(Teksti on julkaistu Suomen Kuvalehden nettiversion ykkösketju -sarjassa)
Rakenteellisen työttömyyden ongelmaa on järkevintä lähestyä ajatuksella, että työsuhdetta ei synny, ellei se ole kannattava sekä työntekijän että työnantajan kannalta. Työnantajan on koettava työpanos vähintään palkkakustannusten arvoiseksi ja työntekijän on saatava menetetystä vapaa-ajasta riittävä korvaus suhteessa siihen, mitä hän saisi korvauksena työttömyydestä. Vajaatyöllisyyttä Suomessa on ainakin seuraavissa ryhmissä.
1. Matala henkilökohtainen tuottavuus. Syystä tai toisesta työpanos jää niin pieneksi, ettei siitä kannata maksaa työehtosopimusten vaatimaa palkkaa. Pelkän peruskoulun suorittaneista vain 45 prosenttia on töissä. Pitäisi olla mahdollista maksaa pienempiä palkkoja sen sijaan, ettei makseta palkkaa lainkaan ja täydentää pieniä palkkoja tulonsiirroilla.
2. Matalapalkkainen työ Helsingin seudulla. Missä asuminen on kallista, pienellä palkalla ei elä sen leveämmin kuin toimeentulotuella. Sosiaaliturva korvaa kalliin vuokran, joka pitää pienestä palkasta maksaa kokonaan itse.
3. Muuttotappioalueiden työttömät. Paikkakunnalta ei löydy työtä, jonka tuotto riittäisi kattamaan työehtosopimusten mukaisen palkan. Valtakunnalliset työehtosopimukset pitävät yllä työttömyyttä ja nopeuttavat muuttoa kasvukeskuksiin.
4. Vähän koulutettu yksinhuoltaja. Sosiaaliturvassa on lapsikorotukset, mutta palkoissa ei ole. Yksinhuoltajan ei oikein kannata mennä töihin huonolla palkalla. Olisi parempi tukea myös työssä käyvää eikä vain työtöntä.
5. Nuoret työmarkkinoille tulevat. Nuorten tuottavuuden oletetaan olevan matala uran alkuvaiheessa. Vuoteen 1975 saakka nuoria verotettiin muita kevyemmin ja heille maksettiin vastaavasti vähän huonompaa palkkaa.
6. Ikääntyneet työntekijät. Toisin kuin Ruotsissa, ikääntyneet työntekijät eivät ole haluttua työvoimaa, minkä seurauksena 50-vuotiaan työttömäksi joutuneen ei ole helppo löytää uutta työpaikkaa ja eläkeiän saavuttaneista pyritään usein eroon. Eläkemaksuja pitää 54 vuotta täyttäneistä maksaa enemmän kuin nuoremmista, kun pitäisi olla päinvastoin.
7. Nuoret naiset. Työnantajat pelkäävät perhevapaiden tuottamia kustannuksia eivätkä palkkaa mielellään nuoria naisia. Äitiydestä työnantajille aiheutuvat kustannukset on tasattava, myös laskennalliset kustannukset sijaisen perehdyttämisestä.
8. Terveydeltään heikot. Työnantajat pelkäävät tiheään sairastelevista työntekijöistä tai varhaiseläkkeelle joutuvista aiheutuvia kustannuksia. Työnantajien kustannukset on tasattava.
9. Maahanmuuttajat. On ylevä periaate, että maahanmuuttajille on maksettava samaa palkkaa kuin Suomessa syntyneille, mutta työnantajan on mutkattomampaa palkata suomen kieltä hyvin osaava. Jokin pieni kompensaatio tulisi maksaa maahanmuuttajien ensimmäisille työnantajille.
10. Ammattinsa menettäneet. Talouden rakennemuutoksen vuoksi moni menettää entisen ammattinsa pysyvästi ja viivyttelee siirtymistä aiempaa matalapalkkaiseen työhön.
Tätä blogia aktiivisesti lukemalla päätyy väkisinkin johtopäätökseen, että maailma pelastuisi – tai ainakin yhteiskunta kehittyisi valtavasti positiiviseen suuntaan – jos kaksi asiaa saataisiin aikaan:
-Perustulo
-Työehtosopimusten ynnä muiden työnantajia kahlehtivien säännösten lopettaminen
Valitettavasti Suomessa ei ole tarpeeksi voimakasta liberaaliliikettä jotta näitä olisi mahdollista saada toteutumaan.
Kun noususuhdanne tulee, usein tehdas pystyy jonkin verran lisäämään kapasiteettiaan palkkaamalla muutamia henkilöitä tuotantoon. Monessa tapauksessa myyntiin tai hallintoon ei tarvitse lisätä henkilöitä eikä edes uuteen tuotantokoneistoon tarvitse investoida.
Kun tuotannon työntekijän palkan osuus kokonaiskustannuksista on pieni, niin tuotantohenkilön palkkaamisesta yritys saa tällaisessa tilanteessa erittäin suuren marginaalisen rajahyödyn. Silloin yritysten kannattaa repiä kortistosta kaikenlaisia työntekijöitä, kunhan vaan niitä saa, oli heidän työpanoksensa hyvä tai huono.
Ja jos muistelemme menneitä, tällaisia aikoja on ollut.
Joten työllistyminen on lähtökohtaisesti kiinni kysyntätilanteesta. On kovin vähän sellaisia ihmisiä, jotka eivät kelpaa töihin missään tilanteessa.
Usein huonosti jossakin töissä pärjäävä löytää sellaisen työn, jossa hän pärjää hienosti.
Parhaiten työttömyyttä parannetaan laittamalla vauhtia talouteen. Työn tarjontatekijöillä on vain marginaalinen merkitys työllisyystilanteeseen.
valtakunnallisiin tesseihin tutustumalla selviää että alimmat tessin mukaiset palkat ovat jo niin matalat ettei se homma siitä kiinni jää.
ja kyse siis suorittavan työn tesseistä.
kannattaa tutustua tesseihin,ennenkuin rupeaa esittämään näkemyksiä tessien haitoista työllisyyteen.
tietysti jos tarkoituksena on polkea palkat 0-7e/h
tasolle,niin se on toinen asia.
tes=työehtosopimus
Onpa pitkä lista meitä työelämän ongelmaisia ja osittain päällekkäinen. Kuinkahan paljon meitä ongelmaisia siis kaiken kaikkiaan on? Itseäni en tunnista muusta ryhmästä kuin 50+. Tähän saakka on töitä ollut enemmänkin liikaa.
On aika tavalla shokki huomata, että moni asia pitää miettiä uusiksi, kun työtilanne muuttuu huonommaksi.
3. kohta, valtakunnalliset TES:t: sopimusten minimit lienevät alalla kuin alalla alle kahden tonnin. Ja ne summat tarkoittavat kokopäivätyötä. Vaikea uskoa että työllistäminen minimipalkoista on kiinni. Sivukuluja alemmas?
Mä en nyt oikein ymmärrä, että jos ihmiselle voi maksaa lisää palkkaa sillä perusteella että hän puhuu COBOLia tai Saksaa, niin miksei vastaavasti voi maksaa vähempää palkkaa jos ei osaa Suomea kunnolla? Taito se on siinä kuin muuraaminenkin.
1,2,3,5,9 kohdat paranisivat siirtymällä vapaampiin työmarkkinoihin, joissa palkat saataisiin paremmin kohtaamaan kysynnän ja tarjonnan muodostamaa tasoa.
Kohta 6 paranisi sillä, että eläkemaksut olisivat kaikenikäisille työntekijöille samansuuruisia.
Kohta 7 paranisi sillä, että äityisloman kustannukset eivät olisi työnantajan, vaan valtion maksettavia (toki tässä pitäisi vilunkipeli siivota pois, eli miljoonapalkalle otettu 8:lla kuulla raskaana oleva nainen ei saisi valtiolta muhkeaa äityisrahaa).
Kohtaan 8 lääke on minusta jonkinlaiset vakuutukset, joilla vastuu työntekijöiden sairastamisesta menee vakuutusyhtiölle, ei työnantajalle. Tietenkin sairasteleva työntekijä on työnantajalle lisäkuluja tuottava, vaikka hänen palkkakustannuksensa korvattaisiinkin.
Kohtaan 10 ei oikein ole hyvää konstia.
Kohdan 4 kohdalla on minusta hieman vaarallista, jos ryhdytään yhteiskunnan toimesta taloudellisesti suosimaan yleisesti yksinhuoltajaa kahden vanhemman perheeseen verrattuna, koska yhteiskunta hyötyy siitä, että lapset kasvavat ehjissä perheissä. Lisäksi pienten lasten yksinhuoltajan työssäkäynti ei nyt niin hirvittävän tärkeää ole yhteiskunnalle, koska tuo tarkoittaa sitä, että sitten pitää kustantaa lapsille hoitopaikka. Samasta syystä muillekin ollaan valmiita maksamaan kodinhoidontukea ajattelematta, että näin kotiin jäävä vanhempi olisi sitten ”työtön”.
”On ylevä periaate, että maahanmuuttajille on maksettava samaa palkkaa kuin Suomessa syntyneille”
Ei se ole ”ylevä periaate”, vaan itsestäänselvyys.
”Jokin pieni kompensaatio tulisi maksaa maahanmuuttajien ensimmäisille työnantajille.”
Aika vasemmistolaista, etten sanoisi.
Siis minun pitää maksaa työnantajalle (veronmaksajana) siitä, että hän palkkaa epäpätevän maahanmuuttajan töihin.
Kyllä tuollainen 5 euroa tunnissa pitäisi voida maksaa. Tukena sitten se toinen vitonen.
Oikea huomio, mutta en ole ihan varma, olisiko väärä vuosikymmen. Nykyään hyvin suuri osa työstä on jotain muuta kuin valmistavan teollisuuden työtä, jota skaalataan käsipareja lisäämällä. Teollisuudessakin skaalautuvuus on jo heikkoa. Paperitehdasta ajetaan täysillä tai sitten ei ajeta. Ja jos tarvitaan lisää käsiparia, niiden pitää olla osaavia käsipareja.
Matalan tuottavuuden töitä tuskin kovin paljon löytyy teollisuudesta. Vaikka työvoimakustannus olisi sama, 5 e/h töitä paiskiva suomalainen työntekijä (joka siis nyt on työtön) ei ole yhteismitallinen 5 e/h paiskivan itäeurooppalaisen kanssa (joka siis nyt on työssä).
Ne lisätyöt löytyvät pääosin palvelusektorilta otsikolla ”kuka vain voisi tehdä tämän”. Sekin on karkea yleistys, mutta jos työvoima olisi riittävän edullista, niin toimistoista, ulkotöistä kuin kotitöistäkin löytyisi runsaasti tekemätöntä työtä, jonka tekemiseen kyvylliset valmiudet ovat kaikilla terveillä kansalaisilla.
Työ ei siis ole lopussa. Riittävän tuottava ja nyt työttömänä oleville soveltuva työ on vähissä. Jos työn hinta saa joustaa riittävän alas, ja jos työttömän kannattaa ottaa sitä huonommin palkattua työtä, se työ tulee tehtyä.
Hommahan tulisi toki markkinaehtoisestikin tehtyä, jos markkinoita ei sotkettaisi sosiaaliturvalla. Meidän ajatukseemme hyvinvointivaltiosta tuo sosiaaliturva kuitenkin yleisesti kuuluu, joten nyt keskustellaan sen yhteensovittamisesta matalapalkkatöiden kanssa.
Osmo:
Artturi.
Lapsiperheet subventoivat erittäin paljon lapsettomien elämää. Ilman lapsia ei olisi eläkkeitä.
Ode:
Eivät he Ruotsissa sen halutumpaa työvoimaa ole. Siellä vaan lainsäädäntö on sellainen, että kun yritys vähentää työvoimaa, ensiksi potkut saavat viimeksi tulleet (nuoremmat), Suomessa yleensä päinvastoin. Lainsäädäntö selittää ison osan Ruotsin 50+ väestön paremmasta työllisyysasteesta.
Ruotsissa myös työttömäksi joutuneen 50+ -vuotiaan on helpompi päästä takaisin töihin.
Kohdasta 7. ei ole näyttöä.
Tuskin johtuu työehtosopimuksista, että syrjäkylillä ei ole työpaikkoja – ja syrjäkyliä löytyy koko ajan lähempää pääkaupunkiseutua.
Mikä tämän vastaus on Juhana Vartiais -tyyppiseen argumenttiin, jonka mukaan Ruotsin Suomea korkeampi työllisyysaste selittyy työn tarjontatekijöiden Ruotsissa saamalla merkittävästi suuremmalla huomiolla? Jos syy ei ole tämä, niin mistä se Ruotsin talouden Suomea suurempi ”vauhti” sitten on peräisin?
En väitä, ettei mitään vastausta voida antaa, mutta haluaisin kuulla, mikä se vastaus on.
Tommi. Odota keskiviikkoon. Tehdään asiasta yhteistä paperia Juhanan kanssa Talousneuvostolle.
Toki sivukuluja kannattaisi saada alemmas, mutta mielestäni Osmo on oikeassa, ja työehtosopimusten alimmat palkat voivat olla liian korkeita. Tämä ei varmaankaan ole ongelma Helsingissä, jossa alle työehtosopimusten minimin tuskin edes saisi tekijöitä, koska palkalla ei Helsingissä eläisi. Jossain Sallassa tai Kuhmossa tilanne onkin jo aivan toinen. Siellä on paljon ikääntyneitä 50+ työttömiä, joilla on velaton asunto (mutta valitettavasti muuttotappioalueella) ja kulut siten hyvin pienet, ja jotka uskoakseni olisivat valmiita tekemään työtä hyvinkin pienillä palkoilla. Tämä tosin edellyttää sopivan palkkatason lisäksi sitä, että työllistäminen olisi mahdollista mahdollisimman joustavasti ilman liikaa byrokratiaa kulloisen työtarpeen mukaan.
Työehtosopimuksissa ei ole määritelty vain alimpia palkkoja, vaan myös eri vaativuusluokkien töiden alimmat palkat. Välillä on mielenkiintoista, miten yrityksen työntekijöiden luokituksia sitten määritellään. Jotenkin tsaarinaikainen systeemi tämä on.
Joo, ja jos muistellaan menneitä lisää, niin on ollut aika ennen tietokonetta, sähköä, polttomoottoria ja höyrykonetta. On myös ollut aika, jolloin Suomesta ei työtä ja leipää löytynyt vaan muutettiin joukolla Ruotsiin tai Amerikkaan. Ja sitä ennen 1860-luvulla oli aika, jolloin kuoltiin joukolla nälkään.
Kyllä demareidenkin olisi jo aika herätä tähän päivään ja huomata aikojen muuttuminen…
Mikko Honkanen, kaksi tonniakin on aika paljon monista em. työntekijöistä kun katsoo mitä saavat aikaan.
Ja +80-100 % sivukulut on Suomen Yrittäjien pelottelupuhetta, todellinen luku on hyvin alle 40 % kun maksetaan vain työtunneista, käytetään määräaikaisia työsuhteita, vältetään lisääntymishaluisia naisia ja sairaslomataipuvaisia ja ei tarjota ylimääräisiä etuja tai hienoja työtiloja.
>jotta näitä olisi mahdollista saada toteutumaan.
Niin kyllä se vissiin kummankin vaatis toimiakseen. Nimittäin palkkapuolella tapahtuis tuossa kohtaa tn. nk. race to the bottom, ja elämisen kustannukset ovat Suomessa kuitenkin huippuluokkaa. Mutta perustulonhan tarttis silti olla kannustava eli siis käänteisesti progressiivinen, ts. saat enemmän massia yhteiskunnalta jos teet enemmän järkevyyksiä, mutta tietenkin LIEVÄLLÄ progressiolla ja tiukoilla raja-arvoilla tyyliin et tee mitään -> 500€ / teet ”paljon” duunia/opiskelua/mummojen hauskuuttamista/sensemmosta -> 800€. Tai jotain, mutta siis ei kuitenkaan tulo- vaan NIMENOMAAN aktiviteettisidonnaisesti.
No tietenkin joku sossu alkais tässä(kin) taas tavanomaiseen tyyliinsä ulvomaan kuinka köyhää vedetään kuivalla kakkoseen koska muutenkin hyvin tienaava sais tässäkin enemmän… mutta milläs kannustat jollet KANNUSTA, häh?
PS. Zorppa hiomaton ulosanti, ei nyt jaksa. Ja Löwenbraukin on oikein hyvää taas pitkästä aikaa :O
>jotta näitä olisi mahdollista saada toteutumaan.
Niin kyllä se vissiin kummankin vaatis toimiakseen. Nimittäin palkkapuolella tapahtuis tuossa kohtaa tn. nk. race to the bottom, ja elämisen kustannukset on Suomessa kuitenkin huippuluokkaa. Mutta perustulonhan tarttis silti olla kannustava eli siis käänteisesti progressiivinen, ts. saat enemmän massia yhteiskunnalta jos teet enemmän järkevyyksiä, mutta tietenkin LIEVÄLLÄ progressiolla ja tiukoilla raja-arvoilla tyyliin et tee mitään -> 500€ / teet ”paljon” duunia/opiskelua/mummojen hauskuuttamista/sensemmosta yleishyödykästä -> 800€. Tai jotain, muttei siis kuitenkaan tulo- vaan NIMENOMAAN aktiviteettisidonnaisesti.
No tietenkin joku sossu alkais jälleen tässä(kin) kohtaa tavanomaiseen tyyliinsä ulvomaan kuinka köyhää vedetään taas kuivalla kakkoseen koska esim. muutenkin hyvin tienaava sais tässäkin enemmän… mutta milläs kannustat jollet KANNUSTA, häh?
PS. Zorppa hiomaton ulosanti, ei nyt jaksa. Ja Löwenbraukin on oikein hyvää taas pitkästä aikaa :O
Ongelmahan on että niillä minimipalkoilla esim 50% osa-aikatyöstä jää käteen suunnilleen saman verran kuin työttömyysturvasta.
Pienelle työnantajalle kokopäiväinen työntekijä on monesti turhan kallis. Toisaalta kaikki eivät kykene tekemään kokopäivätyötä.
Pienipalkkaista osa-aikatyötä taas ei taloudellisista syistä kannata tehdä. Itsekin teen vain koska työ on mielekästä minulle, ja voin sopia vuorot niin että opiskelu ja harrastukset ovat mahdollisia.
Täsmennyksenä täytyy vielä korjat, että oleellista ei siis ole se, että onko työttömällä velaton asunto vai vuokra-asunto, vaan se, että joka tapauksessa asumiskulut muuttotappioalueilla voivat olla hyvin pienet, ja toisaalta tekemätöntä työtä on paljon, mutta sen tuottavuus on alhainen. Tällöin työnantajalle ei ole kannattavaa maksaa edes työehtosopimuksen alinta palkkaa, mutta toisaalta työntekijä saisi vielä sitäkin alhaisemmalla palkalla ko. paikkakunnalla kohtuullisen elintason, tai ainakin työttömyyskorvausta paremman.
Esimerkiksi monilla palvelualoilla kannattavuus voi olla todella heikko haja-asutusalueella nykyisellä hintatasolla. Kysymys ei ole siitä, että eikö palveluille voisi sinänsä ollakin kohtuullista kysyntää, vaan siitä, että palveluiden kysyntä ja tarjonta eivät Helsingissä päätetyllä hintatasolla kohtaa. Mahdolliset asiakkaat voivat olla harvassa ja enimmäkseen pienituloisia eläkeläisiä, mutta toisaalta työvoimaa olisi hyvin saatavilla, jos vain sen hintataso olisi paikkakunnan olosuhteisiin sopiva.
Edelliset eduskunnat ovat käyttäneet kaiken mielikuvituksensa jakaakseen etuja itselleen ja tutuille ja vähemmän tutuille.
Viimeinen etuusmanööveri taisi olla poroisäntien lomituspalvelu, jonka puolesta Arkadian mäellä käytettiin liikuttavia puheenvuoroja.
Normaalisti poroisäntä on ollut jouten, kun porot ovat hujan hajan jängällä ja teillä tietämättömillä.
Poroisännällä jolla on joku sivuelinkeino, on ollut pahimmaksi räkkäajaksi mahdollisuus kirjautua työttömäksi.
Toinen vaihtoehto on nyt siis olla lomalla, ja pelata korttia valtion kustantaman porotalouslomittajan kanssa.
Porot tulevat ihan hyvin toimeen ilman lomittajaakin, aivan kuten tulevat taivaan linnut toimeen ilman ornitologia, ja Suomella on kaksi työllistä, jotka pelaavat korttia aikansa kuluksi.
”10. Ammattinsa menettäneet. Talouden rakennemuutoksen vuoksi moni menettää entisen ammattinsa pysyvästi ja viivyttelee siirtymistä aiempaa matalapalkkaiseen työhön. ”
Ainahan voi siirtyä paremminkin palkkatuihin töihin kouluttautumalla.
Ammatin sisälläkin tieto vaihtuu muutaman vuoden välein esim minun ammttitaitoni vanheni ensimmääisne kerran 1979 kun alettiin siirtyä analogisesta digitekniikkan , sen jälkeen teknologia on uudistunut n viiden vuoden välein.
Analogia-aikajakoinen digitaalitekniikka,analoginen kaapeli-tv-digitaalinen kaapeli-tv, ARP-NMT-GSM, aikajakoinen digitekniikka-IP etc
En ymmärrä miksi ammatin menettäneen ainoa suunta on yövartijaksi ? Tuokin edustaa ikäsyrjivää asenteellisuutta ikääntyneitä kohtaan
Ongelma on siis se, että joko palkka on liian pieni tai työn kustannukset liian korkeat – tai oikeastaan molemmat yhtäaikaa. Osmon mukaan matalapalkkaisia töitä pitäisi tukea, jotta työlle löytyisi tekijöitä ja tarjoajia.
Kuitenkin Suomi velkaantuu ja ikääntyy hurjaa vauhtia, minkä takia leikkauksia on edessä. Jos tukia halutaan yhtäällä lisätä, pitää niitä jostain muualta poistaa. Oletan, että ainoa varteenotettava kohde on työttömät. Tällöin työttömyyden tukemisesta siirryttäisiin työnteon tukemiseen.
Tämä on mielestäni juuri oikea ratkaisu, mutta en usko että sille löytyy poliittista tahtoa SDP-Vasemmistoliitto-PS-Vihreät -akselilla. Perustulo tulee kaatumaan siihen, että vasemmistossa sitä vaaditaan aivan liian suureksi. Realistinen perustulo voisi olla esim 400 eur eikä 500-600 eur.
Kun vaaditaan mahdottomuuksia, lopputulokseksi jää status quo. Sääli sinänsä.
Uusi kasvo: jos rajakustannukset ovat suuremmat kuin rajatuottavuus, niin silloin se palkkaus on juuri siitä kahdesta tonnista kiinni. Palkkoja ei sinänsä voi polkea, koska tuottavampi työntekijä voi aina vaatia palkkaneuvotteluissa enemmän liksaa kuin minimin – ja saa sen, mikäli työnantajalla on vähänkään älliä päässä.
Erittäin hyvä postaus, näin selkeistä lähtökohdista on hyvä lähteä keskustelemaan. Nyt olisi kiva kuulla muiden ehdoituksia kyseisten ihmisryhmien työllisyystilanteen kohentamiseksi. Itse uskon, että perustulo voisi hyvin toimia noiden syystä tai toisesta vähän tuottavien kohdalla, jotka saisivat sitä kautta osan kompensaatiosta työstä, ja sitten työpaikalta sen lisäosan, minkä voivat käyttää elämänlaadun kohentamiseen.
Kohta 6, ikääntyneet työntekijät
Iso yritys ei voi tai sen ei kannata palkata 50+ työntekijää, koska riski työkyvyttömyyseläkeeen ja/tai ansiosidonnaisen lisäpäivien kuluista irtisanomistilanteen johdosta on yritykselle turhan suuri. Tavanomainen riskienhallintaprosessi tuo tuon yrityksessä esille.
Soininvaara on ainoita, jotka ylipäätään mainitsevat tämän seikan, kun voivotellaan työnantajien vastahakoisuutta palkata tai pitää töissä ikääntyneitä työntekijöitä.
Soininvaara kirjoitti blogimerkinnössään Kuka palkkaisi MS-tautisen? (http://www.soininvaara.fi/2008/12/16/kuka-palkkaisi-ms-tautisen/ ) 16.12.2008:
Miksei tästä pidetä suurta meteliä?
Jep, kyllähän mutu aina turhan järkeilyn, ekonometrian tai taloustieteet voittaa.
Jos palkoilla ei ole mitään merkitystä niin minkä ihmeen takia suorittavaa työtä on siirtynyt nimenomaan halpojen työvoimakustannusten maihin?
Aika kattava tämä listasi on.
Pari kommenttia tuli mieleeni yhdellä lukemisella.
Maahanmuuttajien työllistymisestä: Kielitaito on kiistämättä tärkeä asia, mutta tehokkain tapa oppia työelämän kieltä ja sanastoa on työelämä. Työnantajat eivät (ymmärrettävistä syistä) ole halukkaita satsaamaan kielenoppimiseen – paitsi ehkä aloilla, joilla työvoimapula on nyt ja tässä, merkkejä tästä on jo terveydenhuollon palveluissa.
Kirjoitit myös, että ”Jokin pieni kompensaatio tulisi maksaa maahanmuuttajien ensimmäisille työnantajille.”
Olemme vajaan vuoden ajan kokeilleet Hämeenlinnan Osallisena Suomessa -hankkeessa perehdytysseteliä. Kokeilussa arvoltaan 500 euron perehdytysseteli myönnetään perehdytystueksi työnantajalle, joka palkkaa Hämeenlinnassa asuvan maahanmuuttajataustaisen tämän ensimmäiseen palkkatyösuhteeseen Suomessa. Työsopimus on tehtävä vähintään 2 kuukaudeksi ja palkan on oltava alan työehtosopimuksen mukainen.
Mitään suurta suosiota seteli ei ole saavuttanut.
Kuinka paljon oikeita työpaikkoja on täytetty ja täytetään harjoittelijoilla? Työelämävalmennus on poistunut ja nähtäväksi jää, miten työkokeilua lähdetään nyt toteuttamaan. Tutkintoon johtaviin koulutuksiin liittyy joskus aika pitkä työssäoppimisjakso kuten työvoimakoulutukseenkin. F.E.C -koulutus on ehkä yksi räikeimpiä esimerkkejä jälkimmäisistä: Koulutus kestää noin 6 kk ja siihen sisältyy 15-30 päivää lähiopetusta sekä yritystyöskentelyjakso (noin 5 kk). Tutkitaanko tätä missään?
Virolaisen palkka on siinä 800 e/kk. Kiinalaisen on 300 e/kk ja intialaisen suuruusluokkaa 100 e/kk. Luettelepa tässä syyt miksi pitäisi palkata suomalainen koheltaja 2000 e/kk.
Miksi verovaroja käytetään työttömyyden ylläpitämiseen ja työttömän passivointiin?
Esimerkki: Useita kuukausia työttömänä ollut olisi valmis itse kustantamaan 3-4 kahden päivän kurssia, jotka täydentäisisvät hänen aiempaa koulutustaan ja parantaisivat olennaisesti mahdollisuuksia työllistyä/työllistää itsensä. Työvoimatoimiston kanta: ei käy, koska kyseisten (kerrallaan kahden päivän) kurssien aikana työtön ei ole työnantajien käytettävissä. Pitää siis istua kotona odottamassa!
Samalle työntekijälle (jolla on sekä korkeakoulututkinto että tuore ammatillinen tutkinto) osoitetaan myöhemmin ”työpaikka”, jonka kustannukset valtio maksaa kokonaan. Tästä ns. omakotitalkkarin työstä asiakkaat maksavat 6 e tunti ja saavat tästä vielä kotitalousvähennyksen. Lisäksi ko. 6 e menee kyseisten asiakkaiden omalle omakotiyhdistykselle, käytettäväksi grillijuhliin yms. Asiakkaat eivät ole vanhuksia, vaan pääsääntoisesti terveitä, työkuntoisia ihmisiä. Kun tähän vielä lisätään, että työstä työntekijälle annettu kuvaus poikkeaa ollennaisesti todellisesta työnkuvasta ja työt jaetaan kahden talkkarin kesken puhtaasti sukupuolen perusteella (ei siis työntekijän ominaisuuksien, koulutuksen, työkokemuksen tms. perusteella), niin…
Miksi valtio kustantaa kyseistä toimintaa, joka on aivan puhtaasti simputusta? Samalla valtio vie työmahdollisuuden alan oikeilta yrittäjiltä.
Uskallan väittää, että perustulo lisäisi olennaisesti työhaluja ja -mahdollisuuksia. Nykyinen passivointiin ja simputukseen perustuva järjestelmä kuluttaa valtavasti niin valtion varjoja kuin työttömän voimavaroja. Perustuloa saava työttömäksi joutunut voisi käyttää aikansa ja voimansa työn hankkimiseen, sen sijaan että se kuluu laillistetun simputuksen sietämiseen.
Todennäköisesti (en viitsi laskea) tänä päivänä on maailmassa eniten työpaikkoja teollisuudessa koskaan. Ne vain eivät ole länsimaissa.
Kilpailukyvyttömässä taloudessa työvoiman tarjonnan lisäys johtaa vain työttömyyden lisääntymiseen. Työvoimaa on tarjolla niin maan perhanasti Kreikassa, Espanjassa, jne, mutta kumma kyllä siellä ei ole rajalla jonottamassa firmoja taskut pullottaen investointirahaa.
Entäs pätkä-, osa-aika-, määräaika- ja vuokratyöläisten armeija? Voivat olla missä asemassa tahansa, mutta saavat aina ensimmäisenä kenkää ja moni on tässä kierteessä koko ikänsä.
Soininvaara ei paljoa Suomen Kuvalehden ykkösketjua näy arvostavan, kun sinne riittää ilman lähdeviitteitä laadittu kritiikitön fraasiluettelo.
Järjestelmäkeskeinen, top-down –tyylinen kirjoitus ottaa markkinaideologian todesta, ikään markkinatalouden teoreettinen malli olisi pätevä todellisuuden kuvaus ja että toimijat, tässä työnantajat tai –tekijät, toimisivat hyödyn maksimoinnin tarkoituksessa täydellisen informaation oloissa jotenkin pareto-optimaalisesti. Tällöin työllistymisen ongelmat johtuisivat matalasta henkilökohtaisesta tuottavuudesta, jonka taustalla olisi koulutuksen puute. Todellisuudessa, ja erityisesti Suomessa, työmarkkinoilla ja työllisyydessä on kyse aina ja ensisijaisesti sosiaalisuudesta ja (hetero- tai homo)-normatiivisuudesta, jota markkinaideologialla legitimoidaan.
Ihmislähtöinen ajattelu lähtisi siitä, mitä ihmiset itse haluavat ja mikä on heidän elämänlaadulleen eduksi. Eräiden erityisryhmien työllistymis- ym. asioita koskevassa suhteellisen tuoreessa (2011) brittiläisessä tutkimusraportissa todetaan mm seuraavaa:
”Although the majority of adults wanted
employment of some sort, many felt that they could not cope with full time work, or with jobs that made too many demands either intellectually or socially. Jobs that were part time, routine and which did not require too much
social involvement were what many were seeking, even if such work seemed too low a level for their intellectual ability.
With regard to close friendships, although some
individuals wished for such relationships, or marriage and a family, they were in the minority. Not all wanted friends, or the demands that close relationships entail, and encouragement to be more sociable, no matter how well meant, was often considered far from helpful.”
Wittemeyer ym.: Outcomes. Educational provision and outcomes for people on the autism spectrum. Full technical report. Autism Education Trust., 19
Hyviä pohdintoja.
Jatkan ajattelua yksilön kannalta.
jokaisen tämän lukevan kannattaa miettiä myös missä lokerossa itse on ja mikä on tuleva kohtalo.
Yhteiskuntana kannatta miettiä mitä tehdä jos ihmiset käyttäytyvät alla olevan mukaan. Mikä on toivottavaa ja mikä ei.
Tosin populismi estää järkevät ratkaisut ja siksi tuskin juuri mutoksia voi odottaa.
1. Voisiko ajatella kouluttautumista?
Miksi ei tosiaan voitaisi vaikka yhteiskunnan töistä korvata matalamman palkan ja perustason erotusta.
2. Elää tuilla ja olla tyytyväinen.
3. Työn perässä voi myös muuttaa. Itse olen muuttanut monia kertoja perheen kanssa.
4. Olla tyytyväinen tilaansa.
5. Nuorten pitää lähteä ajattelussaan, että tikapuille kiivetään yksi askel kerrallaan, ei hypätä heti ylös. Näin on muuallakin.
6. Ikääntyvillä työntekijöillä on vahva kokemus ja yleensä koulutus ammattiinsa. Suomessa hyljitään jopa korkean koulutksen saaneita. 50 lähestyeessä kannattaa lähteä ulkomaille, Ruotsiin tai muualle. Kokemusta arvostetaan, palkka selvästi suurempi jota kautta myös eläkekertymä selvästi parempi. Sairauden alkavat ja muualla on sairaanhoito valovuoden päässä Suomalaisesta.
Ei mitään järkeä jäädä. (omaa kokemusta on)
7. Tilanne parempi kuin monessa maassa. Lapset saa hoitoon.
8. Jos ei ole hyvää työkokemusta ja koulutusta joudut jäämään ja kohtalosi on surkea. Työantajat eivät halua töihin ja Suomen terveydehuolto Euroopan epätasarvoisinti. Käytännössä kunnallisella tasolla on sinusta päätetty päästä eroon kuihduttamalla.
http://blogi.kansanelakelaitos.fi/arkisto/1326
9. Kouluttamattomana saat paremman elintason tekemättä mitään kuin omassa maassa. Koulutettuna voit päästä hyvää työhön, mutta rasisimia on enemmän kuin läntisissä maissa. Olisiko joku muu parempi?
10. Ammattitaidon ylläpito on viime kädessä omalla vastuulla. Koko ajan kanattaa pitää itsesi työmarkkinoilla haluttuna. Jos työantaja ei tue vaihda parempaan paikkaan. Äläkä viivyttele, muuten putoat kuoppaan josta on vaikea päästä ylös. Sitten kohtalosi onkohdan 7 mukainen.
Tuossahan se on. Kaikki erittelyt siitä eteenpäin ovat vain hienosäätöä. Eli ratkaisu on yksinkertaisesti saada yhtälössä työntekijän tulofunktio ja työnantajan tuottofunktio kohtaamaan siten, että muodostuu win-win tilanne.
Kaikista yksinkertaisin korjata tilannetta olisi määrätä suorat palkkojen sivukulut progresiivisesti kerättäviksi niin, että matalimmista palkoista sivukulut (ja myös verot) olisivat 0 %. Vastaavasti suurista tuloista sivukulut olisivat enemmän kuin nykyisin.
Yllä oleva ratkaisu parantaisi matalapalkkaisen työn tarjontaa huomattavasti, koska matalapalkkaisen työn tekijän tarvitsisi tuottaa vain oman käteen jäävän palkkansa (+ työn tuottotavoitteen) verran. Sisämarkkinoille jäävän tuotannon osalta alv:n kattavasti tuotantopanosta pitäisi kyllä yllä olevallakin mallilla syntyä.
Soininvaaran listan kohdat 7 ja 8 ovat ylläolevassa lainauksessa mukana vältettävinä työntekijöinä, so. potentiaalisesti enemmän kuluja kuin tuottoa tuottavina työllistettävinä.
Fiksu työnantaja joutuu huomioimaan sivukuluiksi myös työntekijäsidonnaiset riskit ja palkat sivukuluineen niiltä ajoilta kun työntekijä ei ole sorvin ääressä, mutta on oikeutettu palkkaan. Työntekijäkuluksi työnantaja joutuu huomioimaan myös sijaisten palkat ja sijaisten sivukulut ao. ajanjaksoilta sekä edelleen ketjuna sijaisista aihutuvat riskit sekä myös sijaisten hankkimisesta ja perehdyttämisestä aiheutuvat kulut.
Äitiysloman sijaisen sairasloman tuuraaja ei ole mikään tavattoman harvinainen työsuhde.
Em. lähtökohta huomioiden matalapalkkaisen työn tarjontaa saataisiin parannettua pelkällä palkan sivukulujen progressiolla aikaansaatuakin suuremmaksi muuttamalla matalapalkkaisen työntekijän poissaoloista johtuvia menoja enemmän vakuutusjärjestelmän kautta tuleviksi so. progressiivisen sivukulujen keräämisen kautta suurituloisten ja heidän työnantajiensa maksettaviksi.
Miten pitäisi johtaa 18-19 -vuotiaita, joiden ensisijainen tavoite (kyselyn mukaan) koulun päätyttyä on viihtyminen ja vapaavuosi?
Olen alkanut ajatella, että :
1) oppivelvollisuus on nostettava 18 vuoteen,
2) peruskoulun päätyttyä niille teineille, jotka eivät suoraan pysty jatkamaan missään jatkokoulussa, on oppivelvollisuuden nojalla järjestettävä/määrättävä työ, jonka palkka vastaa meidän yli 60-vuotiaiden aikanaan nuoruudessa saatua palkkatasoa. Nämä nuoret asuvat edelleen kotonaan (ei siis anneta asumistukea itsenäisessä asumisessa, elleivät sosiaalikasvattajat katso sitä välttämättömäksi), eikä heiltä mene veroa. Eläkkeenkään ei tarvitse karttua, vain sotumaksut.
Jopa alkaisi lyyti kirjoittaa!
Lisäys ylläolevaan: Myös palkallisten vapaiden kulujen kattamisen verran tuotosta pitäisi syntyä, jos mallina pelkästään 0% sivukulut ja 0% verotus.
-olisikohan sillä mitään tekemistä asian kanssa että,elintaso on näissä maissa n.100v Suomea(länsimaita) jäljessä:asutaan ”savimajoissa”,ei koulua,ei kansalais-/työntekijän oikeuksia,korruptio jne…
tosin siihen ei ole minulla ratkaisua miten asiat ratkaistaan Suomessa(länsimaissa)tulevaisuudessa,ehkä yo.asiat ratkaisisivat asiat myös Suomessa(länsimaissa).
sitäkö halutaan?
Kummallinen luettelo kääntää asiat päälaelleen. Ihmiset tosiaankin tarvitsevat sen palkkansa voidakseen maksaa asumisensa ja elämisensä. Kyse ei siis pelkästään ole palkan suuruudesta työtaitoihin tai tessiin nähden, kyse on palkan suuruudesta hintoihin nähden.
Parhaillaan sallitaan yleishyödyllisten VVO:n ja SATO:n sekä KAS-ketjun hinnoitella asuminen pilviin. Ihmiset muuttavat pois 15-50% vuokrankorotusten alta, mutta minne? Edullisen asumisen rakentaminenhan on laiminlyöty jo vuosia. Asunnottoman on vaikea saada työtä (ilman osoitetta ei työnantaja palkkaa) ja käydä töissä (missä peseytyä/voimiakuluttavaa etsiä yöpymispaikkaa) Ratkaisu ei ole palkkajen tai sivukulujen pienentäminen, vaan asumisen hintatason palauttaminen siedettävälle tasolle.
Palkan on riitettävä Euroopan kalleimpien asumishintojen lisäksi myös Euroopan kalleimpaan ruokaan ja Euroopan suurimpiin yritystukiin sekä EU:N kalleimpiin lukeutuviin maksuihin.
Kun valtion tuottava toiminta yksityistettiin, verotus samalla siirrettiin yrityksille ja palkansaajille. Tuottavan toiminnan jäljiltä jäänyt aukko on jotenkin täytettävä. Siksi on todella ikävää kuunnella yritysmaailman marinaa verotuksen ja maksujen kireydestä. Eivät kai sijoittajat tosissaan voi uskoa, että palkansaajat yksinään pystyisivät maksamaan sekä valtion ylläpidon että yritystuet vielä päälle?
Yritykset toimivat epäeettisesti irtisanoessaan kaksi työntekijää ja sälyttäessään heidän työntä kolmannelle, joka sitten joutuu tekemään ilmaista ylityötä kotonaan selvityäkseen urakastaan. Yritysten voitoista lähes säännönmukaisesti näkyy, että irtisanomisperusteet ovat olleet kyseenalaiset.
TEhostaminen on Suomessa ymmärretty pelkäksi irtisanomiseksi ja työn jakamiseksi pienelle ryhmälle, vaikka tehostaminen on todellisuudessa aivan muuta. Väärinymmärretyn tehostamisen seurauksena ihmiset uupuvat, ja heitä kohdellaan kertakäyttöhyödykkeen tavoin. Toinen tilalle. Terveydenhuollosta etsiytyvät muille aloille ne, jotka haluaisivat tehdä laadukasta terveydenhuoltotyötä, koska väärällä työnmitoituksella se on tehty mahdottomaksi jne jne
Asiat ovat monimutkaisia, eikä niitä todellakaan ratkaista vain alentamalla palkkoja tai sivukuluja. Tarvitaan voittojen kohtuullistamisen vaatimus ja tuottavaa toimintaa, joka vähentää verotuksen tarvetta. Tarvitaan yhteiskunnallisia yrityksiä (=voittoa tavoittelematon, ratkaisee jonkin yhtk ongelman), jotka ottavat hoitaakseen asumisen rakentamisen ja kaikki asumiseen liittyvät toiminnot.
Siinä tapauksessa. Minä puhuin Suomesta.
Herra Soinivaaran antama lista on melko kattava. Pitäisiköhän mielummin selvittää varmat työpailkat? Onko niitä, paitsi julkisella sektorilla?
Näin taantuman aikaan ihmiset rupeavat keksimään kaikenlaisia verukkeita, millä syyllä voidaan heittää osa porukasta reunan yli, kun laiva ui liian syvällä!
1. Perheellisyys?
2. Sosiaaliset suhteet?
3. Verkostuminen?
4. Pomolle mieliksi?
5. Eläkemaksut?
6. Tulevaisuuden suunnitelmat, vaikka yrityksellä ei menekään huonosti?
7. Voittojen maksimointi?
8. Kun kerran muutkin vähentävät?
Elämme merirosvojen aikaa!
Pikainen laskutoimitus. Henkilön kokonaistyöllistämiskulut TESsin alimmalla palkalla ovat noin 5000 e/2 kk. Tähän saa setelillä 10 % alennusta parhaassa tapauksessa.
Summa on niin pieni, ettei se useimmille työnantajille korvaa puuttuvan kommunikaation aiheuttamaa tuottavuusvajetta eikä tarvittavaa lisäperehdytystyötä.
Ylipäätään jos työnantajasta tulee kieltenopettaja, kustannukset lähtevät sekä yhteiskunnan että työnantajan kannalta kohti koillista. Ainoa realistinen rahalähde kieltenopetukseen on julkinen valta.
Mutta se taas ei estä sitä, etteikö tässäkin voisi toimia fikususti. Maahanmuuttaja voisi istua pari tuntia päivässä opiskelemassa suomea ja loput tehdä kykyjensä mukaisia hommia. Kokonaistulotason pitäisi tästä olla selvästi parempi kuin yhteiskunnan perusavustusten. Työnantaja sen sijaan saisi ihan vapaasti sopia palkan vaikka nollaksi markkinatilanteen mukaan.
Kun sitten kyseinen maahanmuuttaja on oppinut kohtuullisesti kieltä ja työelämän perusasioita, hän voi sitten itse etsiä duunia paremmalla liksalla. Jossain vaiheessa hänen tuottavuutensa on noussut sille tasolle, että mitään tukia ei tarvita.
Ja mikä hienointa: kielikoulutusta lukuunottamatta tässä ei tarvita mitään erityisjärjestelyjä verrattuna muihin matalatuottoisiin ryhmiin.
Ja samalla heikentäisi hyvätuottoisen työn kannattavuutta ja kilpailuasemaa kansainvälisillä markkinoilla. Enkä tässä tarkoita sitä, että työntekijät välttämättä lähtisivät vitomaan paremman liksan perässä, mutta Suomi elää paljolti asiantuntijoiden työn myymisestä, jolloin sen työn hinta on yksi kilpailukykytekijä.
Toinen asia on se, että sivukulut eivät pääsääntöisesti ole se ratkaiseva tekijä. Toki matalatuottoisen työn sivukulujen pudottaminen lisäisi työn tekemistä jonkin verran. Voidaan kuitenkin perustellusti epäillä, onko asia lopulta siitä rahasta kiinni. Jos henkilön tuottavuus on 500 €/kk, palkkaa ei voi maksaa tuon enempää, vaikka sivukulut olisivat nollia.
Kyseessä on siis enemmän kuin muutaman kymmenen prosentin kokoinen ongelma.
Heittämällä tehdyt numeroidut luettelot ovat hyvä pohja keskustelulle.
Esitetään siis numeroitu luettelo hyvän ammatin/ työpaikan ominaisuuksista. Ominaisuudet kannattaa esittää negaatioina ja kieltoina, koska tällöin jää enemmän avoimia mahdollisuuksia (vrt. Popper).
Jos ammatti täyttää numeroidut ehdot, työntekijä voi olla hyvinkin tuottava, eikä se jää välttämättä koulutuksista kiinni:
1. Ei ryhmätöitä tai jatkuvaa sosiaalista vuorovaikutusta.
2. Ei heteronormatiivisuuden aktiivista reproduktiota.
3. Ei esiintymistä valokuvissa tai videoilla.
4. Ei käsinkirjoittamista tai piirtämistä ja askartelua.
5. Ei työperustaisia yhteisruokailuja (poikkeussäännöt määritellään erikseen).
6. Ei työperustaisia saunomisia ja yhteistä peseytymistä.
7. Ei moniammatillista verkostoyhteistyötä.
8. Ei velvollisuutta olla tavoitettavissa (työajan ulkopuolella, jos on työaika).
9. Ei virka-asuja.
10. Ei yleisluontoista raportointivelvollisuutta, GPS-seurantaa tai ajopiirturia.
11. jne.
Työntekijöiden elintaso muuten noissa Aasian maissa ei välttämättä ole mitenkään huono, kun kustannustaso on myös alhainen.
Näin jutun siitä kun USAssa opiskelleet intialaiset lääkärit palaavat sankoin joukoin takaisin kotimaahan – absoluuttinen palkkataso romahtaa mutta elintaso nousee kohisten. Siellä ne sitten pistävät pystyyn sairaalan jossa tarjotaan halpoja leikkauksia jenkeille joilla ei ole varaa tehdä niitä kotimaassaan. Kaikki osapuolet voittavat, paitsi jenkkityöläiset joilta taas siirtyi työpaikkoja ulkomaille.
Kyse loppujen lopuksi on siitä pärjääkö suomalaisen työn kustannukset globaalissa kilpailussa.
Nykytasollaan eivät pärjää, eivät lähellekään.
Globaalissa maailmassa työn kustannukset kuitenkin tasoittuvat, jos ei muuten niin yhteiskunnallisen katastrofin kautta. Syödä pitää ja kun on ollut viikon syömättä niin se 300 e/kk työ alkaa kiinnostaa kummasti.
Tässä tekijöitä, jotka muodostavat työntekijän kokonaiskustannuksen:
– perehdyttämiskustannukset (työaika useammalta taholta)
– palkat
– eläkemaksut
– sotut
– työsuhde-edut (tth, jne.)
– loma-ajan palkka
– lomarahat
– sairausajan palkka
– perhevapaiden kustannukset
– työtiloihin liittyvät kustannukset
Työtehtävästä riippuen kustannukset vaihtelevat erittäin paljon. Esimerkiksi perehdytyskustannukset voivat olla asiantuntijatehtävissäkin sitä, että parin tunnin perehdytyksellä työntekijä tekee täyden työpanoksen (opettaja tai vaikkapa lääkäri). Toisessa päässä taas voi olla runsaasti erityisosaamista vaativa tehtävä, jossa perehdytys vie todellisuudessa vuosia ja käytännössäkin useilla kymmenillä tuhansilla euroilla työaikaa perehtyjältä ja perehdyttäjältä.
Vaikkapa kaupan kassan lähteminen perhevapaalle on työnantajalle lähinnä palkkakustannuksina laskettava ongelma. Tästä päästään eroon sillä, että kustannukset kompensoidaan verorahoista.
Sen sijaan siitä on vaikea päästä eroon, että pk-yritykseen asiantuntijaksi palkattavan henkilön kohdalla työnantaja arvioi henkilöstä koituvia kokonaiskustannuksia hyvinkin tarkasti. Yhteiskunnalta tuleva kompensaatio ei realistisesti voi olla niin suuri kuin mitä vapaan kustannukset ovat.
= = =
On muuten välillä vähän erikoistakin valittaa siitä, että perheenperustamisiässä olevilla on paljon pätkätöitä. Jos oletetaan, että tietyissä tehtävissä yleensä toimii aika samanikäisiä, niin perhevapaat ja perhevapaiden sijaisuudet (= pätkätyö) kasautuvat samoille ryhmille. Nykyinen käytäntö siis nimenomaan ruokkii pätkätöitä.
Toinen vaihtoehto olisi poistaa perhevapaiden aikainen työsuhdeturva. Työnantaja saa lopettaa työsuhteen esimerkiksi yli 3 kk kestävän perhevapaan aikana. Tämä voi kuulostaa vähän raa’alta, mutta siitä olisi useampia etuja. Pätkätyöt vähenisivät, kun vanhempainvapaasijaiset voisivatkin jäädä töihin. Työnantajilla ei olisi mitään kannustetta roikottaa perheenperustamisriskissä olevia pätkätöissä. Perheenperustamisiässä oleville taas lasten hankkimista varten ei olisi kannustavaa odottaa pysyvää työsuhdetta.
Perhevapaiden säännöt ja etuudet pitäisi luonnollisesti pitää ennallaan. Työpaikkojen vaihtuvuus lisääntyisi jonkin verran, mutta nettovaikutuksena perheenperustaja ei olisi yhtä paha mörkö tynantajalle, jolloin kokonaistyöllisyys ryhmässä kohenisi.
Minkään yrityksen liikeidea ei ole ihmisten vähentäminen omasta toiminnasta. Jos ihmisiä vähennetään, se johtuu siitä, että vähennettävien ihmisten tuottavuus on pudonnut alle heistä koituvien kustannusten. (Tämä voi olla joskus aika epäsuoraa esimerkiksi strategiamuutosten kohdalla.)
Jos jossain firmassa toimitaan niin tyhmästi että tuottava mutta naama-ei-miellytä -tyyppinen työntekijä irtisanotaan, ko. yritys on huonosti johdettu ja joutuu jossain vaiheessa tuhon omaksi.
Verukkeita kyllä keksitään, koska lainsäädäntö ei aina salli todellisten syiden käyttämistä. Siitä huolimatta väenvähennykset tapahtuvat liiketaloudellisin perustein.
Yritysten johto ja omistajat muuten paljon mieluummin pitäisivät porukan ja laajentaisivat toimintaa kuin toisin päin.
Mikä oikein on matalatuottoisen työntekijän määritelmä? Onko tutkittu,että heikommin koulutettu tuo firmaan todellakin vähemmän tuloa,kuin paremmin koulutettu. Luulisin,ettei asia ole ihan näin yksinkertainen. Ihmiset voitaisiin tietenkin kukin arvioida jonkun metodin mukaan ja laittaa heidän fyysiset,psyykkiset,sosiaaliset ja ammatilliset kyvyt työn suhteen puntariin ja määritellä heidän palkkansa pisteytyksen mukaisesti.
Kielitaitoa vaaditaan kovasti maahanmuuttajilta. Myös työnantajat ovat usein koulutettua väkeä ja he koulutuksensa mukaisesti kykenevät kommunikoimaan ainakin ruotsin ja englannin kielellä,jota useimmat maahanmuuttajatkin puhuvat. Kyse on kyllä kummankin osapuolen tahdosta kommunikoida keskenään. Palvelualoilla suomenkielentaito on tietenkin oltava parempi,kuin esim. varasto- tai kokoonpanotyössä.
Hyvä idea! Tämähän vai tarkoittaisi, että maahanmuuttajille pitäisi kehittää oma oppisopimuskoulutuslinjansa.
Oppisopimuskoulutusta pitäisi ylipäätänsä suosia. Yrittäjät eivät luonnollisestikaan ole mielissään, jos kompensaatio ei tunnu riittävältä. Sitä vastoin on käsittämätöntä, että monet muutkin tahot vastustavat tai ainakin vaikeuttavat oppisopimuskoulutusta.
Osmo,
Eikö kirjoituksesi listauksessa kohdan 1 ongelmaan parempi ratkaisu olisi lisätä pakollista oppivelvollisuutta esim. 18 ikävuoteen asti? En näe, että tällaisesta muutoksesta voisi olla mitään muuta kuin hyötyä, etenkin jos peruskoulun jälkeen jäljellä olevan oppivelvollisuuden voisi suorittaa myös työn ohessa esimerkiksi oppisopimuskoulutuksena (tai sitten tyypilliseen tapaan suorittamalla ammattikoulun tai lukion).
Jos olisi laissa määrätty oppivelvollisuus 18 ikävuoteen asti, niin yhtään nuorta ei voisi jättää heitteille pelkän peruskoulun jälkeen ennen kuin ovat täysi-ikäisiä.
Selvästikin oppivelvollisuuden jatkaminen ainakin 18 ikävuoteen asti olisi perusteltua, koska huomattava osa nuorista jättää opinnot heti peruskoulun jälkeen:
http://yle.fi/uutiset/asiantuntija_pelkka_peruskoulu_lahes_varma_menolippu_koyhyysloukkuun/6491309
Itse en usko, että tämä ns. nuorisotakuu olisi tarpeeksi vahva keino poimia koulutuksen piiriin nekin nuoret, joilla ei ole riittävää omaa aktiivisuutta hakeutua koulutuksen tai työn pariin.
Oppivelvollisuuden toteutumista näytetään sen sijaan valvottavan aika paljon jämäkämmin:
http://www.ts.fi/uutiset/kotimaa/428159/Vanhemmille+tuomio+tyttaren+koulupinnaamisesta
On syytä yksinkertaisesti sekä leikata tukia että elinkustannuksia. 🙂 Elinkustannukset taas ovat karanneet liian korkean veroasteen takia. Korkea veroaste rokottaa eniten köyhimpiä, mikä tuntuu olevan aika vaikeaa joilekkin ymmärtää tai hyväksyä.
Tuo ei valitettavasti ole niin yksinkertainen yhtälö. Yhteiskunnan tuottavuudesta ja etenkin viennistä valtaosa tulee nykyisin aivotyöstä. Jos fiksujen ihmisten palkkaamisesta tehdään suomessa nykyistä kannattamattomampaa, niin ei niitä huipputeknologian ja korkean tuottavuuden työpaikkoja yksinkertaisesti synny tänne.
Meillä on jo nyt ongelma, että kun minkä vaan alan firma hakee huippuosaajaa, niin yli 50% veroaste tekee huippuosaajien palkkaamisesta ihan hirveän kallista. Toki muutkin houkuttelevuustekijät vaikuttavat, mutta korkea eläkemaksu + korkea veroaste yli 50 000e vuodessa tienaaville ovat myrkkyä. Yritä siinä sitte vakuutella ”että joojoo, saat sitten 30v päästä ruhtinaallisia eläkkeitä Suomesta kun nyt maksat 23% eläkemaksua ja päälle 35% veroja ja lisäksi kaikki muukin maksaa Suomessa ihan tolkuttomasti…”
Jos kansainvälisen firman jonkun toisen maan haarakonttori saa maksettua saman nettopalkan 10-20% pienemmällä bruttokululla ja tuolla nettopalkalla ostovoima on korkeampi kuin Suomessa, niin on kova riski siihen, että korkean tuottavuuden työpaikka syntyy muualle kuin Suomeen.
Ja hyvinvointi syntyy kuitenkin tuottavuudesta.
”Toinen asia on se, että sivukulut eivät pääsääntöisesti ole se ratkaiseva tekijä. Toki matalatuottoisen työn sivukulujen pudottaminen lisäisi työn tekemistä jonkin verran.”
Sivukulujen pudottaminen lisää julkisen puolen alijäämiä. Esim kuka maksaa pienituloisen työtapaturmavakuutuksen ?
Vai jätetäänkö pienituloinen ilman eläketurmaa ?
Ranskassa pienimmistä tuloista ei peritä sivukuluja lainkaan, mutta silti he ovat vakuutettuja.
2.matalapalkkaine työ Helsingissä.
tähän voisi valtio satsata siten että perustetaan uusia virastoja/virkoja joissa ei katsota Tes:ien alimpia palkkataulukoita vaan korjataan matalapalkka ongelma siten että kunnon palkat viraston ihmisille.
hyötyjä on vaikka kuinka paljon:
-verotulot lisääntyy
-työttömyys vähenee
-kestävyysvaje pienenee….
ai niin,nythän on jo tehty asian eteen sen verran että ainakin eläinasiamiehen virasto perustetaan….
konttori pk-seudulta+1″pääjohtaja”+3-6 virkamiestä
,kustannukset vuositasolla luokkaa vähintään miljoona euroa/vuosi(perustamisesta aina maailman loppuun asti).
tällä konstilla ratkaistaan myös kohta 1. eli Matala henkilökohtainen tuottavuus….
kaksi kärpästä yhdellä iskulla.
te poliitikot olette neroja!
Ei lisää. Jos alijäämä näyttää uhkaavan niin tarjoillaan virkamiehille kalossinkuvaa takapuoleen. Ongelma ratkaistu.
Ei ole helppo ongelma kun yhteiskunta europassa lainaa rahaa kuluihinsa ja kaikki se lainaraha päätyy elintason ylläpitämiseen.
Yritykset eivät ota velkaa palkkoihin (elintason ylläpitämiseen)vaan hakeutuvat halvemman palkan maihin.
Lama ei tunnu loppuvan ennenkuin palkkataso ympäröivään maailmaan tasaantuu.
Juuri tätä tarkoitin omalla ehdotuksellani. Eihän nykyjärjestelmässäkään ole 1:1 yhteyttä sivukulumaksujen ja kyseisen henkilön sosiaali/eläke/työttömyysturvan välillä.
Tällä hetkellä töissä olevat maksavat tällä hetkellä työttömänä olevien toimeentulon. Jos järjestelmä ohjaisi työttömät työttömyyden sijasta edes alhaisen tuottavuuden töihin tarvittaessa tehostamalla hyöty/kustannus-funktiota jopa työnantajalle maksettavalla tuella (esim. velipojan kehittelemä Martikaisen malli http://www.martikaisenmalli.com/ ) tai työntekijälle kohdentuvalla negatiivisella tuloverolla, niin maksajien kannalta tilanne paranisi huomattavasti, koska muodostuva tuottavuus olisi kuitenkin huomattavasti nollaa korkeampi. (Tuottavuus työttömänä = 0)
Pienimpien palkkojen 0 % sivukulut olisivat askel siihen suuntaan.
Ahaa? Eipä paljon auttaisi 300e/kk palkka selvitymiseen, jos sen avulla pakkasessa järsisi jäisiä porkkanoita.
Sata-komitea ehdotti useampia malleja sille, miten mahdollistettaisiin etuuksien ja satunnaisen työn yhteensovittaminen siten, että se hyödyttäisi työntekijääkin. Kaikki mallit hylättiin. Syyttävä sormi sopii siis kääntää niitä tahoja kohti, jotka eivät halua mahdollistaa sitä, että ihmiset pystyisivät parantamaan asemiaan.
On täysin naurettava ajatus, että Suomen olosuhteissa ja hintatasolla elävät lähtisivät kilpailemaan globaalisti hinnoilla. Vain osaamisella ja laadulla on mahdollista kilpailla.
Katso, minne raha kerääntyy. Ihmisiä irtisanovat yritykset eivät suikaan keiku selviytymisen rajoilla, vaan tekevät tulosta, joka ylittää aiemmat saavutukset.
Kyse ei siis ole siitä, että palkkoihin ei olisi rahaa, vaan siitä, että halutaan entistä suuremmat voitot entistä pienemmällä henkilökuntamäärillä tai entistä pienemmillä palkoilla.
Suomssakin tähän käytetään monenlaisia konsteja. Irtisanottujen työt sälytetään jäljellejääville, jotka tekevät ne ilmaisina ylitöinä. Työehtosopimuksista kiinni pitävät saavat kolmen kk:n irtisanomispalkan käteensä. Välittäjäyritysten kautta palkattuja eivät samat sopimusehdot koske kuin suoraan palkattuja. Opiskelijat joutuvat ottamaan vastaan tuntipalkaltaan aasialaispalkat alittavia kesätöitä, koska muutakaan ei ole tarjolla, eikä opiskelijoilla ole sosiaaliturvaa jne.
Tervetuloa todellisuuteen…
Talousteorian mukaan sillä ei pitäisi olla merkitystä työn tarjontapäätöksen kannalta alennetaanko verotusta vai työn sivukuluja. Empiirisissä tutkimuksissa on kuitenkin havaittu, että ihmiset reagoivat eri tavalla veromuutoksiin ja sosiaalivakuutusmaksujen muutoksiin. Tuoreessa Ranskassa tehdyssä tutkimuksessa havaittiin, että veromuutoksilla oli vaikutuksia työn tarjontaan, mutta sosiaaliturvamaksujen muutoksilla ei ollut käyttäytymisvaikutuksia (Lehmann et al. 2012).
Jos taas otetaan huomioon myös työn kysyntävaikutus, niin kannattaa tutustua Suomessa kokeillun matalapalkkatuen vaikutuksiin. Matalapalkkatukikokeilussa alennettiin iäkkäiden työntekijöiden työnantajamaksuja. Uudistuksella ei ollut siitä tehdyn tutkimuksen mukaan mitään vaikutuksia työllisyyteen tai palkkoihin (Huttunen et al. 2012).
Osaamis- ja laatuvaatimusten nostaminen nostaa paitsi yrittäjien niin myös työntekijöiden osaamis- ja laatuvaatimuksia.
Mitä siis tehdään niille meistä, jotka tässä kilpailussa eivät pärjää. Ei puolet kansasta voi olla sossun asiakkaita. Tai voi olla, muttei löydy maksajia.
Olen samaa mieltä SATA-komitean epäonnistumisesta. Syyttävällä sormella vain joutuu huitomaan kovin moneen suuntaan eikä tilanne ole noista ajoista ainakaan parantunut.
Työnantajan ja työnhakijan välillä on klassinen ristiriita, jota sitten muut hyvää tai pahaa tarkoittavat hämmentävät. Aivan selvää on, ettei yksi kiinteä malli, esim minimipalkka toimi yhtä hyvin koko Suomessa.
Entäpä seuraava järjestely:
– Pitkäaikaistyöttömälle, vähän koulutetulle nuorelle tms. annetaan vuodeksi 1700 kpl virtuaalista työtuntiseteliä.
– Kunkin setelin arvo työntekijälle on, sanotaan 2.5 EUR ja työnantajalle 4.4 EUR.
– Työnhakija ja työnantaja neuvottelevat työsopimusta tehdessään, kuinka monta seteliä työntekija ja työnantaja käyttävät työsopimuksen keston aikana (Yhteismäärä 1700 kpl/12 kk).
– Kunkin käytetyn (=tehdyn ja maksetun työtunnin) tuntisetelin arvo maksetaan joko työntekijälle tai työnantajalle verifioidun palkanmaksun yhteydessä.
En yritä kuvitella tarvittavaa byrokratiaa ja väärinkäyttömahdollisuuksia. Tällainen järjestely olisi kuitenkin äärimmäisen joustava ja sopeutuisi sekä työnantajan että työntekijän tarpeisiin.
😉 Taloustieteen Nobel tulossa Suomeen Huttuselle? Kysynnän hintajousto todistettu nollaksi hyödykkeen ollessa työtä! Maailmanluokan tutkimusta!
Itse olen 27-vuotias mies ja siivoilen 9.25 euron tuntipalkalla noin 5 tuntia päivässä, kun en muuta työtä ole saanut. kannattaisiko heittäytyä sossun ja muiden tukiaisten varaan ja opiskella jotain?.
Teoriassa ei ole järkeä tehdä työtä jos tukiaisiakin saa enemmän.
Niin, teoriassa.
Mutta: Tässä listan kohdassa kaiketi ei ole puhe siirtolaisista, joilla olisi ollut mahdollisuus kielikoulutuksen hankkimiseen etukäteen.
Missä ja milloin siirtolaiset ovat osanneet maan kielen jo maahan tullessaan? ( Jos kyse ei ole briteistä).
Itsensä pitäisi silti elättää alusta alkaen.
Kielitaidon puuttuminen rajoittaa työnsaantimahdollisuuksia rajusti: ihme, jos jonkin työn saa. Eikö se riitä sanktioksi?
Siksi näen käytännön järkeä tuossa Osmon ehdotuksessa.
Suomea oppii vain Suomessa, kursseilla ja kontaktissa suomenkielisten kanssa.
Kumpaankin saattaa olla vaikea päästä, vaikka olisi miten motivoitunut.
Järjestöillä on ystäväksi maahanmuuttajalle -vapaaehtoisprojekteja vastaamassa juuri tähän puutteeseen.
Tiedä sitten, olisiko hyödyllistä / mahdollista kytkeä tuo ensimmäisen työnantajan työllistämispalkkio näyttöön siitä, että työntekijä 1) sitoutuu kielitaidon parantamiseen kun 2) kun siihen on jokin todellinen mahdollisuus työn lisäksi ja 3) kun on päätetty jokin tapa antaa näyttö edistymisestä.
@Tapio
> Osaamis- ja laatuvaatimusten nostaminen nostaa paitsi yrittäjien niin myös työntekijöiden osaamis- ja laatuvaatimuksia.
> Mitä siis tehdään niille meistä, jotka tässä kilpailussa eivät pärjää. Ei puolet kansasta voi olla sossun asiakkaita. Tai voi olla, muttei löydy maksajia.
Voi Tapsa… Maailma muuttuu Tapsaseni. Et liene sitten huomannut, että tätä samaa valetta on jauhettu pitkään eri kaavuissa. Ensin 99 % kansasta oli kiinni turpeessa ja 1 % teki jotain muuta. Silloinkin ajateltiin, ettei maksajia löydy / Jumala kostaa, jos maailmanjärjestys muuttuu. Sitten oli tuo torpparijärjestelmä, sama asia. Vaan niin vaan torpparit vapautettiin. Ja Suomi nousuun! Sitten tuli tuo teollisuus. Niin vaan ajateltiin ja ajatellaan, että Suomi romahtaa / ei löydy maksajia, jos Nokialle/telakoille/metsäteollisuudelle yms. käy huonosti. Jo 1975 puolet suomalaisista työskenteli muualla kuin teollisuudessa. Taitaa nykyään olla alle 25 %. Palvelut on nousseet. Taidetaan me vaan nykyään pestä toistemme paitoja (ja vaikka suunnitella toisillemme kotisivustoja yms.). Ja vaikka taloudellisesti on ollut hiukan vuoristorataa, niin trendi on selvästi kasvava. Nyt muuten noin 99 % tekee muuta ja 1 % on kiinni turpeessa. Maailmankirjat on sekaisin! Ja automaatio ja osaamis- ja laatuvaatimukset vaan vie maailmaa yhä enemmän ja enemmän työttömyyteen.
Jossain vaiheessa joudutaan kyllä kaikki toteamaan, että työllisyyteen pohjautuvaa maailmaa ei vaan voida pitää yllä. Olen varma, että esmes blogi-isäntä on tämän tehnyt itselleen selväksi jo aikaa sitten. Nyt on kysymys vaan siitä, että miten pitkään Syltyn kaltaiset toisiapäähänpotkijat saavat määrätä toimeentulopolitiikkaa. Kun kokkarit on suurin puolue, niin on helppo ennustaa, että liian kauan.
Ihan pakko ihmetellä sitä, miten oppivelvollisuuden pidentäminen korjaisi asian, jonka syy on koulutuspaikkojen vähäisyydessä. Jos tänä keväänä pääkaupunkiseudun ammattikouluihin hakevista puolet jää ilman koulupaikkaa, siksi, että paikkoja ei ole, miten oppivelvollisuusiän nostaminen tilannetta muuttaa?
Tuoreet ylioppilaat puolestaan ovat etsineet aiemmin omaa opiskelupaikkaansa keskimäärin kolme vuotta, ja tämän kevään ylioppilaat tulevat etsimään paljon pitempään, koska koulutuspaikkoja on lakkautettu runsaasti.
Työurien pidentämisestä puhutaan jatkuvasti, mutta ketään ei kiinnosta esittää koulutuspaikkojen lisäämistä, jotta nuoret pääsisivät työuransa alkuun nopeammin.
Sen sijaan koulutuspaikkoja lakkautetaan ikään kuin haluttaisiin kouluttamattomaksi jääviä työttömiä. Koulutetuilla on enemmän vaihtoehtoja, silloinkin, kun yritysmaailma hakee voittoja vähentämällä työpaikkoja.
Epäilen kyllä, että syy ei ole koulutuspaikkojen vähäisyydessä. Mutta vaikka olisikin, niin totta kai oppivelvollisuuden pidentäminen senkin ongelman korjaisi. Vai oletko joskus kuullut, että kaikille oppivelvollisuusikäisille ei löytyisi koulupaikkaa?
Jos oppivelvollisuusikä ulotetaan 18-vuotiaaksi asti, niin laki silloin takaisi, että kaikille on löydyttävä koulutusta (ammattikoulu, lukio, oppisopimuskoulutuspaikka, tms). Ja kuten tuo edellä linkittämäni uutinen syytteen saaneista koulupinnarin vanhemmista kertoo, niin oppivelvollisuuden toteutumista myös valvotaan.
Töitä olisi paljon mutta jos teetät ja maksat liksan se on harmaata taloutta.
Tuossa syy ei varastikaan ole siinä, että Suomessa olisi liian vähän koulutuspaikkoja, vaan siinä että pk-seudulle hakee todella paljon porukkaa kaikkialta muualtakin Suomesta. Sama koskee varmasti kaikkia kasvukeskuksia.
Ei siinäkään kyllä ole mitään järkeä, että nuoret hakevat ison kaupungoin amikseen samaan aikaan kun kotikaupungin amis kärvistelee opiskelijapulassa. Siinähän käy niin että vetävissä keskuksissa jää paljon huonommilla pisteillä olevia hakijoita ilman koulutuspaikkaa. Vaikka kannatankin työn perässä muuttamista, niin minusta heikommin pärjäävien 16-kesäisten pakottaminen muuttamaan jonnekin ”takahikiälle” koulutuksen perässä menee jo liiallisuuksiin.
Tämä on äärimmmäisen tärkeä asia ja paha epäkohta nykyjärjestelmässä. Työvoimaviranomaiset ovat avoimen ja järjestelmällisen vihamielisiä omaehtoista työllistymisedellytyksiä parantavaa kouluttautumista kohtaan, ja sen sijaan työttömiä pompotellaan kaikenlaisissa puuhasteluissa ja typerillä hälläväliäkursseilla, joiden kautta kenenkään ei ikinä tiedetä työllistyneen vapaille markkinoille.
Olen seurannut tätä sivusta useaan otteeseen ja aina pistää vihaksi.
Suomessa palkat ovat 2000-luvulla nousseet 50%. Tänään pitää sinun siis tehdä sama määrä työtä kun 1.5 ihmistä teki vuonna 2000 jotta voit väittää ansainneesi palkankorotuksen. Voi pistää monessa hommassa hien pintaan.
Kiinassa valmistuu korkeakoulutettuja tänä päivänä 7 miljoonaa vuosittain, Intiassa 3 miljoonaa jne. Vuoden 2020 ennusteiden mukaan länsimaissa korkeakoulutettujen määrä pysyy ennallaan tai hieman laskee, kun taas Aasiassa voimakkaasti kasvaa.
Aika helppo on siis nähdä että korkeakoulutettu työ siirtyy seuraavan vuosikymmenen aikana Aasiaan, samassa mittakaavassa kun tehdastyö on siirtynyt tätä ennen. Anekdoottina voisi mainita Nokian joka juuri potkaisi tuhat korkeakoulutettua IT-insinööriä pihalle ja siirsi hommat Intiaan.
Länsimaiden tehtävä on sopeutua tähän kehitykseen ja rakentaa yhteiskuntansa niin että sillä 300 e/kk palkalla myös elää. Epäilemättä monessa maassa tämä tapahtuu vasta väkivaltaisen yhteiskunnallisen tuhon jälkeen, mutta tämähän on ollut se tyypillinen sosialismin onneloiden kohtalo muutenkin. Ikävä vaan meille että nyt asumme yhdessä sellaisessa.
Anekdootti voi kyllä vaatia vähän enemmän purkamista. Nokia potkaisi tuhat IT-insinööriä pihalle ja siirsi ne työt osastoon ”ei tehdä”. Meidän onneksemme vielä toistaiseksi korkeakoulutettujen työn siirtäminen Intiaan on mennyt aika nihkeästi. Pahin buumi työn ulkoistamisessa Kiina-Intia-akselille on jo hiipumaan päin, hommia on tullut takaisin monessakin paikassa.
Kiinassa tilanne on jo nyt sellainen, että siellä korkeakoulutetun englantia osaavan insinöörin palkka alkaa nousta Euroopan alalaidan tasolle. Intia on ihan jokeri, siitä on vaikea sanoa oikein mitään – maasta löytyy kaikkea ja sen vastakohta. Brasiliassa kuulemma on jo osin se tilanne, että suomalaiset firmat tuovat insinöörejä Suomesta sinne, koska se on halvempaa kuin paikallinen työvoima. Venäjä on meidän tilanteessamme myös mielenkiintoinen, koska sielläkin on korkeasti koulutettua työvoimaa varsin matalilla palkoilla.
Kuitenkin esimerkiksi insinöörien työllisyys on länsimaissa korkealla tasolla, vaikka taloudessa ei mene kovin hyvin. Tämä viittaisi siihen, että kiinalaiset insinöörit eivät syö suomalaisen pöydästä tai päinvastoin.
Asiantuntijatyön ulkoistamisessa syntyvät kustannukset ovat usein melkoisia. En ole nähnyt mitään hyvää tutkimusta aiheesta, mutta oma näppituntumani on se, että kustannukset ovat suhteessa urakan kokonaisuuden neliöjuureen. Tällöin pienten projektien ulkoistaminen ei kannata, suurten kannattaa. Lisäksi mukaan tulee jokin etäisyyteen (henkinen/fyysinen) liittyvä termi; naapurifirmalla teettäminen on helpompaa kuin maapallon toisella puolella teettäminen.
Lopputulos on tuossa sama kuin tuotannossa. Yksittäiskappaleet kannattaa tehdä itse, piensarjat paikallisella sopimusvalmistajalla, suuremmat Virossa, massatuotanto Kiinassa. Meillä riittää siis kysyntää paikallisellekin osaamiselle, kunhan ymmärrämme tehdä asiat oikein.
Tulevaisuutta on vaikea ennustaa, mutta jos oletamme kehityksen jatkuvan, meillä on koko ajan pienempi joukko vastaamassa koko porukan ansioista. Skenaariona tämä tuo aika mielenkiintoisia vaihtoehtoja esiin. Jos mennään ihan tuottavuuden mukaan, niin se on esimerkiksi tuo 300 e/kk.
Asiaa kannattanee kuitenkin katsoa ilman rahasummia, koska ostovoima on rahan mukaan aika monimutkainen tapaus. Lisäksi ostovoiman jakautuminen kansakunnan kesken on myös poliittinen päätös.
Jos 20 % kansasta tuo koko porukan tulot, tämä 20 % jää demokratiassa jalkoihin. Eliitistä tulee sorrettu työväenluokka… Paitsi ettei tule, koska sillä koulutetulla ja tuottavalla eliitillä on aina kaksi muutakin vaihtoehtoa. Joko voi leppoistaa itsensä elätettäväksi tai suoria muualle töihin.
Kumpaakin voidaan toki suitsia lainsäädännöllä, mutta aivotyöläistä on paha ruoskia tuottavaan työntekoon.
Niinpä tuossa saattaakin käydä niin, että mitä vähemmän meillä on rahaa talouteen tuovia työntekijöitä, sitä arvokkaampia ne ovat meille. Ja koska tuollaisessa tilanteessa tuottavien työntekijöiden etuja ei voida parantaa verotusta keventämällä (kun sillä elätetään ne muut), niin sitten maksuvälineenä onkin muiden työpanos.
Tässä taas on poliittisesti erikoinen sivumaku. On erittäin tuottavaa työtä tekevä yläluokka, jolla loput ovat palvelijoina. Aika vaikea on kuitenkaan nähdä muita vaihtoehtoja, joissa ei tuhota hyvinvointia varsin totaalisesti.
Yksi vaihtoehto on tuo 300 e/kk + perustulo. Toinen vaihtoehto voisi olla vaikkapa 300 e/kk ja ilmainen asuminen. Toteutustapoja on monia. Sitä on kuitenkin vaikea nähdä, että 300 e/kk netto toisi subventiotta asumisen, ruuan ja muun tavanomaisen siihen päälle tekemättä syrjäytymistä edesauttavia olosuhteita.
Historia ei oikein tue väitettäsi. Naapurikin lupasi jo ajat sitten vapauttaa ihmiset työnteosta automaation avulla.
Sitäpaitsi, mitä tehdään sitä ennen?
Se, että kiinalaiset ja intialaiset suostuvat työskentelemään käytännössä ilmaiseksi valmistaakseen länsimaalaisille tavaroita ja palveluja ei ole automaattisesti huono asia länsimaiden kannalta.
Vrt. antiikin Rooma, jossa orjat tekivät alati suuremman osan aateliston töistä, kuten maanviljelyksestä tai vaatteiden ompelusta. Aatelisia tämä ei harmittanut lainkaan.
Ainoa ongelma länsimaiden kannalta on, että länsimaiden sisäinen tulonjako vaatii hienosäätöä:
Aiemmin on ollut eräänlaisena perinteenä jakaa luksustuotteita ihmisille työnteon mukaan. Nyt heikkotuottoisille on annettava rahaa aiempaa vastikkeettomammin, kun mielikuvitus ei enää riitä keksimään heille sellaista työtä jota koneet tai Aasian kansat eivät jo tekisi ilmaiseksi.
Lainaus: ”Ainoa ongelma länsimaiden kannalta on, että länsimaiden sisäinen tulonjako vaatii hienosäätöä:
Aiemmin on ollut eräänlaisena perinteenä jakaa luksustuotteita ihmisille työnteon mukaan. Nyt heikkotuottoisille on annettava rahaa aiempaa vastikkeettomammin, kun mielikuvitus ei enää riitä keksimään heille sellaista työtä jota koneet tai Aasian kansat eivät jo tekisi ilmaiseksi.”
Jos nyt ensin työn mitoitusta katsottaisiin kuntoon, työllistyisi jo sillä koko joukko ihmisiä. Hyvin monilla työpaikoilla ihmiset tekevät palkattomina ylitöinä kotona iltaisin sen, mihin kuuluisi palkata lisää työntekijöitä. Palkatta tehty työ näkyy yritysten tuloksissa kivana lisänä.
Mitä kiinalaisiin tulee, he ovat jo heräämässä siihen, että työtä ei ole pakko tehdä pikkurahalla.
Ahaa, siis siksi suomalaista yhteiskuntaa taannutetaan niin nopeaan tahtiin, niin monin tavoin, kehittyvien maiden tasolle…
esim siirtämällä palveluita (myös terveydenhoito) yhä kauemmas asukkaista.
Kehitysmaatason ajattelu tuottaa kehitysmaatason olosuhteita. Mistä siis löytyisi uudenlaisia ajattelijoita?
Kuka hoksaisi sen, että jos lakia, joka asettaa sijoittajien edun kaiken muun edelle, muutetaan, yritysten olisi mahdollista ottaa kansalliset edutkin huomioon, ja olla myymättä toimintaa ulkomaisille ostajille?
Kuka älyäisi, että EU-lainsäädäntö laaditaan nyt siten, että ylikansalliset toimijat pystyvät työntämään markkinoilta paikalliset pienet yrittäjät ja myöhemmin myös liikelaitoksiksi pakotettavan kunnallisen toiminnan?
Kun pelisäännöt laaditaan vahvimman ehdoilla, tottakai pienemmille ja eri yhteiskunnille käy heikosti. Pelisäännöt ovat ihmisten keskinäisiä sopimuksia. Niihin pystyy vaikuttamaan, jos demokratia on todellista eikä vain nimellistä.
Ei Suomen ole pakko taantua kehitysmaaksi, vaikka siihen suuntaan kaikki vahvasti on jo jonkin aikaa näyttänytkin kulkevan.
No kun ei tuo onnistu missään muualla kuin apina-liukuhihnalla-hommissa.
Ei työntekijöitä voi niin vain korvata toisilla, olipa kyseessä sitten remonttireiska taikka ohjelmistosuunnittelija. Etenkin asiantintijatyössä henkilöiden lisääminen prijektiin voi aiheuttaa täysin päinvastaisen tilanteen mihin pyrittiin. Virheiden määrä kasvaa ja työ viekin kauemmin kuin alkuperäisellä porukalla.
Lisäksi ne työttömänä istuskelevat henkilöt eivät yleensä kelpaa niihin töihin, joihin tarvittaisiin lisää käsiä. Jos taas mietit että jaetaan esimerkiksi kauppojen kassatyötä, niin sitähän on jaettu vaikka kuinka paljon ja se taas on ainainen valituksen aihe.
Tuore lehtijuttu selvittää koulutuksen ulkopuolelle jäävien lukumääriä: http://www.ts.fi/uutiset/kotimaa/452974/OAJ+Ammatillisen+koulutuksen+tuhannet+opiskelijapaikat+sailytettava
Juuri tästä syystä koitin pohtia toisessa ketjussa sitä, miten ne tuottavimmat saataisiin toisaalta tekemään työtä ja toisaalta olemaan valmiita luopumaan suuresta osasta sen tuottamasta hyvinvoinnista muille jaettavaksi.
Jotenkin tuntuu turhalta, että he suostuvat tuohon sillä, että muutkin (eli ne, jotka eivät juurikaan tuota hyvinvointia) pannaan muuten vaan tekemään jotain, ettei näyttäisi siltä, että he pääsevät liian helpolla, vaikkei tällä juurikaan ole merkitystä kokonaishyvinvoinnin tuotantoon.
Minusta parempi olisi koittaa keksiä jotain muita tapoja palkita niitä tuottavia työntekijöitä. NL:ssa koitettiin käyttää yhteiskunnallisen statuksen nostamista (Stahanovien palkitsemista mitaleilla), mutta tämä ei tainnut olla kovinkaan toimivaa. Ehkä se ei toiminut siksi, että palkinto koitti vain esittää statuksen parannusta, muttei todellisuudessa sitä tuottanut (vaan laiskat kommunistijohtajat olivat silti ylempänä hierarkiassa kuin tunnolliset Stahanovit). Palkinnon pitäisi siis olla oikeasti jotain sellaista, että tekijän status nousee. Jos tämä saataisiin toimivaksi, voisi tuo yläluokka paiskia niitä tuottavia töitä ja jakaa hyvinvointia kaikille, mutta sen vastalahjaksi sitten paistatella yhteiskunnan parrasvaloissa.
Maailmanpolitiikassa pelisäännöt on aina laadittu vahvimpien ehdoilla ja niin tehdään jatkossakin. Kiinalaiset päättivät aivan itse avata markkinansa ulkomaisille investoinneille 30 vuotta sitten ja loppu on historiaa.
Suomen kaltaisten pikkumaiden tehtävä on sopeutua maailmanpolitiikan tosiasioihin, koska vaihtoehtoja ei juuri ole. Vai arveletko että kiinalaiset pelästyvät jos miinalaiva Pohjanmaa lähetetään pyörimään Shanghain edustalle?
Orjatyö on palaamassa länteenkin:Saksan minijob ja Englannin Workfare-ohjelmissa työskentelee jo miljoonia työntekijöitä
Näyttää siltä, että pakko-orjatyö on syrjäyttämässä länsimaissa pienipalkkaisen työn.
Englannissa se on johtanut siihen, että ihmisiä irtisanotaan normaleista työsuhteista ja tilalle palkaataan näitä oikeudettomia orjatyöläisiä Kiinan tapaan
Kannattaa nyt kuitenkin käyttää sanoja harkiten. Orjatyö tarkoittaa, että ihmiseltä on viety vapaus mennä ja tulla tai hakeutua muualle töihin. Se ei tarkoita huonoa palkkaa, jos on vapaus hakeutua töihin muualle. Riisto olisi lähempänä, jos haluaa käyttää tämänkaltaisxia ilmaisuja.
Maailmassa on edelleen myös ihan oikeaa orjuutta.
Samaa mieltä siitä, että työntekijän korvaaminen toisella ei onnistu muussa kuin liukuhihnatyössä. Siksi työntekijämitoitus, joka kieltää sijaisten palkkaamisen ja kunnollisen perehdytyksen, aiheuttaa sen, että tietotaito vähitellen katoaa ja virheiden (hoitotyössä hoitovirheiden) riski ja määrä kasvaa.
Kuten jo edellä kuvasin, monin paikoin on irtisanottu osa henkiköstöstä ja aiempi työmäärä jaettu jäljellejääneille, jotka sitten tekevät palkatonta ylityötä (jopa kotonaan) selviytyäkseen urakastaan. Eivät irtisanotut menetä työkykyään ja työtaitojaan heti työttömiksi jäädessään, kyllä he osaavat aivan yhtä hyvin tehtävänsä ja oppivat uuden. Heillä on samat valmiudet kuin työssäolevilla, heillä vain ei ole mahdollisuutta käyttää taitojaan työpaikan puuttumisen takia.
Jos työttömiä pitää automaattisesti toistaitoisina, kyse on ennakkoasenteesta, joka vahingoittaa yhteiskuntaa jättämällä osan ihmisistä huomiotta.
Silloin kun työntekijöiden on tehtävä työtä ilmaiseksi työajan ulkopuolella tai useampi peräkkäinen työntekijä samassa tehtävässä sairastuu, voi varmuudella pitää työnmitoitusta sellaisena, että työmäärä pitäisi jakaa useammalle työntekijälle. Monissa paikoissa on aiemmin ollutkin useampi hoitamassa samaa työmäärää.
Eräs tunnollinen nuori työntekijä oli kovin onneton yrittäessään ilman ruoka- ja kahvitaukoja ehtiä tekemään kaiken, mitä piti. Hyvin väsyneenä hän laski, että samaa työmäärää tekemässä oli edellisenä kesänä ollut peräti neljä ihmistä.
Yritysten tapa hakea voittoa ja julkisen sektorin tapa hakea säästöjä aiheuttaa työttömyysongelmien ja työkyvyttömyyteen rasittumisongelmien lisäksi tietotaidon katoamista.
Kovin monilla työpaikoilla eläkeikää lähestyvät siirretään pois ja sitten nuoret, jotka eivät olekaan ehtineet omaksua perehtyneimmiltä saatavaa tietoa, ovat kokonaan pelkän koulutuksensa varassa, tekemässä yrityksen ja erehdyksen hitaalla menetelmällä sitä kaivattua tulosta.
(Toivottavasti en vie liikaa tilaa ketjusta, mutta keskustelunarvoinen asia.)
> kommentaattori: Jossain vaiheessa joudutaan kyllä kaikki toteamaan, että työllisyyteen pohjautuvaa maailmaa ei vaan voida pitää yllä.
> Historia ei oikein tue väitettäsi. Naapurikin lupasi jo ajat sitten vapauttaa ihmiset työnteosta automaation avulla.
> Sitäpaitsi, mitä tehdään sitä ennen?
Huono trolli. Mene takaisin alkuruutuun ja lue uudestaan. Ei se nyt niin vaikeaa ole.
Pilkun paikalla voi aina viisastella.
Todellisuudessa kun normaaleja työpaikkoja on liian vähän niin aina joku on pakkotyön edessä
Ja yksi vapaan työn merkkejä on, että työsuhde on syntynyt vapaaehtoisesti ja työntekijällä on työsuhteeseen liittyvät oikeudet ja kohtuullinen. palkka.
Noista työsuhteista puuttuvat kaikki työsuhteen tunnusmerkit
Tai sitten törmätään vielä surullisempaan tilanteeseen, missä vanhemmat työntekijät nauttivat saavutetuista eduista ja nuoret pätkätyöläiset joutuvat tekemään kaikki hommat. Nuorten etua ei aja oikein kukaan, mutta jos firmassa pitkään olleille kertyneitä etuuksia tai työtehtäviä pitäisi tarkastella, ay-liike ryntää apuun. Lopputulema on huono kaikkien kannalta.
Vaikea ymmärtää miksi ay-liike/SDP vastustaa jyrkästi minjob / Pudasjärven malli ja muu vastaava työlistymistä edistävä toiminta.
Jokin aika sitten jossain toisessa blogissa oli sama sanottu hauskasti (oma versioni, en löydä tarkkaa lainausta): ”Ihmisillä ei nykyään ole puutetta mistään aineellisesta omaisuudesta, vaan ainoastaan tavoista joilla he voivat osoittaa ansaitsevansa sen”.
Samaan liittyen, suosittelen kaikille viime vuonna julkaistua Edward & Robert Skidelskyn kirjaa ”How much is enough”, jossa pohditaan kuinka järjestää yhteiskunta jonkin muun kuin jatkuvan kasvun ja työntekemisen ympärille. Uusia ideoita ei kirjassa mielestäni ole paljonkaan, mutta historiallinen näkökulma aiheeseen tarjoaa hyvää luettavaa.
Pudasjärven mallissa työllistyi 80 työtöntä ja 150 virkamiestä.
Aikoinaan työllistäminen tehtiin ns Leppäsen mallilla , siinä työtön palkattiin aitoon työsuhteeseen aj hän sai oikeaa palkkaa.
Se oli hyvä väylä työelämään.Nuo minijobit ja Pudasjärven mallit perustuvat siihen, että ihmisestä tehdään virallinen luuseri.
Ja kun ihminen on kerran leimattu luuseriksi niin siitä ojasta ei enää nousta
Tottakai maailma muuttuu, mutta työstä vapaaseen Uljaaseen Uuteen Maailmaan on vielä pitkä matka. Mitäpä siis tehdä sitä ennen?
Tällaista maailmaa varten pitäisi ilmeisesti kehittää uusi ihmislaji. Naapuri yritti sitäkin, mutta tulos ei näytä kovin kestävältä.
Pitääpä varmuuden vuoksi kuitenkin lukaista.
Jos niin muka käy, eiköhän se ole tapahtunut jo siinä edellisessä vaiheessa (”työtön”).
Ja jos luuseri kerran syö enemmän kuin tienaa, lienee parempi kuitenkin että tienaa edes jotain…
Ne menevät Espanjaan.
No, ei siltä näytä. Firmat takovat kovaa tulosta, mutta porukkaa pistetään pihalle eikä palkata lisää.
Yhteiskunnassa on pari tärkeää työnteon periaatetta: 1) onnettomankin tumpelon täytyy pysytä elättämään itsensä yksinkertaisissa hommissa klemmaritehtaan tuotantolinjalla, ja ne klemmarit täytyy pystyä tekemään kustannustasolla jolla ne menevät kaupaksi maailmanmarkkinoilla; ja 2) kattoon räkijöiden korvauksen täytyy olla edellisen palkkaan nähden sen verran alempi että kiinnostus työntekoon on kova.
Sosialismin menestys taas perustuu siihen että noita tumpeloita on paljon, joten lupaamalla heille kykyihinsä nähden katteettomia etuja voitetaan vaaleja. Ikävämpi puoli tässä sitten on se että ne edut täytyy maksaa ja tähän on perinteisesti käytetty kahta konstia: 1) valtion velkarahalla elämistä (kuten länsimaissa on tehty), ja 2) luonnonvarojen myymistä (kuten Neukkulassa). Ongelma on tietysti se että kummallakin tavalla rahan saanti päättyy joskus, joten edessä on tunnetusti sontainen loppu.
Surullistahan tässä on noiden kansakuntien kohtalo. Vaikka jotkut kreikkalaiset näyttävät todella aidosti uskovan siihen että heille jumalan armosta kuuluu taksikuskien sokeainavustukset ja virkamiesten käsienpesulisät, ja että Merkel on vähintään belsebuupin kätyri kun ei jakele setelitukkoja Ateenan kaduilla. Minkäänlaista tulevaisuuden menestystä on aika vaikea kuvitella näin sosialismin mädättämien ihmisten saavuttavan.
Minusta tämä ylläoleva sopii varsin hyvin joihinkin julkisen sektorin asioihin mutta huonosti yksityiselle sektorille. Jos yritys mitoittaa työvoimansa alakanttiin, yrityksen menestyminen heikkenee. Jos yritys tekee toistuvasti tällaisia virheitä, se ei enää pian ole keskuudessamme tekemässä virheitä. Joku paremmin asiansa hoitanut hoitaa nekin hommat, tai sitten ne jäävät hoitamatta, jos ei kysyntä riitä.
Julkinen sektori on vähän toinen juttu, koska siellä toimijoita ei syö kilpailija eikä korjaa konkurssi.
En suinkaan väitä, että yksityinen sektori ei tekisi virheitä, tai että yritykset olisivat kaikki työnantajina julkisia työnantajia parempia. On kuitenkin joukko henkilöstöönkin liittyviä virheitä, jotka ovat mahdollisia vain julkisella sektorilla, jossa työn tulosta eivät markkinat mittaa.
Tästä ei ole kysymys. Ei siis yritetä rakentaa moottoritietä lapiopelillä vain siksi, että kaikilla olisi hommia.
Yhteiskunnassa tulee tulevaisuudessakin olemaan hyvin paljon tekemistä, johon ei tarvita kovin korkeaa koulutusta, ja jossa maailmanmarkkinoiden työvoimakilpailu ei paljon näy. Iso osa näistä tekemisistä on yksityiseen elämään ja yksityistalouksiin liittyvää tekemistä.
Kysymys on kuorman jakamisesta. Ykkösvaihtoehdossa Tiina tekee pitkää päivää hankkimassa rahaa maailmalta kansantalouteemme tavalla tai toisella. Sen jälkeen hän tulee kotiin ja tekee muutaman tunnin taloustöitä. Pekka taas makoilee saman ajan kotona, kun ei ole töitä.
Kakkosvaihtoehdossa Tiina tekee edelleen sen pitkän päivän hankkimassa rahaa kansantalouteemme. Samaan aikaan Pekka siivoaa Tiinan kotona ja laittaa sapuskan valmiiksi. Tiina syö, lähtee lenkille ja tapaa kavereita.
Kummassakin tapauksessa Tiina maksaa Pekan (ja muutaman muun elämisen). Ensimmäisessä tapauksessa hillittömänä veroprosenttina, toisessa osin veroissa, osin ostamalla palvelua.
Ei liene vaikea huomata, kumpi vaihtoehdoista on motivoivampi Tiinan kannalta. Jälkimmäisessä Tiina saa jotain hyvää vastineeksi tekemästään työstä, ja ehkä sieltä löytyy sitä yhteiskunnallista kannustavuutta. Työhön ja kotityöhön käytetty kokonaisaika on jaettu paremmin tasan kaikkien välillä.
Pekat eivät ehkä ole niin innostuneita mallista kuin Tiinat. Harvojen tuottavien yksilöiden tilanteessa kuitenkin on niin, että tiinoilla on paljon enemmän valinnanvaraa, joten tiinoille on pakko tarjota vastinetta elättämisestä.
(Se tässä on erittäin vinkeää, että kohta oikeisto ottaa sloganinsa Neukkulan perustuslaista: ”kultakin kykyjensä mukaan, kullekin tarpeittensa mukaan…”)
Hoh hoijaa.
Meillä aika hemmetisti maita, jossa maailmaa on tällä tavalla pelastettu. No onko pelastunut ja meneekö mukavasti? No ei mene.
Työnantajia kahlitsivien säännösten poisto johtaa inhimilliseen kurjuuteen, täysin häikäilemättömään hyväksikäyttöön ja tuottavuuden laskuun, koska asioita ei tarvitse tehdä viisaasti ja tehokkaasti vaan helpoin tapa säästää on käydä työntekijä kukkarolla. Tämä on Suomessakin tosiasia useissa tilanteissa, jos työlainsäädännöstä sallitaan poiketa kuten harjoittelijoiden kohdalla.
Et missään tapauksessa. On vain piristävää, että Osmon palstalla joku jaksaa edustaa muutakin, kuin Vartiaisen koulukunnan matalapalkkatyölinjaa. Tämän koulukunnan eräs tunnusmerkki on myös se, että itse on julkisen tai puolijulkisen instanssin ”osaajan” toimessaan aina palkkansa arvoinen (siis se toimi, johon oli 300-500 muutakin hakijaa) ja muiden on ymmärrettävä nykyistä rivakammin maailman muuttuminen ja se, että jatkossa työtä tehdään kahden tunnin pätkissä femmalla tunti.
Oletko varmasti tarkistanut paikat ja luvut? 150 uutta virkamiestä tuntuu jotenkin oudolta Pudasjärvellä.
Paremmin dokumentoidummassa tapauksessa Anne Huotari (vas. Oulu) pisti muutamia vuosia sitten itsensä kunnioitettavalla tavalla peliin, muistaakseni Paltamossa.
Hänen kokemuksiaan ja näkemyksiään kannattaisi lukea ja kuunnella puoluekannasta riippumatta.
No sen takia, että Suomeen on synnytettävä ihan hampaat irvessä köyhälistö, joka elää alle kansainvälisen köyhän rajan määrityksen.
Siis :
1/3 väestöstä tulee elää alle keskimääräisen köyhyysrajan, niin näin sitten muilla menee ns. hyvin.
Köyhät vaan on luotava maahan kuten työkkärikin työttömiä ohjeistaa : menkää palkattomaan työhön, niin työkkärin väkikin hymyilee. => Ei karenssin vaaraa palkottomassa työssä.
Pekat lienevät innostuneita mallista, jos heidän palkkansa on ok, mutta käsittääkseni ongelmana on juuri se, että tuottavuuserojen vuoksi se ei tule sitä olemaan, koska hänen siivoustyönsä tuottavuus ei ole mihinkään parantunut siinä, missä se on parantunut Tiinan kohdalla.
Olen samaa mieltä, että tuo vaikuttaa hyvältä mallilta, jos sen lopputuloksena kaikkien hyvinvointi paranee ja Pekkakin saa kohtuullisen osan siitä Tiinan potista.
Perusongelma on minusta siinä, että jos homma toimii puhtaasti markkinoiden ehdoilla, niin Tiina ei suinkaan palkkaa Pekkaa ja maksa hänelle sitä summaa, mikä vastaisi sitä, mitä hän tienaisi säästyneen ajan ansiosta, vaan Ivanin, jolle hän voi maksaa murusia siitä, mitä joutuisi Pekalle maksamaan.
Hetkinen… Mikä on markkinaehtoista? Miksi Ivan tekisi asian halvemmalla kuin Pekka?
Vastaus on tietysti se, että Ivan on tottunut tulemaan toimeen matalammalla elintasolla. Mutta tämä tarkoittaa sitä, että jos kumpikin jätetään toimimaan ilman tukia puhtaasti markkinaehtoisesti, kumpikin pudottaa työn hinnan samalle tasolle pysyäkseen hengissä. Tässä kilpailussa Pekalla onkin kotikenttäetu (tuntee kielen, tuntee paikat), jolloin Ivan ei olekaan vakava kilpailija.
Itse asiassa Pekan työllistämisen marginaalikustannukset ovat erittäin pienet. Pekka saa jo sosiaaliturvasta katon päänsä päälle ja ruokaa lautaselle. Työssä olevan Pekan kokonaiskustannukset ovat työmatkakustannusten ja työvaatteiden verran. Ivanin työllistämisen marginaalikustannukset ovat paljon suuremmat, koska Ivanille pitää maksaa katto pään päälle ja ruokaa, koska Ivan ei ole sosiaaliturvan piirissä.
Tästä nähdään se, että jos Tiina maksaa Pekan työssäkäynnistä enemmän kuin mainitut työmatka- ja työvaatekustannukset, Pekan työnteko tekee tulonjakoa Tiinalta Pekalle. Minimipalkan kohdalla puhutaan suuruusluokassa kympistä päivässä. Sen kanssa ei Ivankaan kilpaile.
Akselin toisessa päässä on tilanne, jossa Tiina maksaa kaikkine sivukuluineen sosiaaliturvan ylittävän palkan Pekalle, jolloin puhutaan paristasadasta eurosta päivässä. Tämä on tietenkin karkea arvio, koska tuollaisessa tilanteessa veroprosentit ja sivukulut lähtevät taivaisiin. Siinä tapauksessa Tiina työllistää Ivanin laittomasti tai hoitaa hommat itse.
Tämä kiertyy siihen, että sosiaaliturvan ja palkan yhdistäminen sekä palkan sivukulut huolehtivat siitä, että vapaaehtoinen palkan jakaminen ympäristöön jää vähäiseksi. En usko, että se on pidemmällä ajalla kestävä tilanne, jos nykyinen yksilöiden tuottavuuserojen kehitys jatkuu.
Minusta on alkanut sellainen tulevaisuuden skenaario näyttää mahdollisemmalta, missä tuo ”alaluokka” on käytännöllisesti katsoen täysin hyödytön ”yläluokalle”. Hyödytön siis tarkoittaa, että tuo ”alaluokka” ei kykene myymään mitään työtä ”yläluokalle” millään hinnalla. Tavaroiden valmistaminen ja liikuttaminen vaatii jatkuvasti vähemmän työtä ja ei ole kuin ajan kysymys kun palveluita aletaan useammin ja useammin tuottamaan paremmin (hinnasta puhumattakaan) koneellisesti kuin ihmisvoimin.
Tuossa skenaariossa on kaksi pohtimisen arvoista kysymystä. Ensinnäkin se prosessi millä tuohon tilanteeseen ajaudutaan. ”Yläluokalla” ei ole alkuun juuri muuta vaihtoehtoa kuin myydä tuotteensa ”alaluokalle” velaksi. ”Alaluokka” ei pysty velkojaan maksamaan pois mitenkään muuten kuin myymällä työtään ”yläluokalle”. Mutta ”yläluokka” ei ole kiinnostunut ostamaan. Kuinka kauan ”alaluokkaa” pidetään velkavankeudessa ennen kuin hyväksytään luottotappiot, jotka fundamentaalisti johtuvat siitä, että ”yläluokka” on myynyt hyödykkeitä ”alaluokalle” ilman pienintäkään aikomusta tedä vastakauppoja?
Toinen kysymys on staattinen tasapaino. Suostuuko ”yläluokka” elättämään ”alaluokan” vastikkeetta? Ellei, minkälaiset muurit (fyysiset, henkiset tai taloudelliset) nousevat ”luokkien” välille?
(Nuo luokat ovat lainausmerkeissä siksi, että en todellakaan tiedä kuka niihin kuuluisi. Tuollaisessa pitkälle automatisoidussa yhteiskunnassa kun lisäarvon tuottaminen kenellekään on hankalaa.)
Osittain tämän vuoksi tuossa kahden asian listallani olikin se toinen asia, eli perustulo. Työnantajan pitää pystyä luomaan työolosuhteet jotka voittavat perustulolla elämisen. Perustulon suuruus voidaan optimoida niin matalaksi että kansantalous ei kaadu, mutta toisaalta niin korkeaksi että työnantajien hyväksikäyttö ei onnistu. Efektiivisesti monilla aloilla mikään ei välttämättä muuttuisi, mutta työntekijäpuolen neuvotteluvoima siirtyisi ammattiliitoilta yksittäisille työntekijöille. Erilaiset yksilöllisiin tilanteisiin räätälöidyt poikkeusjärjestelyt tulisivat entistä mahdollisimmiksi. Esimerkiksi työskentely osa-aikaisena siivoojana 500 euron kuukausipalkalla tulisi ihan järkeväksi vaihtoehdoksi (nykyään moni tällaiseen järjestelyyn soveltuva ja halukas ihminen makaa kotona työttömänä).
Plussaa olisi toki myös että jotkut harvat alat joilla ammattiliitot ovat suoraansanottuna kiristyksellä hinanneet palkat ja muut edut huomattavasti markkinahinnan yläpuolelle saataisiin markkinoiden määrämälle palkkatasolle (esim. ahtaajat tulee ensimmäisenä mieleen).
Tcrown, jos esimerkiksi ylä- ja alaluokilla ei ole toisilleen mitään myytävää (koska alaluokalla ei ole mitään mitä yläluokka haluaisi), niin eikö alaluokka ala pyörittää omaa talousjärjestelmäänsä?
Niin, juuri tätä tarkoitin markkinaehtoisella toiminnalla. Lopputuloksena Pekan ja Tiinan elintasossa on valtava ero.
Ongelmana on siis se, että jos Pekka saa jo muutenkin sosiaaliturvasta merkittävän osan Tiinan huimasta tuottavuudesta, hänellä ei ole erityisen suurta motivaatiota lähteä töisin ansaitakseen sen pienen lisärahan, joka hänen markkinahintainen tuottavuutensa tuottaa. Jos hän taas ei saa sosiaaliturvaa, hänen lopullinen elintasonsa on huimasti alempi kuin Tiinan.
Ainoastaan jos Ivania ei olisi paikalla, nousisi Pekan todellinen markkinahintainen palkka sille tasolle, että hänen elintasonsa olisi kohtuu lähellä Tiinan tasoa, mutta miten tämä enää oikeastaan eroaa siitä, että Pekan tuottavuus olisi noussut Tiinan tuottavuuden mukana? Tai ehkä tässä on ongelmana se, miten tuottavuus mitataan. Pekan tuottavuus mitattuna ”siivottuja huoneita” per aikayksikkö ei tietenkään ole noussut mihinkään, mutta vain johtuen tuon hyödykkeen niukkuudesta sen arvo on noussut ja siksi euroissa mitaten hänen tuottavuutensa on noussut.
Tämä lienee aika vaikeaa, koska luonnollisesti kaikki raaka-aineet, energia, jne. menee yläluokalle, jolla on vapailla markkinoilla varaa maksaa niistä paljon enemmän kuin alaluokalla, joka ei tuota mitään, mikä menisi siellä kaupaksi.
Tuo määrittelemäsi alaluokan oma talousjärjestelmä kävisi siis kauppaa vain alaluokan jäsenten tekemästä työstä ja juuri tämän arvo markkinoilla, jota dominoi robottityö, on hyvin alhainen.
Esimerkkinä voisi ajatella vaikkapa sitä, että perheessä lapset koittaisivat pyörittää omaa taloussysteemiä. Hyvin pian he huomaisivat, että touhu on täysin mahdotonta, koska he tarvitsevat ulkopuolelta yhtä sun toista, jonka normaalitilanteessa he saavat vanhemmiltaan. Ainoa tapa, jolla perheen taloussysteemi voi toimia, on se, että korkean tuottavuuden vanhemmat antavat suunnilleen vastikkeetta kaiken tarvittavan matalan tuottavuuden lapsille.
Lontoossa tällainen alaluokan talous kukoistaa. Tietyissä kaupunginosissa on omat, lähinnä etniset ravintolansa ja torinsa, joissa hintataso on selvästi halvempi. ”Yläluokka” vierailee joskus noissa ravintoloissa tuoden niihin ”ulkomaanvaluuttaa”.
”Saksa”. ”Kreikka”.
Tuohan nimittäin kuvaa aika hyvin EU:n tilannetta…
Vähän väärä vertaus. Oletettavasti molemmissa maissa on samassa suhteessa sekä tumpeloita että tehotyöntekijöitä, ja se että kuinka kilpailukykyinen talouselämä saadaan rakennettua näistä eväistä on osoitus siitä mikä politiikka toimii ja mikä ei.
Ihmisten kyvyissä on täysin luonnostaan valtava ero. Siitä täytyy seurata se että myös elintasoissa on valtava ero.
Jokainen yritys kaventaa tuota eroa keinotekoisesti perustuu illuusioon että jossain on pohjaton kaivo josta ammentaa rahaa. Pohjattomia kaivoja ei kuitenkaan ole, joten tuo illuusio lämmittää vain vähän aikaa ja kun se särkyy niin sitten kaikilla vasta kurjaa onkin.
Vaikka ruoka sissiviljeltäisiin, asumistilasta pitäisi kuitenkin maksaa siinä ”yläluokan” rahassa; tontista, seinistä yms. Suomen ilmastossa ei oikein hökkelikylä sillan alla onnistu, ja kauempanakin maanomistaja tulisi häätämään.
Oikein hyvää valistusta ei-ekonomistille.
Kuvitellut esimerkit paljastavat, että liian korkea verotus, verokiila ja liian antelias sosiaaliturva johtavat helposti ”yläluokka”-”alaluokka”-jakoon.
-Lapsillakin on ”myytävää” vanhemmilleen eikä valtio ole toistaiseksi päässyt verottamaan edes lasten viikkorahoja, joten tämä on paremminkin esimerkki normaalista toiminnasta.
-OS:n Lontoo-esimerkissä mainitun alaluokan talouden toimijat tuskin maksavat viimeisen päälle heille kuuluvia veroja tai veroluonteisia maksuja tai noudattavat esim. työaikasäännöksiä, joten tällainen talous on heille kannattavampaa kuin lailliseen talouteen alistuminen.
-Tiina, Pekka ja Ivan -tarina osoittaa puolestaan verokiilan ja liian anteliaan sosiaalituen vaikutuksen mielenkiintoisella tavalla.
Olen myös tästä eri mieltä. Robotiikka ei kerta kaikkiaan ratkaise näitä asioita moneen, moneen sukupolveen. Jo pelkkä asunnon suursiivous tai omakotitalon uusintamaalaus tai katon paikkaus ovat roboteille hyvin, hyvin haastavia tehtäviä.
Ei tavallistenkaan töiden arvo ole hyvin alhainen, kunhan vain Tiinoilla olisi niistä vara maksaa. Verokiila on tässä avainasemassa.
Pienen pohdiskelun jälkeen näen tällaisessa maailmassa kaksi vaihtoehtoa.
Ensimmäinen vaihtoehto on se, että ”yläluokka” elättää alaluokan vastikkeetta. Tällöin ”alaluokan” sisäisen talousjärjestelmän ongelmaksi muodostuu, että kukaan ei pysty luomaan edes toisilleen lisäarvoa, koska lähes määritelmänomaisesti kaikki ne asiat, mitä tämä ”alaluokka” osaisi tehdä, on muuttunut lähes arvottomaksi, ja ”yläluokka” antaa ne hyvää hyvyyttään.
Toinen vaihtoehto on, että ”yläluokka” ei ole kiinnostunut elättämisestä. Tällöin ”alaluokan” ongelmaksi tulee, että se ei omista mitään muuta kuin korkeintaan vanhoja velkoja ”yläluokalle”. En tiedä mikä muu talousjärjestelmä kuin varastaminen ja anarkia toimii tuollaisista lähtökohdista.
Ihmisyksilöiden kykyjen välinen ero on aivan mitätön verrattuna siihen eroon mikä on ihmisten yhteistyön tuottavuuden ero verrattuna tilanteeseen jossa nämä yksilöt puuhailevat yksinään. Jos kahden yksilön tuottavuus onkin yksinään 1 ja 100, mutta yhdessä 1 000 000, miksi tuotto pitäisi jakaa n. 10 000 ensimmäiselle ja 990 000 toiselle?
Vaikka kehitysvammaisen ja huipputiedemiehen välillä on luonnostaan kyvyllinen ero, ei siitä suoraan voi johtaa, että elintasojen suuret erot johtuisivat nimenomaan kyvykkyyden eroista.
Koulutuksiin otetaan tietty määrä opiskelijoita; ulkopuolelle jää suuri joukko niitä, joiden kyvyt aivan yhtä hyvin riittäisivät samaan koulutukseen. Yritykset valitsevat yhden johtajan; ilman johtajuutta jää joukko yhtä taitavia (realistisesti ajatellen.)Irtisanomisten seurauksena työpaikoilta siirtyy työttömiksi aina monta sellaista, jotka ovat yhtä päteviä kuin ne, jotka jäävät.
Näistä seuraavat tuloerot eivät mitenkään ole seurausta siitä, että ihmisten kyvyt olisivat erilaisia. Sellaisen uskotteleminen on vain halua luoda mielikuvia, joiden avulla on helpompi kasvattaa tuloeroja.
Järkevästi toimiva yhteiskunta toimisi juuri päinvastoin: huolehtisi siitä, että koulutusta ja mahdollisuuksia käyttää koulutusta olisi yltäkyllin. Siinä sivussa sitten se toimeentulokin sitten jakaantuisi sopivammin.
nescio quis on ihan liian optimistinen ihmisten kyvykkyyden suhteen.
Olen itsekin joutunut irtisanomaan työntekijöitä ammatillisen kyvyttömyyden takia. Samaten väitän, että Suomessa on jo tilanne, jossa koulutusta on ”yllin kyllin”.
Ongelma on vain siinä, että kaikilla ei yksinkertaisesti eväät riitä niihin kouluihin. Jos et usko niin rupatteleppa muutaman tekniikan puolen AMK/yliopisto-opettajan kanssa. Kyllä siellä on paljon sellaisia surffereita, jotka eivät korkeakouluun kuuluisi. Eikä se välttämättä ole älystä kiinni, mutta jos motivaatio on nolla niin oppi ei mene päähän vaikka minkä tekis.
Olettaen, että niitä 100:sen tuottavia ihmisiä on paljon harvemmassa, niin ainakin teoriassa Homo Economicus 100:nen valitsee kumppanikseen sen ykkösen tuottoisen kaverin, joka tyytyy pienimpään siivuun. Olettaen, että niitä ykkösen tuottavia jätkiä on älyttömästi suhteessa kysyntään, niin se hinta painuu varmasti aika alas…
Käytännössä emme tietystikään ole Homo Economicuksia ja hinta ei painu nollaan millään, koska erilaisia ulkoisia rajoituksia markkinalla on niin paljon.
Jos koulutus tekisi ihmisistä huippuja, niin Suomen elintaso olisi reippaasti kovempi kuin monessa muussa länsimaassa, koska korkeakoulutettuja ihmisiä on meillä tosi paljon.
Ihmisissä on aivan perustavanlaatuisia eroja. Toisista ei tule edes 50v kouluttautumisella kovan luokan tietokoneohjelmoijaa. Ihan kuten minusta ei vaan yksinkertaisesti olisi voinut millään ilveellä tulla olympiamitalistia voimistelussa. Mun kroppa ei vaan yksinkertaisesti taivu. Samalla tavalla monella eivät aivot taivu yliopistomatematiikan kiemuroihin.
Yliopistomatematiikka (ohjelmointi / tietojenkäsittelytiede) on saavuttanut aivan tolkuttoman etulyöntiaseman tuottavuuden lähteenä lähinnä tietokoneiden ja robotiikan halventuessa ja yleistyessä. Eikä se etu ole todellakaan pienenemässä, vaan ero kasvu vaikuttaa aina vaan kiihtyvän.
Tässä keskustelussa yritetään pohtia, että minkälainen yhteiskuntajärjestelmä tuosta tuottavuuseron repeämisestä syntyy.
Valitettavasti reaalimaailma ei ole näin kaunis.
Yksilön tuottavuutta verkostossa on jossain määrin vaikea määrittää tarkasti. Asiaa voi kuitenkin tarkastella miettimällä kokonaisuutta ottamalla yksittäisen yksilön pois verkostosta. Tässä aika äkkiä huomataan, että kaikkein hyödyllisimpiä ovat ne yksilöt, jotka pystyvät rakentamaan ihmisistä oikeanlaisia verkostoja. Yksi tällainen ryhmä on yrittäjät, jotka saavat firmansa kasvuun.
Jonkin alan huippuasiantuntija voi myös olla verkoston toiminnan kannalta erittäin tärkeä. Tärkeys syntyy siitä, ettei tällainen yksilö ole helposti korvattavissa. Siitä taas seuraa se, ettei tällaisia yksilöitä voi olla kovin paljon, koska silloin korvaaminen olisi helppoa.
Seuraavassa kategoriassa ovat ne työmuurahaiset, joita verkosto tarvitsee toimiakseen. Tehokkuuden parantaminen kohdistuu siihen, että nykyisiä tämän tason työpaikkoja vähenee. Jos tilalle ei tule uuden liiketoiminnan myötä muuta, työpaikat vähenevät.
Loppu porukka onkin sitten sellaista, joille ei ole verkostossa paikkaa. Tämä porukka ei tuo lisäarvoa verkostolle, vaikka kuinka kauniisti yrittäisi ajatella. Kokonaisuus toimisi paremmin ilman tätä kategoriaa. (Tai toisilla termeillä tämä on se ”alaluokka”.)
Historiassa näistä tilanteista on yleensä selvitty vallankumoksella. Tässä on kuitenkin sellainen piirre, että demokratia on jo olemassa ja valta ”alaluokalla”. Joten ”yläluokan” omaisuus ja tulot voidaan ihan hyvin määrätä takavarikkoon ihan demokraattisestikin, vallankumouksesta ei ole iloa.
Toinen ero on meritokraattisuus. Verkostomallin mukaan ”yläluokka” koostuu vaikeasti korvattavilla yksilöillä, joten suuri enemmistö tajuaa lypsylehmän lahtaamisen järjettömyyden. Globaalissa maailmassa se lehmä voi vielä jolkotella naapurilaitumelle, jos oman ruoho on pahaa.
”Jonkin alan huippuasiantuntija voi myös olla verkoston toiminnan kannalta erittäin tärkeä. Tärkeys syntyy siitä, ettei tällainen yksilö ole helposti korvattavissa”
Korvaamatonkin ihminen voi kuolla tai sairastua tai invalidisoitua tai lähteä pois tai vain menettää motivaationsa ja ruveta tavikseksi.
Ei mitään suurempaa yritystä voi rakentaa korvaamattomien yksilöiden varaan. Se onnistuu ehkä nyrkkipajassa , mutta ei mikään suurempi organisaatio rakenna näin haavoittuvaa verkostoa.
Tällaisessa yrityksessä on unohdettu jatkuvuuden turvaaminen ja pahimmillaan se kaataa koko yrityksen.
Toinen ongelma on tuottavuuden mittaaminen, enpä ole nähnyt luotettavia menetelmiä, miten yksilön tuottavuus mitattaisiin, kuin aivan ykisnkertaisissa tehtävissä.
Mitä abstraktisempia tai verkostuneempia prosessit ovat , sitä vaikeampi on tuottavuutta mitata.
Esim onko joku Lady Gaga tuottavampi kuin Madonna ?
Eikä ihminen ole enää yksinään tuottava: Tuottavuus riippuu nykyään enemmän apuvälineistä eli koneista ja sovelluksista ja tuotantoprosessistakin eli omista prosesseista ja alihankintaketjuista.
Ja tuottavuuttakin kasvattavat eniten innovaatiot, mutta käyttöönotettu innovaatio on harvoin keksijänsä lanseeraama.
Innovaatiot leviävät ja kehittyvät ihmisjoukossa ja lopulta joku löytää keinon hyödyntää sitä käytännössä.
Ohjelmistot ja robotiikka ovat vain apuvälineitä ja jonkun muun kuin ohjelmoijan on keksittävä miten robotiikkaa /ohjelmistoja voidaan soveltaa
Ja jonkun on ensin rakennettava entistä tehokkaampia komponenenttja ja se on taas materiaaliin liittyvää tutkimusta
Noissa verkostoissa voi toimia tehokkaasti vain, jos on tietoa yrityksen ja kumooaneidne toiminnasta.
Vielä 80-90-luvuilla yrityksissä kaikilla oli mahdollisuus saada laajasti tietoa, mutta 2000 luku muutti kaiken
Nyt tietoa jaetaan kitsaasti ja tietojärjestelmät rajoittavat tiedon saantia alemmilla organisaatiotasoilla esim SAP on erinomainen tiedon salaaja.
Yrityshallinto ei ole avoin eikä tietoa jaeta
Kun tieto kokonaisuudesta rajautuu vain ylimmälle johdolle ja heidän suosikeilleen niin vain heillä on mahdollisuus kehittää toimintaa
Näin syntyy näitä ”korvaamattomia”
Jossain määrin? Minun mielestä se on täysin mahdotonta. Edes sinnepäin. Minä en pääse tuossa ongelmassa edes niin pitkälle, että pystyisin määrittelemään tuottavuuden millään kestävällä tavalla. Ainakaan sillä ei voi olla mitään tekemistä työstä maksetun hinnan kanssa eikä se voi olla mitenkään objektiivisesti määriteltävissä. Jos siis tehdään edes etäisesti realistisia oletuksia ihmisten toiminnasta.
Toki noinkin voi laskea. Jos esimerkiksi Matti, Ville ja Pekka saavat kaivettua yhdessä 100 metriä ojaa päivässä, ja saavat siitä 100 rahaa palkkaa, niin rahan jako voidaan määritellä niin, että ensimmäisenä päivänä Matti ei osallistu ojan kaivuuseen, jolloin Ville ja Pekka kaivavat yhteensä 80 metriä ojaa ja Matin tuottavuus siis on 20 Metriä. Samoin käy kun Ville ja Pekka pitävät taukoa. Eli kaikkien tuottavuus on 20 metriä. Kuka sen viimeisen 40 metriä kaivoi ja ne rahat saa?
”Kuka päätyy työttömäksi?”
Kaikki yksityissektorilla työskentelevät voivat päätyä työttömäksi, kun alalla liiketoiminta hiipuu.
Kansanedustajat, jotka ovat kaksi kautta istuneet, he ovat turvanneet asemansa, työttömyysriskiä heillä ei ole, kun eläke juoksee, jos ei ole töitä. Silloin voi tehdä mitä huvittaa.
tässä faktaa:http://www.puuliitto.fi/edunvalvonta/tyoehtosopimukset/puusepanteollisuus
kohta:puusepän korotukset pdf
kannattaa tsekata. Kuinka alas palkoissa pitää mennä että kelpaa?
Moi
Kommentoisin mm. F.E.C. koulutuksia. Terveiset myös Soininvaaralle – tehän viime kädessä päätätte, mitä ja miten ajattelette ihmisten parhaiten työllistyvän ja pysyvän työelämässä vastakin.
Monella tapaa voi onnistua. Meidän kursseillamme painottuu sisältö. Emme laskuta harjoittelijoista, vaan pyrimme löytämään oppilaiden kanssa sellaisia harjoittelupaikkoja, jotka tukevat oppimista. Tuemme opiskelijoita harjoittelupaikkojen löytämisessä, mutta päävastuu työ- tai harjoittelupaikasta on aina opiskelijalla itsellään. Muutaman päivän lyhytkurssituksella ei kovin paljoa ehdi oppia – oppiminen on pitkäkestoinen prosessi. Pyrimme pitkäjänteiseen oppimiseen ja siihen, että opiskelija löytäisi työpaikan, joka vastaa hänen osaamistaan ja pitkän tähtäimen tavoitteitaan.
Idea on, että oppilaiden taidot parantuvat ja heidän itseluottamuksensa lisääntyy työnhakutilanteissa. Pyrimme siihen, että jokainen on itse paras asiantuntija omassa työnhakutilanteessaan. Jokaisen tulee itse miettiä, mikä on itselle sopivin työpaikka. Taitojen ja itseluottamuksen lisääntyessä myös usko kykyihin löytää työpaikka omin voimin kasvaa. Kuuden kuukauden koulutus sisältää 4 kuukautta täyspäiväistä teoriaopetusta. Harjoittelun osuus on 2 kuukautta.
Suomen kaltaisen maan on täysin turha alistua pelkästään toisten tekemisen ohjelmistojen käyttäjiksi tai alihankintataloudeksi, jossa ihmisiä pikakurssitetaan. Sen sijaan meidän tulisi kouluttaa enemmän laaja-alaisia asiantuntijoita, joiden avulla voisimme luoda ohjelmistomarkkinoille uusia palveluja ja tuotteita. Tämä on toteuttamamme koulutuksen sisällön perusta.
Meille yrityksenä on tietenkin taloudellisesti järjetöntä olla laskuttamatta harjoittelupaikoista yrityksiä, mutta koska lähtökohtaisesti ajattelemme, että opiskelijalla on itsellä paras tieto omasta osaamisestaan ja paras käsitys siitä, millaisessa yhteisössä hän haluaa työskennellä, emme lähde tätä oikeutta kyseenalaistamaan. Työskentelemme mahdollisimman paljon suoraan yritysten kanssa ilman välikäsiä.
Taloudellisesti järjetön ei ole aina moraalisesti tai eettisesti järjetön. Suurin hyötyjä on ilman muuta opiskelija, joka voi pitää asiat omissa näpeissään. Myös tuleva potentiaalinen työnantaja välttää rekrytointikustannukset ja noin tuhannen euron kuukausittaisen korvauksen koulutuksen järjestäjälle. Tämänkin rahan yritys voi käyttää opiskelijan tukemiseen vaikkapa hyvien työkalujen muodossa tai maksamalla opiskelijalle harjoittelun jälkeen palkkaa – eli palkata opiskelijan. Mitä vähemmän yritys joutuu harjoittelijasta maksamaan koulutusyritykselle joko toiminnallisina kustannuksina tai rahana, sitä enemmän paukkuja jää opiskelijan palkkaamiseen.
Yksikään opiskelijoistamme ei ole sanonut, että he kokisivat erityisesti olevansa ilmaista työvoimaa. Pikemminkin jokainen opiskelija voi itse löytämässään harjoittelupaikassa näyttää kyntensä tai perustaa oman yrityksen vaikkapa muiden kurssilaisten kanssa. Opiskelija aina viime kädessä itse päättää omasta harjoittelupaikastaan ja siitä, että harjoittelun sisältö vastaa niitä tavoitteita, jotka hän on oman työllistymisensä polulle asettanut.
Toimintaamme voi tutustua osoitteessa http://www.ideallearning.fi. Se, millaista työvoimapoliittista koulutusta maassa ostetaan, on tietysti lopulta poliittinen päätös.
Tervehtien
Juuso Vuorinen
Ideal Learning Oy