Esityslistaan pääsee tästä . Maakuntahallitus käsitteli maakuntakaavaa nyt jo aika tärkeässä kokouksessa. Tavoitteena oli alun perin tiivistää yhdyskuntarakennetta ja keskittää asumista ratojen varteen. Kaavaluonnosta on nyt analysoitu ja havaittu, että se hajottaa yhdyskuntarakennetta entuudestaan, tosin vähän hitaammin kuin aiemmin.
Alun perin esitys oli, että neljä aluetta kehittyvät niin, että niiden osuus väkiluvusta kehittyy seuraavasti:
2000 2035
Uusia asemanseutuja ei oteta käyttöön Östersundomia lukuun ottamatta.
Maakuntahallituksessa asiasta oli, sanotaanko nyt, monenlaisia näkemyksiä. Lopputulokseksi tuli, että uusien asemanseutujen käyttöönottoa ei nyt suorastaan kielletä, mutta radasta ja asemasta on oltava sitovat päätökset tätä ennen; niin kuin pitää ollakin. Näin mahdollistuu Ristikytö (Keravan ja Järvenpään välillä), Hista, Talma ja Nikkilä. Ristikytöön on jo rata, pysäkki vaan puuttuu. Histan osalta Espoossa joudutaan odottelemaan tai kaivamaan rahat.
Hankaluutena tässä on, että rakentamiseen on varattu niin tolkuttomasti alueita, ettei mitään tiivistymistä välttämättä tapahdu. Olisi hyvä, jos kuntien välisiä pelisääntöä voitaisiin kehittää niin, että kunta, joka suosii hajanaista asutusta maksaa itse siitä aiheutuvat kustannukset, eikä laskuta niitä muilla kunnilla tai valtiolla. Kunnanhan ei tarvitse toimia tyhmästi vaikka maakuntakaava antaisi siihen mahdollisuudet.
Jonkinlainen voitto oli, että uusia asemanseutuja sentään saa ottaa käyttöön. Nyt kuitenkin edes saa tiivistää vaikka ei ole pakko.
Kovasti maakuntakaava nyt on vain kehitystä seuraileva, mutta ei sitä ohjaava. Seuraavia uusia aloitteita on olemassa tai voisi olla.
Sipoo, joka yritti ensin suojella itseään uusilta asukkailta, on Östersundomin menetettyään innostunut kaavoittamaan aivan vimmatusti. Sibbesborgin ja Eriksnäsin alueelle kaavaillaan jopa 70 000 uutta asukasta. Minusta tämä ajatus ei ole huono, vaikka henkilökohtaisesti se näin kesäasukkaan silmin onkin katastrofi. Maakuntakaava ei ole tätä noteerannut.
Siitä Ristikydöstä pitäisi tehdä positiivinen päätös eikä vain sallia passiivisesti. Tuusulan kuntaa se ei ole kiinnostanut, mutta kuntarajat eivät ole ikuisia.
Seudun parhaat potentiaaliset rakennusmaat on Tammisaaressa (sic). Tähän asti ruotsinkielisellä Länsi-Uudellamaalla ei ole oltu oikein innostuneita uusista asukkaista, mutta nyt kuulemma oltaisiin. Sinne menee se ratakin ja vielä samassa käytävässä kuin tie. Tästä voisi tehdä uuden kehityssuunnan.
Mäntsälän aseman luo pitäisi tehdä 30 000 asukkaan kaupunki. Nyt kaavoitetaan lähiömaista aluetta paikalle, jossa pitäisi olla uuden kaupungin keskustori.
Östersundomin osalta ongelmana on Vantaa, joka pyrkii jarruttamaan Östersundomin käyttöönottoa, jotta se ei vaarantaisi Marja-Vantaan kehitystä.
Nikkilän kasvattamisesta en olisi ihan varma, vaikka sinne saisikin radan helpolla. Kaupunkirakenne ei voi tiivistyä kaikkialle. Nikkilän ympäristöä voisi kehittää kukoistavana maaseutuna.
Huutonaurua.
No tavallaan joo ‚mutta en sitä noin sanoinsi. Kyse ei ole siitä etteikö Vantaa haluaisi kilpailevaa hanketta Marja-Vantaalle, vaan yksinkertaisesti siitä että Vantaalla ei ole varaa tuohon Östersundomin osuuteensa, se että haluaako he sen vai ei noin niinku yleensä on täten irrelevanttia. Vantaan kannalta kyseessä on raskaat investoinnit (ml. metro) vaativa alue, joidenka vastapainona on Vantaan puolelle rakennuskelpoista maata hyvin vähän, ja vielä kaukana kaikesta. Ei vaan ynnää.
Voisi muuten harkita, että sen Vantaan kolkan jättäisi rauhaan ja rakentaisi metron/ratikan suoraan Itäkeskuksesta Östersundomiin. Perusteina on paitsi, että Sotungintie on vakituisella pyörälenkilläni :-), myös se, että hvä kaupunkirakenne on samanaikaisesti tiivis ja harva. Kunnollisia viheralueita kannattaa jättää tiiviin rakentamisen väliin.
“…kunta, joka suosii hajanaista asutusta maksaa itse siitä aiheutuvat kustannukset, eikä laskuta niitä muilla kunnilla tai valtiolla.”
Siis Helsinki joutuu maksumieheksi, vai?
Helsinkihän suorastaan pakottaa ihmiset muuttamaan kehyskuntiin jättämällä niin kaavoituksen kuin asuntotuotannon minimitavoitteet tättämättä. Tuo vaje on johtanut tolkuttomiin hintoihin ja asukaspakoon. Miksi siis olet lisäämässä vielä entisestään Helsingin kuluja jollain yhdyskuntarakenteen rangaistusmaksulla?
Eikö olisi parempi vaikuttaa Helsingin valtuustossa ja lautakunnissa siihen, että kaupunki todellakin täyttää itse itselleen asettamat tavoitteet ja asuntotuotanto palautetaan riittävälle tasolle.
Helsinki on kyllä sel västi tiiviimmin rakennettu kuin vaikkapa Espoo ja Vantaa.
OS: “Sipoo, joka yritti ensin suojella itseään uusilta asukkailta, on Östersundomin menetettyään innostunut kaavoittamaan aivan vimmatusti. Sibbesborgin ja Eriksnäsin alueelle kaavaillaan jopa 70 000 uutta asukasta. Minusta tämä ajatus ei ole huono, vaikka henkilökohtaisesti se näin kesäasukkaan silmin onkin katastrofi.”
No siis tässä nähtiin se mikä hyöty Östersundomin varastamisesta saatiin. Sipoo toimi aikaisemmin järkevästi kun ei halunnut uusia asukkaita, mutta nyt myös Sipoo aikoo osallistua yhdyskuntarakenteen hajottamiseen.
Muut ympäryskunnat on kasvanut voimakkaasti ja tällä tavalla välttänyt pakkoliitokset. Eli ilmeisesti yhdyskuntarakenteen hajaantuminen, funktionalistinen kaupunkisuunnittelu ja autoistuminen on helsinkiläispoliitikkojen mielestä hyvä asia, ainakin päätökset ovat olleet näitä asioita edistäviä.
Kyllähän hajaantumista virallisesti kritisoidaan ja sanotaan että “Hista, sitä ja tätä”. Samalla kaupunki kuitenkin itse suunnittelee Östersundomiin, käytännössä yhtä huonolle paikalle. Perustelen tätä sillä että noilla etäisyyksillä kulkumuotojakauma luultavasti olisi ihan sama molemmissa paikoissa.
Hista on jopa fiksumpi paikka rakentaa taajama ottaen huomioon mahdollisesti tulevaisuudessa rakennettavan ELSA-radan. Sitä Östersundomin metroa ei koskaan kannata rakentaa, puhumattakaan Porvooseen jatkamisesta.
OS: “hyvä kaupunkirakenne on samanaikaisesti tiivis ja harva. Kunnollisia viheralueita kannattaa jättää tiiviin rakentamisen väliin.”
Mielestäni kaupunkirakenteessa tärkeintä on jatkuvuus. Kaupunkirakenteen ja asuinalueiden tulisi rakentua kaupunkibulevardien ympärille ja jatkua yhtenäisinä koko pääkaupunkiseudun läpi. Juuri nämä hajurakopuistot ovat niitä eloisuuden tappajia, jotka ajavat ihmiset auton rattiin jopa lyhyillä matkoilla. Lähiöt ovat kuolleita koska ei ole läpiliikennettä. Toki viheralueitakin tarvitaan mutta niiden tulisi olla kaupunginosien ympäröimiä eikä kaupunginosat viheralueiden ympäröimiä.
Muuten joo, mutta se metro suoraan Itäväylän linjaa on jo selvitetty, toi oli jossain vaiheessa ilmeinen suosikkivaihtoehto kun se olisi suora. Mutku, ensinnäkin jos metrossa on kolme haaraa niin kapasiteetti ja vuoroväli on sitten kolmasosa pääradasta, tai miten sen nyt sitten jakaakin. Toiseksi tuosta tulisi kovin kallis kun tarvitsisi tehdä enemmän uutta rataa. Se Mellunmäen kautta tuleva metrolinjaus on monen kompromissin summa, ja just niin hyvä kuin tuollaiset tapaa olla.
Ratikka sen sijaan… 🙂
Itse jättäisin nuo Östersundomin kaltaiset korvet rauhaan ja miettisin mielummin Kehä III:n sisällä olevia alueita. Sieltä riittää tontteja kymmeniksi vuosiksi!
Jos kaava on kelvoton, niin miksi sitä sitten hymistellään? Susi jo syntyessään. Tonttimaan voi jakaa karkeasti kolmeen osaan:
— kaupunkimaiseen rakentamiseen
— esikaupunkimaiseen rakentamiseen ja
— haja-asutusalueelle rakentamiseen.
Kaikkia kolmea tarvitaan, eivätkä ne sulje pois toisiaan. Kaupunkiin rakennetaan kerrostaloja ja rakentamisen edellytys on mielestäni alueen liittyminen kaupunkimaisesti rakennettuun alueeseen. Aloitetaan Munkkiniemen uudelleen kaavoittamisella, ennen kuin lähdetään Östersundomin metsiin. Sitten voi vuorossa olla vaikka Kontula tai Lauttasaari.
Länsi-Euroopassa lähiöt rakennetaan rivi- ja paritaloina. Neuvostoliitossa lähiöt tehdään kerrostaloina. Silti esimerkiksi Espoo kaavoittaa yhä opeilla, joilla on rakennettu Lasnamäki ja Jakomäki. Nykyään edellytyksenä lähiörakentamiselle on muualla raideliikenteen olemassa olo tai edullinen kevytraidevaihtoehto.
Haja-asutusalueellekkin tulee voida rakentaa. Meillä ei ole minkäänlaista pulaa tonttimasta missään, joten jos joku haluaa rakentaa meren- tai järvenrantaan, niin se hänelle suotakoon.
Mutta sinänsä tuo ajatus viherkäytävästä Vantaan alueiden kohdalla ei ole huono. Eli rakentamisen painopiste olisi vähän idempänä, mikä voisi toimia jos sinne tulisi junarata. Eli se palvelisi Porvoon- ja Lahdenväylän, Jokerin jatko taas Itäkeskukseen millä välillä se on optimaalinen.
Tuo vaan edellyttäisi että maakuntakaavassa nykyinen HELI-varaus muutettaisiin paikallisjunaradaksi. Se ei välttämättä edes maksaisi kovin paljoa tehdä jos se varaus on vaan jotenkin kunnossa, ei kiskot valmiiseen motarikäytävään ilman asemia niin paljon maksa, Lahden Oikorata oli jopa vain 5M€/km!
Sen HELIin kuuluvaksi merkatuin lisäraidevarauksen Pasila — Tapanila välillä pääradan itäpuolella sen sijaan voi minusta poistaa kun se estää täydennysrakentamista. Samalla se ongelmallinen liityntä Tapanilassa helpottuu.
Olet oikeassa. Kun ammattilaisten mukaan Kehä III:n sisälle mahtuu ainakin puoli miljoonaa ihmistä lisää, niin Helsinkikään ei ole kovin tiiviisti rakennettu. 🙂
Rakentaminen lähti pahasti lapasesta sotien jälkeen. Tehtiin neuvostoliittolaistyylisiä, tilapäisiä kerrostalolähiöitä, sen sijaan että olisi rakennettu kaupunkia tai esikaupunkeja. Ok, Jeanneret-Gris hengenheimolaisineenkin oli pilaamassa kaupunkeja, mutta kolkot kerrostallähiöt ovat kyllä ehtaa neuvostoliittoa. Pahinta on, ettei niitä edes pureta, vaikka se olisi kaikkien kannalta ainoa järkevä vaihtoehto.
Nyt ei ole enää Neuvostoliittoa ja herra Corbusierkin on jo poissa suunnittelupöydän takaa, mutta Suomessa osataan yhä rakentaa neukkutyylisiä kerrostalolähiöitä. 🙁 Länsi-Euroopassa osataan tehdä 10 000 asukkaan esikaupunkeja, joissa on kaikki palvelut. Miksi me emme osaa?
Radan rakentaminen samaan käytävään moottoritien kanssa sotii kyllä kaikkia tunnettuja oppeja vastaan. Rata tehdään normaalisti noin viiden kilometrin päähän samoja taajamia palvelevasta moottoritiestä. Taajamat kaavoitetaan asemien ympärille radan varteen ja taajamasta tehdään suora tie moottoritielle.
Haarajoki Lahden oikoradan varrella on malliesimerkki siitä, miten ei saa kaavoittaa. Asema, jonka ympäristö on täysin rakentamatonta, on toisella puolella moottoritietä kuin taajama! Konsepti ei yksinkertaisesti toimi. Kaikkialla muualla kaavoitetaan kaupat kiinni heti asemaan, niiden viereen koulu, kirkko ja tarvittavat muut kunnan palvelut. Välittömästi keskustasta alkavat säteittäin omakotitontit. Tie pääväylälle on muutaman kilometrin.
Kalle, periaatteessa noin että mennään asutuksen keskellä jos tehdään tiheän pysäkkivälin rataa kuten metro tai ratikka. Mutta jos tavoite on suuremmat nopeudet ja pidempi pysäkinväli niin on ihan kätevää että on osuuksia asuinrakenteen ulkopuolella. Minusta sinne itään pitäisi mennä sekä nopea että tiheään pysähtyvä juna, esimerkiksi lähijuna ja ratikka.
Kyllä osaisimme mutta emme halua. Lisäksi se on maanomistaja joka päättää (muualla kuin itse helsingissä) millaista rakennetaan, ja jos haluaa maksimoida tulonsa, rakentaa paljon rumaa ja halvalla. Toinen vaihtoehto on
Sundsberg ‑tyyppiset rivaripellot jotka ovat vain vähän sievennetty versio neukkulähiöstä. Palvelujakaan ei haluta kävelymatkan päähän omalle takapihalleen koska “palvelut” tuovat aina mukanaan järjestyshäitriöitä. On paljon mukavempaa kun “palvelut” tarkoittaa Prismaa ja Cittaria keskellä ei mitään. Koska se diesel-octavia on kuitenkin ostettu niin tulee kalliiksi seisottaa sitä, pakkohan sitä on käyttää kauppareissuilla.
Siinä olet oikeassa, että maanomistaja päättää, mutta kaavoitusmonopolin ja pakkolunastusoikeuden takia tuo syytettävä on kyllä kunta! 😀 Rakentamista siistisi aivan varmasti lainsäädännön muutos, jolla kunnilta kiellettäisiin raakamaan omistaminen.
Muualla myös on normi toimenpide, että uusi taajama erotetaan omaksi kunnakseen. Aseman ympäristöön kaavoitettava 10 000 asukkaan (esi-) kaupunki on tehokkain mahdollinen yksikkö. Kun tauudistuksessa tulee keskittyä pilkkomaan kuntia niin, että ne ovat tulevaisuudessa elinvoimaisia.
Keskusliikkeiden osalta en ole varma esittämästäsi mekanismista. Meillä suositaan kaavoituspoliititseti kahta keskusliikettä, joka vinouttaa koko kauppaa. Kuluttaja maksaa lopulta viulut EU:n korkeimpina hintoina. Aika tehokkaasti keskusliikkeet kaatoivat Sukarin konseptin, joka olisi levitessään tarkoittanut Keskon ja SOK:n vallan vähenemistä.
Maakuntakaava on pitkälle kuntien tahtotilojen summapeliä, eikä sillä ole näin ohjausvaikutusta yli sen, mitä kunnat eri kulmilla seutua haaveilevat.
Uusien asemaseutujen puute on pahinta sillä alueella, jota kaiken järjen mukaan ensisijaisesti pitäisi tiivistää. Jos metron toinen linja olisi mukana Helsingin yleiskaavan mukaisena ja Pasilasta itään ja pohjoiseen jatkaen, rakenneohjauksessa olisi voimaa.
Katsoppas Etelä-Karjalan maakuntakaavaa. Kasvavasta Lappeenrannasta torpattiin lähes kaikki ja suuryksiköt sallitaan Luumäelle, Rautjärvelle ja Savitaipaleelle.
Maakuntakaavojen tekemisessä ei ole järjen häivähdystäkään.
Kunnilla on aivan liikaa valtaa maankäyttöön nykyään.
Mutta en kritisoisi noita pikkukuntia ajamistaan asioista. Suuryksikkö nähdään monessa kunnassa ainoana mahdollisuutena taata palvelut kuntalaisille, mitä se oikeasti usein onkin. Muuten kaikki palvelut valuisivat Kouvolaan.
Se mitä voi kritisoida, on toteutusmalli, joka suosii keskusliikkeitä. IdeaPark tyyppinen “shopping mall” toteutus on paljon terveemmällä pohjalla, koska se vähentää kahden keskusliikkeen mahdollisuutta jakaa markkinat.
Yleisemmin kuntien mahdollisuutta vaikuttaa kaavoitukseen tulee vähentää. On kyettävä löytämään tasapaino valtion, kunnan ja maanomistajan tarpeiden välillä. Maakuntakaavan tulee olla ennen kaikkea väline, jolla valtio ohjaa rakentamista. Siinä ei tule eritellä yksittäisiä rakennuksia tai liikkeitä. Kunnilla tulee olla jonkinlainen ohjausmahdollisuus, mutta kyllä lopullinen maankäytön vastuu kuuluu maanomistajalle.