Jan Vapaavuori sanoin Uudenmaanliiton laivaseminaarissa, että kun ympäristöministeriö joutuu kumoamaan osia maakuntakaavoista, nuo kumotut osat ovat yleensä niitä lisäyksiä ja muutoksia, joita luottamusmiehet ovat tehneet virkamiesten laatimiin hyviin pohjaesityksiin. (Mies ei todella mielistele muita poliitikkoja)
Valitettavan usein luottamusmiehet ovat jonkin lyhytnäköiset yksityisen edun takana yleistä etua vastaan. Tämän lisäksi he eivät useinkaan ymmärrä, kuinka suurta haittaa yleiselle edulle he samalla tekevät.
Viimeistään 1990-luvun lama opetti päättäjille rahapolitiikan perusperiaatteet, mutta yhdyskuntasuunnittelun lainalaisuuksista ei tiedetä juuri mitään.
Jokainen on joutunut kuulemaan taksin takapenkillä taksinkuljettajan sadattelua siitä, millaiset älykääpiöt suunnittelevat liikennevalojen ohjelmia. Taksimies osaisi ne paremmin; hänelle olisi aina vihreä valo. On aivan turha selittää hänelle, mikä vaikea, ellei mahdoton ongelma on saada vihreä aalto kulkemaan ruutukaavassa edes kahteen suuntaan (etelään ja länteen, esimerkiksi) puhumattakaan siitä, miten sen saisi kulkemaan neljään suuntaan.
Monen päättäjän näkökulma kaupunkisuunnitteluun vastaa taksinkuljettajan asennetta liikennevaloihin. Siksi tehdään niin tolkuttomia ratkaisuja.
Täällä Oulussa kuulin, että 1970-luvun lopulle Espoossa arkkitehtikilpailun voitti puolalaisten arkkitehtien suunnitelma nauhakaupungista sähköjunaradan varteen. Espoolaiset päättäjät tuskin ymmärsivät, minkä rikoksen he tekivät, kun hylkäsivät tämän suunnitelman ja rakensivat sekavan autokaupungin sopivia maanomistajia hyödyttäen tyystin ilman kokonaisuutta hahmottavaa yleiskaavaa.
Suosikkini on ajatus vetää Kehäradalta pistoraide Klaukkalaan, ikään kuin taajaman voisi liittää raideverkkoon kuin sähköverkkoon. Minkähänlainen aikataulu tuollaiselle pistoraiteelle tulisi, kun valtaosa matkustajia on menossa kohti lentoasemaa ja Tikkurilaa? Sen, miksi nauhakaupunki on parempi kuin sekava himmeli tai puumainen rakenne, tulisi kuulua jokaisen päättäjän peruskauraan.