Ympäristöministeriä on vaadittu sulkemaan Talvivaaran kaivos ja ministerit syyttävät toisiaan, kenen vika on, että Talvivaaran kaivoksella on niin löperö ympäristölupa. Laki on meillä kirjoitettu niin, että toimivana viranomaisena on ELY-keskus ja ministeri voi puuttua sen toimintaan yhtä vähän kuin oikeusministeri siihen, tuomitaanko Anneli Auer miehensä murhasta. ELY-keskuksen ohella TUKES voi sulkea kaivoksen, mutta sitäkään ministeri ei voi käskyttää.
On oikein, etteivät poliitikot voi vaikuttaa rikostuomioihin, mutta minusta ei ole hyvä, että päätösvalta Talvivaaran kokoisissa asioissa on jollakin ”riippumattomalla” virkamiehellä, jota ei voi ulkoa päin käskyttää. ”Riippumaton” on lainausmerkeissä siksi, että alueellisen ympäristöviranomaisen riippumattomuus ELY-keskuksen sisällä on vähintäänkin kyseenalainen asia. ELY-keskuksen tehtäviin kuuluu myös työllisyyden ja elinkeinojen edistäminen. Vaikka myös elinkeinojen edistäminen on hyvä asia, ympäristönäkökohtia pitäisi voida tarkastella ympäristönäkökohtina. Oikeudenkäynneissäkin puolustus toimii syyttäjäviranomaisesta riippumattomana.
Ristiriitatilanteissa ministerillä pitäisi olla mahdollisuus puuttua asioihin. Eduskunnalla taas on mahdollisuus puuttua ministerin asioihin. Risto Volanen kirjoitti tämän päivän Hesarissa hyvin nykyjärjestelmän haavoittuvuudesta kriisitilanteissa. Jos on päätettävä, uhrataanko Saimaa vai joitakin satoja työpaikkoja tai kuinka suuri riski Saimaan osalta on hyväksyttävä, päästösvalta ja vastuu eivät saisi kuulua parille satunnaisesti valitulle virkamiehelle vaan maan hallitukselle ja eduskunnalle.
Viranomaisten riippumattomuudella on varmaankin haluttu estää se, että ympäristöluvissa linja muuttuu ministerin vaihtuessa. Nyt vastaavasti linja vaikkapa rakennusluvissa vaihtelee ELY-keskusten välillä aivan muutaman virkamiehen maailmankatsomuksen mukaan, eikä siihen voi puuttua ennen kuin asianomainen on eläkkeellä.
Ympäristöviranomaisina ELY-keskukset eivät ole, anteeksi nyt vain, riittävän asiantuntevia eivätkä ympäristöviranomaiset ELY-keskusten sisällä riittävän riippumattomia. Jos ELY-keskukset olisivat vastuussa myös ydinvoimaloiden turvallisuuden valvonnasta, olisi Olkiluoto kolmonen ollut valmis jo pitkään ja se olisi maksanut vain puolet siitä mitä se maksaa nyt. ELY-keskus olisi uskonut kaiken, mitä Areva olisi sille syöttänyt. STUK tutkii joka ikisen nippeliasian itsenäisesti ja jos se ei jotain asiaa tunne, se hankkii osaamisen ja laskuttaa tästäkin hakijaa. Jos ELY-keskus ei velvoita Talvivaaraa varautumaan sateiseen kesään, miten se voisi velvoittaa ydinvoimalaa ylläpitämään hätäjäähdytysjärjestelmää?
Vielä kerran: Suomeen ei voi päästää suurta joukkoa ulkomaisia kaivosyrityksiä tyhjentämään maatamme luonnonvaroista, jos ympäristöhallintomme on täysin hampaatonta.
Osmo: “Ympäristöviranomaisina ELY-keskukset eivät ole, anteeksi nyt vain, riittävän asiantuntevia eivätkä ympäristöviranomaiset ELY-keskusten sisällä riittävän riippumia.”
ELY-keskuksissa on kyllä kaikki se asiantuntemus, joka ympäristökeskuksissa oli.
Jos ympäristölupa on aikoinaan myönnetty asiantuntemattomasti, syy ei ole siinä, että asiantuntemusta ei olisi, vaan siinä, että sitä ei ole käytetty: yleensä asiantuntijalausuntoja pyydetään turhankin innokkaasti.
Valvonnan löperyydessäkään ei ole kysymys asiantuntemattomuudesta, Talvivaaralle on toki osattu antaa useita huomautuksia — niinkuin niillä olisi jotain vaikutuksia — mutta näinhän se on Suomessa: valtion valvovat viranomaiset antavat huomautuksia, uhkasakko on äärimmäisen harvinainen ja rikosilmoituksia ei ilmeisesti tunneta.
Tulevatko vihreät vaatimaan noita muutoksia tässä hallituksessa? Tulisiko vihreiden erota hallituksesta, jos muut kieltäytyvät? Pitäisikö näiden parannusten olla ehtona seuraavaan hallitukseen menolle?
Niin kauan kuin Suomessa on ympäristöviranomaisia ollut, he ovat olleet vihattuja ihmisiä.
Valitettavasti. Ainakin 1970-luvulta lähtien. Maanomistajat ja yritykset eivät ole heitä sietäneet.
Hommaan ryhtyneillä on täytynyt olla rohkeutta ja itsetuntoa tehdä se, minkä katsovat oikeaksi, sillä paine maakunnissa on kova.
Jospa tämä kansallisen luokan kokemus nyt muuttaisi vähän tilannetta.
Ympäristöviranomaisen pitää olla niin kaukana, ettei hänen tarvitse jokapäiväisessä elämässään kokea painostusta. Mitä isommista asioista kysymys, sitä kauempana.
ELY-keskuksia koskevan lain 8 §:n mukaan kukin ministeriö vastaa ELY:issä oman toimialansa toiminnallisesta ohjauksesta, joten ympäristöministeriö on viime kädessä vastuussa ELY-keskusten ympäristövalvonnan tasosta. Kaivostoiminnan valvonnan heikkous johtuu merkittävästi juuri siitä, ettei ympäristöministeriö ole osannut ohjata ELY-keskuksien valvontatoimintaa.
Tuo maakuntien esittäminen “pahiksina” vaatii hieman kommentointia. Maakunnissa käytetään paljon kotimaista energiaa, joten esim. turvetuotannon haitat näkyvät Suomen luonnossa. Helsinki on taas ulkoistanut energian tuotantonsa (maakaasu ja kivihiili)pääosin Venäjälle,missä ympäristöasiat eivät ole olleet tähän asti korkeassa kurssissa. Täten ei ole pelkoa siitä, että mediassa reposteltaisiin esim. niiden kivihiilikaivosten ympäristövaikutuksia, joista Suomeen raahataan kivihiiltä.
Vihreiden pitää nyt ajaa hallituksessa Oden esittämää kuntauudistuksen maakuntamallia, eikä lähteä mukaan järjettömiin kuntaliitoksiinkin.
Maakuntamallissa ELYjen ja ympäristöhallinnon asiat voidaan järjestää uudelleen järkevästi.
Tässä oikeastaan nähdään se, että pääomaköyhässä maassa valtion pitäisi olla tällaisissa jutuissa vähemmistöosakkaana. Tällöin rahat riittäisivät.
Talvivaara on kuitenkin aika pieni firma. Osaaminen ei riitä. Eivätkä resurssit.
Sääli vain, että talvivaara on niitä ainoita uusia pörssilistautujia suomessa pitkään aikaan. Ainoa, ja tämäkin meinaa mennä. Olemmeko tuomittuja?
Hyvä juttu Osmo! Ei tosiaan hyvältä näytä, kun miettii kuka oli ympäristöministeri, ketkä halusivat hävittää ympäristökeskukset, kenellä oli osakkeita ja minkälaiset luvat myönnettiin, ketkä vaihtoivat työpaikkoja jne. Onkohan tämä taas sattumaa ja huonoa säkää… Vihreiden päiden vaatiminen vadille tästä on koomista — Keskustan politiikan kukkanen tämä on — muistakaa se siellä Kainuussa ensi vaaleihin…
Sanotaan näin, että odotin jotain tähän suuntaan, mutta kyllä floppi meni komeasti kaikki rimojen yli, jännityksellä odotan, minne torso putoaa…
kun ei ministeri kerran voi vaikuttaa suoraan oman hallinnonalansa päätöksiin,niin oletettavasti ministeri on kyllä “konsultoinut“kainuun vastaavaa virkamiestä mallia:
mikäli kaivos avataan uudestaan ja vastaavaa tapahtuu,niin päättävä virkamies joutuu vastuuseen..
eli uskon ettei talvivaara ihan vähään aikaan käynnisty uudelleen,koska kukaan ei uskalla ko.päätöstä tehdä tässä tilanteessa.
joten kaivos kai ajautuu valtion syliin?ja sitten voi tehdä asiat paremmin kun on “leveämmät” hartiat.
foliohattu päähän:
lienee lehdistön tehtävä selvittää myös,onko omistuspohjassa tapahtunut muutoksia tänä vuonna,esim ex-ministeri lehtomäen osalta.varsinkin jos osakkeet on myyty…
pääomistajahan siirtyi operatiivisesta TJ:n paikasta pois keväällä juuri sopivasti ennen tätä katastrofia.
foliohattu pois.
Osmo myönsi että kaivoslaki on “meillä kirjoitettu”. Osmo kritisoi oikeutetusti lain valvontapaikkaa. Hyvä niin, Ely-keskuksen virkamies ei voi olla oikea henkilö päättämään Saimaan pilaamisen sallimisesta.
Itse haluaisin kysyä paria periaatteellista asiaa tästä “meillä kirjoitetusta” laista ja sen perusteella myönnetysta kaivosluvasta.
1)Jos Talvivaaran talous ei kestä kalliita korjaustoimenpiteitä ja yritys menee konkurssiin, niin kuka ja kenen kustannuksella tilamteen pelastamista jatketaan, vai jatketaanko yleensä?
Kuka maksaa ympäristön maanomistajien ja yrittäjien suuret vahingot eli niistä johtuvat vahingon korvaukset? Joutuvatko kaivoslupaa vastustaneet naapurit itse maksamaan syntyneet tappiot? Onko kaivokselta edellytetty jonkinlaista järjestelyä, vakuutusta tai varausta konkurssin aiheuttaman toiminnan keskeyttämisen varalta? Miten varaus tai varautuminen on järjestetty? Jos kulut päätetää määrätä yhteiskunnan maksettaviksi, niin paljonko kaivos on tähän mennessä tulouttanut rahaa yhteiskunnalle?
2) Ajastaan kaivos tyhjenee ja silloin toiminta loppuu. Mitä toimintoja ja millä rahoituksella “meillä kirjoitettu” laissa ja kaivosluvassa on edellytetty toiminnan jälkien luonnollistamiseen? Mitä tällöin on ajateltu tehtäväksi 60 hehtaarin altaan pohjaan sekä muiden altaiden pohjasakalle? Entäs miten on harkittu estettävän pohjaveden laajamittainen saastuminen tai saastuneen pohjaveden palauttaminen käyttökelpoiseksi. Entäs suolaantuneide järvien ja muiden vesien ennallistaminen?
Kysymyksiä on lukemattomia. Voisiko Osmo laittaa esimerkiksi sihteerinsä vastaamaan tälläisiin kysymyksiin?
Olisiko niin että eri viranomaistahot ja pian myös kunnat ovat paisutettu hallitsemattoman isoiksi? Niitten itsensä hallinnointi ja kaikenmaailman prosessiorganisaatio- ja tietojärjestelmäleikit syövät käytettävissä olevat resurssit.
“Olemmeko tuomittuja?”
Olemme. Ja tuomio on oleva oikeudenmukainen.
“meillä kirjoitettu” = meillä Suomessa, vihreät eivät ole sitä kirjoittaneet.
Ja kun sitä alueellisuutta niin kovasti korostetaan, niin kyllä ko. alueen ELY-keskuksen johtava virkamies voi olla ja pitääkin olla ko. alueen ympäristöluvasta päättämässä. Sehän vasta kummallista olisi, jos valvojat pitäisi aina hommata Helsingistä.
Kyllä Kainuuseenkin asiantuntemusta saadaan vaikka Helsingistä, siitä asiat eivät ole kiinni, vaan kyllä kysymys on hallintokulttuurista: päättäjät eivät uskalla päättää.
Olen hieman yllättynyt, että Osmo haluaa murtaa nykyisen mallin, jossa lakien toimeenpano tehdään virkavastuulla. Vihreiden tavoitteidan kannalta näkemys on tietysti perusteltua ja toiminut kohtuullisen hyvin ydinvoiman sääntelyssä, mutta olisin silti kuvitellut Osmon pitävän ihanteellisempana mallia, jossa poliittisten voimasuhteiden muutokset eivät heijastele liian syvälle hallinnon sisälle.
Vallan kolmijako-opin mukaan tietysti hallitus on toimeenpaneva valta eli siinä mielessä ajatus on täysin perusteltu. Mutta kun nykyään hallitus on käytännössä myös lakeja säätävä elin, niin minusta myös muualla kuin oikeusministeriön toimialueella malli, jossa hallituksen ja eduskunnan päätöksiä toimeenpanee poliitikoista riippumaton virkamieskunta, olisi perusteltua.
ELY-keskusten asiantuntemuksesta olen samoilla linjoilla Osmon kanssa, sen vahvistamisessa on varmasti töitä. Tällä perusteella erillisen viraston perustaminen ELYn tekemisiä ohjaamaan voisi olla hyvinkin perusteltua. Tällaisissa isoissa hankkeissa se voisi tarjota asiantuntemusta sen ELY-keskuksen käyttöön, jonka alueella hanke sattuu sijaitsemaan.
Asiantuntemus tai tuntemattomuus kyllä on, mutta organisoinniltaan koko valtion aluehallinto on aivan sekaisin. Asiantuntijat tuntuvat käyttävän aikansa lähinnä itsensä, työhuoneensa ja organisaationsa etsimiseen, ei niinkään asioiden hoitamiseen. 😀
Pahinta tässä on, että ratkaisuksi haetaan laskutavasta riippuen neljättä, viidettä tai kuudetta uutta aluehallintoporrasta suurkunnista. Sen sijaan että oikeasti supistettaisiin aluehallinto esimerkiksi kaksi portaiseksi: lääni ja kihlakunta, joiden alla olisivat sitten pienet, tehokkaat kunnat.
Viime hallituksessa keskustalainen ympäristöministeri Lehtomäki keuhkosi kotitalouksien laskivesien pakkopuhdistamisesta, vaikka toimivaa teknologiaa ei ole vieläkään tarjolla.
Samaan aikaan keskustalainen maatalousministeri Anttila riemuitsi ympäristöpalkinnosta. Lehdessä oli palkitusta maatilasta kuva, jossa luomunaudat seisoivat rannalla reisiään myöten sonnassa.
Nyt syksyllä Länsi-Suomen syystulvat huuhtoivat sekä makit että sonnat Itämereen.
Riihimäen kaupunki juoksuttaa tavan takaa jätevetensä puhdistamattomina Vantaajokeen kalastajien marinaadeiksi kenenkään asiaan puuttumatta…
Suhteutettuna Suomen muihin vesistöpäästöihin Talvivaara on pikku juttu.
ELY-keskuksissa ei päätetä ympäristöluvista, vaan valvotaan lupien noudattamista. Ympäristöluvista päättävät aluehallintovirastot, joita on Suomessa viisi kappaletta. Kainuu kuuluu Oulussa sijaitsevan Pohjois-Suomen aluehallintoviraston toimialueeseen.
ELY-keskuksia koskevan lain (8 §) mukaan kukin ministeriö ohjaa oman toimialansa asioita ELY-keskuksissa, joten Helsingissä sijaitseva ympäristöministeriö vastaa viime kädessä siitä, että ELY-keskusten valvontatoimi ympäristöasioissa toimii asianmukaisesti. Jostakin syystä kaivosasioiden valvonta on retuperällä, ja syyllisiä ovat sekä ELY-keskusten virkamiehet kuin heidän tehtäviään Helsingistä ohjaavat ympäristöministeriön virkamiehet.
Niin, ehkäpä keskittäminen menee toisinaan liian pitkälle. Lopulta saman katon alla on keskenään ristiriitaisia intressejä. Mitään ei kuitenkaan opita. Eikös kilpailu- ja kuluttajavirastoa olla ajamassa myöskin saman katon alle.
Tästä osaamiskysymyksestä olen sitä mieltä, ettei Suomessa varmaankaan mitään maailmanluokan kaivosalan osaamista voi edes olla. Ala ajettiin jo niin pitkälle alas Suomesta, että osaaminen ehti kaikota siinä samassa. Nyt opetellaan uudestaan ja oppirahoja maksellaan.
Miksi maksellaan, kun asiantuntemusta voisi rekrytoida muista maista?
Vaikka itse tuotantomenetlmä on suomalainen ja uusi, tuotantoprosessissa varmasti on paljon myös sellaista “entistä”, jonka toteutuksen tason olisi voinut ja voitaisiin vieläkin varmistaa ostamalla ulkomaista osaamista: Suunnittelua ja konsultointia.
Nyt pitäisi myös pystyttää kaikista kaivosyhtiöistä riippumaton ulkomaisista asiantuntijoista koostuva onnettomuustutkintalautakunta pika-arvioimaan tilanne ja paras ratkaisu siihen.
ex-ministerin omistajuudesta en osaa sanoa, mutta valtion sijoitusyhtiö Solidium otti keväällä Outokummun omistamat osakkeet haltuunsa. Tästä sijoituksesta on sulanut noin 75%.
Ja tietty eläkerahaa.. Sitä putkahtelee joka paikkaan kuin senttejä puhelinoperaattorin mainoksessa. Toivottavasti vähän jää eläkeläisillekin.
Jos vallan keskittäminen yhdessä asiassa aiheuttaa tämän, mitä aiheutuu siitä, jos kaikkien ministeriöiden lakkauttaminen ja jättiministeriön perustaminen käy toteen?
Mikähän vimma on halvaannuttaa kaikki toiminta kuntatasolta terveydenhuollon kautta valtakunnantasolle asti yhtä aikaa?
Osmo,
kaikki nämä kolme kaivosasioita käsittelevää blogikirjoitustasi 10.11. ovat erittäin hyviä ja tällaisten viisaiden näkemysten pohjalta pitäisikin Suomessa miettiä kaivoslakia, kaivosveroa, ympäristöhallinnon asemaa, sekä lupa- ja yva-käytäntöjä perinpohjaisesti uudelleen ja arvioida asioita pitkällä tähtäimellä. Kaivokset nimittäin usein muuttavat ympäristönsä lähes pysyvästi.
Toivotaan, että tässä on onni onnettomuudessa ja tämä Talvivaarajupakka herättää lainsäätäjät ja viranomaiset, jotta voidaan estää peruuttamattoman vahingon syntyminen muualla.
Kaikkien Suomen arvokkaimpien vesistöjen latvavesille on viime vuosina syntynyt tai on pian syntymässä useita kaivoksia (mm. Kuusamon joet, Ounasjoki, Tornionjoki, Saimaa).
Ympäristöministeriön tehtävä:“Ympäristöministeriö on yhteistyöhakuinen johtava vaikuttaja kestävän kehityksen, hyvän elinympäristön ja monimuotoisen luonnon turvaamisessa nykyisille ja tuleville sukupolville.
Punavihreä media ja Soininvaaran perässähiihtäjät syyttävät edellistä hallitusta Talvivaara-katastrofista. Karu totuus on se , että nykyinen ympäristöministeri on vastuussa . Hän on epäonnistunut ja nyt yritetään siirtää vastuu paikallisille virkamiehille, jotka vain toteuttavat annettuja lakeja .
Täysin epäoleellinen on kysymys Lehtovaaran perheen osakeomistuksesta. Sillä ei ole mitään tekemistä nyt sattuneen vuodon kanssa. Taas yksi yritys viedä huomio pois ympäristöministerin epäonnistumisesta.
Toinen vastuunkantaja on ministeri Hautala, joka vastaa valtion yhtiöiden omistajaohjauksesta. Hänen pitäisi valvoa, että yhtiöissä, joissa valtio on yhtenä omistajana, toimitaan eettisesti korkeimmalla mahdollisella tasolla.
Nyt on nähty , että Hautala on epäonnistunut raskaasti.
Kaikissa muissa sivistyvaltioissa ministerit saisivat kenkää tällaisten laiminlyöntien jälkeen. Hautalaa soveltaen: “Suomi on demokratian Kongo”.
Ennen kuin on noin varma siitä, minkä ministerin aikana turmiolliset päätökset on tehty, kannattaa nyt selvitystä siitä, miten tuo osa allasta on saanut poikkeusluvan pohjan rakenteista. Milloin lupa on annettu ja kuka siitä on päättänyt.
Täällä oikeassa elämässä on tiedetty jo sukuolvien ajan että viranomaiset auttavat eliittiä ja vaikeuttavat tanvallisten tallaajien elämää, näin pääsee helpommalla.
Jos Virtasen Kalle haluaa lämmittää tupansa kutterinpurulla jossa on muutama ponin kikkara, aiheuttamatta mitään muuta kuin luonnon kiertokulkua,siihen virkamiehet ja poliitikot mobilisoivat koko arsenaalin. Tässähän astutaan forttumien ja upm:ien varpaille. Tavat jolla“tehtaanomistajat” tuottavat laillisen energian ovatkin sitten “yhteiskunnan” erityisessä suojelussa.
Häiritsee ikävästi liiketoimintaa? Siis noita hallintohimmeleitä yleisemmin vaivaa se että valta hajaantuu eikä ole oikein kellään loppujen lopuksi, mikä nyt on jo ihan demokratian kannalta ongelmallista, mitä väliä vaaleilla on jos valituilla ei ole valtaa? Yleisellä elämänkokemuksella arvelen kyse olevan ihan vaan sössimisestä, mutta aina välistä epäilyttää että sabotaasi on ihan tahallista.
Tutkimuslaitosten yhdistäminen on mysö asia jiota kanattaa miettiä näiden opetusten myötä.
VTT on muuttunut taestauslaitoksesta liikelaitosmaiseksi tutkimusorganisaatioksi, joka tekee yritysten tilaamaa tutkimusta.
TUKES:llä on viranomaistehtäviä. GTK:lla on myös perustutkimusta yhdessä tilaustutkimuksen kanssa.
ELY:n keskusten ympäristövalvontaviranomaisill oli aluneprin tarkoitus huomuioida alueelliset näkökohdat valvonnassa. Samaan aikaan ELY-keskusket ovat erikoistuneet hieman tiettyihin erityslaueisiin.
Tässä olisi aineksia rakentaa ‘ympäristö ja turvallisusuvalvontaviranomainen’, jolla olisi maan laajuinen organisaatio ja riittävästi omaa osaamista.
VTT voisiolla kaupallisen tutkimuksen keskittymä, STUK voisi olla taas valvontaviranomaisen yhdin.
Aiempi alueellisten ympäristökeskusten malli loi taas liian paljoa hallintoa tuottava malli kovin pieniin yksiköihin. Mutta kun aluepolitiikka ja säästöt ja poliittiset intohimot muutenkin yhdistyvät… Silloin kait ajateltiin omavalvonnan valvonnan riittävän ja muutenkin ympäristöseurantaa ajettiin alas.
Tähän olisi kolme järkevää ratkaisua:
a) valtion ympäristöhallinnon eriyttäminen takaisin omaksi organisaatiokseen.
b) poliittisten maaherrojen nimitys ELY-keskuksien päälliköiksi esim. kuuden vuoden määräajaksi.
c) virkasyytteiden ahkera nostaminen, kun jokin menee pieleen. Esimerkiksi Talvivaaraa valvoneiden virkamiesten tulisi joutua rikostutkinnan kohteiksi, jotta mahdolliset virkavirheet rangaistaisiin.
Jos suunnittelu on ns. tehty päin peetä, niin silloin syyllinen löytyy valtion puolelta. Parista lähteestä kun sanotaan suunnittelun tehneen valtion oma lafka, Destia.
Kyseessä on siis valtion kokonaan omistama entinen Tielaitos, entinen TVH ja entinen ties mitä. Niin monta kertaa nimeä on vaihdettu, että herää oikein epäilys, että yritetään häivyttää kansalaisten mielistä mistä firmasta on oikein kyse.
Myös destia tarvitsee toinilleen luvan. Tai siis se, joka on Destialta työn tilannut.
Osmon kirjoituksessa oli kaksi pointtia, joista yhdestä olen täysin samaa mieltä ja toisessa täysin eri mieltä. Se mistä olen samaa mieltä on se, että on hölmöä kuvitella, että ELY-keskukset voisivat nykyisellä tehtäväkentällä toimia riippumattomasti. Jos organisaatiolle annetaan kaksi ristiriidassa olevaa tehtävää, niin on väistämätöntä, että jompi kumpi jää jalkoihin ennemmin tai myöhemmin. Kyynisempi sanoisi, että tämä oli tavoitteenakin aluehallintouudistuksessa, sillä kovin monta muuta järkevää syytä sille ei voi keksiä.
Se mistä minä olen ihan eri mieltä on poliitikkojen vaikutus virkamiesten päätöksiin. Juuri niissä “ristiriitatilanteissa” sitä ei-poliittista hallintoahan tarvitaan. Muulloinhan se toiminta on ihan suoraviivaista. Tässä tilanteessa se poliitikkojen vaikutusmahdollisuus tuntuu ehkä hyvältä idealta, mutta jos yksittäistapauksen takia aletaan tekemään perustavia muutoksia, niin siinä menee nopeasti lapsi pesuveden mukana. Kun Osmo nosti STUKin toiminnan esimerkiksi, niin miltä se kuulostaisi, jos joku poliitikko alkaisi vaikuttaa STUKin ja Arevan välisessä “ristiriitatilanteessa” ja pitäisi kaikkien nippelien säätämistä tarpeettomana?
Jos tilannetta halutaan oikeasti parantaa, niin sille ympäristöhallinnolle pitäisi antaa hampaat takaisin. Ensimmäinen askel olisi erottaa ympäristö- ja elinkeinoasiat aluehallinnossa. Toinen olisi rahoittaa kaivosvalvontaa tekeviä organisaatioita riittävästi.
Tämä rajanveto vaatii vähän hiomista. Suuret strategiset pätökset, kuten voidaanko ydinvoimaa rakentaa, kuuluvat kansanvallalle, mutta teknologiset yksityiskohdat eivät.
Minä en väitä mitään, mutta on väitetty, että Talvivaaran osalta katastrofi johtuu siitä, että “kansanvalta” on puuttunut lupaviranomaisten toimintaan. Tästä ei tarvitse väittää mitään, koska asia kyllä paljastuu, ja hätäisesti vääriä syytteitä esittäneet voivat joutua myös häpeään — tai saada ylistystä.
HS:ssa vihreiden ministereitä on mollattu siitä, että eivät ole hoitaneet Talvivaaran ongelmia niin kuin olisi pitänyt ja syyttelevät aikaisempia päätöksentekijöitä (joihin annetaan ymmärtää vihreiden itse myös kuuluneen) — kun taas esim. nyt verkkolehti uutisoi että “Katainen haluaa selvityksen Talvivaaran vastuista” ja on “järkyttynyt” ja toteaa, että “ainoa, mikä lämmittää, on ihmisten vilpitön huoli ympäristön tilasta.” Miten aina tuntuukiin menevän niin, että vihreiden esiintyminen mediassa näyttäytyy negatiivisena kun taas kokoomuslaiset keräävät pisteet kotiin samasta asiasta 😉
Karua voi olla, mutta totuus se ei ole. Talvivaaraa ei perustettu nykyisen hallituksen aikana ja ympäristöongelmat ovat syntyneet jo aikaisemmin.
Mitä valtion omistajaohjaukseen tuleen, valtiolla on Solidiumin kautta 8.6 prosentin osuus, se on aika kaukana määräysvallasta.
No, turhaa tässä kinataan, poliisi tutkii ja tulokset tulevat aikanaan, mutta käsitykseni on, että ei sieltä Ville Niinistöä eikä Heidi Hautalaa syytettyjen penkille tule.
Niinkuin ‘eemil’ itsekin toteaa, paikalliset virkamiehethän ne ovat, jotka lakeja toteuttavat, perästä kuuluu, onko lakeja noudatettu.
Seuraavaksi hallintosutenöörit naittavat kilpailuviraston ja kuluttajaviraston. Siitä tulee Kikuli.
Eikö kuluttajansuojaa voisi heikentää ilman näitä kalliita organisaatomuutoksiakin?
Totesin ex-kollegoille kahvipöytäkeskustelussa valtion virastossa että hallintouudistus johtaa siihen että vihreältä virkamieskunnalta viedään mahdollisuudet valvontaan.
Yllättävän paljon sitä aikaa saattoikin käyttää kahvipöydässä istumiseen lyhyen virkamiesurani aikana.
Alivaltiosihteeri Turunen, puolueeton keskustalainen virkamies, ihmetteli miksi Hkissä sijaitseva ympäristöhallinto ei voisi olla Kainuussa. Nythän sitä asiantuntemusta olisi tarvittu kenttällä, Hkissä sijaitseva viisaus ei ole aina käytännöllistä sorttia…
Ode voisi vähän valaista, miten valtiolla näitä organisaatiomuutoksia tehdään. Onko niissä mukana vain lakimiehiä ja poliitikoita.
Viimeaikaiset päälliköiden eroamiset viittaavat siihen, että poliitikot johtavat autoritaarisesti, eikä edes feedbackia sallita.
Ovat suht’ uudet valtiosihteerit ottaneet Suomessa sellaisen vallan, joka kuuluisi asiantuntijoille ja ammattilaisille?
ym.
Median omistajat ja johto ovat kokoomuslaisia.
Ympäristöministeriön sivulta:
“Ympäristöministeri Ville Niinistö vastaa ympäristön- ja luonnonsuojeluasioista sekä ministeriön toimialan muista asioista lukuun ottamatta asumista, rakentamista ja kaavoitusta.”
Mitä tämä tarkoittaa käytännössä? Jos yrityksellä menee huonosti niin johtaja saa potkut, jos urheilujoukkue häviää, niin valmentaja saa potkut.
Jos tapahtuu Suomen tähänastisista suurin ympäristökatastrofi, niin ympäristöministeri (ylin johtaja) ei saa potkuja vaan syyttelee muita.
Koskaan en ole havainnut yrityksen johtajan syyttävän vaikeuksista työntekijöitä. Kiekkojoukkueen valmentaja ei syytä pelaajia häviöistä vaan ottaa ne huonon valmennuksen piikkiin, siis omalle kontolleen.
Niinistö syyttää kaikkia muita. Mikähän olikaan selitys kun hän palasi torjuntavoiton kanssa kotiin Durbanin ilmastoneuvotteluista ?
Lopputulos oli kuitenkin se, että tulevaisuudessa Suomi voi joutua maksamaan päästömaksua, jos metsäpinta-ala supistuu. Sillä ei enää ole merkitystä, että metsien kasvava kokonaispuuston määrä sitoo moninkertaisesti pinta-alan supistumisesta aiheutuvat päästöt. Loppulasku saattaa nousta kymmeniin miljooniin euroihin vuodessa.
Niinistön mukaan Suomi sai hyvää palautetta aktiivisuudesta neuvotteluissa. Eipä paljoa lämmitä.
Sen sijaan, että Niinistö etsisi ratkaisuja kaivosten ympäristöongelmiin hän on esittänyt kaivoksen sulkemista. Samoin vihreät ajavat turpeen käytön ja tarhauksen lopettamista.
Tällä vihreiden logiikalla voitaisiin samalla lopettaa koko Suomi, niin ei tulisi päästöjä. Ostetaan kaikki ulkomailta, tulee Suomen ympäristö suojelluksi.
Tietääkseni alkuperäisen ympäristöluvan Talvivaaran kaivokselle on antanut Pohjois-Suomen ympäristölupavirasto Oulussa, ei paikallinen Ely-keskus.
Ministerinä oli tuolloin muistaakseni Stefan Wallin, jolla tosin tuskin on ollut paljonkaan vaikutusvaltaa itsenäisen viraston päätöksiin.
http://www.ymparisto.fi/default.asp?contentid=230429&lan=FI
Löperöistä ympäristöluvista puheenollen tämä lienee alallaan eräänlainen ennätys. Jopa paikallinen ELY-keskus valittaa ympäristöluvan monenlaisia vajavaisuuksia:
http://www.ely-keskus.fi/fi/tiedotepalvelu/2011/Sivut/UudenmaanELYkeskuspitaaHelsinki-Vantaanuuttaymparistolupaapuutteellisena.aspx
Puutteet ovat realisoituneet myös kehärata-projektin yhteydessä havaittuna glykolivuotona. Vaikka glykolia on pohjavedessä, viranomaiset eivtä katso toteennäytetyksi että se olisi lentoasemalta peräisin tai että pohjavedessä oleva glykoli olisi mitenkään vaarallista. Glykolia vuotaa myös lentokentän lähistöllä oleviin puroihin, mm kylmäoja ja sitä kautta vantaanjokeen. Kalakuolemat ovat jokavuotisia.
Jostain syystä kuitenkaan lentoasemaa ei vaadita suljettavaksi eikä luvan löperyydestä juuri julkisuudessa keskustella, saati että eduskunta kokoontuisi pohtimaan lentoaeman sulkemista. Myöskään ympäristöjärjestöt eivät aio edes boikotoida lentoaseman käyttöä.
Osmo, siitä on helppo olla samaa mieltä että ELY:stä pitäisi kytkeä vähintäänkin “E” pois, ja ehkä jopa “L”, intressiristiriidan takia. Sen sijaan laskutusoikeus tarkkailusta on jossain määrin vaarallinen ainakin pitkällä aikavälillä, koska onhan se kaikkialla ja aina tiedettyä että jos toiselle voi sälyttää kuluja, niitä myös sälytetään ja jatkuvasti enemmän. Vrt. perintäyhtiöt, joilla on oikeus sälyttää “valvontakuluja” perinnän kohteelle.
Vähintäänkin minulle ja muutamalle kanssaliberaalilleni kuitenkin on melko selvää, että tällaisissa laajamittaista tuhoa aiheuttavissa ongelmissa jonkinlainen kannustinrakenteen muutos olisi aiheellinen. Formaalisti, pitäisi olla todellinen taloudellinen deterrenssi sille ettei moisia vahinkoja päästetä tapahtumaan, sekä todellinen kannustin sille että ne myös vakuutetaan kokonaisvaltaisesti luottoneutraalin tahon kanssa. (Ts. käytännössä kansainvälisesti jälleenvakuutetaan.)
Silloin yksi malli jota on tullut mietittyä useampaan kertaan olisi osakeyhtiöiden rajoitetun vastuuvapauden rajoittaminen. Eikä siis nyt tässä minkään salaliittoteoreetikkojen hyi-hyi-mielessä, vaan puhtaasti oikeustaloustieteellisin perustein: mitäs jos todetaan että vastuuvapaus pysyy ennallaan niiden suhteen joiden kanssa on voimassaolevat sopimussuhteet joissa on otettu tai olisi voitu ottaa huomioon yhtiön mahdollisesti aiheuttama ulkoishaitta, ja sitten puretaan vastuuvapaus kolmansien osapuolten suhteen, niin että omistajat ovat omalla omaisuudellaan vastuussa internalisoimatta jääneestä ulkoishaitasta. Sen ollen mahdollisessa konkurssipesässä ylimmän tranchen velkaa joka voi maksamattomana viedä omistajatkin konkurssiin? Ehkä lisäksi vaatimus siitä, että vahingonkorvauksia joudutaan maksamaan sitä mukaa kun vahinkoja tulee, yhtiön sekä viime kädessä sen omistajien varoista.
Tuo olisi brutaali muutos nykyiseen osakeyhtiölainsäädäntöön ja taatusti monen vihaama. Mutta se ei suoraan rikkoisi mitään eettistä, oikeustaloustieteellistä tai edes nykyistä kirjanpitoperiaatetta vastaan. Samalla se olisi erinomaisen tehokas insentiivi ympäristövahinkojen ehkäisylle, aikaiselle mitigoinnille, sekä tehokkaalle jälkipuinnille.
(Tuolla periaatteella luonnollisesti on ekstensiivisempiäkin sovelluksia, pahimmillaan vaikkapa pankkialalle, ja sen kehnojen lainasääntöjen tuottamaan systeemiseen riskiin. Mutta niistä kait voidaan jutella erikseen, kun tuollainen menee helposti vielä mielivaltaisemmaksi kuin kaivoksen aiheuttaman reaalisen kalaturman korvausvastuu, tjsp.)
Eli miltei minkä tahansa suomalaisen pörssiyhtiön töppäyksen perusteella aukeaa eläkerahastojen ja/tai Suomen valtion lähes rajaton piikki lypsettäväksi minne päin maailmaa tahansa? En tiedä montako kertaa olet asiaa miettinyt, mutta ei se ihan hirveän perinpohjaista ole tainnut olla. Montako osakeyhtiötä luulisit jatkavan toimintaansa tuon jälkeen Suomen lain alaisuudessa.
En tiedä, pitäisikö tätä sanoa, mutta varmaan tarvittiin tällainen katastrofi, ennen kuin kunnollisen ympäristöhallinnon tarve otetaan vakavasti. Demarit alkoivat jo 1990-luvun puolivälissä puhua siitä (muistaaksi silloisen ministerin Jouni Backmanin suulla), että ympäristöhallinto pitäisi sulauttaa muuhun hallintoon. Nyt se on nähty, mihin se johtaa. Ei ole yhteiskunta valmis siihen “sulauttamiseen” vieläkään…
Enpä ole kaivoslain asiantuntija, mutta vaikea uskoa, että ministeriö ei voisi rankassa tilanteessa olla prosessin alulle panija (yleistä etua valvova viranomainen). Se, että ELY:n virkamiestä ei voi ohjeistaa lainkäytössä ei ole sama asia kuin seistä tumput suorina ympäristöministerinä ilman aloiteoikeutta.
ilmeisesti paine tehtaan avaamiseksi on ollut kulisseissa “hirmuinen”,koska avaaminen sallittiin——ja kas kummaa vuotaa padot taas.
on ihme ellei nyt joku ministeri/viranomainen joudu eroamaan tai saa syytettä virkavelvollisuuden rikkomisesta.