Liikemies Arto Merisalo kertoo, että hänellä on hallussaan valtava määrä nauhoituksia poliitikkojen kanssa käymistään keskusteluista. Ne ovat hänen henkivakuutuksensa siltä varalta, että hän itse joutuisi vaikeuksiin. Merisalo tuskin tarkoittaa vaikeuksilla, että hänen maineensa nuhteettomana kansalaisena tahriintuisi. Minun korvissani tuo kuulostaa siltä, että Merisalolla on nauhoilla todistuksia poliitikkojen rötöksistä. Ensimmäiseksi mieleen tuleva ajatus ovat lahjusrikokset, siis vaalirahoituksen kytkeminen johonkin päätökseen. Poliisia kiinnostaviin asioihin viittaa se, että Merisalo sanoi, ettei poliisilla ole ollut näitä nauhoja käytettävissään missään esitutkinta-aineistossa.
On siis on olemassa Merisalon henkivakuutuksena nauhoja, jotka kertovat poliitikkojen rikoksista? Kun en ole juristi, en tiedä, mitä mahdollisuuksia poliisilla ja syyttäjällä on vaatia noita nauhoja itselleen. Jos olisin itse saanut vaalirahoitusta Merisalolta, vaatisin nauhat heti julkisuuteen, sillä asettaahan tämä aika ikävän varjon.
Minusta nämä nauhat olisi tärkeämpi saada julkisuuteen – tai ainakin viranomaisten tutkittaviksi – kuin Tiitisen lista DDR:n hyväksi ehkä vakoilleista. DDR:ää ei enää ole, mutta rahaa vastaan annetut lupaukset voivat olla yhä voimassa. Ei myöskään ole mikään mieltä rauhoittava uutinen, jos meillä on päättävissä asemissa poliitikkoja, jotka ovat alttiita kiristykselle.
Merisalo on nyt ymmrätänyt alkaa perua sanomisiaan. Onko kaverilla todellakaan kanttia arvostella ketään, edes Marja Tiuraa, harkitsemattomista sanomisista.