(Tämä on julka­istu kir­ja-arvostelu­na Suomen Kuvale­hdessä. Kos­ka rajoitet­tuun merkkimäärään mah­tui kovin vähän, jatkos­sa täl­lä blogilla tulee paljon Wahlroosin herät­tämiä keskustelu­nai­hei­ta — ei sik­si, että Wahlroos olisi Jumala, vaan kos­ka oli pakko lukea se kir­ja läpi ja se herät­ti paljon pait­si vas­taväit­teitä myös myön­teisiä ajatuksia.)

Kun pää­toimit­ta­ja pyysi min­ua arvostele­maan Björn Wahlroosin kir­jan Markki­nat ja demokra­tia ajat­telin, että min­un kuu­luisi teila­ta kir­ja täy­del­lis­es­ti. Se olisi help­poa. Wahlroos esit­tää niin epäso­vin­naisia ajatuk­sia, että sopi­vasti val­i­tu­il­la sitaateil­la olisi help­po puhua kansan­tuomiois­tu­in ris­ti­in­naulit­sem­i­nen puolelle. Jat­ka lukemista “Miten sor­re­tut rikkaat vapaute­taan enem­mistön tyranniasta?”

En voi mitenkään ymmärtää joidenkin kokoomus­poli­itikko­jen himoa lahjoit­taa Suomen min­er­aali­varat kan­sain­välisille yhtiöille peri­aat­teel­la löytäjä saa pitää. Oli aivan älytön­tä käytän­nössä lahjoit­taa Sok­lin arvokas fos­faat­tiesi­in­tymä nor­jalaisille, vaik­ka kaik­ki tiesivät, että maail­mas­sa tulee kad­mi­u­mista vapaas­ta fos­faatista suuri pula ja sen hin­ta tulee nouse­maan. Val­tion omis­ta­jao­h­jauk­ses­sa oli tuol­loin jotain pahasti vialla.

Kaivos­ala ajet­ti­in Suomes­sa alas, kun rikkaat malmiesi­in­tymät ehtyivät, tai niin luul­ti­in. Niin­pä nyt joudu­taan luot­ta­maan vier­aan apu­un maaperämme tyh­jen­tämisek­si sen rikkauk­sista. Jat­ka lukemista “Lapista Suomen Kongo?”

Eikö tälle rikol­lisu­u­den laille voi muka mitään?

Näitä kir­jeitä tulee sähkö­posti­in ali­tuiseen. Ennen ne oli­vat tahal­lisen huonoa englan­tia (kru­u­nun­prins­es­sa Nige­ri­as­ta), nyt ne ovat tahat­toman huonoa Suomea. Tarkoitet­tu var­maankin hyvin tyh­mille ihmisille, kos­ka jokainen kai ymmärtäisi, että tämän kir­jeen olisi pitänyt olla hyvää englan­tia. Jat­ka lukemista “Niger­ian kirjeitä”

Vas­tauk­seni HS-raadin kysymykseen

2. Kohu ei ole merk­ki taide­teok­sen onnistumisesta

Yleen­sä kohu on merk­ki ihmis­ten pienisieluisu­ud­es­ta. On toki tapauk­sia, jois­sa närkästymiseen ja pahek­sun­taan on aihettakin.

Kohun pystyy kuitenkin saa­maan aikaan sekä hyväl­lä että huonol­la taiteel­la. Niin­pä kohu ei ole merk­ki onnis­tu­mis­es­ta, mut­ta päin­vas­tainen pätee jos­sain määrin: kohut­to­muus on usein merk­ki taiteen latteudesta.

On taval­laan hyvä, että kohu nousee aika vähästä. Jos sen nos­tamisek­si pitäisi men­nä äärim­mäisyyk­si­in, moni menisi

 

Mik­si Helsin­gin apu­laiskaupung­in­jo­hta­jan paikat ovat niin tärkeitä? Ne eivät ole lokoisia palkkiovirko­ja, sel­l­aisia kuin vaikka­pa Veikkaus Oy:ssa jae­taan. Entisel­lä min­is­ter­il­lä tai kansli­apääl­liköl­lä ei ole vaikeuk­sia työn saan­nis­sa. Niis­sä on kyse val­lan jakamis­es­ta samaan tapaan kuin valit­taes­sa hal­li­tuk­seen min­is­tere­itä. Helsin­gin kokoises­sa kaupungis­sa luot­ta­mus­miehet eivät pysty kaupunkia johta­maan ja sik­si kaupung­in­jo­hta­jis­to toimii vähän saman­laise­na ohjause­li­menä val­tu­us­ton ja virkamieskun­nan välis­sä kuin ovat min­is­ter­it. Työkin on varsin saman­laista. Parhait­en tehtävän tärkeyt­tä kuvaa se, että demar­it oli­vat valmi­ita luop­umaan suuren min­is­ter­iön kansli­apääl­likön paikas­ta saadak­seen pitää apu­laiskaupung­in­jo­hta­jan paikkansa. Jat­ka lukemista “Apu­laiskaupung­in­jo­hta­ja”

(Kir­joi­tus on julka­istu Vihreän liiton blo­gis­sa)

 

Autoilua tue­taan vero­tuk­ses­sa kahdel­la taval­la. Oman auton käytöstä työ­nan­ta­jan ajoi­hin mak­se­taan vero­ton­ta ylikom­pen­saa­tio­ta. Työ­nan­ta­jan auton käyt­tö yksi­ty­isajoi­hin taas on aliv­erotet­tu palkanlisä.

Jos työ­nan­ta­ja antaa sin­ulle auton ben­soi­neen ilmaisek­si käyt­töön, lasken­nalli­nen etusi esimerkik­si 25 000 euroa mak­savas­ta autos­ta on noin 7 600 euroa vuodessa. Jos mar­gin­aaliv­ero on 40 pros­ent­tia, autoe­tu mak­saa noin 3 000 euroa vuodessa siitä riip­pumat­ta, paljonko ajaa. Vain jos työ­mat­ka on eri­tyisen pitkä, verot­ta­ja voi korot­taa autoe­dun arvoa, kos­ka tietää var­masti autol­la ajet­ta­van yli 18 000 kilo­metriä vuodessa. Jat­ka lukemista “Vero­tus suosii autoilua”

Olen väl­tel­lyt kan­nan ottamista Guggen­heim-museoon, kos­ka en tiedä siitä tarpeek­si ja kos­ka kaikkien selvi­tys­ten läpi käymi­nen vie tuhot­tomasti aikaa eikä sopimusten sisältöä pysty ymmärtämään ilman asiantun­ti­jan apua.  Nyt kun suun­nitel­laan neljän miljoo­nan euron upot­tamista arkkite­htik­il­pailu­un, on ehkä aika viheltää peli poik­ki. Sik­si toivoisin han­ket­ta ajav­il­ta vas­tauk­sia seu­raavi­in kysymyk­si­in: Jat­ka lukemista “Kysymyk­siä Guggenheimista”