Oletetaan, että pystyt valmistamaan jotain tuotetta hintaan P. Niin kauan kuin markkinahinta Pm >P, sinun kannattaa valmistaa tuotetta ja panna erotus Pm-P taskuusi. Lisätuotanto toisaalta alentaa markkinahintaa, mutta sinun kannattaa edelleen jatkaa valmistusta, kunnes Pm laskee tasolle P, jonka jälkeen et tienaa mitään. Näin täydellisessä kilpailussa, jossa se,mitä sinä teet, ei vaikuta hintaan mitään, koska olet niin pieni vaikuttaja markkinoilla.
Monopolistisessa kilpailussa oletat, että hinta riippuu siitä paljonko itse tuotat mitä teet. Jos vaihtoehtonasi on tuottaa sata kappaletta niin, että jokainen kappale tuottaa voittoa 50 euroa eli yhteensä 5000 euroa tai 120 kappaletta niin, että jokainen tuottaa voittoa 40 euroa eli yhteensä 4800 euroa, kannattaa tuottaa mieluummin vähemmän, vaikka ne viimeiset kaksikymmentäkin olisivat olleet sinänsä kannattavia (tuottaneet voittoa 40 euroa kappaleelta) Tämän takia monopolistinen kilpailu johtaa tehottomuuteen.
Minusta näyttä siltä, että rakennuttajat vähentävät Helsingissä rakentamista, vaikka lepäämään laitetut hankkeet olisivat itsessään olleet kannattavia. Jos ne näin käyttäytyvät, kilpailutilanne on monopolistinen. Tähän julkisen vallan tulee puuttua. Alalle on saatava lisää toimijoita, vaikka sitten puhtaita keinottelijoita, jotka tyytyvät pienempään voittoon kuin nykyiset rakennuttajat.
Yksinkertaisinta kuitenkin olisi, että kaupungin oma rakennuttajaorganisaatio ATT ryhtyisi kartellinmurtajaksi. Siltä on nyt kielletty tuottamasta kovan rahan omistusasuntoja. Tämä kielto tulee purkaa.
Vielä yksinkertaisempaa olisi laittaa tontinluovutusehtoihin ehto siitä milloin rakennuksen on oltava valmis ja liitettävä tähän ehtoon asianmukaiset sanktiot.
Ei ATT:tä ole suoranaisesti kielletty tuottamasta kovan rahan omistusasuntoja, mutta määrä on – porvarillisten puolueiden ankarasta vaatimuksesta – tiukasti rajoitettu. Sinun ja minun yhdessä muiden valtuutettujen kanssa hyväksymässä Helsingin asunto-ohjelmassa on ATT:n osalta kirjaus: ”Kaupungin omana tuotantona rakennetaan 1 500 asuntoa vuosittain… Sääntelemättömiä vapaarahoitteisia omistusasuntoja toteutetaan korkeintaan 10 % eli 150 asuntoa vuodessa.”
Siinä olet ihan oikeassa, että nyt kun suhdanne näyttää kääntyvän, ATT:n osuutta pitäisi nostaa. Asunto-ohjelman tuotantotavoite eli 5000 asuntoa vuodessa kannattaa nostaa tuottajien osuuksia tärkeämmäksi.
otto on näköjään neuvotellut paremman asunto-ohjelman kuin minä aikanaan. Kokoomukselle tämä on punainen vaate.
Tontinluovutusehdojen kiristäminen karsii kilpailua… ja pienentävät tonteista saatavaa hintaa, eli hyöty valuu niille entistä harvalukuisemmille tarjouskilpailuihin osallistujille. Tietysti hehän ovatkin tottuneet nauttimaan teidän poliitikkojen ja virkamiesten suojelusta, joten Business as usual.
Siinäkin olet hakoteillä, että asunnot olisivat hyödyke joka myydään samalla hintaa. Asuntomarkkinat toimivat siten, että se ensimmäinen asunto myydään markkinahintaan ja toinen taas uuteen markkinahintaan, eli rakennusliikkeiden ei voi kannattaa tuottaa vähemmän.
Yksinkertaisin tapa saada uusia asuntoja markkinoille on kilpailun lisääminen. En ymmärrä mitä tarkoitat keinottelijoilla. Eikös kaikki rakennusfirmat jotka omistavat rakentamansa kohteet ole keinottelijoita?
Kartelli ei murru tehokkaasti lisäämällä säätelyä tai ”sosialisoimalla” rakentaminen. Ensimmäinen keino vähentää markkinoilla toimijoita toinen rakentaa uuden kartellin entisten tilalle, jolla ei ole markkinamekanismia tukenaan päättäessään resurssien sijoittelusta vaan jonka resursseista päättäisivät poliitikot ja byrokraatit markkinoiden sijaan.
Ymmärrettävästi asuntotuotannon sosialisointi on Kokoomukselle punainen vaate.
Nyt en kyllä minäkään ihan ymmärtänyt mitä Osmo tarkoitti, toisin sanoen kilpailun puutehan eli monopolistinen johtuu jostain ”new entrants” rajoittavista tekijoistä, mitähän nämä tekijät mahtavat olla?
Mikä estää minua pistämästä rakennusfirmaa sSuomeen pystyyn, tietääkseni ei mikään paitsi se kun en viitti, koska tiedän läheltä katsottuani ettei siellä sen helpompaa rahaa tule kuin softan kirjoittamisestakaan(jota nyt teen).
Toisin sanoen, kaipaisin lisää tietoa siitä mikä Osmon mukaan kilpailua yksityisellä asunnon rakennus sektorilla Helsingissä rajoittaa?
Olen tainnut jo aiemminkin kertoa ratkaisun myös tähän Helsingin asuntopulaan; Kaupunki voisi pakkolunastaa maata haluamistaan paikoista ja myydä ne kohtuuhintaisina < 50 000 e tontteina pienrakentajille jolloin asuntopula poistuisi muutamassa vuodessa, ja uusavuttomien asuttamien neukkukuutioidenkin hinnat laskisivat tarjonan lisääntyessä. Minun mielestäni on aika naurettavaa, ellei peräti vantaalaista, sanoa ettei kaupungilla olisi varaa rakentaa infraa näille alueille jos se kerran saisi heti myyntivoittoa (pikku) tonteista 50 000 e – xxx e / kpl..
Milllään hokkuspokkus tempuilla tämäkään asia ei ratkea mutta välitöntä pikkuhelpotusta saataisiin asiaan myös sillä että suljettaisiin turhia virastoja ja muutettaisiin rakennukset asuntoloiksi. Osalle työntekkijöistä järjestyisi paikkoja aulavahteina ym. Eikös siellä Helsinkissä ole jopa trendikästä olla sinkku joten yksiöt yhteisvessoillla, keittötähän urbaani siti-ihminen ei edes tarvitse, olisivat varmasti kysyttyjä kun vuokra vain olisi kohtuullinen. Etenkin sitten kun leikattaisiin tuntuvasti riistoporvari-vuokranantajien ökymaasturitukea, joka asumistuen nimelläkin tunnetaan..
Osmo:
”Vielä yksinkertaisempaa olisi laittaa tontinluovutusehtoihin ehto siitä milloin rakennuksen on oltava valmis ja liitettävä tähän ehtoon asianmukaiset sanktiot.”
Ehdottamasi ratkaisu on käsittämättömän yksinkertainen ja pomminvarma. Kaupunki toki joutuisi myymään tontit halvemmalla, mutta hyötyisi rakennusaikataulujen ennustettavuudessa. Miksi näin ei sitten tehdä? Ei kai kukaan täysijärkinen kaupunginvaltuutettu voi tällaista vastustaa. Tämä ei edes rajoittaisi yhtiöiden välistä kilpailua, joten ei luulisi oikeistollakaan olevan mitään ideologisia ongelmia sen suhteen. Tavoitteenahan kaupungilla on nimenomaan uusien asuntojen rakentaminen (mielellään tällä vuosisadalla), ei tonteista eroon pääseminen maksimihinnalla.
Osmo on oikeassa siinä, että kilpailu ainakin näyttää monopolistiselta. Itse pidän syynä tähän sääntelyn puutteen sijasta kapasiteettiongelmaa. Toimijoita on vähän tämän kokoiseen maahan, mutta riittävästi, jotta ulkomailta ei kannata tulla tänne pahemmin kilpailemaan.
Pakkorakentaminen tai julkisen vallan rakentamisprojektit eivät paljoa muuta asiaa. Kapasiteetti ei kasva. Tuo voi toimia rajussa laskusuhdanteessa, mutta en ole ihan vakuuttunut, että ollaan vielä siinä.
”Itse pidän syynä tähän sääntelyn puutteen sijasta kapasiteettiongelmaa.”
Jos kyseessä olisi aito kapasiteettiongelma niin miksi rakentaminen on niin paljon edullisempaa Helsingin ulkopuolella ? Eikö kapasiteetista muodostuisi niukkuutta nimenomaan sinne ? Työvoima liikkuu kyllä.
Miksi rakennusyhtiöt ovat valmiita muuttamaan kovan rahan kohteita Vantaalla vuokra-asunnoiksi ja tuhlaamaan niukkaa kapasiteettia rakentamalla hintaan 2500 EUR/m2 kun samanaikaisesti hankkeita jäädytetään Helsingin keskustassa ? Eikö tämä korjaantuisi nimenomaan tontinluovutuksen ehtoja kiristämällä ?
Yksityiset rakennuttajat toimivat kuten niille on edullista. Nyt olisi kaupungin vuoro tehdä sama.
Eipä silti, olen minäkin ymmärtänyt että nimenomaan projektinvetopuolella olisi kapasiteettiongelmia, mutta mielenkiintoista olisi tietää mikä tuolla estää uusien yritysten perustamisen. Nämä projektien koordinointiin kykenevät ihmiset jotka olisivat potentiaalisia yrittäjiä ja tuntevat toimintaolosuhteet läpikotaisin ovat ilmeisesti päätyneet rationaaliseen ratkaisuun olla perustamatta alalle uusia yrityksiä. Jokin asia täälläkin tuntuisi estävän uusien yritysten markkinoilletuloa.
Monopolistisessa kilpailussa markkinoilla on paljon toimijoita eikä markkinoille tulolle ole esteitä, mutta tuottajilla on hinnoitteluvoimaa tuote-erottelun kautta. Vaikea uskoa, että asunnon ostajat olisivat rakennuttajien suhteen merkkiuskollisia, joten jos rakennusmarkkinoilla syntyy monopolistista kilpailua, se syntyy kaupungin tonttikilpailujen merkkiuskollisuudesta. Toinen vaihtoehto on, että rakennusmarkkinoilla vallitsee oligopoli. Oligopolissa hinnoitteluvoima syntyy sekä tuote-erottelun että markkinoille tulon esteiden kautta. Viittaus kartelliin antaa ymmärtää, että Osmo tarkoittaa nimenomaan oligopolitilannetta.
Molempiin ongelmiin yksinkertaisin ratkaisu olisi tonttikilpailujen ehtojen yksinkertaistaminen. Kilpailut ovat erittäin yksityiskohtaisia, ja asuntorakentamisen asiantuntemus ei auta uusia toimijoita – tarvitaan asiantuntemusta kaupungin preferensseistä. Ilmeisesti tämä ongelma on jossain huomattukin, viitaten edelliseen tonttikilpailuketjuun sekä nyt meneillään olevien tonttikilpailuilmoitusten tapaan mahdollistaa uusien toimijoiden mukaan tuloa esimerkiksi ottamalla mukaan pienempiä tontteja.
Jos koetaan, että ei voida kuitenkaan luopua siitä, että kaupunki määrittää autopaikkojen jakerhohuoneiden määrät ja alueelle tyypillisen rappauksen, pitäisi silti suunnata enemmän hintakilpailuun. Kaupungin tulisi määritellä tarkalleen mitä tulee rakentaa, ja korkein tarjous saa rakennusoikeuden.
Se, että tehdyistä sopimuksista voi yksipuolisesti joustaa on tietysti pökerryttävän typerää ja vahvistaa näkemystäni siitä, että julkinen valta ei osaa käyttää resurssejaan yhtä hyvin kuin yksityiset.
”Yksinkertaisinta kuitenkin olisi, että kaupungin oma rakennuttajaorganisaatio ATT ryhtyisi kartellinmurtajaksi. Siltä on nyt kielletty tuottamasta kovan rahan omistusasuntoja. Tämä kielto tulee purkaa.”
ATT rakennuttaa nykyisin HITAS asuntoja mitkä eivät käsittääkseni poikkeaa hinnaltaan muiden rakennuttajien vastaavista asunnoista. HITAS ja kovan rahan asuntojen hintaerot selittyvät pitkälti tontin hinnasta ja laatutasosta.
Oma käsitykseni on että rakennuttajat jättävät uusien työmaiden aloitukset myöhemmälle koska jo valmistuneissa kohteissa on runsaasti myymättömiä asuntoja.
Mitään kaupungin tekemiä pakkolunastuksia ja tonttien dumppaamista alle markkinahintojen ei tarvita.
Järkevin ratkaisu on rakentamattoman tonttimaan rankkakätinen kiinteistöverotus. Markkinat korjaavat silloin itse toimintaansa, eikä täydy lähteä tylyjen pakkolunastusten tielle.
Onko asia tabu, vai miksi siitä ei puhuta enemmän?
Jos jossain on monopoliasema joka tulisi purkaa, se löytyy kaavoituksesta. Rakentaminen on kuitenkin hyvin kilpailtua. Meillä on sekä suurempia että pienempiä rakentajia eikä uusien grynderien tuloa markkinoille estä varsinaisesti mikään.