Kategoria: Talouspolitiikka

Kasvurahaston rahoitus

Keskus­tan puheen­jo­hta­ja Juha Sip­ilä esit­ti puheessaan, että Suomeen perustet­taisi­in 3–5 mil­jardin euron kasvu­ra­has­to, joka investoisi muun muas­sa bio­talouteen ja loisi 200 000 työ­paikkaa. Rahas­to rahoitet­taisi­in niin, että Solid­i­um myisi 1,5 mil­jardil­la osake­salkkuaan ja työeläkey­htiöt määrät­täisi­in sijoit­ta­maan toiset 1,5 mil­jar­dia. Lop­ut tuli­si­vat yksityisiltä.

En pysty otta­maan kan­taa itse rahas­toon, sil­lä Sip­ilä luon­nehti sitä vain parin riv­in ver­ran, eikä min­ulle oikein val­jen­nut, miten muu­ta­man mil­jardin investoin­neil­la syn­tyy 200 000 kan­nat­tavaa työ­paikkaa. Rahoi­tus sen sijaan tuli selväk­si eikä se tun­nu järkevältä. Jat­ka lukemista “Kasvu­ra­has­ton rahoitus”

Leppoistaminen yleistyy

(Lep­pois­t­a­mi­nen, talouskasvu ja julkisen talouden kestävyys, osa 3/3)

Keynes ennusti aikanaan, että mei­dän aikanamme ihmiset tek­i­sivät työtä vain muu­ta­man tun­nin viikos­sa, kos­ka työn tuot­tavu­us on teknolo­gian mukana kas­vanut niin paljon, että kaik­ki tarpeelli­nen syn­tyy vähäl­lä työ­panok­sel­la. Tuot­tavu­u­den nousun hän ennusti oikein, mut­ta muuten ei men­nyt ihan putkeen.

On oikeas­t­aan ihme, että tuot­tavu­u­den nousus­ta niin pieni osa on otet­tu lisään­tyneenä vapaa-aikana. Län­si-Euroopan vauras­tuneis­sa mais­sa työaikaa on lyhen­net­ty yleistyneen osa-aikatyön kaut­ta. Enti­sis­sä sosial­is­ti­sis­sa mais­sa työai­ka on pitkä van­has­ta tot­tumuk­ses­ta ja heikon tuot­tavu­u­den vuoksi.

Tätä kuvaa ei voi tulki­ta niin, että työa­jan piden­tämi­nen viidel­lä pros­en­til­la Suomes­sa lask­isi val­tion velan roskalaina-luokkaan. Mais­sa, jot­ka ovat hoi­ta­neet talouten­sa kun­nol­la, eletään mukavaa elämää, ja osa mukavaa elämää on lyhyt työvu­osi. Suo­mi on selvä poikkeus. Jat­ka lukemista “Lep­pois­t­a­mi­nen yleistyy”

Talouskasvu muuttuu määrällisestä laadulliseksi

(Lep­pois­t­a­mi­nen, talouskasvu ja julkisen talouden kestävyys, osa 2/3)

Talouskasvu muut­tuu määräl­lis­es­tä laadullisek­si. Ei sen tai­ka, että täl­lais­ten sem­i­naarien viisas­tut­ta­mat päät­täjät ohjaisi­vat sitä, vaan aivan markki­noiden pakot­ta­mana. Maa­pal­lon resurssien käytöstä vas­taa­vat pääosin teol­lisu­us­maid­en tulota­sol­la elävät ihmiset. Näi­den määrä tulee nopeasti kehit­tyvien entis­ten kehi­tys­maid­en vuok­si kolmin- tai peräti nelink­er­tais­tu­maan. Resurssit käyvät niukoik­si ja sik­si talous ei kas­va määräl­lis­es­ti, mut­ta tuot­teet paranevat laadullis­es­ti. Jat­ka lukemista “Talouskasvu muut­tuu määräl­lis­es­tä laadulliseksi”

Talouskasvu ja julkisen talouden kestävyys

Lep­pois­t­a­mi­nen, talouskasvu ja julkisen talouden kestävyys, osa 1/3

(Pidin Majvikissa kestävän  talouden foo­ru­mille ja pilot­tikurssille alus­tuk­sen otsikon mukaises­ta aiheesta. Palaste­len tämän blogille use­am­pana postauksena.)

Taulukko

Tuot­tavu­u­den nousun ja työl­lisyy­den parane­misen vaiku­tus julkisen talouden kestävyyteen. 

Tuot­tavu­u­den
nousu 		 Työl­lisyy­den paraneminen 
Julkisen sek­torin palkat         0             +
Tulon­si­ir­rot         0             + +
Mak­sus­sa ole­vat eläkkeet         +             +
Ter­veys- ja koulu­tus­palvelu­jen kysyntä         -             0
Val­tion velka         +             +

 

Talouskasvus­ta his­to­ri­al­lis­es­ti val­taosa on tuot­tavu­u­den kasvua. Tuot­tavu­u­den kasvun määräämän trendin ympäril­lä on vähäistä työl­lisyy­den parane­mis­es­ta tai heikken­e­mis­es­tä johtu­vaa vai­htelua. Nämä kak­si kasvun aiheut­tavaa toimi­vat julkisen talouden kannal­ta aivan eri taval­la. Jat­ka lukemista “Talouskasvu ja julkisen talouden kestävyys”

Lämpiä rauhassa

Tähän asti tavoite rajoit­taa maa­pal­lon keskiläm­pöti­lan nousu kah­teen asteeseen on tun­tunut äärim­mäisen vaa­ti­val­ta. Dohan kok­ouk­sen jäl­keen tiede­tään, ettei siinä voi­da enää onnis­tua. Viimeistään nyt olisi pitänyt ryhtyä koko maail­mas­sa päät­täväisi­in toimi­in, mut­ta toimen­piteet lykät­ti­in jon­nekin vuo­den 2020 tuolle puolen, jol­loin toimi­in tar­tu­taan, ehkä. Tämä tietää, että kah­den asteen tavoite ei ole saavutet­tavis­sa ja voi jopa olla vaikea­ta raja­ta nousu neljään asteeseen.

Tämä tietää hyvin vaikei­ta aiko­ja. Niihin on nyt hyvä alkaa valmis­tau­tua. Vaik­ka olen yrit­tänyt keskustelua seu­ra­ta, min­ul­la ei ole kovin selkeää kuvaa siitä, mitä neljän asteen läm­pöti­lan nousu tarkoit­taa. Sen tiedän, että ei ole mitään takui­ta, että nousu jää neljään asteeseen. Siper­ian jää­tyneis­sä sois­sa kytee val­ta­va metaa­nipom­mi, joka purkautues­saan voi nos­taa läm­pöti­laa edelleen roimasti.

Miten Suomen tulisi tähän kaik­keen varautua? Jat­ka lukemista “Lämpiä rauhassa”

Mikä panee saksalaiset säästämään Euroopan kriisiin?

Sak­san yli­jäämät aiheut­ta­vat oli­ivi­maid­en ali­jäämät tai päinvastoin.

Kos­ka on yhteis­val­u­ut­ta, Sak­san yli­jäämät – ovat ne peräisin kau­pas­ta minkä maan kanssa hyvän­sä – aiheut­ta­vat muiden euro­maid­en ali­jäämät. Mekanis­mi menee val­u­ut­takurssin kaut­ta. Kos­ka euro kel­luu, sil­lä ei voi olla kovin suur­ta yli- tai ali­jäämää. Keskus­pank­ki voisi manip­u­loi­da kurssia (Kiina, Sveit­si) mut­ta sak­salais­ten mukaan keskus­pankil­la ei saa olla mui­ta tehtäviä kuin hin­tavakau­den ylläpi­to eikä EKP sik­si manip­u­loi kurssia. Jos euroa käytetään reser­vival­u­ut­tana, se näkyy euroalueen ali­jäämänä. Jat­ka lukemista “Mikä panee sak­salaiset säästämään Euroopan kriisiin?”

Mitä on edessä

Kasvua vai kehi­tys­tä osa 7/7

Kulu­tus­ta­so ei parane enää kuin laadullis­es­ti, kos­ka suuria painei­ta määräl­lisen kulu­tuk­sen lisäämisek­si ei ole ja kos­ka luon­non­va­ro­ja jaka­maan ilmaan­tuu vuosit­tain kym­meniä miljoo­nia köy­hyy­destä vau­rauteen nou­se­via. Kasvun mit­taami­nen on vaikea­ta, tai oikeas­t­aan mielivaltaista.

Työai­ka lyhe­nee meil­lä län­sieu­roop­palaisek­si samoista syistä, mik­si se on lyhen­tynyt Län­si-Euroopas­sa. Osa-aikatyön tekemis­es­tä tulee tehdä työt­tömyy­teen ver­rat­tuna houkut­tel­e­vam­paa, jot­ta saisimme esimerkik­si yksi­huolta­jia työelämään. Lep­pois­t­a­mi­nen läh­tee kansan­taloudel­lis­es­ti väärästä päästä, kun hyvä­tu­loiset, per­i­jä­sukupolvien edus­ta­jat huo­maa­vat pää­sevän­sä ihan mukanaan kulu­tus­ta­soon nelipäiväisen työvi­ikon puit­teis­sa. Jat­ka lukemista “Mitä on edessä”

Pohjoismaisen mallin haasteet

Kasvua vai kehi­tys­tä Osa 6/7

Sosi­aalidemokraat­ti­nen unel­ma hyv­in­voivas­ta työväen­lu­okas­ta alkaa muren­tua, kun paperite­htaiden, autote­htaiden ja val­ti­ol­lis­ten lentoy­htiöi­den työväe­nar­is­tokra­tia menet­tää otet­taan. Teol­lisu­udessa on edelleen kova­palkkaista väkeä, mut­ta he eivät ole SAK:n jäseniä vaan akavalaisia, useim­mat diplo­mi-insinööre­jä. Valmis­t­a­mi­nen joko automa­ti­soituu tai siir­tyy halvem­man työvoiman mai­hin. Uusien tuot­tei­den ja tuotan­tomenetelmien kehit­tämi­nen työl­listää ihan eri joukkoa. Jat­ka lukemista “Pohjo­is­maisen mallin haasteet”

Saksan “talousihme”

(Kasvua vai kehi­tys­tä Osa 5/7)

Oheises­sa kuvas­sa on Sak­san ja Suomen yksi­tyisen kulu­tuk­sen kehi­tys 2000-luvul­la. Näyt­täisi melkein siltä, että Sak­sal­la on men­nyt todel­la huonos­ti. Ei oikeas­t­aan mitään kasvua koko vuosikymmenellä.

Onko suo­ma­lais­ten kulu­tus­ta­son nousu vas­tu­ut­tomasti velak­si? Vuo­teen 2008 asti ei ollut, vai­h­to­tase oli yli­jäämäi­nen ja val­tion­talous niin voimakkaasti yli­jäämäi­nen, että yli­jäämää piti pan­na eläk­er­a­has­toon piiloon. Vuo­den 2008 jäl­keen on elet­ty velak­si. Kulu­tus on nous­sut vaik­ka kokon­ais­tuotan­to on laskenut, mut­ta se onkin toinen tari­na. Jat­ka lukemista “Sak­san “talousihme””

Laadullisen kasvun mittaaminen

(Kasvua vai kehi­tys­tä Osa 4/7)

Kuin­ka mon­ta pros­ent­tia Lumia 920 on enem­män tai vähem­män kuin Nokian klassi­nen kom­mu­nikaat­tori E90? Lumia 920 lie­nee vähän halvem­pi kuin E90 oli aikoinaan, joten siis vähän vähem­män? Toisaal­ta jos yrität myy­dä käyt­tämätön­tä Nokia E 90:tä nyt, paljonko siitä saisit. Viisi kymp­piä? Sen mukaan Lumia 920 on noin kymme­nen ker­taa enem­män. Tähän ei ole oikeaa vas­taus­ta. Se on aivan makua­sia. Jat­ka lukemista “Laadullisen kasvun mittaaminen”