Dagens Nyheter tietää kertoa, että suomalaisten työviikko on EU-maiden lyhin. Outoa, kun se kuitenkin on neljänneksen pidempi kuin Hollannissa.
Selitys on siinä, että lehti ei väitä mitään viikon aikana tehdyistä työtunneista, vaan siitä, kuinka pitkä on KOKOAIKAINEN työviikko. Mitä merkitystä sillä on? Suomi pääsisi todella hyvään lukuun, jos määrittelisi kokoaikaisen työviikon pituudeksi 80 tuntia, ja työsopimuksilla sovittaisiin, tehdäänkö 50-prosenttista, 45-prosenttista tai vain 40-prosenttista työaikaa. Voi olla, että kokoaikainen työviikko todella on Ruotsissa teoriassa pidempi kuin Suomessa. Olennaista on, että ruotsalaiset tekevät kovin yleisesti osa-aikaista työviikkoa.
Olisikohan jo niin, että ilmaisten työntekijöitten (karenssin uhalla työhön kuin työhön pakotettujen) tekemä työ on lyhentänyt laskennallista työaikaamme kuten Hollannassikin on, että laskennallinen työaika on lyhentynyt tilastollisessa laskennassa mitään tekemättömien ns. työpanoksella muiden oikeata työtä tekevien tilastollisen työn laskennan rinnalla.
Ilmeisesti puhumme tästä tutkimuksesta?
Working time developments – 2011
(uutisoitu ainakin Taloussanomissa)
Työviikon tai ‑vuoden pituuteen tuntuu liittyvän arvionvaraisuutta jos intohimojakin. Jokainen on kuullut, että viljelijäväestö tekee hillittömän pitkää päivittäistä, viikottaista ja vuotuista työaikaa.
Kunnon tilastoihin ei kuitenkaan pääse käsiksi oikein kukaan, eivät viranomaisetkaan. Näin vaikka esimerkiksi Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus MTT laskee maatalouden kannattavuuskertoimen, jonka tietämiseen tarvittaisiin hyvin tarkka tieto työtunneista.
Kaikesta huolimatta MTT tulee vuodesta toiseen ulos tiedotteellaan, jonka mukaan tilojen kannattavuuskerroin on aina heikko — nimenomaan paljojen, suorastaan hirvittävien, vuotuisten työtuntien takia. MTT käyttää yhdelle maitotilalle niinkin hurjaa tuntimäärää kuin 4 650 tuntia.
Suuri tuntimäärä vaikuttaa tietenkin varsin suoraan maatalouden saamiin tukiin.
Tuollainen MTT:n luku on täysin tuulestatemmattu ja liioitteleva. Valtiontalouden tarkastusvirastokin (VTV) on puuttunut asiaan ja pitää MTT:n käyttämiä tunteja melko arvionvaraisina ja viljelijöiden Suomen pisintä työaikaa itse asiassa myyttinä. (Vaikka ei ilmaise asiaa aivan suoraan.)
Itse asiassa viljelijöiden työaika on kokoaikaisista töistä Suomen lyhyin, n. 6,5 tuntia 225 päivänä vuodessa työläimmälläkin tuotantosuunnalla maidontuotannossa.
Asiallinen laskelma lähteineen löytyy tästä linkistä:
http://pseudonyymi.blogspot.fi/2012/02/laiska-se-toitaan-laskettelee.html
Huomautettakoon, että itse olen työskennellyt maatalouden parissa eri rooleissa, ja pidän laskemaa varsin paikkansapitävänä.
Öö, mistähän uutisesta nyt puhutaan? Dagens Nyheteristä en sellaista löytänyt, mutta Dagens Industrista kyllä: http://www.di.se/artiklar/2012/8/20/de-har-eus-kortaste-arbetsveckor/
Ja mistä nyt ilmestyi kuvaan se tieto, että työviikko on silti Suomessa neljänneksen Hollantia pidempi (siis Hollannissa olisi 30,2 h työviikko vai; DI:n mukaan se on 39,8 h)?
Jos tosiaan viitataan tuohon Riston tutkimukseen, niin siinähän oli selvitetty sekä sovittua kokoaikaisen työviikon pituutta että todellista keskimääräistä työviikon pituutta. Edellinen oli Suomessa 37,5 (ei lähellekään lyhin) ja jälkimmäinen 37,8 (lyhin). Nämä löytyvät otsikkojen “Average collectively agreed weekly hours” sekä “Actual weekly working hours” alta.
Mielestäni olennainen asia on, paljonko meillä harmaalla massalla (keskiluokka) menee taksvärkkiin ja paljonko jää tuloveron, alv:in, energiaverojen, eläkemaksujen yms. humpan takia ihan omaan käyttöön?
Ja mitä enemmän tekee töitä, sitä isompi prosentti työpanoksesta otetaan valtion haltuun. Valtio siis ohjaa kansalaisia tekemään mahdollisimman vähän töitä, ja se alentaa tuottavuutta.
Muunmuassa VATT on Vartiaisen suulla vaatinut velttoilulle loppua. Aika paljon pitää olla pokkaa huudella veronmaksajien rahoilla kustannetulta pallilta — mutta kuvastaa hyvin suhtautumista palkansaajaan. Meidän tehtävänä on näemmä kustantaa veronmaksajien työpanoksella kustannettujen suojatyöpaikkojen palkat eikä “velttoilla”.
Kaikkein rikkaimmissa eurooppalaisissa maissa naiset ja erityisesti äidit ovat käyttäneet rikkauden tuomaa valinnanvapautta ja astuneet ulos oravanpyörästä. He siis toteuttavat itseään ja elämänsä tarkoitusta yhä useammin yksityiselämässä työuran sijaan. Se tarkoittaa osa-aikatyötä ja vapaaehtoista työttömyyttä.
Suomessa kustannustaso on sen verran kova tuloihin nähden, että moinen on hyvin harvalle mahdollista. Perheissä pitää toistaiseksi maksimoida sekä miehen että naisen tulot, jotta pystyy kattamaan asumis- ja liikkumiskulut (auton) muiden arkipäivän menojen ohella. Myöhäinen mutta sitäkin rajumpi kaupungistuminen on myös estänyt tehokkaasti pärjäämistä helpottavan varallisuuden syntyä.
Olisikin mielenkiintoista laskeskella, onko todella olemassa absoluuttinen kynnysvarallisuus/tulotaso (ostovoimakorjattuna), jonka jälkeen naisten työaika ja työllisyysaste lähtee säännönmukaisesti hollantimaiseen laskuun.
Jos tuo kynnys on ja Suomi uhkaavasti sitä lähestyy samaan aikaan, kuin eläkepommi tikittää, pitäisi tehdä kaikki mahdollinen, jotta naisten työaika ei ainakaan nykyisestä lyhenisi.
Tähtääköhän naisten euron arvon nostaminen juuri työajan pidentämiseen? Suurin osa, jollei kaikki, naisten huonommasta palkastahan johtuu jo nyt lyhyemmästä työajasta. Loogisestihan tästä seuraa, että naisen euron arvon nosto onnistuu lähinnä vain työaikaa pidentämällä ja moni tilastoihin tutustunut päättäjä sen tietää. Ajatus ei lie huono nykyisessä tilanteessa, mutta taitaa olla epärealistista uskoa moiseen salajuoneen.
Eihän ne työtunnit vaikuta mitään tukien määrään. Hehtaarien ja eläinten määrän mukaan ne maksetaan eikä tuntien mukaan. Ei niillä maajusseilla ole siis mitään syytä liioitella tekemiään työtunteja, ei ainakaan taloudellista syystä. Maitotiloilla työskentelee sitäpaitsi nykyään useimmiten vain yksi henkilö. Ei naiset suostu enään menemään paskanhajuun vaan käyvät töissä muualla. Näin se menee jos isäntä aikoo naimisiin yleensä päästä. Eli yhdelle henkilölle tulee ihan todellakin paljon tunteja, uskokaa tai älkää.
Tässä OECD:n luvut todellisesta vuosityöajasta (average annual hours actually worked per worker) vuodelta 2011:
Mexico 2250
Korea* 2193
Chile 2047
Greece 2032
Russian Federation 1981
Hungary 1980
Poland 1937
Estonia 1924
Israel 1890
Turkey 1877
Slovak Republic 1793
United States 1787
OECD countries 1776
Czech Republic 1774
Italy 1774
New Zealand 1762
Iceland 1732
Japan 1728
Portugal 1711
Canada 1702
Australia 1693
Spain 1690
Finland 1684
Sweden 1644
Switzerland* 1632
United Kingdom 1625
Luxembourg 1601
Austria 1600
Belgium 1577
Ireland 1543
Denmark 1522
France 1476
Norway 1426
Germany 1413
West Germany 1399
Netherlands 1379
*) 2010
Lähde: http://stats.oecd.org/Index.aspx?DatasetCode=ANHRS
Siis suomalainen ei viitsi enää mennä paskan hajuun eli yhä useammalla maatilalla yhä suuremman osan “maataloustyöstä” tekee ulkomaanlaiset työntekijät. Suomalainen hoitaa maatilan johtamisen ja osan peltotöistä.
Ei näin kaikilla tiloilla, mutta tähän suuntaan ollaan menossa.
Tuon mukaan suomalaisten työviikko tosiaan on lyhyempi kuin muualla (kuva 7 linkissä: “Average number of actual weekly hours of work in main job, full-time employees, 2011”).
Käsittääkseni Keski-Euroopassa kuitenkin lomat ovat pidempiä kuin Suomessa, joten tuolla datalla ei vielä selviä miten kokonaistyöaikatilastossa pärjätään.
Vaikka tunnit eivät suoranaisesti vaikuta tukiin, niitä on haluttu liioitella. Miksi? VTV on ilmaissut syyn näin:
“Tarkastuksen perusteella on olemassa selkeä riski siitä, että MTT:n tuottama kannattavuustieto ei kuvaa riittävän hyvin maatilojen todellista kannattavuutta yrittäjän näkökulmasta. Vaikka maatalouspolitiikan suunnittelussa ja seurannassa käytetään useita tunnuslukuja ja mittareita, maatilojen kannattavuutta kuvaavat tunnusluvut ovat kuitenkin näistä tärkeimpiä.
Tämän vuoksi niiden tulee olla mahdollisimman luotettavia.
Nyt maatalouden kannattavuudesta on olemassa liian paljon toisistaan poikkeavia lukuja ja arvioita. Koska todellinen kannattavuustasokaan ei ole yksiselitteisesti selvillä, voidaan myös kysyä, millä perusteilla on tarvetta pohtia kannattavuuden parantamiseen tähtääviä lisäkeinoja, joita toteutettaisiin valtion varoin.”
Emme usko koska tiedämme muuta: Maitotiloillakin työskentelee useimmin kaksi henkilöä ja erittäin harvoin kolme, se käy ilmi lomituspalvelujen rahoitusta ohjaavan Melan tilastosta:
http://asp.hci.fi/mela/tilastot.nsf/7355799fbb8212d4c2256b4800292031/8285b0fc411197fcc225717f00491cd2?OpenDocument
Ylivoimaisesti suurin osa lomia käyttäneistä tiloista (n. 9000/16000) on maitotiloja ja niistä useimmat kahden yrittäjän — isännän ja emännän — tiloja. Suoraa lukua ei ole nyt käytössäni, mutta maitotiloista luokkaa 2/3 näyttää lukujen valossa olevan pariskuntien hoitamia.
L.E. kirjoitti: “Käsittääkseni Keski-Euroopassa kuitenkin lomat ovat pidempiä kuin Suomessa,”
Ainakin vielä muutama vuosi sitten Suomessa oli maailman pisimmät lomat eli eniten lomapäiviä.
Täyspäiväistä työtä tekevällä suomalaisella on siis vapaa-ajan suhteen asiat hyvin — erityisesti julkisella puolella, missä vapaata on maailmanennätysluokkaa ja työsuhdeturva silti vahva. Osa-aikatyötä tekevällä on toki vielä enemmän vapaata.
Suomalaiset työntekijät ovat siis erinomaisessa asemassa verrattuna vastaaviin ulkomaisiin.
Ongelma on lähinnä kai se, että on porukkaa, joka mielellään tekisi osa-aikaista, mutta ei syystä tai toisesta voi tai saa.
Taitavat eri tilastot kertoa eri tuloksia. Olisiko järjestelmissä eroa ja varmaan vedätystäkin.
Selvimmän eron minkä tiedän on Suomen ja Viron välillä. Virossa tehdään monessa paikassa 6 päiväistä viikkoa ja siis enemmän töitä kuin täällä.
Ruotsia en tunne nykyisellään.
Briteissä oman kokemuksen tehdään viikossa enemmän töitä ja on vähemmän lomia.
Muista maista ei ole kokemusta.
Isoimmat erot maiden välillä on siinä, kuinka paljon niissä tehdään osda-aikatyötä. Jos halutaan selvittää, missä työskennelllään paljon ja missä vähän, pitää ottaa huomioon koko tehty todellinen työtuntien määrä vuodessa. Niitä on Suomessa vähän länsieurooppalaiseksi maaksi. Meitä enemmän tehdään entisissä sosialistisissa maissa ja Kreikassa, Italiassa Espanjassa ja Portugalissa. Tästä voimme kai päätellä, että pitkä työvuosi altistaa velkakriisille.
Väitehän on siis, että: “I Finland motsvarade under 2011 ett heltidsjobb i snitt 37,8 timmar på en vecka, inklusive eventuell övertid och frånvaro.”
Mukaan on laskettu ylityöt ja poissaolot — mitähän lienee ja kuinka laskettu?
Ei, vaan ohjaa tekemään mahdollisimman paljon töitä. Jos haluaa pitää elintasonsa samana, niin jokainen veronkorotus kaiken järjen mukaan lisää työhalua, koska samoihin nettotuloihin tarvitaan nyt suuremmat bruttotulot.
Ja jos taas ei halua pitää elintasoaan samana, niin se tuntuisi olevan noussut jo niin korkeaksi, että työnteon lisääminen entisestään tuottaa jo enemmän hyvinvointitappiota kuin ‑voittoa. Asia, josta toki ovat Suomessakin jotkut keskustelleet, mm. vihreiden kansanedustaja Osmo Soininvaara.
Isot erot on myös siinä, ollaanko työvoiman käytettävissä lainkaan.
Euroopassa on monta maata, jossa naisen paikka on kotona. Jopa Saksassa!
Kotirouvat eivät näy edes työttömyystilastoissa.
Vertailuja kun tehdään, niin pitäisi pohjalukuna käyttää koko työikäistä/työkykyistä väestöä.
Hollantilaiset eivät teetä siirtolaisillaan kuin sen verran työtä, mitä buurinomaisesti milloinkin päättävät työllistää esim. indoneesialaisiaan ja kiinalaisiaan maahanmuutajia.
:
The Last Farewell
http://www.youtube.com/watch?v=sGWs1HK8iDU
Hollannissa kantahollantilaisista naisistra yli puolet tekee osa-aikatyötä.
Siis, ihminen tekee ajankäyttöpäätöksen työn ja vapaa-ajan välillä. Substituutiovaikutus tulee tästä: karkeastiottaen on niin, että mitä vähemmän vapaa-aikaa on, sitä arvokkaampaa se marginaalisesti on työntekijälle. Marginaalilla työtä tehdään sen verran että näiden arvot ovat samat, siis ihminen vaihtaa vapaa-aikaa rahaan siihen pisteeseen asti, että vapaa-ajan arvo ja tuntipalkka ovat samat. Jos tuntipalkkaa lasketaan, tämä piste tulee vastaan aiemmin.
Toisaalta, on komplementaarivaikutus ja ankkurointivaikutus: kun ihminen on tottunut tiettyyn elintasoon, hän pyrkii ylläpitämään sitä. Komplementaarisuus tarkoittaa sitä, että vapaa-ajan arvo putoaa myös, kun rahaa on vähemmän, koska on vähemmän mahdollisuuksia kuluttaa. Tämä painaa sitä tasapainoa alhaisemman vapaa-aikapreferenssin suuntaan.
Köyhemmissä maissa tehdään pidempää päivää juuri tästä syystä. Olen nähnyt vakavissaan esitettävän väitteen, että progressiivinen verotus on välttämätöntä elintason noustessa, koska muuten korkeimman tuottavuuden työntekijät kuten vaikka lääkärit tms, joiden sosiaalisesti ottaen olisi mielekkäintä tehdä mahdollisimman paljon työtä, vähentävät eli leppoistavat eniten.
Tässä suhteessa paras veromalli olisikin sellainen, joka ei perustu tuloihin, vaan yksinkertaisesti laskennalliseen tuntipalkkaan. Vielä parempaa, tehdään saman tien könttäsummavero, joka määräytyy vaikka MRI-skannauksen perusteella niin, että fiksummilla on korkeammat verot, joita ei voi kiertää “leppoistamalla”.
Ehdottomasti. Kauankos finanssitransaktiot kestävät?
Höpsistä. Suomessa on yksityisellä sektorilla vuosilomaa alle vuoden työsuhteessa olleilla 20 työpäivää ja muilla 25, mikä on kutakuinkin eurooppalaista keskitasoa.
Jostain syystä nämä lasketaan edelleen “arkipäivinä”, joihin kuuluu myös lauantait. Eli yhtäkkiä “lomapäiviä” onkin muka 24 tai 30. Samoin toimii Kela laskiessaan vaikkapa vanhempainetuuksia.
“Arkipäivän” käsite olisi pitänyt hylätä samalla kun siirryttiin viisipäiväiseen työviikkoon, eli joskus pari sukupolvea sitten. Kukaan ei häviäisi mitään, mutta toiminta muuttuisi selkeämmäksi ja byrokratia helpottuisi. Samalla päästäisiin outouksista kuten extralomapäivästä, jonka saa jos lomaviikon lauantai sattuu olemaan pyhäpäivä…
Vihreät ei ole profiloitunut merkittävänä työelämäpuolueena, mutta tässä olisi puhdas win-win hoidettavaksi kuntoon.
Julkinen sektori on laajajalomaesut omaa luokkaa ja ne pidentävät suomalaisten lomien pituuden keskiarvoa
Yli viisitoista vuotta valtion palveluksessa työskennelleen virkamiehen vuosiloma on enimmillään 38 päivää. Tästä kertyy seitsemän viikkoa ja kolme päivää lomaa, sillä lauantaita ei enää lasketa lomapäiväksi.
Vaihtamalla kaikki lomarahat vapaiksi, virkamies voi saada vielä 16 lomapäivää lisää. Tämäkin on yleistä ja usein tätä edellytetäänkin kun rahasta on pulaa .
Ja 15 vuoden palvelu on yleistä,koska useimmilla julkisen puolen työntekijöillä työurat ovat pitkiä vaikka julkinen sektori on suurin pätkätyön teettäjä.
Ja kun vaihdetaan yksityiseltä julkiselle niin yksityisen palveluakin voidaan hyvittää loman määräytymisessä
Yhteenlaskettuna lomaa voi parhaimmillaan kertyä siis 10 viikkoa ja neljä päivää.
Onko tämä mutua vai onko sinulla aiheeseen viitettä? Aiemmin esim. Saksassa korkeastikin koulutetut äidit jäivät kotiin lasten synnyttyä ja vasta lasten iän ollessa toisella kymmenellä palasivat työelämään. Paitsi päiväkodin löytämisen hankaluus, syynä oli/on kouluruoan puute, eli lapsille pitää joka tapauksessa käydä järjestämässä päivällä ruoka. Mitenkähän kotiäitiys/isyys lasketaan noihin tilastoihin? Ilmeisesti viime vuosien aikana tilanne Saksassa on ainakin vähän muuttunut tasa-arvoisempaan suuntaan, mutta en tiedä miten se on vaikuttanut äitien työllisyyteen.
Keskiluokka on työmarkkinoillaan vahvassa asemassa työnantajiin nähden, kun taas alaluokka on heikossa asemassa työnantajiin nähden — tämä työmarkkinoiden neuvotteluvoiman tasapaino/epätasapaino aiheuttaa korkeat palkat/matalat palkat. Keskiluokka joutuu avustamaan alaluokan toimeentuloa, tämä on yhteiskunnallisesti järkevää, mutta keskiluokan näkökulmasta asia näyttäytyy epäoikeudenmukaisena. Yläluokan verotusta on Suomessa/Euroopassa 20 vuotta koko ajan alennettu, ja nyt heidän metsään menneitä sijoituksiaankin (Kreikka, Espanja yms.) jo aletaan maksattamaan keski- ja alaluokan maksamilla verorahoilla.
Verotus laskee kun 1)heikossa työmarkkina-asemassa olevien asemaa parannetaan, ja verotus laskee 2)kun ruokamonopolille tehdään jotain, vuokria saadaan alaspäin ja terveyden/vanhustenhoitoa ei anneta rahastuskoneeksi ulkomaiselle rahalle. Verotus laskee 3)kun yläluokka saadaan takaisin verotuksen piiriin. Verotus laskee kun 4) Suomen hintataso alenee kiinalaisen halpatuotannon seurauksena.
Kohdat 1,2,3 ja 4 ovat voitonmaksimoinnin kannalta järjettömiä ehdotuksia, mutta voitonmaksimoijat ovat jäämässä alakynteen ja voitonmaksimoijien poliittinen ideologia uusliberalismi on matkalla historian roskakoriin.
Pasi,
Vaikka bailouteissa tietysti onkin pitkälti kyse siitä, että annetaan pullaa ja possua rikkaille, niin muilta osin tuossa ei ole oikein mitään järkeä.
1) Mitä se heikossa työmarkkina-asemassa olevien aseman “parantaminen” tarkoittaa? Palkkoja ei nyt ainakaan voi nostaa mitenkään ulkopuolelta, koska jos niin tehdään, niin hinnoitellaan vaan entistä enemmän väkeä pihalle työmarkkinoilta. Sama pätee myös siihen, että nostetaan sosiaalietuuksia, koska silloin työn tarjonta heikkenee entisestään. Kun ongelma “heikossa työmarkkina-asemassa” on se, että tarjonta ja kysyntä eivät kohtaa. Ei Suomessa ongelmana ole se, että työtä on vähän ja työnantajat voivat valita ketä ottavat töihin, vaan Suomessa ongelmana on se, että kysynnän ja tarjonnan välissä on kiila, joka johtuu veroista ja veroluonteisista maksuista (verokiila) ja sosiaaliturvasta (tarjontapuolen substituutio).
Kun vasemmalla se “aseman parantaminen” ei tarkoita yleensä sitä, että parannetaan sitä markkina-asemaa, eli kavennettaisiin kiilaa joka työnteon ja tekemättäjättämisen välissä on, vaan usein sitä kiilaa halutaan pikemminkin leventää.
2) Ruokamonopolista en osaa sanoa, kyllä on Suomessa vähittäiskauppa on ihmeellisen keskittynyttä, mutta en näe mitä tässä taas voi ylhäältä tehdä; jos puututaan “voittoihin” tai turvaudutaan johonkin hintasäännöstelyyn niin sitten kaupan hyllyt tyhjenee. Jollain kaavoituksella voi varmaan jotain tehdä, eli kun pelloille rakennettavat superhypermegamarketit eivät enää leviä, niin ehkä joku niche-ruokakauppa voi elää, mutta ei se hintaa kyllä paina alas, koska markettien volyymeille jne ei kivijalkakauppa mitenkään pärjää. Eli mitä tässä nyt pitäisi tehdä, vai riittääkö se “tahto” että poljetaan jalkaa ja heristetään Keskolle ja S‑ryhmälle nyrkkiä oikein kunnolla ja hampaat irvessä oikein kovasti vaaditaan halvempaa ruokaa?
Vuokrien kohdalla joo: niitä saa alaspäin sillä, että tarjonta lisääntyy, eli rakentamista lisäämällä. Tosin, jos et ole huomannut, vuokrat ovat aivan poskettoman halpoja Suomessa, kunhan olet valmis menemään minne tahansa muualle kuin kasvukeskuksiin. Vai onko tässä taas puhe siitä, että kaikille halukkaille pitää olla kaksio Helsingin kantakaupungista, ja siksi pitää hintoja säädellä alaspäin?
Terveydenhuollossa tietty on se Kokoomuksen crony-siipi, joka haluaa että niiden opiskeluaikaiset bilekaverit saa veronmaksajien rahoista hyvät tienestit tai ihan vaan ideologinen porukka jonka mielestä se että tarvittaan “ulkomaista pääomaa” tarkoittaa sitä, että annetaan julkista omaisuutta ilmaiseksi ulkomaalaisille. Mutta sitten taas: Kunnilla ja julkisella puolella yleensä nyt vaan on huono track-record näissä asioissa, ja maailman parhaat ja ennenkaikkea halvimmat terveydenhuollot on niitä, joissa on enemmän yksityistä toimittajaa kuin Suomessa.
Että uusliberalismi tietty on hieno nimi varmaan jollekin, mutta kannattaa nyt noin yleensäkin vähän tarkemmin erotella mitä tarkoittaa. Kun vasurivimmassa on yleensä se ongelma, että kauheasti halutaan ja tarkoitetaan kyllä hyvää, mutta sitten ei oikein tiedetä edes mitä se on mitä halutaan ja haukutaan muita “ideologiasta”. Kyllä sitä varmaan on, mutta valitettavasti tuolla ulkona on kaikenlaisia lainalaisuuksia ja mekanismeja, jotka on ihan todellisia, ja joita ei pelkällä kovalla tahtotilalla miksikään muuteta.
“Tiedemiehelle”. Yleisesti voisi sanoa, että “otetaan mallia hyvistä käytänteistä”.Siis niistä maista, joissa homma toimii… Kirjoitat paljon työntekijäpuolen virheistä ja ymmärryksen puutteesta, mutta työnantajat ovat parempia.… Lievästi ideologista tekstiä. Tuohan on toki ollut Osmonkin linja.
On mielenkiintoista kääntää tämä verokiila-yms. keskustelu toisinpäin. Siis kysymys on siitä, että yritys määrittelee paljonko sille pitää jäädä em. maksujen jälkeen (katetta tms.), jotta yritys olisi “kannattava”. Ja siis yrityksellä on oikeus nostaa hintoja/irtisanoa työntekijöitä, ellei tämä toteudu.Markkinataloudessa hintojen nostaminen ei vältämättä olisi järkevää, koska kilpailu (tuntematon sana Suomessa) veisi asiakkaita toisille toimijoille. Täällä haja-asutus ja oligopolit luovat tilanteen, jossa monilla alueilla ja toimialoilla on käytännössä monopoli. USA:ssa mentäisiin vankilaan tuollaisesta… Toisaalta työntekijän ei auta mennä selittämään pomolle, että auto hajosi, lapsi sairastui ja kämpässä on ongelmia… Pomo kohauttaa olkaansa ja sanoo “markkinatalous, markkinatalous”. Siis kuka se yrittäjä onkaan?
Tämä johtaa tietysti vertailuun siitä, että kun toimeentulotuen pitäisi riittää elämiseen, mutta missään ei luvata palkan riittävän siihen,voi älykäs ihminen valita ensimmäisen vaihtoehdon…
Suomi on onnistunut tekemään sosialimista ja kapitalismista version, jossa on keskusjohtoisuus ja autoritatiivisuus NL:stä ja säätelemättömyys ja rahan ihailu jostakin Guatemalan, Thatcherin Britannian ja Hongkongin välimailta. Samoin verotus on pohjoismaista tasoa, mutta sillä saa Albanian palvelutason.
Joku hyötyy rajusti… Ai, niin ketkä onkaan vaurastuneet viime vuosikymmeninä… Toimeentulotukiasiakkaat varmaan, vai?
En nyt ihan tajua tätä väitettä. Työmarkkinoiden osalta kirjoitin, että ongelma on se että työmarkkinoilla on osto- ja myyntihintojen välissä kiila, eli työnantaja maksaa paljon enemmän kuin työntekijä saa, ja tämän lisäksi on sosiaaliturva fallbackinä, eli hinta ei voi edes pudota alemmas, kun marginaalilla kovin moni työtön on nyt jo indifferentti sosiaaliturvan ja palkan välillä.
Ei se ole työntekijän vika, sen paremmin kuin työnantajankaan, vaan kysyntä ja tarjonta eivät kohtaa. Tämän väitetään vasemmalla johtuvan siitä, että työntekijän markkina-asema on heikompi, ja yllä esitetään että sitä markkina-asemaa pitää jotenkin poliittisesti parantaa. En vain ihan heti näe, mitkä vasemmiston suosimat keinot voisivat auttaa: Jos pienimpiä palkkoja säädellään laeilla ja yleissitovilla sopimuksilla ylöspäin, niin työn kysyntäpuolelta lähtee osa työpaikoista pois, ja jos sosiaaliturvan tasoa nostetaan, niin tarjontapuolelta lähtee työntekijöitä.
Perustulomalliin siirtyminen voisi auttaa, jos substituutio vapaa-ajan ja työn välillä muuttuisi neutraalimmaksi, eli jos työstä tienaisi marginaalisesti enemmän. Tämä ei kuitenkaan ole “markkina-aseman parantamista” useimpien mielestä, vaan pikemminkin sitä paheksutaan vasemmalla keppinä ja oikealla ilmaisena rahana. Sensuuntaiset korjaukset ovat minunkin ymmärtääkseni olleet Osmon linja, ei niinkään se että “työntekijät on pahoja työnantajat hyviä”, tämä on käsittääkseni lähinnä oikeistolaisten linja.
Suomessa julkinen puoli pistää luokkaa 20 prosenttia BKT:sta tulonsiirtoihin. Siis viidennes siitä, mitä Suomessa tuotetaan, otetaan julkisen sektorin haltuun ja jaetaan uudelleen kansalaisille. Sen lisäksi menee noin 25 prosenttia infraan, koulutukseen, terveydenhuoltoon jne. Nämä luvut ovat hyvin karkeita, mutta suunnilleen näin se menee.
Toisaalta, palvelutuotannossa harjoitetaan vasemmiston vaikutuksesta myös redistribuutiota. Tämä vääristää lukuja. En tiedä yhtään edes suuruusluokissa, miten paljon vaikkapa päivähoidon maksutaksoilla tehdään uusjakoa, näppituntuma on, että jos rajoitutaan lapsiperheisiin, niin redistribuutio on tulotaulukon alapäässä useampia kymmeniä prosentteja, kahden työssäkäyvän vanhemman perhe todennäköisesti jää plus-miinus-nollille ja lapsettomat maksavat suurimman osan (nettona).
Tällä kaikella on vahva ideologinen tausta, ja sen kritisoimista pidetään jonkinlaisena Thatcheriläisenä oikeistolaisuutena. En ihan tajua tätä ajatusta täysin, koska oli redistribuutiosta mitä mieltä tahansa, on kummallista että sitä pitäisi tehdä sellaisilla tavoilla, jotka tuhoavat ison osan työmarkkinasta. Ellei tarkoituksena sitten ole hallinnollisin päätöksin “leppoistaa” koko yhteiskuntaa.
Sekin on tietty poliittinen päätös, ja demokratiassa sellaisiakin kait voidaan tehdä, mutta olisi kiva jos se tehtäisiin eksplisiittisesti niin, että ihmiset tietäisivät että näin on päätetty. Kuten toteat, pitäisi ottaa mallia muista maista.
Eilen Singaporen pääministeri puhui kansakunnan tulevaisuudesta televisiossa, jokaisella kanavalla tuli sama ohjelma. Se on jotenkin jännää, en mitenkään väitä että tätä systeemiä pitäisi Suomessa kopioida, mutta Suomessa koko politiikka on täkäläiseen verrattuna täysin halvaantunutta, moninkertaisesti kalliimpaa, ideologian värittämää ja ennenkaikkea melkein pelkästään nollasummaisten pelien pelaamista. Muiden rahoja jaetaan mielellään uudelleen, täällä pääministeri pyysi anteeksi kansalaisilta, että veroja joudutaan keräämään niin paljon.
(Veroaste on kokonaisuudessa täällä alle 20%. Koulutus ja terveydenhuolto ovat universaaleja.)
Niin.
Suomessa pidetään hyveenä veronmaksua. Se tietysti on oikein ettei kierretä, mutta kunnon kriittisyys puuttuu.
Sen ovat etelässä huomanneet ja tietysti meinaavat että maksakoon meillekin kun ovat niin innokkaita veronmaksajia.
Asuin Briteissä muutaman vuoden. Britit vihaavat veroja, mutta tietääkseni kyllä maksavat. Ero Suomeen on se että verorasitus on pienempi, mutta palvelut täysin kilpailukykyiset.
Heidän ongelmansa on politiikan suunnan voimaksa heittely rippuen kuka on vallasta.
Täällä valitettava poliittinen realiteetti on se että lupaamalla verorahoja saa ääniä.
Täällä on vielä Neuvostoliiton kaikuja jäljellä. Uskotaan että kun laittaa kaikki rahat yhteiskunnalle se luo onnelan. Ei oikein tajuta mitä itäisessä naapurissa on jo tapahtunut ja missä lännessäkin mennään.
Ehkäpä ajattelu muuttuu kun Natokin aletaan nähdä oikeassa valossa. Ei YYA-pohjalta.
Eli otetaan niiltä jotka hyötyvät huonosti toimivista markkinoista ja annetaan niille joilta on viety huonosti toimivien markkinoiden avulla. Tasoitetaan markkinahäiriöiden aiheuttamia ongelmia. Huonosti toimivilta markkinoilta saa eniten voittoa, kapitalistin tavoite on saada aikaiseksi markkinahäiriöitä.
Duunari jonka palkka on painettu toimeentulotuen tasolle, häntä autetaan siten että palkanpolkijoilta otetaan ja tämä raha käytetään esim. julkisen terveyskeskuksen ylläpitoon.
Kun menee Suomessa katsastamaan auton, siitä hinnasta 50% otetaan espanjalaisen pääomasijoittajan haltuun.
Ay-liike ja demokratia ovat ne vasemmiston suosikkikeinot. Näitä on Pohjoismaissa 4 kertaa kokeiltu 5–10 miljoonan ihmisen kansoilla suurinpiirtein samalla maantietellisellä alueella: tuloksena on 4 menestystarinaa jotka maat ovat kaikkien maavertailuiden TOP 10:ssä (Neuvostoliiton romahdus ja sitä seurannut uusliberalistimeininki on kyllä pilannut näitä maita, erityisesti Suomea: köyhimmän tuloviidenneksen mies kuolee nykyisin 12 vuotta aikaisemmin kuin korkeimman tuloviidenneksen mies!!! 12 vuotta, se on kohta yksi sukupolvi tuo ero jos se jatkaa nousuaan — oikeiston epäpätevät vaan haluaisivat myydä terveydenhuollon ulkomaiselle pääomalle!!!)
Jos sosiaaliturva on korkea verrattuna palkkatasoon, niin kyllä se vika on silloin palkkatasossa, joka on poljettu alas työehtoneuvotteluissa työnantajan ylivoimalla. Kyllä keskustavasemmalla tajutaan että sosiaaliturva passivoi. Keskusta-vasemmistolla on aivan varmasti parhaat näkemykset yhteiskunnan johtamiseen.
Oikeistopolitiikka on liiketalousoppeja yhteiskuntajohtamistehtävissä. Liiketalousopit toimivat yritysjohtamistehtävissä. Oikeisto ei kykene johtamaan yhteiskuntia, eikä äärivasemmisto kykene johtamaan yhteiskuntia.
Fyysisen voiman käyttö ihmisten pakottamiseen on kielletty rikoslaissa. Ylivoimaisella neuvotteluvoimalla ryöstäminen, sekin pitäisi laittaa rikoslakiin.
“Suomessa julkinen puoli pistää luokkaa 20 prosenttia BKT:sta tulonsiirtoihin. Siis viidennes siitä, mitä Suomessa tuotetaan, otetaan julkisen sektorin haltuun ja jaetaan uudelleen kansalaisille.”
Tuosta 20 % tulonsiirrosta 3/4 menee eläkkeisiin, seon ylivoimaisesti suurin tulosniirto.
Mielenkiintoista on sekin,että suurimmat tulonsiirrot saavat keski-ja hyvätuloiset.
Vähiten saavat pientuloiset.
Tulonsiirroillakin kasvatetaan tuloeroja
“Ellei tarkoituksena sitten ole hallinnollisin päätöksin “leppoistaa” koko yhteiskuntaa.”
Leppoistaminen ei näy kuitenkaan työllisyyasteessa, Eurostat mukaan se oli 2011 73,8 % eli varsin korkea maailmanmitassa .
Suomen luku alentaa se, että varsin laajaa palkatonta työtä ei lasketa työllisyysasteeseen
Singaporesta olin vaikea löytää %-lukua mutta tällaisen artikkelin mukaan se oli n 77 %
http://www.asiaone.com/Business/News/Story/A1Story20111011-304467.html
Kun suomalaisten osallituminen työelämään on maailman huippua niin tuskinpa voidaan puhua leppoistamisesta
Ei tässä nyt ihan toimita oikeasti näin tulonsiirtojen osalta. Suomessa otetaan niiltä, jotka tekevät työtä, ja annetaan niille, jotka eivät tee työtä. Aivan erityisesti Suomessa otetaan niiltä, jotka tekevät töitä ja joilla ei ole lapsia ja annetaan niille, jotka eivät tee töitä ja joilla on lapsia. Työtä tekevät lapsiperheet pääsevät suunnilleen omilleen, jos palvelutuotanto otetaan huomioon, mutta tämäkin on erittäin karkea jako.
Tässä ei ole kyse liiketalousopeista, vaan siitä, että työmarkkina on matalapalkkapäästä tuhottu ihan tarkoituksella poliittisin päätöksin.
On jokseenkin turhaa käydä keskustelua, jos tämä selitysmalli on ainoa sallittu. Mitään kovin hyvää todellisuuspohjaa tällä väitteellä ei kyllä ole. Työnantaja ei voi “ylivoimalla” määrätä palkkoja, vaan työnantaja voi palkata sillä palkalla jolla ihmiset suostuvat töihin. Tosiasia on, että suurin osa ns perinteisestä teollisuudesta saa esimerkiksi Kiinasta niin halpaa työvoimaa, että tuottavuuden pitäisi olla aivan eri sfääreissä jotta voitaisiin maksaa kovin paljoa nykyisiä kovempia palkkoja.
PK-sektorin osuus työntantajista on kasvanut 1990-luvulta. On vähän kummallista väittää, että tämä voisi lisätä työnantajien voimaa. Erityisesti matalamman tuottavuuden alat ovat yleensä pienempien yritysten heiniä. Ja matala tuottavuus tarkoittaa sitä, että palkka ei voi olla kovin korkea, joten nämä työt häviävät ensimmäisenä kun palkkavaatimukset kasvavat tai (vastikkeellisen) sosiaaliturvan taso nousee.
Noiden erojen kauhistelu on myös taas vähän postmodernia epistemologiaa. Eliniänodotteiden hajonta on kasvanut, koska joissain sosiaaliluokissa eliniänodote on kasvanut nopeammin kuin toisissa. Kun regressioon laitat SES-muuttujan lisäksi liikuntaharrastuksen, tupakoinnin ja vihreiden kasvisten syönnin, niin SES ei selitä enää mitään.
Se, että ylemmät sosiaaliluokat ovat lopettaneet tupakoinnin mutta alemmat eivät, ei ole kyllä oikeistolaisten sortoa ja riistoa. Kyllä siinä on jostain ihan muusta kyse.
Mutta hei, ei anneta tosiasioiden häiritä. Samahan se on oikeistolaisillakin. Ihan samaan tapaan kuin tosiasiat ovat vasemmiston mielestä “uusliberalismia”, niin ne ovat oikeiston mielestä sosialismia, punavihermädätystä ja kulttuurimarxismia ja mitälie.
Markkinatalouteen kuuluu, että mikäli uuden työntekijän palkaamisella saadaan tehtyä (riittävästi) voittoa, niin se uusi työntekijä myös palkataan. Tyhmähän sellainen kapitalisti 😉 olisi, joka ei niin tekisi. Miksi meillä siis on pitkäaikaistyöttömiä, ellei heidän työllistämisestään aiheutuva kustannustaso ole työnantantajille heidän työpanoksestaan muuodostuvaan tuottavuuteen nähden liian korkea?
Tämä taas ei tarkoita, etteivätkö alimmat palkat ole työntekijän kannalta katsottuna matalia. Varsinkin jos niitä verrataan lapsiperheellisen sosiaaliturvaan. Mutta palkka-ansiota leikkaava marginaali on ylivoimaisesti suurin tässä välissä, eikä suinkaan isotuloisten veroprogressiossa.
“Tässä ei ole kyse liiketalousopeista, vaan siitä, että työmarkkina on matalapalkkapäästä tuhottu ihan tarkoituksella poliittisin päätöksin.”
Matalapalkktyön on tuhonnut palkaton pakkotyö.Kukaan ei ole tutkinut paljonko sitä on ‚mutta esim Hesarin arvion mukaan n 140000 henkeä tekee sitä vuodessa.
Toisessa päässä Tasavallan harjoittelijat ja tukityöllistetyt THT ry mukaan heitä on 350000.
Kun ns harjoittelujakso on puoli vuotta niin se tekee n 70000–175000 htv työtä eli 3–7 % työstä tehdään palkattomalla työvoimalla,joka ei rekiteröidy työllisyysasteeseen
Kun he tekevät pääasiassa matalapalkka-alan töitä niin on selvää ettei palkallisia matalapalkkatöitä juurikaan ole vapailla työmarkkinoilla tarjolla
Liian vanha.
Harjoitelijat ja TUKITYÖLLISTETYT. Tukityöllistetylle on maksettava työehtosopmusten mukaista palkkaa.
Jos ehdottaa 200 miljoonaa johonkin sosiaalietuuteen, se on hyvän ihmisen merkki, minkäänlaisia vaikutusarvioita ei tarvitse tehdä. Jos ehdottaa 20 miljoonaan veronalennuksiin, se on Suomessa ilkeän ihmisen merkki koska veronalennukset menevät pääosin ei-köyhille.
Newsflash: veronalennukset tuppaavat kohdistumaan niille, jotka maksavat veroja, ei niille, jotka eivät niitä kumminkaan maksa. Jos taivaasta tipahtaisi ukko ylijumala, joka lupaisi rahoittaa valtionverotuksen, mutta vain valtionverotuksen täydellisen poistamisen, vasemmisto huutaisi kurkku suorana kuinka tämä on epäreilua kun kovimmat veronalennukset tulisivat suurinta palkkaa nauttiville eli niille, jotka maksavat kaikkein eniten verojakin!
Mitä enemmän kehtaa omille kannattajilleen lapioida valtion ja yhteiskunnan rahaa, sitä hyveellisempi poliitikosta tulee. Näin se homma toimii ja vielä täysin kritiikittömästi.
Tuo on pakollinen muttei riittävä ehto palkkauksen tapahtumiselle. Palkkaamiseen vaikuttaa myös työnantajan subjektiivinen arviointi ja ennakkoluulot. Jos työnantaja ei usko uuden työntekijän olevan hyvä sijoitus, ketään ei pestata vaikka tuotto olisi mikä. (Voitto sinänsähän voi parantua vaikkapa vähentämällä riittävästi stressiä ja sitä kautta sairauspoissaoloja tai parantamalla työilmapiiriä ja siten tuottavuutta.)
Nythän yleisesti halutaan palkata, jopa vaaditaan, 25-vuotiaita, joilla on kolmoistutkinto, tohtorinarvo ja 15-vuoden työkokemus kaikesta mahdollisesta — mukaan lukien asioista, joita ei vielä ollut olemassa viisikään vuotta sitten. Työtehtäviin kouluttamisesta ei ole puhettakaan. Työnantajilla on selvästi monimuotoisia ja sekä työntekijöiden että yhteiskunnan kannalta mahdottomia ennakkoasenteita.
Tottahan tämä, mutta työehtosopimuksissa on monenlaisia palkkoja.
Ensimmäinen kysymys on se, millä nimikkeellä palkataan.
Kataisen esittämä rekkakuskiesimerkki on hyvä: jos palkataan pätevä, koulutettu rekkakuski rekkakuskiksi, on tottakai maksettava rekkakuskin palkkaa. Mutta jos palkataan apumieheksi, maksetaan apumiehen palkka, vaikka henkilö olisi pätevä rekkakuski — ja jos ei ole pätevä apumies, maksetaan apumiehen palkka alennettuna.
“Liian vanha.
Harjoitelijat ja TUKITYÖLLISTETYT. Tukityöllistetylle on maksettava työehtosopmusten mukaista palkkaa.”
Näin on,mutta noissa laskelmissa ovat vain ne, jotka eivät saa palkkaa eivätkä ole työsuhteessa
Sekoitat yhdistyksen nimen ja etuuden
Tuo palkaton pakkotyö on demareille punainen vaate.
Sain kovan arvosteluryöpyn kun epäilin heidän kykyään puolustaa heikompiosaisiaan.….
Muutankin Suomi kunnostautuu heikommassa asemassaolevien kyykytyksellä esim pitkäaikaistyöttömiä rangaistaan eniten EU:ssa juuri Suomessa
Muutenkin se halutaan kaikkien poliittisten puolueiden taholta lakaista pöydän alle,sillä se täyttää jopa ihmiskaupan tunnusmerkit,kuten espanjalaisetkin ajattelevat Suomen työllsitämallista.
Suomen on turha arvostella Kiinaa työehdoista, omassa pesässä on pahempia epäkohtia
Oman pienen ymmärrykseni mukaan: hyvä sijoitus = hyvä tuotto. Markkinataloutta on, että jos yksi työnantaja on tyhmä, ja antaa todellisuuteen perustumattomien ennakkoluulojensa estää fiksun liiketoimintaratkaisun (eli sen hyvin tulosta tekevän rekrytoinnin), niin silloin joku toinen, fiksumpi työnantaja saa häneen nähden kilpailuedun ja tekee sen kyseisen tuottavan rekrytoinnin ja sitä myöten pärjää sitä ekaa tyhmää paremmin markkinoilla.
Tiedemies: Erityisesti matalamman tuottavuuden alat ovat yleensä pienempien yritysten heiniä. Ja matala tuottavuus tarkoittaa sitä, että palkka ei voi olla kovin korkea
Matala palkka ei tarkoita matalaa tuottavuutta. Korkea palkka ei tarkoita korkeaa tuottavuutta.
Katsastus ei ole muuttunut korkean tuottavuuden high tech-alaksi, vaikka katsastuksen hinta on korkea. Antenniverkosta ei ole tullut korkean tuottavuden ala kun monopolifirma on päässyt puhaltamaan ilmaa hintoihin.
Palkka on hinta, joka sovitaan neuvottelujen yhteydessä. Palkka/hinta/neuvottelujen tulos, nämä riippuvat neuvottelijoiden neuvotteluvoimasta. Jos oven takana on 20 ihmisen jono niin työnantajalla on ylivoimainen asema työntekijään nähden, siis jos ay-liikettä ei olisi parantamassa neuvotteluasetelmia.
Korkeastikoulutettujen palkat ovat korkeita siksi että heitä on tarpeeseen nähden sopivasti. Matalasti koulutettujen palkat ovat matalia siksi, että matalasti koulutettuja on tarpeeseen nähden liikaa. Korkeasti koulutettujen työmarkkinat ovat tasapainossa neuvotteluissa vaikuttavien voimien suhteen.
“Mutta jos palkataan apumieheksi, maksetaan apumiehen palkka, vaikka henkilö olisi pätevä rekkakuski – ja jos ei ole pätevä apumies, maksetaan apumiehen palkka alennettuna.”
Jotenkin on alakanut tuntua,että tällekin palstalle kirjoittavat ovat virkamiehiä.
Vain virkamehilläon kiinteät palkat ja palkan suuruuden saa selville kun tietää palkkaluokan
Olin 20 vuotta valtiolla,mutta työsopimussuhteisena eikä meillä kollegojeni kanssa ollut samoja palkkoja vaan jokaisella oli yksilöllinen palkka.
Tehtävän ohjepalkka saattoi olla sama ‚mutta henkilökohtaiset lisät erottivat .
Sama on kaikkiala yksityisellä: Palkka määräytyy tehetävän vaativuuden ja henkilökaohtaisen lisän kautta