Vuosi: 2011

Ville Kopra, enti­nen Kale­vi Sor­sa ‑säätiön toimin­nan­jo­hta­ja ja Jut­ta Urpi­laisen talous­poli­it­ti­nen eri­ty­isavus­ta­ja on joulupäivän blo­gis­saan esit­tänyt harkit­tavak­si työn perus­tu­loa tuo­maan kan­nus­tavia pelisään­töjä pätkä­työn­markki­noille. Hän toteaa, että vihrei­den esit­tämä perus­tu­lo loisi kyl­lä parem­mat kan­nus­timet tehdä mata­latuot­toista työtä työt­tömyy­den sijas­ta, mut­ta sosi­aalidemokraatit ovat vas­tus­ta­neet sitä, kos­ka se loisi samal­la tien jäädä työ­markki­noiden tyystin ulkop­uolelle. Kom­pro­missi­na hän esit­tää työn perus­tu­loa niille, jot­ka ovat työ­markki­noiden käytet­tävis­sä. Tähän hän esit­tää esimerkik­si kuu­den kuukau­den rek­isteröin­tiä, jona aikana ansio­tu­lo­jen han­kkimista tuet­taisi­in perus­tu­lol­la. Omia ansio­tu­lo­ja pitäisi sinä aikana han­kkia joidenkin tuhan­sien euro­jen edestä. Jat­ka lukemista “Työn perustulo?”

Kysymys lah­jakku­u­den periy­tymis­es­tä on ide­ol­o­gis­es­ti kuuma aihe. Vii­sain­ta olisi vai­eta asi­as­ta, mut­ta min­un maail­manku­vaani ei kuu­lu joidenkin tosi­a­sioiden uno­ht­a­mi­nen. Min­un pyrkimyk­seni tasa-arvoiseen yhteiskun­taan ei edel­lytä älyl­listä valehtelua.

Puhutaan nyt vaik­ka sit­ten siitä älykkyy­destä, vaik­ka lah­jakku­u­den tyyppe­jä on paljon ja on myös periy­tyviä huono­ja omi­naisuuk­sia, kuten räy­häävä viinapää. Jat­ka lukemista “Mer­i­tokra­tia ja luokkay­hteiskun­ta (3) Miten lah­jakku­us periytyy?”

Edel­lisessä artikke­lis­sa puhuin kovin yleistävästi lah­jakku­ud­es­ta. Kuitenkin kyse on laa­jem­min omi­naisuuk­sista, joista on hyö­tyä elämässä men­estymiselle. Kuva toinen puoli muo­dos­tuu omi­naisuuk­sista, joista on haittaa.

Näitä on ennen kaikkea ter­veys ja valitet­ta­van koroste­tusti mie­len­ter­veys, sil­lä mie­len­ter­vey­den ongelmia nyky-yhteiskun­ta sietää paljon huonom­min kuin per­in­teinen maat­alousy­hteiskun­ta. Skit­sofren­ian kanssa pär­jäsi heinäpel­lol­la, mut­ta huonos­ti mod­ernissa liike-elämässä. Tiedämme, että köy­hät ovat paljon sairaampia kuin rikkaat, mut­ta minä ainakaan en tiedä, onko tyyp­il­lisem­pää, että sairaus tekee köy­häk­si kuin että köy­hyys tekee sairaak­si. Jat­ka lukemista “Mer­i­tokra­tia ja luokkay­hteiskun­ta (2) Mitä on lahjakkuus”

Lyhyt ja sik­si puut­teelli­nen vas­tauk­seni HS-raadin kysymyk­seen on herät­tänyt sen ver­ran vilkkaan keskustelun, että kir­joi­tan saman asian perus­teel­lisem­min. Mitä tapah­tuu, kun aiem­mas­ta luokkay­hteiskun­nas­ta, jos­sa jokainen elää siinä ”kastis­sa”, johon on syn­tynyt mer­i­tokraat­tiseen yhteiskun­taan, jos­sa van­hempi­en sta­tus ei määrää lapsen tule­vaa ase­maa, vaan jokainen voi kil­voitel­la men­estyk­ses­tä omien vahvuuk­sien­sa pohjalta.

Aloite­taan äärim­mäi­sistä ole­tuk­sista. Jat­ka lukemista “Mer­i­tokra­t­ian ja luokkay­hteiskun­ta (1)”

Näin otsikoi Ilta-Sanomat uutisen­sa uusim­mas­ta pres­i­dentin­vaali­gallupista. Haav­is­ton kan­na­tus on pom­pan­nut yhdek­sään pros­ent­ti­in ensim­mäisessä mit­tauk­ses­sa, joka on tehty Maikkarin ja Ylen vaa­likeskustelu­jen jäl­keen. Niin­istö on tietysti yhä ylivoimainen, mut­ta neljä muu­ta ovat aivan yhdessä supus­sa kisaa­mas­sa toiselle kier­rokselle pääsys­tä.  Erot mah­tu­vat virhemarginaaliin.

[Uuti­nen on nyt 25.12. julka­istu uudelleenot­sikoitu­na IS:n verkko­sivuil­la. Siihen pääsee tästä]

Jat­ka lukemista “Pekka Haav­is­to pres­i­dentin­vaalien yllättäjä”

Vas­tauk­seni HS-Raadin kysymyk­seen vaikut­taako van­hempi­en yhteiskun­talu­ok­ka Suomes­sa merkit­tävästi siihen, miten ihmi­nen men­estyy elämässään?

Vaikut­taa, on aina vaikut­tanut, mut­ta vaikut­taa nyt enem­män kuin aiemp­ina vuosikymmeninä.

Suomes­sa sää­tykier­to on hidas­tunut, mis­tä ker­too esimerkik­si se, että van­hempi­en koulu­tus­ta­so ennus­taa aiem­paa parem­min las­ten koulu­tus­ta­soa. Tosin tässäkin on mit­taamisongelmia. Kun aka­teemisia oli vähän ja koulu­tus laa­jeni nopeasti, aka­teemiselle uralle oli pakko tul­la paljon sel­l­aisia, joiden van­hem­mil­la ei ollut aka­teemista koulu­tus­ta. Jat­ka lukemista “Suo­ma­lais­es­ta luokkayhteiskunnasta”

Jokaisen puolueen tulee pyrk­iä hal­li­tuk­seen, kos­ka hal­li­tuk­ses­sa päätetään ja oppo­si­tios­sa valite­taan. Puolue on luvan­nut äänestäjilleen edis­tää edus­tami­aan asioista. Muu olisi petosta.

Näin siis pääsääntöisesti.

Minus­ta on aika-ajoin alka­nut tun­tua siltä, että vihreistä olisi enem­män hyö­tyä oppo­si­tios­sa kuin hal­li­tuk­ses­sa. Olen mon­es­sa asi­as­sa varsin tyy­tymätön hal­li­tuk­sen toim­intaan tai siis sen toim­i­mat­to­muu­teen. Oppo­si­tion tehtävä olisi soimia hal­li­tus­ta sen heikkouk­sista ja näin joh­dat­taa parem­malle tielle, mut­ta meil­lä oppo­si­tio on hal­li­tuk­sen vääräl­lä puolel­la, vaa­ti­mas­sa vielä huonom­paa poli­ti­ikkaa. Maas­ta puut­tuu oppo­si­tio. Jat­ka lukemista “Onko lehdis­tö maan ain­oa oppositio?”

Argen­ti­inan keskus­pankin johta­ja ihmetteli Helsin­gin Sanomien mukaan euroop­palaisia, mik­si pitää laina­ta dol­lare­i­ta Kiinas­ta voidak­seen laina­ta Euro­ja Ital­ialle. Eikö EKP voisi laina­ta euro­ja Ital­ialle lainaa­mat­ta dol­lare­i­ta Kiinasta?

EKP halu­aa olla kuri­nalainen. Jos EKP vain ostaisi maid­en velka­kir­jo­ja vetämät­tä vas­taavaa määrää ostovoimaa pois markki­noil­ta, tämä  tuot­taisi inflaa­tio­ta. Mut­ta, mut­ta… Jat­ka lukemista “Argen­ti­inalaiset kävivät neuvomassa”