Tiistaiaamupäivänä kuulimme ensin IÖW:n (Ekologisen taloustutkimuksen instituutti) esityksen yritysten toimintojen arvioinnista ja sertifioinnista.
Ajatus yritysten lisääntyvästä yhteiskuntavastuusta on vähän naiivi kilpailluilla markkinoilla. Patruunakaudella se menetteli, koska yrityksillä oli siihen varaa. Yritys voi ryhtyä vastuullisemmaksi vain, jos kuluttajat palkitsevat sen. Tässä IÖW:n sertifikaatit voivat auttaa. Minusta tämän keinon mahdollisuudet ovat aika rajallisia ja rajoittuvat aika pieneen osaan markkinoista.
Tärkeintä ja keskeisintä yritysten ohjaamisessa ovat valtiovallan toimet. Voidaan käyttää normeja ja määräyksiä, mutta paremmin tehoaa taloudellinen ohjaus eli verot ja subventiot. Ammattiyhdistystoiminta ja työlainsäädäntö taas toimivat työntekijöiden oikeuksien puolustajana.
Jos yritys ei voi kilpailuilla markkinoilla ryhtyä muita vastuullisemmaksi, sama koskee osittain valtioita kansainvälisessä kilpailussa – lähinnä kuitenkin vain saman valuutta-alueen sisällä.
Tämän jälkeen kuulimme hengästyttävän esityksen aiheesta kestävä elämäntapa ja liiketoiminta. Jälkimmäisestä haluaisin kalvot itselleni, sillä asiaa olisi ollut kymmeneksi tunniksi. Tämä oli kunniainhimoinen esitys siitä, millaista olisi elämä vuonna 2050, kun hiilidioksidipäästöjä on alennettu 80 prosentilla. Esimerkiksi liikkumisen pitäisi olla paljon nykyistä vähemmän eikä autoja olisi kuin tilapäiskäyttöön vuokrattuna. Asuinpinta-alaa 20 neliötä henkeä kohden. Lihaa, erityisesti naudanlihaa, ei juuri syötäisi. Oli kaivannut vähän enemmän ajatuksia siitä miten kohti tota aivan toisenlaista maailmaa edettäisiin.
Ruokailutottumusten muutoksesta olisi mielenkiintoista kuulla vaikkapa ammattiurheilijoiden ruokahuollosta vastaavia.
Syömällä pelkkää broileria ja salaattia pärjää jonkin aikaa, mutta naudanliha tai vastaava on ilmeisesti terveydelle tärkeää kerran tai pari kuukaudessa.
Jos esimerkiksi viikossa syöty naudanlihamäärä muutetaankin kuukaudessa syödyksi naudanlihamääräksi, niin tiputaan noin viidesosaan. Joka on hämmästyttävästi juuri -80%.
”Oli kaivannut vähän enemmän ajatuksia siitä miten kohti tota aivan toisenlaista maailmaa edettäisiin.” Tässä oman pohdiskeluni tulos:
Nykymarkkinat ovat tuhomme, mutta uudet markkinat pelastus, jos toteutettavissa oleva pelastustie on olemassa.
Markkinavoimat ovat länsimaisen elämäntapamme peruspilari.Markkinat ohjaavat kulutusta siihen suuntaan, mikä tuo yritysten omistajille suurimmat voitot. Kun markkinat ovat alkaneet hyötyä vastuullisesta kulutuksesta, on otettu oikea suunta kohti kestävän kehityksen toteutumista. Jos markkinat tekevät omistajilleen parhaiten rahaa aidolla ympäristöystävällisyydellä, eikä vain viherpestyllä, ja eettisesti oikealla tuotannolla, markkinatalous on pelastuksemme ilman, että sen rakenteita tarvitsee muuttaa.
Eivät nykyaikaisten kaupunkien ostoskeskukset, katukuvat, liikennevälineet, asukkaiden pukeutuminen ja harrastukset enää kovin paljon poikkea eri puolella maapalloa. Trendit yleistyvät globaalisti. Kun suomalainen yritys löytää markkinaraon kauppaamalla vastuullista kulutusta, samanlaista tapahtuu Kiinassa. Näin vastuullinen kulutus muodostuu elämänohjeeksi kaikkialla ja syrjäyttää muuta kulutusta, kun siitä tulee kyllin vahva trendi.
Vastuullisten tuotteiden markkinoinnin pahin este ovat ne vanhat yritykset, usein maailmanlaajuiset, jotka ovat hallinneet markkinoita. Niillä on rahaa ja sen tuomaa valtaa heitellä kapuloita muutoskehityksen rattaisiin, jos se uhkaa omia markkinaosuuksia. Tämä itsestään selvä lähtökohta on pidettävä mielessä, kun arvioidaan, mikä osa vastuullisten tuotteiden arvostelussa on oikeutettua.
Minusta ajatus yritysten yhteiskuntavastuusta suhteessa työntekijöihin on menneen talven lumia. Globaalisti kilpailluilla markkinoilla siihen ei yksinkertaisesti ole varaa.
Aiemmin patruuna-aikoihin homma toimi niin, että tehtaanomistajat huolehtivat alueen työntekijöistä ja jopa kouluista (Finnlaysonin perustama koulu taisi olla Suomen ensimmäisiä kouluja, johon kaikilla oli tulotasosta ja säädystä riippumatta oikeus päästä). Vastapainona sitten valtio oli tukemassa yrityksen vientiponnisteluita. Pekka Herlinistä kertovasta Koneen ruhtinas -kirjasta voi lukea tarinoita, miten merkittävä toimija valtio oli Koneen maailmanvalloituksessa (mm. ASEAn ja Koneen fuusiota olivat tekemässä presidentti Kekkonen ja Ruotsin pääministeri).
Nykyään markkinat ovat globaalit sillä tavalla, että ei ole enää olemassa paikallisia markkinoita, joita johtaisi paikallinen toimija vaan tuotteet tuotetaan siellä, missä ne tehokkaimmin pystytään. Lisäksi yritysten tuet helposti vääristävät kilpailutilannetta niin, että pidemmällä tähtäimellä yritysten kilpailukyky kärsii (esim. innovoimalla ei saakaan riittävää kilpailuetua, koska vähemmän tuottavia aloja subventoidaan vaikkapa työpaikkojen säilyttämisen toivossa).
Sen tähden minusta pitäisikin luopua ajatuksesta, että yrityksen merkittävänä tehtävänä on esim. tasoittaa yrityksen sisäisiä tuottavuuseroja, puhumattakaan siitä, että sen pitäisi tasoittaa tuottavuuseroja johonkin toiseen alaan nähden.
Sen sijaan yhteiskunnalla on yhteiskuntavastuu kansalaisistaan. Ja erityisesti pitäisi huomata, että globaaleilla markkinoilla tämä tarkoittaa sitä, että yhä useampi tarvitsee sosiaaliturvaa työstä saatavien tulojen lisäksi. Ja luonnollisesti kaikkein kätevin tapa toteuttaa tämä yhteensovitus on perustulo.
Kuluttaja ei planeettaa pelasta, toivottavasti tämä myytti ja väite nyt kuolisi viimein pois julkisesta keskustelusta.
Yritysten vapaaehtoiset CSR (corporate social responsibility) -viritelmät eivät myöskään riitä, koska A) ne ovat markkinoiden ’sisäisiä’, eli kärjistäen jollain markkinoilla yritykset huomaavat, että ’eettiset kuluttajat’ -segmentissä olisi vähän tilaa myydä lisää B) eettinen kuluttaminen on vahvasti ’luokkaistunutta’ (liittyy edelliseen), tämä on oikeastaan se pahin mahdollinen juttu että esim. hyvin toimeentulevat kuluttavat muuten eettisesti vaikka reilua kauppaa ikäänkuin anekauppana mutta kuitenkin lentävät kaksi kertaa vuodessa Thaimaaseen, ja C) CSR-viritykset ovat poikkeuksetta aina ensimmäisenä leikkauslistalla kun yritys on taloudellisissa vaikeuksissa. varsinkin yhdysvalloissa, missä osakkeenomistaja-ajattelu on niin paljon vahvempaa, tämä näkyy vahvasti.
Ainoa toivo on vahva poliittinen ohjaus, muuten syntyy vapaamatkustajan ongelmia ja kulutuksen fragmentoitumista eettisiin poikkeuksiin ja ’muuhun’. Monelle varsinkin oikeistolaiselle tämä on jotenkin vaikea hyväksyä mutta sekä reaalimaailman esimerkit että akateeminen tutkimus (sekä talous- että kulutustutkimus) alkaa tästä olemaan aikalailla yksimielistä.
”Esimerkiksi liikkumisen pitäisi… erityisesti naudanlihaa, ei juuri syötäisi.”
Lue: meidät haluttaisiin taas kerran pakottaa jonkinlaiseen pakkovalta- ja gulag-yhteiskuntaan, jossa ainoastaan Soininvaaran kaltaiset luotettavaksi havaitut ja aatteeltaan puhtaat politrukit pääsisivät (virka)matkustamaan ja nauttimaan paremmasta elintasosta. Eli eivätkö nämä haahuilijat ole _tosiaankaan_ oppineet historiasta yhtään mitään?
”millaista olisi elämä vuonna 2050, kun hiilidioksidipäästöjä on alennettu 80 prosentilla. Esimerkiksi liikkumisen pitäisi olla paljon nykyistä vähemmän eikä autoja olisi kuin tilapäiskäyttöön vuokrattuna.”
Jos CO2 päästöt olisi oikeasti huolena, niin ei muuta kuin ydinvoimaa ja sähköautoja, -junia, metroja jne. Ei taidettu moista ehdottaa?
En ihan seurannut tätä oikeisto-vasemmisto -asetelmaa tässä, koska käytännössä koko poliittinen kenttä myöntää valtiovallan sääntelyn tarpeen eri asioissa. Valtiovalta asettaa ne puitteet, joissa liike-elämä toimii. Valtiovallan tehtävänä on ohjata asiaa siihen suuntaan, että riittäväksi katsottu yhteisvastuullisuus ihmisten toimeentulosta, elinoloista ja ympäristöstä toteutuu.
Mitään muuta toimivaa mekanismia ei tunnu olevan, koska muut esitetyt perustuvat epäitsekkääseen käytökseen. Esimerkiksi ajatus vastuullisesta kuluttajasta on huono, koska kuitenkin kuluttaja yleensä valitsee lompakollaan, jos vastuullisuudesta joutuisi oikeasti maksamaan.
Epäitsekkyyttä on hyvin paljon liikkeellä maailmassa, mutta mitä suurempi on edunsaajien joukko, sitä vähemmän epäitsekästä käytöstä on. Oman lapsen eteen ihminen voi olla äärimmäisen epäitsekäs, mutta jos hyötyjänä ovat kehitysmaiden lapset, niin asia yleensä jää puheen tasolle.
Liike-elämän suunnasta katsottuna tärkeintä ei ole sääntelyn määrä, jos sillä ei sinänsä yritetä tukahduttaa markkinataloutta. Tärkeintä on se, että säännöt ovat samat kaikille, ja että niissä on jotain ennakoitavuutta. Toki sääntely voi heikentää jonkin alan edellytyksiä, mutta sitten se taas parantaa toisen alan edellytyksiä.
Esimerkiksi tiukat päästörajat ja toimiva päästökauppa voi olla ikävää kivihiiliteollisuudelle. Toisaalta se on hyviä uutisia säästävän teknologian sektorille.
Tästä asiasta pitäisi käydä meilläkin paljon enemmän keskustelua. Jos puitteiksi laitetaan 80 % päästövähennys, jota ei saa kattaa ydinvoimalla, sillä on isoja vaikutuksia elintapoihin (*).
Yksittäisten asioiden kohdalla sitten kysymys on prioriteeteista. Jos autoilua halutaan jatkaa, se voi onnistua nykyistä paljon kevyemmillä ja hitaammilla menopeleillä kilometreistä tinkimällä (jos auto säästää paljon aikaa työmatkalla, niin siihen voi olla varaa, mökkimatkoihin välttämättä ei). Jos asuinpintaa halutaan lisää, sitä voidaan tehdä matalaenergisestikin hyötykäyttämällä parasta saatavilla olevaa teknologiaa. Jos naudanlihaa halutaan syödä, siihenkin löytyy mahdollisuuksia.
Ehkä ainoa asia, jossa energiansäästö ei nykytiedolla oikein onnistu on pitkän matkan matkustaminen järkevässä ajassa. Tosin sielläkin voidaan lentää biopolttoaineilla, jos muusta asiasta halutaan tinkiä vastaavasti.
Kaikki tämä kuitenkin maksaa, vaikka tinkimiskohteet voi jokainen valita itse.
Olennaista hiilipäästöjen vähentämisessä on se, että tuotannon tehokkuus tulee laskemaan. Tuotettu energiayksikkö tulee tulevaisuudessa vaatimaan enemmän ihmistyötä, koska hiiltä ei saa käytännössä ilmaiseksi maaperästä. Tämä tehokkuuden lasku voi olla taloudelle aika paha paikka, mutta jos teknologian kehittyminen ylikompensoi sen, selviämme siitä.
(*) Eikä ydinvoimakaan kaikkea pelasta, mutta sillä kovasta laskusta voidaan ehkä tehdä pehmeämpi.
En vastaa ammattiurheilijoiden ruokahuollosta, mutta hyvin tuntuu pärjäävän huipulla ilman lihaakin. Mm. Ironman kisa, Mr.Universum titteli, ultramaraton kisoja on voitettu kasviruokavaliolla.
Asuinpinta-alaa 20 neliötä henkeä kohden.
Heh, heh. Melkoisia ajatuksia.
No tuo vahva poliittinen ohjaus on nyt Saksassakin johtanut siihen että ydinvoimalat ajetaan alas ja tilalle rakennetaan pää märkänä hiilivoimaa.
Meitä ei kuulkaa oikeasti pelasta muutaman asteen lämpenemiseltä mikään muu kuin se, että ilmastodenialistit ovat huolimatta oikeassa.
Jos kerran ydinvoima ei missään nimessä kelpaa CO2-päästöjen ratkaisemiseksi, niin aion kyllä äänestyskäyttäytymiselläni pitää huolen siitä, että villapaitaa pitävien porkkananpurijoiden sakki ei tuhoa elintasoamme.
Esimerkiksi kävelemällä kulkeminen, 20m2 tilaa per nokka sekä pääasiassa perunasta ja porkkanasta koostuva ruokavalio (ette kai te kuvittele että tuollaisessa tilanteessa niitä elintarvikkeita rahdattaisiin toiselta puolelta Eruooppaa????) elintaso vastaa aika karrikoidusti lailla sitä mitä täällä 1800-luvulla. Merkittävin ero silloiseen olisi parempi terveydenhuolto ja ledillä toimiva sähkövalot.
Rakennetaanko Saksassa hiilivoimaa? Kerro, mihin uusia hiilivoimaloita rakennetaan?
Mitä Maurizio hourii? Kukaan ei ole pakottamasa ketään yhtään mihinkään, vaan puhe on niistä keinoista joilla massiiviset nälänhädät, ekokatastrofit ja resurssisodat saataisiin minimoitua. Eli siitä että mitä se tarkoittaa kun vähennetään lastemme velaksi elämistä, jotta heillä olisi edes osa siitä mitä meillä on ollut.
Jos perustuloon siirryttäisiin siten, että valtio ottaisi maksettavakseen palkasta perustulon osuuden työnantajan puolesta, suomalaisen työntekijän kilpailukyky kasvaisi välittömästi suoraan perustulon määrällä.
Kölnissä avattiin juuri uusi REW AG:n 2200 MW voimala. EON AG on myös kiinnostunut uusista hiilivoimalioista. Maakaasu on kalliimpaa kuin hiili, joten ainakin kaksi suurinta energiayhtiötä katselevat uusien hiilivoimaloiden perään. Merkelin hallitus haluaa 10,000 MW puhtaampaa hiili ja kaasuvoimaa tällä vuosikymmenellä.
CO2 päästöjen hinta päästömarkkinoilla on romahtanut niin alas, että hiilivoimalat ovat kannattavampia kuin maakaasu. Uudet voimalat ovat ”puhtaampia kuin vanhat” mutta silti.
http://fossilfuel.energy-business-review.com/news/rwe-commissions-2200mw-coal-fired-plant-in-germany-170812”
http://de.wikipedia.org/wiki/Liste_geplanter_Kohlekraftwerke_in_Deutschland
J: Minä ”hourin” sitä, ettei tuollainen järjestelmä olisi mitenkään mahdollinen ilman demokratian nitistämistä, koska tavalliset ihmiset allekirjoittanut mukaan lukien (ja/tai vaaleilla valitut edustajansa) eivät tasan tule vapaaehtoisesti suostumaan tuon tavoitteen vaatimaan elintasonsa romuttamiseen.
Ode: pistät vaan Googleen, että ”germany energy coal”, ja johan löytyy. Mutta olenko ainoa, joka hämmästelee sitä, ettei noin korkean tason poliitikko muka ole kuullut tuosta Saksan ”uudelleenhiilestämisestä” mitään?
Näin on. En ole itse vegaani, enkä edes kasvissyöjä, mutta sen tiedän, että ihminen pärjää ihan hyvin kasvisruokavaliolla. Se mielikuva, joka näkyi täännöin keskustelussa kasvisruokapäivästä kouluissa, että kasvissyönti on porkkanan ja kukkakaalin syöntiä pelkästään, on väärä ja pitäisi korjata. Hyviä proteiinin lähteitä kasviksista ovat vehnäproteiini eli seitan, soija ja tofu ja hamppu nyt esimerkiksi. B12-vitamiini taitaa olla ainoa asia, mitä ei vegaanisessa ruokavaliossa ilman lisäravinteita saa.
Todennäköinen skenaario lihan syönnin vähentämiselle on se, että haittaverot laitetaan niin korkeiksi, että lihan kulutus vähenee itsestään ja siitä tulee juhlaruokaa tai ruokaa erikoistilanteisiin.
Tässä sivutaan jo asiaa. Talouskasvu tulee pysähtymään noin seuraavan 50 vuoden kuluessa. Tähän on monta syytä. Halpa öljy on pian lopussa, samoin fosfori (ruokasatojen kannalta kriittinen mineraali), eloktroniikkateollisuuden tarvitsemat harvinaiset maametallit, nikkeli, hopea, jne. Jopa uraanista tulisi pulaa jos (erittäin iso jos) ydinvoimarakentaminen pääsisi käyntiin. Hyödynnettävissä olevasta uraanista nimittäin. Merivedessä on uraania lähes loputtomiin, mutta niin pieninä pitoisuuksina, että sen voimme unohtaa. Ei ole vain ”peak oil”, vaan oikeastaan ”peak everything”. Lähes kaikkien malmien kohdalla ollaan hyödynnetty suuren pitoisuuden kohteet joista on edullista louhia. Kapitalismi on osoittautunut kekseliääksi innovoimisen lähteeksi, mutta öljylle ei tulla keksimään likimainkaan yhtä hyvää korviketta kovinkaan suurella todennäköisyydellä. Maissietanoli on ollut katastrofi, palmuöljykään ei ole kestävää ja jatropaöljy ja merileväöljy vain tekno-optimistien märkää päiväunta. Fuusioenergiakaan ei kaupallistune seuraavaan 50 vuoteen? Öljyyn perustuva talouskasvu jäänee noin 150 vuoden historialliseksi kuriositeetiksi. Jos historiaa katsomme, niin ihmiskunta on tätä lyhyttä aikajaksoa lukuunottamatta elänyt steady-state-taloudessa aina. Kivikausi ei loppunut kivien loppumiseen, mutta talouskasvu loppuu kun helposti hyödynnettävissä olevat luonnonvarat on hyödynnetty. Siihen ei nykyisellä menolla mene pitkä aika.
Teknologioiden energiatehokkuuden parantuminen ratkaisevasti ei vakuuta. Energiatehokkuus voi termodynamiikasta johtuen parantua tuotantopuolella kaksinkertaiseksi ja kulutuspuolella kolminkertaiseksi (esim. sähkölämmityksestä maalämpöön siirtyminen) ehkä ledivalaistuksen tapaisia pieniä poikkeuksia lukuunottamatta. Tämän potentiaalin totetumisen esteenä on ennen kaikkea se, että edulliset raaka-aineet on pitkälti jo hyödynnetty. Rautaa ja alumiinia on vaikea erottaa koko ajan energiatehokkaammin, jos ja kun malmilouhokset köhtyvät koko ajan, jolloin energiaa kuluu koko ajan enemmän erottamiseen.
Pitäisikö materiaalisesta talouskasvusta jo luopua tavoitteena ja keskittyä etsimään onnellisuutta jostain muualta?
” elintaso vastaa aika karrikoidusti lailla sitä mitä täällä 1800-luvulla. Merkittävin ero silloiseen olisi parempi terveydenhuolto ja ledillä toimiva sähkövalot.”
Kun väkiluku kasvaa ja elintaso nousee köyhimillä niin tuo skenario toteutuu ilman ilmaston lämpenemisen torjumistakin.
Raaka-ainevarannot ovat yhä vaikeammin ja kalliimmin hyödynnettävissä ja se nostaa tavaroiden hintaa eikä parempaan elintasoon ole varaa.
Mihin tämä todennäköisyys perustuu, vai onko kyseessä pelkkä ideologinen uskonkappale? Jo pelkästään fuusiovoimassa on tänä syksynä saatu kaksikin merkittävää läpimurtoa [1,2], joiden ansiosta ollaan lähellä break even -tasoa, mikä viittaa kyllä ihan muuhun kuin riippuvuuteen fossiilisista 2050-luvulla.
Ei pidä paikkaansa, koska olemassa olevia alkuaineita (hiiltä, happea, typpeä, rautaa, piitä jne) voi kierrättää käytännössä loputtomasti, tuottaen yhä monimutkaisempi rakenteita jos energiaa on saatavilla. Energiaa taas on ja tulee olemaan saatavilla auringosta ja fuusiovoimasta.
Lisäksi ympäristöä kuluttavista ruoantuotantotavoista voidaan vähitellen luopua, kun erilaisia ruoka-aineta pystytään tuottamaan in vitro. Lihaahan osataan kasvattaa jo nyt [3], puhumattakaan sitten 2050-luvusta.
Viitteet
1. http://news.sciencemag.org/sciencenow/2012/09/a-step-forward-for-fusion.html
2. http://www.efda.org/2012/10/new-jet-results-tick-all-the-boxes-for-iter/
3. http://www.forbes.com/sites/michellemaisto/2012/02/22/stem-cell-burgers-coming-this-fall-are-you-ready-for-lab-to-table-eating/
Niin, kehitysmaissa ei täällä lännessä.
Meillä ei väkiluku kasva. Et kai sinä kuvittele että suomalaiset jakavat vapaaehtoisesti 80% varallisuudestaan maailman köyhien kanssa? Mielummin lähden vaikka sotaan.
Tässä nyt taas unohdetaan kivasti, että suomalainen elintaso ei pääosin kuitenkaan ole mistään afrikkalaisten selkänahasta revittyä. Meillä on hyvät mahdollisuudet ylläpitää melkoisen korkeaa elintasoa vaikka maailman väkiluku moninkertaistuisi, koska emmehän me nyt omia terästehtaitamme ja konepajoja lahjoiteta ulkomaalaisille. Talvivaaran uraanibisnekset osoittavat että voisimme olla jopa tuollakin saralla omavaraisia (tämä koskee lähinnä jotain ääriskenaariota).
Mitä tulee hyödynnettävissä oleviin uraanivaroihin, niin se on taloudellinen termi. Jos energian hinta nousisi 10-kertaiseksi niin hyödynnettävissä olevat uraanivarat kasvaisivat loppumattomiksi, koska silloin olisi taloudelliseti kannattavaa suodattaa uraania jopa mereivedestä.
Syltty:
”Meillä ei väkiluku kasva. Et kai sinä kuvittele että suomalaiset jakavat vapaaehtoisesti 80% varallisuudestaan maailman köyhien kanssa? Mielummin lähden vaikka sotaan.”
Pahoin pelkään, että jos vihreiltä kysytään, niin kyllä Suomi voi antaa vaikka 90% varallisuudestaan. Pelastetaan nääs maailmaa, suomalaisilla ei ole mitään väliä.
OS:
”Tämän jälkeen kuulimme hengästyttävän esityksen aiheesta kestävä elämäntapa ja liiketoiminta. Jälkimmäisestä haluaisin kalvot itselleni, sillä asiaa olisi ollut kymmeneksi tunniksi. Tämä oli kunniainhimoinen esitys siitä, millaista olisi elämä vuonna 2050, kun hiilidioksidipäästöjä on alennettu 80 prosentilla. Esimerkiksi liikkumisen pitäisi olla paljon nykyistä vähemmän eikä autoja olisi kuin tilapäiskäyttöön vuokrattuna. Asuinpinta-alaa 20 neliötä henkeä kohden. Lihaa, erityisesti naudanlihaa, ei juuri syötäisi. Oli kaivannut vähän enemmän ajatuksia siitä miten kohti tota aivan toisenlaista maailmaa edettäisiin.”
Kauhistuttavaa!!! Melkein kuin Linkolan ohjelmasta! tosin joku oli huomauutuanut, että enemmistölle ihmiskunnasta Linkolan tarjioama elintaso olisi sellaista ylellisyyttä, että he eivät pystyisi siitä edes unelmoimaan.
80-luku tuskin enää oli mikään kurjuuden aika maassamme. Useimmilla tutuillani – josta osa kuului kohtalaisen hyvätulosiin – asuinpinta-alaa juuri osapuilleen 20 m2/ nuppi. Me olimme äveriäitä, ja asuinpinta-ala aoli kerrassaan 40 m2/ nuppi, joskin parhaimmillaan taloomme oli viikonlopuksi yöpynyt lasten kavereita niin, että muonavahvuus oli josain 20 hengen hujakoilla.
Lihakarjan tuotanto alkoi maasamme joskus 70-80 –lvulla. Sitä enen naudanliha saatiin lähinnä elämänsä päätökseen saavuttaneesta maitokarjasta. (jos oikein ymmärrän asioita)
Maassa on nykyään aika lailla lihakarjaa, mm Ylämaan karjaa, joka voi laiduntaa lähes vuoden käpeensä ulkona, ja jolle maamme pienet pellot hyvin sopivat.
Tuttavani asui lapsuutensa Keski-Suomessa. Isä oli kirvesmies, ja taitavana miehenä kohtalaisen hyvätuloinen. Äiyi hoiti kotia ja teki mm. pehmolleja myytäväväksi Stockmannille Lihaa perheessä ei juuri syöty. Sen sijaan veden vilja oli tärkeä leivänlisä, ja nuorena tyttönä ystäväni sai olla airoissa isän, intohikoisen kalastajan kokiesa verkkoja, jäiden sulamisesta järvien jäätymiseen.
On hyvä, että palevlut ovat kävely- / pyöräilymatkan päässä. Lapseni oli musiikkileikkikoulusa täällä Heikkilässä. Yksi äideistä käveli kolmen lapsensa (nuorin rattaissa) kanssa kahden kilometrin matkan kotoaan sinne ja takaisin. Tarjotusta kyydistä hän kieltäytyi. Viisas päätös: antoi tytöille kuntoa ja sitkeyttä. Matkahan oli vain ½ tuntia suuntaansa.
”Kivikausi ei loppunut kivien loppumiseen, ”
yleien väärinkäxsitys.
1) kivikausi ei loppunut kertarysäyksellä
2) esim. Ruotissa kivikausi lopopui, kun saatavilla oleva työkaluihin sopvia piikivi loppui. Piikivirtyökalut olviat muuen yllöättävn teräviä ja toimimvia.
Yllättyisit.
Varsinkin mitä tulee luomuun ja tehomaatalouteen niin Suomessa vastuuta sysätään kuluttajille että ei voida olla eettisiä kun ei luomu myy.
Mutta huolestuttavammin viime aikoina eräät päätään nostavat libertaariajattelijat ovat väittäneet että joko markkinat ihan oikeasti hoitaisi asian kun ihmiset oppisivat rankaisemaan epäeettisiä yrityksiä tyyliin ”Nyt tämä perhe ei kyllä enää osta Talvivaaran tuotteita!” tai sitten ihan kyynisesti että ”no jos ihmiset ei halua maksaa eettisistä tuotteista niin sitten se kertoo että ihmiset arvostaa epäeettistä enemmän ja hyvinvointia syntyy paremmin jotain muuta kautta.” Reiluuden nimissä on sanottava, että monet vapaata markkinatalouttakin puolustavat myöntävät, että ympäristöasioissa markkinat eivät toimi ja sääntelyä tarvitaan.
Poliittinen ohjaus voi olla toki myös huonoa, mutta ei poista sitä että vain poliittinen ohjaus on se, joka tekee kestävän talouden edes vähänkään käytännössä mahdolliseksi.
Mutta jos sama työntekijä maksaa verotuksensa kautta oman perustulonsa niin ei kasvane.
Jos rikkaat saadaan rahoittamaan perustulo, niin sitten perustulo toimii.
Rikkaat vievät huonosti toimivien markkinoiden kautta rahat muilta, sitten heitä ei haluta verottaa koska verotukseen haluttomat höpisevät ”ahkeroinnin rankaisusta”. Huonosti toimivia markkinoita on mm. kiinalaiset työmarkkinat ja suomalaiset ruokamarkkinat.
Jos kaksi osapuolta on ”vastakkainasettelu”-tilanteessa, esim. kilpailutilanteessa, neuvottelutilanteessa tms., niin toisen osapuolen ylivoima ei liene ikinä hyödyksi sille kokonaisuudelle johon nämä kaksi osapuolta jäsentyvät. Toinen osapuoli hyötyy lyhyellä tähtäimellä omasta ylivoimastaan mutta pitkässä juoksussa pilaa kokonaisuutta. Mutta jos alivoimainen osapuoli on jossain toisessa tilanteessa ylivoimainen, niin tilanteet tasapainottanevat toisiaan.
Yritysjohdosta katseltuna työntekijä on väline. Mutta jos siirrytään siihen kokonaisuuteen johon yritys ja työntekijä jäsentyvät ja katsellaan sieltä, yritysjohto ja työntekijä ovat vertaisia.
Eli ay-liike ja yritystoiminta ovat yhdessä enemmän: tästä lienee todisteena kaikki Pohjoismaat. Eiköhän tässä ole kyse emergenssistä.
Ei yrityksillä voi olla yhteiskuntavastuuta. Sehän on kuin taistelevien joukkojen johdoilla olisi ehdotonta valtaa kenraalikunnan päätöksiin. Yritys ei ole yhteiskunnan strategisella tasolla. Yhteiskunta-organisaation huipputason (eduskunta) pitää asettaa operatiivisille toimijoille (yritykset) rajoituksia. Operatiivisella tasolla pitää olla suuri autonomia, mutta suuret linjat on päätetty strategisessa johdossa ja näitä suuria linjoja ei operatiivisen tason pidä rikkoman.
Hirveä määrä suomalaisenkin yhteiskunnan ongelmia johtuu siitä, että yritystoiminnassa olevat eivät kykene näkemään asioita suuremman kokonaisuuden kautta. Eivät kykene, siis eivät oikeasti pysty ajattelemaan samaan aikaan asioita yrityksen ja yhteiskunnan kannalta.
Yritys jäsentyy yhteiskuntaan eräänä osana, ja yhteiskunnallisia näkökulmia on turha vaatia yrityksiltä: sehän on kuin vaatisi taistelevien joukkojen johdoilta kenraalikunnan näkökulmia.
Uraania on merivedessä paljon, mutta sitä ei saada tarpeeksi suodatettua sieltä. Japanilaisten tekemien kokeiden mukaan 1,6 kg:n saanto uraania vuodessa vaati 48 m2 suodatuspinta-alaa. Tästä jos skaalataan, niin yksi GW ydinenergiaa vaatii 48 km2 (!!) suodatuspinta-alaa, mikä on samaa sarjaa kuin että jokaista maailman asukasta kohden pitäisi rakentaa 10 m2 aurinkopaneeleita eli iso haaste. Tilanne tosin paranee noin 60-kertaiseksi jos nykyisten ydinreaktoreiden sijaan käytetään ns. hyötöreaktoreita.
Ydinvoimaa on parhaana vuotena rakennettu maailmaan 3,4 GW. Jos ydinvoimalla aiotaan ratkaista hiilidioksidipäästöjen pudotus 80 % nykyisestä 60 vuoden aikana, niin reaktoreita pitäisi rakentaa yksi viikossa seuraavan 60 vuoden ajan.
Ydinfuusioon perustuva ydinreaktio vaatii toimintalämpötilaksi 100 – 300 miljoonaa celsiusastetta riippuen käytettävästä reaktiosta. Vertailun vuoksi, auringon kuumimmassa kohdassa on 15 miljoonaa astetta. Muutamasta yltiöpositiivisesta laboratoriomitan kokeen UUTISOINNISTA (Tuo jr:n mainitsema ensimmäinen lähde ei ollut vertaisarvioitu artikkeli) huolimatta on mielestäni (ja monen muunkin) aikamoista haihattelua uskoa, että tämä teknologia lyö läpi kohtuuajassa.
Jr, ei maapallolta lopu alkuaineet, mutta runsaat pitoisuudet, joiden hyötykäyttö vaatii vain vähän energiaa, on jo hyödynnetty usean mineraalin kohdalla. Köyhemmät lähteet vaativat energiainvestointeja, että niitä voidaan hyödyntää. Ja energiainvestoinnit vaativat raaka-aineita. Tästä muodostuu loukku, jossa pitää saada koko ajan enemmän koko ajan niukkenevilla resursseilla. Valitettavasti en pysty jakamaan tekno-optimismiasi. Energia- ja materiaalitehokkuus ei ole länsimaissa kasvanut kovinkaan paljon menneinä vuosikymmeninä, vaan se näyttää siltä koska energiaa kulutetaan paljon Kiinassa, eikä se silloin näy esim. Suomen energiankulutus/Bruttokansantuote -mittarissa.
Väitän edelleen, että elintason pysähtyminen tulee väistämättä eteen.
”Poliittinen ohjaus voi olla toki myös huonoa”
Joo, niin voi. Ja aivan helvetin huonoa se on esim. silloin, kun jonkun ideologian nimissä ihmisiltä kielletään vaikkapa lentäminen taikka lihansyönti.
Yksi mahdollinen ratkaisu tuohon ongelmaan, joka ei tosin valitettavasti ole teknisesti valmis koska sen kehittelyyn ei panostettu juuri mitään pitkään aikaan on englanninkielinen lyhenne LFTR eli Liquid Fluoride Thorium Reactor. Tekniikan vahvuuksiin kuuluu mahdollisuus käyttää selvästi uraania runsaammin maaperässä esiintyvää (karkeiden arvioiden mukaan 3-4 kertaa enemmän) toriumia, kyky hyödyntää paljon nykyistä suurempi osa polttoaineen energiasisällöstä (90+% versus < 1%). Reaktorityyppi voidaan suunnitella passiivisesti turvalliseksi (sähköjen katoaminen ei saa aikaan katastrofia) ja sillä voisi myös polttaa pois nykyisiä ydinjätteitä. Tooriumia polttoaineena käytettäesssä säilöttävää jätettä jäisi paljon vähemmän kuin nykyisissä reaktorityypeissä ja sen säilytykseen riittäisi 1000 vuotta nykyisen 20000+ vuoden sijaan.
Miksi näitä ei sitten ole joka niemessä ja notkossa? Ideaa testattiin 60-luvulla Molten-Salt Reactor Experiment -nimisessä operaatiossa, mutta kehittely loppui sille ei näyttänyt olevan tarvetta. Olemassa olleet reaktorityypit olivat hyviä ydinaseiden valmistuksen kannalta ja seuraavan sukupolven versiot olivat "nurkan takana".
Nykytilanne on, että LFTR:n kehittelyyn panostetaan taas jonkin verran. Reaktorityypin ongelmat liittyvät polttoainekierron prosessointivaiheisiin sekä reaktorin materiaalien kestävyyteen pitempiaikaisessa käytössä. Jos ongelmat saadaan ratkaistua, näiden reaktoreiden massatuotannon pitäisi olla paljon helpompaa kuin nykyisten fissioreaktoreiden. Oletettavasti suuremmilla mutta maailman mitassa edelleen pienillä ponnistuksilla saataisiin kohtuullisessa ajassa selvitettyä onko LFTR:llä rooli fossiilisten polttoaineiden korvaajana lyhyellä aikavälillä jossa uusiutuvien skaalaus ylöspäin riittävän nopeasti voi olla ongelmallista.
OS kysyy yritysten yhteiskuntavastuun perään.
Tästä klassisesta kysymyksestä on puhuttu kauan ja paljon, joten minulla ei tähän ole lisättävää.
Mutta miksiköhän kukaan halua keskustella tästä:
Mikä on yhteiskunnan vastuu yrityksille?
Kyllä kai tässä jokin tasapaino pitäisi olla?
Seppo Korppoo
Tätä ihmettelevä yrittäjä
Yritystoiminta jäsentyy yhteiskuntaan ja yhteiskuntaan jäsentyy paljon muutakin. Yhteiskunnan on pidettävä huolta myös yritystoiminta-osastaan, tasapuolisesti muiden osiensa kanssa.
Yhteiskunnan vastuu yrityksille voisi olla se että yhteiskunta hoitaa kaikkia osa-alueitaan tasapuolisesti. Neuvostoliiton romahduksen jälkeen ajattelu muuttui paljon siihen suuntaan, että yhteiskunnan ei muuta tarvitsekaan tehdä kuin pitää huolta yritystoiminta-osastaan, ja tämä keskittyminen yhteen osaan edistää myös muita osia.
Eräskin merkittävä poliitikko kertoo juuri tällä hetkellä netissä, että ”hyvinvointiyhteiskunnan puolustaminen on talouden kasvun ja kasvuyrittäjyyden puolustamista”, eli tämä merkittävä poliitikko ei toteuta yhteiskunnallista vastuutaan yritystoiminnasta koska hän luulee että unohtamalla muut osat yhteiskunnasta ja keskittymällä yritystoimintaan muutkin osat hyötyvät.
Yhteiskunnan vastuu yrityksille, voisi olla sitä että yhteiskunnan johdossa toimitaan tehtäviä vastaavilla näkemyksillä, eikä esim. toimita yhteiskuntajohdossa yritysjohtamisoppeja väärinkäyttämällä.
Vakaa, luotettava, ennakoitavissa oleva, tasapuolinen, byrokratiaton, kannustava, korruptioton, laittomuudeton, monopoliton, keskenäiseen luottamukseen perustuva toimintaympäristö.
Ydinvoimaa olisi mahdollista rakentaa nopeammin kuin tuulivoimaa.
http://planeetta.files.wordpress.com/2011/04/uusi_tuotanto_1970-2016.png
Jos se ei onnistu, niin sitten loppu hoidetaan hiilellä.
Voi olla, mutta silloinhan se _ei_ ole poliittinen valinta luonnonsuojelun puolesta vaan resurssien loppumisesta johtuva pakko. Se on aika lailla eri asia mistä Ode puhuu tässä avauksessa.
Kuulkaapa nyt viherpiiperot. Semmoiset ratkaisut, jotka perustuvat vapaaehtoiseen ja reiluun elintason laskemiseen eivät ole ratkaisuja, koska ne ovat poliittisesti mahdottomia. Jokainen joka advokoi tämmöisten mahdottomien ratkaisujen puolesta ei ole osa ratkaisua, vaan osa ongelmaa koska nämä höpinät jarruttavat niiden oikeiden ratkaisujen kehittämistä.
Jos ratkaisu tulee koska hiili ja resurssit yksinkertaisesti loppuvat ennen kuin pallo kuumenee liikaa, niin mitään hätäähän tässä ei ole koska homma on jo taputeltu.
Kiitos kommenteista kysymykselle: ”Mikä on yhteiskunnan vastuu yrityksille?”
Yksi perusvaatimus on milestäni tämä: Yhteiskunnan pitää tehdä yrittäminen mahdolliseksi ja mielekkääksi.
Kannattaa huomata se, että uusien yrityksien lukumäärä Suomessa on ollut jo kaksi vuotta jatkuvassa kaskussa. Onkohan tässä jotain vakavasti pielessä?
Kaikki yritysmailmassa toimivat tietävät, että Suomi on nyt pahasti jumissa ja kaikki kynnelle kykenevät vilkuilevat ulkomaille.
Seppo Korppoo
Yrittäjä, joka on 100-varma, että jotakin on pahasti pielessä
Tulee mieleen muutamia politiikan/poliitikkojen perusvinoumia:
– rajat avataan, mutta Suomessa pelisäännöt ovat yhä monin osin pohjoismaisen mallin (tai YYA-hengen) mukaisia (=> vikkelämmät maat kirivät edelle)
– yksinkertaiset ja selvät säännöt olisivat yritystoiminnalle hyvä asia, mutta uusia sääntöjä (ja veroja ja tukia) tulee aina lisää (sekä Suomen että EU:n tasolla)
– harjoitettu keskittämisvetoinen politiikka (ja globalisointi) suosii vanhoja suuria yrityksiä
Jos te pudotatte työntekijöiden palkat alas, kuka ostaa teidän firmanne tuotteita sitten? Jos te lopetatte veronmaksun, mistä saadaan yhteiskuntarauha? Ei kannata luottaa liiketaloudellisiin laskelmiin, vaan pitää myös pystyä ajattelemaan pitkässä juoksussa: pelkkä liiketaloudellisiin laskelmiin tuijottaminen on oman oksan sahaamista pitkässä juoksussa.
Kreikassa on eniten PK-yrityksiä Euroopassa. Yritystoiminnan edistäminen ei ole taikasana maailman kaikkien ongelmien poistamiseen.
–Tai PK-yrittämiseen voitaisiin enemmän panostaa, voitaisiin käydä monopolifirmojen kimppuun. Laitetaan monopolit pirstaleiksi ja jaetaan markkinat PK-yrityksille. Kallis ruoka ja kalliit liikevuokrat ja asuntovuokrat ovat suuria kilpailukyvyn pilaaja.
—Sitten Kilpailulainsäädäntöön laki joka estää monopolisoitumisen. Kilpailuvirastoon päteviä ihmisiä.
–Harmaan talouden vastaiseen toimintaan 5 kertaa enemmän ihmisiä.
Vapaat markkinat ovat Kylmän sodan länsipropagandaa.
Markkinoiden vapauttaminen ei tuota toimivia markkinoita: päinvastoin kapitalisti pystyy entistä paremmin rakentamaan huonosti toimivia markkinoita.
Kapitalisti saa eniten voittoa monopolisoimalla jonkun alan yritykset. Kapitalisti ei halua rakentaa toimivia markkinoita, koska voitot ovat pienempiä kuin monopolimarkkinoilla.
Harmaa talous ei muutu puhtaan valkoiseksi sillä että markkinoita vapautetaan.
Demokraattinen valtio ei aiheuta harmaan talouden ongelmia. Valtion lakkauttaminen ei muuta harmaata taloutta puhtaan valkoiseksi.
Suomea tuohon suuntaan, pois pohjoismaisesta mallista, kampeavat juuri nyt länsipropagandan uhrit SDP ja Vasemmistoliitto. 🙂
Markkinat ovat hyvä renki, mutta huono isäntä. Pohjoismaisen mallin voi perustellusti väittää tuottaneen parhaat tulokset. En jaa hallituksen intoa siirtyä yleiseurooppalaiseen järjestelmään.