Saajan kannalta asumistuki on huonoa rahaa, koska se on sidottu asumiseen, vaikka voisi olla parempi asua vähän vaatimattomammin ja käyttää säästyneet rahat vaikkapa ruokaan. Niinpä jokseenkin jokainen päätyy esittämään, että luovutaan asumistuesta ja ohjataan nuo rahat yleiseen, menoista riippumattomaan tulotukeen, siis korotetaan vaikka työmarkkinatukea. Pohdittuaan asiaa vähän pidemmälle jokainen lopulta päätyy siihen, että asumistuki on välttämätön osa perusturvaa. Se on välttämätön osa myös realistisia perustulomalleja.
Miksi?
Noin puolet suomalaisista asuu velattomassa omistusasunnossa. (Tämä tieto on vuosien takaa, enkä ole tarkistanut, päteekö se nyt, mutta sinne päin.) Kaikkialla asuminen ei ole yhtä kallista kuin Helsingissä. Jos perusturva olisi niin suuri, että se riittäisi sekä ruokaan että vuokraan Helsingissäkin, se olisi puoli-ilmaiseksi asuvien osalta aivan liian korkea. Tonni käteen yksinäiselle ja yli kaksi tonnia käteen nelihenkiselle perheelle kilpailisi jo aika hyvin pienimpien palkkojen kanssa, eikä sellaisen perusturvan maksamiseen oikein rahat riittäisi.
Voitaisiin tietysti tehdä niin, että maksetaan tätä korkeata perusturvaa kaikille, mutta jos syystä tai toisesta (omistaa asunnon tai asuu ilmaiseksi isoäidin asunnossa) välttyy vuokramenosta, tämä katsotaan tuloksi, joka leikkaa perusturvaa niin kuin ansiotulotkin tai osingot leikkaavat. Lopputulos olisi sama kuin se, että kaikki saavat pienempää perusturvaa, johon tulee asumistuen nimellä korotus, jos asuu vuokralla.
En tunne tilannetta muualla maassa, mutta Helsingissä asumistuen vuokrarajat ovat niin matalat, ettei sillä saa minkäänlaista markkinahintaista asuntoa Helsingistä. Niinpä se, joka haluaa asua arvostetulla alueella, joutuu maksamaan tästä koituvan lisän kokonaan itse. Tästä näyttää olevan epäselvyyttä.
Tavallaan asumistuki on siis työmarkkinatuen lisä, joka maksetaan saman suuruisena kaikille niille, joilla ei ole omistusasuntoa. Omistusasunnossa asuva saa jotain hyvitystä korkoihinsa, mutta koska korkoja tuetaan jo muutakin kautta, korkoa ei rinnasteta suoraan vuokraan.
Ihan näin se ei valitettavasti ole. Tuo korkein hyväksyttävä vuokra määräytyy jokseenkin koomisella tavalla asunnon varustetason, koon ja valmistumis-/peruskorjausvuoden perusteella. Yksinäisen henkilön osalta maksimituki edellyttää vähintään 37 neliön kämppää. Kaksiosta Vuosaaressa maksetaan enemmän kuin yksiöstä Kruununhaassa, koska Kruununhaan yksiö on liian pieni ja talo liian vanha.
Sata-komitea esitti, että järjestelmä yksinkertaistettaisiin niin, että suurin hyväksyttävä vuokra riippuisi vain asukkaiden lukumäärästä ja sijaintikunnasta. Yhteensovitus olisi lineaarinen 32 prosentin sovituksella. Koska korkein hyväksyttävä vuokra olisi roimasti alle käypien vuokrien, asumistuen määrä ei tosiasiassa riippuisi asumismenojen suuruudesta lainkaan – vain siitä, joutuuko asumaan vuokralla. Niinpä se ei olisi tuota huonoa rahaa, joka pakottaa priorisoimaan asumisen tasoa muun kulutuksen ohi. Siitä kai voidaan lähteä, että jokainen asuu jossain.
Koska tuki ei riipu vuokran suuruudesta, on vaikea ymmärtää, miten se nostaisi vuokria sen enempää kuin palkankorotukset tai työmarkkinatuen tason nosto.
Valitettavasti peruspalveluministeri ei ole saanut tätä uudistusta esitellyksi eduskunnalle.
= = = =
Tämä siis yleisestä asumistuesta ja ensisijaisesta perusturvasta. Vaikeudet alkavat siitä, että ensisijainen turva on säädetty meillä niin alas, että tilapäiseksi ”orpo sokea kompastui sirkkeliin” ‑tueksi tarkoitettu toimeentulotuki menee sen yli, vaikka jopa perustuslain mukaan ensisijaisen turvan pitäisi olla viimesijaista suurempi.
Toimeentulotuki korvaa kohtuulliset asumismenot kokonaan. Toimeentulotuen kohtuulliset asumismenot ovat paljon suuremmat kuin nuo yleisen asumistuen hyväksymät menot. En tunne tämän vuoden päätöstä, mutta viime vuonna Helsingissä hyväksyttiin yksinäisen henkilön osalta vuokraksi 600 euroa kuussa ja sen päälle vesi- ja sähkölaskut sekä kotivakuutus, yhteensä käytännössä noin 650 euroa. Tämä menee vuokriin. Alle 600 euron vuokrapyyntöä harvoin näkee. Kaskisaareen tämän tuen turvin ei kuitenkaan muuteta, koska erotuksen joutuu taas maksamaan itse. Eniten tästä kärsivät pienipalkkaiset, jotka eivät saa vuokraansa mitään tukea, mutta joiden asumismenoja toimeentulotuen löysäkätisyys asumismenojen kohdalla auttaa. Olisi parempi vaikka nostaa toimeentulotukea ja alentaa samalla summalla tuota hyväksyttävää vuokratasoa.
Kaikki ihan hyvin, jos toimeentulotuki olisi vain tilapäinen tuki, joka auttaa selviämään seuraavaan kuukauteen, mutta perusturvan mataluuden takia se on käytännössä automaattinen lisä työmarkkinatuen ja asumistuen päälle. Ruotsissa ensisijainen turva on suurempi kuin Suomessa ja toimeentulotuki pienempi. Niinpä siellä toimeentulotuki ei muodosta sellaista yleistä olotilaa kuin meillä.
Sosiaaliturvasta on vaikea tehdä kannustavaa, jos ensisijaisen ja viimesijaisen turvan keskinäistä suuruutta ei saada vaihdetuksi oikein päin.
Ajatus siitä, että yhteiskunta tukee yksilö on periaatteellisesti hölmö. Se on mahdollista satunnaisesti ja lyhytaikaisesti, mutta vastikkeeton tuki ei toimi pitkän päälle.
Jos tilanne nähdään hankalana, niin jonkinlainen työttömyystöiden teettäminen on tukia fiksumpi juttu. Silloin tulee sentään tehtyä niitä töitä, jotka muuten jäävät tekemättä.
Kiitos Osmo, että kerroit järjestelmän yksityiskohdista meille sellaisillekin, joilla ei tarkempaa tietoa näistä kiemuroista ole.
En tiennytkään, että Suomen sosiaaliturvajärjestelmä on näin epäonnistunut. Mikä porukka tämän on oikein laatinut?
Koska olen liian laiska tähän perehtymään googlailemalla, olisiko jollain tietoa lähteestä verkossa, väitöskirjassa, viranomaistilaistoista, jossa olisi mm.
— eri tukimuotojen saajien määriä ja jakaumia
— arviota, edes karkeita, niiden pienituloisten määrästä, jotka mahdollisesti ovat kannustinloukussa tai ovat itse valinneet köyhän joutilaisuuden
— eri syistä (työkyvyttömyys ym) työmarkkinoiden ulkopuolella olevista kansalaisista suhteessa edellisiin
— miten eri tuokimuotojen saajat jakautuvat vuokralla ja omistusasunnossa asuviin
Tämäkin aihepiiri syrjäytymisen ohella on tärkeä, mutten ole missään yhteyksissä kuullut arvioita kansalaisten lukumääristä, jolloin ongelmia osaisi suhteuttaa.
“Tonni käteen yksinäiselle ja yli kaksi tonnia käteen nelihenkiselle perheelle kilpailisi jo aika hyvin pienimpien palkkojen kanssa”
Sehän tilanne on tälläkin hetkellä, kun peruspäiväraha ja työmarkkinatuki on 700 euroa kuukaudessa ja siihen asumisen tuet päälle ja lapsiperheelle lapsikorotukset. Tämä oletuksella että kämppä on tosiaan neliöhinnaltaan, lämmitykseltään ja rakentamisvuodeltaan tietty.
Jos työmarkkinatukea ja työttömyyspäivärahaa korotettaisiin 1000 euroon ja asumistukioikeus poistettaisiin työttömiltä, voisi jokainen työtön miettiä kannattaako sitä omaa kämppää pitää vai voisiko hankkia esimerkiksi kimppakämpän kaverin kanssa. Tai voisiko siellä perheen talviasuttavalla mökillä asua vähän aikaa, kun ei niitä duuneja muutenkaan aio etsiä aktiivisesti vaan lähettelee sähköpostilla “satoja hakemuksia”.
Toimeentulotukinormin taas voi asettaa yksinelävälle maksimissaan tuohon summaan. Perustuslain kirjaus on niin epäselvä, että sen perusteella perusturva voitaisiin myöntää vaikka osittain lainana ilman perustuslaillista ongelmaa.
Perustuslakia tulkitsee perustuslakivaliokunta, eikä sen päätöksistä voi valittaa. Sen tulkinta asiasta on tyystin toinen.
Huh. Vai että tuollainen soppa on keitetty. Tarvitaan rajua yksinkertaistusta, ei enää uusia paikkoja vanhojen paikkojen päälle.
Ehdotan jotain perustulon kaltaista, muodossa joka sopii kaikille puolueille. Useimmat muut tuet voisi sitten unohtaa. Harkinnanvaraiseen tukeen täytyy tosin aina olla mahdollisuus, jotta kaikki tapaukset saadaan katettua kunnialla.
Jos aloitetaana asuntotuesta, mitä menetetään, jos koko asuntotukijärjestelmä unohdetaan, ja maksetaan vastaavat rahat köyhimmille vaikkapa verojen kevennyksenä?
Kaikki köyhät eivät ole köyhiä. Jos köyhyyttä mitattaessa otetaan huomioon vain verotettavat tulot, mutta ei lainkaan omaisuutta, eniten köyhiä on Kauniaisissa, jossa on huomattavan paljon täysin tulotonta väkeä. Jos varallisuutta, myös asuntovarallisuutta ei tukia mitattaessa oteta huomioon, tuki valuu suurelta osin ohi maalin.
Globaali heiluvien käsien saavuttama keskipalkka on 800 euroa kuussa.
Helsinki on maapallolla. Se ei ole siirtynyt ulkoavaruuteen eikä Moskovaan. Helsingin telakka esimerkiksi on Viipurin telakan kumppaniyritys.
Helsingissä ei voi ajan oloon pitää verovaroin väestöä, jolle maksetaan 600 euron kämppä alle, olivat he tuolla telakalla tai sen verkostoissa töissä tai eivät, eikä rahoittaa veroilla toisten pääomatuloja.
Helsingissä on edelleen kiinteistökupla, mutta onneksi ei niin paha kuin Tukholmassa.
Asumistuki ei toimi. Asumistuki voisi toimia, jos sitä maksettaisiin pienelle ryhmälle kerrallaan. Nyt se on lähes käytäntö. Oliko 650000 taloutta, no.
Se on tällä tasolla vain tulosiirto vuokranantajille, usein julkisyhteisöille. Laaja asumistuki vain nostaa vuokria tuen verran. Eihän vuokria voi laajasti periä enemmän kuin ihmiset voivat maksaa. Se on kai markkinataloutta. Tuet yleensä vääristävät.
Tämä, että itse on valinnut sen lainanoton ja maksanut 20v korkoja ym.. Nyt osomot ajattelvat, että se on jotain ansiotonta tuloa, jota pitää ryhtyä ankarasti verottamaan. Kyllä lopullisesti mennään metsään. Vuokratulon verottamisen hyväksyn. Tosin vuokranantajat osaavat ansiokkaasti kiertää veroja kaikilla vähennyksillä.
Itse olen sähköasentaja. Olen tehnyt Töitä tauotta vuodesta 1989. 2000–2200 tuntia vuodessa. Siis helvetin hyvä veronmaksaja. No. Otin asuntolainan 1993. Vieläkin velkaa on kun on tullut muutettua omakotitaloon ja jouduttu ottamaan lisälainaa. Loput säästöt tuli käytettyä maalämpöön valtionpakottamana.
No hyvä ystäväni on viettänyt mukavaa elämää. Matkustellut sadassa maassa ym, asunut vuokralla ja on pennitön, saa asumistukea. Ollaan oltu samassa työssä. Nyt se, että olen hankkinut lapset, ostanut asunnot säästänyt jne.. muuttuukin tuloksi, josta pitää rangaista. Ei helvetti, kyllä pian alkaa jotain täällä suomessa tapahtua.
Itse olin 8vuotta Raision kaupunginvaltuustossa, josta 4vuotta myös tarkastulautakunna puheejohtajana. Voin sanoa, että kuntatyö on tehotonta. 2002 menessä tulin siihen tulokseen, että voimme sanoa tälle hyvinvointivaltiolle hitaat hyvästit. Meillä on liikaa valtion ja kuntien suojatyöläisiä. Heidän tehottomuutensa ulkoistetaan verojen kautta yksityisenpuolen työttömyydeksi. Ei se ole ihmisten vaan tämän järjestelmän vika.
Viimeksi eilen olin töissä 7–21.00 täällä puolen pitää olla joustava. Tj kutsui yhden työkaverin puhutteluun. Oli tullut asiakkaalta palautetta, että eikö työ oikein kiinosta. Se on sitä motivointia. Näin se menee. Kreikkaa me ollaan haukuttu, mutta ettei vain sattuisi omaan nilkaan.
Hienoa, että tässä kohtaa nousee esille tuo kysynnän vaikutus asuntojen hintoihin, eikä puhuta vain tarjonnasta kuten yleensä. Vaikka olisi tietysti valitettavaa, jos asuinalueiden erot muodostuvat suureksi, tuntuu myös hölmöltä, että yhteiskunnan tuen varassa olevat henkilöt ovat kykeneviä kilpailemaan asuntomarkkinoilla monien palkkatyössä käyvien kanssa.
Olen Osmon kanssa samoilla linjoilla tuosta tukien järjestyskysymyksestä. Samassa yhteydessä voitaisiin ryhtyä ajattelemaan, että työmarkkinatukikauden aikana henkilöiden on myös sopeutettava elämäntapaansa toimeentulotuelle eli esim. asumismenoissa yms. voidaan edellyttää tapahtuvan muutosta ainakin räikeimmissä tapauksissa.
Vuokramarkkinoilla on tosiaan se tilanne, että vaikka kuinka laskisi vaatimustasoaan asunnon sijainnin, kunnon ja koon suhteen, alle 500 euron ei saa mitään pääkaupunkiseudulla. Vastaavasti 600–700 eurolla saa jo aika viihtyisiä kämppiä. Siitä suihkuttomasta kopista Laivurinkadulla oli äskettäin juttua, sata kiinnostunutta jonotti johonki 450 euron luukkuun. Toimeentulotukiko siis on selitys?
Niin minä siis tarkoitin maltillisemmin sitä että vaikkapa alle 200 euron asumismenot kuukaudessa siirrettäisiin muihin etuuksiin, eli erillistä asumistukea maksettaisiin vain tuon ylittävälät osuudelta. Teknisesti tuo kai menisi niin että omavastuuosuutta nostetaan.
On tuskin kovin merkittävää määrää ihmisiä koko maaassa joidenka asumismenot alittavat tuon, semminkin kun myös vastikkeet sisältyvät laskennallisiin asumismenoihin. Tätä voi tietenkin myös säätää alueellisesti.
Oden logiikka, josta en sinänsä löydä vikaa, on että tukien pitäisi olla suhteessa pakollisiin menoihin kuten asuminen. Samaa voisi tietenkin sanoa verotuksesta. Eli pitäisikö asiaa yleisimmin sitten lähestyä niin päin että verotetaan laskennallista nettotuloa, josta on vähennetty kohtuulliset elinkustannukset, ja vastaavasti tuetaan jos tulot jäävät tuon rajan alle? Progressiivinen ALV olisi vähän tuon tapainen.
Asunto-ongelman purkaminen lisäämällä kierrettä ei taida toimia jatkossakaan. Eli jos perusturva tai jopa perustulo mitoitetaan asumisen kulut huomioiden, ei ainakaan olla vähentämässä pk-seudun hintatason eriytymistä.
Miten olisi sellainen vaihtoehto, että annettaisiin asumisen hinnan hakeutua tasapainotilaan markkinoilla? Mitä jos tämä aluepoliittinen tuki pääkaupunkiseudulle pikkuhiljaa ajettaisiin alas?
Onko asumisen kustannusten hillitsemispyrkimys kasvukeskuksissa toiminut koskaan missään? Sen paremmin asuntojen tarjonnan lisäämisellä, kuin tulonsiirroilla? Miksi Lontoon ja Pariisin ja Tukholman ja New Yorkin (en jatka listaa) asuntojen hinnat ovat kaikki joko absoluuttisesti tai ostovoimapariteetilla korkeammat kuin Helsingissä?
Entäpä jos ongelma onkin itse kasvukeskuksissa. Ne eivät taidakaan syntyä ihan itsestään ja luonnollisesti — kuten Soininvaara et al. hiljattaisessa pamfletissa kauniisti myönnetäänkin.
Että jopa perustulo voisi Soininvaaran mielestä olla erilainen eri puolilla maata (korkeampi Helsingissä), on perusoikeuksien kannalta hätkähdyttävää.
Entä onko tämä linja pääkaupunkiseudun nykyisten asukkaiden etu? On. Tulin valituksi keskustan kaupunginvaltuutetuksi Vantaalla hyvin suoralla desentralistisella viestillä. Puhuin käytännössä vain siitä, että kaupungin lisärakentaminen saa loppua ja rahat on käytettävä nykyisten asukkaiden palveluihin, sen sijasta että investoitaisiin 2030 — luvulla tänne muuttavien ihmisten elämään.
Osmo kertoilee tarkemmin järjestelmän taustoista mm. kirjassaan SATA-komitea. Vielä 80-luvulla järjestelmä on ollut halpa ja hyvä.
Asumistuki,lääkärituki,lääketuki…
Kaikissa toimii sama: tuet menevät hintoihin. Näen sen läheltä, molemmissa. Asumistuet pois, Kela-korvaukset pois!
Parasta olisi olla vain jokin vuotuinen omavastuu, esimerkiksi tuloverosta vähennyksen muodossa, jonka jokainen saa. Sen jälkeen maksaa itse. Jos näillä säännöillä ei selviäisi, pitäisi mennä kunnan sosiaalitoimistoon neuvottelemaan toimeentulostaan. Kaikki muu pois.
Näin päästäisiin siihen, että kaikki alkaisivat vertailla asiakashintoja, eivätkä olisi missään asumisessa tai hoidossa palveluntarjoajan hintasaneluketjun lieassa.
Yhteiskunnan ei myöskään tarvitsisi vahtia, kuka missäkin asuu jne. Jokainen etsiköön paikan, missä parhaiten tulee toimeen. Suomessa kustannushaitari on niin suuri, että todella kannattaa miettiä, minne punkkansa sijoittaa — varsinkin, jos ei ole työn tai opiskelun vuoksi sidottu johonkin paikkakuntaan.
Korjaus:
Ei KUNNAN sosiaalitoimisto ja SOTEALUEEN sosiaalitoimisto, johon ammatinvalinta‑, työ- ja koulutusneuvonta olisi liitettynä.
Siellä ihminen otettaiksiin kokonaisvaltaisesti hoitoon, jossa katsottaisiin, mikä ammatti hänelle sopii, kykeneekö hän siihen(kään), ja millaisen tuen hän tarvitsee päästäkseen elämässä eteenpäin ja pysyäkseen terveenä.
Miksi köyhän valinta asua kalliilla pääkaupunkiseudulla täytyy johtaa korkeampiin tukiin. Samaa logiikkaa pidemmälle viemällä asumistukien suuruuteen vaikuttaisi myös kaupunginosan, asunnon laadun ja koon, yms. valinta niin että omakotitalossa Helsingin syystä tai toisesta asuva saisikin tuhansien eurojen tukia. Asunnon sijainti on vain yksi asunnon vuokraan vaikuttava ominaisuus siinä missä vaikkapa koko eikä minusta siinä ole mitään vikaa että kaikilla nyt vain ei ole varaa asua Helsingissä.
Asiakasnäkökulma:
20 v, lukuin melkein läsnäololla hoitanut ihminen, ei pääse teatterikorkeakouluun eikä viestintää opsikelemaan, idols-karsintakaan ei onnistunut, opiskelupaikka olisi löytynyt raumalta tai Seinäjoelta, ei kiinnostanut. Erikoisala pelaaminen netissä.
Asumismuotona kimppakämppä erillisillä vuokrasopimuksilla, siis yleinen asumistuki ja työmarkkinatuki. Vanhemmat toki sponssaavat. Ruokapankista perustavaraa.
Tarjolla perusduunia 1 600 eur/kk, työmatkaa olisi joku 40 min suuntaansa bussilla.
Opiskeleminen huonontaisi eniten toimeentuloa ja vapaa-aikaa. Mikä kannustin olisi olla yhtään vapaaehtoisesti työssä?
Nuoret eivät ole tyhmiä, kun huomaavat systeemin toimintatavat. Tässä moraalinen ongelma.
Jos asumistuen sijaan annettasiin verohelpotuksia, varakkaat tulottomat eivät juuri hyötyisi. Perustulon kaltaisten järjestelyiden kohdalla pitäisi miettiä, tuetaanko kaikkia kansalaisia, vai otetaanko varallisuus huomioon.
Varallisuudessa on sellainen ongelma, että Helsingin kantakauungissa vanhemmiltaan perimässä kalliissa asunnossa asuvakin voi olla vähätuloinen. Vaaditaanko että omstaja hävittää tai piilottaa omaisuutensa ennen kuin hän saa rahat kaurapuuroon? Asunnon myynnistä saaduilla tuloilla hän voisi elää pitkään vuokralaisena maaseudulla. Asunnon vuokraaminen ulkopuoliselle ei ehkä kannattaisi, koska käteen jäisi näkyvää varallisuutta.
Maanviljelijöillä ja yrittäjillä on sama ongelma. Pitääkö maat/firma myydä alta, jos tulot ovat välillä nollissa? Perustulo on kai tarkoitettu myös aloittelevien, pienimuotoisten, vähätuloisten ja tilapäisissä vaikeuksissa olevien yrittäjien toiminnan tukemiseen, joten sitä ehkä maksetaan kaikille. (myös niille joilla on omaisuutta sidottuna tulonhankintaan) (ja peritään takaisin vain suurituloisilta esim. hieman korotetun veroprosentin muodossa)
Maksammeko siis perustuloa myös kauniaislaisille kotirouville, helsinkiläisille asunnonomistajille, rekka-autoilijoille, metsän-/taimikonomistajille ja maanviljelijöille? Voisi olla helpointa maksaa kaikille.
No, voi…
Mikä estää sitomasta perustulon määrää asuinpaikkakunnan elinkustannusindeksiin? Silloin jokainen voisi valita miten vaatimattomasti asuu. Erillinen asumistuki valuisi täysmääräisenä vuokranantajien taskuihin.
En nyt osittain ymmärrä ongelmaa.
Miksi yhteiskunnan tulonsiirroilla pitäisi pystyä asumaan maan ykköspaikoilla?
Se on ihan yhtä hölmöä kuin se että tietyt köyhät maat maksavat subventiota bensanhintaan, niin että asukkaalle hinta pysy samana.
Se oli yksi syy miksi öljyn hinta nousi niin järjettömän korkealle joku aika sitten.
Samoin tuki ykköspaikoille nostaa alueen hintoja.
Kuinka moni verojensa kanssa tuskaileva olisi halukas tämmöistä tukemaan.
Kuten Osmo todistaa, asumistuki on välttämätön osa suomalaista perusturvaa. Ilman asumistukea ero omistusasumisen ja vuokra-asumisen välillä olisi liian suuri.
Suomessa suuri osa toimeliaisuudesta on keskittynyt ja keskittyy edelleen pääkaupunkiseudulle. Maassa olisi paljon tilaa, mutta asujamisto joutuu etsimään asuinpaikkansa työpaikkojensa läheisyydestä, siis pääkaupinkiseudulta. Tästä seuraa tungoksen lisäksi paljon suoranaisia kuluja.
Nyt Suomessa puhutaan paljon huonosta ajasta, lamasta. Nyt olisi ehkä mahdollista ja jopa välttämätöntä tehdä muutoksia, joilla tervehdytettäisiin suomen valtion taloutta ja yleensä Suomen taloutta.
Yhtenä tälläisenä muutoksena ehdottaisin kolmen pääperiaatteen muuttamista.
1) Asumistukien poistamista. Vähitellen mutta selvästi ilmoitettuna päätavoitteena. Täten joutuisivat työnantajat maksamaan työvoimastaan nousevia kuluja eli työantajain saama etu työvoiman halpuudesta poistuisi vähitellen ja työpaikat siirtyisivät pikkuhiljaa seuduille, joissa niille olisi parhaat luontaiset mahdollisuudet.
2) Omistusasuntojen korkovähennysten verohelpotusten poistaminen. Vähitellen, mutta kuitenkin suhteellisen nopealla aikataululla, joka hyödyntäisi nykyisen matalan korkotason. Tällä pyrittäisiin molempien asumismuotojen erojen pitämiseen nykyisenlaisina.
3) Työehtosopimusten yleissitovuuden muuttamiseen siten, että niissä kuomioitaisiin paikkakunnan kalleus. Eli siis rehellisesti huomioitaisiin pääkaupungin kalleus asumisessa ja elämisessä.
Kyseisillä muutoksilla:
1)Säästettäisiin yhteiskunnan rahaa eli paine verojen korotuksiin pienenisi.
2)Ihmiset tulisivat enemmän tasa-arvoisiksi asuinpaikoista riippumatta. “Onnellisuus” lisääntyisi
3) Pääkaupunkliseudun kauppa, teollisuus ja muu toimeliaisuus joutuisi markkinavoimien pakottamana huomioimaan todelliset toimintamahdollisuutensa, ja etsiytymään luonnollisesti parhaimmille toiminta-alueille. Nykyisinhän pääkaupunkiseudun yritykset saavat valtavan tuen näiden mainittujen kolmen ihmisten säätämän keinotekoisen säännöksen takia.
4) Koko Suomi pysyisi asuttuna ja muodostaisi luontaisen elämisen ympäristön asukkailleen.
5) Suomalaisten olisi mahdollista asua mieluisisimmillaan tavalla, omakotitalossa järven rannalla.
Minun on vielä painotettava, että nykyinen systeemi on poliitikkojen sorvaama ja aiheuttaa asukkaille harmeja ja mielipahaa sekä yritystoiminnalle teennäisiä vaihtoehtoja. Nämä vain kasvattavat kansakunnan kokonaiskuluja ja näivettävät Suomen kilpailukykyä.
En vaan käsitä mikä ihmisen perusoikeus on asua Helsingin keskustan lähistöllä. Eli jos ei ole töitä, joilla voi maksaa asumisen keskustassa, niin on mahdollista muuttaa edullisemmalle alueelle. Asumistuen siten tulisi olla vain siirymäajan tuki, eikä jatkuva tuloautomaatti.
Sitten vain kaikille pieni kansalaispalkka ja turha byrokratia pois.
Mutta miten määritellään “kohtuulliset elinkustannukset”? Katso tuolta ylempää JP Lehdon kirjoitusta. Onko hänellä kohtuulliset elinkulut ne, mitkä hänellä tulee olemaan sen ansiosta, että on aiemmin elänyt pihisti ja maksanut asuntolainansa? Entä se hänen työkaverinsa. Onko hänelle korkeammat “kohtuulliset elinkustannukset”, kun hän pani rahansa palamaan ja joutuu nyt maksamaan vuokraa asunnostaan?
Itse kannatan sitä, että omistusasonnon verovähennykset poistetaan, koska ne ovat epäreiluja vuokra-asujia kohtaan. Mutta samalla tavoin minusta on epäreilua sitten se, että siitä omasta pihistelystä asuntovelkaa maksaessa rangaistaan siinä vaiheessa, jos joutuu turvautumaan yhteiskunnan tukiin.
Ajatellaan sitä hypoteettista tilannetta, että JP joutuisi jostain syystä pitkäaikaisesti tulottomaksi. Onko tosiaan järkevin vaihtoehto se, että hänet kannustetaan myymään talonsa, panemaan rahat sileäksi (tai vähintään siirtämään Cayman-saarille) ja muuttamaan vuokralle?
Hieman tähän liittyen joku esitteli tällä blogilla aikoinaan Singaporen sosiaaliturvatilin, joka voisi olla jonkinlainen ratkaisu tähän epäreiluuteen. Jos kaikki sosiaaliturva maksettaisiin jokaisen omalta henkilökohtaiselta sosiaaliturvatililtä (ja valtio tulisi apuun, jos rahat sieltä tililtä loppuisivat), voisi olla järkevää koittaa minimoida asumismenojaan, vaikka joutuisi turvautumaan sosiaaliturvaankin, koska siten tilin saldo ei laskisi niin nopeasti eikä joutuisi maksamaan niin korkeita veroja, kun pääsisi uudestaan töihin.
Schubak’ko siellä kirjoittaa vai joku hengenheimolainen? Paremmalle ainekselle taitaa tulla aina yllätyksenä se, ihan pyytämättä, että ns. köyhiä asuu keskuudessanssa. Ilman matalapalkkaisia ahkeria tekijöitä esim. Helsinki nyt vaan ei toimi, puhumattakaan yksityissektorista. Näidenkin pitää voida asua jossain järjellisen matkan päässä.
Ok, tämä kannanotto avaa uuden keskustelun siitä, mitä on köyhyys. Onko köyhyys sitä, että menot ovat pienet? Jos on, niin tämä tarkoittaa sitä, että henkilö, jolla on korkeat tulot, mutta joka elää hyvin säästeliäästi, on köyhä.
Vai onko köyhyyttä se, että tulot ovat pienet? Tällöin tosiaan velattomassa omistusasunnossa asuva tuloton on köyhä.
Vai onko köyhyyttä vain se, että suhteessa tiettyihin menoihin (asuminen, ruoka, jne.) tulot ovat pienet. Tällä logiikalla moni asuntovelallinen on sitten köyhä.
Entä riippuuko se, että on köyhä, siitä, kuinka pitkään on ollut tietyssä tilanteessa? Jos yksi henkilö hankkii tasaisesti 2000€/kk ja toinen ensin 4000€/kk ja sitten 0€/kk, niin onko tuo jälkimmäinen köyhä tuolla jälkimmäisellä jaksolla, vaikka on siis yli koko ajan tarkasteltuna hankkinut ihan yhtä paljon kuin edellinenkin?
Ja sama juttu tietenkin menojen suhteen. Jos kuluttaa ensin yli tulojensa ja sitten joutuu vetämään vyön kireälle, niin onko tuona jälkimmäisenä aikana köyhä?
Mitä tällä kaikella oikein ajan takaa? Sitä, että sen päättäminen, kenen pitäisi olla oikeutettu erinäköisiin tukiin, jotta systeemi olisi oikeudenmukainen, ei ole mitenkään yksinkertainen juttu edes siinä tapauksessa, että pääsemme jonkinlaiseen yhteisymmärrykseen, että köyhiä pitää tukea (mistä kai Suomessa aika hyvä konsensus vallitsee).
Eli kannatat sitä, että asumisen hintaa muodostuu markkinoilla ja sitten heti perään sitä, että asuntomarkkinoiden yksi tärkeä ei-markkinaohjautuva komponentti, kunnan kaavoitusmonopoli ottaa sen kannan, ettei kaavoiteta lainkaan lisämaata uusien asuntojen rakentamiseen. Joku ei nyt natsaa.
Joo, toi “kohtuullisten elinkustannusten” määrittäminen on toki melkoinen suo. Toisaalta on se jotenkin mielivaltaista verottaa esimerkiksi vuosituloja, tänä vuonna voi olla töissä kovalla palkalla, ensi vuonna työtön.
Mutta noin periaatteelisilla tasolla, sikäli kun henkilö parantaa tulevaa taloudellista asemaansa esimerkiksi elämäällä hyvin säästäväisesti, niin jonkinlainen laskennalliseen nettotuloon perustuva järjestelmä tuottaa hänelle tuossa elämänvaiheessa pienemmän veroasteen. Ja minusta tämä on moisen mallin potentiaalinen heikkous, yksityisellä tasolla säästäminen on hyve mutta kansantalouden tasolla ei ole lainkaan selvää että näin on (paradox of thrift</a), eli säästämisestä palkitseminen pienemmillä veroilla ei ole mikään itseisarvo.
Verotuksessa keskeistä on veronmaksukyky, tyhjästä on paha ottaa, eli verot nyt käytännössä kannattaa kerätä niiltä joilla on varaa maksaa. Minusta sillä ei ole väliä onko verotettavan hyvä taloustilanne tai tulotaso seurausta ahkeruudesta, tuurista, lahjakkuudesta, suhteista vai jostain näiden yhdistelmästä. Periaatteessa siksi että veroista huolimatta he kyllä saavat ansioistaan palkkion, käytännössä siksi että verojärjestelmän tasolla yksilön moraaliseksi ansioksi luettavien ja jopa tappioksi luettavien ominaisuuksien erottelu ei ole mahdollista. Sama muuten tukien kanssa.
Ainoa verojärjestelmä joka ei rankaisisi yritteliäitä, niin kuin se sotahuuto kuuluu, on regressiivinen verotus. Eli maksat sitä vähemmän suhteessa mitä enemmän tienaat. Periaatteessa tätä ei kannata ainakaan julkisesti kukaan, käytännössä tämä tunnetaan Suomessa pääomaverotuksena.
Asumistuki ja tietysti nykyitapauksessa etenkin toimeentulotuen perusosa ovat isolta osaltaan vaikuttamassa siihen, että köyhät eivät ajaudu aivan niin ripeällä tahdilla niihin Itä-Helsingin, Vantaan ja Espoon Keskuksen kerrostalolähiöihin.
Jos em. tukia ei olisi, niin ghettoutuminen olisi paljon nykyistä nopeampaa, kun asumisen hintaero keskustan ja lähöiden välillä kasvaisi paljon nykyistä isommaksi. Lähiöihin ajautuvat ihmset kun eivät vaan yksinkertaisesti pystyisi maksamaan nykyisentasoisia vuokria, joten vuokrat laskisivat siellä mihin muutetaan kun muualle ei päästä. Ja se taas ajaisi pienituloiset ja työttömät väkisin halvimmille alueille.
Sen sijaan kantakaupungissa muutoksia vuokratasossa tuskin merkittävästi tapahtuisi, koska vain pieni osa asukkaista on toimeentulotuen (tai edes asumistuen) saajia.
Ghettoutumisen estäminen tai edes hidastaminen ja markkinaehtoinen asuntopolitiikka ovat käytännössä toisensa poissulkevat vaihtoehdot.
Tietty Helsinki/valtio voisi päättää, että säästetään hirveästi rahaa ja siirretään köyhät ja työttömät sinne Kehä 3:sen ulkopuolelle itään rakennettaviin 15kerroksisiin minimipanostuksella syntyviin elementtikuutioihin ja revitään muualta megamassit. Sitten pitää vaan hyväksyä ne seurauksena syntyvät ghetot.
Kyse on siitä, että kukaan ei ole keksinyt halpaa tapaa miten estetään se roskatynnyrinuotiolähiöiden muodostuminen.
Eivätköhän ne asumisen tuet ennemminkin vaikuta siihen, että ilman niitä täysin tulottomat muuttaisivat muualle. “Matalapalkkaiset ahkerat tekijät” jäisivät ja saisivat edullisempia vuokra-asuntoja, kun eivät joutuisi kilpailemaan toimeentulotuen kanssa vuokramarkkinoilla.
Se voidaan tietenkin kyseenalaistaa, että onko oikeudenmukaista, että korkean hintatason kaupungit, kuten Helsinki voisivat dumpata köyhänsä muiden harteille. Tämäkin ongelma pienenisi, jos valtio kantaisi kokonaan vastuun köyhien tuista, jolloin köyhän muutto Helsingistä jonnekin halvempaan kuntaan tuottaisi sinne halvempaan kuntaan sen köyhän tuen verran lisää kulutuspotentiaalia.
Jos matalapalkkatyöläiset alkavat sankoin joukoin muuttamaan muualle halvempien asuntojen perässä, markkinat vastaavat tuohon siten että matalapalkka-alojen palkat pk-seudulla nousevat.
Kun otetaan huomioon, että ainakin osa näistä asumistuista menee suoraan vuokriin, ilman niitä pienituloinen (tulot ~800–1500e/kk) tuskin edes tarvitsisi asumistukia. Ainoa ketä asumistuilla todella autetaan on täysin tulottomat ja en näe miksi heillä pitäisi olla subjektiivinen oikeus asua Helsingissä sen kummemmin kuin oikeus asua Kampissa tai Eirassa.
Vaikka köyhimmät muuttaisivatkin pois Helsingin kalliilta alueilta, ei tästä silti vielä mitään kauheaa massakarkoitusta saada aikaiseksi, koska halvempien asuntojen perässä ei tarvitse välttämättä Vantaata kauemmaksi muuttaa. Tämä on minusta täysin sama asia kuin muutto kaupunginosasta toiseen.
Tavallaan perustulon ideahan on, että tätä asiaa yksinkertaistetaan takaamalla kaikille tietty perusturva ja minimielintaso ilman tarveharkintaa, ja tekemällä tarveharkintaisesta tukemisesta harvalukuinen poikkeus (esim. tuet sairauden tai vammaisuuden perusteella, jne.).
Eli poistetaan turhat kiemurat eikä tehdä asioita monimutkaisemmiksi kuin on tarpeen.
Jos sitten tukea saa joku sellainenkin joka ei sitä varsinaisesti tarvitsisi niin tämä ongelma voidaan korjata tiukentamalla progressiota ylimmissä tuloissa (eli nostetaan marginaaliveroastetta mutta ei välttämättä varsinaiset kiristetä ansiotuloverotusta kokonaisuutena keneltäkään) ja nostamalla muita veroja (arvonlisävero, alkoholiverot, energiaverot, kiinteistöverot, jäteverot, haittaverot) ja vähentämällä verovähennyksiä (omistusasunnon korkomenot, työmatkakulut, jne.).
Kaupungin lisärakentaminen ei ole vain asuntorakentamista ja kaavoitusta sitä varten. Mitä enemmän on asuntoja, sitä enemmän tarvitaan teitä ja siltoja ja putkia. Lisäksi palveluihin tiloja. Jos ollaan rehellisiä, paketti on liian raskas. Jos voitaisiin käyttää 1970 ‑luvun aluerakentamista, siis ilman julkista rahaa, asiaa voisivat harkita ne sijoittajat, jotka uskovat pääkaupunkiseudun markkinaehtoiseen kasvuun.
On ilmeistä, että asumistuessa väistämättä joutuu ottamaan huomioon olemassaolevan asumisen hinnan, mutta voisiko ajatella, että asumistuessa olisi perusosa, joka olisi sama koko maahan ja sitten lisäosa, joka maksettaisiin esim. kaksi vuotta, vähän samaan tapaan kuin ansiosidonnaista turvaa.
Tämä antaisi siirtymäaikaan turvaa, mutta ei kuitenkaan aiheuttaisi niin suurta painetta asuntojen hintoihin esim. pääkaupunkiseudulla.
Ajatelit, että perushoitaja tulisi kepulandiasta Helsinkiin apuhoitajaksi, mutta asumistuen kahden kuukauden siirtymäajan jälkeen palaisi kepuladiaan työttömäksi ja kepuladiasta tulisi toinen perushoitajaksi kahdeksi vuodeksi. Mitä tämä vuorottelu hyödyttää? Muualla pienituloisia tuetaan kaupunkiseuduilla pysyvillä asuntopolittisilla tuilla.
Luulen, että tuo Kauniaisen täysin tuloton väki on “verottomilla” osingoilla eläviä. Eli tuloja kyllä on, mutta ne eivät näy verotilastoissa.
Hyvöä oivalsit, Taui vaikka maksaisivat veroa faijan hankkiman omaisuuden tuottamista osingoista, eivätkä olsi oivaltaneet siirtää omaisuuttaan hallintarekisteriin tai muuten verottojalta piiloon, kunnallisverotuksessa he ovat varattomia.
Joko en ole pohtinut asiaa tarpeeksi pitkälle tai en kuulu joukkoon “jokainen”, mutta en nyt äkkiä keksi miksi kiinteistövero (saa sitä varmaan asuntotuloveroksikin sanoa) sopivilla parametreilla ja reunaehdoilla ei kiertäisi näitä ongelmia.
Viitaten nimimerkkiisi, niin miten tämä asia on New Yorkissa hoidettu? Eikös juuri nämä tuet aiheuta sitä, että kaupungeissa ei ole tilaa “matalapalkkaisille ahkerille työntekijöille”. Ainakin Helsingissä on tilanne se, että täällä on varaa asua vain, jos on köyhä tai “rikas”.
Saarelma vielä:
Jos kasvukeskusta rakennetaan julkisin varoin tai siemenperunoin, suunnataan samalla uutta kysyntää alueelle entisen lisäksi. Asuntoja kun ei voi rakentaa vain niille, jotka jo ennen tarjonnan lisääntymistä olivat päättäneet muuttaa alueelle.
Rakennusliikkeillä ei ole kapasiteettia rakentaa minne ja miten paljon tahansa. Jos ne aloittavat kohteen täällä, listalta pyyhkiytyy pois kohde toisaalla. Koko ajan samalla luodaan tätä noidankehää.
Keskustelu tarjonnan ja kysynnän keskinäisvaikutuksesta jää usein kovin vajaaksi. Käytännössä kaikilla markkinoilla on useita epäsymmetrialähteitä ja ne vaikuttavat.
Sen lisäksi että tarjonta suuntaa kysyntää, epätäydellinen markkina johtuu omistusasumisen hinnan muodostumisesta pitkälti toisen markkinan eli lainamarkkinan johdannaisena. Kun laina-ajat pitenevät ja korkotaso on matala, on kuukausierä pysynyt samana vaikka lainat ja niiden myötä asuntojen arvo on 1990 ‑luvulta suuresti kasvanut. Lainamarkkinoiden seurauksena asuntohinnat ja niiden johdannaisena vuokrahinnat ovat päässeet karkaamaan. Nousu ei siis välttämättä ole seurausta vähäisestä tarjonnasta suhteessa kysyntään. Tällöin myöskään tarjonnan lisäys ei auta.
Dosentti Jukka Heikkisen ilmoittaa osoittaneensa tämän korrelaatioanalyysilla 1970 — luvulta alkaen — yhteyttä tuotannon (tarjonnan) ja hintojen välillä ei ole.
Lopuksi, jos oikeasti uskottaisiin että pääkaupunkiseudun kasvun takana on joitakin luonnollisia vetovoimatekijöitä, pitäisi vapaakaupan ja pääomien vapaan liikkuvuuden oloissa löytyä rahoitusmarkkinoilta sijoittajarypäs, joka olisi kiinnostunut tekemään asuntoja kaikille ja tämä aluerakentamissopimuksina 1970-luvun tyyliin.
Asumistuki ja sen tarve on osoitus epäonnistuneesta verotusjärjestelmästä ja yhteiskunnanhallinnosta.
Kannatat siis markkinataloutta, markkinataloutta ja markkinataloutta.
Koko systeemi on ajateltava puhtaalta pöydältä siitä ajatuksesta, että mitään tukia ei ole, ja sitten mietittävä, mitä tukia oikeasti tarvitaan. Tämä esimerkki kertoo siitä miten tuet synnyttävät toisten tukien tarvetta.
Markkinoilla kysyntä ja tarjonta hakeutuvat aina tasapainoon. Hinnat toki vaihtelevat. Pariisi ja New York olivat pitkään viime vuosisadalla huokeita paikkoja asua, koska tarjonta pysyi kysynnän tahdissa. Nykyään hinnat ovat korkeita, koska asuntojen tarjontaa, eli rakentamista, rajoitetaan erittäin voimakkaasti. Syynä täältäkin tutut (rakennus)suojelu, normit, nimbyt ja vihjeettömät tai korruptoituneet päättäjät.
Jotenkin vaan ihmiset haluavat muuttaa kaupunkeihin joka puolella maailmaa. Ja ovat muuttaneet sankoin joukoin satoja vuosia. Mutta Suomessa tämä on tietoisen politiikan tulosta?
Äänestäjäsi varmaan kiittävät, kun asuntojen hinnat eli asumismenot kasvavat entisestään kiihtyvällä tahdilla. Vähemmän maksukykyiset toki muuttavat mielellään Riihimäelle, kun heillä ei enää ole varaa asua Vantaalla? Vai arvelitko että hinnat laskevat kun tarjonta supistuu pysäytettyäsi kaavoituksen?
Siirtolapuutarha: ‑Kysyntä ja tarjonta kohtaavat, mutta lainoituksen ehdoilla vaikutetaan kysyntään liikaa — eli rakennetaan kuplaa. Saksassa näin ei ole tapahtunut. Sen sijasta että ryhdytään täkäläisten veronmaksajien kustannuksella jättimäisiin investointeihin (toistuvasti vaaditaan kymmeniä tuhansia asuntoja tuotettavaksi julkisin varoin) tarjonnan lisäämisekksi voitaisiin kai hillitä kysyntää säätelemällä hieman enemmän lainakuplaa?
Kyllä minä tässä aion täkäläisten veronmaksajien puolia pitää, en vain tyydy siihen puolivillaiseen malliin, että pääkaupunkiseutu kasvaa, koska väestöennuste sanoo niin — ja sitten me toteutamme sen ennusteen.
Asuntotuotanto suuntaa kysyntää. Rakennusliikkeet valitsevat minne ne rakentavat. Ja kuten totesin, tämä on historiallisesssa tarkastelussa tosi.
Halukkuus muuttaa kaupunkeihin on seurannut työpaikkoja teollisessa yhteiskunnassa. Jälkiteollisessa näin ei ole, eikä tarvitse olla. Kyse on pitkään kestäneestä pinttymästä, joka on kieltämättä aika vallitseva.
No tämähän on mielenkiintoinen pointti. Jos oletetaan, että moni jää esim. yli 50-vuotiaana työttömäksi ja työnsaanti on hankalaa, niin tilanteeksi tulee se, että 66-vuotiaana 50-vuotiaaksi asti insinöörtöitä tehneellä on saman verran omaisuuttaa kuin ikinä töitä tekemättömällä. Jos ensin pitää tuhlata omaisuus ennen kuin saa tukea, niin eläkeiässä insinöörin omaisuus on 0€ eli sama kuin pummilla. Tämä on kai sitä sosialista oikeudenmukaisuutta? Ei muuta kuin verot ylös ja työn ja oikeudenmukaisuuden Suomea kohti.
Rakennusteollisuudella menee huonosti. Kohta 20% alan rakennustyövoimasta on työttömänä.
http://www.tekniikkatalous.fi/rakennus/rakennusalan+tyottomyys+pysyy+korkeana/a844649
Rakennusalan työttömyys pysyi korkeana myös syyskuussa, vaikka perinteisesti syyskuu on rakennustöiden kannalta parasta aikaa.
http://www.kaleva.fi/uutiset/kotimaa/rakennusalalle-yli-tuhat-uutta-tyotonta-kahdessa-viikossa/618402/
Rakennusalan työttömyys kasvaa nopeasti. Alan työttömyyskassaan on tullut kuun ensimmäisen viikon aikana noin 1 050 uutta hakemusta. Rakennusalan työttömyyskassan puheenjohtaja Matti Harjuniemi arvioi, että tällä vauhdilla alan työttömyys nousee talven aikana 23 prosenttiin.
“Dosentti Jukka Heikkisen ilmoittaa osoittaneensa tämän korrelaatioanalyysilla 1970 – luvulta alkaen – yhteyttä tuotannon (tarjonnan) ja hintojen välillä ei ole.”
Joko tulos tai sitten tulkintasi siitä on yksinkertaisesti väärä. Voi olla että täysin välitöntä yhteyttä tarjonnan ja hintojen välillä ei ole erinäisistä syistä (hidas kaavoitus yms., muut voimakkaammat vaikutukset, nopeampi muuttoliike), mutta jostain mystisestä syystä asuntojen hinnat kuitenkin tuppaavat nousemaan siellä, missä niitä ei ole (kasvukeskuksissa) ja laskemaan siellä, missä niitä on yllinkyllin (muuttotappioalueilla).
On päivänselvää että pitkällä aikavälillä nimenomaan tarjonta ja kysyntä määräävät hintatason. Hyvänä esimerkkinä voidaan pitää Oulua ja pk-seutua. Oulussa on suhteessa kaavoitettu ja rakennettu aivan tolkuttomasti, pk-seudulla taas ei. Samaan aikaan Oulussa asuntojen hinnat ovat olennaisesti matalammat kuin muissa kasvukeskuksissa. Samaten Oulussa asuntojen reaalihinnat eivät ole nousseet viimeisen viiden vuoden aikana, kun taas pk-seudulla ovat.
Ode:
Nyt kyllä arvostamani parlamentaarikko vetää vähän populismin puolelle.
Väitätkö vakavissasi, että esimerkiksi Kauniaisissa toimeentulotukea maksettaisiin merkittävässä määrin yksinkertaisesti verotettuja osinkotuloja (=verotilastossa näkymättömiä) listaamattomasta yhtiöstä nostaville? Kyllähän sossu tarkastaa tiliotteista onko sitä rahaa tullut tilille vaikka se ei näkyisikään verokortilla.
Tai että tuollaisten henkilöitten yhtiövastikkeita maksettaisiin laajasti asumistuesta? Eikö asumistuen jaossakin katsota kaikkia tuloja (ei vain verotettavia)?
Olisikohan meidän sosiaaliturvassamme jotain vähän isompiakin ongelmia?
Populismi tietysti on aina kansaan uppoavaa, mutta luulin, että se oli ominaista enemmän perussuomalaisille kuin vihreille?
Ei maksetakaan, mutta jos toimeentulotuesta luovuttaisiin ja se korvattaisiin perusturvalla, joka ei ote huoimioon omaisuutta, kuten kirjoittaja vaati, silloin maksettaisiin.
Ainoa järkevä ratkaisu on lakkauttaa toimeentulotuki ja siirtää näin säästyneet rahat perusturvan korottamiseen. Toimeentulotuki on järjestelmänä täysin epäonnistunut ja byrokraattisesti raskas.
Toimeentulotukea hätäapuna ei voi lakkauttaa. Otetaan nyt vaikka ääriesimerkki. Perheeltä palaa talo ja kaikki omaisuus menee. Siinä sitten selviytymään perusturvalla. Ensimmäinen erä maksetaan kuukauyden kuluttua. Lievenpänä esimerkkinä kalliit sairaanhoitokulut. Toimeentulotuki pitäisi palauttaa tilapäisen hätäavun rooliin ja kehittää ensisijainen turva sellaiseksi, että se ottaa nykyistä paremmin huomioon esimerkiksi lasten lukumäärän.
Tähän liittyen tuli mieleen sellainen kysymys, että mitä mieltä Osmo olet varallisuusverosta, joka Suomesta taannoin poistettiin. Mitkä olivat perusteet veron poistoon, ja onko mahdollista tai mitään järkeä palauttaa sitä, edes sellaisille omaisuusluokille, joita ei voi siirtää tai piilottaa (esim. kiinteistö- ja maaomaisuus)? Vai onko kiinteistövero parempi tällaisille omaisuuslajeille?
Ruotsissakaan varallisuusveroa ei kaiketi ole, joten jotain ongelmia sen palauttamiseen todennäköisesti liittyisi.
Kiinteistävero on juuri varallisuusvero kiinteälle omaisuudelle, jota ei voi siirtää maasta. Varallisuusveron välttäminen ihan laillisesti oli niin helppoa, ettei siitä tullut edes oivaltajalle tyydytystä. Kun pankkitalletukset ovat varallisuusveron ulkopuolella ja lainat olivat vähennyskelpoisia verotettavasta omaisuudesta, koko vero oli täysin vapaaehtoinen.
Silloin aikanaan kun oli varallisuusvero, oli perusteltua verottaa pääomatuloja lievemmin kuin palkkatuloja, kun siitä pääomasta sinänsä jo meni vero. Enää ei mene, joten…
Ode:
Hallintarekisterillä (jonka käyttäminen suomalaisten osakkeiden omistamiseen on muuten suomeen verovelvolliselta rikos) tai verottajalta muuten piilossa olemisella ei muutu miksikään, että tulojen salaaminen verottajalta on rikos, ei “oivaltamattomuutta” tai muuta tyhmyyttä.
Julkisuudessa käydyssä keskustelussa hallintarekisteri (ja ehdotus sen käyttöön otosta suomalaisillekin koko muun Euroopan tapaan) on saanut aivan suhteettoman merkityksen. Jos joku haluaa tehdä rikoksen ja salata tuloja verottajalta, suomalaisella hallintarekisterillä tai sen puutteella ei ole juuri mitään merkitystä. Rikoksen tekoon löytyy halukkaille runsaasti muitakin keinoja.
Olen tuosta asiasta sinänsä samaa mieltä. Omaisuuden piilottaminen voidaan sanktioida niin ankarasti, ettei rikos kannata. Jos kiinnijäämisen riski on kymmenen porosenttia, rangaistuksen on oltava vähintään 20-kertainen tavoiteltuun hyötyyn nähden. Sinänsä tuntuisi perustellulta, että omistusoikeus ei koskisi kätkettyä omaisuutta lainkaan vaan se otettaisiin valtiolle.
Niinpä! Mikä ihmeen järki on vahdata ihmisten mummonmökkejä, muutamaa hehtaaria peltoa ja metsää? Mitä se on keneltäkään poissa, jos niitä ei otettaisi huomioon ihan laissa määriteltyä _perusturvaa_ jaeltaessa. Mutta ei! On se niin kivaa rangaista niitä toisia ja sitten rangaista uudestaan. Ensin kielletään perusturva ja sitten jonkin ajan päästä ihmetellään, että miten olet vielä elossa, kun ei ole ollut perusturvan verran rahaa, ja lätkäistään lisävero! Ja tämä tarina on tosi!
t. Ei oikeutta perusturvaan
Tuossa näkyy hyvin kansanedustajien rekrytointiongelman tulos äänestäjän kannalta. Kansanedustajan palkka ei ole kilpailukykyinen yksityisen sektorin palkkojen kanssa, joten kansanedustajan pätkätöihin ajaudutaan valtion tai kuntien tehtävistä. Kaikenlaisilla hyödyttömillä kukkahattutädeillä on yliedustus.
Laskutaitoiset kansanedustajat taitavat tällä hetkellä olla nimettävissä yhdenkäden sormin. Niitä, jotka ymmärtävät edes jotain taloudesta, ei ole kovinkaan montaa enempää. Äänestäjän ei pidä ihmetellä tässä tilanteessa päätösten laatua.
En sanonut, että säästämistä pitäisi erityisesti palkita, vaan vain sitä, että minusta ei ole mitenkään itsestäänselvää, että siitä pitäisi rangaista, kuten nykysysteemissä tehdään. Pahiten tämä näkyy tietenkin toimeentulotuessa, jossa tosiaan ne säästöt pitää syödä ennen kuin alkaa tippua tukea valtiolta. Vähemmässä määrin tämä näkyy asumistuessa, jolla siis suositaan sitä, että asuu vuokralla, eikä ole säästäen eläen hankkinut itselleen omistusasuntoa.
Sinne kannustavuuden puolelle menee se asuntolainan korkovähennys, minkä minusta voisikin poistaa.
Minusta menet tuossa yksinkertaisessa analyysissä metsään sen suhteen, että katsot tilannetta olettaen sen olevan staattinen, vaikka tietenkin ihmisten toiminta muuttuu sen suhteen, miten heitä verotetaan. Eksplisiittisesti tämä näkyy tietenkin verosuunnittelussa, jossa tosiaan tarpeeksi rikkaat maksavat kirjanpitäjälle isot rahat siitä, että saa hänet näyttämään verottajalle noita sinun sanojasi käyttäen sellaiselta, “jolla ei ole varaa maksaa”.
Vähemmän eksplisiittisesti tämä näkyy tietenkin muissa ihmisten valinnoissa, joihin verotussysteemi heitä kannustaa.
Lisäksi sanoisin, että verotuksen suhteen tuo periaate vielä suhteellisen hyvin hyväksytäänkin. Toinen asia on sitten tämän blogikirjoituksen aihe, eli tuet. Niiden suhteen juuri tulee epäselvyyttä oikeudenmukaisuuden suhteen siitä, että tukia maksetaan sen mukaan, miten rahaa kulutetaan, eikä vain siitä, että tulot ovat pienet.
“Perustuslakia tulkitsee perustuslakivaliokunta, eikä sen päätöksistä voi valittaa. Sen tulkinta asiasta on tyystin toinen.”
Tarkoitat siis, että asia ei ole poliittisesti realistista. Se ei kuitenkaan tarkoita, että se olisi perustuslain vastaista. PeV antaa lausuntoja, ne eivät ole oikeudellisesti sitovia.
Ylipäätänsä jos perustuslain näkökulmasta toimeentuloturvan olisi oltava nykynormiston mukainen, sitä ei voisi leikata kuten nykyään tehdään sillä 20%:lla tai 40%:lla. Senkin jälkeen tuon rahan pitäisi riittää säälliseen elämään.
Ne sitovat eduskunnan päätöksentekoa. Jos PEV tiopteaa lainmuutoksen olevan perustualain vastainen, muutos pitää tehdä perustuslainsäätämisjärjestyksessä.
Jos toimeentulotuen tarkoitus todellakin on auttaa muuten hyvintoimeentulevia ihmisiä yllättävien likviditeettiongelmien hetkellä, niin ratkaisu on minusta se, että se muutetaan velaksi nykyisen vastikkeettomuuden sijaan. Perheen ongelma ei yllä mainitussa tilanteessa ole se, ettei heillä pitkällä aikavälillä riitä tulot kattamaan menoja, vaan se, että he yllättäen lyhyellä aikavälillä tarvitsevat rahaa.
Tosin yllä oleva tapaus on minusta kyllä muutenkin aika huono perustelu toimeentulotuelle, kun siinä oikea vastaus olisi palovakuutus. Muutenkin tuntuu epätodennäköiseltä, että perheen pankkitillä olevat rahat katoaisivat mihinkään tulipalossa tai mikseivät he saisi pankista kulutusluottoa.
Sairaanhoito- ja lääkekuluihin minusta oikea vastaus olisi se, että julkisesta terveydenhoidosta tehtäisiin oikeasti julkista, eikä siihen turvautuminen voisi tarkoittaa kellekään konkurssiin joutumista (jopa USA:ssa tärkeä Obamacarea ajava voima on ollut juuri se, että merkittävä osa amerikkalaisten henkilökohtaisista konkursseista johtuu juuri sairastumisista).
Hyvin tai kohtuullisesti toimeentulevien yhtäkkisten menojen kattaminen vastikkeettomalla toimeentulotuella on minusta yleisesti aika tyhmä ajatus. Parempi ratkaisu tuohon olisi Singaporen malli henkilökohtaisine sosiaaliturvatileineen.
Rakennusteollisuuden kapasiteetti käsittää myös pääomakannan. Se että tarjonta myös suuntaa kysyntää, on selkeästi liian vähälle huomiolle jäänyt seikka.
Totesin että tärkein asuntojen hintojen ja sitä kautta koko asumisen ajuri on toinen markkina, eli lainamarkkina. Se ei ole kaavoitus. Viittaan myös HS:n mielipidesivulle tänään…
Lopuksi — jos äänestäjäni joutuisivat sen takia muuttamaan Riihimäelle, että Vantaa lopettaa kasvuinvestoinnit, se varmaan lopettaa samalla lisärakentamisen tarpeen, eikö totta? Ehkäpä jäljelle jäävät vantaalaiset sitten näkevät valon…
Todellisuudessa kyse taitaa olla enemmän siitä, että juuri nykyisten vantaalaisten näkökulmasta tämä termiittikeon kasaaminen on jo aika lopettaa. Tämän ymmärtäneet ihmiset ovat valinneet minut valtuustoon.
Ode:
Pääomatulojen verokanta on jo nyt useimmille tulonsaajille ansiotulojen verokantaa korkeampi. Rajapiste on n. 70000 euron tulossa, jolloin sekä ansiotulon, että pääomatulon vero on n. 21400 euroa.
(helsinkiläinen kirkkoon kuulumaton, vero.fi 2013 laskuri).
Pääomatuloja sai 2011 1,3 miljoonaa suomalaista ja heistä n. 10% sai niitä yli 70000 euroa.
Useimmissa maailman maissa pääomatuloja (erityisesti osingot ja myyntivoitot) verotetaan ansiotuloja alemmalla kannalla. Syitä on paljon, mutta yksi keskeisistä on, että pääomaverokannan nostaminen alkaa hyvin herkästi laskemaan valtion verotuloja. Varallisuusvero ei ole käytössä, kuin ihan muutamassa maassa, joten sen puuttumattomuus ei vielä luo perustetta pääomatulojen verotuksen nostamiseen.
Laskelmassani eivät ole mukana eläke- ja työttömyysvakuutusmaksut, koska pääomatuloilla ei saa eläkettä eikä ansiosidonnaista työttömyysturvaa.
Sinulla opn tässä pieni virhe logiikassa. Yleensä pieniä pääopmatuloja saavat saavat myös ansiotuloja tai eläkettä. Jos ansiotuloja ja pääomatuloja verotettaisiin yhdenmukaisesti, vero perittäisiin niiden summasta, eli pääomatulojen vero menisi siitä marginaalin yläpäästä. Melkein kaikilla pääomatulojhen tasavero merkitsee veron alennusta siihen verrattuna, että’ niitä verotettaisiin kuin työtuloja.
Joku kyseenalaisti Odea:
Väitätkö vakavissasi, että esimerkiksi Kauniaisissa toimeentulotukea maksettaisiin merkittävässä määrin yksinkertaisesti verotettuja osinkotuloja (=verotilastossa näkymättömiä) listaamattomasta yhtiöstä nostaville? Kyllähän sossu tarkastaa tiliotteista onko sitä rahaa tullut tilille vaikka se ei näkyisikään verokortilla.
Ode vastasi:
Ei maksetakaan, mutta jos toimeentulotuesta luovuttaisiin ja se korvattaisiin perusturvalla, joka ei ote huoimioon omaisuutta, kuten kirjoittaja vaati, silloin maksettaisiin.
JaSa:
Itse asiassa omaisuus voi olla täysin näkyvissä ja tuottaa hyvin, vaikka mitään osinkoja ei maksettaisikaan. Jos firma kannattaa, osakkeiden arvo nousee ja omistaja vaurastuu vaikka osinkoa ei maksetakaan. Jos tarvitsee riihikuivaa, voi myydä muutaman osakkeen, joskus jopa takaisin sille omistamalleen yhtiölle.
Pyörittelin tuossa nopeasti Kelan asumistukilaskuria ja tulin kyllä siihen tulokseen, että tuen on pakko mennä vuokriin.
Miten muuten selittäisitte sen, että täsmälleen samoilla tiedoilla saa Kotkassa asumistukea 261,07e, mutta Helsingissä 289,49e? Kummankohan arvioisitte useimman valitsevan asuinpaikakseen, jos oikeassa elämässä voisi valita kahdesta täsmälleen samanlaisesta ja saman hintaisesta asunnosta?
Todelliset vuokrat ovat Helsingissä liki tuplat Kotkaan nähden. Siksi, asumistuen enimmäisvuokrat ovat hitusen korkeammat Helsingissä. Kotkassa enimmäisvuokran mukaisia asuntoja on olemassa, joten siellä tuki voikin mennä vuoksiin, Helsingissä ei ole.
Kauniaisissa on runsaasti tulottomia kotirouvia.
Jos sitä perusturvaa kuitenkin pitäisi itse hakea, mahtaako ongelma olla kovin todellinen? Ja toisaalta byrokratiaa voitaisiin ehkä vähentää. Yleisemminkin on pieni ongelma siinä, että yhteiskunnallisia parannuksia suunnitellaan pääasiassa kontrollin lisäämisellä. Pitäisi miettiä, miten voitaisiin päästä parempaan yhteiskuntaan, jossa on vähemmän kontrollia.
Olen aiemmissa kommenteissani yrittänyt hahmotella toimivaa ja kustannuksiltaan kohtuullista perustulomallia. Listani asioista, jotka hyvän ja yksinkertaisen perustulomallin pitäisi ottaa huomioon, tuppaa kasvamaan koko ajan, mutta ehkä tästä kehitelmästä tulee lopulta hyvä…
Miltä seuraava malli kuulostaisi?
Mallissani jokainen aikuinen suomalainen saisi perustuloa, jonka suuruus määräytyisi ko. henkilön ja hänen ruokakuntansa tiedoista seuraavien viiden tekijän perusteella: (1) aikuisten lukumäärä ruokakunnassa, (2) alaikäisten lasten lukumäärä ruokakunnassa, (3) asumismuoto (vuokralla vai omassa), (4) vuokrataso ja yleinen elinkustannusindeksi asuinpaikkakunnalla, (5) ruokakunnan yhteenlaskettu omaisuus (joka alkaisi vaikuttaa perustuloa leikkaavasti vasta ollessaan poikkeuksellisen suuri, esim. kotitalouksien varakkaimman kolmanneksen tai neljänneksen kohdalla).
Edellä mainittujen seikkojen perusteella määräytyvä perustulo olisi henkilökohtainen, ja kukin saisi sen päälle ansaita niin paljon kuin kykenee ja jokaisesta ansaitusta eurosta käteen jäävä tulo kasvaisi sitä enemmän mitä pienemmät bruttoansiot ovat. Marginaaliveroaste kullakin tulotasolla olisi siis kaikille sama, mutta ko. marginaaliveroaste muuttuisi progressiivisesti kuten nykyäänkin.
Tämä tarkoittaa siis sitä, että jos havainnollistetaan henkilön käytettävissä olevat tulot käyrällä xy-koordinaatistossa, jossa vaaka-akselilla x on bruttoansiot ja pystyakselilla y nettoansiot, niin henkilöiden tuloja kuvaavien käyrien tangenttien kulmakertoimet ovat kullakin x‑koordinaatilla kaikille henkilöille samat. Perustulo siis määräisi ainoastaan käytettävissä olevan tulon lähtötason eli käyrän siirtymän y‑suunnassa, mutta ei vaikuttaisi käyrän muotoon (eli marginaaliveroasteeseen kullakin bruttoansioiden tasolla).
Asumistukea pidetään tukena vähävaraisille. Heidän ei yksinkertaisesti kannattaisi maksaa nykyisiä vuokria ilman yhteiskunnan tukea. Myös omistusasunnon lainojen verohelpotusten kohdalla pätee sama perustelu.
Tosiasiassa sekä asumistuki että oman asunnon lainojen verovähennysoikeus ovat suurelta osin jättimäistä yhteiskunnan tukea liiketoiminnalle ja muulle yrittäjyydelle. Sinänsä saattaa olla hyväksyttävää tukea yrittäjyyttä ja liiketoimintaa. Näissä mainituissa tukimuodoissa on kuitenkin se heikkous, että ne aiheuttavat suurta vääristymää maan elinkeinotoiminnan rakenteissa. Ne tukevat työn teettämistä ruuhka-Suomessa ja aiheuttavat osaltaan syrjäseutujen elinkeinotoimintojen näivettymistä.
Ilman tälläisiä asumiseen liittyviä tukimuotoja työnantajien pitäisi maksaa työntekijöille palkka, joka riittäisi sekä elämiseen että asumiseen. Koska asumiskulut (ja myös muut menot) ruuhka-Suomessa ovat merkittävästi korkeammat kuin syrjäseuduilla, harkitsisivat työnantajat tarkemmin työpaikkojensa sijoittumista Suomeen. Monet nykyään ruuhka-Suomeen sijoittuneet teollisuuslaitokset ja yritykset huomaisivat itselleen edullisemmaksi rakentaa uudet laitokset tai laajennukset syrjäseuduille. Toisin sanoen ns markkinavoimat tulisivat mukaan ja päättäisivät uudisrakennuksen parhaan sijainnin. Nyt politiikkojen tekemät asumistukilait aiheuttavat sen, ettei yritystoiminnalla ole syytä etsiytyä luontaisesti edullisimmille seuduille.
Kyseisten avustusten poistaminen pitäisi olla kaikille selkeä tavoite. Paitsi yrityksen paikan luonnollinen määräytymistä, aiheuttaisi poisto säästöjä yhteiskunnan veroihin sekä suuria säästöjä yritysten logistiikkakuluihin.
On selvää,ettei kyseistä avustusmuotojen poistamista voi toteuttaa kertarysäyksellä. Poiston pitäisi tapahtua pikku hiljaa asteittain. Tärkeää olisi kuitenkin julistaa hallitussopimuksessa tai muuten kyseinen poisto selkeäksi tavoitteeksi. Jo tämä käynnistäisi yrittäjien mietinnän sopivimmasta toimintapaikasta eli antaisi markkinavoimille nille kuuluvan paikan yritysten sijoittautumisen optioinnissa.
Ainakaan alle 25 vuotiaan ei pitäisi saada asumis- ja työmarkkinatukea enempää kuin opiskelija — toimmentulotukea nuorille on myös vaikea automaattina ymmärtää.
Opintotuet nykymuodossa ovat hyvä peruste progressiiviseksi verotukselle. Lainapainotteisempi taas on peruste tasaveroon siirtymiselle. USA:ssa opinnot maksavat 20 000 usd x neljä vuotta + asuminen ja ruoka sekä päälle vuosi palkatonta intern harjoittelua — tulojen onkin syytä olla kohtuullisen suuret ja verojen kohtuulliset.
Suomen malli ei luontaisesti kannusta opintoihin.
No meillä nyt tietysti on tämä perustuslaki joka koskee toistaiseksi vielä köyhiäkin.
Tähän liittyy sekin ongelma, että jokaisen kunnan tulisi huioledhtia omjista kunnistaan. Mitähän nyt vaikkapa Porissa sanottaisiin, jos Helsingi sosiaalitoimisto alkaisi jakaa junalippuja Poriin kaikille niille, joiden rahat eivät riitä vuokraan Helsingissä.
Jolloin päästään lopputulokseen, ettei tuki saa olla kasvukeskuksissa syrjäalueita suurempi. Kun vielä poistetaan tuen perusteista kasvukeskusten korkeammat vuokrat, ollaan oikeilla jäljillä. Asumistukea maksetaan vain syrjäalueilla, kun mekanismi toimii oikein. En näe mitään syytä kustantaa jonkun sosiaalipummin elämää Helsingissä minun veroeuroillani.
Seuraavaksi jonkun (ainakin pitäisi) huomauttaa palveluammattien palkkauksesta. Jos työntekijöitä ei saada nykyisellä palkkatasolla on kolme vaihtoehtoa:
— nostetaan palkkaa
— lasketaan muita elinkustannuksia tai
— työnanatajat hankkivat kohtuuhintaisia työsuhdeasuntoja.
Ensimmäinen vaihtoehto ei ole realistinen, joten kahta seuraavaa tulee jalostaa eteenpäin. Elinkustannusten osalta päädytään jälleen veroasteeseen, joka on Suomessa täysin kestämätön.
Työsuhdeasuntojenkin osalta ongelman aiheuttaja on pääosin verottaja. Ollaan osaoptimoitu verostusta ymmärtämättä kokonaisuutta.
Tarvitsisimme perustuslakituomioistuimen, eikö niin? Monissa muissa maissa lakia lukevat tuomarit, meillä poliitikot, itse omien päätöstensä perustuslainmukaisuutta arvioiden.
Suomen perustuslakivaliokuntamalli vetää demokraattista prosessiamme väkisinkin jonkin verran verhojen takana tapahtuvien sisäpiirivetoisten päätösten suuntaan, sillä perustuslakivaliokunnan päätökset ainakin näyttävät useimmiten nojaavan kulloisenkin poliittisen enemmistön eli hallituksen suuntaan. Perstuslakivaliokunnan päätökset näyttäisivät olevan usein kuin hallituksen luottamusäänestyksiä, jos vain valiokunnan jäsenet kehtaavat ja saavat venytettyä perustuslain tulkintaansa kulloinkin tarvittavaan suuntaan.
Sinkkuna itse maksetussa 70 luvun kaksiossa, varaa ei ole siirtyä rivariin tai isompaan uudenpaan kämppään jollei halua ottaa 100 tonnia lisää lainaa. Työttömät frendit ja ilmeisesti moni muukin “pienempipalkkainen” asuu isommasa ja uudemmassa asunnossa. Tämä siis 4 tonnin bruttotuloilla kk. Suomi on menossa tuhoon ja näitä sossujen tukiverkkoja katsellessa ei voi kuin toivoa että se tapahtuisi jo pian.
Entä jos tulottomien kotipaikka oikeutta rajoitettaisiin?
Tällöin ei tule kunnalle intressiä ajaa tukia tarvitsevia muualle. Kunnalle pitäisi antaa oikeus pakottaa etuuksia sa
avat asumaan parakkeihin valvottuihin olosuhteisiin ja tekemään velvoitetöitä.
Opiskelijat saisivat kuntalaisuuden vasta kun heillä olisi vakituinen palkkatyö. Sitä ennen YTHS ja KELA hoitaisivat heidän palveluiden ja etuuksien tarpeensa.
Tulotonkin opiskelija on nettomaksaja kunnalle, jossa on kirjoilla, koska verotulojen tasauksen kautta siitä tulee kunnalle tuloja noin tonnni vuodessa. Tasauksessa saajana olevalle kunnalle peräti kolme tonnia kuussa.
Kuntauudistus olisi lääke tuohonkin ongelmaan, muttei sitä tietysti ole poliittisesti korrektia lausua ääneen. Entäpä jos kuntia olisikin vain 4–5 kpl…
Meillä olleen varallisuusveron toteutus oli järkyttävän surkea. Maksajiksi päätyivät periaatteessa ne, joilla oli joko omaan yritykseen tai maahan sidottua varallisuutta. Paitsi että maahan sidottu varallisuuskin oli verotusarvoilla ja oman asunnon verokohtelulla suljettu pois. Yritystenkin kohdalla laskukaavoja ja huojennuksia riitti.
Erityisen ikävä varallisuusvero oli yrittäjien kannalta. Yrittäjällä tai muuten yrityksen suurella omistajalla ei ollut mahdollisuutta siirtää varallisuutta verottajan ulottumattomiin. Likvidi varallisuushan oli naurettavan helppoa siirtää ihan laillisestikin vaikka pankkitilille.
Yrittäjällä taas ei ollut mitään muuta mahdollisuutta varallisuusveron maksamiseen kuin repiä raha firmasta osinkoina tai myydä putiikki. Yrityshän ei ole kovin likvidiä varallisuutta. (Perintö- ja lahjaverotushan tekee samaa nykyään, sieltä ne perintöveron suurimmat negatiiviset vaikutukset tulevat.)
Varallisuuden kohdalla varallisuuden verottaminen sinänsä on yleensäkin purkin avaamista väärästä päästä. Oikea verotuskohde on varallisuuden reaalituotto. Kiinteistövero on tässä ainoa merkittävä poikkeus, kiinteistöjen kohdalla olisi muista yhteiskunnallisista syistä hyvä verottaa mieluummin niiden olemassaoloa kuin siirtoja.
Kiinteistövero käyvästä arvosta hillitsisi kiinteistöjen hintojen nousua, ja se on ehkä vaikeimmin kierrettävissä oleva vero. Lisäksi riittävä kiinteistövero vaikeuttaisi kiinteistökeinottelua ja pitäisi kiinteistöt nykyistä paremmin oikeassa käytössä. Vero olisi myös sosiaalisesti ja alueellisesti tasoittava luonteeltaan.
Muilta osin varallisuuden verottamisesta kannattaisi pidättäytyä ja keskittyä tuloihin ja menoihin.
Yrittäjällä taas ei ollut mitään muuta mahdollisuutta varallisuusveron maksamiseen kuin repiä raha firmasta osinkoina tai myydä putiikki.
Yritysvarallisuutta vastaavan summan tallettaminen pankkiin ja saman summan lainaaminen takaisin ja kas, mitään verotettavaa ei ole! Ei se tätä hankalampaa ole.
Omistaja kyllä vaurastuu paperilla, mutta elintasoa tai maksukykyä hänelle ei tule tippaakaan ennen kuin yritys maksaa osinkoja (jotka verotetaan) tai hän myy osakkeita johonkin (jolloin luovutusvoittoa verotetaan).
Yrityksen osakkeiden myyminen on kivaa ja helppoa, jos kyse on tavanomaisesta pörssiyrityksestä. Jos kyse on Möttösen Kone & Hammaspyörä Oy:stä, niin vaihtoehdot ovat aika vähissä. Möttönen voi toki myydä omistamiaan osakkeita vaikka firmalleen, mutta siitäkin tullut tulo on veronalaista. Jos tempussa tekee “sopivan” hinnoittelun, se muuttuukin peitellyksi osingonjaoksi, johon löytyy nippu pirteitä pykäliä verolainsäädännöstä.
Yritysten arvon määrittäminen on erittäin vaikeaa, ja niiden myyminen on hyvin työlästä ja epävarmaa. Yritysvarallisuus ei yleensä ole lainkaan likvidiä varallisuutta. Jos epäilyttää, niin kannattaa selvittää, paljonko pankki (tai panttilainaamo) antaa lainaa yrityksen osakkeita vastaan…
Minkä vuoksi joku piilottaisi merkittäviä omaisuuksia suomalaiselta ahneelta verottajalta laittomasti, kun sen voi EU:ssa tehdä myös laillisesti. Pääomalla on vapaa liikkuvuus EU:ssa. Samoin työvoima ja tavara saavat liikkua vapaasti. EU:n vahvuus, lisäarvo on juuri vapaa liikkuvuus.
Kova pääomaverotus koskee vain meitä piensäästäjiä, jotka yritämme pistää jotain sukan varteen eläkepäiviä varten. Eihän kukaan täysjärkinen pidä isoja rahoja verotettavana Suomessa.
Jos oikeasti haluamme lisätä verotuloja, on pääomaveroaste laskettava tolkulliseksi. 🙂 Valtiontaloutemme vain alkaa olla siinä jamassa, että typeristä, mitään tuottamattomista ideologisista veroista on pakko luopua. Muuten olemme kohta konkassa.
Tarkjoitat, että on laillista muuttaa pois maasta. Muuten henkilökohtaiset pääomatulot pysyvät kyllä verotettavina, vaikka nhe siirrettäisiin veroparatiiseihin.
Nyt ei matematiikka mene yhteen. Oletko siis tarjoamassa mallia, jossa on perustulo ja sen jälkeen sama marginaaliprosentti kaikilla (ts. kuvaaja on suora)? Tällöin kyllä veroaste hakeutuu asymptoottisesti kohti marginaaliveroastetta, mutta marginaaliveroaste ei tietenkään muutu missään vaiheessa.
Tuo on yksinkertaisin tapa toteuttaa asia. Ymmärrettävä, selkeä ja oikeudenmukaiseksi koettu. Haasteena kuitenkin se, että seuraavista kolmesta jokin sakkaa pahasti:
1. Perustulosta tulee kovin pieni.
2. Budjettiin tulee monen miljardin reikä.
3. Keskituloisten verotus kiristyy selvästi.
Toki käyrää voi lähteä vetämään keskitulojen jälkeen yläviistoon vaikka sadan prosentin marginaaliveroilla, mutta silläkään ei paikata tuota budjettireikää.
Muilla veroilla paikkaaminen on vähän vaikeaa. ALV:ssa on vielä poikkusverokantoja, joita voisi poistaa. Prosenttia voisi nostaa vielä pykälällä, mutta 25 % alkaa olla haamuraja. Haittaveroista saisi väännettyä ainakin kotitaloussähköstä vielä lisää, mutta muuten kiristysvara alkaa olla vähissä. Pääomatuloja olisi kiva verottaa, mutta kovin paljon nykyistä korkeammilla prosenteilla ne lähtevät Caymanille. Kiinteistöverosta saisi miljardeja, mutta ne johtaisivat myös tukitarpeen lisäämiseen.
Joten mistä leikataan? Siitä perustulosta, opetuksesta vai terveydenhuollosta?
No ei tule. Jos perustulo on jotain 500 euroa/kk, marginaaliveroksi tulee suunnilleen 40%. Keskituloiset häviävät muutaman kympin kuussa.
Ehdotatko Osmo tosissasi pääomatuloveron huomattavaa korottamista?
Epäilen, että voisi tulla suureksi ongelmaksi, jos Suomessa pääomatulovero olisi suurempi kuin muissa EU-maissa, esim. Ruotsissa. Jos nyt jo surraan sitä, että kuinka Suomessa on vähän pääomia pienten kasvuyritysten kehittämiseen esim. Ruotsiin verrattuna, niin mihin tämä ehdotuksesi mahtaisikaan sitten lopulta johtaa pitkällä aikavälillä.
Kannattaa myös huomioida seuraavat Matti Vanhasen hyvät perustelut pääomatuloveron nykytasolle:
http://www.perheyritystenliitto.fi/blog/2012/11/voi-tata-yksinkertaistamista/
En ehdota pääomatulojen verotuksen yleistä nostamista. Veron muoto vain pitäisi miettiä kokonaan uudestaan.
Pörssiyhtiöän osinkojen vero on jotain 43 prosenttia ja se on kyllä ihan tarpeeksi.
Talletuksista vero maksetaan nimelliskorosta eikä reaalikorosta. Veroa menee vaikka korko on negatiivinen.
Vuokratulon vero on veroa reaalituyotosta, mutta sitäkään ei voi nostaa, koska oman asunnon asuntotulo on kokonaan veroton ja näiden kahyden verokohtelu eriytyisi edelleen.
Joissakin tapauksissa pääomasta on sen kartuttamisen yhte3ydessä maksettu tuloveroa, joissakin tapauksissa ei ole.
Myös Pauli Vahteran kommentti Matti Vanhasen blogikirjoituksen alla on hyvä (ks. em. linkki).
Puolueeton tarkkailija kirjoittaa asiaa. Tämä on laajempi kysymys toki, itse olen (vantaalaisten veronmaksajien edustajana) fokusoinut nimenomaan julkisrahoitteiseen pk-seudun kuplan rakentamiseen. Ja julkisrahoitteista se on aina, ellei mennä aluerakentamissopimuksiin 1970-luvun tyyliin.
Kaavoituksesta vielä, moni kirjoittaja pitää rakentamisen “rajoittamisena” sitä että kaupunki ei halua enempää velkaantua/käyttää verotulojaan uuden infran rakentamiseen. Toistan, että kaavoitus ei ole vain viivojen vetelemistä paperille, vaan ne viivat (tiet, johdot koko infra) pitää vetää myös fyysisesti.
Ymmärsit väärin ehdotukseni, mikä ei ole tosin ihme, koska selostukseni oli aika epäselvä. Asia on hankala selostaa ilman kuvia.
Tarkoitin, että kaikilla henkilöillä, joilla on samat bruttoansiotulot (joihin ei lasketa perustuloa) on sama marginaaliveroprosentti, mutta tämä marginaaliveroprosentti kasvaa progressiivisesti ansiotulojen kasvaessa kuten nykyäänkin. Eli toisin sanoen, henkilön henkilökohtaisen perustulon suuruus (johon vaikuttaa mm. ko. henkilön ruokakunnan muut jäsenet ja omaisuus) ei kuitenkaan vaikuta marginaaliveroprosenttiin.
Jos siis jätetään pääomatulot huomiotta, ja kuvataan henkilön bruttoansiotuloja ja käytettävissä olevia tuloja käyrällä xy-koordinaatistossa, jossa vaaka-akselilla x on bruttoansiot (ilman perustuloa) ja pystyakselilla y käytettävissä oleva tulo (mukaan lukien perustulo), niin eri henkilöiden käyrät olisivat muuten saman muotoisia, mutta pystysuunnassa siirtyneitä, koska eri henkilöiden perustulot (eli käyrien lähtötasot bruttoansiotulojen ollessa nolla) ovat erit (koska mm. omaisuus huomioitaisiin perustulon tasossa).
Mutta käytettävissä olevia tuloja kuvaavan käyrän tangentin kulmakerroin siis pienenee tulojen kasvaessa, eli verotus on progressiivinen.
Miksi se pitäisi miettiä uudestaan? Et myöskään ehdota mitään siihen, että mikä haluttu muoto sitten olisi.
Toiseksi, tämä pääomatuloverotus, samoin kuin yhteisövero, on sellainen asia, että se monilta osin vaatisi vähintään EU-tason koordinointia. Olisiko esim. mahdollista säätää em. veroille minimitasot, joita ei saisi EU-maissa alittaa? Monacoon ja Sveitsiin ei taida EU-tason päätöksetkään ulottua, mutta Luxemburg ja jotkut muut “karjavarkaat” ehkä saataisiin kuriin.
Itse en siis nykyoloissa ole ehdottamassa varallisuusveron takaisin tuomista tai pääomatuloveron nostoa. Ehdotukseni nostettavista veroista löytyvät aiemmista kommenteistani tähän ja edelliseseen blogikirjoitukseesi.
Kertoisitko esimerkkejä jälkimmäisistä tapauksista. Kiinnostukseni heräsi kovasti.
Yhtenä esimerkkinä itselleni tulee mieleen asunnon, muun kiinteistön tai maapohjan arvonnousu, joka usein voi johtua ns. asuntokuplasta tai muuten vain kysynnän lisääntymisestä suhteessa tarjontaan ilman omistajan omaa panosta kiinteistön kehittämiseen.
Eli pääoma kasvaa tavallaan ilman omaa ansiota, tai jopa jonkinlaisen keinottelun avulla.
Mielestäni pitäisi ehkä ennemminkin kehittää markkinoiden toimintaa ja kilpailun edellytyksiä sekä muita pelisääntöjä em. tapausten kaltaisen ansiottoman arvonnousun hyötyjen oikeudenmukaisemmaksi jakamiseksi. Eli onko pääomatuloverotuksen rakenteiden viilaus välttämättä oikea lääke tällaisiin “ongelmiin”? Esimerkiksi Oulussa kaupunki kaavoittaa tietääkseni vain itse omistamaansa maata, ja asuntojen hintakehitys onkin ollut maltillista, ja tarjontaa riittää.
Toinen mieleeni tuleva esimerkki on kaivosten (ja joidenkin muiden niukkojen ja uusiutumattomien luonnonvarojen) rikkauksien hyödyntäminen. Mineraalien kaivaminen ja etsiminen vaatii toki investointeja ja pääomia, joille lienee oikeutettua saada kohtuullinen tuotto, mutta itse mineraalivarannot kai nyky-Suomessa saa lähes ilmaiseksi, mikä ei kuulosta oikealta. Mutta tällaisiin tapauksiin kai jokin kaivosvero tms. olisi parempi ratkaisu kuin yleisen pääomatuloveron nostaminen.
En ole pitänyt sairaaloiden työsuhdeasuntojen myymistä kovin pitkänäköisenä politiikana. 😀
Osasyynähän tähänkin on verottajan osaoptimointipolitiikka, jolla pyrittiin verottamaan johtajien asuntoja, mutta joka puri kaikkein pahiten suoritusportaaseen. Tehdään johtavan ideologian, kateuden, nimissä ratkaisuja, joiden tuloksista ei olla valmiita vastaamaan.
Ja kiinteistöveroa maksavat myös ulkomaalaiset omistajat.
Voisin hyväksyä tuon ajatuksen korkotuelle, mutta asumistuen (toimeentulotuki mukaanlaskien) suhteen asia ei minusta ole noin yksinkertainen, koska hyvin merkittävä osa tuosta tuesta menee työttömille (joista ei kyllä elinkeinotoiminnalle ole hyötyä) ja tekevät asumisesta kalliimpaa itse itsensä työllä elättäville (eli niille, joita elinkeinoelämä tarvitsee) ja sitä kautta tekee kasvukeskukseen muuttamisesta vähemmän houkuttelevaa ellei palkka vastaavasti ole korkeampi.
Asumisen tukeminen aiheuttaa myös sen, että tulottomat pysyvät kasvukeskuksissa. Ilman tukea he muuttaisivat herkemmin halvemman asumisen seuduille, koska heidän rahansa eivät kerta kaikkiaan riittäisi kasvukeskuksissa elämiseen. Tämän periaatteessa markkinaehtoisen muuttoliikkeen keinotekoinen poissapito asumisen tukemisella hyödyttää juuri syrjäseutuja.
Miksi ei voi poistaa kertarysäyksellä? Kaikki tietävät sekä vuokra- että omistusasuntojen tukien valuvan suoraan hintoihin. Minusta kertapoisto on fiksumpi, koska sopeutuminen tapahtuu kertaheitolla.
Tuota, tuota…, ei ehkä onnistu. Yrittäjällä pitäisi olla tosi hyvät suhteet pankinjohtajaan, sillä tällainen veronkierto on Suomessa kielletty ja paljastuneesta operaatiosta — siis myös sisäisesessä tarkastuksessa paljastuneesta — koituisi ongelmia myös hänelle.
Perintötilanteessa ei edes tämä toimi.
Isot kalat ovat sitten asia erikseen.
Rahojenhan ei tarvinnut olla tässä asennossa kuin keskiyöllä 31.12., ja kyllä rahamaailmassa tapahtuikin varallisuusveron aikaan kaikenlaista ihmeellistä liikettä juuri vuodenvaihteessa. Silti varallisuuksien piti aiemminkin olla oikeasti isoja ennen kuin moiset liikkeet tapahtuivat halvemmalla kuin prosentin provikalla.
Pääosa tavallisista yrittäjistä ja vähän isompienkaan firmojen omistajista ei voinut käyttää eikä käyttänyt tätä kikkaa. Kikan olemassaolo kyllä puolestaan kertoi sen, kuinka mätä veropohja oli.
Ja hassuinta siis tietysti se, että ilmeisesti temppu oli laillinen sinänsä, vaikka näiden kierouksien kaveriksi usein ilmestyy laittomuuksiakin, kun tietty raja ylitetään.
Minä rrrrrakastan ajatusta yksinkertaisesta tuloverotuksesta,en laita yhtään hanttiin. Tasaprosentti veisi monta turhaa ongelmaa pois.
Katsotaanpa. Jos oikein ymmärsin, kaikki maksaisivat veroja 40 % tuloistaan miinus 6000 e/vuosi. Pienemmillä tuloilla siis olisi saamapuolella.
Tässä eri vuosituloilla:
10 000 e: ‑2 000 e / 255 e
20 000 e: 2 000 e / 2 400 e
30 000 e: 6 000 e / 5 600 e
40 000 e: 10 000 e / 9 400 e
50 000 e: 14 000 e / 13 600 e
100 000 e: 34 000 e / 36 600 e
200 000 e: 54 000 e / 86 500 e
Nykysummat kävin hakemassa suunnilleen keskimääräisellä kuntaveroprosentilla pelkillä työtuloilla. Ero nykyiseen ei ole kovin suuri, mutta pikaisella analyysilla:
- tuloluokissa 25 — 60 k€/a maksetaan enemmän kuin nyt
— uudistus voi olla kustannusneutraali, jos tukea korvataan riittävä määrä, perusturva kuitenkin on kattavampi kuin nykyään, mikä lisää kustannuksia
— pieni muutos perusturvan tasossa tai prosentissa muuttaa verokertymää huomattavan paljon
Soininvaaraa harvoin voi haukkua väärin laskemisesta, eikä tälläkään kertaa. Tuo voi toimia riippuen muun sosiaalirahoituksen rakenteesta, mutta millä tuo työnnetään poliittisen realiteetin piiriin?
Suurituloisten verotuksen helpottaminen on poliittinen itsemurha lukuunottamatta pientä osaa oikeistossa. Keskituloisten verotuksen kiristäminen on poliittinen itsemurha lukuunottamatta pientä osaa vasemmistosta. Ehkä vihreiden, kokoomuksen ja vasemmistoliiton yhteishallitus saisi tämän aikaan?
Ja tässähän on nykyisen kummallisen pääomatuloveron kanssa sellainen omituisuus, että verokohtelu on erilaista näissä tapauksissa.
Jos sijoittaja nostaa tuottoa vuosittain, tuotto voi pysyä progressioportaan alla. Jos sijoittaja rahastaa vasta luovutusvoitolla, tuotto menee progressioportaan yli.
Kuka ääliö keksi progressiivisen pääomatuloverotuksen? Eikö olisi ollut helpompi laittaa prosentti sellaiseksi, että tuotto on haluttu?
Progressiivinen verotus toimii työtuloilla, koska niitä tulee kuukausittain. Sijoitukset taas tuottavat usein vain hyvin pitkällä aikavälillä. Nyt kärsivällisyyttä vaativat sijoitukset on tehty verotuksellisesti kalliimmiksi kuin lyhyen ajan sijoituksen.
(Ja reaaliarvoista on vaikea olla enempää samaa mieltä Oden kanssa. Asia ei edes olisi laskennallisesti vaikea korjattava.)
“Ne sitovat eduskunnan päätöksentekoa. Jos PEV tiopteaa lainmuutoksen olevan perustualain vastainen, muutos pitää tehdä perustuslainsäätämisjärjestyksessä.”
Tämä on aivan totta, mutta PeV on viimeisen vuosikymmenen aikana tehnyt kaksi ratkaisua, jotka osoittavat että siellä on tahtoa ja taitoa taivuttaa perustuslain tulkintaa kun se on poliittisesti tarkoituksenmukaista. Olennaista on se mikä reaalisesti on perustuslain vastaista, ei mikä on PeV:n kulloinenkin valtabalanssi. Jälkikäteisestihän tuomioistuimet ratkaisevat sen, onko laki perustuslain kanssa ristiriidassa.
Kuten todettu edellä, tämä leikkaus nuorten turvaan, jos se on perustuslain mukainen (sitähän ei ole koeteltu tuomioistuimissa, joten siitä ei ole tietoa) niin sitä voitaisiin vastaavalla tavalla soveltaa kaikkinensa toimeentulotukeen esim. edellyttämällä “riittävää aktiivisuutta” taloudellisen tilanteen parantamiseksi. Yksi tällainen lähtöoletus voisi olla, että yhteisasuminen on sinkulla lähtökohta ja vain tilapäisesti tai poikkeuksena asutaan omassa vuokrayksiössä. Vaihtoehtona sosiaalista luottoa, jos niille asetetut edellytykset eivät täyty.
Suomessa tuomioistuimet eivät ota kantaa pertustuslakivaliokunnan kannanottoihin.
Yleensä fiksu yrittäjä Suomessa myy yrityksensä ulkomaille hyvissä ajoin ennen sukupolvenvaihdosta. Sen jälkeen varat siirretään laillisesti johonkin sellaiseen maahan, jossa on jotain tolkkua pääomaverotuksessa.
Kaikki muistavat edellisen vaalirahoitussotkun? Oleellista ei ollut joku tonni taiteeseen sinne tai tänne, vaan mistä tulivat Kokoomuksen lailliset avustukset? Kaksi suurinta avustajaa olivat Liechtenstainilaisia yrityksiä. Kaikki järkevät ihmiset ovat siirtäneet jo ajat sitten suuret omistukset pois Suomesta.
Isot omaisuudet voi laillisesti ketjuttaa EU-alueeella niin, että verot maksetaan vähemmän ahneisiin maihin. 🙂 Vain me piensijoittajat, jotka yritämme kerätä jotain eläkepäivien varalle, joudumme maksamaan veromme Suomeen.
Suomen verotusta taas on viime vuosikymmenet ohjannut lähinnä kateuden aate. Sitten vielä joku poliitikko kehtaa ihmetellä, miksi veroeuroja karkaa järkevämmän verotuksen EU-maihin. Tuo ihmettelijä on joko täysi idiootti tai sitten hän valehtelee äänestäjilleen. 😀
Osmo, pääomaverotukseen tulee saada tasapuolinen kohtelu. Niin että minä, jolla on pikkuisen säästöjä eläkepäivien varalle, en joudu maksamaan moninkertaisesti veroja suuriin pääomiin verrattuna. Ahneella on paskainen loppu ja se loppu näkyy nyt suomalaisessa pääomaverotuksessa. 🙁
Ulkomaiulta saaduista pääomatuloista maksetaan Suomessa täsmälleen yhtä paljon veroa kuin Suomessa saaduista pääomatuloista.
Kun katsoo pienipalkkaista myyjää joka joka päivä viettää yli kaksi tuntia julkisissa kulkunevoissa päästäkseen työpaikalleen ja takaisin sieltä mistä oli varaa ostaa pieni yksiö, ei välttämättä aivan ymmärrä että mikä järki on tukea työssäkäymättömien asumista siinä matkan varrella.
Pääomaa syö inflaatio, työtä ei. Jos pääoma tuottaa 5%/a, ja inflaatio on 3%/a, niin reaalinen pääomatulo on 2%/a, mutta verotetaan 5%/a mukaan, eli (30% vero) 1,5%. Jäljelle jää 0,5%/a veronjälkeistä reaalituottoa, eli todellinen reaalinen veroprosentti oli 75%. Kuulostaako liian pieneltä? Laskelma toki riippuu inflaatiotilanteesta ja tuottoprosentista, mutta tuloksena oleva progressio ei riipu kuin osin tuoton reaalisesta määrästä.
Meillä pitäisi jotenkin saada efektiiviset marginaaliveroasteet painettua 50% alle kaikilla tulotyypeillä ja tuloasteilla, mutta pääomatuloista pitäisi ensin siivota inflaatiohistoria pois ja verottaa sitten reaalituloa — silloin tämän voisi mahdollisesti yhdistää palkkatuloverotukseen, jos yritysvero samalla poistettaisiin (ettei pienyrittäjä joudu maksamaan normaalin yleistuloveron lisäksi vielä yritysveroa päälle).
Perustulojärjestelmä, jonkinlainen, tässä tarvittaisiin, mutta efektiiviseen marginaaliveroasteeseen pitäisi jotenkin saada yhdistettyä päivähoitomaksut ja asumistuki sekä pysyä yhä tuon noin 50% alla, jotta järjestelmä kannustaisi kaikkia.
Tai sitten: sosiaaliturvatili, joka mahdollistaisi n vuotta opiskelua/lastenhoitoa/varhaiseläkettä perustulolla, mutta ei enempää.
Koska Suomen veroja sekä veroluonteisia maksuja ei mukauteta eu:n liberaalimpien maiden tasolle. Käynee niin että kaikki hanttihommat tekee robotit ja vierastyövoima, urakoitsijatkin saattavat olla rekisterissä jossain toisessa eu-maassa.
Riittäähöhän kaikille Suomalaisille hommia pomoina ja virkamiehinä?
Laskussasi on pieni virhe. 200 000€/a tienaavien vero olisi 74000€ ei 54000€, mikä tekee tilanteesta vähemmän järkyttävän, mutta olet oikeasssa sen suhteen, että tuohon tasaverosysteemiin tarvittaisiin jonkinlainen lisäprogressio sinne ihan yläpäähän, jottei se tarkoittaisi suurituloisten veroaletta keskituloisten kustannuksella.
Nuo keskiluokan verokiristykset ovat kuitenkin vain alle 1–2 %-yksikön luokkaa ja jos ne saisi painettua alle prosentin sillä, että lisättäisiin tuo suurituloisten lisäprogressio, niin en todellakaan usko sen enää olevan juurikaan kantona poliittisessa kaskessa. Prosentin suuruiset muutokset tuloissa katoavat yleensä muuhun kohinaan. Esim. laman vuoksi keskituloisten bruttopalkat ovat varmaan jääneet vähintään tuon verran ennen lamaa edeltäneeltä uralta, eikä tämä ole mitään katastrofia heidän taloudelleen aiheuttanut.
Jos tuo 500€/kk + 40% tasavero (+lisäprogressio hyvätuloisille) olisi todellakin budjettineutraali nykysysteemiin verrattuna, niin ainakin minulle se kuulostaa erittäin hyvältä. Kun Vihreät jokunen vuosi sitten tuota oikeasti laskivat, niin heidän oli pakko läntätä siihen mukaan parisen miljardia muita verokorottuksia ennen kuin tilit täsmäsivät, minkä vuoksi olen jonkun verran skeptinen tuon budjettineutraaliuden suhteen.
Offtopic — helmikkuun säästösuunnitelmista olisi ihan hyvä käydä kansaliskeskustelua tyyliin faktat pöytään ensiksi.
Sisäasiainministeriö näyttää tekevän kummallista sisäistä optimointia rajavartiolaitoksen kanssa.
Mitä hemputin järkeä on reippaassa vähennyksessä kun liikenne itä-rajalla vain kasvaa eikä meripelastuskaan näytä vähenevän vaan merimiesteoitojen vähntyessä lisääntyvän.
SM:lle luulisi olevan järkevää keskittää turvallisusuviranomaistensa koulutusa Poliisi-AMK.iin, jossa tutkimustakin voitaisiin tehdä.
Imatralla tarvittaneen rajajääkärikoulua ja sotilaallisen puolen treeniä, mutta kun rajamiehiä tai poliiseja olisi ihan hyvä nähdä Länsi-Lapissakin — ja mielellään osaavina.
http://www.raja.fi/tietoa/tiedotteet/1/0/rajavartiolaitos_suunnittelee_raja-_ja_merivartiokoulun_toimintojen_keskittamista_imatralle
Vihreiden perustulomallissa vuodelta 2007 alle 5000 euron työtuloista veroasteeksi ehdotettiinkin 39% ja tuon ylittävistä 49%. Perustulon suuruus oli 440 e, joten kymppitonnin tuloista kokonais(tulo)veroasteeksi tulisi 39,6%.
120000 euron vuosituloilla nykyinen lukema on Palkansaajan tuloverolaskuri 2013:n mukaan 45,8%. Arhinmäessä on sen verran populistia, etten tuonkaltaisen perustulomallin läpimenoa heidän varaan uskaltaisi jättää. Jos taas haluttaisiin että kymppitonnin tuloilla veroaste pysyisi nykyisenlaisena, marginaaliveroasteen tulisi noilta yli 5000e tuloilta olla n. 60%. Se tekee hyväosaisten downshiftauksen taas piirun verran kannattavammaksi…
Minun nähdäkseni tulonjakoneutraalin perustulon suurimpana esteenä ovat, vain hieman karrikoiden:
1) Kokoomuksen haluttomuus olla potkimatta kaikkein köyhimpiä (nykyisiä toimeentulotukiasiakkaita) päähän
2) Demarien haluttomuus uskoa siihen ettei kaikille voi löytyä kokopäiväistä pysyvää työtä, ja siten pyrkimys estää kaikki mikä näyttää muulta kuin täystyöllisyyden tavoittelulta
3) Vasemmistoliiton utopistiset haikailut 1000e/kk perustulosta, joka olisi verotuksellisesti mahdoton toteuttaa, sekä liioitelluista veroasteikon yläpään lisäprogressioista. Tällaisten heittely ilmaan johtaa siihen että ihmisille jää se mielikuva ettei tulonjakoneutraali perustulo ole matemaattisesti mahdollinen.
Yllättävää kyllä tässä asiassa ainakaan minun mielestäni ei Keskusta ole ottanut mitään kovin jyrkkää kantaa suuntaan tai toiseen. Perussuomalaisten näkemykset taitavat jakautua noihin kolmeen esittämääni.
Tämä on niin totta. Hyvin on kaveripiirissä nähnyt miten heput ovat yksi toisensa perään lähtenyt Suomesta. Itselläkin olisi mahdollisesti samanlaiset ajatukset, jos jään täällä työttömäksi pidemmäksi aikaa. Sijoituksia löytyy sen verran ettei fattasta saa mitään ja näinollen kun työttömyystuet loppuvat niin joutuisin käyttämään sijoituksiani. Ei niin hirveästi kiinnosta kun niistä tulevilla pääomatuloilla maksaa jo vuokran tässä maassa ja vähän järkevimmissä maissa niillä voi maksaa niin vuokran kuin myös saisi ruokaakin sen verran ettei nälkään kuole.
Toki en ajatellut jäädä työttömäksi siellä muuallakaan ja tuskin tarvitseekaan kun it-alalla noita töitä on.
Onnea vain valitsemallenne tielle.
PS: Se vihreiden perustulo ei ole kustannusneutraali. Kun sen lukasee vähän tarkemmin niin sieltä löytyy ympäristöveron korotusta yrityksille sun muuta mukavaa.
Osmo, olen pitänyt sinua rehellisenä ja järkevänä — vaikka kaikista asioista en aina ole samaa mieltä. Nyt alan oikeasti epäillä jompaa kumpaa tai jopa molempia. 😀
Eliitti, on huolissaan tuottavuudesta, työuria pitäisi pidentää ja ihmisten olla lojaalimpia. Mitäpä jos tuloveron progressio käännettäisi päälaelle, mitä enemmäm tienaat sitä matalampi veroprosentti. Tulovero ei enään olisi haittavero.
Kun tuohon lisätään muut palkasta menevät maksut, kolmannes bruttopalkan lisäyksestä laskeutuisi saajansa lompakkoon. Se alkaa olla jo sen verran ranskalaista verottamista, että veronkierto palaa jo ylemmän keskiluokankin keskuudessa kansallisurheilun asemaan.
Toisaalta kymppitonnin kuukausituloja nauttivien ihmisten verottaminen on enemmän poliittinen kuin fiskaalinen kysymys. Hyvät tilastot ovat kuitenkin hämmentävän harvassa. VM taisi arvioida, että yli 100 000 euroa ansiotuloja saavia on 37 000 henkeä, mutta jakaumasta ei sitten ole kuin valistuneita arvauksia. Yli 125 000 euroa (10 000 e/kk + lomarahat) ansaitsevia tuskin on paljon yli 20 000 henkeä. Jos tämän porukan keskituloksi arvataan 200 000 euroa, niin prosenttiyksikön korotuksella otetaan 750 €/nuppi eli 15 miljoonaa.
Hyvät tilastot ovat kiven alla, mutta vuonna 2011 alemman keskiluokan marginaalissa olevat ihmiset (23 200 — 37 800 €/v) maksoivat kaikista ansiotuloveroista vajaan kolmanneksen. Saman verran tuli seuraavalta porukalta (37 800 — 68 200 €/v). Prosenttiyksikön tiukennus tämän ryhmän marginaaliveroasteeseen tekee useita satoja miljoonia lisää ansiotuloveron tuottoa.
Luvut ovat toki vain suuruusluokkia, ja ne voivat heittää tuntuvastikin. Silti noissa on ainakin pilkun paikan verran eroa. Jos joku tietää asiallisen ja ajantasaisen ansiotulotilaston riittävän tarkalla jaolla, niin otan kiitollisena vastaan ja annan parempia arvioita!
Vihreiden ehdotuksessa siis jäi parin miljardin rako, eikä se rako nykytilanteessa ainakaan ole kovin paljon kapeampi. Jos siihen ei löydy hyviä vastauksia, niin edelleen keskiluokka maksaa.
Voi se silti olla hyvä ehdotus, sitä en kritisoi.
Ups. Ei tuo minusta pieneltä virheeltä näytä, mutta kiitos korjaamisesta! (Ehkä pitäisi joskus ajatellakin kirjoittaessaan.)
Hyväksytkö vuokra-asumisen ja omistusasumisen veroneutraalin kohtelun?
Ilman tulottomia työhakemuksien lähettelijöitä matalapalkka-alat eivät voisi maksaa nykyistä palkkatasoa pääkaupunkiseudulla. Koska esimerkiksi ruokakaupat eivät voisi siirtyä syrjäseuduille ilmaistyövoiman perässä, pitäisi palkkojen korjautua sellaiseksi, että sillä voi asua pääkaupunkiseudulla. Lisäksi vanhempien luona asuvasta ei nyt lapsi mutta “nuorisotyövoimasta” käytäisiin katkera kamppailu. Kaikkihan haluavat nykyisinkin jo olla näitä “ohivirtausaloja”, eli opiskelijaduuneja, koska sillä saadaan jokin mystinen yleinen hyväksyntä surkeille työehdoille.
Ihmiset tokaisevat: “no se tilanne sit muuttuu kun valmistuu ja menee oikeisiin töihin.” Niiden ihmisten osalta, joiden kohdalla tämä ei koskaan toteudu, tämä ohikulkuargumentti saattaa tuntua epäreilulta.
Tämä on jo arkipäivää lähes kaikissa palvelualan työehtosopimuksissa — ollut jo vaikka kuinka pitkään.
Olen nyt muutamaan kertaa lukenut kirjoituksen “miksi asumistuki on välttämätön osa perusturvaa?” enkä vieläkään ymmärrä, miksi asumistuki on välttämätön osa perusturvaa.
Niin ja sitten korkeat palkat vetäisivät lisää työttömiä pääkaupunkiseudulle jne. Samoin asuminen luonnollisesti halpenisi ennen kaikkea halvoissa asunnoissa asuvilla, jos tulottomat muuttaisivat pois, koska yhtäkkiä olisi paljon asuntoja tarjolla.
Mitä palkkojen reiluuteen tulee, niin tämä on kyllä minusta jokaisen oma asia. Jos palkka tuntuu epäreilulta tehtyyn työhön nähden, niin ei sitten kannata siihen duuniin mennä. Ja tietenkin asiaa voi ajaa kollektiivisesti ja liittyä yhteen muiden duunareiden (jotka pitävät kyseistä palkkaa epäreiluna) kanssa ja ajaa yhteisvoimin sitä, että palkkoja nostetaan. Näillä kahdella keinolla Suomen muutkin palkat ovat nousseet sille tasolle, millä ovat, ei millään komitean päätöksellä siitä, mikä olisi reilu palkka mistäkin duunista.
Kommentissasi voisi olla muuten mieltä, mutta itsepähän menit käyttämään sanaa “laillisesti” siinä viestissäsi, johon Osmo tuossa vastasi. Sitä ei varmaan tarvitse Osmolle kertoa, että lain rikkominen on varsin helppoa.
Tilastokeskuksen tilaston (http://www.stat.fi/tup/suoluk/suoluk_tulot.html) mukaan yli 100 000€ ansaitsevat maksavat 12.9% veroista (tarkoittanee tuloveroja). Heitä on 1.1% kaikista tulonsaajista, eli 53 000 ja he saivat yhteensä 8.1% kaikista tuloista.
Oletetaan, että nuo luvut ovat kaikki palkkoja. Suomen BKT:stä karkeasti puolet menee palkkoihin, eli siis n. 94.5 mrd €. Tuosta 8.1% on 7.65 mrd €. Tuosta yksi prosentti on 76.5 milj. €. Laskelmiemme suuruusluokka on siis sama, mutta kyllä tuossa aika suuri ero silti on.
Oma viestini tuossa aikaisemmin jo osittain vastasi tuohon.
Jos halutaan tarjota perusturva joka takaa jonkinlaisen katon pään päällä, niin käytännössä tarvitaan jokin alue / kustannustasoriippuvainen tuki asumisen kustannuksia kattamaan, muuten tuesta tulee osassa maata ylimitoitettu (kallis) tai se suoraan edistää ghettojen muodostumista, mikäli se on liian alimitoitettu.
Ja liian alimitoitettu tarkoittaa tässä tapauksessa sitä, että perusturvalla on pakko muuttaa aina siihen pk-seudun halvimpaan kerrostalolähiöön jos haluaa selvitä.
En ole nähnyt missään hyvää ehdotelmaa joka olisi a) halpa ja b) ei ilmiselvästi edistäisi syrjäytyneiden ja työttömien vielä nykyistäkin voimakkaampaa kasautumista Itä-helsingin, Vantaan ja Espoon halvimpiin lähiöhin.
Ghettoutumisen aiheuttamat ongelmat ovat isoja. Eri asia sitten on se, että jos ne vaan yksinkertaisesti hyväksyy. Helpostihan sitä tietty Suvisaaristossa tai Westendissä rakennuttaa aidan teräsportilla oman kartanon ympärille ja eristäytyy muusta yhteiskunnasta, mutta haluammeko oikeasti sellaisen yhteiskunnan?
http://www.espoo.fi/fi-FI/Espoon_kaupunki/Tietoa_Espoosta/Tilastot_ja_tutkimukset/Muut_teemat/Espoo_alueittain_2011
Täytyy vielä lisätä, että nämä uutiset ovat kovasti huolestuttavia:
http://yle.fi/uutiset/katujengit_ilmestyivat_helsinkiin/6460914
Pienitulosten (ja GINI-kertoimen) osalta on muistetatva, että siinä on mukana pitkä häntä satunnaisia tuloja hankkivia — koululaisia jakamssa lehtiä, eläkeläisiä tyekemässä muutaman tuurauksen, opiselijoita täydentämässä tukiaan. Sitten ovat tulonsiirtoja saavat.
Kun perupäiväraha ja asumistuki tuottaa 12 000 euroa ja pienipalkkainen kokopäivätyö 22 000 euroa vuodessa, keskustelun pitäisi olla tämän eron kannustavuudesta.
Eniten tuloeroja laskee kun julkisen puole pallkkoja tasosta rippumatta pienenetään, koska tuottavuutta ei ole saatu parannettua.
Asumistuki on välttämättömyys korkeiden asumiskutannusten alueella. Sosiaalisen asumiseen toki soisi kuuluvan säännölliset esim 5 vuoden välien tehtävät tulorajatarkistukset (lapset maailmalle, iso asunto pienellä vuokralla kohtuutuloisilla).
Eroja laskelmissamme:
1. Yli 100 000 ansaitsevien tuloista suuri osa on muuta kuin palkkoja. Tuossa tilastossa ovat myös pääomatulot, minkä näkee myös keskimääräisestä veroprosentista.
2. Olennaista ei ole se, mitä yli 100 000 ansaitsevat ansaitsevat kokonaisuudessaan. Olennaista on se, kuinka paljon näistä ansioista on 100 000 euron ylittäviä tuloja. Marginaaliprosentin muutoshan vaikuttaa vain nurkkapisteen ylittäviin tuloihin. (Hyvätulosten veroprosentin nosto prosenttiyksiköllä olisikin sitten jo toista luokkaa vaikutukseltaan.)
3. Silläkin on ihan tuntuva vaikutus, onko raja 10 000 e/kk vai 100 000 e/vuosi. Ansiotulonsaajien määrä putoaa nopeasti tulojen kasvaessa.
Pääomatulojen osuuden näkee ihan suoraan noista Tilastokeskuksen luvuista sillä, että Tilastokeskuksen mukaan jo vuonna 2010 yli 100 000 euroa vuodessa ansaitsevia oli tuo 53 000 ja VM:n mukaan tänä vuonna yli 100 000 euroa vuodessa ansiotuloja saavia on 37 000.
Mutta otetaan nuo sinun numerosi lähtökohdaksi, siitä saa yllämainittujen syiden vuoksi yläraja-arvion.
Taulukosta saa laskettua kokonaistulot, koska siellä kerrotaan tulonsaajien määrä ja keskimääräiset tulot. Tulos on noin 116 miljardia euroa. Tästä yli 100 000 euroa tuloa saavien osuus oli 8,1 % eli 9,4 miljardia euroa. Tulonsaajia oli 53 000, joten näistä tuloista 100 000 euron ali jäävää tuloa on 5,3 miljardia. Niinpä 100 000 eurosta poikki laitettava marginaaliprosentin korotus koskisi tuloja, joita on 4,1 miljardia euroa. Prosentti tästä on 41 miljoonaa euroa.
Tämä on kuitenkin lukemana varmasti reilusti yläkanttiin yllämainittujen syiden vuoksi. Tosin palkat ovat kohonneet joitakin prosentteja vuodesta 2010, joten sieltä tulee pientä korotusta.
Mutta en minä mene sitä sanomaan, onko oikea lukema 15 vai 20 miljoonaa euroa vuodessa per prosenttiyksikkö 10 000 euron kuukausitulojen päälle. VM ei ilmeisesti ole julkaissut tilastoja sillä tarkkuudella, että tuota pääsisi laskemaan. Ja tämä staattisessa tilanteessa, jossa tulot eivät riipu veroista. Dynaamiset ilmiöt syövät verokertymää edelleen.
En välttämättä ole propagoimassa hyvätuloisten verotuksen keventämisenkään puolesta. Pointti on kuitenkin se, että ihan oikeasti fiskaalisesti rahat tulevat aina keskituloisilta. Köyhiltä ei saa, hyvätuloisia ei ole.
Sosiaalinen kasautuminenhan ei liity niinkään asumistukeen, vaan julkisesti tuetun asumisen rypälöitymiseen tiettyihin paikkoihin. Kyllähän kaupungin vuokrataloalueista puhutaan monenlaista ikävää, eikä ihan aina vailla tilastollista pohjaa. Markkinahintaisesti asuvat ihmiset eivät pääsääntöisesti ole niitä pahimmin syrjäytyneitä asumistuesta huolimatta.
Asumistuesta riippumatta siis kaupungin pitäisi huolehtia siitä, että ongelmia ei sysätä samaan lähiöön. Jos kaupunki omistaa asuntoja sosiaalisesti ongelmalliselta alueelta, oikea toimenpide on myydä niitä asuntoja pois ja ostaa tilalle asuntoja vähemmän haastavasta paikasta. Kauppa on kaupungille huono, mutta sillä saa sosiaalista kerrostumista sotkettua, ja jo nykyään asiaan käytettävillä rahoilla saisi aika paljon aikaan.
No, keitä siellä pk-seudun halvimmassa kerrostalolähiössä nyt sitten asuu?
On selvää, että siellä ei asu rikkaita. He asuvat siellä mainitsemassasi Westendissä muiden rikkaiden ympäröimänä riippumatta siitä, mitä tukisysteemit ovat.
Jos köyhällistölähiössä asuu sellaisia itsensä juuri ja juuri omalla työllä elättäviä, jotka joutuvat siellä asumaan siksi, että tulottomille maksettava asumistuki työntää asumiskustannukset muualla heidän ulottumattomiin, niin onko tämä sinusta sitten ongelmaton tilanne?
Tai kysytään niin päin, että jos köyhällistölähiössä asuvalle työttömälle ei matalapalkkainen työ luo juurikaan mahdollisuutta muuttaa sieltä lähiöstä jonnekin paremmalle alueelle (koska asumistuesta seuraa 80%:n efektiivinen marginaalivero), niin eikö tämä systeemi ennemminkin lisää syrjäytymistä?
Maan tai ainakin pääkaupunkiseudun alhaisimmat keskimääräiset nettotulot lienevät opiskelija-asuntoloista muodostuvista lähiöissä. Eivät taida kuitenkaan olla mitään ongelmaghettoja.
Nyt kysymys lienee se, että ovatko lähiöt ongelmaghettoja siksi, että siellä vaan tulotaso on surkea vai siksi, että siellä asuvilla on toivoton tilanne parantaa omaa tilaansa. Omasta mielestäni se liittyy ennemminkin tuohon jälkimmäiseen eikä edelliseen, mutta olen valmis kuuntelemaan muitakin perusteltuja mielipiteitä.
Lisäisin, ettei vasen laita halua ymmärtää seuraavan kolmen asian ristiriitaa:
“Palkalla pitää tulla toimeen.”
“Työehtosopimukset ovat yleissitovia.”
“Yrityksen on oltava ennemmin tai myöhemmin kannattava.”
Ymmärtämättömyys on johtanut siihen, että Syrjä-Suomessa pienin kirjapalkka riittäisi hyvään elämään, mutta töitä ei ole, kun paikallisten yrittäjien ei niitä kannata teettää. Kasvu-Suomessa puolestaan töitä olisi, mutta pienin kirjapalkka ei aina riitä elämiseen.
Kun tällä tiellä on oltu vuosikymmeniä, asiaa ei voi korjata ilman tulonsiirtoja. Vasemmiston maksiimi: “Palkalla pitää tulla toimeen” ei ole enää yleispätevä.
Työhaluisten ihmisten kohdalla tämä olisi helppo ratkaista keinoilla, joita OS on kuvannut Satakomitea-kirjassaan.
Varovaiset työnhakijat ovat asia erikseen.
Töihin kannustava perustulo, negatiivinen tulovero, perusvähennyksen kasvattaminen tms. ovat joka tapauksessa harkinnanarvoisia asioita.
“Suomessa tuomioistuimet eivät ota kantaa pertustuslakivaliokunnan kannanottoihin.”
Enhän minä niin väittänytkään. Kysymys oli siitä onko lainkohta ristiriidassa perustuslain kanssa eli sovelletaanko sitä vai ei, ei siitä onko PeV:n lausunto laista oikea.
Olen nähnyt oikeita ghettoja omin silmin kerran: New Yorkissa.
Suomessa olen vaihtanut asuinpaikkaa todella monta kertaa työ- tai työttömyystilanteen mukaan, vaikkakin vain Uudellamaalla ja useimmiten Helsingin sisällä: kantakaupungista lähiöön ja takaisin.
Kontula on tuttu, Martinlaakso myös.
Ghettoja ne misään tapauksessa eivät ole, enkä käyttäisi edes nimeä ongelmalähiö.
Normaalit ihmiset niissä suurena enemmistönä elävät aivan normaalia elämää, mitään pelkäämättä.
Kontulassa ongelmana ovat vain ostoskeskuksen kapakat yöllä.
Martinlaaksossa aseman ym. vandalisointi kyllä jatkuvana kertoi pinnan alla kytevän jotakin.
Öisiä pahoinpitelyjä on siellä alkanut nyt ilmetä, joten mahdollista jengiytymisuhkaa pitäisi alkaa torjua kiireellä.
Tämän ketjun tylyttäjien puheenvuorot huvittavat “periaatteellisuudellaan” joka on täysin irrallaan todellisuudesta.
Iloisesti sekoitetaan käsitteetkin. Ei eroteta tukia tai tuettuja asumismuotoja toisistaan ja luokitellaan ihmisiä ryhmiin, joita ei ole olemassakaan.
Itse 90-lamassa korkeampaa koulutusta vastaavan leipäpuuni menettäneenä naisena kelpasin pääkaupunkiseudulla työvoimapulan vuoksi ikääntyneenäkin reserviksi niihin sosiaali- ja terveysalan perusduuneihin, joista olin joskus aloittanut.
Nyt kuitenkin enää vain määräaikaisiin.
Tarkoittaa työllisyys ja työttömyysjaksojen vuorottelua.
Kyöräsin omaisenikin Uudeltamaalta Helsinkiin, (myös yksityisen vuokralaiseksi), koska omaishoitajuus ei olisi muuten onnistunut leivän hankkimisen rinnalla.
Keikkailu alueen laidalta toiselle ilman autoa vaatii alueella asumista.
Olen alipalkattu ja köyhä, joka ei ole ainoastaan tullut halvaksi yhteiskunnalle, vaan ollut suorastaan valtavan tuottoisa, kun hoidin omaiseni itse.
Tuottavuuden nosto kunnallisella työpaikalla — eli työmäärän lisäys ilman rajaa — johti hoitotyössä tapaturmiin ja lopulta vuoden uupumukseen.
Palaaminen työhön onneksi onnistui,kun työ vaihtui.
(Samalla tavalla hoitajia ajetaan loppuun taas — ja pahemmin — hoitajakohtainen asiakasmäärä jonka juuri kuulin hoitajalta kotihoidosta, oli minulle käsittämätön.)
Työsuhdeasunnosta on kokemusta yhden määräaikaisen verran, muuten olen asuntoni vuokrannut kiskomishaluttomilta yksityisiltä vuokranantajilta — aina erittäin pitkän etsimisen jälkeen.
Nykyisen löysin kalliista kaupunginosasta ollessani jo lähdössä muualle Suomeen uskomatta enää löytäväni täältä kattoa pään päälle.
Olisin menettänyt sekä ihmissuhteeni että työmahdollisuuteni.
VVO:n vastaavanhintaisia (alle 700) täällä hyvin harvoin vapautuu, Sato on ihan mahdoton ja ARA-systeemi on muutenkin jäänyt hintavaksi mysteeriksi.
Vaikka vastauksia kysymykseen, “keitä siellä asuu”, voi yrittää hakea vaikkapa tulotaso‑, koulutus- tai työllisyystilastoista jne., johtopäätösten kanssa kannattaa olla varovainen.
Kirjoitin tuon elämäkerrallisen tarinan yllä antaakseni esimerkillä aihetta miettiä, miksi.
Yksilö voi vaihtaa “kategoriaa” useaan kertaan ja “edestakaisin”.
Esimerkin vahvistamiseksi vielä pieni lisäys asumishistoriaani: Olen ehtinyt myös jonkin aikaa omistaa asunnon sekä kokeilla asumisoikeusasumista ennen paluuta vuokra-asujaksi.
Lähiökokemusta ja radanvarsiasumista kertyi alle 10 vuotta ennen paluuta kantakaupunkiin, jossa olen kaiken kaikkiaan viettänyt yli 40 vuotta.
Mihinkä kategoriaan siis “kuulun” — eli mitä saadaan vastaukseksi kysymykseen?
Kaikille ennakkoluuloisille: Ajakaa nyt ihmeessä joskus edes lenkki noissa lähiöissä keskellä päivää luulemisen sijaan! Kontula ja Myllypuro jne. ovat kesällä kauniita vihreydessään.
Lottovoitolla ostaisin mielelläni omakotitalon tai rivarin niistä tai Vesalasta — eikä osaketaloissakaan, joissa asuin vuokralla, ollut minkäänlaisia häiriöitä.
Suomessa ja Helsingissä on kauan pyritty heikentämään sosiaalista segregaatiota ja onnistuttu aika pitkälle, vaikka parantaakin voisi, jos ARA:n johto ei pistäisi hanttiin.
Jostakin saattaa löytyä vielä tutkimus nimeltä “Alueet ja mielikuvat” tai jokin vastaava 1980 ja ‑90-luvun vaihteen tienoilta. Aihe oli siihen aikaan tutkimuskohteena varsin “pop”.
Itse pidän leimaamishalua ja statusriippuvaisuutta henkisen köyhyyden, jämähtämisen ja pönkityksen tarpeen osoituksina.
Mitä asumistukeen tulee: Minusta Osmo on oikeassa.
Asumistuesta keskustelulle saisi huomattavasti lisää uskottavuutta, jos ottaisi selvää siitä, millainen systeemi oikeesti on.
Otetaan esimerkki: 3 henkeä, 80 neliöö, uus talo, tulot 2k:
Vuokralla: vuokra 1500€; ASUMIStuki 444€/kk.
Osake: vastike 900€ (saa sisältää kuinka paljon yhtiölainaa tahansa, sitä ei eritellä), korkoja 3600€ vuodessa; ASUMIStuki 444€/kk.
Eli tukea saa realistisille asumiskustannuksille Hkissä ihan yhtä paljon vuokra- tai omistusasumiselle.
Enkä näe tässä suurta ongelmaa. Valtio hyötyy siitä, kun köyhä saa kämppänsä maksettua, niin tukea ei enää tarvii. Vuokratuki jatkuisi köyhällä koko elämän ajan.
Sen perusteella, mitä kirjoitit (“Olen alipalkattu”), kuulut minusta juuri siihen ryhmään, jota nykysysteemi potkii päähän, eli ihmisiin, jotka koittavat parhaansa mukaan elättää itsensä työtä tehden, mutta joiden kysyntä työmarkkinoilla ei ole niin korkea, että sillä mitään erityisen hyvää elintasoa (esim. omistusasuntoa) saisi hankittua.
Jos sinua ei oikeasti harmita, että olet joutunut pienillä rahoillasi hankkimaan asunnon vapailta markkinoilta hinnoilla, joita yhteiskunnan tuet tulottomien asumisen tukemiseksi ovat paisuttaneet, tai vaihtoehtoisesti hakeutumaan vähemmän halutuille asuinalueille (ja siten vaikeuttamaan työntekoasi pitkien työmatkojen vuoksi) niin sitten aiempi kirjoitukseni ei sitten päde ainakaan sinuun.
Lisäksi kirjoituksestasi saa sen kuvan, että kenenkään muutto “pk-seudun halvimpaan kerrostalolähiöön” ei nyt niin kauhean kamala asia ole.
@Samuli Saarelma:
Ehkä kirjoituksestani olisi voinut päätellä senkin, ( mikäli ei ennestään ollut tiedossa), että hoitajatyövoiman “kysynnästä” puhuttaessa pitäisi taas miettiä tarkemmin, mistä on kysymys.
Sekä lasten että vanhusten palveluissa järjestelmällisesti alimitoitetaan sekä budjetti että hoitohenkilökunnan määrä suhteessa annettuun tehtävään: asianmukaiseen palvelunsaajan välttämättömistä tarpeista huolehtimiseen.
Tätä hoitohenkilökunnan riistoa ja uuvuttamista työmäärällä, josta kukaan ei voi kunnialla selviytyä (työn tekeminen hyvin mahdotonta) ja joka koituu palvelun saajan vahingoksi, kun minimistandardeistakaan ei pidetä kiinni, nimitetään sitten tehokkuuden lisäämiseksi.
Hoitajien sairastelua ja vaihtuvuutta, sekä hoidettaville koituvien vahinkojen ja hoitoketjujen toimimattomuuden tuottamia, todellisuudessa moninkertaisia, kustannuksia ym. seurauskuluja ei kai sitten oteta teholaskelmissa huomioon?
Hoitohenkilökunnan palkkausta väitetään lisäksi liian korkeaksi, vaikka tiedetään, että sen mataluus jarruttaa hoitajien rekrytointia ainakin pääkaupunkiseudulla.
Tilanne on ollut tämä lähes yhtäjaksoisesti 1990-lamasta saakka ja vaikutti siihen, että päätin omaishoitajuudella turvata omat vanhempani riskeiltä, joita työssäni joka päivä näin.
Kukahan turvaa meidät, joita kohta “on liikaa”?
Mistä tarpeeksi hoitajia ja heille palkkaa? Entä lapsettomien oikeusturva palvelujen suhteen, jos edunvalvoja omasta perheestä puuttuu?
Summa summarum: Sosiaalipolitiikan tarkastelu “markkinatalousnäkökulmasta” johtaa harhaan aina.
En vastusta markkinataloutta sinänsä. Sen sabluuna ei vain ole kaikkiin elämänalueisiin käypä sellaisenaan ja nykyisen valtavirtaisen taloustieteen tulkintaa markkinataloudesta pidän yhteiskuntapolitiikan järkevän hoidon kannalta suorastaan tuhoisana.
Sen näkemys työttömyydestä talouden, yhteiskunnan ja yksilön ongelmana tuottaa 1930-luvun kaltaisen fasismin uudelleensyntymisen, koska ihmisille ei jää minkäänlaista mahdollisuutta tilanteensa oikaisemiseen, kuten PIIGS-maista nähdään.
Erityisesti tämä koskee korkeakouluttamattomia nuoria ja heistä erityisesti niitä ammatteja, jotka korvataan automaatiolla. Tavallisia nuoria miehiä siis.
Minullahan oli sosiaalialan ammattilaisena sentään jokin suunta, mistä hakea työtä, joka ei yhtäkkiä vain katoa.
Ei työttömyyden tulkitsemisessa työhaluttomuudeksi kyllä ylipäätäänkään ole mitään logiikkaa — ennakkoluuloisen ja omahyväisen yläpuolelle asettumisen lisäksi.
Näyttää käyvän niin hyvin että muutetaan kohta yhteen rakkaani kanssa. Koska korot matalalla niin ajateltiin että miksi myydä asuntojamme, sijoitetaan asuntoihin, se on hyvä vanhuuden turva. Kelan laskurin avulla katseltiin että kämppiin saadaan about 400+e/kk yleistä asumistukea joten kai ne vuokralaiset saa tuollaiset 500e kasaan, ikinä en 900e pyytäis jos tietäisin että koko summan joutuisivat omasta pussista maksamaan. Olishan se ihan hirveetä jos joutuisin kämppäni markkinahinnalla vuokraamaan.
Maksan kyllä ihan reilusti veroja mutta on se kyllä kiva että te muut veronmaksajat annatte mulle takaisin ton 400e/kk. Tottaikai miinus verot mutta pääomaverot nollaantuu kun myyn ne typeryydessäni ostamani Ixonos osakkeet. Muutenkin on kivaa että joka kerta kun Katainen & kumppanit lupaa että kyllä veronmaksajat tukee Kreikkaa yms. niin osakesalkkuni arvo nousee.
Hassu nollasummapeli: verot nousee, työtunnit vähenee, osakesalkku kasvaa. Työteko ei hirveesti enää huvita kun te maksatte mulle ihan kivasti tukiaisia mutta tehdään nyt muutama tunti päivässä niin pysyy kaveripiiri. Mukavia kavereita, tulossa ihan samaan elämäntapaan kuin mä, Espanja ois kiva paikka asua talvet.
Ihan pakko sen verran oikaista, että et voi vähentää verotuksessasi Ixonoksen osakkeista tulevaa myyntitappiota vuokratuloistasi.
Miten Pudasjärven malli — alle 25 v saa hieman enemmän kuin työmarkkinatuen, kunhan ilmaantuu kunnan työpajaan tekemään hyödllisä asioita ja oppimaan jotain.
Onko väärin työllistetty?
Totta, mun moka, pahoittelen.
On se. Helposti nimittäin pilataan yrittäjien markkinoita. Esimerkiksi teettämällä ompelutöitä -> ompelijoiden leipä kapenee, remontteja -> remonttifirmat kärsivät, puutöitä -> puusepän tilaukset vähenevät.
Eräs yrittäjätuttavani aikanaan harmitteli myös starttirahoilla käyntiin lähteviä yrityksiä. Ne aikansa polkevat hintoja ja starttirahan loputtua poistuvat hiljalleen (ja tulee uusi tilalle…)
Pitäisi siis keksiä sellainen hittituote työpajaan, jota kukaan muu ei Suomessa valmista.
@ hmoilanen:
Sen verran kuin olen nähnyt noiden pajojen tuotoksia, niin ei sillä osaamisella ja näperryksillä minkään ammattilaisen kanssa kilpailla.
Ei tietysti ole tarkoituskaan.
Nuorten on tarkoitus on opetella työelämän pelisääntöjä ja saada käsitys siitä, mille alalle pyrkiä.
Etabloituneella yrittäjällä lienee myös jonkin verran etumatkaa verrattuna aloittelijaan.
Onhan kokeneen konkarin täytynyt siihenkin asti selviytyä kokeneistakin kilpailijoistaan.
Miksi sitten ei starttareista -“piipahtajista” nyt puhumattakaan.
Yrittäjä elää sillä, mitä vastinetta pystyy asiakkaan rahalle tarjoamaan.
Ei kukaan pelkää “hintaa” kauan myy.
Ei entinen eikä uusi.
Sekä Osmon että vastaajien kirjoituksia lukiessa huomaa, että kun keskitytään kuviteltujen ja todellisten porsaanreikien paikkailuun, menee lapsi pesuveden mukana.
Pitäisi poistaa koko asumistuki sekä nostaa vastaavasti työttömyysturvan ja toimeentulotuen tasoja 400 eurolla kuukaudessa. Jos ihminen kykenisi asumaan pienemmällä kululla, hänelle jäisi enemmän rahaa muuhun ja päinvastoin. Tämä laskisi esim. vuokratasoja rutkasti. Samalla toimeentulotuki tulisi siirtää Kelalla ja poistaa siitä kaikki sanktiovaikutukset, joilla nyt kuvitellaan olevan kannustava vaikutus. Sanktioilla (toimeentulotuen alentaminen) saavutetut hyödyt ovat vähäisemmät kuin niihin sitoutuvalla byrokratiakustannuksella.
Loppujen lopuksi tullaan siihen, että kehittyneessä taloudessa kansalaispalkka olisi ainut järkevä minimiturvan takaaja, koska ketään ei haluta tappaa nälkään tai jättää asunnottomaksi.
Ne, jotka kritisoivat vastikkeettoman rahan jakamisesta, eivät ymmärrä, että hyödyllistä työtä sosiaaliturvan vastikkeeksi ei oikeasti kyetä järjestämään, voidaan vain sijoittaa ihmisiä hyödyttömiin, tuottamattomiin töihin, mikä tulee kalliimmaksi tai sitten teettää sosiaaliturvaa vastaan hyödyllistä työtä, joka taas vääristää työmarkkinoita syöden palkkatyöpaikkoja.
Mathias. Ihan hyvä ajatus, mutta maksaa tolkuttomasti. Perusturvan nostaminen yli tuhanteen euroon loisi myös suuren kannustinloukun.
Ruotsista sen verran kommentoisin, että sielläpäin ei yhteiskunnan tuet valu ihan niin herkästi asuntojen vuokriin kuin meillä.
Syykin on tiedossa: asuntojen vuokrauksen VOIMAKAS regulointi viranomaistaholta.
Painotan sanaa voimakas, koska Ruotsissa se todella on sitä. Vuokra-asuntojen reguloinnista ei luovuttu edes pitkään kestäneen porvarihallituskauden aikana.
Minä muistan vielä 1980-luvun, kun Suomessa oli voimassa vuokrasääntely. Se toimi muuten hyvin, mutta ongelmana oli se, että vuokra-asuntoja ei ollut ainakaan pääkaupunkiseudulla tarjolla. Jos ei ollut tarpeeksi pienituloinen saadakseen kaupungin tai muutaman yleishyödyllisen rakennuttajan vuokra-asuntoa, niin oli käytännössä pakko ostaa oma asunto, jos halusi asua jossain.
Kysymys sinulle Seppo Santeri: Mulla on käsitys, että Ruotsin (oikeastaan Tukholman) asuntomarkkinat ovat aika vääristyneet mm. sen takia, että siellä pimeästi jälleenvuokrataan asuntoja ja myös asumisoikeusasuntojen hallinta ei käytännössä vastaa totuutta — eli onko siellä sun mielestäsi vinoutuneet markkinat?
Touko Mettinen
ihan uteliaisuuttani kysyn
Ruotsissa pannaan vastasyntyneet lapset vuokra-asuntojonoon, jotta he voisivat saada asunnon 20 vuoden kuluttua. Vain puolue-eliitti saa asunnon nopeammin. Tätäkö halutaan?
Asumistukea voisi hakea suoraan pankille ei nk. vuokranantajalle.Olisi rehellisempää, vuokranantajan dille status katoaisi.Vasta kun koko laina on maksettu vuokranantaja tulisi kuvaan muutenkin kuin huoltotöiden osalta. Minulle valui tieto että pankki on määritellyt kohtuutoman vuokrani, vuokraisäntä on pahana ettei hän voi laskea vuokraa reaalitasolle ettei hän päätä siittä itse. Taloa alettiin valittamiseni tuloksena myymään purkukuntoisena vaikka rakennustakstajankin mielestä talo on kohtuullisessa kunnossa — helposti korjattavissa.Ongelmaiset kaivo ja jätevesi asiat hoituvat alle viikon työllä josta voin vuokralaisena tehdä osan itse korvauksena vuokrasummasta. Ei ole lokiikan mukaista että purkukuntoista taloa edes vuokrataisiin kelan tuella asuin käyttöön, kuulostaa mielenterveysongelmaisen jutuilta. Onkohan pankinjohtajalla palaset kohdallaan, miten voi johtaa rahavirtoja kun asiat ovat näin vinksallaan? Asiahan on niin että jos on varaa ottaa asuntolaina Kela maksaa lainasi jos otat vuokralaisen, vuokralaisa kannatta kuulustella kunnolla, ovatko he vaikka sairaseläkeellä, eläkeläisen kaikki kulut korvataan ja vuokran voi nostaa aina 800 euroon saakka riipumatta asunnon koosta tai kunnosta ei kelasta tarkistella kuinka asutaan, kunhan näyttää paperilla hyvältä, ja paeriin on kirjattu asiat jotka menvät Kelan standardin mukaan. Parhaimillaan tapavaan taloon maksetaan myös lapsilis ja lapsen sosiaalituet.Eläkeläinen on myös siittä hyvä vuokralainen että hän on vakavarainen, sähkölaskut ja vesi korvataan täysmääräisenä jos ei kelan puolesta niin, sosiaalituesta. MMtään tarkastuksia sairaseläkelisten koteihin ei tehdä, heitä voi täten siis myös huijata, pahalla kaivolla myös aiheutta lisä laskua ihan kaikille terveydenhuollon kautta, jos eivät itse vaadi tarkastusta. Työtön tai opiskelija taas ei ole niin hyvä vuokralainen heillähän on omaa rahaa,joka ei ole pelkkään kuluttamiseen kuten sairailla, työttömyyskorvaus jolla pitää hakea töitä panostaa ulkonäköön sekä muihin seikkoihin töitä hakiessa palaa jonkin verran rahaa kuten matkat työhaasteteluun ja aika joka on poissa kun työhakukaavakeita pitää täyttää vaikka pelkkä CeeVee riitäisi, mutta työnvälitysfirmat eivät osaa lukea kuin omia kaavakeitaan joihin lisätään ceevee liiteenä:) ihan crayzyä, ovatkohan olleet itse koskaan työttömiä, samaa voipi kysyä politiikassa pyöriviltä sisäpiiri hemmoilta? Olen itse vain yksi esimerkki, enkä edes ääripäästä, näitä taitaa olla aika monia ja vielä pahempia, joiden suut on tukittu (+manipuloitu) rahalla (tuilla)ja terveydenhuollolla kiristmällä.
Asumistukea voisi hakea suoraan pankille ei nk. vuokranantajalle.Olisi rehellisempää, vuokranantajan dille status katoaisi.Vasta kun koko laina on maksettu vuokranantaja tulisi
kuvaan muutenkin kuin huoltotöiden osalta. Minulle valui tieto että pankki on määritellyt kohtuutoman vuokrani, vuokraisäntä on pahana ettei hän voi laskea vuokraa reaalitasolle
ettei hän päätä siittä itse. Taloa alettiin valittamiseni tuloksena myymään purkukuntoisena vaikka rakennustakstajankin mielestä talo on kohtuullisessa kunnossa – helposti korjattavissa.
Ongelmaiset kaivo ja jätevesi asiat hoituvat alle viikon työllä josta voin vuokralaisena tehdä osan itse korvauksena vuokrasummasta. Ei ole lokiikan mukaista että purkukuntoista taloa
edes vuokrataisiin kelan tuella asuin käyttöön, kuulostaa mielenterveysongelmaisen jutuilta. Onkohan pankinjohtajalla palaset kohdallaan, miten voi johtaa rahavirtoja kun asiat ovat
näin vinksallaan? Asiahan on niin että jos on varaa ottaa asuntolaina Kela maksaa lainasi jos otat vuokralaisen, vuokralaisa kannatta kuulustella kunnolla, ovatko he vaikka sairaseläkeellä,
eläkeläisen kaikki kulut korvataan ja vuokran voi nostaa aina 800 euroon saakka riipumatta asunnon koosta tai kunnosta ei kelasta tarkistella kuinka asutaan, kunhan näyttää paperilla
hyvältä, ja paperiin on kirjattu asiat jotka menvät Kelan standardin mukaan. Parhaimillaan tappavaan taloon maksetaan myös lapsilisä ja lapsen sosiaalituet.Eläkeläinen on myös siittä hyvä
vuokralainen että hän on vakavarainen, sähkölaskut ja vesi korvataan täysmääräisenä jos ei kelan puolesta niin, sosiaalituesta. Joson ihan 100% invalidi niin varmasti saa asunnon ilmaiseksi
omaksi vuokralaisen avulla Kelasta. Mitään tarkastuksia sairaseläkeläisten koteihin ei tehdä,
heitä voi täten siis myös huijata, pahalla kaivolla myös aiheutta lisä laskua ihan kaikille terveydenhuollon kautta, jos eivät itse vaadi tarkastusta.
Työtön tai opiskelija taas ei ole niin hyvä vuokralainen heillähän on omaa rahaa,joka ei ole pelkkään kuluttamiseen kuten sairailla, työttömyyskorvaus jolla pitää hakea töitä panostaa
ulkonäköön sekä muihin seikkoihin töitä hakiessa palaa jonkin verran rahaa kuten matkat työhaastateluun ja aika joka on poissa kun työhakukaavakeita pitää täyttää vaikka pelkkä
CeeVee riitäisi, mutta työnvälitysfirmat eivät osaa lukea kuin omia kaavakeitaan joihin lisätään ceevee liiteenä:) ihan crazyä, ovatkohan olleet itse koskaan työttömiä, samaa voipi kysyä
politiikassa pyöriviltä sisäpiiri hemmoilta?Tahllinen nöyryyttäminen ei ole terveen ihmisen tapa toimia, eikä terveen yhteikunnan tai yhteisön kenkään ei pidä nöyristellä saadakseen ruokaa ja asunnon tai töitä. Olen itse vain yksi esimerkki, enkä edes ääripäästä, näitä taitaa olla aika monia ja vielä pahempia, joiden suut on tukittu
(+manipuloitu) rahalla (tuilla)ja terveydenhuollolla kiristmällä.
kaikille oma maapala jota saa viljellä ja johon rakentaa, köyttää töiden tekmiseen, vaikka yrittämiseen. kolhoosi järjestelmä jossa kaikilla on oma duuni ja kolhoosin oma kauppa ulkopuolisille on järkeenkäypä järjestelmä siihen vaan ei saisi pakottaa sitten se alkaa maistumaan puulta. nykypäivänä sähköön voi sijoittaa niin ettei tarvita sähköyhtiöitä kuin vain poikkeustilanteissa, raha omaan sähkön tuotantoon tulee vähitellen töistä tai saa perintönä aurinkopaneeli järjestelmän 🙂 lämmitys tulee valtion tai kolhoosin metsistä harvennuksena koko porukalle sekä että marjat ja sienet talveksi. Kaupunki asujilla onkin sitten hankala tilanne, parvekkeiden kokoa pitää kasvattaa? kerrostalo kommuuni toimii kivijalka myymälöillä ja kattotasanteen sähkölaitoksella? Ei valtiota tai kaupungin asuntoja tarvita ollenkaan,taataan vain kaikille oma maapala, Valtiota ei oikeasti tarvita oikeestaan mihinkään,paitsi poliitkkojen palkkoihin, joten ihan turha, järjestyksen valvonta on ongelma jota täytyy pohtia johon ei ole suoraa vastausta.