Pois­te­taan ter­veyskeskus­mak­su – vai jär­jestetäänkö sään­nöl­liset tarkastukset?

Helsin­gin ter­veyslau­takun­ta esit­tää äänin kokoomus vas­taan muu maail­ma ter­veyskeskus­mak­sun pois­tamista. Mak­su tuli aikanaan lääkärien pyyn­nöstä. He esit­tivät mak­sua tor­juak­seen turhia käyn­te­jä, ter­veyskeskusten virk­istyskäyt­töä. Joil­lakin oli tapana käy­dä lääkärin vas­taan­otol­la ali­no­maa. Yksinäisyys on ikävä asia, mut­ta ter­veyskeskus­lääkäri on väärä kohde tähän tarpeeseen. Jat­ka lukemista “Pois­te­taan ter­veyskeskus­mak­su – vai jär­jestetäänkö sään­nöl­liset tarkastukset?”

Yksi osa ja hyvin merkit­tävä osa kun­tau­ud­is­tuk­sen tarvet­ta on kun­tien väli­nen sosi­aa­li­nen eriy­tymi­nen kaupunkiseuduil­la. Tämä näkyy alla ole­vis­sa kuvis­sa, jois­sa on kuvat­tu kun­taan muut­tanei­den ja kun­nas­ta pois muut­tanei­den tulotaso. 
Keskuskun­ti­in muut­taa pien­i­t­u­loista väkeä ja niistä muut­taa ulos suu­rit­u­loista. Kehyskun­nat vas­taavasti keräävät muut­toli­ik­keen ansios­ta suu­rit­u­loista väkeä. Kehi­tys on täysin luon­nol­lista. Merkit­tävä osa hyvä­tu­loi­sista pyrkii asumaan suuris­sa omakoti­talois­sa ja merkit­tävä osa pien­i­t­u­loi­sista asuu kerrostaloissa.
Olisi hyvin luon­no­ton­ta rak­en­taa vuokrak­er­rosta­lo Por­nais­ten keskus­taan ja aivan tolku­ton­ta alkaa rai­va­ta väljiä omakoti­tont­te­ja keskeltä kaupunkia vaikka­pa Helsin­gin keskus­puis­tos­ta. Helsingillä on toki mah­dol­lisu­us vara­ta hyvä­tu­loisil­la houkut­tele­via ker­rostalo­tont­te­ja satamil­ta vapau­tuneil­ta ran­noil­ta, mut­ta se lisäisi Helsin­gin sisäistä seg­re­gaa­tio­ta. Jat­ka lukemista “Tulota­so­jen eriy­tymi­nen kaupunkiseu­tu­jen sisällä”

ALKOHOLITUTKIMUSSÄÄTIÖ

LEHDISTÖTIEDOTE

KETTIL BRUUN ‑PALKINTO OSMO SOININVAARALLE

Kol­mas­toista Ket­til Bru­un ‑palk­in­to on myön­net­ty kansane­dus­ta­ja Osmo Soin­in­vaar­alle. Val­ti­oti­eteen lisen­si­aat­ti Osmo Soin­in­vaara on monipuolisel­la yhteiskun­nal­lisel­la ja poli­it­tisel­la toimin­nal­laan tuonut uusia merkit­täviä tiedol­lisia virikkeitä yhteiskun­nal­liseen keskustelu­un. Soin­in­vaara on jo vuosikym­menten ajan ollut tuot­telias tietokir­jail­i­ja ja hänen viimeisin kir­jansa käsit­telee syväl­lis­es­ti sosi­aal­i­tur­van kokon­aisu­ud­is­tus­ta valmis­telleen SATA-komitean työskentelyä.

Soin­in­vaara oli uransa alku­vai­heessa käyn­nistämässä vihreän liik­keen syn­tymiseen johtanut­ta ympäristökeskustelua. Myöhem­min hän on pain­ot­tanut hyv­in­voin­tiy­hteiskun­nan kehit­tämistä sekä käyt­tänyt poikkeuk­sel­lisen asiantun­te­via yhteiskun­tapoli­it­tisia puheen­vuoro­ja perus­tu­losta, työa­jas­ta, ener­giakysymyk­sistä, hyv­in­voin­ti­val­tion taloud­es­ta ja veroista, liiken­teestä ja kaupunkisuunnittelusta.

Ket­til Bru­un ‑palkin­non perus­tamiskir­jan mukaan palk­in­to jae­taan joka toinen vuosi. Palk­in­to myön­netään henkilölle tai ryh­mälle, joka toimin­nal­laan on tuonut uusia merkit­täviä tiedol­lisia virikkeitä suo­ma­laiseen ja pohjo­is­maiseen yhteiskun­nal­liseen keskustelu­un. Palk­in­toa jaet­taes­sa kiin­nitetään eri­ty­istä huomio­ta niihin kysymyk­si­in, joi­ta Ket­til Bru­un on ottanut esille tutkimuk­sis­saan ja toimin­nas­saan. Palk­in­to­sum­ma on 5.000 euroa.

Ensim­mäi­nen Ket­til Bru­un ‑palk­in­to myön­net­ti­in Arvid von Marten­sille vuon­na 1987, toinen Ilk­ka Taipaleelle vuon­na 1989, kol­mas Johan­na Suur­päälle vuon­na 1991, neljäs Nils Christielle vuon­na 1993, viides Heik­ki Hiil­am­olle vuon­na 1995, kuudes Rai­ja Julkuselle vuon­na 1997, seit­semäs Jor­ma Sip­ilälle 1999, kahdek­sas Thomas Wall­gre­nille 2001, yhdek­säs Kevät Nou­si­aiselle 2003, kymmenes Markku T. Hyypälle 2005, yhdestoista Jari Hau­tamäelle 2007 ja kahdestoista Klaus Mäkelälle 2009.

Palkin­non saa­jas­ta teki esi­tyk­sen toimikun­ta, jon­ka aset­ti Alko­holi­tutkimussäätiön hal­li­tus. Toimikun­nan koollekut­su­jana toi­mi Alko­holi­tutkimussäätiön tutkimusjo­hta­ja. Suomen Akatemi­an kult­tuurin ja yhteiskun­nan tutkimuk­sen toimikun­ta, Helsin­gin yliopis­ton val­ti­oti­eteelli­nen tiedekun­ta ja West­er­mar­ck-seu­ra nime­sivät toimikun­taan kukin yhden edus­ta­jan. Toimikun­nan jäseniksi kult­tuurin ja yhteiskun­nan tutkimuk­sen toimikun­ta nime­si pro­fes­sori Pauli Niemelän, val­ti­oti­eteelli­nen tiedekun­ta pro­fes­sori Ris­to Eräsaaren ja West­er­mar­ck-seu­ra tutk­i­ja Katari­ina Warpe­niuk­sen. Päätök­sen palkin­non saa­jas­ta teki Alko­holi­tutkimussäätiön hal­li­tus toimikun­nan esityksestä.

www.alkoholitutkimussaatio.fi

Turve­tuotan­to on aivan jär­jen­vas­tainen tapa pila­ta suo­ma­laisia vesistöjä. Enti­nen val­tio­varain­min­is­teri Iiro Viina­nen on kiin­nit­tänyt asi­aan kiitet­tävästi huomio­ta. Ensin teol­lisu­us ja taa­ja­mat puhdis­ta­vat jäteveten­sä suurin kus­tan­nuksin ja sit­ten turvesuo tekee tyhjäk­si sen kaiken. Jat­ka lukemista “Turve­tuotan­to mak­sakoon vesistöpäästöistään!”

Minä olen näh­nyt sen salaisen vaku­us­sopimuk­sen, tai siis selail­lut sitä. Tosin on san­ot­ta­va, että ilman oikeusti­eteen koulu­tus­ta siitä ei paljon ymmär­rä eikä suo­ma­laisen oikeusti­eteen koulu­tuskaan auta, vaan pitäisi tutus­tua amerikkalaiseen. Salaamiseen on aivan perustel­tu syy. Syyn ker­tomi­nen on vaikea­ta, kos­ka sil­loin tulisi pal­jas­ta­neek­si juuri sen, mitä salataan. Salaami­nen ei johdu suo­ma­lai­sista vaan muista. Sil­lä suo­jel­laan mui­ta sopimuskump­panei­ta, joi­ta on usei­ta. Jat­ka lukemista “Salat­tu sopimus”