Lääketutkimuksen rahoitus uudistettava

(Teks­ti on jul­kais­tu kolum­ni­na Lääkärilehdessä)

Lää­ke­teh­tai­den tut­ki­mus­la­bo­ra­to­riois­sa on teh­ty lois­ta­via kek­sin­tö­jä, joi­den vuok­si eläm­me ter­veem­pi­nä ja pidem­pään. Jot­ta kal­lis tut­ki­mus löi­si lei­vil­le, lää­keyh­tiö saa kehit­tä­mään­sä mole­kyy­liin paten­tin muo­dos­sa mää­rä­ai­kai­sen monopolin. 

 Lää­ke­tut­ki­mus ansait­see rahan­sa, mut­ta nykyi­nen rahoi­tus­ta­pa tuot­taa pal­jon hait­taa ja har­mia. Monet lääk­keet ovat teol­li­suus­mais­sa­kin ali­käy­tös­sä. Kehi­tys­mai­den kan­sa­lai­set eivät pää­se hyö­ty­mään niis­tä ennen kuin patent­ti­suo­ja on van­hen­tu­nut. Jos­kus voi­ton­ta­voit­te­lu ohjaa lää­ke­tut­ki­mus­ta väärin.

 Saa­dak­seen tut­ki­mus­me­non­sa pei­te­tyk­si lää­keyh­tiö hin­noit­te­lee lääk­keen tuo­tan­to­kus­tan­nuk­siin näh­den monin­ker­tai­sek­si. Kor­kea hin­ta saa ter­veys­vi­ran­omai­set rajoit­ta­maan lääk­keen käyt­töä. Kal­lii­ta bio­lo­gi­sia reu­ma­lääk­kei­tä on myön­net­ty Suo­mes­sa vain noin tuhan­nel­le reu­ma­po­ti­laal­le, vaik­ka kym­men­ker­tai­nen mää­rä poti­lai­ta voi­si saa­da niis­tä mer­kit­tä­vää apua. 

 Kun joku kek­sii menes­tys­lääk­keen, muil­le tulee kii­re kehit­tää mel­kein saman­lai­nen mole­kyy­li. Tämä on huk­kaan hei­tet­tyä rahaa, ellei­vät rin­nak­kai­set mole­kyy­lit ole parem­pia kuin alkuperäinen.

 Mala­ri­aan tar­vit­tai­siin roko­tet­ta, mut­ta osto­voi­mas­ta kysyn­tää ei tah­do löy­tyä, kos­ka mala­ri­aa esiin­tyy lähin­nä vain köy­his­sä mais­sa. Tar­vit­tai­siin teho­kas anti­bioot­ti reser­viin käy­tet­tä­väk­si vain, kun muut anti­bioo­tit eivät tehoa. Sitä sai­si käyt­tää vain hyvin har­voin, jot­tei sekin menet­täi­si teho­aan. Ei kui­ten­kaan ole kan­nat­ta­vaa kehit­tää lää­ket­tä, jota ei ole tar­koi­tus käyt­tää juu­ri lainkaan. 

 Joh­din kym­me­nen vuot­ta sit­ten puhet­ta UN-AIDS:in kokouk­ses­sa Rio de Janei­ros­sa. Vie­res­sä­ni istu­nut Intian ter­veys­mi­nis­te­ri sanoi, että Intias­sa ter­veys­ti­lan­ne para­ni­si olen­nai­ses­ti, jos kuusi kes­keis­tä lää­ke­pa­tent­tia saa­tai­siin mitä­töi­dyk­si. Lää­keyh­tiön kan­nat­tai­si myy­dä lääk­kei­tä Inti­aan hal­vem­mal­la, ellei oli­si teh­ty luval­li­sek­si tuo­da hal­po­ja lääk­kei­tä Intias­ta takai­sin Euroop­paan. Tämän tar­koi­tuk­se­na oli alen­taa lääk­kei­den hin­to­ja Euroo­pas­sa, mut­ta se vain nos­ti nii­den hin­to­ja Intiassa.

 AIDS-lääk­kei­den osal­ta lää­keyh­tiöt myön­tyi­vät myy­mään nii­tä oma­kus­tan­nus­hin­taan Afrik­kaan, kos­ka afrik­ka­lai­sil­la ei ollut mitään mah­dol­li­suut­ta mak­saa lää­ke­hoi­dos­ta tuhan­sia euro­ja vuo­des­sa. Joi­den­kin lääk­kei­den hin­ta puto­si kolmaskymmenesosaan.

 Mul­lis­ta­van kek­sin­nön teh­neel­lä lää­ke­teh­taal­la on hou­ku­tus rahas­taa jät­ti­pot­ti hin­noit­te­le­mal­la lää­ke pil­viin. Las­ku ei mene poti­laal­le vaan veron­mak­sa­jil­le, mei­dän tapauk­ses­sam­me KELA:lle.  Mitä tahan­sa ei mak­se­ta. Hin­ta­lau­ta­kun­ta voi hylä­tä koh­tuut­to­man hin­ta­pyyn­nön, jol­loin lää­ke jää kor­vat­ta­vuu­den ulko­puo­lel­le. Täs­sä vai­hees­sa lää­keyh­tiö usut­taa poti­las­jär­jes­tön pai­nos­ta­maan päättäjiä. 

 Tie­to­tek­nii­kan alal­la kes­kei­sim­piin kek­sin­töi­hin myön­ne­tään rajoi­tet­tu patent­ti­suo­ja (essen­tial patent), joka on pak­ko lisen­sioi­da kil­pai­li­jan käyt­töön koh­tuul­li­sel­la kor­vauk­sel­la. Voi­si­ko lää­ke­pa­tent­tiin­kin liit­tää kil­pai­li­jal­ta perit­tä­vän enimmäishinnan? 

 Teol­li­suus­mai­den veron­mak­sa­jat jou­tu­vat rahoit­ta­maan lää­keyh­tiöi­den tuo­te­ke­hi­tyk­sen. Sen voi­si teh­dä tapaus­koh­tai­ses­ti niin­kin, että teol­li­suus­maat osta­vat yhdes­sä paten­tin vapaak­si. Bio­lo­gis­ten reu­ma­lääk­kei­den koh­dal­la tämä mer­kit­si­si, että lää­keyh­tiö sai­si saman voi­ton, teol­li­suus­mai­den veron­mak­sa­jat mak­sai­si­vat suun­nil­leen yhtä pal­jon, mut­ta kym­me­nen ker­taa enem­män poti­lai­ta pää­si­si osal­li­sek­si lääk­keen paran­ta­vas­ta vaikutuksesta. 

 Lää­ke­tut­ki­muk­sen rahoi­tus­ta pitäi­si miet­tiä uudes­taan jo sen­kin takia, että näky­mät ovat tut­ki­van lää­ke­teol­li­suu­den koh­dal­la synk­ke­ne­mäs­sä. Ei rahoi­tus­mal­li nii­den­kään kan­nal­ta hyvin toimi. 

 

55 vastausta artikkeliin “Lääketutkimuksen rahoitus uudistettava”

  1. Paten­teis­ta voi var­maan­kin teh­dä tar­jouk­sen, kyl­lä ne ovat yri­tyk­sel­le kaup­pa­ta­va­raa sii­nä mis­sä lopputuotteetkin.

    Yksit­täi­set val­tiot, EU tai YK kään­tei­se­nä patent­ti­peik­ko­na (patent­ti­kei­ju ?) oli­si kiel­tä­mät­tä haus­ka ajatus.

  2. Lää­ke­teol­li­suu­den tuo­te­ke­hi­tyk­sen tuot­ta­vuus on ollut las­kus­sa jo kym­me­niä vuo­sia, kun tar­kas­tel­laan mon­ta­ko uut­ta lää­ke­mo­le­kyy­liä saa­daan mark­ki­noil­le mil­jar­din tuo­te­ke­hi­tys­pa­nos­tuk­sel­la. (läh­de: http://www.theatlantic.com/business/archive/2011/06/pharma-spending-less-on-finding-new-drugs/241161/ )
    Täl­tä­kin kan­nal­ta oli­si hyvä että käy­tet­tä­vis­sä ole­vat resurs­sit käy­tet­täi­siin fiksusti.

  3. Ihmis­ten ter­veyt­tä kos­ke­vis­sa asiois­sa patent­ti­käy­tän­tö­jä voi­si tosi­aan hie­man ruka­ta. Kons­te­ja on monia. Tuo paten­tin vapaak­si osto voi­si toi­mia oikein hyvin aina­kin tapauk­sis­sa, jois­sa poten­ti­aa­li­sia vapau­tet­ta­via lääk­kei­tä on tar­joil­la useam­pi kuin yksi.

    Tie­to­tek­nii­kan alan kil­pai­li­joil­le koh­tuul­li­sin ehd­doin tar­jot­ta­vat paten­tit liit­ty­vät käsit­tääk­se­ni yleen­sä vapaa­eh­toi­siin sopi­muk­siin, jot­ka on sol­mit­tu jon­kin yhtei­sen stan­dar­din kehit­tä­mi­sen mah­dol­lis­ta­mi­sek­si, ja ne kos­ke­vat tuo­ta stan­dar­diia kehit­tä­vän jär­jes­tön jäse­niä. “Essen­tial patent” viit­taa yleen­sä patent­tiin, jon­ka louk­kaa­mis­ta stan­dar­din mukai­sen tuot­teen teki­jä ei voi kiertää.

  4. Tämä on niin sel­ke­ää ja yksi­se­lit­teis­tä teks­tiä, että jos joku sanoi­si sen esim. jos­sain Aka­tee­mi­ses­sa talous­blo­gis­sa, sii­hen tus­kin tuli­si juu­ri­kaan kom­ment­te­ja yli­pään­sä mihin­kään suun­taan. Mut­ta nyt sen sanoo vih­rei­den kan­san­edus­ta­ja, joten eikö­hän tähän saa­da taas nor­maa­lit seka­vat kateus — puna­vi­hers­ta­li­nis­mi — kepar­di­hat­tu — veron­mak­sa­jat — kes­kus­te­lu­kult­tuu­ri — Tui­ja Brax — olen yrit­tä­jä ja mitä tämä on ‑kom­men­tit.

  5. Onhan sel­lais­ta boun­ty-sys­tee­miä ehdo­tet­tu inno­vaa­tioi­den rahoi­tuk­sen turvaamiseksi.

    Eli esim. jul­ki­nen val­ta tai yleis­hyö­dyl­li­nen sää­tiö pis­tää kehiin raha­pal­kin­non, jon­ka joku voi voit­taa tuot­ta­mal­la uuden kek­sin­nön. Tämän jäl­keen kek­sin­tö on kaik­kien saa­ta­vil­la ilman rajoituksia.

    Pal­kin­non suu­ruus voi­si riip­pua vaik­ka sii­tä kuin­ka laa­jas­ti uusi inno­vaa­tio ote­taan käyt­töön. Sitä var­ten pitäi­si toki olla yli­kan­sal­lis­ta rahoitusta.

    Lää­key­ri­tyk­sen ei siis tar­vit­si­si val­mis­taa ja myy­dä lääk­kei­tä vaan kek­siä nii­tä. Lääk­kei­tä voi­si­vat val­mis­taa ja jael­la eri yhtiöt, jot­ka sai­si­vat vain nor­maa­lin tuo­ton pää­omal­leen eikä paten­tis­ta joh­tu­vaa talou­del­lis­ta vuokraa..

  6. Mik­si lää­ke­teh­tai­ta ei kan­sal­lis­te­ta vai joh­taa­ko lii­ke­ta­lou­del­li­nen kil­pai­lu parem­piin lääk­kei­siin? No aina­kin ehkä kal­liim­piin lääkkeisiin.

  7. Myön­nän että minul­la on täs­sä oma leh­mä ojas­sa, mut­ta samaa pää­mää­rää koh­ti vei­si sekin, että aka­tee­mi­sil­la tut­ki­joil­la oli­si aikaa tut­ki­muk­seen kai­ken­moi­sen byro­kra­tian sijaan. Saa­tai­siin lää­ke­tut­ki­muk­seen­kin uusia näkö­kul­mia. Esi­merk­ki­nä mai­nit­ta­koon että lähes kaik­ki lää­keyh­tiöi­den käyt­tä­mät meto­do­lo­giat on idean tasol­le kehi­tel­ty yli­opis­tois­sa — ei teol­li­suu­des­sa. Kun­han vain jol­la­kin oli­si aikaa tut­kia ainai­sen taloi­del­li­sen epä­var­muu­den, vpj-menet­te­lyi­den, sole-TM-kohel­ta­mi­sen ja juma­lat­to­man apu­ra­ha­sir­kuk­sen pyö­rit­tä­mi­sen sijaan.

  8. Uscha­nov on ilkeäl­lä mut­ta osu­val­la tuu­lel­la, Ode voi­si jos­kus esi­tel­lä mitä kaik­kea jät­tää julkaisematta. 🙂

    Asi­aan. Jos nyt unoh­de­taan tie­tyt reaa­li­po­liit­ti­set haas­teet ja muut todel­li­suus­pi­dik­keet, niin minus­ta tämä pitäi­si teh­dä niin että glo­baa­lis­ta lää­ke­myyn­nis­tä tili­te­tään esim. 50% rahas­toon jos­ta sit­ten jae­taan paten­tin­hal­ti­joil­le jol­lain las­ku­kaa­val­la kor­vauk­sia. Eli nii­tä paten­tin alai­sia lääk­kei­tä saa sit­ten val­mis­taa kuka tahan­sa niin kau­an kun mak­saa tuo­hon rahas­toon puo­let myyntihinnasta.

  9. Tom­mi U: kuka tääl­lä nyt valit­ti puna­vi­hers­ta­li­nis­mia? En huo­maa tuos­ta edel­tä vie­lä yhtään.

    Mut­ta kun ker­ran otit gepar­di­ha­tut puheek­si, niin voi­tai­siin kysyä, mik­si lää­ke­tut­ki­muk­sen rahoi­tus­ta eivät lai­ta kun­toon ne maat, joil­la on val­tio­joh­toi­nen, esi­mer­kil­li­sen teho­kas ter­vey­den­huol­to­jär­jes­tel­mä, kuten vaik­ka­pa Kuuba?Tai tie­teis­sä harp­pauk­sia otta­va Kii­na? Mik­si paran­nus­ta kehi­tys­mai­den pul­miin man­gu­taan ame­rik­ka­lai­sil­ta ja län­sieu­roop­pa­lai­sil­ta, ja sit­ten vie­lä yksityisiltä?

    Mat­ti H:lle kom­men­toi­sin, että havain­to on ihan tot­ta: tar­vi­taan yhtä enem­män yhä kal­liim­paa tut­ki­mus­ta, jot­ta kek­sit­täi­siin uusia lääk­kei­tä. Tämä on mie­les­tä­ni luon­nol­lis­ta tai jopa luon­non­la­ki: “low han­ging fruit has been pic­ked”. Eli hel­pot ja hal­vat kek­sin­nöt on teh­ty, jäl­jel­lä on vain yhä vaikeampia.

  10. Tuo vaih­toeh­to jos­sa yhteis­kun­ta ostai­si essen­ti­aa­li­pa­ten­tit kau­pal­li­sil­ta toi­mi­joil­ta on var­mas­ti hou­kut­te­le­va mut­ta itse aina­kin epäi­len että se joh­tai­si sel­lai­se­naan aika hui­miin vää­rin­käy­tök­siin. On aika vai­kea arvioi­da mikä on paten­tin kumu­la­tii­vi­nen arvo seu­raa­van 22 vuo­den aikana.

    En tun­ne lää­ke­teol­li­suut­ta mut­ta mutu-fii­lik­sen suo­mal­la var­muu­del­la arve­li­sin että ero­ja tie­to­ko­ne­maa­il­maan on aina­kin kak­si: tuo­te­ke­hi­tyk­sen nopeus joka pakot­taa rea­li­soi­maan tie­to­tek­nii­kan kehi­tys­kus­tan­nuk­set mah­dol­li­sim­man nopeas­ti (siis laa­jal­ta mark­ki­nal­ta) ja kek­sin­tö­jen moni­mut­kai­suus (sii­nä mie­les­sä että lää­kees­sä on oleel­lis­ta paten­toi­da se tiet­ty mole­kyy­li mut­ta vaik­ka tie­to­ko­nees­sa tai kän­ny­käs­sä puhu­taan tuhan­sis­ta patent­ti­per­heis­tä joi­den omis­ta­jia on pal­jon. Ilman yhteis­työ­tä ei kukaan sai­si teh­tyä mitään) Nuo kak­si tie­tys­ti riip­pu­vat toisistaan. 

    En ole var­ma haluai­sin­ko näh­dä lää­ke­teol­li­suu­des­sa ihan saman­lais­ta beta­ver­sio­kult­tuu­ria kuin vaik­ka­pa net­ti­maa­il­mas­sa on täl­lä het­kel­lä val­loil­laan. Toi­saal­ta, design-huu­meet ja doping ovat ehkä osoi­tuk­sia sii­tä että se on peri­aat­tees­sa mahdollista…

  11. Tom­mi Uschanov: 

    kateus – puna­vi­hers­ta­li­nis­mi – kepar­di­hat­tu – veron­mak­sa­jat – kes­kus­te­lu­kult­tuu­ri – Tui­ja Brax – olen yrit­tä­jä ja mitä tämä on ‑kom­men­tit.

    Työs­ken­te­lin aikoi­naan yli­opis­tos­sa tut­ki­ja­na mole­kyy­li­bio­lo­gi­aan ja lää­ke­tie­tee­seen liit­ty­vien asioi­den paris­sa. Kun sit­ten tajusin kuin­ka lää­ke­pa­ten­tit ohjaa­vat ja haas­kaa­vat lää­ke­tut­ki­muk­sen raho­ja niin se oli mie­les­tä­ni yksi maa­il­man suu­rim­mis­ta vää­ryyk­sis­tä. Muis­taak­se­ni Osmo on kir­joit­ta­nut täs­tä ennenkin.

    Kun Bra­si­lia rik­koi tai uhka­si rik­koa aids-lää­ke­pa­tent­tia pelas­taak­seen kan­sa­lais­ten­sa hen­kiä, se oli minus­ta erin­omai­sen asia. Lää­ke­pa­ten­tit tuli­si lakkauttaa:
    http://www.msnbc.msn.com/id/18490388/ns/health-aids/t/brazil-break-merck-aids-drug-patent/

    Vas­tus­tan myös koo­di­pa­tent­te­ja ja nyky­muo­tois­ta teki­jä­noi­keus­ma­fi­aa. Mm. täs­tä syys­tä (+ydin­voi­ma +per­suangs­ti) en voi enää kuvi­tel­la äänes­tä­vä­ni Vih­rer­va­sem­mis­toa. Olen pik­ku­hil­jaa huo­man­nut että vas­tus­tan suun­nil­leen kaik­kea mitä Tui­ja Brax ja Vih­reät nykyi­syy­des­sään ajavat. 

    Osmo on vali­tet­ta­vas­ti ainoa valo­pilk­ku vih­reis­sä, vali­tet­ta­vas­ti se ei enää minul­le rii­tä. Tie­de­mies kiteyt­ti omas­sa blo­gis­saan mik­sei enää kan­na­ta vih­rei­tä, ja olen täs­mäl­leen samaa miel­tä. Suo­men poli­tiik­ka kai­paa nyt tiuk­kaa asia­lin­jaa eikä mitään rak­kien haukkumiskilpailua.

  12. Tom­mi U: kuka tääl­lä nyt valit­ti puna­vi­hers­ta­li­nis­mia? En huo­maa tuos­ta edel­tä vie­lä yhtään.

    Se oli­kin kär­jis­tys. Onnek­si en ole Face­boo­kis­sa, erää­seen perus­suo­ma­lais­ten kan­san­edus­ta­jaan vii­ta­ten. Sitä pait­si: ehkä onnis­tuin omal­la kom­men­til­la­ni ehkäi­se­mään nuo ennus­ta­ma­ni kom­men­tit ja se oli­kin itsen­sä kumoa­va ennuste.

    Mut­ta kun ker­ran otit gepar­di­ha­tut puheek­si, niin voi­tai­siin kysyä, mik­si lää­ke­tut­ki­muk­sen rahoi­tus­ta eivät lai­ta kun­toon ne maat, joil­la on val­tio­joh­toi­nen, esi­mer­kil­li­sen teho­kas ter­vey­den­huol­to­jär­jes­tel­mä, kuten vaik­ka­pa Kuuba?Tai tie­teis­sä harp­pauk­sia otta­va Kiina?

    Kuu­ba on ollut aika syväs­sä talous­suos­sa jo aika pit­kään ja Kii­naa taas rii­vaa voi­ma­kas mer­kan­ti­lis­ti­nen ideo­lo­gia, joka vain estää käyt­tä­mäs­tä rahaa tähän, vaik­ka sitä ns. tuli­si ovis­ta ja ikku­nois­ta. Mitään var­si­nais­ta estet­tä sii­hen ei Kii­nan tapauk­ses­sa olisi.

  13. Toi­nen vaih­toeh­to on yhteis­kun­nal­lis­taa lää­ke­teh­taat, jot­ka teke­vät rahaa sai­rauk­sil­la — no eihän tämä tie­ten­kään ole mahdollista.

    Mut­ta val­tio voi perus­taa oman lää­ke­teh­taan. Tuli­si yli­opis­tol­li­seen tut­ki­muk­seen­kin uut­ta, puh­tia, kun tut­ki­jat sai­si­vat lisä­palk­kaa sen mukaan mitä saa­vat aikaan.

  14. Joh­din kym­me­nen vuot­ta sit­ten puhet­ta UN-AIDS:in kokouk­ses­sa Rio de Janei­ros­sa. Vie­res­sä­ni istu­nut Intian ter­veys­mi­nis­te­ri sanoi, että Intias­sa ter­veys­ti­lan­ne para­ni­si olen­nai­ses­ti, jos kuusi kes­keis­tä lää­ke­pa­tent­tia saa­tai­siin mitätöidyksi”

    En tie­dä kuin­ka pit­kis­tä ajois­ta näi­den patent­tien koh­dal­la puhu­taan, mut­ta ilmei­ses­ti useam­mis­ta kym­me­nis­tä vuo­sis­ta, kos­ka ter­veys­ti­lan­ne ei lie­ne paran­tu­nut Intias­sa huo­mat­ta­vas­ti. Tai sit­ten ter­veys­mi­nis­te­ri liioitteli.

    Las­ku ei mene poti­laal­le vaan veron­mak­sa­jil­le, mei­dän tapauk­ses­sam­me KELA:lle.”
    Vähem­män sosia­lis­ti­sis­sa teol­li­suus­mais­sa las­ku menee vain osit­tain veronmaksajille.

    Teol­li­suus­mai­den veron­mak­sa­jat jou­tu­vat rahoit­ta­maan lää­keyh­tiöi­den tuo­te­ke­hi­tyk­sen. Sen voi­si teh­dä tapaus­koh­tai­ses­ti niin­kin, että teol­li­suus­maat osta­vat yhdes­sä paten­tin vapaak­si. … lää­keyh­tiö sai­si saman voi­ton, teol­li­suus­mai­den veron­mak­sa­jat mak­sai­si­vat suun­nil­leen yhtä paljon…”
    Sai­si­vat­ko lää­ket­tä sit­ten käyt­tää muut­kin kuin teol­li­suus­maa­lai­set? Pitäi­si­kö itse­ai­heu­te­tet­tu­jen sai­rauk­sien lääk­kei­den patent­te­ja ostaa yhtei­ses­ti? (Tie­dän että täl­lä het­kel­lä nii­den­kin hoi­to mak­se­taan yhtei­ses­ti) Mik­si teol­li­suus­maa­lai­set ostai­si­vat vapaak­si esi­mer­kik­si mala­ria­lääk­keen paten­tin kun tääl­lä ei ole malariaa?

  15. Boldrin & Levi­ne. Taas ker­ran. Luke­kaa se nyt hyvät ihmi­set, se on ilmai­sek­si ladat­ta­vis­sa verkosta.

  16. Onko se sit­ten lää­ke­tut­ki­muk­sel­la aiheu­tet­tua kun ihmi­set nykyi­sin van­he­tes­saan muut­tu­vat kas­von­piir­teil­tään täy­sin toi­sen­lai­sek­si kuin nuo­rem­pi­na olles­saan. Esim. ras­vai­mul­la ope­rei­dut 70-vuo­ti­aat näyt­tä­vät kau­kaa kat­sot­tu­na omil­la sil­mäl­lä­ni arvioi­tu­na n. 50-vuo­tiail­ta. Mut­ta kun lähem­min pää­see ras­vai­mul­la muo­toil­tu­ja kas­vo­ja kat­so­maan, niin käy pelon­se­kai­nen väris­tys seläs­sä, että eihän alku­pe­räi­nen ihmi­nen enää tun­ne omia uusia kas­vo­jaan­kaan. Saa­ti sit­ten omia men­nei­tä puheitaan

  17. Lääk­kei­den kehit­tä­mi­nen on kal­lis­ta ja ris­kial­tis­ta — sik­si lop­pu­vai­heen lääk­kei­tä pys­ty­vät kehit­tä­mään vain ris­kiä kes­tä­vät suu­ry­ri­tyk­set. Esi­mer­kik­si Orio­nin oman menes­tys­läk­keen patent­ti­suo­ja on lop­pu­mas­sa ja mitään muu­ta ei ole tulos­sa kei­hi­tys­han­ke­ki­den epä­on­nis­tut­tua, siis hank­kei­ta on ollut lii­an vähän.

    HPV-rokot­teen kehi­tys­työ alkoi 80-luvun puo­li­vä­lis­sä, myyn­ti­lu­pa tuli 2006 Mec­kin rokot­teel­le. Aikaa kuluin noin 20 vuot­ta hin­taa kaik­ki­aan noin mil­jar­di euroa — ennen siis ensim­mäi­sen­kään rokot­teen myymistä.

    Yhteis­kun­nan rahoi­tus­ta rokot­teen kehit­tä­mi­seen on myös saa­tu — pää­osin alku­vai­heen hank­kei­siin, luul­ta­vas­ti alle 10% kuluista.

    Ilman yhteis­kun­nan tut­ki­mus­pa­nos­ta alku­vai­heen ris­kit oli­si­vat lii­aan suu­ret. Lisäk­si HPV rokot­ten tuo­tois­ta sitä kehit­tä­neet yli­opis­tot saa­vat lisens­si­tu­lo­ja — joil­la taas rahoi­te­taan jotain muu­ta tutkimuksellista.

    Ensin­nä­kin papil­loo­ma­vi­rus on ihan koh­tuul­li­nen ongel­ma, eteen­kin siel­lä mis­sä papa-seu­lon­to­ja ei teh­dä systemaattisesti.

    Lää­ke­ke­hi­tys­pro­ses­sin nopeut­ta­mi­nen luo­pu­mal­la osas­ta tes­tauk­sis­ta lie­nee hyvin huo­no idea. Sikainfluens­sa­ro­kot­teen osal­ta näin tehtiin.

    Milajr­din kehi­tys­ku­lut läk­ke­teh­das aina­kin halu­aa saa­da itsel­leen. Lisäk­si onnis­tu­neen läk­keen tuo­toil­la on pidet­tä­vä hal­lit­ta­va epä­on­nis­tu­nei­den hank­kei­den kulut ja sen lisäk­si muis­tet­ta­va osakkeenomistajia.

    Musii­kin teki­jö­noi­keuk­sis­sa suo­ja-aiko­ja nos­tet­tiin nyt 70 vuo­teen sävel­tä­jän kuo­le­mas­ta! Syy­tä en ole keksinyt.

    Jos patent­tien suo­ja-aiko­ja piden­net­täi­siin, uusien lääk­kei­den ajal­li­nen tuot­to kas­vai­si ja nii­den hin­ta mark­ki­noil­le tul­les­sa voi­si olla alhaisempi.

    Suo­jaa­ikaa lyhen­tä­mäl­lä hin­nat var­mas­ti nousisivat.

    Kuten kir­jan kus­tan­ta­mi­ses­sa — kehi­tys­han­ke­ken ris­ki on katet­ta­va tuotoilla. 

    Suo­mel­la ei ole kan­sal­li­ses­ti varaa mak­saa läke­ke­hit­te­lyn lop­pu­vai­hei­ta. Ainoa lää­ke­fir­ma­mem­kin on aivan lii­an pie­ni ris­kien kan­ta­mi­seen itsenäisenä.

    Sijoit­ta­jan näkö­kul­mas­ta lää­ke­fir­mat eivät ole olleet mitään menes­tys­ta­ri­noi­ta, joten omis­ta­jien ahneus­kaan täs­sä ei ole kovin hyvä selitys.

    Miten polii­tik­ko toi­mii, kun yhteis­kun­nan rahoil­la onkin ostet­tu se huo­no­pi lää­ke­pa­tent­ti? Sil­loin vain tämä­kin ris­ki on siir­ty­nyt osta­jan maksettavaksi.

    Malia ja muut ei niin kiin­nos­ta­vat mut­ta tar­peel­li­set lääk­keet ovat kehi­tys­työn koh­tee­na nykyi­sin. Syy­nä on Bill ja Melis­sa Gate­sin sää­tiö, joka mak­saa kehi­tys­työn kulut.

    Jos poliit­ti­ses­ti tar­vi­taan kehi­tys­työ­tä mil­le ei ole kau­pal­lis­ta tilaus­ta, polii­tik­ko­jen on ihan itse löy­det­tä­vä sii­hen rahoi­tus jol­la­kin muul­la tavalla.

    Yli­opis­toil­ta OPM:n minis­te­ri Juk­ka Gus­tafs­son odo­ta­ta lisään­ty­vää tulo­ra­hoi­tus­ta sekä tut­ki­mus­so­pi­musil­la että lisens­si­tuo­toil­la. Sil­loin tut­ki­muk­sel­li­nen työ ohjau­tuu halu­tul­la taval­la, lääk­kei­den ja muun­kin kehit­tä­mi­seen maksukykyisille.

    Mak­su­ky­kyi­nen tar­koit­taa pais­ti yksi­tyi­siä yhtiöi­tä myös sää­tiöi­tä, val­tioi­ta ja YK järjestöjä.

  18. Asial­lis­ta teks­tiä. Perus­ky­sy­mys­hän on po. asias­sa mel­ko sel­vä. Annam­me jol­le­kin lain nojal­la mono­po­lia­se­man, jota siis yleen­sä vas­tus­tam­me, sitä vas­taan, että oli­si kan­nus­ti­met kek­sin­töi­hin. Mono­po­lia­se­mas­ta tule­val­la kus­tan­nuk­sel­la tuli­si siis saa­da jotain vas­ti­neek­si. Sii­nä vai­hees­sa, kun tulok­sia ei tule, ei ole syy­tä jat­kaa enää mono­po­lia­kaan. Lääk­kei­den osal­ta näin tai­taa alkaa olla asian lai­ta. Lisäk­si on niin, että paten­tit vai­kut­ta­vat kor­rup­toi­van alan (ter­vey­den­huol­to, tut­ki­musyk­si­köt yms.) toimijat.

  19. > Miten polii­tik­ko toi­mii, kun yhteis­kun­nan rahoil­la onkin ostet­tu se huo­no­pi lää­ke­pa­tent­ti? Sil­loin vain tämä­kin ris­ki on siir­ty­nyt osta­jan maksettavaksi.

    EI ole kovin suu­ri vahin­ko, jos yhteis­kun­ta ostaa kah­des­ta lää­ke­vaih­toeh­dos­ta sen jon­kin ver­ran huo­nom­man vapaak­si. Näin sik­si, että ilmai­nen kiplai­le­va lää­ke pudot­taa myös sen parem­man hintaa.

    > Malia ja muut ei niin kiin­nos­ta­vat mut­ta tar­peel­li­set lääk­keet ovat kehi­tys­työn koh­tee­na nykyi­sin. Syy­nä on Bill ja Melis­sa Gate­sin sää­tiö, joka mak­saa kehi­tys­työn kulut.

    Mil­jo­nää­ri­ra­hoi­tus tun­tuu ole­van nny­ky­ään yksi kes­kei­nen rahoi­tus­ka­na­va yleis­hyö­dyl­li­sel­le työl­le. Kii­tos Gate­seil­le ja muu­ta­mil­le muil­le mil­jo­nää­reil­le. Val­tiot voi­si­vat kat­soa peiliin.

    > Jos poliit­ti­ses­ti tar­vi­taan kehi­tys­työ­tä mil­le ei ole kau­pal­lis­ta tilaus­ta, polii­tik­ko­jen on ihan itse löy­det­tä­vä sii­hen rahoi­tus jol­la­kin muul­la tavalla.

    Pois­tai­sin sanan “poliit­ti­ses­ti”, kos­ka kyse voi olla ihan todel­li­ses­ta­kin (poli­ti­koin­nis­ta, seu­raa­vis­ta vaa­leis­ta ja jul­ki­ku­vas­ta riip­pu­mat­to­mas­ta) tar­pees­ta:-). Polii­tik­ko­jen luon­te­va rahoi­tus­ka­na­va on vero­tus. Toi­nen tyy­li on tukea tut­ki­mus­työ­tä var­mis­ta­mal­la, että lait ovat niin hyväs­sä kun­nos­sa, että muut voi­vat har­joit­taa luon­te­vas­ti tutkimustyötä.

    > Yli­opis­toil­ta OPM:n minis­te­ri Juk­ka Gus­tafs­son odo­ta­ta lisään­ty­vää tulo­ra­hoi­tus­ta sekä tut­ki­mus­so­pi­musil­la että lisens­si­tuo­toil­la. Sil­loin tut­ki­muk­sel­li­nen työ ohjau­tuu halu­tul­la taval­la, lääk­kei­den ja muun­kin kehit­tä­mi­seen maksukykyisille.

    Ehkä tämä­kin on kol­mas kel­vol­li­nen tie, mut­ta oman teol­li­suu­en (ja yli­opis­to­työn) buus­taa­mi­nen ei sai­si olla ihan pää­asial­li­nen tapa toi­mia ihmis­ten ter­veyt­tä kos­ke­vis­sa kysymyksissä.

  20. TL:

    Vas­tus­tan myös koo­di­pa­tent­te­ja ja nyky­muo­tois­ta teki­jä­noi­keus­ma­fi­aa. Mm. täs­tä syys­tä (+ydin­voi­ma +per­suangs­ti) en voi enää kuvi­tel­la äänes­tä­vä­ni Vihrervasemmistoa.

    Toi­vot­ta­vas­ti et myös­kään äänes­tä oikeis­toa. Hei­dän­kin agen­das­saan on nimit­täin patent­ti- ja teki­jä­noi­keus­jär­jes­tel­mien jär­je­tön puo­lus­te­lu osit­tain jopa samal­la val­heel­li­sel­la retoriiikalla.
    Mie­les­tä­ni ero­na vain on se, että vasem­mis­to ei ole suu­ry­ri­tys­ten kel­kas­sa ja voi­daan fanaat­ti­sia uskon­so­tu­rei­ta lukuu­not­ta­mat­ta saa­da jär­ki­pu­heen avul­la ymmär­tä­mään yhteis­kun­nan kokonaisetu.

    JTS:

    Lääk­kei­den mark­ki­noi­mi­nen on kal­lis­ta ja voit­to-osuus suu­ri – sik­si lop­pu­vai­heen lääk­kei­tä pys­ty­vät kehit­tä­mään vain suuryritykset.

    FTFY

  21. Musii­kin teki­jö­noi­keuk­sis­sa suo­ja-aiko­ja nos­tet­tiin nyt 70 vuo­teen sävel­tä­jän kuo­le­mas­ta! Syy­tä en ole keksinyt.”

    Syy on hyvin sel­keä. EU:n teki­jä­noi­keu­la­ke­ja har­mo­ni­soi­taes­sa oli hel­poin­ta ottaa yhtei­sek­si stan­dar­dik­si kaik­kein pisin jäsen­maas­sa käy­tös­sä­ole­va suo­ja-aika. Näin ollen monis­sa mais­sa piden­net­tiin suo­ja-aikaa, mut­ta kukaan ei jou­tu­nut lyhen­tä­mään. Aika laa­jal­ti val­lit­see näke­mys, että 70 v on tur­han pitkä.

    Jos patent­tien suo­ja-aiko­ja piden­net­täi­siin, uusien lääk­kei­den ajal­li­nen tuot­to kas­vai­si ja nii­den hin­ta mark­ki­noil­le tul­les­sa voi­si olla alhaisempi.”

    Voi olla. Voim­me myös aja­tel­la, että lääk­kei­den hin­ta oli­si sil­ti kehi­tys­mail­le lii­an kova. Sen sijaa, jos paten­tin suo­ja aikaa lyhen­net­tää (tai paten­tin ajan kulu­mi­sen funk­tio­na kas­va­via kus­tan­nuk­sia koho­te­taan), paten­toi­tu lää­ke vapau­tuu nopeam­min vapaa­seen käyttöön.

    Tämä ei kui­ten­kaan rat­kai­se kysy­mys­tä, suun­tau­tu­vat­ko tut­ki­mus­re­surs­sit koko ihmis­kun­nan kan­nal­ta par­haal­la mah­dol­li­sel­la taval­la. Nyky­ti­lan­tees­sa lää­ke­teh­taal­la on vah­va insen­tii­vi kehit­tää lääk­kei­tä nime­no­maan elin­tas­osai­rauk­siin (ts. kaik­kein mak­su­ky­kyi­sim­mil­le poti­lail­le). Mala­ria­po­ti­laat saa­vat tur­haan odottaa.

  22. Eikö tätä voi­si hoi­taa samoin kuin vaik­ka musiik­ki­teol­li­suu­des­sa eli mak­sa­mal­la kek­si­jäl­le rojal­te­ja vaik­ka 50 v ajan. Pie­ni roy­al­ti pit­käl­tä ajalta.

  23. kukas valit­si­si ne paten­tit jot­ka pitää ostaa? Eikö­hän yhteis­kun­nal­la ole jo tar­peek­si vel­vol­li­suuk­sia. Perus­ro­kot­teil­la ja anti­bioo­teil­la eli­ni­kä saa­daan kes­ki­mää­rin kah­dek­saan­kymp­piin jos yhteis­kun­ta muu­toin on ter­ve. Eikö­hän se rii­tä. Ilmai­sek­si ikä­vuo­sia saa­tai­siin lisää eimer­kik­si kiel­tä­mäl­lä tupa­koin­ti. Lää­ke­pa­tent­tien osto taa­sen mak­sai­si hel­ve­tis­ti eikä sil­lä edes enää saa­tai­si lisä­vuo­sia kus­tan­nuk­sia vas­taa­vaa mää­rää mitenkään.

  24. Voi olla. Voim­me myös aja­tel­la, että lääk­kei­den hin­ta oli­si sil­ti kehi­tys­mail­le lii­an kova. Sen sijaa, jos paten­tin suo­ja aikaa lyhen­net­tää (tai paten­tin ajan kulu­mi­sen funk­tio­na kas­va­via kus­tan­nuk­sia koho­te­taan), paten­toi­tu lää­ke vapau­tuu nopeam­min vapaa­seen käyttöön.

    Täs­sä koko­naan uuden lää­ke­ai­neen (uusi mole­kyy­li, ei modi­fioi­tu van­has­ta) elin­kaa­ri. Nume­rot vas­taa­vat vuosia:

    0: patent­ti­ha­ke­mus jätetään
    0–5: lää­ke­ke­hi­tys (eläin­ko­keet, syn­tee­si­ke­hi­tys, jne.)
    5–11: kol­me vai­het­ta ihmiskokeita
    11–12: hyväksyntäprosessi
    12–20: rahastus

    Vain hyvin pie­ni osa mole­kyy­leis­tä pää­see ihmis­ko­kei­siin asti. Niis­tä noin 20 % pää­see mark­ki­noil­le. Pro­ses­sin hin­ta per mark­ki­noil­le pääs­syt lää­ke­ai­ne on noin 500‑1000 mil­joo­naa euroa.

    Joten siis lää­ke­teh­taan on pak­ko saa­da katet­ta tuol­lai­nen sata mil­joo­naa vuo­des­sa jokai­ses­ta uudes­ta myyn­nis­sä ole­vas­ta lääk­kees­tä. Lisäk­si toi­nen sata mil­joo­naa vuo­des­sa menee mark­ki­noin­tiin. Paten­tin kus­tan­nuk­set voi­daan nos­taa mihin vain, sil­lä ei ole mer­ki­tys­tä (nyky­ään puhu­taan tuhan­sis­ta eurois­ta vuo­des­sa paten­tin elin­kaa­ren lopussa).

    Vuo­sit­tain hyväk­sy­tään maa­il­man­laa­jui­ses­ti noin 20–30 uut­ta lää­ke­ai­net­ta. Van­ho­jen joh­dan­nai­sia tulee ehkä 200 vuodessa.

    Mihin tämä joh­taa. Loogisesti:

    1. Uusia lääk­kei­tä kan­nat­taa kehit­tää vain sai­rauk­siin, jot­ka ovat ylei­siä, ja joi­den sai­ras­ta­jat ovat mak­su­ky­kyi­siä. Kroo­ni­set sai­rau­det ovat parem­pi koh­de kuin akuutit.

    2. Lää­ket­tä kan­nat­taa mark­ki­noi­da hyvin aggres­sii­vi­ses­ti, jot­ta myyn­tiä saa­tai­siin ylös.

    3. Peli­sään­tö­jen muu­tok­sis­sa on kyse mil­jar­deis­ta, joten lob­ba­riar­mei­jaa pitää ruokkia.

    Patent­ti­suo­jan pituus ei vai­ku­ta lääk­kei­den hin­taan, kos­ka lääk­kei­den hin­ta vede­tään mono­po­li­ti­lan­tees­sa tap­piin asti. Sen sijaan se vai­kut­taa olen­nai­ses­ti kan­nat­ta­vuu­teen; patent­ti­suo­jan lyhen­tä­mi­nen vähen­tää uusien lääk­kei­den mää­rää, piden­tä­mi­nen lisää.

    Mala­ria­po­ti­laat saa­vat tur­haan odottaa.

    Niin­pä. Mut­ta kun puhu­taan kol­man­nen maa­il­man lää­keon­gel­mis­ta, niin kak­si asi­aa on syy­tä pitää visus­ti eril­lään. Yksi on Veli-Mar­kus Tapion yllä mai­nit­se­ma insen­tii­vin puu­te kehit­tää köy­hil­le lääk­kei­tä. Toi­nen on se, että paten­tit vain hidas­ta­vat kes­ki­mää­rin kah­dek­sal­la vuo­del­la uusien lääk­kei­den tule­mis­ta hal­pa­val­mis­tuk­sen piiriin.

    Vii­ve ei ole koh­tuut­to­man pit­kä aina­kaan ver­rat­tu­na sii­hen, että muu­ten ter­vey­den­huol­lon jäl­keen­jää­nei­syys kol­man­nen maa­il­man pii­ris­sä on pikem­min kah­dek­san­kym­men­tä kuin kah­dek­san vuot­ta. Eli paten­tit ovat lähin­nä PR-ongel­ma lukuu­not­ta­mat­ta joi­tain aivan poik­keus­ta­pauk­sia (HIV/AIDS).

    Sen sijaan se mala­ria­lää­ke tulee vain, jos joko tuo­te­ke­hi­tys­pro­ses­sis­ta tulee nykyis­tä hal­vem­pi (vähen­ne­tään tes­ti­vaa­ti­muk­sia) tai joku (län­ti­nen maa­il­ma) mak­saa sen. Muu­ten nii­tä ei tule, oli sys­tee­mi mikä hyvänsä.

  25. Mel­kein samat argu­men­tit­han käy­vät myös kaik­kia mui­ta­kin patent­te­ja ja imma­te­ri­aa­lioi­keuk­sia vastaan. 

    Lää­ke­pa­ten­tit ovat tie­tys­ti sii­tä help­po koh­de vas­tus­tuk­sel­le, että nii­den vuok­si ihmi­siä kuo­lee. Tämä raja lää­ke­pa­tent­tien ja mui­den imma­te­ri­aa­lioi­keuk­sien välil­lä kui­ten­kin häl­ve­nee kun miet­tii esi­mer­kik­si kuin­ka pal­jon lää­ke­tie­teel­lis­ten lait­tei­den hin­taa mah­taa nos­taa niis­tä löy­ty­vien osien tai ohjel­mis­to­jen patentit.

  26. vts kir­joit­ti 23.9.2011 kel­lo 21:51

    Mik­si teol­li­suus­maa­lai­set ostai­si­vat vapaak­si esi­mer­kik­si mala­ria­lääk­keen paten­tin kun tääl­lä ei ole malariaa?

    Itsek­käis­tä epäit­sek­käis­tä syis­tä, tun­teak­seen itsen­sä ihmisiksi?

    Itsek­käis­tä itsek­käis­tä syis­tä, jot­ta kehi­tys­maa­lais­ten (sic) voi­ma­va­rois­ta koh­tuut­to­man suu­ri osa ei kului­si hei­kon ter­vey­den seu­raus­ten kans­sa kamp­pai­luun, vaan heil­lä riit­täi­si voi­ma­va­ro­ja kehit­tää omaa aineel­lis­ta hyvin­voin­ti­aan, heis­tä tuli­si kehit­ty­vä (poliit­ti­nen ja) kaup­pa­kump­pa­ni, jos­ta voi­sim­me (saa­da molem­min­puo­lis­ta) hyö­tyä, ja sivu­tuot­tee­na maa­il­man ihmis­ten kes­ki­mää­räi­nen hyvin­voin­ti paranisi?

    Kenen etu on, että köy­hil­lä kehi­tys­maa­lai­sil­la (sic) on heik­ko ter­veys, ja suu­rel­ta osin sen sivu­tuot­tee­na heik­ko talous? Hyö­dym­me­kö me rik­kaat teol­li­suus­maa­lai­set (sic) sii­tä jol­lain suo­ral­la tai epä­suo­ral­la taval­la mer­kit­tä­väs­ti niin, että mei­dän kan­nat­taa kol­lek­tii­vi­ses­ti yllä­pi­tää nykyis­tä tilan­net­ta, vai voi­si­ko olla joi­tain mui­ta vaihtoehtoja?

  27. Entäs täl­lai­nen: kaik­ki län­si­maat alka­vat mak­saa kehi­ty­syh­teis­työ­ra­han­sa yhtei­seen rahas­toon. Rahas­toon ker­tyy näin lisää rahaa joka vuo­si. Fir­ma, joka ensim­mäi­se­nä kehit­tää toi­mi­van lääk­keen mala­ri­aan, saa palk­kiok­si koko ker­ty­neen rahaston.

  28. Puh­das­ta asiaa. 

    Pitää huo­mioi­da myös että suu­ri osa uuden lääk­keen mark­ki­noil­le tuo­mi­sen kus­tan­nuk­sis­ta tulee byro­kra­tias­ta. Jos uuden mole­kyy­lin pää­syä mark­ki­noil­le yksin­ker­tais­tet­tai­siin ja samaan aikaan toteu­tet­tai­siin Osmon kuvaa­ma lisens­soin­ti, saat­tai­si toteu­tua sekä hin­to­jen las­ku että tut­ki­muk­sen tehostuminen.

    Var­sin­kin vaka­vien tau­tien uudet lää­keet pitäi­si saa­da tuo­da mark­ki­noil­le heti nykyi­sen phase‑1 jäl­keen, jon­kin­lai­sel­la “Expe­ri­men­tal drug” lei­mal­la varustettuna.

    Koli­kon kol­mas puo­li on että lää­keyh­tiöil­lä on, talou­den pakot­ta­ma­na, hei­kom­mat int­res­sit kehit­tää ja tut­kia mole­kyy­le­jä joi­den paten­toi­ta­vuus on han­ka­lam­pi. Näi­tä voi­vat olla esim. van­hat tun­ne­tut lää­ke­ai­neet joi­den havai­taan tehoa­van johon­kin toi­seen, vaka­vam­paan sai­rau­teen. Taik­ka tra­di­tio­naa­li­sis­ta “roh­dos­lääk­keis­tä” eris­te­tyt yhdisteet.

  29. Vihe­rins­si: “Sen sijaan se mala­ria­lää­ke tulee vain, jos joko tuo­te­ke­hi­tys­pro­ses­sis­ta tulee nykyis­tä hal­vem­pi (vähen­ne­tään tes­ti­vaa­ti­muk­sia) tai joku (län­ti­nen maa­il­ma) mak­saa sen. Muu­ten nii­tä ei tule, oli sys­tee­mi mikä hyvänsä.”

    Näin on käy­mäs­sä — mut­ta ei sen vuok­si, että lääk­keen kehit­tä­mi­nen on lii­an kal­lis­ta (kal­lis­ta se tie­ten­kin on) vaan sik­si, että tar­peek­si suur­ta voit­toa ei ole odo­tet­ta­vis­sa riit­tä­vän nopeas­ti — ja voi­ton suu­ruu­den ja riit­tä­vän nopeu­den arvioi­vat fir­mat itse. Ja nykyi­sin mak­set­ta­vat voi­tot ovat kyl­lä suuret.

  30. Lää­ke­pa­ten­tit eivät ole siel­tä pahim­mas­ta pääs­tä mitä patent­ti­jär­jes­tel­mään tulee, mut­ta tilan­ne on kaik­kea muu­ta kuin hyvä.

    Uuden lääk­keen kehit­tä­mi­sen kus­tan­nuk­set ovat tun­ne­tus­ti val­ta­vat, kes­kiar­vo ~50 M$ ja medi­aa­ni ~40 M$. Kui­ten­kin yhden lääk­keen kehit­tä­mi­ses­tä _maksetaan_ lähes puo­li mil­jar­dia. Ero­tus menee yhtiöi­den tas­kui­hin. Vali­tet­ta­vas­ti täs­tä ope­raa­tios­ta 4/5 mak­se­taan vero­ra­hois­ta EU-maat(ka).

    Mik­si yhden lääk­keen kehit­tä­mi­seen anne­taan vero­ra­ho­ja sato­ja mil­joo­nia, kun kus­tan­nuk­set ovat luok­kaa 50 M$. Help­po vas­taus oli­si paten­tit. Parem­pi vas­taus on kor­rup­tio. Ilman kor­rup­tio­ta ja teol­li­suu­den kitkanpoistajaa(rahaa) ei nykyi­sen­kal­tais­ta mono­po­li­jär­jes­tel­mää oli­si lainkaan.

    Tämä lää­ke­teh­tai­lu on ker­ta­luok­kaa pöl­jem­pää tou­hua, kun maa­ta­lous­tuet. EU on iso yksik­kö, sen kan­nat­tai­si lak­kaut­taa lää­ke­pa­ten­tit ja joko perus­taa oma tut­ki­musyk­sik­kön­sä tai ostaa pal­ve­lut ulko­puo­li­sil­ta. Täl­lä toi­men­pi­teel­lä sääs­tet­täi­siin mie­le­tön sum­ma verorahoja.

    Kuin­ka­han mon­ta lää­ket­tä voi­tai­siin vuo­des­sa kehit­tää sil­lä sum­mal­la joka menee markkinointiin?
    Com­pa­ny Mar­ke­ting costs / R&D
    Pfizer $16.9 / $7.7 billion 

    GlaxoS­mithKli­ne $12.9 / $5.2 billion 

    John­son & John­son $15.7 / $5.2 billion

    Lää­keyh­tiöi­den mark­ki­noin­ti kuluis­ta >80%(ka) mak­se­taan EU:ssa verorahoista[lähe:EFPIA].

    Kuten Vihe­rins­si yllä kir­joit­ti patent­ti­suo­jan pituus ei toden tot­ta vai­ku­ta hin­toi­hin, jos kes­toa lyhen­ne­tään –>hin­nat nouse­vat. Jär­ke­vin tapa las­kea kus­tan­nuk­sia ja nos­taa laa­tua on pois­taa paten­tit koko­naan, täten hin­nat las­ki­si­vat kes­ki­mää­rin 70% ja tuo­te­ke­hi­tyk­sen mää­rä­ra­hat voi­tai­siin moninkertaistaa.

    Usa:ssa lob­ba­rei­den sidon­nai­suuk­sis­ta on kat­ta­vat tilas­tot, toi­sin on “avoi­mes­sa” EU:ssa. Lää­ke­teol­li­suus on ollut ykkö­nen voitelussa[lähde:opensecrects.org] ainan­kin vuo­des­ta 1988 las­kien. Täs­tä syys­tä jär­jes­tel­mään ei ole saa­tu mitään muu­tos­ta, eikä saa­da jatkossakaan.

    ps. lisää Osmo esi­kat­se­lu, näkee miten vies­tit tulee kap­pa­le­ja­koi­neen jne.

  31. Joo, ja mai­nit­se­mat­ta on vie­lä se, että jos vah­vis­tet­tu hin­ta ei tyy­dy­tä lää­ke­fir­maa, lää­ke vede­tään pois mark­ki­noil­ta, vaik­ka tar­vit­si­joi­ta oli­si — ja nämä lääk­keet on kaik­ki jo kehi­tet­ty ja kus­tan­nuk­set kuo­le­tet­tu, kehi­tyk­sen kal­leu­des­ta on tur­ha puhua.
    Sit­ten on vie­lä lääk­keet har­vi­nai­siin sai­rauk­siin, esim. tiet­ty­jä lap­si­syö­pä­po­ti­lai­ta USAs­sa noin 20 — volyy­mi lii­an pie­ni, val­mis­tus lope­te­taan, lap­set kuo­le­vat — ja nämä­kin lääk­keet on kaik­ki jo kehi­tet­ty ja kus­tan­nuk­set kuo­le­tet­tu, kehi­tyk­sen kal­leu­des­ta tur­ha puhua.

    Kat­so­ja: “ps. lisää Osmo esi­kat­se­lu, näkee miten vies­tit tulee kap­pa­le­ja­koi­neen jne.”
    pps: ja mah­dol­li­suus kor­ja­ta virheitä!

  32. Uuden lääk­keen kehit­tä­mi­sen kus­tan­nuk­set ovat tun­ne­tus­ti val­ta­vat, kes­kiar­vo ~50 M$ ja medi­aa­ni ~40 M$.

    Ylei­ses­ti käy­te­tään luku­ja, jot­ka ovat suu­rem­pia. DiMa­sin (2003) tut­ki­mus lie­nee ylei­sim­min sitee­rat­tu, vaik­ka sii­nä on ilmei­ses­ti pal­jon­kin kri­tii­kin varaa. Lop­pu­tu­los oli $800M/NME (uusi lää­ke, vuo­den 2003 USD). Isom­pia­kin luku­ja on näh­ty, jois­sa­kin lääk­keis­sä luke­ma voi olla jopa pari mil­jar­dia taalaa.

    Light & War­bur­ton esit­ti­vät vii­me vuon­na, että kus­tan­nus oli­si­kin vain $55M. Arvio on saa­nut pal­jon jul­ki­suut­ta, mut­ta tie­deyh­tei­sön paris­sa sitä ei ilmei­ses­ti ole kovin pal­jon arvos­tet­tu. Näyt­täi­si sil­tä, että se ei mene yksin­ker­tai­ses­ta sani­ty chec­kis­tä läpi (big phar­man R&D ‑kus­tan­nuk­set jaet­tu­na uusien lääk­kei­den mää­räl­lä), vaik­ka ilman muu­ta big phar­man itsen­sä anta­mat luke­mat ovat pal­jon suu­rem­pia (ehkä 2x) kuin todellisuus.

    Asi­aa on arvioi­tu mones­sa­kin pai­kas­sa, kos­ka sil­lä on iso mer­ki­tys mm. val­tioi­den ter­vey­den­hoi­to­bud­jet­tei­hin. Yhdys­val­lois­sa vuon­na 2006 hal­li­tus arvioi kus­tan­nuk­sia bud­je­tää­ri­sis­tä syis­tä, ja tulos oli kui­ten­kin noin $800M.

    Kuten Vihe­rins­si yllä kir­joit­ti patent­ti­suo­jan pituus ei toden tot­ta vai­ku­ta hin­toi­hin, jos kes­toa lyhen­ne­tään –>hin­nat nousevat. 

    Eivät nouse. Olen­nai­ses­ti mono­po­lia­se­mas­sa ole­va myy­jä repii tuot­tees­taan juu­ri niin pal­jon hin­taa kuin sii­tä saa. Mak­sa­jien ole­tet­tu mak­su­ha­luk­kuus ker­rot­tu­na patent­ti­suo­jan ajal­la sit­ten mää­rää sen, kan­nat­taa koko tuo­tet­ta kehittää.

    Jär­ke­vin tapa las­kea kus­tan­nuk­sia ja nos­taa laa­tua on pois­taa paten­tit koko­naan, täten hin­nat las­ki­si­vat kes­ki­mää­rin 70% ja tuo­te­ke­hi­tyk­sen mää­rä­ra­hat voi­tai­siin moninkertaistaa.

    Jos patent­ti­suo­ja pois­tet­tai­siin, kukaan ei kehit­täi­si lääk­kei­tä kau­pal­li­ses­ti. Lääk­keen kopioi­mi­nen on help­poa, eivät­kä lääk­keen val­mis­tus­kus­tan­nuk­set ole kuin hyvin pie­ni osa hinnasta.

  33. Näin on käy­mäs­sä – mut­ta ei sen vuok­si, että lääk­keen kehit­tä­mi­nen on lii­an kal­lis­ta (kal­lis­ta se tie­ten­kin on) vaan sik­si, että tar­peek­si suur­ta voit­toa ei ole odo­tet­ta­vis­sa riit­tä­vän nopeas­ti – ja voi­ton suu­ruu­den ja riit­tä­vän nopeu­den arvioi­vat fir­mat itse. Ja nykyi­sin mak­set­ta­vat voi­tot ovat kyl­lä suuret.

    Lää­ke­teol­li­suus on mie­len­kiin­toi­nen ala. Ihan ensim­mäi­se­nä se pitää jakaa kah­teen palaan:

    1. Lääk­kei­den kehittäjät.
    2. Lääk­kei­den valmistajat.

    Maa­il­mas­sa on iso mää­rä lää­ke­val­mis­ta­jia, jot­ka eivät kehi­tä. Kehit­tä­jät­kin voi­vat lisen­soi­da lääk­keen jol­le­kul­le toi­sel­le val­mis­tet­ta­vak­si. Val­mis­tus­puo­li­kin on tiu­kas­tu regu­loi­tua, mut­ta siel­lä on pal­jon kil­pai­lua. Kyse on kui­ten­kin vain vähän eri­koi­ses­ta kemianteollisuudesta.

    Myös kehit­tä­viä fir­mo­ja on mon­ta, ja ne todel­la kil­pai­le­vat kes­ke­nään. Mitään sala­liit­toa tus­kin on sii­hen, ettei­kö lii­ke­ta­lou­del­li­ses­ti kan­nat­ta­via tuot­tei­ta tehtäisi.

    Vali­tet­ta­vas­ti on niin, että lää­ke­ke­hi­tys on sijoi­tuk­se­na hyvin kor­kean ris­kin sijoi­tus. Kym­me­nes­tä­tu­han­nes­ta mole­kyy­lis­tä ehkä vii­si pää­see klii­ni­siin tes­tei­hin, ja niis­tä vii­des­tä pää­see yksi mark­ki­noil­le. Ja jos kel­lään muul­la ei tul­lut parem­paa mark­ki­noil­le, ja jos asiak­kai­ta on riit­tä­väs­ti, ja jos hin­ta saa­daan hilat­tua tar­peek­si ylös, niin sit­ten sii­tä tulee rahaa taloon. Inves­toin­nit teh­dään nyt, tuot­to tulee — jos tulee — kym­me­nen vuo­den kuluttua.

    Kaik­ki tuo on arvioi­ta­vis­sa halu­tul­la tuo­tol­la dis­kon­tat­tu­na ja ris­ki­ker­toi­mia käyt­tä­mäl­lä. Jos sen las­ku­toi­mi­tuk­sen mukaan lää­ke tuo enem­män kuin vie, sitä läh­de­tään kehit­tä­mään. Lää­keyh­tiö­hän oli­si höl­mö, jos se jät­täi­si tuot­ta­van lääk­keen kehittämättä.

  34. Yhden arvan hin­ta ensi­vai­hees­sa on 100 000 euroa,
    näi­tä on ostet­ta­va vähin­tään kym­me­nen. Jos haluat pää­pal­kin­non mah­dol­li­ses­ti voit­ta­van arvan on mak­set­ta­va 900 000 euroa lisää. Voit­to mak­se­taan sinul­le 10 vuo­den aikana.

    Uusien tehok­kai­den lääk­kei­den hin­nan hal­pe­ne­mi­seen ei ole oikotietä.

    Mak­sa­jien ole­tet­tu mak­su­ha­luk­kuus ker­rot­tu­na patent­ti­suo­jan ajal­la sit­ten mää­rää sen, kan­nat­taa koko tuo­tet­ta kehittää.”

    Loo­gi­sel­ta tun­tui­si, että lääk­kei­den suo­ja-aikaa piden­net­täi­siin, jos halu­taan enem­män uusia lääkkeitä.

    Big phar­man demo­ni­soi­mi­nen on sil­ti hie­man popu­lis­tis­ta, kun asia on moni­mut­kai­nen. Toki isot lää­ke­fir­mat ovat hyvä vihol­li­nen, kun niis­tä kukaan ei var­si­nai­ses­ti pidä.

  35. OS:

    Tie­to­tek­nii­kan alal­la kes­kei­sim­piin kek­sin­töi­hin myön­ne­tään rajoi­tet­tu patent­ti­suo­ja (essen­tial patent)

    Toi­saal­ta alal­la ei tar­vit­tai­si mitään patent­te­ja. Ala voi­tai­siin jät­tää paten­toi­ta­vuu­den ulko­puo­lel­le. Sitä se oli­kin pit­kään. Sit­tem­min on vain hei­tet­ty rahaa tuleen.

    Vihe­rins­si:

    Kym­me­nes­tä­tu­han­nes­ta mole­kyy­lis­tä ehkä vii­si pää­see klii­ni­siin tes­tei­hin, ja niis­tä vii­des­tä pää­see yksi markkinoille.

    Luu­len­pa, että koko pro­ses­sia rajoit­taa pit­käl­ti uusien lääk­kei­den mark­ki­noi­ta­vuus. Kun­non mark­ki­nao­suut­ta kaap­paa­vaa hype­tys­tä ei saa aikai­sek­si, jos tulee jat­ku­vas­ti uusia lääkkeitä.

  36. ano­nyy­mi: “Jos sen las­ku­toi­mi­tuk­sen mukaan lää­ke tuo enem­män kuin vie, sitä läh­de­tään kehit­tä­mään. Lää­keyh­tiö­hän oli­si höl­mö, jos se jät­täi­si tuot­ta­van lääk­keen kehittämättä.”

    Ja lää­ke­teh­das tie­tää etu­kä­teen, mikä mole­kyy­li on se tuot­ta­va? Muu­ten­han ei voi laskea.

  37. Vil­kai­sin myös parin lää­ke­fir­man tilannetta.
    GlaxoS­mithKli­ne kehit­ti vii­me vuon­na 28.4 mil­jar­din pun­nan lii­ke­vaih­dol­la 1.85 mil­jar­din pun­nan voiton.
    Pfizer sai 67.8 mil­jar­din dol­la­rin lii­ke­vaih­dol­la 8.257 mil­jar­din voi­ton. Vel­ka­sa­nee­raus ei näyt­täi­si uhkaavan.
    Pfize­rin vuo­si­kat­sauk­sen mukaan kuvio näyt­täi­si ole­van se, että kun jokin pie­nem­pi fir­ma onnis­tuu kehit­tä­mään sopi­van lääk­keen, suu­rem­pi fir­ma ostaa sen fir­moi­neen päi­vi­neen — näin saa­daan voit­to­kin näyt­tä­mään pienemmältä.

  38. Lääk­keet, kuten jot­kut muut­kin inno­vaa­tiot ovat sii­tä ongel­mal­li­sia että tuot­to­jen jakau­ma voi olla hyvin “epä­nor­maa­li”.

    Jos jol­lain jakau­mal­la ei ole ole­mas­sa äärel­li­siä moment­te­ja niin miten hoi­dat ris­kien hallinnan?

    Ongel­ma tulee sii­tä että yhden onnis­tu­neen pitää kat­taa kaik­ki epä­on­nis­tu­neet tulok­set plus kerä­tä vie­lä riit­tä­vä tulo­vir­ta sijoi­te­tul­le pääomalle.

    Ylei­sen kes­kus­te­lun vir­he tulee sii­tä että tut­ki­taan ex-post jakau­mia tuot­to­vir­rois­sa eikä ex-ante jakau­mia. Paha kyl­lä ex-ante jakau­mat ovat havaitsemattomia.…

    Taleb sanoi hyvin että todis­tei­den puu­te ei ole puut­teen todiste… 🙂

  39. Joo, ja mai­nit­se­mat­ta on vie­lä se, että jos vah­vis­tet­tu hin­ta ei tyy­dy­tä lää­ke­fir­maa, lää­ke vede­tään pois mark­ki­noil­ta, vaik­ka tar­vit­si­joi­ta oli­si – ja nämä lääk­keet on kaik­ki jo kehi­tet­ty ja kus­tan­nuk­set kuo­le­tet­tu, kehi­tyk­sen kal­leu­des­ta on tur­ha puhua.

    Logiik­ka tämän toi­min­nan taka­na on ilmi­sel­vä. Kysyn­nän ja tar­jon­nan lain mukaan osta­ja mää­rit­tää hin­nal­le ylä­ra­jan ja myy­jä ala­ra­jan. Jos nämä eivät koh­taa, ei syn­ny kauppoja.

    Yksin­ker­tai­ses­ta aja­tel­tu­na on tie­tys­ti niin, että val­miik­si kehi­tet­tyä tuo­tet­ta kan­nat­taa myy­dä niin kau­an kuin mak­set­tu hin­ta ylit­tää tuot­teen muut­tu­vat kus­tan­nuk­set. Tämä mal­li ei kui­ten­kaan sovel­lu lääk­kei­den tapauk­seen, kos­ka jos myy­jä suos­tuu yksit­täi­sen lääk­keen koh­dal­la odo­tuk­sia alem­paan hin­noit­te­luun, sama tulee vas­taan seu­raa­van lääk­keen koh­dal­la, kos­ka osta­ja on sama.

    Täs­tä pers­pek­tii­vis­tä kat­sot­tu­na on ihan luon­nol­lis­ta, että lää­ke­ke­hit­tä­jä käyt­tää myy­jän oikeut­ta olla myy­mät­tä. Kan­nat­taa myös huo­ma­ta, että muu­ta­man vuo­den kulut­tua sitä lää­ket­tä voi sit­ten patent­ti­suo­jan lop­pu­mi­sen jäl­keen teh­dä kuka vain — ja tekee­kin, jos kyse on hyö­dyl­li­ses­tä lääkkeestä.

    Sit­ten on vie­lä lääk­keet har­vi­nai­siin sai­rauk­siin, esim. tiet­ty­jä lap­si­syö­pä­po­ti­lai­ta USAs­sa noin 20 – volyy­mi lii­an pie­ni, val­mis­tus lope­te­taan, lap­set kuo­le­vat – ja nämä­kin lääk­keet on kaik­ki jo kehi­tet­ty ja kus­tan­nuk­set kuo­le­tet­tu, kehi­tyk­sen kal­leu­des­ta tur­ha puhua.

    Tapaus­ta tun­te­mat­ta väit­täi­sin, että tuos­sa on toi­nen jut­tu taka­na. Vaik­ka lääk­kei­den val­mis­ta­mi­nen on var­sin edul­lis­ta ver­rat­tu­na nii­den kehit­tä­mi­seen, se ei ole ilmais­ta. Yksit­täi­sen tuot­teen val­mis­ta­mi­seen liit­tyy erit­täin pal­jon byro­kra­ti­aa ja laa­dun­var­mis­tus­työ­tä. Jos tuo­tet­ta pitäi­si val­mis­taa hyvin vähän, se on erit­täin kal­lis­ta per annos.

    En minä­kään ole big phar­man ystä­vä. Niil­lä yri­tyk­sil­lä on eten­kin taka­vuo­si­na ollut aika mie­len­kiin­toi­sia liik­kei­tä ja tem­pauk­sia. Eni­ten inhoan tapah­tu­nut­ta tut­ki­mus­tu­los­ten vää­ris­te­lyä. Perus­on­gel­mat eivät kui­ten­kaan läh­de näis­tä vää­rin­käy­tök­sis­tä, vaan alan luonteesta.

    Kum­pi­kin yllä­ole­va esi­merk­ki ker­too minus­ta kui­ten­kin vain sen, että lää­ke­ke­hit­tä­jät ja ‑teh­taat toi­mi­vat omas­sa toi­min­taym­pä­ris­tös­sään taval­la, joka on lii­ke­ta­lou­del­li­ses­ti jär­ke­vä. Aina se toi­min­ta­ta­pa ei ole koko­nai­suu­den kan­nal­ta paras mahdollinen.

  40. Luu­len­pa, että koko pro­ses­sia rajoit­taa pit­käl­ti uusien lääk­kei­den mark­ki­noi­ta­vuus. Kun­non mark­ki­nao­suut­ta kaap­paa­vaa hype­tys­tä ei saa aikai­sek­si, jos tulee jat­ku­vas­ti uusia lääkkeitä.

    Koko pro­ses­sia rajoit­taa voi­mak­kaas­ti lääk­kei­den kehit­tä­mi­sen vai­keus. Uusi veren­pai­ne­lää­ke voi pudot­taa kes­ki­mää­räis­tä ylä­pai­net­ta vaik­ka­pa 2 mmHg ver­rat­tu­na van­hem­piin lääk­kei­siin. Min­kä arvoi­nen täl­lai­nen lää­ke on? Ehkä se sääs­tää jon­kun käyt­tä­jän­sä veren­kier­to­ta­pah­tu­mal­ta. Tai ehkä sil­lä on vähäi­sem­piä sivu­vai­ku­tuk­sia kuin edel­tä­jäl­tään. Tai ehkä se toi­mii jol­lain käyt­tä­jä­ryh­mäl­lä eri­tyi­sen hyvin.

    Joka tapauk­ses­sa tilan­ne on se, että paran­nus aikai­sem­paan on aika pie­ni. Oikeas­ti mer­kit­tä­viä lää­ke­kek­sin­tö­jä tulee mark­ki­noil­le hyvin vähän.

    Tar­peel­li­sia lää­ke­kek­sin­tö­jä on help­po kek­siä. Jos joku kek­si­si hyvän lääk­keen rhi­no­vi­rusin­fek­tioi­hin (suom. räkä­tau­ti), sii­tä sai­si aika muka­vas­ti rahaa. Tai vaik­ka HSV-per­heen viruk­sia vas­taan toi­mi­va lää­ke­kin oli­si aika hyvä. Entä­pä HIV:n hää­tä­vä lää­ke? Teho­kas lää­ke II-tyy­pin dia­be­tek­seen? Toi­mi­va ja riit­tä­vän sivu­vai­ku­tuk­se­ton laihdutuslääke?

    Vai­keam­paa on kui­ten­kin kehit­tää lääk­kei­tä näi­hin tar­pei­siin. Vaik­ka tek­no­lo­giaih­mi­se­nä vihaan­kin aja­tus­ta sii­tä, että hel­pot kek­sin­nöt on jo kek­sit­ty, lää­ke­teol­li­suus näyt­täi­si inno­vaa­tioi­den vai­kut­ta­vuus­ta­sol­la arvioi­den ole­van jos­sain mää­rin sii­nä tilanteessa.

    En esi­mer­kik­si ihan alle­kir­joi­ta tuo­ta mala­ria­jut­tua, jos­ta usein puhu­taan. Todel­li­suu­des­sa mala­ria-alueil­la asuu niin pal­jon ihmi­siä, että jos jokai­sel­ta sai­si pari euroa — mikä on vie­lä mah­dol­li­suuk­sien rajois­sa — sil­lä kyl­lä rahoit­tai­si vähän kal­liim­man­kin tuotekehityksen.

    Ja kun tilan­ne on tämä, lää­ke­teol­li­suus tekee uusi­na­kin lääk­kei­nä lähin­nä pien­tä inkre­men­taa­lis­ta kehi­tys­työ­tä. Sii­tä teh­dään sit­ten mark­ki­noin­nin mene­tel­mil­lä mah­dol­li­sim­man tär­keän ja suu­ren näköis­tä. Jos kakun laa­jen­ta­mi­nen tuo­te­ke­hi­tyk­sen mene­tel­mil­lä on vai­ke­aa, yri­tyk­sen pitää panos­taa markkinointiin.

  41. Luet­te­lit kyl­lä nykyi­sen mark­ki­naeh­toi­sen mal­lin huonouksia.

    Mut­ta kuin­ka kova usko sinul­la on, että siir­tä­mäl­lä lää­ke­ke­hi­tyk­sen suu­ren ris­kin ja kor­kean epä­on­nis­tu­mis­to­den­nä­köi­syy­den peli fir­moil­ta val­tioil­le, kuvio sit­ten para­ni­si, eikä enti­ses­tään huononisi?

    Ehkä voi­tai­siin kek­siä monia­kin syi­tä, että val­tio­joh­toi­ses­ti (kes­kus­joh­toi­ses­ti) hom­ma pyö­ri­si vie­lä nykyis­tä­kin huonommin.

  42. Sam­po Smolander:

    Ehkä voi­tai­siin kek­siä monia­kin syi­tä, että val­tio­joh­toi­ses­ti (kes­kus­joh­toi­ses­ti) hom­ma pyö­ri­si vie­lä nykyis­tä­kin huonommin. 

    Oli­sin mel­kein min­kä tahan­sa tuo­tan­non suh­teen täs­mäl­leen samaa miel­tä kans­sa­si, mut­ta minus­ta lääk­kei­den koh­dal­la on se mer­kit­tä­vä ero moneen muu­hun asi­aan (aina­kin Euroo­pas­sa), että val­tiot pit­käl­ti jo mak­sa­vat touhun. 

    Ne siis joko jou­tu­vat kes­kus­joh­toi­ses­ti päät­tä­mään, mitä lääk­kei­tä kor­va­taan ja mitä ei (jos ovat fik­su­ja) tai sit­ten anta­maan tämän val­lan yksit­täi­sil­le lää­kä­reil­le ja mak­saa tämän suht umpi­mäh­käi­sen prio­ri­saa­tion kus­tan­nuk­set (jos eivät ole kovin fik­su­ja). Jos ne siis jo nyt päät­tä­vät, mitä lääk­kei­tä kor­va­taan ja mitä ei, eli niil­lä on jo kri­tee­rit sil­le, kuin­ka hyviä uusien lääk­kei­den pitää olla, jot­ta ne kor­va­taan, oli­si­ko se eri­tyi­sen vai­ke­aa, että nämä kri­tee­rit ohjai­si­vat sit­ten sitä lää­ke­ke­hi­tys­tä val­tiol­li­ses­sa tutkimuskeskuksessa? 

    Oleel­li­nen sääs­tö­hän täs­sä tou­hus­sa tuli­si aina­kin nii­den mark­ki­noin­ti­kus­tan­nus­ten jää­des­sä pois. Nyt­hän lääk­kei­tä mark­ki­noi­daan lää­kä­reil­le, jot­ta nämä kir­joit­tai­si­vat uusia ja kal­lii­ta lääk­kei­tä. Ei ole mitään syy­tä olet­taa, että täs­sä tou­hus­sa lää­ke­teh­taat koit­tai­si­vat antaa miten­kään objek­tii­vis­ta tie­toa. Jos 9 tut­ki­mus­ta 10:stä ei löy­tä­nyt mitään hyö­tyä lääk­keen käy­tös­tä, mut­ta yksi löy­si, niin mihin­kä­hän nois­ta tut­ki­muk­sis­ta teh­taan esit­te­li­jä veto­aa lää­ket­tä esi­tel­les­sään lääkäreille? 

    Nyky­sys­tee­mi voi­si toi­mia joten­kin, jos lääk­kei­den mark­ki­noin­ti suo­raan lää­kä­reil­le kiel­let­täi­siin kate­go­ri­ses­ti. Lää­ke­teh­tai­den annet­tai­siin rahoit­taa sitä, että joku kes­kus­joh­toi­nen lai­tos käy läpi lääk­keis­tä teh­ty­jä tut­ki­muk­sia ja jär­jes­tää sit­ten lää­kä­reil­le objek­tii­vi­sem­pia kou­lu­tus­ti­lai­suuk­sia uusis­ta lääkkeistä.

  43. Samu­li: Kun kai­ke­ti murs­kae­nem­mis­tö tut­kit­ta­vis­ta lää­ke­mo­le­kyy­li­kan­di­daa­teis­ta pitää tut­ki­mus­ten ede­tes­sä hylä­tä, niin jos sekä lää­ke­ke­hi­tys­tä teki­si val­tio että lääk­keet hyväk­syi­si val­tio, niin eikö oli­si vaa­ra että sato­jen mil­joo­nien bud­je­til­la lää­ke­ke­hi­tys­tä teh­neel­lä val­tion viras­tol­la oli­si kai­ken tämän rahan­ku­lun jäl­keen kiusaus julis­taa edes muu­ta­ma tut­ki­mis­taan lääk­keis­tä toi­mi­vik­si ja tur­val­li­sik­si? (Riip­pu­mat­ta oli­si­vat­ko ne oikeas­ti sitä.)

    Nyt kun lää­ke­ke­hi­tys­tä teke­vät fir­mat, ja lääk­keet hyväk­syy val­tion viras­to, viras­tol­la ei ole omaa leh­mää ojas­sa vaan se voi — näin kuvit­te­len — objek­tii­vi­sem­min hylä­tä lääk­keet jot­ka eivät täy­tä vaatimuksia.

  44. Sam­po, kuten kir­joi­tin, nyky­sys­tee­mi voi­si toi­mia, jos koko tou­hu kier­täi­si val­tion viras­ton kaut­ta niin, että lääk­kei­den käy­tös­tä käy­tän­nös­sä pää­tök­siä teke­vät lää­kä­rit oli­si­vat tuon viras­ton ohjeis­ta­mia sii­tä, mitä lääk­keet oikeas­ti aut­ta­vat, eikä mitään lää­ke­teh­tai­den suo­raa “esit­te­lyä” (=mark­ki­noin­tia) tapahtuisi. 

    Kuten joku tääl­lä jo ker­toi, lää­ke­teh­tai­den mark­ki­noin­ti­bud­je­tit ovat val­ta­via. Tämä ker­too juu­ri sii­tä, että ne usko­vat pys­ty­vät vai­kut­ta­maan sii­hen, mitä lääk­kei­tä lää­kä­rit mää­rää­vät tai miten pal­jon yli­pää­tän­sä mää­rää­vät lää­ke­hoi­to­ja ver­rat­tu­na sii­hen, mitä he puo­lu­eet­to­man tie­don val­li­tes­sa tekisivät. 

    Mitä tuo­hon sinun esit­tä­mää­si tulee, niin ei kai mikään pak­ko oli­si sii­nä, että sama val­tion viras­to tut­ki­si lääk­kei­tä ja päät­täi­si nii­den hyö­dyl­li­syy­des­tä ja tur­val­li­suu­des­ta. Esi­mer­kin voi ottaa vaik­ka­pa ydin­voi­mas­ta. Suo­men ensim­mäi­nen ydin­voi­ma­la oli val­tiol­li­sen Imat­ran Voi­man raken­ta­ma, mut­ta sen toi­min­taa val­voi val­tiol­li­nen STUK.

  45. Samu­li: No joo, mut­ta ydin­voi­ma on käy­tän­nös­sä täy­sin ris­ki­tön tapa teh­dä voit­toa. Riit­täi­si­kö pie­nel­lä maal­la resurs­se­ja pyö­rit­tää lää­ke­tut­ki­mus­ta joka oli­si tar­peek­si laa­jaa että tilas­tol­li­ses­ti osu­mia (onnis­tu­nei­ta lää­ke­löy­tö­jä) tapah­tui­si tar­peek­si usein? (En osaa itse arvioida.)

    Miten alas­ta vas­taa­va minis­te­ri perus­te­li­si puu­haa, “joo, me on nyt 3 vuot­ta pyö­ri­tet­ty tätä tut­ki­mus­ta nnn mil­joo­nal­la eurol­la, mut­tei tois­tai­sek­si olla löy­det­ty mitään hyödyllistä”.

  46. Sam­po, aja­tus oli­si kai se, että lää­ke­ke­hi­tys­tä teh­täi­siin vähin­tään EU:n, mah­dol­li­ses­ti jopa laa­jem­man pii­rin sisäl­lä. Tämä sik­si, että kaik­ki EU-maat ovat ihan samas­sa junas­sa sen suh­teen, että älyt­tö­män kor­keat lääk­kei­den hin­nat mak­se­taan val­tion kas­sas­ta (tai vaih­toeh­toi­ses­ti pakol­li­sis­ta vakuu­tuk­sis­ta, joka on kyl­lä ihan sama asia). 

    Juu­ri täl­lai­nen asia on nii­tä par­hai­ta mah­dol­li­sia kan­sain­vä­li­seen yhteis­työ­hön, kos­ka sii­tä saa­ta­va hyö­ty, infor­maa­tio, on tri­vi­aa­lia monis­taa aivan riip­pu­mat­ta sii­tä, pal­jon­ko mai­ta on yhdes­sä. Täs­sä mie­les­sä nyky­sys­tee­mi jopa poten­ti­aa­li­ses­ti huk­kaa val­ta­vas­ti resurs­se­ja. Jos kak­si lää­ke­fir­maa kehit­te­lee lää­ket­tä ja toi­nen ehtii sit­ten paten­toi­da sen vähän ennen kuin toi­nen, niin ensin ehti­vä saa itsel­leen kai­ken voi­ton ja toi­sek­si tul­lut menet­tää kai­ken panostamansa. 

    Juu­ri tämä “win­ner takes all” ‑ase­tel­ma on minus­ta muu­ten­kin ongel­ma­na IP-asiois­sa. Sen lisäk­si, että se joh­taa yllä kuva­tun kal­tai­siin epä­oi­keu­den­mu­kai­suuk­siin, niin se joh­taa myös sii­hen, että var­muu­den vuok­si paten­toi­daan kaik­ki mah­dol­li­nen, vaik­kei edes oli­si tar­koi­tus nii­tä kaik­kia asioi­ta toteut­ta­maan todellisuudessa. 

    Olet ihan oikeas­sa sii­nä, että jul­ki­sin varoin teh­tä­väs­sä tut­ki­muk­ses­sa on omat ongel­man­sa sen suh­teen, miten tou­hun edis­ty­mi­ses­tä pal­ki­taan ja edis­ty­mät­tö­myy­des­tä ran­gais­taan. Itse en tähän oikein kek­si muu­ta yleis­lää­ket­tä kuin sen, että luo­tam­me sii­hen, että lääk­kei­tä kehit­tä­vien tut­ki­joi­den tie­teel­li­nen ambi­tio ajaa hei­tä teke­mään mah­dol­li­sim­man kor­kea­ta­sois­ta tut­ki­mus­ta sii­nä, mis­sä kai­kes­sa muus­sa­kin jul­ki­sin varoin teh­tä­väs­sä tie­teel­li­ses­sä tutkimuksessa.

  47. Jos kak­si lää­ke­fir­maa kehit­te­lee lää­ket­tä ja toi­nen ehtii sit­ten paten­toi­da sen vähän ennen kuin toi­nen, niin ensin ehti­vä saa itsel­leen kai­ken voi­ton ja toi­sek­si tul­lut menet­tää kai­ken panostamansa.

    Täs­sä on vai­kea näh­dä ongel­maa, kos­ka paten­toin­ti tapah­tuu var­hai­ses­sa vai­hees­sa, ennen kuin fir­ma on ehti­nyt panos­taa sii­hen kovin­kaan pal­jon. Häviä­jä toki jää nuo­le­maan näp­pe­jään, mut­ta niin se vain on. Tilan­ne oli­si toi­nen, jos kyse oli­si inno­vaa­tios­ta, johon kum­pi­kin on panos­ta­nut sato­ja miljoonia.

    Aikai­nen paten­toin­ti on monel­la taval­la hyö­dyl­lis­tä­kin. Se pakot­taa kehit­tä­mään nopeas­ti, ja se toi­saal­ta myös jakaa kehi­tys­suun­nis­ta tie­toa nopeas­ti. Patent­ti­jär­jes­tel­mä­hän on tie­tyl­lä taval­la palk­kio­jär­jes­tel­mä: “Jos ker­rot, mitä teet, saat sii­hen vähäk­si aikaa yksinoikeuden.”

    Jär­jes­tel­mä siis kan­nus­taa avoi­muu­teen ja nope­aan kehit­tä­mi­seen. Lisäk­si se mah­dol­lis­taa suu­ren panos­tuk­sen tuo­te­ke­hi­tyk­seen takaa­mal­la yksi­noi­keu­den. IPR-klep­to­kra­tias­sa ei juu­ri kan­nat­tai­si kehit­tää, tai kehi­tys kan­nat­tai­si aina­kin suun­na­ta mah­dol­li­sim­man huo­nos­ti monis­tet­ta­viin inno­vaa­tioi­hin. Tämä ei oli­si miten­kään tan­gen­tis­sa tek­no­lo­gian tehok­kaan kehit­tä­mi­sen kanssa.

  48. Vihe­rins­si, jos se pätee, että on hal­paa kehit­tää lää­ke sil­le paten­tin asteel­le, mut­ta sii­tä eteen­päin meno on kal­lis­ta, niin minus­ta tämä kan­nus­taa sii­hen, että lää­ke­teh­tai­den kan­nat­taa paten­toi­da hir­vit­tä­vä mää­rä vähän­kin sel­lai­sel­ta lääk­keil­tä vai­kut­ta­via mole­kyy­le­jä, jot­ka voi­si­vat kil­pail­la hei­dän jo mark­ki­noil­la ole­vien tuot­tei­den kans­sa ja jät­tää kehi­tys­työ siihen. 

    Suu­rin uhka­han lääk­kees­tä paten­tin tuo­man mono­po­lin ansios­ta rahan nyh­tä­mi­sel­le on se, että joku toi­nen kehit­tää vas­taa­van tai hitusen parem­man lääk­keen. Sii­hen, ettei näin käy, kan­nat­taa siis paten­tin omis­ta­van lää­ke­teh­taan uhra­ta pal­jon­kin resurs­se­ja. Ja tämä on kaik­ki täy­sin tur­haa ja vain hidas­taa kehi­tys­tä, kos­ka sehän ei itse ryh­dy sii­hen kehi­tys­työn kal­lii­seen vai­hee­seen nii­den suo­ja­pa­ten­toi­tu­jen mole­kyy­lien suh­teen, kos­ka se ei ole sil­le itsel­leen talou­del­li­ses­ti kannattavaa.

  49. Suu­rin käy­tän­nön este ja kus­tan­nus­te­ki­jä aiheu­tuu tur­val­li­suus­nar­ko­ma­nias­ta ja halus­ta rahas­taa ryh­mä­kan­teil­la. Jos aspe­rii­ni, kek­sit­täi­siin tänään, se ei kos­kaan sai­si myyn­ti­lu­paa kipu- ja kuu­me­lääk­kee­nä. Sama pätee digok­sii­niin, para­se­ta­mo­liin ym. ym.

  50. Vihe­rins­si, jos se pätee, että on hal­paa kehit­tää lää­ke sil­le paten­tin asteel­le, mut­ta sii­tä eteen­päin meno on kal­lis­ta, niin minus­ta tämä kan­nus­taa sii­hen, että lää­ke­teh­tai­den kan­nat­taa paten­toi­da hir­vit­tä­vä mää­rä vähän­kin sel­lai­sel­ta lääk­keil­tä vai­kut­ta­via mole­kyy­le­jä, jot­ka voi­si­vat kil­pail­la hei­dän jo mark­ki­noil­la ole­vien tuot­tei­den kans­sa ja jät­tää kehi­tys­työ siihen.

    Jos lää­ke­teh­taal­la on johon­kin vai­vaan lää­ke X mark­ki­noil­la, sen ei kan­na­ta pro­tek­tii­vi­ses­ti paten­toi­da mitään suo­ja­tak­seen kyseis­tä lää­ket­tä. Kil­pai­li­jal­la meni­si kui­ten­kin niin kau­an saa­da oma lääk­keen­sä mark­ki­noil­le, että lääk­keen X patent­ti­suo­ja on jo rau­en­nut. Pit­kä tuo­te­ke­hi­tys­sykli ja lyhyt hyö­dyn­tä­mi­sai­ka tekee peräs­sä­juok­se­mi­ses­ta kui­ten­kin vaikeaa.

    Toi­nen jut­tu on se, että ei ole ihan help­po kek­siä uusia lää­ke­ai­nei­ta. Paten­toin­nin taus­tal­la on ihan mer­kit­tä­vä mää­rä alus­ta­vaa työ­tä, jol­la hara­voi­daan sopi­via kan­di­daat­te­ja. Ihan pel­käs­tään pape­ri­töil­lä tus­kin pääs­tään juu­ri mihinkään.

    Ei sil­ti, ihan var­mas­ti jos­kus käy niin­kin, että lää­ke­teh­das paten­toi jotain mel­ko lupaa­vaa ja jät­tää sen hyö­dyn­tä­mät­tä. Tämä ei kui­ten­kaan ole mikään mer­kit­tä­vä kehi­tyk­sen hidastaja.

    Ja tie­tys­ti niin­kin, että jos jol­la­kul­la on esit­tää jokin inno­va­tii­vi­suu­del­la ja ylei­sel­le kehi­tyk­sel­le hyö­dyl­li­sem­pi sys­tee­mi kuin patent­ti­jär­jes­tel­mä, niin kan­nat­taa ava­ta suu.

  51. Cati­li­na: “Jos aspe­rii­ni, kek­sit­täi­siin tänään, se ei kos­kaan sai­si myyn­ti­lu­paa kipu- ja kuu­me­lääk­kee­nä. Sama pätee digok­sii­niin, para­se­ta­mo­liin ym. ym.”

    Niin var­maan. Olet ilmei­ses­ti itse kek­si­nyt tämän.

  52. Ja tie­tys­ti niin­kin, että jos jol­la­kul­la on esit­tää jokin inno­va­tii­vi­suu­del­la ja ylei­sel­le kehi­tyk­sel­le hyö­dyl­li­sem­pi sys­tee­mi kuin patent­ti­jär­jes­tel­mä, niin kan­nat­taa ava­ta suu. 

    Oli­sin täs­tä itse­kin kiin­nos­tu­nut noin ylei­sel­lä tasol­la, mut­ta eri­tyi­ses­ti juu­ri näi­den lääk­kei­den koh­dal­la tilan­ne on minus­ta eri­lai­nen kuin muil­la aloil­la. Syy­nä tähän on se, että lääk­kei­den käy­tön mak­saa ennen kaik­kea veron­mak­sa­jat, eivät “mark­ki­nat”.

    Täl­löin minus­ta kes­ki­te­tym­mät jul­ki­ses­ti pyö­ri­te­tyt rat­kai­sut voi­vat oikeas­ti tul­la jär­ke­vim­mik­si kuin yksi­tyi­set patent­tei­hin perus­tu­vat. Lää­ke­teh­taal­le on kan­nat­ta­vam­paa kehit­tää lää­ke, joka aut­taa sai­rau­den X oirei­siin, mut­ta sitä pitää sit­ten käyt­tää vuo­si­kausia, kuin lää­ke, joka estää X:n syn­ty­mi­sen, kos­ka täl­lä jäl­kim­mäi­sel­lä ei pys­ty rahas­ta­maan yhtä hyvin. Eten­kään paten­tin lop­pu­mi­sen jäl­keen ei jäl­kim­mäi­sel­lä pys­ty rahas­ta­maan enää juu­ri lain­kaan, mut­ta edel­li­sel­lä voi hyvin­kin jat­kaa rahan tah­koa­mis­ta. Ter­vey­den­huol­to­jär­jes­tel­mil­le taas jäl­kim­mäi­set lääk­keet oli­si­vat pal­jon ter­ve­tul­leem­pia, kos­ka sääs­täi­si­vät val­ta­vas­ti X:n muu­hun hoi­toon mene­viä resursseja.

  53. Kuten huo­maam­me, todel­la uusia, inno­va­tii­vi­sia ideoi­ta on hyvin vähän. Kui­ten­kin pyö­rä on edel­leen­kin vaan hyvä väline.

  54. Yksi asia, jota täs­sä­kään kes­kus­te­lus­sa eivät muut kuin Cati­li­na ole tuo­neet esil­le, ja hän­kin vain hie­man sivu­kaut­ta: Nois­ta lääk­kei­den kehi­tys­kus­tan­nuk­sis­ta on 50–90 pro­sent­tia asia­na­ja­jien palk­kioi­ta ja eri­lai­sia oikeusturvavakuutuksia. 

    Mole­kyy­lien kehit­tä­mi­nen on suh­teel­li­sen hal­paa ja help­poa nyky­päi­vä­nä. Lisäk­si uuden mole­kyy­lin omi­nai­suuk­sien tut­ki­mi­nen simu­laa­tioil­la on jo nyky­ään ihan arki­päi­vää niin, että ennen kuin sitä on edes syn­te­ti­soi­tu, tie­de­tään aika pal­jon sen omi­nai­suuk­sis­ta. Kus­tan­nuk­sia ker­tyy sii­nä vai­hees­sa kun ihmis­ko­kei­ta ale­taan teh­dä, ja sil­loin alka­vat asia­na­ja­jien kel­lot tikit­tää. Sii­nä vai­hees­sa kun ensim­mäi­set pil­le­rit on saa­tu ulos, kus­tan­nuk­sis­ta on ker­ty­nyt vas­ta muu­ta­ma pro­sent­ti. Puhu­taan siis mil­joo­nis­ta, toki, mut­tei miljardeista.

    Ja ne loput kus­tan­nuk­set ovat ihan puh­taas­ti oikeus­jär­jes­tel­män ja mai­ni­tun “tur­val­li­suus­nar­ko­ma­nian” tuot­tei­ta. Sitä sit­ten kor­ja­taan paten­teil­la, eli yksi­noi­keuk­sil­la? Minus­ta tämä sys­tee­mi on täy­sin kiero.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Notify me of followup comments via e-mail. You can also subscribe without commenting.