Kategoria: Talouspolitiikka

Maapallon rajallisuus

(Kasvua vai kehi­tys­tä 3/7)

Val­taosa maa­pal­lon luon­non­va­ro­jen kulu­tuk­ses­ta palvelee teol­lis­ten yhteiskun­tien mak­sukyky­istä väestöä. Meneil­lään ole­van globaalin kehi­tyk­sen kaut­ta teol­lisu­us­val­tioiden kulu­tus­ta­sol­la ole­vien ihmis­ten määrä kolminker­tais­tuu paris­sa vuosikymme­nessä. Luon­non­va­ro­jen käyt­tö ei voi kolminker­tais­tua, kos­ka niitä ei ole, eikä hiilid­iok­sidipäästö­jenkään pitäisi kolminker­tais­tua. Luon­non­va­ro­jen omis­tamisen merk­i­tys koros­tuu uud­estaan. Jat­ka lukemista “Maa­pal­lon rajallisuus”

Suomen taloudellinen kasvu

(Kasvua vai kehi­tys­tä, osa 2/7)

Käsit­te­len kasvua kulu­tus­mah­dol­lisu­u­den kasvu­na. Se poikkeaa vähän, mut­ta vain vähän BKT:n kasvusta.
Taloudelli­nen kasvu on ollut Suomes­sa viimeisen sadan vuo­den aikana yksi maail­man nopeim­mista. Nyt tosin näyt­tää siltä, että joudumme pian tyy­tymään ole­maan parhai­ta vain Euroopassa.

Maa- ja met­sä­taloud­es­ta vapau­tu­va työvoima

Tärkein kasvun moot­tori oli aina 1980-luvulle saak­ka maa- ja met­sä­taloudessa työsken­tele­vien vapau­tu­mi­nen teol­lisu­u­teen ja palvelui­hin. Samal­la maat­alous­tuotan­non määrä on kas­vanut ja puu­ta pan­naan nurin enem­män kuin vuosikym­meniä sit­ten. Työn tuot­tavu­us maa- ja met­sä­taloudessa on monikym­menker­tais­tunut. Liikaväestön vapau­tu­mi­nen maat­aloud­es­ta on kasvun moot­tori muual­lakin. Inti­as­sa maat­aloud­es­ta saa elan­ton­sa yhä 60% väestöstä, eli Intia on kehi­tyk­sessä siinä pis­teessä, jos­sa Suo­mi oli noin vuon­na 1930, joten Intial­la on paljon kasvua edessään. Jat­ka lukemista “Suomen taloudelli­nen kasvu”

Miksi Pohjoismaat ovat niin hyviä?

Kasvua vai kehi­tys­tä Osa 1/7

(Olen luvan­nut pitää aiheesta ”Kasvua vai kehi­tys­tä – mitä pohjo­is­maisil­la hyv­in­voin­tiy­hteiskun­nil­la on edessään” esi­tyk­sen torstaina Board­man-verkos­ton kaamos­foo­ru­mil­la. Palaste­len esi­tyk­sen blogille pien­inä palasina)

Pohjo­is­maat ovat aina kärk­isi­joil­la, rankataan maat sit­ten elämän­laadun, kil­pailukyvyn tai melkein minkä asian osalta hyvän­sä. Mikä tekee Pohjo­is­maista niin hyviä? Jat­ka lukemista “Mik­si Pohjo­is­maat ovat niin hyviä?”

Mitä opimme Talvivaarasta?

Kaivos­toimin­nas­ta odote­taan Lap­pi­in uut­ta nousua. Tal­vi­vaaran koke­musten perus­teel­la ympäristöhallintomme ei ole tämän edel­lyt­tämässä kunnossa. 

Out­okumpu sai Tal­vi­vaaran kaivosoikeudet hal­tu­un­sa vuon­na 1987. Tal­vi­vaaran nikke­li­v­arat ovat niin köy­hiä, ettei Out­okumpu kat­sonut kaivos­toimin­nan kan­nat­ta­van. Esi­in­tymä muut­tui kiin­nos­tavak­si, kun opit­ti­in erot­ta­maan nikke­li bak­tee­rien avul­la liuottamalla.

Out­okumpu myi malmis­esi­in­tymän ja kehit­tämän­sä liuo­tustekni­ikan vuon­na 2004 Tal­vi­vaara Oyj:lle yhdel­lä eurol­la. Viisikym­men­tä­tuhat­ta suo­ma­laista on investoin­ut säästöjään tähän uuteen Noki­aan. Kos­ka esi­in­tymä on köy­hä, kiveä pitää murska­ta paljon yhtä nikke­lik­iloa kohden. Tal­vi­vaaras­sa on tarkoi­tus pan­na kallio­ta sepe­lik­si kym­me­nien neliök­ilo­me­trien alal­ta. Kun toim­inta on näin laa­jaa, sen ympäristö­vaiku­tuk­set ovat myös iso­ja. Niiden hal­lit­sem­i­nen vas­tu­ullis­es­ti on hyvin kallista, jos ylipään­sä mah­dol­lista lainkaan. Jat­ka lukemista “Mitä opimme Talvivaarasta?”

Mistä kuntauudistuksessa olikaan kyse

Kun­tau­ud­is­tus ja sen ohes­sa tehtävä sote-uud­is­tus ovat men­neet niin pahasti junt­turaan, että syytä pysähtyä pohti­maan, mik­si niitä tehdään.

Hal­li­tus­neu­vot­teluis­sa kun­tau­ud­is­tus­ta hah­mot­tanut työryh­mä oli yksimieli­nen siitä, että kun­ta­jaon ongel­mat keskit­tyvät kas­vav­ille kaupunkiseuduille, jois­sa kun­tien osaop­ti­moin­ti ja kil­pailu veron­mak­sajista tuot­taa huonoa jälkeä ja kalli­ita virheitä. Kaupunkiseuduil­la kun­nat yleen­sä pystyvät huole­hti­maan palveluista omin voimin, joten palvelu­jen takia kun­tau­ud­is­tus­ta ei kaupunkiseuduil­la tehdä. Aika laiskasti hal­li­tus­puoluei­den poli­itikot ovat tätä pääkysymys­tä pitäneet esil­lä. Jat­ka lukemista “Mis­tä kun­tau­ud­is­tuk­ses­sa olikaan kyse”

Asuntokaupan leimavero on hölmö keksintö

Hal­li­tus­puolueen kansane­dus­ta­jana olen tietysti aja­mas­sa läpi hal­li­tuk­sen esi­tyk­siä, vaik­ka se ei aina olekaan niin hauskaa. Koali­tio­hal­li­tuk­sis­sa elämä on täl­laista. Tiedän, että tämä tulee aiheut­ta­maan protestoin­tia, mut­ta mielestäni maa­ta ei voisi hal­li­ta, jos hal­li­tus­puolueet eivät pysty­isi tekemään kom­pro­mis­se­ja keskenään ja aja­maan niistä läpi myös itseään kiukut­ta­vat asiat.

Min­ua kiukut­taa juuri nyt asun­tokau­pan varain­si­ir­tovero. Sen osalta hal­li­tus esit­tää veropo­h­jan tiivistämistä niin, että myös asun­non mukana seu­raavas­ta lainao­su­ud­es­ta pitää mak­saa veroa, mikä sinän­sä on perustel­tua, ja verokan­nan nos­tamista 1,6 pros­en­tista 2,0 pros­ent­ti­in.   Jat­ka lukemista “Asun­tokau­pan leimavero on hölmö keksintö”

Verotietojen julkisuus

Suomes­sa yksi­ty­ishenkilöi­den verotiedot ovat julk­isia. Tämä poh­jau­tuu aikaan, jol­loin vero­tus oli lähin­nä hark­in­tavero­tus­ta. Kansal­la oli oikeus valvoa, vetivätkö vero­lau­takun­tien jäsenet koti­in päin. Vaik­ka vero­tus perus­tuu nyky­isin täs­mäl­lisi­in vero­lakei­hin, veroti­eto­jen julk­isu­us on säi­lytet­ty osana yhteiskun­nal­lista kansalais­valvon­taa. Jat­ka lukemista “Veroti­eto­jen julkisuus”

Suomalaisten työviikko EU:n pisimpiä

Dagens Nyheter tietää ker­toa, että suo­ma­lais­ten työvi­ikko on EU-maid­en lyhin. Outoa, kun se kuitenkin on neljän­nek­sen pidem­pi kuin Hollannissa.

Seli­tys on siinä, että lehti ei väitä mitään viikon aikana tehdy­istä työ­tun­neista, vaan siitä, kuin­ka pitkä on KOKOAIKAINEN työvi­ikko. Mitä merk­i­tys­tä sil­lä on? Suo­mi pää­sisi todel­la hyvään luku­un, jos määrit­telisi kokoaikaisen työvi­ikon pitu­udek­si 80 tun­tia, ja työ­sopimuk­sil­la sovit­taisi­in, tehdäänkö 50-pros­ent­tista, 45-pros­ent­tista tai vain 40-pros­ent­tista työaikaa. Voi olla, että kokoaikainen työvi­ikko todel­la on Ruot­sis­sa teo­ri­as­sa pidem­pi kuin Suomes­sa. Olen­naista on, että ruot­salaiset tekevät kovin yleis­es­ti osa-aikaista työviikkoa.

Puheeni Espanjan pankkitukikeskustelussa 19.7.2012

Osoit­taako euroalueen kulkem­i­nen kri­i­sistä kri­isi­in yhteis­val­u­u­tan epäon­nis­tuneen? Meiltähän puut­tuu nyt se tas­apain­ot­ta­va mekanis­mi, kun val­u­ut­takurssit eivät enää tas­apain­o­ta kil­pailukykyä maid­en välillä.

Maid­en sisältä tämä mekanis­mi on puut­tunut aina. Niin­pä jokaisen val­tion sisälle on syn­tynyt taan­tu­vat ja kukois­ta­vat alueet, ja jokaisen val­tion on ollut täysin vält­tämätön­tä ottaa käyt­töön alue­poli­it­tisia tulon­si­ir­to­ja. Voiko tästä vetää sen johtopäätök­sen, että yhteis­val­u­u­tan toim­imi­nen kun­nol­la vaatisi samaa mekanis­mia val­tioit­ten välil­lä: niin kuin eteläi­nen Suo­mi tukee itäistä ja pohjoista Suomea, niin Euroopan vau­raat maat tuk­i­si­vat Euroopan köy­hiä mai­ta? Jat­ka lukemista “Puheeni Espan­jan pankki­tukikeskustelus­sa 19.7.2012”

Euroopan tulevaisuus ja solidaarisuuden rajat

Oikein mikään hyväksyt­tävä filosofia ei hyväksy ihmisen täy­del­listä itsekkyyt­tä. Ne joil­la on paljon, hei­dän on jotenkin autet­ta­va niitä joil­la on vähän. Mut­ta siis keitä?

Pohjo­is­mai­sis­sa hyv­in­voin­ti­val­tiois­sa lähde­tään itses­tään selvyytenä siitä, että tulo­ja tasa­taan saman val­tion sisäl­lä. Tämä ei ole kuitenkaan kaikille yhtä itses­tään selvää. Rooma­laiska­toliseen kult­tuuri­in ja hyvin mon­een muuhunkin kuu­luu sol­i­daarisu­us oman suvun jäsen­ten kesken. Se tuot­taa monia sel­l­aisia ilmiöitä, joi­ta mei­dän on vaikea ymmärtää. Suku­lais­ten suosimi­nen, nepo­tis­mi, on meil­lä pahek­sut­tavaa, mut­ta monis­sa kult­tuureis­sa men­estyneen ihmisen velvol­lisu­us. Tämä ilmiö paisut­taa mon­en maan hallintoa, kun serkkupo­jallekin pitää jokin vir­ka järkätä. Toisaal­ta vero­jen mak­suhalu ei ole kovin suuri, kos­ka ei miel­letä velvol­lisu­udek­si käyt­tää omia raho­ja heikko-osaisem­pi­en hyväk­si. Katoliseen eti­ikkaan kuu­luu kyl­lä hyvän­tekeväisyys, mut­ta lahjoit­ta­mi­nen on vapaae­htoista eikä avun kohteil­la ole sub­jek­ti­ivista oikeut­ta apu­un. Jat­ka lukemista “Euroopan tule­vaisu­us ja sol­i­daarisu­u­den rajat”