Avainsana: asuntopolitiikka

Oden vaaliohjelma (10) Helsinki tuottamaan markkinaehtoisia vuokra-asuntoja

Kun Jätkäsaa­reen raken­netaan 1 500 ARA-asun­toa ja kun näi­den vuokra alit­taa markki­navuokrata­son 500 eurol­la asun­toa kohden, ARA-asukkaiden saa­ma hyö­ty on vuodessa yhdek­sän miljoon­aa euroa. Posi­ti­iviseen diskrim­i­naa­tioon käytet­tävät rahat kohden­tu­vat minus­ta itse ongel­maan tehokkaammin.

Näitä raho­ja ei voi kuitenkaan ver­ra­ta. Vaik­ka ARA-asukkaat hyö­tyvät yhdek­sän miljoon­aa, kaupun­ki ei menetä tont­ti­t­u­loina yhdek­sää miljoon­aa vaan olen­nais­es­ti vähemmän.

Tämä tarkoit­taa, että kaupun­ki saa tont­tivuokria kovan rahan vuokra-asun­noista liian vähän. Miten näin voi olla, vaik­ka vuokrat kil­pailute­taan? Jat­ka lukemista “Oden vaalio­hjel­ma (10) Helsin­ki tuot­ta­maan markki­nae­htoisia vuokra-asuntoja”

Täydellinen ja monopolistinen kilpailu

Olete­taan, että pystyt valmis­ta­maan jotain tuotet­ta hin­taan P. Niin kauan kuin markki­nahin­ta Pm >P, sin­un kan­nat­taa valmis­taa tuotet­ta ja pan­na ero­tus Pm‑P tasku­usi. Lisä­tuotan­to toisaal­ta alen­taa markki­nahin­taa, mut­ta sin­un kan­nat­taa edelleen jatkaa valmis­tus­ta, kunnes Pm las­kee tasolle P, jon­ka jäl­keen et tien­aa mitään. Näin täy­del­lisessä kil­pailus­sa, jos­sa se,mitä sinä teet, ei vaiku­ta hin­taan mitään, kos­ka olet niin pieni vaikut­ta­ja markkinoilla.

Monop­o­lis­tises­sa kil­pailus­sa ole­tat, että hin­ta riip­puu siitä paljonko itse tuo­tat mitä teet. Jos vai­h­toe­htonasi on tuot­taa sata kap­palet­ta niin, että jokainen kap­pale tuot­taa voit­toa 50 euroa eli yhteen­sä 5000 euroa tai 120 kap­palet­ta niin, että jokainen tuot­taa voit­toa 40 euroa eli yhteen­sä 4800 euroa, kan­nat­taa tuot­taa mielu­um­min vähem­män, vaik­ka ne viimeiset kak­sikym­men­täkin oli­si­vat olleet sinän­sä kan­nat­tavia (tuot­ta­neet voit­toa 40 euroa kap­paleelta) Tämän takia monop­o­listi­nen kil­pailu johtaa tehottomuuteen.

Minus­ta näyt­tä siltä, että raken­nut­ta­jat vähen­tävät Helsingis­sä rak­en­tamista, vaik­ka lep­äämään laite­tut han­kkeet oli­si­vat itsessään olleet kan­nat­tavia. Jos ne näin käyt­täy­tyvät, kil­pailu­ti­lanne on monop­o­listi­nen. Tähän julkisen val­lan tulee puut­tua. Alalle on saata­va lisää toim­i­joi­ta, vaik­ka sit­ten puh­tai­ta keinot­telijoi­ta, jot­ka tyy­tyvät pienem­pään voit­toon kuin nykyiset rakennuttajat.

Yksinker­tais­in­ta kuitenkin olisi, että kaupun­gin oma raken­nut­ta­jaor­gan­isaa­tio ATT ryhty­isi kartellin­mur­ta­jak­si. Siltä on nyt kiel­let­ty tuot­ta­mas­ta kovan rahan omis­tusasun­to­ja. Tämä kiel­to tulee purkaa.

Vielä yksinker­taisem­paa olisi lait­taa ton­tin­lu­ovu­tuse­htoi­hin ehto siitä mil­loin raken­nuk­sen on olta­va valmis ja liitet­tävä tähän ehtoon asian­mukaiset sanktiot.

Perheasunnot

Helsin­gin Sanomat kir­joit­taa, että ker­rostalo­jen rak­en­t­a­mi­nen hiipuu Helsingis­sä. Yht­enä syynä tähän esitetään, että kaupun­ki vaatii asun­to­jen keskikook­si 75 neliötä, jot­ta kaupunki­in tulisi myös per­hea­sun­to­ja. Nämä eivät kuulem­ma käy kau­pak­si. Pie­nille asun­noille olisi kyl­lä kysyntää.

Jos asun­not eivät mene kau­pak­si, on hin­ta liian korkea. Olen täysin vaku­ut­tunut, että iso­jenkin asun­to­jen kohdal­la markki­nahin­ta ylit­tää reip­paasti rak­en­tamiskus­tan­nuk­set. Tuo määräys on tehty vakavis­saan eikä siitä olla tin­kimässä. Helsingistä ei halu­ta sinkku­jen kaupunkia. Se kan­nat­taa ottaa huomioon, kun tekee tar­jouk­sia ton­teista. Jat­ka lukemista “Per­hea­sun­not”