Stukin neuvottelukunta kuuli tänään selvityksen Talvivaaran onnettomuudesta. Pitkä kertomus kovin yksinkertaistaen meni näin:
Aikanaan kipsisakka-allas on tehty pohjaltaan heikoksi. Jos se olisi ollut kaatopaikka, rakenteeltaan se olisi ollut lainvastainen, mutta kaivoslaissa ei vastaavia määräyksiä ole. Samat luonnonlait koskevat kuitenkin molempia. Lakia ei rikottu, mutta luonnonlakeja uhmattiin. Joku tällekin on luvan antanut, mutta ilmeisesti osaaminen kaatopaikkapuolelta ei ollut välittynyt vielä siinä vaiheessa. Myöhemmät osat altaasta on ilmeisesti tehty paremmin.
Mitä ajatella HIFK:n haaveista?
HIFK haluaa rakentaa uuden jäähallin Oopperan ja Stadionin väliin nykyiselle parkkipaikalle. Hankkeeseen liittyy 10 000 kerrosneliötä asuntoja, City-market, kylpylä, hotelli, lääkäriasema ja hirveästi parkkipaikkoja. Tarkoitus on myös käyttää ristiin Stadionin jättimäistä pysäköintipaikkamäärää. (Pikkuhiljaa alkaa valjeta, mitä kaikkea on piilotettu Stadionin ”peruskorjauksen” sisälle. Esimerkiksi monella kymmenellä miljoonalla pysäköintipaikkoja käytettäväksi muutaman kerran vuodessa! Miten se on päässyt menemään läpi?) Jatka lukemista “Mitä ajatella HIFK:n haaveista?”
Kaupunkisuunnittelulautakunnan lista 13.11.2012
Viimekertainen kokous jäi väliin Sitran Berliinin ekskursion vuoksi, koska yleiskaavan käynnistymistä ei haluttu käsitellä kovin varamiehisellä joukolla.
Seuraavat 600 000 helsinkiläistä: yleiskaavan lähtökohdat
Pamflettimme vanheni melkein heti. Kaupunkisuunnitteluvirasto esittää lähtökohdaksi, että seudun väkiluku kasvaa 600 000 asukkaalla vuoteen 2050 mennessä. Me esitimme 400 000, mutta vuoteen 2035 mennessä, joten linjassa ollaan.
Tuo valittu 600 000 on skenaarioista nopeinta kasvua osoittava. Helsingin yleiskaavoitukseen sillä, kasvaako seutu 400 000 asukkaalla vai 600 000 asukkaalla, ei ole mitään merkitystä. Helsingin kannattaa yhdyskuntarakenteen eheyden nimissä ottaa vastaan niin paljon kuin se pystyy, eikä se, paljonko Helsinki pystyy ottamaan vastaan, riipu siitä, paljonko väkeä tämän lisäksi pursuaa reunoille. Helsingin pitäisi lisätä kaavoitusta Kehä I:n sisäpuolella reippaasti ja laajentaa ruutukaavaan, ratikkaan ja hissiin perustuvaa kaupunkia paljon lisää. Jatka lukemista “Kaupunkisuunnittelulautakunnan lista 13.11.2012”
Ympäristöhallinnon asema
Ympäristöministeriä on vaadittu sulkemaan Talvivaaran kaivos ja ministerit syyttävät toisiaan, kenen vika on, että Talvivaaran kaivoksella on niin löperö ympäristölupa. Laki on meillä kirjoitettu niin, että toimivana viranomaisena on ELY-keskus ja ministeri voi puuttua sen toimintaan yhtä vähän kuin oikeusministeri siihen, tuomitaanko Anneli Auer miehensä murhasta. ELY-keskuksen ohella TUKES voi sulkea kaivoksen, mutta sitäkään ministeri ei voi käskyttää. Jatka lukemista “Ympäristöhallinnon asema”
Eikö Ylen uutistoimituksessa tiedetä, miten parlamentaarinen päätöksenteko toimii?
Ylen uutiset kertoivat vihreiden äänestäneen eduskunnassa aluehallintouudistuksen puolesta, tosin peräti kuusi oli poissa. Aika ammattitaidottoman kuvan uutisen tekijät itsestään antavat. Ikään kuin kokeneen politiikan toimittajat eivät tietäisi, miten parlamentaarinen päätöksenteko toimii. Jatka lukemista “Eikö Ylen uutistoimituksessa tiedetä, miten parlamentaarinen päätöksenteko toimii?”
Mitä opimme Talvivaarasta?
Kaivostoiminnasta odotetaan Lappiin uutta nousua. Talvivaaran kokemusten perusteella ympäristöhallintomme ei ole tämän edellyttämässä kunnossa.
Outokumpu sai Talvivaaran kaivosoikeudet haltuunsa vuonna 1987. Talvivaaran nikkelivarat ovat niin köyhiä, ettei Outokumpu katsonut kaivostoiminnan kannattavan. Esiintymä muuttui kiinnostavaksi, kun opittiin erottamaan nikkeli bakteerien avulla liuottamalla.
Outokumpu myi malmisesiintymän ja kehittämänsä liuotustekniikan vuonna 2004 Talvivaara Oyj:lle yhdellä eurolla. Viisikymmentätuhatta suomalaista on investoinut säästöjään tähän uuteen Nokiaan. Koska esiintymä on köyhä, kiveä pitää murskata paljon yhtä nikkelikiloa kohden. Talvivaarassa on tarkoitus panna kalliota sepeliksi kymmenien neliökilometrien alalta. Kun toiminta on näin laajaa, sen ympäristövaikutukset ovat myös isoja. Niiden hallitseminen vastuullisesti on hyvin kallista, jos ylipäänsä mahdollista lainkaan. Jatka lukemista “Mitä opimme Talvivaarasta?”
”Orjatyötä” vai hyvinvointivaltion alasajo?
Melkein koko Eurooppa on joutunut vaikeuksiin nuorisotyöttömyyden kanssa. Suomessa se on noin 22 %, mutta Espanjassa ja Kreikassa 50 %. Saksassa nuorisotyöttömyys on kahdeksan prosenttia.
Saksa on poistanut nuorisotyöttömyyden erittäin kovin keinoin. Joku voisi kutsua sitä työpakoksi ja jotkut vielä rajummin orjatyöksi. Tästä olisin halunnut kuulla Berliinissä enemmän, mutta meille kerrottiin vain siitä, miten laskusuhdanteiden yli päästään työaikaa lyhentämällä.
Korkealle nouseva nuorisotyöttömyys on erittäin vakava uhka, suorastaan tuhon enne hyvinvointivaltion kannalta, koska pitkään jatkuessaan työttömyys sysää merkittävän osan nuorista lopullisesti työelämän ulkopuolelle. Se on ikävä juttu heidän kannaltaan ja suorastaan tuhoisaa pohjoismaisen hyvinvointiyhteiskunnan arvojen kannalta. Jatka lukemista “”Orjatyötä” vai hyvinvointivaltion alasajo?”
Naudanlihan syömistä ei pidä subventoida
Eilen kuulimme taas, että naudanlihan kulutuksella on ikävän suuri hiilijalanjälki. Tämä tieto pompahtaa esille kaikissa kotitalouksien hiilijalanjälkeä analysoivissa laskelmissa. Toisaalta monet ruuan terveyshaittoja koskevat tutkimuksen osoittavat syyttävän sormen naudanlihaan. Sen runsas syöminen on ilmeinen terveysriski. Jatka lukemista “Naudanlihan syömistä ei pidä subventoida”
Kestävän talouden foorumi: Energiewende
(Sitran Kestävän talouden foorumi Berliinissä 4.–8.11.2012)
Saksassa ei kukaan ole esittänyt uusien ydinvoimaloiden rakentamista. Jo neljännesvuosisadan Saksassa on vallinnut yksimielisyys, että uusia ydinvoimaloita ei tule. Erimielisyydet ovat koskeneet vain sitä, missä aikataulussa nykyiset ydinvoimalat suljetaan. Merkelin hallitus esitti käyttöiän pidentämistä 2030-luvulle, koska tarvitaan silta uusiutuvan energian aikaan. Fukushiman onnettomuuden jälkeen siltaa lyhennettiin kymmenellä vuodella. Muilta osin energiapolitiikkaa ei muutettu. Määrätietoinen suuntaus uusiutuviin energialähteisiin oli aloitettu jo paljon aiemmin.
Uusiutuvalla energialla tarkoitetaan Saksassa lähinnä vain tuulta ja aurinkoa. Tarkoitus on, että vuonna 2050 puolet Saksan käyttämästä sähköstä tulee tuulivoimasta. Vähän ihmetyttää, miten tämä on mahdollista, koska jotta tähän päästäisi, asennetun kapasiteetin olisi ylitettävä maan energiankulutuksen keskiteho. Jatka lukemista “Kestävän talouden foorumi: Energiewende”
Kestävän talouden foorumi: yritysten yhteiskuntavastuu
Tiistaiaamupäivänä kuulimme ensin IÖW:n (Ekologisen taloustutkimuksen instituutti) esityksen yritysten toimintojen arvioinnista ja sertifioinnista.
Ajatus yritysten lisääntyvästä yhteiskuntavastuusta on vähän naiivi kilpailluilla markkinoilla. Patruunakaudella se menetteli, koska yrityksillä oli siihen varaa. Yritys voi ryhtyä vastuullisemmaksi vain, jos kuluttajat palkitsevat sen. Tässä IÖW:n sertifikaatit voivat auttaa. Minusta tämän keinon mahdollisuudet ovat aika rajallisia ja rajoittuvat aika pieneen osaan markkinoista.
Tärkeintä ja keskeisintä yritysten ohjaamisessa ovat valtiovallan toimet. Voidaan käyttää normeja ja määräyksiä, mutta paremmin tehoaa taloudellinen ohjaus eli verot ja subventiot. Ammattiyhdistystoiminta ja työlainsäädäntö taas toimivat työntekijöiden oikeuksien puolustajana. Jatka lukemista “Kestävän talouden foorumi: yritysten yhteiskuntavastuu”