Käytännön esimerkki tonttikilpailusta Helsingissä.
Helsinki pyysi tarjouksia Eiranrannan tonttien rakentamisesta. Kyse oli säätelemättömästä ja hyvin arvokkaasta kerrostalorakentamisesta meren rannassa. (Tämä liittyi ymmärtääkseni viimeisenä osana monimutkaiseen poliittiseen sopimukseen, jota minäkin olin tekemässä joskus 20 vuotta sitten ja jonka keskeisenä osana oli Viikin puhdistamon rakentaminen, mutta se on oma tarinansa)
Tarjouksia tuli odotettu määrä odotetuilta rakennuttajilta. Ilmeisesti käsitys alueen hintatasosta oli hyvin vakiintunut, koska tarjoukset olivat hintatasoltaan melko lähellä toisiaan. Kilpailu johti siihen, että kukin noista vanhoista ja vakiintuneista rakennuttajista sai suunnilleen yhtä suuren osan alueesta rakennettavakseen, melkein. Yksi täysin uudelta taholta tullut tarjous ylitti roimasti kakki muut. Jos se olisi hyväksytty, yksi vanhoista olisi tietysti jäänyt ilman omaa osuuttaan.
Kiinteistöviraston virkamiehet kuitenkin esittivät, että tämä korkein tarjous hylättäisiin, koska pelkäsivät ettei tämä kokematon ulkopuolinen taho selviäisi niin vaativasta rakennuskohteesta ja keskeneräiseksi jäävästä hankkeesta olisi haittaa muillekin. Kiinteistölautakunta siunasi äänestyksen jälkeen tämän kannan. Kun asiasta nostettiin meteli, kaupunginhallitus otti päätöksen itselleen ja muutti sitä niin, että korkein tarjous hyväksyttiin.
Sen jälkeen alue rakennettiin ja tuo kokematonkin sai talonsa asiallisesti valmiiksi (Se ymmärtääkseni osti koko projektin toteutuksen joltain toiselta ja tyytyi panemaan rahat taskuunsa) Kaikki saivat muhkeat voitot projektista, myös tuo ylihintaa tontista maksanut. Tämä vain osoittaa, että kokeneetkaan rakennusalan ihmiset eivät osaa laskea tuollaista hanketta oikein. Mikä tahansa niistä olisi saanut vielä muhkeammat voitot,jos olisi tarjonnut kaikista tonteista enemmän ja saanut ne kaikki itselleen. Luulisi harmittavan.
”Ilmeisesti käsitys alueen hintatasosta oli hyvin vakiintunut, koska tarjoukset olivat hintatasoltaan melko lähellä toisiaan.”
Kuvittelenko vain vai olenko aistivinani hienoista ironiaa?
Täytyy nöyrästi todeta, että olen ihan pihalla siitä systeemistä millä Helsingin kaupunki omia rakennusbisneksiä hoitaa.
Toivottavasti kaupungin varallisuus ei siirry suuressa mittakaavassa gryndereiden takataskuihin!?
Taustamateriaaliksi lainauksia:
Helsingin kaupungin kiinteistölautakunnan kokous 14/2006
tiistaina 8.8.2006 klo 16.00
”Vertailuhintana mainittakoon kaupungin Eiranrannasta viime vuonna myymien neljän kerrostalotontin yksikköhinnat. Eiranrannassa rakennusoikeuden keskihinnaksi tuli 1 832 euroa/k-m2. Leppäsuolla vastaava hinta on 2 097 euroa/k-m2 laskettuna edellä luetelluista korkeimmista tonttikohtaisista tarjouksista. Mikäli optiotontti eli neljäs tontti sisällytetään laskelmiin, se nostaa vielä jonkin verran Leppäsuon tonttien rakennusoikeuden keskihintaa.”
”Hyvistä kohteista rakennusliikkeet kilpailevat kuumeisesti. Parhaillaan Helsingin eteläkärkeen Eiranrantaan nousee luksustaloja, joiden tonteista maksettiin Suomen ennätyshinta: kallein neliö irtosi 2 621 eurolla. Kaikkiaan kaupunki sai alueen 32 000 kerrosneliön rakennusoikeudesta yli 54 miljoonaa euroa.” http://www.tekniikkatalous.fi/rakennus/article33856.ece
”Mikä tahansa niistä olisi saanut vielä muhkeammat voitot,jos olisi tarjonnut kaikista tonteista enemmän ja saanut ne kaikki itselleen. Luulisi harmittavan.”
Mutta seuraavalla kerralla tarjoustason sopiminen matalaksi ei toimisikaan.
Oikeastaan kaksi tarjousta tuli suurten toimijoiden ulkopuolelta, Rettigien kiinteistökehitysyhtiö Tarkala Oy sai parhaan tontin korkeimmalla hinnalla 2621 EUR/k-m2 ja sekalaisten liikemiesten ideapaja Apollo-Rakenne Oy toiseksi parhaan hintaan 2354 EUR/k-m2. Tarkala Oy:llä on historia ja uskottavuus kohdallaan, ja Apollo-Rakenne osti uskottavuuden Peab Seiconilta joka sittemmin rakensi myös talot. Rahaa taisi olla herroilla tarpeeksi muutenkin. NCC ja SRV maksoivat tonteistaan 1200 EUR ja 972 EUR/k-m2. Mielestäni Tarkala teki parhaimmat kaupat mutta se on kai makuasia.
Tämä Apollo-Rakenne Oy on juurikin esimerkki sellaisesta mallista jota kaupungin kannattaisi tukea ja ajaa yhtiöitä kilpailemaan tonteista keskenään.
hienoa! varmasti harmittaakin. Onneksi byrokraatit kiinteistövirastossa jyrättiin. Tällaista tämä julkisen puolen etujen jakelu kuitenkin varmasti suurelta osalta on. Veikkaan, että kiinteistöviraston virkamiehet olivat joko täysin näköalattomia tai maksettuja. Kun asiat eivät tule julkisuuteen, niin korruptio riehuu.
Hintaan 865 e/m2 saimme 132 m2 suuruisen tuliterän ok-talon ja lisäksi 24 m2 kokoisen betoniperustaisen sähköistetyn varasto/liiteri -rakennuksen 1300 m2 omalla tontilla, muuttaessamme keski-suomalaiseen maaseututaajamaan 4 vuotta sitten. Eli oikeesti nuo luvut hirvittää.
spottu: Mä oon siis tavallaan sun kanssa ihan samaa mieltä, että just tällaisia sijoittajia pitää saada kilpailemaan mukaan rakennusliikkeiden kanssa. Mun mielestä kaupungin puuttuminen asioiden kulkuun lähinnä estää niiden tulon markkinoille niinku nyt tästäkin esimerkistä käy ilmi. Jos niiden tekemä bisnes on kannattavaa, niin kyllä niitä sit tulee itsekseen kunhan vaan niitä ei pidetä keinotekoisesti poissa tarjouskilpailuista millään kiinteistöviraston mahtikäskyllä.
Osmolle: Tää on vähän liian yksinkertaistava kysymys, mutta tämän esimerkin valossa pitäskö sun mielestä säätelyä lisätä vai vähentää rakentamisbisneksessä? Pitäskö esim. tontinluovutusehtoja kiristää vai höllentää? Pitäskö tarjouskilpailuun osallistujille olla lisää vaatimuksia vai vähemmän? Pitäskö voittajien valinnassa painottaa enemmän hintaa vai muita seikkoja?
”Toivottavasti kaupungin varallisuus ei siirry suuressa mittakaavassa gryndereiden takataskuihin!?”
Kiinteistölautakunta yritti, mutta ei tällä kertaa onnistunut siirtämään. Tämä tapaus on hyvä esimerkki siitä, miten monopolit ja kartellit eivät pysty pitämään asemaansa ilman julkisen vallan siunausta ja suojelua. Toivottavasti tämä lähettää markkinoille viestin, että Helsingin kaupunki ei ole enää valmis hoitamaan asioita kiinteistöviraston kabinettipelillä, vaan tonttikilpailut ovat ihan oikeita.
Voisiko spottu kertoa mistä nuo Eiranrannan tarkat hintatiedot löytyvät? Kaupungin virallisissa paperissa ne tietenkin ovat, mutta nettihaku ei paljasta mistä niitä kannattaa karhuta.
Ensivaikutelma näyttäisi siltä, että Helsingin kaupunki on viskannut kymmenen miljoonan euron rahasäkin lahjoituksena sekä NCC:lle että SRV:lle. Toinen näistä taisi jalostaa myös Kampin aluerakentamisprojektin.
Nämä ovat hyviä tietolähteitä:
http://www.hel2.fi/kv/klk/ELI_030505/To_20.rtf
http://www.hel2.fi/helakanslia/Kaupunginvaltuusto/Esityslistat/051520122.htm
”..Helsingin kaupunki on viskannut kymmenen miljoonan euron rahasäkin lahjoituksena sekä NCC:lle että SRV:lle.”
Tästä en ole suoralta kädeltä samaa mieltä, tontit ovat selkeästi eriarvoisia:
http://www.hel.fi/wps/portal/Talousjasuunnittelukeskus/Artikkeli?WCM_GLOBAL_CONTEXT=/taske/fi/Aluerakentaminen/L_nsisatama/Eiranranta
Vielä selvemmin tuo näkyy paikan päällä käymällä. Voi olla että olen kustannusmielessä väärässä koska myyntihinnaltaan varmasti arvokkaampien rantatalojen pohjatyöt ovat saattaneet olla oleellisesti kalliimpia kuin niiden joissa näkymät ovat huonommat.
Tässä taas vähän asian vierestä:
http://www.hs.fi/kaupunki/Helsinki+myy+Puotilan+kartanon+yrittäjäryhmälle/a1305635970504