Keskustan eduskuntaryhmän puheenjohtaja Kimmo Tiilikainen esittää Uutisvuoksen kolumnissaan, että työtön saisi ansaita 300 euroa kuussa ilman, että työttömyysturvaa sovitetaan yhteen tulojen kanssa. Nykykäytännöllähän tuosta 150 euroa leikkautuisi pois työttömyyspäivärahasta tai työmarkkinatuesta.
Tiilikainen on oikeilla jäljillä, mutta asia ei ole näin yksinkertainen. Tuollainen käytäntö oli aiemmin, mutta siitä luovuttiin, koska se vähensi työhaluja. Silloin sai ansaita 750 markkaa kuussa (nykyrahassa jotain 250 euroa), mutta tämän ylittävä osa leikkasi päivärahoja 80 prosentilla. Tästä tietysti seurasi, että työtä tehtiin vain tuohon 750 euroon saakka ja siihen lopetettiin.
Mistä tuo typerä 80 prosentin leikkuri tähän keksittiin? Siitä, ettei työttömyysturva yhdistettynä osa-aikaiseen työhön saanut sentään ylittää alkuperäistä palkkaa. Tähänkin on tosin toinen sääntö. Kun 90 prosenttia työttömyysturvan perusteena olevasta palkasta tulee vastaan, leikkuri on nytkin sataprosenttinen.
Jos työtön on ennen työttömyyttä tienannut 1500 euroa kuussa, on lapsettoman henkilön työttömyysturva 1030 euroa kuussa. Siihen 300 euroa verovapaasti merkitsee 1330 euroa eli päästään jo melkein kiinni tuohon 90 prosentin rajaan. Jos tuo 90 prosentin raja poistettaisiin, pääsisi alkuperäiseen palkkaan 640 euron ansiotuloilla. Menemällä siis alkuperäisiin työpaikkaansa 18 tunnin viikkotyöajalla pääsee entisiin ansioihin. Jos perheessä on kaksi lasta, työttömyyspäiväraha on 1200 euroa kuussa, joten pelkällä Tiilikaisen 300 eurolla saa jo samat tulot kuin kokopäivätyöstä. Tosin pieniä palkkoja verotetaan vähän lievemmin kuin työttömyyspäivärahaa, juuri tämän takia. Kolmikannassa Tiilikaisen esityksen käsittely päättyy tähän.
Älkäämme silti luovuttako. Vaikka Tiilikaisen esitystä ei ole ajateltu loppuun, ongelma jota hän yrittää ratkaista, on todellinen. Se vaatii vain paljon isompaa reformia.
Jos haluamme Suomesta oikeudenmukaisemman yhteiskunnan, jossa kohtuuttoman paljon väkeä ei syrjäydy työmarkkinoilta, tuollaisesta 1500 euron kuukausipalkasta pitää jäädä käteen enemmän kuin siitä nyt jää. Minusta on myös oikeudenmukaista, että työtä tekevä hyötyy työnteosta taloudellisesti. Koska työttömyyttä tuetaan 1000 – 1200 eurolla kuussa, kannattaa pienellä tulonsiirrolla tukea myös tuota 1500 euron palkkaa – ainakin siellä, missä asuminen on kallista. Tämä muuttaa tulonjakoa Suomessa selvästi, mutta minusta hyvään suuntaan. Meillä on puhuttu kohtuuttoman paljon perusturvan mataluudesta ja kovin vähän siitä, että pienipalkkaiset elävät jokseenkin samalla tulotasolla.
Miten pieniä palkkoja tuetaan on helppo keksiä sen jälkeen, kun ensin hyväksytään tämä päämääräksi.
Sata-komiteassa oli esillä kaksi vaihtoehtoa. Joko työmarkkinatuesta kehitettäisiin palkkatuki pienipalkkaisille. Työmarkkinatuki pienenee palkan kasvaessa (yhteensovitus), mutta loppuu kerrasta kokonaan, jos työaika ylittää 75 prosenttia kokoaikaisen työn työajasta. Pelkästään poistamalla tuon työaikarajoituksen työmarkkinatuki ulottuisi tukemaan pieniä palkkoja niillä, joilla on lapsia.
Toinen vaihtoehto on parantaa asumistukea sellaiseksi kuin se oli vielä 1980-luvulla, jolloin työssäkäyväkin saattoi saada sitä. En nostaisi suurinta hyväksyttävää vuokraa enkä missään tapauksessa laskisi 20 prosentin omavastuuta (tuki on korkeintaan 80 prosenttia hyväksyttävästä vuokrasta) , mutta yhteensovittaisin asumistuen loivemmin tulojen kasvaessa, jolloin se tukisi myös pienipalkkaisia, eikä vain työttömiä.
lähde stm:
“Kaikissa kunnissa sovelletaan samoja toimeentulotuen perusosien euromääriä. Yksin asuvan henkilön perusosan määrä on 477,26 euroa kuukaudessa 1.1.2013 lähtien. Yksinhuoltajalle korotettuna maksettavan perusosan määrä on 524,99 euroa.”
-joten perusongelma on tuo yo.tuen suuruus,ei niinkään pienuus.
alennettakoon tt-tukea sinne 200–300e/kk ‚niin pienipalkkaisen työn vastaanotettavuus ongelmat vähenevät kerralla ja kas,myös vuokrat/asumiskulut seuraavat alaspäin.
poliittisesti se on vaan mahdotonta toteuttaa?
Hyvä Osmo,
olet sinäkin tässä oikeilla jäljillä. 🙂
Noista kahdesta kirjoituksesi lopussa esittämästäsi vaihtoehdosta ensimmäinen on mielestäni parempi lähtökohta. Mielestäni pienipalkkaisen työn kannattavuutta tekijälleen pitää parantaa asumiskuluista riippumatta, ja työn tekeminen pitää tehdä kaikissa olosuhteissa työttömyyttä kannattavammaksi.
Onko muuten joku syy, miksi tässä kirjoituksessa vältät mainitsemasta sanaa “perustulo” tai “negatiivinen tulovero”, jotka kuitenkin ovat laajasti tunnettuja käsitteitä ja ymmärtääkseni osuvasti kuvaavat juuri sitä, mikä sinun ja Tiilikaisen ehdotuksissa on oleellista.
Yksityiskohdista voidaan toki kiistellä loputtomasti, mutta kun sanotaan, että yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, niin seuraavan Wikipedia artikkelin kuva kai kertoo ajatuksen ytimen:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Perustulo
Jos kuvan vaaka-akselin ajatellaan kuvaavan bruttopalkkaa (toisin kuin kuvassa kerrotaan) ja pystyakselin käteen jäävää tuloa, niin negatiivinen tulovero tukee pienipalkkaisia ja verottaa suuripalkkaisia, mutta ilman mitään porrastuksia. Käteen jäävän palkan osuutta kuvaava käyrän ei tietenkään tarvi olla suora, vaan mukaan voidaan tuoda ansiotuloveron progressio ja tämäkin portaattomasti, jotta ei synny kannustinloukkuja.
Käsitykseni mukaan Keskustassa olisi laajemminkin kannatusta sellaisille ajatuksille kuin edellä mainittu negatiivinen tulovero on.
Kun ne asumisen tuet vielä nostaa asumisen hintoja… Nimikkeellä yleinen asumistuki, eläkkeensaajan asumistuki, asuntolainojen korkovähennys ja työmatkojen verovähennys, tuetaan yhteensä noin kolmella miljardilla vuodesta asumista, noin tonnin per asunto. Eiks tuosta nyt voisi KELAn mikrosimulaattorilla pyöräyttää mallin jossa leikataan tuoista vaikka puolet, ja vastaavasti korotetaan muita tukia ja leikataan veroja? Siinä että tuleeko sama raha nimikkeellä asumistuki, korkovähennys vaii lapsilisän korotus on semmoinen olennainen ero, että lapsilisä ei suoraan siirry vuokriin ja se ei leikkaannu jos tekee töitä.
Erittäin tärkeää, että otat asian esille.
Työttömiä on hyvin monenlaisia ja erilaisissa elämäntilanteissa sekä asuu erilaisilla paikkakunnilla kustannusten puolesta.
Helpointa on leimata kaikki samanlaisiksi jonkun ihmistyypin tai taloustyypin mukaan. Se on hedelmätöntä.
On keksittävä keino, millä jokainen tehty työtunti lisää ihmisen tuloa, koska työn pariin oppimaan ja pysymään ajan tasalla pitää kannustaa.
Useimmille ihmisille itse ansaittu euro on arvokkaampi kuin mikään sosiaalieuro. Itse ansaittu kohottaa itsetuntoa. Se on tärkeää ja kannustavaa.
Sille, että Suomessa on ja tulee olemaan joku joukko ihmisiä, joille ei ole merkitystä muulla kuin mahdollisuudella elää minimillä, emme voi mitään.
Tai, yksi keino voisi olla: sitouttaa vauvojen vanhemmat sellaiseen kasvatukseen, jossa lapsen työllistyminen aikanaan vaikuttaa vanhemman eläkkeen määrään.…..
Kolmas vaihtoehto olisi yhdistää asumistuki ja työmarkkinatuki yhdeksi isoksi tukimuodoksi, joka vähenisi tasaisesti tulojen kasvaessa siten, ettei nopea väheneminen aiheuttaisi kannustinloukkuja. Näin toimitaan Britanniassa toteutettavassa Universal Credit ‑sosiaaliturvauudistuksessa.
Asumisen hinta määräytyy puhtaasti sen mukaan mitä ihmiset pystyvät siitä maksamaan. Pienipalkkaisen tuki ei jää pienipalkkaisen asumisolojen parantamiseen vaan valuu suoraan läpi asumisen hintaan. Eli siis pienituloinen asuu edelleen siinä samassa asunnossa, omaa rahaa kuluu edelleen yhtä paljon mutta vuokra nousee ja siihen saa sitten tukea. Tämäntyylisen tukemisen voisi suoraan nimetä vuokranantajien tukemiseksi. Jos tuon tuen maksaisi valtio niin suuret vuokranantajat kuten Helsingin kaupunki tietysti hyötyisi melkoiset summat.
Tämän rahanhaalimisen kaupungin budjettiin toki voisi ehdotuksiss yrittää joko naamioida vähän paremmin tai sitten pyytää ihan suoraan. Jälkimmäisessä olisi vielä se hyvä puoli että ilman vuokralaisten kautta kierrättämistä byrokratiaan kuluu huomattavsti vähemmän.
Minusta taas asumistuki pitäisi kyllä poistaa ihan kokonaan ja säästyneet rahat siirtää sellaisenaan perustulon suuntaan viilattavien muutosten toteuttamiseen. Tai ihan vaan keventää veroja.
Itse asiassa tuo on tyypillisesti semmoinen jossa tarvittaisiin Excelliä jossa voisi laittaa vaihtoehdot ja siitä kuvaajat.
Pelkästään kirjoittamalla ei asia hahmotu.
Periaate kai pitäisi olla ettei ole selviä pykäliä vaan liukuma käteen jäävän rahassa vähän kuten isoimmilla tuloilla on progressio.
PTT:n Olli Kärkkäinen esitti tuossa Universal Credit-mallin mukaista järjestelmää. Jos siinä yhdistetään vain asumistuki ja minimipäivärahat niin kuulostaa hyvältä. Poliittinen ongelma on kuitenkin siinä, että yleinen asumistuki on jostain syystä hirmuinen hämähäkinseitti, jossa on ehtoja vaikka muille jakaa ja demarit varsinkin tykkää siitä sekamelskasta. On vaikea ymmärtää, miksei sitä voisi toteuttaa samalla tavalla kuin opintotuen asumislisää eli siinä on kattosumma ja siitä sitten 80% ja sillä paprika. Jos siihen liitetään sama sovitteluleikkuri kuin on työttömyysturvassa ja sovitaan se tasan 50 pinnaan niin tulisi hyvä ilmankin mitään yhteissovitteluakin.
Toisaalta minulle on epäselvää miksei asumistukea voisi vain yksinkertaisesti lakkauttaa ja sisällyttää sitä perusetuuksiin. Kun asumisen maksaisikin ilman kohdennettua interventiota, taitaisi moni työtön miettiä toistamiseen Helsingissä asumisen mielekkyyttä. Helpottaisi hetkellisesti asuntopulaankin.
Pitkäaikastyöttömät ovat ehtymätön harmaan työvoiman lähde, palkka käteen ilman kuiteja — kaikki säästävät.
Laajassa tuttavapiirisdsä on ihmisiä, jotka käyttävät luovuutta siihen, että ei vain tarvitsisi olla aktiivisten työvoimatoimenpiteiden kohde, kun keikkaa pukkaa muutenkin. Asumistuki ja peruspäiväraha ovat juuri työllistymistukena.
Ikävä sanoa, mutta moraalikeskustelu ei saisi olla kokoomusnuorten hallitsemaa ökyilyä.
Mikä on se moraalinen eetos, joka kannustaisi olemaan kunnon kansalainen?
Milloin kannustavuus ei ole syyllistämistä vaan aitoa kannattavuutta?
Tunenn itseni idiootiksi kun olen maksanut omistusasunnon ja veroja kohtuullisen paljon.
Alan ammattilaiset osaavat maksimoida saamansa yhteiskunnan tuen ja henkinen panostus on tukien hakemisessa enemmän kuin verojen maksamisessa.
Vuokra-asuntoon saisi aikanaan asumistuen, kun kertoo ryypänneensä rahat saa soppaa, sielunhoitoa ja vaatteet, perupäiväraha pimeiden hommien kanssa on ihan kiva juttu — rikkaiden postimyyntipuolisotkin saavat valtion perusrahoituksen.
Kokopäiväinen pienipalkkainen työ tuottaa vuodessa n 22 000 euroa brutto. Lisäksi joutuu käymään töissä. Onko ero toimeentulotuettuun elämään enää kannustava?
Pitäisikö se 520 euroa saada mukaan työpaikkaan, vaikka vuoden ajaksi? (Vaikka tukityöllistettyjä kierrätettäisiin, se voisi olla kannattavaa.)
Huonosti käy kun väestön ikääntyessä nuorempi osa oivaltaa, että leipää saa vaikka ei sen kumemmin yhteiskuntaa rakentaisi? Kohtuullinen määrä on tarpeen, hyväksi ja oikein, mutta jossakin tulee raja vastaan.
Ei uskoisi, että tämän asian ratkaisemiseen tarvitaan korkeampaa matematiikkaa! Jos työtön ihminen tienaa muutaman satasen, siltä putoaa kaikki tuet saman tien ja niiden palauttaminen työn päätyttyä kestää muutaman kuukauden, jolloin on ihan tyhjän päällä. Kannattaako siis ottaa satunnainen työ vastaan?? “Työn teon täytyy kannattaa aina!” jyrähtää kokoomus. Ei kuulkaa kannata köyhimmillä ja siksi moni tipahtaa totaalisesti työelämän ulkopuolle. Jos tämän yhtälön ratkaisemiseen tarvitaan tuhat tuntia kalkylointia, niin vähisssä on poliitikkojen laskutaidot.
Asuntoja saa vapaasti ostaa ja myydä sekä vuokrata. Vuokra-asumisen hinta ei siksi voi irtaantua mielivaltaisen kauas omistusasumisen hinnasta, koska silloin näiden asumismuotojen välillä alkaa käydä liikettä. Vuokranantajalla voi olla kivaa, mutta jos vuokranantajalla on liian kivaa, vuokranantajien määrä lisääntyy. Avoin bisnis ei voi olla liian hyvää.
Kaikki asumisen tuki menee siis asumisen hintaan yleensä erittelemättä omistusasumista ja vuokra-asumista. On likimain sama, onko kyse korkojen verovähennysoikeudesta vai jostain vuokraan kohdistuvasta tuesta. Tämän takia asumisen lisätukeminen nostaisi asumisen hintaa. Tuki parantaa tuensaajan suhteellista asemaa tukea saamattomiin nähden, mutta isossa kokonaisuudessa maksajina ovat:
- vuokralaiset
— ensiasunnon ostajat
— asunnon kalliimpaan/kalliimpiin vaihtajat
— tonttimaan ostajat
Lyhyesti sanottuna siis nuoret ja perheelliset.
Saamapuolella taas ovat:
- asunnon halvempaan vaihtajat
— asunnon pois myyvät
— rakennusmaan myyjät
Kenellekään muulle hinnannoususta ei ole kuin haittaa. Asuntoja halvempaan vaihtavia on varsin vähän, joten lyhyt lista on perikunnat, asuntosijoittajat ja maanomistajat. Prosentuaalisesti hintatason noususta hyötyvät eniten maanomistajat, koska nousu menee melkein sellaisenaan maan hintaan.
Huomattavasti isompi joukko voi kokea olevansa voittajia, koska varallisuuden laskennallinen arvo kasvaa. Siitä ei kuitenkaan ole mitään hyötyä muutoin kuin myyntihetkellä.
Vuokranantajat ovat asuntosijoittajia, joten he hyötyvät tukitason nostosta asuntojen hintojen (ja siitä seuraavan vuokrien) nousun vuoksi. Vakaasta tukitasosta asuntosijoittaja ei hyödy.
(Tästä voisikin sitten päästä kohtaan käypään arvoon sidotun kiinteistöveron hyödyt, mutta ehkä jätetään toiseen kertaan.)
Mutta sitten niihin yksityiskohtiin…
Ensinnäkin on minusta on aivan hassua ja typerää, jos/kun on niin, että nykysysteemissä pelkkää työttömyyspäivärahaa tai työmarkkinatukea saavalla sen ensimmäisenkin euron ansaitsemisessa on efektiivinen marginaaliveroprosentti vähintään 50 (tai jopa paljon enemmän jos saa myös asumistukea tai toimeentulotukea). Eihän edes huipputuloisilla johtajilla ole näin vähän kannustimia lisäeurojen tienaamiseen nykyisen ansionsa päälle.
Ehdottaisin koko perusturvajärjestelmän täysremonttia ja sen korvaamista kotitalouskohtaisesti sovitetulla perustulomallilla, jonka keskeiset ominaisuudet olisivat seuraavat:
- jokainen täysikäinen kansalainen olisi perustulon piirissä siten, että hän joka tapauksessa saisi vähimmäisperusturvan (yksinelävälle perustulon suuruus voisi vastata kutakuinkin nykyisen peruspäivärahan tasoa), mutta hän voisi myös ansaita sen päälle palkkaa täysimääräisesti kykyjensä mukaan siten, että ansaitun palkan veroaste kasvaa portaattomasti vähitellen tulojen noustessa (siis progressiivinen vero kuten nykyäänkin)
- ansiotulon veroprogressiota kuvaavan käyrän muoto olisi kaikille terveille täysi-ikäisille sama (em. käyrä siis kuvaa käytettävissä olevat tulot bruttoansioiden funktiona), mutta sen lähtötaso eli perustulon suuruus voisi vaihdella kotitalouskohtaisesti seuraavien muuttujien perusteella: (1) täysi-ikäisten aikuisten määrä kotitaloudessa (pariskunta vs. sinkku), (2) huollettavien alaikäisten lasten määrä kotitaloudessa, ja (3) paikkakunnan elinkustannusindeksi
Tällaisessa mallissa kaikilla täysi-ikäisillä aikuisilla olisi taloudellinen kannustin jokaisen lisäeuron hankkimiseen (eli ansiotulojen ns. marginaaliveroaste riippuisi ainoastaan ansiotasosta ja malli pitäisi säätää niin, että ko. marginaaliveroaste laskisi kaikilla pieni- ja keskituloisilla nykyiseen verrattuna).
Mallini idea siis on, että monilapsisen yksinhuoltajan perustulo olisi suurempi kuin lapsettoman pariskunnan osapuolten, ja yksinelävän aikuisen perustulon suuruus olisi jossain näiden välissä. Malli voisi ehkä myös korvata asumistuet, jos perustulon suuruus huomioisi myös asuinpaikkakunnan elinkustannukset jossain määrin (mutta niitä tuskin voi huomioida täysimääräisesti, koska muutenhan kaikki työttömät muuttaisivat Helsinkiin).
Monet ehdottaa tukienleikkauksia, mutta se on käytännössä mahdotonta.
Suurimman puolueen kannatus perustuu täysin siihen että tukien saajat ei äänestä, jos nimittäin äänestäisivät kokoomus tippuisi 3–4 sijaa pienpuolueeksi. Tukien leikkaaminen herättää sikeimmänkin karhun talviunilta äänestämään. Lisäksi muut puolueet ei tukia leikkaa päin vastoin.
Mutta jos järjästelmämme olisi jokin muu kuin kieroutunut demokratia: Tuki pitäisi olla Jurtta ja polttopuut asumiseen, ravintola passi kolmneen ateriaan päivässä ja 75€ kuussa.
Tuet valuvat asumisen hintaan. Suurien asuntolainojen haitoista on ollut keskustelua. Voisi kai miettiä sitten asuntojen rakentamisen suoraa subventoimista. Asunnot eivät jäisi tyhjäksi.
Ensinnäkin ihmettelen samaa kuin NukkuMatti, eli oletko kokonaan hylännyt perustulon ideana organisoida sosiaaliturvajärjestelmä, vai onko siitä vain tullut sana, jota ei saa julkisessa keskustelussa mainita tai kuuntelijalta menee välittömästi kädet korville?
Toiseksi, en oikein ymmärrä, miksi kaikissa sosiaaliturvamalleissa pitää olla aina teräviä kynnyksiä. Tietokoneet kyllä laskevat vaikka minkälaisia käppyröitä, joten en ymmärrä, miksei niistä voi tehdä jatkuvia, vaan niihin on ryntättävä noita epäjatkuvuuksia (työmarkkinatuki “loppuu kerrasta kokonaan”, jos työaika ylittää 75% kokoaikaisen työn työajasta).
Ja sama tietenkin tämän otsikon ehdotuksen kohdalla, jossa siis efektiivinen marginaalivero pomppaa 0%:sta sinne 80%:in siinä 300 euron kohdalla.
Mutta itse asiaan. Kun puhutaan noiden tukien vähenemisen loiventamisesta, niin tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että joillekin siellä tulorajan yläpäässä annetaan lisää rahaa, ja tämä taas sitä, että systeemiin pumpataan lisää verorahaa. Jos nyt ymmärsin kirjoituksen oikein tästä oli noissa Osmon ehdotuksissa kyse (eikä siitä, että loivennus tehtäisiin leikkaamalla sieltä alapäästä pois tukea).
Rahan kaatamista asiaan jos toiseenkin on aina poliitikkojen helppo kannattaa. Se vaikeampi pala on kuitenkin sen näyttäminen, mistä se raha otetaan. Nostetaanko yleisesti veroja vai leikataanko jotain muita valtion menoja ja jos leikataan, niin mitä?
Periaate on samalla kaunis ja poliittisesti ongelmallinen. Graafista kuvausta on hiukan vaikea näin sormivoimin esitellä, mutta yritetään…
Otetaan koordinaatisto, jossa vaaka-akselilla on työtulo ja pystyakselilla verojen ja tukien jälkeen käteenjäävä raha. Piirretään koordinaatistoon 45 asteen kulmaan origosta lähtevä suora. Tämä edustaa tilannetta, jossa veroja ei ole.
Seuraavaksi valitaan y‑akselilta piste (työtulot siis nollassa), joka edustaa minimitoimeentuloa. Tässä on se raha, jonka saa käteensä ilman mitään työtuloja. Toimeentulotuki, whatever.
Kannustavassa järjestelmässä tästä pisteestä lähdetään piirtämään viivaa oikealle yläviistoon. Jotta järjestelmä olisi kannustava, viivan pitänee olla koko ajan vähintään sellainen, että se nousee kahden vaakaruudun matkalla yhden pystyruudun (marginaalivero 50 %). Jyrkemminkin saa nousta.
Jos nyt piirretty käppyrä on alkuperäisen 45 asteen kulmassa olevan käyrän yläpuolella, henkilö on tuessa nettosaaja, muuten nettomaksaja. Kullakin tulotasolla pitää kertoa nettosumma tulonsaajien määrällä.
Nykyjärjestelmän päänsärky on siinä, että pienillä tuloilla käyrä on melkein vaakasuora. Tulonlisäykset eivät tuo käteenjäävään lisäystä. Tiilikaisen ehdotus tekisi käyrän alkuosasta hyvin jyrkän, mutta sitten taas tulee lähes vaakasuora osuus. Yhden louku siivoaminen pahentaisi seuraavaa.
Jos nollatuloilla pitää saada sama summa käteen kuin nytkin, niin silloin käyrän alkuosan jyrkentäminen väistämättä lisää tuentarvetta. Jotta maksajia riittää, pitää silloin käyrä pitää kokonaisuudessaan litteänä, ts. keskituloisten marginaaliveroa pitää nostaa juuri siellä, missä on paljon tulonsaajia.
Tähän se sitten kaatuukin politiikassa. Vaikka Osmon mainitsemien kerrannaisvaikutusten vuoksi vaikutus maan talouteen voisi olla nettopositiivinen, välitön vaikutus koskee liian monen äänestäjiin.
Vasemmistolle perustoimeentulon alentaminen ei ole mahdollista, ja alemman keskitulon marginaaliprosentin nostaminen on myrkkyä. Oikeistolle asia kävisi muuten, mutta keskituloisten marginaaliprosentin muuttaminen on sielläkin todellisuudessa myrkkyä, kun Sari Sairaanhoitaja on kuitenkin keskituloinen.
Nyt voi tietysti kysyä, että eikö niitä lisärahoja voisi ottaa hyvätuloisilta. Voisi varmaankin, mutta kun ei ole mistä ottaa. Yli sadan tonnin vuosituloilla todellinen marginaaliprosentti on jo reilusti yli 50 %, ja tulonsaajia on vähän. Jos tuloveron kertymää halutaan lisätä, maksajina ovat keskituloiset.
Peruspäiväraha on vain 714,12 euroa/kk. 🙁
Peruspäivärahaa ei saa enää juuri kukaan. Harva on niin hölmö, että maksaa palkastaan t6yöttömyysvakuutusta, mutta ei suostu kirjautumaan vakuutetuksi niin, että saisi ansiosidonnaista.
Työmarkkinatukea saa, jos ei ole työhistoriaa tai jos työttömyyshistoria on liian pitkä. Tuohon tulevat sitten päälle mahdolliset lapsikorotukset.
Sellainen kommentti vielä, että edellä hahmottelemani perusturvan ja ansiotuloverotuksen uudistus saattaisi jonkin verran pienentää verotuloja, ainakin alkuvaiheessa, koska tavoitteena on nimenomaan keventää ansiotulojen verotusta pieni- ja keskituloisilla.
Lisäksi perusturvauudistuksen ohella pitäisi yritysten toimintaedellytyksiä parantaa ja verotusta keventää, jotta työvoiman tarjonnan lisäksi myös sen kysyntä kasvaisi (mm. yhteisöveron kevennys ja ns. Viron malli).
Edellä mainittujen uudistusten verotuloja vähentävä vaikutus tulisi kuitenkin kompensoida nostamalla mm. arvonlisäveroa, alkoholiveroa, kotitalouksien energiaveroja (fossiiliset polttoaineet, sähkö), jäteveroa, kaivosveroja ja muita uusiutumattomien luonnonvarojen käytön veroja, sekä mahdollisesti kiinteistöveroja.
Näillä toimin työllisyys ja hyvinvointi Suomessa kyllä kohenisi.
Viherinssi, tämä pitkä kirjoituksesi oli tosi hyvä, ja puki melko havainnollisesti sanoiksi samat ajatukset, joita olen itse viime aikoina ajatellut.
Yllä mainitsemasi ongelman vuoksi olenkin päätynyt siihen, että lähtökohdaksi pitäisikin ottaa tilanne, jossa ansiotuloverot tuottavat vähemmän kuin niillä nykyisin kerätään. Viimeisimmässä kommentissani yllä toteankin, että ansiotuloveroissa menetetyt verotulot voisi kompensoida valtiolle ja kunnille muilla veroilla, joita edellä listasin useita.
Eli marginaaliveroa ei pidä nostaa pienituloisten tai keskituloisten kohdalla, vaan sitä pitää päin vastoin laskea. Sen sijaan eniten ansaitsevan kolmanneksen kohdalla ja siitä ylöspäin marginaaliveroa voisi mielestäni jonkin verran nostaa. Tämä toki jyrkentää progressiota, mutta en usko siitä olevan haittaa. Eipä korkea marginaalivero ole tähänkään mennessä estänyt esim. pörssiyritysten toimitusjohtajien ansiotulojen nousua moninkertaisiksi tavalliseen palkansaajaan nähden. Vaikka ansiotuloveron kiristys koskisi vain eniten ansaitsevaa kolmannesta niin sillä voidaan kuitenkin huomattavasti kompensoida verotuksen keventymistä alemmissa tuloluokissa, koska eniten ansaitsevan kolmanneksen keskimääräiset tulot ovat huomattavasti suuremmat kuin kahden muun kolmanneksen.
Täydennän edellä esittämäni perustulomallin toista kohtaa Osmon tuoreimman kirjoituksen perusteella. Perustulon tasossa pitäisi tosiaankin huomioida se, että asuuko vuokralla vai omassa asunnossa. Koska omistusasumista tuetaan nykyisin monin keinoin, eli sitä verotetaan vähemmän kuin muita asumisen muotoja, niin en näe ongelmana, että vuokralla asuva saisi vähän suurempaa perustuloa kuin omassa asunnossa asuva (toki erotuksen ei olisi syytä kattaa markkinavuokraa aivan täysimääräisesti).
Eli nähdäkseni seuraavat neljä tekijää olisivat riittävät määritettäessa terveen aikuisen perustulon taso ruokakuntakohtaisesti: (1) aikuisten määrä kotitaloudessa, (2) alaikäisten lasten määrä kotitaloudessa, (3) asumismuoto (vuokralla vai omassa), ja (4) asuntojen vuokrataso ja yleinen elinkustannusindeksi asuinpaikkakunnalla.
Idea olisi, että edellä mainitut muuttujat määrittäisivät perustulon tason paikkakunnittain erilaisille perheille, ja sen päälle saisi ansaita niin paljon kuin haluaa, ja veroprogressiokäyrän muoto (eli marginaalivero eri tulotasoilla) olisi kaikille palkansaajille sama. Tämänkaltaisella perustulolla voisi parhaimmillaan korvata myös asumistuen ja lapsilisät. Jos on täysin kykenemätön hankkimaan lisätuloja perustulon päälle esim. sairauden tai muun syyn vuoksi, niin vain poikkeustapauksissa perustulon päälle maksettaisiin harkinnanvaraista toimeentulotukea, sairauspäivärahaa tms.
Jos on pari vuotta päätoimisesti keskittynyt sosiaaliturvan käyttämiseen, on palveluiden ja etujen asiantuntija. Valitettavasti sama tarmo pitäisi ohjata opiskeluun tai työelämään.
Moraalikeskustelua ei pidä jättää vain kovan linjan edustajille. Vastuun pakoilua on myös ajatus, että “perustulon nostaminen on ihan hyvä asia, eihän se minulta ole pois” — kun se kuitenkin on juuri meiltä muyilta pois joko lisääntyneinä veroina tai kehnompina pyöräteinä.
Voisin hyväksyä jossain määrin tuon, että asuinpaikka otetaan huomioon, vaikka siitä seuraakin kaikenlaisia huonoja insentiivejä, kuten tuo mainitsemasi, mutta en ymmärrä, miksi pariskuntia pitää rankaista yksineläjien hyväksi.
Ensinnäkin käsittääkseni ihmisten yhdessäelämisestä on yhteiskunnalle ulkoishyötyä. Suurin hyöty lienee vanhustenhoidossa, jossa se rinnalla oleva terve puoliso pystyy tekemään raihnaisen vanhuksen hoidossa paljon sellaista, jonka järkkääminen maksaisi maltaita yhteiskunnalle.
Toinen hyöty on ehkä vähemmän intuitiivinen, eli nuorten miesten kesyttäminen. Tärkein väkivaltaa yhteiskunnassa harrastava ryhmä on nuoret miehet ja yksi merkittävä väkivallan vähentäjä heillä on se, kun he ryhtyvät pysyvään suhteeseen (eli muuttavat yhteen jonkun kanssa).
Yhteiskunnan kannalta on siis hyvä, jos ihmiset asuvat yksinelämisen sijaan yhdessä jonkun kanssa. Ehdottamasi malli kuitenkin kannustaa juuri yksinasumiseen.
Toinen asia on sitten se, että tuollainen yksinasujan suosiminen houkuttelee välittömästi väärinkäytöksiin. Ihmiset, jotka oikeasti asuvat yhdessä, ilmoittavat tukiviranomaisille asuvansa yksin. Ja sitten tarvitaan kyttäysorganisaatio tällaisten jahtaamiseen, mikä on typerää.
Itse olen sitä mieltä että veroja on kyllä pienituloisiltakin mahdollista nostaa. Esimerkiksi pari prosenttiyksikköä vaan koko kansalle lisää veroa, jolla sitten voisi parantaa noita loukkuja. Tietty meillä pienituloisilla se prosenttiyksikkö tarkoittaa kymppiä kuussa, joten maksu painottuisi absoluuttisesti rikkaampaan väestönosaan. Mutta silti minusta on ihan turhaa vaatia progression kiristämistä, progressio on ihan riittävä jo nyt, ongelma on verotuksen alhainen taso.
Jos mielestäsi veroprosenttisi on kovin suuri, niin se johtuu juuri siitä että olet hyvätuloinen, ei siitä että progressiota olisi liian vähän. Jostain syystä ihmiset eivät vaan millään ymmärrä että he itse ovat hyvätuloisia. Itse asiassa Suomessa ei suomen kansalainen voi mielestäni edes olla absoluuttisesti huonotuloinen muutoin kuin omasta valinnastaan tai sairaudestaan johtuen.
Ne loukkujen purkamiset ja tukijärjestelmän kiemuroiden oikomiset kun hyödyttäisivät sitä pienituloisintakin porukkaa enemmän kuin vaikkapa 5 prosenttiyksikön veronkorotus haittaisi. Ei välttämättä rahallisesti, mutta elämänhallinnallisesti.
Toki ne jotka nyt on järjestäneet itselleen kaikki mahdolliset tuet (edellyttää työttömyyttä ja huonoa taloushallintaa) saattaisivat saada vähemmän käteen — mutta se ei välttämättä olisi edes huono asia, edes heille itselleen.
Mielestäni perustuloksi riittäisi esim 500 euroa/nuppi.
Lapset saisivat sen 500 myös, paitsi että vanhemmat tietty vastaisivat siitä kunnes lapsi on riittävän vanha.
Asumismuotoa ei kannata huomioida perustulossa, sitä voisi tukea erikseen, mutta tavoitteena soisi olevan kaiken asumisen tuen lakkauttaminen. Mukaan lukien korkovähennys ja työmatkakorvaukset.
Perustuloon jää tietty se aukko että 500 eurolla voi elellä tekemättä mitään, kunhan elää tarpeeksi askeettisesti. Mutta tällä hetkelläkin saa melkein 500 euroa vuokran lisäksi käteen toimeentuloluukulta, kunhan pitää huolen ettei kelpaa mihinkään työhön.
Siksi pitäisikin luoda työpaikkoja joihin kelpuutetaan kuka vaan. Olkoonkin että eivät olisi retityisen “tuottavaa työtä” — jos joutuu tekemään tuottamatonta työtä huonolla palkallaa, vaihtaa sen kyllä mielellään tuottavaksi työksi. Mutta jos huonopalkkaisen työn vaihtoehto on sohvalla makaaminen, niin jälkimmäinen voittaa kyllä helposti.
500 euron perustulon lisäksi pitäisikin järjestää niin että vähintään yhdelle taloudesta löytyisi töitä ainakin toisen 500 euron verran, vaikka kadunlakaisijana 8/eur/h. En jaksa uskoa että se tulisi edes kovin paljoa kalliimmaksi kuin nykyiset tempputyöllistämiset.
Hienoa että aloitteeni synnyttää keskustelua.
Se ei varmasti poista kaikkia kannustinloukkuja, mutta tarkoituksena on ennenkaikkea kolme asiaa.
1) antaa pelkästään työttömyysturvan varassa elävälle nykyistä parempi mahdollisuus omalla aktiivisuudellaan kohentaa taloudellista tilaansa lyhyelläkin töillä
2) tuoda mahdollisuus irtautua toimeentulotuen hakemisesta, jota monet pitävät käytännöiltään nöyryyttävänä
3) olla henkisenä kannusteena ihmisille ja pitää syrjäytymisvaarassa olevia mukana mukana vähäisenkin työn tuomissa sosiaalisissa ympyröissä
Tuo Oden esittämä teoreettinen laskelma, että kannuste toimisi myös päin vastoin täydestä työstä osa-aikaiseen, on mielestäni melko vähäinen.
Vai kuinka moni pystyy nykyisessä työelämässä valitsemaan liukuvasti tekemiensä tuntien määrän henkilökohtaisen optimoinnin pohjalta?
Tai onko joku sopimuspalokuntalainen jättäytynyt pois työstä, kun kahden vuoden ajan palokuntakorvaukset on saanut 300 euroon asti ilman työttömyysturvan leikkautumista?
Täydellistä mallia odotellessa on parempi tehdä ensimäinen askel.
Hienoa että poliitikot keskustelevat asiallisesti ja avoimesti Suomen tulevaisuuden kannalta oleellisista asioista.
Todella hyvät perustelut. Varsinkin kolmas.
Näihin malleihin voisi aina myös yhdistää sen, että miten perustuloa käytännössä jaetaan.
Minusta työntekijä voisi hakea viikossa 70€ perustulon sosiaalitoimistosta noin tunnin prosessilla kodista-kotiin. Tämä takaisi sen, että sinne mennään tarpeesta, ja samalla karsitaan miljonäärit pois, koska harva miljonääri kiinnostuu tuollaisesta tuntipalkasta.
KISS: entä jos vaan leikataan tukia? Työttömyysturvan varassa ei pitäisi voida elää.
Niissä maissa, joiden työttömyysturvan katsotaan toimivan hyvin, on yleensä korkea turva yhdistettynä lyhyeen kestoon. Ei työttömyys turvan varassa saa olla mahdollista elää kovin pitkään.
Joo, hatunnosto sekä Osmo Soininvaaralle että Kimmo Tiilikaiselle tärkeän ongelman pohtimisesta ja ratkaisukeskeisestä lähestymistavasta.
Tällaista asennetta tarvittaisiin eduskunnassa enemmänkin, ja juuri nyt erityisesti tämän kunta- ja sote-uudistuksen puuhamiehiltä.
Entä työmarkkinatuen kohdalla, jonka Soininvaara mainitsi, mutta jota ei silti lainkaan tilanteena käsitellyt? Sitähän maksetaan 32,46 euroa päivässä, viitenä päivänä viikossa. 1500 euroa aikoinaan tienannutkaan ei saa enempää, kuten ei vaikka 7500 euroa aikoinaan tienannutkaan saa, koska se ei ole ansiosidonnainen. Tuohonkin liittyy toki myös muiden tukien viidakko. Mutta tilanne on silti erilainen kuin Soininvaaran blogauksessaan tarkasteleman ansiosidonnaisen työttömyysturvan kohdalla.
Olen yksi noista hölmöistä, sivutoimisen yritystoiminnan vuoksi en voi kirjautua vakuutetuksi, mutta päätoimen palkasta viedään silti työttömyysvakuutusmaksu.
Ikävää että blogisti suhtautuu yrittäjyyteen tällä tavalla leimaamalla sivutoimiset yrittäjät samoin kuin opiskelijat jotenkin hölmöiksi.
Sorry, on todella joitakin, jotka eivät pääse vakuutetuiksi. Heidän osaltaan työttömyysvakuutusmaksun periminen on tietysti entistä suurempivääryys.
Kerettiläinen ajatus! Suomalaisia tukia tutkimalla voidaan todeta, että yhteiskunnan mielestä ylivoimaisesti haluttavin asumismuoto on yksinhuoltajaperhe.
Lisäksi pitää muistaa, että veronmaksajien veronmaksuhaluilla on olemassa katto. Itse en hyväksy edes sitä, että kun palkastani menee 40% marginaalivero ja ostan sillä tietokoneen, jossa on 24% alvia, niin tuhannen euron bruttojoulubonuksesta verottaja viekin 484 euroa!
Tuollainen verotuksen taso ei ole minusta enää mitenkään hyväksyttävää ja sen kiertämistä en pidä enää minkäänlaisena rikkeenä. No ehkä se on verratavissa punaisia päin kävelemiseen.
Eli jos voin jotain maksaa pimeänä, niin kyllä varmasti myös maksan.
OS on siinä oikeassa, että tarvitaan isompi remontti, ennenkuin syrjäytyneet saadaan töihin.
Nyt Suomessa on menossa kulissientakainen valta-taistelu maan suunnasta. Olisi paikallaan, että tästä kerrottaisiin kansalaisillekin.
Kuten tiedetään, Suomomen talouden yli on ajanut maailmantalouden muutos-tsunami, joka on tuhonnut merkittävän osan maamme vientiteollisuuden kilpailukyvystä.
Nyt kaikki kynnelle kykenevät kiipeävät palmuun ja muiden annetaan hukkua.
Kansalle tästä ei konkreettisin sanoin kerrota, vaan puhutaan epämääräisesti rakenteellisista uudistuksista, investointien vähentymisestä, yms.
Kansaa pidetään herkkusienien tapaan pimeässä ja syötetään paskaa.
Todellisuudessa tilanne on tämä:
1) Kolmikanta tarrautuu kouristuksenomaisesti valtaan ja pyrkii hämäysmielessä pikkuviilauksilla parantamaan syrjäytyneiden mahdollisuuksia työllistyä.
Kolmikannan pääintressi on kuitenkin yleissitovuudella, yms. puolustaa jo työssä olevien kohtuuttomia etuja toisten kustannuksella.
2) PK-sektori puolestaan on suljettu kolmikannan ulkopuolelle, vaikka se työllistää yli puolet ei-julkisen sektorin työntekijöistä. Se on pidetty kurissa yleissitovuudella, yms, joka ei enään pitkään aikaan ole vastannut maan etua.
3) Kaikki asiaan vihkiytyneet tietävät, että nyt PK-sektori on pakko päästää pelastamaan maa, sillä vain sen uudistumiskyvyn ja työllistämisen kautta välttämätön rakennemuutos on mahdollinen. Valheellisessa kolmikanta-illuusiossa elävälle kansalle tästä ei kuitenkaan saa kertoa.
Seppo Korppoo
Yrittäjä joka ei ole herkkusieni
En tiedä miten Tiilikaisen ehdottama malli eroaa Saksan minitöistä, joita voi tehdä 400 euron verran verotta. Niitä on kyllä kritisoitu paikallisten vasemmistopuoluiden toimesta, mutta nehän pääteetiin SDP:n Schröderin ollessa hallituksessa. Joka tapauksessa ne ym muutt seikat pudottivat työttömyyden nopeasti 12% noin 6%:iin.
Saksassa muuten nuorisotyöttömyys on 8%, Suomessa noin 22% ja Espanjassa noin 50%. Kannattaisiko ottaa mallia Sksasta tässä suhteessa, vaikka he eivät Pisa-tutkimuksessa pärjääkään.
Minä olen viime aikoina pohdiskellut sitä, että julkisista menoista mahdollisimman suuri osa pitäisi siirtää henkilökohtaisille “tileille”, jolloin erottuisi paremmin se verokertymä mikä maksetaan “itselle” ja mikä loppujen lopuksi menee yhteiseen käyttöön/tulonsiirroiksi.
Esimerkiksi:
Koulutustili. (koulutus n. 12% julkisista menoista) Tältä tilitä otettaisiin rahat koulutukseen peruskoulusta korkeakoulutukseen, eli valmistumisen jälkeen saldo kertoisi kuinka paljon valtio on maksanut koulutuksesta. Niin kauan kuin tilin saldo on negatiivinen, tuloista menee ylimääräinen “opiskeluvero”, joka maksetaan tuolle tilille. Eräpäivää tämän tilin nollaamiseen ei pitäisi olla, vaan valtio kantaa riskin siitä, että jotkut eivät elinaikanaan pysty koulutustaan kokonaan maksamaan.
Terveystili. (Terveydenhuolto 14% julkisista menoista) Tälle tilille olisi pakko säästää tietty osuus tuloista, ja rahoja voisi käyttää terveydenhuoltoon. Jos rahat loppuvat tililtä, valtio maksaa loput.
Perusturvatili/perustulotili/kansaneläketili. Tälle tilille maksetaan “veroa” palkasta kunnes esimerkiksi viiden vuoden perusturvaa/perustuloa/kansaneläkettä vastaava summa on kasassa. Rahaa saa sieltä nostaa tarvittaessa perusturvan verran kuussa, ja tilin tyhjennyttyä valtio alkaa maksamaan perustuloa.
Ansiosidonnaisen työttömyyskorvauksen/eläkkeen tili. Idealisti minussa sanoo, että tälle tilille säästäminen ei pitäisi olla pakollista. Realisti sanoo, että täysin vapaaehhtoisena tuo ei olisi kovin suosittu, joten tämä voisi olla esimerkiksi jonkunlainen opt-out systeemi, jossa oletusarvoisesti tälle maksetaan rahaa, mutta erillisellä hakemuksella tuosta voisi vapautua määräajaksi kerrallaan.
(Sosiaaliturva eri muodoissaan vie 43% julkisen sektorin menoista.)
Yhteensä edellisten alojen menot julkisella puolella ovat melkein 70%. En osaa arvioida kuinka suuren osan tuosta joutuisi jättämään tulonsiirroiksi ja terveystilin takalaidaksi, mutta luulisin, että hyvin merkittävän osan julkisista menoista voisi siirtää ihmisten itsensä hallinnoitavaksi. Mikä pienentäisi merkittävästi tuota verojen maksamisen tuskaa.
Janton oy vastaa Vartiaisen huutoon:
http://yle.fi/uutiset/mainosjakelusta_199_euroa_tunti_-_jakelubisnes_johtaa_veroparatiisiin/6462172
Vartiaisen viimeisimmässä televisioesiintymisessä ärsytti kyllä suuresti hänen tapansa yrittää mennä aina taloustieteilijän kaavun taakse piiloon, kun kysyttiin kantaa herkkään asiaan. Vartiainen on itse valinnut poliittisen keskustelijan roolin ja silloin minusta taloustieteilijän nimimerkin taakse luikertelu ei ole enää soveliasta.
Vartiaisen kommentit ovat sitä luokkaa, ettei hän voi jatkaa enää vastailua tyyliin: “emme me taloustieteilijät toki sitä, tätä ja tuota halua…”. Hänen vastaustyylinsä tuntui suorastaan raukkamaiselta, pelkurimaiselta ja siksi se ärsytti.
Sakeem ottaa tärkeän asian esiin.
Miten pitää suhtautua esimerkiksi veroparatiisilaiseen yhtiöön, joka tarjoaa Suomessa työtä?
On kaksi perustapaa suhtautua:
1) Ideologinen, eli marxilainen
Veroja moraalittomasti kietävä kapitalisti varastaa verorahojamme, maksaa huonoja palkkoja ja eikä kanna yhteiskuntavastuuta.
Tämä on siis väärää ja tuomittavaa toimintaa, joka pitää Suomesta kitkeä kaikin keinoin pois.
2) Tosiasioiden tunnustaminen on kaiken viisauden alku
Jo kivikadelta asti ihminen on käynyt vapaasti kauppaa tavaroilla ja palveluilla. Parisataa vuotta sitten ruvettiin perustamaan kansallisvaltioita, joiden rajojen sisälle kukin valtio rakenteli erilaisia yhteiskuntajärjestelmiä, talousrakenteita, lakisysteemejä, jne.
Sitten teknologian kehittyminen ja nerokas eurooppalainen keksintö, osakyhtiö muutti melkein kaiken: Pääoma, teknologia, työpaikat, ihmiset ja ideat voivat hyvinkin vapaasti liikkua rajojen yli. Sama koskee myös vapaita suomalaisia miehiä ja naisia.
On koittanut globaalin kilpailun aika ja tämä muutos on peruuttamaton.
Uusista ideoista ja toimintatavoista on helppoa keskustella, mutta vanhasta luopuminen on hyvin tuskallista.
Johtopäätös: Suomesta on tehtävä maa, jossa kansainvälisesti kilpailukykyiset yritykset voivat kannattavasti toimia ja työllistää.
Seppo Korppoo
Kansainvälinen yrittäjä
Tästä tulikin mieleeni: onko missään käyty laajempaa keskustelua siitä, keille kaikille ja millä perusteella perustuloa kannattaisi maksaa? Jotkut säännöthän siihen pitäisi olla.
Perustulo olisi erinomainen ratkaisu moniin nykyjärjestelmän vakavimmista ongelmista. Uskon sen lisäävän työhaluja nykyisten aikuisten keskuudessa. Työssäkäyntihän on monella tavalla yksilölle hyödyllistä ja jopa hauskaa, ja kun siitä tulisi myös taloudellisesti kannattavaa, nykyisistäkin työttömistä uskoakseni moni aktivoituisi tekemään ainakin jotain. Riskiryhmänä pidän ihmisiä, jotka eivät ole vielä koskaan tehneet työtä. Heillä voi olla työntekoa koskevia kielteisiä ennakkokäsityksiä, jotka johtuvat vain kokemuksen puutteesta, ja ensimmäisen työpaikan hankkiminen on usein myös vaikeinta. Tällä ryhmällä olisi siis paljon korkeampi motivaatio jäädä kokonaan työmarkkinoiden ulkopuolelle.
Mielestäni olisi hyvä, jos jokaiselta systeemin piiriin pääsevältä edellytettäisiin jonkinlaista yhteiskuntaa hyödyttävää toimintaa ennen kuin perustulon piiriin pääsee. Jos oikeus perustuloon syntyisi tekemällä esim. 6 kuukautta kokopäivätyötä, tai vastaavan tuntimäärän pätkissä / osa-aikaisesti, motivaatio ensimmäisen työpaikan hankkimiseen olisi huomattavan korkealla, ja samalla jokainen saisi toivottua kokemusta työelämässä mukana olemisesta.
Tuohon kuuteen kuukauteen tulisi laskea aivan kaikki tehty työ, josta on maksettu palkkaa. Ei siis mitään sellaisia rajoituksia joita on mm. nykyisessä eläkejärjestelmässä (itse olen tehnyt paljon töitä ennen opiskelemaan lähtöä “väärän ikäisenä” — nämä työt eivät siis kerrytä lainkaan eläkettäni, mikä tuntuu suoraan sanoen kiusanteolta). Henkilö voisi siis ennen 18. syntymäpäiväänsä tehdä vaikkapa kolmena kesänä kokopäivätyötä 8 viikkoa kesässä, ja saada tarvittavan määrän täyteen. Toinen, joka haluaisi lomailla nuoruutensa kesät, joutuisi sitten menemään töihin puoleksi vuodeksi koulunsa päätettyään tai pidemmäksi ajaksi opintojen ohessa. 18 ikävuoteen saakka henkilön perustulo voitaisiin maksaa vanhemmille automaattisesti (nykyisen lapsilisän sijaan), ja siitä eteenpäin henkilölle itselleen sillä ehdolla että hän on hankkiutunut systeemin piiriin.
Olennaista tässä on, että vaadittava osallistuminen on kertaluonteinen juttu, ja sillä ansaitsee oikeuden perustuloon koko loppuelämänsä ajaksi. Tuo on niin hyvä diili, että sen vuoksi uskoisin ihmisten hankkivan melkeinpä minkä tahansa työn saadakseen oman puolensa hoidettua.
tcrown, tili-ideasi näyttävät varsin hyviltä. Joitain kommentteja.
Vaikka korkeamman asteen koulutuksen kustantamninen tuollaisella tilisysteemillä on perusteltua (ennen kaikkea sen kannustinvaikutuksen ja oikeudenmukaisuuden vuoksi), niin jättäisin peruskoulun sen ulkopuolelle kahdesta syystä. Ensinnäkin kaikki menevät peruskouluun, joten kaikki tuloja saavat maksaisivat niitä peruskoulurahoja joka tapauksessa, joten ei ole mitään hyötyä erottaa niitä muista veroista. Toiseksi peruskoulutuksen hankkiminen on pakollista, joten tämä menisi melkein verrannolliseksi siihen, että on pakko mennä inttiin ja vielä maksaa armeijan antama koulutuskin.
Nettovaikutus tuosta systeemistä olisi oikeastaan vain se, että yksityiskoulut tulisivat paljon kannattavammiksi ja ulkomaalaiset saisivat isohkon veroalen. En näe mitään erityistä tarvetta kummallekaan.
Ansiosidonnaisesta tilistä sanoisin, että minusta ansiosidonnaisessa on kyse ennemminkin vakuutuksesta kuin tilistä. Jotenkin tuntuisi epäreilulta, että nuori henkilö, joka ei olisi sille tilille ehtinyt vielä kerätä mitään, ei siitä hyötyisi juuri lainkaan, kun taas työelämän loppuvaiheessa sille ansiosidonnaiselle voisi heittäytyä vuosikausiksi leppoistamaan. Paremmin toimisi vapaaehtoinen vakuutus, jonka kattavuuden voisi tietenkin jokainen räätälöidä itselleen sopivaksi.
Terveystilissä on oikeastaan vähän sama juttu. Ainoastaan, jos tehtäisiin niin, että tilin saavuttaessa tietyn saldon, sille maksamista voisi vähentää, olisi tässä oikeastaan mitään eroa siihen, että vaan yleisesti maksetaan veroja. Siitä, olisiko tuollaisessa sitten järkeä, en osaa sanoa. Toisaalta tuollainen kannustaisi sekä koittamaan pitämään huolta terveydestä että olemaan käyttämättä turhaan terveyspalveluita. Toisaalta taas se rappaisi sairastuvaa kaksinkertaisesti. Tuottavuutesi laskisi sairauden vuoksi ja lisäksi verosi nousisivat, kun terveystili tyhjenisi.
Todettakoon aluksi, että nämä tiliesimerkit eivät olleet lopullisia ja loppuun asti mietittyjä ehdotuksia, vaan lähinnä heittoja minkälaisilla malleilla ihmiset saataisiin paremmin ymmärtämään että kaikki verorahat eivät mene sosiaalipummeille, vaan yllättävän iso osa menee enemmän tai vähemmän tarpeelliseksi koettuihin palveluihin. Itseasiassa en usko, että noita kaikkia tilejä voidaan toteuttaa siitä yksinkertaisesta syystä, että ihmisten maksamat palkkatuloverot eivät todennäköisesti riittäisi kattamaan noiden tilien tarvitsemia menoja. Eli keskituloisen ei maksaisi enää valtion pussiin penniäkään tuloveroja vaan kaikki ne rahat menisivät omille tileille, ja silti puuttuisi rahaa.
Mutta peruskouluun. Ei, peruskoulutilillä ei saataisi minkäänlaisia kannustinvaikutteita, mutta ihmisille olisi selvää, että ne eurot eivät mene valtion pohjattomaan kitaan, vaan ihan sen oman aapiskirjan maksuun.
No minun oikeustajuni mukaan ulkomaalaisten ei tarvitse maksaa koulutuksesta mitä eivät ole saaneet. Ja ulkomaalaisten lapsille voidaan sitten keisä joku muu maksu. Yksityiskouluista en tiedä, ymmärtääkseni nytkin valtio maksaa yksityiskoulujen menot, ja jos sitten verrataan tilannetta, jossa lapsen lukukausimaksut pitää maksaa heti tai lapsi maksaa joskus tulevaisuudessa osana verojaan ne maksut, niin on tuossa julkisilla kouluilla vielä jonkun verran kilpailuetua.
Kyllä. Tuossa voisi tietysti olla vakuutuskomponenttia työttömyyden suhteen ja tilikomponentti eläkkeen suhteen.
Minä olen ajatellut niin, että säästäminen tuolle terveystilille on pakollista jatkuvasti, mutta jonkun ajan (5–10 vuotta?) jälkeen jos rahoja ei ole käytetty, niitä saisi pikkuhiljaa nostaa muuhunkin käyttöön.
pitkäaikaistyötön(yli500pvää)saakoon verovapauden(määräajaksi 1kk-3kk tms.) mikäli hän pääsee uudelleen töihin.
syrjäytymistä se estäisi ja myös yhteiskunta voittaisi kun ei tulisi kuluja tukien maksussa.
vapautettakoon myös pitkäaikaistyöttömän palkanneen yrityksen sotu/tel maksuista määräajaksi(1–3kk tms.)
nythän on tilanne se että jos yritys maksaa työntekijälle palkkaa 10e/h,on työnantajan kokonaiskustannus luokkaa 17e/h,eli palkka pitää kertoa n.1,7.
vain tapaturmavakuutus olisi pakollinen.
jatkuva ketjutus olisi kiellettyä.
tyhmä idea?
Ei se kikkailu muuta mitään. Todennäköisesti niiltä tileiltä näkisi kristallinkirkkaasti ainakin sen, että on tullut maksettua valtiolle kaikki satsaukset moneen kertaan, niin v‑käyrä nousisi raketin lailla.