Nuorten syrjäytyminen Oulussa (2): arvostammeko liikaa koulutusta

Syr­jäy­ty­vät nuo­ret ovat kovin hete­ro­gee­ni­nen jouk­ko, eikä ongel­maan voi­da osoit­taa yhtä syy­tä. Jätän syr­jään ”vai­keat luon­teet”, päih­deon­gel­mai­set ja mie­len­ter­vey­den häi­riöis­tä kär­si­vät. Kes­ki­tyn nii­hin, joi­den ongel­mien pää­syy on huo­nos­sa kou­lu­me­nes­tyk­ses­sä; päih­deon­gel­ma tosin voi olla seu­raus­ta kouluvaikeuksista.

Huo­no kou­lu­me­nes­tys – sil­loin kun se ei joh­du vai­keas­ta luon­tees­ta tai aivan mah­dot­to­mis­ta kotio­lois­ta – joh­tuu yleen­sä heik­ko­lah­jai­suu­des­ta. Ilk­ka Tai­pa­leel­la on Suo­mes­sa har­vi­nai­nen oikeus sanoa juop­poa juo­pok­si ja tyh­mää tyh­mäk­si, ilman että jou­tuu syy­te­tyk­si lei­maa­vas­ta kie­len­käy­tös­tä. Hän sanoi jos­kus Hel­sin­gin kau­pun­gin­val­tuus­tos­sa, että nuo­ret pit­kä­ai­kais­työt­tö­mät ovat usein niin heik­ko­lah­jai­sia, että jos älyk­kyys­osa­mää­rä­ra­ja oli­si ase­tet­tu toi­sin, hei­tä voi­si pitää kehi­tys­vam­mai­si­na. Tämä on hyvä seli­tys sil­le, ettei­vät he menes­ty opin­nois­sa, mut­ta se ei seli­tä sitä, mik­si he eivät menes­ty työs­sä. On nimit­täin pal­jon töi­tä, jois­sa ei juu­ri älliä tar­vi­ta. Eikä muo­dol­lis­ta kou­lu­tus­ta. Näi­tä samo­ja perus­duu­ne­ja luku­tai­dot­to­mat teke­vät Intias­sa ja hyvin menee.

Heik­ko­lah­jai­siin lue­taan jos­kus – täy­sin vir­heel­li­ses­ti – luki­häi­riöi­set eli ”eri­lai­set oppi­jat”. He eivät ole tyh­miä eikä vai­kei­den­kaan asioi­den oppi­mi­nen ole heil­le mah­do­ton­ta, mut­ta he eivät menes­ty sii­nä oppi­mis­ta­vas­sa, joka on kou­luis­sa val­lit­se­va. En ole var­ma asias­ta, mut­ta jos­ta­kin olen saa­nut sen käsi­tyk­sen, että luki­häi­riö­tä pide­tään perä­ti geneet­ti­se­nä poik­kea­ma­na. Se ei ole kar­siu­tu­nut pois, kos­ka ei sii­tä ennen 1900-lukua ollut juu­ri hait­taa. Kaik­ki oppi­vat elä­män tär­keät tai­dot samal­la taval­la kuin luki­häi­riöi­nen, mat­ki­mal­la ja teke­mäl­lä. Nyt tuo häi­riö inva­li­di­soi pahas­ti. Se on van­kien kes­kuu­des­sa aivan jär­kyt­tä­väs­ti ylie­dus­tet­tu omi­nai­suus . Ei sik­si, että luki­häi­ri­öön liit­tyi­si mikään rikol­li­suus­gee­ni, vaan kos­ka jat­ku­va epä­on­nis­tu­mi­sen tun­ne kou­lus­sa suis­taa her­käs­ti tiel­le, joka joh­taa van­ki­laan. (En löy­tä­nyt mis­tään kyseis­tä tie­toa, vaik­ka se tie­to­ko­neel­la­ni kyl­lä on, mut­ta muis­te­len ylie­dus­tuk­sen ole­van yli kymmenkertainen.)

Sekä oikeas­ti heik­ko­lah­jai­set että luki­häi­riöi­set eivät menes­ty kou­lus­sa. Kun ei ole tut­kin­toa, ei saa työ­tä. Täs­sä on se vika, että suu­reen osaan työ­teh­tä­vis­tä ei tar­vit­se mitään kou­lu­tus­ta ja lisäk­si tämä­kin jouk­ko voi­si oppia, jos hei­tä ope­tet­tai­siin taval­la, joka sopii heille.

Kou­lu­tus lahjakkuustestinä

Ruot­sa­lai­nen yhteis­kun­ta­tie­tei­li­jä Gun­nar Adler-Karls­son kir­joit­ti jos­kus 1970-luvul­la, että jos menee teks­tii­li­teh­taa­seen ompe­le­maan suo­raa sau­maa, tar­vit­see kah­den vuo­den kou­lu­tuk­sen, mut­ta ajo­kor­tin saa muu­ta­man vii­kon pika­kurs­sil­la. Auton aja­mi­nen on näis­tä kah­des­ta teh­tä­väs­tä vai­keam­pi. Jos osaa ajaa autoa, on riit­tä­vän lah­ja­kas suu­reen osaan töi­tä. Pää­syä ompe­li­jak­si ei kui­ten­kaan ole, ellei sel­viä tuos­ta kou­lu­tuk­ses­ta, joka on monel­le pal­jon vai­keam­pi kuin itse työ.

Isoi­sä­ni oli pan­kin­joh­ta­ja­na Hel­sin­gis­sä. Hänel­lä oli työ­hön vaa­dit­tu mais­te­rin tut­kin­to; klas­sis­ta kreik­kaa ja lati­naa. Pank­ki menes­tyi hyvin. Nurin sen sai­vat vas­ta pal­jon myö­hem­min kaup­pa­tie­tei­tä opis­kel­leet. Jos­kus sil­mii­ni osui tie­to, jon­ka mukaan diplo­mi-insi­nöö­reis­tä kym­me­nen vuot­ta val­mis­tu­mi­sen jäl­keen vain puo­let on teh­tä­vis­sä, jois­sa tar­vit­see insinööritaitoja.

Niin klas­sis­ten kiel­ten mais­te­rin­tut­kin­to kuin diplo­mi-insi­nöö­rin tut­kin­to­kin osoit­ta­vat, ettei asian­omai­nen voi olla täy­sin tum­pe­lo. Sen ver­ran vai­kei­ta ne opin­not ovat. Lah­jak­kuus­tes­tik­si se on kui­ten­kin kovin työ­läs, aikaa vie­vä ja kallis.

Väi­tän, että kou­lu­tuk­ses­sa on vain osit­tain kyse amma­tin vaa­ti­vien tai­to­jen oppi­mi­ses­ta; lää­kä­reil­lä enem­män kuin val­tio-opin opis­ke­li­joil­la. Hyvin pal­jon muo­dol­li­set opin­to­suo­ri­tuk­set toi­mi­vat vain laa­tuser­ti­fi­kaat­ti­na, tai siis moni­puo­li­se­na lahjakkuustestinä.

Tähän liit­tyy kak­si asi­aa: kan­nat­taa­ko pelk­kään lah­jak­kuus­tes­tiin uhra­ta vuo­sia? Vaka­vam­pi kysy­mys on, onko tes­ti vali­di. Mit­taa­ko se lain­kaan oikei­ta asioita?

Eri­tyi­ses­ti minua askar­rut­taa, tuo­mit­sem­me­ko esi­mer­kik­si juu­ri luki­häi­riöi­set vää­rin perus­tein vain sik­si, ettei­vät he menes­ty mei­dän kou­lu­tus­jär­jes­tel­mäs­säm­me. Jos joka paik­kaan ei vaa­dit­tai­si muo­dol­lis­ta kou­lu­tus­ta – tai jos työ­nan­ta­ja eivät pitäi­si sen puu­tet­ta osoi­tuk­se­na kai­ken­lai­ses­ta kel­vot­to­muu­des­ta – moni nyt syr­jäy­ty­vä jäi­si syrjäytymättä.

133 vastausta artikkeliin “Nuorten syrjäytyminen Oulussa (2): arvostammeko liikaa koulutusta”

  1. Olen samaa miel­tä kou­lu­tuk­sen yliar­vos­ta­mi­sen suh­teen. Pal­jon lyhyem­mäl­lä kou­lu­tuk­sel­la (vähem­mil­lä kus­tan­nuk­sil­la) pääs­täi­siin töi­hin jos pitäy­dyt­täi­siin vain amma­tin vaa­ti­miin taitoihin.

    Työ­teh­tä­vät kui­ten­kin muut­tu­vat koko ajan, mut­ta sii­hen rea­goi­tai­siin työn sisäi­sel­lä kou­lu­tuk­sel­la. Se taas tuo työ­nan­ta­jal­le lisää kus­tan­nuk­sia, joka taas voi­tai­siin kor­va­ta jon­ki­nas­tei­sel­la yhteis­kun­nan lisäkoulutussubventiolla.

    Työn tuot­ta­vuut­ta ei lisää sel­lai­nen kou­lu­tus, jos­sa samaan työ­hön tar­vi­taan kor­keam­pi tut­kin­to. Esim. mer­ko­no­min tasoi­sel­la kou­lu­tuk­sel­la voi­si edel­leen toi­mia pank­ki­vir­kai­li­ja­na, ei sii­hen tar­vi­ta tra­de­no­mia ja sen vaa­ti­maa laa­jem­paa tutkintoa.

    Kou­lu­tuk­sen lisään­ty­nyt tar­jon­ta ja kil­pai­lu vain itses­sään syö Suo­men talous­jär­jes­tel­män tuot­ta­vuut­ta. Kou­lu­tus­bis­nek­ses­tä on muo­dos­tu­nut oma pal­ve­lusek­to­rin­sa, jol­la ei ole ohjat­tua kan­san­ta­lou­den tuot­ta­vuu­den kas­vun velvoitetta. 

    Oma kysy­myk­sen­sä on kui­ten­kin se, että laa­ja-alai­nen kou­lu­tus antaa sopeu­tu­mis­mah­dol­li­suu­den muut­tu­viin työ­teh­tä­viin ja työ­paik­koi­hin. Lisäk­si sen ylei­si­vis­tä­vää vai­ku­tus­ta ei saa aliar­vos­taa. Sivis­tyk­sen mer­ki­tys kon­kre­ti­soi­tuu kun lukee Tai­pa­leen sam­ma­koi­ta. Mei­tä Suo­mes­sa asu­via tulee on koko ajan enem­män ja eri­lai­sia, ja mei­dän on opit­ta­va elä­mään sovus­sa tois­tem­me kanssa.

  2. Eri­kois­ta on, että niin suu­ri osa pojis­ta on muut­tu­nut heik­ko­lah­jai­sik­si. Tyt­tö­jen lah­jak­kuus sen sijaan lisään­ty­nyt suo­ras­taan pupumaisesti.

    Hal­pa­hin­tai­sen lei­maa­mi­sen sijas­ta voi­si ana­ly­soi­da oikei­ta ongel­mia ja etsiä ratkaisuja. 

    Mut­ta sitä kai on tur­ha odot­taa vih­reäl­tä polii­ti­kol­ta. Ovat­han Vih­reät julis­tau­tu­neet femins­ti­sek­si puo­lu­eek­si, mikä tar­koit­taa, ikä­vä kyl­lä, jo val­miik­si parem­pio­sais­ten nais­ten ja tyt­tö­jen etu­jen lyhyt­nä­köis­tä ajamista. 

    On pal­jon ihan tie­teel­lis­tä tut­ki­mus­ta, jon­ka perus­teel­la syr­jäy­ty­vät pojat eivät ole vain lais­ko­ja tai heik­ko­lah­jai­sia. Mut­ta ketä­pä se kiinnostaisi?

  3. Ihan jäin nyt miettimään: 

    Mik­si juu­ri luki­häi­riö on erityisasemassa?

    Jos ei osaa lukea ja kir­joit­taa ikä­ta­soi­ses­ti, niin saa kaik­kia etuuk­sia yli­op­pi­las­kir­joi­tuk­sia myöten. 

    Jos ei osaa matik­kaa, niin on vain tyhmä. 

    Eikö se, ettei osaa kir­joit­taa ja lukea voi­si yhtä lail­la olla tätä “heik­ko­lah­jai­suut­ta”?

    Ei, kos­ka näin on vain pää­tet­ty. Mis­sä ja mil­loin, en tiedä…

  4. Eri­tyi­ses­ti minua askar­rut­taa, tuo­mit­sem­me­ko esi­mer­kik­si juu­ri luki­häi­riöi­set vää­rin perus­tein vain sik­si, ettei­vät he menes­ty mei­dän kou­lu­tus­jär­jes­tel­mäs­säm­me. Jos joka paik­kaan ei vaa­dit­tai­si muo­dol­lis­ta kou­lu­tus­ta – tai jos työ­nan­ta­ja eivät pitäi­si sen puu­tet­ta osoi­tuk­se­na kai­ken­lai­ses­ta kel­vot­to­muu­des­ta – moni nyt syr­jäy­ty­vä jäi­si syrjäytymättä.”

    Luki­hä­riö on var­ma­na ongel­ma, mut­ta toi­nen mer­kit­tä­vä ongel­ma on alan työ­kult­tuu­rin opetteleminen.
    Kul­la­kin alal­la on oma kult­tuu­rinm­sa, jon­ka opis­ke­lu vie vuosia.
    Tämän teol­li­sen työ­kult­tuu­rin puut­ten huo­maa kun joh­taa jouk­ko­ja sel­lai­sis­sa mis­sa kuin Male­sia, Indo­ne­sia , Venä­jä tai Latvia.Vaikka työn­te­ki­jöi­den kou­lu­tus on hyvä niin sytee­mi ei toi­mi tehok­kaas­ti, kos­ka puut­tuu tuo teol­li­sen työ­kult­tuu­rin tuntemus.

    Se, että diplo­mi-insi­nöö­ri kel­paa niin moneen tar­pee­seen joh­tuu kou­lu­tuk­ses­ta ja työ­kult­tuu­ris­ta: Mate­ma­tii­kan opis­ke­lu pakot­taa loo­gi­seen ajat­te­luun ja tek­ni­nen kou­lu­tus taas opet­taa ajat­te­le­maan realistisesti.
    Ja jos vie­lä jou­tuu ole­maan työn­joh­ta­ja­na kän­sä­kou­ril­le niin he kyl­lä asoit­ta­vat kon­kreet­ti­ses­ti joh­ta­mi­sen puutteet.

    Näi­tä joh­ta­mis­tai­donn puut­tei­ta vaan ei enää pide­tä puut­tei­na vaan työn­te­ki­jöi­tä han­ka­li­na ja ay-lii­ket­tä jäyk­kä­nä, kun he eiväy als­tu kai­ken­lai­seen pom­po­tuk­seen ja moni toi­mi­tus­joh­ta­ja on vael­ta­ja, joka kul­kee teke­mäs­sä samo­ja vir­hei­tä fir­mas­ta toi­seen esim yksi Sone­ran enti­nen tj on ansain­nut jo enem­män rahaa irti­sa­no­mis­kor­vauk­sil­la kuin työnteolla

  5. Kan­san kes­kuu­des­sa kier­tä­vä val­lit­se­va sala­liit­to­teo­ria aihees­ta on , että kou­lut ovat “ihmis­va­ras­to­ja” , johon työ­mark­ki­noi­den yli­mää­räi­nen väki säi­lö­tään. Kan­sa ei vät­tä­mät­tä ole ihan vää­räs­sä. Yhteis­kun­ta­rau­han kan­nal­ta voi­si olla koh­ta­lo­kas­ta , jos kaik­ki tur­haan kou­luis­sa ja kou­lu­tuk­sis­sa istu­vat oli­si­vat jou­ten. Onpa ole­mas­sa myös poliit­ti­sia val­ta­ryh­mit­ty­miä , joi­den int­res­sis­sä on sitoa kan­sa­lais­ten iden­ti­teet­ti työväenluokkaisuuteen.

    Tuos­ta luki­häi­riö­asias­ta minul­la on oma­koh­tai­nen havain­to. Olen ollut jos­kus opet­ta­mas­sa työ­voi­ma­po­liit­ti­ses­sa kou­lu­tuk­ses­sa, jos­sa pit­kä­ai­kais­työt­tö­mil­le anne­taan amma­til­lis­ta päte­vöi­ty­mis­kou­lu­tus­ta uudel­le alal­le. Oma roo­li­ni sivuo­pet­ta­ja­na oli olla käy­tän­nön ihmi­nen ja ker­toa alan työ­ta­vois­ta ja käy­tän­nöis­tä. Kun pidin teo­ria­tun­te­ja tee­tin joi­tain kir­jal­li­sia teh­tä­viä. Huo­ma­sin että alle puo­let noin vii­des­tä­tois­ta oppi­laas­ta osa­si kir­joit­taa koko­nai­sil­la lauseil­la. Muu­ta­ma oppi­las ei pys­ty­nyt ollen­kaan vas­taa­maan tau­lul­le kir­joi­tet­tuun kysy­myk­seen, heil­le täy­tyi esi­tää kysy­mys moneen ker­taan suul­li­ses­ti eri lail­la muo­toil­len. Hei­dän vas­tauk­sen­sa oli­vat täri­se­väl­lä käsia­lal­la kir­joi­tet­tu­ja irto­sa­no­ja ja epä­joh­don­mu­kai­sia lausei­ta. Kun poh­dim­me vas­taa­van opet­ta­jan kans­sa ongel­maa, hän päät­ti muut­taa ope­tus­suun­ni­tel­maa len­nos­sa ja hom­ma­si oppi­lail­le äidin­kie­len ja mate­ma­tii­kan ope­tus­ta. Oppi­lai­den moti­vaa­tio kou­lun­käyn­tiin kas­voi huo­mat­ta­vas­ti ja työl­lis­ty­mis­pro­sent­ti tuol­la kurs­sil­la oil poik­keuk­sel­li­sen kova (muis­taak­se­ni yli 40%, nor­maa­lis­ti alle 20%). Mut­ta alku­pe­räi­nen kou­lun vir­ka­mies­ten idea oli siis opet­taa lähin­nä moto­ri­sia tai­to­ja ihmi­sil­le joil­la oli taus­taa käy­tän­nön töistä.

    Mut­ta laa­jem­min aja­tel­len Osmon teks­ti sivu­aa ongel­ma­kent­tää, jota itse tut­ki­sin jos oli­sin väi­tös­kir­jan aihet­ta miet­ti­vä sosio­lo­gian tai talous­tie­teen opis­ke­li­ja: Staat­ti­sen yhteis­kun­ta­mal­lin har­ha. On pää­tet­ty kan­sal­lis­val­tion tasol­la tavoi­tel­la tuot­ta­vuu­den kas­vua korot­ta­mal­la kou­lu­tusas­tet­ta. Näin on käy­nyt­kin, mut­ta seu­raa­van suku­pol­ven on täy­ty­nyt kou­lut­tau­tua vähän enem­män tehos­tuak­seen ja taas enem­män. Kun ihmi­set on pro­pa­goi­tu kou­lu­tuk­sen itsei­sar­voi­ses­ta tär­key­des­tä , on samal­la teh­ty mah­dot­to­mak­si vähen­tää sen arvos­tus­ta. Nyky­ään ei voi hyväk­syä haki­jaa jul­ki­seen vir­kaan tai edes välias­teen vas­tuu­teh­tä­vään ilman muo­dol­lis­ta kou­lu­tus­ta. Näin on saa­tu aikaan omi­nai­suus yhteis­kun­taan jos­sa kaik­kiin teh­tä­viin tar­vi­taan muo­dol­li­nen koulutus.Lisäksi käy­tän­nös­sä kai­kil­la ammat­ti­po­lii­ti­koil­la ja vir­ka­mie­hil­lä on kor­kea kou­lu­tus, ja kas kum­maa, saam­me lake­ja ja ase­tuk­sia jot­ka edel­lyt­tä­vät muo­dol­lis­ta kou­lu­tus­ta tai viral­lis­ta ammat­ti­pä­te­vyyt­tä lähes kaikkeen.

  6. Han­nu Lau­er­ma Duok­ka­ris­sa: Kuin­ka moni van­ki on
    psyyk­ki­ses­ti terve?
    http://www.terveysportti.fi/xmedia/duo/duo96775.pdf

    Eli­na, ei ole “pää­tet­ty” että dys­lek­sia ei ole heik­ko­lah­jai­suut­ta, se vain ei empii­ri­sen tut­ki­muk­sen perus­teel­la ole yhtey­des­sä heik­ko­lah­jai­suu­teen (ylei­sä­lyk­kyy­teen).

    Jos­kus sano­taan, että jos alko­ho­li kek­sit­täi­siin nyt, se ei pää­si­si mark­ki­noil­le. Yhtä hyvin voi aja­tel­la, että jos kir­joi­tus­jär­jes­tel­mä kek­sit­täi­siin nyt, se tes­tat­tai­siin väes­töl­lä ja todet­tai­siin että jos tavoit­tee­na on että kaik­ki oppi­vat sitä käyt­tä­mään, ehdo­tet­tu jär­jes­tel­mä ei ole riit­tä­vän hyvä ja että sitä pitää kehit­tää sel­lai­sek­si että sen oppi­vat lähes kaikki.

    Kun kir­joi­tet­tu kie­li on syn­ty­nyt, on riit­tä­nyt että väes­tos­sä on jon­kin ver­ran ihmi­siä, jot­ka oppi­vat sitä käyt­tä­mään. Ei ole ollut valin­ta­pai­net­ta joka oli­si kar­si­nut nii­tä, joil­le kir­joi­tet­tu kie­li on vai­kea oppia — aina­kaan samal­la taval­la kuin valin­ta­pai­ne on kar­si­nut tehok­kaas­ti nii­tä, jot­ka eivät opi puhumaan.

  7. Kou­lu­tus­ta on tosi­aan aika pal­jon työ­elä­män tar­pei­siin näh­den, ja osa­syy tähän on se, että kou­lu­tus­tar­jon­nan ylen­palt­ti­suus ruok­kii itse­ään. Kun lukiois­ta val­mis­tuu tavat­to­man pal­jon ihmi­siä, heil­le on jär­jes­tet­tä­vä kou­lu­tus­paik­ko­ja; ja suu­ri osa näis­tä pai­kois­ta val­mis­taa työ­teh­tä­viin, jois­sa ei lukio-opin­to­ja tar­vit­tai­si. Yhä uusia ammat­ti­ni­mik­kei­tä siir­tyy yhä pidem­pien kou­lu­tus­jak­so­jen taak­se. Työ­nan­ta­jat eivät osai­si vaa­tia tiet­ty­jä tut­kin­to­ja, ellei sel­lai­sia oli­si kek­sit­ty ja markkinoitu.

  8. Työn­ha­ki­joil­ta vaa­di­taan kai­ken­lais­ta has­sua, vaik­ka käy­mä­lä­hy­gie­nan kan­din pape­rit assan­ves­san­kas­sal­ta, jos on varaa vaa­tia. Joten­kin ne haki­jat pitää pis­tää jär­jes­tyk­seen, ei vaa­di­tun omi­nai­suu­den tar­vit­se olla miten­kään työn kan­nal­ta vält­tä­mä­tön. Tämä alkoi mas­sa­työt­tö­myy­den, eli työ­voi­man yli­tar­jon­nan olois­sa 90-luvulla.

    Kou­lu­tus­jär­jes­tel­mä veti täs­tä sit­ten itse­ään pal­ve­le­van joh­to­pää­tök­sen että pitää tuot­taa lisää nii­tä tut­kin­to­ja joi­ta työ­nan­ta­jat kek­sii vaa­tia. Todel­li­nen rat­kai­su oli­si lei­ka­ta työn­te­ki­jöi­den tar­jon­taa tai lisä­tä kysyn­tää, eli jon­kin­lai­nen pula työn­te­ki­jöis­tä joka pakot­tai­si työ­nan­ta­jat tar­kis­ta­maan stan­dar­din­sa rea­lis­ti­sem­mik­si. Kovin har­va työ­teh­tä­vä ihan oikeas­ti on sel­lai­nen ettei­kö sii­tä sel­viy­tyi­si ilman mitään ihmeel­lis­tä osaamista.

    Kei­no­ja on esi­mer­kik­si palk­ka­jous­tot, tai vaik­ka jul­ki­sen sek­to­rin tuki­työt, miten on sinän­sä tois­si­jais­ta. Nii­tä ei vain halu­ta käyttää.

  9. Lai­tan­pa vie­lä anek­doo­tin vii­me vii­kol­ta. Jut­te­lin erään asiak­kaa­ni ‚raken­nusa­lan yrit­tä­jän, kans­sa talou­den tilas­ta. Hänel­le oli teh­ty mie­len­kiin­toi­nen tar­jous. Viro­lai­nen vuo­kra­työyh­tiö tar­jo­si raken­nus­mies­tä hin­taan n.kaksikymppiä+alv, joka on mark­ki­na­hin­ta täl­lä het­kel­lä . Sivu­ku­lu­jen jäl­keen täs­tä pitäi­si jää­dä työn­te­ki­jäl­le brut­to­palk­kaa noin tes-mini­min ver­ran eli noin kym­pin. Mut­ta mie­hiä tuli­si­kin töi­hin yhden sijas­ta kol­me. Tun­ti­pal­kak­si jäi­si siis noin 3–4€. Joten aika kovil­la työ­mark­ki­noil­la nämä kou­lut­ta­mat­to­mat nuo­ret mie­het toim­vat. Asiak­kaa­ni oli koh­te­li­aas­ti kiel­täy­ty­nyt , mut­ta var­mas­ti joku hyväk­syy tuon tarjouksen.

    En sinän­sä vas­tus­ta ulko­mais­ta työ­voi­maa , itse­kin haluan oikeu­den työs­ken­nel­lä muis­sa mais­sa. Mut­ta vero­kil­pai­lun ja aivo­vien­tion­gel­man lisäk­si meil­lä on myös mer­kit­tä­vä kou­lu­tusas­te­kil­pai­lu. Ras­kaan kou­lu­tus­kult­tuu­rin mais­sa kan­nat­taa teh­dä vain poik­keuk­sel­li­sen vaa­ti­via töi­tä. Työt, jois­sa kou­lu­tus­pa­nos ei tuo­ta vas­taa­vaa hyö­ty­pa­nos­ta jää­vät teke­mät­tä tai syö­vät tuot­ta­vien töi­den lisäarvon(=ovat asiak­kaal­le lii­an kal­lii­ta). Tai sit­ten syn­tyy tuon­ti­työ­mark­ki­nat ja “itse­pal­ve­lu­yh­teis­kun­ta”, jos­sa osa väes­tä jää turhaksi.

  10. Ennen käsi­työ­läi­sam­ma­teis­sa aloi­tet­tiin oppi­poi­ka­na, sii­tä edet­tiin — jos edet­tiin — kisäl­lik­si ja mes­ta­rik­si asti. Oppi­poi­ka- tai oppi­tyt­tö ‑käy­tän­töä tar­vit­tai­siin takai­sin: siis oppi­mis­ta teke­mi­sen kaut­ta. Samal­la kun saa­tai­siin lisää hant­ti­hom­mien teki­jöi­tä niin hil­jai­nen tie­to siir­tyi­si seu­raa­val­le suku­pol­vel­le. Uskon, että moni nuo­ri viih­tyi­si täl­lai­ses­sa ympä­ris­tös­sä myös hyvin.

  11. Työ teki­jään­sä neu­voo, niin se on, mut­ta asi­aan. Perus­kou­lun yksi pää­teh­tä­vä on man­ke­loi­da lap­set ja nuo­ret yhteis­kun­taan, oppi­maan asioi­ta, ihmis­ten tavoil­le ja miet­ti­mään tule­vai­suut­taan. Ikä­vä kyl­lä man­ke­lis­ta huo­li­mat­ta osa ajau­tuu van­ki­laan tai aina­kin huo­noil­le teille.

    Syr­jäy­ty­mi­sen pää­syy ei ole älyn puu­te, vaan vähään älyyn tai perus­lais­kuu­teen sopi­vien töi­den puu­te. Ennen mui­noin ylei­siä ammat­te­ja oli­vat seka­työ­mies, pii­ka, ren­ki, auto­na­pu­mies jne. Nyt kun noi­ta ei ole, meil­le on ilmaan­tu­nut lah­jat­to­mien luok­ka, jota kut­su­taan myös pitkäaikaistyöttömiksi.

    Ne vähät työt, joi­ta voi teh­dä vähem­mäl­lä älyl­lä ja kou­lu­tuk­sel­la, on siir­ret­ty Inti­aan, kos­ka siel­lä ei ole kor­ke­aa sosi­aa­li­tur­vaa, ay-lii­ket­tä eikä ruokaa.

  12. Tee­mu: “Ennen käsi­työ­läi­sam­ma­teis­sa aloi­tet­tiin oppi­poi­ka­na, sii­tä edet­tiin – jos edet­tiin – kisäl­lik­si ja mes­ta­rik­si asti. Oppi­poi­ka- tai oppi­tyt­tö ‑käy­tän­töä tar­vit­tai­siin takai­sin: siis oppi­mis­ta teke­mi­sen kautta. ”

    Tar­koit­tai­si­ko tämä mei­dän palk­ka­kus­tan­nus­ta­sol­la ilmais­ta työn­te­koa oppi­po­jil­ta? Uskon, että tar­koit­tai­si. Meil­lä ei ole varaa pitää ihmi­siä “oppi­mas­sa”

  13. Lah­jat­to­mien lisäk­si syr­jäy­tyy jat­ku­vas­ti jouk­ko lah­jak­kai­ta, jot­ka eivät syys­tä tai toi­ses­ta sopeu­du kou­lu­jen har­ras­ta­maan man­ke­loin­tiin. Jon­kin asteen raken­teel­li­nen ongel­ma tämä­kin — kai­kil­la seu­duil­la ei ole tai­de­lu­kioi­ta nii­tä tarvitseville. 

    Noin muu­ten ihmi­siä yli­kou­lu­te­taan aivan tar­peet­to­mas­ti. Jär­jes­tel­mä, jos­sa tie­tyn tasoi­siin töi­hin voi­si edes teo­rias­sa pääs­tä kiin­ni lyhyel­lä kurs­si­tuk­sel­la sopi­si maa­il­maan, jos­sa ihmi­nen saat­taa ope­tel­la useam­man amma­tin elä­män­sä aika­na ja jat­ko­kou­lut­tau­tua vie­lä viisikymppisenäkin. 

    Yleis­si­vis­tä­vyyt­tä ja sen tar­peel­li­suut­ta on myös hyvä poh­tia sii­nä kehyk­ses­sä, jos­sa tar­kas­tel­laan kan­sa­kun­nan kou­lu­te­tun osan ylei­sen sivis­tyk­sen tasoa ja syvyyttä.

  14. Täl­lä hypo­tee­sil­la sii­tä, että kou­lu­tus­ta käy­te­tään osal­taan sig­naa­li­na kel­poi­suu­des­ta (minä oon aika vakuut­tu­nut sen oikeel­li­suu­des­ta) on muu­ten mie­len­kiin­toi­sia vai­ku­tuk­sia sii­hen miten mei­dän pitäis suh­tau­tua opin­to­tu­keen ja opis­ke­li­jal­le ilmai­siin opintoihin.

    Sen sijaan, että val­tio sub­ven­toi, nii­tä pitäis verot­taa. Eli opin­to­tu­ki pitäs muut­taa opintomaksuks.

  15. Yli­kou­lu­tus on kai­ken muun ohel­la osoi­tus myös sii­tä, että työ­tä ei vain kye­tä jaka­maan. Hyö­dy­tön kou­lu­tus toi­mii nega­tii­vi­sen kil­pai­lun yhte­nä osoi­tuk­se­na ihmis­ten raken­taes­sa cv:tä.

  16. Mar­kol­le,

    On pal­jon asioi­ta, jot­ka vai­kut­ta­vat lap­sen ali­suo­riu­tu­mi­seen kou­lus­sa. Nämä yksil­löl­li­set piir­teet eivät ole vält­tä­mät­tä yhtey­des­sä ylei­sä­lyk­kyy­teen sen kum­mem­min kuin dys­lek­sia. Osmon kitey­tys oli kovin kapea: joko on huo­no luon­ne, huo­not kotio­lot tai on heikkolahjainen. 

    Väi­tän, että on pal­jon mui­ta­kin menes­ty­mi­sen esteitä.

    Poh­dis­ke­lu­ni kos­ki sitä, mik­si juu­ri dys­lek­sia-diag­noo­sil­la saa viral­lis­ta hel­po­tus­ta esim. yo-kir­joi­tuk­sis­sa. Mik­si tämä heik­kous on jotain palkittavaa? 

    Meil­lä jokai­sel­la on omat oppi­mi­sen esteemme. 

    Mik­si dys­lek­sia on eri­tyis­a­se­mas­sa? Tai dys­fa­sia, joka onkin uutuus diag­noo­sien ken­täs­sä. Diag­noo­se­ja nyt tulee ja menee. Ne ovat täy­sin kult­tu­ri­si­don­naia asioita. 

    80-luvun muo­ti­jut­tu oli MBD.

  17. Lyhyes­ti älys­tä. Ylei­set älyk­kyys­tes­tit mit­taa­vat mate­ma­tiik­kaa, kiel­tä ja hah­mot­ta­mis­ta. Kak­si erit­täin kes­keis­tä älyä jää nii­den ulko­puo­lel­le eli sosi­aa­li­nen lah­jak­kuus ja käden tai­dot. Sosi­aa­li­ses­ti lah­jak­kaat ovat yhtei­sön hel­miä ja ilman käden tai­to­ja mikään ei pelaa. Jokai­nen meis­tä on jos­sain hyvä, mut­ta ikä­vä kyl­lä hyvin, hyvin pie­ni osa ei ole mis­sään hyvä. Onnek­si hei­tä var­ten meil­lä on ole­mas­sa eri­lai­sia tur­va­verk­ko­ja. Että vii­mei­sin­kin seka­työ­mies selviää.

  18. Re: Eli­na “mik­si juu­ri dys­lek­sia-diag­noo­sil­la saa viral­lis­ta hel­po­tus­ta esim. yo-kir­joi­tuk­sis­sa. Mik­si tämä heik­kous on jotain palkittavaa”

    Meil­lä on val­lal­la tasa­päis­tä­vä tasa-arvokäsitys.

    Kun lopul­ta kaik­kien ihmis­ten kaik­ki omi­nai­suu­det on saa­tu “diag­no­soi­tua” ja näil­le omi­nai­suuk­sil­le kehi­tet­ty täy­del­li­nen hyvi­tys­tau­luk­ko niin kaik­ki oppi­laat saa­vat yo-kir­joi­tuk­sis­ta täs­mäl­leen saman arvosanan!

    Diag­noo­sit ovat tie­ten­kin jokai­sen hen­ki­lö­koh­tai­sia ja salai­sia tie­to­ja, joten nii­den perus­teel­la ketään ei saa syr­jiä. Samaan lop­pu­tu­lok­seen pääs­tään täl­tä istu­mal­ta, kun julis­te­taan yo- kir­joi­tus­ten tulok­set salai­sik­si ja sää­de­tään että nii­tä ei saa käyt­tää min­kään valin­ta­kri­tee­rin pohjana.

  19. Eikö se, ettei osaa kir­joit­taa ja lukea voi­si yhtä lail­la olla tätä “heik­ko­lah­jai­suut­ta”?

    Kun ei ole. Luki­häi­riö ei ole nega­tii­vi­ses­ti g‑ladattu. Se ei ennus­ta heik­koa menes­tys­tä oikein mis­sään muus­sa asias­sa. Esi­mer­kik­si poik­keuk­sel­li­nen heik­kous mate­ma­tii­kas­sa kään­täen ennus­taa heik­koa menes­tys­tä myös kielellisesti. 

    Isäl­lä­ni on luki­häi­riö, eikä sik­si kos­kaan hank­ki­nut muo­dol­lis­ta kou­lu­tus­ta. Hän on yksi väl­kyim­mis­tä tun­te­mis­ta­ni ihmisistä.

  20. Ei mitään sel­lais­ta ole­kaan kuin hyö­dy­tön kou­lu­tus. Kou­lu­tus on nii­tä har­vo­ja asioi­ta maa­il­mas­sa jois­ta on aina hyö­tyä. Jos me pää­dym­me maa­il­maan, jos­sa jokai­sel­la tak­si­kus­kil­la­kin on toh­to­rin pape­rit, niin sehän on vain hel­ve­tin hyvä: toh­to­rit käyt­täy­ty­vät sii­vom­min, äänes­tä­vät ja kulut­ta­vat har­ki­tum­min ja muu­ten­kin ymmär­tä­vät asiois­ta enem­män kuin perus­kou­lus­ta juu­ri putkahtaneet.

    Sen sijaan että arvioi­daan mon­ta­ko toi­sen asteen ja ensim­mäi­sen asteen tut­kin­non kävi­jää tar­vi­taan työ­mark­ki­noil­le seu­raa­van 20-vuo­tis­kau­den aika­na ja kou­lu­te­taan just sen ver­ran eikä yhtään yli, pitäi­si kat­soa asi­aa aivan toi­sel­ta kan­til­ta: vai­hees­sa yksi kou­lu­te­taan kaik­kia ihmi­siä niin pal­jon kuin hei­dän älyn­lah­jan­sa suin­kin anta­vat myö­ten, ja vai­hees­sa kak­si mie­ti­tään miten saa­tu­ja (huo­mat­ta­van kor­kea­laa­tui­sia) ihmis­re­surs­se­ja voi­si hyö­dyn­tää parhaiten.

  21. Ne vähät työt, joi­ta voi teh­dä vähem­mäl­lä älyl­lä ja kou­lu­tuk­sel­la, on siir­ret­ty Inti­aan, kos­ka siel­lä ei ole kor­ke­aa sosi­aa­li­tur­vaa, ay-lii­ket­tä eikä ruokaa.”
    Mut­ta ei Intias­sa­kaan näi­tä vähem­män älyn töi­tä tee vähä-älyi­sim­mät vaan tavik­set ja heis­tä­kin ne vähän lah­jak­kaam­paa luok­kaa olevat.

    Intia on vie­lä raa­em­pi noil­le syr­jäy­ty­neil­le ja vähän lah­jak­kail­le, hei­dän osan­sa on kuol­la nuorena

  22. Tar­koi­tat­ko vale­lää­kä­rei­tä, mut­ta jätät sano­mat­ta? Var­mas­ti on niin, että kou­lu­tus­ta­kin ase­te­taan lii­an voi­mak­kaas­ti kri­tee­reik­si, sil­lä kou­lu­tus ker­too kui­ten­kin vain hyvin pie­nen sii­vun koko ihmi­ses­tä osaa­mis­pa­ket­ti­na. Joten­kin on tie­ten­kin ihmi­siä vali­koi­ta­va ja sii­hen sopii kou­lu­tus­kin, mut­ta ei pel­käs­tään ja jyrk­kä­nä raja­na. Tot­ta osin siis.

    Mut­ta luu­len, että suu­rin vai­ku­tus näil­le nuo­ril­le on että: työ­elä­mään monen nuo­ren (jon­ka van­hem­mat ovat syr­jäy­ty­neet) on tod. näk. vai­kea pääs­tä sik­si, että suh­tei­den mer­ki­tys on kas­va­nut. Eli kos­ka omat syr­jäy­ty­neet van­hem­mat eivät ymmär­ret­tä­väs­ti tun­ne kovin suur­ta jouk­koa nuo­ren työl­lis­ty­mi­sen kan­nal­ta “oikei­ta” hen­ki­löi­tä, eivät­kä he voi esim kesä­työl­lis­tää omiin työ­paik­koi­hin­sa, on nykyi­sin pal­jon vai­keam­paa pääs­tä nol­las­ta töi­hin kuin aiemmin.

    Näin se vaan vali­tet­ta­vas­ti on, vaik­kei pitäi­si. Kai­kil­le pitäi­si antaa mah­dol­li­suuk­sia (edes yksi) tai saam­me vähi­tel­len aikaan kas­ti­jär­jes­tel­män tai voi­mak­kaan luok­ka­jaon. Täs­sä on teh­ty mat­kaa huo­noon suun­taan vali­tet­ta­van pit­käl­le. Sil­loin työ­hön ei vali­ta kaik­kein paras­ta, vaan paras tutuis­ta tyy­liin: Ros­ber­gin poi­ka pää­see aja­maan for­mu­laa ja Bus­hin jäl­ke­läi­set USAn pre­si­den­teik­si (ellei Ken­ne­dy­jä ole tar­jol­la), iso on sit­ten kyn­nys “tavik­sel­la” pääs­tä eri suku­jen väliin.

    Jos sit­ten anne­taan tas­a­puo­li­ses­ti mah­dol­li­suuk­sia, niin kyl­lä myös nämä lue­tel­lut ns “syr­jäy­ty­neet ryh­mät” työl­lis­ty­vät, siis luki­häi­riöi­set, älyk­kyys­tes­ti­tyh­mät yms — he ovat usein hyvin­kin sosi­aa­li­sia, empaa­tia­ky­kyi­siä ja omaa­vat vas­taa­vas­ti mui­ta hyviä ominaisuuksia.

    Ja menes­tyy­hän monen­lai­set ongel­mai­set työ­elä­mäs­sä jo nyt, jopa mie­le­ter­vey­son­gel­mai­set: esi­merk­kei­nä vaik­ka psy­ko­paa­tit, nar­sis­tit ja sosio­paa­tit (http://www.talouselama.fi/tyoelama/article166561.ece), (http://yle.fi/alueet/lahti/2010/02/narsisti_alistaa_heikon_1417482.html), (http://w3.verkkouutiset.fi/arkisto/tiede/32967.html). Ja nämä esi­mer­kit löy­tyi­vät hel­pos­ti pika­haul­la. Eli kan­nus­tai­sin kaik­kia ongel­mai­sia, että toi­voa on ja työ­elä­mään vaan sil­lä työ­elä­mäs­sä voi pär­jä­tä hyvin­kin eri tilan­tees­sa ole­vat, eivät ne kaik­ki nyt­kään ter­vei­tä ole eikä kai­kil­la ole edes ker­to­maan­sa amma­tin vaa­ti­maa kou­lu­tus­ta (ket­kä siis osaa­vat hui­ja­ta sopi­van sosio­paat­ti­ses­ti, muis­ta ja mui­den oikeuk­sis­ta välittämättä).

  23. Arto Tukiai­nen: “Yhä uusia ammat­ti­ni­mik­kei­tä siir­tyy yhä pidem­pien kou­lu­tus­jak­so­jen taak­se. Työ­nan­ta­jat eivät osai­si vaa­tia tiet­ty­jä tut­kin­to­ja, ellei sel­lai­sia oli­si kek­sit­ty ja markkinoitu.”

    Niin se on. Ehkä vie­lä niin­kin, että työ­nan­ta­jat eivät vaa­di tiet­tyä kou­lu­tus­ta omaa­via, mut­ta kun nii­tä on run­saas­ti tar­jol­la, ote­taan sit­ten sel­lai­nen, vaik­ka ilman kou­lu­tus­ta ole­va­kin pärjäisi.

    sole­noi­di: “Jos me pää­dym­me maa­il­maan, jos­sa jokai­sel­la tak­si­kus­kil­la­kin on toh­to­rin pape­rit, niin sehän on vain hel­ve­tin hyvä: toh­to­rit käyt­täy­ty­vät sii­vom­min, äänes­tä­vät ja kulut­ta­vat har­ki­tum­min ja muu­ten­kin ymmär­tä­vät asiois­ta enem­män kuin perus­kou­lus­ta juu­ri putkahtaneet.”

    Niin­pä, mut­ta kyl­lä sil­loin on yhteis­kun­nas­sa muu­ta­kin pie­les­sä kuin kou­lu­tus­jär­jes­tel­mä — ja rahaa on men­nyt pal­jon huk­kaan. Sii­voa käyt­täy­ty­mis­tä voi­si opet­taa jo päiväkodissa…

  24. Poh­dis­ke­lu­ni kos­ki sitä, mik­si juu­ri dys­lek­sia-diag­noo­sil­la saa viral­lis­ta hel­po­tus­ta esim. yo-kirjoituksissa. 

    Ei se ole ainoa diag­noo­si. Olen äsket­täin kuun­nel­lut luen­to­ja, jois­sa aihee­na ovat neu­ro­kog­ni­tii­vi­set eri­tyis­vai­keu­det (autis­mi, asper­ger, yms.). Myös täl­lai­sel­la diag­noo­sil­la voi saa­da kir­joi­tuk­sis­sa erityisjärjestelyjä.

  25. Diag­noo­se­ja nyt tulee ja menee. Ne ovat täy­sin kult­tu­ri­si­don­naia asioita. 

    Tot­ta­kai ne ovat! Diag­noo­sin ainoa tar­koi­tus on saa­da jotain täs­sä kulttuurissa/yhteiskunnassa tar­peel­li­sia eri­tyis­jär­jes­te­ly­jä (vaik­ka avus­ta­jan kou­lu­luok­kaan), jot­ta pys­tyy aikui­se­na elä­mään mah­dol­li­sim­man nor­maa­lia elä­mää täs­sä nimen­omai­ses­sa kult­tuu­ris­sa eikä aina­kaan eri­tyi­syyk­sien­sä vuok­si syrjäydy.

    Osmo, onko muu­ten “vai­kea luon­ne” syno­nyy­mi jon­ki­nas­tei­sel­le autis­mil­le vai mitä sil­lä tarkoitat?

  26. Mitä dys­lek­sial­la saa anteek­si? Jos sil­lä saa anteek­si jota­kin reaa­liai­neis­sa, se on ymmär­ret­tä­vää, kos­ka reaa­liai­nei­den kokeen tar­koi­tus on mita­ta kuin­ka hyvin oppi­las tun­tee mant­san, kemian, … wha­te­ver, eikä kuin­ka hyvin hän osaa kir­joit­taa siitä.

    Mit­ta­ri on huo­no jos se mit­taa monia asioi­ta yhtä aikaa, kos­ka sil­loin ei saa­da sel­vil­le mis­sä asiois­sa oppi­las on hyvä ja mis­sä ei.

    Samas­ta syys­tä ylei­sä­lyk­kyys­mit­ta­ri on hyvä juu­ri sii­nä, ettei se mit­taa käden tai­to­ja, sosi­aa­li­suut­ta tai mitä nii­tä x‑älykkyyksiä nyt taas onkaan, vaan sitä mitä sen on tar­koi­tus mitata.

  27. Enki­du: “Eri­kois­ta on, että niin suu­ri osa pojis­ta on muut­tu­nut heik­ko­lah­jai­sik­si. Tyt­tö­jen lah­jak­kuus sen sijaan lisään­ty­nyt suo­ras­taan pupumaisesti.”

    Arve­li­sin että nuo­ris­ta työt­tö­mis­tä nai­sis­ta tulee her­käs­ti kotiäi­te­jä. Hei eivät näy työt­tö­myys­ti­las­tois­sa. Ja kun 2–3 lap­sen ja n. 6 vuo­den las­ten­hoi­to­put­ken jäl­keen kou­lut­ta­ma­ton äiti palaa työ­elä­mään, on hänel­le ker­ty­nyt väki­sin­kin kyp­syyt­tä ja vank­ka “poh­ja­kou­lu­tus” hoitoalalle. 

    En mis­sään nimes­sä halua väit­tää hoi­toa­laa heik­ko­lah­jais­ten alak­si, lähi­su­ku­lai­sia­ni on pal­jon hoi­toa­lal­la. Heik­ko­lah­jai­sen on kui­ten­kin pal­jon hel­pom­pi työl­lis­tyä usean vuo­den äitiys­put­ken jäl­keen esim. hoi­toa­lal­le avus­ta­viin töi­hin kuin saman ajan työt­tö­mä­nä olleen mie­hen löy­tää töi­tä jol­tain perin­tei­sel­tä mie­hi­sel­tä alalta.

  28. Väi­te että diag­noo­sit ovat täy­sin kult­tuu­ri­si­don­nai­sia on yhtä höl­mö kuin väi­te että ne oli­si­vat täy­sin objektiivisia. 

    Jos ne ovat kaik­ki joka tapauk­ses­sa täy­sin mie­li­val­tai­sia, ei ole mitään miel­tä osoit­taa, että jokin diag­noo­si on jol­lain taval­la vir­heel­li­nen, esi­mer­kik­si niput­taa eri asioi­ta yhteen tai ottaa huo­mioon jon­kin häi­riön yhden ilme­ne­mis­ta­van mut­tei tois­ta — tai esi­mer­kik­si arvosidonnainen.

    Sil­lä tiel­lä löy­tää itsen­sä nopeas­ti 1800-luvul­ta, jol­loin luki­häi­riöi­set ja lais­kat oli­vat saman kart­ta­kep­pi­di­dak­tii­kan tarpeessa.

  29. sole­noi­di:

    Ei mitään sel­lais­ta ole­kaan kuin hyö­dy­tön kou­lu­tus. Kou­lu­tus on nii­tä har­vo­ja asioi­ta maa­il­mas­sa jois­ta on aina hyötyä.

    Ja ennal­ta ehkäi­se­vä hoi­to on aina kan­nat­ta­vaa riip­pu­mat­ta kus­tan­nuk­sis­ta jne.

    Jos me pää­dym­me maa­il­maan, jos­sa jokai­sel­la tak­si­kus­kil­la­kin on toh­to­rin pape­rit, niin sehän on vain hel­ve­tin hyvä: toh­to­rit käyt­täy­ty­vät sii­vom­min, äänes­tä­vät ja kulut­ta­vat har­ki­tum­min ja muu­ten­kin ymmär­tä­vät asiois­ta enem­män kuin perus­kou­lus­ta juu­ri putkahtaneet.

    Suo­sit­te­len tutus­tu­mis­ta kausa­li­tee­tin ja kor­re­laa­tion eroi­hin. Sil­lä erol­la on mer­kit­tä­väs­ti vai­ku­tus­ta esit­tä­mää­si argumenttiin.

  30. Tie­dän vain har­vo­ja hyviä jour­na­lis­te­ja (mut­ta aika taval­la kes­kin­ker­tai­sia), jot­ka ovat luke­neet vies­tin­tää pää­ai­nee­naan. Hekin ovat yleen­sä hyviä sen ansios­ta, että ovat ymmär­tä­neet unoh­taa pää­ai­neo­pin­ton­sa ja noja­ta sivuai­nei­siin­sa ja työs­sä oppimiseen.

  31. Yhteis­kun­tam­me on pari­na vii­me­vuo­si­kym­me­ne­nä muo­dos­tu­nut sel­lai­sek­si, että sii­nä menestymisen
    perus­e­del­ly­tys on kyky kou­lu­kilt­teil­lä vuo­des­ta toi­seen opil­li­ses­ti tyh­jän­päi­väi­sis­sä koululaitoksissa. 

    Ne jot­ka täs­sä pel­lei­lys­sä nopeas­ti tur­hau­tu­vat, saa­vat jo var­hain kuul­la ole­van­sa heik­ko­lah­jai­sia, oppimishäiriöisiä
    ja muu­ten­kin vial­li­sia. Mones­ti nämä vial­li­set ovat hyviä itseoh­jau­tu­via oppi­joi­ta joi­den kehit­ty­mi­sen pahin este on val­lit­se­va kou­lu­jär­jes­tel­mä joka ran­kai­see omatoimisuudesta.

    Kou­lu­tus­hys­te­rian surul­li­set seu­rauk­set ylei­sel­lä ja yksi­tyi­sel­lä tasol­la ovat kaik­kien nähtävissä.

  32. Tv1:stä tuli juu­ri mie­len­kiin­toi­nen doku­ment­ti tans­ka­lai­ses­ta yri­tyk­ses­tä joka palk­ka­si autis­ti­sia ihmi­siä lähin­nä it-alan tar­vit­se­miin töi­hin. Teh­tä­viin jot­ka vaa­ti­vat pit­kä­jän­tei­syyt­tä ja tar­kuut­ta. Joku aika sit­ten tuli jut­tu yri­tyk­ses­tä joka palk­ka­si lähin­nä elä­ke­läi­siä kes­ki-ikä yri­tyk­ses­sä oli 74v.
    Me emme var­maan osaa osaa kou­lut­taa emme­kä työl­lis­tää vähän­kään ns. nor­maa­lis­ta poik­kea­via ihmi­siä. Pitäi­si näh­dä eri­lais­ten ihmis­ten omi­nai­suu­det mahdollisuutena.
    Toi­saal­ta en usko että kaik­keen syr­jäy­ty­mi­seen on syy­nä olo­suh­teet tai heik­ko­lah­jai­suus. Moti­vaa­tion puu­te on vaka­va ongel­ma ja lyhyt­jän­tei­syys, halu­taan kaik­ki ja heti. Emme siis myös­kään osaa moti­voi­da syr­jäy­ty­neis­tä, jos akti­voin­ti­toi­met ovat sitä että pari kol­me ammat­tia omaa­va ihmi­nen lai­te­taan teke­mään jotain yksin­ker­tais­ta hom­maa muka opet­te­le­maan työ­tä, siis huo­nos­sa ohjauk­ses­sa ja vie­lä mität­tö­mäl­lä kor­vauk­sel­la , ei se var­mas­ti motivoi.

  33. Art­tu­ri: Näyt­tää sil­tä että luu­let, että minä luu­len, että toh­to­rin pape­rit teke­vät ihmi­sis­tä ete­viä eikä päin­vas­toin. Näin ei ole asia. Kun kuvai­len maa­il­maa jos­sa kaik­ki ovat toh­to­rei­ta, tar­koi­tan että sen maa­il­man ihmi­set ovat ihan häm­mäs­tyt­tä­vän oppi­nei­ta syys­tä X (x = tar­pee­ton argu­men­tin kan­nal­ta) ja sii­tä on pelk­kää etua riip­pu­mat­ta sii­tä mikä hei­dän käy­tän­nön työ­pa­nok­sen­sa on, en suin­kaan että jos kai­kil­le sää­lis­tä annet­tai­siin joku pape­ri käteen niin rikol­li­suus lop­pui­si huit­hait yhdes­sä yös­sä. En mis­sään nimes­sä kan­na­ta min­kään riman alen­ta­mis­ta van kan­na­tan sitä, että kaik­ki pää­se­vät hyp­pää­mään ja saa­vat yrit­tää niin mon­ta ker­taa kuin jaksavat.

    Typis­tet­ty­nä vies­ti­ni on tämä: on itses­sään hyvä, että kaik­ki ihmi­set kou­lu­te­taan niin pit­käl­le kuin hei­dän oma pään­sä kes­tää, ts. hei­dän täy­si hen­ki­nen poten­ti­aa­lin­sa ava­taan, oli se mikä oli. On vaka­va vir­he aja­tel­la, että opis­ke­lu on tai sen pitäi­si olla työ­paik­kaa var­ten: vaik­ka maa­il­man työl­li­syys­pro­sent­ti oli­si nol­la ja kukaan ei iki­nä lait­tai­si tik­kua ris­tiin, sii­tä huo­li­mat­ta kou­lu­tus on itses­sään hyvä.

    Ylei­sem­min on vaka­va vir­he aja­tel­la että mil­loin­kaan oli­si saa­vu­tet­tu riit­tä­vä sivis­tyk­sen ja tie­don taso, yksi­lön tai yhtei­sön tasol­la. Se on yhtä absur­dia kuin sanoi­si että on saa­vu­tet­tu riit­tä­vä onnel­li­suu­den taso ja yhtään onnel­li­sem­pia ei tar­vit­se täs­tä lähin olla.

  34. Osmo, autis­min tyyp­pi­set neu­ro­kog­ni­tii­vi­set eri­tyis­vai­keu­det ilme­ne­vät usein mm. agres­sii­vi­suu­te­na. Täl­lai­nen ihmi­nen ei osaa “lukea” tois­ta (ilmei­tä, elei­tä, yms. sana­ton­ta vies­tin­tää), vaan tul­kit­see esi­mer­kik­si jokai­sen tahat­to­man­kin tönäi­syn lyö­mi­sek­si, lyö takai­sin ja on jat­ku­vas­ti tap­pe­luis­sa. Usein myös empa­tia­ky­ky on puut­teel­li­nen: hän ei myös­kään tajua, että tois­ta sat­tuu kun tämän pääl­lä hyp­pii, tms.

  35. Löy­sin täl­lai­sen tut­ki­muk­sen nuor­ten syr­jäy­ty­mi­ses­tä. Eri­tyi­ses­ti kiin­nit­ti huo­mio­ta tuo poi­kien­ris­ti­rii­tai­nen lop­pu­tu­le­ma eli vaik­ka poi­kien per­soo­nal­li­suus on peri­aat­tees­sa sopi­vam­pi mene­tyk­sel­le opinn­nois­sa niin lop­pu­tu­los on kui­ten­kin toinen.

    http://www.sitra.fi/julkaisut/raportti75.pdf?download=Lataa+pdf

    Eri­koi­sen mie­len­kiin­toi­nen on ris­ti­rii­ta kou­lun­käyn­tiä tuke­vien per­soo­nal­li­suu­den piir­tei­den ja lop­pu­tu­lok­sen, kou­lu­me­nes­tyk­sen välillä.
    Pojat ”menes­ty­vät” kai­kis­sa edel­lä mai­ni­tuis­sa piir­teis­sä parem­min. Heil­lä on parem­pi itse­tun­to, parem­pi koke­mus omas­ta sosi­aa­li­ses­ta suo­sios­taan ja sosi­aa­li­ses­ta ase­mas­taan luo­kas­sa, he koke­vat kou­lu­mo­ti­vaa­tion­sa paremmaksi,heillä on posi­tii­vi­sem­pi minä­ku­va ja he saa­vat tyt­tö­jä kor­keam­pia pis­te­mää­riä kou­lun­käyn­tiä tuke­vis­sa tem­pe­ra­ment­ti­piir­teis­sä. Tämä ei kuitenkaan
    näy hei­dän kou­lu­me­nes­tyk­ses­sään, joka on tyt­tö­jen kou­lu­me­nes­tys­tä rat­kai­se­vas­ti heikompi.”

  36. Hyvä kes­kus­te­lu­na­vaus. Yhteis­kun­nas­sam­me kor­ke­aa kou­lu­tusas­tet­ta pide­tään itsei­sar­voi­ses­ti hyvä­nä asia­na. Mitä enem­män on opis­kel­lut sitä parem­pi. Run­sas kol­man­nes ikä­luo­kas­ta aloit­taa yli­opis­to-opin­not ja lisäk­si AMK-kou­lu­tus on lisän­nyt suo­sio­taan. Tie­toa näin suu­ren ikä­luo­kan kor­keas­ta kou­lu­tusas­teen hyö­dyis­tä ei ole. Tot­ta­kai kou­lu­te­tut menes­ty­vät kes­ki­mää­rin elä­mäs­sään parem­min, mut­ta se ei ker­ro itse kou­lu­tuk­ses­ta mitään. Mais­te­rit ja muut kyl­lä kehu­vat saa­neen­sa val­miuk­sia elä­mään ja töi­hin­sä. Näin var­mas­ti onkin. Tämä ei kui­ten­kaan ker­ro kor­kea­kou­lu­tuk­sen hyö­dyis­tä yhteis­kun­nal­li­sel­la, eikä edes hen­ki­lö­koh­tai­sel­la tasol­la mitään.

    Yhteis­kun­nan tasol­la kriit­tis­tä ajat­te­lua ei kui­ten­kaan yli­opis­to­ja tai kou­lu­tus­ta koh­taan juu­ri suvai­ta, sen var­ran ärhäk­kääs­ti SYL ja muut etu­jär­jes­töt äläh­täi­si­vät. Lisäk­si val­taa­pi­tä­vät ovat kou­lu­tet­tu­ja ihmi­siä ja tie­ten­kin pitä­vät kou­lu­tus­ta hyvä­nä asia­na. Muo­dol­li­nen päte­vyys ratkaisee.

    Toi­nen “hyvä asia”, johon lai­tet­tu­ja panok­sia pitäi­si yhä enem­män kysee­na­lais­taa on ter­vey­den­huol­to. Yhteis­tä kum­mal­le­kin on min­kään­lai­sen muu­tok­sen epätodennäköisyys.

  37. Eri­tyi­ses­ti ennen ja edel­leen nyky­ään esi­mer­kik­si val­tio­tie­teen mais­te­reik­si val­mis­tuu pal­jon ihmi­siä, jot­ka eivät val­mis­tu mihin­kään ammat­tiin mut­ta saa­vat hyvän amma­tin. Esi­mer­ki­si enti­nen sosio­lo­gi Koi­vis­to tut­ki sata­ma­duu­na­rei­ta, ja niil­lä ‘pape­reil­la’ pää­si pre­si­den­tik­si (välis­sä Suo­men Pank­kia ym.). Sosio­lo­git eivät edel­leen­kään val­mis­tu mihin­kään ammat­tiin, niin kuin vaik­ka­pa sosi­aa­li­po­lit­tik­kaa luke­vat, jois­ta tulee aina­kin sosi­aa­li­työn­te­ki­jöi­tä, usein. Tie­tyn alan insi­nöö­ri on aina tie­tyn alan insi­nöö­ri. Juris­ti tie­tää mis­tä hakea työtä.
    Mut­ta para­dok­saa­li­ses­ti sosio­lo­git (his­to­ri­aa aja­tel­len) ovat mark­ki­noi­den armoil­la vähin­tään yhtä pal­jon, ehkä enem­män kuin muut — ja pär­jää­vät aika hyvin. Toki läh­tö­koh­ta on myös se, että usein sosio­lo­gien arkie­lä­män pre­fe­rens­sien läh­tö­koh­dat ovat eri­lai­sia kuin vaik­ka­pa nyt kaup­pa­tie­teen mais­te­rin. Sosio­lo­git ovat lähem­pä­nä renes­sans­si-ihmi­sen ihannetta.

  38. Yksi lisä­ulot­tu­vuus lah­jak­kuus­kes­kus­te­luun, jos sopii.

    Minul­la oli hil­lit­tö­miä vai­keuk­sia perus­kou­lus­sa. Se jäi­kin kes­ken vii­to­sen arvo­sa­noil­la. Syyk­si kat­sot­tiin ylei­ses­ti se, että olin hyvin tyh­mä ja saa­ma­ton­kin. Mut­ta kyse oli kou­lu­kiusaa­mi­ses­ta. Jär­jes­tel­mäl­li­nen kiusaa­mi­nen ja opet­ta­jien välin­pi­tä­mät­tö­myys ei-lukio­lai­sai­nes­ta koh­taan latis­ti itse­luot­ta­muk­se­ni lopul­ta täy­sin ja sel­lai­nen­han on omi­aan latis­ta­maan mah­dol­li­sen kyvyk­kyy­den­kin saa­ti, että estää sen kehit­tä­mi­sen edelleen. 

    Kun­nes tuli aika läh­teä varus­mies­pal­ve­luk­seen. Olin yllät­täen aina paras 120 pojas­ta, sit­ten 1200:sta ja eräis­sä asiois­sa 15 000 pojasta.

    Uudes­sa ympä­ris­tös­sä, jos­sa ei ollut ketään van­haa kiusaa­jaa­ni, löy­tyi var­sin kor­kea P‑arvo, erin­omai­nen koe- ja tes­ti­me­nes­tys ja perä­ti ammat­tiur­hei­li­jan fysiik­ka, sil­lä voi­tin pian komp­pa­nia­ni ammat­ti­kiek­koi­li­jat kai­kis­sa fyy­si­sis­sä testeissä.

    Lisäk­si minul­le kehit­tyi var­sin omaa luok­kaan­sa ole­va aseen­kä­sit­te­ly- ja ampu­ma­tai­to kai­kil­la käsii­ni anne­tuil­la aseil­la. Menes­tyin jopa val­ta­kun­nal­li­sis­sa ver­tai­luis­sa ja kisois­sa jo alo­ka­sai­ka­na. Olin äkkiä valio­yk­si­lö kai­kil­la mit­ta­reil­la. Luon­nol­li­ses­ti vali­koi­duin esimieskoulutettaviin.

    Kiusaa­ja­ni oli­vat­kin kek­si­neen lah­jak­kuu­te­ni ennen minua, niin ajat­te­len nyt. Minua­han hakat­tiin vuo­si­kau­det veril­le saak­ka 10–20 pojan poru­koil­la ihan huvit­te­lu­mie­les­sä ja nau­ret­tiin tun­nil­la jokai­sel­le vas­tauk­sel­le­ni, jon­ka opet­ta­ja nyh­ti väki­sel­lä suus­ta­ni näh­däk­seen, että olen­ko edes hereil­lä, vihannes.

    Olin aivan toi­nen mies, kun sain pas­sin kou­raa­ni. Ja erit­täin kat­ke­ra kiusaa­jil­le­ni huka­tuis­ta 20 vuo­des­ta sekä kai­kis­ta arvis­ta sil­mä­kul­mis­sa ja eten­kin huu­lis­sa. Ne näky­vät hie­man vie­lä­kin. Ryh­dyin tree­naa­maan vie­lä lisää voi­maa ja vähän myös eri­lai­sia kamp­pai­lu­la­je­ja. Sit­ten ryh­dyin hak­kaa­maan kiusaa­ja­ni aina tavattaessa.

    Veri len­si monen vuo­den ajan ja uhre­ja­ni vie­tiin sai­raa­laan­kin aina­kin nel­jäs­ti. Kak­si pien­tä tuo­mio­ta­kin sain nyrk­ki­seik­kai­lu­je­ni aika­na mut­ta nehän eivät kos­toa­ni hai­tan­neet, kos­ka oli­vat ensin sak­koa ja sit­ten ehdonalainen.

    Niin se tuli sit­ten yhte­nä päi­vä­nä kos­te­tuk­si ja olin ilman perus­kou­lu­to­dis­tus­ta ole­va väki­val­ta­ri­kol­li­nen, jota pelät­tiin ja vihat­tiin, mut­ta ei avoi­mes­ti, sil­lä vedin tun­ne­tus­ti jo vää­räs­tä ilmees­tä tur­paan heti. Jopa oudot ihmi­set pel­kä­si­vät muo­toa­ni ja tuli­vat myö­hem­min ker­to­maan kuten eräs­kin, että “Luu­lin sinua jok­si­kin mur­ha­mie­hek­si ja hyi että pel­kä­sin kun näin sinut.” Näin vel­je­ni vaimo.

    Eipä ollut siis lah­jak­kuu­des­ta­kaan apua, sil­lä olin­kin kuo­riu­tu­nut kuo­re­ni alta kii­vaa­na, sano­mat­to­man kär­si­mät­tö­mä­nä kai­kel­le hidas­jär­ki­syy­del­le sekä eten­kin mie­li­val­lal­le, jota olin ikä­ni koke­nut. Koh­ta syl­jes­ke­lin yksiös­sä­ni kat­toon ja nos­tin toi­meen­tu­lo­tu­kea tule­vai­suu­des­ta tie­tä­mät­tä. Sät­kä­pa­pe­ri­kin lop­pui, olin oppi­nut polt­ta­maan, mut­ta onnek­si tuli ilmais­leh­ti, jos­ta revin palasia. 

    Huo­ma­sin kes­su­pa­pe­rin kyl­jes­sä hakuil­moi­tuk­sen var­sin tun­net­tuun opis­to­ta­son oppi­lai­tok­seen. Mik­si ei? Niin pää­sin erääl­lä eri­kois­jär­jes­te­lyl­lä­ni kokei­siin ja sain opiskelupaikan.

    Vali­tet­ta­vas­ti en kos­kaan kyen­nyt toi­mit­ta­maan lupaa­maa­ni tuli­pa­los­sa tuhou­tu­nut­ta 9. luo­kan päät­tö­to­dis­tus­ta, eikä pape­rei­ta­ni löy­ty­nyt myös­kään kau­kai­sen koti­paik­ka­ni ylä­as­teen arkis­tos­ta, ei edes kun­nan kir­jaa­mos­ta. Minua ei ei ilmei­ses­ti halut­tu ran­gais­ta kir­jaa­mon vir­hees­tä ja lopuk­si todis­tus­ta ei kysel­ty. Niin, minul­la­han ei ole sitä 9. luo­kan todis­tus­ta, kuten kerroin.

    Olin luok­ka­ni paras ja sik­si­kin sain pitää opis­ke­lu­paik­ka­ni. Todis­tuk­ses­sa­ni ei ole ainoa­taa­kaan kol­mos­ta vaan har­vi­nai­suu­dek­si pari-kol­me nelos­ta tois­si­jai­sis­ta aineis­ta. Mate­ma­tiik­ka eten­kin oli sano­mat­to­man help­poa ja vedin aina täy­det arvo­sa­nat oppi­kir­jo­ja hank­ki­mat­ta­ni. Juu­ri mate­ma­tiik­ka oli ollut aiem­min hyvin hyvin vaikeaa.

    Pian löy­sin kou­lu­tus­ta­ni mel­ko hyvin vas­taa­van työ­pai­kan ja hie­man yli vuo­des­sa olin pik­ku­po­mo perin­poh­jin aka­tee­mi­sel­la alal­la. Alai­se­ni oli­vat usein kan­de­ja ja mais­te­rei­ta. Vaih­doin työ­paik­kaa ja yle­nin siel­lä pääl­lik­kö­ta­sol­le ja sit­ten ylim­pään johtoon.

    Kan­nat­taa uskoa, etten aina­kaan ketään mie­lis­te­le­mäl­lä tai pol­ke­mal­la ole menes­ty­nyt, sil­lä uraa­ni on nykyi­sin hai­tan­nut kak­si asi­aa: kriit­ti­syys esi­mie­hiä­ni koh­taan ja kii­vau­des­ta­ni huo­li­mat­ta lii­al­li­nen­kin lem­peys alaisiini.

    Näin­kin voi­vat asiat siis kehit­tyä. Tun­nen usei­ta aika­lail­la kal­tai­sia­ni, joi­ta kou­lu­jär­jes­tel­mä ei voi seu­loa esiin mut­ta kyl­lä­kin pai­naa alas tai aina­kin hylä­tä paris­taan. Tai sit­ten ottaa hie­man myö­hem­mäl­lä iäl­lä vas­taan ja yllättyä.

  39. Ajat­te­lin kont­ri­buoi­da muu­ta­mal­la tut­ki­mus­tu­lok­sel­la. Tätä kysy­mys­tä — onko kou­lu­tuk­ses­sa kyse lah­jak­kuu­den sig­na­loin­nis­ta vai lisää­kö se oikeas­ti ihmis­ten tuot­ta­vuut­ta — on tut­kit­tu talous­tie­tees­sä vaik­ka kuin­ka pal­jon. Itse asias­sa par­haat empii­ri­set talous­tie­tei­li­jät eivät 1990-luvul­la juu­ri muu­ta teh­neet­kään. Ja näis­sä tut­ki­muk­sis­sa nime­no­maan pyrit­tiin erot­ta­maan kor­re­laa­tio ja kausa­li­teet­ti. Tulok­set ovat olleet häm­mäs­tyt­tä­vän yhden­mu­kai­sia: kou­lu­tus lisää tuot­ta­vuut­ta. Sig­na­loin­nin mer­ki­tys on toi­sar­voi­nen. Tämä on itse asias­sa talous­tie­teen his­to­rias­sa sii­tä har­vi­nai­nen kysy­mys, että empii­ri­nen tut­ki­mus on oikeas­ti vie­nyt tut­ki­mus­ta eteen­päin ja sig­na­loin­ti­mal­lit on pit­käl­ti unoh­det­tu kou­lu­tusin­ves­toin­tien selit­tä­jä­nä. Jos oikeat tut­ki­muk­set kiin­nos­ta­vat, niin kan­nat­taa vaik­ka aloit­taa Alan Krue­ge­rin kir­jas­ta “Educa­tion Mat­ters”. Suo­mes­sa­kin tätä on tut­kit­tu Roo­pe Uusi­ta­lon väi­tös­kir­jas­ta alkaen. Eli ei, kor­kea­kou­lu­tut­kin­nois­sa ei ole kyse kal­liis­ta lahjakkuustesteistä.

    1. Tuo­mas Pekkariselle:
      Minus­ta on aivan sel­vä asia, että väes­tö­ta­sol­la kou­lu­tus lisää tuot­ta­vuut­ta. On pal­jon hyvin tuot­ta­via ammat­te­ja, jois­sa kou­lu­tus on välttämätön.
      Se, mis­tä en ole var­ma on, pätee­kö sama astei­kon toi­ses­sa pääs­sä. Onko kou­lut­ta­ma­ton ihmi­nen vuo­ren var­mas­ti täy­sin tuottamaton.

  40. Tah­toi­sin­pa näh­dä sen (korkea)koulun, jos­sa osa­taan ennus­taa opis­ke­li­joi­den tar­vit­se­mat tie­dot vuo­si­kym­me­nik­si eteen­päin. Mis­sään tie­to­työs­sä, tai sen enem­pää kuin kau­pal­li­ses­sa työs­sä, työ­ku­va ei säi­ly nel­jä­kym­men­tä vuot­ta muut­tu­mat­to­ma­na. Sen vuok­si suu­ta­ri­ki­säl­lit ovat jää­neet oppi­poi­ki­neen aut­ta­mat­to­mas­ti his­to­ri­aan. Kor­kea­kou­lu­tus antaa eväät teo­reet­ti­seen ajat­te­luun, oikei­den kysy­mys­ten esit­tä­mi­sen hok­saa­mi­seen ja tie­don soveltamiseen. 

    Toi­saal­ta Osmo on huo­lis­saan niis­tä, jot­ka eivät menes­ty kou­lus­sa, toi­saal­ta kaup­pa­tie­teel­li­sen tut­kin­to näyt­ti ole­van lii­an help­po suo­rit­taa, ker­ta se pank­ki saa­tiin kumoon. Minun oli vai­kea saa­da aivan aja­tus­ta kiinni..Pitäisikö luke­mis­ta olla vähem­män? Luen­to­ja enem­män? Mak­saa lii­kaa, paras­ta säi­lyt­tää sys­tee­mi, jos­sa pär­jää­vät tent­tiin yksin valmistautuvat. 

    Kor­kea­kou­lu­te­tut eivät ole syy­päi­tä sil­le, että heik­ko­lah­jai­set eivät työl­lis­ty. Pitää syyt­tää tie­to­tek­niik­kaa, jon­ka vuok­si avus­ta­vat teh­tä­vät ovat vähen­ty­neet. Mitä teke­mis­tä ns. heik­ko­lah­jai­sil­le kek­si­tään on aivan irral­li­nen sii­tä, että ihmis­kun­nan kan­nat­taa tukea mah­dol­li­sim­man pit­kää ja syvää kou­lu­tus­ta niil­le, jot­ka sii­hen kykenevät. 

    Jos kau­pan kas­sal­le halu­taan pit­kä­ai­kais­työ­tön, täy­tyy työn­teos­ta teh­dä näp­sä­käl­le opis­ke­li­jal­le kannattamatonta.

  41. Ilk­ka Tai­pa­leen heit­to on van­hen­tu­nut. Heik­ko­lah­jai­set seu­lou­tu­vat nyky­ään var­sin tar­kas­ti erityisopetukseen. 

    +++++++++

    En väit­tä­nyt, että dys­lek­sia oli­si yhtey­des­sä älyk­kyy­teen. Jos sel­lai­nen mie­li­ku­va tuli, niin se on väärä. 

    Oppi­mi­sen estei­tä on vain niin monen­lai­sia, että ihmet­te­len sen eri­tyis­a­se­maa. Dys­lek­sia aiheut­taa ali­suo­riu­tu­mis­ta kou­lus­sa, mut­ta niin aiheut­taa moni muu­kin asia. Ei esim. masen­nuk­ses­ta saa mitään lisä­pis­tei­tä, ei kes­kit­ty­mis­ky­vyn puut­tees­ta eikä juo­pois­ta van­hem­mis­ta. Em. sei­kat voi­vat vai­kut­taa nuo­ren kou­lun­käyn­tiin huo­mat­ta­vas­ti enem­män kuin kes­ki­vai­kea dysleksia. 

    Dys­lek­sian aiheut­ta­maa hait­taa voi pai­ka­ta koval­la työl­lä. On arvel­tu, että luki­häi­riö on tytöil­lä itse asias­sa yhtä ylei­nen kuin pojil­la, vaik­ka n. kak­si kol­mas­osaa diag­noo­seis­ta on pojil­le. Tytöt vain ahke­roi­vat enem­män ja kom­pen­soi­vat näin tämän heik­kou­den. Näin se poik­ke­aa monis­ta muis­ta oppi­mi­sen häi­riö­te­ki­jöis­tä, joi­hin lap­sel­la ei ole mitään mah­dol­li­suut­ta vaikuttaa.

    1. Eli­nal­le:
      Jos hen­ki­löl­tä puut­tu­vat kädet niin, ettei hän voi kir­joit­taa yli­op­pi­las­kir­joi­tuk­ses­sa käsin, kuten vaa­di­taan, onko se perus­te hylä­tä koe? Eikö sekin ole hen­ki­löön liit­ty­vä vajaus? Miten se poik­ke­aa sii­tä, että dys­fa­si­aa pote­va ei pys­ty pane­maan pape­ril­le tie­to­jaan vaik­ka­pa his­to­rias­ta, vaik­ka osaa asian­sa hyvin?

  42. Poi­kien syr­jäy­ty­mi­sen taus­tal­la on näke­myk­se­ni mukaan yhte­nä syy­nä kan­san­omai­ses­ti ilmais­tu­na, ettei­vät pojat enää saa olla poikia. 

    Val­lal­la on täti­kas­va­tus, jos­sa poi­kia yri­te­tään ahtaa tyt­tö­muot­tiin, ja poi­ka saa kokea ole­van­sa vää­rän­lai­nen aivan lii­an usein. Kun poi­ka ottaa kepin käteen ja haas­taa kave­rin miek­kai­le­maan, niin eikös joku täti ole tämän heti kiel­tä­mäs­sä. Päi­vä­ko­dit ovat tätien kan­soit­ta­mia ja erit­täin tur­val­li­suus­ha­kui­sia paik­ko­ja. Niin tur­val­li­suus­ha­kui­sia, että poi­kien liik­ku­ma­ti­la on kaven­net­tu olemattomiin. 

    Pien­ten poi­kien pitää saa­da rie­hua, kii­peil­lä ja tapella. 

    Tätä ei nyt pidä näh­dä sovi­nis­ti­se­na puheen­vuo­ro­na. Olen aivan tie­toi­nen sii­tä, ettei­vät kaik­ki pojat ja tytöt ole saman­lai­sia. Poi­kien ja tyt­tö­jen kes­ki­mää­räis­ten luon­ne-ero­jen kiel­tä­mi­nen on kui­ten­kin itsepetosta. 

    Pojat ovat fyy­si­sem­piä ja aggre­sii­vi­sem­pia. Sitä yri­te­tään tukah­dut­taa päi­vä­ko­deis­sa ja kou­luis­sa kai­kin kei­noin — var­mas­ti monis­sa kodeis­sa­kin. Pojan iden­ti­teet­ti ei vah­vis­tu poi­ka­na, kun hän jat­ku­vaa huo­noa palau­tet­ta bio­lo­gi­sen suku­puo­len­sa mukai­ses­ta luon­nol­li­ses­ta käyttäytymisestä. 

    Mie­hiä päi­vä­ko­tei­hin! Mut­ta se on hel­pom­min sanot­tu kuin tehty.

  43. Jat­kan vie­lä poi­kien syr­jäy­ty­mi­sen riskeistä. 

    Seik­ka, jota ei voi aihet­ta käsi­tel­les­sä sivuut­taa, on yksin­huol­ta­juu­den lisään­ty­mi­nen. Aivan lii­an moni poi­ka elää käy­tän­nös­sä isättömänä. 

    Kun kas­va­tusym­pä­ris­tö on täy­sin nais­ten aluet­ta, niin ei ole ihme, että poi­ka voi ikään kuin vie­raan­tua itses­tään ilman myön­teis­tä iden­ti­fi­kaa­tion koh­det­ta. Tämän tilal­le voi tul­la vää­rän­lai­set mie­hen mal­lit väki­val­tai­sis­ta lef­fois­ta ynnä muis­ta median välit­tä­mis­tä “san­ka­reis­ta”.

    Isän koh­ta­lo voi ali­ta­jui­ses­ti jäy­tää pojan per­soo­nal­li­suut­ta. Kokee­han poi­ka, että isä on syr­jäy­tet­ty per­hees­tä. Tämä koke­mus on riip­pu­ma­ton sii­tä, onko näin oikeas­ti tapah­tu­nut. Poi­ka voi aja­tel­la ole­van­sa kel­paa­ma­ton ja huo­no, oli­han isä­kin ja hän on isän­sä kaltainen. 

    Pahin­ta mitä äiti voi teh­dä, on hal­ven­taa isää lap­sen kuul­len. Vaik­ka ero oli­si ollut kuin­ka kat­ke­ra tahan­sa, oli­si äidin kyet­tä­vä pitä­mään yllä mah­dol­li­sim­man myön­teis­tä kuvaa isäs­tä. Tämä voi tie­tys­ti olla yli­voi­mai­sen vai­ke­aa, jos isä on täy­del­li­nen vas­tuu­ton retku. 

    Tämä voi jois­ta­kin tun­tua psy­koa­na­lyyt­ti­sel­ta höpi­näl­tä, mut­ta asias­ta on kir­joit­ta­nut pal­jon mm. las­tenp­sy­kiat­ri Jari Sinkkonen.

  44. Kou­lu­tus näyt­täi­si nos­ta­van ihmis­ten eli­ni­kää ja yleis­tä sii­vos­ti­käyt­täy­ty­mis­tä taval­la, jota ei oikein pys­ty selit­tä­mään muu­ten. En ole näh­nyt regres­sio­ker­toi­mia tms., kos­ka jos­tain syys­tä yhteis­kun­ta­tie­teis­sä seli­te­tään aina yhdel­lä tai kor­kein­taan kah­del­la muuttujalla. 

    Kos­ka tes­tiä­lyk­kyys­kin ennus­taa kai­ken­lais­ta man­naa tai­vaas­ta, samoin kuin sosio­eko­no­mi­set taus­ta­te­ki­jät (erik­seen) ja kos­ka näi­den kor­re­laa­tio kou­lu­tuk­sen kans­sa on val­ta­va, niin näi­tä on vähän han­ka­la ilman tilas­tol­lis­ta ana­lyy­siä erot­taa toisistaan.

    Sanon tämän sik­si, että jos kou­lu­tuk­sel­la on jokin taus­ta­te­ki­jöis­tä riip­pu­ma­ton elä­mää paran­ta­va vai­ku­tus, niin “yli­kou­lut­ta­mi­nen” voi olla ihan hyödyllistä. 

    Toh­to­rin pape­rit eivät tee kenens­tä­kään vie­lä ete­vää. Minä olen täs­tä aika hyvä esimerkki…

  45. Kou­lu­tuk­sen perus­teel­la voi erot­taa ihmi­set toi­sis­taan . Seu­raa­vas­sa Mark­ku Leiwon kolumnista:

    Tek­nil­li­ses­tä val­mis­tu­nut kysyy :“Miten tämä toi­mii?”. Filo­so­fi­ses­ta tie­de­kun­nas­ta tul­lut kysyy:” Mik­si tämä toi­mii?” Oikeus­tie­teel­li­ses­tä val­mis­tu­nut kysyy:” Jos tämä ei toi­mi niin kenet voin haas­taa ?” Kaup­pa­kor­keas­ta val­mis­tu­nut kysyy: “Mitä tämä maksaa?”

    Ammat­ti­kor­kea­kou­lus­ta val­mis­tu­nut kysyy :” Ja ham­pu­ri­lai­sen kans­sa iso kokis, vai?”

    Ker­too­ko kysei­nen vit­si sii­tä miten kan­san syvät rivit arvot­ta­vat eri kou­lu­tus­muo­to­ja ? Yleen­sä kan­sa kyl­lä tietää.

  46. Dys­fa­si­aa pote­vil­la ei ole tuol­lais­ta tilan­net­ta. Puheen tuot­ta­mi­nen on usein vai­keam­paa kuin kir­joit­ta­mi­nen. Sana­va­ras­to on sup­pea, lue­tun ymmär­tä­mi­nen heik­koa ja kie­lel­li­set pro­ses­sit yleen­sä­kin han­ka­lia. Vai­keus­as­te vaih­te­lee tie­tys­ti paljon. 

    Mitä hel­po­tus­ta siis ehdo­tat dysfaatikolle? 

    Onko oikeas­taan tie­toa ilman ilmai­sua? Miten voi sanoa, että joku tie­tää asian hyvin, jos hän ei puhu, kir­joi­ta tai vii­to sitä selkeästi.

  47. Se, mis­tä en ole var­ma on, pätee­kö sama astei­kon toi­ses­sa pääs­sä. Onko kou­lut­ta­ma­ton ihmi­nen vuo­ren var­mas­ti täy­sin tuottamaton.”

    Ei kou­lut­ta­ma­ton ole täy­sin tuot­ta­ma­ton, mut­ta nyky­ään yri­tyk­set edel­lyt­tä­vät, että he saa­vat töi­hin täy­sin val­miin ammatti-ihmisen.
    Kysees­sä on kus­tan­nus­ten sääs­tö, yri­tyk­set eivät uhraa enää rahaa koulutukseen.

    Syy­kin löy­tyy muut­tu­nees­ta kus­tan­nus­ra­kan­tees­ta ja tar­kem­mas­ta kus­tan­nus­ten las­ken­nas­ta eli yri­tyk­sis­sä ei halu­ta pitää kal­lis­ta työ­paik­kaa vajaakäytöllä.
    Kvar­taa­li­ta­lou­des­sa ei voi­da uhra­ta mitään seu­raa­van kvar­taa­lin hyväksi

    Seu­raus on, että nol­la-ammat­ti­tai­toi­sia ei enää palkata .

  48. Kädet­tö­myys ei lii­ty miten­kään kog­ni­tioon. Esi­merk­ki on minus­ta huono. 

    Minä puhun sii­tä, miten eri lail­la koh­del­luk­si tule­vat eri tyyp­pi­set hen­ki­seen suo­riu­tu­mis­ky­kyyn vai­kut­ta­vat tekijät. 

    Kir­joit­taa­ko joku apu­vä­li­neen kans­sa, kos­ka hänel­lä on fyy­si­nen vam­ma, on nyt ihan eri asia. Hänel­lä on kui­ten­kin aivan samat pis­te­ra­jat arvostelussa.

    1. Hisd­to­rian yli­op­pi­lasd­ko­keen tuli­si mita­ta sitä, kuin­ka hyvin oppi­las on peril­lä his­to­rias­ta eikä sitä, mit­kä ovat hänen äidin­kie­len val­miu­ten­sa. Sitä var­ten on äidin­kie­len­koe. Sik­si dys­fa­sia vetau­tuu his­to­rian kokees­sa kädettömyyteen.

  49. Kou­lu­tus ei ole hyö­dy­tön­tä, jos se on oikein suun­nat­tu ja täh­tää aidos­ti ammat­til­lis­ten val­miuk­sien kohot­ta­mi­seen. Tur­han pal­jon nyky­ään opis­kel­laan puh­taas­ti fasa­di ‑mie­les­sä: teh­dään monia tut­kin­to­ja kor­vaa­vuu­det sopi­vas­ti hyvk­si­käyt­täen. Tämä joh­taa kier­tee­seen, jos­sa kaik­kien on alet­ta­va kerää­mään tit­te­lei­tä. Tot­ta kai tut­kin­nois­ta aina jotain hyö­tyä on, mut­ta hyvin usein tehok­kaam­paa opis­ke­lua oli­si mennä/päästä töihin.

  50. Pan­kin­joh­ta­juu­des­ta ja kauppatieteistä:

    Eräs lap­pi­lai­nen, alu­eel­la hyvin tun­net­tu ja erit­täin menes­ty­nyt yrit­tä­jä, taus­tal­taan itseop­pi­nut kaup­pias, oli pitä­mäs­sä luen­toa kauppatieteilijöille. 

    Ylei­sös­tä kysel­tiin luen­non lopuk­si, min­kä­lai­set opin­not kan­tai­si­vat yrit­tä­jää pisim­mäl­le. Vas­taus oli: “Älkää te ope­tel­ko lii­kaa las­ke­maan, ette vaan uskal­la sit­ten yrittää”.

  51. TM, oli­si­ko kysy­mys sii­tä että sii­vos­ti käyt­täy­ty­vät ja pit­kään elä­vät hakeu­tu­vat koulutukseen?

  52. Dys­fa­sias­ta en tie­dä mitään, mut­ta luki­häi­riös­tä vähän. Se ei ole oikein kun­nol­la edes kie­lel­li­nen ongel­ma, vaan pikem­min­kin jokin kir­joi­tet­tuun teks­tiin ja sen hah­mot­ta­mi­seen mel­ko suo­ra­vii­vai­ses­ti liit­ty­vä neu­ro­lo­gi­nen poikkeavuus. 

    Luki­häi­riös­tä kär­si­vän ihmi­sen kyky oppia esi­mer­kik­si kie­liop­pia ei käsit­tääk­se­ni kes­ki­mää­rin poik­kea nor­maa­lis­ta, vaan kyse on ennem­min­kin sii­tä, että sano­jen hah­mot­ta­mi­nen kir­jai­mi­na ja tavui­na on eri­lai­nen. Sen­si­jaan kyky muo­toil­la lausei­ta, aja­tuk­sia jne. ei poik­kea miten­kään. Sik­si äidin­kie­len kokees­sa­kin on mie­le­käs­tä tasoit­taa luki­häi­riöi­sen ongel­maa, esi­mer­kik­si niin, että luki­häi­röii­sil­le tyy­pil­li­sis­tä kij­roi­tus­vih­reis­tä ei sakoteta.

  53. TM, oli­si­ko kysy­mys sii­tä että sii­vos­ti käyt­täy­ty­vät ja pit­kään elä­vät hakeu­tu­vat koulutukseen?

    Sitä minä yllä yri­tin sanoa: täs­tä ei ole mitään sel­vää näyt­töä. Kai­ken voi aina mitä­töi­dä sano­mal­la, että kausaa­tio kul­kee eri suun­taan kuin hypo­tee­si sanoo, mut­ta ilman että asi­aa sel­vi­te­tään perin­poh­jin, ei kum­pi­kaan väit­tä­mä ole sen uskottavampi.

    Enti­sai­kaan — sano­taan vie­lä ennen sotia — kou­lu­tus ja älyk­kyys eivät kor­re­loi­neet kovin vah­vas­ti, tai aina­kin hei­kom­min kuin nyt. Kou­lu­tuk­sen demo­kra­ti­soi­tu­mi­nen (ja sosia­li­soin­ti) joh­ti­vat sii­hen, että lah­jak­kuus oli se teki­jä, joka kar­si opis­ke­li­ja-aines­ta. Nyky­ään jot­kut parem­min­tie­tä­jät halua­vat joten­kin maa­gi­ses­ti pois­taa tämän­kin esteen, että kaik­ki voi­daan kou­lut­taa. Vali­tet­ta­vas­ti, toi­sin kuin sosio­eko­no­mia, ihmi­sen neu­ro­lo­gi­nen raken­ne ei ole pelk­kä sosi­aa­li­nen sopimus. 

    Kou­lu­tus vai­kut­ti käsit­tääk­se­ni eli­ni­kää piden­tä­väs­ti, käyt­täy­ty­mis­tä sii­voa­vas­ti jne. jo ennen kou­lu­tuk­sen avau­tu­mis­ta kai­kel­le kan­sal­le. Oman suku­pol­ve­ni koh­dal­la vai­ku­tus­ta ei voi vie­lä arvioi­da, kos­ka alle neli­kymp­pis­ten kuol­lei­suus ja sai­ras­tu­vuus on vie­lä niin kovin alhais­ta, mut­ta jos panee­li­da­taa on riit­tä­väs­ti, niin jotain evi­dens­siä suun­taan tai toi­seen pitäi­si olla. 

    Yksi proxy, jota voi käyt­tää, jos dataa on, on väki­val­tai­nen käyt­täy­ty­mi­nen lap­se­na. Se ennus­taa väki­val­tai­suut­ta koko eli­niän yli. Sil­lä voi aina­kin osak­si imu­roi­da aineis­tos­ta pois esit­tä­mä­si kysy­myk­sen. Jos kou­lu­tus ennus­taa sii­voa käyt­täy­ty­mis­tä vie­lä sen jäl­keen, kun se on otet­tu mukaan, niin sil­loin kou­lu­tus sii­vo­aa osan syn­nyn­näi­ses­tä tai lap­se­na han­ki­tus­ta tai­pu­muk­ses­ta väki­val­tai­suu­teen. Toi­nen mah­dol­li­nen proxy­pa­ri on suku­lais­ten väki­val­tai­suus ja kou­lu­tus. Kos­ka sekä kou­lu­tuk­sen että väki­val­tai­suu­den periy­ty­vyys on suu­ri, näil­lä voi­daan imu­roi­da molem­pia pois.

    Point­ti on, että kysy­mys ei ole tri­vi­aa­lis­ti keit­tiö­so­sio­lo­gin kiik­kus­tuo­lis­ta käsin ratkaistavissa.

  54. Dys­faa­ti­kon ensi­si­jai­nen ongel­ma his­to­rian kokees­sa on se, ettei hän ole omak­su­nut lukee­maan­sa ja kuu­le­maan­sa nor­maa­lis­ti. Tois­si­jai­nen ongel­ma on, miten hän omak­su­man­sa saa pape­ril­le. Kysees­sä on laa­ja-alai­nen fono­lo­gis­ten pro­ses­sien häiriö. 

    Dys­faa­ti­kois­ta kes­ki­vai­keat ja vai­keat tapauk­set ovat aina eri­tyi­so­pe­tuk­sen pii­ris­sä. Ani har­va heis­tä kir­joit­taa yli­op­pi­laak­si. Puhut dys­fa­sias­ta nyt ikään kuin sekoit­taen sen dys­lek­si­aan, joka on huo­mat­ta­vas­ti spe­si­fim­pi häi­riö ja jon­ka kans­sa useim­mi­ten pär­jää hyvin ylei­so­pe­tuk­sen puo­lel­la pie­nin tukitoimin. 

    Nämä dys­fa­sia-diag­noo­sit ovat han­ka­la alue. Eri lää­kä­rit saat­ta­vat antaa eri­lai­sia diag­noo­se­ja samois­ta oireis­ta. Jot­kut asian­tun­ti­jat eivät pidä sen poh­jaa lain­kaan neu­ro­lo­gi­se­na, vaan psy­ko­lo­gi­se­na ympä­ris­tön ja yksi­lön väli­sen vuo­ro­vai­ku­tuk­sen epäonnistumisena.

  55. Kir­joit­taa­ko joku apu­vä­li­neen kans­sa, kos­ka hänel­lä on fyy­si­nen vam­ma, on nyt ihan eri asia. Hänel­lä on kui­ten­kin aivan samat pis­te­ra­jat arvostelussa. 

    Minä en ymmär­rä tätä var­sin van­han­ai­kais­ta ajat­te­lu­ta­paa, että vam­man pitää olla näky­vä, jot­ta sen voi­si ottaa huo­mioon. Nyky­ään var­sin monen­lai­sil­la diag­noo­seil­la saa eri­tyis­jär­jes­te­ly­jä ja se on ihan hyvä niin. Kun tie­de­tään esi­mer­kik­si luki­häi­riön kas­vat­ta­van syr­jäy­ty­mi­sen ris­kiä, niin eikö ole kaik­kien etu, että tätä ris­kiä pienennetään?

    Niin klas­sis­ten kiel­ten mais­te­rin­tut­kin­to kuin diplo­mi-insi­nöö­rin tut­kin­to­kin osoit­ta­vat, ettei asian­omai­nen voi olla täy­sin tum­pe­lo. Sen ver­ran vai­kei­ta ne opin­not ovat. Lah­jak­kuus­tes­tik­si se on kui­ten­kin kovin työ­läs, aikaa vie­vä ja kallis. 

    Minus­ta kyse ei ole pel­käs­tään lah­jak­kuus­tes­tis­tä, vaan kyse on ennen kaik­kea sii­tä, että lah­ja­kas oppii teke­mään pit­kä­jän­tei­ses­ti töi­tä menes­tyk­sen­sä eteen.

  56. Enti­sai­kaan – sano­taan vie­lä ennen sotia – kou­lu­tus ja älyk­kyys eivät kor­re­loi­neet kovin vah­vas­ti, tai aina­kin hei­kom­min kuin nyt. 

    Ei tar­vit­se men­nä niin­kään pit­käl­le ajas­sa taak­se­päin. Lähi­pii­ris­sä on per­he, jos­sa van­him­mat lap­set kävi­vät kan­sa­kou­lun, opis­ke­li­vat kun­non amma­tin ja ovat arvos­tet­tu­ja työ­mie­hiä. Nuo­rim­mai­nen meni perus­kou­luun, siel­tä lukioon ja yli­opis­toon. En usko, että nuo­rim­mai­nen on miten­kään sisa­ruk­si­aan fik­sum­pi. Tuo­hon aikaan työ­läis­per­heen lap­sia ei vain pis­tet­ty oppi­kou­luun, jos näis­tä oli oikei­siin­kin töihin. 

    Nyky­ään nämä van­hem­mat sisa­ruk­set ovat kovas­ti huo­lis­saan, kun hyviä ja osaa­via työ­mie­hiä ei oikein saa mis­tään. Itse­kin pel­kään, että kun nykyi­nen pol­vi elä­köi­tyy, niin vas­tas­sa on iso­ja ongelmia.

  57. Näke­myk­sil­lä­ni ei ole mitään sen kans­sa teke­mis­tä, onko vam­ma näky­vä. Mis­tä ihmees­tä sel­lai­nen kuva tuli?

    Kyse on sii­tä, että kädet­tö­myys ei lii­ty mil­lään tavoin kog­ni­tioon. Dys­fa­sia liit­tyy ja osin dys­lek­sia­kin, jos­kin pal­jon vähem­män. Olen­ko tosi­aan nyt ainoa, joka näkee eron oppi­mis­pro­ses­siin vai­kut­ta­vis­sa häi­riöis­sä ja jon­kin apu­vä­li­neen käy­tös­sä kir­joit­ta­mi­seen? Jos olen, niin ihmet­te­len suuresti. 

    Proble­maat­tis­ta mie­les­tä­ni on sen arvioin­ti, mit­kä oppi­mi­seen hei­ken­tä­väs­ti vai­kut­ta­vat sei­kat tuli­si ottaa arvioin­nis­sa huo­mioon. Jos se teil­le on itses­tään sel­vää, niin minul­le se ei ole. 

    Voi­han oppi­laal­la olla aivo­kuo­ren raken­tees­ta joh­tuen esim. huo­no säi­lö­muis­ti. Illal­la pänt­tää sana­lis­tan ja aamul­la ei muis­ta mitään. Saa­ko täs­tä jotain hel­po­tus­ta? Ei saa, vaan pitää ker­ra­ta vie­lä aamulla. 

    En minä halua kenen­kään kou­lun­käyn­tiä vai­keut­taa, vaan poh­din vain tasa-arvoa opis­ke­lus­sa. Oppi­mis­häi­riöi­den diag­nos­tiik­ka on nykyi­sel­lään haja­nais­ta ja osin sat­tu­man­va­rais­ta. Saat­taa päteä se van­ha lää­kä­ri­kun­nan slo­gan, että kukaan ei ole ter­ve. Jos joku vai­kut­taa ter­veel­tä, se joh­tuu vain sii­tä, ettei ole tar­peek­si tutkittu. 

    Tun­tuu, että vähän joka toi­sel­la lap­sel­la on nyky­ään dys­fa­sia ja joka toi­sel­la asper­ger tai jokin muu uutuus rasit­tee­naan. Ovat­ko ne tosi­aan niin lisääntyneet?

    Olen nii­den asian­tun­ti­joi­den kan­nal­la, joi­den mie­les­tä mm. ADHD-lei­ma lyö­dään aivan lii­an hep­poi­sin perus­tein lap­seen. Täs­tä voi olla lap­sel­le kor­vaa­ma­ton­ta hait­taa kou­lu­tai­pa­leel­la. Yleen­sä­hän odo­tet­tu käy­tös poi­kii sen mukais­ta käytöstä.

  58. Kai­ken voi aina mitä­töi­dä sano­mal­la, että kausaa­tio kul­kee eri suun­taan kuin hypo­tee­si sanoo, mut­ta ilman että asi­aa sel­vi­te­tään perin­poh­jin, ei kum­pi­kaan väit­tä­mä ole sen uskottavampi. 

    Niin­pä. Sen jank­kaa­mi­nen, että “kor­re­laa­tios­ta ei seu­raa kausa­li­teet­tia” ilman mitään mui­ta argu­ment­te­ja on suo­raan sanot­tu­na aika tyhmää.

  59. Riit­ta:

    Niin­pä. Sen jank­kaa­mi­nen, että “kor­re­laa­tios­ta ei seu­raa kausa­li­teet­tia” ilman mitään mui­ta argu­ment­te­ja on suo­raan sanot­tu­na aika tyhmää.

    auts.

  60. Kai­ken voi aina mitä­töi­dä sano­mal­la, että kausaa­tio kul­kee eri suun­taan kuin hypo­tee­si sanoo, mut­ta ilman että asi­aa sel­vi­te­tään perin­poh­jin, ei kum­pi­kaan väit­tä­mä ole sen uskottavampi.

    Se että kausaa­tion suun­nas­ta ei osa­ta sanoa kie­lii sii­tä että käsit­teet on hut­tua. Esi­mer­kik­si kou­lu­tuk­sen osak­si on perin­tei­ses­ti miel­let­ty tapa­kas­va­tus, jol­loin se kyl­lä kes­ki­mää­rin tuot­taa sii­vos­ti käyt­tä­viä ihmi­siä. Mikä saat­taa jopa näkyä tilastoissa.

    Kou­lu­tuk­sen demo­kra­ti­soi­tu­mi­nen (ja sosia­li­soin­ti) joh­ti­vat sii­hen, että lah­jak­kuus oli se teki­jä, joka kar­si opis­ke­li­ja-aines­ta. Nyky­ään jot­kut parem­min­tie­tä­jät halua­vat joten­kin maa­gi­ses­ti pois­taa tämän­kin esteen, että kaik­ki voi­daan kou­lut­taa. Vali­tet­ta­vas­ti, toi­sin kuin sosio­eko­no­mia, ihmi­sen neu­ro­lo­gi­nen raken­ne ei ole pelk­kä sosi­aa­li­nen sopimus.

    Kai­kil­le ei voi opet­taa kol­mea vie­ras­ta kiel­tä mut­ta kai­kil­le voi opet­taa jotain hyö­dyl­lis­tä, ja vähem­män lah­jak­kaat hyö­tyy täs­tä enem­män. Esi­mer­kik­si luki­häi­riö­si­ten ope­tus on paran­tu­nut huomattavasti.

    Rupean suh­tau­tu­maan vähem­män irvail­len perin­nöl­li­syys­pu­hee­seen sii­nä vai­hees­sa kun se esi­mer­kik­si tuot­taa luo­tet­ta­van tes­tin jol­la tie­tää etu­kä­teen että kel­le voi opet­taa kol­mea vie­ras­ta kiel­tä ja kel­le ei, sii­hen saak­ka se sel­vi­ää kokei­le­mal­la niin kuin tähän­kin saak­ka. Enkä minä nyt oikein ymmär­rä mikä täs­sä on ongel­ma. Kou­lu­tus­jär­jes­tel­mää voi toki moit­tia sii­tä että se ei rea­goi infor­ma­tioon sii­tä että joku nyt ei vaan opi kie­liä opet­ta­mal­la jotain muuta.

  61. Tun­tuu, että vähän joka toi­sel­la lap­sel­la on nyky­ään dys­fa­sia ja joka toi­sel­la asper­ger tai jokin muu uutuus rasit­tee­naan. Ovat­ko ne tosi­aan niin lisääntyneet? 

    Olen äsket­täin kuun­nel­lut tätä aihet­ta käsit­te­le­vää luen­to­sar­jaa. Ei, eivät neu­ro­kog­ni­tii­vi­set eri­tyis­vai­keu­det ole miten­kään lisään­ty­neet, vaan 10–15 ‑pro­sent­tia väes­tös­tä kär­sii niis­tä. Nyky­ään nämä havai­taan jo lap­se­na, luen­noit­si­jan (TAY­Sin neu­ro­lo­gi) mukaan niil­lä, joi­den eri­tyi­syys on havait­tu vas­ta aikui­se­na on usein ollut var­sin rank­ka lap­suus ja nuo­ruus, ongel­mia pari­suh­teis­sa ja työ­elä­mäs­sä, yms. Tavoit­tee­na kun­tou­tuk­se­na on, että eri­tyi­ses­tä lap­ses­ta kas­vai­si mah­dol­li­sim­man “nor­maa­li” aikui­nen. Näil­le lap­sil­le pitää kädes­tä pitäen opet­taa sel­lai­sia asioi­ta, mit­kä ihmi­set yleen­sä oppi­vat nor­maa­lis­sa kans­sa­käy­mi­ses­sä mui­den kans­sa. Täl­lai­sen lap­sen voi olla taval­lis­ta han­ka­lam­pi esi­mer­kik­si taju­ta, ettei hän voi jal­ka­pal­loa pelat­taes­sa pitää koko ajan pal­loa ja teh­dä kaik­kia maaleja.

    Yleen­sä­hän odo­tet­tu käy­tös poi­kii sen mukais­ta käytöstä. 

    Tot­ta, mut­ta jos diag­noo­sin jäl­keen lap­sen eri­tyi­syyt­tä ale­taan vah­vis­taa eikä hoi­taa, niin sil­loin ovat tuki­toi­met täy­sin epä­on­nis­tu­neet. Yleen­sä tilan­ne on päin­vas­tai­nen: lap­si käyt­täy­tyy oudos­ti ja ilman tie­toa eri­tyi­syy­des­tä, hän saa vain vai­kean lap­sen lei­man, joka vah­vis­taa han­ka­laa käytöstä.

    Lap­si voi esi­mer­kik­si tul­ki­ta jokai­sen tahat­to­man­kin tönäi­syn niin, että hän­tä lyö­dään ja lyö takai­sin. Sil­loin hänen on mah­do­ton taju­ta, mik­si vain hän­tä ran­kais­taan lyö­mi­ses­tä. Diag­noo­sin jäl­keen käy­tök­seen on hel­pom­pi suh­tau­tua oikein: toi­saal­ta jär­jes­tää lap­sen ympä­ril­leen tilaa, ettei hän­tä tuu­pi­ta ja toi­saal­ta pik­ku hil­jaa opet­taa erot­ta­maan, mil­loin hän­tä on oikeas­ti lyö­ty, mil­loin on vain vahin­gos­sa tönäis­ty. Ennen kaik­kea diag­noo­si aut­taa kas­vat­ta­jia ymmär­tä­mään, ettei lap­si ole tahal­laan tai ilkeyt­tään han­ka­la. Hän ei vain osaa.

  62. Eli­na: “Mie­hiä päi­vä­ko­tei­hin! Mut­ta se on hel­pom­min sanot­tu kuin tehty.”

    Niin­pä. En tie­dä, keh­tai­sin­ko suo­si­tel­la nuo­rel­le mie­hel­le uraa las­ten kans­sa. Mik­si ottaa ris­ki, kun on pal­jon ammat­te­ja, jois­sa ris­kiä ei ole. Nykyi­sel­lään esi­kou­luo­pet­ta­jis­ta 95% on nai­sia, luo­kan­opet­ta­jis­ta yli 70%.

    Jos­tain syys­tä, ehkä evo­luu­tion oikus­ta, poi­kien on vai­kea pitää nais­ta esi­ku­va­na tai ehkä pikem­min oman iden­ti­tee­tin “raken­nus­puu­na”. Pojat otta­vat pal­jon hel­pom­min mal­lia mie­his­tä. Sik­si yksin­huol­ta­ja­per­heet yhdis­tet­ty­nä kou­lu­jen nais­val­tai­suu­teen tai­taa tosi­aan olla ongel­ma monen pojan iden­ti­tee­til­le ja sitä kaut­ta kou­lu­me­ne­tyk­sel­le. Tytöil­lä ongel­ma ei kuu­lem­ma ole yhtä suu­ri “päin­vas­tai­ses­sa” mielessä.

    Kou­lu­me­nes­tys hei­jas­tuu jat­ko-opis­ke­luun niin, että yli­opis­tois­ta val­mis­tu­vis­ta on enää 36% mie­hiä. Tosin mui­ta­kin syi­tä var­maan on.

    Tar­kas­tel­laan­pa asi­aa vaih­teek­si kan­san­ta­lou­den kannalta. 

    Liki­mää­räi­ses­ti voi­daan sanoa palk­ko­jen perus­teel­la, että mies on noin 20% nais­ta tuot­ta­vam­pi työn­te­ki­jä­nä (täl­lä het­kel­lä, jäl­ki­teol­lis­tu­mi­nen luul­ta­vas­ti pie­nen­tää eroa). Kos­ka kou­lu­tus kor­re­loi vah­vas­ti tulo­ta­son kans­sa, euro­mää­räi­ses­ti mies­ten syr­jäy­ty­mien kor­kea­kou­lu­tuk­ses­ta (yli­opis­tot, kor­kea­kou­lut, ammat­ti­kor­kea­kou­lut) on vie­lä isom­pi ongel­ma kuin pro­sen­teis­ta voi päätellä. 

    Nais­ten tai­pu­mus panos­taa kes­ki­mää­rin sel­väs­ti enem­män per­hee­seen kuin uraan hedel­mäl­li­ses­sä iäs­sä, aiheut­taa työ­voi­ma­pu­laa, jos tilal­le ei löy­dy kou­lu­tet­tua mies­tä. Eri­syi­ses­ti ongel­ma kos­kee pal­jon ajal­lis­ta panos­tus­ta vaa­ti­via joh­to- ja asian­tun­ti­ja­teh­tä­viä. Työ­voi­ma­pu­la taas aiheut­taa inves­toin­ti­ka­toa ja työ­paik­ko­jen kar­kai­lua sel­lai­siin mai­hin, jois­sa työ­voi­ma­pu­la ei ole yhtä suuri.

    Kol­mas ongel­ma saat­taa olla huma­nis­tis­ten alo­jen kou­lu­tus­paik­ko­jen mää­rän kas­vu vas­ta­maan nais­ten toi­vei­ta. Huma­nis­tin tuot­ta­vuus on kes­ki­mää­rin huo­nom­pi kuin esi­mer­kik­si insi­nöö­rin. Olen aika var­ma, että nais­val­tais­ten kou­lu­tusa­lo­jen tuot­ta­mat kva­li­fi­kaa­tiot muu­ten­kin ovat hei­kom­min tuot­ta­via ver­rat­tu­na mies­ten suo­si­miin aloihin.

    Kuten aiem­min kir­joi­tin, pidän nuor­ten mies­ten syr­jäy­ty­mis­tä suu­rim­pa­na ongel­ma­na, mut­ta ei talou­del­lis­ta puol­ta­kaan saa unohtaa.

  63. Riit­ta:

    Minus­ta kyse ei ole pel­käs­tään lah­jak­kuus­tes­tis­tä, vaan kyse on ennen kaik­kea sii­tä, että lah­ja­kas oppii teke­mään pit­kä­jän­tei­ses­ti töi­tä menes­tyk­sen­sä eteen.

    Osa var­mas­ti oppiikin.

    Mut­ta jos sat­tuu ole­maan sel­lai­nen, joka menes­tyy erin­omai­ses­ti töi­tä teke­mät­tä­kin, oppii lähin­nä lais­ta­maan teh­tä­vis­tä. Jos vie­lä sat­tuu ole­maan tyt­tö, joi­den koh­dal­la ympä­ris­tö olet­taa auto­maat­ti­ses­ti menes­tyk­sen joh­tu­van ahke­ruu­des­ta, kas­vaa lais­ta­mi­salt­tiu­den lisäk­si mah­dol­li­ses­ti usko­maan ole­van­sa ahke­ra (ympä­ris­tön tois­te­le­ma omaa ahke­ruut­ta kos­ke­va mant­ra vai­kut­taa aivo­pe­sun tavoin). Täs­tä seu­raa ilman muu­ta poten­ti­aa­lin haas­kaus­ta, ja täl­lai­sis­sa tapauk­sis­sa kou­lu­tus tosi­aan­kin on lähin­nä lah­jak­kuus­tes­ti: kuin­ka hyvin pär­jäät teke­mät­tä mitään sen eteen. Pätee aina­kin perus­kou­luun — tie­de­kor­kea­kou­luo­pin­nois­ta en osaa sanoa, kos­ka itse valit­sin alu­een, jol­la jou­tui­sin takuu­var­mas­ti teke­mään äärim­mäi­sen pal­jon töi­tä menes­tyäk­se­ni edes kes­kin­ker­tai­ses­ti: tai­dea­lan opinnot.

    Sama nii­den (usein poi­kien) koh­dal­la, jot­ka eivät menes­ty kou­lus­sa ahke­ruu­des­ta ja lah­jak­kuu­des­ta huo­li­mat­ta. Ilman myön­tei­siä koke­muk­sia oppi­las lan­nis­tuu, ahdis­tuu ja oppii ettei ahke­ruu­des­sa ole mitään miel­tä ja lah­ja­kuu­des­ta­kin on lähin­nä hait­taa — seu­rauk­se­na jäl­leen poten­ti­aa­lin haas­kaus­ta. Lisäk­si poten­ti­aa­lia haas­kau­tuu kes­ki­mää­räis­tä lah­jat­to­mam­pien koh­dal­la, jot­ka lan­nis­tu­vat yksin­ker­tai­ses­ti sik­si ettei­vät pysy peräs­sä, mikä on myös ongel­ma kos­ka he eivät kui­ten­kaan ole täy­sin lah­jat­to­mia ja yhteis­kun­nal­le tarpeettomia.

    Tuli­si­ko oppi­la­sai­nes­ta sit­ten aiem­paa enem­män jakaa taso­ryh­miin tai eri­tyis­kou­lui­hin? Vai­kea kysy­mys. Poten­ti­aa­lin hyö­dyn­tä­mi­sen ja kehit­tä­mi­sen lisäk­si yhteis­kun­nas­sa tar­vi­taan kykyä ymmär­tää ja kun­nioit­taa eri­lai­suut­ta. Jos ihmi­set kar­si­noi­daan kal­tais­ten­sa jouk­koon jo lap­si­na, oppi­vat­ko he ymmär­tä­mään itses­tään poik­kea­vien ihmis­ten arvon? Toi­saal­ta voi­si aja­tel­la, ettei tätä nyky­pe­rus­kou­lus­sa­kaan kovin hyvin opi­ta, kos­ka tasa­päis­tä­vä arvos­te­lu­jär­jes­tel­mä ei tue eri­lai­suu­den arvostamista.

  64. Sano­taan vie­lä ohi­men­nen, että Suo­mes­sa on perin­tei­ses­ti arvos­tet­tu sivis­tys­tä hyvin laa­jas­ti eri sosi­aa­li­luo­kat läpäis­ten. Kan­nat­taa tse­ka­ta vaik­ka Suo­men pre­si­dent­tien taus­tat, jos ei usko. Asi­aan liit­tyy suo­ma­lai­suus­lii­ke: piti kas­vat­taa suo­men­kie­li­nen sivis­ty­neis­tö, joka syr­jäyt­täi­si ruot­sin­kie­li­sen. Kou­lu­tus on ollut siis pit­kään väy­lä sosi­aa­li­seen liik­ku­vuu­teen, joka onkin ollut vil­kas­ta jopa Ruot­siin verrattuna.

    Tänä päi­vän kou­lu uhkaa menet­tää tämän myön­tei­sen roo­lin­sa. Pojis­ta 20 pro­sent­tia ei jat­ka mis­sään kou­lus­sa perus­kou­lun jäl­keen. Yli­opis­to­tut­kin­nois­ta vain 36% on mies­ten suorittamia.

    Nyt siis on esi­tet­ty teo­ria, että tämä joh­tuu heik­ko­lah­jai­suu­des­ta. Minä en halua uskoa niin. Tot­ta on, että mies­ten lah­jak­kuus — ja lah­jat­to­muus — menee pal­jon loi­vem­man Gaus­sin käy­rän mukaan. Sik­si perän­pi­tä­jis­tä on kai aina suu­rem­pi osuus mie­hiä kuin nai­sia. Tämä ei kui­ten­kaan tar­koi­ta, vaik­ka ilmei­ses­ti moni niin ajat­te­lee, että poi­kien kou­lu­me­nes­tyk­sen eteen ei pitäi­si teh­dä mitään. Ei nimit­täin ole mitään syy­tä aja­tel­la, että juu­ri 20% pojis­ta ovat kel­vot­to­mia suo­rit­ta­maan mitään perus­kou­lua vaativampaa.

    1. Enki­dun kan­nat­tai­si lukea pos­taus huo­lel­la. En sano­nut, että kou­lu­pu­dok­kuus joh­tui­si heik­ko­lah­jai­suu­des­ta, vaan sanoinm, että sii­hen on mon­ta syy­tä, jois­ta yksi on heik­ko­lah­jai­suu­des­ta tai muis­ta syis­tä joh­tu­vat oppi­misv aikeu­det. Sanoin sivuut­tac­va­ni muut syyt ja kes­kit­ty­vä­ni tähän ryhmään.

  65. Se että kausaa­tion suun­nas­ta ei osa­ta sanoa kie­lii sii­tä että käsit­teet on hut­tua.

    Riip­puu sii­tä, mitä hutul­la tar­koi­te­taan. Kou­lu­tuk­sen mää­rä on ihan koh­tuul­li­sen hyvin ope­ra­tio­na­li­soi­tu­va käsi­te, sitä voi mita­ta joko vuo­sis­sa tai tut­kin­to­jen mää­räl­lä ja laa­dul­la tms. Kaik­kiin on koh­tuul­li­sen hyviä proxy­jä ja kor­re­laa­tiot ovat vah­vo­ja. Nämä ovat siis ihan kovaa dataa. 

    Esi­mer­kik­si kou­lu­tuk­sen osak­si on perin­tei­ses­ti miel­let­ty tapa­kas­va­tus, jol­loin se kyl­lä kes­ki­mää­rin tuot­taa sii­vos­ti käyt­tä­viä ihmi­siä. Mikä saat­taa jopa näkyä tilas­tois­sa.

    Kuten sanoin, pitäy­dyn otta­mas­ta miten­kään eri­tyi­sem­min kan­taa tämän suhteen. 

    Rupean suh­tau­tu­maan vähem­män irvail­len perin­nöl­li­syys­pu­hee­seen sii­nä vai­hees­sa kun se esi­mer­kik­si tuot­taa luo­tet­ta­van tes­tin jol­la tie­tää etu­kä­teen että kel­le voi opet­taa kol­mea vie­ras­ta kiel­tä ja kel­le ei, sii­hen saak­ka se sel­vi­ää kokei­le­mal­la niin kuin tähän­kin saak­ka.

    Perin­nöl­li­syys on vain väli­ne selit­tä­mi­sen avuk­si, ei ole kovin mie­le­käs­tä olet­taa, että sii­tä saa­daan jokin luo­tet­ta­va tes­ti yksi­löil­le. Sen­si­jaan se on mie­le­käs läh­tö­koh­ta jon­kin poli­tii­kan toi­mi­vuu­den tar­kas­te­lul­le. Ei siis tes­ti, vaan erään­lai­nen johtolanka. 

    Jos kou­lu­tus periy­tyy isäl­tä pojal­le ja äidil­tä tyt­tä­rel­le hyvin voi­mak­kaas­ti, niin tämä vaa­tii jon­kin­lai­sen seli­tyk­sen. Tämä on saman­kal­tai­nen ilmiö kuin se, että ammat­ti­ryh­mät tun­tu­vat jakau­tu­van hyvin voi­mak­kaas­ti nais­ten ja mies­ten ammat­tei­hin. Tämä ilmiö itses­sään ei ker­ro meil­le mitään mie­len­kiin­tois­ta yksi­löis­tä, mut­ta se voi ker­toa jotain popu­laa­tio­ta kos­ke­vis­ta ilmiöistä.

    Kos­ka kou­lu­tus­po­li­tiik­ka teh­dään koko popu­laa­tiol­le, esi­mer­kik­si opis­ke­lu­paik­ko­jen mää­rä jne. laa­di­taan ikä­luo­kit­tain, on jok­seen­kin äly­tön­tä tiva­ta yksi­lö­ta­soi­sia selit­tä­jiä kaik­kiin ilmiöi­hin. Opis­ke­lu­paik­ko­jen mää­rä kan­nat­taa mitoit­taa sen mukaan, mitä ikä­luo­kan kyky­ja­kau­man ole­te­taan olevan.

  66. […]lap­si käyt­täy­tyy oudos­ti ja ilman tie­toa eri­tyi­syy­des­tä, hän saa vain vai­kean lap­sen lei­man, joka vah­vis­taa han­ka­laa käytöstä.

    Miten esim. ADHD-diag­noo­si aut­taa las­ta pois han­ka­lan lap­sen lei­mas­ta? Sehän on sit­ten nime­no­maan eli­ni­käi­nen tava­ra­merk­ki. Ilman diag­noo­sia voi kor­ja­ta käy­tös­tään ilman mitään numeroa. 

    Jos joku kaka­ra käyt­täy­tyy rai­vos­tut­ta­vas­ti, niin minul­le on aina­kin ihan yksi lys­ti onko hänel­lä jokin diag­noo­si. Suu­tun joka tapauk­ses­sa. Eri­tyis­koh­te­lu tus­kin aut­taa ketään. Parem­pi, kun kaik­kia koh­del­laan ihan samoin sään­nöin. (Pait­si nyt jos on kädetön)

    Jos itse­käs ker­sa omii jat­ku­vas­ti pal­lon ken­täl­lä, niin kat­son vain hyvil­lä mie­lin, kun muut lap­set otta­vat sen pois. Paras­ta on vain sopeu­tua val­lit­se­viin olo­suh­tei­siin ham­mas­ta purrenkin. 

    Ei tuli­si mie­leen­kään huu­taa lai­dal­ta: hei, älkää viit­si­kö! Sil­lä on XYZÖ-syndroo­ma, ymmär­tä­kää ja hyy­sät­kää. Pelis­sä pelin taval­la tai pelis­tä pois.

  67. Ja kun tähän kui­ten­kin tartutaan:

    Ennen kaik­kea diag­noo­si aut­taa kas­vat­ta­jia ymmär­tä­mään, ettei lap­si ole tahal­laan tai ilkeyt­tään han­ka­la. Hän ei vain osaa. 

    Niin, se ettei osaa, tar­koit­taa, että asia pitää kädes­tä pitäen opet­taa ei sitä, että lap­si lei­mat­tai­siin toi­vot­to­mak­si tapauk­sek­si. Opet­ta­mi­nen voi vaa­tia kas­vat­ta­jil­ta eri­tyis­osaa­mis­ta ja usein eri­tyis­lap­sel­le täy­tyy opet­taa asioi­ta, jot­ka “kyl­lä tuo­ni­käi­sen pitäi­si jo osata”.

  68. Soi­nin­vaa­ra: “Huo­no kou­lu­me­nes­tys – sil­loin kun se ei joh­du vai­keas­ta luon­tees­ta tai aivan mah­dot­to­mis­ta kotio­lois­ta – joh­tuu yleen­sä heikkolahjaisuudesta. ”

    Oli­ko tar­peek­si tar­kas­ti luettu?

    Myön­nän, että hiu­kan kär­jis­tän ja ihan tarkoituksella. 

    Kuten kaik­ki poli­tiik­kaan tutus­tu­neet tie­tä­vät, yhteis­kun­nal­li­sia ongel­mia kos­ke­vat väit­teet voi jakaa kah­teen luok­kaan: a) nii­hin, jot­ka uppoa­vat kuin kuu­ma veit­si voi­hin kul­loi­sen­kin dis­kurs­sin val­li­tes­sa ja b) nii­hin, joi­ta on vai­kea tun­nis­taa ongel­mik­si ollenkaan.

    Tätä eroa voi kuvi­tel­la vak­ka seu­raa­van esi­mer­kin avul­la: Käy ilmi, että nais­ten osuus yli­opis­tois­sa on romah­ta­nut muu­ta­mas­sa vuo­si­kym­me­nes­sä ja kym­me­net pro­sen­tit tytöis­tä syr­jäy­ty­vä jo perus­kou­lus­sa. Joka iki­sen puo­lue­toi­mis­ton ohjel­ma­työ­ryh­mä alkaa kir­joit­taa kata­stro­faa­li­ses­ta tilan­tees­ta niin, että suti­na kuu­luu ulos. Vih­rei­den van­hem­pi val­tio­mies tote­aa sit­ten asian joh­tu­van pit­käl­ti tyt­tö­jen lah­jat­to­muu­des­ta. Nyt Vih­rei­den puo­lue­toi­mis­tos­sa suti­na hil­je­nee, kun ale­taan ras­va­ta hirt­to­köyt­tä ja kerä­tä lynkkausryhmää. 

    En siis usko, että poi­kain lah­jat­to­muus on räjäh­dys­mäi­ses­ti kas­va­nut — tai mah­dot­to­mat kotio­lot ja luon­ne­häi­riöt. Tai vaik­ka oli­si, pitää löy­tää myön­tei­nen tulo­kul­ma, sel­lai­nen, jon­ka avul­la voi­daan vai­kut­taa sii­hen, mihin nyt yli­pään­sä voi poliit­ti­ses­ti vai­kut­taa eli esi­mer­kik­si kou­lun raken­tei­siin tai huoltajuuspäätöksiin.

    1. Lah­jat­to­muus on vähen­ty­nyt, jo pel­käs­tään tur­val­li­sem­man syn­nyt­tä­mi­sen takia. Vaa­ti­mus­ta­so on kiristynyt.

  69. Kos­ka kou­lu­tus­po­li­tiik­ka teh­dään koko popu­laa­tiol­le, esi­mer­kik­si opis­ke­lu­paik­ko­jen mää­rä jne. laa­di­taan ikä­luo­kit­tain, on jok­seen­kin äly­tön­tä tiva­ta yksi­lö­ta­soi­sia selit­tä­jiä kaik­kiin ilmiöi­hin. Opis­ke­lu­paik­ko­jen mää­rä kan­nat­taa mitoit­taa sen mukaan, mitä ikä­luo­kan kyky­ja­kau­man ole­te­taan olevan.

    Eikö nii­tä opis­ke­lu­paik­ko­ja voi mitoit­taa ihan kysyn­nän mukaan? Eli siis sen mukaan pal­jon­ko on haluk­kai­ta ja pää­syeh­dot täyt­tä­viä opis­ke­li­joi­ta kul­le­kin alalle.

    Ilmei­ses­ti olem­me eri miel­tä sii­tä mis­sä mää­rin kou­lu­tus­ta yli­pään­sä pitää hal­lin­noi­da popuu­la­tio­ta­sol­la ja mis­sä mää­rin yksilökohtaisesti.

  70. Miten esim. ADHD-diag­noo­si aut­taa las­ta pois han­ka­lan lap­sen lei­mas­ta? Sehän on sit­ten nime­no­maan eli­ni­käi­nen tava­ra­merk­ki. Ilman diag­noo­sia voi kor­ja­ta käy­tös­tään ilman mitään numeroa. 

    Diag­noo­si tar­vi­taan, että pää­see toi­min­ta­te­ra­pi­aan har­joit­te­le­maan tois­ten kans­sa elä­mis­tä ja ole­mis­ta. Ei lap­si (eikä vält­tä­mät­tä aikui­nen­kaan) osaa kor­ja­ta itse käy­tös­tään, vaan tar­vit­see sii­hen osaa­vaa tukea. Kyl­lä moni on koke­nut diag­noo­sin nime­no­maa hel­po­tuk­se­na: sil­loin pys­tyy parem­min löy­tä­mään ne kons­tit, mil­lä sitä käy­tös­tä saa korjattua.

    Diag­noo­sin ei todel­la­kaan ole tar­koi­tus olla mikään lei­ma, vaan väli­ne saa­da oikean­lais­ta tukea, jot­ta oppi­si elä­mään ylei­ses­ti­hy­väk­syt­ty­jen sään­tö­jen mukaan.

    Jos joku kaka­ra käyt­täy­tyy rai­vos­tut­ta­vas­ti, niin minul­le on aina­kin ihan yksi lys­ti onko hänel­lä jokin diag­noo­si. Suu­tun joka tapauk­ses­sa. Eri­tyis­koh­te­lu tus­kin aut­taa ketään. Parem­pi, kun kaik­kia koh­del­laan ihan samoin säännöin. 

    Älä vain sit­ten hakeu­du aina­kaan erityisopettajaksi. 😉

  71. Ei tuli­si mie­leen­kään huu­taa lai­dal­ta: hei, älkää viit­si­kö! Sil­lä on XYZÖ-syndroo­ma, ymmär­tä­kää ja hyy­sät­kää. Pelis­sä pelin taval­la tai pelis­tä pois.

    Juu ei, tuo on juu­ri se vää­rä tapa toi­mia. Jos pelaa­mi­ses­ta ei tule yhtään mitään, niin oikeam­pi tapa on pis­tää se han­ka­la muk­su vaik­ka maa­liin tai “lin­ja­tuo­ma­rik­si” häi­rit­se­mäs­tä tois­ten peliä, niin että hän kui­ten­kin kokee ole­van­sa muka­na eikä tule syr­ji­tyk­si. Lap­si­po­ru­koil­la ei vält­tä­mät­tä rii­tä kyvyt (fik­suim­mil­la riit­tää) teh­dä tätä itse ja tähän tar­vi­taan aikuis­ta, joka aikui­sen jär­jel­lä osaa aut­taa tätä han­ka­laa muk­sua toi­mi­maan oikein tai aina­kin löy­tää sel­lai­sen rat­kai­sun, että han­ka­la­kin muk­su saa olla muka­na häi­rit­se­mät­tä mui­ta kohtuuttomasti.

  72. Hol­lan­ti­lais­ten tilas­to­jen mukaan: Opet­ta­ja aloit­taa uran­sa 1952 110 ÄO:lla. Hän on älyk­kääm­pi kuin 75% oppi­lais­ta. 1972 jo puo­let oppi­lais­ta on yhtä älyk­käi­tä. 1982 75% on jo älyk­kääm­piä. Tämä Flyn­nin esit­tä­mä esi­merk­ki ei ker­ro, kuin­ka tyh­mäk­si opet­ta­ja oli­si vajon­nut, jos oli­si jat­ka­nut uraan­sa täl­le vuosikymmenelle.

    Ilmiö ei siis joh­du opet­ta­jan tyh­mis­ty­mi­ses­tä vaan sii­tä, että jokai­nen suku­pol­vi on edel­lis­tä älyk­kääm­pi Hol­lan­nin kal­tai­sis­sa maissa.

    En sit­ten tie­dä, kos­kee­ko “vii­sas­tu­mi­nen” vain tyt­tö­jen kes­kiar­voa. Vai oli­si­ko poi­kien kou­lu­me­nes­tyk­sen romah­duk­sen taus­tal­la mui­ta syitä.

    Vai oli­si­ko perä­ti niin, että kukaan ei oikein tie­dä, mitä kaik­kea älyk­kyys­tes­tit mit­taa­vat? Ehkä mm. sel­lai­sia kog­ni­tii­vi­sia kyky­jä, jot­ka kehit­ty­vät lap­sel­la telk­ka­ria katsellessa?

    Opet­ta­jien koke­mus ei kui­ten­kaan kuu­le­ma ole, että lap­set vuo­si vuo­del­ta muut­tui­si­vat älykkäimmiksi.

  73. Riit­ta sanoo: 

    Ja kun tähän kui­ten­kin tartutaan:

    Ennen kaik­kea diag­noo­si aut­taa kas­vat­ta­jia ymmär­tä­mään, ettei lap­si ole tahal­laan tai ilkeyt­tään han­ka­la. Hän ei vain osaa. 

    Minä läh­den jokai­sen lap­sen koh­dal­la sii­tä, että lap­si ei tahal­laan tai ilkeyt­tään ole han­ka­la. Ei sii­hen mitään diag­noo­se­ja tarvita.

  74. Yhteis­kun­ta­kin pis­tää kor­ten­sa kekoon syr­jäyt­tä­mäl­lä nuo­ria miehiä.
    Armei­ja hyl­kää jo 15–20 % varus­mie­his­tä ja täl­lai­ses­sa mili­ta­ris­ti­ses­sa maas­sa se lei­maa hen­ki­lön epäkelvoksi.
    Eri­tyi­ses­ti kun syy­nä on epä­mää­räi­nen “sopeu­tu­mat­to­muus ” eikä armei­jan tar­vit­se perus­tel­la syy­tä mil­lään juri­di­ses­ti päte­väl­lä syyllä.

  75. Minä läh­den jokai­sen lap­sen koh­dal­la sii­tä, että lap­si ei tahal­laan tai ilkeyt­tään ole han­ka­la. Ei sii­hen mitään diag­noo­se­ja tarvita. 

    Hie­noa! Diag­noo­sin tar­koi­tus onkin aut­taa kas­vat­ta­jia (aikuis­ten koh­dal­la tera­peut­te­ja) löy­tä­mään toi­mi­vat kons­tit muut­taa ilkeä tai muu­ten han­ka­la käy­tös hyväksyttäväksi. 

    Tosi moni eri­tyis­lap­sen äiti kokee huo­nom­muut­ta sii­tä, ettei saa las­ta käyt­täy­ty­mään oikein niil­lä kons­teil­la, mitä taval­lis­ten las­ten van­hem­mat käyt­tä­vät. Pahim­mas­sa tapauk­ses­sa kou­lus­sa tai päi­vä­ko­dis­sa lap­sen käy­tök­sen kuvi­tel­laan joh­tu­van vain huo­nos­ta kas­va­tuk­ses­ta ja muu­ten­kin lap­sen­sa käy­tök­ses­tä huo­nom­muut­ta koke­via van­hem­pia syyl­lis­te­tään lisää. Täl­löin diag­noo­si antaa van­hem­mil­le lisä­tu­kea kas­va­tus­kes­kus­te­lui­hin eikä vikaa hae­ta van­hem­mis­ta, vaan hae­taan yhdes­sä kei­no­ja muut­taa ei-hyväk­syt­tä­vä käy­tös hyväksyttäväksi.

  76. Se, että luki­häi­riö ei ole tyh­myy­den merk­ki, ei tar­koi­ta sitä, ettei­vät­kö van­ki­la­kier­tee­seen ajau­tu­vat luki­häi­riöi­set voi­si olla myös tyh­miä. Tämän ruot­sa­lai­sen tut­ki­muk­sen mukaan luki­häi­riöi­set van­git oli­vat myös ei-ver­baa­li­sil­la tes­teil­lä mita­ten heik­ko­lah­jai­sia. Otos­ko­ko on toki pie­ni. Tyh­myys + luki­häi­riö on pahem­pi jut­tu kuin pelk­kä tyh­myys, mikä voi selit­tää luki­häi­riöis­ten suur­ta mää­rää vankiloissa.

  77. Palk­ka­ta­sa-arvo­mant­ras­ta saa­daan mie­les­tä­ni kiin­nos­ta­va kausaa­li­suus, kun kiep­sau­te­taan tar­kas­te­lu­kul­maa 180°. Mies­ten työ­tä arvos­te­taan ylei­ses­ti 20% enem­män palkkana(onko kaik­ki pal­kan muut­tu­jat huo­mioi­tu, en usko). Tämä joh­tuu oman tul­kin­ta­ni mukaan sii­tä , että mie­het työs­ken­te­le­vät usein kus­tan­nus­ra­ken­teel­taan “läpi­nä­ky­vil­lä” aloil­la: raken­nusa­lal­la voi­daan jokai­sen toi­mi­jan tuot­ta­ma hyö­ty tuot­teel­la las­kea yksik­kö­ura­koi­na, rek­ka­kus­ki ajaa kilo­met­re­jä, myyn­ti-insi­nöö­ri tuo tilauk­sia yhti­öön. Nais­aloil­la tyy­pil­li­ses­ti sis­kou­du­taan toi­mi­ja­lau­moik­si jos­sa vas­tuut ja tuo­tan­to­hyö­ty ovat yksi­lö­ta­sol­la vai­keas­ti mää­ri­tel­tä­viä. Ja ensi­si­jai­ses­ti hakeu­du­taan toi­mia­loil­la jos­sa tuot­ta­vuu­den arvioin­ti on jopa mah­do­ton­ta. Sai­raan­hoi­ta­jan tai perus­kou­lun­opet­ta­jan tuot­ta­maa hyö­tyä ei ole mie­le­käs­tä edes arvioi­da. Jos pal­kan mak­saa esim. kun­ta , mikä on hyö­ty juu­ri mak­sa­ja­kun­nal­le? Tämä näkyy myös suku­puo­li­ra­jan yli­tyk­sis­sä: nais­ju­ris­ti tai insi­nöö­ri hakeu­tuu usein jul­ki­sen sek­to­rin vir­ka­töi­hin, mies­sai­raan­hoi­ta­ja tai opet­ta­ja päte­vöit­tää itsen­sä eri­kois­hoi­ta­jak­si tai rehtoriksi.

    Täs­sä näen vil­la­koi­ran yti­men: kun reaa­li­nen työn mää­rä yhteis­kun­nas­sa vähe­nee, mies­aloil­la se näkyy välit­tö­mäs­ti. Rek­ka­mie­hel­le ei ole kul­je­tet­ta­vaa, tie­to­ko­neen suun­nit­te­luoh­jel­ma tekee insi­nöö­rin piir­to­työn, tim­pu­rin tun­ti­ve­loi­tus ylit­tää asiak­kaan kipu­ra­jan. Nai­sa­lo­jen­kaan työ­hön ei (ehkä) ole varaa, mut­ta sitä ei ole vie­lä huomattu.Rohkeimmat val­tio­sih­tee­rit yrit­tä­vät tuo­da ter­me­jä kuten “kes­tä­vyys­va­je” kes­kus­te­luun, mut­ta ne on help­po ampua alas arvo­hö­töl­lä. Jos­sain vai­hees­sa on kui­ten­kin koh­dat­ta­va se tosia­sia, että yli­kou­lu­tus on kus­tan­net­tu tule­vai­suu­den tuot­ta­vuu­den kasvulla.

    Aiem­min Tuo­mas Pek­ka­ri­nen ker­toi tut­ki­muk­sis­ta, joi­den mukaan kou­lut­ta­mi­nen lisä­si “itses­tään” tuot­ta­vuut­ta. Eikö tut­ki­muk­sis­sa tul­lut vas­taan “raja­hyö­tyä” , jos­sa kou­lu­tuk­sen mää­rä lak­ka­si tuot­ta­mas­ta tuottavuutta?

  78. Opet­ta­ja aloit­taa uran­sa 1952 110 ÄO:lla. Hän on älyk­kääm­pi kuin 75% oppi­lais­ta. 1972 jo puo­let oppi­lais­ta on yhtä älyk­käi­tä. 1982 75% on jo älyk­kääm­piä. Tämä Flyn­nin esit­tä­mä esi­merk­ki ei ker­ro, kuin­ka tyh­mäk­si opet­ta­ja oli­si vajon­nut, jos oli­si jat­ka­nut uraan­sa täl­le vuosikymmenelle.

    Ilmiö ei siis joh­du opet­ta­jan tyh­mis­ty­mi­ses­tä vaan sii­tä, että jokai­nen suku­pol­vi on edel­lis­tä älyk­kääm­pi Hol­lan­nin kal­tai­sis­sa mais­sa.

    Flyn­nin ilmiös­sä ei ole (enim­mäk­seen) kyse todel­li­ses­ta älyk­kyy­den lisään­ty­mi­ses­tä. Ilmiö näkyy vain tie­tyis­sä tes­teis­sä — esi­mer­kik­si luku- ja kir­joi­tus­tai­toa mit­ta­vis­sa tes­teis­sä tulok­set eivät juu­ri ole paran­tu­neet sadas­sa vuo­des­sa. Kos­ka van­hem­mat pär­jää­vät tie­tyn­lai­sis­sa tes­teis­sä yhtä hyvin kuin nuo­rem­mat ja toi­sen­lai­sis­sa pal­jon huo­nom­min, tes­tit ovat biasoituja.

  79. Nuo “ompe­le suo­raa sau­maa” teks­tii­li­työt ovat kadon­neet Suo­mes­ta, kuten muut­kin yksin­ker­tai­set teh­tä­vät. Sii­voa­mi­nen­kin on high-tec­hiä. Sii­nä mis­sä ennen oli mies ja lapio, on nyt mies ja kone, jota pitää osa­ta käyt­tää ja huol­taa ja samal­la on tie­ten­kin tie­det­tä­vä koko jouk­ko työ­tä kos­ke­via sään­nök­siä, osat­ta­va arvioi­da varoa­lu­eet jne. Ja jos jos­sain on niin yksin­ker­tai­nen duu­ni, että se ei vaa­di ajat­te­lua, niin sii­hen hom­maan pan­naan kone. Muu­ta­ma vas­taa­not­ta­ma­ni intia­lai­nen vie­rai­li­ja on pyö­ri­tel­lyt sil­mi­ään, kun len­to­ken­tän pysä­köin­ti mak­se­te­aan auto­maa­til­le, sit­ten vede­tään itse lau­kut autoon, joka on autios­sa park­ki­hal­lis­sa ilman ikku­nan­pe­si­jöi­tä ja aje­taan auto­maat­ti­por­til­le, joka syö kui­tin. Sii­nä on aika mon­ta mata­lan osaa­mi­sen työ­paik­kaa, jot­ka on auto­ma­ti­soi­tu tai jätet­ty työ tekemättä.

    Toi­nen asia, kou­lu­tan itse tule­via diplo­mi-insi­nöö­re­jä ja olen pitä­nyt jon­kin­lai­se­na nyrk­ki­sään­tö­nä “AMK-insi­nöö­ri osaa tun­nis­taa ongel­man ja etsiä sii­hen rat­kai­sun kir­jal­li­suu­des­ta, DI rat­kai­see nii­tä ongel­mia, joi­hin ei ole vie­lä rat­kai­su­ja”. DI:n kou­lu­tus ei ole ammat­ti­kou­lu­tus­ta ja vas­ta­val­mis­tu­nut DI on enem­män vaa­ral­li­nen kuin hyö­dyl­li­nen ensim­mäi­ses­sä työ­pai­kas­saan, mut­ta hänel­lä on toi­vot­ta­vas­ti kyky oppia uut­ta ja sel­vi­tä hei­kos­ti mää­ri­tel­lys­sä ympä­ris­tös­sä. Tämän takia on luon­nol­lis­ta että DI:t pää­ty­vät teke­mään jotain muu­ta kuin mitä ovat opis­kel­leet ja sama pätee muu­hun­kin yli­opis­to­kou­lu­tuk­seen. Muu­ta­mia satun­nai­sia tit­te­lin­ki­pei­tä alo­ja lukuu­not­ta­mat­ta se ei val­mis­ta tiet­tyyn ammat­tiin, vaan antaa val­miuk­sia ajat­te­luun, sekä jon­kin alan perus­tie­dot. Kuten tämän blo­gin pitä­jä­kin on usein osoit­ta­nut, yli­opis­to­kou­lu­tet­tu ihmi­nen pys­tyy ana­ly­soi­maan ilmiön, arvioi­maan sen kom­po­nent­te­ja ja poh­ti­maan kokonaisvaikutusta. 

    Alkuun pala­tak­se­ni, kor­keas­ti kou­lu­te­tuil­la ei ole moni­mut­kai­ses­sa yhteis­kun­nas­sam­me hätää, heik­ko­lah­jai­sil­la on. Ja sen sijaan että hei­tä yri­tet­täi­si tun­kea haas­ta­viin ja moni­muo­toi­siin työ­teh­tä­viin nuo­rek­kaas­sa ja dynaa­mi­ses­sa orga­ni­saa­tios­sam­me, voi­sim­me poh­tia mitä teh­dä sil­le 5–10% työ­voi­mas­ta, joka viih­tyi­si luul­ta­vas­ti aivan hyvin työ­teh­tä­vis­sä jot­ka ova huo­men­na samo­ja kuin eilen ja eivät vaa­di ker­ral­la kuin yhden asian osaa­mis­ta. Ja mitä pitäi­si teh­dä muul­le yhteis­kun­nal­le, jot­ta näi­tä­kin teh­tä­viä kunnioitettaisi. 

    kira­vuo

  80. Voi­pi olla, että nais­ten huo­nom­mat tulot joh­tu­vat pel­käs­tään lyhyem­mäs­tä työ­ajas­ta. Sil­loin nais­ten tun­ti­palk­ka on sama tai parem­pi kuin mies­ten kokoaikatyössä. 

    Väi­te kuu­los­taa vai­keal­ta uskoa, kun tie­tää, että nai­set tosi­aan­kin toi­mi­vat enem­män pal­ve­lua­loil­la ja jul­ki­sis­sa hom­mis­sa. Lisäk­si tut­ki­mus­ten mukaan joh­don­mu­kai­ses­ti ja kan­sain­vä­li­ses­ti nai­set ilmoit­ta­vat suo­si­van­sa per­het­tä työn kustannuksella.

    Väit­teen esit­tä­jä, Pau­li Suma­nen, on kui­ten­kin luvan­nut “50 000 euroa ensim­mäi­sel­le, joka osoit­taa, että nai­set saa­vat kes­ki­mää­rin vähem­män palk­kaa ja palk­kaan sidot­tu­ja etuuk­sia kuin mie­het todel­lis­ta työ­tun­tia koh­den las­ket­tu­na”. Kan­nat­taa kui­ten­kin ottaa huo­mioon, että muka­na palk­ka­ver­tai­lus­sa on vain kokoai­ka­työ­tä teke­vät. Pari muta­kin kie­mu­raa Suma­nen on liit­tä­nyt mukaan:

    http://www.tasa-arvo.com/U0palkkatasa-arvotutkimuskilpailu.html

    Tar­jous tosin menee umpeen yli­huo­men­na, joten kii­re tulee, jos aikoo ehtiä.

  81. Tuo­ta noin, minus­ta popu­laa­tion omi­nai­suuk­sia on joten­sa­kin hyö­dyl­lis­tä tun­tea. Ensin­nä­kin on ilmeis­tä, ettei esi­mer­kik­si lää­kä­rei­tä kan­na­ta yrit­tää kou­lut­taa mää­rään­sä enem­pää. Se, mik­si insi­nöö­re­jä ei yrit­tää kou­lut­taa lii­an mon­taa, ei ole yhtä ilmeis­tä, se pal­jon­ko kan­nat­taa kou­lut­taa, riip­puu pit­käl­ti popu­laa­tion ominaisuuksista.

  82. Tuos­sa Flyn­nin hol­lan­ti­lai­se­si­mer­kis­sä oli käy­tet­ty Raven’s Progres­si­ve Matrices. 

    Lai­naan ihan ylei­sen mie­len­kiin­non vuok­si kir­jas­ta IQ–A Smart His­to­ry of a Fai­led Idea:

    The results of two other stu­dies invol­ving Ravens have allowed researc­hers to com­pa­re how well people born in 1877 per­for­med 178 IQ to adults’ sco­res today. In 1942, Bri­tish adults ran­ging from ages twen­ty-five to six­ty-five took Ravens, and a stu­dy of the same age group, on the same test, was con­duc­ted in 1992. The more recent
    gene­ra­tions sco­red sig­ni­ficant­ly hig­her than the prece­ding gene­ra­tions, with the result that twen­ty-five-year-olds in 1992 appear to
    be surpri­singly smar­ter than their Vic­to­rian coun­ter­parts. Flynn calcu­la­ted that by today’s stan­dards, at least 70 percent of latenineteenth-
    cen­tu­ry Bri­tons would have an IQ of less than 75. If IQ tests mea­su­re intel­li­gence in abso­lu­te terms, how did any­bo­dy get anyt­hing done in the nine­teenth century? 

    How rea­so­nable is it to assu­me that 70% of late-nine­teenthcen­tu­ry Bri­tons could not, even if it were their chief inte­rest, unders­tand the rules of cric­ket?” Flynn asked. “The mili­ta­ry data, which are of impeccable qua­li­ty, pose the same ques­tion. Can we assu­me that in 1952, almost 40% of Dutch men lac­ked the capacity
    to unders­tand soccer, their most favo­red natio­nal sport?”

    Vedät sii­tä sit­ten joh­to­pää­tök­siä á la Tatu Vanhanen.

  83. Lai­naan ihan ylei­sen mie­len­kiin­non vuok­si kir­jas­ta IQ–A Smart His­to­ry of a Fai­led Idea:

    Kii­tos, pää­tyi lukulistalle.

  84. Jos uskoo vapaa­seen tie­toon ihmis­kun­nan koko­nai­se­tua edis­tä­vä­nä ilmiö­nä, ko. kir­jaa voi myös etsiä siel­tä yhdes­tä pai­kas­ta, sanoi hän arvoi­tuk­sel­li­ses­ti. Yli­tin­kö­hän nyt jon­kun sopi­vuu­den rajan?

  85. Flyn­nin “What Is Intel­li­gence?” ‑kir­jas­sa ker­ro­taan WISC-älyk­kyys­tes­tin osioi­hin koh­dis­tu­neen Flyn­nin ilmiön vuo­des­ta 1947 vuo­teen 2002 seu­raa­val­la taval­la (kes­ki­ha­jon­ta on 15):

    Infor­ma­tion: +2,50 pistettä
    Arith­me­tic: +2,30
    Voca­bu­la­ry: +4,40
    Compre­hen­sion: +11,00
    Pic­tu­re comple­tion: +11,70
    Block Design: +15,90
    Simi­la­ri­ties: +23,85

    Kuten huo­ma­taan, lasku‑, sanas­to- ja yleis­tie­to­teh­tä­vis­sä tulok­set ovat nous­seet vain vähän. Toi­sin sanoen nuo­rem­mat ikä­luo­kat eivät ole juu­ri­kaan parem­pia tyy­pil­li­sis­sä kou­luai­neis­sa kuin van­hem­mat ikä­luo­kat olivat. 

    Sen sijaan abstrak­tim­mis­sa kuvio­päät­te­ly- ja ana­lo­gia­teh­tä­vis­sä nousu on ollut var­sin hui­maa. Enki­dun mai­nit­se­mas­sa RPM-kuvio­tes­tis­sä Flyn­nin ilmiö on ollut kaik­kein vah­vin: 27,5 pis­tet­tä välil­lä 1947–2002.

    Tie­tyt kuvio­päät­te­ly­tes­tit ovat älyk­kyys­tut­ki­joi­den mukaan kaik­kein g‑latautuneimpia tes­te­jä, eli nii­den pitäi­si mita­ta ennus­te­va­li­di­tee­til­taan (siis kou­lu­me­nes­tyk­sen, tulo­ta­son tms. ennus­te­ky­vyl­tään) par­hai­ta, vah­vas­ti perin­nöl­li­siä kyky­jä. Kui­ten­kin esi­mer­kik­si RPM-tes­tin tulok­set ovat nous­seet sit­ten sen kek­si­mi­sen 1930-luvul­la jäl­keen niin reip­paas­ti, että vain pie­ni osa nousus­ta voi olla seli­tet­tä­vis­sä geneet­ti­sin syin.

    Tut­ki­jat selit­tä­vät tämän para­dok­sin siten, että tie­tyt teh­tä­vä­tyy­pit eivät mitan­neet niin hyvin van­hem­pien kohort­tien todel­li­sia kyky­jä kuin ne mit­taa­vat nuo­rem­pien kohort­tien kyky­jä (kohort­tien sisäl­lä ennus­te­va­li­di­tee­ti ei kui­ten­kaan täs­tä kär­si). Tämä saat­taa joh­tua suu­rel­ta osin yksin­ker­tai­ses­ti sii­tä, että nuo­rem­mat ovat kou­lus­sa ja muu­ten tutus­tu­neet tes­teis­sä käy­tet­tyi­hin teh­tä­vä­tyyp­pei­hin enem­män kuin aiem­mat suku­pol­vet. Eri­koi­sem­mis­sa, arjel­le vie­rais­sa tes­ti­muo­dois­sa aiem­mat suku­pol­vet oli­vat heik­ko­ja, mut­ta tavan­omai­sem­mis­sa, käy­tän­nös­sä vuo­si­sa­to­ja saman­lai­si­na pysy­neis­sä las­ku- ja sanas­to­teh­tä­vis­sä he oli­vat lähes yhtä hyviä kuin nyky­nuo­ret. Tämä Wic­hert­sin ym:iden artik­ke­li lie­nee perus­teel­li­sin sel­vi­tys täs­tä biasista. 

    Mitä tulee rotue­roi­hin ÄO-tulok­sis­sa, em. artik­ke­lis­sa tode­taan, että “[i]t appears the­re­fo­re that the natu­re of the Flynn effect is qua­li­ta­ti­ve­ly dif­fe­rent from the natu­re of B[lack]–W[hite] dif­fe­rences in the Uni­ted Sta­tes”. Rotue­rot ÄO:ssa ovat sitä suu­rem­pia, mitä g‑latautuneemmasta tes­tis­tä on kyse. Sen sijaan Flyn­nin ilmiös­sä ei ole kyse ylei­sä­lyk­kyy­den (g) paran­tu­mi­ses­ta, vaan tes­ti­tu­los­ten kohen­tu­mi­nen joh­tuu tiet­ty­jen älyk­kyy­den “ala­muo­to­jen” kehit­ty­mi­ses­tä vah­vem­mik­si pää­osin ympä­ris­tö­te­ki­jöi­den vuok­si. Ei siis ole odo­tet­ta­vis­sa, että Flyn­nin ilmiön jat­ku­mi­nen eli­mi­noi­si rodul­li­set ÄO-erot. Intel­li­gence-leh­den uusim­mas­sa nume­ros­sa on Jen­se­nin ja Rush­to­nin pää­kir­joi­tus täs­tä aihees­ta otsi­kol­la “The rise and fall of the Flynn Effect as a rea­son to expect a nar­rowing of the Black–White IQ gap”.

  86. No anta­kaa nyt aluk­si näil­le heik­ko­lah­jai­sil­le vapau­tus­ta pak­ko­ruot­sis­ta. Sitä he eivät kos­kaan opi eivät­kä tar­vit­se. Näin hei­dän pet­ty­myk­siä täyn­nä ole­va kou­lu-ura kui­ten­kin edes vähän tasoittuisi.

  87. No anta­kaa nyt aluk­si näil­le heik­ko­lah­jai­sil­le vapau­tus­ta pak­ko­ruot­sis­ta. Sitä he eivät kos­kaan opi eivät­kä tar­vit­se. Näin hei­dän pet­ty­myk­siä täyn­nä ole­va kou­lu-ura kui­ten­kin edes vähän tasoittuisi. 

    Olen samaa miel­tä. On pöl­jää yrit­tää opet­taa kah­ta vie­ras­ta kiel­tä sel­lai­sil­le, joil­la ei ole edel­ly­tyk­siä oppia edes yhtä. Kun perus­kou­lua suun­ni­tel­tiin, Suo­mes­ta kävi sel­lai­nen muut­to­vir­ta Ruot­siin, että oli hyvä opet­taa kie­len alkeet jo koti­maas­sa, mut­ta se aika on ollut­ta ja mennyttä.

  88. Tuo­ta noin, minus­ta popu­laa­tion omi­nai­suuk­sia on joten­sa­kin hyö­dyl­lis­tä tun­tea. Ensin­nä­kin on ilmeis­tä, ettei esi­mer­kik­si lää­kä­rei­tä kan­na­ta yrit­tää kou­lut­taa mää­rään­sä enem­pää. Se, mik­si insi­nöö­re­jä ei yrit­tää kou­lut­taa lii­an mon­taa, ei ole yhtä ilmeis­tä, se pal­jon­ko kan­nat­taa kou­lut­taa, riip­puu pit­käl­ti popu­laa­tion ominaisuuksista.

    Lää­kä­rei­den kou­lu­tus­mää­rät sane­lee hei­dän tar­peen­sa. En vaan ymmär­rä mitä jär­keä on miet­tiä popu­laa­tio­ta­sol­la mon­ta­ko pro­sent­tia pitäi­si kou­lut­taa insi­nöö­reik­si kun huo­mat­ta­vas­ti tar­kem­man vas­tauk­sen saa mää­rit­te­le­mäl­lä teek­ka­rin kri­tee­rit ja tes­taa­mal­la haluk­kaat opiskelijat.

    Yli­pään­sä olen sitä miel­tä että suo­mes­sa kou­lu­te­taan oppi­lai­tok­sis­sa lii­kaa ja työ­pai­koil­la lii­an vähän. Eli on sem­moi­nen kum­mal­li­nen noi­dan­ke­hä mis­sä yri­tyk­set kuvit­te­le­vat saa­van­sa juu­ri hei­dän tar­pei­siin kou­lu­tet­tua työ­voi­maa ja var­sin­kin ammat­ti­kor­kea­kou­lut kuvit­te­le­vat pys­ty­vän­sä täm­möis­tä tar­joa­maan. Sit­ten ihme­tel­lään mik­si yri­tyk­sil­lä on rek­ry­toin­ti­vai­keuk­sia, mikä on useim­mi­ten ihan sama asia kuin sanoi­si että yri­tyk­ses­säm­me emme osaa pereh­dyt­tää ja kou­lut­taa. Tyy­pil­li­nen esi­merk­ki IT-alal­la on että vaa­di­taan jon­kun tie­tyn ohjel­mis­ton osaa­mis­ta, ikään­kuin sitä ei oppi­si töis­sä tai että tuo oli­si sel­lais­ta mitä kou­lus­sa pitäi­si opettaa.

  89. Tämä saat­taa joh­tua suu­rel­ta osin yksin­ker­tai­ses­ti sii­tä, että nuo­rem­mat ovat kou­lus­sa ja muu­ten tutus­tu­neet tes­teis­sä käy­tet­tyi­hin teh­tä­vä­tyyp­pei­hin enem­män kuin aiem­mat sukupolvet.”

    Taus­tal­la on yhteis­kun­nan muuttuminen.
    Vie­lä 50-luvul­la Suo­mi oli agraa­riyh­teis­kun­ta ja lap­set viet­ti­vät pal­jon aikaa pel­loil­la tai kaduil­la eikä aikaa ns vapaa­eh­toi­sel­le opis­ke­lul­le ollut. Kir­jas­to­jen­kin vali­koi­mat oli­vat sup­pei­ta eikä mui­ta infor­maa­tio­läh­tei­tä juu­ri­kaan ollut, joten tie­don saan­ti oli vain for­maa­li­sen kou­lu­tuk­sen varassa.

    Sitä mukaa kun las­ten on ollut mah­dol­lis­ta oppia itse­näi­ses­ti enem­män niin myös nuo suo­ri­tus­ky­ky­mit­ta­rit ovat paran­tu­neet. Myös­kin ajan käyt­tö on muut­tu­nut ja nyky­nuo­til­la on pal­jon enem­män aikaa opis­kel­la itse­näi­ses­ti mitä halua­vat. Eri­tyi­ses­ti inter­net on tuo­nut tie­don lähelle.

    Tämän huo­maa kun ver­taa omia lap­sia, jot­ka käy­vät kou­lua 2000-luvul­la omiin 50-luvun oppimismahdollisuuksiin.

  90. Mie­len­kiin­tois­ta kes­kus­te­lua ja mon­ta­kin point­tia johon teki­si mie­li tart­tua, mut­ta raja­taan nyt vähän.

    Minus­ta suo­ma­lai­nen opin­to­jär­jes­tel­mä on tur­han tut­kin­to­kes­kei­nen. Suo­ri­tet­tu­ja monen vuo­den tut­kin­to­ja arvos­te­taan, oppi­mi­nen sinän­sä on hei­kom­mas­sa ase­mas­sa. Minus­ta aina­kin tun­tuu kan­san­ta­lou­del­li­sel­ta tuh­lauk­sel­ta, että huo­mat­ta­va osa vaa­ti­vam­piin teh­tä­viin suun­tau­tu­vis­ta saa vähin­tään vii­si- ja usein käy­tän­nös­sä seit­se­män­vuo­ti­sen tut­ki­ja­kou­lu­tuk­sen jon­ka sisäl­tö pää­sään­töi­ses­ti ei ole todel­li­siin työ­teh­tä­viin näh­den rele­vant­tia kun samaan aikaan työ­elä­män ohes­sa tapah­tu­vaan vähit­täi­seen opis­ke­luun suh­tau­du­taan lähin­nä kiva­na harrastuksena. 

    Itse näki­sin, että jär­ke­väm­pää oli­si että ns. oikei­siin töi­hin pää­si­si huo­mat­ta­vas­ti vähäi­sem­mäl­lä poh­ja­kou­lu­tuk­sel­la, mut­ta opis­ke­lu työn ohes­sa oli­si enem­män sään­tö kuin poik­keus ja sekä työ­pai­kat että oppi­lai­tok­set suh­tau­tui­si­vat sii­hen jous­ta­vam­min. Iso­jen kandi‑, maisteri‑, lisen­si­aat­ti- ja toh­to­ri­tut­kin­to­jen koros­ta­mi­sen sijaan oli­si jär­ke­väm­pää hel­pot­taa pie­nem­pien, sivuai­neen kokois­ten tai pie­nem­pien­kin opin­to­ko­ko­nai­suuk­sien suo­rit­ta­mis­ta vapaam­min yli perin­teis­ten oppia­lo­jen rajo­jen. (Absur­de­ja esi­merk­ke­jä päin­vas­tai­ses­ta löy­tyy esim. Aal­to-yli­opis­tos­sa jos­sa monin pai­koin opis­ke­lu saman kou­lun eri kou­lu­tus­oh­jel­mis­sa vai­keu­tui aina­kin tila­päi­ses­ti yhdis­ty­mi­sen myö­tä kun JOO-jär­jes­tel­mää ei enää sovel­le­ta.) Aina­kin alan vaih­to kan­di­tut­kin­non jäl­keen oli­si syy­tä teh­dä hel­pom­mak­si. Käsit­tääk­se­ni USA:ssa käy­tös­sä ole­va sys­tee­mi jos­sa kan­di ja mais­te­rin­tut­kin­to teh­dään usein eri oppiai­neis­sa toi­mii var­sin hyvin ja antaa parem­mat val­miu­det laa­ja-alai­seen ajat­te­luun kuin tiuk­ka putkitutkinto.

    Lop­pu­jen lopuk­si (korkea)koulussa tär­kein­tä on ver­kos­toi­tu­mi­nen, sit­ten ylei­set oppi­mi­sen ja tie­don­haun val­miu­det ja vas­ta näi­den jäl­keen var­si­nai­set opin­to­si­säl­löt, joten voi kyl­lä kysyä tar­vi­taan­ko perus­o­pin­toi­hin ennen työ­elä­mää tosi­aan se 5–7 vuot­ta vai riit­täi­si­kö vaik­ka­pa 2 vuo­den täy­si­päi­väi­nen opis­ke­lu ja sen jäl­keen jat­ku­va syven­tä­vä opis­ke­lu työn ohes­sa. Eikä nyky­ai­ka­na ainut tapa oppia ole var­maan istua luen­nol­la, mas­sa­luen­to­jen parem­muus hyvin teh­tyyn verk­ko-ope­tus­si­säl­töön tai vaik­ka aihet­ta käsit­te­le­viin TV-ohjel­miin näh­den on aika mar­gi­naa­li­nen jos ei ole­ma­ton. Pie­nem­mis­sä ryh­mis­sä toki perin­tei­nen lähio­pe­tus lie­nee vie­lä lyö­mä­tön vaihtari.

  91. Älä vain sit­ten hakeu­du aina­kaan erityisopettajaksi. 😉

    Et tai­da tun­tea eri­tyis­luok­kien arkea?

    Siel­lä ei toti­ses­ti opet­ta­ja pär­jää ymmär­tä­mäl­lä diag­noo­se­ja. Suu­rin haas­te on pitää hom­ma joten­kin kasas­sa, vaik­ka fyy­sis­tä voi­maa käyttämällä. 

    Eri­tyi­so­pet­ta­jat ovat todel­li­sia äijiä suku­puo­les­taan riip­pu­mat­ta. Sosi­aa­li­tä­ti-hen­ki­set kar­siu­tu­vat jo ensim­mäi­se­nä työ­päi­vä­nä aina­kin ylä­as­teen ESY-luokilta. 

    Resep­ti on “luu­lot pois aso­si­aa­li­sel­ta ainek­sel­ta ensim­mäi­sel­lä minuu­til­la” ja piin kovan auk­to­ri­teet­ti. Sii­nä ei ihme­tel­lä kenen­kään epikriisejä.

  92. Et tai­da tun­tea eri­tyis­luok­kien arkea?

    Siel­lä ei toti­ses­ti opet­ta­ja pär­jää ymmär­tä­mäl­lä diagnooseja. 

    Lisää tuo­hon sana “pel­käs­tään”, niin olen samaa miel­tä. Ystä­vä on eri­tyi­so­pet­ta­ja. Hän on yhtä aikaa tiuk­ka täti ja hyvin ymmär­tä­väi­nen ihmi­nen; eivät nämä ole toi­sen­sa pois­sul­ke­via omi­nai­suuk­sia. Hän on yksi niis­tä ihmi­sis­tä, joil­la on luon­tais­ta auk­to­ri­teet­tia vaik­ka muil­le jakaa. 

    ja piin kovan auktoriteetti 

    Auk­to­ri­teet­ti raken­tuu sen varaan, että osaa käsi­tel­lä jokais­ta las­ta oikein ja oikeudenmukaisesti.

  93. Timo Kira­vuo
    “Sii­voa­mi­nen­kin on high-techiä.”

    No ei nyt sen­tään. Se, että jot­kut sii­voa­mis­työt vaa­ti­vat osaa­mis­ta, ei tar­koi­ta sitä että kaik­ki työt sitä vaatisivat.

    Esi­mer­kik­si minun avo­vai­mo­ni on teh­nyt sii­vous­hom­mia ilman min­kään­lais­ta alan kou­lu­tus­ta. Pereh­dy­tys on sit­ten teh­ty töis­sä. Olen­pa minä itse­kin ollut jos­kus muka­na sii­vous­kei­kal­la avus­ta­mas­sa 2 minuu­tin pika­kou­lu­tuk­sel­la, joka koos­tui lähin­nä ros­ka­pön­tön ja imu­rin säi­ly­tys­paik­ko­jen osoittamisesta.

    Ja esi­mer­kik­si koti­sii­vous hoi­tuu edel­leen­kin perin­tei­sel­lä mop­pi + imu­ri + mattopiiska-yhdistelmällä.

  94. Ymmär­tä­mi­seen muu­ten vii­ta­taan nyky­ään monis­sa yhteyk­sis­sä kuin se oli­si jon­kin­lai­nen yhteis­kun­nan syöpä.

    Mis­sä­hän vai­hees­sa tuon sanan mer­ki­tys on vää­ris­ty­nyt tar­koit­ta­maan idioot­ti­mais­ta ja vahin­gol­lis­ta hys­syt­te­lyä, päi­vit­te­lyä ja/tai kri­tii­ki­tön­tä hyväk­syn­tää? Oikeam­min­han sen tar­koit­taa mer­ki­tys­ten ja syy-seu­raus­suh­tei­den tajua­mis­ta ja hah­mot­ta­mis­ta. Tätä luu­li­si kaik­kien pitä­vän aivan yksi­se­lit­tei­ses­ti toi­vot­ta­va­na ja tavoi­tel­ta­va­na jut­tu­na. Ymmär­tä­mi­sen kri­ti­soin­ti (tai lei­maa­mi­nen tur­hak­si) kuu­los­taa­kin aina­kin omaan kor­vaa­ni poik­keuk­set­ta aika hullunkuriselta.

  95. Saa­ra, hie­nos­ti kiteytetty! 

    Jos puhu­taan edel­leen näis­tä eri­tyi­sis­tä, niin ei lap­sen käy­tös­tä pys­ty kas­vat­ta­ja kor­jaa­maan ennen kuin ymmär­tää, mitä käy­tök­sen taka­na on. Jos esi­mer­kik­si kos­ke­tuk­sel­le herk­kä lap­si on kovin her­käs­ti nyr­kit pys­tys­sä, kos­ka pitää jokais­ta taha­ton­ta tuup­paus­ta lyö­mi­se­nä ja puo­lus­tau­tuu, niin ei sii­nä auta, että joku sor­mi pys­tys­sä sanoo, että “soo, soo, ei saa lyö­dä”. Lap­si kokee vain, että hän­tä aina moi­ti­taan, mut­ta muut saa­vat kyl­lä hän­tä lyödä.

    Jos täl­lai­nen kos­ke­tus­herk­kä lap­si pää­see kas­va­maan aikui­sek­si oppi­mat­ta tuup­pauk­sen ja lyö­mi­sen välis­tä eroa ja saa puu­kon tas­kuun­sa, niin jäl­ki voi olla var­sin pahaa.

  96. Riit­ta ja Saara, 

    Kiin­ni­tin itse­kin jäl­ki­kä­teen huo­mio­ta käyt­tä­mää­ni ter­miin “ymmär­tä­mi­nen”.

    Toki eri­tyi­so­pet­ta­jan tulee tie­tää ja ymmär­tää opet­ta­mien­sa las­ten ja nuor­ten mah­dol­li­set diagnoosit. 

    Tar­koi­tin, että sil­lä tie­dol­la ei ope­tuk­sen arjes­sa juu­ri­kaan ole mer­ki­tys­tä. ESY-luo­kan opet­ta­jan perus­teh­tä­vä on lait­taa poruk­ka ruo­tuun taval­la tai toi­sel­la. Sit­ten, jos se onnis­tuu, voi mah­dol­li­ses­ti yrit­tää opet­taa­kin jotain. 

    Olen ollut pari ker­taa sijais­ta­mas­sa käy­tös­häi­riöis­ten luok­kaa 2000-luvun alussa. 

    Ensim­mäi­sel­lä ker­ral­la kun luok­kaan astuin enkä ollut edes ehti­nyt kun­nol­la ter­veh­tiä, joku huo­mion­ha­kui­nen luo­kan pel­le huusi taka­ri­vis­tä, että “anna mui­ja pillua”. 

    Noh.. joku voi­si häm­men­tyä, punas­tua, rai­vos­tua tai ruve­ta täti­mäi­ses­ti saar­naa­maan käy­tök­ses­tä. Se ei kui­ten­kaan ole oikea tilan­teen halutuunottokeino. 

    Tokai­sin vain, että “hyvä idea, onkin koko aamun panet­ta­nut niin vie­tä­väs­ti. Teh­dään­kö tem­put täs­sä vai men­nään­kö häve­li­ää­min oven toi­sel­le puo­len”. Parin sekun­nin tyr­mää­vän hil­jai­suu­den ja parin minuu­tin hil­lit­tö­män nau­run­re­ma­kan jäl­keen tie­sin, että täs­sä se oli. Otin paikkani. 

    Minul­la ei ollut hajua­kaan tämän san­ka­rin diag­noo­sis­ta (ilmei­ses­ti jokin vai­kea-astei­nen sek­su­aa­li­nen koh­de­häi­riö) eikä se tie­to oli­si muut­ta­nut reak­tio­ta­ni yhtään miten­kään. Ja näin on hyvä. Poi­ka osoit­tau­tui luo­kan par­haak­si oppi­laak­si ja käyt­täy­tyi sääl­li­ses­ti aina­kin minun aikanani. 

    Nis­kan pääl­le pää­se­mi­sen yri­tyk­siä vie­lä tuli kyl­lä tasai­seen tah­tiin, mut­ta pää­osin pysyt­tiin asias­sa eli oppiaineissa. 

    Jär­kyt­tä­vä oli muu­ten tode­ta, että puo­let luo­kas­ta ei osan­nut lukea kun­nol­la. Mekaa­ni­nen luke­mi­nen oli takel­te­le­vaa ja lue­tun ymmär­tä­mi­nen täy­sin hakusessa. 

    Kysees­sä oli yhdis­tet­tu 7–8 ‑luok­ka ja ikä­hai­ta­ri 13–16 vuot­ta. ESY-luo­kal­la on 8–10 lasta/nuorta. Täs­sä luo­kas­sa oli 7 poi­kaa ja yksi tyttö.

  97. Eli­na, ymmär­sit siis tilan­teen intuitiivisesti/kokemusperäisesti/tjsp. tar­vit­se­mat­ta ymmär­ryk­sen tuek­si diag­noo­sia. Hyvä! Kaik­ki eivät kui­ten­kaan ole yhtä lah­jak­kai­ta, ja diag­noo­sit voi­vat oikeas­ti aut­taa mm. hukas­sa ole­via van­hem­pia ymmär­tä­mään las­ten­sa käy­tös­tä parem­min. Perus­o­let­ta­ma­han osal­la kun on vali­tet­ta­vas­ti edel­leen­kin se, että huo­nos­ti käyt­täy­ty­vä lap­si on vain type­rä tai ilkeä.

    Mut­ta no, onhan asial­la toi­nen­kin puo­li. Olen luok­ka-avus­ta­ja­na seu­ran­nut erit­täin päte­vän ja osaa­van eri­tyi­so­pet­ta­jan toi­min­taa (1.–3. luo­kat). Vali­tet­ta­vas­ti tou­hu vai­kut­ti sil­tä, että vaik­ka opet­ta­ja oli­si kuin­ka hyvä, pysy­väs­ti myön­teis­tä kehi­tys­tä on jois­sa­kin tapauk­sis­sa mah­do­ton­ta saa­vut­taa ilman kotio­lo­jen paran­tu­mis­ta. On häm­mäs­tyt­tä­vää, kuin­ka välin­pi­tä­mät­tö­miä jot­kut van­hem­mat voi­vat olla omia lap­si­aan kohtaan. 

    Eri­tyi­so­pet­ta­ja mm. näki kovas­ti vai­vaa saa­dak­seen pahim­mal­le tapauk­sel­le jär­jes­tet­tyä tera­pia­pai­kan ohi hui­mien jono­jen, ja tämän onnis­tut­tua äidin kom­ment­ti oli: “En todel­la­kaan ala poi­kaa sin­ne kus­kaa­maan, sehän on toi­sel­la puo­lel­la kau­pun­kia! Tie­dät­te­kö te mitä ben­sa mak­saa!” Yhtä tur­hia oli­vat muut­kin ehdo­tuk­sem­me sii­tä, miten pojan kans­sa kan­nat­tai­si koto­na toi­mia ja mil­lai­nen yhtei­nen teke­mi­nen hän­tä aut­tai­si. Yhteis­ten luku­het­kien sijaan lap­si sai äidil­tään lähin­nä käm­me­nen kokoi­sia ruh­jei­ta ympä­ri vartaloa.

    Näis­sä tilan­teis­sa ei diag­noo­seis­ta tie­tys­ti oikein mai­nit­ta­vaa apua ole. On vai­kea sanoa, mitä voi­tai­siin teh­dä täl­lais­ten äärim­mäi­sen huo­no-osais­ten per­hei­den las­ten aut­ta­mi­sek­si ja hei­dän syr­jäy­ty­mi­sen­sä ehkäi­se­mi­sek­si. Huos­taan­ot­toa­kaan ei sinä aika­na saa­tu onnis­tu­maan, kun itse olin muka­na kuviois­sa (lap­si­li­sien saa­mi­nen omal­le tilil­le oli äidil­le kovin tär­keä­tä). Mut­ta tämä nyt alkaa olla vähän ohi aiheen, kun ker­ran Osmo raja­si nämä tapauk­set käsit­te­lyn ulko­puo­lel­le (toi­vot­ta­vas­ti tämä­kin aihe tulee myö­hem­min käsitellyksi).

  98. Flyn­nin efek­tis­tä sen ver­ran, että se, että RPM-raa­ka­pis­teet nouse­vat popu­laa­tio­ta­sol­la ja se, että RPM-raa­ka­pis­teet ovat eni­ten g‑ladattuja kai­kis­ta tes­teis­tä, eivät ole ris­ti­rii­das­sa kes­ke­nään, eikä se tar­koi­ta, että 1900-luvun alku­puo­lel­la ihmi­set oli­si­vat olleet kehitysvammaisia. 

    Kun RPM ennus­taa kaik­kea sitä hyvää ja kau­nis­ta, jota älyk­kyys tuo tul­les­saan, olen­nai­sia ovat popu­laa­tio­ta­son erot. Tilas­tol­li­nen näyt­tö on vah­va, ja itsea­sias­sa ajan yli Flynn-efek­ti vain vah­vis­taa sitä, kos­ka se tun­tuu nou­dat­te­le­van (hyvin kar­keas­ti) talous­kas­vua, joten älyk­kyys tai siis RPM-raa­ka­pis­te­mää­rä kor­re­loi entis­tä vah­vem­min vaik­ka­pa tulo­ta­son kans­sa, jos tar­kas­tel­laan panee­li­da­taa. (Aina­kin näin pitäi­si olla)

    Kyl­lä Flynn-efek­tis­sä on jotain todel­lis­ta­kin. Nuo­rem­mat pol­vet ovat olleet esi­mer­kik­si parem­pia raken­ta­maan kai­ken­lais­ta LEGOis­ta — tosin tämä point­ti voi men­nä rik­ki nyt­tem­min, kun lego on siir­ty­nyt isom­piin ja moni­mut­kai­sem­piin pala­siin, joi­ta on vai­keam­pi yhdis­tel­lä genee­ri­ses­ti. Kyky suun­ni­tel­la abstrak­teis­ta osis­ta (Legot ovat abstrak­tioi­ta: saman­lai­nen pala­nen on “sama pala”, eikä niil­lä ole iden­ti­teet­tiä) koos­tu­va koko­nai­suus on nyky­päi­vän yhteis­kun­nas­sa arvo­kas tai­to ja sii­tä on hyö­tyä yllät­tä­vän­kin monis­sa amma­teis­sa — ei vain insi­nöö­reil­le tms. 

    Ei siis ole koko­naan epä­tot­ta, että Flynn-efek­ti oli­si pel­käs­tään tes­tien oppi­mis­ta. Kuten yllä tode­tiiin, WISCin arit­me­tiik­kao­sion pis­te­mää­rä on nous­sut hyvin mal­til­li­ses­ti, mut­ta se on kui­ten­kin nous­sut. Parem­pi ruo­ka, parem­min ope­ra­tio­na­li­soi­tu­vat abstrak­tit ajat­te­lu­mal­lit, kie­len evo­luu­tio, tek­nii­kan kehi­tys, nuo­rem­pa­na tapah­tu­va ja tar­koi­tuk­sen­mu­kai­sem­pi altis­tu­mi­nen abstrak­tia ajat­te­lua vaa­ti­vil­le teh­tä­vil­le jne, kyl­lä ne tuot­ta­vat myös jotain todel­lis­ta hyö­tyä myö­hem­mäs­sä iässä.

  99. Minul­la ei ollut hajua­kaan tämän san­ka­rin diag­noo­sis­ta (ilmei­ses­ti jokin vai­kea-astei­nen sek­su­aa­li­nen koh­de­häi­riö) eikä se tie­to oli­si muut­ta­nut reak­tio­ta­ni yhtään miten­kään. Ja näin on hyvä. Poi­ka osoit­tau­tui luo­kan par­haak­si oppi­laak­si ja käyt­täy­tyi sääl­li­ses­ti aina­kin minun aikanani. 

    Olen täl­le tari­nal­le­si hihi­tel­lyt pit­kin päi­vää. 😉 Se miten tie­to tai ymmär­rys las­ten eri­tyi­syyk­sis­tä vai­kut­taa (vai vai­kut­taa­ko miten­kään) yksit­täi­sis­sä kas­va­tus­ti­lan­teiss­sa on tosi­aan ihan oma tari­nan­sa. Jokai­sen kas­vat­ta­jan paras työ­vä­li­ne on se oma persoona.

    Jokai­nen lap­si vaa­tii vähän oman­lai­si­aan ottei­ta ja ongel­ma­ti­lan­teis­sa tie­to diag­noo­sis­ta aina­kin toi­vot­ta­vas­ti aut­taa oikei­den ottei­den löy­tä­mi­ses­sä. Oma kom­ment­ti­ni oli vas­taus sii­hen, kun kir­joi­tit miten kaik­kia pitäi­si koh­del­la samal­la taval­la. Se nyt ei yksin­ker­tai­ses­ti pidä paik­kaan­sa. Se, mikä saa yhden lap­sen aset­tu­maan, saa toi­sen lap­sen vain heit­täy­ty­mään entis­tä­kin han­ka­lam­mak­si. Sen olen jo oman (aina­kin tois­tai­sek­si nor­maa­lin kir­jois­sa ole­van) lap­se­ni kans­sa oppinut.

  100. Las­tenp­sy­kiat­rian kans­sa teke­mi­sis­sä olles­sa on tul­lut mel­ko vah­va käsi­tys sii­tä, että van­hem­mat ovat ikä­vän usein monion­gel­mai­sen lap­sen ongel­ma nro 1. Gee­nit ovat toki taus­ta­vai­kut­ta­jia, mut­ta kun lap­si jää täy­sin vail­le rak­kaut­ta ja nor­maa­le­ja vuo­ro­vai­ku­tus­suh­tei­ta mui­hin jo taa­pe­ro­na, alkaa mat­ka veron­mak­sa­jak­si olla mene­tet­ty jo kouluiässä.

  101. Elina:“Tokaisin vain, että “hyvä idea, onkin koko aamun panet­ta­nut niin vietävästi. ”

    Opet­ta­ja jou­tuu nyky­kou­lus­sa jat­ku­vas­ti ‚tas­a­seen, tuol­lais­ten tilan­tei­den eteen. Tämä on oire yhteis­kun­nan pahoin­voin­nis­ta ja arvo­jen huk­kaa­mi­ses­ta. Aivan lii­an useat nyky­van­hem­mis­ta ovat kas­vat­ta­ji­na kädet­tö­miä. Kun tähän lisä­tään ope­tuk­sen lain­sää­tä­jän toi­met, joil­la on vie­ty kou­lun mah­dol­li­suu­det kas­vat­ta­mi­seen, niin totaa­li­ro­mah­dus on tulos­s­sa. Seu­raam­me Ruot­sia täs­sä­kin asiassa.

    Eli­nan kom­ment­ti esi­tet­tiin koto­na var­maan­kin :” Opet­ta­ja oli­si halun­nut nai­da minun kanssani”.

    Jos kysees­sä oli­si ollut “taval­li­nen” , ei tark­kis­luok­ka, niin ope oli­si nyt raastuvassa.

  102. Yksi asia pis­tää sil­mään täs­tä kes­kus­te­lus­ta, nimit­täin kisäl­li­sys­tee­min ja työs­sä oppi­mi­sen tur­han heik­ko ase­ma suo­ma­lai­ses­sa kou­lu­tus­jär­jes­tel­mäs­sä. Tämä ei rajoi­tu pel­käs­tään duu­na­ri­hom­miin. Monet toi­mis­to- ja tut­ki­mus­työt­kin ovat sel­lai­sia, että vas­ta kon­kreet­tis­ten, ajan­koh­tais­ten ongel­mien kans­sa pai­ni­mi­nen todel­la hioo opis­ke­li­jaa. Ja nyky­ään opis­ke­li­ja kokee kou­lun ja työ­elä­män kui­lun pait­si amma­til­li­se­na epä­var­muu­den tun­tee­na myös työl­lis­ty­mi­sen mah­dot­to­muu­te­na: ei pää­se töi­hin, jos ei ole työkokemusta.

  103. Las­tenp­sy­kiat­rian kans­sa teke­mi­sis­sä olles­sa on tul­lut mel­ko vah­va käsi­tys sii­tä, että van­hem­mat ovat ikä­vän usein monion­gel­mai­sen lap­sen ongel­ma nro 1. 

    Tuo on var­mas­ti tot­ta, mut­ta se ei sai­si kos­kaan olla läh­tö­ole­tuk­se­na jon­kun yksit­täi­sen lap­sen koh­dal­la. Ihan lii­an moni “kun­nol­li­nen” van­hem­pi saa vain luen­to­ja sii­tä, kuin­ka lap­sel­le pitäi­si pis­tää kun­non rajat, yms. itses­tään­sel­vyyk­siä, kun yrit­tää löy­tää lap­sel­leen apua.

  104. Monet toi­mis­to- ja tut­ki­mus­työt­kin ovat sel­lai­sia, että vas­ta kon­kreet­tis­ten, ajan­koh­tais­ten ongel­mien kans­sa pai­ni­mi­nen todel­la hioo opiskelijaa. 

    Onko muun­kin­lais­ta tut­ki­mus­työ­tä kuin sel­lais­ta, että tut­ki­mus­ryh­mäs­sä on poruk­kaa tut­ki­mus­a­pu­lai­sis­ta ja väi­tös­kir­jan teki­jöis­tä aina pro­fes­so­rei­hin asti? Ei niis­sä jul­kai­suis­sa ihan syyt­tä suot­ta ole mon­ta nimeä.

  105. Onko muun­kin­lais­ta tut­ki­mus­työ­tä kuin sel­lais­ta, että tut­ki­mus­ryh­mäs­sä on poruk­kaa tut­ki­mus­a­pu­lai­sis­ta ja väi­tös­kir­jan teki­jöis­tä aina pro­fes­so­rei­hin asti?

    Se, että ollaan samal­la lai­tok­sel­la ja nimel­li­ses­ti samas­sa tut­ki­mus­ryh­mäs­sä, ei vie­lä tar­koi­ta kovin­kaan usein, että tämä eroai­si miten­kään sii­tä, että tekee tut­ki­mus­ta yksin. 

    Olen kuul­lut, että monet pro­fes­so­rit tun­ke­vat väki­sin nimen­sä joka iki­seen pape­riin, jota hänen “omas­sa” tut­ki­mus­ryh­mäs­sään teh­dään, riip­pu­mat­ta sii­tä onko osal­lis­tu­nut vai ei. Minul­le näin ei ole käy­nyt, mut­ta tutuil­le on.

  106. Se, että ollaan samal­la lai­tok­sel­la ja nimel­li­ses­ti samas­sa tut­ki­mus­ryh­mäs­sä, ei vie­lä tar­koi­ta kovin­kaan usein, että tämä eroai­si miten­kään sii­tä, että tekee tut­ki­mus­ta yksin. 

    Yleen­sä ne, jot­ka jää­vät ihan koko­naan yksin, alka­vat var­sin pian hakea mui­ta töi­tä. Usein­kaan se ohjaa­ja ei ole se viral­li­nen nimet­ty ohjaa­ja, mut­ta hyvin har­va teek­ka­ri tai edes mais­te­ri pys­tyy tut­ki­mus­työ­tä vie­lä ihan itse­näi­ses­ti tekemään.

    Olen kuul­lut, että monet pro­fes­so­rit tun­ke­vat väki­sin nimen­sä joka iki­seen pape­riin, jota hänen “omas­sa” tut­ki­mus­ryh­mäs­sään teh­dään, riip­pu­mat­ta sii­tä onko osal­lis­tu­nut vai ei. 

    Niin­hän ne teke­vät ja kyl­lä “kaik­ki” sen tie­tä­vät. Minus­ta se pro­fes­so­rin nimi on siel­lä lähinn­nä ker­to­mas­sa kenen tut­ki­mus­ryh­mäs­sä työ on teh­ty ja anta­mas­sa tulok­sil­le uskottavuutta.

  107. Niin, ehkä­pä se on niin, että nykyi­nen kou­lu­jär­jes­tel­mä on onnis­tu­nut nii­tä koh­taan, joi­den lah­jo­ja tukee hyviä pers­li­hak­sia, mut­ta jos olet “käsi­työ­läi­nen” ei kou­lus­sa, yhteis­kun­nas­sa tai muu­ten­kaan sel­lais­ta juu­ri­kaan tueta.
    Mik­si ole­tusar­voi­ses­ti kaik­kien menes­tyäk­seen oli­si opis­kel­ta­va yli­opis­tos­sa? Mik­si ei ole port­te­ja menes­tyk­seen käy­tän­nön oppi­mi­sen ja työ­elä­män kaut­ta? Jos on oppi­so­pi­mus­tyyp­pi­ses­sä kou­lu­tuk­ses­sa oppi­nut kai­ken sil­to­jen suun­nit­te­lus­ta ihan kes­tä­vyys­las­kel­mia myö­ten, niin eikö tuol­lais­ta asian­tun­te­mus­ta pitäi­si arvos­taa vähin­tään­kin yhtä pal­jon kuin sitä jon­ka on oppi­nut kou­lun penkillä?
    Mik­si ei mah­dol­lis­te­ta ensin amma­tin hank­ki­mis­ta ja sit­ten sitä kaut­ta oman alan löy­tä­nee­nä kan­nus­te­ta ja mah­dol­lis­te­ta lisä­kou­lu­tuk­sen hankkimiseen?
    Mik­si ei mah­dol­lis­te­ta sitä, että ihmi­set itse päät­täi­si­vät mit­kä yli­opis­ton kurs­sit ovat heil­le hyö­dyl­li­siä, eikä nou­da­te­ta vain orjal­li­ses­ti jon­kun mää­rää­mää kurs­si­po­li­tiik­kaa. Voi­han ohje­nuo­ria olla yli­opis­tol­ta, mut­ta mie­les­tä­ni jos teet hyvän opin­näy­te­työn, joka täyt­tää tut­kin­to­vaa­ti­muk­set, pitäi­si olla se ja sama olet­ko käy­nyt 160op edes­tä kurs­se­ja. Jos nyt sit­ten joten­kin muu­ten halu­taan vie­lä var­mis­taa ammat­ti­tai­toa, niin voi­si­han sii­nä olla joku koe­kin sitä testaamassa.

  108. Eli­na ker­toi: “Tokai­sin vain, että “hyvä idea, onkin koko aamun panet­ta­nut niin vie­tä­väs­ti. Teh­dään­kö tem­put täs­sä vai men­nään­kö häve­li­ää­min oven toi­sel­le puo­len”. Parin sekun­nin tyr­mää­vän hil­jai­suu­den ja parin minuu­tin hil­lit­tö­män nau­run­re­ma­kan jäl­keen tie­sin, että täs­sä se oli. Otin paikkani. ”

    Luo­ja kou­lua näil­tä ama­töö­reil­tä armah­ta­koon. Ylä­kou­lun ESY-luok­ka on kiel­tä­mät­tä haas­ta­va, ja jos on tie­dos­sa ker­ta tai pari sijais­ta­mis­ta, on var­mas­ti hou­kut­te­le­vaa kyl­mäs­ti näyt­tää sil­le “aso­si­aa­li­sel­le ainek­sel­le”, mis­tä kana kusee. 

    Yksi suo­sit­tu kei­no ama­töö­rien kes­kuu­des­sa on juu­ri se, että ottaa poru­kan kovim­man kun­din käsit­te­lyyn­sä, heit­tää pik­kui­sen sel­lais­ta por­noa ja hais­ta­vit­tua kave­ril­le, että täl­tä menee pas­mat sekai­sin ja sit­ten tode­ta, että ote­taas nyt ne kir­jat esiin. Näin toi­mi­taan myös­kin ame­rik­ka­lais­ten elo­ku­vien Bronx-kou­luis­sa. Se toi­mii ker­ran, se toi­mii kaks, mut­ta sit­ten, kun pitäi­si oikeas­ti ruve­ta töi­tä teke­mään, ama­töö­ri (tai fil­mi­ryh­mä) on jo rien­tä­nyt muuanne.

    Luok­kaan palaa se vaki­tui­nen opet­ta­ja, jon­ka pitäi­si saa­da se ryh­mä toi­mi­maan edes mini­mi­ta­sol­la, mut­ta entis­tä vai­keam­paa se saat­taa olla näi­den vie­rai­le­vien täh­tien jäl­keen. Luok­ka on saa­nut yhden ope­tuk­sen: ole kovem­pi. Hei­tä kovem­paa läp­pää niin voi­tat. Puhu vie­lä rivom­min. Älä hät­käh­dä. Älä per­ke­le anna periksi.

    Tou­ko Mettinen
    (nimim.)

  109. Luo­ja kou­lua näil­tä ama­töö­reil­tä armahtakoon. 

    Mitä suo­sit­te­li­sit sit­ten itse tilanteeseen?

    Täy­tyi­hän tuol­lai­nen sanai­lu nyt lopet­taa alkuun­sa. Miten oli­sit sen nai­se­na teh­nyt? Sinul­le nyt tus­kin oli­si huu­det­tu vastaavaa.

    Ker­ro, mitä minun oli­si pitä­nyt sanoa? 

    Olin muis­taak­se­ni pari viik­koa sil­lä ker­taa eli mis­tään muu­ta­man tun­nin kei­kas­ta ei ollut kyse. 

    Mis­tä muu­ten tie­dät, että olen ama­töö­ri? Eivät kaik­ki eri­tyi­so­pet­ta­jan kou­lu­tuk­sen saa­neet tee jat­ku­vas­ti töi­tä luokanopettajana.

  110. Läös­sy­ti läs­sy­ti ja taas pitää tark­kis­lai­sia ja mui­ta tule­via ven­ku­loi­ta ymmärtää.

    Suo­men Kuva­leh­des­sä oli hyvä jut­tu sii­tä mikä kou­lus­sa mät­tää. Artik­ke­lis­sa ei olut minul­le ker­ras­saan mitään uut­ta, kaik­ki on ollut tie­dos­sa aina­kin vii­mei­sen 20 vuo­den ajan, per­he­pii­riin kun sat­tuu kuu­lu­maan opettaja.

    Luke­kaa ja ihmetelkää.

  111. Hep Eli­na!

    Oli­sit­ko sitä miel­tä, että minä oli­sin voi­nut ehdot­taa nai­mis­ta sen ESY-luo­kan tytön kanssa?

    Itse tilan­tee­seen en tie­ten­kään voi mitään takuu­re­sep­tiä antaa, mut­ta noin ylei­se­nä peri­aat­tee­na sanoi­sin, että kie­len­käy­tös­sä ei pidä alen­tua samal­le tasol­le, vaan pitää “pysy­tel­lä aikuisena”.

    Ama­töö­riys tuli mie­le­le­ni sii­tä, että se, joka (suku­puo­les­ta huo­li­mat­ta) äijä­nä “ottaa paik­kan­sa” tulee samal­la hyväk­sy­neen­sä häi­rik­kö­nuo­ren ala­kult­tuu­rin säännöt. 

    Tämän ver­ran vedän takai­sin: nyky­sys­tee­mis­sä sinun meto­di­si saat­ta­vat toi­mia ihan hyvin ja minun olla toi­mi­mat­ta. Vika onkin sii­nä, että tilan­ne on pääs­tet­ty täl­lai­sek­si. Ei kah­dek­san­vuo­tias hais­tat­te­li­ja ole vie­lä läpeen­sä paha. Vai onko Sylt­ty eri mieltä?

    Ja vie­lä (jul­ki­suu­des­ta): nyky­opet­ta­jan kan­nat­taa aina varau­tua sii­hen, että hänen ope­tus­tuo­kion­sa ovat you­tu­bes­sa kat­sot­ta­va­na jo seu­raa­val­la välitunnilla. 

    Tou­ko Mettinen

  112. Tou­ko,

    Kysyin­kin, mitä oli­sit NAISENA teh­nyt. Ymmär­rän, että mie­hel­tä tuo oli­si ollut asteen tai kym­me­nen­kin astet­ta sopi­mat­to­mam­paa. Tytön vas­taa­van hei­ton mie­he­nä oli­sin var­mas­ti kui­tan­nut eri tavoin. En kui­ten­kaan muser­ta­val­la hil­jai­suu­del­la, saar­naa­mal­la, nolos­tu­mal­la tai suuttumalla. 

    Ehkä oli­sin joil­lain kei­noin kään­tä­nyt sen samoin vit­sik­si: “roh­kea ehdo­tus näin ensit­ref­feil­lä, vali­tet­ta­vas­ti jo ammat­ti­ni puo­les­ta on sanot­ta­va ei” tms. 

    Mie­les­tä­ni pysyin ker­to­mas­sa­ni epi­so­dis­sa “aikui­se­na”. En nolan­nut poi­kaa — annoin hänen pysyä mie­he­nä. Oli­sin­han voi­nut sanoa vaik­ka: “En ole pedo­fii­li” tai “tus­kin sinul­la on housuis­sa­si mitään minua kiin­nos­ta­vaa” tms.” Sil­loin oli­sin ollut samal­la vii­val­la, kos­ka minun nolaa­mi­se­ni­han hänel­lä oli tavoitteena. 

    Se tuli aina­kin sel­väk­si, että ESY-opet­ta­jan tär­kein työ­vä­li­ne on oma per­soo­na. Ihan tur­ha men­nä sin­ne esit­tä­mään mitään yli­opis­ton käy­nyt­tä kas­vat­ta­jaa, spon­taa­niu­del­la ja huu­mo­rin­ta­jul­la men­tiin. Rau­ta­her­mot oli­si­vat olleet myös ääret­tö­män tär­keä pakin osa, mut­ta nii­tä minul­la ei vali­tet­ta­vas­ti ole. En kui­ten­kaan lyö­nyt ketään, kuten edeltäjäni. 

    Se on myön­net­tä­vä, että var­si­nai­set ope­tus­suun­ni­tel­mat työn­sin heti kär­keen sin­ne, jon­ne päi­vä ei pais­ta eikä kuu kumota. 

    Yhte­nä­kin päi­vä­nä oli ohjel­mas­sa lii­kun­ta­tun­nil­la luis­te­lua. Minus­ta oli etu­kä­teen sel­vää, ettei kenel­lä­kään täs­tä valio­jou­kos­ta ole ole­mas­sa­kaan luis­ti­mia ja vaik­ka oli­si­kin eivät ne aina­kaan tun­nil­le ilmesty. 

    Men­tiin sit­ten käve­lyl­le ja jutel­tiin vain kai­ken­lais­ta. Tär­kein­tä minus­ta oli, että poruk­ka oppi­si ajat­te­le­maan, ilmai­se­maan sen ja vie­lä­pä ehkä perus­te­le­maan­kin sanomansa. 

    Ja se, että hei­tä kuun­nel­tiin. Tun­tui välil­lä, että kukaan ei oikeas­ti ole hei­tä kuun­nel­lut kos­kaan. Sii­hen panostin. 

    Lauseen­jä­sen­nyk­set jätin suo­siol­la pois, vaik­ka sel­lai­nen­kin ohjeis­sa­ni mai­nit­tiin. vähän vai­kea opet­taa pre­di­kaat­tia, kun kukaan ei oikein tien­nyt edes, mikä on verbi. 

    Mut­ta ehkä tämä oli sit­ten “vää­rin sam­mu­tet­tu”. Vai mitä Touko?

    Täy­tyy nyt mai­ni­ta, että tämä ESY- luok­ka oli asui­na­lu­een raken­tees­ta joh­tuen var­mas­ti Hel­sin­gin pahim­pia. Var­mas­ti mones­sa muus­sa pai­kas­sa eri­tyis­luo­kal­la­kin on parem­mat olo­suh­teet ja val­miu­det ihan taval­li­seen­kin kou­lun­käyn­tiin oppisisältöineen. 

    Mut­ta tyk­kä­sin joten­kin kau­hees­ti niis­tä, vaik­ka ihan gangs­te­rei­ta­han ne jos­sain mie­les­sä oli­vat. Kau­heen herk­kiä ja sulos­ia kui­ten­kin var­sin­kin kah­den kesken. 

    Voih, mul­la tuli ihan ikä­vä niitä.…

  113. Eli­nan tapause­si­merk­ki on kiin­nos­ta­va ja mie­les­tä­ni Met­ti­nen lii­oit­te­lee pahek­sun­nas­saan. Muis­tan hyvin monet ylä­as­te­ai­ko­je­ni tapauk­set, jois­sa nais­puo­li­sel­ta opet­ta­jal­ta oli­si vaa­dit­tu kovem­paa her­moa ja kiel­tä. Mones­ti opet­ta­ja pois­tui itkien luo­kas­ta. Kun on teke­mi­sis­sä huo­no­ta­pais­ten kans­sa, ei kan­na­ta olla kovin korrekti.

  114. Eli­na

    minus­ta tuo sinun nyt kek­si­mä­si ensit­ref­fi-repliik­ki oli­si ollut pal­jon parem­pi kuin se, jon­ka sil­loin aikoi­naan sanoit. 

    Alun­pi­täen otin osaa kes­kus­te­luun, kos­ka minua ärsyt­tää tavat­to­mas­ti tämä jul­ki­suu­des­sa sijaa saa­nut san­ka­ri­pe­da­go­kiik­ka. Esi­mer­kik­si se, että kun ne opet­ta­jat eivät saa kah­dek­sas­sa vuo­des­sa edes ope­tet­tua nii­tä luke­maan ja kun minä menin sin­ne, niin johan parin vii­kon jäl­keen jo käy­tiin hil­ja­sia kes­kus­te­lu­ja elämästä. 

    Arki ei ole ame­rik­ka­lais­ta elokuvaa.

    Se että et opet­ta­nut lauseen­jä­sen­nys­tä, on var­mas­ti ihan oikea rat­kai­su. Eli jos mie­tim­me sinun kak­si­vii­kois­ta­si, se luul­ta­vas­ti meni hyvin — nyt kun ker­roit vähän lisää sii­tä, miten tei­dän yhtei­se­lo sujui. Eli ei nyt ihan vää­rin sammutettu. 

    Arto,

    minä­kin muis­tan nii­tä tapauk­sia — ja sen lisäk­si näen nii­tä vii­kot­tain. Minul­la ja muil­la vaki­tui­sil­la opet­ta­jil­la vain ei ole sel­lais­ta ylel­li­syyt­tä, että voi­sim­me hakea esi­ku­vam­me omien kou­luai­ko­jen kovis-opet­ta­jis­ta tai ame­rik­ka­lais­ten elo­ku­vien boot cam­peis­ta. Mei­dän tulee nou­dat­taa lakia ja opetussuunnitelmaa.

    Tus­kin uskoi­sit, jos kuu­li­sit, kuin­ka pie­niin “opet­ta­jan bru­ta­li­teet­tei­hin” nyky­ajan äidit ovat laki­mie­hen avul­la val­miit puuttumaan.

    Tou­ko Mettinen

  115. Eli­na, se, että ymmär­tää, mikä eri­tyi­sil­lä mät­tää ei todel­la­kaan tar­koi­ta sitä, että meni­si luo­kan eteen esiin­ty­mään samal­la taval­la kuin, jos meni­si vaik­ka­pa pitä­mään luen­toa yli­opis­tos­sa. Eri­tyi­set tar­vit­se­vat omat eri­tyi­set otteen­sa, mut­ta en vie­lä­kään ole vakuut­tu­nut, että teo­ria­tie­dos­ta ei sii­nä oli­si hyötyä.

    Lähi­pii­ris­sä­ni on mon­ta alle kou­lui­käis­tä tai pik­ku­kou­lu­lais­ta, joil­la on jotain autis­min suun­tais­ta eri­tyi­syyt­tä. Minua joten­kin masen­taa lukea, miten myös täl­lai­sis­ta hyvien ja rakas­ta­vien van­hem­pien lap­sis­ta puhu­taan joi­nain gangs­te­ri­nal­kui­na. Välin­pi­tä­mät­tö­mät van­hem­mat ja eri­tyi­syys on var­mas­ti tuhoi­sa yhdis­tel­mä, mut­ta haluan uskoa useim­pien van­hem­pien välit­tä­vän lapsistaan.

  116. San­ka­ri­pe­da­go­kiik­ka?

    Olet­ko oikeas­ti opet­ta­ja? Et tie­dä, miten opis­ke­lua­la­si kir­joi­te­taan.… Kai sit­ten olet, mut­ta hämmästyttää. 

    =========

    En tie­dä tuol­lai­sis­ta elo­ku­vis­ta mitään. En ole edes lap­se­na välit­tä­nyt ame­rik­ka­lai­ses­ta mas­sa­tuo­tan­nos­ta eli siel­tä en nyt mitään mal­lia ole voi­nut ottaa. Yri­tät nyt tun­kea minua johon­kin itse kek­si­mää­si muot­tiin tie­tä­mät­tä tar­peek­si minusta. 

    Huo­ma­sin vain hyvin äkkiä, että ope­tet­ta­va mats­ku kan­nat­ti lait­taa käyn­tiin kes­kus­te­lun muo­dos­sa eikä perin­tei­ses­ti opet­ta­mal­la. Näin­hän tie­tys­ti on hyvä toi­mia usein taval­li­ses­sa­kin luo­kas­sa — herät­tää ensik­si ylei­nen mie­len­kiin­to aihee­seen ja sit­ten lähes­tyä yksityiskohtia.

    Esi­mer­kik­si, kun tar­koi­tus oli käsi­tel­lä ilmas­to­vyö­hyk­kei­tä, niin aloi­tet­tiin poh­ti­mal­la, mis­sä maas­sa haluai­si mie­lui­ten asua. Se innos­ti sit­ten sen ver­ran, että pääs­tiin vähän ilmas­to­asioi­hin­kin. Yleen­sä­kin asioi­ta piti lähes­tyä vähän mut­kan kaut­ta. Sil­lä taval­la ove­las­ti, että ne eivät heti hok­san­neet, että nii­tä ope­te­taan. Kos­ka kaik­ki opis­ke­lu oli suu­ri kauhistus. 

    Parem­pi minus­ta oli saa­da edes vähän tie­toa sisään omin­ta­kei­sin kei­noin kuin jumiu­tua johon­kin kir­jan teks­tiin, jota sit­ten sai ihan itsek­seen käsi­tel­lä mui­den pela­tes­sa kort­tia tai kuun­nel­les­sa musaa kuu­lok­keet kor­vil­la. Eli mitä ihmeen hyö­tyä sii­tä ope­tus­suun­ni­tel­man nou­dat­ta­mi­ses­ta oli­si ollut? Eihän ope­tus­suun­ni­tel­man seu­raa­mi­nen ole itse­tar­koi­tus, vaan oppi­mi­nen on.

  117. Lähi­pii­ris­sä­ni on mon­ta alle kou­lui­käis­tä tai pik­ku­kou­lu­lais­ta, joil­la on jotain autis­min suun­tais­ta erityisyyttä.

    Jaa? Autis­min ja Asper­ge­rin syndroo­man esiin­ty­vyys yhteen­las­ket­tu­na on noin pro­sen­tin luok­kaa väes­tös­tä, joten eri­koi­nen lähi­pii­ri sinulla. 

    Ettei vain lähi­pii­rii­si oli­si vali­koi­tu­nut näi­tä huo­les­tu­nei­ta hys­tee­rik­ko­ja, joi­ta nyky­ään pal­jon van­hem­mis­sa on. Kaik­ki pie­net­kin lap­sen eri­tyis­piir­teet näh­dään neu­ro­bio­lo­gi­se­na ongel­ma­na ja diag­noo­si kai­ve­taan vaik­ka kivenkolosta. 

    Vuo­ro­vai­ku­tuk­sen häi­riöi­tä ja sitä kaut­ta poik­kea­vaa käy­tös­tä on myös “hyvien ja rakas­ta­vien” van­hem­pien lap­sil­la. Rak­kaut­ta on niin monen­lais­ta — ahdis­ta­vaa­kin laa­tua. Mut­ta sii­tä­hän ei saa puhua, ettei vain joku syyllisty. 

    Minua joten­kin masen­taa lukea, miten myös täl­lai­sis­ta hyvien ja rakas­ta­vien van­hem­pien lap­sis­ta puhu­taan joi­nain gangsterinalkuina.

    Mis­tä päät­te­let, että täl­lä luo­kal­la oli joku autis­ti­ses­ti oireileva? 

    Ei ollut ja vaik­ka oli­si ollut­kin, niin mitä sii­nä jokin pape­ri oli­si aut­ta­nut? En ymmär­rä tätä vieh­ty­mys­tä näi­hin nimik­kei­siin, joil­la ei ole oikeas­taan pahem­min muu­ta mer­ki­tys­tä kuin vapaut­taa van­hem­mat vas­tuus­ta lap­sen­sa käytökseen.

  118. Jaa? Autis­min ja Asper­ge­rin syndroo­man esiin­ty­vyys yhteen­las­ket­tu­na on noin pro­sen­tin luok­kaa väes­tös­tä, joten eri­koi­nen lähi­pii­ri sinul­la.

    Diag­nos­ti­set kri­tee­rit eivät aina täy­ty, kos­ka nii­tä pitää olla mon­ta. Se ei tar­koi­ta, ettei nii­tä piir­tei­tä voi­si olla.

  119. Eli­na, yllät­tä­vän pal­jon noi­ta on osu­nut, mut­ta mitään huo­les­tu­nei­ta hys­tee­rik­ko­ja nämä van­hem­mat eivät ole. Jos esi­mer­kik­si yksi lap­si tuplaa eska­rin ja parin kou­lu­vuo­den jäl­keen siir­re­tään eri­tyis­luo­kal­le, kun ei esi­mer­kik­si opi luke­maan, niin ihan tur­ha yrit­tää väit­tää, että syy­nä oli­si vain yli­hys­tee­ri­set van­hem­mat. Kuin­ka mon­ta ker­taa minun pitää kir­joit­taa, ettei diag­noo­sin tar­koi­tus ole vapaut­taa van­hem­pia vas­tuus­ta, vaan antaa van­hem­mil­le ja muil­le kas­vat­ta­jil­le tukea kas­va­tuk­seen, kos­ka eri­tyis­ten kans­sa eivät kaik­ki tavan­omai­sim­mat kas­va­tus­kons­tit pelaa? Itse­kin tuos­sa juu­ri kuvai­lit, miten jou­duit sen pari­viik­koi­sen aika­na käyt­tä­mään var­sin luo­via kei­no­ja saa­dak­se­si oppi­laat oppi­maan edes jotain.

    Jos en ihan vää­rin muis­ta luen­noil­la kuu­le­maa­ni, niin näi­tä autis­min kir­joon kuu­lu­via eri­tyi­syyk­siä oli­si 10–15 pro­sen­til­la väes­tös­tä. Suu­rin osa menee kou­lus­sa ihan taval­li­si­na lap­si­na, mut­ta ennen kou­lua saat­ta­vat käy­dä toi­min­ta­te­ra­pias­sa, tms. Tut­tu eri­tyi­so­pet­ta­ja sanoi, että tosi monel­le on ennen kou­lui­kää teh­ty jotain, mut­ta se ei enää kou­lus­sa näy. Pitäi­si­kö­hän tuo sinun “pro­sen­tin luok­kaa” sisäl­lään vain ne kaik­kein vaka­vim­mat tapauk­set? Kun men­nään läpi koko kir­jo, niin toi­ses­sa pääs­sä ovat kehi­tys­vam­mai­set toi­ses­sa pik­kui­sen ori­gi­nel­lit tyypit.

  120. Tuol­la edel­lä kira­vuo kir­joit­ti aika osu­vas­ti, mikä on aka­tee­mi­ses­ti kou­lu­te­tun ja ei-aka­tee­mi­sen ero. Vaik­ka aka­tee­mi­ses­ti kou­lu­tet­tu Eli­na osaa rat­koa ongel­mia, joi­hin ei ole val­mis­ta rat­kai­sua ole­mas­sa, niin monet eivät osaa. Tosi monet van­hem­mat etsi­vät kas­va­tus­pul­miin rat­kai­su­ja kyse­le­mäl­lä neu­vo­las­ta, tms., vaik­ka usein rat­kai­su löy­tyi­si ihan vain luke­mal­la las­ta ja toi­mi­mal­la tilan­teen vaa­ti­mal­la taval­la. Näis­sä tilan­teis­sa se, että on tie­dos­sa ja kir­jat­tu­na lap­sen eri­tyi­syy­det aut­taa ammat­ti­lai­sia anta­maan käyt­tö­kel­poi­sia ratkaisuehdotuksia.

  121. Jos esi­mer­kik­si yksi lap­si tuplaa eska­rin ja parin kou­lu­vuo­den jäl­keen siir­re­tään eri­tyis­luo­kal­le, kun ei esi­mer­kik­si opi luke­maan, niin ihan tur­ha yrit­tää väit­tää, että syy­nä oli­si vain yli­hys­tee­ri­set vanhemmat.

    Mitä­hän täl­lä on teke­mis­tä autis­tis­ten piir­tei­den kans­sa? Kysees­sä voi olla moni­kin kehi­tys­vam­ma tämän kuvai­lun perusteella.

    Autis­mi ja Asper­ge­rin syndroo­ma ovat kes­kus­her­mos­ton kehi­tys­häi­riöi­tä. Asper­ger on jo mää­ri­tel­mäl­li­ses­ti autis­min lie­vä muo­to ja ennen täl­lais­ta las­ta kuvail­tiin nime­no­maan autis­ti­sia piir­tei­tä omaa­va­na. Sit­tem­min saa­tiin oireil­le oma nimi. Suu­rin osa asper­ge­reis­tä kyke­nee aivan normaalielämään. 

    Anta­ma­ni pro­sent­tio­suu­det löy­tää niin kehi­tys­vam­ma­huol­lon tie­to­pan­kis­ta kuin Autis­mi- ja Asper­ger ‑lii­ton sivuilta. 

    Tie­ten­kin voi arki­ses­sa kie­len­käy­tös­sä puhua autis­ti­sis­ta piir­teis­tä, jos lap­si on esim. taval­lis­ta sul­keu­tu­meen­pi ja ei tule niin hana­kas­ti kon­tak­tiin kuin kes­ki­ver­to­lap­si. Minus­ta on kui­ten­kin arve­lut­ta­vaa käyt­tää täl­lai­sia koti­ku­toi­sia ter­me­jä lap­ses­ta, jon­ka tem­pe­ra­ment­ti ehkä vain on eri­koi­nen tai taus­tal­la on mah­dol­li­ses­ti jotain psy­ko­so­si­aa­lis­ta häiriötä. 

    Näi­tä lap­sia var­mas­ti onkin var­mas­ti tuo 10–15 pro­sent­tia. On kui­ten­kin todel­la uska­lias­ta väit­tää, että näin monel­la on aivo­toi­min­nan häi­riö. Eivät ne sinun luen­noil­la­si kuu­le­ma­si jutut aina ole juma­lan sanaa. Neu­ro­lo­gin näkö­kul­ma saat­taa olla hyvin eri­lai­nen kuin lastenpsykiatrin. 

    Asper­ger-diag­noo­se­ja­kin on teh­ty vas­ta vii­ti­sen­tois­ta vuot­ta. Lii­ku­taan siis hyvin har­maal­la alueella.

  122. Eli­na, tot­ta­kai sopi­vat, sopi­vat myös toi­sen tut­ta­va­per­heen kehi­tys­vam­mai­seen pik­ku­kou­lu­lai­seen, mut­ta täl­lä tut­ta­va­per­heen lap­sel­la on autis­mi­diag­noo­si enkä ryh­dy asi­aa sen enem­pää tääl­lä erit­te­le­mään, jot­ta sinä­kin sen suos­tui­sit usko­maan. 😉 Olen minä mai­nit­se­mi­sia “yli­hys­tee­ri­siä” van­hem­pia myös­kin koh­dan­nut. Eräs­tä­kin pari­vuo­tias­ta käy­tet­tiin lää­kä­ris­sä änky­tyk­sen vuok­si, vaik­ka pikai­sel­la googlet­ta­mi­sel­la oli­si löy­ty­nyt sama vas­taus, jon­ka lää­kä­ri sanoi: “kuu­luu ikään ja menee itses­tään ohi, jos ei lii­ko­ja huo­mio­ta kiin­ni­tä”. Lap­si­va­kuu­tus tämän­kin korvasi. 

    Har­maal­la alu­eel­la täs­sä nime­no­maa lii­ku­taan­kin ja kyse on monien koh­dal­la enem­män omi­nai­suu­des­ta kuin vias­ta, mut­ta oleel­lis­ta täs­sä on, että lap­sen pape­reis­sa on jon­kin­lai­nen mer­kin­tä, että kysees­sä ei ole ihan kaik­kein kes­ki­mää­räi­sin lap­si. Van­hem­pien kan­nal­ta on jok­seen­kin tur­haut­ta­vaa jou­tua selit­tä­mään jokai­sel­le uudel­le kas­vat­ta­jal­le perin­poh­jai­ses­ti, mikä lap­sen kans­sa toi­mii, mikä ei. Edes saman päi­vä­ko­din sisäl­lä ei tie­to vält­tä­mät­tä kul­je. Perus­o­let­ta­mus vähän lii­an monel­la tun­tuu ole­van, että lap­sen eri­koi­sem­pi käy­tös oli­si vain ja ainoas­taan huo­non kas­va­tuk­sen seu­raus­ta. Var­maan se monen koh­dal­la pitää­kin paik­kan­sa, mut­tei lähes­kään kaikkien.

  123. Tie­tys­ti täl­lai­ses­sa tapauk­ses­sa, jos­sa lap­si ei opi luke­maan 9 ikä­vuo­teen men­nes­sä ja tar­vit­see mukau­tet­tua ope­tus­suun­ni­tel­maa, diag­noo­si on jopa pakollinen. 

    Eihän lap­si muu­ten pää­se EMU- tai EVY-luo­kal­le, jon­ne hänet ilmei­ses­ti siir­ret­tiin. Myös Kelan rahoit­ta­miin tera­pio­hin ja mui­hin kun­tou­tus­toi­mii­en tar­vi­taan läkää­rin lausunto. 

    Olet ilmei­ses­ti tie­tä­mä­tön eri­tyi­so­pe­tuk­sen raken­tees­ta, kun penäät minul­ta diag­noo­sien tun­te­mus­ta ESY-luok­ka­lai­sis­ta. ESY-luo­kan oppi­laat ovat ter­vei­tä lap­sia, jot­ka ovat sopeu­tu­mat­to­mia taval­li­sen luo­kan työskentelyyn. 

    Eihän se sul­je pois sitä, että sopeu­tu­mat­to­muu­den taus­tal­la voi olla jotain neo­ro­lo­gis­ta tai muu­ta fysio­lo­gis­ta poh­jaa, mut­ta se ei ole ESY:lle siir­tä­mi­sen perus­te, vaan sopeu­tu­mat­to­muus ja vaka­vat käy­tös­häi­riöt, joi­ta ei ole mah­dol­lis­ta hal­li­ta normaaliluokassa. 

    Autis­te­ja ei ESYl­lä ole, vaan ene­ne­väs­sä mää­rin maa­han­mut­ta­ja­taus­tai­sia. Roma­nit ovat myös roi­mas­ti yliedustettuja.

  124. Meil­lä on nyt Rii­tan kans­sa sovit­ta­mat­to­mia ris­ti­rii­to­ja paradigma-tasolla. 

    Minä pidän lie­vien tapaus­ten koh­dal­la diag­noo­sia tur­ha­na tai jopa vahin­gol­li­se­na lap­sen kehi­tyk­sen kan­nal­ta. Lap­sel­le on kova isku kuul­la ole­van­sa jol­lain nega­tii­vi­sel­la taval­la pysy­väs­ti eri­lai­nen. Lap­si kokee hel­pos­ti ole­van­sa “vam­mai­nen”, huo­no ja kel­paa­ma­ton — pal­jon hel­pom­min kuin aikui­nen, jol­la on edis­ty­neem­piä kog­ni­tii­vi­sa kei­no­ja käsi­tel­lä asiaa. 

    ADHD- ja Asper­ger ‑diag­noo­seis­sa on vie­lä­pä se ongel­ma, että per­he­neu­vo­loi­den amma­til­lis­ten tii­mien työs­ken­te­ly poik­ke­aa val­ta­vas­ti toi­sis­taan. Olen kuul­lut, että joil­lain paik­ka­kun­nil­la ADHD-tapauk­sia on jopa kol­min­ker­tai­nen mää­rä suh­teu­tet­tu­na tut­kit­ta­viin nii­hin neu­vo­loi­hin näh­den, jois­sa joh­ta­va psy­kiat­ri suh­tau­tuu epäil­len diag­noo­sin hyö­dyl­li­syy­teen tai yli­pään­sä sen perusteisiin. 

    Ja vie­lä jan­ku­tan sitä toi­min­nan tasoa. Mitä se “ymmär­tä­mi­nen” käy­tän­nös­sä tarkoittaa?

    Jos nor­mi­lap­si hyp­pii väli­tun­nil­la toi­sen selän pääl­lä, niin opet­ta­ja nos­taa pik­ku piru­lai­sen nis­ka-pers ‑otteel­la sivuun rau­hoit­tu­maan ja moit­tii kova­sa­nai­ses­ti tämän käytöksen. 

    Jos Asper­ger-lap­si hyp­pii väli­tun­nil­la toi­sen selän pääl­lä, niin opet­ta­ja nos­taa pik­ku piru­lai­sen nis­ka-pers ‑otteel­la sivuun rau­hoit­tu­maan ja moit­tii kova­sa­nai­ses­ti tämän käytöksen. 

    Vai pitäi­si­kö jäl­kim­mäi­ses­sä tapauk­ses­sa voi­vo­tel­la vie­res­sä, että kun tämä nyt ei tun­ne empa­ti­aa, niin käy­tös on niin YMMÄRRETTÄVÄÄ

    Vaik­ka ei tun­ne empa­ti­aa ikä­ta­soi­ses­ti, voi kui­ten­kin oppia käyt­täy­ty­mään ihan perin­tei­sel­lä sti­mu­lus-res­pon­se ‑mene­tel­mäl­lä. Eihän koi­ra­kaan tun­ne empa­ti­aa, mut­ta kas­va­tuk­sel­la sen saa toi­mi­maan halu­tul­la tavalla. 

    Diag­noo­sit saa­vat myös van­hem­mat usein vaa­ti­maan perus­tee­ton­ta eri­tyis­koh­te­lua lap­sil­leen ja sito­vat näin ulko­puo­li­sen kas­vat­ta­jan kädet pahasti. 

    Eli kysee­na­lais­tan sen, että diag­noo­si Rii­tan näke­myk­sen tavoin on yksi­se­lit­tei­sen hyvä asia. Se on usein lap­sen kehi­tys­tä kah­lit­se­va ja iden­ti­teet­tiä mur­ta­va asia ja ohjaa lii­kaa sekä lap­sen omaa ja ulko­puo­lis­ten toimintaa.

  125. Hyvä avaus­kir­joi­tus tär­keäs­tä aihees­ta. Har­mi, että ket­ju oli venäh­tä­nyt jo näin pitkäksi. 

    Minä en ymmär­rä tosi­aan tätä yli­kou­lut­ta­mis­vim­maa, joka vain koko ajan pahe­nee. Olen tul­lut sii­hen tulok­seen, että se joh­tuu viran­omai­sen vir­heel­li­ses­tä tavas­ta jäsen­tää kou­lu­tuk­sen tarve. 

    Tar­vet­ta tuli­si seu­ra­ta jat­ku­vas­ti ja rea­goi­da opis­ke­lu­paik­ka­mää­riä leik­kaa­mal­la, jos jol­tain alal­ta ei työl­lis­ty; näin­hän on täl­lä het­kel­lä ollut jo pit­kään lähes kai­kil­la aloil­la. Tar­ve on sitä, että val­mis­tu­vat työl­lis­ty­vät kou­lu­tus­ta vas­taa­vaan työ­hön. Jos juris­ti pää­see myy­mään lef­fa­lip­pu­ja, sil­loin juris­te­ja ei tar­vi­ta lisää.

    Aivan ket­jun alkuo­sas­sa nimim. las­se viit­ta­si oppi­lai­tok­siin “ihmis­va­ras­toi­na” yhteis­kun­ta­rau­han säi­lyt­tä­mi­sek­si. Las­se osui oike­aan. Esi­mer­kik­si hal­li­tuk­sen esi­tyk­ses­sä laik­si omaeh­toi­ses­ta opis­ke­lus­ta tode­taan tämä ihan lain­sää­tä­jän tah­to­na: työt­tö­myy­se­tuu­del­la opis­ke­lua voi­daan muka­vas­ti sää­del­lä sen mukaan, mikä on työ­mark­ki­noi­den tar­ve. Näin saa­daan työt­tö­myys­lu­vut kivaksi.

  126. Vai pitäi­si­kö jäl­kim­mäi­ses­sä tapauk­ses­sa voi­vo­tel­la vie­res­sä, että kun tämä nyt ei tun­ne empa­ti­aa, niin käy­tös on niin YMMÄRRETTÄVÄÄ… 

    No ei 😉 Aina­kin minun on hel­pom­pi jak­saa tuol­lai­sen pik­ku­pi­ru­lai­sen kans­sa, kun tie­dän, että ei se vain ilkeyt­tään ole ilkeä. Se ei vain osaa. Tois­ten satut­ta­mis­ta ei kenel­tä­kään tar­vit­se suvai­ta, mut­ta mui­ta omi­tui­suuk­sia (ei esi­mer­kik­si osaa istua hil­jaa pai­kal­laan) voi ja on hyvä­kin sal­lia tai parem­min­kin kana­voi­da oikein. 

    Ja vie­lä jan­ku­tan sitä toi­min­nan tasoa. Mitä se “ymmär­tä­mi­nen” käy­tän­nös­sä tarkoittaa? 

    Tilan­tei­den enna­koin­tia. Jos jokin aiheut­taa jat­ku­vas­ti tap­pe­lui­ta tai häi­ri­köin­tiä, niin pel­kän moit­ti­mi­sen lisäk­si jär­jes­te­tään ympä­ris­tö sel­lai­sek­si, että nii­tä tap­pe­lui­ta ja häi­ri­köin­tiä ei tule aina­kaan niin usein. Ei sii­tä opis­ke­lus­ta oikein tule mitään, jos kaik­ki ener­gia menee sii­hen, että yrit­tää istua hil­jaa pai­kal­laan tai muu­ten käyt­täy­tyä niin kuin muut­kin. Itsel­lä­ni­kin (ei diag­noo­sia 😉 ) meni neu­ro­lo­gin puhees­ta lop­pu­puo­li aika lail­la ohi­sek­to­ril­le, kos­ka hän ei pitä­nyt puo­len­tois­ta tun­nin luen­nos­saan mitään taukoa.

    Me tai­dam­me puhua tois­tem­me ohi sen­kin vuok­si, että minä ajat­te­len enem­män alle kou­lui­käi­siä. Tut­tu eri­tyi­so­pet­ta­ja ker­toi, että monel­le lap­sel­le on ennen kou­lui­kää teh­ty yhtä jos tois­ta (toi­min­ta­te­ra­pi­aa, tms.), mut­ta kou­lus­sa he ovat jo ihan taval­li­sia lap­sia. Eli siis, kiri­vät, osin avus­tet­tui­na, sen mitä ovat esi­mer­kik­si sosi­aa­lis­ten tai­to­jen suh­teen ikä­ta­so­aan jäl­jes­sä. Toi­min­ta­te­ra­pi­aan tms. pää­se­mi­seen tar­vi­taan joka tapauk­ses­sa aina­kin lähe­te neuvolasta.

    Minä en mil­lään usko, että diag­noo­si itses­sään lei­mai­si ketään. Se on sit­ten toi­nen asia, jos van­hem­mat sen nojal­la vaa­ti­vat vää­rän­lais­ta eri­tyis­koh­te­lua ja opet­ta­ja vie­lä suos­tuu sel­lais­ta antamaan.

    Olet ilmei­ses­ti tie­tä­mä­tön eri­tyi­so­pe­tuk­sen raken­tees­ta, kun penäät minul­ta diag­noo­sien tun­te­mus­ta ESY-luok­ka­lai­sis­ta. ESY-luo­kan oppi­laat ovat ter­vei­tä lap­sia, jot­ka ovat sopeu­tu­mat­to­mia taval­li­sen luo­kan työskentelyyn. 

    Itse­hän sinä tuon ESY-luo­kan toit tähän kes­kus­te­luun mukaan ja kehus­ke­lit siel­lä pär­jän­nee­si tun­te­mat­ta oppi­lai­den (näem­mä sit­ten ole­mat­to­mia) diagnooseja.

  127. Tou­ko Miettinen
    “Ei kah­dek­san­vuo­tias hais­tat­te­li­ja ole vie­lä läpeen­sä paha. Vai onko Sylt­ty eri mieltä?”

    Mitä­hän mer­ki­tys­tä sil­lä on, mis­tä se joh­tuu, jos joku kei­no toimii? 

    Mik­si aina pitää men­nä tähän äärim­mäi­seen ymmär­tä­mi­seen? Just tämä on Suo­mes­sa aivan per­siis­tä, kaik­kea pitää ymmär­tää ja kaik­kia pitää koh­del­la silk­ki­han­sik­kail­la. Ei ne tark­kik­sen peni­kat kuu­le saa syk­ky­röi­tä sii­tä että opet­ta­ja sanoo ker­ran pahas­ti, ne saa­vat joka­päi­vä kuun­nel­la koto­na 10x pahem­pia jut­tu­ja omil­ta vanhemmiltaan.

    Ja kun puhut ama­töö­riy­des­ta, niin onko sinul­la itsel­lä­si min­kä­lai­nen päte­vyys arvioi­da ope­tus­me­to­de­ja, vai olet­ko itse saman­lai­nen maal­lik­ko kuin me muutkin?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Notify me of followup comments via e-mail. You can also subscribe without commenting.