Tiivis mutta harva

Min­un ihan­nekaupunk­i­ni koos­t­uu tiivi­istä asuinalueista. Riit­tävän tiivi­istä siten, että lähel­lä toisi­aan asuu niin paljon ihmisiä, että saadaan aikaan hyvä palve­lu­ta­so ja yhdyskun­ta, jos­sa käve­ly on nor­maali tapa liikkua. Asuinalue on riit­tävän iso, kun se pystyy pitämään yllä koulua ja kun­nol­lista kaup­paa. Pienet sadan omakoti­talon eris­te­tyt läm­päreet eivät minus­ta ole hyvää kaupunkia. Jat­ka lukemista “Tiivis mut­ta harva”

Täydellinen ja monopolistinen kilpailu

Olete­taan, että pystyt valmis­ta­maan jotain tuotet­ta hin­taan P. Niin kauan kuin markki­nahin­ta Pm >P, sin­un kan­nat­taa valmis­taa tuotet­ta ja pan­na ero­tus Pm‑P tasku­usi. Lisä­tuotan­to toisaal­ta alen­taa markki­nahin­taa, mut­ta sin­un kan­nat­taa edelleen jatkaa valmis­tus­ta, kunnes Pm las­kee tasolle P, jon­ka jäl­keen et tien­aa mitään. Näin täy­del­lisessä kil­pailus­sa, jos­sa se,mitä sinä teet, ei vaiku­ta hin­taan mitään, kos­ka olet niin pieni vaikut­ta­ja markkinoilla.

Monop­o­lis­tises­sa kil­pailus­sa ole­tat, että hin­ta riip­puu siitä paljonko itse tuo­tat mitä teet. Jos vai­h­toe­htonasi on tuot­taa sata kap­palet­ta niin, että jokainen kap­pale tuot­taa voit­toa 50 euroa eli yhteen­sä 5000 euroa tai 120 kap­palet­ta niin, että jokainen tuot­taa voit­toa 40 euroa eli yhteen­sä 4800 euroa, kan­nat­taa tuot­taa mielu­um­min vähem­män, vaik­ka ne viimeiset kak­sikym­men­täkin oli­si­vat olleet sinän­sä kan­nat­tavia (tuot­ta­neet voit­toa 40 euroa kap­paleelta) Tämän takia monop­o­listi­nen kil­pailu johtaa tehottomuuteen.

Minus­ta näyt­tä siltä, että raken­nut­ta­jat vähen­tävät Helsingis­sä rak­en­tamista, vaik­ka lep­äämään laite­tut han­kkeet oli­si­vat itsessään olleet kan­nat­tavia. Jos ne näin käyt­täy­tyvät, kil­pailu­ti­lanne on monop­o­listi­nen. Tähän julkisen val­lan tulee puut­tua. Alalle on saata­va lisää toim­i­joi­ta, vaik­ka sit­ten puh­tai­ta keinot­telijoi­ta, jot­ka tyy­tyvät pienem­pään voit­toon kuin nykyiset rakennuttajat.

Yksinker­tais­in­ta kuitenkin olisi, että kaupun­gin oma raken­nut­ta­jaor­gan­isaa­tio ATT ryhty­isi kartellin­mur­ta­jak­si. Siltä on nyt kiel­let­ty tuot­ta­mas­ta kovan rahan omis­tusasun­to­ja. Tämä kiel­to tulee purkaa.

Vielä yksinker­taisem­paa olisi lait­taa ton­tin­lu­ovu­tuse­htoi­hin ehto siitä mil­loin raken­nuk­sen on olta­va valmis ja liitet­tävä tähän ehtoon asian­mukaiset sanktiot.

Slarvia argumentointia

Poli­it­tises­sa keskustelus­sa min­ua raivos­tut­taa, että yhä yleisem­mäk­si on tul­lut puhua asioi­ta, jot­ka kuu­losta­vat hyviltä ja luot­taa siihen, ettei kuuli­ja tunne asi­aa riit­tävästi eikä lehdis­tö saa­ta poli­itikkoa tilille pehmei­den puhumisesta.

Tämän aamun satoa:

Jut­ta Urpi­lainen arvostelee hal­li­tus­ta siitä, ettei se bud­jetis­saan osoit­tanut rahaa peruster­vey­den­hoitoon. Kuu­lostaa hyvältä, sil­lä peruster­vey­den­hoito on kri­i­sis­sä, mut­ta silti se oli potaskaa ja Urpi­laisen luulisi sen tietävän.

Kun­nat päät­tävät ter­vey­den­hoi­dos­ta, ei val­tio. Val­tio antaa kun­nille rahaa, ei kohdis­tet­tuna johonkin eri­tyiseen kohteeseen vaan yleis­es­ti meno­jen kat­tamiseen siten kun kun­nis­sa kat­so­taan aiheel­lisek­si tehdä. Val­tion yrit­tää eri­lais­ten väestöti­eto­jen perus­teel­la laske­maan kun­nan meno­jen määrän. Jos on paljon van­huk­sia, mak­se­taan enem­män, mut­ta rahat eivät ole kor­vamerkit­tyjä eikä niitä edes voi korvamerkitä.

Val­tio voi tietysti helpot­taa kun­tien talout­ta anta­mal­la lisää rahaa, mut­ta on ter­vey­den­huol­lon kannal­ta aivan sama, lisätäänkö sosi­aali- ja ter­veystoimen val­tiono­suuk­sia vain kir­jas­to­toimen val­tiono­suuk­sia, kos­ka ne tule­vat kun­nalle erit­telemät­töminä samas­ta tuutista.

Ter­vey­den­huol­lon tule­vaisu­us ratkaistaan kun­nal­lis­vaaleis­sa. Ne ovat lokaku­un 26. päivä.

Timo Kalli taas kehui veronalen­nuk­sia ja sitä, kuin­ka val­tion bud­jet­ti on niin elvyt­tävä ja silti yli­jäämäi­nen. Kyl­lä on tehty hyvä bud­jet­ti!  Yleisen ter­mi­nolo­gian mukaan val­tion­talous elvyt­tää, kun se on ali­jäämäi­nen  kun taas yli­jäämäi­nen bud­jet­ti merk­it­see jar­rut­tamista. Yhtä hyvin Kalli olisi voin­ut kehua, kuin­ka bud­jet­ti on yhtäaikaa sekä yli- että alijäämäinen.

Tonttikilpailusta

Käytän­nön esimerk­ki tont­tik­il­pailus­ta Helsingissä.

Helsin­ki pyysi tar­jouk­sia Eiran­ran­nan tont­tien rak­en­tamis­es­ta. Kyse oli säätelemät­tömästä ja hyvin arvokkaas­ta ker­rostalo­rak­en­tamis­es­ta meren ran­nas­sa. (Tämä liit­tyi ymmärtääk­seni viimeisenä osana mon­imutkaiseen poli­it­tiseen sopimuk­seen, jota minäkin olin tekemässä joskus 20 vuot­ta sit­ten ja jon­ka keskeisenä osana oli Viikin puhdis­ta­mon rak­en­t­a­mi­nen, mut­ta se on oma tarinansa)

Tar­jouk­sia tuli odotet­tu määrä odote­tu­il­ta raken­nut­ta­jil­ta. Ilmeis­es­ti käsi­tys alueen hin­tata­sos­ta oli hyvin vaki­in­tunut, kos­ka tar­jouk­set oli­vat hin­tata­soltaan melko lähel­lä toisi­aan. Kil­pailu johti siihen, että kukin noista van­hoista ja vaki­in­tuneista raken­nut­ta­jista sai suun­nilleen yhtä suuren osan alueesta raken­net­tavak­seen, melkein. Yksi täysin uudelta tahol­ta tul­lut tar­jous ylit­ti roimasti kak­ki muut. Jos se olisi hyväksyt­ty, yksi van­hoista olisi tietysti jäänyt ilman omaa osu­ut­taan. Jat­ka lukemista “Tont­tik­il­pailus­ta”

Rakennetaan vain asemien ympärille

Muistin virk­istämisek­si julkaisen oheisen kir­joituk­sen uudestaan.

Kolum­ni Suomen Kuvale­hdessä 7/2008

Helsin­gin seudul­la olisi täysin mah­dol­lista päät­tää, että rak­en­t­a­mi­nen on sal­lit­tua vain asemien ympäristössä. Raken­nus­maa ei lop­puisi, radat pystyt­täisi­in rahoit­ta­maan. Ongel­mak­si muo­dos­tu­isi vain ne maan­omis­ta­jat, joiden mail­la rak­en­t­a­mi­nen kiellettäisiin.

Yhdyskun­tarakenne hajoaa nopeam­min kuin koskaan, vaik­ka jok­seenkin kaik­ki puhu­vat ehyen kaupunki­rak­en­teen puoles­ta Ongel­ma on polt­tavin Helsin­gin seudul­la, mut­ta kos­kee myös mui­ta kas­vavia kaupunke­ja. Nyt käsit­te­len kuitenkin vain Helsin­gin seu­tua, jos­sa raideli­iken­teel­lä on merkit­tävä rooli. Jat­ka lukemista “Raken­netaan vain asemien ympärille”

Hesarin asuntotoimittajalle asuntojen koosta

Ville Seuri hyökkää Hesarin kolum­nis­saan Helsin­gin tavoitet­ta vas­taan nos­taa asun­to­jen uusien keskikoko 75 neliöön. Anteek­si nyt, mut­ta Seurin peruste­lut ovat kummallisia.

1) Hänen keskeinen väit­teen­sä on, että lap­siper­heet muut­ta­vat lähikun­ti­in, kos­ka halu­a­vat mielu­um­min asua lähikun­nis­sa ja halu­a­vat omaa pihaa ja luon­non­läheistä ympäristöä. Tämä väite on hel­posti tark­istet­tavis­sa. Jos per­hea­sun­not kaukana ovat halu­tumpia kuin per­hea­sun­not lähempänä, sil­loin niiden hin­nan on olta­va kaukana suurem­pi kuin lähel­lä. Eihän kukaan mak­saisi Helsingis­sä olev­as­ta per­hea­sun­nos­ta enem­pää kuin mil­lä sen saa lähikun­nista, jos ker­ran oikeasti halu­aa asua lähikun­nas­sa. Nopea vilka­isu hin­tati­etoi­hin soit­taa, että Seuri on väärässä. Toki jotkut halu­a­vat asia mielu­um­min lähikun­nis­sa, mut­ta suh­teel­lista niukku­ut­ta näyt­tää val­lit­se­vat per­hea­sunoista Helsingis­sä. Jat­ka lukemista “Hesarin asun­to­toimit­ta­jalle asun­to­jen koosta”

Pääministeri on puhunut

Päämin­is­teri Van­hanen piti merkit­tävän kaupunkipoli­it­tisen puheen Espoon 550-vuo­tisjuhlil­la. Sen ide­ologi­nen ydin on tässä:

Olen tun­netusti hajaute­tun yhdyskun­tarak­en­teen — hajakeskite­tyn mallin kannattaja. 

Kau­pan kehi­tyk­sen hän lin­jasi näin: 

Pidän luon­nol­lise­na sitä, että Espoo on saanut rak­en­taa kau­pan suuryk­sikköjä alueelleen. On parem­pi, että palve­lut löy­tyvät omas­ta kaupungi­nosas­ta tai edes naa­purikaupungi­nosas­ta kuin vain metropo­lialueen keskuk­ses­ta. Jat­ka lukemista “Päämin­is­teri on puhunut”

Kaikki paitsi ampuminen on turhaa?

Joitakin kesiä sit­ten poljin aurinkoise­na ja tyy­nenä sun­nun­ta­iaa­mu­na Van­taan­joen viertä. Sää oli mitä main­ioin. Kaik­ki olisi täy­del­listä, mut­ta hil­jaisu­us ja lin­nun­laulu peit­tyivät taa­jaan kaiken peit­tävi­in pamauk­si­in. Pari kolme ampumau­rheil­i­jaa oli päät­tänyt pila­ta sun­nun­ta­iaa­mun kym­me­niltä tuhan­sil­ta kaupunki­laisil­ta. Jat­ka lukemista “Kaik­ki pait­si ampumi­nen on turhaa?”

Tuottavuusohjelma toimii typerästi

Val­tion tuot­tavu­u­so­hjel­ma pyrkii tiukasti vähen­tämään val­tion palveluk­ses­sa ole­vaa henkilöstömäärää. Päämäärä on ymmär­ret­tävä. Kun työvoiman määrä kaiken kaikki­aan piene­nee, tulee val­tion palkkalis­tois­sa ole­vien määränkin pienentyä. 

Vaikeudet tule­vat vas­taan käytän­nön tasol­la. Kos­ka VM ei pysty pane­maan hallinnon­alo­ja parem­muusjärjestyk­seen, kaikkien on vähen­net­tävä henkilöstöään juus­to­höylän tavoin. Tämä ei voi olla opti­maal­ista bud­je­toin­tia, mut­ta vielä hölmöm­pää, että rajoi­tus kos­kee myös täysin ulkop­uolisel­la rahoituk­sel­la tehtyä toim­intaa. Jat­ka lukemista “Tuot­tavu­u­so­hjel­ma toimii typerästi”

Manaus salamavaloille!

Kat­selin Olympialais­ten päät­täjäis­ten hienoa val­oshow­ta. Kat­so­mossakin olti­in ihas­tu­inei­ta, kos­ka sala­maval­ot välähte­liv­ät yht­enään. Sala­maval­ot! Sun­nun­taiku­vaa­jien kyvyt­tömyys ymmärtää, mitä sala­maval­ol­la voi kuva­ta ja mitä ei, on siis yleis­maail­malli­nen ilmiö.

1) Salaval­ol­la ei voi ottaa kuvaa val­osta. Olen näh­nyt sala­maval­oa käytet­tävän ikku­na­maalausten kuvaamiseen ja jopa siihen, että joku halu­aa kuvan valkokankaalle hei­jaste­tus­ta power-poinesityksestä.

2) Sala­mava­lo ei yllä kym­me­nien metrien päähän. Jat­ka lukemista “Man­aus salamavaloille!”