niin öljyn hin­ta nousis nopeesti ja huo­mat­tavasti pitkän ajan keskiar­voo kor­keem­maks, kos­ka sen kysyn­tä olis niin kovaa ja odotuk­set tule­vaisu­u­den kysyn­nälle olis niin kovii.

    mut­ta yleinen kon­sen­sus kai on, että kuplia nyt välil­lä syntyy.

    Var­maan on, mut­ta yleinen kon­sen­sus on, että niitä ei vois spot­taa etukä­teen. (Ja yleisel­lä kon­sen­suk­sel­la en tarko­ta mitään Teboilin pikkuparlamenttia.)

    Osake­markki­noiden kupla esimerkik­si johtaa siihen, että investoidaan son­taan, kos­ka se pidem­mäl­lä tähtäimel­lä reaalis­es­ti liki arvo­ton oma pääo­ma saadaan myy­tyä kuplan mukana.

    No määritelmäl­lis­es­ti kuplas­sa tehdään type­r­iä sijoi­tus­päätök­siä. Se ei tarkoi­ta, että sil­lon kan­nat­taa tehdä type­r­iä sijoi­tus­päätök­siä tai, että sen lisäks, että ku talous joutuu sopeu­tu­maan muu­tok­seen, kun resursse­ja siir­tyy sek­to­ril­ta toisille, niin samal­la pitäs vielä kär­siä nom­i­naalisen BKT:n romahtamisesta.

    Se NBKT:n rom­ah­t­a­mi­nen ei auta resurssien siir­tymistä vaan hait­taa sitä.

    Se johtaa jonkin­laiseen nom­i­naaliseen kasvu­un, jos raha on hal­paa, mut­ta reaalipuolel­la se ei pitkäl­lä aikavälil­lä näy.

    Nii no jos talous ei reaalis­es­ti kas­va ja nom­i­naa­li­nen BKT kas­vaa, niin sit tulee inflaa­tioo. Ei mikään osake­markki­na joh­da mihinkään nom­i­naaliseen kasvu­un. Keskus­pankin rahapoli­ti­ik­ka johtaa nom­i­naaliseen kasvuun.

    Bileet voivat jatkua niin kauan kun hom­ma on osa­puilleen vir­tu­aal­ista, eli ilmainen raha menee sen kuplan pyörit­tämiseen. Sil­lä välin reaalipuolen kasvu pysyy heikkona.

    No ne resurssit menee sinne mis­sä niille on eniten käyt­töö ihan riip­pumat­ta siitä onko jos­sakin bileet vai ei.

    Asun­toku­pla oli se, mihin se inflaa­tio meni. Se, että asun­to­jen myyn­ti­hin­nat eivät näy indek­sis­sä, mut­ta uusien asun­to­jen myyn­ti näkyy kyl­lä “reaalises­sa” BKT:ssa on ehkä type­r­in idea ikinä.

    Arvaa näkyyks ne NBKT:ssa?

    Mut­ta kun ne kiinalaiset edelleen myyvät sitä pape­ria vas­taan niitä tam­agotche­ja ja avaimen­per­iä, niin inflaa­tio pysyykin muka kuris­sa. Ja taas kupla paisuu jos­sain muualla.

    yhyyyy.… ei se oo mikään kupla, jos se hin­ta on oikee, jos NBKT kas­va 5%.

    Nom­i­naalisen BKT:n pitämi­nen kasvu-ural­la johtaa hel­posti siihen, että ongelmia ei kan­na­ta kor­ja­ta, kos­ka hei, taloushan kasvaa.

    Mis­tä ihmeestä sä näin päät­telit? Eli sun mielestä, jos talous kas­vaa nom­i­naalis­es­ti 5%, niin sä et itte yrit­täs rikas­tua? Olisit vaan silleen, että joo on tääl­lä vaik­ka mitä bis­nes­mahik­sii ja tehot­to­muuk­sii, mut­ta en viit­ti kerätä ilma­sia sata­lap­pu­sia maas­ta ku talous kuitenkin kas­vaa 5%.?!?!?

    Stagflaa­tio­ta sit­ten sopii ihme­tel­lä. Mut­ta hei, tärkein­tä on että ollaan trajektorialla.

    No ei se oo tärkein­tä, mut­ta on se aika hiton tär­keetä ver­rat­tuna siihen, että ei olla trajektorilla.

    Tää muis­tut­taa mua vähän jostain aikasem­mas­ta keskustelus­ta, jos­sa sun mielestä keskus­pankin ei pitäny edes yrit­tää pitäy­tyä sen inflaa­tio­tar­getis­sa, vaan et sen piti tehdä poli­ti­ikkaa minkä odote­taan epäonnistuvan.

    Vähän sama ku olis laivan kapteeni ja lai­va olis menos­sa vähän vika­su­un­taan niin olis vaan silleen, että en viit­ti kään­tää ruo­ria. Parem­pi vaan men­nä vikaan.

    Mun mielestä jos on päämäärä ja matkus­ta­jat olet­taa pää­sevän­sä sinne, niin on parem­pi kor­ja­ta kurssia ku olla korjaamatta.

    Paine­taanko rahaa lisää, jot­ta nom­i­naa­li­nen saadaan nousu­un vielä sit­ten kun on tehty Zimbabwet?

    Eli sä varas­toit jo kivääre­jä, luote­ja, kul­tako­likoi­ta, sok­e­ria ja purkkiruokaa siltä var­al­ta, että reaa­li­nen talous rom­ah­tas 99,8% vuodessa, niin päästäs 600% inflaa­tioon nom­i­naalises­sa BKT-targetissa?

  89. Aus­tri­an: Edelleenkään mä en väitä, että keskus­pank­ki kan­nat­taa olla. Mä väitän, että jos meil­lä on keskus­pank­ki niin sen on parem­pi määritel­lä rahan arvon (tai NBKT:n) kasvu-ura ver­rat­tuna siihen, että se ei määrit­tele sitä.

  90. Kuulep­pas OS,

    Nyt menit täl­lä sydänkirur­gi-esimerkil­läsi pop­ulis­min / provosoin­nin puolelle, ja ilmeis­es­ti vielä aivan tarkoituksella.

    Minähän tietenkin provosoidun:

    Ettei tässä kom­men­tis­sa vain haisekin Hegelin hen­gen kalman-haju?

    Jos näin on, niin kyl­lä OSn kan­nat­taisi reilusti tul­la ulos kaapista ja tun­nus­tau­tua perus­marx­i­laisek­si, yhdessä aate­toverin­sa Erk­ki Tuomio­jan kanssa…

    Kirur­git kuu­lu­vat nimit­täin opet­ta­jien ja poli­isien kanssa samaan sar­jaan: He ovat tärkeitä yhteiskun­nan pyörien ras­vaa­jia, mut­ta ei hei­dän työl­lään syn­ny mitään varsi­naista lisäarvoa.

    Minkähän­lainen yhteiskun­ta se sel­l­ainen olisi, jos­sa on val­ta­va määrä “tuo­tavaa työtä” teke­viä sydänkirurge­ja leikka­mas­sa sydämiä, joi­ta ei tarvit­sisi edes leika­ta? Kaamea­ta Breshneviläisyyttä!

    Kyl­lä niin kut­sut­tu tuot­ta­va työ, joka pyörit­tää yhteiskun­tamme pyöriä, on sitä, jos­ta syn­tyy lisäar­voa. Sil­lä sit­ten voidaan mak­saa yhteiskun­nan tarvit­semien kirurgien ja poli­isien palkkoja.

    Tarkem­min ajatellen: Kyl­lähän kirurgi­palveluista voisi tehdä busineksenkin!

    Tarvit­see vain ottaa yrit­täjäris­ki ja ryhtyä tar­joa­maan huip­pu­lu­okan kirurgi­palvelu­ja vaikka­pa venäläisille potilaille.

    Siinä sivus­sa voikin sit­ten leika­ta myös suo­ma­laisi­akin sydämmiä!

    Sep­po Korppoo
    Tuot­tavaa työtä tekevä yrit­täjä, joka ehdot­taa OSlle ryhtymistä kirur­gi-busi­ness-yrit­täjäk­si, jol­la teol­la hän voisi todis­taa, ettei ole perusmaxilainen.

  91. Kirur­git kuu­lu­vat nimit­täin opet­ta­jien ja poli­isien kanssa samaan sar­jaan: He ovat tärkeitä yhteiskun­nan pyörien ras­vaa­jia, mut­ta ei hei­dän työl­lään syn­ny mitään varsi­naista lisäar­voa.

    No, jostain ihan kum­mallis­es­ta syys­tä kuitenkin ne teol­lisu­us­po­motkin, jot­ka johta­vat siel­lä savupi­ip­pute­ol­lisu­udessa niitä tehtai­ta, halu­a­vat sinne pikem­minkin töi­hin insinööre­jä kuin 7‑vuotiaita lap­sia. JOTAIN hyödyl­listä siinä välis­sä koulun­penkil­lä viete­tys­tä 15–20 vuodes­ta kum­minkin ilmeis­es­ti on.

    Voidaan myös miet­tiä sitä, että jos vaik­ka lakkaut­taisimme poli­isit ja palokun­nat tms kokon­aan, niin mitenkä sen hyv­in­voin­nin luomi­nen onnistuisi.

    JOKU tässä nyt on jonkin sortin marx­i­lainen, mut­ta väit­täisin, että se ei ole kyl­läkään Osmo.

  92. Kyl­lä minä väitän että kun poli­isi jo pelkäl­lä ole­mas­saolol­la estää yri­tyk­seni toimis­to­jen keikkaamisen, siitä syn­tyy selvää lisäarvoa.

  93. Kyl­läpä tuli paha mieli!

    Mitähän ne oikein opet­ta­vat siel­lä kiite­tyis­sä kouluis­samme, kun sel­l­aiset taloutemme kannal­ta keskeiset nimet kuin Kant, Hegel, Marx, Lenin, Stal­in, Adam Smith, jne. ovat käytän­nöl­lis­es­ti kat­soen tuntemattomia?

    Tässä tilanteessa kaikenkar­vaiset pop­ulis­tit voivat viedä kansalaisia kuin päs­siä narussa.

    Sit­ten kun se päs­si on viety Hegel-nimiselle pel­lolle, siel­lä ei olekkaan yhtään ruo­hoa syötäväksi.

    Sit­ten se päs­si ajat­telee, että kyl­lä tämä on niin väärin! Onkin men­tävä lakkoon ja vaa­dit­ta­va, että eteen tuo­taisi­in heti paljon ruohoa.

    Sep­po Korppoo
    Yrit­täjä, jon­ka päs­seil­lä on paljon ruohoa

  94. Sep­po kirjoittaa:

    Kirur­git kuu­lu­vat nimit­täin opet­ta­jien ja poli­isien kanssa samaan sar­jaan: He ovat tärkeitä yhteiskun­nan pyörien ras­vaa­jia, mut­ta ei hei­dän työl­lään syn­ny mitään varsi­naista lisäarvoa. 

    Nyt käytät jotain kum­mallista määritelmää työn lisäar­volle tai trol­laat. Toden­näköis­es­ti jälkimmäistä.

    Mut­ta jatka­pa nyt. San­o­taan, että sama kirur­gi leikkaa maanan­taina julkises­sa sairaalas­sa ja tiis­taina yksi­tyisessä. Hän tekee kak­si ident­tistä leikkaus­ta ident­tisille poti­laille. Ker­ro meille, mik­si edelli­nen leikkaus ei ole tuot­tavaa työtä, mut­ta jälkim­mäi­nen on?

  95. Kysytään­pä Sepol­ta vielä seu­raavaa: Onko kyse tuot­tavas­ta vai tuot­ta­mat­tomas­ta työstä, jos sydänkirur­gi toimii yksi­tyisessä sairaalas­sa, joka on myynyt julkiselle sek­to­rille sydän­leikkauk­sen? Entä jos on kyse itse mak­savas­ta asi­akkaas­ta, joka tosin saa osan rahas­ta takaisin Kelas­ta, niin onko se itse mak­set­tu osa leikkauk­ses­ta lisäar­voa, mut­ta Kelan osu­us lisäarvotonta? 

    Entä jos men­nään tosi­aan “Brezh­neviläiseen NL:oon”, niin eikö siel­lä tuotet­tu lainkaan lisäarvoa?

  96. Mä väitän, että jos meil­lä on keskus­pank­ki niin sen on parem­pi määritel­lä rahan arvon (tai NBKT:n) kasvu-ura ver­rat­tuna siihen, että se ei määrit­tele sitä.

    Keskus­pank­ki voi määrätä peri­aat­teessa vain rahan määrän, eikä sitäkään kokon­aan, kos­ka ihmiset pitävät rahana myös sel­l­aista, mitä keskus­pank­ki ei ole luonut, kuten jotain velka­kir­jo­ja jne. 

    Kun keskus­pank­ki ei voi määrätä (edes) rahan määrää, niin en vaan ymmär­rä miten se voisi (täysin) määrätä inflaa­tion saati sit­ten nom­i­naalisen bkt:n. Inflaa­tios­sa se voi pela­ta, kos­ka siinä olen­naista ovat odotuk­set ja keskus­pank­ki voi painaa jar­rua tarvittaessa. 

    Luin kyl­lä noi­ta Mon­ey­il­lu­sion jut­tu­ja, mut­ta en vaan yksinker­tais­es­ti pidä niitä uskot­tavina. Pari käp­pyrää ja dra­maat­tisia sanankään­teitä, ja poli­it­tis­ten vas­tus­ta­jien haukku­mista ei min­ua valitet­tavasti vaku­u­ta. Ei vaku­u­ta toki Krug­maninkaan suusta.

  97. “Kirur­git kuu­lu­vat nimit­täin opet­ta­jien ja poli­isien kanssa samaan sar­jaan: He ovat tärkeitä yhteiskun­nan pyörien ras­vaa­jia, mut­ta ei hei­dän työl­lään syn­ny mitään varsi­naista lisäarvoa.”

    Näköharha, joka johtuu siitä, että näi­den ryh­mien saa­mat palkkiot kus­tan­netaan verovaroista.

    Jos sin­un pitäisi itse tila­ta ja mak­saa vapail­la markki­noil­la sydän­leikkauk­sesi, matikan opin­tosi ja rikos­tutk­in­tasi, niin sil­loin­han nämä yllä­maini­tut ryh­mät alka­isi­vat tien­ata rutosti rahaa.

  98. Tiedemies:

    Keskus­pank­ki voi määrätä peri­aat­teessa vain rahan määrän, eikä sitäkään kokon­aan, kos­ka ihmiset pitävät rahana myös sel­l­aista, mitä keskus­pank­ki ei ole luonut, kuten jotain velka­kir­jo­ja jne.

    No suun­nilleen näin. Eli keskus­pank­ki voi vähen­tää tai kas­vat­taa rahan määrää taloudessa läh­es rajat­ta. (Ok, jos se vetää ihan kaiken rahan markki­noil­ta niin sinne jää silti vielä jonkin ver­ran rahaa, mut­ta keskus­pank­ki ei ikinä oo läh­eskään vetämässä kaik­kee rahaa markkinoilta.)

    Kun keskus­pank­ki ei voi määrätä (edes) rahan määrää, niin en vaan ymmär­rä miten se voisi (täysin) määrätä inflaa­tion saati sit­ten nom­i­naalisen bkt:n.

    Eli kun keskus­pank­ki voi määrätä rahan määrän, niin se voi määrätä kaik­ki nom­i­naaliset suureet.

    Tää on analogi­nen siihen, että jos saa määrätä miten pitkä on metri, niin voi määrätä kaik­ki matkat metreis­sä. Eli ei oo ole­mas­sa matkaa minkä pitu­ut­ta metreis­sä ei vois määrittää.

    Eikä siinä mitään, ei se tietysti aina onnis­tu justi­in­sa, mut­ta keskus­pankil­la on keino­ja, mil­lä se voi onnis­tua huo­mat­tavasti parem­min ku nykyisin.

    Mun mielestä vaik­ka keskus­pank­ki ei suo­raan voi vaikut­taa mihinkään muuhun ku rahan määrään markki­noil­la sen kan­nat­taa targe­toi­da jotain muu­ta ku rahan määrää markki­noil­la, ku se ei oo yhtään olen­nainen asia. Noh siitä voidaan sit väitel­lä, että kantsi­iks sen targe­toi­da inflaa­tioo vai NBKT:ta, mut­ta kumpaa tahansa se targe­toi, niin sen kan­nat­tas käyt­tää välineitä, jot­ka tekee siihen tar­get­ti­in pääsemis­es­tä mah­dol­lisim­man toden­näköistä, eli siis targe­toi­da taso­ja, eikä kasvunopeuk­sia ja määrit­tää rahapoli­ti­ikkansa markki­naodotusten mukaan. Esim. jos keskus­pankil­la on rahan arvolle vuon­na 2013 tar­get­ti 95 ja markki­nat ennus­taa, että rahan arvo 2013 on 97, niin keskus­pankin pitää lisätä inflaatioo.

    Pari käp­pyrää ja dra­maat­tisia sanankään­teitä, ja poli­it­tis­ten vas­tus­ta­jien haukku­mista ei min­ua valitet­tavasti vakuuta.

    No tuskin­pa tol­la­nen nyt ketään kovin fik­sua vaku­ut­tas. The­money­il­lu­sionis­sa, worth­while cana­di­an ini­tia­tives­sa ja mon­e­tary free­domis­sa on aika paljon tän teo­ri­an selit­tämistä. Sitä ei käy kieltämi­nen, että varsinkin the­money­il­lu­sionis­sa on kans noista sun mainit­semia juttuja.

    Toisaal­ta tässäkin ketjus­sa linka­tuis­sa kir­joituk­sis­sa on huo­mat­ta­van vähän dra­maat­tisia sanankään­teitä, poli­it­tis­ten vas­tus­ta­jien haukku­mista (tarko­tat var­maan rahapoli­it­tis­ten vas­tus­ta­jien?) eikä paljoo käppyröitä.

    Sen sijaan niis­sä on paljon hyvää pohdiskelua rahapoli­ti­ikas­ta, jota ei kyl­lä kan­nat­tas sivu­ut­taa ihan noin yksoikosesti.

  99. Sep­po Korp­poo: “Ettei tässä kom­men­tis­sa vain haisekin Hegelin hen­gen kalman-haju?”

    Name-drop­ping! Ja Hegelin talous­teo­ria oli?

  100. Sep­po, tote­sit että “Minkähän­lainen yhteiskun­ta se sel­l­ainen olisi, jos­sa on val­ta­va määrä “tuo­tavaa työtä” teke­viä sydänkirurge­ja leikka­mas­sa sydämiä, joi­ta ei tarvit­sisi edes leikata?”

    Minkähän­lainen yhteiskun­ta se sel­l­ainen olisi, mis­sä tehtäisi­in paperite­htaas­sa pape­ria, jolle kukaan ei piir­rä tai autote­htaas­sa auto­ja, joil­la kukaan ei aja? 

    Kirur­gi tekee aivan val­ta­van tuot­tavaa työtä. Isäni selkä leikat­ti­in muu­ta­ma vuosi takaperin, ja kirur­gin lasken­nalli­nen palkkio lie­nee ollut jos­sain ton­nin hujakoil­la. Ilman leikkaus­ta isäni ei olisi kyen­nyt tekemään töitä lainkaan. Väite, jon­ka mukaan leikkaus olisi täysin tuot­tam­a­ton, on niin ilmeisel­lä taval­la virheelli­nen, että ei sitä oikein osaa edes kommentoida.

  101. Suomes­sa on demokraat­ti­nen jär­jestelmä, jon­ka perus­teel­la on sovit­tu siitä, että mitä palvelu­ja yhteiskun­ta antaa kansalaisilleen. 

    Näitä ovat esimerkik­si ter­vey­den­hoito, poli­isin anta­ma tur­va, koulu­tus­palve­lut, yms.

    Nämä julkiset palve­lut pyritään mak­samaan keräämäl­lä eri­laisa vero­ja, mak­su­ja, yms.

    Pidem­män päälle melkeim­pä kaik­ki näin kerä­ty­istä tuloista voidaan saa­da vain lisäar­voa tuot­tavas­ta työstä. Täl­laista työtä julk­isia palvelu­ja tuot­ta­vat henkilöt eivät tee.

    Lisäar­voa tuot­tavaa työtä on esimerkik­si laivo­jen rak­en­t­a­mi­nen, paper­in­teko, Nokian kän­nyköi­den ohjel­moin­ti, yms.

    Jos val­tion ja kun­tien keräämät varat eivät riitä, joudu­taan otta­maan julk­ista velkaa. Tässä tilanteesa Suo­mi on nyt.

    Tilanteen voi kor­ja­ta kulu­ja leikkaa­mal­la ja/tai nimeno­maan yksi­tyis­sek­torin talouskasvus­ta saatavil­la lisätuloilla.

    Julkisen puolen työn­tek­i­jöi­den määrä on nelink­er­tais­tunut sit­ten 60-luvun ja heitä on nyt kak­si jokaista yksi­ty­is­puolen viit­tä työn­tek­i­jää kohden, jot­ka joutu­vat hei­dät elättämään.

    Nykyisessä globaa­lik­il­pailus­sa tämä suhdeluku on aivan liian suuri. Se on siis pakko korjata.

    Koska­pa tehdas­te­ol­lisu­ut­ta ollaan aja­mas­ta maas­ta pois, eikä se muutenkaan tar­joa tarpeek­si työ­paikko­ja, ain­oa vai­h­toe­hto vält­tämät­tömän talouskasvu saamiseen on PK-sek­torin tuot­ta­va työ.

    Tämän aikaansaamisek­si Suomes­ta pitää rak­en­taa yrit­täjäy­hteiskun­ta, jos­sa yrit­täjäriskistä ja toisien palkkaamis­es­ta voi saa­da kun­non korvauksen. 

    Tätä eivät perus­marx­i­laiset kuitenkaan ide­ol­o­gi­sista syistä halu­asi sal­lia. Sen sijaan yrit­täjät tuplaverote­taan kuralle.

    On selvää, että Suo­mi ja koko maail­ma elää nyt niin suures­sa mur­rokses­sa, että Hege­listä lähtevät van­hat teo­ri­at eivät enää päde.

    Sep­po Korppoo
    Yrit­täjä, joka tekee tuot­tavaa työ­ta ja työl­listää muitakin

  102. Tiedemies:

    EKP:lle määritelti­in alus­ta asti tehtäväk­si inflaa­tion hillintä, tämä oli FEDinkin de fac­to päämäärä Volk­erin kaudelta aina Bernanken kau­den alkuun.

    FED:n tehtäv­inä on tur­va­ta työl­lisyys ja pitää inflaa­tio kuris­sa. Efek­ti­ivisen täystyöl­lisyy­den ylläpi­to tarkoit­taa sitä BKT:n kasvun pysymistä väestön- ja tuot­tavu­u­den kasvun mukaisel­la trendilinjalla.

    http://www.federalreserve.gov/aboutthefed/section2a.htm

    USA on nyt ensim­mäistä ker­taa sit­ten 1930-luvun siinä tilanteessa, että täystyöl­lisyys on kaukana, mut­ta korko­ja ei voi enää nol­las­ta alem­mak­sikaan laskea. 

    Olisi hul­lua ja FED:in lak­isääteisen tehtävän vas­taista, jos he keskit­ty­i­sivät inflaa­tion tor­jun­taan aikana, jol­loin inflaa­tio ei ole ongel­ma, mut­ta työt­tömyys selvästi on.

  103. Pää­point­ti ei var­maankaan ole se että kuka mak­saa mis­täkin palvelus­ta mitäkin.

    Klas­sises­sa poli­it­tises­sa talousti­eteessä ja sosial­is­tises­sa mate­ri­aal­i­tase­jär­jestelmässä tuotan­toa oli vain jalostus, alku­tuotan­to ja palveluista ain­os­taan ne jot­ka osal­lis­tu­i­v­at hyödykkei­den siirtämiseen ja jakelu­un kuluttajille.

    Siis kirur­gi ei osal­lis­tu tuotan­toon mak­soi hänen palkkansa kuka tahansa vaan hänen tulon­sa ovat peräisin tulon­si­ir­roista (yksi­tyis­es­ti mak­set­tuna tulon­si­ir­to­ja koti­talouk­sien kesken ja julkises­ti mak­set­tuna vero­ja sekä tulon­si­ir­to­ja julkisen sek­torin ja koti­talouk­sien välillä).

    Toisaal­ta arkkite­hdin ja raken­nesu­un­nit­teli­jan työn arvo näkyy lop­putuot­teena syn­tyvän raken­nuk­sen arvos­sa eli hei­dän työn­sä on tuotan­toa! Näin siis materiaalitasejärjestelmässä…

    Määritelmäl­lis­es­ti edel­listä ajat­telua nou­dat­tavas­sa maail­mas­sa ei siis voi olla ole­mas­sa palveluy­hteiskun­taa vaan se on tulonsiirtoyhteiskunta! 🙂

    Adam Smith edusti juuri edel­listä näköko­htaa, mut­ta toisaal­ta hänen sys­tee­mis­sään koulu­tus on investoin­ti, mitä se nykyisessä kansan­tu­losys­tee­mis­sä ei ole. Smith­ille tosin koulu­tuk­sen tuot­ta­ma lisäan­sio oli palkkaa, ei tuot­toa koulu­tuk­seen sido­tulle pääo­ma­lle mikä olisi loogisempaa.

    Mate­ri­aal­i­tuo­to­sjär­jestelmästä voidaan kir­jan­pidol­lis­es­ti ja tilien kokon­aisuuk­sien kaut­ta luo­da var­maankin loogis­es­ti yht­enäi­nen sys­tee­mi, mut­ta voiko sel­l­aisel­la aksiomaat­tisel­la jär­jestelmäl­lä kaikkein luon­nol­lisim­min kuva­ta taloudel­lista todellisuutta?

  104. Vähän myöhässä, mut laite­taan nyt viel:

    Art­turi:

    Eli siis kun ihmiset tekee sopimuk­sia, niin ne tekee ne ole­tuk­sel­la, että talous kehit­tyy silleen kun se ole­tusten mukaises­ti kehit­tyy. Sit jos se kehi­tys poik­kee olete­tus­ta, niin niiden sopimuk­set voi olla mah­dot­to­mia noudattaa.

    Niin eli jos RBKT putoo ja rahan määrää ei lisätä siten, et NBKT pysyis trendil­lä, niin esim. osa velal­li­sista ei pysty mak­samaan velko­jaan. Mut vaik NBKT pidet­täis trendil­lä, niin velko­ja ottaa kuitenkin hit­tii, jos se ei osan­nu ennakoi­da RBKT:n kuop­paa ja siis sitä et saa lainaa­mansa rahan takasin vähempiar­vose­na ku kuvit­teli saavansa. 

    Taju­un sen, et jos hit­tiä ote­taan joka tapauk­ses­sa, niin käytän­nöl­lisyy­den kannal­ta voi olla hyvä lait­taa rahaa kier­toon sen ver­ran, et sopimuk­set tulee täyt­te­tyks. Mut etenkin se on hyvä net­tove­lal­lisen kannal­ta, joka saat­taa hyö­tyä ihan hel­vetisti. Eiks tää nyt tuo­ta vääristynyt­tä kan­nustin­ta tehä sel­l­a­sia sopimuk­sia, joi­ta ei tekis, ellei tietäis keskus­pankin lisäävän rahan määrää reaalisen puolen pudotes­sa? Eli tuot­taaks NBKT tar­get ite osan niistä sopimuk­sista, joiden sä san­ot default­taa­van jos rahan määrää ei lisät­täis niin et pysytään targetissa?

    Siks, että jen­gi ei default­taa niitä sopimuk­sia mitkä ne on solminu sil­lä ole­tuk­sel­la, että talouden tulot kas­vaa 5% vuodessa ja jot­ka siis on ihan hyviä sopimuk­sia sil­lä ole­tuk­sel­la, että tulot kas­vaa 5% vuodessa

    Niin ja toi tar­get taval­laan pakot­taa jen­gin toim­i­maan sil­lä ole­tuk­sel­la, et tulot kas­vaa 5 % vuodessa. Mut miks on parem­pi lait­taa ihmiset olet­ta­maan tol­las­ta ku antaa niiden tehä omat ole­tuk­sen­sa ja sopimuk­sen­sa sen perus­teel­la, mikä näke­mys niil­lä on reaalis­es­ta kehi­tyk­ses­tä? Ja toi sopimusten “hyvyys” tossa sun 5 % esimerkissä riip­puu siitä, mikä osa­puoli sat­ut ole­maan ja kuin­ka paljon reaali on poiken­nu nominaalisesta.

    Sel­l­a­nen tuli muuten mieleen viel, et onks sul tos poh­jal­la ole­tuk­se­na jotain sen tapas­ta, et luo­to­nan­ta­jat keskimäärin pystyy kan­ta­maan tap­pi­oi­ta parem­min ku luotonot­ta­jat ja siks reaalin notkah­taes­sa laskua kan­nat­taakin sysätä luo­to­nan­ta­jien maksettavaks?

  105. On yksi näitä hyv­in­voin­tiy­hteiskun­nan kum­mallisuuk­sia, että kirur­gin, opet­ta­jan ja poli­isin työtä pide­tään tuot­ta­mat­tomana, mut­ta minkä tahansa voit­toa tuot­ta­van yri­tyk­sen toim­intaa pide­tään tuot­ta­vana ja yhteiskun­taa ylläpitävänä.

    On ihan selvää, että kirur­gin työ on val­ta­van tuot­tavaa. Jos ihmiset jou­tu­isi­vat itse mak­samaan leikkauk­sen­sa, niin kirur­gi voisi pistää pystyyn yri­tyk­sen ja tehdä sil­lä huikeat voitot. 

    Täl­löin tosin kirur­gin palveluk­set oli­si­vat ver­rat­tavia luk­susau­ton ostoon. Vain rikkail­la olisi niihin varaa ja rah­vas jäisi ilman.

  106. Eli kun keskus­pank­ki voi määrätä rahan määrän, niin se voi määrätä kaik­ki nom­i­naaliset suureet.

    Sovi­taan nyt, että olemme tästä “eri mieltä”, vähän niinkuin siinä DNA:n mobi­ililaa­jakaistan mainoksessa.

  107. Rogue:

    Mut vaik NBKT pidet­täis trendil­lä, niin velko­ja ottaa kuitenkin hit­tii, jos se ei osan­nu ennakoi­da RBKT:n kuop­paa ja siis sitä et saa lainaa­mansa rahan takasin vähempiar­vose­na ku kuvit­teli saavansa.

    Tää on kans mun käsi­tys. (En oo läh­eskään 100% var­ma tästä.)

    Mut etenkin se on hyvä net­tove­lal­lisen kannal­ta, joka saat­taa hyö­tyä ihan helvetisti.

    Tästäkään en oo 100% var­ma, mut­ta mul­la on se käsi­tys, että jos RBKT las­kee, niin ne velan anta­jat kär­sii joka tapauk­ses­sa ku taloudessa ei oo tarpeeks reaal­i­tuotan­too, että ne kaik­ki velat voitas mak­saa reaalisesti.

    Sit on vaan val­in­ta, että mak­se­taanks yksiköis­sä sama määrä, mut­ta halvem­mil­la yksiköil­lä vai mak­se­taanks vähem­män yksiköitä, mut­ta arvokkaam­mil­la yksiköillä.

    Tää sama mekanis­mi tapah­tuu siis kaikil­la markkinoilla.

    esim. työ­markki­noil­la on kans sama vai­h­toe­hto ja ku on empi­iris­es­ti havait­tu, että nom­i­naaliset palkat ei jous­ta alaspäin, niin vai­h­toe­hto mis­sä mak­se­taan sama määrä yksiköitä, mut­ta halvem­mil­la yksiköil­lä on parem­pi ku se, että yksiköi­den määrää ruve­taan vähentämään.

    Eiks tää nyt tuo­ta vääristynyt­tä kan­nustin­ta tehä sel­l­a­sia sopimuk­sia, joi­ta ei tekis, ellei tietäis keskus­pankin lisäävän rahan määrää reaalisen puolen pudotessa?

    No siis mä en sanos, että ne kan­nus­timet on vääristyneitä, mut­ta siis joo mitä tas­apain­oisem­paa talouske­hi­tys on, niin sitä enem­män pystyy luot­ta­maan sen tas­apain­oisu­u­teen. Eli jos meil­lä olis vaik­ka sel­l­a­nen keskus­pank­ki, että se arpos NBKT:n muu­tok­sen aina vaik­ka joukos­ta ‑5% ja +10%, niin tässä taloudessa tehtäs eri­laisia sopimuk­sia ku sel­l­ases­sa taloudessa mis­sä se on aina +5%.

    Mut muista kans se, että sopimuk­ses­sa on aina kaks osa­puol­ta. Jos tän aina +5% NBKT:n kasvu antaa sun mielestä kan­nus­timet velal­lisille ottaa enem­män velkaa, niin oletet­tavasti se sit antaa kan­nus­timet niille velan anta­jille antaa vähem­män velkaa ja markki­noiden short side määrää aina määrän. Eli velan määrä lisään­tyy tän seu­rauk­se­na vaan sil­lon ku se kas­vat­taa sekä velal­lis­ten, että velan anta­jien kan­nus­timia antaa ja ottaa lisää velkaa.

    Mä luulen, että se paran­taa molem­pi­en kan­nus­timia, kos­ka jos RBKT piene­nee, niin NBKT:N pienen­e­mis­es­tä johtu­vaa ker­ran­nais­vaiku­tus­ta ei tuu.

    Eli tuot­taaks NBKT tar­get ite osan niistä sopimuk­sista, joiden sä san­ot default­taa­van jos rahan määrää ei lisät­täis niin et pysytään targetissa?

    Eli ton mun edel­lisen perustelun mukaan tuottaa.

    Niin ja toi tar­get taval­laan pakot­taa jen­gin toim­i­maan sil­lä ole­tuk­sel­la, et tulot kas­vaa 5 % vuodessa.

    No mä en käyt­täs sanaa pakot­taa, mut­ta joo jos saat 100% var­muu­den siitä, että huomen­na sataa, niin se pakot­taa sut toim­i­maan sen mukaan, että huomen­na sataa. Tää on kuitenkin parem­pi tilanne ku se, että sais epä­var­man ennus­teen ja sit jou­tus toimi­in sen perusteella.

    Mut miks on parem­pi lait­taa ihmiset olet­ta­maan tol­las­ta ku antaa niiden tehä omat ole­tuk­sen­sa ja sopimuk­sen­sa sen perus­teel­la, mikä näke­mys niil­lä on reaalis­es­ta kehityksestä?

    Kos­ka epä­var­muus on pahas­ta. Jos nyt vaik­ka ajat­telis tätä rahan arvon kannal­ta, niin miten se olis hyvä, että sen sijaan, että keskus­pank­ki aset­tas jonkun tietyn rahan arvon, niin se arpos sen rahan arvon jostakin joukosta?

    Ja toi sopimusten “hyvyys” tossa sun 5 % esimerkissä riip­puu siitä, mikä osa­puoli sat­ut ole­maan ja kuin­ka paljon reaali on poiken­nu nominaalisesta.

    No ei mun mielestä. Jos ajateltas, että sopimuk­set ei olis nom­i­naal­isia vaan reaal­isia, niin jos tulee reaa­li­nen shok­ki, niin ne reaaliset sopimuk­set kusee ja se kusem­i­nen tapah­tuu silleen, että jos ei oo mil­lä mak­saa, niin sit se jolle mak­se­taan ei saa kaikkee.

    Sel­l­a­nen tuli muuten mieleen viel, et onks sul tos poh­jal­la ole­tuk­se­na jotain sen tapas­ta, et luo­to­nan­ta­jat keskimäärin pystyy kan­ta­maan tap­pi­oi­ta parem­min ku luotonot­ta­jat ja siks reaalin notkah­taes­sa laskua kan­nat­taakin sysätä luo­to­nan­ta­jien maksettavaks?

    On. Tai tää pätee muil­lakin ku luot­tomarkki­noil­la. Esim. työ­markki­noil­la, jos fir­ma ei tuo­ta riit­tävästi mak­saak­seen palkat, niin sit se lopet­taa tai potkii jengii pihalle.

  108. Rogue: “Sel­l­a­nen tuli muuten mieleen viel, et onks sul tos poh­jal­la ole­tuk­se­na jotain sen tapas­ta, et luo­to­nan­ta­jat keskimäärin pystyy kan­ta­maan tap­pi­oi­ta parem­min ku luotonot­ta­jat ja siks reaalin notkah­taes­sa laskua kan­nat­taakin sysätä luo­to­nan­ta­jien maksettavaks?”

    Hom­ma ei mene ihan noin. Jos luotonot­ta­jat eivät pysty mak­samaan velko­jaan, se mak­samat­ta jäänyt vel­ka jää joka tapauk­ses­sa velan anta­jan maksettavaksi. 

    Se varsi­nainen ero tulee siitä, että luo­to­nan­ta­jan on vaikeaa tietää ketkä luotonot­ta­jat ovat niitä, jot­ka pystyvät mak­samaan ja ketkä niitä, jot­ka eivät pysty mak­samaan. Tästä seu­raa se, että mak­sukyvyt­tömien velko­jen uudelleen­jär­jeste­ly taval­la, joka on sekä luo­to­nan­ta­jan että luotonot­ta­jan hyödyk­si, on vaikeaa. (Jos aihe kiin­nos­taa enem­män, voi lukea agent-prin­ci­pal teo­ri­aa talousti­eteen puolel­la, joka tutkii tämän­tyyp­pisiä ongelmia.)

    Nom­i­naalisen BKT:n pitämi­nen tasaisel­la kasvutrendil­lä tarkoit­taa ensisi­jais­es­ti sitä, että luot­tosopimusten BKT:n kehi­tys­ris­ki siir­tyy luotonot­ta­jil­ta luo­to­nan­ta­jille. Jos BKT kehit­tyy huonos­ti, se raha, jon­ka saat takaisin, onkin vähem­män arvoista kun kuvit­telit. Jos BKT kehit­tyy hyvin, takaisin saa­masi raha on arvokkaampi kuin kuvittelit. 

    Luot­toku­pla ja sen puhkeami­nen on paljon vaar­al­lisem­pi taloudelle kuin osakeku­pla. Tämä johtuu siitä, että kun osakeku­pla puhkeaa, kaik­ki tietävät kuka hävisi ja kuin­ka paljon.
    Luot­toku­plan puh­jetes­sa seu­raa pitkä kausi, jol­loin luo­to­nan­ta­jat ja luotonot­ta­jat vään­tävät kät­tä siitä, kuka pää­tyy mak­samaan. Ja molem­mat tietenkin yrit­tävät saa­da veron­mak­sa­jat hoita­maan laskun. Ja samal­la talouden pyörät pyörivät tyhjäkäyn­tiä ja vahinkoa syn­tyy paljon enem­män kuin kupla alun­perin oli tehnytkään.

  109. Juha:

    On yksi näitä hyv­in­voin­tiy­hteiskun­nan kum­mallisuuk­sia, että kirur­gin, opet­ta­jan ja poli­isin työtä pide­tään tuot­ta­mat­tomana, mut­ta minkä tahansa voit­toa tuot­ta­van yri­tyk­sen toim­intaa pide­tään tuot­ta­vana ja yhteiskun­taa ylläpitävänä.

    Ei niitä pidä tuot­ta­mat­tomana muut kuin Korppoo.

  110. Juha,

    San­ot, että “On yksi näitä hyv­in­voin­tiy­hteiskun­nan kummallisuuksia…”

    Olet tajun­nut asian yti­men aivan oikein!

    Kiitos siitä, sil­lä se on nyky­isin harvinaista.

    Olen tietenkin samaa mieltä kanssasi siitä, että kirur­gin työ on IHMISOIKEUKSIEN kannal­ta kat­sot­tuna “huikean tuottavaa”.

    Tässä onkin asian varsi­nainen ydin.

    Pitää lähteä käymään tätä läpi aivan alus­ta asti:

    Filosofi Hegel, jol­ta sosial­is­min / marx­is­min teo­ri­at ovat alun­perin kotoisin, on tässä suh­teessa merkit­tävä. Hegelin mukaan kaiken lähtöko­h­ta on val­tio, jota kansan pitää palvella.

    Sosial­is­min teo­ri­as­sa ei ole IHMISEN käsitet­tä ollenkaan, on vain luokkia ja mas­so­ja. Tästä johtuen myöskään IHMISOIKEUKSIA ei ole.

    Sosial­is­tisen opin mukaan val­tion pitäisi ottaa kaik­ki ris­ki ja rahat itsellen ja jakaa “oikeu­den­mukaises­ti” kaik­ki tarpeelli­nen hyvä kansalle, joka “ilois­es­ti” tekee val­tion heille määräämiä töitä.

    Sen sijaan filosoifi Kant läh­tee siitä, että IHMINEN on kaiken lähtöko­h­ta. Val­tion tulee siis palvel­la ihmistä. Tulee siis olla IHMISOIKEUKSIA.

    Kun tarkastel­laan niinkut­sut­tua “hyv­in­voin­ti-yhteiskun­taa” Hegelin ja Kan­tin näkökul­mista, tul­laankin ihmisen kannal­ta eri­laisi­in johtopäätöksiin:

    1) Hegeliäis/marxilainen sosial­isti­nen utopia

    Kuten tun­net­tua, kalman­hajuinen utopia-sosial­is­min kokeilu esim. Neu­vos­toli­itossa rom­ahti juuri ihmisoikeuk­sien puutteeseen.

    Ihmiset lop­ul­ta kieltäy­tyivät tekemästä töitä sosial­is­min ideoiden mukaan, kos­ka se ei antanut mah­dol­lisu­ut­ta itse käyt­tää oman työn­sä ja ideoiden­sa tulok­sia per­heen elin­ta­son nos­tamiseen ja oman tule­vaisu­u­den rakentamiseen.

    Onkin san­ot­tu, että täl­laisia kokeilu­ja pitäisi tehdä rotil­la, eikä ihmisillä.

    2) Kan­tin mukainen markkinatalous

    Kan­tin mukainen yhteiskun­ta perus­tuu markki­na­t­alouteen, joka moot­tor­eina ovat yksit­täisen vapaan ihmisen työ ja ideat. Niiden kaut­ta voidaan tehokkaasti kehit­tää uut­ta teknolo­giaa, talouskasvua ja hyvinvointia.

    Ääries­imerkkinä tässä voi viita­ta juuri edes­men­neeseen Steve Jobsiin.

    Mitä sit­ten Suomes­sa pitäisi nyt tehdä?

    1) Pitää hylätä sosialismiutopian-idea

    Suo­ma­laiset en eivät nyky­isin elä minkään­laises­sa utopia-sosial­is­min “hyvinvointi-yhteiskunta”-versiossa, vaik­ka perus­marx­i­laiset koet­ta­vatkin ihmisiä täl­laiseen ajatuk­seen harhauttaa.

    Kyl­lä olisi jo aika sille, että perus­marx­i­laiset tuli­si­vat ulos kaapeis­taan ja rehellis­es­ti pal­jas­taisi­vat punaisen Hegel-värinsä. 

    Pitää lopet­taa suo­ma­lais­ten aja­tusten manip­u­loin­ti käyt­tämäl­lä epämääräistä “pohjo­is­mainen hyv­in­voin­ti-yhteiskun­ta”- käsitettä.

    Tilanne on nyt sel­l­ainen, että on paras­ta puhua asioista reilusti niiden oikeil­la nimillään.

    3) Kol­mas maailmansota

    Elämme nyt nopeatem­poisen ja globaalin talous­so­dan olo­suhteis­sa, jos­sa armoa ei anneta. Tätä rajua sotaa käy­dään 24/7 tekni­ikas­ta, markki­na-osuuk­sista ja luonnonresursseista.

    4) Man­i­festi “yrit­täjä-Suomes­ta”

    Jot­ta selviy­ty­isimme voit­ta­jana tästä kol­mannes­ta maail­man­so­das­ta, Suomes­tamme pitää rak­en­taa kil­pailukykyi­nen Yrittäjä-yhteiskunta:

    - Julkiset palve­lut (=ter­veyspalve­lut, poli­isi, koulu­tus, sosi­aalipuoli, jne), pitää organ­isoi­da huippu-tehokkaasti.
    — Pitää mak­saa julkisel­la sek­to­ril­la työsken­televille kun­non palkkaa
    — Julkiset menot kate­taan kil­pailukysyisen alhaisil­la veroil­la ja maksuilla.
    — Pitää vapaut­taa suo­ma­lainen yrit­täjä käyt­tämään parhaat suo­ma­laiset resurssit lisäar­voa tuot­tavaan talouskasvu­un ja tois­t­en työllistämiseen.
    — Tämä voi kuitenkin tapah­tua vain edel­lä­maini­tus­sa sodas­sa saatu­jen voit­to­jen kaut­ta, mikä edel­lyt­tää kun­non kor­vaus­ta yrit­täjä/­so­ta-riskin ottamisesta.

    Sep­po Korppoo
    Yrit­täjä ja kol­man­nen maail­man­so­dan eturintamataistelija

  111. Filosofik­si aiko­va ent. yrit­täjä Sep­po Korp­poo ottaa esille mm. seu­raa­vat erikoiset termit:
    1) Hegeliäis/marxilainen sosial­isti­nen utopia
    2) Kan­tin mukainen markkinatalous

    Vaikea on ymmärtää, mitä punaista oli Hegelin (siis Georg Frieder­ic Hegelin, voi olla, että yrit­täjäjär­jestön tek­steis­sä esi­in­tyy muukin Hegel) absolu­ut­tises­sa ide­al­is­mis­sa olisi mitään punaista.
    Hegel oli melko lail­la Kan­tin lin­joil­la eikä kumpikaan esi­in­tynyt talous­te­o­reetikkona. Niin että mitähän olisi Kan­tin markki­na­t­alous — olisiko puh­taan jär­jen kri­ti­ikkiä vai kat­e­gorista imperatiivia?
    Kap­i­tal­is­min ongel­ma on edelleen se, että sil­lä ei ole ide­ologik­si kat­sot­tavaa filosofia, joten tilaus­ta on.

  112. Sep­po Korppoo,

    Juu on sin­ul­la jotain asi­aakin min­un mielestäni, vaik­ka har­voin ketään peukutankaan.

    Julk­isy­hteisöt vääristävät liikaa yrit­täjyyt­tä tukipoli­ti­ikalla ja astu­mal­la yrit­täjien tielle. Suomes­sa tarvi­taan inno­vaa­tioi­ta eikä paikalleen jämähtänyt­tä hallinnol­lista byrokratiaa.

    Itse asi­as­sa elämme jo mielestäni Suomes­sa todek­si sosial­is­tista val­tio­ta, jos­sa toisaal­ta val­lit­see har­vain­val­ta ja lisäk­si kaikkia kansalaisia ei halu­takaan mukaan min­nekään jär­jel­lisi­in töihin.

  113. Julkisen hallinnon ylem­mät toim­i­henkilöt voisi­vat men­nä lakkoon. Yhteiskun­nan palkkara­ho­ja säästy­isi val­tavasti eikä olisi hait­taa kenellekään.

    Yhden omako­htaisen casen perus­teel­la he ovat olleet jo vuosia ns. ital­ialaises­sa hidas­tus­lakos­sa. Asian voi tode­ta, vaik­ka kat­so­ma­l­la mon­tako asi­aa hallinto-oikeudet ratkai­se­vat per vuosi. Siel­lä sisäi­nen ker­ho­toim­inta yms. on akti­ivista – jut­tu­jen hoito passiivista.

    Jutut eri oikeusasteis­sa viipyvät ja viipyvät. Minkään­laista direk­tiooikeut­ta ei tähän työ­suh­teestaan erot­ta­mat­tomaan porukkaan ei ole kenellekään. Tekivät he mitä tahansa tai sit­ten ei mitään.

  114. Luot­toku­pla ja sen puhkeami­nen on paljon vaar­al­lisem­pi taloudelle kuin osakeku­pla.

    Bin­go! Ja miten onkaan, kumpi nyt sit­ten altistaa enem­män luot­toku­plalle, se, että manip­u­loidaan korko­jen kaut­ta BKT:ta vai se, että pyritään pitämään inflaa­tio tietyis­sä rajoissa?

  115. Tiedemies: Et huo­man­nut sitä, että se luot­toku­pla on vaar­al­lisem­pi juuri sik­si, että kestää pitkään selvit­tää kuka mak­saa ja kuin­ka paljon. Jos nom­i­naalisen BKT:n kasvu vakioidaan, niin luot­tosopimuk­set muut­tuvat luon­teeltaan lähem­mäk­si osake­sopimuk­sia. Luot­to, joka sanoo min­un mak­sa­van X euroa viiden vuo­den päästä, tarkoit­taakin sitä, että mak­san tietyn osu­u­den kansan­tu­losta viiden vuo­den päästä.

  116. Art­turi B:n mallis­sa on ole­tuk­se­na se, että reaalisen BKT:n tip­pues­sa velal­liset selviävät velois­taan, kos­ka inflaa­tio ylit­tää velko­jen korot. Tämä on kuitenkin mah­dol­lista ain­oas­taan, jos velko­ja ei ole sidot­tu inflaa­tio­ta myötäilevään korkotasoon.

    Näin oli Suomes­sa 1970-luvul­la, mut­ta se joh­tui sään­nöstel­ly­istä rahamarkki­noista. Vapaas­sa markki­na­t­aloudessa velan korot sido­taan pääsään­töis­es­ti niin, että nimelli­nen korko ylit­tää joka tapauk­ses­sa inflaation. 

    Jos näin ei ole, syn­tyy väistämät­tä rahoi­tus­markki­nakri­isi: raha ei liiku, kun se kan­nat­taa luo­tot­tamisen sijas­ta investoi­da esim. kul­taan. Iro­nis­es­ti tätä NBKT-rahapoli­ti­ik­ka pyrkii välttämään. 

    Eli tässä oletet­tu ske­naario, jos velko­ja ei ole sidot­tu inflaatioon:

    1) Reaa­li­nen BKT-tip­puu, minkä seu­rauk­se­na keskus­pank­ki löysää rahapoli­ti­ikkaansa pitääk­seen NBKT:n 5% kasvu-uralla. 

    2) Inflaa­tio ylit­tää korot. Tämä tekee lain­oista roskalain­o­ja, kos­ka ne tuot­ta­vat tap­pi­o­ta. Pankkien väli­nen luot­ta­mus hor­juu ja rahoi­tus­markki­nat lamaantuvat. 

    3) Kiihtyvästä inflaa­tios­ta huoli­mat­ta asun­to­jen hin­nat rom­ah­ta­vat, sil­lä asun­tomarkki­noil­la kysyn­tä on tiukasti sidot­tu velka­ra­han tar­jon­taan (uusien lain­o­jen korko on kohtu­u­ton). Asun­to­jen arvo ei riitä vaku­udek­si van­hoille asuntolainoille. 

    4) Samal­la rahan kysyn­tä tip­puu, sil­lä se kan­nat­taa investoi­da suo­jasa­tami­in esim. kul­taan. Tämän joh­dos­ta keskus­pank­ki löysää rahapoli­ti­ikkaansa entisestään.

    5) Syn­tyy epämiel­lyt­tävä kierre. Rahapoli­ti­ikkaa löy­sen­net­tään, jot­ta nimelli­nen BKT jatkaisi kasvuaan. Nimel­lisen BKT:n kasvu kuitenkin takkuaa, kos­ka rahoi­tus­markki­noil­ta puut­tuu luottamus. 

    Lop­putu­lok­se­na on joko hyper­in­flaa­tio (jos keskus­pank­ki ryhtyy setelira­hoituk­seen) tai
    deflaa­tio (kuten Japanis­sa: super­al­hainen ohjausko­rko ei riitä elvyyt­tämään rahamarkkinoita).

  117. Rogue: Piti vielä sanoa siitä, että nyt kun me ollaan keskustel­tu siitä mitä käy kun RBKT kas­vaa jostakin syys­tä hitaam­min kuin se aikaisem­min on kas­vanut ja tässä tilanteessa tulee takki­in luo­tot­ta­jalle, niin tämä on tietysti vain osa mah­dol­li­sista skenaarioista.

    Jos RBKT kas­vaa keskimäärin 3% vuodessa, niin jos se joskus kas­vaa hitaam­min niin vas­taavasti joskus se kas­vaa nopeam­min. Tässä tilanteessa hyö­dyn saa se sopimu­sos­a­puoli, joka saa sovi­tun määrän yksiköitä rahaa.

    Eli siis NBKT-tar­get­ti ei siir­rä vas­tu­u­ta pelkästään toiselle sopimu­sos­a­puolelle vaan keskimäärin se siirtää sen vas­tu­un aina sinne mis­sä on kykyä sitä vas­tu­u­ta kantaa.

    Tiedemies:

    Ja miten onkaan, kumpi nyt sit­ten altistaa enem­män luot­toku­plalle, se, että manip­u­loidaan korko­jen kaut­ta BKT:ta vai se, että pyritään pitämään inflaa­tio tietyis­sä rajoissa?

    No molem­mat var­maan altistaa kuplalle ihan yhtä paljon.

  118. Timo:

    Art­turi B:n mallis­sa on ole­tuk­se­na se, että reaalisen BKT:n tip­pues­sa velal­liset selviävät velois­taan, kos­ka inflaa­tio ylit­tää velko­jen korot.

    Ei niiden korko­jen oo pakko olla mata­lampia kuin inflaa­tio. Olen­naista on, että taloudessa on tuloa sen ver­ran kuin oletet­ti­in sil­loin kun nom­i­naa­li­nen sopimus tehti­in, eli keskimääräis­es­ti kaikkien sopimusten nou­dat­tamiseen riit­tää tulo­ja taloudessa.

    Jos näin ei ole, syn­tyy väistämät­tä rahoi­tus­markki­nakri­isi: raha ei liiku, kun se kan­nat­taa luo­tot­tamisen sijas­ta investoi­da esim. kultaan.

    No rahat kan­nat­taa sijoit­taa kul­taan aina, kun kul­lan riskiko­r­jat­tu tuot­to antaa siihen aihet­ta. Ei kul­taan sijoit­tamista pidä mitenkään yrit­tää estää, eikä ne sijoituk­set ole mitenkään eri­tyis­es­ti mis­tään pois. Tai siis joo sit­ten käytetään enem­män resursse­ja kul­lan kaivamiseen, mut­ta jos ihmiset ker­ran halu­aa sitä kul­taa, niin on hyvä, että sen kaivamiseen käytetään resursseja.

    Tämä tekee lain­oista roskalain­o­ja, kos­ka ne tuot­ta­vat tappiota.

    Roskalain­oik­si määritel­lään kyl­lä yleen­sä lainat, jot­ka luul­tavasti jätetään maksematta.

    Pankkien väli­nen luot­ta­mus hor­juu ja rahoi­tus­markki­nat lamaantuvat.

    Eiköhän se luot­ta­mus hor­ju enem­män, jos sen sijaan, että velat mak­se­taan arvot­tomam­mis­sa yksiköis­sä ne jätetään kokon­aan mak­samat­ta. Muutenkin pankkien väli­nen luot­ta­mus ei oo niin olen­naista ku vois luul­la. (Ks. talouske­hi­tys ku FDR kas­vat­ti NBKT:ta ja reaa­li­nen talous kas­vo ihan mukavasti, vaik­ka suuri osa pankeista oli katki.)

    Kiihtyvästä inflaa­tios­ta huoli­mat­ta asun­to­jen hin­nat rom­ah­ta­vat, sil­lä asun­tomarkki­noil­la kysyn­tä on tiukasti sidot­tu velka­ra­han tar­jon­taan (uusien lain­o­jen korko on kohtuuton). 

    Miten niin uusien lain­o­jen korko on kohtu­u­ton? Miten niin kysyn­tä rom­ah­taa asun­tomarkki­noil­la, jos NBKT kas­vaa 5%?

    Samal­la rahan kysyn­tä tip­puu, sil­lä se kan­nat­taa investoi­da suo­jasa­tami­in esim. kul­taan. Tämän joh­dos­ta keskus­pank­ki löysää rahapoli­ti­ikkaansa entisestään.

    Jos rahan kysyn­tä tip­puu, niin keskus­pank­ki tietysti pitää rahapoli­ti­ikkansa samana, eli pitää NBKT:n 5% kasvu-ural­la. Jos rahan kysyn­tä vähe­nee, niin tämä tapah­tuu tietysti rahan tar­jon­taa vähentämällä.

    Syn­tyy epämiel­lyt­tävä kierre. Rahapoli­ti­ikkaa löy­sen­net­tään, jot­ta nimelli­nen BKT jatkaisi kasvuaan. Nimel­lisen BKT:n kasvu kuitenkin takkuaa, kos­ka rahoi­tus­markki­noil­ta puut­tuu luottamus.

    Nimel­lisen BKT:n kasvu ei ole sidok­sis­sa rahoi­tus­markki­noiden luot­ta­muk­seen. ks. FDR 1930-luvulla.

    Lop­putu­lok­se­na on joko hyper­in­flaa­tio (jos keskus­pank­ki ryhtyy setelirahoitukseen)

    Tuskin. Ei se RBKT nyt ikuis­es­ti laske, jos NBKT pide­tään kasvu-ural­la. Tai vas­taavasti se RBKT las­kee enem­män, jos NBKT:nkin annetaan laskea.

    tai
    deflaa­tio (kuten Japanis­sa: super­al­hainen ohjausko­rko ei riitä elvyyt­tämään rahamarkkinoita).

    Jos NBKT kas­vaa 5% ja samal­la rahan arvo nousee, niin tämähän on ihan tosi hieno jut­tu. Se tarkoit­taa, että reaa­li­nen BKT kas­vaa mahtavasti.

    (ja Japanin alhaiset korot on merk­ki siitä, että rahapoli­ti­ik­ka on ollu tiukkaa ja sen odote­taan ole­van tiukkaa…)

  119. Luot­to, joka sanoo min­un mak­sa­van X euroa viiden vuo­den päästä, tarkoit­taakin sitä, että mak­san tietyn osu­u­den kansan­tu­losta viiden vuo­den päästä.

    Ja se markki­nako­rko määräy­tyy sen mukaan, mikä tämän kansan­tu­lon usko­taan ole­van reaalisesti.

    Rahapoli­ti­ikas­sa ei ole ilmaista lounas­ta, jos inflaa­tion maltil­lisu­u­teen ei luote­ta, korot nousevat. 

    Minus­ta mon­ey­il­lu­sion­in tek­stit ja ylipäätään nom­i­naal­i­tar­getin puo­lus­tuk­set perus­tu­vat siihen, että usko­taan että luot­tokri­isin jäl­keen usko­muk­set inflaa­tios­ta ovat ankkuroituneet liian alas ja sik­si reaalis­shok­ki on pahen­tunut. Mut­ta kun ne luot­tosopimuk­set, joiden varas­sa tämä nykyi­nen rahakri­isi lep­ää, on (Euroopas­sa ainakin) tehty ole­tuk­sel­la, että inflaa­tio pysyy siinä 0–2 prosentissa.

    Minus­ta suurem­pi ongel­ma on moraa­lika­to: nykyi­nen tilanne ja luo­to­nan­ta­jien kyvyt­tömyys ottaa vas­taan luot­to­tap­pi­oi­ta, on osoi­tus siitä, että kaik­ki uskoi­vat että EKP tms tulee ja pelas­taa. Ja samaan aikaan kaik­ki muut usko­vat siihen EKP:n inflaatiotargettiin. 

    En väitä, ettei puh­das inflaa­tio­tar­get­ti olisi huono joskus, esimerkik­si kun meil­lä on lik­vidi­teet­tikri­isi ja luot­toku­pla on puh­jen­nut. Esimerkik­si Mankiw ehdot­ti joskus jotain sen kaltaista, että jos “n” on nom­i­naa­li­nen kasvu ja “i” on inflaa­tio, niin korko­ta­so pitäisi olla osa­puilleen muo­toa x(n + i) tai jotain.

    Ongel­mana jokaises­sa strate­gias­sa kuitenkin on, että niil­lä on pitkän aikavälin peli­te­o­reet­ti­nen vaiku­tus. Inflaa­tio­tar­getista lais­t­a­mi­nen tuot­taa lisää moraa­lika­toa, ja minus­ta rehellis­es­ti sanoen nbkt tar­get­ti kuu­lostaa crony-kap­i­tal­istien ja sosial­istien väli­in laite­tul­ta “kom­pro­mis­sil­ta”, jos­sa reaalipuoli saa kärsiä.

  120. tiedemies:

    Rahapoli­ti­ikas­sa ei ole ilmaista lounas­ta, jos inflaa­tion maltil­lisu­u­teen ei luote­ta, korot nousevat.

    Rahapoli­ti­ikas­sa on ilmainen lounas. Inflaa­tion pitämi­nen odotusten mukaise­na. (ja NBKT:n pitämi­nen odotusten mukaise­na ja inflaa­tio-odotusten pitämi­nen inflaa­tio­tar­getin mukaise­na ja NBKT odotusten pitämi­nen NBKT odotusten mukaisena)

    Mut­ta kun ne luot­tosopimuk­set, joiden varas­sa tämä nykyi­nen rahakri­isi lep­ää, on (Euroopas­sa ainakin) tehty ole­tuk­sel­la, että inflaa­tio pysyy siinä 0–2 prosentissa.

    Ei tietenkään ole. Minä kor­jasin sin­ua jo ker­ran, mut­ta tois­telet edelleen tätä aivan ilmi­selvästi väärää väitet­tä. EKP inflaa­tio­tar­get­ti on him­pun ver­ran alle 2%. Se ei ole 0–2%.

    Sopimuk­set on tehty ole­tuk­sil­la, että keskimäärin rahan arvo, NBKT, RBKT jne. muut­tuvat ole­tusten mukaan.

    Jos todel­li­nen kehi­tys poikkeaa olete­tus­ta, niin tulee ongelmia.

    Sik­si the­money­il­lu­sionis­sa ja muual­la puhutaan sen puoles­ta, että keskus­pankin kan­nat­taa pitää sen kon­trol­loima olen­naisin nom­i­naa­li­nen suure ole­tusten mukaise­na. (Ja sen suureen kehi­tyk­sen markki­naodotuk­set “vakioina”.(Ja se ei oo niin olen­naista, että onko se rahan arvon taso vai NBKT taso.)

    Minus­ta suurem­pi ongel­ma on moraa­lika­to: nykyi­nen tilanne ja luo­to­nan­ta­jien kyvyt­tömyys ottaa vas­taan luot­to­tap­pi­oi­ta, on osoi­tus siitä, että kaik­ki uskoi­vat että EKP tms tulee ja pelastaa.

    Ei. Nykyi­nen tilanne ja luo­to­nan­ta­jien kyvyt­tömyys ottaa vas­taan luot­to­tap­pi­oi­ta on osoi­tus siitä, että kaik­ki uskoi­vat (ihan järkevästi), että EKP ei käm­mää ja anna rahan arvon nous­ta liian kor­keek­si. (Tai vas­taavasti NBKT:n tip­pua liian matalalle.)

    Tää on ihan analogi­nen tilanne siihen, ku vaik­ka ydin­voimala pamah­tas ja sen seu­rauk­se­na jotkut bis­nek­set menis pui­hin. Sit vois väit­tää, että hei se, että ne bis­nek­set menee pui­hin siks, ku ne ei osan­nu ottaa huomioon, että ydin­voimala voi pamahtaa.

    Se, että joku epä­to­den­näköi­nen tapah­tu­ma tapah­tuu ja sen seu­rauk­se­na suun­nitel­mat menee plörinäks ei oo osoi­tus siitä, että siihen epä­to­den­näköiseen tapah­tu­maan ei varaudut­tu. Jos mikään ei menis plörinäks, niin se olis enem­minkin osoi­tus siitä, että siihen epä­to­den­näköiseen tapah­tu­maan varaudut­ti­in liikaa.

    En väitä, ettei puh­das inflaa­tio­tar­get­ti olisi huono joskus, esimerkik­si kun meil­lä on lik­vidi­teet­tikri­isi ja luot­toku­pla on puhjennut.

    Inflaa­tio­tar­get­ti on ihan yhtä hyvä ku NBKT-tar­get­ti esimerkiks sil­lon, kun meil­lä on lik­vidi­teet­tikri­isi ja luot­toku­pla on puh­jen­nut. Se ero tulee reak­tios­ta reaal­isi­in tarjontashokkeihin.

    Esimerkik­si Mankiw ehdot­ti joskus jotain sen kaltaista, että jos “n” on nom­i­naa­li­nen kasvu ja “i” on inflaa­tio, niin korko­ta­so pitäisi olla osa­puilleen muo­toa x(n + i) tai jotain.

    Mankew ehdot­ti:

    [A]central bank that wants to achieve max­i­mum sta­bil­i­ty of eco­nom­ic activ­i­ty should use a price index that gives sub­stan­tial weight to the lev­el of nom­i­nal wages.

    (mun boldaus.)

    http://www.economics.harvard.edu/faculty/mankiw/files/target.pdf

    Mankiw New York Timesissa:

    What the Fed could do, how­ev­er, is cod­i­fy its pro­ject­ed price path of 2 per­cent. That is, the Fed could announce that, here­after, it would aim for a price lev­el that ris­es 2 per­cent a year. And it would promise to pur­sue poli­cies to get back to the tar­get price path if shocks to the econ­o­my ever pushed the actu­al price lev­el away from it.

    Tämä on olen­nainen osa markki­na­mon­e­taristien poli­ti­ikka­su­osi­tuk­ses­ta. (Tän lisäks tulee markki­naen­nus­teen targe­toin­ti ja siir­tymi­nen inflaa­tio­tar­getista NBKT-tar­get­ti­in, tai final sales vol­ume targettiin.)

    Mankiw jatkaa:

    MORE impor­tant, an announced tar­get path for infla­tion would add more cer­tain­ty to the econ­o­my. Amer­i­cans plan­ning their retire­ment would have a bet­ter sense about the cost of liv­ing a decade or two hence. Com­pa­nies bor­row­ing in the bond mar­ket could more accu­rate­ly pin down the real cost of financ­ing their invest­ment projects.

    http://www.nytimes.com/2011/07/31/business/economy/whats-with-all-the-bernanke-bashing.html?_r=2

    Ongel­mana jokaises­sa strate­gias­sa kuitenkin on, että niil­lä on pitkän aikavälin peli­te­o­reet­ti­nen vaikutus.

    Ker­ro ihmeessä lisää.

    Inflaa­tio­tar­getista lais­t­a­mi­nen tuot­taa lisää moraalikatoa

    No luulis sit­ten, että sä kan­nat­taisit siinä inflaa­tio­tar­getis­sa pysymistä! Mut­ta ei. Sun maail­mas­sa on ihan ok, että keskus­pank­ki käm­mää ja rahan arvo on liian korkeella.

    Mikä ihme siinä on, että jos rahan arvo on liian mata­la, niin se on ihan kamalaa, mut­ta jos se on liian kor­keel­la, niin se on ihan ok?

    Muutenkin jos inflaa­tio­tar­get­ti vai­hde­taan NBKT-tar­get­ti­in, niin ei siitä tuu mitään moraa­lika­too, yhtään sen enem­pää ku jos ympäristöys­täväl­lisen sähkön hin­tatu­ki vai­hde­taan päästöveroihin.

    minus­ta rehellis­es­ti sanoen nbkt tar­get­ti kuu­lostaa crony-kap­i­tal­istien ja sosial­istien väli­in laite­tul­ta “kom­pro­mis­sil­ta”, jos­sa reaalipuoli saa kärsiä.

    Ja minus­ta tämä perustelu kuul­lostaa niin usko­mat­toman hep­poselta, että en voi uskoo, että sor­rut täl­laseen. Kri­ti­soisit nyt edes sitä teo­ri­aa tai ole­tuk­sia ja jät­täsit sen kan­nat­ta­jien moti­ivien pohtimisen omaan arvoonsa.

  121. Art­turi: “Ei niiden korko­jen oo pakko olla mata­lampia kuin inflaa­tio. Olen­naista on, että taloudessa on tuloa sen ver­ran kuin oletet­ti­in sil­loin kun nom­i­naa­li­nen sopimus tehti­in, eli keskimääräis­es­ti kaikkien sopimusten nou­dat­tamiseen riit­tää tulo­ja taloudessa.”

    Tulo­jen määrä on vain yksi osa yhtälöä. Yhtä tärkeää ovat kus­tan­nuk­set. Esimerkik­si velan mak­su­un vapaa rahamäärä on aina toimin­nan tulot — toimin­nan kustannukset. 

    Jos löysäl­lä rahapoli­ti­ikalla nos­te­taan nimel­lisiä tulo­ja x pros­ent­tia, myös nimel­liset kus­tan­nuk­set nou­se­vat x pros­ent­tia. Lop­putu­los on plus­mi­i­nus­nol­la. Vaik­ka nimel­liset tulot nou­se­vat, ei raha riitä velko­jen maksuun. 

    Lisäk­si on huomioita­va, että nimelli­nen bkt = reaa­li­nen bkt + inflaa­tio. Jos NBKT:n 5% kasvu­tavoite halu­taan saavut­taa ja RBKT vai­htelee välil­lä ‑2% ja +6%, heiluu inflaa­tio välil­lä ‑1% ja +7%.

    Tämä tuskin on vakaa ympäristö kaup­pa­sopimusten luomiseen. Yri­tyk­set eivät tiedä, mil­lä hin­nal­la niiden pitää sitoutua hyödykkeitään myymään, jos rahan arvo muut­tuu ennustamattomasti. 

    On myös itses­tään selvää, että heit­televän inflaa­tion aikana kaik­ki lainat sido­taan euri­borin kaltaiseen viiteko­rkoon, joka myötäilee inflaa­tio­ta. Täl­löin nimel­lis­ten tulo­jen lisään­tymi­nen tarkoit­taa automaat­tis­es­ti myös nimel­lis­ten korko­jen kasvua.

  122. Salanimelle (kaapis­tako kir­joit­tavalle?) Raimo K:lle

    Olen yli 20 vuot­ta toimin­ut yrit­täjänä ja suo­mais­ten know-how-tuot­tei­den viejänä.

    Samal­la työl­listän hyvän joukon suomalaisia.

    Tarkoituk­se­nani on jatkaa samaan tyyli­in vielä vuosia, joten on harhaop­pia kut­sua min­ua entisek­si yrittäjäksi.

    Kun aikaa on jäänyt, olen Helsin­gin yliopis­ton miekan­hio­jana lueskel­lut mm. filosofi­aa ja varsinkin lähialue-historiaa.

    Mielel­läni myön­nän, että täl­lä pal­stal­la esit­tämäni aivan uudet filosofia / talous ‑ter­mit oikoi­vat tilan­pu­ut­teen vuok­si mutkissa, ja voivat pusikos­ta kat­se­le­via heikko­her­moisia säikäyttää…

    Tarkoituk­seni oli savus­taa oikeat filosofit ulos pusikos­ta keskustele­maan tästä tärkeästä teemasta.

    Toiv­ot­tavasti olen tässä edes vähän onnistunut.

    Jos teema ei oikei­ta filosofe­ja nykyti­lanteessa kiin­nos­ta, voivat sit­ten kat­soa peili­in ja kysyä itseltään: ollakko vaiko eikö olla…

    Rami, olet ter­ve­tul­lut kat­so­maan kuin­ka minä ja muut etur­in­ta­matais­teli­jat ovat rukkaset kädessä kap­i­tal­is­min talikon­va­r­res­sa ja anta­vat paskan lentää.

    Ehkä sin­ulle tulisi siitä jotain filosofista mieleen.

    Lop­pu­vi­ikos­ta sitä lentää taas Pietaris­sa, jos­sa ei enää usko­ta Leniniin…

    Sep­po Korppoo
    Perusyrit­täjä, jon­ka filosofi­ana on mielekäs tuot­ta­va työ

  123. TM:

    Ongel­mana jokaises­sa strate­gias­sa kuitenkin on, että niil­lä on pitkän aikavälin peli­te­o­reet­ti­nen vaikutus.

    Mut­ta pitääkö tuo paikkansa minkä tahansa talousjär­jestelmän kohdal­la? Eli siis niin että jär­jestelmä on ohjauskeino jol­la toim­i­jat yritetään saa­da toim­i­maan yleishyödyl­lisel­lä taval­la, ja ajan kanssa sitä opi­taan väärinkäyt­tämään. Jos näin, niin talousopeil­la on paras­ta ennen päiväys.

  124. Timo:

    Tulo­jen määrä on vain yksi osa yhtälöä. Yhtä tärkeää ovat kus­tan­nuk­set. Esimerkik­si velan mak­su­un vapaa rahamäärä on aina toimin­nan tulot – toimin­nan kustannukset.

    Joo.

    Jos löysäl­lä rahapoli­ti­ikalla nos­te­taan nimel­lisiä tulo­ja x pros­ent­tia, myös nimel­liset kus­tan­nuk­set nou­se­vat x prosenttia.

    No jos ne kus­tan­nuk­set jous­taa yhtä nopeesti niin sit­ten joo. Ne ei kuitenkaan jous­ta yhtä nopeesti.

    Lisäk­si on huomioita­va, että nimelli­nen bkt = reaa­li­nen bkt + inflaa­tio. Jos NBKT:n 5% kasvu­tavoite halu­taan saavut­taa ja RBKT vai­htelee välil­lä ‑2% ja +6%, heiluu inflaa­tio välil­lä ‑1% ja +7%.

    Just näin.

    Tämä tuskin on vakaa ympäristö kaup­pa­sopimusten luomiseen. 

    No ei ookkaan, ku RBKT heiluu noin vil­listi, mut­ta on tämä vakaampi ympäristö, ku ympäristö mis­sä RBKT:n hei­lu­misen lisäks annetaan vielä NBKT:nkin heilua. NBKT:n alen­e­mis­es­ta nimit­täin seu­raa RBKT:nkin lasku, kun jengiä jää työt­tömäks ja fir­mo­ja menee konkurssi­in jne.

    On myös itses­tään selvää, että heit­televän inflaa­tion aikana kaik­ki lainat sido­taan euri­borin kaltaiseen viiteko­rkoon, joka myötäilee inflaa­tio­ta. Täl­löin nimel­lis­ten tulo­jen lisään­tymi­nen tarkoit­taa automaat­tis­es­ti myös nimel­lis­ten korko­jen kasvua.

    Kaikkia nom­i­naal­isia sopimuk­sia ei sido­ta euri­bor­ei­hin eikä kannatakaan.

    Tämä keskustelu on men­ny vähän omi­tuiseks. Esimerk­ki ote­taan aina silleen, että RBKT rom­ah­taa ja sit väitetään, että jos NBKT pide­tään tar­getis­sa, niin velan anta­jat ottaa takki­in. Ne velanan­ta­jat ottaa takki­in joka tapauk­ses­sa, jos RBKT las­kee! Ei siitä pääse mihinkään.

    Ja muis­takaa nyt hyvät ihmiset, että taloudessa on muitakin shokke­ja ku RBKT:n rom­ah­tamisia ja muitakin nom­i­naal­isia sopimuk­sia ku velan otta­mi­nen ja antaminen!

    tpyy­lu­o­ma:

    Mut­ta pitääkö tuo paikkansa minkä tahansa talousjär­jestelmän kohdalla?

    Riip­puu mitä tarkoi­ta talousjär­jestelmäl­lä. Ei toim­i­jat voi mitenkään eri­tyis­es­ti hyväk­sikäyt­tää inflaa­tio­tar­get­tia tai NBKT-targettia.

    Tai siis tot­takai se vaikut­taa niiden tekemi­in suun­nitelmi­in, mut­ta ei suun­nitelmien tekem­i­nen tule­vaisu­u­den oletet­tu­jen tapah­tu­mien poh­jal­ta oo mitään väärinkäyttämistä.

  125. No luulis sit­ten, että sä kan­nat­taisit siinä inflaa­tio­tar­getis­sa pysymistä! Mut­ta ei. Sun maail­mas­sa on ihan ok, että keskus­pank­ki käm­mää ja rahan arvo on liian kor­keel­la.

    Puhut höpöjä. EKP:n sään­töi­hin on kir­jat­tu, että sen inflaa­tio­tavoite alle 2 pros­ent­tia. En ole sanonut, että on “ok että keskus­pank­ki käm­mää”, tämä on sin­un tulk­in­tasi, joka on juurikin sitä maag­ista ajattelua.

    Luin jonkun ver­ran lisää nom­i­naal­i­tar­getista ja malleis­sa joi­ta nuo hep­ut käyt­tävät, näyt­täisi ole­van sel­l­ainen omi­naisu­us, että matemaat­tis­es­ti ajatellen ne määrit­televät nom­i­naalin suun­nilleen niin, että inflaa­tio- ja nom­i­naal­i­tar­getit tuot­ta­vat suun­nilleen saman tulok­sen kaikissa muis­sa tilanteis­sa pait­si reaalipuolen tar­jon­tashokeis­sa. En nyt vään­nä siitä sen enem­pää; nom­i­naali- con­tra inflaa­tio­tar­getista saa mielekkään keskustelun, jos­sa voidaan esit­tää mielekkäitä argu­ment­te­ja, itse pidän inflaa­tio­tar­get­tia parem­pana ihan epis­te­mol­o­gi­sista syistä, kunnes joku luke­mani osoit­taa tämän käsi­tyk­sen vääräk­si, pitäy­dyn nyt siinä. 

    Olen­nainen osa on kuitenkin edelleen se, että a) ei ole ilmaisia lounai­ta ja b) kesku­pank­ki ei ole kaikki­ti­etävä eikä se osaa taikoa. Nim­ität keskus­pankin käm­mik­si sitä, että se vakaut­ti pitkän aikavälin inflaa­tion liki tarkalleen targettiinsa.

    http://www.tradingeconomics.com/euro-area/inflation-cpi

    Kah­den vuo­den aikaikku­na 2008–2010 sisäl­si luot­tokri­isin lik­vidi­teet­ti­hoidon, joka pump­pasi inflaa­tion neljään pros­ent­ti­in, ja luot­tokri­isin pitkit­tymisen ja luot­tokon­trak­tion, joka dip­pasi sen het­kel­lis­es­ti jopa negati­iviselle; tuon aikaikku­nan keskimääräi­nen inflaa­tio (aika jona mielestäsi keskus­pank­ki “käm­mäsi”) oli melkein tarkalleen kak­si prosenttia. 

    Nyt se on kolmes­sa pros­en­tis­sa, kos­ka sitä lik­vidi­teetin pump­paamiseen käytet­tyä rahaa on edelleen liik­keel­lä. Lisäk­si asun­to­jen hin­nat nou­se­vat edelleen. Jos rahapoli­ti­ik­ka euroalueel­la tähtäisi NYT vielä suurem­paan nom­i­naalin nos­tamiseen paina­mal­la rahaa, asun­toku­pla paisu­isi entis­es­tään. Tämä johtuu siitä, että toisin kuin leivät ja maid­ot, asun­to han­k­in­taan pitkäl­lä tähtäimel­lä, ja siihen laite­taan vieras­ta pääo­maa. Siinä näkyy paljon parem­min todel­li­nen inflaatio-odotus.

    Minus­ta kyl­lä keskus­pank­ki käm­mäsi, mut­ta niin, että se pain­oi lisää rahaa ja mah­dol­listi riskin offload­aamisen veron­mak­sajien harteille. 

    Todel­li­nen ongel­ma on kuitenkin moraa­lika­to, ja tässä nyt inflaa­tio­tar­get­ti tms. on sivu­seik­ka. Kun se ongel­ma tulee siitä, että meil­lä on muka­mas jonkin­lainen sään­te­ly, mut­ta sitä ei oikeasti ole; sään­tö­jen rikkomi­nen kun ei joh­da mihinkään muuhun kuin siihen, että keskus­pank­ki ja veron­mak­sa­jat hoita­vat riskien real­isoi­tu­misen. Jos esimerkik­si joku vakavaraisu­ussään­nös olisi oikeasti voimas­sa, sen rikkomi­nen tarkoit­taisi, että osak­keen­o­mis­ta­jat menet­täi­sivät välit­tömästi kaiken. Tai jos pankki­tukea tarvit­taisi­in sent­tikin, niin osak­keen­o­mis­ta­jien arvo pyy­hit­täisi­in välit­tömästi nol­li­in. Se, että näin ei ole, on moraa­likadon, ja siten koko ongel­man todel­li­nen syy. Ei siinä joku pros­entin kah­den heilahtelu inflaa­tios­sa merk­itse mitään. 

    Jos Sau­di-Ara­bi­as­sa kuiv­uu öljylähde, se ei ole keskus­pankin käm­mi. Tästä ei pääse mihinkään suuntaan.

  126. Tiedemies:

    Puhut höpöjä. EKP:n sään­töi­hin on kir­jat­tu, että sen inflaa­tio­tavoite alle 2 prosenttia.

    Älä viit­ti vale­hdel­la. Wikipedista:

    The Gov­ern­ing Coun­cil defined price sta­bil­i­ty as infla­tion (Har­monised Index of Con­sumer Prices) of below, but close to, 2%

    Tästä on ihan älytön­tä keskustel­la lisää. Voit kysyy suun­nilleen keneltä tahansa, joka tietää yhtään mitään EKP:sta, että mikä sen inflaa­tio­tar­get­ti on ja saat vas­tauk­seks, että se on him­pun ver­ran alle 2%.

    Luin jonkun ver­ran lisää nom­i­naal­i­tar­getista ja malleis­sa joi­ta nuo hep­ut käyt­tävät, näyt­täisi ole­van sel­l­ainen omi­naisu­us, että matemaat­tis­es­ti ajatellen ne määrit­televät nom­i­naalin suun­nilleen niin, että inflaa­tio- ja nom­i­naal­i­tar­getit tuot­ta­vat suun­nilleen saman tulok­sen kaikissa muis­sa tilanteis­sa pait­si reaalipuolen tarjontashokeissa.

    Eli et oo ilmeis­es­ti lukenu juuri tähän ketju­un kir­joitet­tu­ja kom­ment­te­ja, mis­sä tämäkin on mainit­tu jo usei­ta kertoja.

    Toisaal­ta var­maan pitäs olla kiitolli­nen, että vih­doin vaivaudut edes vähän pere­htymään rahapolitiikkaan.

    Olen­nainen osa on kuitenkin edelleen se, että a) ei ole ilmaisia lounaita

    Talous ei oo nol­la­summapeliä. Jos rahan kysyn­tä lisään­tyy niin tar­jon­nan lisäämi­nen on ilmainen lounas.

    kesku­pank­ki ei ole kaikki­ti­etävä eikä se osaa taikoa.

    Taas tämä. Kukaan muu kuin sinä ei väitä, että keskus­pankin pitäisi osa­ta taikoa.

    Keskus­pank­ki osaa ker­toa markki­noille mihin rahan arvoon se tähtää vuo­den päästä, mihin rahan arvoon se tähtää kah­den vuo­den päästä, mihin rahan arvoon se tähtää kol­men vuo­den päästä jne. Ja se osaa seu­ra­ta markki­naen­nustei­ta siitä onko sen tavoit­teet toteu­tu­mas­sa. Sit jos ne ei oo toteu­tu­mas­sa, niin keskus­pank­ki osaa kas­vat­taa inflaa­tio-odotuk­sia tai pienen­tää niitä.

    Sen ei tartte osa­ta mitään muuta.

    Nim­ität keskus­pankin käm­mik­si sitä, että se vakaut­ti pitkän aikavälin inflaa­tion liki tarkalleen targettiinsa.

    En tietenkään nim­itä. Minä nim­itän käm­miks sitä, että ne anto nom­i­naalisen BKT:n rom­ah­taa ja rahan arvon kas­vaa liian kor­keek­si ja anta­vat inflaa­tio-odotusten painua liian matalalle.

    Jotenkin huvit­tavaa kyl­lä, että sä yrität todis­tel­la, että keskus­pank­ki ei käm­män­ny graafil­la, jos­sa inflaa­tio painuu negatiiviseks.

    Sen lisäks kan­nat­tas seu­ra­ta markki­noiden inflaa­tio-odotuk­sia, jot­ka ennus­taa, että EKP käm­mää seu­raa­vat 5 vuot­ta eteenpäin!

    http://www.themoneyillusion.com/wp-content/uploads/2011/10/euroinflation.jpg

    Siinä näkyy paljon parem­min todel­li­nen inflaatio-odotus.

    yhyyyyy.…. Todel­li­nen inflaa­tio-odotus näkyy inflaa­tio­suo­jat­tu­jen ja inflaa­tio­suo­jaa­mat­tomien bon­di­en erituk­ses­ta, eikä mis­ään asun­to­jen hin­noista. Asun­to­jen hin­toi­hin vaikut­taa asun­to­jen kysyn­tä ja tar­jon­ta, joi­hin vaikut­taa tuhat ja yks aisi­aa, joista yks on inflaatio-odotukset.

    Kun se ongel­ma tulee siitä, että meil­lä on muka­mas jonkin­lainen sään­te­ly, mut­ta sitä ei oikeasti ole; sään­tö­jen rikkomi­nen kun ei joh­da mihinkään muuhun kuin siihen, että keskus­pank­ki ja veron­mak­sa­jat hoita­vat riskien realisoitumisen.

    Joo voi olla, mut­ta tätä ongel­maa pahen­taa keskus­pankin käm­määmi­nen rahapolti­ikas­sa. Mitä vähem­män se käm­mää, niin sitä vähem­män veron­mak­sa­jat laite­taan maksumiehiks.

    Keskus­pankin onnis­tu­mi­nen rahapoli­ti­ikas­sa pitäs siis olla kaikkien niiden tavoite, jot­ka ei haluu, että veron­mak­sa­jat pan­naan maksumiehiks.

    Jos Sau­di-Ara­bi­as­sa kuiv­uu öljylähde, se ei ole keskus­pankin käm­mi. Tästä ei pääse mihinkään suuntaan.

    !? häh? Eihän kukaan oo täl­las­ta väit­tänykkään. Ei suh­teel­lis­ten hin­to­jen muu­tok­sel­la oo mitään merk­i­tys­tä inflaatioon.

  127. On aika tym­peää keskustel­la, kun vedät hom­man henkilöko­htaisuuk­si­in. Kah­den vuo­den kumu­lati­ivi­nen inflaa­tio ei ole men­nyt kuin pros­entin sada­sosia ohi tar­getista. Se näkyy graafista. Se lyhyt dip­paus juuri ja juuri kom­pen­soi edeltäneen yli­tyk­sen, ja tänä vuon­na ollaan jo selvästi yli targetin.

  128. Tiedemies:

    Tai jos pankki­tukea tarvit­taisi­in sent­tikin, niin osak­keen­o­mis­ta­jien arvo pyy­hit­täisi­in välit­tömästi nol­li­in. Se, että näin ei ole, on moraa­likadon, ja siten koko ongel­man todel­li­nen syy. 

    Olen samaa mieltä siitä, että moraa­lika­to on seu­rauk­se­na, kun pankkien on annet­tu ymmärtää, että implisi­it­tiset takeet on voimas­sa. Minus­ta vaan tuo yllä ole­va ver­rat­tuna vaik­ka siihen, että pide­tään huol­ta siitä, että pankit eivät ole “too big to fail” ja sit­ten vaan annetaan niiden kaat­ua, jos ovat kaat­u­ak­seen, ei ole hyvä. 

    Syy on se, että jos ajatel­laan pankkia, joka on jou­tu­mas­sa vaikeuk­si­i­in, niin kum­man ajat­telet sen omis­ta­jien ennem­min val­it­se­van: Pankkituen ja var­man osakkei­den nol­laamisen vai viimeiseen asti sin­nit­te­lyn toivoen konkurssil­ta pelas­tu­mista ja mah­dol­lisu­u­den siitä, että osak­keet eivät mene nollille. Minus­ta on selvää, että jälkim­mäi­nen on se, minkä osak­keen­o­mis­ta­jat val­it­si­si­vat ja siten se sys­tee­mi käytän­nössä tarkoit­taisi sitä, ettei mitään pankki­tukea ole ole­mas­sa ja pankit menevät sil­loin konkurssi­in kuin ovat mennäkseen. 

    Jos siis pankki­tukea halu­taan edelleenkin jakaa, sen vas­taan­ot­tamis­es­ta pitää olla jotain hyö­tyä myös pankin omis­ta­jille ver­rat­tuna siihen, että ei ota. Jos ei ole, niin ne eivät sitä koskaan suos­tu ottamaan. 

    Minus­ta parem­pi olisi luop­ua kokon­aan pankkien pelas­tamis­es­ta. Tal­let­ta­jille on järkevää antaa tal­letus­takuu johonkin sum­maan asti, jot­ta väl­tetään ihan hyvässä kun­nos­sa ole­vien pankkien tuhou­tu­mi­nen vain sik­si, että taval­liset tal­let­ta­jat panikoitu­vat jostain uutis­es­ta. Tal­letus­taku­un päälle tarvi­taan oikeas­t­aan vain se, että pankkien lainan­ot­to­jen mon­imutkaisu­ut­ta rajoite­taan siten, että tarpeen tullen pankit saadaan pan­tua lihoik­si hyvinkin ripeästi.

  129. tiedemies:

    On aika tym­peää keskustel­la, kun vedät hom­man henkilökohtaisuuksiin.

    ?

    please do elaborate.

    Kah­den vuo­den kumu­lati­ivi­nen inflaa­tio ei ole men­nyt kuin pros­entin sada­sosia ohi targetista.

    Tämä on kyl­lä tot­ta. Ensim­mäi­nen käm­mi oli tietysti tehdä liian löysää rahapolitiikkaa.

    Sen lisäks, että on tär­keetä pitää rahan arvo tasol­la, joka on EKP:N tavoit­teen mukainen EKP:n hom­mana on pitää inflaa­tio-odotuk­set reilas­sa, kos­ka inflaa­tio-odotuk­set vaikut­taa olen­nais­es­ti talouden kehi­tyk­seen. Esim. nykyi­nen tilanne, mis­sä Euroopan vuosi-inflaa­tion markki­naodotuk­set on 1,6% seu­raavien viiden vuo­den aikana on iso möhläys.

    Mut siis siitä oon toki samaa mieltä, että jos joskus men­nään tavoit­teesta yli, niin sit joskus pitää men­nä ali, että käm­mi tulee paikatuks. Toisaal­ta tapa mil­lä EKP on sen tehny ei kyl­lä varm­sti ollu opti­maa­li­nen, mut­ta ehkä se oli tyydyttävä.

    Samuli Saarel­ma:

    Minus­ta vaan tuo yllä ole­va ver­rat­tuna vaik­ka siihen, että pide­tään huol­ta siitä, että pankit eivät ole “too big to fail” ja sit­ten vaan annetaan niiden kaat­ua, jos ovat kaat­u­ak­seen, ei ole hyvä.

    Tääkään ei oo mitenkään hirveen tyy­dyt­tävä ratkaisu, kos­ka niil­lä pienem­mil­lä pankeil­la voi edelleen olla tosi saman­laiset riskit, eli että jos niitä on kaa­tu­mas­sa, niin samal­la kaatuu useem­pi pieni, jot­ka on yhdessä too big to fail.

    Mun mielestä lupaavin ehdo­tus tois­taseks olis, että pankeil­la olis osa lainapääo­mas­ta sel­l­as­ta, että sitä ei saa takas, jos pank­ki menee nurin ja sit tän hin­nas­ta / saatavu­ud­es­ta pääteltäs, että onks pank­ki sol­vent vai ei.

    Syy on se, että jos ajatel­laan pankkia, joka on jou­tu­mas­sa vaikeuk­si­i­in, niin kum­man ajat­telet sen omis­ta­jien ennem­min val­it­se­van: Pankkituen ja var­man osakkei­den nol­laamisen vai viimeiseen asti sin­nit­te­lyn toivoen konkurssil­ta pelas­tu­mista ja mah­dol­lisu­u­den siitä, että osak­keet eivät mene nollille.

    En tiiä miten uskot­ta­va tämä ske­naario on. Ensin­näkin lain­oit­ta­jat var­maan lopet­taa lainaamisen ennen ku ollaan men­ty sen rajan yli, että equi­ty pankissa on negati­ivi­nen + osak­keen­o­mis­ta­jil­lakin voi olla kan­nustin pistää pank­ki lihoiks ennen ku niiden osak­keet nol­laan­tuu. Toki jos upside toimin­nan jatkamis­es­ta on tarpeeks suuri, niin sit ne jatkaa.

    Joskus skot­lannin free­bankingin aikana pankeis­sa oli vis­si­in sel­l­a­nen meinin­ki, että ne pysty jäädyt­tämään tal­letusten mak­samisen määräa­jaks, mut­ta niiden piti mak­saa sit siltä ajal­ta ekstrako­rkoo, mikä oli omis­ta­jille järkevää vaan, jos pank­ki oli oikeesti sol­vent. Toisaal­ta siel­lä vis­si­in pankin omis­ta­jat oli vas­tu­us­sa oma­l­la omaisu­udel­laan. Ehkä tää vois olla nyky­isinkin toimi­va malli, mut­ta luul­tavasti ei. (Kaik­ki omaisu­us olis vaan jonkun toisen nimis­sä tj.)

    Jos ei ole, niin ne eivät sitä koskaan suos­tu ottamaan.

    Pankithan voi toki sosial­isoi­da pakol­la. Ei siinä tartte omis­ta­jil­ta mitään kysyä.

    Tal­let­ta­jille on järkevää antaa tal­letus­takuu johonkin sum­maan asti, jot­ta väl­tetään ihan hyvässä kun­nos­sa ole­vien pankkien tuhou­tu­mi­nen vain sik­si, että taval­liset tal­let­ta­jat panikoitu­vat jostain uutisesta.

    Voi olla järkevää, mut­ta jos se on järkevää, niin sit­ten meil­lä on olta­va keinot rajoit­taa pankkien riskinot­too. Muuten ne pystyy flip­paan heads we win, tails you loose. Tois­taseks tää on onnis­tunut vis­si­in suht hyvin, ku ainakin jenkeis­sä ne isot pankit mitkä oli pulas­sa oli investointipankkei.

    ps. jos joku onnis­tuu löytään kumu­lati­ivisen inflaa­ti­oti­las­ton / kuvaa­jan, joka ulot­tus vuo­teen 2011 niin se oli kiva! Mul­ta ei onnis­tunu pikaisel­la googlauksella.

  130. Löysin täl­lasen Kan­toosin blo­gista, mut­ta tää ei kyl­lä oo vielä hirveen tyy­dyt­tävä: http://kantoos.files.wordpress.com/2011/10/eurozone-core-inflation1.jpg

    Tän perus­teel­la kyl­lä näyt­täs, että rahan arvo on aika merkit­tävästi kor­keem­mal­la ku mitä EKP:n tar­get­ti on… Vaik­ka vetäs lin­jan 1,75% kohdalle ja lask­is yhteen sen ali­tuk­set ja yli­tyk­set, niin olis liian vähän inflaa­tioo ja mun käsi­tyk­sen mukaan EKP:N tar­get­tia pide­tään tyyli­in 1,8 tai 1,9…

  131. Samuli, ymmär­sit ehkä väärin sen, mitä sanoin: ei se olisi tietenkään “pankki­tukea”, jos se tarkoit­taisi omis­ta­jien omaisu­u­den pyyhkimistä. Point­ti­ni on, että jos meil­lä on vakavaraisu­ussäädök­set, niin joko niiden rikkomisen pitäisi johtaa osak­keen­o­mis­ta­jien arvon nol­lau­tu­miseen, tai sit­ten johtokun­nan pistämiseen kalterei­den taakse ja vas­taa­maan tap­pi­oista oma­l­la omaisuudellaan.

    Vähän samaan tapaan kuin väitetään, että väki­val­ta kuu­lu jääkiekkoon, ja sit­ten sään­nöis­sä on erik­seen jäähy “väki­val­taisu­ud­es­ta”. Jos väki­val­ta ei kuu­luisi jääkiekkoon, väki­val­taisu­ud­es­ta pelin aikana seu­raisi heti poli­isi­tutk­in­ta ja tulisi tuomio vähin­tään lievästä pahoin­pitelystä, ja rikkoneen pelaa­jan joukkue häviäisi pelin välittömästi.

    Samaan tapaan, tal­letus­taku­ut, pankkituet jne, ne ikäänkuin kuu­lu­vat pankkibisnekseen.

  132. Tiedemies:

    Samuli, ymmär­sit ehkä väärin sen, mitä sanoin: ei se olisi tietenkään “pankki­tukea”, jos se tarkoit­taisi omis­ta­jien omaisu­u­den pyyhkimistä.

    Jos velkojat/tallettajat saa rahansa takaisin, niin kai se sit­ten kuitenkin on pankkitukea?

  133. Art­turi talletustakuusta:

    Voi olla järkevää, mut­ta jos se on järkevää, niin sit­ten meil­lä on olta­va keinot rajoit­taa pankkien riskinot­too. Muuten ne pystyy flip­paan heads we win, tails you loose. Tois­taseks tää on onnis­tunut vis­si­in suht hyvin, ku ainakin jenkeis­sä ne isot pankit mitkä oli pulas­sa oli investointipankkei. 

    Minus­ta tal­letus­takuu ei tuo­ta pankeille tuo­ta insen­ti­iviä, kos­ka siinä vai­heessa, kun tal­letus­taku­useen joudu­taan men­emään, niin pank­ki on nurin, joka minus­ta on kyl­lä “lose” vai­h­toe­hto pankille. Se tietenkin pätee, että tal­letus­takuu tuot­taa osin tuon tilanteen tal­let­ta­jille. Hei­dän ei kan­na­ta vali­ta pankkia sen mukaan, mis­sä usko­vat tal­letusten­sa ole­van parhaas­sa tallessa.

    Ehkä jos tuon tal­letus­taku­u­vaku­u­tuk­sen hin­ta pankeille riip­puisi hei­dän riski­ta­sos­ta vähän kuten auto­vaku­u­tuk­sesi hin­ta riip­puu siitä, mikä sin­un riski­ta­sosi (erinäköis­ten mit­tarien avul­la mitat­tuna) on vaku­u­tusy­htiölle, niin tuokin vaiku­tus saataisi­in pois­tet­tua. Joku pank­ki voisi tar­jo­ta jopa tal­letustil­iä ilman tuo­ta tal­letus­taku­u­ta ja säästäisi siinä sit­ten ne vaku­u­tus­mak­sut, mut­ta sit­ten tosi­aan tal­letuk­set meni­sivät, jos pank­ki menisi nurin.

  134. Pelaamista luvuil­la voi tietenkin har­joit­taa. Cor­e­in­flaa­tios­ta las­ke­taan pois tietyt suh­teel­lis­ten muu­tosten kannal­ta ongel­malliset ja shokkialt­ti­it tuot­teet, kuten ruo­ka ja ener­gia. Sen­si­jaan siihen las­ke­taan lähin­nä vaat­teet, lelut ja viihde-elektroniikka. 

    Se, että näi­den hin­ta on laskenut, johtuu lähin­nä siitä, että niitä ei valmis­te­ta Euroalueel­la. Sen­si­jaan siinä ei ole palkko­ja, asum­is- ja raken­nuskus­tan­nuk­sia, liikku­miskus­tan­nuk­sia, palveluhyödykkeitä jne jne. 

    http://www.ecb.int/stats/prices/hicp/html/inflation.en.html

    Ota siitä käyrästä kesäkuu 2007 — kri­isin voi kat­soa alka­neen osa­puilleen sil­loin, kos­ka asun­to­jen hin­nat alkoi­vat sil­loin pudo­ta — ja siitä tähän päivään. HICP-inflaa­tion keskiar­vo tuol­la aikavälil­lä on 1.9%.

    Väite, jon­ka mukaan EKP olisi mokan­nut anta­mal­la inflaa­tion dipa­ta liian alas, on vain yksinker­tais­es­ti väärä. Voi toki olla, että EKP on mokan­nut jotenkin muuten, mut­ta inflaa­tion suh­teen se ei ole niin tehnyt.

    Tarkastel­laan­pa nom­i­naal­ista vaiku­tus­ta: Nom­i­naa­li­nen GDP las­ki noin kah­den vuo­den takaiseen, kun se otti taka­pakkia 2008 hui­pus­taan. Vuo­den 2009 aal­lon­po­h­jan saavut­tamisen jäl­keen, nom­i­naa­li­nen GDP on nous­sut tarkalleen samaa tahtia.

    Inflaa­tios­ta saata­va infor­maa­tio on kohi­naista ja tulee viipeel­lä, ja sil­lä on eri­lainen reagoin­ti eri aikaikkunois­sa. Kun keskus­pank­ki saa tiedon inflaa­tios­ta, reaalipuoli on voin­ut vai­h­taa suuntaa.Vuonna 2008: Inflaa­tio piikkasi kesäl­lä neljään pros­ent­ti­in, eli kak­si pros. yksikköä yli tar­getin. Reaalipuolel­la oli öljyn hin­nan ja muiden raa­ka-ainei­den nousu, ja tilauk­set alkoi­vat kuiv­ua kasaan. Keskus­pankin pitää siinä ja sil­loin tehdä päätös: paine­taanko lisää rahaa vai ei.

    EKP:n lik­vidi­teet­ti­flood­auk­ses­ta huoli­mat­ta inflaa­tio dip­pasi alle nol­lan, kos­ka öljy ja raa­ka-aineet painui­v­at alas. Nom­i­naal­i­tar­get­tia puo­lus­ta­vat väit­tävät, että kesäku­us­sa 2008 EKP:n olisi pitänyt tietää, kuin­ka paljon öljy ja raa­ka-aineet painu­vat ja floo­d­a­ta sen ver­ran ylimääräistä markki­noille, ettei inflaa­tio vaan pääse putoamaan.

    Itse ehdotin jo tuol­loin, kun inflaa­tio alkoi pudo­ta, että EKP voisi lähet­tää kaikille euroalueen kansalaisille joul­u­lah­jak­si 500 euron setelin sen­si­jaan että se painaisi rahaa pankkien holveis­sa säilöt­täväk­si; se olisi lisän­nyt kokon­aiskysyn­tää ja infla­tori­nen vaiku­tus olisi ollut sen­tään ennustet­tavampi. Tämä on sivu­seik­ka kuitenkin, tärkein­tä on se, että Trichet ei ole taikuri, hän ei voi tietää mitä niille kom­modi­teeteille tapahtuu.

    Sit­ten ne inflaa­tioko­r­jatut paper­it. Oletko kat­sonut mitä inflaa­tio­ta ne ennus­ti­vat kevääl­lä 2008? En muista tarkkaan, mut­ta minus­ta ne ennus­ti­vat inflaa­tion vähän yläkant­ti­in lyhyel­lä aikavälil­lä, siis alle kah­den, mut­ta yli yhden. 

    Mitä siel­lä pitäisi tehdä? EKP näkee inflaa­tio-odotuk­sen, joka on melko maltill­i­nen, siinä vai­heessa kun se lapi­oi rahaa markki­noille. Kun lapi­oin­tia jatke­taan, inflaa­tio ja odotuk­set käyt­täy­tyvät ennakoimat­tomasti. Tehtävänä on pitää inflaa­tio parin pros­entin alla, ei kuitenkaan liikaa.

    OK, välil­lä lapi­oidaan liikaa, välil­lä liian vähän. Kolme vuot­ta myöhem­min kat­soen, keskimäärin hom­ma meni aika lail­la oikein. Säätöte­htävänä tämä vas­taa niv­el­letyn heil­urin tas­apain­ot­tamista. Se on onnis­tunut 0.1 pros­ent­tiyk­sikön tarkku­udel­la, kun yksin kuukausi­ta­son kohi­na on moninker­tais­es­ti tämän verran.

    JA tätä nim­ität val­tavak­si käm­mik­si? Minus­ta se onnis­tui näiltä osin parem­min kuin hyvin. Siinä täy­tyi olla hur­jasti tuuria mukana.

  135. Samuli Saarel­ma:

    Minus­ta tal­letus­takuu ei tuo­ta pankeille tuo­ta insen­ti­iviä, kos­ka siinä vai­heessa, kun tal­letus­taku­useen joudu­taan men­emään, niin pank­ki on nurin, joka minus­ta on kyl­lä “lose” vai­h­toe­hto pankille.

    Jos tal­letuk­set on taat­tu, niin tal­let­ta­jat lait­taa rahat siihen pankki­in mis­tä saa korkeim­man koron -> pankit on pakotet­tu flip­paa­maan, kos­ka jos ne ei flip­paa, niin säästäjät vaan lait­taa rahat niihin pankkei­hin, jot­ka suos­tuu flippaamaan.

    Ja joo toki on mah­dol­lista, että tal­letus­taku­u­ta ei pakotet­tais pankeille vaan olis vapaat markki­nat, mut­ta tois­taseks poli­itikot on halun­nu, että tal­let­ta­jat on eris­tet­ty riskeistä. Se riskistä eristämi­nen lop­puu, jos tal­letus­taku­us­ta tulee vapaaehtoista.

  136. Tiedemies:

    Pelaamista luvuil­la voi tietenkin harjoittaa.

    No toki voi.

    Mä en siis väitä, että tää cor­e­in­flaa­tio oli nyt se olen­nainen mittari.

    Se riip­puu oikeestaan siitä mitä inflaa­tioo EKP targe­toi. Jos se targe­toi cor­e­in­flaa­tioo, niin sit se on olen­nainen mit­tari, ku keskustel­laan siitä onko EKP käm­män­ny sen omien päämäärien noudattamisessa.

    Jos se targe­toi head­line inflaa­tioo, niin se ei oo olen­nainen mit­tari, ku keskutel­laan siitä onko EKP käm­män­ny sen omien päämäärien noudattamisessa.

    jatkuu…

  137. Tiedemies:

    Väite, jon­ka mukaan EKP olisi mokan­nut anta­mal­la inflaa­tion dipa­ta liian alas, on vain yksinker­tais­es­ti väärä.

    ? Miten niin? Eiks voi olla ihan perustel­lusti sitä mieltä, että jos inflaa­tio on joskus liian kor­kee, niin sen pitää olla sit joskus tar­get­tia mata­lampi, mut­ta että se kor­jaus pitää tehdä loivem­min tai se pitää tehdä jon­akin muu­na aikana, ku just sil­lon ku on muu­takin ongel­maa taloudessa?

    Voi toki olla, että EKP on mokan­nut jotenkin muuten, mut­ta inflaa­tion suh­teen se ei ole niin tehnyt.

    Esim. inflaa­tio-odotusten?

    Vuo­den 2009 aal­lon­po­h­jan saavut­tamisen jäl­keen, nom­i­naa­li­nen GDP on nous­sut tarkalleen samaa tahtia.

    Eli jos rahan arvo olis liian kor­keel­la suh­teessa trendi­in ja sit se jatkas vähen­tymistä 2% vuodessa, niin se ei ikinä sais kiin­ni van­haa trendiä.

    Sama pätee NBKT:hen, eli jos jäädään jäl­keen, niin sit pitää olla jonkin aikaa korkem­paa NBKT:n kasvu­vauh­tia, että saadaan van­ha tren­di kiinni.

    Inflaa­tios­ta saata­va infor­maa­tio on kohi­naista ja tulee viipeel­lä, ja sil­lä on eri­lainen reagoin­ti eri aikaikkunoissa.

    Inflaa­tio-odotuk­sista saadaan tietoa reaali­a­jas­sa ja se ei ole kohi­naista. En tiedä mitä tarkoi­tat inflaa­tion eri­laisel­la reagoin­nil­la eri aikaikkunoissa.

    Jos inflaa­tio-odotuk­set on liian alhaiset esim. seu­raa­van viiden vuo­den aikana, niin niihin pitää reagoi­da nos­ta­mal­la inflaatio-odotuksia.

    Keskus­pankil­la on esim. seu­raa­van­lainen keino:
    Keskus­pank­ki voi kom­mu­nikoi­da markki­noille sen tavoitepol­un rahan arvolle eli esim. näin:

    2012 100
    2013 98
    2014 96
    2015 94
    2016 92
    2017 90

    ja kom­mu­nikoi­da markki­noille, että jos rahan arvo poikkeaa jon­akin vuon­na sen tavoitepolul­ta, niin se ei vaiku­ta tavoitepolku­un, eli jos vaik­ka käy niin, että vuon­na 2013 rahan arvo onkin 100, niin vuon­na 2014 keskus­pank­ki tähtää edelleen 96:seen.

    Keskus­pankin pitää siinä ja sil­loin tehdä päätös: paine­taanko lisää rahaa vai ei.

    No ei oikeestaan. Se rahan painami­nen ei oo niin olen­naista. Jos inflaa­tio-odotuk­set poik­kee tavoit­teesta, niin keskus­pankin pitää muut­taa niitä inflaa­tio-odotuk­sia ja se voi tapah­tua rahaa paina­mal­la, mut­ta sil­lä on paljon muitakin keino­ja esimerkiks tuo äsken mainitsemani.

    Odotuk­set rahan arvolle on erit­täin tär­kee rahan arvoa määrit­tävä tekijä.

    Nom­i­naal­i­tar­get­tia puo­lus­ta­vat väit­tävät, että kesäku­us­sa 2008 EKP:n olisi pitänyt tietää, kuin­ka paljon öljy ja raa­ka-aineet painu­vat ja floo­d­a­ta sen ver­ran ylimääräistä markki­noille, ettei inflaa­tio vaan pääse putoamaan.

    Eikä väitä. Nom­i­naal­i­tar­get­tia puol­lus­ta­vat väit­tää, että sil­loin kun inflaa­tio-odotuk­set painuu EKP:N tar­get­tia alem­mak­si, niin EKP:n tehtävänä on nos­taa niitä. Sen lisäks me väitetään, että jos inflaa­tio poik­kee keskus­pankin tavoit­teesta, niin sen pitää kor­ja­ta tilanne ja palaut­taa rahan arvo trendin mukaiselle tasolle.

    Tämä on sivu­seik­ka kuitenkin, tärkein­tä on se, että Trichet ei ole taikuri, hän ei voi tietää mitä niille kom­modi­teeteille tapahtuu.

    Eikä tart­tekkaan tietää. Eikä tartte tehdä mitään taiku­ut­takaan. Tart­tee vaan seu­ra­ta markki­naodotuk­sia inflaa­ti­olle ja tarvit­taes­sa muut­taa niitä.

    Oletko kat­sonut mitä inflaa­tio­ta ne ennus­ti­vat kevääl­lä 2008?

    En ole ja yritin nyt löytää kuvaa­jaa, jos­sa olisi markki­noiden inflaa­tio-odotuk­set, mut­ta turhaan. Oikea mit­tari on mun mielestä keskip­itkä aikaväli, kos­ka pitkäl­lä aikavälil­lä inflaa­tio-odotusten erot tasot­tuu, eli siis jos inflaa­tio-odotuk­set on 10 vuo­den päässä 1 pros­ent­tia liian alhaiset, niin se ei vielä ole mikään kri­isi, jos se 1% jakau­tuu tasais­es­ti kymmenelle vuodelle, mut­ta huo­mat­tavasti ikävämpi jut­tu, jos se tapah­tuukin yht­enä vuotena.

    Tehtävänä on pitää inflaa­tio parin pros­entin alla, ei kuitenkaan liikaa.

    ihanaa, että päästi­in tästä vih­doin yhteisymmärrykseen…

    JA tätä nim­ität val­tavak­si kämmiksi?

    Jos rahan arvo poikkeaa vaan 0,1% trendis­tä, niin en mis­sää nimessä nim­itä sitä kämmiks.

  138. Inflaa­tio ja sen odotuk­set reagoi­vat eri­laisil­la aikaikkunoil­la siihen, mitä EKP tekee. Kyl­lä taku­ul­la Trichet ja kump­pan­it tietävät, mitä inflaa­tio­ta markki­nat odot­ta­vat, ja reagoi­vat tähän.

    Kat­so­taan nyt sitä käyrää: http://www.tradingeconomics.com/euro-area/inflation-cpi
    Siinä on huip­pu vuo­den 2008 kesässä. Inflaa­tio piikkasi heinäku­us­sa. Kysymys kuu­luu, mitä EKP teki? Aivan oikein, se nos­ti korkoa ja heinäku­us­sa ohjausko­rko oli 3.25 prosenttia. 

    Vaan miltä näyt­ti yield-käyrä heinäku­us­sa 2008?
    Kah­den vuo­den päähän käyrä nousi rajusti, siitä pidem­mille loivem­min. Markki­nat uskoi­vat, että kah­den vuo­den ikku­nas­sa inflaa­tio on ensin kovaa, sit­ten him­maa. Sen­si­jaan se lähti raju­un laskuun.

    Inflaa­tio meni tar­getin alle vuo­den vai­h­teessa 2009. Miltä näyt­ti yield-käyrä? Aivan: Jyrkästi nou­se­va, piik­ki 18 vuodessa. Edelleen, odotet­ti­in inflaa­tio­ta lyhyel­lä aikavälil­lä. Ja sama jut­tu kesäl­lä 2009, kun inflaa­tio kävi pakkasel­la ja alkoi taas nousta. 

    Odotuk­set inflaa­tios­ta eivät mis­sään vai­heessa pudon­neet niin alas kuin inflaa­tio oikeasti putosi, vaan inflaa­tion uskot­ti­in nou­se­van nopeasti takaisin. Voidaan siis sanoa, että markki­noil­la uskot­ti­in koko ajan EKP:n pikem­minkin luis­ta­van tar­getista ylöspäin kuin päästävän euroaluet­ta deflaatioon. 

    Kos­ka EKP ei voi kon­trol­loi­da dol­lar­in ostovoimaa euroalueen ulkop­uoli­sis­sa mais­sa, EKP:n mah­dol­lista “käm­miä” voidaan ver­ra­ta öljyn dol­lar­i­hin­taan. Ja kuin­ka ollakaan: Bar­relin hin­ta piikkasi kesäl­lä 2008, ja kävi kuopas­sa kevääl­lä 2009. Inflaa­tio euroalueel­la seurasikin öljyn hin­taa dol­lareis­sa melkein tarkalleen. Öljyn hin­ta lähti nousu­un muu­ta­maa kuukaut­ta ennen kuin inflaa­tio Euroalueel­la saavut­ti poh­jansa. Tämä ei olekaan yllät­tävää, jos ajatel­laan, että hin­take­hi­tyk­sessä on viivet­tä muu­tamien kuukausien mit­tais­ten toim­i­tus­sopimusten jne vuoksi.

    Ja sit­ten siihen, mik­si pidän nom­i­naal­i­tar­get­tia huonona ideana: Vuon­na 2008 kun inflaa­tio ja nom­i­naa­li­nen läh­tivät molem­mat putoa­maan, EKP olisi toki voin­ut painaa rahaa enem­män, jot­ta nom­i­naa­li­nen olisi nous­sut. Mut­ta nous­tak­seen, sen kuopan siinä 2009 kohdal­la olisi pitänyt tasoit­tua niin, että inflaa­tio olisi pitänyt pitää, ei suinkaan kahdessa, vaan siel­lä neljässä pros­en­tis­sa, mis­sä se oli 2008. 

    Jos markki­noil­la olisi uskot­tu tähän, niin se olisi väistämät­tä ankkuroin­ut myös odotuk­sia ylem­mäs ja siten nos­tanut korko­ja aika taval­la. OK, en ole niin inflaa­tio­hauk­ka, että väit­täisin että talous menee täysin pilalle jostain 5 pros­entin inflaa­tios­ta. Mut­ta jos odotuk­set ankkuroitu­vat jollekin tasolle, inflaa­tion tuomi­nen sen tason alle tuot­taa lyhyen aikavälin reaal­isia vaiku­tuk­sia. Sik­si väit­täisin, että vuo­den 2008–2009 shok­ista toipumi­nen olisi johtanut stagflaa­tioon. Voi johtaa vieläkin, ainakin inflaa­tio on jo kol­men pros­entin luokkaa.

  139. Art­turi:

    Esim. inflaatio-odotusten? 

    Minä en oikein ymmär­rä, mik­si tui­jot­taisimme inflaa­tio-odotuk­sia. EKP:n tehtävänä on ollut pitää keskip­itkän aikavälin inflaa­tio siinä “him­pun ver­ran alle 2%” ‑tasos­sa. Nyt Tiedemies on osoit­tanut, että juuri niin se on his­to­ri­al­lis­es­ti sit­ten tehnytkin. 2008 se oli yli tuon tason, sit­ten dip­pasi alle ja näyt­täisi nyt ole­van sen yläpuolel­la. Miten EKP voi “kom­mu­nikoi­da” markki­noille sitä, että se pitää inflaa­tion keskip­itkäl­lä aikavälil­lä tar­getis­sa muuten kuin näyt­tää, että se todel­lakin his­to­ri­al­lis­es­ti on niin tehnyt. Yleen­sä luot­ta­mus­ta ei voi tuot­taa mil­lään muul­la taval­la kuin sil­lä, että toimii siten kuin on luvannut. 

    Kun pank­ki pohtii, että voiko se antaa sin­ulle asun­to­lainaa, se tsekkaa ennen kaikkea sen, mitä sin­un men­neisyy­destäsi löy­tyy. Jos se on täyn­nä luot­tomerk­in­töjä, niin lainansaan­ti voi hyvinkin kaat­ua, vaik­ka nyt kuin­ka kom­mu­nikoisit, että sin­ul­la on pysyvä työ­paik­ka, tasainen elämän­tyyli, jne. 

    Enkä yleis­es­ti ymmär­rä sitäkään, että jos EKP olisi tuos­ta inflaa­tio­tavoit­teestaan luop­unut, niin mik­si se edelleen julis­taisi, että se tulee sitä nou­dat­ta­maan? Täl­lä tavoin­han se kylväisi var­masti siemenet sille, että sen luot­ta­mus romut­tuu. Eikö olisi parem­pi olisi nyt puhdis­taa pöytä ja sanoa, että syistä X, Y ja Z emme tule enää tuo­ta tavoitet­ta nou­dat­ta­maan, vaan tulemme toim­i­maan täl­lä tavoin? Täl­löin seu­raus olisi se, että ainakin jonkin­lainen luot­ta­mus pankki­in säi­ly­isi. Se ei tietenkään olisi enää sama kuin ennen, kos­ka muut eivät voisi olla var­mo­ja, ettei pank­ki koh­ta muu­ta taas tavoitet­taan, mut­ta olisi se ainakin siinä mielessä parem­pi, että ainakaan kukaan ei tulisi suo­raan petetyksi.

    Minus­ta fiat-rahal­la pelat­taes­sa keskus­pankil­la ei ole mitään muu­ta “omaisu­ut­ta” kuin muiden pelaa­jien luot­ta­mus. Jos tämä katoaa, niin minus­ta vaiku­tuk­set ovat paljon järisyt­tävämpiä kuin mitä siitä seu­raa, onko tar­get­ti inflaa­tio vai NBKT.

  140. Samuli sanoi aika hyvin sen, mitä yritin yllä tode­ta: EKP on pitänyt inflaa­tio­tar­getis­taan kiin­ni, ja huoli­mat­ta ulkoi­sista shokeista, saanut sen todel­la hyvin istu­maan raami­in. Öljyn hin­tashok­ki, ja sitä seu­ran­nut reaalipuolen pudo­tus 2008 ei ollut EKP:n aiheut­ta­ma, ja inflaa­tio­tar­get­ti pysyi todel­la hyvin hal­lus­sa kah­den vuo­den aikajänteellä. 

    Keskus­pankin tehtävää voi ajatel­la säätöte­htävänä, jos­sa pitää koet­taa saa­da pitkä heilu­va, mut­ta jäykkä kep­pi pysymään pystyssä. Ongel­mana on se, että tieto kepin asen­nos­ta tulee myöhässä, eli jos joku on tönäis­syt kep­piä ja se alkaa kaat­ua, tähän täy­tyy reagoi­da ilman var­maa tietoa siitä, kuin­ka kovaa sitä on tönäisty. Kun tönätään takaisin, voi käy­dä niin, että tönätään liian kovaa. 

    OK, tämä on inflaa­tio­targe­toin­nin idea. NBKT:n tar­getis­sa on minus­ta se ongel­ma, jos jatkan analo­giaa, että kep­pi ei ole yhtä jäykkä, vaan se jous­taa, ja joku voi vään­tää sitä eri kohdas­ta. Täl­löin joudu­taan toim­i­maan vielä enem­män sokkona, kos­ka tönäys (eli shok­ki) voi sisältää nom­i­naali- ja reaalipuo­lil­la täysin eri­laiset vaiku­tuk­set. Jos tulee vaikka­pa tar­jon­tashok­ki öljyyn tms, niin se nos­taa inflaa­tio­ta mut­ta painaa reaalipuol­ta alas. Toisaal­ta, jos vaik­ka tulee jokin uusi teknolo­gia, johon investoidaan paljon ja jolle on kysyn­tää, se nos­taa inflaa­tio­ta myös, mut­ta vetää reaalipuol­ta ylös.

    Kep­piä vään­tämäl­lä se näyt­tää kaatu­van, mut­ta tosi­asi­as­sa kun päästetään irti, se pomp­paa eri suun­taan. Keskus­pank­ki ei ole kaikki­ti­etävä, joten se ei yleisessä tapauk­ses­sa voi olla var­ma, kum­mas­ta on kyse. Inflaa­tion osalta vas­taus taas on selvempi.

  141. TM, se tar­get­ti on läh­es kah­den pros­entin inflaa­tio, ei reilusti alle kah­den pros­entin inflaatio.

  142. Tiedemies:

    Inflaa­tio ja sen odotuk­set reagoi­vat eri­laisil­la aikaikkunoil­la siihen, mitä EKP tekee.

    Toki ja vielä olen­naisem­min ne reagoi eri taval­la riip­puen siitä mitä EKP tekee.

    Siinä on huip­pu vuo­den 2008 kesässä. Inflaa­tio piikkasi heinäku­us­sa. Kysymys kuu­luu, mitä EKP teki? Aivan oikein, se nos­ti korkoa ja heinäku­us­sa ohjausko­rko oli 3.25 prosenttia.

    Et rahapoli­ti­ikkaa voi arvioi­da tolleen. Se tekikö EKP oikein vai väärin riip­puu markki­noiden inflaatio-odotuksista.

    Vaan miltä näyt­ti yield-käyrä heinäku­us­sa 2008?
    Kah­den vuo­den päähän käyrä nousi rajusti, siitä pidem­mille loivem­min. Markki­nat uskoi­vat, että kah­den vuo­den ikku­nas­sa inflaa­tio on ensin kovaa, sit­ten himmaa.

    ?!? Eiks yield-käyrä ker­ro siitä mitä markki­nat olet­taa nom­i­naalisen koron ole­van, eikä siitä mitä markki­nat olet­taa inflaa­tion olevan?

    Mun käsi­tyk­sen mukaan inflaa­tio-odotuk­set oli jo ihan ala­mais­sa (mut­ta en oo edelleenkään löytäny graafia…) ku EKP teki päätök­sen nos­taa ohjausko­rko ja että tämä koron nos­topäätös oli ihan mon­u­men­taa­li­nen kämmi.

    Jos markki­noil­la olisi uskot­tu tähän, niin se olisi väistämät­tä ankkuroin­ut myös odotuk­sia ylem­mäs ja siten nos­tanut korko­ja aika tavalla.

    Mitä tarkoi­tat? Sitä, että sit­ten kun nom­i­naa­li­nen BKT olis trendil­lä, niin markki­nat silti odot­tas trendiä nopeam­paa NBKT:n kasvua? Jos tulkkasin sin­ua oikein, niin mikä saa sin­ut usko­maan, että markki­nat ajat­telis, että jos EKP targe­toi NBKT:ta, niin se ei targe­toikkaan NBKT:ta?

    Vai ole­tatko, että reaa­li­nen kasvu jäisi tule­vaisu­udessa noin ylipään­sä pros­ent­ti­in ja sit­ten lop­ut siitä 5% NBKT:n kasvus­ta tulis inflaa­tiona? Jos tämä on sinus­ta ongel­ma, niin voihan sitä NBKT:n trendiä pikkuhil­jaa hivut­taa alaspäin niin että sit­ten ku hivu­tus on lop­pu, niin NBKT kas­vaa vaik­ka vaan 1% vauhdilla.

    Samuli Saarel­ma:

    Minä en oikein ymmär­rä, mik­si tui­jot­taisimme inflaatio-odotuksia.

    Tähän on usei­ta syitä.

    1. EKP voi vaikut­taa vaan tule­vaisu­u­den inflaatioon.

    2. Inflaa­tio-odotuk­set ker­too markki­noiden ennus­teen markki­noiden olet­ta­man rahapoli­ti­ikan seu­rauk­sista ja tämä aut­taa EKP:tä tekemään sel­l­aista rahapoli­ti­ikkaa, että se saavut­taa aset­ta­mansa tavoitteet.

    3. Inflaa­tio-odotuk­set vaikut­taa rahan arvoon välit­tömästi. (Ei arbi­traa­sia ajan yli.)

    Miten EKP voi “kom­mu­nikoi­da” markki­noille sitä, että se pitää inflaa­tion keskip­itkäl­lä aikavälil­lä tar­getis­sa muuten kuin näyt­tää, että se todel­lakin his­to­ri­al­lis­es­ti on niin tehnyt.

    Siten, että se tekee sel­l­aista rahapoli­ti­ikkaa, että markki­nat odot­taa sen onnis­tu­van tavoitteissaan.

    Enkä yleis­es­ti ymmär­rä sitäkään, että jos EKP olisi tuos­ta inflaa­tio­tavoit­teestaan luop­unut, niin mik­si se edelleen julis­taisi, että se tulee sitä noudattamaan?

    En ymmär­rä oikein mitä tarkoi­tat. EKP:lla on tavoit­teena him­pun ver­ran alle 2% inflaa­tio. Sil­lä ei oo mitään tavoitet­ta rahan arvon tasolle. Jos se ei onnis­tu tuot­ta­maan 2% inflaa­tioo, niin sen tavoite on tuot­taa tule­vaisu­udessa 2% inflaatioo.

    Tästä johtuen jos markki­nat epäilee sen halua/kykyä tuot­taa 2% inflaa­tioo, niin se menet­tää kykyn­sä tuot­taa 2% inflaa­tioo. Siks ne yrit­tää vaku­ut­taa markki­nat, että niil­lä on kykyä tuot­ta 2% inflaatioo.

    Jos taas niil­lä olis tar­get­ti rahan arvon tasolle, niin sit markki­noiden pitäs epäil­lä niiden kykyä tuot­taa tar­getin mukainen rahan arvon taso aina ja ikuis­es­ti, että ne ei vois tuot­taa halu­a­maansa rahan arvon tasoo.

    Eli siis mä väitän, että ne ei oo luop­unu 2% inflaa­tio­tar­getista. Ne on ehkä menet­täny kykyn­sä tuot­taa 2% inflaa­tioo, mut­ta ne voi toki saa­da sen kyvyn takas näyt­tämäl­lä markki­noille, että ne on valmi­ita tekeen tarpeeks rahapoli­ti­ikkaa, jota vaa­di­taan 2% inflaa­tion tuottamiseks.

    Jos tämä katoaa, niin minus­ta vaiku­tuk­set ovat paljon järisyt­tävämpiä kuin mitä siitä seu­raa, onko tar­get­ti inflaa­tio vai NBKT.

    Aivan var­masti.

    Tiedemies:

    Ongel­mana on se, että tieto kepin asen­nos­ta tulee myöhässä, eli jos joku on tönäis­syt kep­piä ja se alkaa kaat­ua, tähän täy­tyy reagoi­da ilman var­maa tietoa siitä, kuin­ka kovaa sitä on tönäisty.

    Sä oot nyt tois­tanu tänkin väit­teen jo niin mon­ta ker­taa, että olisitko nyt hyvä ja selit­täisit, että miten sun mielestä markki­noil­ta ei saa reaali­a­jas­sa tietoa inflaatio-odotuksista?

    Jos on NBKT-tar­get­ti, niin ei keskus­pankin tartte tietää mitään muu­ta ku että mitkä on NBKT:n tason markki­naodotuk­set. Ihan sama onko se shok­ki reaa­li­nen vai nom­i­naa­li­nen vai mon­ta shokkia päällekkäin tai mitä ikinä.

  143. tpyy­lu­o­ma, onko 1.9 pros­ent­tia “reilusti alle kah­den”? Tämä on siis se keskimääräi­nen inflaa­tio ajan­jak­sona, jol­loin EKP:n on tässä nyt väitet­ty päästäneen rahan arvon nouse­maan liian suureksi. 

    Kir­joitin toki yllä yhdessä kohtaa, että inflaa­tio on ollut nol­lan ja kah­den välis­sä, eli sal­li­tus­sa vai­htelu­välis­sä. Keskimääräi­nen vuo­den inflaa­tio ei ole alit­tanut yhtä pros­ent­tia, ei edes sil­loin kun se het­kel­lis­es­ti las­ki pakkaselle. 

    Inflaa­tio­tar­getista voi tietenkin keskustel­la, onko se oikea kohde. Itse olen sitä mieltä edelleen, että on, mut­ta tämä on sivu­seik­ka. EKP ei ole käm­män­nyt, vaan pysynyt tavoitteessaan.

  144. Sä oot nyt tois­tanu tänkin väit­teen jo niin mon­ta ker­taa, että olisitko nyt hyvä ja selit­täisit, että miten sun mielestä markki­noil­ta ei saa reaali­a­jas­sa tietoa inflaa­tio-odotuk­sista?

    Inflaa­tio-odotuk­set eivät aina toteudu! Eivät ne esimerkik­si toteu­tunueet vuon­na 2008 (ylit­tyivät) eivätkä vuon­na 2009 (alit­tui­v­at), mut­ta toteu­tu­i­v­at keskimäärin. Inflaa­tio muo­dos­tuu eri jän­tei­den päätök­sistä, kos­ka osa hin­noit­telupäätök­sistä voidaan tehdä nopeasti ja osa vähän hitaam­min. Odotuk­set vaikut­ta­vat hin­noit­telijoiden päätök­si­in sitä enem­män, mitä pidem­mäl­lä aikavälil­lä ne tehdään. 

    Jos ja kun EKP toi­mi odotuk­si­in reagoiden vuon­na 2008, se pain­oi vähem­män rahaa kuin sen olisi “pitänyt”. Tämä siis siinä mielessä, että öljyn hin­ta ja yleinen hin­tata­so reagoi­vat rajum­min, kuin markki­nat tai EKP odottivat. 

    Toisaal­ta, inflaa­tioon vaikut­taa vähänkään pidem­mäl­lä aikavälil­lä käytän­nössä vain rahan määrä — reaal­i­talouden shok­it tiet­ty heilaut­ta­vat sitä (kuten 2008-09), mut­ta kun keskus­pankki­in luote­taan, niin nom­i­naal­isu­ureet muut­ta­vat reaal­ishok­it suh­teel­lisik­si muu­tok­sik­si, kun sopimuskaudet jne. lop­pu­vat ja suh­teel­liset hin­nat sopeu­tu­vat. Voit ajatel­la tämän niin, että inflaa­tio­tar­getin alla shok­it tuot­ta­vat vaimenevia värähdyk­siä jär­jestelmään, kun jos öljy kallis­tuu, niin sitä siir­retään hin­toi­hin, ja sen sub­sti­tuu­tit tule­vat houkut­tel­e­vam­mik­si jne. Täl­lä toki on reaal­isi­akin vaiku­tuk­sia, mut­ta jos niitä ei yritetä kor­ja­ta paina­mal­la rahaa, vaan pide­tään inflaa­tio­haaruk­ka kun­nos­sa, inflaa­tio pysyy pidem­mäl­lä aikavälil­lä reilassa. 

    NBKT:n kohdal­la tilanne on toinen. Reaalipuolen shokil­la voi olla pysyväis­lu­on­toinen vaiku­tus. Jos vaik­ka öljyn hin­ta nousee (kun on niukku­ut­ta), suh­teel­lis­ten hin­to­jen muu­tosten jäl­keen reaal­i­talous on dipan­nut, ja vaik­ka se jatkaisi kasvuaan (esim tuot­tavu­u­den kasvun vuok­si), niin reaalisen eli suh­teel­lisen sopeu­tu­misen jäljiltä käyrässä on kuop­pa. Jot­ta kuop­pa saataisi­in tasoitet­tua, inflaa­tion pitäisi sen shokin myötä nous­ta, mut­ta kun reaa­li­nen sopeu­tu­mi­nen tulee, se ei saisikaan pala­ta trendille (kuten se nyt teki), vaan kuopan sijaan sen pitäisi pysyä sopeu­tu­misen ajan korkeammalla. 

    Tämä on tiet­ty mah­dol­lista, kuten san­ot, jos markki­nat tätä odot­ta­vat. Mut­ta se on vaikeam­paa, kos­ka shokin alka­es­sa ei yksinker­tais­es­ti tiede­tä, kuin­ka kova se reaalisen sopeu­tu­misen pitäisi olla. Odotuk­set inflaa­tios­ta kuvas­ta­vat vain uskoa keskus­pankin toim­intaan vähän pidem­mäl­lä aikavälil­lä, mut­ta odotuk­set reaalis­es­ta sopeu­tu­mis­es­ta ja miten se vaikut­taisi nom­i­naali­in, riip­pu­vat asioista, joi­hin keskus­pank­ki ei voi vaikut­taa. Eikä niitä voi tietää, ja niis­sä on sik­si enem­män kohi­naa. Pain­okoneet voi aina pysäyt­tää ja käyn­nistää uud­estaan, mut­ta kukaan ei tiedä, onko öljylähde kuiv­unut, tuleeko uusi tsuna­mi, jne. 

    Inflaa­tio-odotuk­set toteu­tu­vat, jos keskus­pank­ki niin halu­aa. Reaalipuolen tapah­tu­mi­in keskus­pank­ki ei voi vaikuttaa.

  145. Eli vielä ker­ran hie­man toisin:
    Reaal­ishok­ki tasoit­tuu “itses­tään”, eli muut­tuu suh­teel­lisik­si muu­tok­sik­si hin­nois­sa ilman varsi­naista inflaa­tio­ta, jos keskus­pankki­in luote­taan ja keskus­pank­ki reagoi odotuk­sien mukaises­ti. Keskus­pankin ei täl­löin tarvitse välit­tää muus­ta kuin inflaatio-odotuksista.

    Reaal­ishok­ki ei kuitenkaan heti muu­ta inflaa­tio­ta, se ain­oas­taan aiheut­taa siihen muu­to­spaineen, jota vas­taan keskus­pank­ki toimin­nal­laan työsken­telee. Jos odotuk­set toimi­vat tämän puoles­ta, niin työ on helpompaa.

    Täl­laises­sa tilanteessa nom­i­naa­li­nen BKT reagoi miten reagoi, siel­lä tapah­tuu ne muu­tok­set, jot­ka ovat vält­tämät­tömiä reak­tioi­ta reaalishokkiin. 

    Jos keskus­pank­ki yrit­tää pitää nom­i­naalisen BKT:n paikoil­laan, odotusten nom­i­naal­i­sista muu­tok­sista pitäisi kuvas­taa pait­si käsi­tys­tä siitä, mitä keskus­pank­ki tekee, myös käsi­tys­tä siitä, mitä reaalipuolen shok­ista seu­raa ja miten se kehit­tyy. Reaal­ishok­ki ei aiheuta pelkästään painet­ta muu­tok­seen NBKT:ssa, vaan se suo­raan muut­taa NBKT:ta. Reaal­ishokkia ei voi ennakoi­da, emme tiedä tuleeko maan­järistys, kuiv­uuko öljylähde jne. 

    (Toisaal­ta, emme myöskään vält­tämät­tä tiedä, kuin­ka paljon lain­o­ja on pake­toitu ja myy­ty, ja kuka kan­taa riskiä, kuten kävi finanssikriisissä) 

    Minus­ta asia ei edes ole kovin monimutkainen.

  146. Art­turi:

    Eli siis mä väitän, että ne ei oo luop­unu 2% inflaa­tio­tar­getista. Ne on ehkä menet­täny kykyn­sä tuot­taa 2% inflaatioo, 

    Mihin se kyky on kadon­nut? Kyl­lä siel­lä var­masti on kykyä painaa rahaa, jos niin halutaan. 

    Olemme nyt siis yhtä mieltä siitä, että keskip­itkäl­lä aikavälil­lä inflaa­tio on ollut siinä him­pun ver­ran alle 2%:ssa (Tiedemiehen käp­pyrä). His­to­ri­al­lis­es­ti siis EKP on pitänyt sanansa. Sen käsi­tys siitä, miten asi­at tule­vat toteu­tu­maan on toki voin­ut olla eri­lainen kuin se, mitä markki­nat ovat ennustaneet. 

    Mut­ta mitä väliä täl­lä on? Ennus­ti­vatko markki­nat 2008, että todel­lakin seu­raa­van kol­men vuo­den keskimääräi­nen inflaa­tio tulee ole­maan juuri se him­pun ver­ran alle 2%? Jos eivät, niin mik­si luot­taisimme niihin inflaa­tion ennus­ta­ji­na enem­män kuin EKP:hen, jol­la siis toisin kuin markki­noil­la on oikeasti työka­lut siihen inflaa­tioon vaikuttamiseen? 

    Miten tuo “markki­noiden odotus” inflaa­tion suh­teen edes selvitetään? Inflaa­tios­sa­han ei ole kyse mis­tään tietys­tä hyödyk­keestä, jol­la voisi käy­dä kaup­paa. Onko siel­lä joku vedonlyön­ti käyn­nis­sä siitä, mitä inflaa­tio tulee olemaan?

  147. Kom­men­toin myöhem­min enem­män, mut­ta tähän nopeesti:

    Onko siel­lä joku vedonlyön­ti käyn­nis­sä siitä, mitä inflaa­tio tulee olemaan?

    Siel­lä on nimen omaan vedonlyön­ti käyn­nis­sä siitä mikä inflaa­tio tulee olemaan.

    Noin yleen­sä markki­nain­fo on parem­paa ku mikään muu info, mut toki voi olla mah­dol­lista, että EKP:n info on parem­paa kuin markkinainfo.

    Markki­naen­nuste on tär­kee inflaa­ti­olle monel­la tapaa:

    1. Rahan arvoon vaikut­taa ihan tosi paljon odotuk­set rahan arvolle tule­vaisu­udessa. (Ei voi olla arbi­traa­sia ajan yli.)

    2. Markki­naodotuk­set inflaa­ti­olle ker­too siitä minkälainen inflaa­tioo tulee ole­maan, jos keskus­pank­ki tekee markki­noiden odot­ta­maa rahapolitiikkaa.

  148. Miten tuo “markki­noiden odotus” inflaa­tion suh­teen edes selvitetään? Inflaa­tios­sa­han ei ole kyse mis­tään tietys­tä hyödyk­keestä, jol­la voisi käy­dä kaup­paa. Onko siel­lä joku vedonlyön­ti käyn­nis­sä siitä, mitä inflaa­tio tulee ole­maan?

    No, tässä on kyl­lä ihan OK menetelmiä. Yield-käyrä, eli korko­ta­so eri aika­jän­teil­lä, on muodoltaan eri­lainen riip­puen inflaa­tio-odotuk­sista (se on kohi­nainen, kos­ka siinä on myös odotuk­sia reaa­liko­ros­ta) Sak­san val­tio myy ainakin joitain Bun­de­ja, jois­sa kuponki­hin­taa kor­jataan indek­sil­lä mak­supäivänä; näi­den sprea­di taval­liseen bundi­in on luotet­ta­va indikaat­tori markki­noiden odotuk­sista. TIPS:it USA:ssa ovat täl­laisia, jne. 

    Point­ti on, että lasken­nal­liset suureet ovat juuri sitä, lasken­nal­lisia suure­i­ta. Markki­nahin­ta on se, jos­sa kysyn­tä ja tar­jon­ta aset­tuvat. Kan­nat­taa muis­taa, että se ei tarkoi­ta, että se on vält­tämät­tä “paras arvaus”, se tarkoit­taa vain, että vedonlyön­ti sitä vas­taan sisältää riskiä. Allaol­e­va jakau­ma ei ole yleen­sä kiltistikäyt­täy­tyvä, joten markki­nahin­nas­ta päätel­ty lop­putu­los ei ole vältämät­tä se kaikkein toden­näköisin, sitä pitää kor­ja­ta odote­tu­il­la voitoil­la ja tappioilla. 

    Tätä argu­ment­tia Art­turi ei ole oikein sisäistänyt, esimerkik­si kuplan kohdalla.

  149. Yhdys­val­to­jen inflaa­tion suu­ru­udel­la voi käy­dä kaup­paa sil­lä USA myy luot­to­ja sekä inflaa­ti­ol­ta suo­jaa­mat­tom­i­na että inflaa­tio­suo­jat­tuina. Näi­den luot­to­jen ain­oa ero on se, että toinen mak­saa kiin­teän koron + kulut­ta­jain­flaa­tion luot­toa­jal­ta ja toinen pelkän kiin­teän koron. Varsi­nainen inflaa­tio-odotus on hie­man pienem­pi kuin korko­jen ero­tus riskil­isien epäsym­metrisyy­destä johtuen. Jos uskot tietäväsi lähivu­osien inflaa­tion parem­min kuin markki­nat, ostat toisen bondin ja short­taat toista. 

    Sak­san bondi­markki­noil­la on jokin vas­taa­va jär­jeste­ly (jota en tunne tarkem­min). http://www.themoneyillusion.com/wp-content/uploads/2011/10/euroinflation.jpg. Nämä ker­to­vat, että 2009–2001 inflaa­tio-odotuk­set pysyivät suh­teel­lisen tasaisi­na noin 2% tasol­la. Odotuk­set Sak­san tule­van 5‑vuoden keskimääräis­es­tä inflaa­tios­ta läh­tivät sit­ten voimakkaasti putoa­maan kesäl­lä ja ovat nyt run­saat puoli pros­ent­tia alem­pana kuin vielä viime keväänä. 

    Euroalueen inflaa­tio ja Sak­san inflaa­tio eivät toki ole sama asia, mut­ta tuo kuvaa­ja ker­too siitä, että tämän kesän kri­isi on tiput­tanut inflaa­tio-odotuk­sia euroalueel­la selvästi alle tavoitetason. 

    Tiedemies: olem­meko yhtä mieltä edes siitä, että deflaa­tio on paha asia? Olem­meko samaa mieltä siitä, että jos euroalueen rahapoli­ti­ik­ka vaatii deflaa­tio­ta reuna-alueen mail­ta, niin tämä on ongel­ma? Että deflaa­tio on ongel­ma esim. sik­si, että palkat jous­ta­vat huonos­ti alaspäin samoin kuin luo­tot, mis­tä seu­raa väistämät­tä työt­tömyyt­tä ja ongelmaluottoja. 

    Tuo on ongel­ma, jon­ka löy­sem­pi rahapoli­ti­ik­ka ja korkeampi nom­i­naa­li­nen kasvu voi ratkaista ainakin osit­tain. Se ei poista niitä ihan muista syistä johtu­via ongelmia, joi­ta esim. Kreikalla ja Ital­ial­la on, mut­ta helpot­taa tilan­net­ta (ja luul­tavasti ratkaisee esim. Espan­jan ongel­mat suurelta osin).

  150. Tot­takai deflaa­tio on paha asia ainakin isos­sa mit­takaavas­sa, ja syyt ovat ilmeiset. 

    En ole myöskään sitä mieltä, ettei inflaa­tio­tar­get­ti voisi olla korkeampi. Se voisi val­lan hyvin olla vaik­ka neljä pros­ent­tia, jos koh­ta neljän pros­entin inflaa­tio on jo aika kova. Mut­ta se mah­dol­lis­taisi nom­i­naalisen nol­lakasvun siel­lä, mis­sä tiukem­pi rahapoli­ti­ik­ka vaatisi deflaatiota. 

    Inflaa­tion par­tiku­laari­nen taso sinän­sä ei ole min­ulle keskeinen argu­ment­ti nom­i­naal­i­tar­get­tia vas­taan, vaan se, että nom­i­naal­i­targe­toin­nil­la pitää inflaa­tio-odotuk­sia reaal­ishokin sattues­sa aina ruka­ta ylöspäin. Inflaa­tion ratio­naal­is­ten odotuk­sien ja säätöon­gel­man seu­rauk­se­na siinä on minus­ta ilmeisenä riskinä epästabi­il­ius. Inflaa­tio­ta sinän­sä sääde­tään jo viiveen ja odotusten kaut­ta, ja nom­i­naalis­sa tapah­tuu sopeu­tu­mis­vai­heessa aina heilah­duk­sia; niv­el­letyn heil­urin metaforal­la haen tätä, eli se on ihan puh­taasti säätö­te­o­reet­tis­es­ti vaikeampi tehtävä. 

    Art­turin argu­ment­ti on kum­malli­nen, kos­ka hän kuvit­telee, että pelkkien markki­noiden odotusten targe­toin­ti on riit­tävää, mut­ta kun se ei ole: inflaa­tio­tar­getis­sa odotuk­set ovat itseään toteut­tavia, jos keskus­pank­ki reagoi odotet­tuun suun­taan. Nom­i­naal­i­tar­getis­sa tämä ei pidä paikkaansa, kos­ka siinä on reaalipuolen muu­tok­set mukana, ja näi­den vaiku­tuk­sia ei tun­neta samal­la aika­jän­teel­lä. Eli ei voi olla var­ma, pitäisikö työn­tää vai vetää, kun tule­vaisu­udessa on “taiteko­h­ta”.

    Sak­san inflaa­tioke­hi­tys on eri kuin euroalueen inflaa­tioke­hi­tys. Sak­san odotuk­set kuvas­ta­vat pait­si rahapoli­ti­ikkaodotuk­sia, myös suh­teel­lisia muu­tok­sia Euroopas­sa. Toki tämä on yllät­tävä luku, mut­ta Sak­san palkka­malt­ti ja “kil­pailukyky­haukat” aja­vat sak­salaista inflaa­tio­ta alaspäin suh­teessa muuhun Eurooppaan.

    Toisin kuin Osmo ja muut Key­ne­siläiset, en pidä tätä mitenkään epä­sol­i­daarise­na. Sak­salais­ten säästäväisyys painaa korko­ja alas ja helpot­taa sitä kaut­ta ahdinkoa muis­sa mais­sa. Kil­pailus­sa ne eivät kuitenkaan pär­jää sak­salaiselle teol­lisu­udelle, joka on yksi maail­man vahvimpia edelleen, ellei maail­man vahvin.

  151. yhyyyy.… mul­la oli pitkä kom­ment­ti kir­joitet­tuna ja nyt se hävis, kun suljin vahin­gos­sa välile­hden… En tien­nykään, että ctrl+f4 tekee niin.

    Eli nyt tulee lyhyemmin:

    Markki­naodotuk­set inflaa­ti­olle on ehdol­lisia keskus­pankin tekemäl­lä rahapoli­ti­ikalle. Jos keskus­pank­ki tekee löy­sem­pää rahapoli­ti­ikkaa kuin mitä markki­na odot­ta­vat, niin inflaa­tio on korkeam­paa kuin markkinadotukset.

    Jos tulee reaal­ishok­ki ja keskus­pank­ki targe­toi inflaa­tioo, niin se reaal­ishok­ki on isom­pi kuin tilanteessa mis­sä tulee sama alku­peräi­nen shok­ki ja keskus­pank­ki targe­toi NBKT:ta.

    Keskus­pank­ki pystyy määrit­tämään NBKT:n tason ihan yhtä hyvin kuin se pystyy määrit­tämään hin­tata­sonkin. Molem­pi­in vaikut­taa sekä rahamäärä, että reaalisen tuotan­non taso, että odotuk­set rahamäärästä, että reaalisen tuotan­non tasosta.

  152. Tiedemies: Tarken­na nyt vähän…

    Yritätkö sanoo, että et usko, että NBKT:n pudo­tus aiheut­taa RBKT:n pudotusta?

  153. Ei kun väite, että reaa­li­nen pudo­tus on nbkt-tar­getis­sa pienem­pi kuin inflaa­tio­tar­getis­sa, on epäuskot­ta­va. Autan sin­ut alku­un: Nom­i­naa­li­nen bkt = N, reaa­li­nen R, hin­tata­so p. Täl­löin pätee yhtälö
    N = R*p.

    Tulee sok­ki niin hin­nat alka­vat painua alaspäin, kun varas­tois­sa on tavaraa, joka pitäisi saa­da liikku­maan. Tuotan­to sakkaa, kos­ka varas­to­ja ei kan­na­ta täyt­tää, ennenkuin myös kus­tan­nuk­set (eli palkat) oli­si­vat pudon­neet; inflaa­tio alkaa painua lähelle nol­laa. Keskus­pank­ki painaa lisää rahaa, jot­ta hin­to­jen putoami­nen pysähtyy, ja korko putoaa. Reaalipuolel­la pitää kuitenkin sopeu­tua ainakin siinä mielessä, että suh­teel­liset hin­nat muut­tuvat (jokin sen sokin aiheut­ti). Nom­i­naa­li­nen putoaa saman ver­ran kuin reaa­li­nen, mut­ta palaa kasvu-uralle sit­ten, kun reaa­li­nen sopeu­tu­mi­nen on tapah­tunut. Kos­ka inflaa­tiopaine on vähäi­nen, korko­ta­so on edelleen mata­la kunnes reaa­li­nen sopeu­tu­mi­nen on valmis.

    Nom­i­naal­i­tar­getis­sa ei rahan painamista lopete­ta, ennenkuin nom­i­naa­li­nen bkt kas­vaa. Kun enti­nen inflaa­tio­ta­so on saavutet­tu, on jäl­jel­lä vielä reaal­ista sopeu­tu­mista, joten rahaa pitää syytää. Inflaa­tion pitää nous­ta vähin­tään sille tasolle, jol­la reaa­li­nen putoaa. Oman argu­ment­tisi keskeinen sisältö on, että tämä korkeampi inflaa­tio nopeut­taa tai muuten tehostaa reaal­ista sopeutumista. 

    Minus­ta asia ei kuitenkaan ole mitenkään toteennäytetyltä. 

    Oma argu­ment­ti­ni on stabi­il­isu­usar­gu­ment­ti: Inflaa­tio­tar­getis­sa inflaa­tio-odotuk­set perus­tu­vat puh­taasti siihen, mitä keskus­pankin odote­taan tekevän. Yksinker­taisu­u­den vuok­si voidaan olet­taa, että tämä on riip­pu­vainen vain liik­keel­lä ole­van rahan määrästä. Vähänkään pidem­mäl­lä aikavälil­lä nämä toteu­tu­vat, jos kesku­pank­ki vain pitää tar­getista kiin­ni. Ratio­naaliset odotuk­set ja luot­toekspan­sio pitävät huolen siitä, että jos keskus­pank­ki ei paina älyt­tömiä määriä rahaa, inflaa­tio-odotuk­set osa­puilleen toteutuvat. 

    Nom­i­naal­i­tar­getis­sa odotus inflaa­tios­ta muo­dos­tuu kahdes­ta kom­po­nen­tista: Rahamäärästä ja reaalipuolen kasvus­ta. Markki­nat eivät voi ennus­taa esimerkik­si maan­järistyk­siä kovin tehokkaasti. Inflaa­tio-odotuk­set tässä tilanteessa perus­tu­vat siihen, mikä on ennuste reaalipuolen kehi­tyk­ses­tä ja keskus­pankin reak­tios­ta siihen. Kos­ka taloudessa esimerkik­si palkka­sopimuk­set, lain­o­jen korot, jne, tehdään nim­neo­maan inflaa­tio-odotuk­si­in perustuen, niin tämä lisään­tynyt epä­var­muus pakot­taa kaikkien sopimusten riskipreemioi­ta ylöspäin. Nom­i­naal­i­tar­getis­sa lainanan­ta­jalle siir­retään sys­teemiriskiä, eli reaalipuolen heilahte­lut, jot­ka eivät edes liity kah­den­välisi­in sopimuk­si­in, vaikut­ta­vat näi­den sopimusten riskiprofi­ili­in. Se lisää transak­tiokus­tan­nuk­sia koko taloudessa. Kos­ka sokkei­hin pitää reagoi­da ampumal­la inflaa­ti­ol­la reilusti yli (kom­pen­soimaan reaalisen sopeu­tu­misen aiheut­ta­ma heilahtelu), inflaa­tion vai­htelu­väli on suuri. Epäilen, että tämä vahvis­taa talouden syk­lisyyt­tä. Esimerkik­si ris­ki kuplien muo­dos­tu­miseen sopeu­tu­mis­vai­heessa on merkit­tävä, kos­ka löysää rahaa on eniten juuri sil­loin kun investoin­nit lähtevät käyti­in, eli kun reaalipuolen pudo­tus saavut­taa pohjan.

  154. Tiedemies:

    Tulee sok­ki niin hin­nat alka­vat painua alaspäin, kun varas­tois­sa on tavaraa, joka pitäisi saa­da liikkumaan.

    Mikä shok­ki? Negati­ivi­nen reaa­li­nen shok­ki? Miks hin­nat sil­lon alkaa painua alas päin? Jos tuotan­to supis­tuu, niin miks varas­tois­sa olis liikaa tavaraa?

    Negati­ivi­nen nom­i­naa­li­nen shok­ki? Miks hin­nat sil­lon alkaa painua alas päin? Jos rahamäärä supis­tuu, niin miks varas­tois­sa olis liikaa tavaraa?

    Oman argu­ment­tisi keskeinen sisältö on, että tämä korkeampi inflaa­tio nopeut­taa tai muuten tehostaa reaal­ista sopeutumista.

    Nyt sä oot valitet­tavasti ymmärtänyt väärin.

    Jos RBKT las­kee ja keskus­pank­ki targe­toi inflaa­tioo, niin NBKT las­kee myös. Jos NBKT las­kee, niin taloudessa ei oo riit­tävästi tulo­ja, että nom­i­naal­isia sopimuk­sia voitas nou­dat­taa ja sen seu­rauk­se­na ne sopimuk­set joiden hin­nat ei jous­ta alas päin default­taa, minkä seu­rauk­se­na RBKT las­kee vielä lisää minkä seu­rauk­se­na taas osa sopimuk­sista default­taa jne. jne.

    Inflaa­tio­tar­getis­sa inflaa­tio-odotuk­set perus­tu­vat puh­taasti siihen, mitä keskus­pankin odote­taan tekevän.

    Aivan kuten myös NBKT targetissa.

    Keskus­pank­ki ei kon­trol­loi mitään muu­ta suo­raan kuin rahan määrää. Rahan määrästä ei suo­raan voi päätel­lä inflaa­tioo, vaan se riip­puu myös rahan kysyn­nästä, mitä keskus­pank­ki kon­trol­loi epä­suo­rasti kon­trol­loimal­la inflaa­tio-odotuk­sia. (tai NBKT-odotuksia.)

    Yksinker­taisu­u­den vuok­si voidaan olet­taa, että tämä on riip­pu­vainen vain liik­keel­lä ole­van rahan määrästä.

    No eikä voi­da. Tai ihan yhtä hyvin voidaan yksinker­taisu­u­den vuok­si olet­taa, että NBKT:n tasokin riip­puu vaan liik­keel­lä ole­van rahan määrästä.

    Vähänkään pidem­mäl­lä aikavälil­lä nämä toteu­tu­vat, jos kesku­pank­ki vain pitää tar­getista kiinni. 

    Aivan kuten NBKT-targettikin.

    Jos keskus­pank­ki saa määrätä miten pitkä on metri, niin se pystyy määräämään kuin­ka mon­ta metriä merikaapelia valmis­te­taan vuodessa, vaik­ka se ei suo­raan kon­trol­loisikaan merikaapelin valmis­tamista. (=NBKT-tar­get­ti)

    Ihan yhtä hyvin jos keskus­pank­ki saa määrätä miten pitkä metri on se pystyy päät­tämään, että seu­raa­vana vuon­na metri on valmi­is­sa merikaapelis­sa mitat­tuna 2% lyhyem­pi kuin viime vuon­na. (=inflaa­tio­tar­get­ti)

    Ratio­naaliset odotuk­set ja luot­toekspan­sio pitävät huolen siitä, että jos keskus­pank­ki ei paina älyt­tömiä määriä rahaa, inflaa­tio-odotuk­set osa­puilleen toteutuvat.

    Ei siihen tarvi­ta mitään luot­toekspan­sioo ja siihen voidaan tarvi­ta keskus­pankin paina­maan älyt­tömiä määriä rahaa, jos rahan kysyn­tä kas­vaa älyttömästi.

    Markki­nat eivät voi ennus­taa esimerkik­si maan­järistyk­siä kovin tehokkaasti.

    Ne ei voi ennus­taa maan­järistys­tä ihan riip­pumat­ta siitä targe­toiko keskus­pank­ki inflaa­tioo vai NBKT:ta.

    Inflaa­tio-odotuk­set tässä tilanteessa perus­tu­vat siihen, mikä on ennuste reaalipuolen kehi­tyk­ses­tä ja keskus­pankin reak­tios­ta siihen.

    ? Inflaa­tio­tar­getis­sa vai NBKT-targetissa?

    Inflaa­tio­tar­getis­sa odotuk­set perus­tuu siihen, mikä on ennuste inflaa­tion kehi­tyk­ses­tä ja keskus­pankin reak­tios­ta siihen.

    NBKT-tar­getis­sa odotuk­set perus­tuu siihen, mikä on ennuste NBKT:n kehi­tyk­ses­tä ja keskus­pankin reak­tios­ta siihen.

    Kos­ka taloudessa esimerkik­si palkka­sopimuk­set, lain­o­jen korot, jne, tehdään nim­neo­maan inflaa­tio-odotuk­si­in perustuen, niin tämä lisään­tynyt epä­var­muus pakot­taa kaikkien sopimusten riskipreemioi­ta ylöspäin.

    Kos­ka taloudessa esimerkik­si palkka­sopimuk­set, lain­o­jen korot, jne, tehdään nimeno­maan NBKT-odotuk­si­in perustuen, niin tämä vähen­tynyt epä­var­muus pakot­taa kaikkien sopimusten riskipreemioi­ta alaspäin.

    Nom­i­naal­i­tar­getis­sa lainanan­ta­jalle siir­retään sys­teemiriskiä, eli reaalipuolen heilahte­lut, jot­ka eivät edes liity kah­den­välisi­in sopimuk­si­in, vaikut­ta­vat näi­den sopimusten riskiprofiiliin.

    Inflaa­tio­tar­getis­sa lainan­ot­ta­jalle siir­retään sys­teemiriskiä, eli reaalipuolen heilahte­lut, jot­ka eivät edes liity kan­den­välisi­in sip­imuk­si­in, vaikut­ta­vat näi­den sopimusten riskiprofiiliin.

    No sarkas­mi sik­seen. Hom­ma menee näin:

    Inflaa­tio­tar­getis­sa negati­iviset reaal­ishok­it hyödyt­tää nom­i­naalisen sitoumuk­sen otta­jaa suh­teessa anta­jaan. (Otta­ja= lainan anta­ja, työn­tek­i­jä, tavaran tuot­ta­ja. antaja=lainan nos­ta­ja, työ­nan­ta­ja, tavaran ostaja).

    Jos ja kun nom­i­naalisen sitoumuk­sen anta­ja ei pysty pitämään kiin­ni nom­i­naalis­es­ta sitoumuk­ses­taan se hait­taa myös sitoumuk­sen otta­jaa, eli työn­tek­i­jä menet­tää työ­paikkansa, lainan anta­ja kär­sii luot­to­tap­pi­oista, tavaran tuot­ta­ja ei saa tuot­teitaan myy­dyk­si jne.)

    Inflaa­tio­tar­getis­sa posi­ti­iviset reaal­ishok­it hyödyt­tää nom­i­naalisen sitoumuk­sen anta­jaa suh­teessa otta­jaan. (Otta­ja= lainan anta­ja, työn­tek­i­jä, tavaran tuot­ta­ja. antaja=lainan nos­ta­ja, työ­nan­ta­ja, tavaran ostaja).

    Tässä tapauk­ses­ta ei kuitenkaan ole merkit­tävää hait­taa, kos­ka nom­i­naaliset hin­nat jous­ta­vat hel­posti ylöspäin ja vaik­ka ei jous­taisi posi­ti­ivis­es­ta shok­ista ei seu­raa kyvyt­tömyyt­tä pitää kiin­ni sopimuk­sista. Esim. työ­nan­ta­jat vaan saa enem­män voit­to­ja tai lainanan­ta­jat saa vähem­män voit­to­ja kuin mitä oli­si­vat saa­neet, jos oli­si­vat sijoit­ta­neet rahat equi­tyyn lainan sijaan.

    NBKT-tar­getis­sa negati­iviset reaal­ishok­it hait­taa­vat nom­i­naalisen sitoumuk­sen otta­jaa suh­teessa antajiin.(Ottaja= lainan anta­ja, työn­tek­i­jä, tavaran tuot­ta­ja. antaja=lainan nos­ta­ja, työ­nan­ta­ja, tavaran ostaja).

    Jos ja kun nom­i­naalisen sitoumuk­sen anta­ja pystyy pitämään kiin­ni nom­i­naalis­es­ta sitoumuk­ses­taan se ei hait­taa sitoumuk­sen otta­jaa, eli työn­tek­i­jä saa pitää työ­paikkansa, lainan anta­ja saa lainansa takaisin (toki vähem­män arvoise­na kuin jos reaal­ishokkia ei olisi tapah­tunut), tavaran tuot­ta­ja saa tuot­teitaan myy­dyk­si jne.)

    NBKT-tar­getis­sa posi­ti­iviset reaal­ishok­it hyödyt­tää nom­i­naalisen sitoumuk­sen otta­jaa suh­teessa anta­jaan. (Otta­ja= lainan anta­ja, työn­tek­i­jä, tavaran tuot­ta­ja. antaja=lainan nos­ta­ja, työ­nan­ta­ja, tavaran ostaja).

    Tässä tapauk­ses­ta ei kuitenkaan ole merkit­tävää hait­taa, kos­ka nom­i­naaliset hin­nat jous­ta­vat hel­posti ylöspäin ja vaik­ka ei jous­taisi posi­ti­ivis­es­ta shok­ista ei seu­raa kyvyt­tömyyt­tä pitää kiin­ni sopimuk­sista. Esim. työn­tek­i­jä saa enem­män voit­to­ja tai lainanan­ta­jat saa velan takaisin arvokkaam­pana raha kuin ilman posi­ti­ivista reaalishokkia.

    Se lisää transak­tiokus­tan­nuk­sia koko taloudessa. 

    Se ei siis lisää transak­tiokus­tan­nuk­sia, eikä se lisää ilmeis­es­ti transak­tiokus­tan­nuk­sil­la tarkoit­ta­maasi riskipreemioo.

    Kos­ka sokkei­hin pitää reagoi­da ampumal­la inflaa­ti­ol­la reilusti yli (kom­pen­soimaan reaalisen sopeu­tu­misen aiheut­ta­ma heilahtelu), inflaa­tion vai­htelu­väli on suuri.

    Inflaa­tio­tar­getis­sa negati­ivisi­in shokkei­hin pitää reagoi­da anta­mal­la NBKT:n pudo­ta (ei kom­pen­soi­da reaalisen sopeu­tu­misen aiheut­ta­maa heilahtelua) NBKT:n vai­htelu­väli on suuri.

    Esimerkik­si ris­ki kuplien muo­dos­tu­miseen sopeu­tu­mis­vai­heessa on merkit­tävä, kos­ka löysää rahaa on eniten juuri sil­loin kun investoin­nit lähtevät käyti­in, eli kun reaalipuolen pudo­tus saavut­taa pohjan.

    Ris­ki kuplien muo­dos­tu­mis­es­ta on juuri päin vas­tainen. Markki­nat osaa­vat odot­taa, että kun NBKT nousee trendiä korkeam­malle, niin rahapoli­ti­ikkaa kiris­tetään ihan riip­pumat­ta inflaa­tios­ta. Inflaa­tio­tar­getis­sa posi­ti­ivisen reaal­ishokin joh­dos­ta rahapoli­ti­ikkaa keven­netään entis­es­tään, mikä aiheut­taa talouden ylikuumenemisen.

    Rahapoli­ti­ikan pitääkin olla mah­dol­lisim­man löysää sil­lon kun talous on eniten ahdin­gos­sa ja päin vastoin.

  155. Tärkeim­män pointin esität itse:
    NBKT-tar­getis­sa odotuk­set perus­tuu siihen, mikä on ennuste NBKT:n kehi­tyk­ses­tä ja keskus­pankin reak­tios­ta siihen.

    Naulan kan­taan. NBKT = Reaa­li­nen BKT*hintataso. Rahan määräl­lä voidaan lyhyehköl­lä aikavälil­lä säätää hin­tata­soa, mut­ta ei reaal­ista BKT:ta. Reaaliset vaiku­tuk­set BKT:hen ovat rahamääräl­lä eri aika­jän­teil­lä eri­laiset. Lyhyel­lä aikavälil­lä voi olla posi­ti­ivi­nen vaiku­tus, mut­ta aikaväli 1980–2000 aika pitkälti osoit­ti, että itseasi­as­sa vähänkään pidem­mäl­lä aikavälil­lä vaiku­tus on negati­ivi­nen. So, jos inflaa­tio on mata­la, reaal­i­talouskin kas­vaa nopeammin. 

    Kuten sanoin, en vas­tus­ta sitä, että lyhyel­lä aikavälil­lä inflaa­tion annetaan nous­ta suurem­mak­si, kun reaalipuolel­la on sopeu­tu­mista. Se, mis­tä ongel­ma tulee, on nom­i­naalisen targe­toin­ti, kos­ka se on pahem­min liikku­va maali kuin inflaa­tio. Jos yritetään osua nom­i­naalisen kasvun tar­get­ti­in, se tar­get­ti on ikäänkuin kaueam­pana tule­vaisu­udessa, ja ohi ampumi­nen johtaa suurem­pi­in heilahtelui­hin inflaatiossa.

    Ymmär­rän kyl­lä argu­mentin tulota­son ylläpitämis­es­tä, mut­ta se ei minus­ta toi­mi tarkalleen noin. Ensin­näkin, se perus­tuu käsi­tyk­seen, jon­ka mukaan nom­i­naalisen kasvun ylläpitämi­nen lisäisi merkit­tävästi velal­lis­ten tulo­ja ja default­tien toden­näköisyys piene­nee nom­i­naal­i­tar­getis­sa. Siinä määrin kuin tämä toimii, niin toki default­in riskipreemiot laske­vat suh­teessa inflaa­tio­tar­getin oloi­hin, mut­ta toisaal­ta kaik­ki lainanan­ta­jat pakote­taan kan­ta­maan suh­dan­ner­iskiä, joten se nos­taa mata­lariskisten lain­o­jen korkoa. 

    Siis, nom­i­naal­i­tar­get­ti sot­kee pääo­man hin­tasig­naalia enem­män kuin inflaa­tio­tar­get­ti. Inflaa­tio­tar­getis­sa ideana on se, että ris­ki on sil­lä, jol­la on edes teo­ri­as­sa infor­maa­tio­ta, kun rahan arvo tiede­tään sopimuskau­den lopus­sa. Default­tiris­ki leiv­otaan korkoon. Minä väitän, että vaik­ka default­tiris­ki alenisi, niin toisaal­ta inflaa­tioriskin kohoami­nen (enem­män kuin) kom­pen­soi tämän vaiku­tuk­sen, ja se nos­taa korkoa eli investoin­tien hin­taa ja hidas­taa reaalipuolen sopeu­tu­mista, ei nopeu­ta sitä. 

    Default­it ovat ongel­ma vain, jos ris­ki on onnis­tut­tu las­taa­maan jollekin muulle. 

    Posi­ti­ivi­nen reaal­isok­ki ei ole ongel­ma kum­mas­sakaan tapauk­ses­sa, siitä olemme yhtä mieltä, kos­ka molem­mis­sa tapauk­sis­sa (reaali) koron kuu­luukin nousta. 

    Ja tietenkin negati­ivi­nen reaal­isok­ki las­kee korkoa molem­mis­sa. Ongel­ma on minus­ta sopeu­tu­mis­vai­heessa: Nom­i­naal­i­tar­getis­sa rahan hin­taa (ja arvoa) paine­taan alem­mas ja alem­mas juuri sopeu­tu­mis­vai­heessa, kun sopimuk­sia kiivaim­min pitää neu­votel­la uusik­si. Reaal­ishokin suu­ru­us ei kuitenkaan pal­jas­tu heti, vaan viipeel­lä, kun van­ho­ja sopimuk­sia ei pystytä täyt­tämään tai uusien ehdot muut­tuvat rajusti. Inflaa­tio­tar­getin olois­sa rahaa paine­taan lisää vain siihen asti, että sopeu­tu­mi­nen on tapah­tunut hin­ta­puolel­la, eli sopimuk­set saatu neu­votel­tua uusik­si tai tul­lut selväk­si, mitkä sopimuk­set jäävät täyt­tämät­tä. Sitä seu­raa aina vielä vähän aikaa reaal­ista pudo­tus­ta, kos­ka uusia sopimuk­sia tehdään verkkaisem­min kuin ennen. 

    OK, nom­i­naal­i­tar­getin puo­lus­tus perus­tuu siihen, että tässä kohtaa inflaa­tion nousua ei pidäkään pysäyt­tää, vaan sen pitää antaa ampua jonkun ver­ran yli. Oikeas­t­aan en ole tätä aja­tus­ta vas­taan; se todel­lakin voi nopeut­taa sopeu­tu­mista. Mut­ta, keskeistä on, että kun reaal­isokin poh­ja on saavutet­tu, inflaa­tio selvästi korkeam­mal­la tasol­la. Kasvu­un pitää reagoi­da nos­ta­mal­la rahan hin­taa nopeam­min ja äkil­lisem­min. Se, mikä tämä hin­ta tulee ole­maan, eli kuin­ka paljon inflaa­tio­ta tarvi­taan, on epä­var­maa. Tämä siir­tyy suo­raan rahan hin­taan ex ante.

    Olen samaa mieltä siitä, että rahapoli­ti­ikan pitää olla mah­dol­lisim­man löysää sil­loin kun talous on eniten ahdin­gos­sa. Mut­ta ei löy­sem­pää, eli ei mah­dot­toman löysää. Minus­ta NBKT tar­get­ti­na johtaisi joskus siihen. Lisäk­si se johtaisi kireäm­pään rahapoli­ti­ikkaan nousukaudel­la. Täl­laisel­la negati­ivisel­la takaisinkytken­näl­lä on tapana voimis­taa heilahtelu­ja, ei vai­men­taa niitä.

  156. “Siinä määrin kuin tämä toimii, niin toki default­in riskipreemiot laske­vat suh­teessa inflaa­tio­tar­getin oloi­hin, mut­ta toisaal­ta kaik­ki lainanan­ta­jat pakote­taan kan­ta­maan suh­dan­ner­iskiä, joten se nos­taa mata­lariskisten lain­o­jen korkoa.”

    Tässä on oikeas­t­aan aika hyvin selitet­tynä se pihvi. Nuo mata­lariskiset lainat ovat juuri niitä, jot­ka kär­sivät iso­ja tap­pi­oi­ta, jos nom­i­naa­li­nen BKT putoaa voimakkaasti. Esimerkik­si kel­paa vaikka­pa asun­to­lainat, jot­ka ovat nor­maali­olois­sa varsin matalariskisiä. 

    NBKT-targe­toin­nis­sa riski­jakau­maa lainanan­ta­jan kohdal­la muute­taan siten, että nom­i­naalisen BKT:n putoamisen riskiä (ja siten default­in) riskiä pienen­netään, mut­ta samal­la lainanan­ta­ja joutuu otta­maan inflaa­tioriskin. Tämä on helpom­pi hin­noitel­la, joten lop­putu­lok­se­na saadaan nimeno­maan tehokkaam­min toimi­vat laina­markki­nat, jos­sa tule­vaisu­u­den riskit hin­noitel­laan parem­min tuotteisiin. 

    Lisäbonuk­se­na lain­oista tulee equi­ty-tyyp­pisiä siinä mielessä, että voimakas reaal­i­talouden lasku johtaa rahan arvon alen­e­miseen, jol­loin on selvää kuka on mak­sa­jana suures­sa enem­mistössä lain­oista, jot­ka nykyti­lanteessa oli­si­vat ongelmaluottoja.

  157. Tiedemies:

    Rahan määräl­lä voidaan lyhyehköl­lä aikavälil­lä säätää hin­tata­soa, mut­ta ei reaal­ista BKT:ta.

    Tämä ei täysin pidä paikkaansa. Lyhyel­lä aikavälil­lä odotuk­sia löy­sem­pi rahapoli­ti­ik­ka nos­taa RBKT:ta. Point­ti on vaan siinä, että markki­naodotuk­sia ei voi jatku­vasti ylittää.

    Kokon­aisuute­na ensim­mäis­es­tä kap­paleestasi ei oikein ota selvää, kos­ka se on sisäis­es­ti ristiriitainen.

    So, jos inflaa­tio on mata­la, reaal­i­talouskin kas­vaa nopeammin.

    Jeps, eli jos NBKT-tar­get­ti nousee 5% vuodessa, niin inflaa­tio on keskimäärin 2%, eli talous kas­vaa yhtä nopeesti tässä suh­teessa kuin inflaatiotargetissa.

    Siinä määrin kuin tämä toimii, niin toki default­in riskipreemiot laske­vat suh­teessa inflaa­tio­tar­getin oloi­hin, mut­ta toisaal­ta kaik­ki lainanan­ta­jat pakote­taan kan­ta­maan suh­dan­ner­iskiä, joten se nos­taa mata­lariskisten lain­o­jen korkoa.

    Kaik­ki nom­i­naal­is­ten sopimusten tek­i­jät kan­taa suh­dan­ner­iskiä. NBKT-tar­get­ti vaan jakaa sen riskin eri taval­la kuin inflaa­tio­tar­get­ti. ks. mun edelli­nen kom­ment­ti suh­dan­ner­iskin jakau­tu­mis­es­ta NBKT-tar­getis­sa vs. inflaatiotargetissa.

    Siis, nom­i­naal­i­tar­get­ti sot­kee pääo­man hin­tasig­naalia enem­män kuin inflaatiotargetti.

    ? Sun väite siitä, että mata­lariskisten lain­o­jen korot nousis kuul­lostaa järkevältä, mut­ta miten siitä seu­raa tämä?

    Inflaa­tio­tar­getis­sa ideana on se, että ris­ki on sil­lä, jol­la on edes teo­ri­as­sa infor­maa­tio­ta, kun rahan arvo tiede­tään sopimuskau­den lopussa.

    Mitä infor­maa­tio­ta? Inflaa­tio­tar­getis­sa riskin kohden­tu­mi­nen riip­puu shok­ista. Posi­ti­ivises­sa reaal­ishokissa ris­ki kohden­tuu lainanan­ta­jaan ja negati­ivises­sa reaal­ishokissa sen ottajaan.

    Default­it ovat ongel­ma vain, jos ris­ki on onnis­tut­tu las­taa­maan jollekin muulle.

    Älä viit­ti. Tot­takai se nyt ihan älyt­tömän iso ongel­ma, jos tuot­ta­va toim­inta default­taa vaan siks, että taloudessa ei oo riit­tävästi nom­i­naal­isia tulo­ja. (Mut­ta on riit­tävästi reaal­isia tuloja.)

    Mä en muuten oikein ymmär­rä, että miks sä puhut aina pelkästään koros­ta, vaik­ka rahan arvo vaikut­taa kaikki­in nom­i­naal­isi­in sopimuk­si­in. Eiks olis nyt huo­mat­tavasti sel­keem­pää vaan puhua rahan arvos­ta tai rahan hin­nas­ta? (mikä ei siis oo sama asia ku korko. Korko on velan hinta.)

    Posi­ti­ivi­nen reaal­isok­ki ei ole ongel­ma kum­mas­sakaan tapauk­ses­sa, siitä olemme yhtä mieltä, kos­ka molem­mis­sa tapauk­sis­sa (reaali) koron kuu­luukin nousta.

    heh… ei me vis­si­in tästäkään olla yhtä mieltä.

    Inflaa­tio­tar­getis­sa posi­ti­ivi­nen reaal­ishok­ki aiheut­taa rahan arvon nousemisen, mitä vas­taan keskus­pank­ki reagoi hal­ven­ta­mal­la rahan arvoa vas­taa­maan sen inflaa­tio­tar­getin mukaista tasoa riip­pumat­ta posi­ti­ivis­es­ta reaalishokista.

    NBKT-tar­getis­sa kun rahan arvo nousee, niin keskus­pank­ki ei reagoi.

    Noin yleen­sä ei ajatel­la, että sil­lon kun taloudessa on posi­ti­ivi­nen reaal­ishok­ki, että rahapoli­ti­ikkaa pitäs keventää.

    Ja tietenkin negati­ivi­nen reaal­isok­ki las­kee korkoa molemmissa. 

    Inflaa­tio­tar­getis­sa negati­ivi­nen reaal­ishok­ki las­kee rahan arvoa mitä vas­taan keskus­pank­ki reagoi nos­ta­mal­la rahan arvoa vas­taa­maan sen inflaa­tio­tar­getin mukaista tasoa riip­pumat­ta negati­ivis­es­ta reaalishokista.

    NBKT-tar­getis­sa negati­ivi­nen reaal­ishok­ki las­kee rahan arvoa ja keskus­pank­ki reagoi samaan suun­taan, sen ver­ran, että NBKT pysyy trendillä.

    Noin yleen­sä ei ajatel­la, että sil­lon kun taloudessa on negati­ivi­nen reaal­ishok­ki, että rahapoli­ti­ikkaa pitäs kiristää.

    Ongel­ma on minus­ta sopeu­tu­mis­vai­heessa: Nom­i­naal­i­tar­getis­sa rahan hin­taa (ja arvoa) paine­taan alem­mas ja alem­mas juuri sopeutumisvaiheessa

    It’s a fea­ture not a bug! Sopimuk­set on jäykkiä nimen omaan nom­i­naalis­es­ti alaspäin!

    Reaal­ishokin suu­ru­us ei kuitenkaan pal­jas­tu heti, vaan viipeel­lä, kun van­ho­ja sopimuk­sia ei pystytä täyt­tämään tai uusien ehdot muut­tuvat rajusti. 

    Tämä ongel­ma on pahempi inflaa­tio­tar­getis­sa kuin NBKT-targetissa.

    Inflaa­tio­tar­getin olois­sa rahaa paine­taan lisää vain siihen asti, että sopeu­tu­mi­nen on tapah­tunut hin­ta­puolel­la, eli sopimuk­set saatu neu­votel­tua uusik­si tai tul­lut selväk­si, mitkä sopimuk­set jäävät täyttämättä.

    häh? Inflaa­tio­tar­getis­sa rahan arvo määräy­tyy sen inflaa­tio­tar­getin mukaan. Ei siinä ote­ta mitään sopimusten uudelleen­neu­vot­telemista huomioon.

    OK, nom­i­naal­i­tar­getin puo­lus­tus perus­tuu siihen, että tässä kohtaa inflaa­tion nousua ei pidäkään pysäyt­tää, vaan sen pitää antaa ampua jonkun ver­ran yli.

    No siis… ei inflaa­tio ammu NBKT-tar­getis­sa yli, jos NBKT pysyy trendillä.

    Mut­ta, keskeistä on, että kun reaal­isokin poh­ja on saavutet­tu, inflaa­tio selvästi korkeam­mal­la tasolla.

    Juuri näin!

    Kasvu­un pitää reagoi­da nos­ta­mal­la rahan hin­taa nopeam­min ja äkillisemmin.

    Juuri näin NBKT-tar­get­ti toimii! Se nos­taa rahan hin­taa sit­ten kun NBKT:n tren­di on saavutettu.

    Se, mikä tämä hin­ta tulee ole­maan, eli kuin­ka paljon inflaa­tio­ta tarvi­taan, on epävarmaa.

    Jeps, näin on.

    Tämä siir­tyy suo­raan rahan hin­taan ex ante.

    Vaikut­taa hyvin järkevältä.

    Mut­ta ei löy­sem­pää, eli ei mah­dot­toman löysää. Minus­ta NBKT tar­get­ti­na johtaisi joskus siihen.

    No mikä sin­un mielestä on mah­dot­toman löysää rahapoli­ti­ikkaa? Rea­ganin aikaiset inflaa­ti­olu­vut USA:ssa?

    Minus­ta rahapoli­ti­ikan löysyy on järkevää määritel­lä suh­teessa NBKT:n tasoon. Jos NBKT:n markki­naodotuk­set on alle trendin rahapoli­ti­ik­ka on tiukkaa ja jos se on yli, niin rahapoli­ti­ik­ka on löysää. En sit­ten tiedä miten tässä mah­dot­toman löysä määriteltäisiin.

    Lisäk­si se johtaisi kireäm­pään rahapoli­ti­ikkaan nousukaudel­la. Täl­laisel­la negati­ivisel­la takaisinkytken­näl­lä on tapana voimis­taa heilahtelu­ja, ei vai­men­taa niitä.

    w0t?!

    Huo­maathan, että se ei johtaisi niin kireään rahapoli­ti­ikkaan, että nousu tyre­hty­isi, vaan juuri niin kireään rahapolti­ikkaan, että NBKT kas­vaa 5% vuodessa. (Eli jos vaik­ka nousukaudel­la RBKT kas­vais 4%, niin inflaa­tio olis sit 1% ja jos RBKT meinais kas­vaa hitaam­min, niin rahapoli­ti­ikkaa sit löystyis.)

  158. Inflaa­tio­tar­getis­sa posi­ti­ivi­nen reaal­ishok­ki aiheut­taa rahan arvon nousemisen, mitä vas­taan keskus­pank­ki reagoi hal­ven­ta­mal­la rahan arvoa vas­taa­maan sen inflaa­tio­tar­getin mukaista tasoa riip­pumat­ta posi­ti­ivis­es­ta reaal­ishok­ista.

    Okei, tulk­itsin tämän väärin päin, eli tämä on kuin onkin argu­ment­ti nom­i­naal­i­tar­get­tia vas­taan. Kir­joitin väärin päin.

    Reaa­li­nen posi­ti­ivi­nen shokki­han tosi­aankin aiheut­taa deflaa­tiopainet­ta. Se siis johtuu siitä, että tuotan­to kas­vaa odot­ta­mat­toma­l­la taval­la. Ne ovat toki harv­inaisia nykypäivänä. Nom­i­naal­i­tar­getis­sa tässä kohtaa siis seu­raa deflaa­tio; en pidä deflaa­tio­ta suure­na ongel­mana muuten, mut­ta lainan­ot­ta­ja saa mah­dol­lis­es­ti isosti takki­in­sa reaalises­sa shokissa. Jopa siinä määrin, että default­te­ja alkaa tul­la. Tämä toki “sta­biloi” jär­jestelmää, mut­ta mitään eri­tyisem­pää järkeä tässä ei ole.

  159. Erit­täin kiin­nos­tavaa keskustelua. Yksi asia jäi min­ua kuitenkin kaivele­maan. Tuo shokki­a­sia on jo aika pitkälti käsitel­ty, mut­ta mitä jos RBKT jos­sain vai­heessa jää pysyvästi aiem­paa alem­malle tasolle (kuten esim. Kiinas­sa var­maan jos­sain vai­heessa on pakko käydä)? 

    Jatke­taanko silti sil­lä NBKT trendil­lä ja korkeal­la inflaa­ti­ol­la? Entä tois­in­päin, jos jostain syys­tä RBKT läh­tee nopeaan pitkän ajan kasvu­un, niin pide­täänkö yllä jatku­vaa deflaatiota? 

    Ihan siis esimerkin luon­tois­es­ti, mitä tehtäisi­in, jos EU:n ja Kiinan kasvu­lu­vut vai­h­taisi­vat paikkaansa päittäin? 

    Ja jos tuol­lainen RBKT:n kasvun muu­tos tapah­tu­isi, niin eikö siinä kestäisi pitkä aika tode­ta, että ollaankin aika lail­la eri trendil­lä, eikä kyse ole mis­tään shokista?

  160. Tiedemies:

    Okei, tulk­itsin tämän väärin päin, eli tämä on kuin onkin argu­ment­ti nom­i­naal­i­tar­get­tia vastaan.

    ! Ei deflaa­tio oo pahas­ta, jos se johtuu siitä, että talous kas­vaa reaalis­es­ti niin nopeesti. Onhan tää nyt tul­lu jo tes­tat­tua teol­lisen val­lanku­mouk­sen aikana vaik­ka kuin­ka mon­ta ker­taa. Ei siitä seu­raa, että jen­gi rupeis hoar­d­aa­maan rahaa.

    Deflaa­tio on pahas­ta sil­lon ku se johtuu siitä, että keskus­pank­ki ei osaa vas­ta­ta kas­va­neeseen rahan kysyntään.

    Se siis johtuu siitä, että tuotan­to kas­vaa odot­ta­mat­toma­l­la taval­la. Ne ovat toki harv­inaisia nykypäivänä.

    ööööö.…. Eli väität, että keskimääräistä mata­lampi reaa­li­nen tuotan­to on harv­inaisem­paa kuin keskimääräistä korkeampi reaa­li­nen tuotanto?

    Nom­i­naal­i­tar­getis­sa tässä kohtaa siis seu­raa deflaa­tio; en pidä deflaa­tio­ta suure­na ongel­mana muuten, mut­ta lainan­ot­ta­ja saa mah­dol­lis­es­ti isosti takki­in­sa reaalises­sa shokissa.

    Deflaa­tio on hyvä lain­oit­ta­jalle. Se saa lainaa­mansa rahan takaisin korkeam­man arvoisena.

    Samuli Saarel­ma:

    Tuo shokki­a­sia on jo aika pitkälti käsitel­ty, mut­ta mitä jos RBKT jos­sain vai­heessa jää pysyvästi aiem­paa alem­malle tasolle (kuten esim. Kiinas­sa var­maan jos­sain vai­heessa on pakko käydä)?

    En oo lukenu mis­tään, että tätä olis käsitel­ty, eli en osaa sanoo, mut­ta voihan sitä NBKT-tar­get­tia muut­taa siinä mis­sä inflaa­tio­tar­get­ti­akin. Jos siir­ry­tään kor­keem­malle tai mata­lam­malle trendille, niin se pitää tietysti tehdä vähitellen, eikä kan­na­ta ruve­ta tekeen sitä nopeesti keskel­lä jotain finanssikriisii.

    Jotkut nom­i­naal­i­tar­getin kan­nat­ta­jat on sitä mieltä, että nyt ku ollaan jo hul­lu­na jäl­jessä trendis­tä ja paljon sopeu­tu­mista on jo tapah­tunut, niin voitas saman tien siir­tyy 3% NBKT-kasvutrendille, eli silleen, että inflaa­tio olis noin keskimäärin 0%. NBKT-tar­getis­sa­han ei oo hirveesti väliä, että ollaan lähel­lä 0% inflaa­tioo, ku siinä ei oo mitään zero boundia.

    Ja jos tuol­lainen RBKT:n kasvun muu­tos tapah­tu­isi, niin eikö siinä kestäisi pitkä aika tode­ta, että ollaankin aika lail­la eri trendil­lä, eikä kyse ole mis­tään shokista?

    Sikäli mikäli jos se muu­tos olis pieni, niin kyl­lä kestäis, mut­ta jos se olis sin­gu­lar­i­teet­ti mis­sä tuot­tavu­us kas­vais tyyli­in 100 ker­taseks, niin se var­maan havait­tas aika nopeesti.

    Tässä on muuten Tiedemiehelle haus­ka kir­joi­tus Nick Row­elta Chuck Nor­rik­ses­ta ja keskus­pankin kyvy­istä tehdä taiko­ja ja tässä niitä kaavo­ja Gold­man-Sach­sil­ta, joista kyselit.

  161. Art­turi, en esitä enää tässä väit­teitä ja jat­ka väit­te­lyä. Koetan esit­tää lyhyen yhteenvedon:
    Inflaatiotargetilla:
    — Rahan arvo on ennustettavampaa
    — Korko­ta­so on stabiilimpi
    — Reaaliset heilahte­lut näkyvät nom­i­naalisen BKT:n heilah­duksi­na melko suoraviivaisesti

    Nom­i­naal­i­tar­getil­la
    — Rahan arvo heilahtelee enemmän
    — Korko­ta­so on epästabi­ilimpi, ja perus­ta­soltaan hie­man korkeampi
    — Reaaliset heilahte­lut eivät näy nom­i­naalisen BKT:n heilahteluina, tai näkyvät huo­mat­tavasti vaimeam­min, sen­si­jaan ne ikäänkuin “ohjataan” rahan arvon heilahteluihin. 

    Oma huoleni voidaan redu­soi­da lop­ul­ta siihen, että korko­ta­so näyt­täisi ole­van nom­i­naal­i­tar­getis­sa korkeampi, ja että tämä näky­isi pitkäl­lä aikavälil­lä heikom­pana investoin­tien tar­jon­tana. Myön­nän kuitenkin, että voi olla, että tätä ainakin osin, ja ehkä kokon­aankin, voi kom­pen­soi­da se, että velka­kri­isit saat­ta­vat nom­i­naal­i­tar­getis­sa olla lievem­piä, osin juuri tämän korkeam­man korko­ta­son, ja osin suh­dan­nevai­htelu­iden nom­i­naalisen tasoit­tumisen vuok­si. En tosin ole täysin vaku­ut­tunut, edelleenkään, osin syistä, jot­ka Samuli jo esittikin.

  162. Samuli: jos isom­pia muu­tok­sia pitkäaikaiseen trendi­in tapah­tuu, niin sit­ten jos­sain vai­heessa pitää var­maankin muut­taa nom­i­naalisen BKT:n trendiä, jot­ten inflaa­tio nouse pysyvästi korkeam­malle tasolle. 

    Tiedemies: “Reaa­li­nen posi­ti­ivi­nen shokki­han tosi­aankin aiheut­taa deflaa­tiopainet­ta. Se siis johtuu siitä, että tuotan­to kas­vaa odot­ta­mat­toma­l­la taval­la. Ne ovat toki harv­inaisia nykypäivänä. Nom­i­naal­i­tar­getis­sa tässä kohtaa siis seu­raa deflaa­tio; en pidä deflaa­tio­ta suure­na ongel­mana muuten, mut­ta lainan­ot­ta­ja saa mah­dol­lis­es­ti isosti takki­in­sa reaalises­sa shokissa. Jopa siinä määrin, että default­te­ja alkaa tulla.”

    Nyt sekoi­tat nom­i­naalisen ja reaalisen kasvun keskenään. Sopimuk­set pääsään­töis­es­ti sido­taan nom­i­naal­isi­in rahamääri­in ja kun nom­i­naa­li­nen kasvu pysyy kasvukäyräl­lä, niin piiris­sä pyörivä raha riit­tää ihan hyvin velko­jen mak­su­un. Nousukau­den ja tek­nol­o­gisen posi­ti­ivisen shokin tuo­maa hin­to­jen laskua ja sen vaiku­tus­ta yri­tys­ten talouteen voi tutkia esimerkik­si tietotekni­ikan alal­la. Kyseisel­lä alal­la on vallinnut äärim­mäisen voimakas “deflaa­tio” jo ainakin viisikym­men­tä vuotta. 

    Deflaa­tion tuo­mat konkurs­sion­gel­mat johtu­vat nimeno­maan siitä, että kier­rossa ole­va rahamäärä onkin merkit­tävästi pienem­pi kuin ihmis­ten ole­tuk­set ovat olleet sil­loin kun sopimuk­sia tehti­in. Täl­löin pelkästään tästä rahaan liit­tyvästä shok­ista seu­raa väistämät­tä konkursseja/sopimuksien/velkojen mak­samat­ta jättämistä. 

    Kier­rossa ole­va rahamäärä voi pienen­tyä rajusti sik­si, että rahan määrä piene­nee tai sik­si että rahan kiertonopeus piene­nee. Jälkim­mäi­nen voi johtua esimerkik­si siitä, että ihmis­ten halu pitää tur­val­lise­na pidet­tyä rahaa (mui­hin sijoituk­si­in näh­den) kas­vaa, kuten tapah­tui esim. 30-luvun lamas­sa ja myös 2008 alka­neessa lamassa. 

    Kun tuot­teen kysyn­tä kas­vaa, onko tuot­teen tar­joa­jal­ta oikea ratkaisu a) vähen­tää tar­jon­taa, b) pitää tar­jon­ta ennal­laan, vai c) lisätä tarjontaa?

  163. Ööö… Deflaa­tio on ongel­ma, kos­ka se tarkoit­taa että rahan kysyn­tä ylit­tää tar­jon­nan, eihän tästä ole epä­selvyyt­tä. Inflaa­tio on vas­taavasti ongel­ma, kos­ka rahan tar­jon­ta ylit­tää sil­loin kysyn­nän. Oma filosofinen kan­tani on, että jos kesku­pankille annetaan tehtävä, niin sen tehtävän pitäisi olla mah­dol­lisim­man tarkkaan lin­jas­sa sen kanssa, mitkä työka­lut sille on annet­tu. Inflaa­tio­tar­get­ti on mielekäs, kos­ka siinä keskus­pankin pitää pitää huoli siitä, että rahan arvo on vakaa. So. rahan arvoon sen vaiku­tus­mah­dol­lisu­udet ovat kaikkein suurimmat.

    Jos inflaa­tio on vakaa, niin reaa­li­nen kasvu ja nom­i­naa­li­nen kasvu ovat osa­puilleen sama asia. Nom­i­naal­i­tar­getin olois­sa hur­ja reaa­li­nen kasvu tarkoit­taa deflaa­tio­ta, ja deflaa­ti­ol­la on tapana tyre­hdyt­tää reaal­ista kasvua. Se siis sta­biloi kyl­lä; en kiistä sitä, etteikö nom­i­naal­i­tar­get­ti olisi anti­syk­listä. On se, mut­ta säätö­te­o­reet­tis­es­ti ajatellen negati­iviset takaisinkytken­nät tuot­ta­vat heilahteluja. 

    Inflaa­tio­tar­getis­sa takaisinkytken­nän ker­roin on teo­ri­as­sa nol­la, ja juuri tuo Art­turin linkit­tämä “Chuck Norris”-esitys on tästä erit­täin hyvä esimerkki. 

    Tuo toinen argu­ment­ti on mie­lenki­in­toinen, siinä esitetään, että on “epä­to­den­näköistä”, että nom­i­naal­i­tar­get­ti kam­peisi laskukaudel­la inflaa­tio-odotuk­set korkealle pitkäl­lä aikavälil­lä. Jos näin todel­lakin olisi, nom­i­naal­i­tar­get­ti olisi “ilmainen lounas” niinkuin Art­turi väit­tää. En kuitenkaan usko tähän.

    En myöskään ymmär­rä väitet­tä, jon­ka mukaan inflaa­tio­tar­get­ti muka tarkoit­taisi jotain 30-luvun laman kaltaista lik­vidi­teet­tikri­isiä. 30-luvun lamas­sa oli hillitön deflaa­tio. Vuo­den 2008 over­shoot oli lähin­nä kom­modi­teet­tien, etupäässä öljyn, volatili­teetin tuo­tos. Ei keskus­pankin tehtävänä voi olla rahamäärän säätämi­nen volati­ilien raa­ka-aine­markki­noiden ehdoil­la, se on aivan liian epästabiilia. 

    Kuten totesin edel­lä, minus­ta ei ole mitenkään väistämät­tä huono idea, että inflaa­tion annetaan men­nä hie­man yli tar­getista laskukaudel­la, ja olen samaa mieltä niistä argu­menteista. Se, mitä pelkään, ja jon­ka sanoin yllä mon­een ker­taan, on että jos nom­i­naal­i­tar­get­ti on täysin ehdo­ton, eli “Chuck Nor­ris” uhkaa pitää nom­i­naalisen kasvun trendil­lä hin­nal­la mil­lä hyvän­sä, niin laskukau­den tap­pamiseen ei voi­da mitenkään esit­tää esimerkik­si palkka­malt­tia tms. uskot­tavasti, kos­ka tiede­tään että työt­tömyysaal­to­ja tms. seu­raa inflaa­tio. Kuten Samuli yllä, näen tässä suuren riskin pitkään stagflaa­tioon, kun inflaa­tio-odotusten nousu johtaa lakkoilu­un, joka hidas­taa työl­lisyyske­hi­tys­tä, joka painaa reaal­ista kasvua, mikä lisää rahamäärää, joka johtaa inflaa­tioon jne. Kaik­ki roikkuu lop­ul­ta sen varas­sa, mitä inflaa­tio-odotuk­sille käy nom­i­naal­i­tar­getis­sa. Se on empi­iri­nen kysymys, ja sen koet­telu kyl­lä jos­sain määrin hirvit­tää, tulee mieleen Zim­bab­we näin äkkiseltään…

  164. Tiedemies:

    Ööö… Deflaa­tio on ongel­ma, kos­ka se tarkoit­taa että rahan kysyn­tä ylit­tää tar­jon­nan, eihän tästä ole epäselvyyttä. 

    Ei. Deflaa­tio voi johtua siitä, että rahan kysyn­tä kas­vaa tai sen tar­jon­ta vähe­nee tai sit siitä, että tavaran tar­jon­ta kas­vaa ja rahan kysyn­tä ja tar­jon­ta pysyy ennallaan.

    Oma filosofinen kan­tani on, että jos kesku­pankille annetaan tehtävä, niin sen tehtävän pitäisi olla mah­dol­lisim­man tarkkaan lin­jas­sa sen kanssa, mitkä työka­lut sille on annettu.

    No mitä työkalu­ja sun mielestä keskus­pankil­la on? Mun mielestä keskus­pankil­la on työka­lut kom­mu­nikoi­da sen halu­a­ma tar­get­ti markki­noil­la ja suun­nilleen rajat­tomat kyvyt tehdä rahapoli­ti­ikkaa tämän tavoit­teen saavut­tamiseks. (Myydä/ostaa ääretön määrä rahaa.) Tämän seu­rauk­se­na sil­lä on kyky aset­taa markki­naodotuk­set minkä tahansa sen tavoit­teen mukaiseks ton Chuck Nor­ris-mekani­ikan takia.

    So. rahan arvoon sen vaiku­tus­mah­dol­lisu­udet ovat kaikkein suurimmat.

    Mil­lä perus­teel­la? Sil­lä on ihan yhtä hyvät vaiku­tus­mah­dol­lisu­udet NBKT:n tasoon. Ain­oo asia mitä keskus­pank­ki kon­trol­loi suo­raan on keskus­pankki­ra­han määrä markki­noil­la ja reser­veille mak­set­ta­vat korot.

    Nom­i­naal­i­tar­getin olois­sa hur­ja reaa­li­nen kasvu tarkoit­taa deflaa­tio­ta, ja deflaa­ti­ol­la on tapana tyre­hdyt­tää reaal­ista kasvua. Se siis sta­biloi kyl­lä; en kiistä sitä, etteikö nom­i­naal­i­tar­get­ti olisi anti­syk­listä. On se, mut­ta säätö­te­o­reet­tis­es­ti ajatellen negati­iviset takaisinkytken­nät tuot­ta­vat heilahteluja.

    No se riip­puu aika hitosti siitä takaisinkytken­nästä! Jos se on sel­l­a­nen, että NBKT pysyy 5% kasvu­u­ral­la, niin se ei aiheuta heilahtelu­ja, ku jos se hidas­taa RBKT:n kasvua, niin ei RBKT lähde mihinkään hal­lit­se­mat­tomaan syöksykier­teeseen, ku jos lähtis, niin sit keskus­pank­ki reago­is sitä vas­taan. (Taas Chuck Norris.)

    Jos näin todel­lakin olisi, nom­i­naal­i­tar­get­ti olisi “ilmainen lounas” niinkuin Art­turi väit­tää. En kuitenkaan usko tähän.

    yhyyyy.… Eli sä ole­tat, että jos keskus­pank­ki vaik­ka sanos markki­noille näin: NBKT on nyt 1000. Me nos­te­taan sen ens vuon­na tasolle 1200 ja sen jäl­keen me nos­te­taan sitä 5% vuodessa.” Niin markki­nat ajat­telis, että hei keskus­pank­ki nos­taa NBKT:ta ens vuon­na 20%. Se var­maan jatkaa sen nos­tamista 20% vuodessa vaik­ka se sano ihan selvästi, että se jatkaa sen nos­tamista 5% vuodessa.

    Miks ihmeessä kukaan ajat­telis näin? Samal­la logi­ikalla, jos keskus­pankin viralli­nen inflaa­tio­tavoite olis 2% ja se jäis siitä jos­sain vai­heessa jäl­keen vaik­ka niin, että yht­enä vuon­na se olis 0%, niin markki­nat rupeis odot­ta­maan, että seu­raa­vanakin vuon­na se jää 0%.

    En myöskään ymmär­rä väitet­tä, jon­ka mukaan inflaa­tio­tar­get­ti muka tarkoit­taisi jotain 30-luvun laman kaltaista likviditeettikriisiä.

    Mis­sä näin väitetään? Mun käsi­tyk­sen mukaan suun­nilleen kaik­ki markki­na mon­e­taris­tit, jot­ka ei hyväksy keskus­pankin toimia tässä kri­i­sis­sä on sitä mieltä, että ne on silti toiminu aika hitosti parem­min ku 1930-luvulla.

    Ei keskus­pankin tehtävänä voi olla rahamäärän säätämi­nen volati­ilien raa­ka-aine­markki­noiden ehdoil­la, se on aivan liian epästabiilia.

    Eli keskus­pank­ki targe­toi cor­e­in­flaa­tioo? No miks sä sit esität todis­teina EKP:n onnis­tuneesta rahapoli­ti­ikas­ta head­line­in­flaa­tiokäp­pyröitä etkä pidä cor­e­in­flaa­tiokäp­pyröitä minään?

    palkka­malt­tia tms. uskot­tavasti, kos­ka tiede­tään että työt­tömyysaal­to­ja tms. seu­raa inflaatio. 

    ? Eihän niiden palkko­jen tartte las­kee, ku NBKT kas­vaa trendil­lä. Jos ne halu­aa isom­pia palkanko­ro­tuk­sia ku mitä NBKT antaa myö­den niin sit ne joutuu työt­tömäks ihan niinku nytkin, jos halu­aa isom­pia koro­tuk­sia ku mihin fir­moil­la on varaa.

    Ei palkan taso määräy­dy inflaa­tios­ta vaan tuottavuudesta.

    Kuten Samuli yllä, näen tässä suuren riskin pitkään stagflaa­tioon, kun inflaa­tio-odotusten nousu johtaa lakkoilu­un, joka hidas­taa työl­lisyyske­hi­tys­tä, joka painaa reaal­ista kasvua, mikä lisää rahamäärää, joka johtaa inflaa­tioon jne.

    No kum­man odotat johta­van enem­män lakkoilu­un: se, että palkko­ja leikataan nom­i­naalis­es­ti ja reaalis­es­ti vai se, että palkko­ja ei leika­ta nom­i­naalis­es­ti, mut­ta niitä leikataan reaalisesti?

    Palkat on ihan sel­keesti nom­i­naalis­es­ti jäykkiä alaspäin, eli se, että niitä joudu­taan leikkaa­maan nom­i­naalis­es­ti ja reaalis­es­ti aiheut­taa huo­mat­tavasti suurem­pia häir­iöitä talouteen ku se, että niitä ei leika­ta nom­i­naalis­es­ti, mut­ta leikataan reaalisesti.

    Se on empi­iri­nen kysymys, ja sen koet­telu kyl­lä jos­sain määrin hirvit­tää, tulee mieleen Zim­bab­we näin äkkiseltään…

    No jos sua kiin­nos­taa empiria, niin voit vaik­ka tutus­tua siihen miten eri maat on pär­jän­ny tässä kri­i­sis­sä riip­puen siitä miten paljon niiden keskus­pankit pain­ot­taa nom­i­naalise­ta BKT-tar­get­tia vs. keskus­pankke­ja jot­ka pain­ot­taa inflaatiotargettia.

    (Eli esim. Riks­bank, BOE, RBA lähempänä nom­i­naal­i­tar­get­tia ja EKP, FED, BOJ lähempänä inflaa­tio­tar­get­tia. Tää ver­tailu on toki aika epis, ku nuo inflaa­tio­targe­toi­jat on ihan eri kokosia talouk­sia ku NBKT-targe­toi­jat…) Nom­i­naal­i­tar­getin pitäs olla sitä parem­pi mitä suurem­pi talous on, ku sisä­markki­nat on isom­pi osa taloutta.

  165. Sil­lä on ihan yhtä hyvät vaiku­tus­mah­dol­lisu­udet NBKT:n tasoon

    Eihän ole. Keskus­pank­ki voi säätää vain rahan määrää, ei reaal­ista tuotan­toa. Lopetan tähän, kos­ka tämä jankut­ta­mi­nen on jo pitkästyttävää.

  166. Tiedemies:

    Keskus­pank­ki voi säätää vain rahan määrää, ei reaal­ista tuotantoa.

    Just näin ja tästä ei seu­raa, että sil­lä olis parem­mat mahik­set vaikut­taa inflaa­tioon, ku NBKT:n tasoon.

  167. Art­turi on näköjään saanut Krug­maninkin vakuuttuneeksi:

    http://krugman.blogs.nytimes.com/2011/10/19/getting-nominal/

    Min­ulle on kyl­lä täysi mys­teeri, että mil­lä toimil­la keskus­pank­ki olisi taikonut vuon­na 2009 vajaan kymme­nen pros­entin inflaa­tion. (toteu­tunut euroalueel­la 0.3%, samaan aikaan kuin reeali­nen bkt ‑4.3%) Ei se ainakaan siitä kiin­ni jäänyt, etteikö keskus­pank­ki olisi rahaa pumpan­nut markki­noille, eikä siitä, etteikö nurkan takana vaani­vaa inflaa­tio­ta moist­en toimien seu­rauk­se­na olisi odotet­tu ja pelätty.

  168. tcrown:

    Min­ulle on kyl­lä täysi mys­teeri, että mil­lä toimil­la keskus­pank­ki olisi taikonut vuon­na 2009 vajaan kymme­nen pros­entin inflaation.

    Var­maankin muut­ta­mal­la markki­naodotuk­sia rahan arvon tasolle.

    esim. näin:

    Keskus­pank­ki:” Hei markki­nat, ens vuon­na rahan arvo on 2% mata­lampi ku tänä vuon­na ja riip­pumat­ta siitä onnis­tuuko tää, niin seu­raa­vana vuon­na rahan arvo on 4% alem­pana ku tänä vuon­na ja riip­pumat­ta siitä onnis­tuuko tämä niin seu­raa­vana vuon­na se on 6% alem­pana jne.

    Ja hei markki­nat sen lisäks, me ollaan valmi­ita osta­maan ääret­tömät määrät kamaa markki­noil­ta ääret­tömän pitkäks ajaks ja lait­ta­maan reser­veille ääret­tömän kor­keen koron, jos tää tavoite ei rupee täyttymään.”

    Se ei yllätä ketään, jos nyt vähän ymmärtää odotusten päälle, että rahan pump­paami­nen ei auta, jos se ei vaiku­ta inflaa­tio-odotuk­si­in ja se ei vaiku­ta inflaa­tio-odotuk­si­in, jos olete­taan, että se vede­tään pois, jos inflaa­tio nousee.

  169. Niin. Toinen mah­dolli­nen toim­intat­a­pa on pitää sormet ris­tis­sä ja toivoa, että Peter Pan käy salaa yöl­lä muut­ta­mas­sa kaup­po­jen hin­ta­lap­pu­ja korkeam­mik­si. Kum­mankin käytän­nön toim­inta on min­ulle aivan yhtä suuri mysteeri.

    Minä en omis­sa pohdin­nois­sani ole päässyt seu­raa­van ongel­man yli: Jos keskus­pank­ki halu­aa kas­vat­taa nimel­listä bkt:tä, niin jonkun täy­tyy käyt­tää enem­män rahaa johonkin. Ja keskus­pankin ain­oa työkalu(*) tähän on laina­ta rahaa halvem­mal­la markki­noille. Kun korot ovat käytän­nössä nol­las­sa, niin tuo ain­oa työkalu on hyödytön. Vaik­ka keskus­pank­ki sylk­isi markki­noille kuusi bil­jaar­dia euroa, niin niin kauan kuin kukaan ei suos­tu kulut­ta­maan enem­pää, niin nuo pää­tyvät keskus­pankin tilille tai rahan kiertonopeu­den hidas­tu­misek­si tai mik­si sitä nyt sit­ten halu­aakin sanoa, mut­ta inflaa­tios­sa tai bkt:ssä se ei näy. Vaik­ka M0 räjähtääkin pil­vi­in. Narul­la ei keskus­pankkikaan voi työntää.

    (*)Van­haan hyvään aikaan jois­sakin mais­sa har­rastet­ti­in sitä, että val­tio pain­oi rahaa ja teki ostok­sen­sa uusil­la seteleil­lä. Sat­tuneista syistä tuo­ta työkalua ei ole viime aikoina juuri län­si­mais­sa halut­tu käyttää.

  170. Art­turi, sori, lupasin etten kom­men­toisi, mut­ta kun tun­tuu ettet ole osan­nut lukea.

    VUO-DEN 2009 INF-LAA-TI-O-O-DO-TUK-SET A‑LIT-TUI-VAT VAIK-KA KES-KUS-PANK-KI PAI-NOI RA-HAA E‑NEM-MÄN KU-IN MARK-KI-NAT O‑DOT-TI-VAT JA LU-PA-SI IN-FLAA-TI-O-TA.

  171. tcrown:

    Jos keskus­pank­ki halu­aa kas­vat­taa nimel­listä bkt:tä, niin jonkun täy­tyy käyt­tää enem­män rahaa johonkin.

    Aivan.

    Ja keskus­pankin ain­oa työkalu(*) tähän on laina­ta rahaa halvem­mal­la markki­noille. Kun korot ovat käytän­nössä nol­las­sa, niin tuo ain­oa työkalu on

    No tuskin nyt sen­tään. Keskus­pank­ki voi vaik­ka puhua tai ostaa markki­noil­ta jotain tai nos­taa reservien hin­taa jne. jne. Keskus­pankil­la on ihan älyt­tömästi keino­ja nos­taa rahan tar­jon­taa ja laskea rahan kysyntää.

    Kun korot ovat käytän­nössä nol­las­sa, niin tuo ain­oa työkalu on hyödytön.

    Jos se olis sen ain­oo työkalu, niin joo olisit oikeessa, jos oletet­tas, että keskus­pank­ki ei voi vaikut­taa inflaa­tioon, mut­ta kun se voi vaikut­taa inflaa­tioon, niin jopa sil­lon ku nom­i­naaliset korot on nol­las­sa, niin se voi las­kee korkoja.

    Vaik­ka keskus­pank­ki sylk­isi markki­noille kuusi bil­jaar­dia euroa, niin niin kauan kuin kukaan ei suos­tu kulut­ta­maan enem­pää, niin nuo pää­tyvät keskus­pankin tilille tai rahan kiertonopeu­den hidas­tu­misek­si tai mik­si sitä nyt sit­ten halu­aakin sanoa, mut­ta inflaa­tios­sa tai bkt:ssä se ei näy. Vaik­ka M0 räjähtääkin pilviin.

    Juuri näin, mut­ta onneks jen­gi suos­tuu kulut­ta­maan enem­män, kun kulu­tuk­sen hin­ta halpe­nee suh­teessa säästämiseen. Ihmiset reagoi kannustimiin.

    Tiedemies:

    VUO-DEN 2009 INF-LAA-TI-O-O-DO-TUK-SET A‑LIT-TUI-VAT VAIK-KA KES-KUS-PANK-KI PAI-NOI RA-HAA E‑NEM-MÄN KU-IN MARK-KI-NAT O‑DOT-TI-VAT JA LU-PA-SI IN-FLAA-TI-O-TA.

    Ekanakin tarken­na nyt vähän, eli mitkä markki­noiden inflaa­tio-odotuk­set? Miten paljon markki­nat odot­ti keskus­pankin paina­van rahaa ja mis­tä tämän markki­naodotuk­sen voi tietää? Miten keskus­pank­ki lupasi inflaatioo?

    Ja ennen kaik­kee… mitä väliä?

  172. Keskus­pank­ki voi vaik­ka puhua tai ostaa markki­noil­ta jotain tai nos­taa reservien hin­taa jne. jne. 

    Eli siis keskus­pank­ki voi lait­taa pyssyn ohi­mol­leni ja sanoa, että tänään korko on nol­la, ja lainaamme markki­noille 4 bil­jar­dia euroa. Jos et ala kulut­ta­maan, niin huomen­nakin korko on nol­la, mut­ta lainaamme 10 bil­jar­dia dol­lar­ia markki­noille, joten ihan var­masti joku muu ostaa enem­män ja tavarat kallis­tu­vat kun raha on halvem­paa. Tuo pyssy on vesipyssy.

    Tavaran ost­a­mi­nen markki­noil­ta on rahan lainaamista halvem­mal­la niin kauan kuin ostet­tu tavara on velka­kir­jo­ja (tilanne tietysti muut­tuu jos keskus­pank­ki alkaa osta­maan sata­manos­ture­i­ta), enkä ymmär­rä miten reservien hin­nan nos­t­a­mi­nen motivoisi min­ut osta­maan enem­män banaanei­ta. Enkä edes ymmär­rä miten reservien hin­taa voisi nos­taa. Negati­ivis­tako korkoa niille ajattelit?

    Ja ennen kaik­kee… mitä väliä? 

    No sitä väliä, että jos keskus­pank­ki ei pysynyt edes omas­sa kah­den pros­entin tar­getis­saan, niin mis­tä se olisi taikonut sen 10 pros­entin ehdot­ta­masi inflaa­tion? En ymmär­rä mik­si pitäisi targe­toi­da jotakin mitä ei mitenkään pysty toimit­ta­maan. Saman tien voisi ottaa tar­getik­si 10% reaalisen kasvun ja elin­iän odot­teen tuplaamisen joka vuosi.

  173. tcrown: Ei keskus­pankin tartte mitään pyssyjä käyt­tää. Se vaan muut­taa markki­naodotuk­sia inflaa­ti­olle puhu­mal­la. Se vaikut­taa ihmis­ten käyt­täy­tymiseen, kos­ka ihmiset reagoi kan­nus­timi­in. Jos kulu­tus nyt halpe­nee suh­teessa kulu­tuk­seen tule­vaisu­udessa, niin ihmiset kulut­taa enemmän.

    Tavaran ost­a­mi­nen markki­noil­ta ei oo rahan lainaamista, vaan se on rahan myymistä.

    Reservien hin­nan nos­t­a­mi­nen motivoi sin­ut kulut­ta­maan, kun säästämisen hin­ta nousee.

    Reservien hin­taan voi nos­taa muut­ta­mal­la reser­veille mak­set­tavaa korkoa.

    No sitä väliä, että jos keskus­pank­ki ei pysynyt edes omas­sa kah­den pros­entin tar­getis­saan, niin mis­tä se olisi taikonut sen 10 pros­entin ehdot­ta­masi inflaation?

    No tietysti käyt­tämäl­lä näitä mun jo use­aan otteeseen kuvailemi­ani keino­ja, esim. ker­toma­l­la markki­noille mikä sen tar­get­ti on ja mitä se on valmis tekemään siinä tar­getis­sa pysymiseksi.

    Siir­tymi­nen targe­toimaan rahan arvon tasoa olis näistä kaik­ista keinoista var­maan se tehokkain.

    Keskus­pankin ei kan­na­ta targe­toi­da reaal­ista kasvua tai elin­iän­odotet­ta, kos­ka ne ei oo nom­i­naal­isia suure­i­ta joi­ta keskus­pank­ki voi kon­trol­loi­da, kos­ka se voi määrit­tää sen mittayksikön.

    Ihan samal­la taval­la, jos on Bureau inter­na­tion­al des poids et mesures, niin sit voi päät­tää miten pitkä mat­ka metreis­sä on Lon­toos­ta Pariisiin.

  174. Keskustelua lie­nee turha jatkaa. Tiedän, että et saa min­ua vaku­ut­tuneek­si siitä, että keskus­pank­ki pystyy kaikissa olo­suhteis­sa päät­tämään inflaaiton määrän, ja epäilen suuresti, että en saa sin­ua ymmärtämään omia argumenttejani. 

    (Suosit­telisin nyt kuitenkin vielä rauhas­sa pohti­maan, ensin­näkin, että miten min­un säästämiseni hin­ta voi merkit­tävästi nous­ta, kun en nykyään saa minkään­laista kor­vaus­ta säästämis­es­täni — vai­h­toe­hto kun aina on käy­dä automaatil­la ja lait­taa rahat pat­jan alle, ja toisek­si että miten se, että keskus­pank­ki ostaa velka­kir­jan markki­noil­ta poikkeaa kval­i­tati­ivis­es­ti keskus­pankin myön­tämästä lainasta)

  175. tcrown:

    Tiedän, että et saa min­ua vaku­ut­tuneek­si siitä, että keskus­pank­ki pystyy kaikissa olo­suhteis­sa päät­tämään inflaaiton määrän

    Tämä on var­maankin valitet­tavasti tot­ta. Mut­ta toivoo ei oo vielä menetet­ty. Ehkä Nick Rowe onnis­tuu siinä mis­sä minä epäon­nis­tu­in sen uudessa hauskas­sa postauk­ses­sa keskus­pankeista ja Chuck Norriksesta. 

    http://worthwhile.typepad.com/worthwhile_canadian_initi/2011/10/engdp-level-path-targeting-for-the-people-of-the-concrete-steppes-.html

    Kan­nat­taa lukea tuo postaus ja pohtia sen ajatuk­sia rauhassa.

    että miten min­un säästämiseni hin­ta voi merkit­tävästi nous­ta, kun en nykyään saa minkään­laista kor­vaus­ta säästämisestäni

    Siten, että saat negati­ivisen kor­vauk­sen säästämisestäsi.

    miten se, että keskus­pank­ki ostaa velka­kir­jan markki­noil­ta poikkeaa kval­i­tati­ivis­es­ti keskus­pankin myön­tämästä lainasta

    Se, että keskus­pank­ki ostaa markki­noil­ta velka­kir­jan on suun­nilleen sama asia ku Ban­di­dos ostaa markki­noil­ta velan.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Notify me of followup comments via e-mail. You can also subscribe without commenting.