On tärkeätä, että YLE pysyy poliitikoista riippumattomana. Siksi YLEä ei voi rahoittaa verorahoin vaan sen rahoituksen tulee olla itsenäinen – siis itsenäinen kuten kuolemaa tekevä TV-lupamaksu tai kaikille kotitalouksille pakollinen tuloista riippumaton mediamaksu.
Onkohan se nyt noin? Budjettirahoituksessa on toki se vika, että kun MOT-ohjelma julkaisee taas jotain peräti typerää ja kaiken lisäksi raivostuttavaa, loukatut poliitikot kostavat ja pienentävät rahoitusta. Ikään kuin ne eivät voisi alentaa lupamaksua. Toki jälkimmäisessä tartuntakitka on suurempi kuin edellisessä. Entä, jos lakkauttaisi poliittisesti valitun hallintoneuvoston?
Jos mediamaksusta tehdään muuten tasasuuri paitsi, että kaikista köyhimmät vapautetaan siihen, pelkkä maksun hallinnointi tulee työllistämään satoja ihmisiä. Yliopistojen laitokset ovat varmaan motivoituneet karsimaan tyypin sieltä, toisen täältä pärjätäkseen valtion tuottavuusohjelmassa vain havaitakseen, että näin vapautuneet resurssit suunnataan mediamaksun hallinnointiin.
Terveisiä siis eduskunnalle: rahoittakaa YLE suoraan verorahoin. Jos pelkäätte omaa moraalianne, ottakaa mallia armeijan hankintamäärärahoista. Nekin lyödään lukkoon vuosiksi eteenpäin
Televisiotoiminta ei tule säilymään enää vuosikausia. Ihmiset haluavat valita mitä ja milloin katsovat.
Meiltä lähti televisio vuonna 1999. Nyt näyttää siltä, että muukin on ymmärtänyt sen, että televisio tiedon välityskanavana on todella kankea ja tarkoitukseen soveltumaton.
Ylen luonne tulee väkisinkin muuttumaan.
Jos halutaan, että poliitikot eivät pääse sorkkimaan Ylen tekemisiä liikaa, raha voisi mennä Ylelle ohi budjetin siten että määritellään joko että tietty prosentti valtion keräämistä verotuloista tai BKT:stä tai sitten kirkollisveron tapainen kiinteä prosentti tuloista kerätään Ylelle.
Jos Ylen itsenäisyydestä oltaisiin aidosti huolissaan, niin tuskinpa oltaisiin perustamassa taas uusia poliittisessa kontrollissa olevia valvontaelimiä. Miten olisi yksi säätiöyliopistojen hallitusten tapainen elin joka edustaisi laajasti eri yhteiskunnallisia intressitahoja ja jossa eduskunnalla tai muillakaan poliitikoilla ei olisi suoraa edustusta?
Erilisen medianaksun tai televisioluvan maksaminen on negatiivinen kokemus kansalaiselle. Joka kerta kun laskun maksaa, tulee mieleen, että eikö tästäkin ylimääräisestä hukkabyrokratiasta voisi luopua.
Siksi YLEn rahoittaminen suoraan verovaroista on ainoa järkevä ratkaisu. Eikä sitten mitään uusia kokoomuksen esittämiä valvontaelimiä.
Mediamaksua olisi sitäkin pitänyt kompensoida vähävaraisille. Jos YLE:n budjetti on 450 miljoonaa niin ehkä 100 miljoonalla. Ja tämä olisi tullut kuntien sosiaalitointen maksettavaksi.
YLE:n yhtiömuoto pitää muuttaa keskinäiseksi yhtiöksi. Silloin sen ylin elin eli edustusto valittaisiin suoralla vaalilla. Edustusto valitsee hallintoneuvoston ja hallintoneuvosto toimivan johdon. Ja toimiva johto on substannisjohtia eikä hyllytettyjä puoluesihteereitä tai Sonera-ministereitä.
EDIT:
YLE:n yhtiömuoto pitää muuttaa keskinäiseksi yhtiöksi. Silloin sen ylin elin eli edustusto valittaisiin suoralla vaalilla. Edustusto valitsee hallintoneuvoston ja hallintoneuvosto toimivan johdon. Ja toimiva johto on substanssijohtia eikä hyllytettyjä puoluesihteereitä tai Sonera-ministereitä.
Budjetti rahoitus on poliittinen mahdottomuus, koska YLE:n rahoitus nostaisi tuloveroprosenttia. Tämä taas olisi tietysti poliittinen itsemurha.
Itse ehdotan PK-seudun joukkoliikennesubventointien perumista ja matkalippujen hinnan noston kustannuksia vastaaviksi. Säästyneillä rahoilla (ja vastaavasti maan sisäisiä tulonsiirtoja korjaamalla) saataisiin YLE:n kulut rahoitettua budjettivaroista ilman veriprosentin nostoa.
Itse veikkaan että tämä Mediamaksu-hässäkkä on osa prosessia jolla YLE karsitaan järkevälle tasolle. Nyt kun ihmisille selvisi mikä on YLE:n oikea hintataso, niin voidaan oikeasti keskustella mihin Yleisradiota tarvitaan (ja etenkin mitä se saa maksaa).
Julkisen palvelun medialle on käyttöä, mutta YLE:stä on kasvanut aivan järjetön mammutti näin pieneen maahan. Yksi TV-kanava ja yksi radiokanava riittäisi hyvin. Nykyisellään YLE tuottaa kallilla keskinkertaista ohjelmaa.
Kun kerran mediamaksu olisi ollut asuntokohtainen niin järkevintähän olisi kerätä sen korvaavat varat kiinteistöveron kautta jos tuloveron korottaminen on poliittisesti mahdotonta. Tosin vielä helpompaa voisi olla vain perua tuloveron inflaatiotarkistukset muutamalta vuodelta…
Olen ehdottomasti samaa mieltä Osmo Soininvaaran kanssa! Rahoitettakoon ainakin YLEn arvokas perustoiminta verotuloista. Tällöin sen rahoittaisivat rahatalouden voittajat, eikä valtavaa byrokratiaa vaadita karhuamaan erääntyneitä YLE-maksuja kasvavalta ja jo muutenkin kyykytetyltä ryysyköyhälistöltä. (Tai vastaavasti harkinnanavaraisvapauttamaan heidät siltä.)
Kummeksun kaikkia lapsikasteen kaltaisia pelkkään syntymiseemme “koplattuja” sitoumuksia. Mielestäni olisi vihreän ajatusmaailman kovaa ydintä vaatia rahatalouteen osallistumisemme astetta itse valittavaksemme. Uskon, että yhä useammalle toivonsa menettäneelle nuorelle, työttömälle, työn uuvuttamalle, sairaalle, köyhälle leipäjonon veteraanille jne vain kertakaikkinen mahdollisuus paeta onttoa partiopoikamaista talouden kasvattamista auttaa enää jaksamaan. Eivät nöyryyttävät “aktivoinnit”, lääkitys tai vielä yhden kierrokselle douppaavat terapiat. Sosiaaliturvaa purkavassa ja Baabelin ydinvoimatorneja niemiin ja notkoihin väkräävässä “lopunajan kabareessa” luontaistalouteen pakenijoiden valintaa ei ainakaan pitäisi kriminalisoida. Työmarkkinoiden käytöstähän he poistuvat, mutta muuten kyllä tulevat yhteiskunnalle aika halvaksi.
Kuten nimimerkki B.J toteaa emme taida me peruskuluttajatkaan kohta enää sohvakalustoilla löhöten säteilyttää itseämme huoneennurkasta tiettyyn aikaan tulvivalla “sisällöllä”. Uutiset haluamme tuoreina, mutta muuten katsomme mielisarjamme ja elokuvamme milloin itse haluamme. Kanavat ja yksittäiset päätelaitteet menettävät merkitystään.
Rahotettakoon YLE:n perustoiminnot tosiaan siis verorahoin. Perustoimintaa voisivat olla juuri uutiset, ajankohtaisohjelmat, dokumentit, laatusarjat ja laatuleffat. Hömpän ja huippu-urheilun voisimme puolestaan hyvin rahoittaa Katsojat maksavat ‑periaatteella. YLE:n Elävä arkistokin voisi tarjota maksullisia palveluja. Arkiston katsomiskerroista pienen siivun voisi ohjata ohjelmien tekijöillekin.
Yle on julkinen palvelu (media,väline,väylä), vähän niin kuin maantiet tai kirjastolaitos. Kaikki eivät sitä tarvitse. Mutta tietyistä asioista on hyvä maksaa vaikka niitä ei juuri tällä hetkellä tarvitsisi. On paljon jukisia palveluja, joita kaikki eivät tarvitse. Lapseton joutuu maksamaan esimerkiksi päivähoidosta ja koulusta. Se ei voi siis olla perustelu, että ei katso Ylen ohjelmia, jos hyväksytään perusajatus, että on tietty julkisen palvelun tarjonta myös tällä alueella.
Onko liian byrokraattista kehittää progresiivinen valtion mediavero, jolla tämä rahoitettaisiin (tämä vero olisi muun verotuksen sisällä)? Veroaste ei nousisi, jos tämä vero olisi suurin piirtein nykyisten lupamaksujen tuottojen suuruinen. Jakauma vähän eri.
Evert The NeveRest:in ja Kimmon kommentteihin vaalijärjestelmän hyötykäytöstä ja budjettirahoituksen poliittisesta mahdottomuudesta vastaus olisi jos:
Tulisi budjettirahoitus, jonka suuruuteen kansalaiset ottavat kantaa aina jonkun muun vaalin yhteydessä. Se olisi voimassa seuraavaan vaaliin asti eli demokraattinen tahto olisi Ylen osuus budjetista.
Poliitikoilta vietäisiin näin kokonaan nykyinenkin valta vaikuttaa Ylen budjettiin eli Ylestä tulisi todellisesti poliitikoista riippumaton ja suoraan kansalle vastuullinen laitos. Ja Yle joutuisi oikeasti perustelemaan kansalle toimintaansa ennen vaaleja — nythän näin ei ole, missään se ei kansankielisesti perustele kansalle (rahoittajilleen) paljonko mihinkin on rahaa laitettu ja mitä sillä saatiin, kaikki perustellaan poliitikoille (miksi, jos se on niistä riippumaton?).
Jos van pidetään koko TV-maksuasia muuten ennallaan lakeineen, asetuksineen ja rahastoineen, mutta TV-maksuvelvollisten määrää vähän vähennetään ja maksua samalla suurennetaan. Lähetetään ainoastaan yksi TV-maksulasku valtionkonttorille. 🙂 Eikös näin saada sama “riippumattomuus” kuin ennenkin.
YLE on ainoa jollain tavalla riippumaton media tällä hetkellä, jonka suosiota ei tule romuttaa henkimaksulla.
Samaa mieltä. Suunniteltu asuntokohtainen mediamaksu ja siihen liitetyt mahdolliset komensaatiot vähätuloisille olisivat luoneet oman byrokratiansa ja noisen komensaatioiden osalta olisi mahdollisesti syntynyt uusia pieniä tuloloukun tapaisia ilmiöitä.
Verorahoituksen pelko on pitkälti näennäistä ja kertoo vain asian herkkyydestä. Tuo viittaus puolustusvoimien hankintarahoihin kertoo siitä, että asia olisi mahdollista toteuttaa näin. Vaihtoehtoisesti varat voidaan kerätä verotuksen yhteydessä omaan rahastoonsa, jolloin näennnäisesti varat ovat politiikasta enemmän irrallaan.
Poliitikkojen hallintoneuvostosta voidaan luopua, kuka sitä oikeastaan tarvitsee. Jos julkinen palvelu tarvitsee arvioivaa ulkopuolista neuvostoa, niin perustettakoon sellainen. Ne kakkukahvit eivät paljoa maksa ja saattaa tuottaa joskus jopa jokun ajatuksenkin.
Ei kait koko asia tämän vaikeampi ole?
Onneksi Linden avasi suun, ilmeisesti muutaman valvotun yön jälkeen.
Mediamaksun oikeudenmukaisuus oli hyvätuloisten mielestä ok ja samaa tasamaksua voisi soveltaa myös ruuan arvonlisäveroon. Lasketaan vuoden tuotto ja jaetaan se muonavahvuudella.
Siis verorahoista järkevin. Toisena ehkä salaus perustamalla ilmaisen hätäviestikanavan. Mutta silloinkin pitäisi pystyä maksamaan vain todelliset katsomiset.
Kiitos Suvi.
Ja työttömät lupatarkastajat tarkastamaan palovaroittimia ja rasismia.
Eikös YLEn rahoitus voitaisi hoitaa demokratiaosuuden osalta budjetista ja hömppäosuuden osalta joko mainoksilla tai maksukortilla.
Ja joku elin pitäisi olla valvomassa julkisen palvelun tehtävän toteutumista.
Mainoksilla ne muutkin kanavat rahoitetaan.
Ylellehän pistetiin suitset suuhun.
Lauri Kivinen on EK:n ja Kokoomuksen bulvaani ja niinpä ohjelmalinjaukset tulevat olemaan sen mukaiset.
Voidaan puhua jo Voice of EK:sta.
Mitä tulee rahoitukseen niin budjettirahoitusta yksinkertaisempaa tuskin löytyy.
Jos se halutaan näkyvän erillisenä niin sen voi sijoittaa veroihin erillisenä maksuna, onhan verotuksessa näkyvissä muitakin veroluonteisia eriä.
Kun vähennykset kohdituvat tuohin yle-maksuunkin niin köyhät välttyvät sen maksamisesta
Yle pitää jakaa kahtia. Verovaroin rahoitettu kaikille ilmainen perus-Yle . Koostuu uutisista, asiasta ym . kotimaisesta ohjelmistosta. Yksi tv-kanava ja yksi radio-kanava. 100 miljoonaa riittänee tähän tarkoituksen. Muulle Yle hankkikoon itse rahoituksen mainoksilla ja /tai maksukortilla. Tänne ulkomainen viihde, urheilu ja muu kaikanlainen hömppä sekä lisätarjonta.
Yle on julkinen palvelu (media,väline,väylä), vähän niin kuin hevosvankkurit tai lennätinlaitos. Aika on ajanut ohi ja siksi tarvitaan pakkorahoitusmalli, jolla voidaan jatkaa turhaa toimintaa hamaan tulevaisuuteen.
Ylen televisiotoiminnat pitäisi myydä pois. Radiokanavia pitäisi vähentää sen verran, että niitä asemia ei olisi päällekkäin ja niitä voisi autossakin kuunnella. Nyt ei voi, koska lähetys vaihtuu vähän väliä yle-karjala, kymi ja etelä-savo välillä. Edes uutislähetykset eivät ole kanavilla samat, joten niitäkään ei voi ajaessa seurata.
Ylen pitäisi keskittyä pelkästään tuotantoon. Näitä tuotantoja voi sitten myydä yksityistetyille kanaville ja jakaa [b]tässä[/b] todellisessa nykypäivän mediassa.
Tässä on kyllä voimakkaasti ‘tempoilua lopun edellä’ ‑tunnelma. Oma näkövinkkelini taitaa olla jonkun verran vääristynyt, mutta silti tuntuu voimakkaasti siltä, että tuntemani ihmiset katsovat televisiota todella vähän ja koko ajan vähemmän, ja jos katsovat, niin katsovat digiboksin tallenteita mainokset skipaten. Asia-aiheista löytyy nykyään netistä materiaalia lähes loputtomasti, ainakin jos osaa vieraita kieliä. Ylen ulkomaanuutisten toimitus näyttää usein aika avuttomalta tässä vertailussa. Sitten on MOT ja muut ajankohtaisohjelmat, jotka on toimiteltu miten sattuu ja joista yritetään aiheesta riippumatta poikkeuksetta tehdä Michael Moore-tyyliin musiikin tms. avulla vitsikkäitä, heikolla menestyksellä. Jos dokkari on vakava ja kunnolla tehty, se on suurella todennäköisyydellä tuontitavaraa. Lopputtomia elokuvien uusintoja ei niitäkään todellakaan tarvita mihinkään, kun DVD:t ja nettilevitys on keksitty.
Olisin valmis maksamaan kotimaisten ohjelmien tuottamisesta, mutta en missään tapauksessa Ylen nykyisestä kanavamäärästä ja uusintamössöstä. Lupamaksua lakkasin maksamasta jokin aika digitalisoinnin jälkeen, kun en enää tullut katsoneeksi telkkaria ollenkaan. Sen jälkeen olen katsonut Areenasta kahden käden sormilla laskettavan määrän ohjelmia. Pakkomaksu tuntuu todella epäoikeudenmukaiselta.
Riccado:
Mihin sitä julkista palvelua tarvitaan, jos yksityiset toimijat hoitavat samat hommat?
nos:
w0t? Yle on ihan yhtä riippuvainen tuloista kuin mikä tahansa muukin mediatalo. Muut mediatalot ovat riippuvaisi kuluttajista, Yle poliitikoista. Se on sitten maailmankatsomuksesta kiinni kummasta pitää enemmän.
Minusta YLE:n pitäisi lakkauttaa tai ainakin karsia murto-osaan nykyisestä.
Ei sillä, että vastustaisin julkista yleisradiotoimintaa, mutta nykymuotoinen yleisradio käyttää pakolla hankittua rahaa kaupallisten asemien kanssa kilpailemiseen, haittaa kaupallisten toimijoiden toimintaa viemällä asiakkaita ja mainostuloja, nostaa sisällön kustannuksia ylitarjonnalla ja maksamalla ylimitoitettuja korvauksia ja syytää muiden rahaa tähän ylihintaiseen sisältöön.
Esimerkkinä nyt vaikka se, että YLE osti HBO:n ohjelmatarjonnan yksinoikeuksia itselleen. Mitä ihmettä se sillä tekee? Miksi amerikkalaisen viihteellisen kaapelitelevisioyhtiön väkivaltaa ja pehmoerotiikkaa pitää ostaa veronmaksajien rahoilla, vieläpä maksaa ylihintaa. Palvelusta, jota kaupalliset kanavat olisivat mielellään tuottaneet halvemmalla!
Miksi YLE kilpailee maksamalla urheilukisojen esitysoikeuksista ylihintaa? Onko muka se, ettei mäkikisan kierrostenvälisellä tauolla tai jääkiekkopelin erätauolla näytetä mainoksia niin tärkeää, että siihen pitää käyttää veronmaksajien (tai TV-maksun maksajien) rahoja?
Yleisradio tekee paljon arvokasta työtä, kuten näyttää dokumentteja, lastenohjelmaa, opetusohjelmia jne. juttuja, joita kaupallisesti ei oikein synny tai syntyy vähemmän kuin olisi “kansansivistyksen” kannalta hyväksi. Se tekee MOTin kaltaista likasankojournalismia, mutta sitäkin voi puolustaa sillä, että ainakaan ne toimittajat eivät ole mainostajien lieassa.
Mutta mitä ihmettä se tekee ulkomaisilla väkivaltaohjelmilla, komedioilla, dekkarisarjoilla (tosin ne taitavat olla aika halpoja) jne? Miksi on tärkeää, että Sopranosin uusinnat näkyvät YLE:n kanavilta, eivätkä vaikka Neloselta? Onko sosiopaattien elämän seuraaminen puolen yön aikaan ilman mainoksia niin tärkeä julkinen palvelu, ettei sitä voi jättää yksityisen kanavan hoitoon?
Osmo
“Jos mediamaksusta tehdään muuten tasasuuri paitsi, että kaikista köyhimmät vapautetaan siihen,”
Minusta köyhistä puhuminen ihmetyttää, sillä tv-lupamaksu sisältyy toimeentulotuen perusosaan.
YLE:n 400 miljoonan euron budjetti on suurempi kuin ympäristöministeriön. Ei helevetti me tarvita tämmöistä dinosaurusta. 100 miljoonaa pitäisi riittää vallan mainiosti. Ei me tarvita seuraavia kulttuurin tuotteita: Kotikatu, Hercule Poirot,ruotsalainen tv-kanava, YleX (joka on täysin samanlainen kuin muut nuorille suunnatut kanavat, vain mainokset puuttuu).
Mainoksilla tai maksukortilla; maksukortilla jokainen voisi vielä päättää josko tilaa vain uutiset ja sään, vaiko kaikki nykyiset neljä kellon ympäri uusintoja lähettävää kanavaa.
Tulee muistaa se, että milloin vain voitaisiin tehdä päätös, että kanavat olisivat maksukortin takana. Mikään muu ei muuttuisi sen lisäksi, että laittomasti ei voisi katsella ja tarkastajia ei tarvittaisi.
En ole tämän vastustamiselle keksinyt kuin yhden perustelun. Järjestelmällä ei voitaisi ylläpitää mammuttia sen jälkeen, kun asiakkaat ovat kadonneet.
Pelko tulevaisuudesta ajaa ylen ympärillä pyörivää piiriä esitettyjen ratkaisujen äärelle. Heidän pitää ensisijaisesti keksi keino, jolla pakkorahastaa kansaa.
“Mihin sitä julkista palvelua tarvitaan, jos yksityiset toimijat hoitavat samat hommat?”
Ykityiset hoitvat vain sen, mitä rahoittajat eli mainostajat haluavt päästää eetteriin.
Eli muutama henkilö määräisi mitä Suomen kansa näkee ja kuuntelee
YLE voi olla paisunut, mutta eipä muiden mediatalojen paisumista ihmetellä, koska nehän ovat vain markkinatalouden luonnollisia toimijoita. Miten voit kritisoida mtv:tä siitä, että se on kiltti mainostajia kohtaan. Ei politiikkaa ja politiikkaa voi erotella toisistaan, YLE:n osalta tasapuolisuutta voidaan edes vaatia.
B.J:
YLEn kanavia ei kannata laittaa maksukortin taakse. Maksukortit maksavat paljon rahaa. Minulla on kotona kaksi digi-tv korttia, joissa ei ole maksukorttipaikkaa. Monilla on pieniä matkatelevisioita, esimerkiksi isoäidilläni keittiössä, joissa ei ole maksukorttipaikkaa. Kaikki nämä menisivät kaatopaikalle tai myyntiin ulkomaille jos tämä järjetön YLE-maksukortti ajatus toteutettaisiin. Sen jälkeen pitäisi ostaa tilalle huomattavasti kalliimpia laitteita joissa on maksukorttipaikat valmiina.
Vaikka näitä korttipaikkojen puutteeseen liittyviä ongelmia ei olisi, ei maksukortti todellisuudessa auttaisi pummi-ongelmaan juuri ollankaan. Kotitaloudella lienee oikeus omistaa rajaton määrä televisioita yhden TV luvan hinnalla. Käytännön tarvetta voi helposti olla vaikka kahdeksalle televisiolle (olohuone, keittiö, vierashuone, makuuhuoneet*4, työhuone, jne.). Tällöin yhden TV luvan hinnalla pitäisi saada kahdeksan maksukorttia. Sen jälkeen kun nämä on myönnetty, ei ole mitään teknistä estettä sille, että tämä kotitalous myy ylimääräiset maksukortit eteenpäin kotitaloudelle, joka ei ole TV lupaa maksanut. Pitäisi ilmeisesti edelleen palkata tv lupa tarkastajia tutkimaan onko jokaisella kotitaloudella hallussaan ne maksukortit jotka sen on lunastanut. Eli sen sijaan että tarkastajat kiusaisivat pummeja, ne kiusaisivat tv maksun maksaneita. Se on vielä suurempi valvottava joukko.
Eli siis YLE kanavien siirtäminen maksukortin taakse on aivan järjetön idea. En tajua miten sitä ei olla vielä täysin kuopattu, vaan jatkuvasti sitä esitetään uudestaan. Oli YLEstä mitä mieltä tahansa, maksukortit ovat siihen todella typerä ratkaisu. Ne maksavat yhteiskunnalle huomattavasti enemmän kuin nykyinen tv-lupa käytäntö, heikentäisivät palvelua huomattavasti eivätkä edes korjaisi pummi-ongelmaa. Taustalla lienee insinöörien rakkaus teknisiä ratkaisuja kohtaan.
Minä en ymmärrä, miksi YLEn pitäisi esittää olevansa poliitikoista riippumatonta. Ei se tietenkään ole. Ylin valta on lopulta joka tapauksessa valtiolla (sekä hallintoneuvoston että rahoituksen ohjaamisen kautta). Minulle käy aivan hyvin, että YLE on avoimesti valtiojohdon kanava siinä, missä Kiinassa Xinhua tai CCTV ja sen rahoitus tulee veroista siinä, missä valtion muissakin toiminnoissa.
Oleellista on se, että YLEn rinnalla on kaupallisia kanavia, jotta valtio ei pääse monopolisoimaan tiedotusta. YLEä tarvitaan vain vastavoimaksi sille, että puolestaan taloudelliset tahot eivät myöskään saavuta monopoliasemaa tiedotuksessa.
YLEn toinen rooli tiedotuksen lisäksi on tuottaa jotain sellaisia ohjelmia, joita ei muuten tuotettaisi ja joilla on jotain yhteiskunnallista arvoa. Esimerkkinä vaikkapa opetusohjelmat.
Sen sijaan, ei ole mitään järkeä, että sen kautta tulee samaa viihdettä ja urheilua, mitä kaupallisiltakin kanavilta. Näiden tuottamiseen ei tarvita verorahoin rahoitettuja kilpailijaa kaupallisille toimijoille. Ehkä ainoana poikkeuksena olympiakisat, koska verorahoin rahoitetaan sinne lähetettäviä urheilijoita, on hyvä, jos kansalaiset saavat sitten nähdä niitä kisoja. Tässäkin tosin riittäisi se, että vain kiellettäisiin kisojen televisioinnin rajoittaminen maksullisille kanaville.
ilkka: öööö… eli maksukorttiin ei voi siirtyä, koska sen takia kaikki joutuis ostamaan maksukorttilaitteen… hmmm… mitähän tämä muistuttaa… hmmm.… ai niin! Digiboksia.
Sen lisäksi tuo sinun perustelu siitä, että yhdelle perheelle on annettava kahdeksan maksukorttia yhtä maksua vastaan on ihan älytön. Entä jos niitä kortteja annetaan vaan yks per yks maksu?
Tarkoitat siis sanoa, että YLEä tarvitaan, että kuluttajat eivät pelkästään saisi päättää mitä katsovat?
Ihan samalla tavalla kuin leipomot tekevät just sitä leipää mitä kansa haluaa ostaa, niin kaupalliset mediatalot lähettävät niitä viestejä joita kansa haluaa vastaanottaa.
Niin siis jos sillä ohjelmalla ei ole arvoa sen katsojalle, niin tuskin sillä nyt noin ylipäänsä on mitään yhteiskunnallista arvoa.
Ykityiset hoitvat vain sen, mitä rahoittajat eli mainostajat haluavt päästää eetteriin.
Tämä vastaus on totta, mutta se ei kerro, miksi YLEn pitää kilpailla näyttämällä ohjelmia, joita yksityisetkin näyttäisivät ja vieläpä lähteä tarjouskilpailuihin yksityisiä vastaan.
Onko Sopranosin uusintojen näyttäminen ilman mainoksia niin tärkeä palvelu, että siihen täytyy käyttää lupamaksurahoja?
Oikeustajuani tässä mediamaksu-hässäkässä loukkaa se, että kaavailtua mediamaksua ei voisi mitenkään välttää. Mielestäni ihmisellä tulisi olla oikeus valita mihin rahojansa käyttää tai on käyttämättä. Tähän ilmeisesti Siisyfos Kivi myös viittaa: ” Kummeksun kaikkia lapsikasteen kaltaisia pelkkään syntymiseemme “koplattuja” sitoumuksia. Mielestäni olisi vihreän ajatusmaailman kovaa ydintä vaatia rahatalouteen osallistumisemme astetta itse valittavaksemme.” En keksi montaakaan asiaa, josta tavalla tai toisella olisi aivan pakko maksaa…Joten tuntuu omituiselta, että mediamaksu olisi sellainen välttämättömyys.
Lisäksi on tosiaan kohtuutonta periä pienituloisiltakin parinsadan euron mediamaksua, sehän on monelle parin kuukauden ruokarahat tai esim puolet opiskelijan kuukauden opintotuesta!
Syltty “Minusta köyhistä puhuminen ihmetyttää, sillä tv-lupamaksu sisältyy toimeentulotuen perusosaan.”
Syltylle huomauttaisin, että on olemassa muitakin köyhiä ja pienituloisia toimeentulotuensaajien lisäksi. Ja muihin tukimuotoihin tv-lupamaksu ei ainakaan tähän asti ole kuulunut.
En ole ihan varma, onko tätä eksplisiittisesti ääneen lausuttu, mutta Ylen siirtäminen valtion budjettiin tarkoittaa tietysti korotuspaineita muuhun verotukseen. Joku pystynee kertomaan suoralta kädeltä, paljonko esim. tuloveroa pitäisi korottaa, jotta tarvittava 480 miljoonaa euroa vuodessa saataisiin kerättyä? Osittainenkaan mainosrahoitus ei tule kyseeseen, koska se on suoraan pois kaupallisten toimijoiden edellytyksistä. Rahoituksen miettimisen yhteydessä olisi tietysti syytä tarkastella kriittisesti myös riittävää palvelutasoa.
Henkilökohtaisesti kannatan lämpimästi budjettirahoitusta oikeudenmukaisuuskysymyksenä, mutta nykyisessä taloustilanteessa on tietysti hyvä ymmärtää, ettei tämäkään raha tule taikaseinästä. Hieman huolestuttaa hallituksen into luoda uusia tasahintaisia maksuja, jotka kohtelevat köyhiä erityisen kaltoin (esim. terveydenhuollon lisääntyvät potilasmaksut, ympäristöperustaiset maksut välttämättömyyshyödykkeistä, mediamaksu). Mielestäni näissä maksuissa näkyy parhaiten oikeistohallituksen hyväosaisia suosiva verotuslinja. (Mediamaksuhan ei ole muuta kuin kohdentumisessaan hämmentävän epätasoarvoinen regressiivinen vero).
Samuli Saarelma:
Olympialaisten (ja muiden kansallisesti merkittävien urheilutapahtumien) siirtyminen maksukanaville on jo estetty EU:n televisiodirektiivin pohjautuvalla valtioneuvoston päätöksellä.
Hienoa Osmo, kun olet liittynyt populistien aina vain laajenevaan joukkoon:) Tätäkin YLE-maksun keskustelua sieltä täältä seuranneena tulee mieleen, että näinköhän tässä vähitellen on päätetty (vai päädytty) ajamaan suomalainen yhteiskunta ja kulttuuri alas. Keskitytään suuriin yksiköihin, laatu heikkenee, mielenkiinto hiipuu… eikä kukaan enää jaksa välittää. Kukaan ei halua maksaa mistään mitään, kaikki on epäoikeudenmukaista jne. Kilpailutetaan palveluja ja maksetaan niistä markkinahintaa (samalla väitetään, että säästetään), Valitetaan, että päättäjät etääntyvät tavallisista kansalaisista. Taitaa vaan olla kansalaiset jotka etääntyvät päättäjistä. Miksei lakkauteta saman tien kaikki valtion ylläpitämät toiminnot ja maksateta ne niillä, jotka niitä tarvitsee? Siksi varmaan, koska siinä ei ole mitään järkeä?
Jos nyt oikein olen ymmärtänyt, niin YLElläkin on selvä funktio suomalaisessa yhteiskunnassa. Sitä mitä en ole kyennyt ymmärtämään on, että miten ihmeessä Suomessa kaiken maailman asioita selvittelee kaiken maailman asiantuntijat, selvitysmiehet tai asiantuntijaryhmät ilman, että mitään järkevää saadaan aikaan? Kuka ihme näistä maksaa ja miksi?
Minä en siis halua ajaa YLEn rahoitusta alas vaan ainoastaan vastustan tuollaista hallinnollista sähläystä, jota YLE-maksu tuottaisi.
Niin, parastahan tv-luvassa oli se, että meillä oli kerrankin vapaaehtoinen vero!
Kun suomalaiset ovat kaikkien kyselyiden mielesnä niin älyttömän innokkaita makselemaan korotettavia veroja, niin voitaisiin kaikessa muussakin verotuksessa siirtyä enemmän vapaaehtoiseeen suuntaan.
“Minusta köyhistä puhuminen ihmetyttää, sillä tv-lupamaksu sisältyy toimeentulotuen perusosaan.”
Niin sisältyykin. Kuten moni muukin asia. Seuraako tästä nyt sitten aikanaan se, että YLEn budjettirahoituksen myötä toimeentulotulotuen perusosaa voidaan leikata hieman? Tai vastaavasti, miten paljoo mahtaa tulla lisäkuluja byrokratiasta, jos YLE-maksun mukana toimeentulotuen perusosaa yksinkertaisesti vain nostettaisiin?
Vastaus on, että TV-maksun tai mediamaksun oloissa Ylen pitää perustella olemassaolon oikeutensa maksajille. Jos kanavilta tulisi pelkkää marginaaliohjelmaa, jota suurin osa pakollisen maksun maksajista ei katso, järjestelmän legitimiteetti olisi varsin heikko, siksi tuotetaan sitä samaa materiaalia jolla kaupallisetkin kanavat katsojia houkuttelevat.
Jos rahoitus siirretään budjettiin tämä paine todennäköisesti vähenee ja Ylen toiminta rinnastuu kansalaisten mielissä vähitellen paremmin muihin verovaroin rahoitettuihin toimintoihin, joille helpommin hyväksytään että vaikka juuri minä en käytä ko. palvelua, se on joillekin muille ihmisille hyvin tärkeä ja siksi se on perusteltua tuottaa yhteisin varoin.
Ylen liikevaihto v. 2008 oli 380,5 miljoonaa euroa. Tämä on 1,1 % kaikista samana vuonna valtiolle kertyneistä verotuloista. Laskin, että keskivertopalkansaajan (tulot 37 500 €/v.) veroasteeseen tulisi tehdä n. 0,28 prosentiyksikön korotus jos vastaava summa kerättäisiin kokonaan tuloverotuksen yhteydessä. Ottaen huomioon, että nykyisin käytössä oleva veroluonteinen TV-maksu poistuisi, tämä merkitsisi kokonaisverorasituksen alentumista kaikissa paitsi aivan ylimmissä tuloryhmissä.
Täällä on aika monella nyt sellainen harhakuva, että markkinataloudessa kapitalistit päättää mitä tuotetaan.
Ei Paulig tee sellaista kahvia mitä sen omistajat haluaa, vaan se tekee sellaista kahvia mitä kuluttajat haluavat ostaa.
Vaikka kapitalistit tekevätkin tuotantopäätökset, niin markkinataloudessa näitä tuotantopäätöksiä ohjaa kuluttajat. Mediatalot on tässä ihan samanlaisia kuin kaikki muutkin.
Artturi:
Ei toimi. Ihminen tietää, minkälaista leipää hän haluaa. Leipomolla ei ole mitään intressiä tehdä toisenlaista, koska se ei hyödy siitä mitään.
Median kohdalla tämä ei päde (ainakaan niin kauan, kun emme elä täydessä libertarismissa, vaan demokratialla on paikkansa). Taloudellisilla tahoilla ei ole intressinä tuottaa mahdollisimman neutraalia tiedotusta, mikä olisi se, mitä ihmiset haluavat, vaan niille on paljon hyötyä siitä, että pääsevät vaikuttamaan ihmisten mielipiteisiin, koska sitä kautta vaikuttavat demokratian kautta tehtäviin päätöksiin. Ja tietenkin sama pätee valtiolliseen mediaankin. Siksi molempia tarvitaan. Periaatteessa tietenkin on mahdollista, että sama taho saa käsiinsä molemmat, kuten on käynyt Italiassa Berlusconeineen, mutta riski tälle on pienempi kuin silloin, kun valtiollista mediaa ei ole lainkaan.
Etenkin tämä pätee silloin, jos puhutaan mediaa koskevasta lainsäädännöstä. On päivänselvää, että kaupallinen media yhtenä blokkina tiedottaisi asiasta varsin puolueellisesti, koska kaikille toimijoille olisi siitä hyötyä. Sinun leipomoesimerkkiäsi hyödyntäen voit ajatella, että leipomot voisivat leipätarjonnallaan vaikuttaa siihen, minkälaisilla laeilla leipomotoimintaa säädellään. Uskotko, että ne edelleen tekisivät kiltisti niitä leipiä, joita ihmiset haluavat?
Yhdysvalloissa kansalaiset voivat valita kanavilta senhenkisiä uutisia kuin halouavat, eikä lopputulos ole hyvä.
Artturi:
Mitä? Onko pointtisi siis se, että jos kerran on kerran pakotettu kaikki ostamaan digiboksit, yhteiskunnalle ei koidu mitään kustannuksia siitä että nyt pitäisi uudeestaan uusia merkittävä osa laitekannasta? Toki näin voidaan tehdä, ei siihen mitään varsinaista estettä ole, mutta kyllä se oikeasti maksaa paljon. Minun tietokoneen tv-korttien päivittäminen maksukortillisiksi maksaisi yksistään jo lähesmmäs parisataa euroa. Aika suuri tehokkuustappio suhteessa maksamaani tv-maksuun.
Oikeasti palvelutasokin laskisi oleellisesti, kun esimerkiksi kannettavien tietokoneiden USB digi-tv tikut pitäisi muuttaa noin neljä kertaa suuremmiksi jotta niiden sisälle saa mahdutettua maksukorttilukijan. Hinta nousisi varmasti ainakin viisinkertaiseksi kun missään muussa maassa ei maksukortillisia USB tikkuja haluta. Käytännössä näin suuria ja kalliita vehkeitä ei tietysti kukaan ostaisi, joten koko tämä laitetyyppi katoaisi Suomesta. Aika merkittävän oloinen tehokkuustappio.
Sitten palvelutaso laskee oleellisesti. Aikaisemmin YLEn kanavia pystyi katsomaan autossa, makuuhuoneessa, mökillä, keittiössä, vierashuoneessa ja työhuoneessa yhdellä tv-luvalla. Uudistuksen jälkeen pitäisi kiikuttaa jotain korttia näiden paikkojen välillä, eikä perheessä voisi kaksi ihmistä katsoa eri YLEn kanavia samaan aikaan. Tämä olisi todella radikaali palvelutason heikennys.
Maksukortteihin liittyy suuria käytännön ongelemia. Jos asiaa ajattelee hetken, niin väkisinkin tajuaa etteivät ne ole hyvä ratkaisu. Maksukortit sopivat hyvin premium kanaville, joita ei tarvitsekaan nähdä kuin kodin pääasiallisesta kotiteatteri televisiosta, mutta YLEn kanavat ovat luonteeltaan sellaisia, että niiden pitäisi kyllä näkyä myös kodin kolmostelevisiosta, veneen matkatelevisiosta ja kannettavan USB digi-tv kortilla. Rahoitusjärjestelmä joka epäonnistuu tässä, on oleellisesti huonompi kuin nykyinen.
Ei maksukortissa oikein muutenkaan ole mitään järkeä. Jos YLEn rahoittaa samalla tavalla kuin Canal+, niin sisältö on sitten myös samanlaista. Jos halutaan että YLE toteuttaa jotain julkisen palvelun tehtävää, niin se pitää rahoittaa julkisesti. Joko pakollisella tv-lupa- tai media-maksulla, tai sitten budjettivaroin. Vapaaehtoinen asiakasmaksu tekisi YLEstä samalla tavalla asiakasriippuvaisen kuin tavallisista maksu-kanavista. Silloin se ei poikkeaisi kaupallisista maksukanavista mitenkään, eikä valtiolla olisi mitään syytä sitä omistaa.
YLEn olemassaoloa voi rehellisin argumentein vastustaa, mutta maksukortti-rahoitteisessa YLEssä ei ihan oikeasti ole mitään järkeä. Joko kyseessä on aivopieru tai älyllisesti epärehellinen yritys teilata koko YLE.
“Vaikka kapitalistit tekevätkin tuotantopäätökset, niin markkinataloudessa näitä tuotantopäätöksiä ohjaa kuluttajat. Mediatalot on tässä ihan samanlaisia kuin kaikki muutkin.”
Kyllä mainostajalla on suuri valta sanoa mitä EI esitetä. Tämä on vähän eri asia kuin se mitä asiakaat haluavat. Eivät ihmiset ole kiinnostuneita siitä mistä he eivät tiedä mitään.
Juuri tämä on ydinkysymys viestinnässä. Ei vain se ole tärkeää mitä viestitään vaan myös se mistä vaietaan ja tämä jälkimmäinen on useimmiten se tärkeämpi asia
Vaihtoehtojakaan ei juuri ole sillä ulkomaiset viestimet eivät ole kiinnostuneita suomalaisista tapahtumista
Mörkö:
No kerro se ihmeessä meille muillekin, niin ei tartte täällä jännityksessä istua!
TV-maksukortti jolla YLE:n kanavat näkyisivät olisi nykytilanteeseen verrattuna selkeä parannus. Kortti olisi järkevä tapa laskuttaa YLE:n tarjonnasta käytön perusteella. Internetissä tarjottavasta sisällöstä on myös rajallisesti mahdollista laskuttaa käytön perusteella.
Kumpikaan ei ole ongelmatonta, mutta kummankin näistä ongelmat ovat aivan marginaalisia verrattuna nykyisen TV-luvan erillisbyrokratiaan, surkuhupaisaan lupatarkastustouhuun ja vapaamatkustamisen mahdollisuuksiin. Maksukortissa ja nettimaksussa viehättää myös ajatus siitä, että ne paljastaisivat armotta kansalaisten maksuhalukkuuden — minkälaiset vaatteet keisarilla on vai onko niitä lainkaan.
Jos parempaan ei pystytä, niin toivotan maksullisen katselukortin ja nettimaksut YLE:n sisällön osalta tervetulleiksi nykyisen lupamaksun asemesta.
Mutta parempaanhan pystytään ilman muuta. Vaikka maksukortti olisikin parannus huonosti perusteltavissa olevaan nykytilanteeseen, niin emme me tarvitse Yleisradiota joka olisi vielä nykyistäkin kiinnostuneempi huippukatsojaluvuista. Niistä kiinnostuneita riittää melkein määritelmän mukaan joka tapauksessa.
Tiedemies on aivan oikeilla linjoilla. Jotta Yleisradion olemassaololla olisi yhtään mitään oikeutusta, sen pitää tarjota sellaista sisältöä, mistä jäisimme paitsi ilman tätä instituutiota.
Minusta on erittäin vaikeaa perustella miksi tätä muuta tarjontaa ylläpitämään tarvitaan “täyden palvelun talo” eli 90-prosenttisesti näiden kai kauhistuttavan kapeiden kaupallisten intressien ohjaamien tahojen tarjonnan kanssa täysin yhtenevää viihdettä ja urheilua. Ketjussa esiin tulleet esimerkit olivat oivallisia. Hercule Poirot, Sopranos. Ylen katsotuimpien ohjelmien listalta poimien vielä Kotikatu, Uutisvuoto, Tartu mikkiin. Kettu. (Olisi edes Vanha Kettu mutta kun ei 😉 ) Uutiset toki ovat katsotuimmissa hyvin edustettuna, mutta niistä jäljempänä.
Äänekkäimmät — mutta huomattavan jäsentymättömät perustelut “täyden palvelun talon” tarpeellisuudesta tulevat ymmärrettävästi Yleisradion sisältä. Youtuben ja HD-tasoisten kameroiden parissa kasvava sukupolvi osaa kyllä arvostaa YLE:n lähetysten teknistä laatua sinänsä, mutta suhtautunee varsin kriittisesti väitteisiin, joiden mukaan talon osaaminen rapautuu jollei tuuttiin saada työntää osto-Sopranosia tai kuvata jääkiekkoa kuudellatoista kameralla. Mainoksettomuus suuren yleisön tavoittavissa urheiluohjelmissa on myös melkoinen vitsi. Areenat ovat mainoksia täynnä.
Television tai radion “kanava” ei ole menettänyt merkitystään brändinä tai teknisenä lähetyskaistan tilavarauksena, mutta kummankin merkityksen on helppoa ennustaa kapenevan. Mitä jää siis “täyden palvelun talon” tarpeesta jäljelle? Tarpeellinen julkinen palvelu.
Hyväksyn, että julkisena palveluna tarjotaan uutisia, ajankohtaisohjelmia ja tarjontaa huononäköisten ja ‑kuuloisten kaltaisille erityisryhmille. Koska kilpailevaa uutistarjontaa jo löytyy, valtion uutiset ovat näille jopa hyödyllinen peili. Samoin hyväksyn, että julkisin varoin lavennetaan lastenohjelmien, viihteen ja miksei urheilunkin tarjontaa sinne, minne kaupallinen tarjonta ei yllä. Ilman julkista viihdettä tai urheilua tulemme toimeen, mutta voin nekin niellä jos lähtökohtana tarjonnalle on erikseen harkittu sisällön tarpeellisuus, eikä “täyden palvelun talon” kuutoskanavan täytettävä ohjelmalohko torstai-illan prime timessa. Hyväksyisin pitkin hampain senkin että epäkohtia kalasteleva asiaohjelma on yhdeksän kertaa kymmenestä vaivaannuttavan huono tai hakoteillä, jos edes yhden kerran kymmenestä löytyisi joku jyvä.
Kansallista kattavaa audiovisuaalista arkistoa pidän erityisen tärkeänä. Vapaasti kenen tahansa käytettävää sellaista.
Vapaasti ja ilmaiseksi, koska tehtääköön julkista palvelua julkisen palvelun lähtökohdista, ja kun näin on niin hoidettakoon sen hinnoittelu järkevästi. Jos julkishyödyke ei kulu eikä ruuhkaudu, sen käytön tulee olla ilmaista. Kyllä Sodankylän pohjoiselle kunnanrajallekin voidaan valtion tielle laittaa tietulli ja argumentoida että käyttäjä maksakoon, mutta haitat ovat kyllä hyötyjä suurempia.
Se onko vero kaikille erillinen kiinteä mediamaksu vai ei vaikuttaa toki kohtaantoon mutta on isossa kuvassa varsin samantekevää. Verojen kiristyminen on näennäistä. Raha ei tule taikaseinästä, mutta ei se myöskään jatka katoamista taikaseinään kun lupamaksu poistuu.
Jos Sodankylän pohjoispuolella nelostiellä olisi tietulli, se kannattaisi poistaa vaikka epäilemättä muutoksesta kärsisivät suhteessa eniten viattomat autottomat tai ihmiset jotka eivät ole koskaan pohjoisessa käyneetkään.
Jos poliitikot eivät usko kykenevänsä pitkäjänteisyyteen rahoituksessa niin siitä vaan säätiötä pystyttämään. Viiden pisteen vihjeenä annan sen, että valtion omistamista Sammon osakkeista saisi sopivan suuruisen pesämunan.
(Toinen viiden pisteen vihje olkoon että säätiön sääntöihin kirjattakoon että säätiö ei tukea vaalityötä — eikä ostaa tauluja)
Juuso Koponen:
Ajatteleeko ihmiset oikeesti näin julkisista palveluista? Ja ajatteleeko ne oikeesti, että YLE:n palvelut on joillekin hyvin tärkeitä?
Minusta ainakin se ei oo mikään perustelu jollekin palvelulle, että se on ihmisille tärkeä. (Eihän ruokaakaan tuoteta valtion toimesta…)
Kyllä ne perustelut pitää löytää jostain muusta. (Esim. siitä, että palvelua ei tuotettaisi markkinoilla ja että me jostakin syystä silti halutaan sitä palvelua tarjota.)
Miten laskit tämän? (Tai siis otitko huomioon, että verotulot ei lisäänny 1%, kun veroja korotetaan 1%. Joissakin tilanteissa verotulot voi jopa pienentyä, kun veroa korotetaan!)
ilkka:
Poikkeaako nykyjärjestelmä mielestäsi merkittävästi vapaaehtoisesta asiakasmaksusta?
Siitä olen samaa mieltä, että YLE ei poikkea kaupallisista kanavista ja valtiolla ei ole mitään syytä omistaa sitä.
Liian vanha:
Mainostajilla ei oo todellakaan mitään valtaa tässä suhteessa. Ainoa valta niillä on olla mainostamatta. Jos yleisöä kiinnostaa, niin joku muu kyllä mainostaa.
Osmo:
Joo paaaaljon parempi on, että on yksi virallinen totuus, jonka saa kuulla valtion virallisesta viestimestä!
“Yhdysvalloissa kansalaiset voivat valita kanavilta senhenkisiä uutisia kuin halouavat, eikä lopputulos ole hyvä.”
Suomessakin tämä on mahdollista. Vanhojen kanavien ohella meille on tullut kristillinen perhekanava SuomiTV, joka ilmoittaa sensuroivansa uutislähetyksiään “think about the children” metodilla. Pitäisikö lähetyslupa peruuttaa?
En muuten ymmärrä miksi näissä keskusteluissa aina erotetaan televisio muusta mediasta erillään olevaksi entiteetiksi. Onhan meillä ajat ja iät ollut sanomalehdistö, joka on moniääninen ja ‑arvoinen, eikä kenellekään ole varmaan tullut mieleen vaatia julkisen palvelun sanomalehteä.
Artturi:
Nykyjärjestelmässä kaikkien TVn omistajien (eli käytännössä kaikkien) pitää maksaa. Pummeilua harrastaa kaiketi lähinnä opiskelijat ja muut marginaaliryhmät (en oikein näe kovin suurta määrää lapsiperheistä opettamassa lapsilleen että jos ovelle tulee tv-lupatarkastaja, niin sitten pitää valehdella).
Minä en ole sitä mieltä että YLE ei poikkea kaupallisista kanavista. Älä laita sanoja muiden suuhun. Sanoin että JOS YLE rahoitettaisiin maksukorteilla, se ei poikkeaisi kaupallisista kanavista. Tällä hetkellä se poikkeaa. YLE tarjoaa vaikka mitä kallista marginaali ohjelmaa, jota se ei maksukorttirahoitteisena todellakaan tuottaisi.
tuomoj:lle sanoisin, että julkinen äänitorvi voisi minun puolestani olla verovaroin kustannettu sanomalehtikin tai nykyaikana ehkä paremminkin internet-palvelu.
Liian vanhalta oli hyvä oivallus, että kaupallisen median asiakkaita eivät ole katsojat, vaan mainostajat. On täysin selvää, että mainostajilla on mahdollisuus vaikuttaa ohjelmatarjontaan uhkaamalla siirtää mainostus jonnekin muualle, jos niille kriittistä ohjelmaa alkaa ilmaantua kanavalle. Kanava, joka tuottaisi ohjelmaa, jota ihmiset haluaisivat katsoa, mutta jota kukaan mainostaja ei halua rahoittaa, ei ole juuri toivetta uutiskanavana. Toki se voi yrittää maksukanavana, mutta tämä ei minusta oikein riitä sen turvaamiseksi, että tarpeeksi suurella ihmisryhmällä on puolueetonta (tai ainakin molempien puolien) tiedotusta saatavissa.
Sitten Artturille:
Tämä oli aika halpa heitto. Kukaan ei ole kannattanut kaupallisten kanavien kieltämistä, vaan ainoastaan sitä, että niiden rinnalla on myös julkisrahoitteinen media. Minusta molempia tarvitaan. Se, että Fox News, CNN ja MSNBC on parempi vaihtoehto kuin TASS ja Pravda, ei tarkoita, että se on parempi kuin YLE ja maikkari.
Poikkeaa. TV-maksu pitää maksaa, vaikkei koskaan YLEn kanavia katsoisikaan, jos vain omistaa tv:n. Nykysysteemi on lähempänä veroa kuin asiakasmaksua. Minusta sen voisi muuttaa tavalliseksi veroksi.
Tietenkin ohjelmalla on arvoa sen katsojille (eiväthän he sitä muuten katsoisi), mutta sen lisäksi sillä on muuta hyötyä. Esimerkiksi opetusohjelmista on hyötyä koululaisille, mutta he eivät siitä maksaisi. Koska valtio joutuu maksamaan koulutuksen muutenkin, on järkevää, että se maksaa sen opetusohjelman tuotannon.
Olympiakisat jo mainitsinkin. Omien urheilijoiden edesottamusten seuraaminen lisää kansallista yhtenäisyyttä suhteellisen edullisesti. Itse en muista elämästäni niin montaa Suomen lippua heiluttanutta ihmistä Helsingin kaduilla kuin silloin, kun Suomi voitti lätkän MM-kultaa.
Mutta tärkein on demokratian toiminnan turvaaminen varmistamalla taloudellisista toimijoista riippumaton uutis- ja ajankohtaisohjelmien toimitus.
Olen siis samaa mieltä monen muun kirjoittajan kanssa, että YLEn budjettia voisi rajusti karsia, mutta jättää sinne nuo muutamat mielestäni tärkeät toiminnot, joita ei muuten saataisi tuotettua.
Se oli hyvä huomio joltain, että syy nykyiseen rahan kaatamiseen tuontiviihteeseen ym. turhanpäiväisyyteen lienee se, että ilman tätä ihmiset eivät katsoisi YLEä ja kapina tv-lupaa vastaan kasvaisi liian suureksi. Jos touhu siirtyisi verorahoitetuksi, tästä ei tarvitsisi kantaa huolta.
“Mainostajilla ei oo todellakaan mitään valtaa tässä suhteessa. Ainoa valta niillä on olla mainostamatta. Jos yleisöä kiinnostaa, niin joku muu kyllä mainostaa.”
Uskot varmaan joulupukkiinkin ?
Se mikä koko pakan on sekoittanut on, että YLE on unohtanut perustehtävänsä. Yleisradioilla on aikojen alusta ollut sosiaalipoliittinen tehtävä: valistaa, sivistää ja viihdyttä sopivassa määrin ja kaikille yhtäläisin ehdoin.
YLE:n ohjelmisto on levahtanut samalla tavalla kuin jos julkinen terveydenhuolto ryhtyisi puuhamaan rintaimplanttien, botuliini-huulien ja penispidennysten kanssa. Heräisi heti kysymys, että hei, pitääkö nämä kustantaa sairausvakuutusmaksusta tms.
Siksi näen luontevana ja välttämättömänä hallintomallina YLE:lle keskinäisen yhtiömuodon:
— Edustusto valittaisiin suoraan eikä eduskuntavaalien kautta.
— Vaaleissa käytäisiin keskustelua ja kampanjaa YLE:n tehtävistä.
— Edustusto määrittäisi YLE:n tehtävät ja resurssien käytön ja hyväksyisi tilinpäätöksen.
— Edustuston valitseman hallintoneuvosto kokoontuisi useammin ja käsittelisi yhtiöjärjestyksen mukaiset asiat sekä nimittäisi johtokunnan jäsenet.
— Johtokunta koostuisi, ei yleisjohtajista vaan substanssijohtajista, sisältöjohtamisen ja ‑tuotannon ammattilaisista. Lisäksi olisi tukipalvelut ja mediapalvelut.
Tällä konseptilla YLE:n hallinnointi linjoittu ja tehokkuus nousee helposti 20 prosenttia nykyisestä.
Voin sanoa tämän, koska olen työskennellyt vastuullisissa johtotehtävissä alalla.
tiedemies:
Tuskinpa Yle enempää HBO-paketistaan tarjosi kuin kaupalliset. Tai ainakaan enemmän mitä kaupalliset olisivat kyenneet tarjoamaan.
Johan Yle on muutaman HBO-leffan näyttänyt, joita ei taatusti oltaisi kaupallisilta nähty — siellä näytetään kolmansia tai neljänsiä uusintoja Van Dammen ja Segalin huonoimmista pläjäyksistä. Vaikka Ylen viihdeohjelmisto onkin viihdettä, sanoisin sen kokonaisuutena kuitenkin menevän yleissivistävyyden piikkiin.
Kenties kaupallisilta pitäisi saada sitoumukset siitä, mitä näytetään ja mitä ei, niin Ylelläkin sitten tiedettäisiin mitä saa ja mitä ei saa näyttää!
Ja onhan mainoskatkojen puuttumisellakin merkitystä — etenkin äskettäisen uudistuksen jälkeen kun niitä tulee viiden minuutin välein.
tiedemies:
HBO-diili oli pakettiratkaisu ja Sopranos oletettavasti sisältyi pakettiin. Olisiko sarja sinusta pitänyt jättää näyttämättä?!?
Eikös se juuri olisi rahojen vastuutonta tuhlaamista?
Artturi:
Mitä luulet tukiaisten olevan?
Minusta kaupallisten ongelma ei enimmäkseen ole mainostajat vaan se, että Yleä lukuunottamatta Suomen uutisvälitys on kahden suuren konsernin käsissä. Jos siellä tehdään linjapäätöksiä, niin tiettyjä uutisia ei tehdä ja loput esitetään määrätyssä hengessä. Propagandaa parhaimmillaan siis. Ja kukin organisaatio aina myöskin vaikenee itselleen kiusallisista asioista.
Lisäksi kaupallisen intressin puuttuminen tuo tärkeän kontrastin muiden lähetyksiin.
No mutta juuri tuostahan on kyse. Palvelu koetaan tärkeäksi yhteiskunnallisesti eivätkä markkinat tuota sitä.
Ero ruuantuotannon ja yleisradiotoiminnan välillä on rajakustannuksissa, jotka ruuassa ovat suuret ja yleisradiotoiminnassa lähestulkoon 0. Mitä enemmän ruokaa kulutetaan, sitä enemmän rajallisia resursseja kuluu ja ne ovat poissa muusta käytöstä. Sisältötuotannossa näin ei ole.
Markkinat toimivat tehokkaimmin kun tuotteen hinta on sama kuin sen rajakustannus. Ne ovat siis hyviä tuottamaan asioita joissa rajakustannus on suuri, esimerkiksi ruokaa. Sen sijaan kun kyse on asioista joiden rajakustannus hyvin lähellä nollaa, markkinat hinnoittelevat tuotteen selvästi yli rajakustannuksen, mikä tuottaa hyvinvointitappiota. Mediamarkkinat toimivat siis optimaalisesti kun tuote jaetaan ilmaiseksi ja toiminta rahoitetaan muulla tavoin.
Tästä taas seuraa se ongelma, että palvelun maksaja ja käyttäjä ovat eri tahoja ja luonnollisesti tuotantoa ohjaavat maksajan intressit. Ongelma on hieman erilainen silloin kun maksajana on mainostaja kuin silloin kun maksajana on yhteiskunta, asiaa voisi purkaa hieman syvällisemminkin jos olisi aikaa, mutta totean nyt vain että juuri tästä syystä on mielestäni hyvä, että meillä on sekä kaupallisia medioita että verovaroin (TV-maksukin on tosiaan vero) kustannettu ei-kaupallinen toimija, jotta tasapaino säilyy.
Tämä oli laskettu selvittämällä kuinka iso tuo tarvittava summa on valtion tuloveron ja kunnallisveron yhteenlasketusta kokonaiskertymästä samana vuonna (1,25 %) ja kaivamalla Veronmaksajien keskusliiton sivuilta tieto siitä kuinka paljon keskituloinen maksaa mainittuja veroja vuositasolla suhteessa bruttotulojen määrään.
Olet oikeassa siinä että verotulot voivat toki laskea kun veroja korotetaan. Tässä tapauksessa kokonaisverorasite laskisi suhteessa nykytilanteeseen koska TV-maksun (joka on de facto vero TV:n katselusta) maksutuotto on selvästi enemmän kuin Yleisradion liikevaihto. (En tiedä mihin erotus menee, n. 10 miljoonaa kuluu maksuhallinnon kuluihin mutta erotus on 100 miljoonan luokkaa.) Lisäksi epäilen vahvasti, että nykyisenkaltainen regressiivinen vero haittaa enemmän markkinoiden optimaalista toimintaa kuin tasavero.
Artturin mielestä siis katsojaluvut ovat ainoa kriteeri sille, mitä lähetetään. Ja markkinat ovat täydelliset, markkinahäiriöitä ei esiinny? Kuitenkin esimerkiksi kanavia on rajattu määrä. Täydellisillä markkinoilla jokainen saisi perustaa oman kanavan samoin ehdoin. Jos kanavia olisi rajattomasti ‘Maamiehen tietolaarilla’ olisi varmaan omat yhdeksän uutisensa.
Ja lopulta tämäkin on politiikkaa. Jos yli 50% kansalaisista haluaa julkisen palvelun yhtiön ja sen ylläpitämää toimintaa (Ylen radiokanavat eivät ole korvattavissa, ehdottomia loistoja ovat esimerkiksi Yle 1 ja Yle puhe), demokratiassa se vaan on näin. Demokratia on enemmän kuin markkinat ja markkinatalous. Edelleen suurin osa ihmisistä ymmärtää, että niillekin on lähetettävä ohjelmaa, jotka eivät katsoja‑, kuuntelijaluvuissa pärjää.
Mikä on julkista palvelua? Sitä ei voi välttämättä miettiä ohjelmakohtaisesti vaan kokonaisuutena. Sitä paitsi minä ainakin haluan maksaa lupamaksuni (tai what ever jatkossa) ja vaikkapa katsoa tiettyjä ohjelmia ja elokuvia ilman mainoskatkoja. Enkä ole edes ainoa. Taidan kuulua enemmistöön?
Liian vanhalle: älä taistele tuulimyllyjä vastaan.
Tuskinpa Yle enempää HBO-paketistaan tarjosi kuin kaupalliset.
Miksi se sitten sen sai? Koska Junger oli niin hyvännäköinen?
Artturi:
“No kerro se ihmeessä meille muillekin, niin ei tartte täällä jännityksessä istua!”
7 § (635/2005) Julkinen palvelu
Yhtiön tehtävänä on tuoda täyden palvelun televisio- ja radio-ohjelmisto siihen liittyvine oheis- ja lisäpalveluineen jokaisen saataville yhtäläisin ehdoin. Näitä ja muita julkiseen palveluun liittyviä sisältöpalveluja voidaan tarjota kaikissa televerkoissa.
Mitä jännitettävää tässäkin nyt sitten oli? Täyden palvelun televisio- ja radio-ohjelmisto sisältänee myös ulkomailta ostettua viihdettä tyyliin HBO-sarjat jne. Se mikä tässä jännittävää on, on tulkita sitä mitä tarkoittaa “yhtäläisin ehdoin jokaisen saataville”? Äkkiseltäänhän tuo näyttäisi tarkoittavan juuri sitä, että kaikki maksaa (yhtäläisin ehdoin) kaikkien saatavilla olevasta palvelusta, myös ne jotka eivät käytä. Tarkoittaako tuo “yhtäläisin ehdoin” sitten tasamaksua vai sitä, että kukin maksaa oman maksukykynsä mukaan… sen päättää eduskunta, jos siihen kykenee.
Videodatan jakelu kehittyy kokoajan nopean netin levitessä yhä laajemmalle. Samalla antennivälitteisen tv-ohjelmalevityksen rooli tulee pienenemään. Mielestäni ei ole enää perusteltua laittaa veroista tai veroluontoisista maksuista 400 000 000 euroa YLEn rahoittamiseen. YLEn voisi aivan hyvin yksityistää ja myydä pois samalla kun lakkautetaan tv-lupa-järjestelmä (eikä keksitään mitään pakkojärjestelmiä tilalle).
Monesti nykyistä pakkojärjestelmää puolustetaan sillä, että vapaat markkinat tuottaisivat pelkkää roskaa ja monenlaiset hyvät ohjelmat jäisivät tuottamatta ja monenlaiset vähemmistöt palvelematta. Mutta onko muutaman tuhannen katsojan vähemmistölle suunnatun ohjelman tarjoamiseen antennivälitteinen tv-verkko todella järkevin ratkaisu? Eikö netti ladattavine sisältöineen olisi paljon taloudellisempi ja muutoinkin parempi palvelu?
Vähän suurempien yleisöjen suhteen nykyinen YLEn “ilmainen” tarjonta tekee vastaavien ohjelmien tuottamisen kaupallisella puolella kannattamattomaksi. Jolloin tämä ei käy perusteeksi sille, etteikö ohjelmia tuotettaisi vapailla markkinoilla. Hyvästä laadusta on useimmilla elämänaloilla totuttu maksamaan.
Minusta ongelmia on kaksi eikä niiden korjaamisen pitäisi olla vaikeaa.
Ensimmäinen on se, että Mörön esille tuomassa laissa on sanat “täyden palvelun” sanojen “muuta tarjontaa täydentävä ja monipuolistava” asemesta.
Lex M.A.T kuuluisi:
“Yhtiön tehtävänä on tuoda muuta tarjontaa täydentävä ja monipuolistava televisio‑, video- ja radio-ohjelmisto siihen liittyvine oheis- ja lisäpalveluineen jokaisen saataville. Näitä ja muita julkiseen palveluun liittyviä sisältöpalveluja voidaan tarjota kaikissa tele- ja tietoverkoissa.”
Toinen ongelma on rahoitus jonka suhteen nykytilanne on byrokraattisena kallis ja kohtaannoltaan vapaamatkustusmahdollisuuden myötä epäreilu. Pidän paljon parempana että rahoitus hoidetaan suoraan valtion budjetista tai erillisellä valtion perustamalla säätiöllä.
Mutta pidän perusteltuna sitäkin näkemystä että jos tosissaan halutaan säilyttää täyden palvelun talo, niin tavallaan rehellisempää olisi toimia sitten niin että kysyntä vaikuttaisi aidosti tarjontaan. Täyden palvelun talon rahoitus on aivan perusteltua hoitaa maksukortilla jota ilman televisio ei näy ja digiradio ei kuulu, internetissä nettimaksuilla ja ainakin ohjelmissa missä mainokset ovat joka tapauksessa vallitsevia (huippu-urheilu) mainoksilla.
Parempi pienempi ja kohdistetumpi YLE rahoitettuna budjettivaroista. Mutta kyllä nykytilaa parempi olisi sekin, että sen mikä on täyttä palvelua määrittäisi suuri yleisö maksuhalukkuudellaan eikä nykytapaan hallinto, itse asiassa täsmälleen niin kuin Liian Vanha toteaa kaupallisista tahoista: “Eli muutama henkilö määräisi mitä Suomen kansa näkee ja kuuntelee”.
Ps. (Analogista) radiota tulisi toki kohdella samoin mutta sen osalta maksullisuus ei vain ole järkevästi toteutettavissa.
anonyymi
“Minusta kaupallisten ongelma ei enimmäkseen ole mainostajat vaan se, että Yleä lukuunottamatta Suomen uutisvälitys on kahden suuren konsernin käsissä. Jos siellä tehdään linjapäätöksiä, niin tiettyjä uutisia ei tehdä ja loput esitetään määrätyssä hengessä. Propagandaa parhaimmillaan siis.”
Kyllä se propagandaongelma koskee nimenomaan YLEä, vai onko jokin mainosrahotteiden kanava muka syyllistynyt samalla tavalla todellisuuden vääristelyyn kuin YLE naapurineljänneksineen?
Riccado
“Jos yli 50% kansalaisista haluaa julkisen palvelun yhtiön ja sen ylläpitämää toimintaa (Ylen radiokanavat eivät ole korvattavissa, ehdottomia loistoja ovat esimerkiksi Yle 1 ja Yle puhe), demokratiassa se vaan on näin.”
Jos hallitus nyt kuitenkin päättäisi lakkauttaa YLE:n, “demokratiassa se vaan on näin”, etkä valittaisi asiasta ollenkaan esimerkiksi Osmo Soininvaaran blogissa…?
ilkka:
Ja maksukorttijärjestelmässä kaikkien maksukortin omistajien pitää maksaa.
Onko sinusta toinen näistä järjestelmistä enemmän vapaaehtoinen kuin toinen? (Minusta nykyjärjestelmä on enemmän vapaaehtoinen.)
Olen pahoillani. Käsitin, että sinusta jos maksu on vapaaehtoinen, niin silloin YLEä ei tarvita. Käsitin myös, että mielestäsi maksu on nykyään vapaaehtoinen, joka tekisi siis YLEstä mielestäsi tarpeettoman tällä hetkellä.
Samuli Saarelma:
Tässä ketjussa on taas useita joille markkinoiden toimintalogiikka on täysin hukassa.
Kaupallisen median asiakkaita ovat tietysti katsojat, koska ilman niitä ei ole mainostajia. Mainostajat ovat pelkästään tapa kerätä maksu tuotteesta.
No toivottavasti tämä ei ole täysin selvää muille kuin sinulle ja toivottavasti luet seuraavat rivit ajatuksella:
Jotta mainostelevisio jättäisi lähettämättä ohjelman, joka haittaa jotain potentiaalista mainostajaa ohjelman lähettämisestä saatava hyöty pitää olla pienempi kuin mainostajan kostotoimista aiheutuva haitta painotettuna kostotoimien todennäköisyydellä.
On täysin selvää, että nämä kostotoimet eivät aiheuta kovin paljoa haittaa (pahinta mitä voi tapahtua on, että mainostaja lopettaa kokonaan mainostamisen missä tilanteessa mainostelevisio joutuu tyytymään toiseksi parhaaseen tarjoukseen, joka kilpailluilla markkinoilla tuskin on kovin paljon pienempi kuin voittanut tarjous.)
Toisaalta jos kostotoimien aiheuttama haitta on aika pieni se vähentää kostotoimiin ryhtymisen todennäköisyyttä. (Koska kostaminen aiheuttaa kustannuksia.) Eli kaupallisen median ei ole rationaalista pelätä mainostajan kostoa.
Katsojia kiinnostavien ohjelmien lähettämisestä on sen sijaan merkittävää hyötyä kaupalliselle medialle, koska se pystyy myymään mainosaikaa sitä korkeammalla hinnalla mitä kiinnostavapmaa ohjelma on.
Toki. Edelle esittämäni perusteella tämä ei ole aiheellinen pelko. Mainostajat eivät ole mikään yksi blokki, vaan ne kilpailevat keskenään. Jos joku haluaa kostaa, niin toiset kyllä ostavat vapautuneen mainosajan entistä suositummista ohjelmista mielellään.
Minusta kuluttajista riippuvaisien viestimien rinnalle ei tarvita poliitikoista riippuvia viestimiä, joilla ei ole kannustinta tuottaa katsojia kiinnostavaa sisältöä kustannustehokkaasti.
Miten iso ongelma tämä on mielestäsi? Kuinka suuri osa television omistajista ei katso YLEn kanavia?
No voi herran jestas! Lelujakin pitää varmaan alkaa tuottamaan julkisin varoin, koska niistä on hyötyä lapsille, mutta eivät ne niistä maksaisi!
Eiköhän ne vanhemmat/koulut/mainostajat oo valmiita maksamaan niistä ohjelmista, kun lapsilla ei oo rahaa… Miten tällä sun logiikalla selitetään ylipäänsä lapsille suunnattu sisältö kaupallisessa mediassa?
Millä perusteella? Yleensä poliitikoista riippuvia viestimiä pidetään demokratian vastakohtana. Se, että vapaa kansalaisyhteiskunta hoitaa viestinnän ei oo missään määrin demokratian vastaista.
Tämä on minusta aika naiivi selitys. Itse pitäisin todennäköisempänä, että YLEllä on iso budjetti siksi, että näin poliitikot ja YLEn johtajat pääsevät ohjaamaan resursseja heille mieluisiin kohteisiin.
anonyymi:
No miksi siellä tehtäis mitään tällaisia linjapäätöksiä? Kai ne nyt yrittää vaan tuottaa mahdollisimman paljon voittoa.
Tämä on varmasti totta. Onneksi meillä on kaksi kaupallista toimijaa. (Tietysti on vähän paha sanoa kuinka monta kaupallsita toimijaa meillä olis, jos meillä ei olis YLEä. Tuskin nyt ainakaan vähemmän…)
Kaupallinen intressi ei ole olemasa. On vain yritysten ja yksilöiden intressejä, jotka kaikki poikkeavat toisistaan.
Juuso Koponen:
w0t? Siis millä perusteella markkinat ei tuota näitä palveluita?!!?
Ei seuraa. Lue ylempää. Maksaja on katsoja joka maksaa katsomalla mainoksia.
Joo, mutta olennaista on marginaaliveron muutos. Jos YLEn budjetti rahoitetaan tulovero kiristämällä, niin ihmisten marginaalivero nousee, vaikka kokonaisveroaste voi pienentyä. Tämän seurauksena kokonaisverokertymä laskee.
Riccado:
No se on ainakin ihan älyttömästä parempi kriteeri kuin se, että poliitikot määrää mitä lähetetään.
No ne ei tietenkään oo täydelliset ja tietysti markkinahäiriöitä esiintyy.
Juuri näin. Se, että 50% kansasta haluaa jotain (esim. maataloustukia) ei tee siitä fiksua.
häh? Miksi ihmeessä? Minä ainakin luulen, että suurin osa ihmisistä ei oo ajatellu asiaa yhtään. Jos ne ihmiset joille sitä ohjelmaa lähetetään eivät arvostavat sitä ohjelmaa vähemmän kuin mitä sen tekemiseen on mennyt resursseja, niin miksi me ei vaan mieluummin annettas niille niitä resursseja ja jätettäs ohjelma tekemättä?
No siitä vaan, mutta miksi sinulla pitäs olla oikeus laskuttaa tästä myös niitä, jotka eivät halua? Ei kai mainoksettomat leffat nyt oo mikään ihmisoikeus, mikä pitää muiden rahoilla sinulle tarjota?
Kaupalliset kanavat eivät Suomessa esitä käytännössä ollenkaan mm.:
- ruotsinkielisille suunnattua ohjelmaa (satunnaisesti pyörii ruotsinkielisiä viihdesarjoja)
— dokumenttielokuvia (4D ei kuulu tähän kategoriaan, ei tarvinne perustella miksi)
— lyhytelokuvia ja oppilastöitä
— kotimaisia konserttitaltiointeja (joitain joulukonsertteja lukuunottamatta)
— radiodokumentteja tai ylipäänsä syväluotaavampaa asiaohjelmaa radiossa
— radiopodcasteja
— marginaalisempien lajien urheiluohjelmistoa
Toki Yle tuottaa myös palveluita, joita kaupallisetkin kanavat tuottavat tai ainakin tuottaisivat jos Yle ei samoilla apajilla kalastelisi, useimmat ulkomaiset viihdesarjat ja isommat urheilukilpailut varmaan ainakin menevät tähän kategoriaan ja nämä voisikin jättää mielestäni kaupallisten toimijoiden huoleksi esimerkiksi kieltämällä Yleltä osallistuminen lähetysoikeushuutokauppoihin jolloin muualta hankittua sisältöä saisi näyttää vain jos sille ei ole kiinnostuneita kaupallisia levittäjiä Suomessa.
Nythän kyse ei ollut siitä, että nämä luetellut palvelut joita kaupallinen media ei tuota olisivat itsestäänselvästi sellaisia että ne pitää tuottaa, joten siihen olkinukkeen on turha tarttua. Kyse oli siitä, että on palveluita, joita kaupallinen media ei tuota, mutta jotka mitä ilmeisimminkin kansa haluaa tuotettavaksi koska vaalista toiseen äänestää eduskuntaan kansanedustajia jotka eivät radikaalia muutosta Ylen toimintaan suunnittele.
Et taida olla alalla töissä. Itse olen, ja valitettava tosiasia on, että kaupallisen median puolella uudet tuotteet rakennetaan nykyisin muutamia poikkeuksia lukuunottamatta täysin mainostajalähtöisesti, tyyliin “jostain tarttis saada lisää 30–44 vuotiaita keskikokoisilla paikkakunnilla asuvia koulutettuja naisia katsojiks, mikähän niitä kiinnostais”? Kaupallisen median (pl. maksu-TV ja vastaavat) asiakas on mainostaja ja toimiala on “silmäparien” välittäminen mainoksille. Sad but true. Tietysti katsojakin täytyy pitää tyytyväisenä, mutta kyllä se on mainostaja jonka pillin mukaan tanssitaan.
Eihän sitä ole pakko toteuttaa marginaaliveroprosenttia nostamalla. Voidaan esimerkiksi leikata vähennyksiä tai kerätä rahat kokonaan muualta kuin tuloverosta. Siksi toisekseen jos kokonaisverorasite laskee, ei ole mitenkään sanottua että verokertymä pienenee vaikka marginaalivero lievästi nousisikin.
Onko käynyt mielessä, että nämä kaksi eivät ole ainoat vaihtoehdot? Tässähän juuri on mietitty sitä, miten Ylen saisi pidettyä mahdollisimman itsenäisenä poliitikkojen kontrollista.
“Tässä ketjussa on taas useita joille markkinoiden toimintalogiikka on täysin hukassa.”
taitaa olla markkinatalouden opit hukassa, kyllä ne rahat tuelvat markkinataloudessa asiakkailta.
Tuskinpa niitä saa jos kertoo niistä epäedullisia asioita
Artturi:
Nykyään maksaminen ei ole vapaaehtoista. Laki määrää että jokainen joka omistaa television on velvollinen maksamaan TV-maksua. Maksukorttijärjestelmässä vain ne television omistajat, jotka hankkivat YLEn maksukortin, joutuvat maksamaan. Eli siis nykyään kaikkien television omistajien pitäisi maksaa, kun taas maksukorttijärjestelmässä vain halukkaat television omistajat maksavat. Siinä on suuri ero.
“Jotta mainostelevisio jättäisi lähettämättä ohjelman, joka haittaa jotain potentiaalista mainostajaa ohjelman lähettämisestä saatava hyöty pitää olla pienempi kuin mainostajan kostotoimista aiheutuva haitta painotettuna kostotoimien todennäköisyydellä.”
Silloin kannattaa keskittyä ohjelmissa vaararattomaan hömppään , silloin maksimoidaan asiakasmaksut ja minimoidaan kostoriski
Juuso Koponen: Joo, mä siis jotenkin käsitin, että sun mielestä YLE tuottaa lähinnä palveluita joita kaupallinen media ei tuota. Oon siitä samaa mieltä sun kanssa, että se tuottaa myös palveluita joita kaupallinen media ei tuota.
Njoo. Voi se ihan hyvin olla, että suurin osa ihmisistä tykkää YLEstä eikä halua, että se lopetetaan, mutta se ei kyllä tarkoita etteikö sitä pitäis lopettaa.
No vaikka toki ymmärrän, että näin tehdään siksi, että saadaan mainostajat kiinnostumaan, niin tässähän suunnitellaan ohjelmistoa nimen omaan katsojien näkökulmasta. Tuotetaan sitä mikä kiinnostaisi katsojia. (Ja sitä kauttatietysti niitä mainostajia.)
Se vaan näyttää siltä, koska raha tulee mainostajalta!
No on se aika sanottua!
Ja joo tottakai se voidaan kerätä jostain muualta kuin tuloverosta. Tuloveron otti esimerkiksi tässä joku muu kuin minä. Minä yritin vaan sanoa, että sitä ei voi laskee silleen, että kun veroja korotetaan 1%, niin verotulot nousee 1%. Tämä johtuu siitä, että verotus vaikuttaa kannustimiin nimen omaan marginaaliverojen nousun kautta.
On tottakai!
Minusta tässä on lähinnä mietitty sitä miten YLEn saisi pidettyä mahdollisimman itsenäisenä katsojien kontrollista. (Esim. siirtämällä sen rahoitus valtion budjettiin…)
Juuso Koponen:
Niin tähän piti vielä sen verran tarttua, että jos väitetään, että markkinat eivät tuota jotain JA että tämä jokin on tärkeää, niin kyllä se on mun mielestä aika lähellä väitettä, että ne pitää tuottaa.
Mulle on oikeestaan nokan koputtamista, jos oot sitä mieltä, että osa YLEn palveluista on tärkeitä, mutta niitä ei silti pidä tuottaa julkisesti.
Juuso Koponen:
Artturi:
Koko ajattelusi menee metsään siinä, että luulet, että mainostajilla ei ole yhteisiä intressejä. Tietenkin on. Ne ovat lähes poikkeuksetta kaikki kapitalistisen puolen edustajia työläinen-kapitalisti-vastakkainasettelussa. Niille kaikille on intressi ajaa ohjelmalinjaa, joka esittää vapaan markkinatalouden suotuisassa valossa ja sosialismin negatiivisessa.
Kyse ei siis ole siitä, että olisin erityisen huolissani siitä, että yksittäinen firma saisi painostettua kanavan olemaan lähettämättä sille kriittistä ohjelmaa vetämällä siltä mainosrahat, vaan siitä, että koska liike-elämällä on yleisesti tietyn suuntainen intressi politiikan suhteen, niin tämä suuntaus tulisi korostumaan, jos YLEä ei olisi. Ja tietenkin tähän vaikuttaa myös se, että itse yksityinen media on liiketoimintaa, jolla tietenkin myös on intressi tehdä yhteiskunnasta liiketoimintaa suosiva (muiden intressien kustannuksella).
Tämä ajattelu toimii siellä leipämarkkinoilla, mutta ei tiedotuksessa, jolla oikeasti on vaikutusta siihen, millaisia päätöksiä yhteiskunnassa tehdään. Tässä asiassa mainostajat todellakin ovat blokki, vaikka itse liiketoiminnassa kilpailevatkin keskenään.
Tämän demokratiaan vaikuttamisen lisäksi myös esim. kuluttajien “puolella” olevan ajankohtaisohjelmiston voi olla vaikeampaa saada mainostajia. Siinäkin mainostajien yhteinen intressi on se, että kuluttajat eivät suhtaudu negatiivisesti kulutukseen. Vaikka tänään mollattaisiin firmaa A, niin firma B ei voi olla varma, etteikö seuraavassa jaksossa se joutuisi tulilinjalle. Parempi koittaa ajaa koko ohjelmatuotanto alas.
Ja vielä yksi pointti. Demokratiassa jokaisella ihmisellä, oli miten köyhä tahansa, on yksi ääni. Mainostajia ei kuitenkaan kiinnosta rahattomat lainkaan. Miksi siis kukaan tuottaisi poliittisia ohjelmia, jotka olisi suunnattu tälle porukalle?
Opetusohjelmista:
Koulut ovat julkisrahoitteisia. Saman tien niitä varten tehtävät ohjelmatkin voivat olla. Toiseksi, olen erittäin kriittinen lapsiin kohdistuvan mainostamisen suhteen. Aikuisten voi ajatella olevan kriittisiä kuluttajia ja ymmärtävän, että mainostajalla on oma intressi, eikä siis missään tapauksessa kerro asioita puolueettomasti, mutta lapsilta ei voi olettaa samaa kykyä erottaa tuotettu ohjelma mainoksesta.
Nyt kun ne ovat täysin ilmaisia, ei ehkä kovin monikaan. Jos niistä pitäisi erikseen maksaa, mutta muut kanavat olisivat samalla tavoin ilmaisia kuin nykyisinkin, niin varmaan harvempi. Etenkin moni köyhä varmaan miettisi, että kannattaako moista maksaa, kun tuutin täydeltä tulee muutakin viihdettä muutenkin. Tämä liittyi siis siihen, miten maksukorttisysteemi eroaa nykysysteemistä.
Ainoastaan, jos ne ovat ainoat viestimet. Sen sijaan eurooppalaista PBS-systeemiä yhdistettynä kaupalliseen mediaan pidetään kyllä demokraattisempana kuin amerikkalaista puhdasta kaupallista. Edelleen, jostain syystä hakkaat sitä olkiukkoa, että joku täällä kannattaisi vain valtiollisen median sallimista. Molempia tarvitaan. Kaupallista pitämään valtio kurissa, valtiollista pitämään taloudellisista toimijoista riippuva media kurissa.
Ehkä tulevaisuudessa tiedotuksen Youtubien, blogien yms. seurauksena demokratisoituessa täysin tarve taloudellisista voimista riippumattomaan mediaan katoaa. Minusta emme kuitenkaan vielä ole tällä tasolla.
Et voi tosissasi väittää, ettei yrityksillä olisi yhteiskunnallisessa päätöksenteossa hyvin yhtenevät intressit. Paljon yhtenevämmät kuin yksityisillä ihmisillä. Sinun logiikallasi varmaan vaikka ay-liikkeen jäsenilläkään ei sitten ole yhteisiä intressejä, koska duunarit kilpailevat keskenään työpaikoista.
ilkka:
Viittitkö haarukoida prosenteissa mikä tää ero olis? Mä jotenkin luulisin, että nykyään se osa tv:n omistajista, joka maksaa tv-lupamaksua, mutta ei katso YLEn ohjelmia on tyyliin promillen luokkaa.
Onko sinusta tämä ryhmä paljon isompi vai onko promillen ero sinusta suuri?
Liian vanha:
Niin no siis kanavien kannattaa keskittyä tyydyttämään kuluttajien haluja. Jos kuluttajat haluavat vaaratonta hömppää niin sitten siihen. Mainostajien kostoa ei kannata ottaa huomioon, koska sen vaikutukset ovat vähäiset ja riski kostotoimista pieni.
Samuli Saarelma:
Koko ajattelusi menee metsään siinä, että luulet, että työläinen-kapitalisti-vastakkainasettelu on todellinen.
Sinänsä oon kyllä nyt sun päättelystä samaa mieltä, että JOS mainostajilla ja kaupallisella medialla olis joku yhteiskunann kokonaisedusta poikkeava yhteinen etu, niin silloin meillä olis tilausta viestimelle, jolla tätä etua ei olis. Toinen juttu sitten olis tietysti se, että vastaisko julkinen viestin tähän tarpeeseen ja olisko siitä noin ylipäänsä enemmän hyötyä kuin haittaa.
Varmasti, mutta miks kuluttajan puolella olevat ohjelmat suhtautuis kriittisesti kulutukseen? Vähän sama kun maanviljelijöiden puolella olevat ohjelmat suhtautus kriittisesti maanviljelemiseen.
Tottakai se voi olla varma, jos sen tuote on hyvä. Sen lisäksi nyt sinä taas oletat, että firmat eivät kilpailisi keskenään mainosajasta. Jos ohjelmalla on katsojia, niin se kiinnostaa mainostajia.
Tai vielä tarkemmin: mainostajia ei kiinnosta sellaiset katsojat joiden käyttäytymiseen ei voida vaikuttaa mainostamalla. (Riippumatta siitä onko ne rikkaita vai köyhiä.)
Tälle porukalle ei tehtäis mainosrahoitteisesti ohjelmia vaan ne ohjelmat tulis sitten maksutelkkarista tai välitettäs jotain muuta väylää pitkin, esim. netissä tai dvd:llä. Tätähän tapahtuu jo nytkin jossain määrin, esim. HBO:n sarjojen kanssa.
Eivät tietenkään voi, koska silloin koulutuksen kustannuksia ei voida seurata.
No ok. Tietysti tässä mielessä demokraattisessa valtiossa sosialismi on kaikista demokraattisinta, koska siinä valtio määrää kaikkien resurssien käytöstä. Eli siis myönnän, että tässä mielessä markkinat ei oo demokraattiset. Mun mielestä se on kyllä feature, eikä bugi.
häh? Missä mä nyt tällaista oon väittäny?
Minusta poliitikot eivät tarvitse viestintä pitämään kuluttajia kurissa.
Eli siis yritätkö sanoa, että osakkeita omistavien ihmisten intressit yhteiskunnallisessa päätöksenteossa poikkeaa merkittävästi muiden intresseistä?
Minä oon tästä voimakkaasti eri mieltä. (Tosin riippuu tietysti asiasta.)
Voitko selittää tuota ay-liike-esimerkkiä enemmän? En tajunnu. Tai siis tottakai joskus ay-liikkeen jäsenien intressi on yhtenevä koko yhteiskunnan edun kanssa ja joskus ei. Silloin kun se on yhtenevä koko yhteiskunnan edun kanssa se on luultavasti yhtenevä myös ay-liikkeeseen kuulumattomien ihmisten kanssa.
No ei se ole. Jos verokertymä laskisi aina kun marginaalivero nousee, tuloverot eivät voisi tuottaa mitään. On olemassa sweet spot, joka liikkuu erinäisten taloudellisten ja yhteiskunnallisten tekijöiden mukaan ja jossa verotuotto on maksimaalinen; jos olemme alle sen, verojen nostaminen lisää verotuottoa, jos yli, sitten vähentää.
Joka tapauksessa vaikka marginaalivero nousee, jos jossain muualla taloudessa toimintaedellytykset samaan aikaan paranevat, voi verokertymä hyvinkin nousta, jopa veroäyrin tuotto voi nousta. Esimerkiksi olen melko varma, että jos tuloveroasteikkoa kiristettäisiin 1 % ja samaan aikaan arvonlisävero lakkautettaisiin, tuloveron tuotto nousisi marginaaliveron kiristymisestä huolimatta koska arvonlisäveron lakkautus olisi niin valtava piristysruiske taloudelle.
On ihan relevantti pointti, että TV-maksussa on sentään jonkinlainen ohjaava vaikutus. Ehdottomasti rinnakkain Ylen rahoituksen kehittämisen kanssa tulisi keskustella myös siitä, miten katsojan ääni kuuluu tulevaisuudessa ohjelmiston suunnittelussa. Esimerkiksi (en sano että tämä on paras vaihtoehto, mutta onpahan yksi muiden joukossa): Voidaan asettaa katsojamäärätavoitteet jotka suhteutetaan budjettiin siten, että yhdellä budjettiin laitetulla eurolla pitäisi saada vuositasolla keskimäärin n katsojaminuuttia ja jos tavoite ei toteudu, seuraa sanktioita johdolle.
En minä kyllä noin sanonut. Listasin asioita, joita kaupalliset kanavat eivät tuota ottamatta sinänsä kantaa siihen ovatko ne tärkeitä omasta mielestäni. Lisäsin kyllä sen oletuksen, että äänestäjien mielestä noin keskimäärin ovat, mutta pointtinani oli, että ei millään noista toki itseisarvoa automaattisesti ole vaikka moni niin helposti ajattelee.
No joo, kokonaisveroaste siten määriteltynä kuin se kansainvälisissä tilastoissa määritellään tosiaan nousee. Verojen osuus BKT:stä luultavasti kuitenkin laskee. TV-maksu on vero siinä missä tupakka- tai polttoaineverokin, joilta niiltäkin voi välttyä sillä ettei käytä verotettavaa tuotetta.
Artturi, en jaksa käydä juttuasi kohta kohdalta. Kaikki kuitenkin kiteytyy tähän:
On varsin selvää, että omistava luokka on eri mieltä monestakin asiasta työtä tekevän luokan kanssa. Senhän takia on luokkataistelua käyty maailman sivu ja edelleen on vasemmisto- ja oikeistopuolueita. Vaikka tämä jako ei ehkä nykyisin ole yhtä tiukka kuin se oli joskus muutama vuosikymmen sitten, niin kylle se minusta edelleen on elossa ja voi hyvin.
Lauseesi on muuten hienosti muotoiltu. Ihan kuin sillä osakkeiden määrällä ei olisi mitään merkitystä. Jos jollain duunarilla on muutaman tonnin edestä osakkeisiin säästettynä, niin hänen intressinsä edelleen ovat varsin vahvasti sillä duunaripuolella ja toisaalta jos joku satojen miljoonien osakesalkun omistava saa jostain tekemisestään palkkaa, niin se ei vielä tee hänestä duunarien asiaa ajavaa.
Ay-liike-esimerkkini oli tarkoitus osoittaa, että duunareilla on monessa asiassa varsin keskenään yhtenevät intressit (ja kapitalistien kanssa vastakkaiset), vaikka sitten kilpailevatkin työmarkkinoilla keskenään työpaikoista. Minusta täsmälleen sama pätee sillä toisellakin puolella. Yrityksillä (tai siis niiden omistajilla) on monesta poliittisesti päätettävästä asiasta sama kanta, vaikka sitten kilpailevatkin markkinoilla tuotteillaan. Tästä syystä yksin niiden käsiin tiedotuksen jättämiseen liittyy riski demokratialle, koska tiedotuksella on merkitystä siihen, minkä kuvan ihmiset yhteiskunnastaan saavat ja sitä kautta siihen, miten he toimivat äänestäessään.
Sen olkiukkosi (eli että joku kannattaisi sitä, että olisi vain valtiollinen media eikä muuta) voit lukea esim. kommentistasi:“Joo paaaaljon parempi on, että on yksi virallinen totuus, jonka saa kuulla valtion virallisesta viestimestä!”
Kummallista, että jotkut kiistävät kaupallisten kanavien yhteiskunnallisen logiikan. Tosin hyvähän se on, että on muuta tekemistä kuin töllöttää kuvaruutua. Itse keksitty fantasia se vasta jotain onkin.
Itseäni ei voisi vähempää kiinnostaa kaupallisen tv-toiminnan ja ylen vastakkainasettelu. Ne ovat molemmat saman televisiotoiminnan alla ja saatavilla samalla tv-maksulla.
En näe, että tv-lupa antaisi minkäänlaista vastinetta rahalle.
Itse laitoin television pois jo 90-luvulla. Silloin ärsyynnyin lähinnä siihen, että piti aikatauluttaa omaa toimintaa myös tv:n takia, jos halusi jotain katsoa. Silloin voiton tv:sta vei viihteen puolella videovuokraus ja elokuvateatteri, uutisten puolella Helsingin-Sanomat. Nyt internet on jyrännyt ne kaikki.
P.S Jos jotakuta kiinnostaa se HBO:n hehkutettu vampyyrisarja, niin pistäkööt googleen hakusanaksi vaikka “watch true blood”. Lisäämällä tähän kirjainparin hd saa vielä laatua, johon ei tv pysty. Aikoinaan tv sentään tarjosi tekstitykset niille, jotka eivät osanneet kieliä. Nykyisin nekin on tarjolla. Lisää vain hakuun fin sub. Sitten vain odottelemaan sitä kolmatta tuotantokautta.
Syltty:
“Jos hallitus nyt kuitenkin päättäisi lakkauttaa YLE:n, “demokratiassa se vaan on näin”, etkä valittaisi asiasta ollenkaan esimerkiksi Osmo Soininvaaran blogissa…?”
Toki valittaisin, sitä tieysti politiika on.
Onneksi kansa ei näin päätä, kansa, jota edustaa vaaleilla valittu eduskunta, jonka asioita toteutaa hallitus, joka nauttii eduskunnan, siis kansan, luottamusta.
Artturi: Minua laskutetaan koko ajan asioista, joita minä en halua, puhumattakaan siitä, että asioista, joita en tarvitse. Mutta maksan kuitenkin mielelläni. Vastavuoroisuus on myös osa yhteiskunnan rakentumista. Ja tätä voi joskus ohjata muukin mekanismi kuin markkinat. Vai onko poliitinen päätöksenteko ihan turhaa?
Juuso Koponen:
Aivan. Sinä kuitenkin väitit, että ei olisi sanottua, että verokertymä pienenisi, jos kokonaisveroaste pienenisi JA marginaalivero nousisi. (Eli siis, että kokonaisuutena verot laskisivat, mutta ihmisten käyttäytymiseen vaikuttavat verot nousisivat.)
Tämä ei ole sama asia kuin kokonaisveroasteen nostaminen ja marginaaliveron nostaminen.
Samuli Saarelma: Joo, no oon eri mieltä suunnilleen kaikesta mitä kirjoitit edelliseen viestiisi. Jos haluat jakaa yhteiskunnan omistavaan luokkaan ja työtätekevään luokkaan, niin minusta niiden edut eivät ole ristiriidassa ja vasemmisto- ja oikeistopuolueiden olemassa olo ei ole todiste siitä suuntaan eikä toiseen.
Sen lisäksi vaikka ammattiyhdistykset kinaavat työnantajien kanssa niiden edut on ristiriidassa kuluttajien, ei kapitalistien kanssa.
Se, että Osmo tykkää YLEstä ja minä en ei tarkoita että minä luulisin, että Osmo kannattaa kaupallisten viestinten kieltämistä. Älä yritä lukea rivien välistä, vaan lue nämä sanat: minä en väitä, että joku tässä keskustelussa kannattaisi kaupallisten viestinten kieltämistä.
Minä olin muuten vähän liian myötäilevä tuolle sinun argumentille siitä, että kaupallisten intressien yhteneväisyys vaikuttaisi siihen mitä kaupalliset kanavat lähettää. Ei sillä oo mitään merkitystä. Ainoastaan sillä on merkitystä voiko kaupalliset toimijat uhata uskottavasti kostotoimilla, jotka vahingoittaisivat kaupallista mediaa.
Jos ei näe vainoharhaisesti kartelleja jokaisen kulman takana ei tarvitse kummoisiakaan päättelyn lahjoja nähdäkseen, että tämä kostotoimilla uhkailu ei ole uskottavaa. Tämän voi tietysti empiirisesti havaita vaikka sanomalehtien kirjoittelussa.
Jos väittää, että kaupalliset mediat jättävät ohjelmia lähettämättä, koska pelkäävät mainostajien kostoa, niin tälle olis hyvä olla jotain todistetta. Onhan meillä nykyään runsaasti kaupallista mediaa. Varmaan tämä näkyisi jossain.
Riccado:
Tottakai, niin minuakin. Sen lisäksi minua laskutetaan asioista joita en tarvitse ja joista en maksa mielelläni. Esim. tämä YLE tuhoaa mielestäni meidän hyvinvointiamme.
Se, että poliittisesti on päätetty tuhota hyvinvointia ei tee siitä yhtään sen fiksumpaa.
Riccado
“Minua laskutetaan koko ajan asioista, joita minä en halua, puhumattakaan siitä, että asioista, joita en tarvitse. Mutta maksan kuitenkin mielelläni. ”
Sinulle tuntuu olevan jotenkin ylitsepääsemättömän vaikeata ymmärtää, että kaikki eivät ajattele samalla tavalla.
“Sen lisäksi vaikka ammattiyhdistykset kinaavat työnantajien kanssa niiden edut on ristiriidassa kuluttajien, ei kapitalistien kanssa.”
Nämä ay-yhdistysten jäsenet ovat myös kuluttajia, mutta eivät he ole yhtenäinen ryhmä
“Niin no siis kanavien kannattaa keskittyä tyydyttämään kuluttajien haluja. Jos kuluttajat haluavat vaaratonta hömppää niin sitten siihen. Mainostajien kostoa ei kannata ottaa huomioon, koska sen vaikutukset ovat vähäiset ja riski kostotoimista pieni.”
Suomessa kostonriski on suuri, koska tv- mainostajia on vähän ja he kyllä ymmärtävät valta-asemasna.
Vai pidätkö Kekkson ja S‑ryhmän johtajia tyhminä ??
TV:n ja radion markkinaosuus mediaseurannasta on 75 %, lehtien vain 15 % . TV-kanavan kattavuus on 90 % väestöstä mihin yksikään lehti ei kykene.
TV-mainonta on kallista, joten vain suurimmilla yrityksillä on varaa siihen.
Suurin tv-mainostaja on Unilever, aika tuntematon suurelle yleisölle.
Maailmalla Unilever on monien kansalisjärjestöjen hamapissa, mutta suomalsinen kaupallinen media ei julkaise mitään negatiivista Unileveristä juuri sen takai, että se on suuri asiakas .
Muita suuria mainostajia ovat Elisa, TeliaSonera, DNA, Kekso ja S‑ryhmä.
Eipä näistäkään juuri negatiiviisa asioita huudella kaupallisessa mediassa.
Artturi, sinusta siis omistavan luokan ja työväenluokan intressit eivät ole ristiriidassa keskenään. No, kenen sitten on? Onko sinusta koko poliittinen päätöksenteko konsensuspolitiikan toteutusta ja toimisi aivan yhtä hyvin virkamiehillä (koska kukaan kansanedustaja ei edusta ketään enempää kuin jotain toista)?
Jos duunarit ja kapitalistit ovat niin yhteneviä intresseissään, niin miksi 1918 he katselivat toisiaan pyssyn tähtäimien läpi? Tietenkään nykytilanteessa vastakkainasettelu ei ole samalla tasolla kuin oli silloin, mutta kyllä eroa poliittisissa intresseissä löytyy edelleen.
Millä tavoin ay-liikkeen edut ovat ristiriidassa kuluttajien kanssa? Kuten Liian vanha jo kertoi, valtaosa ay-liikkeen jäsenistä kuuluu itsekin myös kuluttajiin. Kyllä heidän intressinsä ainakin minun mielestäni ovat siis paljon yhtenevämmät kuluttajien kuin kapitalistien kanssa.
No, hyvä. En tosin sitten ymmärrä, mihin “viralliseen totuuteen” viittasit aiemmin. Tuohan voi päteä vain silloin, kun ei ole muuta kuin se valtiollinen viestin.
Ensinnäkin niin kauan, kun YLE on olemassa, niin tämän pelko ei ole suuri, koska kaupallset kanavat eivät voi venyttää propagandaansa liian kauaksi todellisuudesta niin kauan, kun niillä on vastavoima (ja juuri tästä syystä se on mahdollista jossain yhden median P‑Koreassa). Jos he niin tekisivät, kukaan ei niitä katsoisi.
Toiseksi, eihän tuolle löydy todisteita sen enempää kuin sillekään, että sinun ostamattajättämisesi tuotteelle, jota et halua, olisi jotenkin todistettavissa. Kaupallinen media tuottaa ohjelmia, joihin uskoo saavansa mainostajia rahoittajiksi. Jos se talloo ohjelmatuotannolla asiakkaansa varpaille, se menettää bisnestä ilman mitään eksplisiittistä uhitteluakin.
Sanomalehdet ovat tässä mielessä eri asia, koska ne ovat kuin tv:n maksukanavat, eli kuluttajat itse maksavat niiden tuotannon. Mutta sanoisin niidenkin suhteen olevan huono asia, että maassa on yksi valtakunnallinen lehti.
Oletetaan, että meillä ei olisi YLEä, vaan ainoastaan kaupallisia tv-kanavia. Sitten eduskunnassa keskusteltaisiin jostain tv-kanaviin liittyvästä lainsäädännöstä. Luuletko tosiaan, että kanavat kiltisti uutisoisivat aiheesta puolueettomasti, vaikka se haittaisi niitä kaikkia vain siksi, että puolueettomalla kanavalla olisi epsilonin verran enemmän katselijoita ja siten saisi houkuteltua epsilonin verran mainostuloja?
No ei tosiaankaan ole sanottua että verokertymä pienenisi jos marginaaliveroa nostetaan, siinäkään tapauksessa ettei mitään muita toimenpiteitä tehtäisi. Väännetään nyt rautalangasta:
verokertymä = verotuksen tuottama kokonaissumma
veroäyrin tuotto = verokertymä jaettuna verorasituksella
Näistä jälkimmäinen on herkempi laskemaan verotuksen kiristyessä, mutta vaikka se laskisikin, verokertymä voi nousta. Käytännön esimerkki: Olkoon kokonaisveroaste 40 % joka tuottaa 10 miljardia euroa, eli veroäyrin tuotto on 250 miljoonaa. Verotusta kiristetään 44 prosenttiin mikä alentaa veroäyrin tuoton 230 miljoonaan kun työnteon kannustimet pienenevät. Verokertymäksi tulee silti 10,1 miljardia, eli verokertymä kasvaa veroäyrin tuoton alenemisesta huolimatta.
Veroäyrin tuottokin voi nousta tai pysyä entisellään vaikka marginaaliveron korotusta ei kompensoitaisi veronalennuksella muualla taloudessa. Esimerkiksi veronkorotus voi olla niin maltillinen, että sen negatiivinen kannustinvaikutus kompensoituu talouskasvun ansiosta. Toisaalta veronkorotuksilla kerätyt varat saatetaan käyttää suoraan tai välillisesti verokertymää edistäviin toimiin, esim. verobyrokratian helpottamiseen, veronkannon tehostamiseen tai suhdanteenvastaisiin (counter-cyclical) investointeihin jotka piristävät taloutta.
On totta, että verojen korottamiseen liittyy riski verotuoton alenemisesta. Mikään automaatti ei kuitenkaan ole kyseessä.
Samuli Saarelma:
No riippuu tietysti tilanteesta. Maataloustuissa on esim. vastakkain maanviljelijöiden ja veronmaksajien intressit. Kansallisoopperan rahoituksessa on oopperassa kävijöiden ja veronmaksajien intressit. Palkkaneuvotteluissa kuluttajan ja työntekijän jne.
Ei se oo, koska politiikka on aika otollinen väline ottaa joiltakin ja jakaa tätä muille. Eli intressiryhmät yrittää käyttää politiikkaa välineenä omien etujensa ajamiseen muiden edun kustannuksella.
Tietty kyllä me voidaan keksiä skenaarioita joissa rikkaiden edut on ristiriidassa köyhempien etujen kanssa, esim. jos olis vaikka ehdotus, että rikkaiden rahat otettas ja annettas köyhille. Tässäkin on ristiriidassa vaan välitön etu, koska pitkällä aikavälillä on tietysti myös köyhien etu, että talouden kasvuedellytyksiä ei tuhota.
Sillä tavoin, että kun palkat nousee, niin tuotteiden hinnat nousee. Tämä siirtää rahaa kuluttajilta työntekijöille. Pääomamarkkinat on jo kilpaillut ja niillä ei oo monopolivoittoja.
Tottakai, mutta rahan siirtäminen taskusta toiseen ei haittaa, varsinkin, jos siinä samalla voi käydä vähän toisenkin taskulla.
Siihen, että Osmo antoi ymmärtää, että USA:ssa olis jotenkin surkee tilanne, kun siellä ei oo valtion viestintä, eli raukka parka katsojat uskoo ihan mitä sattuu. (Eli että meillä menee paremmin, koska on valtion viestin, joka tuottaa “oikeaa” tietoo.)
häh? Eihän tällä oo mitään merkitystä sen kanssa kostaako mainostajat vai ei. Kai ne nyt kostais riippumatta siitä onko YLE olemassa vai ei?
Eli sinä voit väittää, että kaupallinen media pelkää mainostajien kostoa ilman mitään todisteita asiasta. Kuinka kätevää!
Tässä olis vielä joku järki, jos pystyisit jotenkin perustelemaan, että miksi niiden mediayhtiöiden pitäis pelätä sitä kostoa, että miten ne mainostajat pystyis koordinoimaan toimintansa jollain kartellilla silleen, että jonkun katsojia kiinnostavan ohjelman lähettäminen ei kannata, koska kukaan ei haluis mainostaa…
Joo! Tottakai maksaa! Ne mainokset on siellä lehdessä on ihan vaan niitä tilaajia varten.
heh… no riippuu tietysti tuosta epsilonin suuruudesta.
Sen lisäks ei ihmiset nyt oo mitään typeryksiä. Kyllä ne tajuaa, että viestin välittäjän motiivilla on väliä.
Mun mielestä YLEä ei kannata pitää pystyssä tämän hypoteettisen tilanteen varalla. Jos tällainen laki, joka haittaa kaikkea markkinaehtoista viestimistä, niin sitten kärsitään varmaan vähän hyvinvointitappioita, kun ei oo “puolueetonta” viestintä. Tämä olis varmaan sen verran mediahuomioo herättävä laki, että me voitas friiraidata muutenkin jollain bbc:llä.
Oletetaan kaksi firmaa A ja B jotka valmistaa samaa tuotetta, molempien firmojen työntekijöillä samansuuruiset palkat. Firmassa A tehdään innovaatio minkä seurauksena se pystyy tekemään tuotetta entistä halvemmalla. Sen ei kuitenkaan kannata laskea hintojaan liikaa alle hintatason johon B pystyy vaan se ottaa tuotteistaan B:tä paremman katteen.
Parempi kate tuottaa voittoa joka päätetään jakaa osinkoina osakkeenomistajille. Paremman osinkotuoton seurauksena A:n kurssi nousee ja B:n laskee. Nyt työntekijät keksii että hei me oltiin mukana innovaation tekemisessä, meillä pala kans, puolet voitosta duunareille ja puolet osakkeenomistajille tai lakko pe***le.
Ko. tapauksessa ammattiyhdistyksen edut eivät ole ristiriidassa kuluttajan kanssa koska palkannosto ei vaikuta tuotteen hintaan vaan ristiriita on suoraan osakkeenomistajan eli sen kapitalistin kanssa.
BRG: Aivan. Entäs sitten kun innovaatio leviää muihin yrityksiin? Tai entäs jos yrityksissä ei tapahdu innovaatiota, joka nostaisi tuottavuutta?
Vaikka tämä nyt ei oikeastaan liity tähän keskusteluun mitenkään, niin haluan muuten selventää sen, että vaikka väitän, että työntekijän edut ovat ristiriidassa kuluttajan kanssa on silti täysin ok, että työntekijät vaativat ja saavat korkeampaa palkkaa. Vastustan pelkästään monopolisopimista ja liittojen erityisasemaa.
Juu en myöskään väitä ettei palkankorukset nostaisi hintoja, koin vain sivulauseesi “,ei kapitalistien kanssa” yksioikoiseksi.
Artturi:
Mitä ihmeen “keksimistä” tässä on? Koko ajanhan rikkailta verotetaan ja sekä annetaan sitä rahaa suoraan köyhille että tuotetaan käyttäjille ilmaisia palveluita.
Jos sitten rikkaiden hallussa oleva media pauhaisi vain seuraavaa propagandaa…
…niin uusliberaali politiikka saataisiin vähitellen syötettyä köyhillekin periaatteella, että “on tää teillekin vaan hyväksi, uskokaa nyt vaan” aivan kuten vanhassa kunnon NL:ssa syötettiin kansalle sosialismin ihanuudesta. En halua tässä nyt ryhtyä tappelemaan siitä, pitääkö väitteesi paikkaansa vai ei. Totean vain, että se ei varmasti ole mikään yleisesti hyväksytty tosiasia, vaan vastakkaista mieltä olevia on paljonkin.
Jos tällä ja vastakkaisten mielipiteiden tukahduttamisella nyt sitten saataisiin köyhätkin uskomaan veronalennusten olevan heille vain hyvä asia ja trickle down jnps. aivan kuten NL:ssa saatiin iso osa kansasta uskomaan sosialismiin, niin etkö näe tässä mitään ongelmaa demokratian toteutumisen kannalta (äläkä nyt anna sen hämärtää ajatteluasi, että itse uskot tuohon kuin kiveen)?
Kostamisesta tai sen uhkaamisesta ei olisi samaa hyötyä. Oleellistahan olisi niille ikävän uutisoinnin tukkiminen. Jos YLE kuitenkin uutisoisi asian, ei mainoskanavien boikotilla saavutettaisi lähellekään samaa kuin jos mitään YLEä ei olisi, vaan koko uutisointi olisi mainoskanavien varassa.
Ei NL turhanpäiten tehnyt kaikkeaan Voice of Freedomin (vai mikä sen amerikkalaisten pyörittämän radiokanavan nimi nyt olikaan) häiritsemiseksi. Näin se teki, vaikka sillä olikin omat tv‑, radio- ja sanomalehtikanavat kontrollissaan.
No, sitten se olkiukkosi olikin toinen kuin luulin. Olkiukko olikin siinä, että joku uskoisi valtion viestimen automaattisesti tuottavan oikeaa tietoa. Ei tuota, kuten ei tuota kaupallinenkaan. Oleellista on se, että molemmat ovat olemassa, koska silloin kumpikaan ei voi luisua vääristelyn puolelle.
Ei tähän tarvita mitään koordinointia yhtään sen enempää kuin mihinkään muuhunkaan saman intressin omaavien toimintaan. Et sinä tarvitse mitään koordinaatiota pyrkiäksesi muuttamaan yhteiskuntaa mahdollisimman libertaristiseksi omalla pienellä panoksellasi. Mahdollisesti annat jopa suoraan rahaa jollekin taholle (puolueelle), joka tuota tekee. Tässähän ei olisi mitään järkeä, jos katsoisit vain ja ainoastaan omaa lyhyen tähtäimen taloudellista etua (kuten naivisti luulet yritysten tekevän).
Miten? Ethän edes sinä valveutunut kansalainen tunnu millään uskovan, että kaupallisen viestinnän tuottajilla ja rahoittajilla olisi mitään muuta motiivia ohjelmatuotannossa kuin pyyteettömästi tuottaa ohjelmia, joita katsojat haluavat katsoa.
Jos kaikki uskovat sinun laillasi, niin miksi kukaan epäilisi kaupallisen uutisoinnin olevan mitään muuta kuin mahdollisimman totuudenmukaisen kuvan maailman tilasta tuottamista?
Mun mielestä eniten amerikkalaisia katsojia keräävä Fox News ei ole hypoteettinen, vaan varsin todellinen tapaus kanavasta, joka ei todellakaan pyri millään muotoa puolueettomaan uutisointiin. Kaiken päälle se on vielä ottanut Goebbelsmäisesti iskulauseekseen “fair and balanced”.
Mitä BBC:n friiraidaamiseen tulee, niin tuskinpa BBC juuri on kiinnostunut Suomen politiikasta uutisoimaan.
En tiedä, mihin “kaikkea markkinaehtoista viestimistä” haittaavaan lakiin nyt viittaat. Minä kannatan sitä, että YLEn toimintaa supistetaan niin, että se keskittyy vain näihin oikeasti hyödyllisiin asioihin ja jättää ne viihteen ja urheilun toimittamiset kaupallisille. Miten tässä tilanteessa YLEn olemassaolo haittaisi mitenkään markkinaehtoista viestimistä (muuten siis kuin niin, että ne eivät voi muokata kansan mielipidettä yhtä helposti omaan tahtoonsa kuin ilman YLEä voisivat)?
On sosiaalipsykologian osoittama tosiasia, että pelkästään ihmisten altistaminen toiselle näkemykselle, oli se näkemys kuinka oikea tai väärä tahansa, aiheuttaa sen, että ihmiset kyseenalaistavat ja ajattelevat asiaa itse. Tämänkin olen jo sinulle rautalangasta vääntänyt aiemmin, mutta ilmeisesti kognitiivinen dissonanssi laittaa unohtamaan epämiellyttäviä tosiasioita.
Tämä ilta ja Norjan draama osoitti, että YLE on kuin kameli, jolla on persläpi tukossa, kuten Erkki Raatikainen totesi ollessaan YLE:n pääjohtaja.
Muu media oli kärppänä tilanteessa. Mitä teki YLE:n TV-uutiset ja internet päivitys? Työvuorot loppuivat viittä vaille, kun tiedettiin kuka oli tekijä. Muut tiedotusvälineet jatkoivat päivystystä ja kertoivat tilanteen.
Tällaisestako pitäisi maksaa pakollinen media-maksu. YLE on kuin kunnanvirasto, joka on auki silloin kun sille itselle sopii.